Pohjois-Savon kulttuuriympäristö osa 2. Pohjois-Savon kulttuuriympäristöselvitys

Pohjois-Savon kulttuuriympäristö osa 2. Pohjois-Savon kulttuuriympäristöselvitys

Varkaus Kohteet taajaman alueella 203

Taipaleen kanavat (inventointi no. 202) Kolme eri kanavaa rakennettu v. 1835-1840, v. 1867-1871, v. 1962-1967 Luettelointiperuste: (R, H, M) kanavan yläkanava peittyi uuden tien alle. Myös vanhat rakennukset purettiin lukuun ottamatta v. 1928 valmistunutta keskuskorjaamoa, joka 1980- luvulla kunnostettiin kanavamuseoksi. Entinen varikkorakennus Arkkitehti Thure Hellström, v. 1928 Saimaalta Kallaveteen johtavalla laivareitillä Taipaleen ja Konnuksen kanavat olivat ensimmäiset valtion rakennuttamat sulkukanavat. Työ oli osa laajaa Saimaan alueen vesikulkureittien parantamista ja samalla se ennakoi Saimaan kanavan rakentamista (v. 1845-1856). Taipaleen ensimmäinen kanava rakennettiin v. 1835-1840. Työn tekivät talonpojat päivätyöläisinä. Kanava rakennettiin maaston matalimpaan kohtaan, johon jo 1700-luvulla oli venekulun helpottamiseksi kaivettu uoma. Kanava oli laivaliikenteen käytössä 31 vuotta toisen kanavan valmistumiseen asti. Saimaan alueen kanavaverkosto uusittiin alkaneen höyrylaivaliikenteen tarpeisiin 1860-1870-luvuilla pääosin työttömyystöinä. Taipaleen vanhan kanavan viereen rakennettiin kokonaan uusi kanava hätäaputöinä v. 1867-1871. Vanhalle kanavalle sijoittui tämän jälkeen vesivoimaa ja sulkukammioita hyväksi käyttävää teollisuutta. Kanavalla toimi Lehtoniemen konepajan omistajan insinööri Albert Krankin v. 1889 perustama saha 1910-luvulle saakka sekä ohitusallasta hyödyntävä kuivatelakka vuoteen 1917. Sahan jätteistä poltettiin puuhiiltä hiilimiiluissa, jotka sijaitsivat kanavan itärannalla alasulun lähellä. Alueella sijainneet työntekijöiden asuinrakennukset purettiin v. 1928 rakennetun keskuskorjaamon ja v. 1936 tehdyn uuden rautatien tieltä.1940-luvulla alue oli palautunut kokonaan valtion hallintaan. Vuosina 1962-1967 rakennettiin uusi, Saimaan kanavan syväväylää vastaava kanava v. 1871 valmistuneen kanavan paikalle. Samalla koko kanavaalueen liikennejärjestelyt uusittiin siten, että vanhan Nykyisin kanavamuseona toimiva, arkkitehti Thure Hellströmin suunnittelema makasiini rakennettiin alun perin varikkorakennukseksi v. 1928 Luotsiasema 1800-luku Vuonna 1872 valmistunut luotsiasema on ainoa Taipaleen kanavan 1800-luvulta säilynyt rakennus. Valtio lunasti rakennuksen A. Ahlströmiltä satamakonttoriksi ja luotsiasemaksi. Alun perin rakennus oli luultavasti Paul Wahlin & Co:n kuljetusosaston Varkauden konttori. Rakennus on säilynyt ulkoasultaan kuistia lukuun ottamatta alkuperäisenä. Sisätiloihin on tehty perus- 204

korjauksessa muutoksia v. 1991. Pihapiirissä on 1900-luvun alkupuolella rakennettu sauna. Varkauden tehtaat Luettelointiperuste: (R, M, H) Valtakunnallisesti merkittävä alue luetteloinneissa v. 1993 ja v. 2003 Enso Oyj:n ja Museoviraston sopimus yhteistyöstä rakennusperinnön vaalimiseksi 29.6.1998 Fagerholm& Nordmanin suunnittelema voimakanava ja -keskus. Valter ja Ivar Thomen suunnittelemana valmistui puuhiomo (v. 1914-1916) ja selluloosatehdas (v. 1916-1918). Puuhiomo ja voimakanavan ylle rakennettu vesivoimalaitos vesitorneineen muodostavat edelleen päätehdasalueen arkkitehtonisen ja maisemallisen ytimen. Ennen kauppalan vesitornin rakentamista tehtaan vesitorneista hyötyi myös ympäröivä asutus. Tehdasalueen ydin on voimakanava ja sen äärelle 1910 luvulla rakennetut tehtaan ensivaiheeseen kuuluvat tuotantolaitokset. Näiden joukossa ovat jo päättyneen sulfiittiselluloosatuotannon muistomerkkeinä selluloosakeittämö ja happotornit. Sisempänä sijaitsee mm. entinen talotehdas, joka tuotti Alvar Aallon suunnittelemia valmistalosarjoja. Uusi v. 1978 valmistunut paperitehdas (arkkitehtitoimisto Gullichsen-Kairamo-Vormala) jälkikäsittelyosastoineen on modernin teollisuusarkkitehtuurin tunnetuimpia töitä. Entinen keskuskonttori 1840-luku, G. Aspelin korotus v. 1942 Uusi saha valmistui v. 1921 ja vaneritehdas v. 1926. Toinen laajentamisaalto oli toisen maailmansodan aikana. Talvisodan jälkeen v. 1940 oli perustettu talotehdas sahatavaran jatkojalostamiseksi ja talotuotannon tehostamiseksi. Jatkosodan aikana v. 1941 perustettiin spriitehdas ja etyylialkoholitehdas. Kolmas voimakkaan kehittämisen aalto oli 1970- luvulla, jolloin rakennettiin uusi saha, toinen lämpövoimalaitos ja jätevesien puhdistuslaitos sekä toinen paperitehdas. Aiempiin rakennuksiin tehtiin muutoksia. Paul Wahlin konepajayrityksen Varkauden tehtailleen rakennuttama keskuskonttorirakennus on yksi kaupungin vanhimpia rakennuksia. Konttorin yhteydessä oli konepajatuotteiden myymälä vuodesta 1861 1910-luvulle. Rakennusta korotettiin 1940- luvulla kaksikerroksiseksi. Könönpellon asevelikylä Rakennettu 1940-1950 luvuilla Puunjalostustehtaat Eri vaiheissa vuodesta 1912 Enso Oyj:n ja Museoviraston sopimus yhteistyöstä rakennusperinnön vaalimiseksi 29.6.1998 Tehtaiden ensimmäinen Ahlströmin aikainen rakennus- ja laajennuskausi oli vuosina 1912-1926, jolloin mm Huruskoskeen rakennettiin arkkitehtitoimisto 205

Könönpelto muodostuu eteläisestä ja pohjoisesta Könönpellosta, jonne Alvar Aalto Ahlström Oy. n toimeksiannosta laati asemakaavat (Eteläinen Könönpelto v. 1942 ja Pohjoinen Könönpelto v. 1944). Alueen rakentaminen alkoi, kun Luttilan omakotialue oli jo täyteen rakennettu ja Savonmäen asutusta haittasi veden puute. Yhtiö lahjoitti tontit työntekijöilleen. Könönpellon rakennusjärjestyksessä oli määrätty, mitä talotyyppiä milläkin tontilla sai käyttää. Aluetta varten oli v. 1943 tehtaan suunnittelukonttorissa kehitelty viisi talotyyppiä eli ns. Aalto-mallisto. Talotyyppeihin liittyi myös omat piharakennuksensa. Vaikka rakennukset olivat ilmeeltään vaatimattomia, alue edusti aikoinaan ns. romanttista funktionalismia. Osaa eteläisen Könönpellon alueesta kutsutaan invalidikyläksi, koska yhtiö rakensi alueelle v. 1942 kymmenen sotainvalideille lahjoittamaansa tyyppitaloa, jossa satulakaton mallina oli Aallon joillekin muillekin paikkakunnille suunnittelema epäsymmetrinen kattokulma. 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun vaihteessa aluetta lisärakennettiin arkkitehti Kauko Heikkisen suunnittelemilla tiilisillä tyyppitaloilla. Alueelle rakennettiin Kalevi Väyrysen suunnittelemana kolmikerroksinen koulu v. 1953 ja opettajien asuinrakennus v. 1954. Pohjoisen Könönpellon talot ovat jyrkkäkattoisempia, suurempia ja harjaltaan symmetrisiä. Könönpellon rakennusten pintamateriaaleja rakennusosia (ikkunat ja ovet) on vuosien kuluessa muutettu melko paljon. Kommila-Kosulanniemi Rakennettu 1940-1950 luvuilla Valtakunnallisesti merkittävä alue luetteloinneissa v. 1993 ja v. 2003 Kosulanniemen tehtaan johdon talot Asemakaava ja osa rakennuksista Valter ja Ivar Thome, rakennusten suunnittelijoita arkkitehti Birger Federley ja Karl Lindahl, Rantalan peruskorjaukset Gunnar Aspelin ja Alvar Aalto Rakennettu 1910-1920 luvulla Puutarhakaupungin ideaalin mukaan rakennettu Kosulanniemen alue sijaitsee Varkauden kirkon itäpuolelle työntyvällä niemellä. Alueen rakenne perustuu Valter ja Ivar Thome n laatimaan asemakaavaan. Asunnot oli tarkoitettu tehtaan johtajistolle. Koska johtajien asunnoissa ei ollut saunoja, rakennettiin Niskaselän rannalla ensin saunatilat puusta ja myöhemmin nykyinen, v. 1925 rakennettu tiilipinnalle jätetty sauna- ja pesutuparakennus. Kosulanniemen virkamiestalot Arkkitehti A.H. Gunnar Aspelin, v. 1933-1941 A. Ahlström Oy jatkoi rakennustuotantoaan 1930- luvulla rakentamalla ylemmille virkamiehille yhden perheen omakotitaloja Komminselän rannalle. Viisi taloa valmistui v. 1933 ja kuudes v. 1938. Talot saivat nimensä kasveilta. Kaksi Varkauden talotehtaalla elementeistä valmistettua taloa rakennettiin vuosina 1940 ja 1941 (Voikukka ja Jalovalko). Kosulanniemen talojen arkkitehtuurissa näkyy siirtyminen Valter ja Ivar Thome`n suunnittelemista barokin sävyttämistä klassistisista taloista Karl Lindahlin klassististen töiden kautta tämän talotehtaalle suunnittelemiin, sodanjälkeistä talotyyppiä ennakoivaan rakentamiseen. Onnela Arkkitehti A.H. Gunnar Aspelin, valmistunut v. 1935 Alueen kirkon puoleisessa laidassa on A.H. Gunnar Aspelinin 1930-luvulla suunnittelema, funkissävytteinen virkailijatalo Onnela. Rivitalo oli yksi asuntoreformiyhdistyksen uusista keinoista ratkaista kaupungin asuntopulaa. Aikaisemmin toimihenkilöiden asunnoiksi oli rakennettu yhden tai kahden perheen taloja. Arkkitehti A.H. Gunnar Aspelin oli saanut ajatuksen rivitalosta Ruotsista, jossa talotyyppi oli yleinen. 1940-luvulla A. Aalto, Viljo Rewell ja Yrjö Lindegren laativat toteuttamatta jääneitä asemakaavaehdotuksia, joiden mukaan kirkon ympäristöön olisi rakennettu lisää Onnelan tyyppisiä rivitaloja, mutta suunnitelma ei toteutunut. Kirkon lounaispuolen asuintalot Arkkitehdit Valter ja Ivar Thome, rakennettu 1910-1920-luvulla Kirkon luoteispuolella on yhtenäinen työväenasuntoalue, jonka viisi mansardikattoista Niittylä-nimistä 206

vuokrataloa ja Korpela niminen kasarmi rakennettiin 1910-luvulla Thome -veljesten piirustusten mukaan. Tehdasalueen vieressä on säilynyt neljä 1910- luvulla rakennettua alempien virkamiesten ja mestarien, 5-6 huoneistoa käsittävää asuintaloa (Koivula I,II, III ja IV), jotka oli alun perin tarkoitettu työväenasunnoiksi. Kolme neljästä rakennuksesta paloi v. 1923, jonka jälkeen ne rakennettiin uudelleen. Näiden lounaispuolella sijaitsevat Thome n veljesten suunnittelemat tehtaan virkailijoiden asunnot Tienkorva I, Tienhaara I ja II ja Peltola I, jotka ovat kaikki mitoiltaan ja pohjamalliltaan lähes samankaltaiset. Parittain toisiaan vasten sijoitetut rakennukset muodostavat kookkaat neliömäiset pihat. Entinen Varkauden Suomalainen yhteiskoulu (nyk. Savontien kerhotalo) Arkkitehdit Valter ja Ivar Thome, rakennettu v. 1921 Vuonna 1921 valmistui Kosulanniemeen Varkauden Suomalainen Yhteiskoulu Thome n veljesten asemakaavassa varaamalle paikalle. Kun v. 1956 valmistui uusi yhteiskoulurakennus (nykyinen Päiviönsaaren, yläaste), Savontien kiinteistö muutettiin keskikouluksi ja myöhemmin (1990-luvulla) kaupungin kerhotiloiksi. Kuten Thome`n veljesten tehtaalle suunnittelemissa asuintaloissa, koulussa on taitekatto, jonka etuna oli mahdollisuus hyödyntää paremmin ullakkokerros. Entinen Tehtaan kansakoulu Arkkitehti Karl Lindahl, rakennettu v. 1924 Tehtaan johtokunta päätti v. 1920 rakentaa kasvavan oppilasmäärän vuoksi oman koulutalon kansakoululle. Kaksikerroksinen klassistinen koulurakennus valmistui v. 1924, mutta laajennettiin jo vuosina 1930-1932, jolloin rakennus kasvoi 2,5-kertaiseksi aiemmasta. Karl Lindahlin suunnitelmien mukaan v. 1924 valmistunut, julkisivuiltaan punatiilinen puhtaaksimuurattu koulurakennus edustaa tuolloin etenkin kaupunkien koulurakentamisessa muotiin tullutta tyylisuuntausta. Varkauden koulu on kuitenkin yksi harvoista 1920-luvun säilyneistä tiilipintaisista rakennuksista. Kouluun tehtiin huomattava (2,5-kertainen) laajennus vuosina 1930-1931. Nykyisin rakennus ei enää toimi kouluna. Varkauden luterilainen kirkko ja pappila Arkkitehti Matti Paalanen, rakennettu v. 1937-1939 Varkauden luterilainen kirkko ja pappila rakennettiin v. 1937-1939 arkkitehtuurikilpailun tuloksena Matti Paalasen toiselle sijalle tullein suunnitelmin. Kirkko torneineen muodostaa vaikuttavan Ahlströminkadun päätteen paikassa, joka oli esitetty jo Thome n veljesten asemakaavassa. Kirkko, seurakuntasali ja pappilatilat kiertyvät terassimaisesti muotoillun, juhlallisen sisäpihan ympärille. Kirkkorakennukseen kuuluu kirkkosali ja sakaristo sekä näihin liittyvä seurakuntasalin oheistiloineen. Kellotorni on seurakuntatalon etusivulla. Pappilassa oli kirkkoherranviraston lisäksi vihki- ja kastekappeli sekä asunnot kirkkoherralle, kappalaiselle, kanttorille ja vahtimestarille. Kirkko on maakunnan ainoa funktionalistinen kirkkorakennus. Liian modernina pidettyä tyyliä ei hyväksytty kuin poikkeustapauksissa Suomessa kirkkorakentamiseen. Varkauden kirkon detaljoinnissa on myös nähtävissä seuraavien vuosikymmenien romanttisia piirteitä: luonnonkiven käyttö sisäänkäyntien alueilla ja sokkelissa, pääsisäänkäynnin kolmijakoinen lähes romaaninen graniittiportaali ja korkean kellotornin alaosan kivimuuraus. Kirkko peruskorjattiin v. 1990-1991 ja pappila v. 1988-1989, jolloin mm pappilan ikkunat on valitettavasti vaihdettu. Kommila Kaavoitettu 1930-luvulla Puutavarayhtiöt hankkivat 1900-luvun alkupuolella maatiloja metsineen ja peltoineen puuraaka-aineen saannin turvatakseen. A. Ahlströmin hankki omistukseensa Varkaudessa mm Kopolanniemen (v. 1923), Pitkälänniemen (v. 1909) ja Kommilan (v. 1925) maatilat. Varkauden kauppalan kaavoittamisen myötä 1930- luvulla Kommilan maatilan alueelle Multniemenrantaan alettiin rakentaa ylemmälle keskiluokalle tarkoitettua omakotialuetta. Talot alueella ovat kookkaita, 207

puolitoista- tai kaksikerroksisia. Tyylillään muista poikkeuksena on tehtaan koulun johtajan perheelleen v. 1939 rakennuttama rapattu funkisasuintalo (Multniemenranta 4), jonka suunnitteli klassistisista töistään paremmin tunnettu Kuopion kaupunginarkkitehti Juho Nykänen. 1990-luvulla rakennusta on remontoitu terveyskeskuksen päiväsairaalaksi. Kissankello, Päivänkakkara, Sinikello Paul Bernoulli-Vesterä, rakennettu v. 1945-46 Asuinalueen keskelle on jäänyt Kommilan tilan maatilarakennuksista A. Ahlströmin Kommilan tilalle 1920-luvulla rakennuttama Pehtoorin asunto. Savontien varsi on paikoin säilyttänyt kaupunkimaisen liikekadun ilmeen. Sen merkittävimmät rakennukset ovat Hankkijan rakennusosastolla suunniteltu ja v. 1940 valmistunut Leppävirran osuusmeijerirakennus ja v. 1930 valmistunut Osuuskunta Työvoiman liiketalo. Yksitäisiä kohteita Kommilan alueen läheisyydessä Männikkö Arkkitehti Kalevi Väyrynen, talotehtaan mallistoja soveltaen, rakennettu v. 1947 Luettelointiperuste: (R) Kissankello. Päivänkakkara ja Sinikello ovat arkkitehti Paul Bernoulli-Vesterän Varkauden talotehtaalle suunnittelemat rivitalot, jotka Ahlström Oy:n rakennutti ylempiä toimihenkilöitä varten. Kauniisti maaston muotoja mukailevat rivitalot kuvastavat Varkauden talotehtaan elementtien käyttömahdollisuuksia. Rakennusten julkisivut ovat säilyttäneet rakennusaikakaudelle tyypilliset piirteensä, kuten alkuperäiset ovet ja ikkunat sekä katetut sisäänkäynnit, joita kannattavat vinot pylväät ja erilaiset sälerakenteet. Juurikantien pientalot ja Satakunnankadun kytketyt pientalot Omakotialue Puutalo Oy:n talotyyppejä v. 1961-1963, Kristian Gullichsen ja Ilmari Sare n kytkettyjä omakotitaloja v. 1967-1972 Männikkö on v. 1947 valmistunut lääkärin asuinrakennus. Talon rakentamisessa käytettiin hyväksi Varkauden talotehtaan valmistaloratkaisuja ja se on esimerkki tehtaan mallistojen soveltamisesta edustustarkoituksiin. Rakennuksen aikakaudelle tyypillisiä piirteitä ovat mm avokuistien tukeminen kimppumaisesti ryhmitetyillä vinopylväillä sekä luonnonkivenkäyttö sokkeleissa. Ensimmäiset luonnokset tehtaanlääkäri Erik Såltinin asuntoa varten teki Alvar Aalto 1940-luvun alussa. Tämän luonnosten perusteella talotehtaan palveluksessa ollut Paul Bernoull-Vesteri teki oman ehdotuksensa ja näistä edelleen kauppalanarkkitehti Kalevi Väyrynen laati lopullisen suunnitelman. Alue edustaa 1960-luvun asuinaluesuunnittelua, jonka alkuperäinen yhtenäinen ilme on säilynyt varsin hyvin. Katu- ja piha-alueet liittyvät kauniisti ympäristöönsä ja muodostavat viehättävän, puistomaisen miljöön. Omakotitalot on tehty Ahlström Oy:n hyväksymien tyyppipiirustusten mukaan, rivitaloja ovat suunnitelleet mm. arkkitehdit Kristian Gullichsen ja Ilmari Sare n. Tontteja alueelta myi A. Ahlström Oy työntekijöilleen sillä ehdolla, että rakennukset tehdään tyyppipiirustusten mukaisesti. Juurikantien taloilla lisäehtona oli myös, että puutavara tuli ostaa Ahlströmin talotehtaalta. 208

Stesula Satakunnankatu 5 Suunnitellut mahdollisesti Werner H. Öhrling, v. 1923 Rakennuttajansa mukaan nimensä saanut Stesula on kaksikerroksinen hirsirunkoinen asuintalo, jonka apteekkari Stjenberg rakennutti asunnokseen v. 1923. Apteekkitilat sijaitsivat kuitenkin keskustassa Pirtinvirralla. Talo edustaa klassismia on hyvä esimerkki varakkaamman porvariston asumisesta. Julkisivuiltaan se on hyvin säilynyt. Rakennuksessa on mm alkuperäiset kiviharkotusta jäljittelevät nurkkalistoitukset ja vanhat ikkunat. Vuonna 1982 kaupunki osti rakennuksen ja peruskorjasi sen eri yhdistysten kerhotiloiksi. Myöhemmin rakennus on myyty yksityiskäyttöön. Päiviönsaari Vanhin rakennuskanta ruukin ajalta Luettelointiperuste: (R, M, H) Valtakunnallisesti merkittävä alue luetteloinneissa v. 1993 ja v. 2003 Varkauden kaupunki alkoi muotoutua Päiviönsaaressa v. 1820 toimintansa aloittaneen ruukin myötä. Tätä ennen saarella oli ollut valtion v. 1792 perustama laivastotukikohta. Ennen Suomen Venäjään liittämistä saaren läpi kulkenut Kuopio Mikkeli - välinen maantie lisäsi alueen sotilaallista merkitystä. Koska laivastotukikohtaa ei enää tarvittu vuoden v. 1808 jälkeen, everstiluutnantti Gustaf Wrede sai alueen ruukkitoimintaansa varten. Wreden perikunnalta ruukki siirtyi Paul Wahl vanhemman omistukseen. 1900-luvun alussa valtiovalta tukahdutti politiikallaan konepajateollisuuden, jonka seurauksena konkurssin partaalle joutuneet Varkauden tehtaat siirtyi A. Ahlström Ab:n omistukseen. Päiviönsaaren rakennuskanta on uusiutunut useaan kertaan. Sotilastarkoituksiin syntyneet rakennukset purettiin 1860-1870-luvuilla ruukin työntekijöiden ja virkailijoiden asuntojen tieltä. Myös tämän aikakauden rakennukset ovat 1900-luvulla korvautuneet uudemmilla muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, joita ovat nykyisin Varkauden kotiseutukeskuksena toimiva, v. 1859 rakennettu lääkärin talo ja v. 1876 Terijoelta ruukinpatruunan asunnoksi siirretty huvila. Tämä muutettiin v. 1947 virkamiesklubiksi kaupunginarkkitehti Kalevi Väyrysen suunnitelmin. Vuonna 1862 rakennettu, ruukinkirkkoon kuulunut kellotapuli on siirretty Pirttiniemen hautausmaalle. Ahlström Oy:n pääomistaja Walter Ahlström aloitti saaren voimakkaan kehittämisen 1910-luvulla. Tätä ennen alue oli muovautunut orgaanisesti ilman suunnitelmia. Metsäteollisuuslaitosten lisäksi rakennettiin asuntoja ja erilaisia tiloja työläisiä ja virkailijoita varten. Laajan rakennusohjelman yhtenäiseksi toteuttamiseksi Ahlström Walter Ahlström tilasi Walter ja Ivar Thome lta v. 1913 Varkauden ensimmäinen asemakaavan. Otteeltaan väljä ja selkeä kaava antoi kehityslinjat Varkauden keskustalle: teollisuusrakennukset oli sijoitettu Huruskosken varrelle ja Pirtinniemeen, hallinto ja palvelut Päiviönsaarelle sekä asutus hierarkkisesti ympäröiville alueille Kommilaan ja Kosulanniemeen. Alueita yhdisti yhdyskunnan keskusakselina leveä, lehmusrivistöin istutettu puistokatu Ahlströminkatu, joka antoi alueelle urbaanin leiman. Tältä ajalta (v. 1910-1920) Päiviönsaaressa on jäljellä poikamiesvirkamiehille rakennettu Veikkola, Thome n veljesten suunnittelema hotelli vuodelta 1914 (nykyisin Varkauden museona) ja tämän takana tehtaan virkailijoiden asuntola Väinölä (nykyisin kaupungin kulttuuritoimiston käytössä). Thomen veljesten kuoltua kansalaissodan selkkauksissa eniten suunnitelmia Varkauteen laati samassa arkkitehtitoimistossa aloittanut Karl Lindahl. Tämän suurisuuntaisimmat suunnitelmat esittivät Ahltrömin kadun rakentamista 8-7 kerroksisilla umpikortteleilla, jotka olivat hengeltään suoraan Euroopan metropoleista. Tehdas- ja asuinalueiden monipuolisissa suunnitelmissa näkyi Walter Ahlström halu luoda Savoon uusi todellinen kaupunki, mahdollisimman täydellinen yhdyskunta. Suurimman kaavatyön sai tehdäkseen Arkkitehti Bertel Jung, jolta Walter Ahlström tilasi asemakaavan perustettavaa Varkauden kauppalaa varten. Tämän, aiempaa Karl Lindahlin kaavaa mukailevan kaavan valmistuttua v. 1927 Varkaudesta tuli kauppala, mutta valtioneuvosto ei vahvistanut Jungin suunnitelmaa. Vuoden 1932 asemakaavalain voimaan tultua kauppalan asemakaavoja laati arkkiteh- 209

ti Carolus Lindberg ja tehtaan alueen ja keskustaalueiden kaavoja Ahlström osakeyhtiön arkkitehdikseen ottama Alvar Aalto. Ahlströminkadulle laatimassa kaavassa A. Aalto esitti aiempia kaavoja väljempää rakentamista. Alueiden rakentaminen alkoi kuitenkin varsinaisesti vasta toisen maailmansodan jälkeen, jolloin saarelle alettiin rakentaa asuinkerrostaloja. Tällöin Ahlströminkadun akselisommitelma sai toisen päätteensä, kaupungintalon jonka suunnitteli Varkauden kaupunkikuvaan epäilemättä merkittävimmin sodanjälkeen vaikuttanut arkkitehti Kalevi Väyrynen. Entinen ruukinpatruunan asunto (nyk. virkamiesklubi) Siirretty paikalle v. 1876, peruskorjaus ja korotus Kalevi Väyrynen v. 1947 Päiviönsaari oli Varkauden liikekeskus 1970-luvulle saakka, jolloin se siirtyi Pirtinvirran länsipuolelle Kauppakadulle. Entinen piirilääkärin talo (nyk. kotiseutukeskus) Asuinrakennus, valmistunut v. 1859 Nykyisin virkamiesklubina toimiva suuri puurakennus Paul Wahl & Co:n v. 1876 Terijoelta ruukin patruunoiden asunnoksi siirrättämä huvila. Rakennus säilyi tehtaan paikallisjohdon asuntona myös tehtaan omistuksen muutoksen jälkeen aina vuoteen 1947, jolloin se muutettiin kauppalanarkkitehti Kalevi Väyrysen suunnitelmin virkamiesklubiksi. Tällöin huvilasta tuli kokonaan kaksikerroksinen, lounaispäädyssä ollut torni purettiin, yläkertaan tuli vierashuoneita ja tilat palvelijoita varten. Piha-aluetta rajaa useampi piharakennus. Rakennus on merkittävä osa Päiviönsaaren puistoaluetta. Varkauden ruukintoiminnan aikaisesta rakentamisesta on jäljellä Tyyskänniemeen v. 1859 tehtaan toimesta rakennettu lääkärinasunto ja väentuparakennus. Tehtaan rakentama lääkärintalo kertoo koulujen ja kirkon ohella 1800-luvun tehdasyhdyskuntien monipuolisesta sosiaalitoimesta. Lääkärit asuivat Tyyskänniemen asunnossa vuoteen 1947, jolloin valmistui sairaalan alueelle Männikkö (uusi lääkärinasunto). Tämän jälkeen vuoteen 1975 kiinteistö oli A. Ahlströmin johtajien asuntona ennen kuin se 1980-luvulla siirtyi kaupungin omistukseen. Vuonna 1992 kaupunki lahjoitti ja peruskorjasi kiinteistön kotiseutukeskusta varten. Arkkitehti Erkki Helasvuon ja rakennusmestari Kauko Heikkisen suunnitteleman korjauksen tavoitteena oli rakennuksen palauttaminen alkuperäiseen hahmoonsa. Nykyisin rakennus on merkittävä osa Päiviönsaaren puistoaluetta. Väinölä (nyk. kulttuuritoimisto) Rakennettu v. 1913 Väinölä rakennettiin alun perin tehtaan virkailijoiden asuntolaksi. Vuonna 1984 se muutettiin kulttuuritoimistoksi. Rakennuksen muista nykyisistä naapuritaloista poikkeava suuntaus kertoo aiemmasta Joroisten tien linjasta, jonka suuntaisesti rakennus entisen tehtaan hotellin tapaan oli sijoitettu. Entinen tehtaan hotelli (nyk. museo) Rakennettu v. 1914 A. Ahlströmin Oy rakennutti v. 1914 yrityksen vieraita varten hotellin Valter ja Ivar Thome`n suunnitelmin. Kun Varkauden keskushotelli valmistui v. 1937, entisen hotellin tilat muutettiin yhtiön virkailijoiden 210

asunnoiksi. Vuodesta 1985 rakennus on toiminut Varkauden kulttuurihistoriallisena museona. Veikkola Rakennettu v. 1919 Waltterinpuisto ympäristöineen Entinen kansankeittiö v. 1914 ja entinen teollisuuskoulu v. 1934, puisto n. v. 1923 Veikkola on rakennettu v. 1919 A.Ahlströmin poikamiesvirkailijoiden asuntolaksi, jona se toimi vuoteen 1991 asti. Tämän jälkeen rakennus on siirtynyt yksityisomistukseen ja peruskorjattu toimisto- ja majoitustiloiksi. Veikkolan suunnitteli Ivar Thome aiemmin veljensä kanssa laatiman asemakaavan osoittamalle paikalle. Entinen postikonttori Rakennettu v. 1930-1931 Veikkolan viereen valmistui v. 1931 Yleisten rakennusten ylihallituksessa suunniteltu (arkkitehti Yrjö Sadeniemi) postikonttori ja edustaa koulujen ja kirkollisen rakentamisen ohella Varkauden vanhinta julkista rakentamista. Postikonttoreita oli alettu rakentaa sotien välisenä aikana vuoden 1927 jälkeen, jolloin maahan oli perustettu posti- ja lennätinlaitos. Alkuvaiheessa postitalojen arkkitehtuuri edusti Varkauden ja Nilsiän postirakennusten tapaan klassismia, mutta melko pian siirryttiin funktionalismiin (vrt. Kuopion posti). Varkauden kaksikerroksinen rakennus on rakenteeltaan harvinainen, julkisivuiltaan rapattu puutalo. Uutuutena talossa sovellettiin ensimmäisen kerran Suomessa ns. avokonttorijärjestelmää, jonka malli oli saatu Saksasta. Tällä pyrittiin avoimempaan kontaktiin asiakkaiden kanssa aiempien luukkujen sijaan. Ahlströminkadun varrelle sijoitettu Waltterinpuisto on maakunnassa hyvin harvinainen historiallinen kaupunkipuisto, joka on säilyttänyt paljon alkuperäisyydestään. Jo Thome`n veljesten asemakaavoissa teollisuusalueen viereen oli osoitettu yhdyskunnan keskeisin puistoaukiosommitelma, jonka ympärille oli tarkoitus rakentaa suurin osa julkisista rakennuksista. Puisto symmetrisine käytävä- ja istutussommitelmineen toteutettiin Karl Lindahlin asemakaavan mukaan 1920-luvulla. Puistoon tuotiin Saksasta v. 1923 lehmuksia ja puiston reunaan rakennettiin edelleen olemassa olevat pergolat suihkulähteineen, jonka leijonanpään" suunnitteli insinööri Sven Björklund ja kivityöt teki Ilmari Thure. Puisto on varhainen 1900-luvun vaihteessa Saksassa ja Englannissa muotiin tulleen ns. arkkitehtonista puutarhatyylin edustaja. Tyyli yleistyi Suomessa ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja 1920-luvulla. Muotopuutarhasuuntaus piti aiemman romanttisen maisemapuutarhatyylin muotokieltä keinotekoisena mm tarpeettomasti mutkittelevine käytävineen. Uuden tyylin esikuvana oli renessanssipuutarhojen symmetriset parterrit ja barokin suosimat akselit. Rakennusten ja puistoalueen sommittelu kuului yhteen tarkoituksena luoda kokonaistaideteos, jota täydennettiin puiston rakennetuilla aiheilla kuten muureilla, terasseilla ja pergoloilla. Waltterinpuistoa ympäröivistä rakennuksista toteutui vain yksi eli Thome`n veljesten suunnittelema ja tehtaan rakennuttama kansankeittiö, johon tuli ruokala, kahvio, leipomo ja sikala. Myöhemmin rakennuksessa on toiminut yhteiskoulu, kauppalan kirjasto ennen kuin se 1990-luvulla muutettiin toimisto- ja työtiloiksi. Käyttötarkoituksen muutosten yhteydessä 211

sisätiloja on muutettu, mutta julkisivut ovat säilyneet. Kansankeittiön viereen rakennettiin v. 1934 paikallisen teollisuuden tarpeisiin Teollisuuskoulun ja Varkauden tehtaiden ammattikoulun talo, joka v. 1985 siirtyi kaupungin omistukseen ja muutettiin Kotiteollisuuskouluksi. Tyyliltään rakennus heijastelee vielä klassismia mutta myös aikakauden teollisuusrakennuksille ominaista rationaalisuutta funktionalistisine piirteineen (mm. suuret lasitetut portaikot). Kaupungintalon vanha osa Kalevi Väyrynen, rakennettu v. 1949-51, laajennus v. 1983 Valintaperuste: (R, M) Ahlströminkadun liikerakentaminen Keskushotelli Jaakko Tähtinen, valmistunut v. 1937 Toisen maailmansodan jälkeinen kauppalan kasvu näkyi kerrostalojen rakentamisen lisäksi oman kauppalantalon rakentamisena, jonka suunnittelun sai ensimmäiseksi työkseen kauppalanarkkitehti Kalevi Väyrynen v. 1947. Aiemmin kauppalan hallintotilat oli hajasijoitettu ympäri kaupunkia mm työväenopiston tiloihin. Ahlströminkatu rakennustyöt Varkauden bulevardimaiseksi keskuskaduksi aloitettiin v. 1922. Kadulla on säilynyt useita hienoja liikerakennuksia seuraavilta vuosikymmeniltä. Näistä merkittävimpiä ovat arkkitehti Jaakko Tähtisen suunnittelema Keskushotelli (valm. v. 1937). Sen rakennushistoriallista arvoa lisää erityisesti hyvin säilynyt julkisivudetaljointi: tyylikkäät parvekkeet ja sisääntulokatokset sekä katukerroksen vanhat tammiset ikkunat ja ovet. Vanhimpia kadun liikerakennuksista on entinen Pohjoismaiden Yhdyspankin konttorirakennus, joka valmistui v. 1931. Rakennus edustaa selkeästi 1920-luvun klassismia kuten saman pankin Iisalmeen v. 1929 rakennuttama toimitalo. Katu säilyi kaupungin keskeisenä liikekatuna 1970- luvulle, jolloin Taipaleentien valmistuttua liikekeskusta siirtyi Taulumäelle. Kasvaneen liikenteen siirto pois Ahlströminkadulta on osin auttanut säilyttämään kaupunkimaisen tiiviin katutilan. Vaikka rakennus on hahmoltaan arvokas ja mahtipontinen julkisivujen detaljoinnissa ja materiaalikäytössä näkyy 1940-luvun romanttisia piirteitä. Mm talon päädyssä on julkisivurappaukseen tehty suuri Rahapuu-reliefi. Arvokkaiden talojen julkisivujen koristaminen kuva-aiheilla oli yksi aikakaudelle tyypillinen piirre. Taloa laajennettiin v. 1983 kaupungin talosuunnitteluosaston suunnitelmin. Maallista hallintoa edustava kaupungintalo ja kirkollista hallintoa edustava kirkko muodostavat Ahlströminkadun päihin visuaalisesti ja hierarkkisesti arvokkaat ja komeat päätteet. Sodanjälkeinen kerrostalorakentaminen Arkkitehdit Kalevi Väyrynen, Yrjö Lindegren ym. Valintaperuste: (R, M) Päiviönsaareen rakennettiin 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla useita näyttäviä kerrostaloja. Sodanjälkeinen asuntopula pyrittiin Varkaudessa monien teollisuuspaikkakuntien tapaan ratkaisemaan mm aloittamalla kerrostalorakentaminen, mihin samalla vaikutti uusi valtakunnallinen aravalainoitusjärjestelmä. 212

Suurin osa taloista on kauppalanarkkitehti Kalevi Väyrysen suunnittelemia, mutta joukossa on myös muutama arkkitehti Yrjö Lindegrenin suunnittelema. Entinen yhteislyseo (nyk. Päiviönsaaren yläaste) Arkkitehti Elsa Arokallio, 1956, Jyrki Salmi laajennus v. 1979 Valintaperuste: (R, M) luetteloinneissa v. 1993 Yhteislyseo sai uudet tilat v. 1956. Koulu oli aloittanut Varkauden Suomalaisena Yhteiskouluna Savontielle v. 1921 valmistuneessa rakennuksessa. Arkkitehti Elsa Arokallion rakennushallituksessa laatimat suunnitelmat edustivat sekä julkisivuiltaan että huonetiloiltaan uutta 1960-luvulla yleistynyttä koulusuunnittelua: yleisilmeeltään aiempaa rationaalisemmissa julkisivuissa alettiin käyttää yhä enemmän puhtaaksimuurattuja pintoja ja ikkunasommittelu muuttui nauhamaisemmaksi, sisätilat noudattivat aineluokkajärjestelmää. Koulun keskeiseksi tilaksi suunniteltiin suuri eteisaula, mistä syystä koulutyyppiä kutsutaan hallikouluksi. 213