KÄSITYÖKOULU LEIJAN OPETUSSUUNNITELMA Riihimäki 13.3.2014 Rauni Koivisto Käsityökoulun vastaava opettaja
2 Johdanto ja opetusyksikön toiminta-ajatus 1. Käsityökoulu Leija antaa käsityössä visuaalisten taiteiden perusopetusta yleisen oppimäärän mukaan 1.1. Toiminta-ajatus Käsityö on yksi tapa tehdä havaintoja ja yksi tapa olla olemassa. Käsityön keskeinen olemus on juuri käsillä tekeminen, varsinkin käsityön taiteen perusopetuksen. Prosessin luovuuteen kuuluu myös oma "hiffaaminen", löytäminen, vaihtoehtojen valinta, kriittisyys ja sallivuus. Taidekasvatuksen näkökulmasta käsityö vaatii luovaan omaperäisyyteen ohjaamista sekä visuaalisen muotokielen hahmottamista Tätä kautta syntyy käsityön taiteellinen ilmaisu. (Seija Karppinen 2005, Mitä taide tekee käsityöstä? Käsityötaiteen perusopetuksen käsitteellinen analyysi) Käsityökoulu Leija toimii Riihimäen kansalaisopiston alaisena yksikkönä. Käsityökoulussa annetaan tasolta toiselle etenevää, visuaalisten taiteiden perusopetusta käsityössä 6 15-vuotiaille riihmäkeläisille lapsille ja nuorille. Kansalaisopiston alaisuudessa järjestetään myös kädentaitojen Kesä Leija kursseja lapsille ja nuorille. Leija-käsityökoulun tehtävänä on antaa lapsille ja nuorille mahdollisuus löytää omaa luovuuttaan, oppia ja harjaantua käyttämään käsityön eri menetelmiä ja luoda edellytykset elinikäiselle käsityön harrastamiselle. Perusopintojen suorittaminen antaa valmiudet hakeutua jatko-opintoihin. Kuvataiteen ja käsityön opetuksessa yhteisiä rajapintoja ovat muotoilu ja nykytaide. Tulevaisuudessa rajapinta-aluetta
3 vahvistetaan yhteistyössä kuvataidekoulun kanssa. Käsityökoulu Leijassa kehitetään opetusta aktiivisesti ja suunnitelmallisesti. 1.2. Arvot Kyse on olemassaolon mielekkyydestä ympäristön ja kulttuurin osana. Niihin ihminen liittyy kehollisuuden kautta sekä myös käsityöllisen toiminnan avulla tuottamiensa artefaktien ja niiden esineellistymisen välityksellä. Näiden edellä esitettyjen ajatusten pohjalta voin todeta, että käsityötä voi kuvata yhdeksi inhimillisen olemassaolon muodoksi. (SK 2005) Yleisen oppimäärän mukainen visuaalisten taiteiden opetus perustuu käsitykseen ihmisestä, joka vaikuttaa aktiivisesti omaan elämäänsä ja ymmärtää kauneuden ja kädentaitojen merkityksen elämässään. Opetuksessa oppilas ohjataan luomaan esteettisesti laadukkaita tuotteita sekä kehittämään kestävän kehityksen mukaisia ratkaisuja. Käsityötä ja muotoilua tarkastellaan esteettisesti, ilmaisullisesti, funktionaalisesti, fysiologisesti ja rakenteellisesti sekä materiaalisesti. Oppilasta ohjataan uskaltautumaan avoimuuteen, arvostamaan erilaisuutta, toimimaan vastuullisesti omassa työprosessissaan, huomioimaan yhteisöllisyys ja sen antama tuki. Oppilasta kannustetaan aktiivisuuteen ja kriittiseen tarkasteluun. 1.3. Yleiset tavoitteet Taiteen perusopetuksessa käsityölliseen tekemiseen vaikuttavat tuntuvasti ympäristölliset ja kulttuuriset ulottuvuudet. Kulttuurin ja ympäristön tarjoama aines on pohjana kulttuuriselle tietämykselle, kuten mitä on käsityö, taide, käsityöllinen ja taiteellinen esinekulttuuri, perinne sekä myös se, miten itse kuuluu osaksi kulttuuria ja ympäristöä. Ympäristölliseen ja kulttuuriseen ulottuvuuteen liittyy havainnointia, reflektointia ja itsensä ilmaisua kulttuuristen asioiden avulla. (SK 2005) Käsityötaiteen opetuksen tavoitteena on kehittää oppilaiden kädentaitoja ja visuaalista ilmaisua. Opetuksessa painotetaan omaa ajattelua, havainnointi- ja suunnittelukykyä, muototajua ja kokonaiskäsitystä materiaalisesta maailmasta. Opetuksen tulee kehittää oppilaan visuaalisia ja teknisiä taitoja sekä
4 ongelmanratkaisukykyä. Opetuksessa ohjataan oppilasta materiaalien ja välineiden tuntemukseen ja hallintaan. Käsityöilmaisu perustuu kulttuuriperintöön, taiteidenvälisyyteen ja luonnontuntemukseen. Opetuksen lähtökohtina ovat oppilaan omakohtaiset kokemukset ja ajatukset, käsillä työskentely ja mahdollisuus valmistaa tuotteita ja ilmaista itseään. Opetuksessa käsityön tulee näkyä tekoina, taitoina, tuotteina ja teoksina. Tavoitteena on oppia perinteisiä käsityömenetelmiä ja työtapoja ja kehittää uusia. Oppilas oppii ilmaisemaan itseään käsityön eri osa-alueilla, joita ovat esinesuunnittelu, esineiden valmistus ja muotoilu, tekstiilin ja vaatetuksen suunnittelu ja valmistus sekä ympäristön suunnittelu ja rakentaminen. Käsityöilmaisu perustuu kulttuuriperintöön, taiteidenvälisyyteen ja luonnontuntemukseen. Opetukseen kuuluu suullisen, kirjallinen ja kuvallisen arvioinnin harjoittelu, jossa oppilas harjoittelee oman työskentelyprosessinsa havainnointia ja dokumentointia. Tavoitteena on, että oppilas toimii vastaanottajana, tulkitsijana ja tekijänä ja oppii seuraamaan oman taidon karttumista. 2. Opetuksen toteuttaminen 2.1 Oppimiskäsitys Taiteen perusopetuksessa yhdistyvät käsityön taitokasvatus ja taidekasvatus eheällä tavalla, kun saatetaan lapsi huomioimaan ympäristöään sekä arvostamaan ja ymmärtämään sitä elämää, kulttuuria ja taidetta, joka häntä ympäröi. Jotta yksilön taiteellisten taipumusten etsimistä ja taiteen avulla kasvua voitaisiin tukea, täytyy myös opettajan itse kokeilla omia taiteellisia rajojaan. (SK20015) Taiteellisen oppimisen tietopohja muodostuu oppilaan havainnoista, tunteista, tiedoista, ilmaisusta sekä taidoista. Työskentelyn tavoitteena on, että oppilas oivaltaa ajattelun, tiedon soveltamisen ja tekemisen tapahtuvan yhtä aikaa. Taiteellisen tekemisen tarpeen tulee lähteä oppilaan omasta motivaatiosta. Oppilaalla tulee olla aktiivinen rooli opiskelussa ja oppimisessa.
5 Tutkivassa oppimisessa oppilas tai ryhmä itse asettaa ongelmia, käsittelee tietoa, pohtii ja muodostaa käsityksiä yksin ja vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Opettajan tehtävä on tukea ryhmätoimintaa sekä ymmärryksen ja tiedon etsinnän prosesseja. 2.2 Oppimisympäristö Käsityökoulun opiskeluympäristö muodostuu - turvallisesta ja empaattisesta psyykkisestä ympäristöstä - avoimesta ja suvaitsevaisesta sosiaalisesta ympäristöstä - virikkeellisestä ja esteettisestä fyysisestä ympäristöstä - avoimesta ja kehittyvästä opetussuunnitelmasta - opetusmenetelmistä, jotka kannustavat tekemällä oppimiseen ja tutkivaan asenteeseen Opetustyön onnistumisen ja opiskeluympäristön laadukkuuden takaamiseksi käsityökoulu Leijassa on tavoitteena kehittää opetustoiminnan eri alueita tavoitteelisesti: - kehittää eriytetyt opetussuunnitelmia muotoilusta ja taiteidenvälisyydestä: taiteen ja käsityön kohtaamisesta - tavoitteena on yhdistyä yhdeksi visuaaliseksi taiteen perusopetuksen oppilaitokseksi kuvataidekoulun kanssa ja myös etsiä yhteisiä opetustiloja - tavoitteena on kehittää verkkoympäristöä osaksi oppitunteja Oppimisympäristössä huomioidaan paikkakunnalla olevat museot ja pyritään luomaan vuorovaikutusta muiden paikkakunnan taiteen perusopetusta antavien oppilaitosten kanssa: Kuvataidekoulu, Nuorisoteatteri ja Dance Art tanssikoulu. 2.3 Työtavat
Ilmaisun merkitys korostuu sekä prosessissa että tuotteessa. Ilmaisu on omien tunteiden, näkemyksien, kokemusten ja opittujen asioiden konkretisoimista materiaalien ja työtapojen kautta niin itselle, ryhmälle kuin ympäristöllekin. Lapsilla ilmaisu on taustalla; lapsi ei ajattele ilmaisua tehdessään omaa työtään. Asiantuntijat korostavat, että toiset lapset ovat selvästi keskittyneet enemmän taidollisiin asioihin (kuten siistiin työn jälkeen), toiset taiteellisempaan ilmaisuun (kuten värit, muodot). (SK 2005) Käsityökoulu Leijassa on vuosittain vaihtuva teemallinen työtapa, joka tarjoaa työskentelylle yhteisen sisällöllisen tarkastelukulman. Teemallinen työskentely mahdollistaa pitkäkestoisen ja laaja-alaisen syventymisen valittuun sisältöalueeseen. Teeman suunnittelussa toimitaan yhteistyössä kuvataidekoulun kanssa ja huomioidaan valtakunnalliset teemat. Teemasuunnittelussa pyritään yhteistyöhön myös muiden taiteen perusopetuksen oppilaitosten kanssa. Käsityöilmaisu edellyttää käsityön taiteellisen kielen tuntemusta. Käsityön tekeminen koostuu taiteellisen kielen esteettisestä havainnoinnista ja visuaalisesta muotokielestä (väri-, rakenne-, tila-, muoto- ja materiaalitaju) syntyväksi kokonaisuudeksi, joka näyttäytyy tuotteessa taiteellisena ilmaisuna. Tähän liittyvät oleellisesti luovuus ja omaperäiset toiminnan ratkaisut. Käsityökoulussa toimitaan joskus uuden tai vanhan mallityön pohjalta, ja siihen on valmiit työohjeet. Mutta silloinkin jokainen käsityöprosessi muodostuu erilaiseksi kunkin tekijän taitojen ja tietojen pohjalta. Mallityö, kuten riippukeinu, tai sama teema muodostaa opettajalle kehyksen hallita oppimistilannetta, joka on muuten laaja tuhansine tekniikoineen, työvälineineen ja materiaaleineen. (SK 2005) Työtavat valitaan niin, että oppilaan vuorovaikutustaidot, keskittymiskyky, pitkäjänteisyys, herkkyys, eläytymiskyky, omaaloitteisuus, vastuu ja itseluottamus sekä sosiaaliset taidot kasvavat. Työtapojen tulee ohjata oppilasta arvostamaan ryhmän muita jäseniä sekä omia ja muiden oppimisprosesseja ja oppimistuloksia. Käsityökoulu Leijassa tehtävien ja työtapojen kehittämisessä on tärkeää vuorovaikutus oppilaiden kanssa. Heidän ajatuksiaan ja ideoitaan pyritään ottamaan huomioon opetuksessa. Oppilasta ohjataan oman oppimisprosessinsa dokumentointiin ja sanallistamiseen suullisesti ja kirjallisesti. Käsityökoulussa ei ole mahdollista tehdä ja toteuttaa eriytettyjä opetussuunnitelmia lapsen vammaisuuden tai muun sairauden vuoksi. 6
7 3. Opetuksen rakenne ja laajuus 3.1 Opetuksen rakenne Käsityökoulu Leijassa visuaalisten taiteiden opinnot voi aloittaa 6 vuotiaana ja jatkaa 15-vuotiaaksi. Jos ryhmissä on tilaa, voi oppilas opiskella vielä ylimääräisen vuoden jos hänellä ei ole päättötodistukseen vaadittava tuntimäärä (500 t) täynnä. Käsityökoulussa on tällä hetkellä yhteensä 7 ryhmää ja työpajaryhmiä on kaksi. Tavoitteena on saada lisää oppilaita ja perustettua myös kolmas työpajaryhmä. Alkuopetus 6 7-vuotiaille Perusryhmä I Viima, 7 8-vuotiaille Perusryhmä II Puhuri, 8 9-vuotiaille Perusryhmä III Navakka, 9 10-vuotiaille Perusryhmä IV Pasaati, 10 11-vuotiaille Työpaja I, 11 13-vuotiaille Työpaja II, 12-14-vuotiaille Työpaja III, 13 15-vuotiaille Opetus koostuu kolmesta osa-alueesta: esinesuunnittelu ja esineiden valmistus, tekstiilin ja vaatetuksen suunnittelu ja valmistus sekä ympäristön suunnittelu ja rakentaminen. Opinnot muodostuvat alkuopetusvuodesta, jota ei lasketa mukaan perusopetuksen oppimäärään, perusopinnoista ja työpajaopinnoista ja ne muodostavat yhteensä 10 opintokokonaisuutta. Liite 1. Yleisen oppimäärän jaksot ja sisältöalueet 3.2 Opetuksen laajuus Perusopintojen laskennallinen laajuus on tällä hetkellä 500 t. Oppitunnin pituus on 45 minuuttia. Oppimäärän laskennallinen laajuus ei merkitse annettavien oppituntien määrää. Oppilas saa päättötodistuksen kun opintoja on 500 tuntia ja läsnäoloprosentti on 80%.
8 Liite 2. Opintojen tuntimäärät ja jaksojen järjestys 3.3 Opintojen suorittamisaika Alkuopetusta on yhden vuoden ajan. Perusopinnot tulevat täyteen 4 vuoden aikana ja työpajaopintoja suoritetaan 3 vuotta. Oppilaalle voidaan pyynnöstä myöntää välivuosi ja hän säilyttää paikkansa käsityökoulussa. 4. Opetusjärjestelyt 4.1 Lukuvuosi Lukuvuosi sisältää syksyllä ja keväällä 14 opetusviikkoa, yhteensä 28. Alkuopetuksessa on syksyllä ja keväällä 13 viikkoa, yhteensä 26. Oppilaille lähetetään kotiin lukujärjestys etukäteen. Kesäkuussa järjestettävät käsityön ja kuvataiteen kesäkurssit voidaan hyväksilukea opintoihin. 4.2 Oppilaaksi ottaminen Uudet oppilaat otetaan ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittautuminen tehdään Riihimäen kansalaisopiston netti-sivuilla tai suoraan kansalaisopiston toimistolla. Toukokuun puolivälissä on uusien alkuopetukseen tulevien oppilaiden hakuaika ja muiden ryhmien hajapaikkojen täyttö. Tästä ilmoitetaan Aamupostissa ja kansalaisopiston nettisivuilla. Vapaa-oppilaspaikkoja ei ole tarjolla, sisarusalennus on 20 %. Uusille oppilaille lähetetään kotiin henkilötietolomake, uudenoppilaan kirje ja lukukauden alkaessa myös lukujärjestys. Henkilötietolomakkeella pyydetään vanhemmilta kuvalupa lapsen kuvien ja töiden julkiseen esittämiseen verkossa ja lehdissä, ja tieto lapsen allergioista ja muista huomioitavista seikoista.
9 4.3 Opetusryhmät Opetusryhmissä on 10 12 oppilaspaikkaa, työpajaryhmissä enintään 8-9 oppilasta. Ryhmän kokoon vaikuttavat ryhmädynaamiset tekijät, tilat ja välineiden riittävyys. Perusopetusryhmät kiertävät vuoden aikana eri opettajilla ja jaksoja on 2. 4.4 Oppimäärän ja opetuksen yksilöllistäminen Käsityökoulu Leijan resursseissa ei ole mahdollisuutta vammaisuuden tai sairauden takia erityisopetuksen järjestämiseen ja yksilöllisen opetussuunnitelman tekemiseen. Oppilaalta edellytetään kykyä käyttää hyväkseen opetusta ja olla ryhmässä muiden kanssa. 4.5 Opintoretket Vuoden teeman mukaan valitaan sopiva yhteinen retkikohde esim. näyttely. Työpajaoppilaat voivat valita opettajansa kanssa oman retkikohteensa. Lisäksi käydään paikallisissa näyttelyissä ja vierailuilla muissa taiteen perusopetusta antavissa oppilaitoksissa, työverstaissa ja museoissa mahdollisuuksien mukaan. 4.6 Näyttelytoiminta Valmis, käsin kosketeltava työ on konkreettinen todiste osaamisesta, pitkäjänteisyydestä, jaksamisesta, omasta ilmaisusta ja onnistuneista (tai joskus epäonnistuneista) valinnoista. (SK 2005) Oppilastöiden näyttelyt toimivat oppimisen ja arvioinnin välineenä. Ne kertovat koulun toiminnasta, opetussisällöistä ja oppimisprosesseista. Kansalaisopiston tiloissa järjestetään oppilaiden töistä vuoden aikana pienimuotoisia käytävänäyttelyitä. Osallistumme myös kansalaisopiston kevätnäyttelyyn ja pidämme kuvataidekoulun kanssa keväisin oppilastöiden näyttelyn kirjastossa lastenosastolla ja Samuli Parosen salissa. Näyttelytoiminnan kehittäminen ja monipuolistaminen on yksi kehityskohde, sen voisi liittää osaksi oppilaiden tehtäviä, mm. näytteilleasettelun ja yleisöaktiviteettien
suunnittelu ja toteutus työpajaoppilaiden projekteina. Tavoitteena on myös osallistua lastenkulttuurin yhteistyöprojekteihin muiden paikallisten taide ja kulttuurilaitosten ja oppilaitosten kanssa. 10 5. Opetuksen tavoitteet ja keskeiset sisällöt 5.1. Käsityön visuaalisten taiteiden perusopetuksen tavoitteet Taidekasvatuksen avulla emme kasvata kuitenkaan lapsista taiteilijoita, vaan nuoria, joilla on erilaisia minuuksia ja joista yksi voi kasvaa taiteelliseksi. Minuus ilmaisee kuvaa itsestä, omasta identiteetistä. Itse rakentuu erilaisista identiteeteistä, joihin puolestaan liittyy erilaisia rooleja. Roolien esilletuloon sekä tiedon hankkimiseen itsestä tarvitaan vuorovaikutusta toisten kanssa. Käsityöllisen toiminnan mielekkyyden etsiminen ja löytäminen on henkilökohtainen prosessi. Se liittyy identiteetin vahvistamiseen: minä osaan, minä kykenen. Mutta laajemmin se liittyy oman elämisen laadun parantamiseen sekä elämässä pärjäämiseen. (SK 2005) Itseilmaisuun liittyvät (ilmaisulliset) tavoitteet Oppilas oppii ilmaisullisia tietoja ja taitoja tutkimalla ja havainnoimalla. Hän oppii soveltamaan niitä oman työn suunnitteluun ja toteuttamiseen ja käyttämään ilmaisussaan aistihavaintojaan, mielikuviaan ja ajatuksiaan. Vaikutteita työskentelyyn opitaan hakemaan luonnosta, rakennetusta ympäristöstä, historiallisesta kohteista, museoista ja näyttelyistä. Oppilaalle syntyy suhde kulttuuriin.
11 Eettiset tavoitteet Oppilas oppii ottamaan huomioon kestävän kehityksen periaatteet ja niiden soveltamismahdollisuudet ekologisesta, kulttuurisesta, sosiaalisesta ja taloudellisesta näkökulmasta. Oppilas oppii omaaloitteisuutta, sosiaalisia taitoja ja vastuun kantamista omasta työskentelystään, tuntemaan vastuuta luonnon ja elinympäristön kauneudesta, monimuotoisuudesta ja viihtyvyydestä. Arviointikykyyn liittyvät tavoitteet Oppilas oppii arvioimaan omaa ja muiden työskentelyprosesseja ja oppimista. Hän oppii arvostamaan ja tulkitsemaan omaa sekä toisten toimintaa ja arvioimaan visuaalisten taiteiden tuotteita ja mediaympäristöä. Varsinkin isommat oppilaat pohtivat mitä aiemmin on tehty ja miten ovat onnistuneet, mitä oppineet, kun käytetään mahdollisesti uudestaan samaa materiaalia tai tekniikkaa. Usein uusissa tehtävissä on työskentelyn alussa vaikeaa, mutta harjaantuminen ja toisto kehittävät taitoja. Oppilas saattaakin todeta itse, mitkä seikat ovat auttaneet oppimaan. Kriittiseen reflektoimiseen ohjaava taidekasvatus korostaa kasvatusta sosiaalisena tapahtumana, jossa itsereflektion kautta saavutetaan ymmärrys, joka johtaa kriittiseen tietämiseen ja toimintaan. (SK 2005) Vuorovaikutustaidot Oppilas oppii työskentelemään vuorovaikutuksessa ryhmän, ympäristön ja kulttuurielämän kanssa. Oppilas oppii visuaalisten taiteiden käsitteitä ja sanastoa ja osaa viestiä niiden avulla. Vuorovaikutus ympäristön ja materiaalien kanssa nähdään kuitenkin oleellisena toiminnan aktiviteettina. Aloitteellisuus vaatii tekijältä rohkeutta ja intentiota tuoda oma prosessi ja tuotos esiin toisten nähtäväksi ja arvioitavaksi. Jatkuva reflektoiva vuorovaikutus suunnittelun, toteutuksen, palautteen ja arvioinnin välillä kehittää myös prosessiajattelua,
tutkivaa otetta sekä kykyä pitkäjänteiseen työskentelyyn. Reflektoinnin avulla kehitetään ongelmanratkaisukykyä ja löydetään itse vastauksia kysymyksiin. Laajemmin tarkasteltuna reflektiiviset prosessit ohjaavat nuoria kohtaamaan ympäristönsä haasteet. (SK 2005) 12 Kulttuurien tuntemukseen liittyvät tavoitteet Oppilas oppii hankkimaan tietoa oman kulttuurinsa ja muiden kulttuurien visuaalisista taiteista, niiden historiasta, nykyisyydestä ja yhteiskunnallisesta tehtävästä sekä seuraamaan kulttuuriperinnön ja visuaalisten taiteiden eri alojen keskinäistä vuorovaikutusta. Hän oppii tuntemaan lähipiirissään asuvien muiden kulttuurien edustajien visuaalista maailmaa ja elämäntapaa. Oppilas tulee tietoiseksi kulttuurin muuttuvasta luonteesta. Perinteen siirto on kuitenkin edellytys myös uuden luomiselle, käsityökulttuurin säilyttämiselle ja kehittämiselle. (SK 2005) 5.2 Käsityön keskeiset sisällöt Käsityö on paljolti henkilökohtaista osaamista ja minä- käsityksen kehittämistä. Nuorten ja lasten kanssa työskennellessä yhteiset projektit ja elinympäristön havainnointiin liittyvät asiat kiinnittävät tekijän yhteisön jäsenyyteen. Tämä on tärkeää koko yhteiskunnan kehityksen kannalta osallinen jäsen haluaa vaalia kaunista ja kestävää, tuntee vastuuta muista globaalilla tasolla saakka ja on kykenevä muuttamaan vallitsevia olosuh- teita. Osallisuuden tunne on merkityksellinen ja sen saavuttamiseksi täytyy myös opetussuunnitelman olla osallistava. Kun toimija pääsee itse hahmottamaan toiminnan kokonaisuutta, hän on myös kykenevä muokkaamaan sitä itseään kiinnostavaan ja kehittävään suuntaan. Tämä johtaa työskentelyn mielekkyyteen ja siten syvempään onnistumisen ja elä- mänhallinnan tunteeseen. (SK 2005) Käsityötaiteen opetuksen tavoitteena on kehittää oppilaiden kädentaitoja ja luovaa ilmaisua. Opetuksessa painotetaan omaa ajattelua, havainnointi- ja suunnittelukykyä, muototajua. Opetuksen tulee kehittää oppilaan visuaalisia ja teknisiä taitoja sekä ongelmanratkaisukykyä. Opetuksessa ohjataan oppilasta materiaalien ja välineiden tuntemukseen ja hallintaan.
Tuotteiden suunnittelussa ja valmistamisessa oppilasta ohjataan huomioimaan esteettisyyttä, ekologisuutta, eettisyyttä, ekonomisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta. Oppilaan tulee oppia ymmärtämään kestävän kehityksen periaatteita ja tehtyjen valintojen ja huolellisen työn vaikutus tuotteen laatuun ja elinkaareen. Käsityöilmaisu on tutkivaa itseilmaisua, jonka lähtökohtana toimii yhteinen teema. Pyrkimyksenä on käsityön tekemisen myötä kasvattaa oppilaita prosessimaiseen työskentelytapaan ja käsityöprosessin merkityksen ymmärtämiseen. Tehtävä, ryhmä, tila, käsityötekniikka ja materiaali muodostavat raamit tekemiselle. Oppilaan omakohtaiset kokemukset, ajatukset, aistihavainnot, oivallukset ja mielikuvat nivoutuvat mukaan prosessiin ja tulevat esiin valmiin työn ominaisuuksina ja siihen liittyvinä merkityksinä. Opetuksen yhtenä tavoitteena on kulttuuriperinnön säilyttäminen ja siirtäminen. Perinteiset käsityömenetelmät ja työtavat ovat osa opetuksen sisältöä, ja oppilasta ohjataan käyttämään niitä ajanmukaisesti. Opetukseen sisältyy myös kansalliseen, paikalliseen sekä muihin käsityökulttuureihin tutustuminen. Osallisuuden tunnetta edistävät yhteistyö ja yhteiset hankkeet. Oppilas oppii ilmaisemaan itseään visuaalisten taiteiden käsityön eri osa-alueilla, joita ovat: muotoilu, esinesuunnittelu ja esineiden valmistus, tekstiilin ja vaatetuksen suunnittelu ja valmistus, tila- ja ympäristön suunnittelu. Opiskeltavia tekniikoita ovat puun ja metallin työstäminen, keramiikka, ompelu, kudonta, huovutus, punonnat, kipsin, muovin, paperin työstäminen. 13 Varhaisiän käsityökasvatuksen opinnoissa oppilaan tulee - harjoitella käden motoriikkaa, käden ja silmän koordinaatiota - harjoitella käsityön eri materiaalien, tekniikoiden ja välineiden käyttöä - harjoitella visuaalisia peruselementtejä: muotoa, tekstuuria, rakennetta, tilaa, liikettä, rytmiä, väriä ja valoa - harjoitella keskittymistä, toisten huomioon ottamista, ryhmässä toimimista sekä työskentelyvälineistä ja tilasta huolehtimista - havainnoida ja tulkita ympäröivää luontoa, rakennettua ympäristöä ja esineympäristöä sekä harjoitella niiden muuntamista käsityöilmaisuksi - osallistua opintoretkille, näyttelyihin, museoihin, erilaisiin kulttuuriympäristöihin sekä luontoon ja työstää kokemuksiaan käsityön keinoin
14 - osallistua suulliseen oman työn arviointiin Perusopinnoissa oppilaan tulee - harjoitella käsityön perustaitoja ja käyttämään monipuolisesti materiaaleja ja välineitä - perehtyä käsityön eri osa-alueisiin sekä materiaalien ja tekniikoiden ilmaisullisiin mahdollisuuksiin - harjoitella rakenteiden tuntemusta, värien käyttöä, sommittelua sekä tilan ja suhteiden ymmärtämistä - oppia soveltamaan havaintojaan käsityön suunnittelussa ja valmistamisessa - ottaa vastuuta omasta oppimisestaan ja työskentelystään itsenäisesti ja ryhmässä - oppia soveltamaan tietojaan ja taitojaan uusissa tilanteissa sekä ratkaisemaan työn vaiheissa ilmeneviä ongelmia - kehittää kykyä tehdä esteettisiä ja ekologisia valintoja sekä tarkastella ja arvioida tuotteiden elinkaarta - harjoitella itsenäistä työskentelyä, käsityöprosessin sanallistamista ja itsearviointia - tutustua oman arkiympäristönsä käsitöihin, ennen ja nyt - tutustua kansanperinteeseen, tarkastella eri kulttuureja ja tulkita niitä käsityön keinoin - harjoitella oman työskentelynsä dokumentointia valokuvaten ja luonnostellen (keräilyportfolio) - osallistua suulliseen ja kirjalliseen oman työskentelyn arviointiin Syventävissä opinnoissa oppilaan tulee - syventää teknisiä ja visuaalisia taitojaan eri käsityön osa-alueilla ja yhdistää eri taiteenalojen ilmaisukeinoja työskentelyssään - perehtyä itselleen vieraaseen kulttuuriin tai kulttuureiden visuaalisiin ilmenemismuotoihin - perehtyä materiaaleihin ja työtapoihin, jotka edistävät kestävää kehitystä - tutustua käsityön ja muiden visuaalisten taiteiden ammattilaisten työhön ja työskentelytapoihin - suunnitella ja suorittaa itsenäisesti työtehtäviä - esitellä muille omaa työskentelyprosessiaan ja lopputuloksia - seurata omaa oppimistaan ja arvioida omaa ja muiden työtä - laatia työpajavuosista esittelyportfolion
15 6. Arviointi 6.1 Arvioinnin tehtävä Arvioinnin tehtävänä on tukea oppilaan kehittymistä opinnoissaan ja ohjata opiskelun tavoitteiden asettamista. Oppilaalle tulee antaa jatkuvaa palautetta omasta oppimisesta oppimistilanteissa. Arviointi on vuorovaikutuksellista opettajan, oppilaan ja ryhmän välillä. Oppilasta ohjataan itsearviointiin. Päättötodistukseen tulee vähintään kahden opettajan yhteinen sanallinen arviointi. Oppilaan arvioinnin tulee pohjata pitkäaikaiseen näyttöön ja kohdistua sekä oppimisprosessiin että prosessin lopputuloksiin, teoksiin ja tuotteisiin. 6.2 Oppilasarviointi käsityökoulussa Varhaisiän opetus: Alkuopetus Oppilaalle tehdään käsityökansio/keräilyportfolio ja verkkokansio hänen aloittaessaan käaityökoulun. Verkkokansioon kerätään kuvia oppilastöitä ja dokumentteja oppimisprosesseista, retkistä ja näyttelyistä. Alkuopetuksessa opettaja valokuvaa oppilaiden teoksia ja oppimistilanteita. Arviointi on suullista oppilaalle ja vanhemmille annettavaa palautetta. Kirjallista arviointia ei anneta. Alkuopetuksen työt osallistuvat myös näyttelyihin. Näyttelyissä voi olla myös töitä selventäviä tekstejä. Perusopetus Opetuksessa työskentelyä ja töitä arvioidaan suullisesti, keskustelun kautta. Oppilasta kannustetaan suulliseen ja kirjalliseen itsearviointiin. Käsityökoulun perusopetusjaksojen oppilaat keräävät teoksiaan ja opintojaan dokumentoivan keräilyportfolion. Keräilyportfiolioon kerätään vuosittain tehtäviin liittyviä piirustuksia, luonnoksia ja materiaalinäytteitä. Syventävät opinnot Opetuksessa työskentelyä ja töitä arvioidaan suullisesti, keskustelun kautta. Myös kirjallista arviontia harjoitellaan annettujen kysymysten avulla. Oppilaiden omiin verkkokansioihin kerätystä kuvamateriaalista oppilas tekee työpajavuosien aikana omaa osaamista esittelevän portfolion.
16 Portfolio voi sisältää myös kirjallista itsearviointia. 6.3 Arviointikriteerit Käsityössä arviointi kohdistuu oppilaan taitoihin tehtävien suunnittelussa ja valmistusprosessesseissa sekä töiden lopputulokseen. Käsityötuotteen/teoksen arvioinnissa voidaan tehtävästä riippuen kiinnittää huomiota esteettisyyteen, käyttökelpoisuuteen, taitavaan toteutukseen, ilmaisullisuuteen ja innovatiivisuuteen. Innovatiivisuus voi ilmetä mm. tuotteen rakenteessa, tekniikoiden ja materiaalien käytössä sekä ilmaisussa. Myös oppilaan osallistumista ja toimimista ryhmässä arvioidaan. 6.4. Todistukset Oppilas saa visuaalisten taiteiden peruopetuksen oppimäärän opinnoista päättötodistuksen, josta käy ilmi suoritetut opinnot ja niiden ajankohta. Todistuksessa on vähintään kahden arvioitsijan lausunto oppilaan opiskelusta. Jos oppilas keskeyttää opinnot, hän saa pyydettäessä osallistumistodistuksen suorittamistaan opinnoista. 7. Käsityökoulun tulevia kehityshaasteita Organisaation tasolla - tavoitteena on yhdistyä yhdeksi visuaalisen taiteen perusopetuksen oppilaitokseksi kuvataidekoulun kanssa Käytännön opetustyön tasolla - tavoitteena perustaa kolmas työpajaryhmä - kehittää eriytettyjä opetussuunnitelmia muotoilusta ja taiteidenvälisyydestä: taiteen ja käsityön kohtaamisesta
Kuvataiteen ja käsityön opetuksessa yhteisiä rajapintoja ovat muotoilu ja nykytaide, tulevaisuudessa rajapinta-aluetta vahvistetaan yhteistyössä kuvataidekoulun kanssa. - näyttelytoiminnan kehittäminen ja monipuolistaminen yhdessä kuvataidekoulun kanssa Tilojen ja materiaalien tasolla - etsiä yhteisiä opetustiloja kuvataidekoulun kanssa - tavoitteena on kehittää verkkoympäristöä osaksi opetusta Hankkeet ja yhteistyö - tavoitteena on osallistua lastenkulttuurin yhteistyöprojekteihin muiden paikallisten taide ja kulttuurilaitosten ja oppilaitosten kanssa 17 Lähteet: Taiteen perusopetuksen valtakunnallinen ohje Aimokoulun opetussuunnitelma kuvataiteessa ja käsityössä Taito-käsityökoulujen tuntisuunnitelma Seija Karppinen, Mitä taide tekee käsityöstä? Käsityötaiteen perusopetuksen käsitteellinen analyysi, väitöskirja Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisen tiedekunnassa 2005