14.5.2014 Etelä-Karjalan kuntarakenneselvitys Etelä-Karjalan maakunnan elinvoimakatsaus - kooste väestönkehityksen, elinkeinopoliitikan ja osaamisen tilastoista sekä alustavista havainnoista
Etelä-Karjalan kuntarakenneselvitys Elinvoimakatsaus 2 (29) Sisällys 1 Johdanto... 3 1.1 Taustaa... 3 1.2 Elinvoima... 4 2 Etelä-Karjalan aluerakenne... 5 3 Väestö... 6 3.1 Väestömäärän kehitys ja ennuste... 6 3.2 Ikärakenteen kehitys ja ennuste... 8 4 Työssäkäynti... 10 5 Työpaikat ja elinkeinoelämä... 11 5.1 Maakunnan suhdanneindikaattori ja seutukuntien kilpailukykymittari... 11 5.2 Työpaikat ja työllisyys... 11 5.3 Toimialat ja kehitysnäkymiä... 15 5.3.1 Teollisuus... 15 5.3.2 Maatalous... 16 5.3.3 Kauppa ja matkailu... 16 6 Rajaliikenteen kehitys... 19 7 Koulutus ja osaaminen... 21 8 Elinkeinojen kehittäminen... 22 8.1 Elinkeinostrategia... 22 8.2 Yhteisiä kehittämisen rakenteita... 22 9 Maakuntaohjelma ja kehittämisen teemoja... 24 10 Maakuntakaavoitus ja suunnittelu... 26 11 Miten elinvoimaa voidaan edistää Etelä-Karjalassa?... 27 12 Johtopäätöksiä... 28
Etelä-Karjalan kuntarakenneselvitys Elinvoimakatsaus 3 (29) 1 Johdanto 1.1 Taustaa Etelä-Karjalan maakunnassa toteutetaan Kuntarakennelain mukainen selvitys kuntarakenteesta. Selvitystyön tavoitteena on arvioida edellytyksiä yhdistää maakunnan kunnat tai osa kunnista yhdeksi tai useammaksi kunnaksi ja antaa tarvittavat tiedot kuntarakennetta koskevalle päätöksenteolle. Selvityksessä käsitellään sekä yhden että kahden kaupungin malleja. Selvitysalue, Etelä-Karjalan maakunta kostuu yhdeksästä kunnasta (Imatra, Lappeenranta, Lemi, Luumäki, Parikkala, Rautjärvi, Ruokalahti, Savitaipale ja Taipalsaari). Imatran seudun muodostavat Imatran kaupunki sekä Parikkalan, Rautjärven ja Ruokolahden kunnat ja Lappeenrannan seudun muodostavat Lappeenrannan kaupunki sekä Lemin, Luumäen, Savitaipaleen ja Taipalsaaren kunnat. Tässä selvitystyön taustamuistiossa käsitellään maakunnan elinvoiman nykytilaa olemassa olevien selvitysten ja tilastojen kautta. Taustamuistiossa keskitytään elinvoiman elementeistä nimenomaan vetovoiman ja kilpailukyvyn tekijöiden nykytilatarkasteluun ja tarkastellaan väestöä, elinkeinoelämää, toimialoja ja työssäkäyntiä, aluerakennetta ja maankäytön kuvaa, koulutusta ja osaamista sekä elinkeinon kehittämisen rakenteita. Selvityksen taustaksi on lisäksi tavattu alueen keskeisten sidosryhmien edustajia koulutukseen ja elinkeinotoimintaan liittyen (liite1). Raportti on kuitenkin laadittu selvittäjien toimesta ja varsinaiset johtopäätökset asiasta tuodaan esille selvittäjien raportissa ja esityksessä, tässä raportissa kuvataan lähinnä nykytila, tulevaisuushaasteita sekä alustavia havaintoja.
Etelä-Karjalan kuntarakenneselvitys Elinvoimakatsaus 4 (29) 1.2 Elinvoima Kunnan elinvoima muodostuu useista eri tekijöistä: demokratiasta ja johtamisesta, hyvistä julkisista ja yksityisistä palveluista, yhdyskunnan ja toimintaympäristön tilanteesta, vahvasta taloudesta ja resursseista sekä alueen vetovoimasta ja kilpailukyvystä. Kuva 1: Elinvoimainen ja toimintakykyinen kunta Alueen elinvoiman tarkastelukehikkoon kuuluvat mm. seuraavat asiat (Eero Holstilan selvityksiin pohjautuen): Saavutettavuuden varmistaminen Sijaintietujen hyödyntäminen Vetovoimasta ja viihtyvyydestä huolehtiminen Osaava työvoima Yritysten uusiutuminen ja innovaatiokyvyn tukeminen Kuntien toiminnan uudistaminen ja hankinnat elinkeinopolitiikan vipuna Yrittäjyyden edistäminen Paikallisyhteisön hyvinvointi Seudun kilpailukyky Arviointi ja seuranta Tärkeä pitkän aikavälin kehitystekijä alueen elinvoiman osalta on väestönkehitys. Se vaikuttaa alueen taloudellisen toiminnan ja hyvinvoinnin resursseihin, työvoiman saatavuuteen ja alueen yleiseen ilmapiiriin ja mielikuviin. Kunnan elinvoimaisuuden kehittämisessä keskeisiä näkökulmia ovat elinkeinoelämän, yritystoiminnan ja innovaatioiden edistäminen. Näissä menestymisen avulla rahoitetaan niitä peruspalveluja, joita kuntalaiset tarvitsevat. Alueellista kilpailukykyä voidaan tarkastella esimerkiksi ihmisten muuttopäätösten ja yritysten sijaintipaikka- ja investointipäätösten näkökulmasta. Alueen kilpailukyvyn tekijöitä ovat esim. työpaikat, koulutustarjonta, yritysdynamiikka, sijainti, osaavan työvoiman saatavuus, asuin- ja elinympäristön laatu, henkinen ilmapiiri, imago jne. Alueen pitkäjänteiseen menestymiseen vaikuttavat kaikki alueen toimijat; sen asukkaat, yritykset, yhteisöt ja julkinen valta. Alueet eivät voi toimia eristyksissä, vaan kunkin alueen menestymiseen vaikuttavat suuressa määrin maan muiden alueiden ja ulkomaiden vaikutus. (Lähde: Timo Aro ja Anna Laiho, 2013, Viiden suuren kaupunkiseudun demografinen kilpailukyky)
Etelä-Karjalan kuntarakenneselvitys Elinvoimakatsaus 5 (29) 2 Etelä-Karjalan aluerakenne Etelä-Karjalan maakunnan aluerakenteen rungon muodostaa Salpausselän, valtatie 6:n ja Suomen itäisen pääradan muodostama vyöhyke, jonka ydinalueena toimii Lappeenrannan ja Imatran välinen, luoteessa Saimaaseen rajoittuva taajamanauha. Maakunnan palvelukeskusverkko on kaksinapainen: Lappeenranta hallitsee koko maakunnan ohella erityisesti sen eteläosaa ja Imatra puolestaan sen pohjoisosaa. Muilla maakunnan kuntakeskuksilla ei ole merkittävää seudullista roolia vaikkakin Parikkalalla oman ja naapurimaakuntien seutukeskuksista etäällä sijaitsevana kuntana on jossakin määrin itsenäinen asema esimerkiksi kaupallisten palvelujen osalta. Yli kuntarajojen kasvaneita taajamia on sekä Lappeenrannan että Imatran kaupunkikeskusten ympärillä, Imatralla tämä näkyy kaikkein selvimmin. Maakunnan pääkeskusten etäisyys varsinkin maakunnan pohjoisosiin on kohtalaisen pitkä, esimerkiksi Parikkalan etäisyys Lappeenrantaan on 97 km. (VM Etelä-Karjala) Lappeenranta ja sen kehyskunnat Lemi ja Taipalsaari muodostavat monilla mittareilla mitattuna maakunnan vahvimmin kehittyvän alueen. Imatra on kärsinyt teollisuuden murroksesta Lappeenrantaa enemmän, ja maakunnan maaseutualueilla rakennemurros näkyy erityisesti maatalouden ja teollisuuden merkityksen vähenemisenä. (Etelä-Karjalan Maakuntaohjelman 2014 2017 luonnos) Kuva 2: Valtatie 6:n ja Karjalan radan varren kehityskäytävä. Lähde: Etelä-Karjalan maakuntaohjelma 2014 2017, luonnos)
Etelä-Karjalan kuntarakenneselvitys Elinvoimakatsaus 6 (29) 3 Väestö 3.1 Väestömäärän kehitys ja ennuste Etelä-Karjalan maakunnassa oli vuonna 2012 yhteensä 132 355 asukasta, joista 67 % Lappeenrannan seudulla ja 33 % Imatran seudulla. Lappeenrannan seudulla väestömäärä on hieman kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana kun taas Imatran seudulla väestömäärä on huomattavasti laskenut. 1992 2002 2012 Muutos 1992-2002 Muutos 2002-2012 Imatran seutu 52 423 47 245 43 246-5 178-3 999 Lappeenrannan seutu 87 484 88 595 89 109 1 111 514 Etelä-Karjala yhteensä 139 907 135 840 132 355-4 067-3 485 Taulukko 1: Väkiluvun kehitys Etelä-Karjalassa 1992 2012. Lähde: Etelä-Karjalan liitto, Tilastokeskus Lähes kaikissa alueen kunnissa on ollut 2000-luvulla maansisäistä muuttotappiota. Imatran seudun nettomuutto vuosina 2000 2012 oli -3 105 ja Lappeenrannan seudun nettomuutto -574. Väestö keskittyy aluetta halkovan valtateiden ja rautatien varteen, kuten yllä olevasta kuvasta karkeasti näkyy. Myös palvelut ovat keskittyneet tälle käytävälle. Kuntakohtainen erittely maansisäisestä nettomuutosta seuraavassa taulukossa.
Etelä-Karjalan kuntarakenneselvitys Elinvoimakatsaus 7 (29) Taulukko 2: Maansisäinen nettomuutto 2000 2012. Lähde Tilastokeskus, v. 2013 kuntajako Etelä-Karjalan nettomaahanmuutto sen sijaan on ollut positiivinen 2000 -luvulla, vuonna 2013 nettomaahanmuutto oli 444 henkilöä ja vuosina 2000 2012 yhteensä 3430 henkilöä (Lähde Tilastokeskus). Maahanmuutto tuo alueelle pääasiassa työikäistä väestöä eniten Venäjältä. Jos muuttoliike jatkuu esimerkiksi Lappeenrannassa nykyisenä koko vuosikymmenen ajan, arvioidaan väkiluvun voivan kasvaa jopa kolmella tuhannella henkilöllä. Maahanmuuton voi ennustaa jopa lisääntyvän entisestään, samoin kuin rajan ylittävän työssäkäynninkin. (Etelä-Karjalan 1. vaihemaakuntakaava, vaikutusten arviointi) Väestöennusteen mukaan väestö vähenee Etelä-Karjalassa tulevaisuudessa. Väestömäärän osalta positiivisesti kehittyy Lappeenrannan kaupunki ja sen välitön lähiympäristö, muut alueet menettävät väestöä. Kotimaan sisäinen muuttoliike vie Etelä- Karjalasta väestöä, mutta siirtolaisuus lievittää tätä katoa. Seuraavassa kuvassa oleva väestöennusten osoittaa, mihin kehitys johtaa, jos nykyinen syntyvyyden, kuolleisuuden ja muuttoliikkeen mukainen kehitys jatkuu. (Lähde Tilastokeskus, Etelä-Karjala ART) Kuva 3: Väestöennuste. Lähde Tilastokeskus, Etelä-Karjala ART
Etelä-Karjalan kuntarakenneselvitys Elinvoimakatsaus 8 (29) 3.2 Ikärakenteen kehitys ja ennuste Maakunnan ikärakenne painottuu vanhempiin ikäluokkiin maan keskiarvoa enemmän, painotus on tapahtunut pitkällä aikavälillä ja korostuu jatkossakin. Vuonna 2002 15 64 - vuotiaiden osuus maakunnan väestöstä oli 66 % ja vuonna 2012 vastaava luku oli 63 %. Vastaavasti yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä on kasvanut: vuonna 2002 yli 65-vuotiaita oli 18 % ja vuonna 2012 jo 23 %. Etelä-Karjalassa väestöllinen huoltosuhde vuonna 2012 oli 0,59 (koko maan keskiarvo 0,53). Heikoin huoltosuhde oli Savitaipaleen kunnassa (0,80) ja paras Lappeenrannassa (0,50) (Etelä-Karjalan liitto, Tilastokeskus). Eri ikäluokkien osuudet Etelä-Karjalan väestössä muuttuvat tulevaisuudessa merkittävästi ja huoltosuhde heikkenee. Vuonna 2030 Etelä-Karjalan kunnista peräti viisi kuuluu ennusteen mukaan huoltosuhteeltaan maan kahteen heikoimpaan viidennekseen: Savitaipale, Rautjärvi, Parikkala, Luumäki ja Ruokolahti (VM Etelä-Karjala). Kuva 4: Ennustettu väestönkehitys ikäluokittain Imatran seudulla. Lähde: Tilastokeskus, Etelä-Karjala ART Etelä-Karjalan kuntarakenneselvityksen tilastopaketti ART:in ennusteen mukaan työikäisten määrä vähenee maakunnassa 15 % vuoteen 2029 mennessä vanhusväestön osuuden kasvaessa jopa 57 %. Vuonna 2029 eteläkarjalaisista jo 17 % on yli 75-vuotiaita.
Etelä-Karjalan kuntarakenneselvitys Elinvoimakatsaus 9 (29) Imatran seudulla työikäisten suhteellinen osuus pienenee enemmän kuin Etelä-Karjalassa kokonaisuudessaan (2010:100, 2029:77) ja väestöllinen huoltosuhde heikkenee ennusteen mukaan Imatran seudulla nopeammin kuin koko maassa keskimäärin. Lappeenrannan seudulla työikäisten suhteellinen osuus vähenee hieman vähemmän kuin Etelä-Karjalassa kokonaisuudessaan (2010:100, 2029:89), mutta etenkin vanhusväestön osuus kasvaa huomattavasti (2010:100, 2029:164). Seutukohtaiset ennusteet esitetään seuraavissa kaavioissa ja lisätietoja väestön kehityksestä myös kuntaliitosselvityksen tilastopaketissa. Kuva 5: Ennustettu väestönkehitys ikäluokittain Lappeenrannan seudulla. Lähde: Tilastokeskus, Etelä-Karjala ART.
Etelä-Karjalan kuntarakenneselvitys Elinvoimakatsaus 10 (29) 4 Työssäkäynti Imatran ja Lappeenrannan kaupunkien työpaikkaomavaraisuus on yli 100 %, pienimmät työpaikkaomavaraisuusasteet olivat Lemillä (alle 50 %) sekä Taipalsaarella ja Ruokolahdella. Lappeenrannan seudun työpaikkaomavaraisuus oli vuonna 2011 n. 100 %, Imatran seudun alle 95 %. Etelä-Karjalan maakunnassa pienimmät pendelöintiasteet ovat Lappeenrannassa (13,3 %), Imatralla (22,6 %) ja Parikkalassa (31,3 %) ja suurimmat vastaavasti Taipalsaarella (69,1 %), Lemillä (67,9 %) sekä Ruokolahdella (64,6 %). Lappeenrantaan pendelöidään huomattavasti etenkin Taipalsaarelta ja Lemiltä, mutta myös Luumäeltä ja Savitaipaleesta. Imatralle taas pendelöidään Ruokolahdelta mutta myös Rautjärveltä. Parikkalasta pendelöinti maakunnan sisällä on melko pientä, jonkin verran Rautjärvelle, Lappeenrantaan ja Imatralle, vahva pendelöinnin suunta Parikkalasta on Savonlinnaan. Kuntakohtaiset tarkastelut kartoilla esiteltynä ovat kuntarakenneselvityksen tilasto-osiossa osoitteessa www.ekkuntarakenne.fi Taulukko 3: Pendelöinti maakunnan sisällä. Lähde: Tilastokeskus
Etelä-Karjalan kuntarakenneselvitys Elinvoimakatsaus 11 (29) 5 Työpaikat ja elinkeinoelämä 5.1 Maakunnan suhdanneindikaattori ja seutukuntien kilpailukykymittari Työ- ja elinkeinoministeriön julkaiseman maakuntien suhdannekehitys 2012 2014 raportin suhdanneindikaattori v. 2013 mukaan Etelä-Karjala on aivan maan keskiarvon tuntumassa kokonaisuudessaan. Kaupan alan kehitys on ollut erittäin positiivista, liikevaihdon kasvu on ollut Etelä-Karjalassa vuosina 2012 ja 2013 ylivoimaisesti suurinta. Aloittaneiden yritysten osalta kehitys hiipui, aloittaneita yrityksiä oli Etelä-Karjalassa keskimääräistä vähemmän vuosina 2012 2013. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2014) Suomen seutukuntien kilpailukykyä ja menestymistä seurataan Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikössä vuosittain kuuden tekijän avulla. Mittaristoon kuuluvat työn tuottavuus, työllisyysaste, innovatiivisuus, koulutustaso, yritysdynamiikka ja teollisuusvaltaisuus. Vuoden 2012 laskelmissa Lappeenranta on sijalla 8. Edellä ovat Porvoo, Vaasa, Helsinki, Tampere, Oulu, Turku ja Hämeenlinna. Imatran sijoitus oli 24. Imatran seutukunnan sijoitus on laskenut ja Lappeenrannan vastaavasti noussut viime vuosina. Lappeenrannan sijoituksen nousua selittää etenkin innovatiivisuuden kasvu. (Turun yliopisto, SataMittari) 5.2 Työpaikat ja työllisyys Vuonna 2011 Etelä-Karjalan maakunnassa oli 52 380 työpaikkaa, mikä on 789 työpaikkaa enemmän kuin vuonna 2010. Myös edeltävänä vuonna työpaikkojen lisäys oli 726 työpaikkaa, mutta lamavuonna 2009 työpaikkoja katosi jopa 2 634. (www.ekliitto.fi) Määrällisesti eniten vuonna 2011 Etelä-Karjalassa työllistivät teollisuus, terveys- ja sosiaalipalvelut sekä kaupan ala. Taulukko 4: Työpaikat toimialoittain 2011. Lähde: Etelä-Karjalan maakuntaliitto, Tilastokeskus
Etelä-Karjalan kuntarakenneselvitys Elinvoimakatsaus 12 (29) Teollisuudella on maakunnassa ollut vahva asema. Suurteollisuuden työpaikkamäärän kehitys on ollut laskeva jo pitkään, eikä pk-sektorin työpaikkojen määrä ole kasvanut riittävästi korvaamaan teollisuuden työpaikkamenetyksiä. Suurin negatiivinen muutos on tapahtunut paperi- ja puuteollisuudessa. (Etelä-Karjalan maakuntaohjelma). Uusia korvaavia työpaikkoja on syntynyt palvelualoille ja kauppaan, joiden osuus elinkeinorakenteessa painottuu yhä enemmän. Venäjän talouskasvun tuomat mahdollisuudet tuovat hyötyä elinkeinoelämälle. Työpaikkojen määrän kehitys Lappeenrannan seudulla on ollut vain hieman heikompaa kuin maassa keskimäärin, Imatran seudulla kehitys sen sijaan kehitys on ollut huomattavan heikkoa. Kuntien työpaikkakehitys on eriytynyt voimakkaasti 2000-luvulla. Vain Taipalsaarella ja Lappeenrannassa työpaikkojen määrä on kasvanut, suurinta pudotus on ollut Rautjärvellä, Lemillä, Parikkalassa ja Savitaipaleella. Kuva 6: Työpaikkojen määrän kehitys 2000-luvulla, seututarkastelu. (Lähde: Tilastokeskus)
Etelä-Karjalan kuntarakenneselvitys Elinvoimakatsaus 13 (29) Kuva 7: Työpaikkojen määrän kehitys 2000-luvulla. (Lähde Tilastokeskus) Yksityisen sektorin työpaikat ovat lisääntyneet merkittävästi vain Lappeenrannassa, hieman myös Taipalsaarella ja Ruokolahdella. Seutukuntien välillä toimialoittaisessa työpaikkajakaumassa on eroavaisuuksia: Imatran seutukunnassa teollisten työpaikkojen merkitys on selkeästi suurempi kuin Lappeenrannassa. Kuvassa 5 esitetään työpaikkajakauma toimialoittain ja seutukunnittain vuonna 2011. Kuva 8: Työpaikat seutukunnittain ja toimialoittain. Lähde: Etelä-Karjalan maakuntaliitto, Tilastokeskus
Etelä-Karjalan kuntarakenneselvitys Elinvoimakatsaus 14 (29) Etelä-Karjalassa työllisten määrä on 2000-luvulla hieman laskenut. kehitys on ollut selkeästi heikompaa kuin Lappeenrannan seudulla. Imatran seudun Kuva 9: Työlliset (Lähde: Tilastokeskus) Peruskoulun jälkeisen tutkinnon suorittaneiden osuus on kasvanut kaikissa Etelä-Karjalan kunnissa 2000-luvulla, mutta lähtötaso on ollut usein varsin alhainen. Kuva 10: Tutkinnon suorittaneet (Lähde: Tilastokeskus)
Etelä-Karjalan kuntarakenneselvitys Elinvoimakatsaus 15 (29) Vuoden 2013 lokakuussa Etelä-Karjalan työttömyysaste oli 12,3 % (koko maan keskiarvo 10,3 %). Lappeenrannan seudun työttömyysaste oli hieman tätä matalampi, mutta Imatran seudulla työttömyysaste oli yli 13 %. Maakunnan suurimmat työttömyysasteet lokakuussa 2013 olivat Imatralla, Rautjärvellä ja Lappeenrannassa. Pienimmät työttömyysasteet olivat Taipalsaarella, Lemillä ja Luumäellä. Kuntakohtainen erittely seuraavassa taulukossa. Taulukko 5: Työttömyysasteet lokakuussa kunnittain 2006 2013. Lähde Työnvälitystilasto (TEM). Vuoden 2013 kuntajako Alle 25-vuotiaiden työttömyysprosentin vuosikeskiarvo 2013 oli Lappeenrannan seudulla 16,7 ja Imatran seudulla selkeästi korkeampi 22,4. (Koko maan keskiarvo 14,5, Kaakkois- Suomen keskiarvo 19,5) (Nuorisotakuun toteutuminen/kaakkois-suomen ELY-keskus, Työnvälitystilasto) 5.3 Toimialat ja kehitysnäkymiä Sekä Imatran että Lappeenrannan seuduille on ollut tyypillistä teollisuuden hallitseva rooli elinkeinorakenteessa. Suurteollisuuden työpaikat ovat kuitenkin vähentyneet Etelä- Karjalasta 60 % viimeisen 30 vuoden aikana. Teollisuus on edelleen seuduille tärkeä toimiala, mutta rinnalle ovat nousseet palvelut, joiden kysyntää esimerkiksi lisääntynyt matkailu on kasvattanut. Voidaan olettaa, että elinkeinorakenteen monipuolistuminen jatkuu tulevaisuudessa. Etelä-Karjalassa korostuu tulevaisuudessa entistä enemmän pkyritysten rooli ja kauppa ja matkailu ovat merkittävässä asemassa toimialoina. Työllisten määrän on arvioitu kasvavan Etelä-Karjalassa eniten seuraavilla toimialoilla vuoteen 2017 mennessä: liike-elämää palveleva toiminta, muut yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut, terveys- ja sosiaalipalvelut sekä kuljetus ja varastointi. Eniten työllisten määrän on arvioitu vähenevän vuoteen 2017 mennessä paperiteollisuudessa, kaupassa ja maataloudessa. (Kaakkois-suomen kehitysnäkymät 2013, Kaakkois-Suomen ELY-keskus) 5.3.1 Teollisuus Metsäteollisuus Etelä-Karjalassa on merkittävä metsäteollisuuden ja osaamisen keskittymä. Metsäteollisuudella on Etelä-Karjalalle suurempi merkitys kuin millekään muulle maakunnalle: tuotanto on laajinta Etelä-Karjalassa ja se synnyttää myös eniten välillisiä tuotantovaikutuksia maakuntaan. (Yle 24.1.2013).
Etelä-Karjalan kuntarakenneselvitys Elinvoimakatsaus 16 (29) Teknologian kehittyminen on vähentänyt työpaikkoja, mutta metsäteollisuuden ansiosta viennin osuus väestöön suhteutettuna on suhteellisen korkea. Vähennyksistä huolimatta alue on edelleen merkittävä metsäteollisuuskeskittymä ja metsäteollisuus vahvin toimiala. Yhtenä menestystekijänä on Etelä-Karjalan edullinen sijainti; puun saanti on hyvää ja satamat riittävän lähellä. Tulevaisuuden mahdollisuuksia ovat mm. bio- ja energia-alat sekä pakkausliiketoiminta. Alalla on jo tehty merkittäviä investointeja uusiutuvan energian tuotantoon ja tutkimukseen. Imatran ja Lappeenrannan seudut ovat puuntuotannon ohella myös metsäalan tutkimuksen ja koulutuksen ydintä. Kaksi globaalia metsäteollisuuden toimijaa, Stora Enso Oyj ja UPM-Kymmene Oyj, ovat sijoittaneet merkittävimmät tutkimuskeskuksensa alueelle. Lappeenrannan teknillinen yliopisto (LUT) sekä Saimaan ammattikorkeakoulu ovat erikoistuneet metsäalan liiketaloudellisen ja teknillisen osaamisen vahvistamiseen. (www.kehy.fi) Suomen metsäteollisuuden kysynnän arvioidaan nousevan hieman paperia lukuun ottamatta, kasvu jatkuu kuitenkin hitaana (Metsäsektorin suhdannekatsaus 2013 2014). Metalli- ja koneteollisuus Etelä-Karjalassa ja Kaakkois-Suomessa metallin jalostus ja koneteollisuus ovat merkittäviä teollisuuden toimialoja, yritystoiminta painottuu teollisuuden kunnossapitoon ja konepajatoimintaan. Ala on rakennemuutoksessa ja haasteita ovat mm. investoinnit tuotekehitykseen, sarjatuotantoon ja laitekantaan. Metallialan työllisten määrän ennakoidaan pysyvän lähivuosina lähes samalla tasolla (Lähde: Kaakkois-Suomen elinkeinorakenteen kehitys). Lappeenrannan teknillisellä yliopistolla on merkittävä rooli koneenrakennuksen kehityksessä. LUT tarjoaa korkean luokan tutkimusta ja osaamista sekä koneenrakennuksen että liiketalouden puolella. Alan haasteena ja mahdollisuutena on kansainvälistyminen, kotimarkkinat eivät tulevaisuudessa riitä. Etenkin Venäjän teollisuuden modernisaatiossa nähdään mahdollisuuksia Suomelle ja Lappeenrannalle. 5.3.2 Maatalous Etelä-Karjalassa maatalous on vähentynyt rajusti pitkällä aikavälillä, Euroopan unionin aikana tilojen määrä on vähentynyt 38 prosenttia. Maatalouden työllisyys on ollut pitkään vähenevä, mutta vähennys on ollut monia muita aloja tasaisempaa. Maidon jalostusta ei maakunnassa tehdä ja teurastamotoiminta on myös melko pientä. Etenkin maaseutualueilla lähimpänä kaupunkeja on siirrytty viljelyyn. Maatilojen tuloista kolmannes kertyy sivuansioista, kuten koneurakoinnista ja matkailupalveluista (Etelä- Karjalan maakuntaesite). 5.3.3 Kauppa ja matkailu Vähittäiskaupan liikevaihto (pl. autokauppa) on kehittynyt Etelä-Karjalassa hieman nopeammin kuin Suomessa keskimäärin. Vuosina 2012 ja 2013 kaupan alan liikevaihdon kasvu on ollut Etelä-Karjalassa ylivoimaisesti suurinta. Lappeenrannan seudulla vähittäiskauppa on kasvanut hieman nopeammin kuin Imatran seudulla. (TEM maakuntien suhdannekehitys 2012 2014) Etelä-Karjala ja Saimaa ovat vilkasta luonto-, kulttuuri- ja ostosmatkailun aluetta. Venäjän positiivinen talouden ja yhteiskunnan kehitys on jo synnyttänyt Etelä-Karjalaan varsin mittavan matkailu- ja palveluteollisuuden. Rekisteröityneet yöpymiset Etelä-Karjalassa ovat kehittyneet positiivisesti viime vuosina, kasvu on tullut ulkomaan markkinoilta, joilla Venäjän osuus on merkittävä ja huomattavassa kasvussa. Venäläisten osuus
Etelä-Karjalan kuntarakenneselvitys Elinvoimakatsaus 17 (29) ulkomaalaisten yöpymisistä oli vuonna 2013 jopa 89 %. Suurin osa venäläisten Etelä- Karjalaan tekemistä matkoista on lyhyitä ja nimenomaan ostosmatkoja, lomamatkailu lisääntyy koko ajan. Matkailulla on varsin suuri merkitys Etelä-Karjalan aluetaloudessa. Etelä-Karjalan välitön matkailutulo oli vuonna 2012 954 miljoonaa, josta suuri osa saadaan vähittäiskaupassa. Välitön Kokonaismatkailutulo Osuus aluetaloudesta matkailutulo Etelä-Karjala 954 Milj. 1,2 Mrd 16 % (vrt. Kaakkois-Suomi 9,6 %) Lappeenrannan seutu 614 Milj. 786 Milj. 16,1 % Imatran seutu 339 Milj. 435 Milj. 15,9 % Taulukko 6: Matkailutulo Etelä-Karjalassa (Lähde: Matkailun tulo- ja työllisyysvaikutustutkimus Kaakkois-Suomen alueella 2013) Lappeenranta oli vuonna 2013 Helsingin jälkeen toiseksi suurin Tax-free myynnin paikkakunta ja Imatra kolmanneksi suurin. Väestömäärään suhteutettuna Tax-free myynnin merkitys Lappeenrannalle ja Imatralle korostuu. Tax-free myynnin määrälliset luvut eivät kerro koko totuutta Venäjän ostosmatkailun merkityksestä, suosiotaan kasvattaa koko ajan ns. invoice -kauppa, joka ei rekisteröidy tilastoihin. Kuva 11: Tax free -myynti suhteutettuna asukaslukuun. (Lähde: Global Blue, Etelä- Karjalan 1. vaihemaakuntakaavaselostus) Tutkimus- ja Analysointikeskuksen selvityksen mukaan vuonna 2012 venäläisten tuoteostot ja palveluostot olivat Imatralla 75 miljoonaa euroa ja Lappeenrannassa 260 miljoonaa euroa (TAK Rajatutkimus). Ostosmatkailun vauhdittamana Lappeenrannan ja Imatran alueille on rakennettu uusia kauppakeskittymiä ja uudella vaihemaakuntakaavalla haetaan merkittävästi lisää aluevarauksia kaupalle. Imatran alueen matkailun vetovoima on kasvanut merkittävästi esimerkiksi Rauhan ja Imatran kylpylän sekä Ukonniemen matkailualueiden kehittymisen myötä. Lisäksi maaseutumatkailulla on suurta merkitystä pienemmille kunnille, monet Etelä-Karjalan kunnista ovat niin sanottuja kesäkuntia, joiden väkimäärä kaksin- tai kolminkertaistuu kesäisin. Matkailualan kasvun odotetaan näkyvän erityisesti Imatran kehityksessä.
Etelä-Karjalan kuntarakenneselvitys Elinvoimakatsaus 18 (29) Tulevaisuudessa ostovoima maakunnassa on kasvussa. Vuonna 2025 Etelä-Karjalassa arvioidaan maakunnan asukkailla olevan vähittäiskauppaan kohdistuvaa ostovoimaa lähes 1,2 miljardia euroa. Ostovoimasta noin 70 % on Lappeenrannan seudulla ja 30 % Imatran seudulla. Etelä-Karjalan ostovoiman kehitykseen kokonaisuudessaan vaikuttaa merkittävästi Venäjältä tulevan ostovoiman kehitys. Kaupan palveluverkkoselvityksen ennusteiden mukaan matkailijamäärät kasvavat Etelä-Karjalassa niin paljon, että venäläisten ostovoima maakunnassa yltäisi vuonna 2025 samalle tasolle maakunnan asukkaiden ostovoiman kanssa. Suurimmissa skenaarioissa matkailijoiden ostovoiman taso olisi kaksinkertainen maakunnan asukkaiden ostovoimaan nähden. Vuoden 2011 jälkeen matkailun kasvu on kuitenkin hidastunut ja ruplan kurssimuutoksilla ja Suomeen suuntautuvien matkojen määrien kehityksellä on olemassa suuntaa-antavaa korrelaatiota. Suomea enemmän suosiotaan ovat kasvattamassa Viro sekä kaukaisemmat kohteet kuten Turkki ja Egypti. (Lähde: Taktiikka.fi) Toisaalta parannukset rajainfrastruktuurissa ja mahdollinen viisumivapaus tulevat todennäköisesti kiihdyttämään venäläisten Suomeen suuntautuvan matkailun kasvua.
Etelä-Karjalan kuntarakenneselvitys Elinvoimakatsaus 19 (29) 6 Rajaliikenteen kehitys Venäjän läheisyys on merkittävä tekijä Etelä-Karjalan maakunnan vetovoiman ja kilpailukyvyn kehittymisessä. Pietarin metropolialue ja sen 7 miljoonaa asukasta ovat lähempänä Imatraa ja Lappeenrantaa kuin Helsinki. Nuijamaan (maantieliikenne), Imatran (maantieliikenne ja rautatien tavaraliikenne) ja Vainikkalan (vain rautatieliikenne) lisäksi Parikkalassa on väliaikainen rajanylityspaikka. Parikkalan väliaikaisen raja-aseman muuttaminen kansainväliseksi rajanylityspaikaksi on ollut esillä useaan kertaan, päätöstä aikataulusta ei kuitenkaan ole tehty. Rajanylitysliikenne Kaakkois-Suomen raja-asemilla on kasvanut viime vuosien aikana selkeästi. Suurimpia syitä pitkän aikavälin kasvulle ovat Venäjän talouden ja väestön ostovoiman kasvu ja Suomen joustava viisumipolitiikka. Nuijamaa on jo saavuttanut Vaalimaan rajanylitysvolyymin, vuonna 2013 Nuijamaalla toteutui lähes 3,7 miljoonaa rajanylitystä (+9 % ed. vuoteen verrattuna), Vaalimaalla lähes 3,6 miljoonaa. Sisäasiainministeriö on arvioinut rajaliikenteen Itärajalla kasvavan 15 20% vuosivauhtia useiden vuosien ajan ja viisumivapauden toteutuessa kasvu olisi hetkellisesti paljon suurempaa (Sisäasiainministeriö 2012, Kasvavan rajaliikenteen hallinta). Seuraavassa kaaviossa esitetään rajaliikenne-ennusteet Kaakkois-Suomen raja-asemilla vuoteen 2020 saakka. Kuva 12: Rajanylitykset 2008 2012 ja ennuste vuoteen 2020 (Lähde: Suomen Tulli, Etelä- Karjalan 1. vaihemaakuntakaava, kaavaselostus) Mahdollinen viisumivapaus tulisi näkymään Etelä-Karjalan rajanylityspaikoilla nopeasti kasvavina rajanylitysmäärinä ja maakunnassa kasvavana liikenteenä ja selkeänä taloudellisena hyötynä. Viisumivapauden myötä venäläisten rahankäytön Suomessa on arvioitu vähintään kolminkertaistuvan (Viisumivapauden vaikutukset, yhteenvetoraportti). Viisumivapauden odotetaan lisäävän merkittävästi matkailun ja kaupan alan sekä palvelujen kysyntää ja työllisyyttä. Viisumivapauden on arveltu aiheuttavan myös lieveilmiöitä, kuten rikollisuuden lisääntyminen, turvapaikanhakijoiden määrän kasvaminen sekä yleisen turvallisuuden heikkeneminen.
Etelä-Karjalan kuntarakenneselvitys Elinvoimakatsaus 20 (29) Tutkimus- ja analysointikeskus TAK Oy:n Viisumivapauden alueelliset vaikutukset ja vetovoimatekijät raportin mukaan viisumivapauden myötä venäläisturistien määrä Etelä- Karjalassa kasvaisi 40 % ja lisäisi työllisyyttä noin 1 000 henkilötyövuodella maakunnassa (Etelä-Karjalan 1. vaihemaakuntakaava, kaavaselostus).
Etelä-Karjalan kuntarakenneselvitys Elinvoimakatsaus 21 (29) 7 Koulutus ja osaaminen Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus on Etelä-Karjalassa pienempi kuin koko maassa keskimäärin. Myös peruskoulun jälkeisen tutkinnon suorittaneiden osuus on koko maata pienempi. Peruskoulun jälkeisen tutkinnon oli vuonna 2012 suorittanut 65,7 % maakunnan asukkaista, kun koko maan vastaava osuus oli 68,5 %. (Etelä-Karjalan Maakuntaohjelma 2014 2017, luonnos) Etelä-Karjalassa on suhteellisen pienestä väestömäärästä huolimatta yliopisto ja ammattikorkeakoulu sekä monipuolista toisen asteen koulutusta. Maakunnan vahvuus on tekniikan opetuksessa. Lappeenrannassa sijaitsevat Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Saimaan ammattikorkeakoulu, Saimaan ammattiopisto sekä maasotakoulu. Imatralla sijaitsee Saimaan ammattikorkeakoulun sekä Saimaan ammattiopiston yksiköt, lisäksi ammattiopistolla on toimipiste Ruokolahdella. Maakunnan oppilaitosten oppilaspaikkojen määrät ovat ikäluokkien pienentymisen seurauksena vähentyneet ja koulutus- ja tutkimussektoriin kohdistuu ikäluokkien pienenemisestä ja julkisen talouden rahoituspohjan heikkenemisestä johtuen muutos- ja kehittämistarpeita. Etelä-Karjalan koulutustoimijat LUT, Saimia ja Sampo, ovat viime vuosina uusiutuneet ja tehostaneet toimintaansa koulutuskentän ja elinkeinoelämän tarpeiden mukaisesti. (Etelä-Karjalan Maakuntaohjelma 2014 2017, luonnos). Lappeenrannan teknillinen yliopisto ja Saimaan ammattikorkeakoulu ovat yhteisen kampuksen myötä myös lisänneet selkeästi yhteistyötään. Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa (LUT) toimii teknillinen tiedekunta, tuotantotalouden tiedekunta ja kauppakorkeakoulu sekä useita tutkimusyksiköitä. Perusja jatkotutkinto-opiskelijoita on yhteensä n. 4800. Kansainvälisten opiskelijoiden osuus on suuri, syksyllä 2012 aloittaneista opiskelijoista kolmasosa oli ulkomaalaisia. LUT on fokusoitunut vihreään energiaan ja teknologiaan, kestävän kilpailukyvyn luomiseen ja kansainvälisenä Venäjä-yhteyksien rakentajana toimimiseen. Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa sijaitsee Suomen suurin energia-alan tutkimus- ja koulutusyksikkö. Saimaan ammattikorkeakoulu tarjoaa koulutusta yhteensä viidellä eri alalla: tekniikassa, kuvataiteessa, hotelli- ja ravintola-alalla, liiketaloudessa sekä sosiaali- ja terveysalalla. Ammattikorkeakoulussa on yhteensä n. 3 000 opiskelijaa. Ammattikorkeakoululla on kaksi kampusta, toinen Lappeenrannassa ja toinen Imatralla. Saimaan ammattiopisto Sampo syntyi, kun Etelä-Karjalan ammattiopisto ja Etelä-Karjalan aikuisopisto yhdistyivät 2013 Etelä-Karjalan koulutuskuntayhtymäksi. Sampo tarjoaa nuorten ammatillisia perustutkintoja sekä monipuolista aikuiskoulutusta. Nuorten puolella on noin 2 700 opiskelijaa. Muita merkittäviä osaamisen kehittämisen tahoja ovat: VTT:n Lappeenrannan yksikkö Pohjoisen ulottuvuuden tutkimuskeskus, LUT Etelä-Karjala-instituutti, LUT Maasotakoulu, Lappeenranta Etelä-Karjalan kesäyliopisto Technopolis Oy, Lappeenranta