Ekologisen rakentamisen esimerkkikohteet Vaasassa ja Helsingissä Matkakertomus 24.-25.10.2002 11/2002
EKOLOGISEN RAKENTAMISEN ESIMERKKIKOHTEET VAASASSA JA HELSINGISSÄ Matkakertomus 24. 25.10.2002 tehdyltä tutustumismatkalta Kaisa Kerätär Lassi Kalleinen Liisa Kääriä-Fischer Veli-Matti Hyyrynen
2 (6) TUTUSTUMINEN EKOLOGISEN RAKENTAMISEN KOHTEISIIN VAASASSA JA HELSIN- GISSÄ 24. 25.10.2002 Osallistujat: Liisa Kääriä-Fischer, Oulun kaupunki Marketta Karhu, Oulun kaupunki Veli-Matti Hyyrynen, Oulun Vesi Jukka Sorvisto, PSV-Maa ja Vesi Oy (24.10) Mika Seppänen, Ympäristötarmo Ari-Pekka Huhta, Oulun yliopisto Lassi Kalleinen, Oulun yliopisto Tuomas Kauppila, Oulun yliopisto Janne Karjalainen, Oulun yliopisto (24.10) Heli Virkkunen, TKK (25.10) Jukka Jormola, SYKE, Hki (25.10) Kaisa Kerätär, SYKE, Oulu Torstai 24.10.2002 Vaasan kaupungin maisema-arkkitehti Jorma Panu esitteli päivän aikana Onkilahden kunnostuskohteen sekä Gerbyn ja Metsäkallion asuinalueet. Katurakennusinsinööri Markku Litmanen sekä projektisihteeri Riikka Pajuoja esittelivät Vital Vaasa hanketta. Onkilahden alueen kunnostussuunnittelu käynnistyi noin 10 vuotta sitten. Tälle entiselle merenlahden, nykyisen Vaasan kaupungin kupeessa merestä kuroutumassa olevan järven alueelle on johdettu Wärtsilän tehtaalta lauhdevesiä ja myös kaupunkialueen sade- ja hulevesiä. Kunnostuksen yhteydessä ruoppausmassoista on muotoiltu rantavyöhykkeelle n. 10 ha:n puistoalue, joka toimii lähialueen asukkaiden ulkoilu- ja virkistysalueena. Pohjan sedimentit sisälsivät mm. lyijyä ja arseenia, mutta ei siinä määrin etteikö massoja olisi voitu läjittää ranta-alueelle. Onkilahden vesisyvyys on nykyisin n. 2 m, ja veden laadun parannuttua alueelle nousee myös kalastoa. Rannat on kivetty, mutta niillä ranta-alueilla, joilla kiveys on vaurioitunut, on muodostunut luontainen kapea kasvillisuusvyöhyke. Kunnostus maksoi noin 10 milj. mk ja siitä vastasivat Vaasan kaupunki ja Wärtsilä. Gerbyn asuinalueen rakentaminen alkoi 1980-luvulla, ja asukkaita tällä omakotialueella on noin 3000. Kunnallistekniikka alueella on toteutettu ns. kevyenä versiona eli on hyödynnetty maaston ominaisuuksia sen rakentamisessa ja mm. rakennettu painanteet sadevesille, paikoitellen myös sadevesiviemäröintiä, joista vedet kulkeutuvat edelleen puistoissa oleviin lampiin. Katujen ylijäämämassat käytettiin polkujen rakentamiseen. Asuinrakentaminen on keskitetty rinteisiin, kun taas puistot ym. viheralueet on sijoitettu korkeimpiin ja alavimpiin kohtiin. Jorma Panun mukaan keskeistä alueen suunnittelussa oli ollut Täyttöalueiden, vesiaiheiden ym. erikoiskohteiden sisällyttäminen kaavaan Tonttien omistajille annettu ohjeisto tontin alkuperäisen luonnon säästämiseksi ja luonnonmukaisen rakentamisen menetelmistä mm. vesiaiheiden ja polkujen rakentaminen ennen asuinrakentamista, jolloin niille saatiin asukkaiden hyväksyntä helpommin kuin jos ne olisi toteutettu jo valmiille asuinalueelle
3 (6) Kuva 1. Gerbyn asuinalueelle rakennettu lampi, johon sade- ym. vedet valuvat läheisiltä pihoilta, puistosta sekä kaduilta (kuva: Lassi Kalleinen). Metsäkallion alueen asuinrakentaminen on vasta käynnistynyt ja ensimmäiset omakotitalot ovat alueelle vasta kohoamassa. Tätä ennen alueen puustoa on harvennettu reippaasti ja kadut tehty reilusti kallioon leikkaamalla. Katujen tasauslinjaus on tullut liian alas, sillä maastomallin tulosta ei oltu käyty tarkistamassa maastossa. Tästä syystä massoja on pitänyt siirtää runsaasti, mikä on tullut maksamaan paljon, ja tulos on todennäköisesti epäesteettisempi kuin jos olisi rakennettu maaston ominaisuudet huomioiden. Myös Metsäkalliossa maiseman korkein ja alavin vyöhyke oli jätetty rakentamatta: ylös vedenjakajalle on kasattu täyttömaita ja alas on suunniteltu tehtäväksi vesialue/purosysteemi. Jorma Panu uskoi, että sadevesien kokoaminen luonnonmukaisella tavalla onnistuu myös Metsäkallion alueella. Retken osanottajat arvelivat, että alueen pihojen viherrakentamistyöt voivat olla työläs urakka tulevaisuudessa (alkuperäinen puusto paljolti poistettu, tonttimaa karua ja avointa kalliota ja lohkareikkoa, irtainta maata ja suojaavaa kasvillisuutta vain vähän). Vital Vaasa hanke on Vaasan kaupungin teknisen viraston vetämä kolmivuotinen projekti (v. 1999 2002), jossa on keskitytty kaupunkialueen sadevesikierron elvyttämiseen. Hankkeen yhteydessä on selvitetty eri menetelmiä, joiden avulla kaduilla virtaavat sade- ja hulevedet imeytetään maahan tai puhdistetaan pienimuotoisissa kosteikoissa tai uudella kaivotekniikalla. Kuva 2. Vital Vaasa hankkeessa johdetaan kattovesiä kivettyjä ojia myöten altaaseen, jossa vedet puhdistuvat, haihtuvat tai suurilla virtaamilla päätyvät ylivuotoputkea pitkin viemäriin (kuva: Lassi Kalleinen). Toteutusalue sijaitsi erään Vaasan keskustassa sijaitsevan korttelin alueella ja kokeilussa olivat ollut mm. seuraavia menetelmiä ja tekniikoita: Katuosalle oli rakennettu vettä läpäisevää asfalttia sekä imeytetty vettä kadulta viheralueelle
4 (6) Vettä johdettiin kivettyjä ojia pitkin imeytysaltaaseen, johon oli myöhemmässä vaiheessa tarkoitus istuttaa kuivuutta ja myös tulvaa kestävää kasvillisuutta veden puhdistusta varten. Imeytysaltaaseen oli rakennettu ylivuotoputki, josta vettä virtasi runsaimmilla sateilla viemäriverkostoon Ojiin oli rakennettu pieniä korotuksia, joiden vuoksi vesi virratessaan kuohui ja samalla ilmastui Katuosalla oli myös käytetty ruotsalaisten suosimaa menetelmää eli soran alle sijoitettavaa muovikennostoa, jolloin vesi imeytyy katurakenteen läpi Sadevesien puhdistamiseen oli kehitetty uudentyyppinen kalkkikaivo Litmasen ja Pajuojan mukaan kaupunkivesien paras puhdistusmenetelmä on kosteikkopuhdistus, joka lyö kirkkaasti laudalta suodatus- tai muut tekniset ratkaisut. Avo-ojien ja painanteiden käyttö on suositeltavaa, mutta syvällä maassa (1,5 m) vedet tulisi kuitenkin johtaa putkistoon. Imeytysaltaan toimii tehokkaasti, kun sen koko on vähintäänkin 2 % valuma-alueen pinta-alasta. Perjantai 25.10.2002 Perjantaiksi ryhmä siirtyi Helsinkiin, missä Helsingin kaupungin rakennusviraston puistotyönjohtaja Jukka Toivonen ja konsultti Pirjo Laulumaa esittelivät Vuosaaressa tehtyjä elinympäristöjen rakentamistöitä, Punakivenpuiston ekologista puistorakentamista sekä Roihuvuoren japanilaistyyppistä puistoa. Iltapäivällä SYKEn maisema-arkkitehti Jukka Jormola esitteli Viikin asuntoalueen luonnonmukaista sade- ja hulevesirakentamista. Vuosaaren entinen kaatopaikka ja täyttömäki on 1980-luvulta lähtien ollut ns. palauttavan ekologian kokeilualueena ja erilaisten niittyjen ja avoimien elinympäristöjen rakennuskohteena. Tavoitteena on ollut saada aukeaa, avonaista elinympäristöä vaihtoehtona perinteiselle viher- ja puistorakentamiselle. Erikoisalue on aikoinaan saatu sisälle kaavaan, mikä on mahdollistanut alueen suunnittelun tavoitteen mukaisesti. Kustannuksista on tähän saakka vastannut Hgin kaupunki (n. 50 000 /vuosi). Nyt on haettavana EU-rahaa ja vuosibudjettikin on silloin suurempi. Jatkossa on tarkoitus siirtää satamatyömaan alta vanhan metsän pintakerros maaeliöstöineen, kasveineen ja siemenpankkeineen alueelle. Kuva 3. Jukka Toivonen kertoo värikkäästi Vuosaaren ketojen ja niittyjen rakentamistyöstä. Kasvien lisäksi on istutettu myös kiviä ja kantoja! (kuva: Lassi Kalleinen). Toivonen ja Laulumaa painottivat seuraavia seikkoja tämäntyyppisissä hankkeissa: Läjitettävien maiden sijoittelu lähtee siitä mitä kasveja alueelle halutaan ja sijoittelu tulisi suunnitella mahdollisimman alkuvaiheessa Kaivukohteista valikoidaan sopivat maat eli pintamaa ja sen alla oleva maakerros, jotka siirretään suoraan semmoisenaan. Eri maakerroksia ei sekoiteta eikä ns. raakamaata (=ei sisällä mikrobistoa) tuoda alueelle. Huomattavaa on, että vuoden varastoinnin jälkeen pintamaakin muuttuu raakamaaksi.
5 (6) Osa istutetuista kasveista saadaan sopimusviljelijöiltä ja osa kasvillisuudesta on peräisin maaperän siemenpankista. Ei-toivotut kasvilajit poistetaan kitkemällä ja 3-4 kertaa kesässä tapahtuvilla niitoilla Alueen pienilmasto saadaan suotuisaksi istuttamalla kiviä, kantoja ja tuomalla lahopuita alueelle. Alueen rakentamisessa ja hoidossa otetaan huomioon kaikki mahdollinen biokemiallinen, mikrobiologinen ja biologinen tietous Maansiirtourakoitsijalta vaaditaan HYVIN paljon, jopa taiteellista silmää ja etenkin innostunutta otetta Punakivenpuisto Vuosaaressa oli vielä 1970-luvulla perinteinen puistoalue siisteine nurmikkoineen ja istutuksineen. Uusi hoitotapa otettiin käyttöön 1980-luvulla, ja tavoitteena on ollut saada nurmikot kukkaniityiksi ja kaivetun ojan ympäristö luonnonmukaiseksi vesi- ja ranta-alueeksi. Alueelle on siirretty ja kylvetty niittykasveja ja teetetty taimia sopimusviljelijöillä. Lisäksi 4H-järjestön kautta on saatu kerättyä tarvittavia siemeniä. Niitoilla ohjataan alueen lajistoa, ja kesän aikana niitetään useampia kertoja, ja työ suoritetaan ei kaikkia lajeja niittäen vaan valikoidusti. Purolle oli tuotu luonnonkiviä, uomaa oli varovasti muotoiltu ja turha puusto oli kaadettu pois. Puron reunalle istutetun lehtometsän annetaan kasvaa ensin 10-15 vuotta ennen kuin aletaan rakentaa kenttäkerrosta eli tuomaan sille lehdolle tyypillisiä ruohovartisia- ym. kasveja. Vesiaiheen suunnittelu oli tehty maastossa lumeen piirtäen eikä paperille, kertoi Toivonen! Roihuvuoren japanilaistyyppinen puisto on palkittu vuonna 1998 Vuoden ympäristörakennepalkinnolla. Alueen suunnittelusta on vastannut pitkälti Jukka Toivonen, loppuvaiheessa mukana oli myös maisema-arkkitehti Veisterä. Puiston rakentamisessa keskeinen ajatus on ollut tuoda esiin ja korostaa alueen luontaista maastorakennetta, mm. kalliopintaa, jota on kaivettu esiin ja korostettu varovasti. Myös alueen alkuperäinen kasvillisuus, männyt, pihlajat ja katajat ovat arvokkaasti esillä, ja niiden rinnalla on istutettuina japanilaista kasvillisuutta, mm. rusokirsikkaa, kuunliljoja ja neidonhiuspuita eli ginkoja. (lue netistä lisää tästä aiheesta http://www.hkr.hel.fi/viher/japani.html). Viikin asuinaluetta on alettu rakentaa 1990-luvun lopulla ja asuntorakentaminen jatkuu vielä nykyisinkin. Kyseessä on avoimeen peltomaisemaan rakennettu kerros- ja pientaloalue, jonka reunalla virtaa Viikinoja uudessa luonnonmukaisessa uomassaan. Kuva 4. Viikissä kerrostalojen asukkailla on pihallaan omia puutarhapalstoja. Kasteluvedet saadaan pumppaamalla kaivosta sinne johdettuja katto- ja hulevesiä (kuva: Lassi Kalleinen). Rakentamisen lähtökohtana Viikissä on ollut ekologisuus eli sadevesien johtaminen on pyritty hoitamaan sadevesipainanteisiin taikka kaivoihin, joista ne ovat edelleen käytettävissä vaikkapa puutarhapalstojen kasteluun. Sadevesien imeytyksessä oli käytetty myös sorasalaojia ja kivipesiä sadevesikourujen alla. Viikinoja oli aiemmin ollut suora pelto-oja nykyisen asuinalueen kohdalla. Uoma oli siirretty uuteen kohtaan, ja rantaan oli muotoiltu loiva tulva-alue. Rantavyöhykkeelle oli istutettu kosteikkokasvillisuutta, jonka avulla kaduilta ja perustuksista ojaan johdetut vedet puhdistuvat. Putkista
6 (6) vedet saattoivat ensin kulkeutua pieneen laskeutusaltaaseen (kuva 5) ja vasta sitten eteenpäin ojaan. Ryhmän jäsenet panivat merkille mm. seuraavia seikkoja: Eri kiinteistöillä vesien johtaminen oli järjestetty hyvin erilaisilla ratkaisuilla, osa taloista oli selvästi satsannut enemmän suunnitteluun ja rakentamiseen, osa oli tyytynyt soveltamaan luonnonmukaisia vesienkäsittelymenetelmiä vain pintapuolisesti Osa pihoista kaipasi selvästi viimeistelyä eli sadevedet oli pyritty keräämään mutta ojastot saattoivat viettää mikä minnekin Kuva 5. Viikissä hulevesiä ohjataan laskeutusaltaan kautta Viikinojaan. Kosteikkokasvillisuus on tehokas vesienpuhdistaja (kuva: Veli-Matti Hyyrynen)