OPISKELUUN LIITTYVÄT KIRJALLISET TEHTÄVÄT

AMMATTIOPISTO LIVIA / SOSIAALI JA TERVEYSOPISTO OPISKELUUN LIITTYVÄT KIRJALLISET TEHTÄVÄT Ohjeita kirjoitustöihin 07.01.2019

1 SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 2 2 KIRJALLISEN TEHTÄVÄN LAATIMINEN... 2 2.1 Erilaiset kirjalliset tehtävät... 2 2.2 Kirjoittaminen on prosessi... 3 3 KIRJALLISEN TEHTÄVÄN RAKENNE JA ULKOASU... 5 4 LÄHTEET... 7 4.1 Mitä lähdemerkintä tarkoittaa?... 7 4.2 Tekstiviitteet....8 4.3 Lähdeluettelo... 11 4.4 Esimerkkejä lähteisiin viittaamisesta... 13 LIITE 1: KANSILEHDEN MALLI... 16 LIITE 2: SISÄLLYSLUETTELOSIVUN MALLI... 16 LIITE 3: LÄHDELUETTELON MALLI... 17

2 1 JOHDANTO Olet opiskelemassa lähihoitajan ammattiin. Työssäsi olet vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa, kasvatat, pidät huolta, autat, tuet ja hoivaat. Mutta myös kirjoitat. Lähihoitajan pitää hallita työssään monenlaisia kirjoitustehtäviä. Työssäsi kirjoitat muun muassa erilaisia raportteja, tiedotteita ja päiväkirjoja, täytät lomakkeita ja laadit suunnitelmia. Opiskellessasi lähihoitajaksi kirjoitat vielä enemmän. Osa lähihoitajaopiskelijoista kirjoittaa opinnäytetyön, osa kirjoittaa henkilökohtaiset tutkintotilaisuuden suunnitelmat. Kaikkien opintoihin kuuluu kirjallisia tenttejä ja paljon muita kirjallisia tehtäviä. Kirjoittaessasi joudut ajattelemaan ja pohtimaan, siksi se on niin hyvä tapa oppia uusia asioita. Kirjoittamalla myös näytät, mitä osaat, sillä opettaja saa kirjallisen tentin tai tehtävän lukemalla käsityksen osaamisestasi. Tämä opas kertoo sinulle, miten kirjalliset tehtävät pitäisi kirjoittaa. Ohjeet on tehty nimenomaan Ammattiopisto Livian Sosiaali ja terveysopistoa varten. Näitä ohjeita käytetään kaikissa lähihoitajakoulutuksen kirjallisissa töissä. Kaikki työt tehdään koneella tekstinkäsittelyohjelmalla. Säästä tämä ohjekirjanen, sillä tarvitset sitä koko opiskeluaikasi. Näiden ohjeiden pääasiallisena lähteenä on käytetty seuraavaa teosta: Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2004. Tutki ja kirjoita. 10., osin uudistettu laitos. Helsinki: Tammi. 2 KIRJALLISEN TEHTÄVÄN LAATIMINEN 2.1 Erilaiset kirjalliset tehtävät Essee on asiatyylillä kirjoitettu kirjoitelma. Esseessä kirjoittaja käsittelee aihettaan eri näkökulmista. Hyvästä esseestä näkee, että kirjoittaja tuntee hyvin aiheensa. Esseessä ei siteerata suoraan lähdetekstejä, vaan siinä kirjoitetaan omin sanoin lähdetekstistä omaksuttua asiaa. Kirjoittajan on hyvä tuoda esseessä julki oma näkemyksensä ja lähestyä aihetta myös kriittisesti. Esseessä siis yhdistyvät tiedon hankkiminen lähdeteksteistä, asiatietojen esittäminen omassa tekstissä ja oma pohdinta.

3 Luvusta 3 löydät tarkemmat ohjeet esseen rakenteesta ja ulkoasusta Raportti on lyhyt selostus, joka voidaan laatia esimerkiksi tehdystä työstä, opintokäynnistä tai kokeilusta. Raportin tarkoituksena on välittää muille tietoa selkeästi ja yleensä lyhyesti. Esimerkiksi työharjoitteluraportin tarkoituksena on kertoa saatu kokemus muillekin. Raportti on kirjallinen tai suullinen. Suullisessa raportissa kerrotaan jonkin aiheen keskeiset asiat lyhyesti. Suullisen raportin esittämistä varten pääasiat kootaan itselle myös kirjallisesti esimerkiksi ajatusviivoin. Referaatti on aiemmin luetun (tai kuullun) tekstin selostamista lyhyesti omin sanoin. Sen tavoitteena on säästää lukijan aikaa, kun lukija voi pitkänkin pohjatekstin sijasta lukea lyhyemmän version. Referaatin pitää välittää lähdetekstin tärkeimmät tiedot lukijalle mahdollisimman muuttumattomina. Lähdetekstin virkkeitä ei saa kuitenkaan kopioida sellaisenaan, vaan keskeiset asiat selostetaan omin sanoin. Referaatissa tulee viitata lähdetekstiin (Matti Pakkanen toteaa, että Professori Hotanen kirjoittaa, että Tiina Pohjasalon mukaan ). Hyvä referaatti on tiivis, kattava, selkeä ja etenevä. Opinnäytetyö vaaditaan ammatillisessa peruskoulutuksessa ja korkea asteen koulutuksissa. Lähihoitajien opinnäytetyö tehdään pääasiassa parityönä. Nykyisin suositaan toiminnallisia opinnäytetöitä, joissa kehitetään tai kokeillaan asiakkaiden kanssa jotain toimintaa tai menetelmää. Opinnäytetyöstä kirjoitetaan raportti, jossa noudatetaan kirjallisen työn ohjeita. Opinnäytetyön tarkemmat ohjeet jaetaan opiskelijoille koulutusohjelmaopintojen alussa. 2.2 Kirjoittaminen on prosessi Kun kirjoitat esseetä tai muuta pidempää työtä, et saa tekstiä yhdellä kirjoituskerralla valmiiksi. Tekstiä kannattaa tehdä vähitellen, vaihe vaiheelta. Prosessikirjoittaminen etenee seuraavalla tavalla:

4 1. Pohdi aihetta ja tehtävänantoa o Mitä kaikkea aihe sisältää? o Mitä jo tiedät aiheesta? o Mitkä ovat tehtävän tavoitteet mitä sinun pitäisi oppia? 2. Etsi lähteitä o Lähteinä voit käyttää kirjoja, lehtiä, netistä löytyviä tekstejä, esitteitä, tv ohjelmia jne. o Tämä on tärkeä vaihe! Vaikka et käyttäisi kaikkia löytämiäsi tekstejä lähteenä lopullisessa työssä, saat aiheesta hyvän kokonaiskuvan, kun käyt läpi tekstejä. 3. Luonnostele suunnitelmia, kerää ideoita paperille o Käytä mind mapia, piirrä, kirjoita, ole luova. 4. Suunnittele työsi rakennetta o Hahmottele työsi otsikoita ja väliotsikoita. o Mieti, mitkä asiat kuuluvat yhteen. 5. Kirjoita tekstin ensimmäinen versio o Aloita kirjoittaminen. o Älä mieti vielä oikeinkirjoitusta tai tyyliä, kirjoita vain. o Tämä versio ei ole lopullinen, mutta kun keskityt asiasisältöön, saat kaiken tärkeän mukaan tekstiisi. o Tee kuitenkin jo tekstiviitteet samalla kun kirjoitat, sillä myöhemmin on työlästä etsiä lähdetekstejä uudestaan. 6. Arvioi ja muokkaa tekstiäsi o Lue tekstiäsi kriittisesti. o Poista aiheen kannalta turha teksti. o Lisää tekstiä, jos jotain puuttuu. o Vaihda asioiden järjestystä, jos tarpeen.

5 o Jos pystyt pitämään jonkin verran taukoa kirjoittamisen ja tekstin arvioivan lukemisen välillä, se auttaa sinua huomaamaan, miten tekstiä pitäisi muuttaa. Näet tekstin ulkopuolisen silmin, kun olet välillä saanut unohtaa sen. 7. Kirjoita lopullinen teksti ja tarkista se o Kiinnitä nyt huomiota siihen, miten kirjoitat. o Onko tekstisi ymmärrettävää? o Sanotko ne asiat, mitä haluatkin sanoa? o Lue tekstiä ääneen, niin kuulet, onko se sujuvaa. o Tarkista oikeinkirjoitus. 3 KIRJALLISEN TEHTÄVÄN RAKENNE JA ULKOASU Kirjallinen tehtävä muodostuu kansilehdestä sisällysluettelosta (otsikkona SISÄLLYS) tekstiosasta lähdeluettelosta (otsikkona LÄHTEET) tarvittaessa liitteistä. Tekstiosa koostuu johdannosta, varsinaisesta käsittelyosasta ja yhteenvedosta / johtopäätöksistä. Johdannon tarkoituksena on johdatella lukija aiheeseen. Hyvä johdanto on lyhyt, ja siinä kerrotaan lukijalle tehtävän tarkoitus, eli mitä asioita käsittelet ja missä järjestyksessä, ja hahmotellaan päälinjat. Kerro lukijalle myös, miten olet rajannut aiheen ja miksi olet päätynyt tiettyyn näkökulmaan. Johdanto on työn ensimmäinen luku, joka liittyy suoraan käsittelyosaan. Varsinainen käsittelyosa jaetaan lukuihin ja siinä käytetään väliotsikoita. Luvut jaetaan kappaleisiin, joissa asiat esitetään johdonmukaisessa järjestyksessä. Hyvä kappale kertoo

6 yhdestä pääasiasta, jota havainnollistetaan yksityiskohtien ja esimerkkien avulla. Esimerkit ja omat ajatukset yhdistetään teoriatietoon. Yhteenvedossa (johtopäätöksissä) kootaan yhteen tärkeimmät asiat ja tulokset. Siinä voidaan pohtia käsiteltyä asiaa myös esim. oman työn, elämän tai yhteiskunnan kannalta Sivun marginaalit ovat seuraavat: vasen 4 cm, oikea 1 cm, ylä ja alareuna 2,5 cm. Marginaalit muutetaan Word tekstinkäsittelyohjelmassa tiedosto valikosta komennolla sivun asetukset. Tiedosto valikko löytyy näyttöruudun vasemmasta yläreunasta. Kappalejako osoitetaan jättämällä tyhjä rivi kappaleiden väliin. Kun teet tyhjää riviä, paina kaksi kertaa enter näppäintä. Yhdellä painalluksella kursori siirtyy vain seuraavan rivin alkuun eikä tyhjää riviä jää. Rivin alkua ei sisennetä. Kaikki rivit alkavat siis vasemmasta reunasta samasta kohdasta. Tätä kutsutaan vasensuora asetteluksi. Rivit kirjoitetaan täyteen. Tekstiosassa riviväli on 1,5 ja fonttikoko 12. Pitkissä lainauksissa voi käyttää rivinväliä 1 ja sisentää lainatun tekstin kokonaisuudessaan. Lähdeluettelon riviväli on 1 ja eri lähteet erotetaan tyhjällä rivillä toisistaan. Pääotsikot erotetaan muusta tekstistä niin, että ennen otsikkoa tulee kaksi tyhjää riviä, otsikon jälkeen yksi. Kappaleen alusta tai lopusta ei jätetä yksinäistä tekstiriviä sivun loppuun tai seuraavan sivun alkuun (ns. leski ja orporivit). Sivunumerot merkitään oikeaan yläkulmaan ilman pistettä. Virallisten ohjeiden mukaan sivujen numerointi aloitetaan toiselta tekstisivulta eli johdantosivulta. Sivunumerot jatkuvat työn loppuun asti siis myös lähdeluettelo ja liitesivut numeroidaan. Käytettäessä Wordohjelman automaattisia asiakirjan muokkaustoimintoja (sisällysluettelo, sivunumerointi) sivunumerointi alkaa sisällysluettelon sivulta. Word ohjelman automaattitoimintoja voi käyttää silloin sivunumerointi voi siis alkaa sisällysluettelon sivulta.

7 Lyhenteitä ja sanojen merkitsemistä sitaatteihin vältetään. Esimerkiksi sanaa ei lyhennetä. Erilaisten merkkien yhteydessä on muistettava, että % merkin eteen tulee tyhjä lyönti (5 %) ja ajatusviivat erotetaan muusta tekstistä välilyönnillä kummaltakin puolen. Kansilehden, sisällysluettelon ja lähdeluettelon mallit ovat liitteinä (liitteet 1, 2 ja 3). 4 LÄHTEET 4.1 Mitä lähdemerkintä tarkoittaa? Lähteet täytyy merkitä aina kun käyttää tekstissään muista teksteistä saatuja tietoja. Lähteet on merkittävä, koska lähdemerkintöjen avulla o työsi lukija löytää ne lähteet, joita olet käyttänyt, ja o lukija näkee, mitkä tiedot ja ajatukset olet löytänyt jostain lähteestä ja mitkä taas ovat sinun omaa pohdintaasi. Jos et osoita, mitä lähteitä käytät, syyllistyt plagiointiin. Silloin tavallaan varastat toisen ajatuksia ja toisen löytämiä tietoja. Jokainen kirjoittaja kirjoittaa omin sanoin, siis muotoilee tekstin itse. Lähde täytyy kertoa, vaikka kirjoitat omin sanoin! Kirjallisessa työssä ei juuri koskaan siteerata suoraan, sanatarkkaan, lähteitä. Jos kuitenkin joskus kirjoitat suoran lainauksen, osoita se lainausmerkeillä. Suora lainaus sopii silloin, kun lähdettä täytyy käyttää aivan muuttamattomana, esimerkiksi käsitteiden määrittelyssä. Lähteet merkitään tekstiin kahdella tavalla: tekstiviitteessä ja lähdeluettelomerkintänä. Kaikissa kirjallisissa töissä ei käytetä tekstiviitteitä. Opinnäytetyössä ja joissain muissa töissä niitä käytetään. Tekstiviite on tekstissä siinä kohdassa, jossa olet lähdettä käyttänyt. Tekstiviitteessä on vain tekijän nimi, vuosiluku ja sivunumero. Tekstiviite viittaa lähdeluetteloon, siitä sana "viite". Pelkkä tekstiviite ei anna lukijalle paljonkaan tietoa, mutta kun lukija katsoo lähdeluetteloon, hän löytää kaikki tarvittavat lähdetiedot. Esimerkiksi näin:

8 Kasvattajan tehtävä on opettaa lapselle tunteiden säätelyä. Tärkein tapa on esimerkin voima: kun äiti tai isä pystyy tarpeen tullen hillitsemään itsensä, lapsikin oppii säätelemään tunteitaan. (Kujala 2010, 19.) SEURAAVALLA SIVULLA NÄET LÄHDELUETTELOMERKINNÄN, JOHON TÄMÄ Tekstiviite TEKSTIVIITE VIITTAA. Kujala, H. 2010. Kasvatus sallii kaikki tunteet. Tesso, sosiaali ja terveyspoliittinen aikakauslehti 1/2010, 18 19.. Lähdeluetteloon lähde merkitään näin. Lisää esimerkkejä on luvussa. 4.3. Tekstiviitteen täytyy alkaa samoilla sanoilla kuin lähdeviitteen, jotta lukija löytää helposti lähdeluettelosta oikean lähdemerkinnän. HUOM: Tekstiviite ja lähdeluettelo elävät symbioosissa: o Jos sinulla on lähdemerkintä lähdeluettelossa, siihen täytyy olla myös tekstiviite tekstin sisällä. o Jos sinulla on tekstiviite, sen täytyy viitata lähdeluettelossa oleviin, tarkempiin lähdetietoihin. Lähdeluettelo liitetään aina työn loppuun. Siinä lähteet ovat aakkosjärjestyksessä. 4.2 Tekstiviitteet Tekstiviite merkitään sulkeisiin heti lainatun tiedon jälkeen. Siihen tulee tekijän sukunimi, teoksen ilmestymisvuosi ja sivu(t), jolta tieto on lainattu (Hirsjärvi ym. 1986, 120 121).

9 Tekstiviite on merkittävä heti sen asian jälkeen, jossa olet lähdettä käyttänyt. Tekstiviite voi olla keskellä kappaletta, jos käytettävä lähde vaihtuu kesken kappaleen. Tekstiviitteen tulee olla viimeistään tekstikappaleen lopussa. Tekstiviite ei viittaa enää kappalerajan yli, vaikka seuraavassakin tekstikappaleessa käytettäisiin samaa lähdettä. Esimerkkejä tekstiviitteistä erilaisissa tilanteissa: Suora lainaus Suora lainaus (tekstiä lainataan sanasta sanaan) merkitään lainausmerkkeihin: Perheen elämäntilanteesta lähtevä suhtautumistapa vie vanhempien ja ammatti ihmisten yhteistyötä tasavertaisuutta kohti. Vanhempien pitää saada äänensä kuuluville ja vaikuttamaan, jotta ammatti ihmisten ja yhteiskunnan tuki kohdistuisi perheen kannalta olennaisiin tarpeisiin. (Määttä 1999, 38.) Pitkät suorat lainaukset sisennetään ja kirjoitetaan rivinvälillä 1, eikä niissä siksi tarvita lainausmerkkejä. Lääketieteellinen toimintamalli tarkoittaa sellaista ammatillista orientaatiota, jossa ei keskitytä yleiseen hyvinvointiin, vaan patologiaan, sairauteen ja ongelmien syihin. Erityisongelmaan paneudutaan hyvin kapea alaisesti eikä oteta huomioon sitä sosiaalista systeemiä, jossa ongelma syntyy tai esiintyy eli asianomaisen perhettä, sosiaalista ja taloudellista tilannetta tai hänen arvojaan ja asenteitaan. (Määttä 1999, 22.) Lähteen käyttö yhdessä virkkeessä Jos lähdeteosta referoidaan vain yhdessä virkkeessä, viite sijoitetaan virkkeen sisään, jolloin piste tulee vasta tekstiviitteen sulkujen jälkeen:

10 Käsitteestä empowerment käytetään suomenkielisiä vastineita valtaistuminen ja täysivaltaisuus (Määttä 1999, 38). Lähteen käyttö kahdessa tai useammassa virkkeessä Jos lähdeteoksen tietoja referoidaan kahdessa tai useammassa virkkeessä, viimeinen virke lopetetaan normaaliin tapaan pisteeseen. Tekstiviite tulee sulkeisiin itsenäisenä kokonaisuutena, joka alkaa isolla kirjaimella ja päättyy pisteeseen. Piste tulee siis sulkujen sisään. Vanhempien valtaistumisen mallissa ammatti ihminen ei voi noudattaa tiettyä kaavaa. Vanhempien pitää saada määritellä, miten he osallistuvat yhteistyöhön. (Määttä 1999, 38.) Jos tietoja on samalla sivulla peräkkäin samasta lähteestä, riittää viitteen merkitsemisessä lyhenne mt. = mainittu teos (mt. 125). Lähteenä elektroninen media, esimerkiksi internet Kun viitataan internetlähteeseen tai muuhun elektroniseen lähteeseen, tekstiviite tehdään samoin periaattein kuin muutkin tekstiviitteet. Tekstiviitteessä ei siis näy internetosoitetta, vaan kirjoittajan nimi. Osoite mainitaan vasta lähdeluettelon merkinnässä. Jos kirjoittajan nimeä ei ole käytettävässä lähteessä mainittu, kirjoittajaksi voidaan merkitä dokumentista vastuussa oleva organisaatio. Jos dokumentista puuttuu päivämäärä, laita tekstiviitteeseen se vuosiluku, jolloin käytät lähdettä. Suomessa on noin 30 000 kehitysvammaista ihmistä. Määrä on 0,6 prosenttia väestöstä. (Kehitysvammaliitto 2002.) Esimerkkejä erilaisista viittaustavoista:

11 Joskus on hyvä mainita lähteenä käytetyn tekstin kirjoittajan nimi omassa tekstissä. Ainakin, jos haluaa kommentoida kriittisesti lähdettään tai muuten ottaa siihen kantaa, nimen voi mainita. Silloin tekstiviitteeksi riittää nimen perään sulkeisiin vuosiluku ja sivunumero. Määttä (1999, 38) on todennut, että ammatti ihmisten pitää kunnioittaa vanhempien ratkaisuja. Hirsjärven, Remeksen ja Sajavaaran (2004, 345) mukaan lehtiartikkelit ovat tutkielman tekijöiden keskeisiä lähteitä. Myöhempi merkintä samasta lähteestä, jossa on monta tekijää: Hirsjärvi ym. (2004, 227) ovat havainneet, että artikkeleina julkaistut väitöskirjat ovat yleistyneet monella tieteenalalla. 4.3 Lähdeluettelo Lähdeluetteloon merkitään kaikki ne lähteet, joihin tekstissä viitataan. Otsikoksi merkitään LÄHTEET. Lähteet luetellaan lähdeluettelossa aakkosjärjestyksessä kirjoittajan sukunimen mukaan. Jos lähteen kirjoittajaa ei tiedetä, se merkitään aakkosjärjestykseen tekstin otsikon mukaan. Jos lähdeluettelossa on saman tekijän saman vuoden aikana kirjoittamia lähteitä, ne erotellaan toisistaan käyttämällä vuosiluvun perässä pientä kirjainta, esimerkiksi: Lehto 2005a; Lehto 2005b. Internetlähteessä tekijäksi voidaan merkitä organisaatiotekijä, jos tekstin kirjoittajaa ei dokumentista löydy. Jos kirjoittaja on alias, (esimerkiksi Webmaster), kirjoittajaksi merkitään organisaatio myös tällöin. Painettuja lähteitä ei nykyisin eroteta painamattomista. Kaikki lähteet siis aakkostetaan samaan luetteloon. Lähdemerkinnästä tuleekin käydä selvästi ilmi, mikä lähdemuoto on kyseessä.

12 Lähdeluetteloon merkitään seuraavat seikat: kirjoittajan sukunimi ja etunimi tai etunimen alkukirjain painovuosi teoksen tai kirjoituksen tarkka nimi ja osa; artikkelista myös aikakauslehden tai vastaavan nimi, vuosikerta tai osa, numero (sulkeissa) ja sivunumerot julkaisussa; sanomalehden artikkelista lehden ilmestymispäivä ja vuosi sekä sivunumero suomentaja, jos on kyseessä käännöskirja painos, ellei se ole ensimmäinen kustannuspaikka (tai julkaisu tai painopaikka) siinä muodossa kuin se on teoksessa (jos lähteenä on lehti, ei tarvita kustantajaa eikä kustannuspaikkaa) kustantaja tai julkaisija Lähdeluettelo laaditaan seuraavien esimerkkien mukaan: Tämä ei ole lähdeluettelon malli. Lähdeluettelossa EI erotella toisistaan erityyppisiä lähteitä, vaan kaikki lähteet, niin kirjat, lehtiartikkelit kuin videot tai internetlähteetkin aakkostetaan samaan luetteloon ilman väliotsikoita. Malli on liitteessä 3 Kirjat Määttä, P. 1999. Perhe asiantuntijana. Erityiskasvatuksen ja kuntoutuksen käytännöt. Jyväskylä: ATENA KUSTANNUS. Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2004. Tutki ja kirjoita. 10., osin uudistettu laitos. Helsinki: Tammi. Kokoomateoksen artikkelit Korpinen, E. 2009. Millä kielellä suomea tulisi opettaa? Teoksessa A. Rekimies & K. Siitonen. (toim.) Suunnaksi suomen kieli. Turun yliopiston suomalaisen ja yleisen kielitieteen laitoksen julkaisuja 80. Turku: Turun yliopisto, 135 162. Kokoomateos tarkoittaa kirjaa, jossa eri luvuilla tai osilla on eri kirjoittajat. Kirjaan on siis koottu artikkeleita, joilla on eri kirjoittajat. Kunkin artikkelin kirjoittajan nimi näkyy yleensä sisällysluettelossa tai luvun alussa. Jos taas kirjalla on monta tekijää, mutta he ovat yhdessä vastuussa koko kirjasta, lähdemerkintä tehdään tavalliseen tapaan niin kuin muihinkin kirjoihin.

13 Aikakaus ja sanomalehtiartikkelit Alftan, M. 1999. Iloinen ja uskomaton kehitystarina. Helsingin Sanomat 21.4.1999, C 9. Suvanto, M L 2001. Vuoden pakolaisnainen Lao Ig Lang. Monitori 2/ 2001, 22 23. Sarjajulkaisut ja tutkimusraportit Nyqvist, L. 2001. Väkivaltainen parisuhde, asiakkuus ja muutos. Prosessinarviointi parisuhdeväkivallasta ja turvakotien selviytymistä tukevasta asiakastyöstä. Turun yliopisto, Sosiaalipolitiikan laitos. Ensi ja turvakotien liiton julkaisu 28. Helsinki: Ensi ja turvakotien liitto. Julkaisemattomat tutkimukset ja opinnäytteet Dunder, M L. 1992. Väkivallaton kampanjan lehdistökirjoittelu. Tampereen yliopisto. Tiedotusopin pro gradu työ. Lait, asetukset komiteanmietinnöt ym. Lastensuojeluasetus 1983. 16.12.1983/1010. Päivähoidon kasvatuskomitean mietintö 1980. Komiteanmietintö. 1980: 31. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Muu kuin kirjallinen materiaali Elektroninen media Halme, S. & Virtanen, H. 1991. Leimattu. Video vammatietoisuudesta. Helsinki: Kehitysvammaliitto ry. Heiskanen, K., professori 1991. Luentosarja Opetussuunnitelman kehittämisestä 13.9. 8.12.1991. Tampereen yliopisto. Suhonen, S., psykologi 1992. Haastattelu 10.11.1992. Tampereen kaupunki. Perheneuvola. Heinisuo, R. & Ekholm, K. 1997. Elektronisen viittaamisen opas. [Viitattu 28.5.1999]. Saatavilla www muodossa: http://www.jyu.fi/~library/julkaisut/elvi/mainos.html. Kehitysvammaliitto 2002.. Mitä on kehitysvammaisuus? [Viitattu 10.6.2002.] Saatavilla www muodossa: http://www.kehitysvammaliitto.fi/html/tietoa_kehitysvammaisuudesta.html

14 4.4 Esimerkkejä lähteisiin viittaamisesta MITEN VIITATAAN LÄHDETEKSTIIN ja MERKITÄÄN TEKSTIVIITE? ALKUPERÄINEN TEKSTI: (yksi kirjoittaja): Työn ydinosa, hoitaminen, jää sääntöjen ja sopimusten tuolle puolen. MUOKKAUS OMAAN TEKSTIIN: Vanas (2007, 11) toteaa, että säännöt ja sopimukset eivät yllä työn ytimeen eli hoitamiseen. LÄHDELUETTELOON: Vanas, Antti 2007. Hoitaja voi olla hoitamatta. SUPER 4 / 2007, 11 13. ALKUPERÄINEN TEKSTI: (monta kirjoittajaa): Entisessä Jugoslaviassa peruskoulu oli pakollinen. Koulujärjestelmä oli samanlainen koko maassa. Peruskoulu kesti kahdeksan vuotta. Tämän jälkeen nuoret menevät joko ammattikouluun tai lukioon. MUOKKAUS OMAAN TEKSTIIN: Entisen Jugoslavian koulujärjestelmä muistuttaa paljon suomalaista: maanlaajuisesti yhtenäinen koulutusjärjestelmä on kahdeksanvuotinen ja kaikilla on oppivelvollisuus. Peruskoulusta siirrytään joko ammattikouluun tai lukioon. (Stefanovic Summa 1994, 54.) LÄHDELUETTELOON: Stefanovic, V., Summa, T. 1994. Jugoslaviasta Suomeen Entisen Jugoslavian alueen pakolaiset. Suomen Mielenterveysseura. ALKUPERÄINEN TEKSTI: (kirjoittajaa ei tiedetä) Biologinen museo on Suomen ainoa dioraamamuseo. Sen 13 näyttelyosastoa esittelevät suomalaista eläimistöä ja kasvistoa Turun saaristosta Lapin tuntureille asti. Vuosittain järjestetään vaihtuvia pienoisnäyttelyitä ja erilaisia tapahtumia. MUOKKAUS OMAAN TEKSTIIN: Kesälomamatkalla kannattaa ehdottomasti poiketa Turussa Biologisessa museossa, sillä siellä on esillä suomalaista kasvistoa ja eläimistöä rannikko Suomesta aina Lappiin asti. Museon vaihtuvista pienoisnäyttelyistä ja erilaisista tapahtumista saa lisätietoja osoitteesta: www.turku.fi/museo.

15 (Varsinais Suomi ja Turku 2007, 70.) LÄHDELUETTELOON: Varsinais Suomi ja Turku 2007. Turku Touring Oy.

16 Liite 1: Kansilehden malli KIRJALLISEN TEHTÄVÄN OTSIKKO Oma nimi Oppilaitos Oppiaine Palautuspäivämäärä

17 Liite 2: Sisällysluettelosivun malli SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 LUVUN NIMI 2 2.1 Alaotsikko 3 2.2 Alaotsikko 3 3 LUVUN NIMI 3 3.1 Alaotsikko 4 3.2 Alaotsikko 4 3.3 Alaotsikko 5 3.3.1 Alaotsikko 6 3.3.2 Alaotsikko 7 4 LUVUN NIMI 7 5 LUVUN NIMI 5.1 Alaotsikko 8 5.2 Alaotsikko 8 5.3 Alaotsikko 9 6 YHTEENVETO/ JOHTOPÄÄTÖKSIÄ/ LOPUKSI 10 LÄHTEET LIITTEET Liite 1: Liitteen nimi Liite 2: Liitteen nimi

18 Liite 3: Lähdeluettelon malli LÄHTEET Ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelman perusteet 1994: Yhteiset opinnot nuorten ammatillisessa peruskoulutuksessa toisella asteella. Helsinki: Opetushallitus. Diabetesliitto 2006. Tietoa diabeteksesta. www sivut. [Viitattu 6.6.2006]. Saatavilla: http://www.diabetes.fi/sivu.php?artikkeli_id=34 Eco, U. 1989. Oppineisuuden osoittaminen eli miten tutkielma tehdään. Suom. Pia Mänttäri. Hämeenlinna: Vastapaino. Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2004. Tutki ja kirjoita. 10., osin uudistettu laitos. Helsinki: Tammi. Husu, M., Tarkoma, E. & Vuorijärvi, A. 1996. Ammattisuomen käsikirja. Helsinki: WSOY. Kiiski, E. 1998. Seikkailua elämysten maailmassa. Teoksessa T. Lehtonen (toim.) Elämän seikkailu. Helsinki: Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry ja Nuorten Palvelu ry, 108 115. Koivula, U M., Suihko, K. & Tyrväinen, J. 1997. Tutkimusmatka tiedon maailmaan. Opas opinnäytteen tekijälle. Tampereen sosiaalialan oppilaitoksen julkaisusarja C. Oppimateriaalit. Nro 1. Lehto, A. 2005a. Malleja pakolaisten valintaan ja vastaanottoon. Uuteen alkuun. Monitori 2/ 2005, 17. Lehto, A. 2005b. Äidinkieli on avain kulttuuriin. Monitori 4/2005,19. Medisiinari [verkkolehti]. Helsinki: Lääketieteen kandidaattiseura, 1996, 1 [Viitattu 28.5.1999]. Saatavilla: http://www.helsinki.fi/jarj/lks/medisiinari. Metsämuuronen, Jari 1998. Maailma muuttuu miten muuttuu sosiaali ja terveysala? Sosiaali ja terveysalan muuttuva toimintaympäristö ja tulevaisuuden osaamistarpeet. ESRjulkaisut sarja 39/98. Helsinki: Edita. Neva, M., tiedottaja 1992. Haastattelu tiedon kulusta 18.5.1992. Helsinki. Info oy. Sairaanhoitajan käsikirja 2003. 2. uudistettu laitos. Helsinki: Duodecim.

19