FI KOMISSAARIEHDOKKAIDEN KUULEMINEN EUROOPAN PARLAMENTISSA EHDOKKAAN VASTAUKSET PARLAMENTIN KYSYMYKSIIN Osa A Yleiset kysymykset Danuta HÜBNER (aluepolitiikka) I. Henkilökohtaiset ja työkokemukseen liittyvät asiat 1. Minkä pätevyytenne ja työkokemuksenne osa-alueiden katsotte vaikuttaneen erityisesti nimitykseenne, ja mitä niistä pidätte erityisen merkittävinä tulevaa komission jäsenen roolia ajatellen? Minulla on monipuolinen yli 30 vuoden työkokemus: olen toiminut 23 vuotta korkeakoulutasolla opettajana ja tutkijana kansainvälisen talous-, teollisuus- ja kehitysyhteistyöpolitiikan aloilla, seitsemän vuotta kansallisen julkishallinnon palveluksessa talouspolitiikasta sekä ulko- ja EU-asioista vastaavana ministerinä ja apulaisministerinä sekä kolme vuotta kansainvälisen järjestön palveluksessa Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomissiossa. Näinä vuosina olen tehnyt tiivistä yhteistyötä kansallisen ja kansainvälisen liike-elämän kanssa, ollut mukana neuvotteluissa, jotka koskivat Puolan liittymistä OECD:hen ja Euroopan unioniin, ja luonut hyvät suhteet alueellisiin, kansallisiin ja eurooppalaisiin kansalaisjärjestöihin. Olen työskennellyt monikulttuurisessa ympäristössä kansainvälisen hallinnon johtotehtävissä tehden yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa. Olen myös oppinut yhdistämään teoreettiset vaatimukset ja poliittisen pragmatismin etsittäessä toimivia ratkaisuja ongelmiin. Toukokuun alusta 2004 alkaen olen saanut toimia Euroopan komission jäsenenä. II. Riippumattomuus 2. Miten kuvailisitte velvollisuuttanne hoitaa tehtäviänne riippumattomasti ja miten aiotte konkreettisesti noudattaa tätä periaatetta? Komission jäsenten riippumattomuudesta määrätään olennaiselta osin Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 213 artiklan 2 kohdassa, jossa komissaareja kielletään ottamasta 1
ohjeita jäsenvaltioiden hallituksilta tai muilta tahoilta sekä pidättäytymään tehtäviensä kanssa ristiriidassa olevista toimista. Olen täysin yhtä mieltä periaatteesta, jonka mukaan komission jäsen hoitaa tehtäväänsä riippumattomana Euroopan yhteisön edun mukaisesti. Mielestäni tämä edellytys täyttyy kohdallani, sillä tultuani nimitetyksi nykyisen komission jäseneksi lopetin sellaisen poliittisen ja yksityisen toiminnan, joka voisi olla jollakin tavalla ristiriidassa komission jäsenen velvollisuuksieni kanssa. Ennen EU:n yhteisen edun määrittelemistä tietyllä alalla on otettava huomioon kaikkien intressitahojen edut. Aionkin kuulla mahdollisimman monenlaisia unionin sisällä esiintyviä mielipiteitä, koska se on mielestäni komission jäsenen velvollisuus. Pidän tätä erityisen tärkeänä omalla vastuualueellani, jolla on sovitettava yhteen lukuisten alueellisen, kansallisen ja unionin tason toimijoiden edut. 3. Voitteko antaa Euroopan parlamentille yksityiskohtaisia tietoja viimeaikaisista ja nykyisistä taloudellisista ja poliittisista kytköksistänne ja toimistanne sekä muista sitoumuksista, jotka saattavat olla ristiriidassa tulevien tehtävienne kanssa? Minulla ei ole poliittisia, liike-elämään liittyviä eikä taloudellisia kytköksiä tai tehtäviä, jotka voisivat olla ristiriidassa tulevien tehtävieni kanssa. Mielestäni tätä hyvää toimintatapaa on syytä noudattaa toimielinten avoimuuden ja poliittisella valtuutuksella toimivien henkilöiden uskottavuuden takaamiseksi. III. Euroopan unionin tulevaisuus 4. Nykyiset perussopimukset sitovat tietenkin komissiota ja sen jäseniä, kunnes sopimus Euroopan perustuslaista on saatu kokonaan ratifioiduksi. Koska sopimus perustuslaista kuitenkin on nyt hyväksytty, mihin toimiin komissio voi mielestänne ryhtyä jo ennen sopimuksen muodollista ratifiointia? Seuraavien kahden vuoden aikana komission tärkeimpänä tehtävänä on tiedottaa suurelle yleisölle Euroopan yhdentymisen kaikista osa-alueista, kun taas kansallisten hallitusten on kohdistettava toimensa ratifiointiprosessiin. Tältä pohjalta komission täytyy luonnollisesti jakaa unionin kansalaisille tietoa perustuslain merkityksestä selkeästi ja puolueettomasti välttäen puuttumista kansallisella tasolla käytävään keskusteluun. Välttämättömät valmistelut sellaisia perustuslakiin perustuvia uudistuksia varten, jotka edellyttävät komission ehdotuksesta toteutettavia täytäntöönpanotoimia, on aloitettava jo ennen perustuslain voimaantuloa, kuten hallitusten välisen konferenssin julistuksessa edellytetään Euroopan ulkoisen toiminnan yksikön perustamisen osalta. Tämä on komission, yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja jäsenvaltioiden yhteinen tehtävä. Samaten muilla alueilla, esimerkiksi kansalaisten aloiteoikeutta koskevan lainsäädännön valmistelussa, voidaan varmasti tehdä hyödyllistä työtä jo nyt. Yleisesti komission olisi otettava perustuslain henki huomioon kaikissa toimissaan ja ehdotuksissaan ja erityisesti sellaisissa säännöksissä, jotka mahdollistavat tiiviimmän yhteistyön Euroopan parlamentin ja kansallisten kansanedustuslaitosten kanssa. 2
Omaan vastuualueeseeni liittyy seuraava perustuslakiluonnoksen uusi koheesiopolitiikkaa koskeva artikla: "Edistääkseen koko unionin sopusointuista kehitystä unioni kehittää ja harjoittaa toimintaansa taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseksi. Unioni pyrkii erityisesti vähentämään eri alueiden välisiä kehityseroja sekä heikoimmassa asemassa olevien alueiden tai saarien jälkeenjääneisyyttä. Asianomaisista alueista kiinnitetään erityistä huomiota maaseutuun, teollisuuden muutosprosessissa oleviin alueisiin sekä vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestötilanteeseen liittyvistä haitoista kärsiviin alueisiin, kuten pohjoisimpiin alueisiin, joiden väestöntiheys on erittäin alhainen, sekä saaristo-, rajaseutu- ja vuoristoalueisiin." Vaikka komission ei perustuslakiluonnoksessa edellytetä ryhtyvän toimiin välittömästi ennen kuin kansalliset kansanedustuslaitokset ovat sopimuksen ratifioineet, koheesiopolitiikkaa koskevan artiklan uuden sanamuodon henkeä noudatetaan komission heinäkuussa 2004 hyväksymissä ohjelmakautta 2007 2013 koskevissa säädösluonnoksissa. Komissio esittää muun muassa, että vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestötilanteeseen liittyvistä haitoista kärsiviin alueisiin suunnattaisiin entistä enemmän huomiota. 5. Lissabonin strategia on kymmenvuotisstrategia, jolla pyritään tekemään Euroopan unionista maailman dynaamisin, kilpailukykyisin ja kestävin talous vuoteen 2010 mennessä. Strategiaan sisältyvät kestävän kehityksen kolme pilaria: talous, sosiaaliasiat ja ympäristö. Toimikautenne päättyy juuri vuoteen 2010. Miten Te komission jäsenenä toimisitte vauhdittaaksenne Lissabonin tavoitteiden toteutumista, ja mitkä olisivat mielestänne tärkeimmät painopistealueet? Lissabonin strategiaa on nyt toteutettu sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla neljä vuotta, ja tämänhetkinen tilanne on ristiriitainen. Edistystä on saavutettu jonkin verran työpaikkojen luomisessa ja pitkäaikaistyöttömyyden vähentämisessä, ja joitakin keskeisiä markkinoita on avattu kilpailulle joko kokonaan tai osittain, mikä alentaa kuluttajien ja yritysten maksamia hintoja. Yleiset talousnäkymät ovat kuitenkin epäsuotuisammat, ja useimmissa unionin kansantalouksissa kasvu on jäänyt tavoiteltua alhaisemmaksi. Perusteellisempi analyysi Lissabonin strategian toteutumisesta neljän viime vuoden aikana osoittaa tavoitteista jäämisen johtuvan osaltaan myös siitä, ettei ole ollut poliittista tahtoa muuntaa Lissabonissa annettuja sitoumuksia toiminnaksi ja konkreettisiksi tuloksiksi ja etteivät käytetyt välineet ole olleet tavoitteiden kannalta parhaita mahdollisia. Se, että joiltakin jäsenvaltioilta puuttuu poliittista tahtoa toteuttaa välttämättömiä uudistuksia nopeasti, osoittaa, että strategiaan ei ole kansallisella tasolla sitouduttu riittävästi. Hallinnon toteutusvälineet ovat myös kärsineet tästä tilanteesta, minkä vuoksi tavoitteista on jääty entistä enemmän. Viivästykset EU-säädösten saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja niiden puutteellinen täytäntöönpano heikentävät yhteisön välineiden tehoa, ja jäsenvaltioiden haluttomuus sitoutua unionin toimiin estää koordinointijärjestelmiä, kuten avointa koordinointimenetelmää, toimimasta kunnolla. Vakavana puutteena voitaneen nähdä myös Euroopan parlamentin ja kansallisten kansanedustuslaitosten aktiivisen panoksen 3
puuttuminen, ja sen myötä myös työmarkkinaosapuolten ja ylipäänsä kansalaisten osallistuminen on jäänyt vähäiseksi. Tilanne ei voi jatkua tällaisena, semminkin kun ratkaistavina on sellaisia pitkän aikavälin haasteita kuin väestön ikääntyminen ja kiihtyvä maailmanlaajuinen kilpailu (Kiinan ja Intian kaltaiset nopeasti ja voimakkaasti kasvavat kansantaloudet aiheuttavat yhä enemmän kilpailupainetta EU:n teollisuudelle). Siksi olisikin hyödynnettävä tehokkaasti tilaisuus kiinnittää vuoden 2005 väliarvioinnin yhteydessä uudestaan huomiota Lissabonissa asetettuihin tavoitteisiin ja ottaa ne jälleen EU:n politiikkojen keskiöön, vaikka onkin jo melko varmaa, ettei unioni saavuta strategista tavoitettaan vuoteen 2010 mennessä. Eurooppa-neuvosto pyysi maaliskuussa 2004 komissiota perustamaan Wim Kokin johdolla toimivan korkean tason työryhmän, jonka tehtävänä on arvioida Lissabonin prosessia kokonaisuudessaan ja antaa suosituksia sen tehostamiseksi. Tällä raportilla on merkittävä osuus laadittaessa Lissabonin strategian väliarviointia vuonna 2005. Nähdäkseni vuoden 2005 väliarvioinnissa käsiteltäviä keskeisiä kysymyksiä, jotka ovat tässä vaiheessa komission ennakoitavissa, ovat muun muassa seuraavat: Lissabonin strategian lukuisten tavoitteiden joukossa on keskityttävä entistä enemmän strategisiin painopistealueisiin EU:n ja kansainvälisen talouden tilanteen perusteelliseen analyysiin pohjautuen. Kasvu ja työllisyys voidaan säilyttää keskiössä kyseenalaistamatta eurooppalaisen yhteiskuntamallin osatekijöiden eli taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöä koskevan ulottuvuuden välistä välttämätöntä tasapainoa. EU:n laajentumisen tarjoamat mahdollisuudet on hyödynnettävä niin, että koko unionin talouskasvuun ja kilpailukykyyn maailmanmarkkinoilla saadaan uutta pontta. EU:n kilpailukyvyn parantamiseksi on panostettava tietämykseen (kuten tutkimus- ja innovaatiotoimintaan), toteutettava sisämarkkinat, parannettava yritysten liiketoimintaympäristöä ja kilpailukykyä, pyrittävä entistä tehokkaammin saattamaan työmarkkinauudistukset päätökseen ja hyödynnettävä ympäristönäkökohtiin liittyviä synergiaetuja. Olen vakuuttunut siitä, että oman vastuualueeni kannalta tarkasteltuna ja ennen kuin asiasta käydään keskustelua uuden komission jäsenten kesken on syytä korostaa, että Lissabonin strategia on olennaisesti yhteydessä koheesiopolitiikkaan. Tämä johtuu seuraavista syistä: Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) ja koheesiorahasto ovat keskeisiä välineitä toiminnassa, joka tähtää Lissabonin ja Göteborgin kokouksissa asetettuihin tavoitteisiin. Koska ne on suunniteltu nimenomaan EU:n alueiden välisen koheesion lisäämiseen, niillä edistetään samalla koko unionin kestävää talouskehitystä. Kokonaiskuvan antamiseksi mainittakoon, että EAKR:sta kaudella 2000 2006 myönnettävästä rahoituksesta noin 8,5 miljardia euroa käytetään tutkimus- ja kehitystyöhön, 29 miljardia euroa liikenteen infrastruktuurihankkeisiin, 5,5 miljardia televiestintä- ja tietoyhteiskuntahankkeisiin ja 10 miljardia euroa ympäristöinfrastruktuuriin. Tämä koko unionia koskeva aluepolitiikan ulottuvuus korostuu komission heinäkuussa 2004 antamissa asetusluonnoksissa, joissa muun muassa määritellään selkeästi rakennerahastojen ensisijaiset rahoituskohteet. 4
Nähdäkseni koheesiopolitiikan alalla olisi pyrittävä entistä suurempaan synergiaan unionin eri politiikkojen välillä, jotta EU:n toimista saataisiin mahdollisimman paljon lisäarvoa. Tietoon perustuvan talouden perustekijöiden, joita ovat uudet viestintätekniikat, tutkimus, kehitys ja innovatiivisuus sekä elinikäinen koulutus, olisi entistä suuremmassa määrin oltava mukana EU:n koheesiopolitiikassa, jolloin kilpailukyky parantuisi niin alueellisella kuin unionin tasollakin. Toimimalla aktiivisesti komission Lissabon-ryhmässä haluan varmistaa, että EU pyrkii kaikin keinoin Lissabonissa asetettuihin tavoitteisiin. Unionin tasolla koheesiorahasto ja rakennerahastot ovat keskeisiä välineitä. Uskon myös, että näitä rahastoja hyödyntämällä voimme saada alueet kumppaneineen sitoutumaan Lissabonin prosessiin voimakkaammin. Lissabonin tavoitteiden saavuttaminen ei kuitenkaan ole mahdollista, elleivät kansalaiset, työmarkkinaosapuolet ja muut sidosryhmät tue asiaa voimakkaammin. On etsittävä tehokkaampia viestintävälineitä ja -kanavia, jotta sidosryhmät sitoutuvat tavoitteisiin asianmukaisesti. Saanen tässä yhteydessä korostaa kokemustani Lissabonin strategian toteutusvälineen perustamisesta Puolassa. Ns. Puolan Lissabonin strategiafoorumi toimii epäpoliittisena foorumina, jolla yhteiskunta voidaan ottaa mukaan strategian tavoitteiden toteutustyöhön. Foorumi kokoaa yhteen edustajia muun muassa hallinnosta, pk-yrityksistä ja teollisuudesta sekä merkittävästä puolalaisesta tutkimuslaitoksesta. Sen myötävaikutuksella on julkaistu useita raportteja, joissa pohditaan keinoja muuntaa Lissabonin strategia kansallisiksi sosioekonomisiksi kehitystavoitteiksi. Tässä yhteistyömuodossa korkeakoulujen ja liike-elämän edustajat ovat päässeet vaikuttamaan aktiivisesti hallituksen ohjelmiin, ja se on lisännyt puolalaisen yhteiskunnan tietoisuutta Lissabonin strategiasta. Foorumi on myös järjestänyt kaksi konferenssia, joihin osallistui EU-maiden johtajia (mm. Britannian pääministeri Blair ja Saksan liittokansleri Schröder), kansallisten organisaatioiden johtajia sekä liike-elämän, ammattiliittojen ja kansalaisjärjestöjen edustajia. Tilaisuudet saivat tiedotusvälineissä suurta huomiota, koska Puolan suurimpien tiedotusvälineiden kanssa oli tehty kumppanuussopimukset. 6. Miten aiotte parantaa komission julkista kuvaa? Komission jäsenten, Euroopan parlamentin jäsenten ja kansallisten hallitusten ministereiden on pyrittävä yhteistoimin muuttamaan kuva kasvottomasta ja etäisestä unionista olemalla mahdollisimman paljon mukana kentällä ja osallistumalla kotimaassaan käytävään keskusteluun. Kuten komission uusi puheenjohtaja Barroso on todennut, kunkin komission jäsenen on toimittava EU:n lähettiläänä omassa maassaan. Tässä yhteydessä komission jäsenet kantavat erityistä vastuuta perustuslakisopimuksen osalta. Rakennerahastoilla ja koheesiorahastolla on ollut tärkeä tehtävä siinä, että unionin panos EU:n kansalaisten elämään on tullut näkyväksi. Lukisin myös vuonna 2002 perustetun EU:n solidaarisuusrahaston niihin ydintoimintoihin, joista on välittynyt unionin solidaarisuus kansalaisiaan kohtaan. Näitä rahastoja tehokkaasti käyttämällä on erittäin hyvät mahdollisuudet parantaa EU:n ja sen toimielinten kuvaa kansalaisten silmissä. Unionin kansalaisia on mahdoton tavoittaa ilman viestintää ja vuoropuhelua paikallisella ja alueellisella tasolla. Näin ollen aionkin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja luoda mahdollisimman paljon yhteyksiä EU:n kansalaisiin, jotta Euroopan komission panos todella huomataan. Komission julkista kuvaa olisi kuitenkin rakennettava myös vastaamalla tehokkaasti EU:n kansalaisten tarpeisiin ja odotuksiin sekä noudattamalla hyvää ja avointa hallintokäytäntöä politiikan toteuttamisessa ja varainhoidossa. Komission jäsenten olisi pyrittävä kaikin keinoin 5
luomaan komissiolle oma imago, jotta kansalaiset saisivat selkeämmän käsityksen sen tarkoituksesta ja tehtävistä. Komission jäsenten henkilökohtaisen sitoutumisen lisäksi olisi parannettava kumppanuutta päätöksenteossa ja viestinnässä. Jäsenvaltioille olisi tehtävä selväksi, että koska EU-päätökset tehdään ja politiikkaa toteutetaan yhdessä, vastuu tiedon välittämisestä suurelle yleisölle on myös yhteinen. Komission ja koko EU:n imagoon vaikuttaa myös toimielinten välinen viestintä, ja siksi yhteistyömenettelyjä olisi pyrittävä kehittämään edelleen. Komission aloitteista olisi tiedotettava ja keskusteltava kunnolla ja niitä olisi perusteltava riittävästi. Tiedottamisen tulisi siis olla politiikan toteuttamisen olennainen osa, ja keskeisiä aloitteita varten olisikin laadittava viestintästrategiat. Erityisen tärkeiden aiheiden yhteydessä olisi toteutettava tiedotuskampanjoita. Komission jäsenten on syytä perustella politiikkaansa käyttämällä hyväkseen kaikkia viestintävälineitä entistä tehokkaammin ja luotava yhteyksiä erityisesti audiovisuaaliseen ja sähköiseen mediaan sekä lehdistön mielipidejohtajiin. IV. Demokraattinen vastuu Euroopan parlamentille 7. Miten katsotte olevanne vastuussa Euroopan parlamentille? Komission vastuulla Euroopan parlamentille on perustavanlaatuinen merkitys Euroopan unionin demokratiarakenteen vahvistamisen kannalta. Euroopan parlamentilla, joka on ainoa suorilla vaaleilla valittava EU:n toimielin, on täysi demokraattinen legitiimiys, ja se edustaa jäsenvaltioiden kansalaisia. Sen toimivalta ja vaikutusvalta ovat koko ajan kasvaneet, mitä on pidettävä myönteisenä. Euroopan parlamentti on myös komission luonnollinen liittolainen, mikä edellyttää runsasta päivittäistä yhteistyötä toimielinten välisen rakentavan poliittisen vuoropuhelun pohjaksi. Puheenjohtaja Barrosohan jo sitoutui parlamentille osoittamassaan puheessa kumppanuuteen parlamentin kanssa, ja korosti sitä, että komission ja parlamentin välillä on oltava tiivis ja myönteinen, osapuolten roolin ja tehtävät huomioon ottava yhteistyösuhde, ja lupasi pitää yllä säännöllistä vuoropuhelua parlamentin kanssa. Omalta osaltani tämä tarkoittaa sitä, että komission jäseneen on olemassa suora yhteydenottokanava ja että hän on parlamentin jäsenten tavoitettavissa. Lisäksi se tarkoittaa avoimuuden periaatteen noudattamista komission toimien suhteen, ripeää ja selkeää tiedottamista, halua kuunnella tarkoin parlamentin esiin nostamia kysymyksiä ja pitää niitä tärkeänä tekijänä komission jäsenen tehtävien hoidossa sekä halua ottaa parlamentin näkemykset huomioon. Aion myös parhaani mukaan tiedottaa asianomaisille parlamentin valiokunnille toimivaltaani kuuluvista asioista ja osallistua valiokuntien kokouksiin joko parlamentin kutsusta tai omasta pyynnöstäni. Lupaan noudattaa ja toteuttaa Euroopan parlamentin ja komission välisistä suhteista tehtyyn puitesopimukseen perustuvia komission sitoumuksia. Sopimuksen tarkoituksena on lisätä komission vastuuta, lisätä rakentavaa vuoropuhelua ja poliittista yhteistyötä ja parantaa tiedon kulkua. Olen tietoinen siitä, että Euroopan komission jäsenet vastaavat parlamentin edessä myös yksilöinä asioista, jotka kuuluvat heidän omaan vastuualueeseensa tai jotka komission puheenjohtaja on antanut heidän vastuulleen, tämän kuitenkaan rajoittamatta kollegiaalisuuden periaatteen soveltamista. 6
a. Oletteko pelkästään poliittiselta kannalta katsoen sitä mieltä, että asianomaisen komission jäsenehdokkaan olisi vedettävä ehdokkuutensa takaisin siinä tapauksessa, että parlamentin järjestämä kuuleminen johtaa kielteiseen lausuntoon? Komissaariehdokkaiden kuulemiset Euroopan parlamentissa ovat olennaisen tärkeitä hyvien yhteistyösuhteiden luomiseksi parlamentin ja komission jäsenten välille. Niillä vahvistetaan myös uuden komission legitiimiyttä, koska ilman parlamentin luottamusta komission työ ei voi olla hedelmällistä ja tehokasta. Siksi suhtaudun kuulemiseen vakavasti ja katson sen olevan merkittävä osa vastuutani parlamentille. Jos Euroopan komission jäsenehdokas ei saa kuulemisessa parlamentin hyväksyntää, komission puheenjohtajan on tehtävä asianmukaiset johtopäätökset. Hyväksyn täysin Euroopan parlamentin ja komission välisistä suhteista tehdyn puitesopimuksen periaatteen, jonka mukaan komission puheenjohtaja voi pyytää komission jäsentä eroamaan, jos parlamentti ilmaisee epäluottamuksensa tätä kohtaan. b. Missä määrin katsotte olevanne vastuussa vastauksista, jotka yksikkönne laativat parlamentille sen vetoomusvaliokunnan tai muiden asiasta vastaavien valiokuntien esittämien pyyntöjen johdosta? Jos Teitä kehotetaan perustelemaan tai selittämään komission aiempia toimia tai laiminlyöntejä, missä määrin katsotte olevanne vastuuvelvollinen parlamentille Sitoudun noudattamaan seuraavia sääntöjä ja periaatteita: Euroopan parlamentin ja komission välisistä suhteista tehdyssä puitesopimuksessa todetaan selkeästi, että jokainen komission jäsen kantaa poliittisen vastuun toimista hänen tehtäviinsä kuuluvalla alalla, tämän kuitenkaan vaikuttamatta komission kollegiaalisuuden periaatteeseen. Komission jäsenten toimintasäännöissä todetaan, että kukin komission jäsen vastaa kollegiolle toimistaan ja yksiköidensä toimista. Toisaalta taas pääjohtaja vastaa komission jäsenelle ja kollegiolle näiden antamien suuntaviivojen asianmukaisesta täytäntöönpanosta ja erityisesti pääosaston tai yksikön johtamisesta toimivallan jaon mukaisesti. Virkaan astuttuani selvitän yksiköitteni avustuksella perusteellisesti, mitä pääosaston päivittäiseen työhön kuuluu, kuka on vastuussa mistäkin ja mitä ongelmia ja riskejä työhön liittyy. Jos ongelmia ilmenee, teen perusteellisen tilannearvion ja ryhdyn tarvittaessa toimiin toimivaltani rajoissa ja/tai teen viipymättä ehdotuksia toimiksi, joilla vastuualueeseeni mahdollisesti vaikuttava ongelmatilanne voidaan korjata, ja toteutan ripeästi toimenpiteet, joista kollegio on päättänyt. Avoimuuden ja parlamentin asianmukaisen tiedonsaannin varmistamiseksi tiedotan tarpeellisiksi katsomistani merkittävistä muutoksista parlamentille, ja varsinkin silloin, kun uusilla toimilla halutaan korjata aiempaa ongelmatilannetta. 7
Pyrin varmistamaan jonkinasteisen institutionaalisen jatkuvuuden erityisesti omalla vastuualueellani. Toisaalta olen tietoinen oikeudestani esittää tämän alan politiikkaan muutoksia, joita koskevat lopulliset päätökset tehdään kollegiossa. Aion kiinnittää suurta huomiota parlamentin vetoomusvaliokunnan pyyntöihin. Vuonna 2003 aluepolitiikan pääosastoon tuli vetoomusvaliokunnalta 45 pyyntöä, jotka koskivat pääasiassa ympäristö- ja alueasioita. Lisäksi pyrin pitämään parlamentin jäsenten kirjallisiin ja suullisiin kysymyksiin annettujen vastausten laadun korkeana. Vuonna 2003 aluepolitiikan pääosasto oli mukana laatimassa vastauksia yli 400 kirjalliseen ja lähes 70 suulliseen kysymykseen. c. Millaisessa poliittisessa vastuussa katsotte olevanne parlamentille pääosastonne tai -osastojenne toiminnasta? Mihin toimiin aiotte ryhtyä varmistaaksenne, että pääosastoanne tai -osastojanne hallinnoidaan hyvin? Käsitykseni poliittisesta vastuusta perustuu seuraaviin periaatteisiin: Kuten totesin vastauksessani kysymykseen 7 b, on pidettävä mielessä Euroopan parlamentin ja komission välisistä suhteista tehty puitesopimus, jossa todetaan selkeästi, että jokainen komission jäsen kantaa poliittisen vastuun toimista hänen tehtäviinsä kuuluvalla alalla, tämän kuitenkaan vaikuttamatta komission kollegiaalisuuden periaatteeseen. Komission jäsenten toimintasäännöissä todetaan, että kukin komission jäsen vastaa kollegiolle toimistaan ja yksiköidensä toimista. Toisaalta taas pääjohtaja vastaa komission jäsenelle ja kollegiolle näiden antamien suuntaviivojen asianmukaisesta täytäntöönpanosta ja erityisesti pääosaston tai yksikön johtamisesta henkilöstösäännöissä, varainhoitoasetuksessa, menettelysäännöissä ja komission hallinto- ja varainhoitouudistuksen yhteydessä annetuissa säännöissä määritellyn toimivallan jaon mukaisesti. On kuitenkin syytä korostaa, että komission jäsenen ja yksiköiden väliset suhteet perustuvat ennen muuta lojaalisuuteen, luottamukseen ja avoimuuteen. Komission jäsenten ja heille raportoivien yksiköiden välisten suhteiden osalta toimintasäännöissä selvennetään ja vahvistetaan pääjohtajien ja yksiköiden velvollisuutta informoida komission jäseniä. Huomattakoon myös, että kabinettipäällikkö ja pääjohtaja ovat velvollisia tiedottamaan toisilleen yhteydenpidosta ulkopuolisiin tahoihin komission jäsenen vastuualueeseen kuuluvissa asioissa. Sisäisen viestinnän osalta muistettakoon, että komissiossa on jo pantu täytäntöön toimintasuunnitelma, jonka tavoitteena on nimenomaan parantaa sisäistä viestintää ja komission jäsenten tiedonsaantia. Sen lisäksi, että komission jäsen on poliittisesti vastuussa pääosastonsa toimista, on huomattava, että seuraavanlaisissa tapauksissa vastuu on henkilökohtainen: 8
- kun komissio jäsen rikkoo kollegiaalisuuden periaatetta, - kun komission jäsen käyttäytyy henkilökohtaisesti epäasianmukaisella tavalla, - kun komission jäsen ei pätevyydeltään ole tehtäviensä tasolla. Parlamentille 21.6.2004 osoittamassaan puheessa puheenjohtaja Barroso totesi, ettei hän epäröisi pyytää komission jäsentä eroamaan, jos tämä olisi suoriutunut heikosti tai epäonnistunut tehtävissään. Pääosaston hyvää hallinnointia koskevaan kysymykseen vastaan, että suhteissani aluepolitiikan pääosaston eri yksiköihin aion hyödyntää edeltäjieni luomia hyvin organisoituja suhteita. Haluan erityisesti luoda hyvät ja rakentavat yhteistyösuhteet kabinettini ja pääosaston välille ja ylläpitää niitä. Tiedän voivani luottaa hyvin johdettuun pääosastoon, ja aion varmistaa sen, että yksikköjäni johdetaan korkealaatuisesti. Vaatimus on linjassa komission strategisen ja ohjelmasuunnittelun tehostamispyrkimysten kanssa. Komission jäsenenä kannan täyden poliittisen vastuun, ja edellytän aluepolitiikan pääosaston pääjohtajan sitoutuvan täydellisesti hallinnollisiin tehtäviinsä, joista hän vastaa minulle ja komissiolle. Komission jäsen päättää aluepolitiikan täytäntöönpanon suuntaviivoista ja painopisteistä komission vuotuisen työohjelman huomioon ottaen. Aluepolitiikan pääosasto vastaa näiden suuntaviivojen ja painopisteiden soveltamisesta. Näiden komission jäsenen määrittelemien suuntaviivojen ja painopisteiden pohjalta aluepolitiikan pääosasto laatii vuotuisen hallintosuunnitelman, jonka pääjohtaja toimittaa komission jäsenelle. Jos esiin tulee ongelmia, jotka voivat haitata poliittisten suuntaviivojen toteuttamista, pääjohtaja saattaa ne komission jäsenen tietoon. Pääjohtaja varmistaa, että komissaari hyväksyy sekä sellaiset merkittävät toimet, jotka eivät sisälly vuotuiseen hallintosuunnitelmaan tai jotka vaikuttavat seuraavan vuoden hallintosuunnitelmaan, että merkittävien toimien lykkäykset tai peruutukset. Jos pääosastossa havaitaan riskitilanteita tai virheellisyyksiä, pääjohtaja tiedottaa komission jäsenelle viipymättä tarvittavista toimenpiteistä. Pääjohtaja tiedottaa pääosaston kaikista toimista komissiolle säännöllisesti puolivuotiskertomuksissa. Lisäksi kabinetti ja pääosasto pitävät säännöllisesti yhteisiä kokouksia. 8. Miten tärkeänä pidätte yhteistyötä toimielinten (komission ja parlamentin) välillä ja etenkin vastuualueeseenne liittyvien valiokuntien kanssa? Mikä on mielestänne tässä uudessa tilanteessa avoimuuden merkitys Euroopan parlamentin, komission ja neuvoston välisessä lainsäädäntöprosessissa sekä yleisesti toimielinten välisissä suhteissa? Toimielinten välisen yhteistyön merkitys: Aion kiinnittää erittäin paljon huomiota toimielinten väliseen yhteistyöhön, joka on ehdottoman välttämätöntä EU:n toimielinjärjestelmän toiminnan, unionin päätöksentekojärjestelmän tehokkuuden ja legitiimiyden sekä hyvän hallinnon periaatteen kannalta. Yhteistyön olisi perustuttava avoimuuteen, keskinäiseen luottamukseen, tehokkuuteen, jatkuvaan vuoropuheluun, säännölliseen raportointiin ja tietojen vaihtoon. 9
Hyväksyn Euroopan parlamentin ja komission välisistä suhteista tehtyyn puitesopimukseen perustuvat komission sitoumukset myös siltä osin, kuin ne koskevat komission hyväksymien keskeisten aluepolitiikkaan liittyvien asiakirjojen toimittamista parlamentille. Hyväksyn komission aiemmin tekemät sitoumukset, jotka perustuvat parlamentin ja komission väliseen sopimukseen komiteamenettelyä koskevan neuvoston päätöksen 1999/468/EY täytäntöönpanosta. Sopimuksessa komissio takaa, että parlamentti voi käyttää tehokkaasti oikeuttaan valvoa, miten komissio käyttää sille siirrettyä täytäntöönpanovaltaa. Hyväksyn komission aiemmin tekemät sitoumukset, jotka perustuvat parempaa lainsäädäntöä koskevaan toimielinten väliseen sopimukseen (joka allekirjoitettiin 16.12.2003). Sopimuksella vahvistettiin merkittävästi parlamentin, neuvoston ja komission välisiä yhteistyösuhteita ja pyrittiin erityisesti parantamaan toimielinten toimien koordinointia lainsäädäntöprosessin aikana. Tämä sitoumus on erityisen tärkeä tulevissa, kauden 2007 2013 rahoitusnäkymiä ja koheesiopolitiikkaa koskevissa neuvotteluissa, jotka käydään komission vastikään hyväksymien ehdotusten pohjalta. Valiokuntayhteistyöstä todettakoon, että tiedän, miten tärkeänä edeltäjäni piti yhteistyötä Euroopan parlamentin ja erityisesti sen valiokuntien kanssa menneellä viisivuotiskaudella. Tästä vahvasta yhteistyösuhteesta oli suurta hyötyä komissiolle laadittaessa tulevan ohjelmakauden 2007 2013 koheesiopolitiikkaa koskevia ehdotuksia, joissa otetaan merkittävässä määrin huomioon parlamentin lukuisat mietinnöt, kuten taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevää kolmatta raporttia koskeva nk. Hatzidakisin mietintö. Aion ehdottomasti jatkaa tätä tiivistä yhteistyöpolitiikkaa omalla toimikaudellani. Sitoutuminen tähän on erittäin tärkeää, kun kädenvääntö rahoitusnäkymistä ja tulevasta koheesiopolitiikasta neuvoston kanssa alkaa. Pyrin saattamaan nämä neuvottelut päätökseen vuonna 2005, jotta vuonna 2006 jäisi riittävästi aikaa neuvotella alueiden ja jäsenvaltioiden kanssa ohjelmaasiakirjojen sisällöstä. Olen iloinen parlamentin päätöksestä perustaa erillinen aluepolitiikkaa käsittelevä valiokunta. Sen myötä voimme korostaa tämän politiikanalan merkitystä unionin tasolla. Sen myötä parlamentti ja myös komissio pystynevät luomaan tiiviimmät yhteydet alueiden komiteaan. Ilmoitankin, että olen käytettävissä ja halukas osallistumaan valiokunnan kokouksiin joko parlamentin kutsusta tai omasta pyynnöstäni. Aion kuunnella tarkoin parlamentin esiin nostamia ongelmia ja antaa tietoa selkeästi ja viipymättä. Luonnollisesti pyrin kaikin keinoin luomaan hyvät suhteet aluekehitysvaliokuntaan. Olen tietoinen myös EU:n koheesiomäärärahojen vaikutuksista unionin talousarvioon. Siksi aionkin luoda tiiviit yhteistyösuhteet parlamentin budjettivaliokuntaan ja talousarvion valvontavaliokuntaan. Aion myös lisätä rakennerahastojen ja EU:n politiikkojen välistä johdonmukaisuutta. Olenkin kaikkien niiden käytettävissä, jotka haluavat osaltaan toteuttaa tätä päämäärää. V. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen 10
9. Minkä konkreettisten toimenpiteiden katsotte olevan tarpeen, jotta varmistetaan, että sukupuolinäkökulma sisällytetään oman alanne toimintalinjoihin? Onko Teillä toimintastrategiaa sukupuolinäkökulman huomioon ottamista varten, ja mitä taloudellisia ja henkilöresursseja valtavirtaistamiseen mielestänne tarvitaan omalla toimialallanne? Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen periaate sisältyy Euroopan yhteisön perustamissopimukseen. EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden on otettava sukupuolten tasaarvo huomioon kaikilla politiikan aloilla ja kaikilla tasoilla poliittisen päätöksenteon eri vaiheissa. Tätä lähestymistapaa edellytetään useisiin EU:n ydintoimintoihin, kuten tutkimuspolitiikkaan, rakennerahastoihin ja työllisyysstrategiaan, liittyvissä ohjeasiakirjoissa. Rakennerahastojen päivittäinen hallinnointi on jäsenvaltioiden ja niiden alueiden vastuulla, ja sen on syytä niillä myös pysyä. Jäsenvaltioiden ja alueiden välistä hyvien käytänteiden vaihtoa helpottamaan on kuitenkin vastikään perustettu sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista käsittelevä EU:n kattava korkean tason työryhmä, jonka jäseninä on rakennerahastojen ja jäsenvaltioiden arvovaltaisia edustajia. Tällä työryhmällä on nähdäkseni merkittävä rooli teorian soveltamisessa käytäntöön. Aluepolitiikan toimialan toimintastrategiasta, taloudellisista resursseista ja henkilöresursseista haluaisin tuoda esiin seuraavaa: Aluepolitiikassa jäsenvaltioita kannustetaan ottamaan huomioon sukupuolten tasaarvo rakennerahastotoimien yhteydessä. Tätä tavoitetta korostettiin komission tiedonannossa Tasa-arvon valtavirtaistamisen toteuttaminen rakennerahastojen ohjelma-asiakirjoissa ohjelmakaudella 2000 2006 (KOM/2002/748 lopullinen). Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamistavoite korostuu myös komission heinäkuussa 2004 antamissa koheesiopolitiikkaa koskevissa ehdotuksissa. Yksi rakennerahastojen ohjelmakautta 2007 2013 koskevien toimintaehdotusten päätavoitteista on lisätä koheesiopolitiikan ja EU:n muiden politiikkojen, kuten sukupuolten yhdenvertaisuutta koskevan politiikan, välistä johdonmukaisuutta. Aluepolitiikan pääosastolla on sukupuolten yhdenvertaisuutta koskeva toimintasuunnitelma ja yhtäläisiä mahdollisuuksia koskeva toimintaohjelma vuodelle 2004. Kesäkuussa 2004 hyväksytyn toimintasuunnitelman tavoitteisiin kuuluvat naisten nimittäminen yksikönpäällikön ja yksikön apulaispäällikön virkoihin, mahdollisten naisehdokkaiden etsiminen johtaviin virkoihin sekä toimet, joilla helpotetaan työelämän ja yksityiselämän sovittamista yhteen, kuten työaikajoustojen lisääminen. Komission jäsenenä aion myös varmistaa sen, että naisten ja miesten määrä omassa kabinetissani on tasapainoinen. Komissio seuraa toimien edistymistä säännöllisesti ja raportoi tilanteesta neuvostolle vuosittain. Lisäksi toimintapolitiikan suuntaviivat esitetään vuosittain parlamentin kanssa käytävän jäsennellyn vuoropuhelun yhteydessä. Komission sisällä pyritään vakaasti ottamaan sukupuolinäkökulma huomioon sekä toimintaa suunniteltaessa että toteutettaessa. 11