Luentorunko 14: Eurokriisi ja talouspolitiikan kv. koordinaatio Niku, Aalto-yliopisto ja Etla Makrotaloustiede 31C00200, Talvi 2018
Johdanto Optimaalinen valuutta-alue ja EMU Eurokriisi Velkajärjestelyt Finanssipolitiikan spillover -vaikutukset Euroalueen kehittäminen
Optimaalisen valuutta-alueen teoria Yhteinen valuutta vähentää transaktiokustannuksia ja poistaa (nimellisen) valuuttakurssiriskin. Toisaalta vähentää myös makrotalouden vakautusmekanismeja: ei itsenäista RAPOa, valuuttakurssi ei jousta. Vrt. RAPO ja joustava valuuttakurssi tai devalvaatio IS-TR-IFM-mallissa. Ilmeistä, että Kruununhaassa ja Töölössä syytä olla sama valuutta, Suomessa ja Australiassa luultavasti ei. Mihin valuutta-alueen rajat kannattaisi asettaa?
Optimaalisen valuutta-alueen teoria Mitkä tekijät puhuvat yhteisen valuutan puolesta? 1. Tuotannontekijöiden liikkuvuus. Jos esim. hintakilpailukyky heikkenee, työvoima voi siirtyä muualle. Tällöin ei välttämättä tarvita valuuttakurssijoustoa. 2. Vähän epäsymmetrisiä shokkeja. Yhteinen RAPO ok kaikille. 3. Suhteellisen joustavat hinnat (erityisesti palkat) Vähentää tarvetta nimellisen valuuttakurssin vaihteluille. 4. Tulonsiirtoja ja riskien jakoa valuutta-alueen sisällä. Tasoittaa kulutuskysyntää eri alueilla. Lievittää ongelmia joita syntyy julkiselle taloudelle, kun osa työvoima muuttaa pois.
Muodostavatko euromaat optimaalisen valuutta-alueen? Yleinen arvio: tuskin. Taustalla epäilemättä poliittisia syitä. EMU:sta voi kenties tulla optimaalinen valuutta-alue? Esim. euron käyttöönotto johtaa hyödyke- ja työmarkkinoiden integroitumiseen. Toistaiseksi vähän näyttöä tällaisesta.
Eurokriisin taustaa Euron käyttöönoton jälkeen valtionlainojen korkotaso yhdenmukaistui jäsenmaissa. Korkojen lasku erityisesti Etelä-Euroopan maissa johti suureen vaihtotaseen alijäämään, ts. kansantaloudet velkaantuivat. Samalla inflaatio ja työvoimakustannukset (suhteessa tuottavuuteen) kasvoivat esim. Saksaan verrattuna. EU:n kasvu- ja vakaussopimus rajoitti (periaatteessa) julkista velkaantumista, mutta ei yksityistä. Miksi julkista velkaantumista ylipäätään halutaan rajoittaa rahaliitossa? Yksi tavoite on varjella RAPOn uskottavuutta/itsenäisyyttä.
Eurokriisi 2009 Kreikan julkisen talouden alijäämä korjattiin yli 13 prosenttiin BKT:sta. 2009-2010 Irlanti pelasti (bailout) pankit. Hinta noin kolmannes vuotuisesta BKT:sta. Euroalueen valtionlainoja ei enää pidetty riskittöminä. 2009-2012 erityisesti Kreikan, Irlannin, Espanjan ja Portugalin valtionlainojen korot nousivat rajusti. Samalla luottorajoitteet kiristyivät ja yksityinen kulutus kääntyi laskuun. Spekulaatioita EMUn hajoamisesta.
Eurokriisi Hankalia mekanismeja: 1. Valtionlainakorot ylös velanhoitokyky alas (vrt. luentorunko 4, julkisen talouden kestävyys) 2. Valtionlainojen arvo alas Kotimaan pankkien vakavaraisuus alas. Julkisen talouden riskit kasvavat. ( sovereign-bank doom loop ) Kreikkalaisilla pankeilla paljon Kreikan valtionlainoja jne. 3. Talletuspako 4. Tartuntariski: eurooppalaisilla pankeilla paljon keskinäisiä vastuita.
Eurokriisin rauhoittuminen 2010-2015 euromaiden ja IMF:n rahoituspaketteja Kreikalle, Irlannille, Espanjalle, Portugalille ja Kyprokselle. Suurin osa julkisesta rahoituksesta meni aikaisempien lainojen takaisinmaksuun. Yksityisestä velasta tuli julkista. Ilman tukea em. maat olisivat kuitenkin joutuneet sopeuttamaan julkista talouttaan vielä paljon nopeammin.
Eurokriisin rauhoittuminen Draghi 2012: the ECB is ready to do whatever it takes to preserve the Euro. EKP:n valtionlainaostot. No bailout -periaatteeseen suhtauduttiin vähintäänkin joustavasti. Kreikkaa lukuunottamatta ongelmamaat saavat jo lainaa markkinaehtoisesti. Yleinen arvio: Draghin whatever it takes -lupaus oli ratkaiseva. Sisäinen devalvaatio palauttanut kustannuskilpailukyvyn Etelä-Euroopan maissa. Vienti vetää jälleen. Hintana pitkään kestänyt korkea työttömyys. (Vrt. odotuksilla täydennetty Phillips-käyrä.)
Sijoittajavastuu Pääperiaatteena oli valtionlainojen osalta bailout. Yksityiset sijoittajat, jotka pitivät valtionlainat maturiteetin loppuun, eivät kärsineet tappioita. Myös pankeille lainanneet sijoittajat usein pelastettiin. Esim. Kreikan tukeminen oli välillisesti tukea myös saksalaisten ja ranskalaisten pankkien omistajille ja velkojille. Kreikan velat kuitenkin uudelleen järjesteltiin (bail-in) 2012. Lainojen nykyarvo laski noin puoleen. Haircut yhteensä luokkaa puolet Kreikan vuotuisesta BKT:sta.
Euroalueen finanssipolitiikka Euroalueen finanssipolitiikkaa keveni 2008 finanssikriisin puhjettua. Toisaalta julkisten rahoituspakettien ehtona oli julkisen talouden sopeuttaminen. Myös kasvu- ja vakaussopimuksen sääntöjä korostettiin aikaisempaa enemmän. Lopputuloksena finanssipolitiikka pikemminkin kiristyi noin 2012 eteenpäin. Samaan aikaan euroalueen inflaatio alle EKP:n tavoitteen. Reaalikorot taloustilanteeseen nähden korkeita.
Finanssipolitiikan spillover -vaikutukset FIPOon liittyy kerroinvaikutus, joka suurimmillaan taantumassa (vrt. hyödykemarkkinoiden tasapaino, luentorunko 9). FIPOn kiristäminen maassa A voi vähentää vientikysyntää maassa B. Spillover effect. Yksittäisen maan näkökulmasta elvytyksen hyödyt valuvat osin ulkomaille. Vastaavasti FIPOn kiristäminen voi aiheuttaa ongelmia ulkomailla. Periaatteessa tarve koordinoida FIPOa maiden välillä, erityisesti jos RAPOn käyttö rajoitettua (ZLB).
EMUn kehittäminen Pankkiunioni: Yhteinen talletussuoja, valvontamekanismi ja kriisinratkaisumekanismi. Periaatteena yleensä bail-in, ei bailout. Yhteiset säännöt. Parempi riskien hajautus. Esim. valtionlainasijoitukset hajautettava. Parempi yksityinen riskienjako, esim. rajat ylittävät oman pääoman ehtoiset sijoitukset. USA:ssa paljon EMUa enemmän (osa)valtioiden välistä riskienjakoa pääomamarkkinoiden kautta. Julkinen riskienjako, esim. yhteinen työttömyysvakuutus. Herättää vastustusta. Tulonsiirtounioni.
EMUn kehittäminen Finanssipolitiikan koordinaatio, esim. euroalueen valtiovarainministeri. Myös kontroversiaalia. Jäsenmaiden suvereeniteetti. Voi johtaa yhteisvastuuseen, erityisesti yhteisiin eurobondeihin. Toisaalta koordinaation tarve selvä vain poikkeusoloissa. No bailout -periaate uskottavaksi. Suomi, Saksa, Hollanti kannattavat. Esim. Italia vastustaa. Edellyttää, että valtionlainat voi uudelleen järjestellä ilman riskiä pankkikriisistä.
Yhteenveto Optimaalisen valuutta-alueen teoria: milloin yhteinen valuutta (taloudellisesti) järkevä? Rahaliitossa FIPOn rooli korostuu yksittäisen jäsenmaan kannalta. Toisaalta perusteltua asettaa yhteisiä rajoituksia esim. velkaantumiselle. Joissakin tilanteissa myös tarve koordinoida FIPOa. Eurokriisistä paljon opittavaa. Euroalueen uudistaminen kesken, mm. pääomamarkkinoiden integraatio ja pankkiunioni. Kriisin tulkinta saattaa tosin vielä muuttua.