GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M 06/1834/-87/1/60 Enontekiö Palkiskuru Ritva Karttunen 13.8.1987 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS TUTKIMUSTYÖSELOSTUS ENONTEKIÖN KUNNASSA VALTAUSALUEELLA PAL- KISKURU 1, KAIV.REK. N:0 3226 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA VUOSI- NA 1981-1986 Johdanto Geologian tutkimuskeskus suoritti vuosina 1981-1986 uraanitutkimuksia valtausalueella Palkiskuru 1. Alue sijaitsee Enontekiön kunnassa, Karesuvannosta n. 20 km luoteeseen karttalehdellä 1834 01 (liite 1). Tutkimukset alkoivat aeroradiometrisen lentomittauksen perusteella ilmenneestä terävästä ja voimakkaasta uraanianomaliasta (liite 2). Tarkistuskäynti osoitti sen aiheutuvan paikoin voimakkaasti säteilevästä paljastumasta. Säteilevä, uraanipitoinen mineraali on crichtoniitti-sarjaan kuuluva, harvinaisia maametalleja sisältävä Ti-Fe-oksidi, davidiitti. Palkiskurussa esiintyvän davidiitin kromipitoisuus on poikkeuksellisen korkea verrattuna kirjallisuudessa mainittujen davidiittien koostumukseen. Tutkimuksia on johtanut geologi O. Auranen. Tutkimusalueen kenttätöistä on vastannut geologi K. Pääkkönen syväkairauksen suunnittelun, aineiston käsittelyn ja geologisen tulkinnan osalta. (Tutkimusalueelta on tekeillä pro gradu -tutkielma Helsingin yliopiston geologian ja mineralogian laitoksella allekirjoittaneen toimesta.) Suoritetut tutkimukset Aeroradiometrinen anomalia sijaitsee melko hyvin paljastuneella alueella, joten geokemiallisia tutkimuksia on tehty melko vähän. Vuonna 1980 otettiin litogeokemiallisia ja orgaanisia purosedimenttinäytteitä. Vuosina 1980-82 tehtiin detaljikartoitusta, sekä vuonna 1982 valtausalu-
een eteläosan peitteisillä alueilla moreeninäytteenottoa. Lisäksi alueen ympäristössä on suoritettu lohkare-etsintää säteilymittarin avulla. Vuosina 1981-83 kairattiin alueelle 20 syväkairausreikää, joiden yhteispituus on 879.45 m. Geologian tutkimuskeskuksen omalla kalustolla (Winkie) kairattiin ensin vuonna 1981 kymmenen reikää, joiden keskisyvyys on n. 16 m. Mineralisaation jatkeita kairattiin näiden alapuolelta urakoitsijan toimesta vuosina 1982-83. Syväkairausreikien sijainti ja syvyydet ilmenevät liitteistä 3 ja 4. Lentoalueen muut huomattavimmat aeroradiometriset anomaliat tarkistettiin myös, mutta ne aiheutuivat eri tekijöistä (pegmatiittilohkareikkoja, graniittisia paljastumia tai orgaanisia rikastumia). Kivinäytteiden analyysit on tehty Geologian tutkimuskeskuksen geokemian osastolla, sekä monialkuaineanalyysejä VTT:n reaktorilaboratoriossa. Davidiitin koostumusmääritykset on tehty röntgenmikroanalysaattorilla Geologian tutkimuskeskuksessa. Tutkimustulokset Maanpinta- ja kairaushavaintojen perusteella todettiin, että davidiittipitoinen albitiitti kaatuu länteen n. 30 :een kulmassa. Syvyyssuunnassa mineralisaation ulottuvuus on kairaushavaintojen mukaan n. 40 m ja mineralisoitunut vyöhyke kapenee syvemmälle mentäessä. Mineralisaation pituus valtausalueen pohjoisosassa on noin 200 m. Alueen peitteisemmässä eteläosassa on erillinen mineralisoituma, jonka jatkeita pyrittiin tavoittamaan kairaamalla aeromagneettisessa kartassa näkyvän diabaasin aiheuttaman häiriön läpi. Diabaasin ja granodioriitin kontaktissa ei kuitenkaan havaittu albiittiutumista (R 318). Mineralisoituma sijaitsee granodioriitin ja diabaasin kontaktissa muuttuneessa, albiittiutuneessa vyöhykkeessä. Diabaasin tunkeutumisen jälkeen ovat siirrosrakoja myöten kulkeutuneet liuokset aiheuttaneet albiittiutumista, joka on levinnyt granodioriittiin. Diabaasin ja muuttumattoman granodioriitin välissä on albiitti-kalimaasälpä-kvartsikivi (nk. alaskiitti), joka vaihettuu vähitellen granodioriitiksi (liite 5). Alaskiitissa on usein rutiiliraitoja sekä kvartsi-, rutiili- tai karbonaattipesäkkeitä.
Davidiittipittiinen albitiitti esiintyy alaskiitissa lähes pohjoisetelä-suuntaisina juonina tai pesäkkeinä. Albitiitti on useimmiten suhteellisen karkearakeinen albiitti-davidiittikivi, jossa on vaihtelevassa määrin mm. karbonaattia, kvartsia, rutiilia ja biotiittia. Davidiitti esiintyy raitoina, pirotteena, breksioivana tai suurina omamuotoisina kiteinä. Davidiittiraitojen maksimileveys on 2 cm. Omamuotoiset kiteet valtausalueen eteläosassa voivat olla jopa 1 cm läpimitaltaan. Davidiitti on crichtoniitti-sarjaan kuuluva Ti-Fe-U-oksidi, joka sisältää harvinaisia maametalleja (kuten La, Ce, Pr, Nd ja Lu) sekä Nb:a, Ta:a ja Y:a (liite 6). Mikroskooppisesti davidiitissä on erotettavissa rutiilisuotautumia. Davidiitin uraanipitoisuus on keskimäärin n. 5 %. Palkiskurun davidiitti sisältää myös poikkeuksellisen paljon kromia (> 10 % Cr 2 O 3 ). Mineralisoituneen albitiitin uraanipitoisuus kairasydännäytteissä vaihtelee keskimäärin 200-5 000 ppm:n välissä. Maksimipitoisuus analysoiduissa kivinäytteissä on 18 000 ppm. Davidiitistä tehty ikämääritys (1 800 my) osoittaa sen olevan ympäröivää arkeista granodioriittia ja Lätäsenon laakson 1 900 my sitten tapahtunutta vulkanismia nuorempi. Aiheen arviointi Palkiskuru 1 -valtausalueella tehdyt tutkimukset osoittavat, että mineralisoituma jää varsin rajoitetuksi sekä maanpinta- että kairaushavaintojen perusteella. Geologisen ja mineralogisen mielenkiinnon vuoksi aihetta tutkitaan edelleen, mutta kenttätutkimukset alueella on lopetettu, koska taloudellisesti käyttökelpoista esiintymää ei löydetty.
Liitteet 1. Valtausalueen sijainti 2. Aeroradiometrinen kartta 3. Syväkairausreiät 4. Syväkairausreikien sijaintikartta 5. Kallioperäkartta 6. Davidiitin koostumus