Osallisuus haastaa ammattilaisen identiteetin Elina Kataja, Lto, KM Pedagoginen suunnittelija, Hämeenlinnan kaupunki Kouluttaja, Edu-O-Matic https://edu.fi/yleissivistava_koulutus/varhaiskasvatus/vasu2017tukimateriaali t/osallisuus
Kasvatuksen ydinkysymykset Millaisia lapsia haluamme kasvattaa? Minkälaisia taitoja haluamme lasten oppivan? Millaisia taitoja tämän päivän maailmassa tarvitaan? Laaja-alaisen osaamisen taidot Tavoitteena innovatiiviset, sosiaalisesti taitavat, aktiiviset, omilla aivoillaan ajattelevat, vaikuttavat kansalaiset vrt. ylhäältä alaspäin ohjautuvat, tunnolliset rivityöntekijät mihin toimintatapamme, kasvatusihanteemme ja oma toimintamme lapsia opettaa ei vain tässä hetkessä, vaan elämänmittaisessa, elämään, itseen ja toisiin ihmisiin suhtautumisessa Miten esimerkiksi demokratiaan kasvatetaan? (vrt. Johanna Kiili) Miten luovuuteen kasvatetaan? Miten rohkeaan mielipiteiden ilmaisuun kasvatetaan? Kasvatuksen yhtenä tavoitteena on opettaa lapset huomaamaan yhteiskunnan epäkohtia ja korjaamaan niitä
Lapsi on aidosti oman elämänsä päähenkilö. Kasvatuksen tavoitteena kasvattaa vahvaksi, omaksi itsekseen, muut huomioivaksi, vastuullisia ratkaisuja tekeväksi, omilla aivoillaan ajattelevaksi, aktiiviseksi kansalaiseksi. Haluamme kasvattaa ajattelevia, hyvän itsetunnon omaavia ja itseensä luottavia, aktiivisia, omatoimisia, itsensä näköisiä ja toista kunnioittavia lapsia. Lapsia, jotka ovat oppineet vastavuoroisuuden periaatteen kuuntelen, ja tulen kuulluksi.
Osallisuus haastaa ammattilaisen identiteetin Just näin niitä itsekkäitä, auktoriteettia kunnioittamattomia lapsia kasvatetaan, minäminäminä eikä kunnioiteta ketään eikä mitään. Nyt lapset sitten saa tehdä mitä lystää. Nyt niiden ei enää koskaan tarvitse tehdä mitään, mitä he eivät halua. Missäs sitä ohjattua toimintaa sitten on? Ei voi olla vaan kivaa. Pitää myös oppia. Mikä minä olen? Mikä on minun roolini aikuisena ja opettajana? Kipukynnyksiä ja lähtökohtia: LAPSIKÄSITYS OPPIMISKÄSITYS KASVATUSKÄSITYS KÄSITYS OSALLISUUDESTA KÄSITYS AMMATTILAISEN ROOLISTA KÄSITYS VUOROVAIKUTUKSESTA
MITÄ Lapsen maailma, leikit, jutut, mielenkiinnon kohteet, tarinat, ajatukset, kysymykset, pohdinnat, ihmetykset MITEN YHTEINEN TILA Vuorovaikutuksen kautta lapsen mielenkiinnon kohteet ja lapsen maailma SEKÄ pedagoginen ja didaktinen osaaminen yhdistämällä luodaan yhteistä todellisuutta MIKSI Ammattilaisen pedagoginen ja didaktinen osaaminen, työtä ohjaavien asiakirjojen luomien tavoitteiden ja periaatteiden vahva tuntemus, ammattitaito, kyky yksilön tarpeiden huomioimiseen, toisaalta ryhmän ohjaamiseen
Just näin niitä itsekkäitä, auktoriteettia kunnioittamattomia lapsia kasvatetaan, minäminäminä, eikä kunnioiteta ketään eikä mitään. Kumpaan haluan kasvattaa kuriin ja kuuliaisuuteen vai vuorovaikutukseen ja omaan ajatteluun? Emme kasvata miniarmeijaa vaan ajattelevia, kriittisiäkin yksilöitä Vuorovaikutusta opitaan vain vuorovaikutuksen kautta, kuuntelua kuuntelun kautta, kunnioitusta kunnioittamalla Kasvattajan auktoriteetti syntyy alhaalta ylöspäin, kunnioituksen kautta Mikäli lasten osallisuutta omaan arkeensa halutaan aidosti vahvistaa varhaiskasvatuksessa, on toimintakulttuuria uskallettava tarkastella perinpohjaisesti uusin silmin. Ennen kaikkea on uskallettava tarkastella aidosti meidän käsityksiämme kasvattajan roolista, vallan ja vastuun suhteesta, lapsikäsityksestä ja lapsen oppimisesta. 2018 Opetushallitus & Elina Kataja
Mikä sinun työtäsi ohjaa? Fraasit, myytit ja uskomukset vai pedagogisesti vahvat perustelut? Mihin kasvatetaan kuriin ja kuuliaisuuteen vai vuorovaikutukseen ja rohkeaan aktiivisuuteen? Näin meillä on aina tehty Näin kuuluu tehdä
Nyt lapset sitten saa tehdä mitä lystää. Nyt niiden ei enää koskaan tarvitse tehdä mitään, mitä he eivät halua. Suhtautumisemme lapsen vaikutusmahdollisuuksiin juontavat syvälle jopa tiedostamattomiin lapsikäsityksiin näetkö lapsen vaikutusmahdollisuudet uhkana, mahdollisuutena vai ihmisoikeutena? Kyse ei ole villistä, rajattomasta kaaoksesta, vaan ytimessä on yhteinen keskustelu, neuvottelu, kaikille hyvään ratkaisuun pyrkiminen ja kunnioittava vuorovaikutus Erilaisten pakkojenkin sisällä on lukuisia mahdollisuuksia vaikuttaa itseään koskeviin asioihin ja kasvaa olemaan oman elämänsä päähenkilö Lapsen mahdollisuudet vaikuttaa itseään koskeviin asioihin >< lapsen jättäminen vastaamaan omasta hyvinvoinnistaan AIKUISELLA ON AINA VASTUU Kasvattajan tehtävä on aktiivisesti opettaa syy-seuraussuhteita, että lapsen oma ajattelu kehittyy
Missäs sitä ohjattua toimintaa sitten on? Lapsen (kasvun ja oppimisen) ohjaaminen on aktiivista kasvatusvuorovaikutusta ja kasvatuksen tavoitteiden tiedostamista kaikessa toiminnassa Kaikki elämän ilmiöt ovat läsnä ympärillämme koko ajan ja lapsi kyllä kiinnostuu niistä eri asia on, huomaako kasvattaja nämä aloitteet kasvattajan tulee olla valppaana, läsnä ja huomata hetkien tarjoamat mahdollisuudet Kyse on yhdessä tekemisestä, vahvasta vuorovaikutuksesta, lapsen mielenkiinnon kohteista lähtemisestä ja vasutietoisesta, kasvatustavoitteet tiedostavasta kasvattajuudesta Pedagogiikka näkyy arjen hetkissä. Jokaisen kasvattajan vastuulla on soveltaa pienissä arjen tilanteissa yhteisesti sovittuja tavoitteita (vrt. ohjaavat asiakirjat ja lasten vasut) Koko arki on yhtä merkityksellistä ja täynnä tärkeitä oppimisen ja mielekkään tekemisen paikkoja täynnä Suunnittelun ydin: arvot, lapsi-, kasvatus- ja oppimiskäsitykset ja kasvattajan rooli miten vaikuttavat ja näkyvät konkreettisessa toiminnassa arjen pienissä hetkissä?
Ei voi olla vain kivaa, pitää myös oppia. Oppimisen tulisi lähtökohtaisesti olla myönteinen kokemus Tavoitteiden eteen ponnistelu ja kiva eivät ole ristiriidassa keskenään kun motiivi nousee lapsesta itsestään, on oppimisen eteen valmis ponnistelemaan Saman tavoitteen saavuttamiseen on monta laajakaistaa, ja yhdessä valittu polku on usein antoisin. Ydinkysymys on, miten lapsi oppii? Erilaisten arjen tilanteiden, ratkaisujen ja valintojen tarkastelu siitä näkökulmasta, mihin pyritään ja millä menetelmillä, mitä opitaanko vai opitaanko mitään Esimerkkinä piirit Dialogia vai kasvattajan kysymyksiin vastaamista? Yhteistä keskustelua vai yksittäisiä, toisistaan irrallisia puheenvuoroja? Aktiivisuutta vai passiivisuutta? Kuka on aktiivinen toimija lapsi vai kenties vain aikuinen?
Mikä sulle on parasta? Osallisuus vaatii aidosti toisen kohtaamista ilman alkuasetelmia, ilman että oletan toisen puolesta, mitä hän tarvitsee, mitä hän ajattelee ja mitä hän haluaa. Ilman oletuksia, aitoa dialogisuutta, aitoa kuulemista. Mä olen kiinnostunut susta. Kerro, mikä sulle olisi parasta. Usein lapsilta löytyy paljon hyviä ratkaisuja haastaviin tilanteisiin, kunhan vain opimme kysymään heiltä itseltään. Lapsiin tulee luottaa. Niissä asuu viisaus ja niistä löytyy vaikka mitä, kun me vaan laskeudutaan sieltä jalustalta ja kuunnellaan. Varhaiskasvattajan kertomaa
Itsereflektion merkitys Kun sä olet viikon ollut töissä valmistuttuasi, sä kannat jo mukanasi hirvittävän pitkää historiaa ja sitä tapaa, miten työ on tehty. Ei ne sun ajatukset ole sun omiasi. Ja jos sulla on pidempi historia tässä työssä, uudenlaisen toimintakulttuurin myötä minäpätevyys voi kärsiä tulee pelko siitä, etten osaa, että olen saanut palautetta hyvästä, vahvasta kasvattajuudestani, ja nyt se murenee, kun mä en osaa enää toimia. Ja että mä oon tarpeeton. Oikeasti osallisuuden lähtökohdista toimiminenhan ei tee sua tarpeettomaksi, se vaatii jopa enemmän. Sä joudut olemaan aktiivisempi ja innokkaampi, keskittyneempi, mutta se antaa myös hirvittävän paljon, se lasten into ja sitoutuminen. Varhaiskasvattajan kertomaa
Viisautta on oppia aikuisenakin jotain uutta Uuden vasun myötä entistä tärkeämpää on meidän alalla kehittää kasvattajien oman toiminnan arviointia ja tarkastella kaikkia meidän toimintatapoja ja käytäntöjä kriittisestikin, jotta löydetään sieltä se hyvä, säilytettävä ja vahvistettava, ja toisaalta ne kohdat, joissa voidaan miettiä toimintaa uusilla laseilla tämän päivän kasvatusajattelun pohjalta. Se voi joskus ottaa kovillekin, mutta eihän mun siihen tarvitse jäädä kiinni, mitä on tehty ennen. Esimerkiksi oli aika, jolloin nukkarista vessaan pyytäviä, isojakin lapsia nöyryytettiin istuttamalla potalla keskellä nukkaria, ja se oli silloin yleisesti hyväksytty käytäntö. Itsensä kehittäminen ei ole sen märehtimistä, miten mä tein ennen, vaan siitä oppimista viisaus on oppia jotain uutta, kehittää ja muuttaa omaa toimintaansa ja toimia tässä ajassa sillä tavalla, kun tämän ajan varhaiskasvatus edellyttää. Varhaiskasvattajan kertomaa
Osallisuuden pedagogiikassa vaikeinta ei ole saada lapsia osallisiksi tai ymmärtää, että oppimista tapahtuu kaikissa arjen tilanteissa. Vaikeinta on aikuisena oppia näkemään arjessa ne huikeat oppimisen, kokemisen ja yhdessäolon hetket, mihin olisi hetkessä kuin hetkessä mahdollisuus tarttua.