Tampereen ylipistn hjeesta pienin mukkauksin sveltanut Heidi Paavilainen 2017 Alkuperäinen: Mäkinen, Ilkka ym. (2011) Ohje kandidaatintutkielman tekemiseen. Infrmaatitutkimus ja interaktiivinen media. http://www.uta.fi/sis/iti/pint-pas/ kurssisivut/ohje%20kandidaatintutkielman%20tekemiseen%20(infim%202011).pdf Ohjeita Opinnäytetyöskentelyyn Erityisesti mutilun pääaine Alkuperäisen tekstin kirjittajat: Ilkka Mäkinen, Mikk Pennanen, Mikk Tanni ja Sinikka Jkiniemi 1 JOHDANTO Tässä ppaassa esitellään pienimutisen tutkimusprjektin kannalta keskeiset asiat. Opas n tarkitettu käytettäväksi pinnäytehjeen rinnalla ja keskittyy erityisesti pinnäytteen kirjittamiseen. Lisää apua pinnäytteen tekemiseen saa seminaariryhmän vastuupettajalta sekä tutkimuksentek-ppaista. Viitteitä ppaisiin n ppaan lpussa. Kandipinnäytteellä piskelija sittaa kykenevänsä itsenäisen tutkielman tekemiseen. Tutkielman tekemiseen liittyy seminaarityöskentely, jssa keskeisessä sassa n tisten töiden arviinti ja sallistuminen yhteiseen keskusteluun. 2 KANDIOPINNÄYTTEEN TEKEMINEN Opinnäyte n itsenäisesti tehtävä ja kirjallisesti raprtitava pienimutinen tutkielma jstain mutiluun liittyvästä aiheesta. Tutkielmassa asetetaan yksi tai useampi tutkimusngelma ja mahdllisesti alangelmia, jiden ratkaisemiseen prjektissa pyritään. Tutkimusngelmat ilmaistaan kysymysten mudssa. Tutkimusngelman ratkaiseminen edellyttää alan kirjallisuuden, man päättelyn sekä mahdllisesti mien kkemusten yhdistämistä. Kirjallisuuden lisäksi pinnäytteessä kannattaa käyttää myös empiiristä aineista (esim. haastattelu- tai havainnintiaineista). PIENI OPINNÄYTTEEN KIRJOITUSOPAS!1
Opinnäytteen minimipituus n 15 tekstisivua ja/tai 30 000 merkkiä. Lähin vertailukhta tekstin laajuuden suhteen kandidaatin tutkielmalle n tieteellinen artikkeli. Aiheen valinta ja rajaaminen Usein piskelijilla n jkin tai muutama aihepiiri, jsta he vat erityisen kiinnstuneita. Kiinnstava aihe pinnäytteelle n saattanut löytyä aiemmin käydyiltä kursseilta, kirjallisuudesta tai sitten se saattaa lla peräisin esimerkiksi työ- tai harrastuselämässä khdatusta ngelmasta tai tiedntarpeesta. Ei kannata kuitenkaan hulestua, vaikka heti pinnäyteseminaarien alussa ei lisikaan keksinyt spivaa aihetta. Apua aiheen valitsemiseksi vi kysyä pinnäytevastaavalta, ja muilta pettajilta. Kannattaa valita aihe, jsta usk levan itselleen hyötyä jk pinnissa tai työelämässä. Kknaan uuteen aihepiirin tutustuminen vaatii alan kirjallisuuteen tutustumista ennen kuin mitään tutkimusngelmia vidaan asettaa; mikäli aiheesta n j aiempaa kkemusta, vidaan tutkimuksen alkuvaiheessa edetä jutuisammin. Esimerkiksi mikäli tutkimus liittyy suunittelutyössä khdattuun knkreettiseen ngelmaan tai sitä n käsitelty aiemmilla kursseilla, aihepiiri n entuudestaan tdennäköisesti niin tuttu, että siitä n mahdllista hahmtella runk tutkimukselle ilman laajempaa kirjallisuuskatsausta. Tisaalta itselleen täysin uuden aiheen tutkiminen n haastavaa ja pettavaista. Tutkimuksen alkuvaiheen ideinnissa, alustavassa hahmttelussa ja aiheen eri pulien tarkastelussa vidaan käyttää apuna esimerkiksi miellekarttaa (mind map). Mnissa tapauksissa alkuideintiin vi käyttää myös käsiteanalyysia, jssa tarkastellaan mitä sia ja aspekteja tutkittavaan ilmiöön kuuluu. Tässä vaiheessa vidaan käyttää apuna esimerkiksi tietsana- tai käsikirjja tai alan ppikirjja, jista saa myös termejä tiednhakuun. Varsinkin js pinnäyte n kirjallisuuspaintteinen, n syytä varmistaa, että tutkimuksen jhtajatus ja tutkimusngelmat n selkeästi määritelty. Muuten kirjittaminen muuttuu helpsti lähteiden mekaaniseksi referinniksi, ja kirjittaja jutuu lähteidensä vietäväksi eksyen pis alkuperäisestä aiheestaan. Selvä merkki tästä n se, että piskelija ei itsekään tiedä, mikä lähteissä n relevanttia ja mikä ei. Aihepiiri Aluksi valitaan aihepiiri, jsta llaan kiinnstuneita. Aihepiiri täsmennetään edelleen varsinaiseksi aiheeksi, jta tutkitaan. Aiheen löytämisen jälkeen sitä täytyy yleensä rajata. PIENI OPINNÄYTTEEN KIRJOITUSOPAS!2
Rajaamisella tarkennetaan ajatusta siitä, mitä halutaan tietää aiheesta tai mitä halutaan sittaa kerätyllä aineistlla. Aihepiirinä vi lla esimerkiksi laitskirjasttiminta, jka rajautuu aiheeksi vankilakirjastt. Yleisenä periaatteena aiheen rajaamisessa n, että n parempi kirjittaa paljn vähästä kuin vähän paljsta. Näkökulma ja jhtajatus Aiheen rajaamisen tarkituksena n löytää näkökulma, jsta aihetta tarkastellaan ja aiheesta kerrtaan. Näkökulmasta kehitetään tutkimukselle idea tai juni, jka kerrtaan jhdantluvussa. Jhtajatus hjaa työskentelyä, lähteiden etsintää, terian valintaa, aineistn hankintaa ja analyysia. Jhtajatus ja pinnäytteessä aiheeseen tettu näkökulma kannattaa tuda selvästi esille. Esimerkiksi jhtajatus vidaan mutilla seuraavasti: kirjast vankilan timinnan sana vankilakirjast kirjasttiminnan haarana vankilassa vankilakirjastt tähän saakka, tiettynä ajanjaksna tai nykyhetkellä (aikaperspektiivi: pitkittäis- tai pikittaisleikkaus) vankilakirjastt viranmaisten, vankien tai kirjastnhitajan näkökulmasta (vaihtehtna tai tisiinsa vertailtuna). Tutkimusngelmat/-kysymykset ja -menetelmät Näkökulman phjalta laaditaan varsinainen tutkimusngelma tai -kysymys, jka kannattaa jakaa vielä yksityiskhtaisempiin alangelmiin. Päängelma n useimmiten yleisluntinen kysymys, jssa näkyy kk tutkittava kknaisuus. Alangelmat vat päängelmia knkreettisemmin mutiltuja ja mahdllistavat päängelmaan vastaamisen. Ilman selkeitä tutkimustehtäviä tutkimus jää helpsti aineistn lukitteluksi. Kska tutkimuksen tavitteena n vastata asetettuihin tutkimuskysymyksiin, n pidettävä hulta siitä, että tutkimuskysymykset vastaavat niitä tavitteita, jita tutkimukselle n asetettu, ja niitä asiita, jita tdella halutaan tutkia. Tutkimuskysymyksiä phdittaessa n varttava käyttämästä epämääräisiä ilmaisuja; kysymykset pitäisi esittää niin, että niihin n mahdllista vastata yksiselitteisesti. Tutkimusstrategiaksi (tai tutkimustyypiksi) kutsutaan menetelmällisten ratkaisujen kknaisuutta, jsta suppeampana käsitteenä vidaan erttaa tutkimusmetdit eli - PIENI OPINNÄYTTEEN KIRJOITUSOPAS!3
menetelmät. Tutkimustyypit vidaan jakaa yleisimmällä taslla kvantitatiivisiin ja kvalitatiivisiin; kvantitatiiviset tutkimustyypit vidaan jakaa esimerkiksi kkeelliseen tutkimukseen ja survey-tutkimukseen. Kvalitatiivisia tutkimustyyppejä vat esimerkiksi diskurssianalyysi ja etngrafinen tutkimus (ks. tutkimusstrategiista esim. Hirsjärvi et al. 2009, 134 137). On tärkeää, että tutkimuksessa tehdyt valinnat vat yhteenspivia keskenään: tutkimustyypiksi valitaan sellainen, jka mahdllistaa tutkimuskysymyksiin vastaamisen tarkituksenmukaisimmalla tavalla (ks. mt., 128). Tutkimusmenetelmä kstuu niistä tavista ja käytännöistä, jilla aineista kerätään ja analysidaan. Aineistnkeruumenetelmiä vat lmakekyselyt, haastattelut, havainninti ja erilaisten dkumenttien käyttäminen (esim. kirjallisuustutkimuksessa). Esimerkkejä tutkimuskysymyksistä ja menetelmistä vat: lukemiseen käytetty aika vankilassa ja kirjastn rli siinä (esim. lmakekysely) kirjast vaikuttamisen välineenä eli sana vankilan kasvattavaa tavitetta, virkis- tystai tietlähteenä (haastatteluja, säädöksien, suunnitelmien, timintakert- musten tutkimista; diskurssianalyysi, sisällön erittely) kirjast vankien mytlgiassa, slangissa, ajatusmaailmassa, arjessa (ssiaaliant- rplgisia menetelmiä: havainninti ja haastattelut ym.) vankilakirjastjen kehittäminen (suunnitelmien, periaatelausumien analysintia, kkelmien evaluintia). Pienimutisessakin tutkimuksessa vi halutessaan esittää kiteytetyn hypteesin, jka n ehdtus tutkimusngelman ratkaisuksi. Se esitetään väitteenä, esimerkiksi "kirjastlla n merkittävä tehtävä vangin arjessa" tai "kirjastlla n vankilassa vain marginaalinen tehtävä. Hypteesin esittämisen jälkeen hankitaan tutkimuksen keinin tarvittava aineist, jka analysidaan, jtta vidaan jk hyväksyä tai kumta hypteesi. Jtta vidaan sana, että esim. kirjastlla n merkittävä tehtävä vangin arjessa, pitää vida määritellä vangin lukemiseen yms. käyttämä aika tai kirjasta käyttävien vankien suus kaikista tai muuta vastaavaa. Hypteesin kiteyttäminen antaa työlle ryhtiä ja n suunnittelualilla erityisesti man tutkimuksen ja ajattelun edistämisen ja syventämisen kein. Hypteesi sellaisenaan ilmaistaan mutilun pinnäytteissä harvin. PIENI OPINNÄYTTEEN KIRJOITUSOPAS!4
Tutkimus- ja kirjittamisprsessi Tutkimus- ja kirjitusprsessin alkuvaiheessa kannattaa lla hyvin salliva ja prduktiivinen erilaisten aiheiden ja ajatusleikkien kanssa, kska työ n hyvä saada käyntiin, vaikka aihe ja rajaus muuttuisikin myöhemmin. Prjektin edetessä keskitytään tiettyihin ideihin ja hylätään muita. Opinnäyteprsessi n (jälkikäteen tarkasteltuna) sarja jhdnmukaisia valintja. Kaikkea ei vi sana kaikesta. Kriittisyyden maa tekstiä ja miksei myös käytettyjä lähteitä khtaan pitää kasvaa pinnäyteprjektin lppua khden. Opinnäytettä kirjitettaessa kannattaa kysyä itseltään tistuvasti, miksi sann tekstissä näin ja visik sen sana tisin tai jättää mahdllisesti kknaan pis. Työn rungn hahmttaminen Vaikka tekisi tutkimusta aiheesta, jsta ei tiedä etukäteen paljn, kannattaa aivan alkuvaiheessakin mudstaa itselleen jnkinlainen näkemys tai visi siitä, mitä aik tutkia ja miten kirjittaa. Visi saattaa alussa lla vain muutaman lauseen mittainen, mutta j senkin perusteella vi rakentaa jnkinlaisen rungn tai sisällysluetteln. Runka tehdessä tulee listattua mukaan tettavia asiita ja phdittua niiden järjestystä, jllin n myös helpmpi nähdä, nk jkin tärkeä suus jäänyt humitta; samalla j vi phtia aiheen rajausta, kska kaikkea ei käsitellä yhdessä tutkimuksessa. Työn runk n jäsennetty esitys pinnäytteen ngelmakentästä. Rungn ei tarvitse lla lpullinen, sitä päin vastin mukataan tutkimusprsessin kuluessa, mutta se n hyvä lla lemassa hjaamassa työskentelyä: tiedät mihin löytämäsi tiedn sijitat. Kehiteltyäsi runka vit taas sen perusteella palata alkuperäiseen visisi ja tarpeen vaatiessa mukata sitä. Esimerkiksi sillin, js humaa kpiivansa tekstiään eri tsikiden ja lukujen välillä eikä saa sana mikä kuuluisi mihinkin, työn jäsennyksessä n tdennäköisesti jtain vikaa. Työn jäsennys n järkevää suunnitella työn aiheen perusteella. Esimerkiksi histriallisissa aiheissa tutkielman rakenne n luntevinta perustaa krnlgiseen järjestykseen. Muistiinpanjen kerääminen ja tallentaminen Kun tutkimusta ideidaan, n syytä kirjittaa muistiinpanja. Lähteistä mieleen tulevat ajatukset ja humit n syytä tallentaa muistiin tietkneelle, kansin, vihkn tai edes artikkelikpiiden reunihin. Kirjita muistiinpant mahdllisimman pian puhtaaksi; niiden strukturimisessa n runk hyväksi avuksi. Merkitse hulellisesti muistiin tiedn lähde, PIENI OPINNÄYTTEEN KIRJOITUSOPAS!5
artikkelin tekijä, nimeke, lehti, numer, vusi ja sivut. Kpiiden teksti ei siirry itsestään päähän tai paperille: lue kpit ja tee niihin merkintöjä, alleviivauksia, humautuksia tai muita sellaisia. Js et heti kirjita lähteistä löytämiäsi asiita kneelle, pane ainakin lukemiesi kirjjen väliin muistilappuja, jihin kirjitat sivunumern ja kiinnstavaa khtaa lunnehtivan sanan tai piminnan tekstistä, muuten et myöhemmin tiedä miksi khta n merkitty; vastaavasti kmmenti ja referi kpiita. Hyödynnä lähdetesten sisällysluettela ja hakemista (index) löytääksesi kiinnstavat khdat teksesta. Haastatteluja vi nauhittaa, mutta nauhitusten purkaminen n is urakka, jten usein jutuu tyytymään haastattelun kuluessa tehtäviin muistiinpanihin, jtka tietenkin pitää kirjittaa puhtaaksi mahdllisimman pian. Etukäteen tehdyt kysymykset tai teemjen runk vat edellytys haastattelun nnistumiselle. Käy kysymysrunk läpi hjaajan kanssa sekä keaja haastattelun kulku sellaisen henkilön kanssa, jka vi kmmentida kysymysten suvuutta. Tutkimusraprtin sat Tutkimusraprtti kstuu yleensä seuraavista sista. 1. Nimiösivu 2. Tiivistelmä 3. Sisällysluettel 4. Jhdant 5. Tereettinen tausta, kirjallisuuskatsaus (aikaisempi tutkimus) 6. Pääajatus, ngelmat ja mahdlliset hypteesit (Opinnäytteen tavitteet) 7. Menetelmät 8. Tulkset/aiheen käsittely luvuittain 10. Diskussi eli tarkastelu (päätelmät) Lähteet (Lähdeluettel) Liitteet (Taulukt, liitekuvat, pitkät luettelt yms.) Nimiösivulle tulee pinnäytteen tekijän nimi, pinnäytteen nimi, pinnäytteen tyyppi (taiteen kandidaatin pinnäyte), pääaine (Mutilun pääaine), krkeakulu (Taiteiden ja suunnittelun krkeakulu), ylipist (Aalt-ylipist) ja pinnäytteen julkaisuvusi. Työn nimeäminen. Nykyisin käytetään usein lukemaan hukuttelevia, myyviä tsikita. Tällöin asiallinen aihe n esitettävä alatsikssa. Esimerkiksi: PIENI OPINNÄYTTEEN KIRJOITUSOPAS!6
Rukusnauha ja muita rmaaneja. Sumennetun kaunkirjallisuuden valinta yleisissä kirjastissa 1880-1939. Tai Anteeksi, en llut tuntea teitä vaatteet päällä. Etngrafinen tutkielma Tampereen Rauhaniemen avantuimareista. (Pasi Heikuran gradu vudelta 2001). Kaksisaisten tsikiden muti n j menssa hi, ja vi lla virkistävää kirjittaa työlle yksinkertainen, työtä asiallisesti kuvaava yksisainen tsikk. Tiivistelmä (abstrakti) kert suppeasti lennaiset tiedt pinnäytteestä. Tiivistelmässä tulee kuvata lyhyesti työn aihepiiri, tutkimusaihe (tutkimusngelmat), käytetyt menetelmät/ lähdeaineist, tärkeimmät tulkset sekä jhtpäätökset. Tiivistelmän tarkituksena n yleisesti auttaa kiireistä lukijaa päättämään kannattaak hänen lukea kk pinnäyte. Tiivistelmä kirjitetaan viimeiseksi. Esipuheita ei yleensä kirjiteta kandidaatintutkielmiin. Esipuheita näkee j pr gradu -tutkielmissa sekä lisensiaatintöissä ja väitöskirjissa. Esipuheissa n tapana yleensä kiittää työn valmistumiseen vaikuttaneista tahja kuten työn hjaajaa, rahittajia, kärsivällistä pulisa, lapsia, mia vanhempia, uskllista kiraa, kissaa tai muuta tusta. Usein tsin kanditöissäkin listataan lpuksi henkilöt ja taht, jita kiitetään mutta ei sen kummemmin avata mihin kiits erityisesti khdistuu. Varsinkin yritysyhteistöissä kiittäminen n paikallaan. Sisällysluettel antaa kknaiskäsityksen siitä, mitä tutkimus sisältää. Se sijitetaan heti tiivistelmän jälkeen. Tutkimuksen kaikkien sien tulee sisältyä sisällysluetteln, myös alkusanjen, tiivistelmän, kirjallisuusluetteln ja liitteiden. Otsikinnin numerinnista ei susituksia, jten n makuasia, haluaak numerida tsikt. Erityisesti mniplvisia, pitkiä numerinteja kannattaa välttää, eikä edes ylimmän tsikktasn numerinti le välttämätöntä. Jhdannn tehtävänä n viedä lukija sisälle tutkimuksen aiheeseen. Sen tulee virittää lukijan kiinnstus tutkimuksen lukemiseen sekä antaa lukijalle alustavat tiedt käsiteltävästä asiasta. Lpuksi n syytä tarkistaa jhdant hulellisesti, jtta siinä ei le ristiriitaisuuksia suhteessa muuhun tekstiin. Tereettisessa taustassa esitellään keskeisimmät käsitteet, tarkastellaan (lyhyesti) asiaa kskevia keskeisimpiä teriita ja aiempaa tutkimusta. Tarkituksena n sittaa missä khdassa aikaisempaa tutkimusta tai timintaa n aukk, jta malla pinnäytteellä pyritään täyttämään. Aikaisempi tutkimus timii myös tutkimusngelmien perusteluna. Tutkimusngelma (tutkimuksen pääajatus, mahdlliset hypteesit) tudaan esille yleensä tereettisen taustan esittämisen jälkeen. Tutkimusngelmat vi esittää knkreettisina kysymyksinä jihin hakee vastausta työssään. PIENI OPINNÄYTTEEN KIRJOITUSOPAS!7
Menetelmät -sassa selstetaan tutkimuksen tessa käytettyjä menetelmiä ja sitä, kuinka tutkimuksen aineist n kttu ja analysitu. Tereettisessa tutkimuksessa esitellään lähdeaineistn lunnetta. Menetelmäsan tarkituksena n siis selstaa, mitä tutkimuksessa knkreettisesti tehtiin, ja miten tutkimus tteutettiin. Tulksissa tudaan esille, mitä tutkimuksessa saatiin aikaan, tisin santtuna mitä tekijä n työtä tehdessään "1öytänyt". Usein tulksia havainnllistetaan erilaisilla kaaviilla, taulukilla tai kuviilla. Näillä kaikilla tulee lla tsikk, kuvateksti tai muu vastaava selite, mitä ne havainnllistavat. Tulkset tulee kuitenkin selittää tekstissä. Jhtpäätöksissä phditaan tulsluvuissa esitettyjä asiita. Keskustelu-sissa tulee tuda esille se, miten tutkimuksessa nnistuttiin ratkaisemaan asetetut tutkimusngelmat, minkälaista uutta tieta tutkimus ti aiheesta, missä määrin tulkset vat yleistettävissä (erityisesti kvantitatiivisessa tutkimuksessa), miten tulksia vi hyödyntää teriassa tai käytännössä (susitukset, timeenpanehdtukset) ja millaisia jatktutkimushaasteita tutkimus ti. Kandidaatintutkielman tapauksessa n luntevaa phtia muun muassa sitä, miten aiheesta visi jatkaa maisteripinnissa. Lähteiden käyttö Lähteiden käyttö ja viittaaminen tisten tutkijiden tekemiin tutkimuksiin n lennainen sa tieteellistä kirjittamista. Kirjallisia lähteitä käytetään virikkeeksi, mien ajatusten tueksi. Viitattaessa n aina ertettava mat ja muiden ajatukset: kumpienkin suhteen n ltava kriittinen. Kaikki painettu ei le ttta, eikä kaikki mieleen julahtava le arvkasta. Viittauksia tehtäessä lähdeviitteen paikka n tärkeä, kska se sittaa rajaa man ja tisten ajatusten välillä. Tekstin tulee tisaalta lla myös luettavissa ja ymmärrettävissä niin, ettei lukijan tarvitse välttämättä lukea viitteitä. Js kirjittaja haluaa tehdä jitain lisähumautuksia tai phdiskeluja, esittää epävarmja tietja tms., ne vi tuda esille alaviitteessä. Alaviitteissä ei pidä kuitenkaan esittää tutkielman kannalta lennaisia seikkja. Suria lainauksia lähdeteksista susitellaan käytettäväksi vain, kun se n välttämätöntä ja luntevaa. Yleensä n arvkkaampaa esittää asia epäsurana lainauksena eli min sanin kska siten vi sittaa ymmärtäneensä ja pystyy lisäksi yleensä ilmaisemaan asian man näkökulman kannalta parhaalla tavalla. Surien lainausten käyttöä vi ajatella tisestakin näkökulmasta: saattaa lla myös niin, kuten usein histriallisessa tutkimuksessa tai laadullisessa 13 PIENI OPINNÄYTTEEN KIRJOITUSOPAS!8
ssiaalitutkimuksessa, että lukijan n käytännössä mahdtnta tarkistaa lähteitä, jllin n lunnllista, että käytetään suria lainauksia runsaasti. Sama tilanne n haastattelututkimuksissa tai diskurssianalyysissa, jissa surat lainaukset vat ensisijaista tutkimusaineista. Myös keskeisten käsitteiden tarkkja määritelmiä ja erityisen sattuvia ilmaisuja ynnä muita sellaisia vi lainata. Vieraskielistä tekstiä ei yleensä lainata suraan, ellei kyseessä le esimerkiksi tärkeä käsitteen määrittely. Lähteiden käytössä ja merkitsemisessä n mnia tapja; ei le niinkään tärkeätä mitä tapaa käyttää, vaan se, että n jhdnmukainen läpi työn. Lyhyt viittaamisen pas tämän tekstin liitteenä. Tekstin tyyli ja kieliasu Opinnäyte n tekstilajiltaan asiateksti. Asiatekstin kirjittamisen perustana n hyvän yleiskielen ja hyvän asiatyylin hallinta. Tärkeätä kirjittaessa n lgisuus, havainnllisuus ja mitteetn kieliasu. Asiat n esitettävä niin, että lukija vi ymmärtää kirjituksen ilman laajja esitietja. Tavitteena n se, ettei teksti sinänsä kiinnitä humita: asian välittäminen lukijille n tärkeintä. Ei tarvitse kuitenkaan tyytyä mekaaniseen ja tasapaksuun tyyliin. Persnallinen tyyli ja reipas asiiden käsittely pitävät lukijan mielenkiinnn yllä. Väitteet tulee kuitenkin perustella. Spivan aikamudn valinta vi sittautua jskus vaikeaksi kirjitettaessa. Jhdannssa aikamutna käytetään yleensä preesensiä tai imperfektiä (vrt. tässä tutkimuksessa selvitetään ja tutkimuksessa tarkasteltiin ). Aikaisempaan tutkimukseen viitattaessa aikamut vaihtelee sen mukaan kuinka kirjittaja suhtautuu referituihin ja arviituihin tutkimustulksiin (esimerkiksi Batesin tutkimuksessa selvitettiin, Hsi-Yeen tutkimuskhteena li ja niin edelleen). Viitattaessa tutkimuksen tarkitukseen, mahdllisiin hypteeseihin, tutkimuksen vaiheisiin ja tärkeimpiin tulksiin käytetään aikamutna yleensä imperfektiä. Preesensiä käytetään pulestaan phdittaessa selityksiä, arviidaan tulsten yleistettävyyttä tai seurauksia sekä vertailtaessa tulksia aikaisempiin tulksiin. PIENI OPINNÄYTTEEN KIRJOITUSOPAS!9
Työn ulkasu ja asettelu Taiteiden ja suunnittelun krkeakulu ei anna hjeita työn taitsta ja siihen liittyvistä valinnista. Seuraavassa n jtakin yleisiä tekstin mutiluun liittyviä seikkja, jita vi halutessaan hyödyntää tekstin selkeyttämiseksi. Lyhyt lainaus, jka n alle klme riviä merkitään lainausmerkkeihin; "Lainaus erttuu selvästi muusta tekstistä. Lainauksessa tulee selvästi käydä ilmi, lainauksen lähde." (Anderssn 2005, 56). Pitkät lainaukset, yli kaksi riviä, sisennetään vasemmasta ja ikeasta laidasta. Lisäksi ne ertellaan muusta tekstistä kappaleen vaihdlla. "Lainaus erttuu selvästi muusta tekstistä. Lainauksessa tulee selvästi käydä ilmi, lainauksen lähde. Lainaukset kpiidaan aina merkilleen alkuperäisestä lähteestä." (Anderssn 2005, 56). Sisennetyn lainauksen jälkeen teksti jatkuu nrmaalisti. Lainaukset haastatteluista sisennetään aina, vaikka ne lisivat lyhyitäkin. Taulukt, kuvat ja vastaavat numeridaan juksevasti, erityisesti, js tekstissä myös viitataan esimerkiksi kuvaan (kuva 1). Mahdllinen lähdeviittaus merkitään sulkuihin taulukn tai kuvan kuvatekstin perään. Pelkkä taulukn tai kuvin esittäminen ei riitä tulkseksi vaan asiaa tulee käsitellä myös tekstissä eli pitää kerta mitä taulukn tms. n tarkitus sittaa. Js pinnäytteessä n paljn taulukita tai kuvia, niistä n tapana tehdä ma erillinen luettel sisällysluetteln jälkeen. Arviiva työskentely Tisinaan seminaareissa työskennellään ppnimalla muiden tekstejä. Js ppnintia ei järjestetä seminaarissa, vi tekijä viedä tekstiään eteenpäin vastaamalla itse seuraaviin kysymyksiin: 1) Onk työn tavitteet määritelty hedelmällisesti ja laajuudeltaan spivasti? 2) V astaavatk teksti ja tsikt tisiaan? 3) Kuinka tutkielmassa levat väitteet n perusteltu? 4) Miten tutkimus yleisesti etenee (asiiden käsittelyn jhdnmukaisuus, työn rakenne, eri lukujen sijitus)? 5) Tutkimuksen tyyli ja kieliasu (asiatyyli ja kielellinen virheettömyys) 6) Viitteiden käyttö ja lähdeluetteln ikeellisuus (nk lähteet merkitty ikein; vi PIENI OPINNÄYTTEEN KIRJOITUSOPAS!10
lisäksi tarkistaa miten lähteitä n käytetty, lainattu, merkitty yms.; nk kaikki käytetyt tekset mainittu lähdeluettelssa ja päinvastin; puuttuuk jkin keskeinen lähde, nk turhia tai vanhentuneita lähteitä). 7) Tekstin ulkasu, kirjitusvirheet 8) Mitä hyvää työssä li? Miten työtä visi jatkaa? Minkälainen yleisvaikutelma työstä syntyi? Liite 1 Tutkielmanten ppaita Eskla, J. 1996. Pilkusta asiaa: hjeita tieteellisen esseen kirjittajalle. 3. pains. Kupi: Kupin ylipist, ssiaalitieteiden laits Hakala, J. T. 1999. Gradupas. Melkein maisterin niksikirja. Helsinki: Gaudeamus. Hakala, J. T. 2008. Uusi gradupas. Helsinki: Gaudeamus. Harisal, R. 2002. Otin kynän kynsihini: hjeita tutkimuksen tekijöille. Tampere: Tampereen ylipist, hallinttieteen laits. Heinisu, R. & Ekhlm, K. 1997. Elektrnisen viittaamisen pas. Jyväskylän ylipist. Jyväskylän ylipistn kirjastn julkaisuja 40. Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2009. Tutki ja kirjita. 15. uud. pains. Helsinki: Tammi. Is Gee: gradua ei jätetä. 1999. Tim. Merja Kinnunen & Olli Löytty. Tampere: Vastapain. Karist, A. & Seppälä, U. 2004. Maukas gradu: valmistusvihjeitä tutkielman tekijöille. Tampere: Vastapain. Kemppainen, T. & Latmaa, T. 1999. Ensi askelia tieteen tiellä: elektrninen aineist tiednhakuun ja tieteelliseen kirjittamiseen. 2. pains. Oulu: Oulun ylipistn kirjast. <http://herkules.ulu.fi/isbn9514272471/>. (Käytetty 15.11.2017). Tieteellinen kirjittaminen. 2002. Tim. Merja Kinnunen & Olli Löytty. Tampere: Vastapain. Liite 2 Lähteiden käyttö PIENI OPINNÄYTTEEN KIRJOITUSOPAS!11
http://www.uku.fi/ssty/lahteidenkaytt.pdf Ssiaalityön ja ssiaalipedaggiikan kandidaattiseminaari ja kandidaatintutkielma 2008 2009 Lähteiden käyttö Yleistä lähteistä Tieteellisen kirjittamisen pelisääntöihin kuuluu, että kirjittaja aiemmin tehtyjä tutkimuksia selstamalla ja arviimalla paitsi valmistaa tietä malle tutkimukselleen myös antaa tunnustuksen muille tutkijille. Kirjallisuuden harkittu valinta, hulellinen tulkinta ja lähdeviitteiden tarkka merkitseminen tekstiin kuuluvat hulelliseen tutkimuksentekn. Tutkimuksessa pitää vida erttaa, mikä tekstissä n tutkijan maa pansta ja mikä aines n muualta saatua (vrt. plagiinti). Lähteiden käytössä perusperiaatteena n, että kun jtain tdetaan tai väitetään, kerrtaan myös, mistä väite n peräisin eli mistä kirjittaja n piminut tiedn maan tekstiinsä. Ainastaan selkeästi yleisistä asiista kirjitettaessa lähdeviittaus n tarpeetn. Lähteiden käyttö tekstin phjana ei kuitenkaan tarkita jkaisen yksittäisen lauseen pimimista jstakin tietystä lähteestä, vaan kirjittaja kehittelee tekstissään maa ajatustaan ja hakee sille vahvistusta ja perusteluja lähteistä. Lähteet tulee valita kriittisesti; mikä tahansa maa ajatuksenkulkua edistävä piminta mistä tahansa ei le hyvää tutkimusta, vaan lähteiden n ltava riittävän tunnettuja ja tunnustettuja. Olennaiset lähteet tulee valita harkiten ja arviida niitä suhteessa muuhun saatavissa levaan tietn Tunnettuihin auktriteetteihin n hyvä njata tsin uusia löytöjäkin vi ja n tarpeen tehdä. Lähteiden käytössä leellista n esittää selvästi, mistä lähteestä mikin tiet tai näkökulma asiaan n pimittu. Js yhdessä kappaleessa n käytetty alkusan lähteenä yhtä ja lppusan lähteenä tista testa, ja niiden sisältämät tiedt tai näkökulmat pikkeavat tisistaan, n lähdeviitteet merkittävä siten, että viitteestä käy ilmi kummasta lähteestä kappaleen tietyt tiedt tai näkökulmat n peräisin. Js kuitenkin useat lähteet antavat tieta samasta aiheesta ja samalta kannalta tarkasteltuna, vidaan ne sijittaa peräkkäin kappaleen lppuun. Yleinen virhe n, että lähdeviitteet sijitetaan kappaleen lppuun nippuna kirjittajien nimiä välittämättä siitä, nk eri kirjittajien näkökulma asiaan sama vai tisistaan pikkeava, ja siis erittelemättä, mikä sa kappaleen sisällöstä perustuu mihinkin lähteeseen tai mikä n kirjittajan maa pansta. Tutkimuksessa käytetyt lähteet ilmaistaan sekä itse tekstissä että lähdeluettelssa. Tekstissä levan viitteen pitää antaa lähteestä niin tarkat tiedt, että se vidaan tunnistaa ja paikantaa lähdeluettelsta. Tekstiviite hjaa siis kirjituksen lpussa levaan lähdeluetteln, jsta lukija saa lähteestä tarkemmat bibligrafiset tiedt. Lähdeluetteln ja lähdeviitteen välillä tulee lla tiukka vastaavuus: viitteen tulee hjata lukija vaivattmasti lähdeluetteln ikeaan khtaan. Lähdeviitteet vidaan merkitä tekstiin usealla eri tavalla; käytänteet vaihtelevat tieteenalittain lähinnä tutkimusperinteen phjalta (ks. esim. Tutki ja kirjita 2000; Pilkusta asiaa 1995). Lähdeviitteiden merkitsemistapa saattaa vaihdella myös julkaisijittain, mahdllisesti myös laitksittain, jten kirjittajan n aina tarkistettava ennen kirjituksen julkaisemista tai arviitavaksi luvuttamista, että lähdeviitteiden merkintä ja lähdeluetteln asu nudattavat julkaisusarjan tai laitksen käytänteitä (esim. tieteellisillä lehdillä yleensä hjeet, miten viittaukset ja lähdeluettel tehdään). Oleellisinta n, että käytät valitsemaasi viittaustekniikkaa jhdnmukaisesti kk tekstissä. Älä vaihda viittaustapaa kesken tekstin.
Ssiaalityön ja ssiaalipedaggiikan kandidaattiseminaari ja kandidaatintutkielma 2008 2009 Lähdeviitteet 1) Tavanmaiset tekstiviitteet Viitteessä tulee aina mainita: lainatun kirjittajan sukunimi teksen painvusi sivunumert; pikkeuksena viittaaminen kk tekseen Asiantuntijiden valtaa nykymaailmassa vidaan tarkastella eri ulttuvuuksien avulla. Asiantuntijuus tteutuu työmarkkiniden kautta, ja sitä vidaan tarkastella yksilöllisenä, rganisatrisena ja ammattikuntaan liittyvänä. (Pirttilä 1997, 76.) Viittauksen vi tehdä asiakeskeisesti kuten edellä, eli kertmalla asian ja laittamalla lähteen sulkuihin asian perään. Viitata vi myös kirjittajakeskeisesti: Pirttilän (1997, 76) mukaan asiantuntijiden valtaa nykymaailmassa vidaan tarkastella eri ulttuvuuksien avulla. Asiantuntijuus tteutuu työmarkkiniden kautta, ja sitä vidaan tarkastella yksilöllisenä, rganisatrisena ja ammattikuntaan liittyvänä. Pisteen paikasta käy ilmi, viittaak lähde yhteen vai useampaan virkkeeseen: Viittaus sisältää vain yhden virkkeen, jka n peräisin Virtaselta (Virtanen 2005, 5). Viittaus sisältää useampia virkkeitä. Asiasta n kirjittanut Virtanen. (Virtanen 2005, 5.) Js viitatulla tekstillä/teksella n useita kirjittajia/tekijöitä, merkitään lähde seuraavasti: js tekijöitä n krkeintaan kaksi, mainitaan mlemmat: (Virtanen & Järvinen 2003, 16) js tekijöitä n useampi kuin kaksi, mainitaan vain ensimmäinen: (Nieminen ym. 2000, 20) tai vaihtehtisesti (Nieminen et al. 2000, 20) HUOM! Usean tekijän khdalla vi ensimmäisellä viittauskerralla mainita kaikki tekijät ja jatkssa vain ensimmäisen kirjittajan. Js viitataan lähteeseen, jlla ei le tiettyä kirjittajaa, vaan se n esimerkiksi jnkin kmitean mietintö, viittauksessa käytetään lähteen nimeä. Oppilashultryhmän perustamiseen ei le lakisääteistä velvitetta, eikä työmutja hjaavia nrmeja le määritelty kulun timintaa säätelevissä asiakirjissa, jten ppilashultryhmä määrittelee tehtävänsä lpulta itse kulun tarpeita vastaavasti (Oppilaan mnet auttajat 1992, 14). HUOM! Tällöin lähde löytyy myös lähdeluettelsta khdasta O -> Oppilaan mnet auttajat. Js lainataan useampaa kirjittajaa, jiden tekstissä tistuu sama asia, ertetaan tekijät pulipisteellä: (Nieminen 2000, 8; Lahtinen 1999, 15.)
Ssiaalityön ja ssiaalipedaggiikan kandidaattiseminaari ja kandidaatintutkielma 2008 2009 Samalta kirjittajalta samana vunna ilmestyneet julkaisut ertetaan lisäämällä painvuden jälkeen ilman välilyöntiä pieni kirjain alkaen a:sta: (Giddens 1990a, 184 185; Giddens 1990b, 20) Viitattaessa tekseen j edellä mainittuun tekseen uudestaan, ei le tarpeen kirjittaa nimeä ja vusilukua uudestaan vaan riittää merkintä mt. (mainittu tes): (mt. 10 12) HUOM! tätä viittaustapaa vidaan käyttää vain, js kyseiseen tekseen viitataan peräkkäin ja viittaukset vat samalla sivulla Js samasta asiasta vidaan tehdä viittauksia mneen eri tekseen mutta halutaan mainita niistä vain yksi, vidaan käyttää merkintätapja ks. esim. ja mm.: (ks. esim. Virtanen 2003) ja (mm. Lahtinen 1999) Js viitataan siihen, että jssain tisessa teksessa esiintyy hyvin samankaltaista, mutta ei täysin samaa tieta, käytetään merkintää vrt.: (vrt. Nieminen 2001) 2) Surat lainaukset Surien lainauksien käyttämistä n harkittava tarkkaan. Sanatarkasti lainattaessa käytetään lainausmerkkejä erttamaan lainattu teksti kirjittajan masta tekstistä ja merkitään viite lainausmerkkien jälkeen ennen pistettä: "Tämän päivän maailmassa tiedn hallinnan ammattilaiset tteuttavat yhteiskunnallista valtaansa työmarkkiniden kautta" (Pirttilä 1997, 76). Js lainaus n pitkä, se sijitetaan sisennyksellä ja rivivälin tihennyksellä maksi kappaleekseen. Tällöin lainausmerkkejä ei tarvita, viite sijitetaan lainauksen lppuun, lainausmerkin jälkeen ja piste tulee viitteen sisäpulelle ennen sulkumerkkiä: Asiantuntijuuden tutkimuksesta n tullut eräänlainen muti-ilmiö. Tutkimuksessa hyödynnetyt teriat vidaan jakaa teriihin asiantuntijuudesta ja sen rakentumisesta. Tämän päivän maailmassa tiedn hallinnan ammattilaiset tteuttavat yhteiskunnallista valtaansa työmarkkiniden kautta. Heillä n hallussaan tieta, jta he vivat yrittää vaihtaa markkinilla rahapalkkaan. Tämä edellyttää sitä, että työmarkkinilla n tahja, jtka tarvitsevat asiantuntijan erityistietämystä. Kun tarkastellaan asiantuntijan suhdetta työmarkkinihin, vidaan asiantuntijuus jakaa eri elementteihin (asiantuntija yksilönä, rganisaatina ja ammattikuntana). Asiantuntijan timinta yksilönä ja sana rganisaatita vidaan vielä jakaa yksityiseen ja julkiseen puleen. (Pirttilä 1997, 76.) Kuten edellä mainitusta tekstistä käy ilmi, asiantuntijuudessa vidaan erttaa useita erilaisia ulttuvuuksia.
Ssiaalityön ja ssiaalipedaggiikan kandidaattiseminaari ja kandidaatintutkielma 2008 2009 3) Tisenkäden lähteet Js kirjittajan maa tekstiä ei le saatavilla vaan judutaan lainaamaan hänen ajatuksiaan jnkin tisen lähteen kautta, käytetään tisenkäden lähdettä. Tisenkäden lähteiden käyttö tutkielmassa ei le susiteltavaa. Tisenkäden lähteen käytössä viittauksesta n käytävä ilmi kenen mukaan ketäkin lainataan. tilanne jssa Rahksen teksessa kerrtaan Habermasin näkemyksestä: Habermasin (1987) mukaan hyvinvintivalti edellyttää täystyöllisyyttä ja pitää siten täystyöllistettyä palkansaajaa nrmina mnessa mielessä (viitattu teksessa Rahknen 1996, 97). TAI (ref. Rahknen 1996, 97). TAI Hyvinvintivalti edellyttää täystyöllisyyttä, ja siten täystyöllistetty palkansaaja n yhteiskunnallinen nrmi mnessa mielessä (Habermas 1987, viitattu teksessa Rahknen 1996, 97). HUOM! lähdeluetteln tulee vain ne tekset, jtka "kulkeneet mien käsien kautta" eli tässä esimerkissä vain Rahknen, ei Habermas. Lähdeluettel Tässä n vain jitain yleisluntisia lähdeluetteln laatimisen hjeita. Tarkemmat mutiluun liittyvät hjeet kannattaa aina tarkistaa erikseen. Lähdeluettel sijitetaan tekstin lppuun (alkaen uudelta, malta sivultaan), mutta ennen mahdllisia liitteitä. Lähdeluetteln tsikksi riittää pelkkä "Lähteet". Lähdeluetteln tulee sisältää kaikki lähteet, jihin tekstissä n viitattu. Erityyppisiä lähteitä (esim. kirjat vs. lehdet) ei ertella, vaan ne sisällytetään yhteen ja samaan luetteln. Lähteitä ei numerida. Lähdeluettel aakkstuu viitattujen tekstien kirjittajien sukunimien mukaan, ei siis testen tai artikkelien nimien mukaan. Kuitenkin js viitatussa julkaisussa ei mainita kirjittajaa/kirjittajia nimeltä, merkintä alitetaan suraan julkaisun nimellä, esim. "Kmiteanmietintö"; "Stakesin raprtti" jne. Saman tekijän tekstit/tekset järjestetään painvuden mukaisessa järjestyksessä vanhimmasta uusimpaan. Saman tekijän samana vunna julkaistut tekstit/tekset sijitetaan lähdeluetteln tekstiviitteeseen merkittyjen kirjainten mukaan aakksjärjestyksessä (a, b, c, d, e jne.). Lähdetiet päättyy aina pisteeseen. 1) Lähteiden merkitsemisen perustekniikka Sukunimi, etunimi painvusi. Kirjituksen nimi. Kustantajan ktipaikka: Kustantaja. Virtanen, Matti 2003. Ssiaalityön petus. Helsinki: Otava. Js teksella n useita tekijöitä, mainitaan kaikki tekijät lukumäärästä riippumatta: Heinnen, Tuula & Spearman, Len 2001. Scial wrk practice prblem slving and beynd. Trnt: Irwin Publishing Ltd. 2) Artikkelit timitetuissa teksissa Artikkelin kirjittajan sukunimi, etunimi julkaisuvusi. Artikkelin nimi. Teksessa timittajan sukunimi, etunimi (tim.) Teksen nimi. Kustantajan ktipaikka: Kustantaja, sivunumert. Metteri, Anna 1996. Arjen tiet ja ssiaalityö terveydenhulln mniammatillisessa työryhmässä tietjen yhteensvitus. Teksessa Metteri, Anna (tim.) Mniammatillisuus ja ssiaalityö. Helsinki: Edita, 143 157. HUOM! englanninkielisissä teksissa timittajuus ilmaistaan lyhenteellä ed., saksankielisissa Hrsg. jne.
Ssiaalityön ja ssiaalipedaggiikan kandidaattiseminaari ja kandidaatintutkielma 2008 2009 3) Lait ja asetukset Lain nimi, vusi. Kkelma. Kustantajan ktipaikka. Kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelaki 1964. Sumen asetuskkelma 202. Helsinki. 4) Lehdet mainitaan aina lehden numer ja artikkelin sivut, vusikerran vi jättää pis Sukunimi, etunimi julkaisuvusi. Artikkelin nimi. Lehden nimi vusikerta (suluissa lehden numer), artikkelin sivunumert. Haatanen, Kalle 1997. Kmmunitarismi, identiteetti ja uusi yhteisöllisyys. Tiede & edistys 22 (2), 97 110. 5) Alkuperäistekset Alkuperäisteksen ilmestymisvusi syytä mainita sillin kun sillä n erityistä merkitystä, esimerkiksi ilmestymisestä kulunut vusikymmeniä (ns. klassikt) Simmel, Gerg 1986. Mudin filsfia. Sumentanut Antti Alanen. Alkuperäistes 1905. Rauma: Odessa. 6) Mietinnöt ja muistit Teksen nimi julkaisuvusi. Sarja. Kustantajan ktipaikka. Perustimeentultyöryhmän muisti (sa 2) 1983. Ssiaali- ja terveysministeriön työryhmämuisti 29. Helsinki. 7) Muut infrmaatilähteet Luennt yms. esitykset eivät le sutavia lähteitä. Js niitä kuitenkin käytetään, ne merkitään seuraavasti: Virtanen, Matti 2003. Jhdatus tieteelliseen kirjittamiseen. Luentsarja, Kupin ylipistn tieteellisen kirjittamisen laits. Haastattelut vidaan merkitä seuraavasti: Virtanen, Matti 2003. Suullinen tiednant. Virtanen, Matti 2003. Puhelinhaastattelu 19.11. Virtanen, Matti 2003. Prfessri Matti Virtasen haastattelu Kupissa 19.11. 8) Internet Internet-lähteisiin viitataan samaan tapaan kuin tavallisiin paperimutisiin lähteisiin. Tekstiin laitetaan siis sulkuihin internet-lähteen kirjittajan nimi ja vusiluku, js ne vain käytetyltä nettisivulta käyvät ilmi. Js eivät käy ilmi, vidaan viitata esim. kirjituksen tsiklla, jllin lähde tulee lähdeluettelnkin tsikn mukaan aakkstettuna. Lähdeluettssa tärkeää n lähteen mahdllisimman tarkka määrittely, eli lähdemerkinnöstä tulee käydä ilmi paitsi kirjittajan suku- ja etunimi, vusiluku ja kirjituksen tsikk, myös nettisivu, jlta kirjitus löytyy, SEKÄ merkintä siitä, millin kirjitus n netistä haettu tai luettu (vidaan käyttää ilmausta haettu, luettu tai viitattu). McNutt, Jhn G. 2002. New Hrizns in Scial Wrk Advcacy. Electrnic Jurnal f Scial Wrk 1 (1). Saatavilla www-mudssa: http://www.ejsw.net/issueview2.asp. Haettu 25.4.2005. HUOM! Viitattaessa internetlähteeseen, tulee tekstiviittaukseen sulkuihin siis kirjittajan nimi ja vusiluku, ei nettisite. Ks. myös http://www.hum.utu.fi/satakunta/digi/viittauspas/ (viittauksesta digitaalisiin lähteisiin)
Ssiaalityön ja ssiaalipedaggiikan kandidaattiseminaari ja kandidaatintutkielma 2008 2009 Kirjallisuutta: Raiski, S. 2003. Hyvä tiede myyntipuheen, väärintekemisen ja eettisten ngelmien puristuksessa. Teksessa Phjla, Anneli (tim.) Eettisesti kestävä ssiaalitutkimus. Lapin ylipistn yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja. C 47. Rvaniemi: Lapin ylipist, 23 52. Hirsjärvi, S. & Remes, P. & Sajavaara, P. 2004. Tutki ja kirjita. Helsinki: Tammi. Kinnunen, M. & Löytty, O. (tim.) 2002. Tieteellinen kirjittaminen. Tampere: Vastapain. Eskla, J. & Hämäläinen, J. 1995. Pilkusta asiaa. Ohjeita tieteellisen esseen kirjittajalle. Kupin ylipistn selvityksiä E. Yhteiskuntatieteet 1. Kupi: Kupin ylipist. Gradun tekemiseen liittyviä ppaita n lukuisia, esimerkiksi: Hakala, J. 1999. Gradupas: melkein maisterin niksikirja. Helsinki: Gaudeamus. Karist, A. & Seppälä, U. 2004. Maukas gradu: valmistusvihjeitä tutkielman tekijöille. Tampere: Vastapain. Ekhlm, K. 1997. Tee gradu! graduntekijän selviytymispas. Jyväskylä: Teknlit.