GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M 06/2341/-91/1/10 Lestijärvi Syri Kaj J. Västi 30.1.1991 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS LESTIJÄRVEN KUNNASSA VALTAUSA- LUEELLA SYRI 1, KAIV. REK. N:o 4512/1, SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA
SISÄLLYSLUETTELO: TUTKIMUSTEN TAUSTA 1 SUORITETUT MALMITUTKIMUKSET 1 Geofysikaaliset tutkimukset 1. Geologinen kartoitus Lohkaretutkimukset Syväkairaukset 2 2 2 LIITTYY LIITTEET
1 TUTKIMUSTEN TAUSTA Harrastelijamalminetsijä Niilo Rantamäki lähetti syksyllä 1988 GTK: een Lestijärven Syrin kylältä löytämänsä sinkkipitoisen lohkarenäytteen. Kahden analyysin mukaan kivessä oli sinkkiä 4.6-5.3 %, lyijyä 0.5-1.1 % ja hopeaa 77-160 g/tn. Kivilajiltaan lohkare on granaattipitoinen emäksinen vulkaniitti. Lohkare sisältää myös jonkin verran magnetiittia, mistä johtuen se on melko voimakkaasti magneettinen. Rantamäki on lähetellyt samalta alueelta aikaisempina vuosina useita kivilajiltaan saman tyyppisiä lohkareita ja kallionäytteitä. Niiden metallipitoisuudet ovat kuitenkin olleet alhaisia. Lohkareen löytöpaikan NW-puolella on voimakas magneettinen matalalentoanomalia, joka oli lähin todennäköinen lähtöpaikka ko. lohkareelle. Tutkimusten suojaamiseksi alueelle tehtiin syksyllä 1988 valtausvaraus, joka muutettiin seuraavana syksynä valtaukseksi nimellä Syri 1, kaivosrekisteri n:o 4512/1 (liite 1). SUORITETUT HALKITUTKIMUKSET Lohkareen lähtöpaikan selvittämiseksi alueella tehtiin vuosien 1989-1990 välisenä aikana geofysikaalisia maastomittauksia, geologista kartoitusta, tarkennettua lohkare-etsintää ja syväkairauksia. Tutkimusten yleisjohdosta ovat vastanneet FT Jouko Talvitie ja FL Eljas Ekdahl. Tutkimusten suunnittelun ja toteutuksen kentällä on tehnyt allekirjoittanut. Geofysikaaliset tutkimukset Vuoden 1989 alussa tehtiin sinkkipitoisen lohkareen NW-puolella magneettisia ja sähköisiä (slingram) maastomittauksia 7.25 km 2 :n alueella (liite 2). Magneettisissa mittauksissa saatiin selvä avoimen V-kirjaimen muotoinen anomaliajakso, joka jatkuu mittaus alueen ulkopuolelle (liite 3). Sähköiset anomaliat ovat kulttuurin aiheuttamia. Zn-pitoisesta lohkareesta tehdyt petrofysikaaliset määritykset (voimakkaasti magneettinen, ei sähköä johtava) { näyttivät vastaavan hyvin em. magneettista anomaliavyöhykettä.
2 Magneettisen anomalian päällä olevan irtomaapeitteen paksuuden selvittämiseksi tehtiin maaliskuussa 1989 kaksi maatutkaprofiilia (yht. n. 4.5 km) ko. jakson poikki (liite 2). Luotaus vahvisti ennakkokäsityksen anomaliavyöhykkeen paksusta irtomaapeitteestä.. " Geologinen kartoitus Allekirjoittanut teki alueella kesällä 1989 yhden viikon geologista kartoitusta. Kartoitetun alueen pinta-ala oli n. 15 km 2. Malminetsinnällisesti mielenkiintoinen magneettinen anomaliavyöhyke on erittäin huonosti paljastunut. Vain sen SE-reunalla tulee kallio paikoin pintaan. Voimakkainta ja suurinta osaa anomaliasta peittää keskimäärin n. 10 m paksu irtomaapeite. Myöhemmin tehdyt syväkairaukset osoittivat, että magneettisesti anomaalinen vyöhyke koostuu pääasiassa emäksisistä ja intermediaarisista vulkaniiteista, jotka ovat enimmäkseen hienorakeisia pyroklasteja. Happamia vulkaniitteja, hienorakeista tuffia, kvartsi-maasälpäporfyyriä, kvartsiporfyyriä sekä plagioklaasiporfyyriä, on myös yleisesti ohuina välikerroksina. Alueen geologinen kartta on esitetty liitteessä 4. Lohkaretutkimukset Kartoituksen kanssa samanaikaisesti tehtiin Zn-pitoisen lohkareen ympäristössä vielä tarkennettua lohkare-etsintää n. 2 km 2 :n alueella. Lohkare-etsinnän teki tutkimustyöntekijä H. Koskivuori Proxan malmiharavan avulla. Etsintä tuotti lukuisia kiisu- ja magnetiittipitoisia emäksisiä ja intermediaarisia vulkaniittilohkareita, joista yksikään ei vastannut pitoisuuksiltaan emo Zn-lohkaretta. Sulfideista rikkikiisua on enemmän kuin magneettikiisua. Sinkkivälkettä, kuparikiisua ja lyijyhohdetta esiintyy satunnaisesti muutamissa lohkareissa. Syväkairaukset Syväkairaukset aloitettiin joulukuussa 1989 ja ne lopetettiin helmikuussa 1990. Kaikkiaan kairattiin magneettisesti anomaaliseen vyöhykkeeseen 7 reikää yhteispituudeltaan 1113.50 m. Kairareikien sijainti on esitetty liitteessä 3 ja itse reikäprofii1it liitteissä 5-9.
Kairausten perusteella lähes koko vulkaniittijakso on heikosti kiisuuntunut. Kiisupirote näyttää liittyvän yleisimmin emäksisiin ja intermediaarisiin vulkaniitteirin. Magneettisen anomalian pohjoisreu.nalla on plagioklaasiporfyyrissä kuitenkin kohtalainen tai heikko kiisupirote. 3 Rikki- ja magneettikiisua on selvästi eniten. Niiden keskinäiset määräsuhteet kuitenkin vaihtelevat jonkin verran. Sinkkivälkettä ja kuparikiisua esiintyy paikoitellen pieninä pesäkkeinä ja/tai hyvin heikkona pirottena. Kolmelta kairausprofiililta analysoitiin tarkistusmielessä yhteensä 31.7 m rikkikiisuvaltaista kiveä mahdollisten jalometallien toteamiseksi. Au-pitoisuus nousi enimmillään vain 30 ppb:hen ja Ag-pitoisuus 1.7 ppm:ään. Sinkin ja kuparin maksimipitoisuudet olivat vastaavasti 225 ja 350 ppm. Analysoitujen näytteiden metallipitoisuudet on esitetty liitteessä 10. Koska sinkki- ja hopeapitoisuudet jäivät hyvin alhaisiksi on Geologian tutkimuskeskus luopunut valtausalueesta Syri 1, kaivo rek. n:o 4512/1. Kaj J. Västi geologi
LIITTYY Geologian tutkimuskeskuksessa säilytettävä materiaali: Geologiset kartat M 11.1/2341 08/-89 M 11.3/2341 08/-89 M 11.7/2341 08/-89 Magneettiset kartat Q 22.21/2341 08A/89/1 Q 22.21/2341 08B/89/1 Q 22.23/2341 08A/89/1 Q 22.23/2341 08B/89/1 Q 22.21/2341 08 A10, B06 Q 22.21/2341 08 A14,19 Q 22.21/2341 08 A15,20, B11, 16 Q 22.21/2341 08 A24 Q 22.21/2341 08 A25, B21 Sähköiset kartat Reaalikomponentti Q 24.112/2341 08A/89/1 Q 24.112/2341 08B/89/1 Imaginaarikomponentti Q 24.111/2341 08A/89/1 Q 24.111/2341 08B/89/1 Reaali + imaginaari Q 24.11/2341 08A/89/1 Q 24.11/2341 08B/89/2 Syväkairausraportit M 52.5/2341/90/R317 Syväkairausprofiilit M 52.7/2341/90/R317 - R323 R323 Ohuthieet Ku 15619 16993-16997 17033-17039, 17199-17213 - 1:20000 1: 10000 1: 4000 1: 10000 1