9 0UTOKUP;IPU OY 0 K MALMINETSINTA RAPORTTI P Hautala/VR 24.10.1977 1 (4 - - I I r KARIIUNIEMI, LOJ3ZA.N M5K. PA1,ZRSTUMA 2 36-HAH-77. I : i - f 1 -! Seuraavassa on annettu lynyt selvitys Karhuriiemen paljastii~aasta, t (havainto n:o 236-HNJ-77), Lohjan mlk, miss3 kartoitulcsessa t kesällä 1977 todettiin sinkkivalkemineralisaatio. Kohtc!en si-! jainti on osoitettu kuvassa 1 (karttalehti 2023 10C; paik1:akoordinaatit x = 6683.07-6683.13, y = 436.27-496.43). Paljastuma 236-HAH-77 on esitetty kuvassa 2. H Huhrnan (HAI1) kenttahavainnot on annettu liitteessä 2 ja metallipitoisuudet Laulu- - kossa 1. Näytteiden sijainti on osoitettu kuvassa 2. i i 1 l : Lukuunottamatta paijastuman luoteisosaa kivet kasittavat ker- 1 roksellisia kalkki- ja karsikivia Zn-Pb-nineralisaation jokseen- 1 kin selvästi liittyessa karsikerroksiin. Kerroksellisuus on t keskimäärin 340/54 (kolmen havainnon keskiarvo). Nayte 236-2A/HAH-77 (x = 6683.07, y = 496.33) on "sarvivalkediopsidikarsi", missa paämineraaleina esiintyvät monoklij.ninen pyrokseeni; sarvivalke (aktinoliitti?), sinkkivälke, spinelli (vihreä), melnikoviitti-pyriitti (pyrrotiitin hapettumisi:ulos) ja lyijyhohde. 1 f i 1 < i Näyte 236-2B/HAII-77 (x = 6683.10, y = 496.43) on "serpentiinispinelli-pyrokseenikivi", missa paamineraaleina ovat sinkkivälke, monokliininen pyrokseeni, serpentiini (verkostomainen), magneettikiisu, kwriingtcniitti (aktinoliitti? = väritön monokliininen amf iboli), magneettikiisu (kohtal. v0imakkaast.i hapettunut melnikoviitti-pyriitiksi) ja spinelli (vihertiiva). Nayte 236-2C/HAH-77 (x = 6683.13, y = 496.27) on kerroksel.lineii "diopsidikarsi ja oliviini-spinelli-karbona~tt~ikivi", missa paaaineksina ovat monokliininen pyrokseeni, karbonaatti, flogopiitti, spinelli (vi-hertava), serpentiini (oliviinin retrogres- siivinen muut.tuiiis tulos), lyi jyhohde ja oliviini.
Näytteen 236-2A/HAH-77 fysikaalisiksi. om.inaisarvoik.si ori säc3.tiir tiheys (6) 3.28 g/cm 3 ominaisvä.stus (p) 6000 Qm suskeptibli-liteetti (X) 63 x 10-" Satmagan (WFEM) 0.08 wt.-%. Geofysikaalisten tulkintojen kannalta merkittävin2 seikkoina on todettava, että Karhuniemen näytteissä ei ole tavattu magnetiittia eikä grafiittia. Naytteessa 236-2B troiliittiliekkiea esiintyminen viittaa siihen, että näytteen pyrrotiitti on todennäköisesti heksagoninen, ts. ei-ferrimagneettinen. Tänä ja "primaarisen" pyriitin puuttuminen viittaavat siihen, että nzye- teen sinkkivälke on varsin Fe-rikas (vrt. kuva 3). Soi jareijat,236/1-31. - Elokuussa 1977 paljastuman 236-HAH-77 keskiosasta (vrt. kuva 2) suoritettiin soi janäytteenotto (näytteitä 31 kpl) Cobra-kalu-- tolla likipitäen kahdessa profiilissa. Reikien sijainti ja naytenumerot on osoitettu kuvassa 4. Näytteiden metallipitoisuudet (W;; i = Cu, Zn, Ni, Co, Pb, Ag, Fe, S; rnäaritysmene- L telmanä HN0,-liuotus + AAS), sulfidifaasin koostuinus 3 (wtf = 100 Wi/LWi), magnetiittipitoisuus (WFEM; Catrnaqan) ja kivilaji on annettu taulukossa 2. Näytteiden Zn- ja Pbpitoisuudet on havainnolllistettu kuvassa 5. Taulukon 2 alaosassa on annettu otokselle lasketut keskiarvot (Ei) ja standardideviaatiot (si). - Huomionarvoisena seikkana on todettava, että otoksen Zn-pitoisuuden keskiarvo on 2.37 % ja keskimääräinen magnetiittipitoisuus 0.13 %. Karsi- ja kalkkikiville lasketut kivilajikohtaiset keskiarvot ja standardideviaatiot on annettu taulukossa 3. Merkittävänä seikkana havaitaan, että karsikivien keskimgarinen Zn-pi-toisuus on 3.480 % ja kalkkikiven 0.027 %. Kuvassa 6 näytteat on plotattu ternaariseen diagrammiin - Cu-Zn-Pb (ts. normalisoi.malla W Cu + WZn + Wpb 100). Havaitaan, että Wpb/WZn-suhteen puolesta karsi- ja kalkkikivet
erottuvat selvysti toisistaan ko. suhteen ollessa karcikivillhe keskimäarin nt:, i.n 0.03, ja kalkkikiville noin 1. Karsikerroksen poikki suoritetussa soijanzytteenotossa näytepisteet sijoittuvat karkeasti ottaen kahteen profiili.in (vrt. kuva 4), joiden välinen etäisyys ori nzin 8 m, käsittzcn näytteet 1-11 ja 19-26. Taulukossa 4 on laskettu keskiarvo- pitoisuudet alaotoksille "naytteet 1-11" ja "näytteet 19--26". Havaitaan, että näytteiden keskimääräinen Zn-pitoisilus itapuolisessa profiilissa (naytteet 1-11) on 4.945 8 ja I!.Z_rlsF- pulisessa profiilissa (näytteet 19-26) 0.549 8. Viit-anneeko täqä siihen, että ko. karsikerroksessa olevan mineralisaation laatu paranisi itaanpäin? Kuvassa 7 on plotattu profiilinäytteiden Zn-pitoisuus x-koordi- naatin funktiona. Nähdään, että karsikerrokset erottuvat selvästi ympäristöstään. Eteläpuolisen karsikerroksen paksuus maanpintaleikkauksessa on noin 2.7 m (mitattu kuvasta 4). Huomioimal.la kerroksellisuuden em. keskimääräinen kaade 54O saadaan ko. karsikerroksen kerroksellisuutta vastaan kohtisuoraksi paksuudeksi profiilien alueella noin 2.2 m. Kiven arvoa massa-alkiota (Am) kohti S, ja tilavuusalkiota QV) kohti SV voidaan karkeasti ottaen arvioida yhtälöilla missä Am = kivialkion massa (ton), AV = kivialkion tilavuus 3 3 (m ), d = kivialkion tiheys (g/cn ), Wi = alkuaineen i %-paino- fraktio kivialkiossa ja Hi = metallin i hinta (mk/kg). Ko. tapauksessa i = Zn, Pb, Ag. Käyttäen Kauppalehdessä 18.10.1977 annettuja kursseja 1 E ~ 7.3 mk ja 1 $ = 4.13 rnk seka metallien hintoja
saadaan eri otosten likimaaraisiksi arvoiksi kivial.kion massayksikköä (Ain = 1) ja tilavuusyksikköa (AV = 1) kohti taulukossa 5 annetut luvut. Taulukossa on myös osoitettu pitoisuudet joiden perusteella arvot on laskettu. Huomautuksena todettakoon, että taulukossa. 2 annettuihin sulfidifaasin kokoomuksiin ei pidä suhtautua liian kirjairnvi-- lisesti. Kuvassa 8 soijanäytteet on plotattu ternaariseen diagrammiin Fe-Zn-S. Ei-sulfidisen raudan liukenernista HN03-liuotuksessa osoittaa kalkkikivien sijoittuminen Fe-kulman läheisyyteen. Karsikivien osalta samaan seikkaan, joskin heikommin, viittaa analyysipisteiden sijoittaminen FeS-ZnS tif.-line'n alapuolelle. Olari 24.10.1977 Pertti Hautala JAKELU Etelä-Suomen aluetoimisto Arkisto
TAULUKKO 1. KARHUNIEMI, LOHJAN MLK. PALJASTUMANXYTTEET 236-HAH-77 Pitoisuus (%) I 1 II j Anal. n:o W ~ u W ~ n W ~ i WFe Ws z Wi 1, a I I i '77-10582 0.050 5.96, 0.002, 0.004 0.9361 0.00371 4.94 1 5.20! 17.0957! Sulf idif aasin kokoomus (%) 77-10582 = nayte 2A = 236-2A-HAH-77, SVDIKA 77-10583 = nayte 2B = 236-2B-HAH-77, SPSPIPYK 77-10584 = nayte 2C = 236-2C HAH-77, OLSPIKRBK + DIKA
TAULUKKO 3. KARH~JNIEMI., LOI-IJAN MLK. PALJASTUMA 23 6-HAH-77. SOIJANÄYTTEET. ALAOTOSTEN "KARSI" JA "KALKKIKIVI" KESKTARVOPITOISUUDET JA SULFIDIFAASIN KESKIMXÄRAISET KOKOOMUKSET. I I ~eskiarvo~itoisuus i Sulfidifaasin keskimaarainen kokoomus! I Cu Zn Ni CO Pb Ag Fe.S FEM 0.032 3.480 0.006 0.004 0.092 0.0004 5.75 4.49 0.14 0.027 1 0.27 0.14 3.524 20.01 13.43 ' j 0.08 0.16 0:001 0.04 0.02 0.158, 0.68 1.12 0.0003 1 0.0040 2.50 48.62 2.84 30.30 0.07 0.0029 16.19 5.64 Alaotos "kalkkikivi" (n = 9) i CU Zn Ni Co 1 Pb Fe 1 Keskiarvopitoisuus - i ' 0?001 0.027 0.005 0.004 0.027 si 0.001 0.019 0.004 0.000 0.007 0.0000 0.42 Ag 1 0.0004 1.50 S 0.06 0.02 FEM { 0.13 0.16 1- - 1 I i - Sulf idif aasin keskimääräinen kokoomus -SF Wi S SF i 0.09 i 0.05 1.64 0.94 0.33 1 0.21 l 0.29 1 0.14 1.87 1 1.22 0.0295 I 0.0189 91.46 i 3.39 4.29 1 1.88 ---
TAULUKKO 4. KARHUNIEMI, LOHJ'AN MLK. PALJASTUMA 236-HAH-77. SOIJANÄYTTEET. ALAOTOSTEN "NAYTTEET 1-11" JA "NAYTTEET 19-26" KESKIARVOPITOISUUDET JA SULFIDI- FAASIN KESKIMÄÄR&ISET KOKOOMUKSET. 1 Alaotos "näytteet. 1-11" (n = 1.1) 1 I l Keskiarvopitoisuus Sulfidifaasin keski4 maarainen. kokoomus 1 1 FEM 0.15 0.i0 Keskiarvopitoisuus
TAULUKKO 5. KARHUNIEMI, LOHJAN MLK. PALJASTUMA 236-HAH-77 J.A KIVEN LIKIMÄÄRkICET ARVOT SOIJANAYTTEET 236/1-31. 18.10.77 KIVITOPINIA JA -KUUTIOMETRIA KOHTI ERI ALAOTOKSILLE, O t o s -7 Näytteet 1-31 2.37 0 52.1 Alaotos 1 76.6 i I Naytteet 1-11 1 f Niiytteet 19-26 0 0! 236-2A/HAH/77 236-2B/HAH-77 236-2C/HAH-77! L