Sosiaalityön käytäntö 2 OPISKELIJAN JA OHJAAJAN OPAS

Sosiaalityön käytäntö 2 OPISKELIJAN JA OHJAAJAN OPAS Itä-Suomen yliopisto Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Yhteiskuntatieteiden laitos Lukuvuosi 2018 2019

Sisällys 1 SOSIAALITYÖN KOULUTUS ITÄ-SUOMEN YLIOPISTOSSA JA KÄYTÄNNÖN OPETUS SEN OSANA. 3 2 TIETEELLIS-AMMATILLINEN OSAAMINEN SOSIAALITYÖSSÄ... 6 2.1 Ammattiosaaminen ja -pätevyys... 6 2.2 Oppiminen ja oppimistavat... 6 3 SOSIAALITYÖN KÄYTÄNTÖ 2... 9 3.1 Opintojaksoon liittyviä käytännön kysymyksiä... 9 3.2 Käytännön jakson tavoitteet... 10 3.3 Tapauskohtaisuus osana asiakastyön tarkastelua... 10 3.4 Käytännön jakson aikana luettavaa tutkimuskirjallisuutta... 11 4 OPPIMISEN OHJAUS JA OHJAUSKESKUSTELUT... 12 4.1 Ohjauskeskustelujen teemat ja käytännöt... 12 4.2 Ohjauksen keinot ja tyylit... 14 5 OPPIMISTEHTÄVÄ: KÄYTÄNNÖN JAKSON RAPORTTI... 16 5.1 Henkilökohtainen oppimissuunnitelma... 16 5.2 Tapauskohtaisuus sosiaalityössä... 17 5.3 Oman oppimisen arviointi... 18 6 KÄYTÄNNÖN JAKSON ARVIOINTI... 19 6.1 Opintojakson numeerinen arviointi... 19 6.2 Arviointikriteerit... 20 LOPUKSI - INNOSTAVAA YHDESSÄ TEKEMISEN JA OPPIMISEN MATKAA!... 21 Liite 1 Käytäntöraportin arviointikriteerit... 22 Liite 2 Palautekeskustelulomake ja arviointikriterit... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. 2

1 SOSIAALITYÖN KOULUTUS ITÄ-SUOMEN YLIOPISTOSSA JA KÄYTÄNNÖN OPETUS SEN OSANA Itä-Suomen yliopistossa (University of Eastern Finland, UEF) sosiaalityön pääaine sijoittuu yhteiskuntatieteiden laitokselle. Laitos on jakautunut Kuopion sekä Joensuun kampuksille, ja sosiaalityön opetus tapahtuu Kuopiossa. Sosiaalityön pääaineopiskelu tuottaa yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon (300 op), joka antaa sosiaalityöntekijän pätevyyden ja tutkijan valmiudet. Sosiaalityön koulutus on sekä ammatillista että tieteellistä, ja perusperiaatteena on vahva teoreettis-tutkimuksellinen ja käytännöllinen, ammattipätevyyteen johtava koulutus. Sosiaalityön käytännönopetuksella tarkoitetaan sellaista opetussuunnitelman mukaista opetusta, joka joko toteutuu ohjatusti käytännön kentällä ja opetusklinikoilla tai seminaari-, simulaatio- ja luento-opetusta, joka kiinteästi liittyy sosiaalityön käytäntöihin ja käytännössä suoritettaviin jaksoihin. Käytännönopetus on vahvasti sidoksissa tieteellis-teoreettisen opetuksen kokonaisuuteen. Siinä ammattikäytännöt, teoriatieto, tutkimuksellinen työote ja tiedontuottamisen näkökulma muodostavat yhdessä sosiaalityön koulutuksen ammatillisen osaamisen, joka kehittyy toisiaan tukevan, kumuloituvan oppimisen periaatteella läpi koulutuksen (Karvinen- Niinikoski ym. 2007 1, 36; Tuohino ym. 2012 2 ). Opetuksessa painotetaan käytännön valmiuksien kolmea ulottuvuutta: 1) Teoreettiset, tiedolliset ja tutkimukselliset valmiudet; 2) Käytännön vuorovaikutustyön sekä eettiset ja menetelmälliset valmiudet ja 3) Itsereflektiiviset ja ammattiidentiteetin kehittymiseen liittyvät valmiudet. Itä-Suomen yliopiston sosiaalityön oppiaineen tutkintorakenteeseen sisältyy kolme käytännön jaksoa: Sosiaalityön käytäntö 1: Ammatillisen toimijuuden perusteet (5op) ajoittuu ensimmäiselle opiskeluvuodelle. Käytäntö 1 sisältää 30 tuntia käytännön sosiaalityöhön tutustumista esimerkiksi järjestö- tai projektityössä sekä asiantuntijaluentoja ja seminaarityöskentelyä. Opintojakson suoritettuaan opiskelija on tutustunut ammatilliseen sosiaalityöhön, kolmannen sektorin toimintaan ja projektityöhön. Opiskelija tunnistaa ihmisten haastavien elämäntilanteiden merkityksiä ja niistä aiheutuvien tuen tarpeiden lähtökohtia. Opiskelija hahmottaa sosiaalityön erilaisia asiakkuuksia ja sosiaalityön käytännön roolin osana palvelujärjestelmää. Sosiaalityön käytäntö 2: Vuorovaikutteisen sosiaalityön prosessit (10op) sijoittuu yleensä toisen opiskeluvuoden puoliväliin. Käytäntö 2 on sosiaalityön käytäntöön ja tutkimuskenttään pe- 1 Karvinen-Niinikoski, Synnöve & Hoikkala, Susanna & Salonen, Jari (2007) Tutkintorakenneuudistus sosiaalityön koulutuksessa. Sosiaalityön valtakunnallinen hanke 2003-2006. SOSNET Julkaisuja 1 Rovaniemi: Valtakunnallinen sosiaalityön yliopistoverkosto. 2 Tuohino, Noora & Pohjola, Anneli & Suonio, Mari (2012) Sosiaalityön käytännönopetus liikkeessä. SOSNET Julkaisuja 5 Rovaniemi: Valtakunnallinen sosiaalityön yliopistoverkosto. 3

rehtymistä kuuden viikon ajan. Opintojakson tavoitteena on, että opiskelija tunnistaa tapauskohtaisen sosiaalityön prosessin ja ammatillisen asiakaskohtaisen vuorovaikutuksen käytännön sosiaalityössä. Tavoitteena on päästä soveltamaan teoriassa opiskeltua asiakastyön vuorovaikutusta ja dokumentointia käytännöissä. Opiskelija oppii analysoimaan sosiaalityön käytäntöjä tutkimuksen pohjalta ja tulkitsemaan sosiaalityön yhteiskunnallista merkitystä. Sosiaalityön käytäntö 3: Asiantuntijuuden kehittyminen (15op) on käytännön opintojaksoista pisin, kolmen kuukauden mittainen ja kuuluu sosiaalityön syventäviin opintoihin. Käytännön jakso sijoittuu pääsääntöisesti kolmannelle tai neljännelle vuosikurssille. Opintojakson suoritettuaan opiskelija osaa yhdistää teoreettista tietoa, käytännön työmenetelmiä sekä tutkimuksellista otetta sosiaalityön käytännöissä. Opintojakson tavoitteena on, että opiskelija kykenee paikantamaan käytännönjakson työstä sosiaalityön asiantuntijuuden osa-alueita ja analysoimaan oman ammatillisen identiteettinsä kehittymistä. Opintojakson suoritettuaan opiskelija kykenee itsenäiseen työskentelyyn sosiaalityössä, osaa soveltaa sosiaalityön eettisiä periaatteita ja osaa reflektoida omaa ammatillista asiantuntijuuttaan sosiaalityössä osana monialaista palvelujärjestelmää. Jakson sisältöinä ovat ohjattu työskentely sosiaalityön toimintaympäristössä ja sen aikana nousevien kysymysten ammatillinen ja tieteellinen tarkastelu. Toteutustapana on ohjattu käytännön työskentely opiskelijan valitsemassa ja yliopiston hyväksymässä paikassa (3 kk), oppimistehtävät ja seminaari. Sosiaalityön käytännön opetus on tärkeä ja olennainen osa muuta oppiaineen opetusta. Käytännön opetus on luonteeltaan kumulatiivinen, osaamista syventävä ja integroiva oppimisprosessi, jossa opiskelija etenee perusopinnoista kohti syventäviä opintoja: 4

Käytännön opetuksen yhteistyön edistämiseksi ja toteuttamiseksi UEF: n yhteiskuntatieteiden laitos ja eri sosiaalityön organisaatiot ovat perustaneet Itä-Suomen yliopiston opetussosiaalikeskusten verkoston. Verkostoon kuuluu eri sosiaalialan ja sosiaalityön toimijoita Itä-Suomen alueella ja verkostoa koordinoi sosiaalityön oppiaine. Käytännön opetusta voidaan toteuttaa opetussosiaalikeskusten verkoston ohella myös muissa sosiaalityön toimipaikoissa. Yhteiskuntatieteiden laitos ja sosiaalityön oppiaine antavat säännöllisesti verkoston jäsenorganisaatioiden sosiaalityöntekijöille maksutonta täydennyskoulutusta opiskelijoiden ohjaukseen, millä pyritään takaamaan käytännön opetuksen ja työelämäsuhteiden laatua. Lue lisää verkoston toiminnasta www.uef.fi/opetussosiaalikeskus. 5

2 TIETEELLIS-AMMATILLINEN OSAAMINEN SOSIAALITYÖSSÄ 2.1 Ammattiosaaminen ja -pätevyys Ammatillinen pätevöityminen on myös sosiaalityön osaajaksi kehittymistä. Sosiaalityön osaaminen esitetään usein (esim. Karvinen-Niinikoski ym. 2007) yhteiskunnallisen, resurssi-, innovaatio- ja tutkimuksellisen osaamisen nelikenttänä, jonka keskiössä ovat vuorovaikutus, etiikka ja menetelmät: YHTEISKUNTATIETEELLINEN OSAAMINEN Sosiaalityön yhteiskunnallisten yhteyksien ymmärtäminen (talous, kulttuuri, arvot, elämäntavat jne.) RESURSSIOSAAMINEN eli palvelujärjestelmäosaaminen Ihmisten ja ihmisryhmien elämäntilanteisiin liittyvien riskien, puutteiden ja ongelmien havaitseminen ja analysointi. (hyvinvointimallit, lainsäädäntö jne.) VUOROVAIKUTUKSELLINEN OSAAMINEN ARVO-OSAAMINEN SOSIAALITYÖN METODINEN OSAAMINEN INNOVAATIO-OSAAMINEN eli kehittämiseen liittyvä osaaminen (esim. hyvinvointimallit, palvelujärjestelmä, yhteistyökumppanit jne.) TUTKIMUKSELLINEN OSAAMINEN Tutkimustiedon tuottaminen, soveltaminen ja käyttäminen (arviointi, vaikuttavuus, sosiaalityön menetelmät), Edellä esitetyt osaamisalueet ovat laajoja kokonaisuuksia, joita sosiaalityöntekijät harjoittelevat koko ajan työn, työmenetelmien ja -orientaatioiden, sekä oman ammatillisen tietotaidon kehittyessä. Sosiaalityön koulutuksen tavoitteena on myös tarjota laaja-alainen pätevyys toimia ammattitaitoisesti vaativissa tehtävissä yhteiskunnan eri sektoreilla. 2.2 Oppiminen ja oppimistavat Jokaisella on oma tapansa oppia. Sosiaalityön käytännön opetuksessa perusperiaatteena on oppimisen yhteisöllisyys, jaettu tiedonrakentaminen ja kokemuksellinen oppiminen. Tavoitteena on, että oppimisprosessissa toteutuu dialogisuus ja vastavuoroisuus niin, että ohjaussuhde perustuu vastavuoroiselle yhteisen oppimisprosessin idealle, jossa konstruktivistisesti rakennetaan omaa tietoperustaa, käyttöteoriaa. 6

Oppimisprosessissa oppimisorientaatio vaikuttaa mm. siihen, tapahtuuko oppiminen syvä- vai pintasuuntautuneesti. Oppimisorientaatiolla tarkoitetaan opiskeluun liittyviä yleisiä tavoitteita, arvoja ja asenteita eli tekijöitä, jotka ilmaisevat opiskelijan henkilökohtaisen ja persoonallisen suhteen oppiainetta kohtaan. Oppimisorientaatiolla on vaikutusta sosiaalityön opiskeluun, sillä ei ole yhdentekevää, millä orientaatiolla ja motivaatiolla opiskelija haluaa vaikkapa suuntautua sosiaalityön eri sektoreille. Sosiaalityön opinnoissa pyritään ohjaamaan opiskelijaa tietoa muokkaavaan, kriittiseen ja syväsuuntautuneeseen orientaatioon, jossa opiskelijalla itsellään on merkittävä rooli oman oppimisensa säätelyssä. Oppimisen ajatellaan olevan teoriaa ja käytäntöä integroiva prosessi. Pelkkään teoreettiseen tietoon pitäytymisen vaarana on, ettei teoriatieto tule opiskelijalle käyttökelpoiseksi, koska hän ei kykene reflektoimaan sitä kokemuksen kautta eikä kytkemään saamaansa elämyksellistä tietoa teoriatietoon. Toisaalta myöskään pelkkiin kokemuksiin perustuva elämyksellinen tieto ei voi tarjota syvällistä ja monipuolista näkemystä eikä joustavia valmiuksia ja taitoja sosiaalityöhön. Opintojaksolla käytännön ja teoriatiedon yhdistämistä taustoittaa Kolbin 3 (1984) kokemuksellisen oppimisen malli. Kokemuksellisen oppimisen prosessissa keskeistä on ilmiön havainnointi ja käsitteellistäminen tarkoitukseen sopivan teorian tai kuvausmallin avulla. Kokemukseen liittyneet ajatukset, käsitykset ja tunteet jäsentyvät teorian ja käsitteiden avulla, jolloin niiden tietoinen hallinta kasvaa. Oppimisesta muodostuu syklinen prosessi: 1. KOKEMUS Reflektioprosessi Suunnittelu 4.TOIMINTA (käytäntö) Tiedostaminen Kokemusten muuntaminen Pohdinta, jakaminen keskustelu 2.REFLEKTIO & KYSELYT-> 1. palaa kokemukseen kokemus 2.analysoi 3.arvioi uudelleen Uusi näkökulma 3. KÄSITTEELLISTÄMINEN ymmärtäminen Kokemuksellisen oppimisen prosessin vaiheet ovat kokemus, reflektointi, käsitteellistäminen ja toiminta. Kokemus pitää sisällään toiminnan, ajatukset ja tunteet, joita reflektiovaiheessa analysoidaan ja arvioidaan uudelleen. Käsitteellistämisvaiheessa oppimistilannetta pyritään analysoimaan syvemmin ja yhdistämään oppimistilanne oppijan käytössä olevaan teoreettiseen tietämykseen. Tavoitteena on löytää käsitteitä, jotka auttavat oppijaa ymmärtämään tilannetta 3 Kolb, D. 1984. Experimental Learning. Prentice Hall: London. 7

ja omaa toimintaansa kytkeytyneenä työyhteisön menettelytapoihin ja yhteiskuntaan. Toimintavaiheessa oppimisprosessin tulokset viedään käytäntöön eli muutetaan aikaisempia toimintatapoja. Kokemukselliseen oppimiseen perustuvassa opiskelijan ohjauksessa ohjaaja toimii valmentajana ja esimerkkinä. Hän välittää tietoa opiskelijalle ja luo tälle kuvaa sosiaalityön käytännöstä. Ohjaajan rooli on vastuullinen ja ohjaus itsessään dialoginen suhde. Opiskelijat odottavat ohjaukselta ja käytännön opiskelulta ennen kaikkea hiljaisen tiedon siirtymistä ja asiakastyön käytäntöjen opiskelua. Käytännön ohjaaja tukee omalta osaltaan opiskelijan oppimista ja oppii itsekin samalla ammatistaan. 8

3 SOSIAALITYÖN KÄYTÄNTÖ 2 3.1 Opintojaksoon liittyviä käytännön kysymyksiä Sosiaalityön käytäntö 2 -opintojakso sijoittuu opinnoissa 2. opiskeluvuoden puoliväliin (tai vastaavaan aineopintovaiheeseen). Käytännön jakson pituus on 6 viikkoa (eli 30 työpäivää). Käytännön jakson opiskelupäivän (eli työpäivän) pituus vastaa käytännön jakson paikan työpäivän pituutta. Tarkoituksena on, että opiskelija voi käyttää työaikaa myös käytännön jakson raportin kirjoittamiseen: opiskelijalla tulisi olla mahdollisuus käyttää kirjallisiin töihin 10 % käytännön jakson työajasta, eli käytännössä noin kolme työpäivää. Opiskelijan tulee sopia asiasta ohjaajan ja työpaikan kanssa heti käytännön jakson alussa. Sosiaalityön käytäntö 2 on osa laajempaa sosiaalityön aineopintojen opintokokonaisuutta. Tavoitteena on, että käytännön jakson aikana hyödynnetään sekä perusopintojen tuomaa tietoa ja kokemusta sosiaalityöstä että erityisesti toiseen opiskeluvuoteen sijoittuvan kokonaisuuden opintoja tapauskohtaisuudesta, tapaustutkimuksesta sekä asiakastyöhön liittyvistä vuorovaikutus- ja viestintätaidoista sekä myös sosiaalioikeudesta. Sosiaalityön käytännön jakso tulee ensisijaisesti suorittaa sosiaalityön asiakastyössä, mutta jaksolla voi tutustua myös hallinnollisiin tai sosiaalityön johtamiseen liittyviin kysymyksiin. Käytännön jaksosta tehdään kirjallinen sopimus. Siinä määritellään mm. käytännön jakson pituus, työtehtävät sekä käytännön jakson ohjaaja työpaikalla. Käytännön jakson ohjaajan tulee olla pätevä sosiaalityöntekijä. Lomien tai muiden esteiden ajaksi hänellä tulee olla varahenkilö. Opiskelija ja käytännön jakson paikan edustaja täyttävät harjoittelusopimuksen kahtena kappaleena, käytännön paikan edustaja allekirjoittaa ne ja opiskelija palauttaa ne allekirjoitettavaksi yliopiston ohjaavalle opettajalle. Toinen sopimuskappale palautetaan yliopistolta käytännön jakson paikkaan. Ennen sopimuksen allekirjoittamista opiskelijan on selvitettävä käytännön jakson paikasta, täytyykö hänen hankkia työn luonteen vuoksi rikosrekisteriote ja käydä näyttämässä sitä yliopistolla. Sosiaalityön käytäntö 2:sta ei synny käytännön paikalle kustannuksia, sillä käytännön jakso on palkatonta. Ohjaaja tai työyhteisö saa käytännön jaksolta ohjauspalkkion 12 tunnilta. Sosiaalityön käytännön jaksolla opiskelijaa sitoo laissa määritelty vaitiolo- ja salassapitovelvollisuus. Vaitiolovelvollisuudesta on hyvä keskustella opiskelijan perehdytyksessä. Käytännön jakso on luonteeltaan ohjattua työpaikkaharjoittelua, ja opiskelijat ovat käytännön jakson ajan vakuutettuja yliopiston toimesta. Kun opiskelija suorittaa käytännön jaksoa opintotuella eli ei saa palkkaa työnantajalta, kuuluu hän yliopiston työtapaturmavakuutuksen piiriin, mikä perustuu opiskelijatapaturmasta annettuun lakiin (1318/2002). 9

3.2 Käytännön jakson tavoitteet Sosiaalityön käytäntö 2 -jakson tavoitteena on, että opiskelija tunnistaa tapauskohtaisen sosiaalityön prosessin ja ammatillisen asiakaskohtaisen vuorovaikutuksen käytännön sosiaalityössä. Tavoitteena on päästä soveltamaan teoriassa opiskeltua asiakastyön vuorovaikutusta ja dokumentointia käytännöissä. Opiskelija oppii analysoimaan sosiaalityön käytäntöjä tutkimuksen pohjalta ja tulkitsemaan sosiaalityön yhteiskunnallista merkitystä. Tarkoituksena on, että opiskelija tutustuu ja perehtyy ohjatusti käytännön sosiaalityöhön erityisesti tapauskohtaisen sosiaalityön ja asiakastyön näkökulmista sekä perehtyy sosiaalityön tutkimukseen oman käytännön jakson paikan näkökulmasta. Opintojaksolla opiskelija kehittää asiakastyön valmiuksiaan ja vuorovaikutustaitojaan. Käytännön jakson alussa opiskelija asettaa itselleen henkilökohtaiset oppimistavoitteet, joiden toteutumista hän arvioi ja reflektoi käytännön jakson aikana. Käytäntöjakson sisältönä on siten: sosiaalityön havainnointi ja sosiaalityöstä keskusteleminen ohjaajan ja muiden käytännön jakson paikan työntekijöiden kanssa käytännön jakson paikan organisaation ja keskeisten yhteistyötahojen hahmottaminen tutustuminen asiakasprosesseihin ja niiden tarkastelu tapauskohtaisen sosiaalityön näkökulmasta perehtyminen asiakastyön dokumentointiin sosiaalityössä asiakastyön valmiuksien ja vuorovaikutustaitojen kehittäminen tutustuminen työmenetelmiin ja työtapoihin sekä työtä ohjaavaan lainsäädäntöön eettisten periaatteiden pohtiminen sosiaalityössä yleisesti ja erityisesti oman käytännön jakson paikan näkökulmasta 3.3 Tapauskohtaisuus osana asiakastyön tarkastelua Sosiaalityön käytäntö 2:ssa keskeiset tavoitteet ovat tapauskohtaisessa sosiaalityössä: asiakastyössä, siihen liittyvissä taidoissa ja välineissä sekä asiakastyöhön liittyvässä dokumentoinnissa. Tavoitteena on, että opiskelija soveltaa erityisesti Tapauskohtainen sosiaalityö suhteina ja prosesseina -opintojaksolla oppimaansa ja tarvittaessa esittelee ohjaajalle oppimaansa. Tapaus- ja tilannekohtaisuuden kautta tarkastellaan erityisesti asiakastyön taitoja: vuorovaikutusta, tavoitteellisuutta ja suunnitelmallisuutta sekä sosiaalityössä käytettäviä työvälineitä. Opiskelijan tulee erityisesti havainnoida, mutta myös osallistua asiakastyöhön sen verran, kun se on käytännön jakson paikan kannalta mahdollista. Opiskelijan on hyvä kiinnittää huomiota myös parityöskentelyyn, sen periaatteisiin ja työhön kytkeytyviin yhteistyön muotoihin eri toimijoiden kanssa. 10

Opiskelijan kannattaa lähteä liikkeelle asiakastyön taitojen harjaannuttamisesta. Keinoina etenkin aluksi on oman ohjaajan ja muiden kollegoiden työskentelyn seuraaminen ja havainnointi asiakastilanteissa sekä sen reflektointi, kuinka opiskelija toimisi itse tilanteissa. Asiakastyön taitojen harjaannuttamista on myös opiskelijan ja ohjaajan keskustelu asiakastilanteen jälkeen: Mitä tapahtui, kuinka olisi itse toiminut tilanteessa, millaisia tunteita asiakkaan toiminta, reaktiot tai hänen tilanteensa herättivät? Miksi tilanteessa toimittiin tietyllä tavalla? Miksi mitäkin asioita otettiin puheeksi ja milloin? Millainen tieto ja miksi on tärkeää asiakastilanteessa? Opiskelijan tulee pohtia myös, millainen työskentelytapa on kunkin asiakkaan kanssa hänen tilanteessaan relevanttia. Opiskelijan suositellaan omassa oppimisprosessissaan haastavan ohjaajaa keskustelemaan erilaisista tapaus- ja tilannekohtaisista toimintatavoista. 3.4 Käytännön jakson aikana luettavaa tutkimuskirjallisuutta Käytännön jakson aikana suositellaan luettavaksi käytännön sosiaalityöhön liittyvää tutkimuskirjallisuutta. Kirjallisuutta voi käyttää myös tukena oman omassa oppimisessa ja sen reflektoinnissa. Seuraavista teoksista vähintään kahta käytetään tukena käytännön jakson raporttia kirjoitettaessa: Laitinen, Merja & Anneli Pohjola (toim.). 2010. Asiakkuus sosiaalityössä. Gaudeamus. Pohjola, Anneli & Aino Kääriäinen & Sirpa Kuusisto-Niemi (toim.). 2010. Sosiaalityö, tieto ja teknologia. PS-kustannus. Poikela, Ritva. 2010. Asiakassuunnitelma asiakaslähtöistä auttamista tavoitteellistamassa. Kohteen rakentumisen moniääninen menetelmä. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto. Strömberg-Jakka, Minna & Teija Karttunen (toim.). 2012. Sosiaalityön haasteet. Tukea ammattilaisten arkeen. PS-kustannus. Laitinen, Merja & Asta Niskala. 2013. Asiakkaat toimijoina sosiaalityössä. Vastapaino. 11

4 OPPIMISEN OHJAUS JA OHJAUSKESKUSTELUT 4.1 Ohjauskeskustelujen teemat ja käytännöt Oppimisen ohjauksen tavoitteena on tukea opiskelijoita käytännön jakson osaamistavoitteiden toteutumisessa. Koska Sosiaalityön käytäntö 2 -opintojaksolla on asiakastyön painotus, keskeisimmät tavoitteet liittyvät suunnitelmallisen, tapauskohtaisen asiakastyön osa-alueisiin sekä niihin liittyviin vuorovaikutustaitoihin. Oppimisen ohjauksen tulee olla strukturoitua ja suunnitelmallista. Ohjauskeskustelujen tulee sisältää seuraavat osiot: opiskelijan perehdytys keskeisiin työtehtäviin ja Henkilökohtaisen oppimissuunnitelman laatiminen yhdessä opiskelijan kanssa tapauskohtaisen sosiaalityön tarkastelu asiakastyössä sosiaalityössä tarvittavat vuorovaikutustaidot ja vuorovaikutusosaaminen keskeiset työvälineet asiakastyön dokumentointi ja sen kehittäminen asiakastyön taidot ja oppiminen: tieto, taito ja osaaminen sosiaalityössä työssä keskeinen lainsäädäntö ja sen soveltaminen sosiaalityön tutkimuksellisen tiedon merkitys käytännöissä eettiset kysymykset ja eettisesti kestävä työtapa ammatinvalintaan liittyvät kysymykset ja työssäjaksaminen yhteinen reflektointi ja arviointi (palautelomake) Käytännön ohjaajan antamaa henkilökohtaista ohjausta on yhteensä 12 tuntia, joista yliopisto maksaa ohjauspalkkion. Opiskelija ja ohjaaja sopivat käytännön jakson alussa ohjauskeskusteluajat ja alustavat teemat. Ensimmäisen viikon aikana opiskelija ja ohjaaja laativat yhdessä opiskelijan henkilökohtaisen oppimissuunnitelman. Suunnitelmaan tulee kirjata opiskelijan henkilökohtaiset oppimistavoitteet harjoittelujaksolle sekä keinot niiden saavuttamiseksi (ks. tarkemmin luku Oppimistehtävä: Käytännön jakson raportti ). Käytännön jakson ohjaaja on yhdessä pohtija, kysymysten esittäjä ja kiinnostuksen virittäjä, jolloin oppimisprosessi voi parhaimmillaan olla molemminpuolinen. Ohjauksessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että käytännön jakson ensisijaisena tavoitteena on asiakastyön taitojen harjaannuttaminen ja oppiminen. Omien vuorovaikutustaitojen tarkastelu, erilaisissa vuorovaikutustilanteissa pärjäämisen opettelu ja sosiaalityön käytäntöihin sisälle pääseminen ovat ensisijaisen tärkeitä tässä vaiheessa opintoja. 12

Opiskelijalla on aktiivinen rooli ohjauskeskusteluissa ja häntä itseään kiinnostavien teemojen esille nostamisessa. Ohjauskeskusteluissa voidaan siis käsitellä myös sovittujen teemojen lisäksi harjoittelun aikana esille tulleita asioita. Opiskelijan olisi hyvä informoida ohjaajaansa ennen ohjauskeskustelua siitä, mitä asioita hän haluaa nostaa keskusteluun. Näin myös ohjaaja voi valmistautua ohjaustapaamisiin. Opiskelija reflektoi ohjauskeskustelujen teemoja oppimispäiväkirjassaan. Yhteiskuntatieteiden laitoksella käytännön jaksoa ohjaa opintojakson vastaava opettaja. Opettajan yhteystiedot löytyvät opintojakson Moodlesta. Opettaja vastaa neuvonnasta ja yhteydenpidosta yliopiston ja harjoittelupaikan välillä sekä käytännön jaksoon liittyvien seminaarien järjestämisestä. Opettaja vastaa myös kirjallisten oppimistehtävien ohjeistuksesta ja vastaanottamisesta. Mikäli opiskelija ja käytännön ohjaaja näkevät yliopiston ohjaavan opettajan ohjauskäynnin käytännön jakson paikassa tarpeelliseksi, siitä sovitaan erikseen. Ohjauskeskusteluiden apuvälineinä on viime vuosina suosittu esimerkiksi Skype-puhelua tai videoneuvotteluyhteyttä, sillä käytännön jaksot toteutuvat usein kaukana opiskelupaikkakunnasta, ja ohjaavan opettajan matkustaminen paikan päälle ei ole aina mahdollista. Yliopisto maksaa käytännön ohjaajalle henkilökohtaisesta ohjauksesta (ohjauskeskustelu) ohjauspalkkiota 20 euroa tunnilta. Mikäli ohjauspalkkio maksetaan suoraan ohjaajalle verokortilla, täytetään palkkionlaskutuslomake ja liite lähiohjaajan palkkion maksua varten. Palkkionmaksulomakkeeseen merkitään palkkion perusteeksi Sosiaalityön käytäntö 2, ohjaus. Palkkion määräytymisen ajaksi merkitään käytännön jakson pituus (eli aikaväli, jolla ohjauskeskustelut on toteutettu). Käytännön jakson päätettyä lomakkeet sekä verokortti (sivutuloverokortista riittää kopio) lähetetään osoitteeseen: Itä-Suomen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden laitos, PL 1627, 70211 KUOPIO. Merkitse kuoreen Ohjauspalkkio ja hallintosihteeri Jaana Mäkinen. Kaikki dokumentit tulee tässä tapauksessa lähettää paperisina. Jos ohjauspalkkio maksetaan työyhteisölle tai työnantajalle, työyhteisön tulee tehdä toteutuneista ohjaustunneista lasku ja osoittaa se Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden laitokselle. Lasku toimitetaan joko verkkolaskutusosoitteeseen: 003722857339, OVT-tunnus: 003722857339, Operaattori: Itella Information Oy, Välittäjän tunnus: 003710948874 tai paperisten laskujen laskutusosoitteeseen: Itä-Suomen yliopisto, PL 96404,01051 Laskut Liite lähiohjaajan palkkion maksua varten lähetetään osoitteeseen: Itä-Suomen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden laitos, PL 1627, 70211 KUOPIO. Kuoreen merkitään Ohjauspalkkio ja hallintosihteeri Jaana Mäkinen. Liitteen voi tässä tapauksessa lähettää myös sähköpostilla osoitteeseen jaana.makinen@uef.fi 13

4.2 Ohjauksen keinot ja tyylit Ohjaus perustuu yleisiin vuorovaikutuksen peruskeinoihin: Kuva 1 Ohjauskeinoja Ohjaaja toimii välillä neuvojana, valmentajana, välillä taas emotionaalisena hyväksyvänä tukena esimerkiksi omia henkilökohtaisia tunteita ja asenteita pohdittaessa. Ohjaajan tulee myös selkiyttää ja jäsentää työtä. Erilaiset tyylit toimivat eri ihmisten kanssa eri tavoin, joten opiskelijan oppimistyylien tunnistaminen on ohjauksen lähtökohtia. Johonkin ohjaustapaan jumittuminen voi pysäyttää opiskelijan oppimisen. Ohjauksen keinot ja tyylit ovat oppimissuhdetta rakentavia toimintatapoja, joissa ohjaajan ja opiskelijan samankaltaisuudet ja erot, odotukset ja sopimukset kohtaavat. 14

Oheismateriaalia ohjauksesta: Suonio, Mari 2011. Tulevaisuuden sosiaalityöntekijänä. Sosiaalityön opiskelijan ammattiidentiteetin ja käyttöteorian muodostuminen käytännön opetuksen ohjaussuhteessa. Teoksessa Petri Ruuskanen, Katri Savolainen & Mari Suonio (toim.) Toivo sosiaalisessa. Toivoa luova toimintakulttuuri sosiaalityössä. Asikainen, Elina, Jenna Karvonen & Sanna Tirkkonen. 2011 Mitä ottaa huomioon opiskelijan ohjauksessa? Sosiaalityön käytäntö 3 -opintojakson kehittämistehtävä lukuvuonna 2010-2011. 15

5 OPPIMISTEHTÄVÄ: KÄYTÄNNÖN JAKSON RAPORTTI Sosiaalityön käytäntö 2 -opintojakson suorittamisen edellytyksenä on, että opiskelija kirjoittaa jaksosta raportin. Raportti otsikoidaan nimellä SK2: Käytännön jakson raportti ja kansilehdelle merkitään myös kirjoittajan tiedot sivun oikeaan alanurkkaan. Raportin kokonaispituus 11 13 sivua (sisällysluettelo, sivunumerointi, kirjasinkoko 12, riviväli 1,5, ylä- ja alamarginaali 3 cm, oikea- ja vasen marginaali 2,5 cm). Kansilehteä ei lasketa kokonaispituuteen. Jokainen luku aloitetaan omalta sivultaan. Raportin tulee sisältää seuraavat osat: 1 Henkilökohtainen oppimissuunnitelma Palautetaan erikseen jo ensimmäisen käytännön jakson viikon aikana, mutta liitetään myös osaksi käytännön jakson raporttia. 2-3 s 2 Tapauskohtaisuus sosiaalityössä Valitun tapauksen tutkimuksellinen kuvaus 7 s dokumentoituna prosessina ja oman tapauskohtaisen työskentelyn kuvaus vuorovaikutustilanteena. 3 Oman oppimisen arviointi Käytännön jakson toteutumisen, omien 2-3 s oppimiskokemuksien ja asiakastyön taitojen kehittymisen pohtiminen 5.1 Henkilökohtainen oppimissuunnitelma Käytännön jakson henkilökohtainen oppimissuunnitelma laaditaan yhteistyössä oman käytännön ohjaajan kanssa käytännön jakson ensimmäisen viikon aikana. Opiskelija kirjaa suunnitelmaan henkilökohtaiset oppimistavoitteensa ja keinot niiden saavuttamiseksi. Keinoina voivat olla esimerkiksi ohjaajan antamaan materiaaliin tutustuminen, ohjauskeskustelut, asiakastapaamiset ja tutustumiskäynnit. Suunnitelmaan sisällytetään myös suunnitelma ohjauskeskusteluajankohdista ja teemoista. Suunnitelmassa kannattaa ottaa huomioon jo tiedossa olevat ohjaajan työtehtävät (asiakastapaamiset, palaverit, koulutukset ym.) sekä luonnollisesti ohjauksen sisällöt. Suunnitelmaan voi sisällyttää lukujärjestyksen, josta käy ilmi, mitä oppimistavoitteita tai tehtäviä opiskelijalla tulee olemaan viikoittain. Opiskelijan tulee sisällyttää suunnitelmaan myös tiedot siitä, kuinka hän arvioi omien oppimistavoitteiden toteutumista käytännön jakson aikana. Keinona voi olla oppimispäiväkirjan kirjoittaminen tai arvioinnin sisällyttäminen ohjauskeskusteluihin. Henkilökohtaisen oppimissuunnitelman pituus on 2-3 sivua ja se palautetaan ensimmäisen käytännön jakson viikon aikana Moodleen ja liitetään myöhemmin myös osaksi käytännön jakson raporttia. Yliopiston ohjaava opettaja hyväksyy suunnitelman Moodlessa. 16

5.2 Tapauskohtaisuus sosiaalityössä Tämän osion suositeltava pituus raportista on 7 sivua. Osio jakautuu kahteen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa opiskelija kuvaa yhtä, käytännön ohjaajan kanssa yhdessä valittua, (asiakas)tapausta tavoitteellisena prosessina sekä dokumentointia osana sitä. Toisessa osiossa hän kuvaa omaa tapauskohtaista työskentelyään ja vuorovaikutustaan vähintään yhden asiakastilanteen kautta. Tapauksen kuvauksessa opiskelija kuvailee muun muassa: Mikä/millainen oli asiakkaan elämäntilanne ja avuntarve eli mikä teki tapauksesta tapauksen? Millaisia tavoitteita asetettiin? Miten asiakassuhde kehittyi? Mitä sosiaalityön työmenetelmiä ja keinoja käytettiin? Miten asiakaslähtöisyys toteutui dokumentoinnissa? Mitä yhteistyötahoja asiakkuuteen liittyi? Mitä/millaisia tuloksia saavutettiin ja mitä oli voitu tehdä toisin? Millaisia yhteiskunnallisia kytkentöjä ja sosiaalisia ilmiöitä tai ongelmia tapaukseen liittyi? Yksittäisen asiakkaan elämäntilanne tulee kuvata yleisellä tasolla tutkimustiedon avulla. Identifikaatiotietoja tulee myös tarvittaessa muuttaa yksityiskohtien osalta. Tärkeintä on tapauskohtaisen sosiaalityön tavoitteellisen työprosessin kuvaaminen. Tapauksen kuvauksessa on hyvä pohtia myös, kuinka asiakkuus jatkossa jatkuu tai mitä suunnitelmia asiakkaan tilanteeseen liittyy. Tavoitteena on myös edistää teorian ja käytännön välisen suhteen pohdintaa. Etsi tapaukseesi liittyvä pro gradu -tutkielma (tai muun tieteellinen opinnäytetutkielma) ja keskustele siitä ohjaajasi kanssa. Analysoi tapausta etsimäsi tutkimuksen sekä muun aiheeseen liittyvän tieteellisen keskustelun avulla. Esittele samalla tutkimusta ja omaa pohdintaasi tutkimuksen sisällön ja käytännön työn välisestä yhteydestä. Asiakastyön vuorovaikutustilanteen kuvauksessa tavoitteena on, että opiskelija tarkastelee käytännössä Tapauskohtaisen sosiaalityö suhteina ja prosesseina -opintojaksolla käsiteltyjä asioita, kuten vuorovaikutusta asiakassuhteessa sekä asiakkaan kohtaamisen ja haastattelun taitoja. Opiskelija haastattelee yhdessä käytännön jakson ohjaajan kanssa valittua asiakasta itsenäisesti ohjaajan läsnä ollessa. Asiakas voi olla sama tai eri tapaus, jota tämän tehtävän tapauksen kuvaus -osiossa on tarkasteltu. Opiskelijan tulee keskustella haastattelun jälkeen ohjaajan kanssa asiakastilanteesta. 17

Reflektoi raportissa kokemustasi itsenäisestä asiakastilanteesta: Haastattelun/ tapaamisen rakenne (aloitus, eteneminen ja päättäminen) Vuorovaikutuksen sujuminen Oma arvio haastattelun/tapaamisen sujumisesta kokonaisuutena (hyödynnä tässä TAPIja PUVI-kursseilla oppimaasi) Pohdi, mikä teki tilanteesta tapauskohtaisen, etenikö ja rakentuiko kohtaaminen tilannekohtaisena dialogisena prosessina? Mikä mahdollisesti edisti tai esti tilannekohtaisuutta ja dialogia? Tämän osion voi toteuttaa myös parityöskentelynä ohjaajasi kanssa, mikäli tapaukseksi valittu asiakkuus sitä vaatii (esim. lastensuojelutyössä). 5.3 Oman oppimisen arviointi Oman oppimisen reflektoinnissa ja omien oppimistavoitteiden arvioinnissa opiskelija pohtii käytännön jakson toteutumista, omia oppimiskokemuksiaan sekä omien asiakastyön taitojen kehittymistään. Oman oppimisen arviointia ja siitä keskustelua käytännön jakson ohjaajan kanssa on hyvä sisällyttää ohjauskeskusteluihin käytännön jakson loppuvaiheessa. Palaa käytännön jakson alussa laatimiisi oppimistavoitteisiin, ja arvioi, kuinka ne ovat käytännön jakson aikana toteutuneet. Arvioi omia vahvuuksiasi ja sitä, missä vielä on opittavaa. Pohdi, mitä olet oppinut ja miten arvioit oppimaasi. Onko ammatillinen identiteettisi vahvistunut? Mitä tiedät nyt enemmän sosiaalityöntekijänä olemisesta kuin ennen käytännön jakson suorittamista? Millaista tukea ja tietoa olet saanut käytännön työhön ja käytännön taitojen oppimiseen kurssisisältöön kuuluvasta tutkimuskirjallisuudesta (ks. tämän oppaan luku Käytännön jakson aikana luettavaa tutkimuskirjallisuutta ). OMAN OPPIMISEN ARVIOINNIN OSUUDEN SUOSITELTAVA OSUUS RAPORTISTA ON NOIN 2-3 SIVUA. 18

6 KÄYTÄNNÖN JAKSON ARVIOINTI 6.1 Opintojakson numeerinen arviointi Sosiaalityön käytäntö 2 numeerinen arviointi (arviointiskaala 1-5) perustuu opiskelijan ja ohjaajan yhteiselle tavoitearvioinnille, joka alkaa heti käytännön jakson alussa (dokumentoidaan lopulta palautelomakkeella, 50 % kurssin arvosanasta) sekä yliopiston ohjaavan opettajan tekemälle opiskelijan oppimistehtävän prosessiarvioinnille (50 %): Arviointitapa: Kriteerit: Tuotos: Arvioija: Osuus: Prosessi Henkilökohtaisten tavoitteiden asettaminen Oman oppimisen arviointi ja reflektointi Käytäntöraportti Yliopisto-opettaja 50 % Tavoite Opiskelijan tavoitteet ja niiden toteutuminen Palautelomake Opiskelija Käytännön ohjaaja 50 % Sosiaalityön käytäntö 2 -kurssi on merkittävä osa ammatilliseen pätevyyteen valmentavia aineopintoja. Yliopiston opintoarviointia koskevan ohjeistuksen perusteella alinta hyväksyttyä arvosanaa 1 vastaa 50 %:n hallinnan osoittaminen kurssin tietosisällöstä tai sitä vastaavasta asiakokonaisuudesta. Tästä syystä SK2-kurssilla pyritään aina keskustelemaan ohjauksellisesti opiskelijan tavoitteiden toteutumisesta, käytännön jakson edistymisestä, kurssin keskeyttämisestä ja suorittamisen siirtämisestä ennen hylätyn arvosanan antamista. Käytännön jakso voidaan keskeyttää opiskelijan, käytännön ohjaajan tai yliopiston ohjaavan opettajan toimesta tarpeen mukaan. Käytännön jakson lähestyessä loppuaan opiskelija ja käytännön jakson ohjaaja arvioivat yhdessä jakson toteutumista. Yliopiston ohjaava opettaja voi tarvittaessa osallistua ohjaajana opiskelijan ja käytännön ohjaajan kanssa palautekeskusteluun, mutta palautelomakkeen laativat aina opiskelija ja käytännön ohjaaja kirjallisena dokumenttina ohjauskeskustelun perusteella. Palautelomake (Liite 2) jäsentää opiskelijan ja ohjaajan välistä dialogista palautteen antoa. Arviointi voi kohdistua mm. opiskelijan henkilökohtaisten tavoitteiden täyttymiseen, jakson aikana havaittujen opiskelijan ammatillisten valmiuksien kehittymiseen, opiskelijan vahvuuksiin ja kehittämiskohteisiin sekä asiakkaan kohtaamisen taitoihin. Arvioinnin pohjana tulee käyttää harjoittelusuunnitelmassa käytännön jaksolle asetettuja tavoitteita, joiden toteutumista ohjaaja ja opiskelija yhdessä pohtivat. Opintojaksolla arviointi on jatkuva prosessi. Yleisellä tasolla käytännön jaksolla arvioidaan sekä ammatillista kehittymistä ja kehittämistarpeita että yleisiä sosiaalityöhön liittyviä taitoja ja val- 19

miuksia. Arvioinnissa ja palautteessa tärkeää on yhteistoiminnallisuus. Yhdessä opiskelijan kanssa on hyvä pohtia, mikä onnistui, mitä olisi voinut tehdä toisin, millaisen oppimisympäristön käytännön jakso loi opiskelijalle ja mikä oli erityisen hyödyllistä juuri tässä vaiheessa opintoja. On hyvä, että viimeistään viimeisessä arviointi- ja palautekeskustelussa myös opiskelija voi arvioida ja antaa palautetta käytännön jaksosta sekä ohjauksesta. Arviointikeskustelun päätteeksi opiskelija ja ohjaaja yhdessä esittävät palautekeskustelulomakkeessa arvosanaa opiskelijalle. Palautekeskustelulomake palautetaan täytettynä jakson Moodlen palautusalueelle. Yliopiston ohjaava opettaja arvioi arvosanassa opiskelijan käytäntöraporttia opintojakson päätavoitteiden mukaan laadituilla arviointikriteereillä (ks. Liite 1). Käytännön raportin arvioinnissa tarkastellaan opiskelijan kykyä asettaa henkilökohtaiset oppimistavoitteensa ja kykyä työskennellä niiden mukaisesti sekä arvioida ja reflektoida omaa oppimistaan. Lisäksi huomiota kiinnitetään raportin muotoseikkoihin ja kirjoitusasuun. Käytännön opetukseen liittyvät seminaarit ovat pakollisia jakson suorittamiseksi. 6.2 Arviointikriteerit Prosessiarviointi (50 %) Opiskelijan käytäntöraportin arviointi yliopiston ohjaavan opettajan tekemänä arviointikriteerien perusteella. Käytäntöraportin arviointikriteerit on kuvattu liitteessä 1. Tavoitearviointi (50 %): Opiskelijan omat tavoitteet ja oppimisprosessi Ohjaajan ja opiskelijan yhteinen ehdotus arvosanaksi. Käytännön jakson arviointikriteerit on kuvattu palautekeskustelulomakkeessa (liite 2). 20

LOPUKSI - INNOSTAVAA YHDESSÄ TEKEMISEN JA OPPIMISEN MATKAA! Harjoittelu on em. mukaisesti yhteinen oppimisprosessi sekä ohjaajalle että opiskelijalle. Sosiaalityöntekijä jakaa ammattitaitoaan ja kokemustaan, opiskelija vastavuoroisesti teoriaa, uusinta tietoa ja omaa uutuuttaan ja kyselijyyttään. Opiskelijan avoin kysymysten asettelu haastaa ohjaajan. Ohjauskeskustelut valmensivat työhön erittäin hyvin. Näissä keskusteluissa pohdimme ohjaajani kanssa meidän tapaa toimia ihmisten kanssa. 4 Innostavaa yhdessä oppimisen matkaa! 4 Suonio, Mari. 2011. Tulevaisuuden sosiaalityöntekijänä. Sosiaalityön opiskelijan ammatti-identiteetin ja käyttöteorian muodostuminen käytännön opetuksen ohjaussuhteessa. Teoksessa Petri Ruuskanen, Katri Savolainen & Mari Suonio (toim.). Toivo sosiaalisessa. Toivoa luova toimintakulttuuri sosiaalityössä. 21

Liite 1 Käytäntöraportin arviointikriteerit Hylätty/Täydennettävä Raportti on toteutettu kaikilta osiltaan puutteellisesti ja oman oppimisen arviointi on kaikilta osiltaan heikkoa ja pintapuolista. Raportti edellyttää laajaa täydentämistä. Arvosana 1 Raportissa on pääosin kaikki vaaditut luvut, mutta niiden toteutus on välttävää. Oman oppimisen arviointi on välttävää. Opiskelija ei ole dokumentoinut käyttämäänsä aineistoa. Raportin luvut ovat sisällöllisesti puutteellisia ja argumentointi on välttävää: mielipiteitä tai väitteitä perustellaan vain harvoin aiemman tutkimuksen avulla käytettyjä termejä tai käsitteitä selitetään puutteellisesti lähdeviitteitä on käytetty vain vähän tai ei lainkaan Arvosana 2 Raportissa on kaikki vaaditut osat. Oman oppimisen arviointi on kaikilta osin tyydyttävää. Opiskelija on dokumentoinut käyttämänsä aineistoa tyydyttävästi. Raportin luvut ovat sisällöllisesti asiallisia ja tyydyttäviä. Luvut ovat kuitenkin jossakin määrin puutteellisia ja tyydyttävästi argumentoituja. Portfolion tieteellinen argumentointi on tyydyttävää: opiskelija esittää väitteitä, joita hän perustelee jossakin määrin tieteellisillä lähteillä. käytettyjä termejä tai käsitteitä selitetään tyydyttävästi. lähdeviitteiden käyttö on puutteellista. Arvosana 3 Raportissa on kaikki vaaditut osat. Oman oppimisen arviointi on perusteellista ja hyvää. Opiskelija on dokumentoinut johdonmukaisesti käyttämäänsä aineistoa. Luvut ovat johdonmukaisia ja sisällöllisesti kattavia. Opiskelija on myös pohtinut luvuissa esittämäänsä sisältöä ja teemoja oman oppimisensa näkökulmasta. 22

Raportin argumentointi on hyvää: opiskelija esittää väitteitä, joita hän perustelee lähes aina aiempaan tutkimukseen nojautuen käytetyt termit tai käsitteet selitetään melko kattavasti. lähdeviitteitä käyttö on jossakin määrin horjuvaa (esim. käytetään jonkin verran toisen käden lähteitä, pintapuolista aineistoa (esim. esitteitä) ja oppikirjamaisia lähteitä). Lähdeviittauskäytännössä on lieviä epäjohdonmukaisuuksia. Arvosana 4 Raportissa on kaikki vaaditut osat. Opiskelija arvioi omaa oppimista kattavasti ja kiitettävästi aiemman oman tiedon ja osaamisen perusteella sekä kertoo selkeästi, millä tavoin käytännön jakso on kasvattanut omaa tietämystä opintojakson aikana. Opiskelija on dokumentoinut johdonmukaisesti ja perustellen käyttämäänsä aineistoa. Luvut ovat sisällöllisesti johdonmukaisia, sisällöllisesti kattavia ja perusteellisesti argumentoituja. Tutkimusta on analysoitu, reflektoitu ja arvioitu käytännön jakson kokemusten valossa. Raportin argumentointi on kiitettävää: portfoliosta käy ilmi selkeästi oman ajattelun suhde aiempaan tutkimustietoon väitteet ja mielipiteet ovat argumentoitu perustellusti ja kriittisesti käytetyt termit tai käsitteet selitetään kattavasti tieteellisten lähdeviitteiden käyttö on sujuvaa ja systemaattista Arvosana 5 Arvosanan 4 kriteerien lisäksi: Raportti osoittaa erinomaista paneutumista käytännön jakson aikana ilmenneisiin asiakokonaisuuksiin tutkimuksen avulla. Opiskelija osoittaa olleensa aktiivinen uuden tiedon hakemisessa ja soveltamisessa. Raportti ilmentää kaikin puolin rohkeutta uuden tiedon etsimisessä sekä kriittistä tutkivaa ja soveltavaa otetta käytännön työssä. Raportti osoittaa, että opiskelija kykenee havainnollistamaan käytännön ja teorian integraatiota esimerkein ja kuvin. Raportti on jäsennetty sisällöllisesti selkeästi ja huolellisesti. 23

PALAUTEKESKUSTELULOMAKE Ohjaajan ja opiskelijan keskinäinen palautekeskustelu kuuluu osaksi Sosiaalityön käytäntö 2 ja 3 - opintojaksoja. Täyttäkää palautekeskustelulomake yhdessä. Lomake kattaa 50 % kurssin kokonaisarvosanasta. Lomake palautetaan skannattuna sähköpostitse opiskelijan ohjaavalle opettajalle ja sitä säilytetään kurssin sähköisessä arkistossa. Palautekeskustelun ajankohta ja läsnäolijat: 1. Opiskelijan käytännönjakson tavoitteet tiivistetysti: 2. Oppimis-/osaamistavoitteissa onnistuminen (jatka tarvittaessa paperin toiselle puolelle): 24

3. Millaisia muita positiivisia asioita ja opiskelijan onnistumisia tuli mielestänne esille käytännön jaksolla? 3. Mitä kehittämisen alueita käytännön jakson aikana mielestänne tuli esille? -opiskelijana: -ohjaajana: 25

5. Muita kommentteja? 6. Harjoittelujaksolla suoriutumisen numeerinen arviointi (50% kurssin kokonaisarvosanasta). Kuinka opiskelija on suoriutunut seuraavissa käytännön jaksoon kuuluvissa osa-alueissa (arvosana-asteikolla 1-5) 1. Opiskelijan oppimisorientaatio ja kyky reflektioon 2. Taidot asiakkaan kohtaamisessa ja vuorovaikutuksessa 3. Dokumentoinnin taidot 4. Työyhteisötaidot 5. Organisaation ja palvelujärjestelmän tunteminen 6. Henkilökohtaisen oppimissuunnitelman toteutuminen Kokonaisarvosana edellisten keskiarvona: 0 1 2 3 4 5 Allekirjoitukset: Ohjaaja: Opiskelija: 26

Numeerisen arvioinnin perusteet: Arvosana 0 (hylätty): Opiskelija on suoriutunut kokonaisuudessaan tehtävistään niin heikosti, että suoritusta ei voida arvioida hyväksytyksi. Opiskelijalla ei ole minkäänlaisia valmiuksia toimia sosiaalityöntekijän tehtävissä käytännön kentällä. Arvosana 1 (välttävä): Opiskelija hallitsee työelämän perussäännöt (esim. asianmukainen pukeutuminen, ymmärrys työajasta) Opiskelijalla on perustason ymmärrys organisaation toiminnasta ja sosiaalityön työnkuvasta ja prosessista Opiskelija kykenee kohtaamaan asiakkaan asiallisesti ja kunnioittavasti Opiskelija hallitsee sosiaalityön eettiset periaatteet Opiskelija osaa toimia työyhteisön jäsenenä Opiskelija hallitsee dokumentoinnin perusasiat Opiskelijalla on riittävä kielitaito Opiskelija osaa reflektoida omaa toimintaansa ja uskaltaa kysyä neuvoa Opiskelija kykenee arvioimaan oppimistaan realistisesti suhteessa taitoihinsa Opiskelija ei ole perehtynyt riittävästi palvelujärjestelmään ja työyksikköön Opiskelija ei ole saavuttanut edistymistä asetetuissa tavoitteissa Arvosana 2 (tyydyttävä): Kaikki arvosanan 1 kriteerit täyttyvät ja arvosanan 3 kriteerit täyttyvät osittain Arvosana 3 (hyvä): Opiskelija kykenee oma-aloitteiseen toimintaan Opiskelija kykenee ottamaan vastaan ja hyödyntämään palautetta Opiskelija hahmottaa laaja-alaisesti asioiden välisiä yhteyksiä Opiskelija osallistuu ja pärjää hyvin asiakastyön vuorovaikutuksessa Opiskelijalla on ammatillinen asenne ja ymmärrys asiakkaan osallistamisesta asiakastyössä Opiskelija kykenee itsenäiseen työskentelyyn Opiskelija hallitsee asiallisen dokumentoinnin taidot Opiskelijalla on valmiuksia teorian ja käytännön yhdistämiseen Opiskelijalla hallitsee alan keskeistä, ajankohtaista tutkimustietoa Opiskelija havaitsee omia vahvuuksiaan ja kehittämiskohteitaan ja kykenee itsereflektioon Opiskelija esittää kriittisiä kommentteja ja huomioita ja on tiedonhaluinen Opiskelija on tutustunut harjoittelupaikan palveluprosesseihin kattavasti Opiskelijalla on vain vähäinen ohjauksen tarve Opiskelija hallitsee tiimityötaidot ja hänellä on ymmärrys moniammatillisesta työstä Opiskelijalla on tietoisuus työn hallinnan ja työssä jaksamisen menetelmistä Opiskelija on saavuttanut edistymistä asetetuissa tavoitteissa 27

Arvosana 4 (kiitettävä): Kaikki arvosanan 3 kriteerit täyttyvät ja arvosanan 5 kriteerit täyttyvät osittain Arvosana 5 (erinomainen): Opiskelija kykenee yhdistelemään tutkimustietoa laaja-alaisesti osaksi omaa toimintaansa Opiskelija osaa esittää konkreettisia kehittämisideoita Opiskelija hallitsee tietojärjestelmät ja osaa dokumentoida asiakastapauksia laadukkaasti (tiiviisti, mutta yksityiskohtaisesti) Opiskelija uskaltaa mennä epämukavuusalueelleen (jokin uusi työtehtävä) ja ottaa vastuuta Opiskelija kykenee syvälliseen itsereflektioon, rohkeus hyödyntää omaa persoonaa Opiskelijalla on loistavat vuorovaikutustaidot (vuorovaikutus muokkautuu asiakkaan mukaan, ymmärrys siitä, miten lähestytään eri asiakkaita, ammatillinen pelisilmä, ammatillisuus tilanteessa kuin tilanteessa Opiskelija kykenee reflektoimaan omaa jaksamistaan ja työnsä hallintaa sekä omaa riittävästi paineensietokykyä Opiskelijalla on vahva ymmärrys omasta roolistaan sosiaalityöntekijänä (esim. hoidollinen vai ei) Opiskelija kykenee perusteltuihin ratkaisuihin Opiskelija ymmärtää sosiaalityön yhteiskunnallisen kontekstin ja hallitsee rakenteellisen sosiaalityön taitoja Opiskelijalla on erityinen kiinnostus ja tutkimuksellinen perehtyneisyys johonkin sosiaalityön alaan/ilmiöön Opiskelija osoittaa työssään rohkeutta ja kriittisyyttä 28