Laurean opinnäytetöiden lähdeviitteiden ja lähteiden merkintätavat

Transkriptio

1 Ohje Sirpa Marko Kirsti Vuorela Laurean opinnäytetöiden lähdeviitteiden ja lähteiden merkintätavat

2 Ohje Sirpa Marko Kirsti Vuorela Sisällys 1 Lähdeviitteiden ja lähteiden merkitseminen tekstiin Lähdeviitteiden merkitseminen Kirjallisten ja muiden vastaavien lähteiden viitemerkinnät Sähköisten lähteiden viitemerkinnät Lähteiden merkitseminen lähdeluetteloon Kirjat ja vastaavat painetut julkaisut Artikkelit Sähköiset lähteet Julkaisemattomat lähteet... 9

3 Ohje Sirpa Marko Kirsti Vuorela Lähdeviitteiden ja lähteiden merkitseminen tekstiin Opinnäytetyöhön kuten kaikkiin oppimistehtäviin - merkitään tieto niistä lähdeteoksista, joita kirjoittaja on työssään käyttänyt ja joihin hän vetoaa, olipa tieto peräisin painetusta aineistosta, haastattelusta tai sähköisestä lähteestä. Tiedot merkitään niin tarkasti, että lukija voi niiden perusteella etsiä saman lähteen käsiinsä. Vain kirjoittajan oma tieto ja yleinen tieto jäävät ilman lähdeviitettä. Tietolähteisiin viitataan sijoittamalla tekstin yhteyteen lähdeviitteitä, jotka kootaan työn loppuun aakkostettuun lähdeluetteloon. Opinnäytetyön laatijan tulee aina harkita käyttämänsä lähteen luotettavuutta. Esimerkiksi Internetissä on paljon tietoa, jota voi käyttää mutta joka kuitenkin on vaihtelevan tasoista. Opinnäytetyön kirjoittajan tulee käyttää lähdekritiikkiä; hänen tulee harkita mm., kuinka luotettava kirjoittaja tai tiedon julkaiseva organisaatio on, kuinka luotettavaa tieto on, ovatko tiedot virheettömiä ja päivitetäänkö tietoja. 2 Lähdeviitteiden merkitseminen Laurean opinnäytetöissä lähdeviitteet merkitään ns. Harvardin järjestelmän mukaisesti: lähdeviite sijoitetaan tekstiviitteeksi sulkeisiin referoidun tai suoraan lainatun tiedon jälkeen. Myös toisilta saatuihin taulukoihin, kuviin ja kuvioihin merkitään tekstiviite sivun tarkkuudella. Tekstiviitteen muodostavat tiedonantajan sukunimi, tiedon julkaisuvuosi ja sivunumero(t), jotka ilmaisevat, mistä kohtaa julkaisua selostettu tieto on peräisin. Silloin kun viitataan lähteeseen kokonaisuudessaan, sivunumeroita ei tarvita. Suullisesti saatuun tietoon tai sähköiseen julkaisuun merkitään tekstiviite samalla tavalla kuin kirjalliseenkin. Sähköisten lähteiden tekstiviitteissä sivunumeroita ei useinkaan voida ilmoittaa. Lähdettä käytettäessä tieto referoidaan alkuperäisestä lähteestä kirjoittajan omin sanoin ja kirjoittajan valitseman näkökulman mukaan, mutta jos lähteen sanoja lainataan sanatarkasti, käytetään lainausmerkkejä. Viitemerkintää päättävän pisteen sijoittamisella kerrotaan edellä olevan selostuksen laajuus: jos viite kohdistuu vain yhteen virkkeeseen tai lauseeseen, sijoitetaan viite sulkeisiin ennen kyseisen virkkeen lopettavaa pistettä, mutta jos viite koskee koko edeltävää tekstikappaletta, se kirjataan ikään kuin se olisi oma sulkeisiin sijoitettu virkkeensä kappaleen lopussa.

4 Ohje 4 Sukunimen ja julkaisuvuoden välissä ei ole pilkkua, mutta vuosiluvun ja sivunumeron väliin merkitään pilkku. Seuraavassa on esimerkkejä Laureassa käytettävistä tekstiviitteiden merkintätavoista, jotka perustuvat Tutki ja kirjoita kirjassa (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2007) esitettyihin tapoihin: Suora lainaus eli sanatarkka lainaus merkitään aina lainausmerkkien sisään ja tekstiviite sulkeisiin (kirjoittaja, julkaisuvuosi, sivu/sivut) seuraavien esimerkkien tapaan: Palkkiot huomataan helpommin oikeudenmukaisiksi, jos ne on sidottu työsuorituksiin. Suoritukseen sidottu palkkiojärjestelmä ei kuitenkaan itsestään takaa oikeudenmukaisuutta. (Ruohotie 1999, 24.) Tyytymättömyys johtaa toiminnallisten häiriöiden lisääntymiseen, mikä puolestaan saa aikaan työn tulosten heikkenemisen (Ruohotie 1999, 25). Ruohotie korostaa, että käyttäytymisongelmat liittyvät usein työtyytymättömyyteen (1999, 25). Suoria lainauksia tekstissä on syytä välttää. Ne ovat tarpeen vain silloin, kun halutaan esimerkiksi ilmaista jokin määritelmä sanatarkasti samoin kuin se on lähteessä. Kun lainaus ei ole sanatarkka, ei lainausmerkkejä tarvita. Tällöin lainaus voidaan aloittaa mainitsemalla kirjoittajan/haastatellun nimi tai merkitsemällä se tekstiviitteeksi sulkeisiin. Jos referoitu osuus on muutaman virkkeen mittainen, virkkeet sidotaan viittauksilla toisiinsa: Tähän seikkaan kiinnittää huomiota myös Ruohotie (1999, 28 36), joka lisäksi on pannut merkille, että. Hän mainitsee myös, että. Lähdeluettelossa pitää olla lähdeteoksesta niin tarkat tiedot, että lukija voi tunnistaa ja tarvittaessa myös hankkia minkä tahansa kirjoittajan käyttämistä tietolähteistä (ISO , 4). 2.1 Kirjallisten ja muiden vastaavien lähteiden viitemerkinnät Jos lähdeteoksella on kaksi tekijää, tekstiviitteeseen merkitään aina molempien sukunimi. Jos kirjoittajia on kolme tai useampia, ensimmäisellä kerralla mainitaan kaikkien nimet,

5 Ohje 5 seuraavilla kerroilla vain ensimmäisen nimi ja ym.-lyhenne sekä julkaisuvuosi ja sivu/sivut. Jos tekijöitä on kuusi tai useampia, myös ensimmäistä kertaa mainittaessa merkitään vain ensimmäisen kirjoittajan sukunimi sekä ym.-lyhenne. Lehti, Mäki ja Rinne (2008, 56) ovat tulkinneet, että. Lehti ym. (2008, 56) ovat tulkinneet, että. -.. (Lehti, Mäki & Rinne 2008, 88.) (Lehti ym. 2008, 88). Jos tieto on peräisin useasta eri lähteestä, tekstiviitteet merkitään samojen sulkeiden sisään ja erotetaan toisistaan puolipisteellä: (Lehti, Mäki & Rinne 2008, 2 4; Oksanen & Virtanen 2007, 6 8). Saman tekijän eri julkaisut erotetaan toisistaan vuosilukujen avulla ja merkitään ilmestymisjärjestyksessä. Jos kirjoittaja on samana vuonna julkaissut useita lähteenä käytettyjä teoksia, ne erotetaan toisistaan vuosilukuun liitettävällä pienaakkosella julkaisujen nimen aakkosjärjestyksen mukaisesti: (Virta 2008a, 2008b). Jos lähteenä käytetyn dokumentin kirjoittaja ei ole tiedossa, viitteeksi merkitään julkaisun nimi / julkaisijayhteisön nimi ja vuosiluku. Voidaan myös mainita julkaisun nimestä pari kolme sanaa, jotka samanalkuisina aloittavat lähdeluettelon vastaavan kohdan. Kirjoittajan nimen paikalle tekstissä ja myös lähdeluettelossa tulee esimerkiksi sellaisen artikkelin nimi, jonka kirjoittaja ei ole tiedossa. Samoin menetellään, kun viitataan lakeihin, asetuksiin, komiteanmietintöihin yms. Kumppanuus merkitsee yrityksen koko organisaatiolta ja jokaiselta asianosaiselta sitoutumista pitkäjänteiseen yhteistyöhön yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi (Suomen kuntaliitto 2005, 4-5). Kumppanuussuhteelle on Suomen kuntaliiton (2005, 4 5) mukaan ominaista win-win-periaate, eli kaikki osapuolet hyötyvät kaikkien tekemästä työstä. Haastattelulla saatu tieto ilmaistaan viitteessä siten, että sulkeisiin merkitään haastatellun sukunimi ja haastatteluvuosi. Tieto merkitään myös lähdeluetteloon.

6 Ohje Sähköisten lähteiden viitemerkinnät Sähköinen lähde merkitään tekstiin samoin kuin kirjallinenkin lähde. Jos esimerkiksi Internetdokumentilla on tekijä, mainitaan tekstiviitteessä tekijän nimi ja dokumentin laadinta- tai päivitysvuosi. Sähköisen julkaisun tekijä on henkilö, joka on vastuussa teoksen tekstisisällön kirjoittamisesta. Ellei tekijää ole tiedossa, mainitaan dokumentin nimi ja vuosi. Ellei sitäkään ole ilmoitettu, laitetaan tekstiviitteeksi päävastuullisena tekijänä olevan yhteisön nimi ja vuosi tai sivujen ylläpidosta vastaavan organisaation nimi ja vuosi (esimerkiksi vuosikertomukset, komiteanmietinnöt, tutkimusryhmien raportit). Tarkka Internet-osoite ilmoitetaan vain lähdeluettelossa, sitä ei koskaan merkitä tekstiviitteeseen. Seuraavassa on esimerkkejä sähköisistä viitemerkinnöistä, joissa ensimmäisessä on tiedossa kirjoittaja, toisessa dokumentin nimi ja kolmannessa yhteisö: Hurme arvelee, että joustotyö tulee lisääntymään tietotyössä, sen sijaan hänestä on epävarmaa, lisääntyykö varsinainen etätyö (Hurme 2007). Elintarviketurvallisuusviraston eli Eviran sivuilla on runsaasti tietoa hygieniaosaamisesta, testijärjestelmästä, osaamistestaajista ja muusta aiheeseen liittyvästä. Sieltä voi myös tulostaa itselleen aihetta käsittelevän tietopaketin. (Hygieniaosaaminen 2006.) Koulutuksen järjestäjiltä edellytetään kokonaisstrategiaa, jossa katetaan kaikki koulutus- ja kehittämispalvelut (Opetusministeriön päätökset 2007). 3 Lähteiden merkitseminen lähdeluetteloon Tekstiviitteissä olevat lähteet kootaan opinnäytetyön lopussa olevaan tekijän mukaan aakkostettuun lähdeluetteloon, jonka otsikoksi merkitään sana Lähteet. Jos lähteessä ei ole mainintaa tekijästä, lähde sijoitetaan luettelossa dokumentin nimen mukaiseen kohtaan. Jos dokumentista ei ole olemassa nimeä, se aakkostetaan päävastuullisena tekijänä olevan yhteisön nimen mukaan. Tekstiviitteiden ja lähdeluettelon tietojen täytyy vastata toisiaan. Jos työssä on käytetty paljon erilaisia lähteitä, ne voidaan jakaa esimerkiksi julkaistuihin ja julkaisemattomiin lähteisiin tai kirjallisiin, suullisiin ja sähköisiin lähteisiin. Opinnäytetöihin merkitään vain lähteet, joihin tekijä viittaa tekstissä olevin viittein, ei aihetta käsittelevää tai sivuavaa muuta kirjallisuutta.

7 Ohje 7 Lähteissä esitetään ne bibliografiset tiedot, jotka ovat julkaisun löytämiseksi tarpeellisia. Seuraavassa on esimerkkejä lähdeluetteloon merkittävistä tiedoista: 3.1 Kirjat ja vastaavat painetut julkaisut kirjoittaja/t tai toimittaja/t (sukunimi, etunimen alkukirjain) julkaisuvuosi teoksen nimi (osa, julkaisusarjan nimi ja numero) suomentaja painos (jos on useita; 1. painosta ei merkitä) julkaisijan kotipaikka (sen jälkeen kaksoispiste ennen julkaisijaa) julkaisija (ei mainita yhtiömuotoa) Aho, H Tiede, tutkimus ja tutkielma. Johdatus tutkielman maailmaan. 3. painos. Porvoo: WSOY. Ammattikorkeakouluasetus 352/2003. Eerola, E. & Mauranen, A. (toim.) Akateeminen kirjoittaminen tänään ja huomenna. Helsinki: Yliopistopaino. Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P Tutki ja kirjoita. 13., osin uudistettu painos. Helsinki: Tammi. Keskon vuosikertomus Helsinki: Spokesman. Kielikello 3/2007. Kielenhuollon tiedotuslehti. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Laki ammattikorkeakouluopinnoista /255. Naisten tutkijanuran ongelmat ja esteet. Komiteanmietintö 1982:33. Helsinki: Opetusministeriö.

8 Ohje 8 Opas taiteen maailmaan. Länsimainen taide varhaisrenessanssista nykypäivään Suomentaja Berg, M. 3. painos. Porvoo: WSOY. SFS Asiakirjan tekstin asettelu ja tunnistetiedot. 8. painos. Helsinki: Suomen Standardisoimisliitto SFS. 3.2 Artikkelit kirjoittaja (sukunimi, etunimen alkukirjain, jos on tiedossa) julkaisuvuosi artikkelin nimi (aakkostetaan artikkelin nimellä, ellei kirjoittajaa ole mainittu) julkaisu (lehti tai eri kirjoittajien artikkeleista koostuva teos) julkaisun numero artikkelin sivut julkaisussa Maamies, S Mikä on aggressiivi? Kielikello 1/2008, 18. Saarnisto, M Tieteellisen kirjoituksen asiantuntijatarkastus. Teoksessa Fogelberg, P. (toim.) Tutkimusviestinnän opas. Tutkimusten ja selvitysten laatiminen ja julkaiseminen. Helsinki: Valtion painatuskeskus, Varainsiirtovero Taloustaito , Sähköiset lähteet dokumentin kirjoittaja tai sisällöstä/päivityksestä vastaava tekijä/yhteisötekijä dokumentin julkaisuvuosi dokumentin nimi dokumentin viittaus- tai tulostuspäivä (perään merkitään piste) URL-osoite (loppuun ei merkitä pistettä) Arene Ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden yleiset kompetenssit. Viitattu

9 Ohje 9 Hygieniaosaaminen Evira. Tulostettu Kiravuo, T News-etiketti. Viitattu Menetelmäopetuksen tietovaranto Tulostettu Kuopion yliopisto Viitattu Julkaisemattomat lähteet Julkaisemattomat lähteet eritellään omiksi lähteikseen lähdeluettelossa. Tällaisia lähteitä ovat esimerkiksi yrityksen sisäinen materiaali, opinnäytetyöt, esitelmät, sähköpostit, videot, äänitteet ja tietokoneohjelmat. Myös haastattelulla saatu tieto merkitään lähdeluetteloon, johon se aakkostetaan haastatellun henkilön sukunimen perusteella. Tässä muutamia esimerkkejä: Ahonen, M Viestintäpäällikön haastattelu Digital Equipment Corporation Oy. Helsinki. Hämevaara, R Opinnäytetyön julkaisu. mikko.maki@laurea.fi Tulostettu Mäki, A Sähköpostin käyttö oppilaitoksen sisäisessä viestinnässä. Laureaammattikorkeakoulu. Laurea Leppävaara. Espoo. Opinnäytetyö.