Työn keskimääräisen efektiivisen veroasteen laskeminen OECD:n menetelmällä

Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT-Muistioita 54 Työn keskimääräisen efektiivisen veroasteen laskeminen OECD:n menetelmällä Teemu Lyytikäinen Helsinki 2002

Saatteeksi Muistio on tehty VATT:ssa EU:n työllisyysstrategian kansalliseen arviointiprojektiin liittyen. Haluan kiittää Pekka Sinkoa työni ohjaamisesta ja David Careyta (OECD) veroasteiden laskemista koskevista neuvoista. Lisäksi esitän kiitokseni Kari Hämäläiselle ja Juha Kilposelle käsikirjoituksen kommentoinnista.

Tiivistelmä Työn keskimääräinen efektiivinen veroaste on työhön kohdistuvan verotaakan mittari, joka muodostetaan suhteuttamalla työtuloista maksetut verot ja sosiaalivakuutusmaksut vastaavaan veropohjaan. Tässä muistiossa esitellään ns. OECD:n menetelmä työn keskimääräisen efektiivisen veroasteen laskemiseen. Laskelmien suorittamisessa tarvittava tietoaineisto on saatavilla suurelle joukolle maita useilta vuosilta. Menetelmä mahdollistaa siis veroasteiden kansainvälisen vertailun. Työhön kohdistuva verotaakka saattaa kuitenkin tulla ali- tai yliarvioiduksi, sillä menetelmän oletukset eivät useiden maiden kohdalla päde ja verojärjestelmien erityispiirteet jätetään huomioimatta.

Sisällys 1 Johdanto 1 2 Työn keskimääräisen efektiivisen veroasteen laskeminen 1 2.1 Aineisto 2 2.2 Menetelmä 3 3 Havaintoja menetelmän rajoituksista 5 Lähteet 6 Liite 7

1 Johdanto Sekä taloustieteilijöitä että päätöksentekijöitä kiinnostaa kysymys, onko verotus keventynyt vai kiristynyt. Yksiselitteistä vastausta tähän kysymykseen ei kuitenkaan aina pystytä antamaan, erityisesti jos verojärjestelmässä muutetaan useita parametreja samanaikaisesti. Myös verorasituksen kansainvälinen vertailu on vaikeaa, sillä verojärjestelmät poikkeavat toisistaan mm. verokantojen, vähennysten ja progression suhteen. Verotuksen kokonaiskireyttä mitataan usein suhteuttamalla kaikkien verojen tuotto bruttokansantuotteeseen (ks. OECD 2000). Jos halutaan mitata eri tuotannontekijöihin, työ ja pääoma, kohdistuvaa verotaakkaa, saattaa verotulojen suhteuttaminen BKT:een olla harhaanjohtavaa. BKT on määritelmällisesti tuotannontekijätulojen summa, joten esim. työtuloista maksettujen verojen ja BKT:n suhteen muutos saattaa johtua työtulojen BKT-osuuden muutoksesta. Keskimääräinen efektiivinen veroaste (KEV) 1 on tähän tarkoitukseen paremmin soveltuva mittari. Keskimääräisen efektiivisten veroasteen ajatuksena on suhteuttaa tiettyjen verojen tuotto vastaavaan veropohjaan. KEV voidaan laskea erilaisin menetelmin ja eri taloudellisille veroperustoille. OECD (2001c) esittelee lyhyesti ja kriittisesti arvioi näitä menetelmiä. Tässä muistiossa esitellään Careyn ja Tchilinguirianin (2000) kehittämä ns. OECD:n menetelmä työn KEV:een laskemiseen ja tehdään joitain havaintoja menetelmän rajoituksista, jotka on otettava huomioon tuloksia tulkittaessa. Lisäksi raportoidaan menetelmän tuottamat KEV:eet vuosina 1980-2000 EUmaissa lukuun ottamatta Kreikkaa ja Luxemburgia. 2 Työn keskimääräinen efektiivinen veroasteen laskeminen Työn keskimääräisellä efektiivisellä veroasteella pyritään mittaamaan työhön kohdistuvaa verorasitusta aggregaattitason tietolähteitä hyväksi käyttäen. OECD:n menetelmä työn KEV:een laskemiseen perustuu Mendozan et al. (1994) menetelmään, jonka joitakin epäjohdonmukaisuuksia on korjattu. Tärkeä ero Mendozan et al. menetelmään on se, että OECD:n menetelmässä osa yrittäjien tuloista allokoidaan työlle ja osa pääomalle. 1 Keskimääräistä efektiivistä veroastetta kutsutaan myös implisiittiseksi veroasteeksi tai verosuhteeksi (tax ratio).

2 2.1 Aineisto Työn KEV:een laskemisessa hyödynnetään kansantalouden tilinpidon eriä sekä aggregaattitason tietoja maksetuista veroista ja sosiaalivakuutusmaksuista (jäljempänä sova-maksut). Verotuloja ja sova-maksutuloja koskevat tiedot on poimittu OECD:n Revenue Statistics tietokannasta. Tuloja ja työvoimaa koskevat tiedot voidaan poimia OECD National Accounts Vol2 2 tai OECD Economic Outlook tietokannasta. 3 Tässä muistiossa esitettävien lukujen laskemisessa on käytetty Economic Outlook 69 tietokantaa. Economic Outlook tietokannan käyttöä puoltaa se, että siinä kotitalouksien yrittäjä- ja omaisuustulot (YOTH) on laskettu valmiiksi yhteen kansantalouden tilinpidosta kotitaloussektorin eristä toimintaylijäämä, sekatulo ja omaisuustulot. Työn KEV:een laskemisessa käytettävien muuttujien selitykset ovat seuraavassa laatikossa. Tässä muistiossa käytettävät koodit eroavat hieman Careyn ja Tchilinguirianin (2000) käyttämistä koodeista, sillä he käyttävät OECD National Accounts tietokannan muuttujakoodeja, vaikka datalähteenä on käytetty OECD Economic Outlook 67 tietokantaa. Nelinumeroiset koodit viittaavat Revenue Statisticsin muuttujiin ja kirjainkoodit Economic Outlookin muuttujiin seuraavasti: OECD Revenue Statistics 1100 Kotitalouksien maksamat verot kaikista tuloista 2100 Työntekijän sosiaalivakuutusmaksut 2200 Työnantajan sosiaalivakuutusmaksut 2300 Yrittäjän sosiaalivakuutusmaksut 2400 Allokoimattomat sosiaalivakuutusmaksut 3000 Työvoimaan kohdistuvat muut verot OECD Economic Outlook EE Palkansaajien lukumäärä ES Yrittäjien lukumäärä YOTH 4 Yrittäjä- ja omaisuustulot (toimintaylijäämä + sekatulo +omaisuustulot) WAGE Palkat ja palkkiot (sisältää 2100) WSSS Palkansaajakorvaukset (sisältää 2100, 2200 ja 2400) 2 OECD National Accounts Vol2 uusimmissa paperiversiossa ei ole kotitaloussektorin tilinpitoa. Tarvittavat tiedot löytyvät tietokannasta ja CD-versiosta. 3 Kaikkiin kolmeen tietokantaan pääsee OECD:n Olisnet palvelun kautta osoitteessa http://www.olisnet.oecd.org. 4 Mm. Careyn ja Tchilinguirianin (2000) käyttävät tämän tilalla vanhan kansantalouden tilinpitojärjestelmän (SNA 68/ESA 79) mukaisia koodeja OSPUE ja PEI, joille pätee OSPUE + PEI = YOTH.

3 2.2 Menetelmä Kotitalouksien keskimääräinen veroaste Työhön kohdistuva verotaakka muodostuu tuloveroista ja sosiaalivakuutusmaksuista. OECD:n menetelmässä keskeinen vaihe on työtuloista maksettujen tuloverojen arvioiminen. Verotulot on arvioitava, koska kotitalouksien tuotannontekijätuloista maksettuja tuloveroja (1100) ei ole Revenue Statistics tietokannassa useimpien maiden osalta jaettu eri tulolajeista maksettuihin tuloveroihin. OECD:n menetelmän oletuksena on, että kotitaloudet maksavat kaikista saamistaan tuloista keskimäärin saman osuuden tuloveroa. Tämä kotitalouksien keskimääräinen veroaste τ h, jota käytetään jäljempänä työtuloista maksettavien tuloverojen arvioimiseen, lasketaan aineistosta kaavalla (1) 1100 τ h =, WAGE + YOTH 2100 2300 2400 jossa 1100 on kotitalouksien maksamat verot kaikista tuloista 5. Nimittäjä on veropohja, joka muodostuu kotitalouksien palkkatuloista (WAGE) sekä yrittäjä- ja omaisuustuloista (YOTH). Sova-maksut (2100, 2300 ja 2400) on vähennetty nimittäjästä, koska ne voidaan useimmissa maissa vähentää verotuksessa 6. Työtulot Kotitalouksien maksamat tuloverot lasketaan kertomalla arvioidut työtulot kotitalouksien keskimääräisellä veroasteella τ h. Kotitalouksien työtulojen arvioinnissa OECD:n menetelmässä huomioidaan se, että palkkoihin ja palkkioihin (WAGE) ei sisälly yrittäjien saamia tuloja. Yrittäjät tekevät kuitenkin huomattavan paljon töitä yrityksissään, joten osa yrittäjien saamista tuloista on katsottava työtuloiksi. Menetelmässä oletetaan, yrittäjien maksavan itselleen tekemästään työstä palkansaajien keskimääräistä vuosipalkkaa vastaavan laskennallisen vuosipalkan. Yrittäjien laskennallinen palkkasumma (WSE) saadaan kaavasta (2) WAGE 2100 WSE = ES *. EE Yhtälössä (2) oikean puolen osamäärä kuvaa palkansaajien keskimääräistä vuosipalkkaa, joka saadaan jakamalla palkansaajien sova-maksujen jälkeinen 5 Erä 1100 sisältää myös sosiaaliturvaetuuksista maksetut verot. 6 Työntekijän sova-maksut eivät ole vähennyskelpoisia Portugalissa ja Iso-Britanniassa. Työn KEV on tästä huolimatta laskettu kaikille maille samoilla kaavoilla.

4 palkkasumma (WAGE 2100) palkansaajien lukumäärällä (EE). Yrittäjien laskennallinen palkkasumma saadaan kertomalla palkansaajien keskimääräinen vuosipalkka yrittäjien lukumäärällä (ES). Eräissä maissa kaikkia sova-maksuja ei kyetä kohdentamaan työntekijöille, työnantajille tai yrittäjille. Näistä sova-maksuista (2400) työlle kohdennetaan osuus α, joka on arvio työtulojen osuudesta kotitalouksien tuotannontekijätuloista. Tämä osuus lasketaan kaavalla (3) WAGE + WSE 2100 α =. WAGE + YOTH 2100 2300 Hyödyntämällä yhtälöitä (2) ja (3), kotitalouksien verotettavat työtulot voidaan ilmaista seuraavasti: (4) WAGE + WSE - 2100 - α 2400. Verotettavat työtulot muodostuvat siis palkoista (WAGE) ja yrittäjien laskennallisesta palkkasummasta (WSE), joista on vähennetty työntekijöiden sova-maksut (2100) ja työn osuus allokoimattomista sova-maksuista (α 2400). Työn keskimääräinen efektiivinen veroaste Kun τ h, WSE ja α on laskettu kaavoilla (1), (2) ja (3), työn KEV saadaan yhtälöstä (5) τ l τ = h * ( WAGE + WSE - 2100 -α2400) + 2100 + 2200 + 2300 + α2400 + 3000. WSSS + WSE + 2300 Osoittajassa termi h τ * (WAGE + WSE - 2100 - α 2400) on arvio työtuloista maksetuista veroista. Työtuloista maksettuihin veroihin lisätään sova-maksut ja muut työhön kohdistuvat maksut (2100+2200+2300 +α 2400+3000). Verot ja sova-maksut jaetaan veropohjalla, joka muodostuu palkansaajakorvauksista (WSSS), yrittäjien laskennallisista työtuloista (WSE) ja yrittäjien sova-maksuista (2300).

5 Tulokset Yhtälön (5) mukaiset arviot työn KEV:sta EU-maissa vuosina 1980-2000 on esitetty liitteen taulukossa. Kreikan ja Luxemburgin osalta kaikkea tarpeellista tietoa ei ollut saatavilla, joten kyseiset maat on jätetty pois tarkastelusta. Liitteen kuviossa on esitetty Suomen KEV sekä EU:n keskimääräinen KEV samalla ajanjaksolla. 3 Havaintoja menetelmän rajoituksista Menetelmän oletukset yhdessä maiden verojärjestelmissä esiintyvien erojen 7 kanssa saattavat johtaa harhaisiin arvioihin työhön kohdistuvasta verotaakasta ja heikentää KEV:een vertailukelpoisuutta maiden välillä. Carey ja Tchilinguirian (2000) toteavatkin, että työn KEV:een lukuja tulkittaessa on oltava varovainen ja niitä on tuettava muualta saatavilla tiedoilla. Maiden verojärjestelmien eroista mainittakoon, että joissakin maissa sosiaaliturvaetuudet ovat veronalaista tuloa ja toisissa taas eivät. 8 Kotitalouksien veroasteen kaavassa (1) osoittajaan (1100) sisältyvät sosiaaliturvaetuuksista maksetut verot. Täten kotitalouksien veroaste ja siitä johtuen myös työn KEV ovat ylöspäin harhaisia maissa, joissa sosiaaliturvaetuuksista maksetaan veroa. Työtuloista maksettujen verojen arvioiminen on keskeinen osa KEV:n laskemista. Tämä perustuu oletukseen, jonka mukaan kotitaloudet maksavat saman osuuden τ h veroa sekä työ- että pääomatuloista. Jos työtuloja todellisuudessa verotetaan ankarammin kuin pääomatuloja, KEV aliarvioi työn verotuksen tason. Sama pätee luonnollisesti myös kääntäen. Oletuksen seurauksena myös verojärjestelmän muutokset saattavat näyttäytyä väärin tai jäädä havaitsematta. Kuvitellaan esimerkiksi, että jokin maa kiristää työtulojen verotusta ja keventää pääomatulojen verotusta siten, että verokertymä (1100) pysyy ennallaan. Tällöin työn KEV pysyy muuttumattomana, vaikka todellisuudessa työn verotus on kiristynyt. Työn KEV:n arvioita kyettäisiin tarkentamaan käyttämällä maakohtaista lisäinformaatiota, kuten esimerkiksi tietoja kotitalouksien maksamien verojen (1100) jakautumisesta eri tulolajeista maksettuihin veroihin (ks. OECD 2001c). Tässä muistiossa esitellyn menetelmän etuna on kuitenkin se, että KEV voidaan laskea verrattain helposti saatavilla olevista tietolähteistä suurelle joukolle maita. 7 Carey ja Tchilinguirian (2000) ottavat omissa laskelmissaan huomioon sen, että 1100 sisältää Saksassa ja Itävallassa yritysveroja. Ero tässä muistiossa esitettyihin tuloksiin on kuitenkin vain noin yhden prosenttiyksikön luokkaa. 8 EU-maista Ruotsissa, Tanskassa ja Hollannissa suurin osa sosiaaliturvaetuuksista on veronalaista tuloa (OECD 2001c, 22).

6 Lähteet Carey D. Tchilinguirian (2000): Average Effective Tax Rates on Capital, Labour and Consumption. OECD Economics Department Working Papers No. 258. Mendoza E. G. Razin A. Tesar L. (1994): Effective Tax Rates in Macroeconomics: Cross-country Etimates of Tax Rates on Factor Incomes and Consumption. NBER Working Paper No. 4864. OECD (2000): Tax Burdens:Alternative Measures. OECD Tax Policy Studies No. 2. (2001a): Economic Outlook 69 tietokanta. http://www.olisnet.oecd.org. (2001b): Revenue Statistics tietokanta. http://www.olisnet.oecd.org. (2001c): Tax Ratios: a Critical Survey. OECD Tax Policy Studies No. 5.

7 Liite Taulukko Työn keskimääräinen efektiivinen veroaste 1980-2000, prosenttia Belgia Espanja Hollanti Irlanti Iso- Britannia Italia Itävalta Portugali Ranska Ruotsi Saksa Suomi Tanska Keskiarvo 1 1980 36,0 22,4 39,1 18,6 23,8 25,3.... 33,9 45,4 34,1 31,6.. 31,0 1981 36,0 23,1 39,6 18,8 24,6 26,1.... 33,7 46,3 33,5 33,4.. 31,5 1982 37,7 23,7 40,7 21,1 25,5 28,3.... 34,6 45,7 33,8 32,2.. 32,3 1983 37,9 24,6 43,1 22,7 24,8 29,4.... 36,0 47,4 34,1 32,1.. 33,2 1984 40,0 25,7 42,4 24,1 23,7 28,9.... 37,2 47,7 34,3 33,6.. 33,8 1985 40,7 25,2 42,0 24,1 22,9 29,1.... 37,4 46,5 35,3 35,2.. 33,9 1986 40,6 24,9 41,8 24,9 23,8 31,1.... 37,7 48,9 35,6 37,2.. 34,6 1987 41,4 27,4 42,4 25,7 22,9 30,8.... 38,5 50,3 35,9 34,4.. 35,0 1988 40,4 27,5 43,3 27,2 22,7 31,3.... 38,3 50,9 36,0 38,1 40,1 35,6 1989 39,5 29,0 41,6 24,5 21,1 32,2.. 20,1 38,9 51,9 36,5 37,9 40,5 35,3 1990 39,3 27,6 41,0 24,6 20,8 32,5.. 21,0 39,2 51,1 35,1 39,7 39,8 35,1 1991 39,0 27,9 43,6 25,2 20,9 32,7.. 21,5 39,9 48,7 35,3 39,8 40,2 35,3 1992 39,3 28,9 42,9 25,3 20,6 33,6.. 22,8 39,8 47,1 36,1 40,8 41,2 35,4 1993 39,2 28,5 43,4 25,6 20,3 35,3.. 22,2 40,2 45,1 36,1 43,6 42,2 35,7 1994 40,3 29,0 41,1 26,3 21,2 33,8 38,0 22,7 40,6 46,7 36,9 48,8 44,5 36,5 1995 40,4 27,8 40,1 24,8 21,5 34,9 38,7 23,7 40,4 48,1 37,4 46,7 43,5 36,2 1996 40,4 27,4 37,7 25,1 21,1 37,9 39,8 23,3 41,0 50,1 36,4 47,5 43,8 36,5 1997 41,1 27,7 38,0 25,3 20,7 39,0 41,1 23,6 40,6 52,4 36,6 45,2 44,0 36,7 1998 40,7 28,6 33,3 24,6 22,8 35,8 41,1 23,4 39,8 54,0 36,9 45,0 43,1 36,2 1999 40,6 28,8 34,2 24,9 22,6 36,2 41,4 23,8 40,4 55,4 36,8 45,0 44,0 36,5 2000 40,8 28,8 33,6 26,0 23,0 34,2.. 24,3 40,4 55,7 36,8 45,3.. 36,5 1 Aritmeettinen keskiarvo niiden maiden KEV:sta, joille KEV on laskettu kaikkina vuosina 1980-2000. Nämä maat ovat Belgia, Espanja, Hollanti, Irlanti, Iso-Britannia, Ranska, Ruotsi, Saksa ja Suomi.

8 Kuvio Työn keskimääräinen efektiivinen veroaste 1980-2000, prosenttia 60 50 40 30 20 Suomi Keskiarvo 10 0 1980 1985 1990 1995 2000

VATT-MUISTIOITA / WORKING NOTES 1. Lehtinen Teemu: Suomen tuloverojärjestelmän efektiivinen rakenne ja sen poikkeaminen suhteellisuudesta. Helsinki 1991. 2. Mäki Tuomo & Tossavainen Pekka: Työmarkkinat vuosina 1990-1995. Helsinki 1991. 3. Salomäki Aino & Viitamäki Heikki & Virtanen Sari: Valtion tuki kotitalouksille: suorat tulonsiirrot ja verotuet 1968-1990. Helsinki 1991. 4. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen julkaisutoiminta. Helsinki 1991. 5. PM. VATT:n siirtyminen tulosohjaukseen sekä Henkilöstöpoliittisen työryhmän muistio. Helsinki 1991. 6. Multanen Vesa: Maksupolitiikan yleispiirteet OECD-maissa ja erityisesti Pohjoismaissa. Helsinki 1992. 7. Lehtinen Teemu: Nykyarvolaskelmat asuntorahaston uusiin lainoihin sisältyvän tuen arvioinnissa. Helsinki 1992. 8. Hirvonen Kirsi: Terveys- ja sosiaalipalvelujen markkinat: selvitys tietolähteiden nykytilasta. Helsinki 1993. 9. Sarho Risto: Vapaakuntakokeilun maksuihin liittyvät poikkeamishakemukset. Helsinki 1993. 10. VATT:n koulutuspoliittinen ohjelma. Koulutuspoliittisen työryhmän muistio. Helsinki 1993. 11. Säynätjoki Leena: Japanilaisen työelämän peruspiirteitä. Helsinki 1993. 12. Törmä Vaittinen Rutherford: Economic Effects of the Finnish Value-Added Tax Reform with Different Treatments of the Basic Production Deduction. Helsinki 1994. 13. Lehtinen Niinivaara Salomäki Alajääskö: TUJA-käsikirja 1991. Tulonsiirtojen ja verotuksen jakaumavaikutusten laskentamalli. Helsinki 1994. 14. Oksanen Virve: Katsaus eräiden eurooppalaisten tutkimuslaitosten toimintaan. Helsinki 1995. 15. Oksanen Virve: Euroopan unionin tutkimuksen neljännen puiteohjelman sisältö, rahoitus ja hakumenettely. Helsinki 1995. 16. Freund Hannu: Työnteon kannustaminen ja sosiaaliturva - katsaus eräisiin uudistuksiin. Helsinki 1995. 17. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen toiminnan kehittäminen. Helsinki 1995. 18. Virén Matti: Kotitalouksissa tehtävän työn verohyvitysjärjestelmien vaikutuksesta valtion talouteen. Helsinki 1997. 19. Rissanen Matti: Telakkatuesta Suomessa. Helsinki 1997.

20. Virén Matti: Finnish Experiences in the European Union - Suomen kokemuksia Euroopan unionissa. Helsinki 1997. 21. Östring Timo: Julkisten palvelujen yksikkökustannukset Pohjoismaissa (KRON). Helsinki 1997. 22. Hjerppe Reino: Asiantuntijakuuleminen valtioneuvoston talous- ja rahaliittoa käsittelevästä selonteosta eduskunnalle valtiovarainvaliokunnan verojaostolle. Helsinki 1997. 23. Holm Pasi Romppanen Antti: Arvio "Toimivampiin työmarkkinoihin" -raportin (Skog-Räisänen) ehdotusten kansantaloudellisista vaikutuksista. Helsinki 1997. 24. Verojärjestelmän kautta annettava tuki. Helsinki 1997. 25. Lith Pekka: Miljarderna i den grå ekonomin - En rapport om omfattningen och formerna för Finlands dolda ekonomi. Helsinki 1997. 26. Tax Expenditures in Finland. Helsinki 1997. 27. Niskanen Esko: Arvio kirjasta "The Economics of Regulating Road Transport" (Erik Verhoef). Helsinki 1997. 28. Technical Annex of Project Afford PL97-2258. Helsinki 1997. 29. Bowers Claire: Europe Agreements: Trade between the European Union and the Central and East European Countries. Helsinki 1998. 30. Tossavainen Pekka: Panosverot ja toimialoittainen työllisyys. Helsinki 1998. 31. Hjerppe Reino: Lausuntoja valtioneuvoston EMU-tiedonannosta. Helsinki 1998. 32. Viitamäki Heikki: TUJA-mallin kehittäminen. Helsinki 1998. 33. Viitamäki Heikki: Työmarkkinoiden verokiila vuosina 1989-99. Helsinki 1998. 34. Holm Pasi Mäkinen Mikko: EMU Buffering of the Unemployment Insurance System. Helsinki 1998. 35. Lang Markku: Euroopan unionin jäsenyyden vaikutus maatilojen kassavirtoihin vuonna 1995. Helsinki 1998. 36. Hjerppe Reino Kemppi Heikki: Julkisen infrastruktuurin tuottavuus. Helsinki 1998. 37. Verojärjestelmän kautta annettava tuki. Helsinki 1998. 38. Tax Expenditures in Finland. Helsinki 1998. 39. Romppanen Antti: Suomen työeläkejärjestelmä kestää vertailun. Helsinki 1999. 40. Mäki Tuomo Romppanen Antti: Nuoret työhön - varttuneet kouluun. Näkökohtia koulutuksen kehittämisestä. Helsinki 1999. 41. Niskanen Esko Voipio Iikko B. (toim.): Seminar on Urban Economic Policy / Kaupunkipolitiikan seminaari 13.8.1998. Helsinki 1999.

42. Mäki Tuomo Virén Matti: Käytännön kokemuksia finanssipolitiikan indikaattorien laskemisesta. Helsinki 1999. 43. Verojärjestelmän kautta annettava tuki. Helsinki 1999. 44. Tax Expenditures in Finland. Helsinki 1999. 45. Kröger Outi Kärri Timo Martikainen Minna Voipio Iikko B.: Perusteollisuuden pääomahuolto 2000 2030. Esitutkimus. Helsinki 1999. 46. Viitamäki Heikki: Asumistuen budjetointia ja määräytymisperusteiden valmistelua koskeva selvitys. Helsinki 1999. 47. Junka Teuvo: Asuntojen hinnat vapailla markkinoilla. Helsinki 2000. 48. Kunta- ja aluetalouden seminaari 14.2.2000. Seminaarin alustukset. Helsinki 2000. 49. Viitamäki Heikki: Työmarkkinoiden verokiila vuosina 1990-2000. Helsinki 2000. 50. Valppu Pirkko: A Brief Overview of Working Conditions in the Care Sector. Helsinki 2000. 51. Hjerppe Reino: VATT-10 vuotta - tutkimustuloksia ja uusia visioita. Helsinki 2000. 52. Aronen Kauko Järviö Maija-Liisa Luoma Kalevi Räty Tarmo (toim.): Peruspalvelut 2000 seminaari 29.11.2000 Seminaarimuistio. Helsinki 2001. 53. Parkkinen Pekka: Työssä jaksaminen pitkällä aikavälillä. Helsinki 2001.