Lanu-koulutus 5.9, 11.9, 20.9.2018 EPSHP:N NUORISOPSYKIATRIAN POLIKLINIKAN PERHETYÖ TARJA ROSSI, PSYK.SH/PARI- JA PERHEPSYKOTERAPEUTTI
Nuoren arviointijaksoon liittyvä perhetyö Sinkkosen ja Kallandin ( Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria, 2016) mukaan vanhempien tehtävänä on tarjota lapselle edellytykset psyykkiselle ja sosiaaliselle kehitykselle sekä huolehtia fysiologisista tarpeista. Vanhemman ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa kiintymyssuhde kehittyy vauva-ikäisestä lähtien. Kiintymyssuhde luo perustan myös muille ihmissuhteille ja sillä on yhteys suotuisaan sosiaaliseen ja tiedolliseen kehitykseen. Lapsella on luontainen tarve olla vuorovaikutuksessa toisen kanssa. Kognitiivisen kyvyn kehittyminen vaatii sitä, että on aikuisia, jotka ovat kiinnostuneita hänestä ja vanhemmalla mentalisaatiokykyä, kykyä nähdä lapsen silmin. Lapsen ja nuoren käsitykset elämästä muodostuvat läheisten ihmissuhteiden kautta (Potilas, perhe ja perusterveydenhuolto, Larivaara, 2009). Kodin ihmissuhteissa kehittyvät arvot, asenteet, ihanteet, normikäsitys ja moraali.
Nuoruusikäisellä perheen ulkopuolinen maailma alkaa korostua ja sieltä tarjoutua toisenlaisia näkemyksiä elämästä. Joskus nämä ovat ristiriidassa perheen näkemyksiin ja tuovat haasteita nuoren ja vanhempien väliseen suhteeseen. Työntekijän tehtävänä on vanhemman mentalisaatiokyvyn vahvistaminen nuoren oireilun taustoja työstämällä ja vahvistaakseen vanhemman ja nuoren välistä suhdetta (Perheterapia 1/16; Pajulo, Salo, Pyykkönen). Pihan ja Aaltosen (Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria, 2016) mukaan perhekeskeisen työotteen tavoitteena on lisätä vanhempien ymmärrystä nuoren oireilusta tai käyttäytymisestä, että he voisivat suhtautua asianmukaisesti nuoreen. Työskentelytapa edellyttää vanhempien suurta motivoituneisuutta. Perhekeskeisen tutkimuksen tarkoitus on kerätä tietoa monesta eri näkökulmasta ja siitä syystä se on myös terapeuttista työskentelyä alkuvaiheista lähtien.
Koska tavoitteena on löytää jokin syy nuoren oireilulle, vanhemmat helposti ajattelevat heidän olevan syyllisiä ja työntekijän tehtävänä onkin asettua keskusteluun vanhempia arvostaen ja kunnioittaen. Nuoren hoito ilman perheen mukanaoloa ei onnistu. Toisaalta nuoren oireilu aiheuttaa myös huolta perheessä ja vanhemmilla. Nuoren arviointijaksoon liittyy 1-2 vanhempien tapaamista. Arviointijakson perhetyö on yhteistyösuhteen luomista, selvittelevää, informatiivista, narratiivista sekä edukatiivista. Yhteistyösuhteen luominen alkaa ensimmäisestä kohtaamisesta. Toisinaan perhetyöntekijä on jo tulohaastattelussa mukana ja tapaa vanhemmat. Monesti ensimmäinen yhteydenotto on puhelu vanhempien tapaamisajan sopimiseksi
Yhteistyösuhde vanhempiin on tärkeää sekä nuoren, että vanhempien motivaation herättelemiseksi. Yhteistyötä luodaan vanhempia kunnioittavalla ja kuulevalla asenteella, joka lisää turvallisuutta. Useimmiten vanhemmilla on hätä nuorensa puolesta ja myös häpeä omasta riittämättömyydestään. Kuullaan vanhempien huolenaiheet nuorestaan ja myös toiveet hoidolle. Luotetaan siihen, että vanhemmat ovat lapsensa parhaita asiantuntijoita ja ovat varmasti tähän asti hoitaneet vanhemmuuttaan parhaalla mahdollisella heidän elämäntilanteeseensa sopivalla tavalla. Avoimuudella ja läpinäkyvyydellä on tärkeä osansa. Tuo toteutuu siten, että käymme vanhempien kanssa saapuneen lähetteen läpi, kerromme arviointijakson kulkua, vanhempien ja nuoren omista käynneistä, sekä myös poliklinikan työskentelystä yleisesti.
Vanhempien kanssa keskustellaan myös siitä, että nuoren käynnit ovat luottamuksellisia oman työntekijän kanssa. Myös vanhempien omat käynnit perhetyöntekijänsä kanssa. Tuodaan esiin myös toiminta mahdollisissa lastensuojelullisissa tai rikosoikeudellisissa tilanteissa. Selvittelyosuudessa tarkoituksena on saada kuva koko perheen tilanteesta ja kehitysvaiheesta; keitä kuuluu perheeseen, minkä ikäisiä sisaruksia nuorella on, minkälaiset suhteet sisaruksilla on, asumisolot ja taloudellinen tilanne. Eroperheiden kohdalla tavataan molempia vanhempia, mikäli heillä on yhteishuoltajuus. Myös yksinhuoltajatilanteissa pyritään toista vanhempaa tapaamaan. Sisarusten mahdolliset oireet ja ongelmat kartoitetaan. Nuoren asiat ovat keskiössä, ei pelkästään ongelmat vaan myös vahvuudet. Kartoitetaan puberteetin alkamisajankohtaa ja nuoruusiän kehitystehtävien etenemistä. Nuoren erityisvaikeuksia kartoitetaan.
Keskustellaan koulunkäynnistä, harrastuksista ja kaverisuhteista. Käydään läpi perheen päivärytmiä, struktuuria (lepo, ruokailu, liikunta). Vanhemmuutta arvioidaan selvittämällä, onko sopivasti ikätasoisesti rajoja ja rakkautta, huolenpitoa ja hoivaa sekä myös tilaa itsenäistymiskehitykselle. Kartoitetaan muut mahdolliset toimijat perheen ympärillä. Tapaamisessa kartoitetaan myös vanhempien parisuhteen tilaa, erovanhempien keskinäisiä suhteita, myös perheen ilmapiiriä sekä vanhempien omaa päihdekäyttöä ja mielenterveysongelmia. Edukatiivisessa osiossa annetaan tietoa nuoruusiän kehitystehtävistä; itsenäistyminen ja irtautuminen vanhemmista. Usein nuorella on jo perustason palveluissa asetettu diagnoosi. Vanhemmille annetaan tietoutta oireista ja myös ohjaus Nuorten mielenterveystalon sivustoille.
Myös vanhempien ja suvun mahdolliset altistukset mielenterveys- ja päihdeongelmista kartoitetaan. Itse käytän edukatiivisessa osuudessa yleensä fläppitaululle piirtämääni stressi-haavoittuvuus (-alttius) mallia, (Jänkälä & Saarinen & Karinen, 2001). Malli on yksinkertainen laatikkomalli, jossa ajatellaan, että koettu stressi (ajankohtainen tai aiempi) aiheuttaa jonkinlaisia unihäiriöitä, alttiutta on jokaisella jossain sukupolvien ketjussa. Alttius psyykkiseen sairastumiseen on sitä voimakkaampi, mitä lähempänä sukulaisuussuhteissa on psyykkisiä ongelmia. Koettua stressiä kartoitetaan niin nuoren kuin vanhempienkin osalta, etenkin jos vanhemmalla itsellään on ollut/on mielenterveys häiriöitä tai todettu sairaus. Stressitekijöitä kartoitetaan myös aiempien vuosien osalta. Uneen liittyvät häiriöt kartoitetaan. Myös nuorta suojaavat ja haavoittavat tekijät kartoitetaan.