RIIHIMÄEN JÄLLEENRAKENNUSKAUDEN PIENTALOALUETARKASTELU PATASTENMÄKI - KUMELA - HIRSIMÄKI - PETSAMO

RIIHIMÄEN JÄLLEENRAKENNUSKAUDEN PIENTALOALUETARKASTELU PATASTENMÄKI - KUMELA - HIRSIMÄKI - PETSAMO JUHO HAAVISTO & SAMI LOUEKARI

RIIHIMÄEN JÄLLEENRAKENNUSKAUDEN PIENTALOALUETARKASTELU PATASTENMÄKI - KUMELA - HIRSIMÄKI - PETSAMO v.1.0 Juho Haavisto & Sami Louekari Tuotantotoimisto HVST & Oy Sigillum Ab Valokuvat: Juho Haavisto Kannen kuva: yksityiskohta seinälaudoituksesta, Ruotsinkatu 17 Tekijät haluavat omistaa työn Raija Niemen ja Seppo Itkosen pitkäaikaiselle ja arvokkaalle kaavoitustyölle heidän eläköityessään Riihimäen kaupungin palveluksesta. Julkaistu Riihimäen kaupungin verkkosivuilla 17.5.2018. www.riihimaki,fi/kaavoitus Tarkastelu on luettavissa myös verkko-osoitteessa: www.riksu.net/pientaloalueet

PIENTALOALUETARKASTELU PATASTENMÄKI - KUMELA - HIRSIMÄKI - PETSAMO RIIHIMÄKI RAKENTUU 1. Johdanto 1.1 Työn tavoitteet 1.2 Tarkastelun toteutus 1.3 Tarkastelun rakenne 2. Riihimäen rakentaminen ja pientaloalueiden kehittyminen 2.1 Alue, asukkaat ja asunto-olot 2.2 Sota, säännöstely ja jälleenrakentamisen aika Riihimäellä 2.3 Elinkeinoelämä Valtion rautatiet Patastenmäen sammal- eli turvepehkutehdas Paloheimo OY Riihimäen lasi Kumela Oy Sako 3. Riihimäen kauppalan kaavoitus ja jälleenrakennuskauden pientalorakentaminen 3.1 Meurmanin yleiskaava 1922 ja asemakaavoitus 1940-1950 3.2 Meurmanin lähiöoppi 3.3 Meurmanin yleiskaava 1954 tavoitteet ja ihanteet 3.4 1972, 1997 ja 2035 yleiskaavojen vaikutus tarkastelualueilla 3.5 Jälleenrakennuskauden pientaloista ALUEITTAINEN TARKASTELU 1. Patastenmäki 1.1 Alueen historia Patastenmäen rakennuskannan muodostuminen Vuosien 1954 ja 1972 yleiskaavojen vaikutukset Patastenmäessä 1.2 Alueen nykytila Patastenmäen ominaispiirteet Patastenmäen rakennuskanta Patastenmäen avainnäkymät Patastenmäentie Viher- ja virkistysalueet

Vyökatu Muuntajankatu Erkyläntie Soittajankatu 1.3 Patastenmäki tulevaisuudessa Lähtökohtia Patastenmäen luonteen säilyttämiselle ja jatkokehitykselle Tunnistetut arvot Patastenmäen kaupunginosan rakennuskannassa 2. Petsamo 2.1 Alueen historia Petsamon rakennuskannan muodostuminen Vuosien 1954 ja 1972 yleiskaavojen vaikutukset Petsamossa 2.2 Alueen nykytila Petsamon ominaispiirteet Petsamon rakennuskanta Petsamon avainnäkymät Petsamonkatu kokonaisuutena Petsamonkatu 15-31 Peuranpolun ja Lapinkadun ja Kantakadun risteyksen välinen alue Petsamonkatu Peuranpolulta Lapinkadun ja Kantakadun risteykseen Aseveljentie Ruotsinkatu Kontiotie 2.3 Petsamo tulevaisuudessa Lähtökohtia Petsamon alueen kehittämiselle ja luonteen säilyttämiselle Tunnistetut arvot Petsamon kaupunginosan rakennuskannassa 3. Hirsimäki 3.1 Alueen historia Hirsimäen rakennuskannan muodostuminen Vuosien 1954 ja 1972 yleiskaavojen vaikutukset Hirsimäessä 3.2. Alueen nykytila Hirsimäen ominaispiirteet Hirsimäen rakennuskanta Hirsimäen avainnäkymät Sivukadun talofasadit ja viherkaistale Syrjäkatu ja Ajurinkatu Salkokatu Kivimiehenkadun risteyksestä pohjoiseen Koivuniemenkadun eteläpään mutka Lasilantien ja Kolehmaisenkadun väliin jäävät jälleenrakennuskauden puutalot 3.3 Hirsimäki tulevaisuudessa Lähtökohtia Hirsimäen alueen luonteen säilyttämiselle ja jatkokehitykselle Tunnistetut arvot Hirsimäen kaupunginosan rakennuskannassa

4. Kumela 4.1 Alueen historia Kumelan rakennuskannan muodostuminen Vuosien 1954 ja 1972 yleiskaavojen vaikutus Kumelassa 4.2 Alueen nykytila Kumelan ominaispiirteet Kumelan rakennuskanta Kumelan avainnäkymät Hiojankatu ja Kaivertanjankatu Puhaltajankatu Hyttitie 4.3 Alueen kehitysnäkymät tulevaisuudessa Lähtökohtia Kumelan alueen luonteen säilyttämiselle ja jatkokehitykselle Tunnistetut arvot Kumelan kaupunginosan rakennuskannassa JOHTOPÄÄTÖKSET 1. Yhteenveto alueiden nykytilasta ja kehitysnäkymistä Tarkasteltujen alueiden yleis- ja erityispiirteitä Rakennussuojelusta miljöösuojeluun Uudis- ja korjausrakentamisen ja suunnittelun reunaehtoja Katunäkymien luonteen vaalimisesta 2. Ehdotuksia tarkastelun jatkoksi Tarkastelun syventäminen Tarkastelun laajentaminen 3. Tarkastelun tulosten soveltaminen Tarkastelun suhde aikaisempiin rakennetun kulttuuriperinnön selvityksiin Ohjeistuksia asukkaille rakentamiseen Soveltaminen kaavoituksessa, rakennusvalvonnassa ja pientalosuunnitelussa Uusia avauksia LÄHTEET LIITTEET

RIIHIMÄKI RAKENTUU 1. Johdanto 1.1 Työn tavoitteet Tässä työssä tutkitaan Riihimäen neljän pientaloalueen eli Hirsimäen, Kumelan, Patastenmäen ja Petsamon historiaa asutuksen, kaavoituksen ja rakentamisen näkökulmasta. Työn on tilannut Riihimäen kaupungin kaavoitus ja se valmistui toukokuussa 2018. Kuva 1. Tarkastelun alueet, Pataistenmäki, Petsamo, Hirsimäki, Kumela 1

Työllä on kaksi tavoitetta. Ensinnäkin se pyrkii antamaan yleiskuvan näiden alueen kehityksestä ja erityispiirteistä tarkastelemalla sitä, miten ja miksi nämä alueet ovat syntyneet ja miksi niistä on tullut sellaisia kuin ne ovat. Tämän perusteella hahmotellaan alueiden luonnetta, ominaispiirteitä sekä pohditaan alueiden arvoa ja merkitystä Riihimäen rakennettuina kulttuuriympäristöinä. Toiseksi tavoitteena on alueiden historian ja nykytilan tarkastelun kautta tarjota lähtökohtia alueiden kehittämiselle asukkaiden, kaavoituksen, pientalosuunnittelun ja rakennusvalvonnan näkökulmista. Lisäksi työ tarjoaa pohjan alueiden myöhemmälle mahdolliselle yksityiskohtaiselle rakennusinventoinnille ja jatkotutkimukselle. 1.2 Tarkastelun toteutus Tarkastelu on toteutettu pääosin historiantutkimuksen menetelmin ja lähteinä on käytetty vanhoja kaavoja, karttoja ja kirjallisia aineistoja. Työssä on yhdistetty sosiaali- ja taloushistorian sekä kaupunkihistorian ja taidehistoriallisen tarkastelun näkökulmia. Alueiden rakentumisen historian selvittämisessä keskeinen lähde on ollut Riihimäen kaupungin kunnalliskertomukset, jotka sisältävät kaupunginhallituksen ja -valtuuston sekä kaupungin lautakuntien ja toimielinten vuosikertomukset. Kaupungin karttapalvelusta 1 on selvitetty alueiden rakennusten valmistumisvuodet katu kadulta. Toisena menetelmänä ovat olleet kenttähavainnot kohdealueista. Tarkastelun taso ei ole tällöin ollut rakennuskohtainen tai edes katukohtainen inventointi vaan kaupunginosakohtaisen kaupunkikuvallisen ja historiallisen yleiskuvan luonnostelu, joka kuitenkin yhdessä historiallisen tarkastelun kanssa luo lähtökohtia hahmotella kaupunginosien mahdollisia kehitysnäkymiä. Yksittäisiä edustavia tai muuten kaupunkikuvallisesti tai kulttuuri- ja rakennushistoriallisesti merkittäviä kohteita ja kokonaisuuksia on otettu lähemmin tarkasteluun ja näitä esitellään erikseen julkaistavassa alue- ja kohdekorttiosassa. 1 https://kartta.riihimaki.fi/ 2

1.3 Tarkastelun rakenne Käsillä oleva tarkastelu koostuu kolmesta osasta. Riihimäki rakentuu on tarkastelun ensimmäinen pääkappale. Siinä selvitetään tarkasteltavien alueiden yleistä taustaa sekä Riihimäen kaupungin että kansallisen kehityksen mittakaavassa. Alueittainen tarkastelu -osassa pureudutaan eri alueiden historiaan tarkemmin. Siinä luodaan katsaus alueiden nykytilaan historiallisen tiedon valossa. Nykytilan kautta hahmotellaan alueelle rakennushistoriallisesti ja kaupunkikuvallisesti keskeisiä arvoja. Kaikille alueille on myös valittu avainnäkymiä, eli kokonaisuuksia, joissa alueiden parhaat tai leimallisimmat puolet tulevat hyvin esiin. Avainnäkymissä on otettu tietoisesti positiivinen suhde kuvailtavaan ympäristöön - ne eivät pureudu rakennuskannassa oleviin kaupunkikuvallisiin ristiriitaisuuksiin, vaikka paikoin sekin olisi perusteltua. Viimeisessä Johtopäätökset -luvussa vedetään yhteen alueiden historiallista luonnetta ja nykytilaa. Luvussa hahmotellaan miten tarkastelua voi viedä eteenpäin sekä konkreettisesti alueita kehitettäessä. Luvussa hahmotellaan myös, miten tarkastelua voisi jatkaa Riihimäen rakennuskantaa koskevan tiedon lisäämiseksi. Työn lopussa sijaitseviin liitteisiin on sijoitettu kuva-aineistoa tarkastelluista kaavoista, listaus kaavoituksen vaiheista Riihimäellä tarkasteluaikana sekä kenttätarkastelun pohjalta syntyneet katu- ja aluekohtaiset kuvaukset, joihin aluetarkastelut perustuvat. Liitteisiin on myös sisällytetty Riihimäen kaavoituksen laatima selvitys rakennuskannan eheydestä rakeisuuskuvina. 2. Riihimäen rakentaminen ja pientaloalueiden kehittyminen 2.1 Alue, asukkaat ja asunto-olot Riihimäestä tuli taajaväkinen yhdyskunta vuonna 1919 ja kauppala vuonna 1922. Kauppalan perustamisasetuksessa 1921 ei vielä määritelty tarkasti kauppalan aluetta, vaan Riihimäen kauppalan alue määriteltiin vasta valtioneuvoston päätöksessä 1926. 2 2 Hoffrén & Penttilä 1979,779. 3

Vuonna 1920 uuden kauppalan väkiluku oli 7003. Vuonna 1930 väkiluku oli noussut jo hieman yli 9100, mutta seuraavalla vuosikymmenellä väkiluku kasvoi hitaasti ja suhteellinen kasvu oli 11,8%. Vuonna 1940 Riihimäen asukasluku oli 10 235. Sotien jälkeen Riihimäen väestö alkoi kasvaa nopeasti. Vuonna 1950 asukkaita oli jo 16 713 eli ajanjaksolla 1940-1950 väkiluvun suhteellinen kasvu oli peräti 63,3%. Vuoteen 1960 päästessä väkiluku oli 20 109. 3 Riihimäki sai paljon muuttovoittoa vielä 1960-luvun alussa, mutta vuosikymmenen puolivälissä Riihimäkeä koettelivat teollisuuden suhdanteiden ja työn tarjonnan suuret vaihtelut, jolloin muuttoliike oli 1960-luvulla joinakin vuosina jopa tappiollinen 4 Vuonna 1980 Riihimäellä oli 23 971 asukasta, vuonna 1990 25 000 asukasta ja 2000-luvulla asukasluku on ollut noin 29 000. 5 Kuva 2. Havainnollistus Riihimäen asukasluvun kehitys 1920-2000. Vuoden 1970 tiedot puuttuvat. Riihimäen keskusta näytti 1930-luvulla tyypilliseltä puutalovaltaiselta kauppalalta. Kuten muuallakin maassa Riihimäellä asuttiin 1930-luvulla ahtaasti. Asunnoista oli pulaa ja asunto-olot olivat nykypäivän mittapuun mukaan vaatimattomat. Seuraavat luvut valaisevat asunto-oloja Riihimäellä ennen sotia. 3 Hoffrén & Penttilä 1979, 998. 4 Honka-Hallila 2000,12. 5 Tilastokirja 2016,6. Riihimäen kaupunki. 4

Ennen sotia ja jälleenrakennuskautta, vuonna 1930, Riihimäellä oli kaikkiaan 1877 lämmitettävää rakennusta. Näistä kivirakennuksia oli vain 121. Huoneistoja koko kaupungissa oli 2357, joista asuinhuoneistoja 2275. Koko kaupungin 2275 asutusta huoneistosta keittiö oli ainoastaan 444:ssä ja 179 huoneistoa oli vain yhden huoneen muodostamia huoneistoja ilman keittiötä. Huoneen ja keittiön huoneistoja oli lähes puolet Riihimäen huoneistoista eli 1047 kappaletta. Kolmen huoneen huoneistoja oli 332 ja neljän huoneen huoneistoja ainoastaan 68. Koko kaupungissa oli vuonna 1930 vain 49 keskuslämmitettyä rakennusta ja ainoastaan kymmeneen rakennukseen tuli lämmin vesi. 6 2.2 Sota, säännöstely ja jälleenrakentamisen aika Riihimäellä Talvisodan aikana (1939-1940) ja sen jälkeen Suomessa oli kova pula asunnoista, rakennusmateriaaleista ja suuri osa miestyövoimastakin oli rintamalla. Pommitukset olivat tuhonneet rakennuksia ja myös karjalaisen siirtoväen asuttamiseksi tarvittiin entistä enemmän asuntoja. Välirauhan aikana (1940-1941) Riihimäelle muutti noin 600 Karjalan siirtolaista, joille oli etsittävä asunto. Rakentaminen ja asuttaminen vaativat erityisjärjestelyjä ja rakennuslautakunnan tehtävät peri järjestysoikeus 7. Kesällä 1940 perustettiin huonevuokralautakunta, jonka tarkoituksena oli hankkia asuntoja niitä tarvitseville. 8 Ja tarvitsijoita riitti. Huonenevuokralautakunta joutui toteamaan vuonna 1941, että asuinhuoneistoista on niin suuri puute, että useat suuretkin perheet asuivat joko alivuokralasina tai aivan pienissä saunakamareissa y.m. tai suorastaan kauppalan ulkopuolella kulkien pitkiä matkoja päivittäin toimipaikkoihinsa. 6 Riihimäen rakennus- ja asuntolaskenta marraskuun 27 p. 1930: SVT: Suomen virallinen tilasto. 6,Väestötilastoa; 72: 12, Tilastollinen päätoimisto,helsinki 1932. 7 Järjestysoikeus oli yleistä hallintoa, järjestystä ja taloutta käsittelevä julkinen hallintoviranomainen ja tuomioistuin Suomen kauppaloissa sekä vuodesta 1960 lähtien myös uusissa kaupungeissa, joissa ei ollut raas-tuvan-oikeutta eikä maistraattia. Järjestysoikeudet lakkautettiin 1978 ja niiden tehtävät siirtyivät pääsääntöisesti rakennuslautakunnille 8 Hoffrén & Penttilä 1979, 1045. 5

Lautakunnalla oli selvä ja realistinen näkemys tilanteesta: epäkohta ei korjaudu yksinomaan odotettavissa olevan siirtoväen poismuuton johdosta, eikä myöskään asunnonvälityksellä tai säännöstelymääräyksillä 9, vaan olisi rakennustoiminta saatava elpymään. 10 Asuntotuotantoa olisi täytynyt kasvattaa, mutta sodan vaikutus oli aluksi päinvastainen. Tämä näkyy selvästi rakennusasioiden, rakennuslupien ja valmistuneiden rakennusten määrän laskuna. Vuonna 1940 rakennusasioita oli kaupungissa käsiteltävänä yli 200, seuraavana vuonna määrä oli pudonnut jo puoleen ja vuonna 1942 niitä oli alle 50. Uudisrakennuksille myönnettiin 1942 vain 14 lupaa, joista asuinrakennuksia oli 8. Samana vuonna valmistui 20 uudisrakennusta, joista 12 oli asemakaava-alueella ja 8 sen ulkopuolella. Asuinrakennuksia näistä oli 13. 11 Vuonna 1945 Riihimäellä myönnettiin rakennuslupia uusille asuinrakennuksille 113 kappaletta ja tonttimittauksia pantiin vireille 27. Uudisrakennuksia valmistui 76 kappaletta ja näistä 46 oli asuinrakennuksia. Myönnettyjen rakennuslupien ja valmistuneiden rakennusten määrä kasvoi vuosittain, niin että vuonna 1947 rakennuslupia myönnettiin jo 286, näistä uudisrakennuksille 167 lupaa. Vaikka lupia myönnettiinkin aiempaa enemmän, rakentaminen oli hiljaista. Rakennuksia valmistui vuonna 1947 vain 50, joista asuinrakennuksia 29. Järjestysoikeuden mukaan valmistuneiden rakennusten määrän pienuuteen oli syynä pula rakennustarvikkeista, mutta myös kiristynyt rahatilanne. Vuonna 1947 myönnetyt rakennusluvat kohdistuivat lähinnä pieniin puurakenteisiin yhden perheen puisten omakotitaloihin ja maanhankintalain alaiseen rakentamiseen. Säännöstely oli niin kovaa, että rakennustoimikuntakin joutui toteamaan, että miltei kaikki talousrakennuksille anotut luvat piti hylätä, sen sijaan asuinrakennuksille voitiin myöntää lupia n. 90% anotusta määrästä. 12 Huomattavaa on rakentamisen suuntautuminen asemakaavoitetun alueen ulkopuolelle. Vuonna 1946 valmistuneista 89 uudisrakennuksesta vain 17 sijaitsi asemakaavoitetulla alueella. Sama 9 Riihimäellä oli jo aloitettu vuokrasäännöstely. 10 Huoneenvuokralautakunnan toimintakertomus 1941; Riihimäen kauppalan kunnalliskertomus (RKK) 1941. 11 Järjestysoikeuden toimintakertomus 1942, RKK 1942. 12 Järjestysoikeuden toimintakertomus 1946 ja 1947, RKK 1946 ja 1947 6

ilmiö oli nähtävissä seuraavana vuonna: myönnetyistä luvista 43 sijaitsi asemakaava-alueella ja peräti 217 sen ulkopuolella. 13 Sota-aika ja siirtoväen asuttaminen johtivat moniin poikkeusjärjestelyihin ja -lakeihinkin. Siirtoväen asuttamiseksi ja asuntopulan helpottamiseksi Suomessa säädettiin vuonna 1945 maanhankintalaki, jonka painotus oli vahvasti agraarinen. Kuitenkin lakia sovellettiin myös kaupunkeihin ja ne joutuivat myös ensisijaisiksi maanluovutusvelvollisiksi, vaikkei lakia ollut varsinaisesti suunniteltu mittavaan urbaaniin käyttöön. Painopiste lain toimeenpanossa siirtyi suurelta osin rintamamiesten asuttamiseen ja kohdistui oletettua voimakkaammin eteläisimpien läänien asutuskeskuksiin, joista rintamamiehet halusivat itselleen asuntotontteja. 14 Esimerkiksi vuonna 1945 sotainvalidien, -leskien ja heidän perheidensä, sotaorpojen ja perheellisten rintamasotilaiden maansaantihakemuksia jätettiin Riihimäellä 280, näistä oli viljelystiloja 32, asuntoviljelystiloja 48 ja asuntotontteja 169. 15 Riihimäelle muodostettiin maanhankintalain mukaisia tiloja tai tontteja kaikkiaan 349. Lukua voi verrata Helsingin lähes kolmeen tuhanteen tonttiin, Hyvinkään runsaaseen viiteen sataan ja Keravan vajaaseen neljään sataan tonttiin. Sota-ajan ja sodan jälkeisten vuosien ankara pula rakennusmateriaaleista ja tarvikkeista toi mukanaan tiukan rakentamisen sääntelyn, joka oli laajimmillaan vuosina 1946 1947. Se vaikeutti erityisesti kaupunkirakentamista. Valtion viranomaisena rakentamista sääteli ja valvoi Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön rakennusasian osasto eli Kymro (1941-1949). Se oli 1940-luvulla määräävä rakennusviranomainen, jonka vastuulle kuului mm rakennusainehuolto, rakentamisen säännöstely ja valvonta. Ylimpänä viranomaisena se myönsi rakennusainekiintiöt eri tuotantoaloille. Rakennustoiminnan tärkeysjärjestystä määrittelivät hyötynäkökohdat ja tärkeimmiksi luokiteltiin Sotevan 16 alainen sotakorvausteollisuus ja muu teollisuus, voimalaitosten rakennustyöt, maatalous ja sen vaatimat asunnot sekä kiireelliset korjaus- ja muutostyöt. Vasta näiden jälkeen tulivat asutuskeskusten asuntorakentaminen ja sosiaalitoimintaa palvelevat rakennuskohteet. Vain 13 Järjestysoikeuden toimintakertomus 1946 ja 1947, RKK 1946 ja 1947. 14 Palomäki 2011, 21. 15 Asutuslautakunnan toimintakertomus 1945, RKK1945. 16 Sotakorvausteollisuuden valtuuskunta oli Suomen sotakorvausten suorittamista koordinoiva virasto, valtuuksiltaan väliaikainen ministeriö. Valtuuskunnan rutiinitehtäviä hoiti Soteva-niminen virasto. 7

kaupunkeihin rakennettavat työsuhdeasunnot huomioitiin kiireellisyysjärjestyksessä muuta asuntorakennustoimintaa 17 korkeammalle. 18 Riihimäen kauppalan valtuusto päätti tammikuussa 1946 perustaa Kymron esityksestä rakennustoimikunnan, jonka tehtäväksi annettiin rakennustyölupien ja rakennustarvikkeiden käsittely sekä rakennustoiminnan valvonta. 19 Kymro jakoi rakennustoimikunnalle tarveainekiintiöt, joiden puitteissa toimikunta myönsi lupia. Vielä vuonna 1949 moni rakennustarvike oli säännöstelyn piirissä ja kirjanpito tarkkaa. 20 Rakentamista ohjattiin myös rakennusjärjestyksen määräyksillä. Riihimäki sai 1940-luvulla uuden rakennusjärjestyksen. Valtuusto hyväksyi uuden esityksen jo 1945, mutta sisäasiainministeriö palautti tämän ehdotuksen uudelleen käsiteltäväksi. Järjestysoikeus laati uuden ehdotuksen, jossa pienennettiin tonttien rakennusalaa sekä suurinta sallittua rakennuskorkeutta. Tämän valtuuston vuonna 1947 hyväksymän uuden ehdotuksen ministeriö vahvisti ja se astui voimaan 1.1.1949. 21 Kaupunki pyrki edistämään omakotirakentamista myös lainoitusta helpottamalla. Vuonna 1949 valtuusto myönsi kauppalanhallitukselle valtuuksia arava-lakien mukaisten pitkäaikaisten luottojen hankkimiseen valtiolta omakotitalojen rakentajia varten. 22 Järjestysoikeus myönsi vuonna 1948 uusille rakennuksille 166 lupaa, vuonna 1949 jo 246 lupaa ja vuonna 1950 peräti 350 lupaa, vuonna 1955 rakennuslupia myönnettiin 224. 23 Kamppailussa asuntopulaa vastaan myönnettyjen lupien määrää tärkeämpää oli kuitenkin se, että uusia rakennuksia alkoi valmistua yhä enemmän. Esimerkiksi vuonna 1953 valmistui jo 192 rakennusta, joista asuinrakennuksia oli 75. 24 17 Kymro edisti merkittävästi myös rakennustuotteiden rinnakkaisvalmisteiden yhteensopivuutta ja standardointia. Asuntorakentamisen suhteen se mm. tilasi vuonna 1944 Suomen arkkitehtiliiton Jälleenrakennustoimistolta tyyppitalosarjan asutuskeskusten tarpeisiin. Tuloksena oli Aulis Blomstedtin ja Yrjö Lindegrenin suunnittelemat yhdeksän tyyppitaloa. Kymro lakkautettiin vuonna 1949 säännöstelyn purkauduttua. (Kummala, 2004) 18 Palomäki 2011, 271. 19 Rakennustoimikunnan toimintakertomus 1946, RKK 1946. 20 Esim. vuonna 1949 Riihimäen rakennustoimikunnan myöntämät rakennustarvikemäärät olivat: nauloja 8090 kg, sementtiä 5816 pussia, betonirautaa 7301 kg, tiiliä 186 725 kpl, mutta esimerkiksi lasi, valutuotteet, kattohuovat olivat jo vapautuneet säännöstelystä. (Rakennustoimikunnan toimintakertomus vuonna 1949) 21 Järjestysoikeuden toimintakertomus 1948, RKK 1948. 22 Kauppalanvaltuuston toimintakertomus 1949, RKK 1949. 23 Järjestysoikeuden toimintakertomukset 1948-1955, RKK 1948-1955. 24 Järjestysoikeuden toimintakertomus 1953, RKK 1953. 8

Tiivistäen voi todeta, että rakentaminen suuntautui heti sodan jälkeisenä ajanjaksona vahvasti asemakaavoitetun alueen ulkopuolelle, mikä on ymmärrettävää: olihan keskusta-alueen ulkopuolelle suuntautuva asemakaavoitustyö, kuten Petsamon ja Juppalan kaavoitus, vasta käynnistymässä Riihimäellä. Samalla tämä osoittaa, kuinka tärkeää kaupungin yhdyskuntarakenteen muotoutumisen kannalta oli, että keskustan ulkopuolisia alueita ryhdyttiin ripeästi kaavoittamaan 1940-luvun lopulla. Näin pyrittiin estämään kaupungin laajeneminen suunnittelemattomasti, hallitsemattomasti ja epätarkoituksenmukaiseksi. 9

2.3. ELINKEINOELÄMÄ Rautatiellä, varuskunnalla ja elinkeinoelämällä on ollut ratkaiseva vaikutus Riihimäen kehitykseen. Seuraavassa käydään läpi lyhyesti tarkasteltavien alueiden näkökulmasta tärkeimmät yksittäiset elinkeinoelämän vaikuttajat. Valtion rautatiet Helsinki-Hämeenlinna rautatien rakentaminen teki Riihimäestä asemapaikkakunnan ja tämän jälkeen Pietarin radan rakentaminen nosti Riihimäen maan tärkeimmäksi risteysasemaksi. Jo radan rakentaminen toi työväkeä paikkakunnalle, kesällä 1868 Riihimäen rautatietä oli rakentamassa 1100 työmiestä. Rautatie oli uuden ajan symboli, mutta ennen kaikkea taloudellisen ja materiaalisen kehityksen fyysinen mahdollistaja, joka toi mukanaan ihmisiä, työväkeä, tavaroita, varallisuutta ja uutta elämänmuotoa. Se toi tullessaan asemarakennuksen ravintoloineen ja majoitushuoneineen sekä veturivarikon. Rautatien myötä Patastensuon torpparikulmalle syntyi uusi yhdyskunta, josta aikaa myöten kehittyi merkittävä asuinalue Riihimäelle. Riihimäen asemalta lähti 1900-1905 noin 40 000 matkustajaa, mutta 1915-1920 jo yli kolminkertaisesti eli 143 000. Tavaraliikenteessä vuotuiset vaihtelut olivat suuria pääasiassa puutavaramarkkinoiden suhdanteiden seurauksena. 25 Patastenmäen sammal- eli turvepehkutehdas Ennen Paloheimon tehdaslaitosten perustamista Riihimäen laajin teollisuusyritys oli Patastenmäen kupeessa sijainnut turvepehkutehdas Suomen Turvepehku Oy - Finska Torfströ Ab, joka perustettiin jo 1890. Tehdas valmisti turvepehkua rakennusten eristeiksi ja karjan kuivikkeeksi. Tehdas tuhoutui tulipalossa 1906, mutta rakennettiin uudelleen. Turpeen nostaminen työllisti kesäisin myös naisia. Tehdas tuhoutui talvisodan pommituksissa. 26 Turvepehkutehtaan 25 Hoffrén & Penttilä 1979, 109-111. 412-414. 26 Hoffrén & Penttilä 1979, 360-361, 782-783;, Patastenmäki on rauhallisten ihmisten kaupunki, Riihimäen Sanomat 30.7.1988. 10

perustaminen oli seurausta rautatiestä paitsi välillisesti, mutta myös suoremmin: tehtaan perustivat helsinkiläiset rautatiepiirit ja se oli 1800-luvun lopulla alueen huomattavin työnantaja. 27 Paloheimo OY Riihimäen elinkeinoelämässä keskeisin yksittäinen vaikuttaja on ollut Paloheimo Osakeyhtiö, joka on harjoittanut tuotantotoimintaa useilla elinkeinoelämän alueilla. H.G. Paloheimon perustama Riihimäen Sähkö- ja Sahalaitos piti yllä mm. sahaa, puusepäntehdasta, sähkölaitosta sekä Riihimäen-Lopen Rautatie OY:n rautatietä. H. G Paloheimon kuoleman jälkeen hänen perillisensä perustivat H.G. Paloheimo OY:n. Paloheimo myös näkyi vahvasti Riihimäen maisemassa. Rautatieaseman kupeessa keskustan suunnassa kadun toisella puolella oli yhtiön pääkonttori, etelän suunnassa sähkölaitos ja sen takana yhtiön Riihimäen sahan alue. Asemaravintolaakin Paloheimo pyöritti aikoinaan ja vielä 1950-luvun alussa asemalta saattoi jatkaa matkaa Paloheimon omaa pienrautatietä pitkin Lopen suuntaan Kesijärvelle yhtiön virkistysalueelle. 28 Puunjalostusteollisuus oli Paloheimo OY:n toiminnan tärkein tuotannonala. Koko yhtymän työntekijöitä oli vuonna 1950 noin 1 250, Riihimäen ulkopuolella sijainneiden laitosten työntekijät mukaan luettuina. Näiden lisäksi yhtiön palveluksessa oli 2250 metsätyöntekijää. Vuonna 1957 työntekijöitä oli 935 ja näiden lisäksi vielä metsätyöntekijöitä 1308. 29 Riihimäkeläisittäin kiinnostava jälleenrakennusajan yksityiskohta Paloheimo OY:ssä on yhtiön harjoittama puutaloteollisuus. Tämä ala ei jäänyt sotavuosien asuntopulan aikaiseksi kokeiluksi, vaan vuonna 1948 valmistui Paloheimon tehdasrakennus, jossa pystyttiin valmistamaan puutaloja 4000-5000 standartin 30 vuosivauhdilla. Taloja vietiin myös ulkomaille. Markkinointi hoidettiin Puutalo OY:n kautta. 31 27 Lindstén 2010, 13. 28 Honka-Hallila 2000, 202. 29 Hoffrén & Penttilä 1979, 89-901. 30 Standartti (josta on käytetty myös nimitystä standardi tai standertti[1]) on aiemmin varsinkin laivauksessa käytetty puutavaran tilavuusyksikkö.. 31 Puutalo OY oli vuonna 1940 perustettu 21 puunjalostusteollisuusyrityksen perustama yhteistoimintaelin. Se perustettiin tehostamaan valmiiden puurakennusten ja rakennusosien teollista valmistusta ja markkinointia, se osallistui myös rakennusjärjestelmien suunnittelu- ja tutkimustyöhön sekä valistus ja tiedotustoimintaan. Ensimmäinen merkittävä tehtävä uudella yhtiöllä oli Ruotisista saatujen lahjatalojen pystyttämisen organisointi. Pian 11

Riihimäen Lasi Erittäin tärkeä teollisuudenala Riihimäellä on ollut lasiteollisuus. Riihimäellä oli rautatien ja sijaintinsa lisäksi se etu, että lasitehtaiden tarvitsemaa polttoainetta oli saatavissa kaupungissa sijainneelta sahalta. M.A. Kolehmainen ja H.G. Paloheimo tekivät vuonna 1909 sopimuksen perustettavasta osakeyhtiöstä ja 1910 perustettiin Riihimäen lasitehdas. Aluksi valmistettiin vain yksinkertaista talouslasia, myöhemmin ikkunalasia ja sittemmin tehdas laajensi tuotantoaan monipuolisesti käyttö- ja taidelasiin sekä kristalliin. Riihimäen Lasilla oli myös oma silkkipaino, jossa painettiin etikettejä pulloihin. Ikkunalasin valmistus Riihimäellä oli alkanut jo 1939, tämä tehdas sijaitsi pääradan ja Lahden rajan risteyksen pohjoispuolella. 32 1960-luvulla tehtaan tärkein tuotannonala oli pakkauslasin valmistus, mutta tehdas valmisti pakkauksia myös muovista. Tämä tuotanto siirrettiin 1970 Ryttylän vanhan lasitehtaan tiloihin. Tehtaan tuotteita vietiin 1960-luvun alussa yli 20 maahan, etenkin Länsi-Saksaan ja Tanskaan. Riihimäen Lasilla oli vuonna 1920 280 työntekijää ja vuonna 1939 jo yli tuhat työntekijää, suurimmillaan työntekijöiden määrä oli 1951 lähes 1200, minkä jälkeen työntekijöiden määrä kääntyi laskuun. Vuonna 1959 työntekijöitä oli 950. Kasvu näkyi vielä selvemmin raaka-aineiden kulutuksessa. Vuonna 1920 niiden kulutus oli 2050 tonnia, neljän vuosikymmen päästä 1959 jo yli kymmenkertainen (23 500 tonnia). 33 Suomalaiselle lasiteollisuudelle koittivat vaikeat ajat 1970-luvulla ja tämä näkyi Riihimäellä mm. ikkunalasin valmistuksen loppumisena kokonaan. Pakkauslasin valmistus jatkui vielä 1990-luvulle, kunnes enemmistön Riihimäen Lasin osakkeista hankkinut A. Ahlström päätti lakkauttaa Riihimäen pakkauslasitehtaan ja keskittää tuotannon Karhulan tehtaille. Tehtaalla työskenteli tuolloin 179 henkilöä. Vielä 1960-luvulla lasiteollisuus kaikkinensa oli työllistänyt Riihimäellä yli tuhat henkilöä. 34 yhtiö sai käyntiin oman taloteollisuustuotannon. Yhtiön suosituimmiksi talotyypeiksi nousivat 1940-luvulla yksikerroksiset Rauhakoto ja Metsäkoto sekä Toivo Jäntin ja Jorma Järven suunnittelema 1,5-kerroksinen Rauhala. # Neuvostoliittoon vietiin sotakorvauksina tuhansia Puutalo Oy:n pientaloja, mutta vuonna 1955 kariutuneen kauppasopimuksen seurauksena vienti pysähtyi. Tämän seurauksena yhtiön toiminta alkoi keskittyä valmistalojen markkinointiin ja sen nimi muutettiin Myyntiyhdistys Puutaloksi ja kotimaan markkinoiden merkitys alkoi kasvaa voimakkaasti. Myyntiyhdistys Puutalon toiminta loppui 1979, mutta sen toiminta jatkui yrityskauppojen myötä nimellä Suomen Taloteollisuus Oy. Ks. esim. Kammonen 2012, 42-43. 32 Honka-Halila 2000, 177-199. 33 Hoffrén&Penttilä 1979, 907,914. 34 Honka-Halila 2000, 177-199. 12

Kumela Oy Riihimäen Lasin lisäksi Riihimäellä toimi Kumelan lasitehdas. Lasitehtaan toiminta ja Kumelan kaupunginosan muodostuminen liittyvät sikäli kiinteästi toisiinsa, että sen historiaa käsitellään tarkemmin tuonnempana Kumelan alueen yhteydessä. Yhdessä nämä molemmat lasitehtaat vaikuttivat merkittävästi Riihimäen läntisten kaupunginosien rakentamiseen. Lasitehtaan ympärille syntyi jo ennen sotia oma pienoisyhteiskuntansa työväenasuntoineen ja myös Kumelan lasitehtaan ympärille syntyi tehtaan työväen asutusta. Sako H. G. Paloheimo oli mukana myös, kun Riihimäelle alettiin perustaa sisällissodan jälkeen ampumatarviketehdasta. Tehdas valmistui 1920 ja toimi Oy Suomen ampumatarviketehdas AB nimisenä vuoteen 1927 asti. Tuolloin Helsingissä toiminut Suojeluskuntain Ase- ja Konepaja Oy osti ampumatarviketehtaan tontteineen ja laajensi tehdasta, joka jatkoi Oy Sako Ab nimellä. Tehdas siirtyi sotien jälkeen Suomen Punaisen Ristin omistukseen ja tehtaassa valmistettiin myös tekstiiliteollisuuden koneita aina vuoteen 1964 asti. Pääpaino oli kuitenkin metsästysaseiden ja patruunoiden valmistuksessa ja suurin osa tuotannosta myytiin ulkomaille. Tehdas työllisti 1940-luvun lopussa lähes 400 henkilöä, joista suuri osa asui yhtiön rakennuttamissa asunnoissa. 1970-luvulla tehtaalla oli jo noin 700 työntekijää, mutta 1990-luvun lopulla määrä oli laskenut pariin sataan. 35 Tehdas on vaikuttanut merkittävästi Hirsimäen alueen ja sen lähialueen kehitykseen. 35 Hoffrén & Penttilä 1979, 346-347, 921--923; Honka-Hallila 2000, 217. 13

3. Riihimäen kauppalan kaavoitus ja jälleenrakennuskauden pientalorakentaminen 3.1. Meurmanin yleiskaava 1922 ja asemakaavoitus 1940-1950 Arkkitehti Harald Andersin laati vuonna 1906 Riihimäen yhdyskunnan asemakartan (liite 1), mutta tämän mukainen kaupungin kehitys jäi miltei kokonaan toteutumatta. Kaupunki kasvoi ja muuttui niin paljon seuraavan vuosikymmenen aikana, että uuden asemakaavan laatiminen tuli nopeasti tarpeelliseksi. Uusi kaava tilattiin Otto Iivari Meurmanilta (189-1994), joka oli Suomen johtavia kaavoittajia ja asemakaavan suunnittelijoita. 36 Kaavaluonnos oli kommentoitavana jo 1921, mutta kaavan vahvistaminen viivästyi ja sisäasianministeriö vahvisti kaavan vasta 1925 (liite 2). Tämän keskustaaluetta jäsentävän kaavan pinta-ala oli 230 hehtaaria. 37 Asemakaavan toteuttamista vaikeutti kauppalan omistaman maan vähyys ja kaupunki joutui lunastamaan itselleen jopa tonttien väliin katuja varten jätetyt kaistaleet. Kaavan toteuttaminen nopeutui 1930-luvulla, kun katuja rakennettiin hätäaputöinä. 38 Riihimäen kehityksen kannalta ongelmalliseksi tuli kauppalan asutuksen leviäminen keskustan lähiympäristöön kaavoitetun alueen ulkopuolelle. Vuonna 1933 todettiinkin, että on välttämätöntä ulottaa kaavoitus asemakaava-alueen ulkopuolelle muodostuneisiin asutusryhmiin. Myös kaupungin asemakaavakartta havaittiin vanhentuneeksi ja virheelliseksi ja uuden kartan kartoitustyö tilattiin Maanmittaushallituksen Geodeettiselta toimistolta. 39 36 Otto-Ivar Meurman valmistui arkkitehdiksi 1914, teki runsaasti opintomatkoja ulkomaille. Meurman oli Eliel Saarisen Munkkiniemi-Haaga asemakaavan suunnittelussa. Vuonna 1918 hän siirtyi Viipurin asemakaava-arkkitehdin virkaan, ja vuonna 1937 Rakennushallitukseen arkkitehdiksi. Vuonna 1940 hänet nimitettiin Teknillisen korkeakoulun asemakaavaopin professoriksi, tältä ajalta on hänen paljon luettu teoksensa Asemakaavaoppi (1947). Meurmanilla on ollut merkittävä vaikutus 1900-luvun jälkipolven suomalaiseen asemakaava-arkkitehtisukupolveen. Sodanjälkeisen Suomen kaupunkien kehityslinjat laadittiin hänen oppiensa mukaan ensin omakotirakentamisen ja sitten lähiöperiaatteen ihanteisiin pyrkien. Meurman laati noin 60 asema- ja rakennuskaavaa, Riihimäen ohella mm. Viipurin, Joensuun, Kajaanin ja Tornion asemakaavat. Koskinen 1997 37 Hoffrén & Penttilä 1979,759, 837. 38 Hoffrén & Penttilä 1979. 839. 39 Asemakaavoitus ja yleiset työt, RKK 1933. 14

Sotien jälkeen asemakaavoitus eteni melkoisen ripeästi ja uusia alueita otettiin kaavoituksen piirin lähes vuosittain. Vuonna 1945 valmistui O. I. Meurmanin Petsamon asemakaava (liite 3) ja 1947 Juppalan asemakaava. Näille alueille sijoitettiin paljon mm. karjalaista siirtoväkeä ja sodasta palanneita. Vuonna 1948 valmistunut Punkantien asemakaava (liite 4) palveli varsinkin Riihimäen Lasi OY:n ja sen työntekijöiden tarpeita ja alueesta muodostui lasitehtaan työntekijöiden asuinalue. 40 Patastenmäelle oli laadittu yksityisten toimesta tonttijakoja jo 1900-luvun alussa, mutta varsinainen kaava valmistui 1948 (liite 5), O.I. Meurmanin sekin. Myös Hirsimäen vuonna 1951 valmistunut asemakaava (liite 6) oli Meurmanin käsialaa. 41 Kun kaupunki kasvoi ja kehittyi ja kun asemakaavoja vahvistettiin lähes vuosittain, tuli tarpeelliseksi ohjata kaupungin kehitystä uudella yleiskaavalla (liite 7). Tämänkin laati O.I.Meurman ja kaava valmistui 1954. 3.2 Meurmanin lähiöoppi Koska Otto Iivari Meurmanin työ Riihimäen asemakaavojen suhteen on huomattavan laajaa ja vaikutuksellista, on tämän tarkastelun puitteissa tarpeen jäsennetään lyhyesti hänen työnsä sekä ajattelunsa lähtökohtia. Koko uransa ajan, aluksi kaavoittajana ja sitten myöhemmin asemakaavaopin professorina, Meurman seurasi kiinteästi kansainvälistä keskustelua kaupunkirakentamisesta ja siitä, kuinka yhteiskuntien toiminnot tulisi suunnitella ja järjestää kaavoituksella. Lähiöperiaatteen mukaista kaupunkirakentamista suunniteltiin ja toteutettiin mm Englannissa, Tanskassa ja Ruotsissa, joista otettiin vaikutteita myös Suomeen. 42 Keskeinen rooli tässä oli Meurmanilla. Suomen tilanne tosin poikkesi olennaisesti skaalaltaan eurooppalaisista suurkaupungeista, kuten esimerkiksi Lontoosta, jossa kaupungin yliurbanisoitumista pyrittiin purkamaan jäsentämällä kaupunkirakenne toimintakykyisiksi yksiköiksi ja siirtämällä osa väestöstä pois pahiten ruuhkautuneilta alueilta. Suomessa pyrittiin ohjaamaan väestöä suoraan uusille 40 Kauppalanhallituksen toimintakertomus 1945, RKK 1945; Hoffrén & Penttilä 1979,841. 41 Hoffrén & Penttilä 1979,841. 42 Nikula 1994 (2006), 130-132. 15

alueille. Yksinkertaistaen: kyse ei ollut väestön siirtämisestä keskikaupungista lähiöihin vaan maalta lähiöihin. Lähiöaatteen juuret ovat siis peräisin oloista, joissa väestömäärä oli oleellisesti suurempi kuin Suomessa. 43 1900-luvun alkuvuosikymmeninä vaikuttaneet ajatukset puutarhakaupungista ja luonnonläheisestä asumisesta sekä puutalokaupunkiperinne soveltuivat hyvin myös tähän kehykseen. 44 Teoksessaan Asemakaavaoppi (1947) Meurman esitteli näkemyksiään ja oppejaan. Kaupunkien suurin vika oli niiden tiiviys, joka ratkaistiin hajakeskittämällä. Tämä käsite ja idea sen takana oli hyvin keskeinen Meurmannin ajattelulle. Kaupunkia ei hänen mukaansa tullut rakentaa yhdeksi kiinteäksi massaksi, vaan lohkoiksi, joissa samanlaiset ja yhteenkuuluvat toiminnat rakennuksineen ja laitteineen muodostavat pikkukaupungin, jota rakentamaton luonto joka puolelta ympäröi. 45 Asuntoalueilla tuli vallita kodin hengen ja arkkitehtonisesti suunnitellussa hajakeskitetyssä kaupungissa tulevat asukkaat elämään taiteen kultivoimassa ilmapiirissä, he voivat kehittyä parempaa fyysillistä ja henkistä elämää kohti, parempaan makuun ja syvempään sivistykselliseen mieleen, maalaili Meurman onnistuneesti kaavoitetun yhdyskunnan elämää. 46 Meurmanin asemakaava-ajattelussa oli kymmenen johtavaa periaatetta 47 : 1. Paikallisten olojen huomioon ottaminen. 2. Alueellinen ja valtakunnallinen näkökulma: yhdyskunta suunniteltava kooltaan ja luonteeltaan valtakuntaan ja seutuun sopivaksi. 3. Elimellinen hajakeskitys: asutus erillisiksi yksiköiksi, asumakunta-asumalähiöasumasolu -hierarkia. 4. Toimintojen eriyttäminen: erikseen alueet asumista, työtä, liikennettä, hallintoa ja virkistystä varten. 5. Liikenne: turvallinen ja tehokas liikenneverkko. 43 Hurme 1991,174-178. 44 Juntto 1990, 122. 45 Meurman 1947,63-64. 46 Meurman 1947, 76. 47 Meurman 1947, 77-81. 16

6. Asuntoalueet: rakennettava riittävän väljiksi, asumiseen tuli käyttää vain siihen parhaiten soveltuvia maastonosia. 7. Elinkeinoelämälle varattava riittävästi sen tarvitsemia ja sille soveltuvia alueita 8. Julkisten rakennusten tontit: kaupunkiin riittävästi tontteja julkisille rakennuksille. 9. Suhtautuminen luontoon: luontoa tuli säilyttää riittävästi kaikkialla, kauniit maisemat ja rannat suojeltava. 10. Kaupungin rajautuminen: ympärillä tuli olla metsä-, niitty- ja viljelyalueita sekä muuta maaseutua. Näiden periaatteiden lisäksi Meurmannin suomalaisessa kaavoituksessa pitkäaikaista harmoniseen kaupunkirakenteeseen tähtäävää teoriaa kannattelivat kolme perusperiaatetta: ensinnäkin Meurman arvosti kattavasti eurooppalaisen kaupunkirakentamisen ja suunnittelun historian eri aikakausia, toisekseen hän ponnisti englantilaisen ja amerikkalaisen kaupunkisuunnittelun ajatuksista ja kolmanneksi maaseudun rakennusperinteestä. 48 3.3. Meurmanin yleiskaava 1954 tavoitteet ja ihanteet Nämä edellä esitetyt periaatteet ja ihanteet näkyivät myös Riihimäen 1954 valmistuneessa yleiskaavassa. Meurmann korosti yleiskaavan seliteosassa huolellisen suunnittelun ja kaavoituksen tärkeyttä. Kaavasuunnittelussa pyrkimyksenä oli noudattaa hajakeskitystä eli alueiden jakamista pienempiin, luonnonalueiden erottamiin osiin, asumalähiöihin, jotka kukin mitoitetaan siten, että ne jaksaisivat alueellaan ylläpitää sellaisia tärkeimpiä laitoksia, joita jokapäiväinen elämä nykyisin edellyttää aivan kotien vierellä. Tällaisiksi palveluiksi Meurman mainitsi mm. elintarvikekaupat, koulut, työpaikat ja teollisuuskorttelit, jotka kuitenkin tulee erottaa vihervyöhykkein asumalähiöistä omille alueilleen. Jotta tällaisia palveluja voitaisiin ylläpitää, tulisi lähiössä olla Meurmanin mukaan 6 000-1 0000 asukasta, mutta Suomen oloissa on usein tyydyttävä vähempäänkin, joskin 2 000 asukasta tulisi olla selvä alaraja. Asumalähiöt Meurman jakoi asumasoluihin, joiden suositeltava suuruus oli tuhat henkeä. 49 48 Nikula 2006, 134. Nikula lainaa Pekka Suhosta: Respect from tradition is an old agrarian character In this respect, the stance adopted by Meurman in his youth is undoubtedly nationalist in nature. The need and ability to absorb international influences into conditions at home, which can be seen in Finnish culture from at least the medieval period, also belongs to the national line. 49 Meurman 1953, 2. Meurman, O-I, Riihimäki, Yleiskaava-alue, allekirjoitettu Helsingissä 3.10.1953. 17

Hajakeskitys edisti Meurmanin mielestä monella tapaa asumisen käytännöllisyyttä, edullisuutta ja viihtyisyyttä. Tarpeellinen huolto ja palvelut sijoittuivat kodin äärelle ja samalla pyrittiin, Meurmannin sanoin, imeyttämään luontoa kaikkialle asuinalueille niin, että puistot ja rakentamattomat alueet ovat kaikkien ulottuvilla. Tällä tavoiteltiin asuinalueiden viihtyisyyttä ja poistamaan kaupungeista kivierämaan tuntua. Hajakeskityksessä palveluiden ja luonnon läheisyys vähentää liikkumisen tarvetta ja liikenneruuhkia, samoin se tasoittaa asukastiheyttä eri kaupunginosien välille. Tämä puolestaan laskee rakentamis- ja elinkustannuksia. Hajakeskitys myös edistää asemakaavoituksen ja rakentamisen rationalisointia, kun asutukselle ja muille toiminnoille voitiin valita niille parhaiten sopivat alueet. 50 Näihin ihanteisiin ei kuitenkaan aina todellisuudessa päästä paikallisten olosuhteiden ja jo olemassa olevan asutuksen vuoksi, myönsi Meurman. Riihimäelläkin asutus oli päässyt hänen mukaansa leviämään hajanaiseksi laajoille alueille, kun kauppalan alkuperäisen asemakaavoitetun alueen ympärille oli jo levinnyt suunnittelematonta ja hajanaista asutusta. Niinpä tekeillä olevan yleiskaavan tavoitteeksi tulikin kehittää näistä asutussirpaleista mahdollisimman kokonaisia ja edes jossain määrin elinvoimaa omaavia soluja tai lähiöitä. 51 Omakotitalomaista asumista Meurman piti parhaiten soveltuvana lapsiperheille. Sen sijaan yksinäisten (so. yksinasuvien) ja lapsettomien perheiden asunnoiksi soveltuvat parhaiten kerrostalot, joihin pyrkivät sijoittumaan myös sellaiset perheet, jotka eivät ole vielä juurtuneet paikkakunnalle. Vähävaraisille soveltuvien halpojen asuntojen rakentamiseen voitiin Meurmanin mielestä käyttää kaksikerroksia puurakenteisia kerrostaloja, jotka soveltuisivat hyvin pienten asuntojen rakentamiseen. Meurman tähdensi, että kukin asuntorakennustyyppi voi palvella hyvin vain tiettyä asumistarvetta, ja näin ollen asemakaavoitus on ratkaisevassa roolissa oikeanlaisen asuntokannan luomisessa paikkakunnalle. 52 Meurman painottikin laskelmien ja mitoituksen tärkeyttä monessa kohtaa yleiskaavaselostusta ja koko asemakaava perustui huolellisille laskelmille. Kuten Meurman kirjoitti, asemakaavan laatimisen tärkein tehtävä on asuntoalueiden oikean laajuinen mitoitus, sen causa prima. Pääargumenttina oli, että jos asemakaavan mitoituksessa tehdään virheitä, ne tekevät 50 Meurman 1953, 3-4. 51 Meurman 1953, 5. 52 Meurman 1953, 8-10. 18

muutoin onnistuneen asemakaavan tehottomaksi, ja toisaalta muutoin huono asemakaava on usein käyttökelpoinen, mikäli se on oikein mitoitettu. 53 Kerrostalot tulisi rakentaa lähelle keskustaa ja harvaan asutut omakotitaloalueet laitamille, mutta puhtaasti omakotitalomaisia ja kerrostalomaisia lähiöitä ei pidä rakentaa, koska tällöin tulisi puuttumaan kaksi monille ihmiselle soveliainta asumistapaa: omakotitalo lähellä liikekeskustaa ja kerrostaloasunto rauhallisessa ympäristössä. Toiseksi kerrostalojen keskittäminen liiaksi johtaisi Meurmanin mukaan siihen, että miltei kaikki kaupat ja palvelut sijoittuisivat keskukseen, koska puhtaasti omakotitaloalueilla ei olisi riittävästi väestöä ja ostovoimaa. Tämän vuoksi kerrostaloja tulee sijoittaa myös keskustasta kauempana oleviin asumalähiöihin, jolloin kukin alue tulee tasapainoisemmaksi. 54 Meurmanin mielestä Riihimäen vanhassa asemakaavassa oli annettu liian suuria rakennusoikeuksia keskustaan. Kun Hirsimäen, Patastenmäen ja Petsamon asemakaava-alueille mahtuu yhteensä hieman yli 10 000 asukasta, tuntuisi edellä esitettyjen asemakaavan ylimitoituksesta johtuvien vaarojen johdosta tarpeettomalta ja vaaralliselta asemakaavoittaa muita alueita asuntoja varten, kirjoitti Meurman kaavaan 1954. 55 Riihimäellä lähes kolmannes ihmisistä asui silloisten laskelmaperusteiden mukaan (yli 1,5 hlö/huone) liian ahtaasti, lähes 60 prosenttia kuitenkin normaalisti ja 13 prosenttia väljästi. Huomionarvoista oli, että Riihimäellä asui tuolloin paljon yksinäisiä henkilöitä ja pieniä perheitä. Joka tapauksessa Meurman laski, että Riihimäen tuolloinen asuntorakenne vastasi hyvin perhekuntien rakennetta. Vallinneen asuntopulan poistamiseksi Riihimäelle olisi Meurmanin laskelmien mukaan rakennettava noin 2020 huonetta, lisäksi väkiluvun kasvun vuoksi 5330 huonetta vuoteen 1980 mennessä ja purettavien asuinrakennusten vajetta täyttämään 3 500 huonetta. Tämä tarkoitti, että Riihimäelle olisi vuoteen 1980 mennessä rakennettava yhteensä 10 850 huonetta. Näissä laskelmissa käytettiin pohjana väkilukuennustetta, jonka mukaan Riihimäellä olisi 31 500 asukasta vuonna 1980. 56 53 Meurman 1953, 17. 54 Meurman 1953, 10-11. 55 Meurman 1953, 18. 56 Meurman 1953, 13-14, 17. 19

Yhteenvetona Meurman totesikin vuoden 1954 kaavassa, että asemakaavoissa on syytä käyttää rinnan kerrostalo- ja omakotitalotyyppejä, mutta kuitenkin niin että Riihimäen luonteelle sopivalle omakotitalorakentamiselle annetaan etusija. Perusteet tälle olivat myös käytännölliset. Riihimäen asutus oli päässyt jo levittäytymään laajalle ja riihimäkeläisistä suurin osa asui omakotitaloissa. Lisäksi omakotitalotonteille oli jatkuvaa kysyntää ja omakotitalorakentaminen sopii pääomanmuodostusmahdollisuuksien kannalta Riihimäen kokoiselle kaupungille. Niinpä yleiskaavassa ehdotettiin asemakaavoihin ja rakennusjärjestykseen sellaisia muutoksia, että keskikauppalan asukasluku tulisi rajoittumaan 8 500 henkilöön vuonna 1980, jolloin voitaisiin ilman ylimitoituksen pelkoa ryhtyä jäsentämään ympäröiviä alueita, jotka olivat siihen asti rakentuneet suunnittelemattomasti yksityisten maanomistajien ja rakentajien toimesta. Meurman ehdottikin kaavassa, että keskustan rakennusoikeutta lasketaan. Tämä huoli liian tiiviisti ja korkeaksi rakennetusta keskustasta ei ollut Meurmanilla uutta, vaan läpi vuosikymmenten kulkenut ajatus. Tämä näkyy Meurmanilla 1922 Riihimäen asemakaavassa, joka aikanaan arvostettiin korkealle. 57 Sama ajatus esiintyy myös vuonna 1928 valmistuneen Viipurin asemakaavassa. Sen yhteydessä Meurman esitti, että Suomessa tulisi seurata enemmän anglosaksista matalaa kaupunkien rakentamistapaa ja luovuttava seuraamasta vanhempaa saksalaista järjestelmää, jonka tuloksena on syntynyt korkean asukastiheyden kaupungit, joista hän mainitsi esimerkkinä Berliinin. Myös vuonna 1938 Arkkitehti-lehdessä julkaisemassaan kirjoituksessa Meurman arvosteli asuntotonttien liian tehokasta käyttöä ja moitti sitä että rakennusjärjestyksissä myönnettiin ylenpalttisesti rakennusoikeutta, varoitteli grynderismistä ja huudahti: Mikä on pääasia: ihmisarvoiset asuinsijat, vai rahaa rakennuskeinottelijoiden taskuun? 58 3.4 1972, 1997 (2019) ja 2035 yleiskaavojen vaikutus tarkastelualueilla Riihimäen uutta yleiskaavaa alettiin laatia 1970-luvulla. Vuonna 1972 valmistuneessa arkkitehtitoimisto Marjatta ja Matti Jaatisen 59 laatimassa yleiskaavassa (liite 8) Riihimäen väkiluvun ennustettiin kasvavan voimakkaasti ja sen laskettiin olevan vuonna 2000 jo yli 40 000. 60 57 Lindberg, Carolus, Riihimäen asemakaava, Arkkitehti 1:1923, 14-15. 58 Salokorpi 1984, 282,296. 59 Matti Jaatinen aloitti 1950-luvulla työskentelyn Riihimäen rakennusvirastossa, vuonna 1967-1991 hän toimi Teknillisen korkeakoulun arkkitehtuurin professorina. Hänen suunnittelema on mm Riihimäen vanha linja-autoasema 20

Taulukko Riihimäen väkiluku- ja asuntokerrosalaennusteesta vuoden 1972 yleiskaavassa: 61 Alue 1970 1980 1990 2000 2016 Hirsimäki 30-2800 / 3500 / 4300 / 5300 / 32, 35-37 70 000 91 000 121 000 15 900 Kumela 1000 / 1300 / 1600 / 1900 / 1200 34, 41-43 25 000 34 000 45 000 57 000 Patastenmäki 1200 / 1400 / 1700 / 2600 / 81-84 30 000 37 000 48 000 78 000 Petsamo 50-4300 5300 / 6000 / 6400 / 55, 67-59 / 10 8000 138 000 168 000 192 000 Koko kaupunki 23 100 28 000 34 000 40 500 Vuoden 1972 yleiskaavassa käsiteltiin tämän tarkastelun kohteena olevia asuin- ja pientaloalueita hyvin suppeasti. Selitys lienee, että aiemmat kaavat olivat toteutuneet näillä alueilla melko pitkälle, eikä toisaalta suuria yleiskaavoituksellisia muutostarpeita nähty. Ylipäänsä kaavassa sijoitettiin lisärakentamista tasaisesti kaupungin eri osa-alueille. Alla olevasta taulukosta nähdään, kuinka kaikkien tämän tarkastelun alueidenkin väkiluvun ennustettiin kasvavan, mistä seurasi huomattavaa lisärakentamisen osittaminen näille alueille. Tätä lisärakentamisen tarvetta lisäsi se kaavan oletus, että asumisväljyys kasvaa eli (1958),yhdessä vaimonsa Marjatan kanssa he suunnittelivat mm Patastenmäen koulun (1957) ja kauppaoppilaitoksen (1963 ), Eero Eerikäisen kanssa hän suunnitteli mm Rity-talon (1961-1963) ja Valtion virastotalon (1963, jossa toimivat poliisi ja taidemuseo. 60 Riihimäki. Yleiskaava 1972. Arkkitehtitoimisto Marjatta ja Matti Jaatinen, Liikennetekniikka Oy 61 Vuotta 2016 on mahdollista tutkia kaupungin tilastollisesta vuosikirjasta, mutta sen alueluokitus on niin erilainen, ettei se ole vertailukelpoinen aiempiin nähden. 21

asuntokerrosalatarve kasvaisi vuosien 1970 ja 2000 välillä 25m2 / asukas kolmeenkymmeneen neliöön. 62 Riihimäen kaupunki hyväksyi 1997 vuoteen 2010 ulottuvan yleiskaavan. Yleiskaava 2010 -nimellä kutsutussa kaavassa Hirsimäen, Kumelan, Petsamon ja Patastenmäki alueiden luonne asuinalueina säilytettiin. 63 Riihimäki yleiskaava 2010, asukas- ja työpaikkaennusteet tutkituilla alueilla: Alue 1995 Asukkaat / Työpaikat 2010 Asukkaat / Työpaikat Hirsimäki, eteläinen 595 / 97 500 / 97 Hirsimäki-Lasitehtaan alue 1250 / 400 1600 / 920 Kumela 971 / 323 1361 / 323 Patastenmäki 595 / 48 500 / 48 Petsamo 777 653 Kaavan aluejako poikkeaa vuonna 1972 aluejaosta niin merkittävästi, ettei vertailuja alueiden asukasluku ja työpaikkaennusteista voi tehdä näiden kaavojen välillä. 64 Joka tapauksessa taulukosta voi havaita, että Patastenmäen, Hirsimäen eteläosan ja Petsamon asukasluvun ennustettiin jopa laskevan. Kaikki nämä ovat vanhoja asemakaavoitettuja 62 Riihimäki. Yleiskaava 1972, 10. Arkkitehtitoimisto Marjatta ja Matti Jaatinen, Liikennetekniikka Oy. 63 Riihimäki 2010 yleiskaavan kartta http://www.riihimaki.fi/wp-content/uploads/sites/3/2015/03/yleiskaava-2010- keskikoko.pdf 64 Taulukossa Hirsimäki eteläinen, jota aluetta 1997 yleiskaavan aluejaossa on kutsuttu yksinkertaisesti Lopentieksi, tarkoittaa Lopentien ja Etelän Viertotien väiin jäävää aluetta, tämän alueen väkiluvun ennustettiin laskevan huomattavasti vuonna 2010 mennessä. Tämän tarkastelun Petsamon aluettakaan ei voi tarkastella kokonaisuutena, sillä osa siitä on sijoitettu 1997 kaavassa laajaan Uramon kattavaan alueeseen ja osa laajaan Raviradan alueeseen. Kontiontien ja Oravankadun sekä Petsamonkadun ja Pohjoisen Rautatienkadun rajaama alue on omana kokonaisuutenaan ja oheisessa taulukossa Petsamona. Taulukon Patastenmäki on muutoin sama alue kuin tässä tarkastelussa, mutta ei sisällä Erkyläntien eteläpuolisia alueita. Kumelan Lasitehtaan, Puhaltajankadun, Kontiontien ja Kirjauksentien rajaama alue. 22

asuinalueita, joilla tontit olivat jo varsin täyteen rakennettu eikä merkittävälle uudisrakentamiselle ollut tilaa. Asumisväljyyden kasvaessa ja perheiden lapsiluvun laskiessa myös asukasluvun arvioitiin laskevan. Työpaikoissa ei ymmärrettävästi ennustettu suuria muutoksia asuinalueeksi kaavoitetuilla alueilla, ainoat kasvualueet kaavassa ovat Hirsimäessä Lasitehtaan alueella. Yleiskaavassa 2010 listattiin myös asemakaava-alueen kulttuurihistorialliset, rakennustaiteelliset ja kaupunkikuvalliset kohteet. Näitä kohteita oli kaikkiaan 31, mukana tässä kaikki tämän tarkastelun neljä aluetta Hirsimäki, Kumela, Patastenmäki ja Petsamo sekä lisäksi kappelikirkko ja hautausmaa, Sakon tehtaat ja Riihimäen lasin alue. 65 Riihimäellä laadittiin vuosina 2013-2017 yleiskaavaa 2035, joka sai eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta lainvoiman syksyllä 2017. Yleiskaava 2035 ei sisällä muutoksia tämän tarkastelun alueisiin. 66 3.5. Jälleenrakennuskauden pientaloista Kaavoituksellisten lähtökohtien lisäksi on tärkeää huomioida hieman alueiden muodostumisen ajankohtaa myös rakennustekniikan ja asuntosuunnittelun historian kannalta. Ei liene liioiteltua todeta, etteikö maamme asuntorakentamisessa asuntotyypin ja kaavoitustyön suhde olisi ollut missään vaiheessa yhtä läheinen kuin jälleenrakennuskauden aikana. Ennen kaikkea ajankohtaan sijoittuu suuri asumiseen liittyvä kulttuurinen paradigma eli murrosvaihe. Asumisen eriytyminen tuotantotoiminnasta ja yksityistyminen leimaavat 1940-luvun tyyppitaloja, jotka eivät olleet samalla tavalla välittömästi elinkeinoon kytkeytyviä eivätkä sukupolvia yhdistäviä kuten vanhemmat talonpoikaistalot pihapiireineen. Tyyppitalot oli suunniteltu yhdenperheentaloksi tai ydinperheentaloksi, joskin ydinperheen lisäksi tyyppitaloja asuttivat usein varsinkin sotien jälkeisenä asuntopulan aikana myös sukulaiset tai vuokralaiset. Vuonna 1945-1955 arava-lainoitetuista omakotitaloista joka toiseen rakennettiin 65 Riihimäki yleiskaava 2010, 122. 66 Yleiskaavakartta 2035,Riihimäen karttapalvelussa (viitattu 1.4.2018): https://kartta.riihimaki.fi/ims/?layers=yleiskaava2035%2c%20ei%20lainvoimainen&cp=6736160,25486668&z=4. 23

vuokrattava sivuasunto ja jälleenrakennuskauden taloissa vuokralaisia on ollut niin yläkerrassa kuin alakerran huoneissakin. 67 Huolimatta perhekäsityksen ja asumisen filosofian murroksesta on tärkeää huomata, että tyyppitalot ja niiden suunnittelu eivät ole puhtaasti sotien ja sen jälkeisen ajan tuotoksia. Jo ennen 1939 puhjennutta talvisotaa järjestettiin tyyppitaloista piirustuskilpailu, jonka tuloksia Maatalousministeriön asutusasiainosasto (ASO) julkaisi vuonna 1940 vihkossa Maaseudun pienasuntojen tyyppipiirustusten valintavihko. Näitä tyyppipiirustuksia levitettiin asutuslautakuntien avulla, piirustuksia levitti myös ASO:n alainen Maatalousseurojen keskusliitto. 68 Asutuskeskuksiin suunniteltiin tyyppitaloja tätäkin aikaisemmin. Sosiaaliministeriö julkaisi jo 1920- luvulla Elias Paajasen tyyppikokoelmia ja vuosina 1941-1946 ministeriö julkaisi kymmeniä piirustuksia asutuskeskuksille sekä myönsi lainoja rakentamiseen. Vuonna 1942 perustetun Jälleenrakennustoimiston arkkitehdit suunnittelivat tyyppipiirustussarjoja useille tilaajille. Myös suurimmilla kaupungeilla kuten ainakin Helsingillä, Turulla, Tampereella ja Lahdella oli omaa tyyppitalosuunnittelua. 69 Tyyppitaloja suunniteltiin monella taholla ja yhteiskunnan muuttuessa myös tyyppitalojen ideaalit muuttuivat. Varhaisemmat tyyppitalot heijastelivat maaseudun perinteistä tupa ja kamari -ratkaisua, mutta jälleenrakentamisen edetessä tyyppipiirustuksetkin muuttuvat vastaamaan paremmin ajankohdan ja 1949 arava-lakien mahdollisuuksia: talojen koot kasvoivat ja materiaalit moninaistuivat. 70 Samalla rakennuksien talotekniikka, esimerkiksi juokseva vesi, kehittyi ja lisääntyi. Yhden hormin ympärille rakentuva pohjatyyppi nelihuonejakoineen oli kustannustehokas ratkaisumalli. Tämä ympärijuostavuus merkitsi myös asumismukavuuden kannalta oleellista lämmön ja valon vapaata kulkua sekä joustavuutta asumisessa. Asuntosuunnittelussa pyrittiin eroon yhden huoneen asunnoista, hellahuoneista, mutta samalla kyseenalaistettiin ajatus juhlakäytössä olleesta salista. Kaikkien huoneiden tuli olla arkikäyttöön soveltuvia. 71 Kirsi Saarikangas on tuonut esiin asuntosuunnittelun sukupuolittuneisuuden: tyyppitalojen suunnitteluideologiassa tärkeitä näkökulmia olivat hygienia ja terveysihanteet sekä naisten 67 Heininen-Blomstedt 2013, 66-68. 68 Heininen-Blomstedt 2013, 73. 69 Heininen-Blomstedt 2013, 74. 70 Heininen-Blomstedt 2013, 77, 71 Heininen-Blomstedt 2013, 91. 24

tehtäviin kuuluneet kotitaloustyöt, mikä näkyi mm. keittiön rationalisointina. Samalla nämä korostivat naisen aktiivista roolia kodissa. Saarikankaan mukaan koti näyttäytyi naiselle työn paikkana, miehelle vapaa-ajan ja levon paikkana. 72 Miksi juuri rintamamiestalosta tuli niin laajalle koko maahan levinnyt asuttamisen malli ja talotyyppi? Väitöskirjassaan aihetta tutkinut Heininen-Blomstedt selittää tätä useilla tekijöillä. 73 Omakotitalosta tuli vallitseva tyyppi, koska se voitiin rakentaa puusta ja koska se sopi maalle ja kaupunkiin. Puutalo oli mahdollista rakentaa omatoimisesti ja se oli maaseudun asumisen ja rakentamisen tapoihin soveltuva ratkaisumalli. Yhdenperheen taloa ei suosittu ainoastaan rationaalisuuden sekä väestöpoliittisten ja ideologisten tavoitteiden vuoksi, vaan myös koska oman kodin ja maatilkun antaminen oli niin siirtoväelle kuin rintamamiehille sodan aikana luvattua kompensaatiota. Tyyppitalo oli keino ratkaista valtava asuntotuotannon tarve, keino selviytyä suunnittelusta ja rakentamisesta. 74 Heininen-Blomstedt myös kiteyttää väitöskirjassaan osuvasti tyyppitalon hahmon ja hieman nykytilaakin: Tyyppitaloalueille yhteistä on vaatimattomuus. Pula-ajan pienet puiset tyyppitalot, pohjoismaiset luonto-olosuhteet, ajalle erityiset alue- ja puutarhasuunnitteluperiaatteet, kuistien suojaamat sisäänkäynnit ja yksityisyyttä tuova kasvillisuus luovat alueille omintakeisen yhdistelmän suomalaisia erityispiirteitä. Vaikka varioinnin keinoja on käytetty, luonnehtii rakennuskantaa usein melko suuri yhteneväisyys. Tyypillisiä piirteitä ovat 1- tai 1 ½-kerroksisuus, harjakatto, puinen tai rapattu julkisivu, omatonttisuus ja suuret pihat, kapeat pensasaidoin (joillain alueilla lauta-aidoin) rajatut kadut, vähän ikkunapintaa, yhteneväistävä väritys ja piharakennukset. Kuistit ovat leimallinne piirre, mutta muita välitilarakenteita ei usein esiinny. Maaston, kasvillisuuden ja talotyyppien eroista ja syntytavoista johtuen - kun kaikilla alueille ei ehditty tehdä asemakaavaa ja rintamamiestontteja on muodostettu alueille, joilla on ollut aiempaa rakennuskantaa - tyyppitalomiljööt ovat paikallisia ilmiöitä ja täydennysrakentamisen kohteina erilaisia. 72 Saarikangas käsittelee tätä laajaa tematiikkaa väitöskirjassaan Model Houses for Model Families. Gender, ideology and the Modern Dwelling. The Type-Palanned Houses of the 1940s Finland (1993). 73 Kirsi Heininen-Blomstedtin väitöskirja Jälleenrakennuskauden tyyppitalo - Paikan merkitykset ja täydennysrakentaminen lienee tähänastisista alueellisesta tarkasteluista myös jatkokehittämisen näkökulmasta kokonaisvaltaisin. 74 Heininen-Blomstedt 2013, 79. 25

Täydennysrakentaminen vähentää väljyyttä ja vehreyttä, ja kasvillisuuden rooli kasvaa sitä tärkeämmäksi mitä enemmän rakennuskanta täydentyy ja monimuotoistuu. Miljöön eheys syntyy sekä rakennuskannan piirteistä että kasvillisuudesta, mutta vehreydellä on tärkeä esteettinen tehtävä sekä liian yksitoikkoisen että liian monimuotoisen rakennuskannan vastaparina. 75 Tyyppitalojen suunnittelu ja rakentaminen ei suinkaan päättynyt 1950-luvulle ja 1,5 -kerroksisiin rintamamiestaloksi kutsuttuun talotyyppiin. Vaikka pientalorakentamisen osuus kokonaisrakentamisesta oli 1960-1970-luvulla pieni, määrällisesti Suomessa rakennettiin pientaloja tuolloin enemmän kuin koskaan. Tyyppitalojen suunnittelu alkoi hiipua 1960-luvulla, mutta samaan aikaan pakettitalotuotanto kasvoi ja syntyi useita talotehtaita. Tyypillistä oli, että sama taho hoiti rakennusten suunnittelun, rakennuttamisen ja materiaalituotannon. Myyntiyhdistys Puutalo sai kilpailijoikseen mm Enso Gutzeitin, Tiilikeskus Oy:n ja Jukka Talot Oy:n. 76 Esimerkiksi Myyntiyhdistys Puutalolla oli vuoden 1962 myyntiluettelossaan useita erilaisia tyyppitaloja ja näiden erilaisine muunnelmineen sillä oli tarjottavanaan kymmeniä talotyyppejä. Talomallit oli nimetty kotoisasti, kuten mm. Pirkontalo, Matintalo, Seppo, Airi ja Risto. Nämä 1960- luvun tyyppitalot olivat jo matalampia rakennuksia, mittasuhteiltaan rintamamiestaloista poikkeavia ja näissä asuintilat olivat yhdessä tasossa, sillä rakennuksen ei enää tarvinnut keskuslämmitysjärjestelmien johdosta rakentua aikaisempaan tapaan keskusmuurin ympärille. 77 Kokonaan oma tehtävänsä olisi selvittää, missä määrin näitä myöhemmän ajan tyyppitaloja tai kokonaisuuksia on rakennettu Riihimäelle. Yksittäisinä sekä pieninä ryhminä näitä taloja on rakennettu myös tarkastelualueille. Myös yleistutkimus aiheesta on jälleenrakennuskauden tyyppitaloja niukempaa. 75 Heininen-Blomstedt 2012, 231. 76 Kammonen 2012,51. 77 KA; Maa- ja metsätalousministeriö > Maa- ja metsätalousministeriön tyyppitalopiirustukset (kokoelma) > Myyntiyhdistys Puutalon omakotitalomallit > (Hintaluettelo) [ROK-omakotitalojen tyypit, pinta-alat, kattokaltevuudet, hinta] (Ib. 2). Kansallisarkiston digitaaliarkistossa on näiden Puutalon tyyppitalojen piirustukset. 26

ALUEITTAINEN TARKASTELU PATASTENMÄKI 1. Alueen historia 1.1 Patastenmäen rakennuskannan muodostuminen Riihimäen asutus oli alkanut levittäytyä jo 1800-luvun lopulla junaradan itäpuolella sijaitsevaan Patastenmäkeen, joka kuului Hausjärveen kauppalaan ja Erkylän kartanon maihin. Pieni osa mäestä oli Karan kartanon maita ja kuului Riihimäkeen. Asutuksen kasvua voimisti mäen kupeeseen 1800-luvun lopulla perustettu edellä mainittu turvepehkutehdas, minkä vuoksi aluetta alettiin kutsua myös Sammaltehtaanmäeksi. 78 Riihimäen kauppala anoi jo vuonna 1924 Patastenmäen alueen liittämistä Riihimäkeen, mutta liitos kaatui Hausjärven vastustukseen. Asia nostettiin uudelleen esille 1930-luvulla, jolloin Hausjärven kuntakin suhtautui asiaan myönteisesti. Puhjennut sota kuitenkin katkaisi liitosprosessin ja vasta kesällä 1945 valtioneuvoston päätöksellä Patastenmäki ja Korttionmäki liitettiin Riihimäkeen ja samalla osia Karan alueesta liitettiin Hausjärveen. 79 Riihimäen Seudussa (30.4.1993) esiteltiin elävästi Patastenmäen menneisyyttä ja haastateltiin vanhoja patastenmäkeläisiä. He olivat ylpeitä asuinalueestaan ja kehuivat, että aito riihimäkeläisyys elää yhä kylämäisenä säilyneessä Patastenmäessä. Alueella asui paljon rautatieläisiä ja rautatieläisyyttä kuvaa sekin, että alueella kerrottiin asuneen kolme yhteiskuntaluokkaa: ylikonduktöörit, kuljettajat ja rospuuttosakki. Haastatellut kuitenkin korostivat, että Patastenmäellä oltiin kuin yhtä perhettä ja kaikki olivat samanarvoisia ja tunsivat toisensa. Esimerkiksi urheilukenttä rakennettiin talkoilla 1930-luvulla. Kun asutus levisi Hirsimäkeen, rupesi tulemaan hirsimäkeläisten kanssa pikku kahinaa. Enemmän kuitenkin riihimäkeläiset kävivät Hyvinkäällä tappelemassa ja hyvinkääläiset täältä, muisteltiin lehdessä. 80 Patastenmäen asutus kasvoi 1900-luvun alussa niin paljon, että alueen asutusoloja ja tontteja oli tarpeen säädellä. Maanomistaja, agronomi E.J. Fabritius laati alueelle tonttijakokartan vuonna 78 Hoffrén & Penttilä 1979, 782-783; Patastenmäki on rauhallisten ihmisten kaupunki, Riihimäen Sanomat 30.7.1988. 79 Hoffrén & Penttilä 1979, 782-783; Kauppalanhallituksen toimintakertomus 1945, RKK 1945. 80 Riihimäkeläisyys syntyi Patastenmäessä, Riihimäen Seutu 30.4.1993. 27

1908. Kun asutus mäellä jatkoi kasvuaan, laati maanmittausinsinööri Sarlin vuonna 1919 tonttijaon laajennuksen, ja tätä laajennettiin jo vuonna 1923 Fabritiuksen laatimalla tonttijaolla. Asutuksen kasvaessa myös palvelujen tarve kasvoi ja niiden järjestäminen oli Hausjärven kunnan vastuulla. Hausjärven kunnan rakennuttama kansakoulu 81 otettiin käyttöön syksyllä 1924. Lisäksi Erkylän kartano lahjoitti maa-alueen urheilukenttä varten. 82 Maanmittausinsinööri Paavo Salimäki mittasi vuosina 1944-1945 Patastenmäen rakennukset ja vuonna 1949 hyväksyttiin O.I.Meurmanin yhdessä arkkitehti Jaakko Paatelan kanssa laatima Patastenmäen asemakaava. Patastenmäkeä ryhdyttiinkin heti mittamaan, muodostamaan kortteleita ja tontteja sekä laskemaan koordinaattipisteitä. 83 Samana vuonna aloitettiin myös työt alueen rakentamiseksi, poistettiin kiviä ja tehtiin pengerrys- ja leikkaustöitä. Keväällä 1950 hyväksyttiin Patastenmäen tonttijakoehdotus. 84 Lasten iloksi pidettiin kunnossa turpeenottokaivannon 85 jäälle tehtyä luistinrataa. 86 Seuraavana vuonna asemakaavan paalutusta varten pääpaino oli Patastenmäen 36 korttelia käsittävän kauppalanosan tonttijakojen loppuunsaattamisessa, tällöin laskettiin puuttuvat 12 korttelia ja niistä koordinaattipisteet. 87 Vuonna 1952 tehtiin Patastenmäen katujen sorastusta ja viimeistelytöitä ja varatöinä Erkyläntien itäpään levennystä 600 metriä. Samalla tehtiin tukimuuria 500 metriä ja katu koulun kohdalta varustettiin suojakaiteella. Lisäksi jatkettiin katujen avausta ja mm. Pietilänkatua avattiin 100 metriä sekä rakennettiin 60 metriä tukimuuria. Samaten Patastenmäentietä avattiin 200 metriä. 88 Varsinkin ennen sotia Patastenmäen asukkaat olivat pääasiassa rautatieläisiä, jotka rakensivat talonsa Erkylän kartanon vuokramaalle. Sota-aika toi Patastenmäkeen siirtoväkeä ja rakentaminen lisääntyi. Vuokratontilla asuvat saivat maanhankintalain nojalla lunastaa tontin itselleen Erkylän 81 Tyyppipiirrustusten mukainen maalaiskansakoulu. 82 Töyrylä 1977, 7-8. 83 Rakennustoimiston toimintakertomus 1949; Kauppalanvaltuuston toimintakertomus 1949, RKK 1949. 84 Kauppalanhallituksen toimintakertomus 1950, RKK 1950. 85 Sotavuosina Riihimäen kaupunki yritti helpottaa polttoaineongelmia polttoturpeella. Valtuusto päätti 1942 ostaa Hausjärven Erkylän kartanoon kuuluvasta Patastenmäen suosta polttoturpeen valmistusta varten yli 44 hehtaarin alueen 15 000 markan hinnasta ja perustaa tälle alueelle polttoturpeen koneellisen valmistuslaitoksen. Polttoturvelaitokseen tilattiin Åkerman Körneriltä turvepuristin ja kesällä aloitettiin suon raivaaminen. (Kauppalanvaltuuston toimintakertomus 1942, RKK 1942) 86 Rakennustoimiston toimintakertomus 1949, RKK 1949. 87 Rakennustoimiston toimintakertomus 1950, RKK 1950. 88 Rakennustoimiston toimintakertomus 1952, RKK 1952. 28

kartanolta. Riihimäen Sanomien uutisen mukaan monet karjalaiset ottivat Kannakselta evakkorekeen mukaan talonsa ja näitä koristeellisia taloja on patastenmäessä vieläkin. 89 Kokonaisia taloja reessä tuskin on kuljetettu, mutta mahdollisesti esimerkiksi hirsiä, koristelautoja ja ovia on saatettu tuoda. Talomallit ja rakennustavat tietenkin siirtyivät evakkojen mukana. Kallioisessa maastossa ongelmaksi tulivat kaivaminen ja etenkin kaivojen tekeminen. Usein omasta kaivosta loppui vesi, jolloin turvauduttiin naapuruston muihin kaivoihin. Patastenmäessä sijaitsi myös kaksi lähdettä. Tontteja joilla lähteet sijaitsivat, ei Erkylän kartanokaan vuokrannut eteenpäin. 90 Väestötilaston mukaan vuonna 1930 Patastenmäen ja Peltosaaren kauppalanosassa, joka tarkoitti käytännössä lähes yksinomaan Patastenmäkeä (Peltosaaren alue oli lähes täysin rakentamatta vielä 1930-luvulla) rakennuskanta asujaimistoon näytti seuraavien taulukkojen mukaiselta. Kuva 3. Patastenmäen kiinteistöjen, rakennusten ja asuttujen huoneistojen määrät vuonna 1930. 89 Patastenmäki on rauhallisten ihmisten kaupunki, Riihimäen Sanomat 30.7.1988. 90 Patastenmäki on rauhallisten ihmisten kaupunki, Riihimäen Sanomat 30.7.1988. 29

Kuva 4. Patastenmäen ja Peltosaaren asukkaiden jakautuminen huoneistotyypeittäin. Taulukosta nähdäänkin, että peräti 80% huoneistoista oli huoneen ja keittiön kattavia tai sitä pienempiä. Lämmitettäviä rakennuksia Patastenmäen ja Peltosaaren alueella oli 210, mutta ainoassakaan rakennuksessa ei ollut vielä vesijohtoa, keskuslämmitystä eikä kylpy- tai suihkuhuonetta. Sen sijaan 192 huoneistossa oli sähkövalo. Asukkaita alueella oli 645. Näistä 114 asui yhden huoneen huoneistossa, 389 henkilöä asui huoneen ja keittiön muodostamassa huoneistossa ja 129 henkilöä kolmen huoneen huoneistossa. Patastenmäen 186 asutusta huoneistosta yhdeksässätoista asui yli kolme henkilöä huonetta kohden, kahdeksassa huoneistossa asui jopa 3-6 asukasta huonetta kohden. Kaikkiaan Patastenmäen ja Peltosaaren kauppalanosassa asui 622 henkilöä eli 170 perhetalouskuntaa, joista vain 23 oli yhden hengen, 43 kahden hengen, 56 kolmen hengen ja 32 neljän hengen ja loput näitä suurempia perhetalouskuntia 91 Jouni Töyrylä on tutkinut vuonna 1977 valmistuneessa selvityksessään Patastenmäen ennen vuotta 1944 rakennettuja rakennuksia Erkyläntien ja Kirveskadun väliseltä osuudelta. Tällaisia rakennuksia oli 64 ja näistä 61% oli rakennettu jo ennen vuotta 1930 ja vilkkain rakentamisen kausi oli ollut 1918-1929. Rakennusmateriaalina rakennuksissa oli hirsi (43%), puurunko ja purueriste (runsas 40%) ja näiden yhdistelmä (15%). Varsinkin 1960-luvun puolivälistä alkaen peruskorjaukset yleistyivät, ja vuoteen 1977 mennessä lähes kaikkia selvityksessä tarkasteltuja 91 Riihimäen rakennus- ja asuntolaskenta marraskuun 27 p. 1930: SVT: Suomen virallinen tilasto. 6, Väestötilastoa; 72: 12, Tilastollinen päätoimisto,helsinki 1932 30

rakennuksia oli jossain vaiheessa peruskorjattu. Esimerkiksi lämmöneristystä oli parannettu lähes 80% rakennuksista, aluksi puukuitulevyin, sitten myös eristysvaahdolla ja myöhemmin myös mineraalivillalla. Yleisin lämmitysmuoto taloissa oli, ehkä hieman yllättäen, sähkölämmitys (46%), seuraavaksi suosituin oli puulämmitys (22%), sitten öljykamina (20%) ja noin joka kymmenennessä talossa oli keskuslämmitys. 92 Vaikka Patastenmäki oli liitetty kunnallistekniikkaan, niin vuonna 1977 vielä 18% talouksista oli ilman kaupungin vesiliittymää ja vesijohtoa ja yli puolet oli ilman lämmintä vettä. Omaan kaivoon turvautui vielä yli 70% vastaajista. Vesijohdotta olevat olivat iäkkäitä, heidän keski-ikänsä oli yli 68 vuotta. WC oli jo kahdessa kolmasosaa talouksista, kylpyhuone 15% ja suihku 22% haastatelluista talouksista. Patastenmäen asunnot olivat alkujaan melko pieniä, pääasiassa vain 26-30 neliön kokoisia, mutta remonteilla rakennuksia laajennettiin, niin että vuonna 1977 yleisin huoneistotyyppi oli 2h+k (32,3%), mutta paljon oli myös 3h+k (21,9%) sekä 4h+ k (23%). Vain runsas viidennes rakennuksista oli ainoastaan huoneen ja keittiön sisältäviä. Patastenmäessä oli vähän asukkaita huoneistoa kohden. Haastattelun kohteina olleista talouksista puolet oli sellaisia, joissa asui vain yksi tai kaksi henkilöä. Vastanneista eläkeläisiä oli 46% ja töissä kävi 56% haastatelluista, vastanneista 46%:lla oli lapsia. 93 Patastenmäellä viihdyttiin pitkään, sillä silloiset asukkaat olivat omistaneet talonsa keskimäärin 21 vuotta. Lähes 15%:ssa huoneistoista asui myös perhekunnan ulkopuolisia asukkaita, näiden keski-ikä 40 vuotta. 94 Patastenmäen ikäjakauma osoittaa, että alueelle oli vuonna 1977 mennessä muuttanut paljon nuoria perheitä, varsinkin alle 5-vuotiaita oli keskimääräistä enemmän verrattuna muuhun Riihimäkeen. Samaten vanhoja ihmisiä oli paljon, mutta nuorisoa vähän. 95 Tonteilla sijaitsi päärakennuksen lisäksi tavallisesti useita muita rakennuksia: varastorakennus oli lähes 90%:lla, sauna oli lähes 80%:lla ja autovaja 13%:lla. Vastanneista hieman yli 7%:lla oli päärakennuksen lisäksi tontillaan toinenkin asuintarkoitukseen varattu rakennus. Ainoastaan 5,5% kertoi, ettei heidän tontillaan ollut päärakennuksen lisäksi muita rakennuksia. 96 92 Töyrylä 1977, 19-21. 93 Töyrylä 1977, 30. 94 Töyrylä 1977, 22, 28. 95 Töyrylä 1977, 27. 96 Töyrylä 1977, 23. 31

Tontit olivat melkoisen suuria, keskimäärin 1280 neliötä, pienin tonttikin 866 neliötä eikä yhtään yli 2000 neliön tonttia. Miltei kaikilla tonteilla oli marjapensaita, hedelmäpuita ja vihannesmaa, jopa 17% oli sitä mieltä, että vihannesistutukset ovat heidän tonttinsa hallitsevin tekijä. 97 Vastaajista 96% oli tontin omistajia. Kun heiltä kysyttiin mahdollista myyntihalukkuutta, mikäli uudelleen kaavoituksella tontin arvo nousisi 3-4-kertaiseksi, niin vain 8% ilmoitti luopuvansa suurella varmuudella tontistaan ja 56% ei olisi valmis luopumaan. Peräti 95% piti tonttiaan ja sen lähiympäristöä viihtyisänä asuinympäristönä. 98 Alueella siis viihdyttiin hyvin ja 83,% kertoi, ettei missään nimessä haluaisi muuttaa pois alueelta ja niistä, jotka harkitsivat muuttoa, 75% aikoi muuttaa kerrostaloon. 99 Palveluita Patastenmäessä oli kaksi: elintarvikemyymälä ja kioski. Vaikka Peltosaari palveluineen oli vieressä, siellä asioitiin yllättävän vähän. Noin puolet ilmoitti, ettei käytä mitään Peltosaaren palveluita ja 65% ilmoitti suorittavansa päivittäiset ostoksensa Patastenmäen lähikaupoissa. Vastaajista n. 15% oli sitä mieltä että, paras tapa saada lisää väestöä alueelle olisi pientaloasutuksen tiivistäminen, mutta kuitenkin suurin osa haastatelluista piti suurta tonttikokoa alueelle ominaisena tekijänä, eikä nähnyt mahdollisuutta sen pienentämiseen. Niinpä 72% esitti muutaman kerros- tai rivitalon rakentamista vain pienehkölle rajatulle alueelle. 100 1.2 Vuosien 1954 ja 1972 yleiskaavojen vaikutukset Patastenmäessä Meurmanin yleiskaavassa 1954 Patastenmäki muodosti yhden asumalähiön, johon kuului keskeisimmän asumasolun eli Patastenmäen lisäksi Uhkolan ja Peltosaaren alueet. Koko lähiön asukasluvun arvioitiin olevan 3 400 vuonna 1980, Patastenmäen osuuden ollen 1800 asukasta. 97 Töyrylä 1977, 24. 98 Töyrylä 1977, 25-26. 99 Töyrylä 1977, 29. 100 Töyrylä 1977, 31.Riihimäen Seutu kertoi 1990-luvun alussa, että Tapio Salo oli tehnyt valtuustoaloitteen, että pientalovaltaisena säilyneen Patastenmäen kehittämisestä tehtäisiin kokonaissuunnitelma ja Patastenmäen katoava muistitieto koottaisiin talteen. Edelleen lehti kertoi, että paikallishistorian selvittäminen on Riihimäen kaupunginmuseon tehtäväksi ja että koko kaupunkia koskeva vanhojen asuntoalueiden kunnostussuunnitelman tekeminen on ollut esillä teknisen viraston kehittämissuunnitelmassa. Kehittämisohjelman yhteydessä aiottiin kartoittaa myös rakennusten kunto ja historia, lisärakentamismahdollisuudet ja liikenneverkolle asetettavat tavoitteet (Kehittämisessä Patastenmäen vuoro, Riihimäen Seutu 30.4.1993) 32

Kaavan laskelmissa alueen asukkaista 3300 asuisi omakotitalossa vuonna 1980 ja vain sata asuisi kerrostaloissa. Meurman oli laatinut Patastenmäen asemakaavan vuonna 1949, jolloin sen ajateltiin muodostavan itsenäisen solun, ja kaupallisten toimintojen keskus sijoitettiin tässä asemakaavassa liikenteellisesti edullisimpaan kohtaan länsipäähän. Tästä ei kuitenkaan muodostunut asukkaiden käyttämää keskusta. Syiksi Meurman arveli keskuksen pienuuden ja epäkeskeisen sijainnin. Tämän korjaamiseksi Meurman ehdotti 1955 yleiskaavassa liikekeskuksen laajentamista Erkyläntietä pitkin itään päin. 101 Myös vanhan kansakoulun sijaintia aivan Patastenmäen länsiosassa pidettiin Meurmanin yleiskaavassa huonona, minkä vuoksi uusi koulurakennus ehdotettiin sijoitettavaksi keskemmälle aluetta kortteliin no. 29 vanhan koulun tontin jäädessä tällöin reservitontiksi. Lisäksi kaavassa lähdetiin siitä, että alueelle on varattava tontteja rukoushuonetta ja kahta lastentarhaa varten sekä yhtä autohuoltoa ja kahta sauna-ja pesularakennusta varten. Lisäksi lähiöön olisi suunniteltava kymmenkunta käsityöläistonttia. 102 Tämä kuvaa, miten vahvasti kaava oli sidoksissa omaan aikaansa: peseytymis- ja pyykinpesutiloja laitteineen ei suinkaan ollut jokaisessa huoneistossa ja julkiset sauna-ja pesutilat tuntuivat tuolloin tarpeellisilta tulevaisuudessakin. Autohuoltamon, joita sijoitettiin muuallekin yleiskaava-alueelle, sijoittaminen taasen osoittaa varautumista yhteiskunnan autoistumiseen. Vuoden 1972 yleiskaavassa todetaan, että Patastenmäen läntinen pää on käymässä saneerauskypsäksi. Alueen tehokkuuslukua nostettiin kaavassa, mutta pysyttiin kuitenkin alle 0,4 tehokkuusluokassa, koska kaavalla haluttiin säilyttää vanhojen alueiden luonteesta positiiviset puolet. Patastenmäkeen ehdotettiin myös avattavaksi yksi tai kaksi sisäistä puistoaluetta. 103 1.3 Alueen nykytila Patastenmäen ominaispiirteet 101 Meurman 1953, 35-36, 43. 102 Meurman 1953, 36. 103 Jaatinen 1972, Riihimäen yleiskaava 1972, 42-43. 33

Patastenmäki muodostaa oman kaavoitetun kokonaisuutensa, joka on jatkumoa jo 1900-luvun alussa tehdyille tonttijaoille. Nämä jaot ovat olleet pohjana Meurmanin 1940-luvun lopulla laatimassa kaavassa ja ne ovat yhä nähtävissä alueella, vaikka kaavoituksen ja kaavan historia ei kaupunki- ja katukuvassa näykään samalla ilmeisellä tavalla kuin rakennukset. Patastenmäen vaiheittaisen rakentumisen seurauksena alueen rakennuskanta on melko kerroksellista, ja Riihimäen muihin alueisiin verrattuna vanhempaa: ennen sotia rakennettuja pientaloja on huomattavasti enemmän kuin muissa kaupunginosissa. Tiestön ja rakennusten ryhmittelyn lisäksi alueen kaavoituksessa on erityisesti huomiotu luonnonläheiset vapaamuotoiset puistoaluekokonaisuudet. Patastenmäen rakennuskanta Alue jakautuu selkeästi kahteen eri kerrokseen, mäen eteläpuolen vanhempaan osaan ja pohjoispuolen jälleenrakennuskauden osaan. Harjun eteläpuolen vanhemmassa osassa asuinrakennukset ovat pohjoispuolta keskimäärin pienempiä, etenkin Erkylänkadun varressa ja Soittajankadulla. Harjun pohjoispuoli on karkeasti arvioiden rakennuskannaltaan myöhäisempi kerros. Se on kaavoituksellisesti selkeämmin modernin maastonmuotoja noudatteleva, eli Meurmannin suunnittelutyölle tyypillinen, sisältäen esimerkiksi muutamia eheitä tyyppitalonäkymiä. Tällä alueella tyhjiä tontteja on täytetty myös enemmän 1960-70-luvun matalilla täysmodernistisilla tasakattoisilla omakotitaloilla, joita ei mäen eteläpuolella tapaa. Rakennuskantaa ylätasolta määrittävät tekijät ovat siis: 1900-luvun alkupuolen asuintalot ja puukoulu, jälleenrakennuskauden kaava palveluihin liittyvine rakennuksineen ja uusine asuinrakennusryhmineen ja puistoalueineen sekä myöhempi täydennysrakennus yksittäisille tonteille. Yksi suhteessa 1930-luvun tilanteeseen yleinen merkille pantava huomio rakennuskannan nykytilasta on usean huoneiston kiinteistöjen pieni määrä. Historiallisessa tarkastelussa yksittäisiä kiinteistöjä asui useampi perhekunta. Toisaalta uudempia tyypillisesti usean huoneiston rakennuksia, kuten rivitaloja ei alueelta juuri löydy. Tunnistimme tarkastelussa vain yhden kahden tai useamman asunnon pienkerrostalon tyypillisiä piirteitä sisältävän rakennuksen (Pietilänkatu 9) ja kolme selkeää paritaloa. 34

Tärkeät aluetta määrittävät tekijät ovat myös urheilukenttä sekä yleisesti vehreys: maastoa mukailevat puistomaiset viherkaistaleet sekä tonttien kasvusto. Viheralueet myös määrittävät aluetta vahvasti, erityisesti Hikiäntien suuntaan metsikkönä sekä Peltosaaren suuntaan V.O. Oksasenkadulle (kaavassa Puistokatu). Itäpuolella Erkyläntietä idän suunnalta kulkiessa viherkaistaleet ja yleisesti vehreys myös luovat luontevan rajan Uhkolan kaupunginosaan. Alueen nykytilaan antavat historiallisen sävynsä myös hiekkatiet sekä vielä monin paikoin säilyneet sähköinfrastruktuuriin kuuluvat puiset sähkötolpat maahan kaivettujen kaapelointien sijaan. Avainnäkymät Patastenmäentie Patastenmäentie kulkee alueen läpi nousten Patastenmäen korkeimmalle kohdalle. Tietä kulkeva huomaa, että sen yleisilme ja tunnelma vaihtelevat kovasti tien eri osuuksilla. Ajallinen kerroksellisuus on vahvaa alkaen 1920-luvulta ja ulottuen 2000-luvulle. Vaikka rakennuskantaa voi nimittää kokonaisuudessaan kirjavaksi, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta rakennukset ovat enimmäkseen sopusoinnussa keskenään. Esimerkiksi korttelissa 13 sijaitsevat talot 104 ovat poikkeuksellisia, suuria eri aikakausien arvotaloja. Koska talot on sijoitettu pääosin kauas katulinjasta tonttien perälle, ne eivät nouse katunäkymässä erityisesti esille, vaikkakin tyyliltään ja kokoluokaltaan erottuvat muista sekä toisistaan. Toinen esimerkki onnistuneesta kerroksellisuudesta on myös Patastenmäentie 33, joka taas on vahvasti tyypillinen 1990-luvun omakotitalo, mutta sopii värinsä ja massansa puolesta hyvin muuhun katunäkymään, vaikka aukeaa rinnetonttinsa puolelle reilusti 2,5 -kerroksellisena. Esimerkki Meurmannin kaupunginosakaavasta ja sen aikakauden rakentamisesta Patastenmäentiellä ovat Patastenmäen koulun kiertävä tien loppupäässä sijaitsevan lenkin ulkokehälle kaavan mukaan rakennetut jälleenrakennuskauden loppupuolen tyypilliset rapatut omakotitalot (1957-1961), jotka sijoittuvat miellyttävästi metsämaastoon. 104 Patastenmäentie 12 (2000), 14 (1969) ja 16 (1935) 35

Viher- ja virkistysalueet Lyhyesti ja yleisesti voidaan todeta, että metsäinen Uhkolanpuisto Patastenmäen koulun ympärillä sekä aluetta rajaavat viheralueet ovat hyvin keskeisiä ja tärkeitä alueen luonnetta luovia tekijöitä. Vyökatu Kaartuva, vähäisin poikkeuksin jopa eheä myöhäisemmän jälleenrakennuskauden ja 1960-1970- vaiheen katunäkymä. Myös rintamamiestalokauden jälkeistä matalahkoa rakentamista, pääosin julkisivut rapattuja tai lautaa. Kadun eteläpuolen talot 1960-luvun alkupuoliskolla valmistuneita, pohjoispuoli 1960-luvun puolivälistä 1970-luvulle. Kadun eteläpuolella talojen pitkä julkisivu reunustaa katulinjaa, pohjoispuolella enimmäkseen talojen päädyt ja talot etäämpänä katulinjasta. Muuntajankatu Muuntajankadun alkupää on vanhempaa pientalorakentamista ja sen tyyliä jäljitteleviä uudempia omakotitaloja. Loppupää taas kerroksellista, jopa kirjavaa, mutta suhteellisen positiivisessa mielessä. Kadun varrella on mm. muutamia hyviä 1960-1970-lukujen tiilirakennuksia. Esimerkiksi Muuntajankatu 19 punatiilinen aaltomaisesti porrastettu suuri tasakattoinen omakotitalo istuu hyvin rinteeseen ja Muuntajankatu 32 on koruttomuudessaan jopa sympaattinen kenkälaatikko. Kadun pohjoispäässä sijaitsee melko harvinainen talotyyppi, 1950-luvun matala paritalo. Erkyläntie Erkyläntie kaikessa kerroksellisuudessaan kuvastaa hyvin koko alueen luonnetta ja sitä voikin pitää monella tavalla Pataistenmäen kasvoina. Kadun rakennuskantaan kuuluu sekä vanhaa 1900-luvun alkuvuosikymmenien rakentamista, mutta myös juuri ennen sotia ja sodan jälkeen rakennettuja taloja. 36

Merkittäviä kiinnekohtia ovat mm. vanha koulurakennus vuodelta 1922 sekä myymälärakennukset 105, joista tosin myymäläkäytössä nykyisellään on vain koulurakennuksen viereisellä tontilla sijaitseva matala uudempi laatikkomainen rakennus. Joka tapauksessa yhdessä nämä toistavat yhä mm. Meurmanin kaavan ideaa Erkyläntiestä Patastenmäen pääkatuna, jonka varrelle sijoittuu julkisia- ja liikerakennuksia. Soittajankatu Pääosin vanhaa rakennuskantaa sekä 1950-1960-luvun taitteen rakentamista. Katu on suhteellisen eheä visuaalisesti. Talojen kulmat tiukasti kadunkulmiin sijoitettuina Soittajankadun ja Reunakadun sekä Soittajankadun ja Kiepinkadun risteyksessä luovat kylämäistä vaikutelmaa. 1.3 Patastenmäki tulevaisuudessa Lähtökohtia Patastenmäen alueen kehittämiselle ja luonteen säilyttämiselle Alueen yleispiirre on yhä suuri rakennustyylien kirjo ja asuinrakennusten ajallinen kerroksellisuus. Erityisesti ennen 1970-lukua valmistuneiden rakennusten leimallisin ominaisuus nykynäkökulmasta katsottuna on vaatimattomuus ja niukkuus, joka tarkoittaa vanhimman rakennuskannan kohdalla rakennusten kokoa ja rakennustekniikkaa, myöhemmin tyyppitalojen osalta riisuttua linjakkuutta. Talojen sijoittelu suhteessa tonttiin ja katulinjaan vaihtelee. Tästä yhdessä ajallisen kerroksellisuuden kanssa seuraa, että yleisilme alueella ei ole säännönmukainen tai yhtenäinen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että, Patastenmäki olisi yleisilmeeltään levoton tai sekava. Alueen määrittävin piirre onkin, että se muodostuu moninaisten talojen kirjavasta kokonaisuudesta, jossa yksittäiset rakennukset eivät nouse ylitse muiden maisemaa hallitseviksi elementeiksi. Rakennukset ovat enimmäkseen kooltaan, harjakorkeudeltaan ja mittakaavaltaan riittävän samankaltaisia, mutta muutamat monumentaalisuuteen tai näyttävyyteen pyrkivät rakennukset pistävät silmään muussa rakennuskannassa. 105 Patastenmäentie 9:n liikerakennus on valmistunut 1954. Se on linjakas rappauksineen ja isoine ikkunoineen. Patastenmäki 11:n on 1920-luvun liikerakennus. Sen katutasossa olevat suuret, jälkikäteen muutetut, ikkunat antavat yhä viitteitä rakennuksen toimimisesta myymälärakennuksena. Patastenmäki 16 on vuonna 1920 valmistunut rakennus, jonka käyttötarkoitus on kaavassa ravintolat, ruokalat ja baarit. Sen mittasuhteet ovat säilyneet, mutta ikkunoiden muutostyöt muuttaneet voimakkaasti ulkonäköä. 37

Tulevaisuudessa alueen kehityksen lähtökohdat tulisi asettaa nykyistä rakennuskantaa tukevaksi. Kaupunkikuvalliselta kannalta alueen kehityksessä päämäärinä tulisi pitää yhtenäisyyden lisäämistä tai ainakin turvaamista. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää Erkyläntien ympäristöön, sillä se on alueen näkyvin osa myös muille kaupunkilaisille. Onnistuneen ja alueen arvoa kunnioittavassa uudisrakentamisessa lähtökohtien tulisi siis liittyä rakennusprojektin välittömään ympäristöön ja alueen määrittäviä tekijöihin, jotka ovat pienimuotoisuus ja yksinkertaisuus. Korkeudeltaan ja massoittelultaan onnistuneen uudisrakennusten on välttämätöntä siis olla kauttaaltaan linjassa vallitsevan rakennuskannan kanssa. Uudet asuin- ja piharakennukset tulisi sijoittaa tonteille tarkasti suhteessa vallitsevaan rakennuskantaan ja maisemaan - tasaisesti ja harkitussa rytmissä. Tapauskohtaisen tarkastelun yksi selkeä ohjenuora on, että uudisrakennukset eivät saisi kurottautua lähemmäs kadun reunaa kuin muu rakennuskanta. Alueen uuden asuinrakentamisen olisi hyvä olla siis lähtökohtaisesti 1,5 kerroksista ja rakennustyypin lähtökohtaisesti omakotitalo. Rivi-, pienkerros- tai luhtitaloratkaisuja tulisi välttää, sillä näiden talotyyppien harmoninen sovittaminen muuhun rakennuskantaan on erittäin vaikeaa. Uudisrakennusten julkisivumateriaalin olla suotavaa olla laudoitus tai vaalea, mieluusti harmaaseen taittava rappaus. Myös julkisivujen maalauksessa olisi hyvä suosia vaaleita tai paikoin vahvoja, mutta murrettuja punaisia sävyjä. Tonttien rajoilla ei juurikaan ole aitoja, ei edes matalia lehteviä pensasaitoja. Tämä avoin piirre olisi suotavaa säilyttää ja ainakin pidättäytyä rajaamasta tontteja ja katutilaa esimerkiksi lauta-aidoin. Patastenmäellä on säilynyt sähkötolppia ja maanpäällisiä sähkölinjoja. Kaupunkikuvan vaalimiseksi olisi perusteltua jättää nämä ainakin paikoin käyttöön. Samoin päällystämättömät tiet olisi hyvä säilyttää sellaisenaan, sillä ne ovat tärkeä osa alueen kaupunkikuvaa. Tunnistetut arvot Patastenmäen kaupunginosan rakennuskannassa 1. orgaaninen monimuotoisuus ja kerroksellisuus rakennuskannassa 2. vaatimattomuus ja nöyryys detaljoinneissa ja rakennusten massassa 3. luonnon muotoihin sovittuminen, mäkisyys 4. Riihimäen mittapuussa poikkeuksellisen vanha ja perinteikäs asuinalue 5. kaavallisesti osa Meurmanin Riihimäelle luomaa kokonaisuutta 38

2. PETSAMO 2. Alueen historia Petsamon muodostuminen ja rakennuskanta Petsamon kaupunginosa on tyypillinen esimerkki sotien jälkeiseen jälleenrakennusajan rakentamisesta. Vielä 1930-luvulla Petsamoksi nimetty laakea alue oli rakentamaton. Kaikkiaan Petsamon ja Istuinkiven kauppalanosassa oli vuonna 1930 49 kiinteistöä ja 81 rakennusta ja 72 asuttua huoneistoa. Perhekuntia alueella asui 60 ja yhteensä näissä oli 244 henkilöä. Lämmitettäviä rakennuksia oli Petsamon ja Istuinkiven kauppalanosassa 80, mutta ainoastaan yhdessä huoneistossa oli keskuslämmitys, kahdessa huoneistossa oli vesijohto ja sähkövalo 72 huoneistossa. 106 Petsamon kehitys nykyisenkaltaiseksi omakotitaloalueeksi lähti alkuun sota-ajan ja sen jälkeisten vuosien olosuhteiden ympärille. Kaikkialla Suomessa oli kova pula asunnoista, rakennusmateriaaleista ja suuri osa työvoimastakin oli rintamalla. Pommitukset olivat tuhonneet asuntoja ja karjalaisen siirtoväen asuttamiseen piti löytää ratkaisuja. Välirauhan aikana Riihimäelle muutti noin 600 Karjalan siirtolaista. Kesällä 1940 perustettiin huoneenvuokralautakunta, jonka tarkoituksena oli hankkia asuntoja niitä tarvitseville. 107 Apua saatiin jo talvisodan aikana Ruotsista, josta saatiin lahjoituksena Suomeen noin 2000 taloa. Talot oli rakennettu Ruotsissa talotehtaissa ja varat oli hankittu Ruotsissa suoritetulla keräyksellä. Talot toimitettiin Suomeen vuoden 1940 aikana ja jo välirauhan aikana kaupungit ja kauppalat pystyttivät yli 1000 ruotsalaista lahjataloa. Suurin osa lahjataloista saatiin asuttavaan kuntoon vuoden 1941 aikana ja niiden osuus kaupunkien ja kauppaloiden koko asuntotuotannosta oli 106 Huoneistoista 12 sellaisia, joissa oli vain keittiö ja 32 huoneen ja keittiön huoneistoja. Petsamon ja Istuinkiven kauppalanosassa yhden huoneen huoneistossa asui 48 henkilöä, huone ja keittiö oli 111 asukkaalla ja kolmioissa asui 78 henkilöä. Alueen 72:ssa huoneistosta kahdeksan oli sellaisia, joissa asui yli 3 henkilöä huonetta kohden ja neljässä huoneistossa 3-6 asukasta huonetta kohden. näistä oli 16 yhden hengen perhekuntia, 10 kahden hengen perhekuntaa ja 3-4 hengen perhekuntia kumpiakin 16, ja loput yli viiden henkilön perhekuntia. Riihimäen rakennus- ja asuntolaskenta marraskuun 27 p. 1930: SVT: Suomen virallinen tilasto. 6, Väestötilastoa; 72: 12, Tilastollinen päätoimisto,helsinki 1932 107 Hoffrén & Penttilä 1979, 1045. 39

vuonna 1941 noin viidennes. Lahjatalot olivat tärkeä askel jälleenrakentamiskauden teollisessa puutalorakentamisessa ja ne osaltaan edistivät tyyppitalojen suunnittelua. 108 Näitä ruotsalaisia teollisesti tuotettuja tyyppitaloja hankittiin myös Riihimäelle. Kaupunginhallitus ilmoitti kokouksessaan 8.11.1940 hankkineensa Riihimäen kauppalaan 17 ruotsalaista lahjataloa, joista kymmenen kappaletta oli kahden perheen ja seitsemän yhden perheen taloja. Valtuusto hyväksyi hankinnan ja oikeutti hallituksen vuokraamaan nämä talot ensi sijassa suuriperheisille kauppalan asukkaille sekä päätti rahoittaa talojen perustamiskustannukset Kansaneläkelaitokselta otettavalla 1 000 000 markan lainalla. 109 Rakennukset sijoitettiin O.I. Meurmanin kaavaehdotuksessa Ruotsin kaduksi nimetylle tielle (Ruotsinkatu 2-22), joka aukaistiin lokakuussa 1940 ja sorastettiin ajokuntoon. Talojen perustusten monttuja alettiin kaivaa 14.10 ja ensimmäinen betonisokkeli oli valmis jo 22.10.1940. Rakentamiselle epäedullinen vuodenaika sateineen ja pimeine iltoineen hidastutti töitä, samoin Ruotsista luvatut talonosat saapuivat myöhässä. Kaikesta huolimatta ensimmäinen talo saatiin asuttavaan kuntoon jo 27.12.1940 eli reilussa kahdessa kuukaudessa. 110 Talot tontteineen vuokrattiin suurlapsisille perheille, mutta asemakaavaehdotuksen ja sen mukaisen tonttijaon tultua vahvistetuksi talot oli tarkoitus myydä niitä haluaville. 111 Vuonna 1940 valtuusto päätti Ruotsinkadun lahjatalojen lisäksi lahjoittaa Suomen Punaiselle Ristille Petsamon alueelta viisi tilaa sekä myydä yhden halvalla hinnalla n.s. invaliditalojen perustamista varten. 112 Suomen Punainen Risti pystytti näille kauppalalta lahjaksi saamilleen Aseveljentien varrella sijainneille tonteille kuusi ruotsalaista lahjataloa. Aluetta kutsuttiin myös Invalidikyläksi, sillä talot oli tarkoitettu sotainvalideille. Riihimäen Sanomissa (9.10.1980) haastateltiin tällaiseen taloon vuonna 1942 muuttanutta pariskuntaa. Heitä tuntui yhä vaivaavan se, että aikanaan yleisesti puhuttiin, että kyllä Invalidikylässä asuneiden kelpaa, kun saivat ilmaisen talon. Todellisuudessa näin ei ollut. Vaikka joillakin paikkakunnilla lahjataloja lahjoitettiin sotainvalideille, Riihimäellä taloja ei lahjoitettu vaan myytiin. 113 108 Palomäki 2011, 149-151; Saarikangas 2003, 21-22. 109 Kauppalanhallituksen toimintakertomus 1940, RKK 1940. 110 Rakennusmestarin toimintakertomus 1940, RKK 1940. 111 Kauppalanvaltuuston toimintakertomus 1940, RKK 1940. 112 Kauppalanvaltuuston toimintakertomus 1940, RKK 1940. 113 Invalidikylä elää vielä Aseveljentiellä ; Riihimäen Sanomat 9.10.1980. 40

Vuonna 1944 kaupunginvaltuusto päätti kahdeksan kahden perheen talon rakentamisesta yhä vallineen asuntopulan lievittämiseksi. Nämä ns. R-talot ostettiin Puutalo OY:ltä hintaan 70 000 markkaa per talo, valmiiksi rakennettuina arvoksi arvioitiin 210 000 markkaa kappaleelta. Taloissa oli kaksi noin 32 neliön suuruista huoneistoa, joissa keittiö ja kaksi huonetta. Nämä perheitä varten rakennetut huoneistot olivat siis todella pieniä. Taloja alettiin pystyttää vuoden 1944 aikana kauppalan omistamille tonteille Petsamoon Lapinkadun varrelle. Tätä varten haettiin sosiaaliministeriöltä 1 040 000 markkaa pienasuntolainaa. 114 Näiden talojen rakentaminen eteni ripeästi, sillä talot saatiin valmiiksi ullakkohuoneineen vuoden 1945 aikana. 115 Vuonna 1945 tehtiin jälleen hankintoja. Valtuusto päätti 27.11.145 ostaa Puutalo OY:ltä neljä kappaletta Tervakoski-tyyppisiä 5-huoneiston asuintaloja ja myönsi näiden ostamiseen ja rakentamiseen 2 200 000 lainan. Talojen pääkerroksessa oli hellahuone, huone ja keittiö sekä ullakkokerroksessa kaksi huonetta, joista toiseen tai molempiin voitiin järjestää hella. 116 Nämä talot sijoitettiin Petsamonkadun (25,27,29,31) varrelle, rakennustyöt aloitettiin vielä vuonna 1945 ja talot saatiin valmiiksi loka-marraskuussa 1946. 117 Rakennustoimiston vuosikertomuksessa 1952 kerrotaan, että Tervakoski-talot varustettiin vesi-ja viemärijohdolla ja rakennuksille tehtiin ulkomaalaus. 118 Petsamoon oli siis alettu rakentamaan jo sota-ajan alussa, mutta alueella ei ollut vielä silloin vahvistettua asemakaavaa. Petsamon asemakaava, jonka oli laatinut O.I. Meurman, hyväksyttiin valtuustossa 27.7.1945 ja sisäasianministeriö vahvisti kaavan 19.10.1945. 119 Jo vuonna 1945 kaupunki vuokrasi useita asuintontteja etenkin Petsamon kauppalanosasta. 120 Vuonna 1947 myytiin maanlunastusosoituksen mukaan maansaantiin oikeutetuille eli siirtoväkeen kuuluville, sotaleskille ja -orvoille sekä rintamamiehille Juppalan tiloista muodostettuja tontteja Petsamosta Papu-, Pellava-, Tattari- ja Vikkeri-kortteleista eli Peuranpolun, Lapinkadun, ja 114 Kauppalanhallituksen toimintakertomus 1944, RKK 1944. 115 Rakennustoimiston toimintakertomus 1945, RKK 1945. 116 Kauppalanhallituksen toimintakertomus 1945, RKK 1945. 117 Kauppalanvaltuuston toimintakertomus 1946, RKK 1946. 118 Rakennustoimiston toimintakertomus 1952, RKK 1952. 119 Kauppalanhallituksen toimintakertomus 1944 ja 1945, RKK 1944 ja 1945. 120 Kauppalanhallituksen toimintakertomus 1945, RKK 1945. 41

Ahjolankadun väliseltä alueelta. 121 Samoin vuonna 1948, maanhankintalautakunnan osoituksen mukaisesti myytiin maansaantiin oikeutetuille vapaaehtoisilla kaupoilla tontteja Juppalan tiloista mm. Pellava- Viikeri, Papu, Aivina- ja Tattari-kortteleista. Petsamon kaupunginosasta myös vuokrattiin useita tontteja rakentajille. 122 Ylipäänsä Petsamossa tehtiin paljon tonttivaihtoja ja tonttikauppoja 1940-luvun lopussa ja 1950-luvun alussa. Tontteja myytiin halukkaille ja niitä myös vuokrattiin uusille rakentajille. 123 Vuonna 1949 Petsamon kauppalanosaan tehtiin lasten leikkipuisto, jossa suoritettiin jo istutuksiakin. 124 Kun asutus kasvoi Petsamossa ja kun monet talot olivat pieniä ja ilman pesutiloja ja juoksevaa vettä, tuli välttämättömäksi ratkaista asukkaiden peseytymis- ja pyykkäysmahdollisuudet. Toukokuussa 1947 valtuusto valtuutti hallituksen ottamaan 3 800 000 lainan Petsamon kauppalanosaan rakennettavaa sauna- ja pesularakennusta 125 varten ja työt aloitetiin samana keväänä. Suositussa saunassa kävi alkuvuosina yli 25 000 ihmistä vuosittain. 126 Vuosien 1954 ja 1972 yleiskaavojen vaikutus Petsamossa Vuoden 1954 yleiskaavassa Petsamo muodosti oman asumalähiönsä, jonka keskeisin asumasolu oli vuonna 1945 asemakaavoitettu varsinainen Petsamon alue. Tämän alueen asukasluvun arveltiin nousevaan 2400 vuoteen 1980 mennessä. Koko lähiön asukasluvun laskettiin kasvavan 6 200:aan ja kerrostaloja suunniteltiin ainoastaan kauppakaduksi ajatellun Kontiontien varteen. Kerrostaloasukkaita Petsamon asumalähiössä olisi vuonna 4900 ja omakotitaloasujia 1300. Kuten muuallekin, suunniteltiin Petsamon lähiöön myös mm. lastentarhat, koulu, sauna- ja pesulalaitoksia ja autohuoltamo. 127 121 Kauppalanhallituksen toimintakertomus 1947, RKK 1947. 122 Kauppalanhallituksen toimintakertomus 1948, RKK 1948. 123 Kauppalanvaltuuston toimintakertomus 1951, 1953, RKK 1951-1953. Rakennustoimiston toimintakertomus 1949; RKK 1949. 124 Rakennustoimiston toimintakertomus 1949, RKK 1949. 125 Petsamon pesula-ja sauna rakennus esitellään tarkemmin tähän tarkasteluun kuuluvissa kohdekorteissa. 126 Kauppalanvaltuuston toimintakertomus 1947, RKK 1947; Rakennusosaston toimintakertomus kertomus 1947-1948, RKK 1947-1948; Kertomukset Petsamon sauna- ja pesulalaitoksen toiminnasta 1949-1955. RKK 1949-1955. 127 Meurman 1953, 41, 43. 42

Vuoden 1972 yleiskaavassa kiinnitettiin huomiota Kontiontien ja Oravakadun välisen alueen (yleiskaavassa alue 332A) rakennuskannan ikään ja todettiin, että tämä laaja pientaloalue on käymässä vanhaksi, eivätkä kaikki rakennukset ole kovin hyvässä kunnossa. Tästä syytä kaavassa arveltiin, että tämä alue tulee ehkä saneerattavaksi ennen pitkää. Lisäksi kaavassa suositeltiin avattavaksi yksi tai kaksi sisäistä puistoa tälle Kontiontien ja Oravankadun väliselle alueelle. 128 Uusia puistoja suunniteltiin samassa kaavassa myös Hirsimäkeen ja Patastenmäkeen. Puistoja näiden alueiden keskellä ei juuri ollutkaan. 2.2 Alueen nykytila Petsamon ominaispiirteet Petsamon alue on syntynyt vastauksena sotien jälkeiseen asuntopulaan. Kaupungilla, järjestöillä ja asutusorganisaatioilla oli merkittävä rooli alueen rakentumisessa. Kaupunki oli aktiivinen kaavoittamisessa, tonttien myynnissä ja vuokraamisessa sekä rakentamisessa. Tyyppitalot ja teolliset mallit ovat yleisiä. Kaavoitustyö on tehty suhteellisen tasaiselle alueelle, joka on ollut suurimmaksi osaksi rakentamaton ja ilman teitä ja katujakin on rakentaminen edennyt kaupungista pohjoiseen päin. Petsamon rakennuskanta Nykyisellään yksi keskeisimmistä kaupunkikuvallisista ja visuaalisista elementeistä alueella ovat pitkät katunäkymät, jotka ovat pääosin hyvin suoria. Jälleenrakennuskauden rakennuskannan osalta myös säännönmukaisuus ja tietty sarjallisuus on hyvin selkeää. Alueella on myös paljon suurehkoja tontteja. Muutamien avainnäkymien lisäksi kokonaisuus on melko hajanainen. Varsinkaan itälänsisuuntaiset kadut eivät muodosta erityisen eheitä näkymiä tai rakennuskokonaisuuksia. 128 Riihimäen yleiskaava 1972, 42. 43

Petsamon merkittävimmät kokonaisuudet muodostavat ns. lahjatalot, teollisesti tuotetut talomallit, tyyppitalot ja ns. invalidikylä. Petsamon ja Juppalan pientaloalueet sekä Aseveljentien ns. asevelitalot on luokiteltu myös maakunnallisesti arvokkaiksi rakennetuiksi kulttuuriympäristöiksi. 129 Avainnäkymät Petsamonkatu kokonaisuutena Petsamonkatu alkaa Urheilupuiston alueelta ja pientaloalueen läpi kuljettuaan päättyy pienteollisuusalueelle. Matkalla katua kulkevan huomio kiinnittyy useisiin onnistuneisiin ja hyvin säilyneisiin rakennuskokonaisuuksiin ja katunäkymiin, jos kohta hieman töksähteleviinkin ratkaisuihin. Joka tapauksessa Petsamonkatu on kokonaisuudessaan huomattavan kiinnostava suomalaisen sotien jälkeiseen pientalorakentamisen kannalta näyttäen lähestulkoon koko asuntorakentamisen kirjon. Petsamonkatu 15-31 Petsamonkatu 15,17,19,21 ovat tyylikkäitä Jorma Järven tyyppitalomalleja 1940-luvulta, jotka sittemmin toimineet myös päiväkoteina 130. Petsamonkatu 25, 27, 29 ja 31 Puutalo Oy:n 2- kerroksisia kahdeksan asunnon asuinkerrostaloja. Ne ovat ns. Tervakoski-taloja, eli 1945-1946 valmistuneita tyyppitaloja. Petsamonkatu 29 on levytetty jälkikäteen, muut talot ovat yhä lautavuorattuja. Peuranpolun ja Lapinkadun ja Kantakadun risteyksen välinen alue Tietä reunustavat molemmin puolin rintamamiestalot, joista suurin osa on valmistunut 1946-1951, muutama ennen sotia rakennettu ja muutama 1960-1970 valmistunut rakennus. Rakennusten julkisivussa on käytetty rappausta ja lautavuorausta. Kokonaisuus on hieno. Petsamonkatu Peuranpolulta Lapinkadun ja Kantakadun risteykseen 129 Putkonen, Lauri, Kaunisharju, Kirsi & Seppänen, Minna (toim.) 2003, 149. 130 Nämä on arvioitu merkittäviksi kohteiksi myös teoksessa Raija Niemen teoksessa Riihimäen merkittäviä rakennuksia, rakennusryhmiä ja kulttuurimaisemakokonaisuuksia, Riihimäen kaupunki, kaavoituspalvelut 2000. 44

Tietä reunustavat molemmin puolin rintamamiestalot, joista suurin osa on valmistunut 1946-1951, muutama ennen sotia rakennettu ja muutama 1960-1970 valmistunut rakennus. Rakennusten julkisivussa on käytetty rappausta ja lautavuorausta. Tämäkin hieno kokonaisuus. Aseveljentie Aseveljentien kaupunkikuvallisesti tärkeimmän näkymän muodostavat Heinä-korttelissa sijaitsevat ns. invaliditalot eli asevelitalot, Aseveljentie 9-15, jotka rakennettiin jo sodan alkuvuosina. 131 Ruotsinkatu Ohra-korttelissa ja Ruis-korttelissa sijaitsee rivistö Ruotsista saatuja lahjataloja (Ruotsinkatu 2-22). Ne ovat valmistuneet 1940-1941. 132 Kadun alkupäässä sijaitsee Petsamon pesula-ja saunalaitoksen rakennus, jossa toiminut viimeksi kuvataidekoulu. Kontiontie Kaavassa alueen pääkatu, jonka varressa 2-kerroksisia taloja sekä asuin- ja liikerakennus vuodelta 1945. Ruotsinkadun risteyksessä 1974 valmistunut seurakuntatalo ja 1983 valmistunut asuinkerrostalo. Uudisrakentamisen jäljiltäkin melko onnistunut rakennettu kokonaisuus, joka säilyttää Kontiontien pääkatuna alueen hierarkiassa 2.3 Petsamo tulevaisuudessa Lähtökohtia Petsamon alueen kehittämiselle ja luonteen säilyttämiselle Lahjatalot ja invalidikylän talot ovat nykymittapuun mukaan pieniä ja vaatimattomia. Miten ne vastaavat potentiaalisten alueelle tulevaisuudessa muuttavien ihmisten tarpeisiin? Millaisia ihmisiä näihin muuttaa tulevaisuudessa? Uhkana on, että potentiaalisesti kiinnostuneet tarkastelevat näitä 131 Asevelitalot on arvioitu merkittäviksi kohteiksi myös teoksessa Riihimäen merkittäviä rakennuksia, rakennusryhmiä ja kulttuurimaisemakokonaisuuksia, Riihimäen kaupunki, kaavoituspalvelut 2000. Katunäkymää rikkoo Aseveljentien alkupään Heinä-korttelin kolme 1970-1990 rakennettua asuinrakennusta, sekä kadun länsipuolella Apila- ja Virnakorttelissa kolme 1970-luvun ok-taloa, jotka muodostavat tyyliltään, muodoltaan ja rakennusmateriaaleiltaan kontrastin muuhun vanhempaan rakennuskantaan. Virna-korttelissa on myös kolme pientä 1930-luvun lopulla valmistunutta asuinrakennusta. 132 Nämä talot on arvioitu seudullisesti merkittäviksi kohteiksi, kts Riihimäen merkittäviä rakennuksia, rakennusryhmiä ja kulttuurimaisemakokonaisuuksia, Riihimäen kaupunki, kaavoituspalvelut 2000. 45

tontteina purettavine rakennuksineen ilman halua säilyttää rakennukset. Voisiko mahdollisuus lisärakentamiseen tonteilla voisi turvata näiden rakennusten säilymisen? Alue on hyvin tasainen alue ja katulinjat ovat melko suoraviivaisia, muodostaen pitkiä näkymiä. Hyvin olennaista kaupunkikuvan eheyden ja viihtyvyyden kannalta on ottaa huomioon se, miten talot, autotallit, varastot ja jopa aidat asettuvat suhteessa katulinjaan. Alueen vanhemman rakennuskannan tietty vaatimattomuus suhteessa ympäristöönsä ja niiden katunäkymiin sulautuminen on arvo sinänsä. Tällaiseen ympäristöön eivät sovi kookkaat ja korskeat rakennukset, jotka kilpailevat maiseman herruudesta. Tunnistetut arvot Petsamon kaupunginosan rakennuskannassa 1. Petsamo kokonaisuutena tyyppitaloineen ja lahjataloineen on edustava esimerkki sotien jälkeisen ajan asuntopulasta, sen ratkaisutavoista sekä asutuspolitiikasta. 2. Monia lahja-ja tyyppitaloista on remontoitu ja modernisoitu niin, että niistä on kadonnut aikakauden piirteitä. Näiden alueiden arvo muodostuu pikemminkin kokonaisuuksista sekä alueen kulttuuri- ja sosiaalihistoriasta kuin yksittäisistä rakennuksista. 3. Hyvin säilyneitä rintamamiestalokokonaisuuksia. 4. Kaavallisesti osa Meurmanin Riihimäelle luomaa kokonaisuutta. 46

3. HIRSIMÄKI 3.1 Alueen historia Hirsimäen rakennuskannan muodostuminen Hirsimäen alueen muodostuminen ei ole piirteiltään yhtä selkeä kuin muiden tässä tarkastelussa tutkittujen alueiden. Lopentien eteläpuolelle oli rakennettu katuja jo ennen sotia ja alueen asuttaminen alkanut. Alue on pikemminkin kehittynyt vähitellen, toisaalta melko orgaanisesti, toisaalta kokonaisuus kokonaisuudelta. Kaupunki tosin suuntasi jo 1930-luvulla katsettaan Hirsimäen suuntaan ja syksyllä 1938 myönnettiin määräraha Hirsimäen seudun kartoittamiseksi sille vastaisuudessa laadittavaa asemakaavaa varten. 133 Syttynyt sota kuitenkin muutti suunnitelmia ja Hirsimäen rakentamisen vilkkain vaihe siirtyi 1940-luvun loppuun ja 1950-luvun alkupuolelle. Vuonna 1930 Hirsimäen, Lasitehtaan ja Päivolän kauppalanosan tilanne asumisrakenteen kannalta on kuvattu seuraavassa taulukossa. 134 133 Kauppalanvaltuuston toimintakertomus 1938, RKK 1938. 134 Vuonna 1930 Hirsimäen, Lasitehtaan ja Päivolän kauppalanosassa oli 249 kiinteistöä ja 420 rakennusta ja 536 huoneistoa, joista 493 asuttua huoneistoa. Näistä 133 oli vain keittiö ja 265:ssä huone ja keittiö. Alueella 420 ihmistä asui vain yhden huoneen huoneistossa, 1061 huoneen ja keittön huoneistossa, 242 henkilöä kolmen huoneen huoneistossa. Yhteensä asukkaita oli 1900. Riihimäen rakennus- ja asuntolaskenta marraskuun 27 p. 1930: SVT: Suomen virallinen tilasto. 6, Väestötilastoa; 72: 12, Tilastollinen päätoimisto, Helsinki 1932. 47

Asukkaat jakautuivat asuntoihin seuraavalla tavalla: Taulukosta voidaan päätellä, että pääosa asunnoista oli pieniä ja olot olivat ahtaat. Perhekuntia Hirsimäen kauppalanosassa oli 1086 ja nämä jakaantuivat melko tasaisesti: yhden ja kahden hengen perhekuntia oli kumpiakin hieman alle sata, 3 hengen 116 ja 4 hengen perhekuntia 96. Lämmitettäviä rakennuksia Hirsimäen, Lasitehtaan ja Päivölän kauppalanosassa oli 413. 135 Marraskuussa 1949 kauppala päätti ostaa Vainion perikunnalta Hirsimäeltä 13 tilaa 136, joiden pintaala oli yhteensä 14 760 neliömetriä ja hinta 1 200 000 mk. Lisäksi samana vuonna valtuusto antoi pariinkin otteeseen kauppalanhallitukselle valtuudet arava-lakien mukaisen pitkäaikaisten luottojen hankkimiseen valtiolta omakotitalojen rakentajia varten. 137 Näin kauppala pyrki edistämään rakentamista ja lievittämään asuntopulaa. Hirsimäen osan asemakaava, jonka oli senkin laatinut O.I. Meurman, hyväksyttiin 26.4.1951. Hirsimäestä oli kasvanut monelta osin jo melko tiheään asuttu alue, jota uudessa asemakaavassa pyrittiin keventämään suurehkoilla puistoilla. Hirsimäestä suunniteltiin jo tällöin itsenäistä 135 Hirsimäen, Lasitehtaan ja Päivolän kauppalanosassa asukkaita oli 1900, näistä 441 asui vain yhden huoneen huoneistoissa. Hirsimäen, Lasitehtaan ja Päivölän alueella oli 493 huoneistoa, näistä 75:ssä asui yli 3 henkilöä huonetta kohden ja 13:ssa huoneistossa 3-6 asukasta huonetta kohden. Riihimäen rakennus- ja asuntolaskenta marraskuun 27 p. 1930: SVT: Suomen virallinen tilasto. 6, Väestötilastoa; 72: 12, Tilastollinen päätoimisto, Helsinki 1932. 136 Tilat on nimetty vuosikertomuksessa: Haapalehto, Kurjenpolvi, Mäntykukka, Kukonkannus, Kurjenmiekka, Taulamaa, Jyrkänne, Tuluskivi, Harjula, Mäkirinne, Ylömäki, Puisto, Rinnetie. Kaikki tilat ovat RN:o 3:4 alkuisia. 137 Kauppalanvaltuuston toimintakertomus 1949, RKK 1949., 48

asumalähiötä, jossa olisi koulu, pallokentät, lastentarha, yleisiä rakennuksia ja myymälät. 138 Samat tavoitteet toistuivat myöhemmin Meurmanin 1955 yleiskaavassa. Hirsimäen asemakaavan hyväksymisen yhteydessä jäljennettiin Hirsimäen tonttien muodostuksen selvittämiseksi kaikki maarekisteritiedot Herajoen kylän maakirjatalosta No 3 ja siitä lohkotut tilat rajamittoineen, pyykkinumeroineen, pinta-aloineen. Samalla tehtiin myös pienempiä tonttivaihtoja ja kauppoja. 139 Seuraavina vuosina kaavaa ryhdyttiin toteuttamaan. Laskettiin vahvistettavia kortteleita 35 koordinaatteja. 140 Vuonna 1953 hyväksyttiin Hirsimäen ja Patastenmäen asemakaavamääräysten muutokset. 141 Myös lasten tarpeita ajateltiin ja Hirsimäen leikkikenttää varten ostettiin Jokiahonimisestä tilasta 42 000 neliön alue leskirouva Maria Jokiselta. Vuonna 1955 Hirsimäen leikkipuisto saatiin valmiiksi ja sinne rakennettiin lasten iloksi juoksukaruselli, kolmiosainen riippukeinu ja hiekkalaatikko. 142 Vuosien 1955 ja 1972 yleiskaavojen vaikutus Hirsimäessä Vuoden 1955 yleiskaavassa Hirsimäen asumalähiön pääosan muodosti Hirsimäen alue ja lisäksi siihen hahmoteltiin sen pohjoispuolella sijaitsevaa Päivölän aluetta eli asumasolua sekä eteläpuolelta Räätykänmäen asumasolua. Hirsimäen asumasolun asukasmääräksi laskettiin yleiskaavassa 3000 asukasta. Meurmanin yleiskaavassa Hirsimäen asumalähiön asukasmäärän arveltiin vuonna 1980 olevan 5700, joista puolet asuisi kerros- ja puolet omakotitaloissa. Kerrostalojen suurta osuutta perusteltiin jo olemassa olevan asutuksen hajanaisuudella ja tarkoituksella keskittää asutusta kauppakeskittymän ympärille. Lisäksi kaavassa tuotiin esille, että alueella olevat teollisuuslaitokset olivat toivoneet mahdollisuutta rakentaa kerrostaloasuntoja työväestölleen. Kauppojen keskus 138 Hoffrén & Penttilä 1979, 841. 139 Kauppalanvaltuuston toimintakertomus 1951, RKK 1951; Rakennustoimiston toimintakertomus 1951, RKK 1951. 140 Rakennustoimiston toimintakertomus 1952, RKK 1952. 141 Kauppalanvaltuuston toimintakertomus 1953, RKK 1953. 142 Rakennusviraston toimintakertomus 1955, RKK 1953. 49

sijoitettiin kaavassa Lopentien ja nykyisen Kolehmaisenkadun (silloinen Tehtaankatu) kulmaukseen. 143 Kaavassa ennakoitiin Hirsimäen asukasluvun kasvavan niin, että alue tulee tarvitsemaan myös koulun, joka yleiskaavassa sijoitettiin kortteliin no 45 eli Kolehmaisen kadun varteen. Tälle tontille rakennettiin koulun sijaan kaksikymmentä vuotta myöhemmin Hirsimäen päiväkoti. Lisäksi asemakaavassa varattiin tontit ammattikoulua, kahta seuraintaloa ja neljää sosiaalista huoltoa palvelevaa rakennusta varten, kuten myös autohuoltoa ja sauna- ja pesulalaitosta varten, mutta osa näistä sijoittuu tämän tarkastelun kohteena olevan alueen ulkopuolelle. 144 Hirsimäestä todetaan vuoden 1972 yleiskaavassa, että Viertotien ja Lopentien välisellä alueelle (kaavassa 121A), on mahdollista tulevaisuudessa sijoittaa huomattavasti enemmänkin asukkaita, mikäli työpaikkoja ilmaantuu enemmän kuin yleiskaavassa on oletettu. Lopentien ympäristöön onkin merkitty tiiviimpää asutusta, tosin käytännössä tiivistäminen oli jo alkanut elementtikerrostalojen muodossa. Nykyisen Ilveskadun, silloisen Yhdyskadun alueen asutusta tiivistettiin yleiskaavassa. Kaavassa ehdotettiin myös, että alueelle avattaisiin yksi tai kaksi sisäistä puistoa. 145 Vuoden 1972 kaavassa hahmoteltiin myös tiestöä toteutuneesta poiketen. Kokoojakatuna toimi Ilveskadun sijaan Salkokatu ja läpiajo Kolehmaisentien sijaan oli hahmoteltu tehtäväksi Koivukadulta, Hautausmaan eteläpuolitse - aikaisemmin liikenteen pääväylänä alueen kiertänyt Tehtaankatu onkin jo hahmoteltu kulkevaksi suoraan pohjois-etelä suuntaisesti, jota se ei aikaisemmassa kaavassa ollut. 146 Samaan yhteyteen Tehtaankadun ja Kolehmaisenkadun erottamisen kanssa haettiin tiiviimpää rakentamista näiden katujen uuteen risteykseen. Varsinainen katumuutos toteutui käytännössä vasta 1970-luvun lopulla. 143 Meurman 1953, 37. 144 Meurman 1953, 38. 145 Riihimäen yleiskaava 1972, 42. 146 Riihimäen yleiskaava 1972, 42 ja kaavalehti 1 50

3.2 Alueen nykytila Hirsimäen ominaispiirteet Hirsimäki muodostaa nykyisellään useita erilaisia ja luonteeltaan toisistaan poikkeavia kokonaisuuksia. 147 Se on monia muita Riihimäen kaavoituksellisia kaupunginosa-aikalaisiaan urbaanimpi ja rakennuskannaltaan monipuolisempi. Hirsimäki ei ole samalla tavalla puhtaasti pientaloalue kuin muut tämän tämän tarkastelun alueista. Hirsimäessä kaavoitus on myös seuraillut jo alueella sijainnutta asutusta. Ennen kaavoitusta rakentunut alueen eteläosa on tunnustettu kuuluvaksi maakunnallisesti arvokkaisiin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. 148 Hirsimäen rakennuskanta Asuinrakennusten kannalta suurimmat muutokset vuoden 1951 kaupunginosakaavassa suhteessa sitä edeltäneeseen tilanteeseen olivat pohjoisosan uusi väljähkö omakotitalotonttien kaavoitus, Sivukadun luoma visuaalinen kokonaisuus Etelän viertotien suuntaan sekä lounaaseen Mattilan pellon suuntaan hahmotellut tonttisaarekkeet, jossa kadustoa on hahmoteltu kampamaisesti. Keskeistä oli myös Lopentien alueen hahmottelu ympäröivää aluetta korkeampaa, 2-4 kerroksista, rakennuskantaa varten sekä viherkaistaleiden ja puistojen määrittely rajamaan ja luomaan alueelle ilmettä. Hirsimäessä on ohjattu rakentamista myös myöhemmin alkuperäisestä kaavasta poiketen. Ensimmäiseen kaavan tehtiin mm. jo 1953 muutoksia (kaupunginarkkitehti Lauri Heinänen), eikä siinä nykyisen Mattilan teollisuusalueen suuntaan kurottavia omakotitalotontteja koskaan otettu rakentamiseen vaan alue merkittiin rivitaloalueeksi. Rakennukset alueelle tulivat vasta 1970-luvun lopussa ja ne muodostivat rivitaloalueen, jossa vuokratalojen osuus on merkittävä. Hirsimäen kohdalla täydennysrakentamisessa on kaavan niin salliessa painotettu painotettu rivi- ja kerrostaloratkaisuja. 147 Sen kerroksellisuus poikkeaa jo kaavatasolla Patastenmäen lähinnä talotyyppien eroista muodostuvasta kirjavuudesta, mutta myös Petsamon sekä Kumelan tyhjän päälle rakennettujen alueista. 148 Putkonen, Lauri, Kaunisharju, Kirsi & Seppänen, Minna (toim.) 2003, 149. 51

Avainnäkymät Sivukadun talofasadit ja viherkaistale Sivukatu rakennuksineen näkyy etenkin vilkkaalta Etelän Viertotieltä hyvin. Näkymä toimii sekä Hirsimäen kasvoina, että vastakohtana itäpuolen teollisuusalueelle. Visuaalisesti alue jatkuu vielä jonkin matkaa yhdenmukaisena Kaarlonkatua pitkin saman tyyppisen rakennuskantansa ansiosta. Jälleenrakennuskauden omakotitalojen kaavan mukaan rytmitelty rivistö omakotitaloja, joista osa on harmaaksi rapattuja ja useissa on ikkunoiden ympärillä tiilidetaljointia ja loput lautaverhoiltuja. Vain yksi rakennuksista edustaa 1970-luvun matalaa tiilitalotyyppiä, mutta sekin sulautuu suhteellisen hyvin katukuvaan. Vuoden 1951 kaavassa paikalle on merkitty kaksikerroksiseksi määritelty rakennus, mahdollisesti myymälä. Tästä syystä tontti on ilmeisesti täydennysrakennettu muita myöhemmin. Muutamia hieman kömpelöjä laajennuksia ja ns. elintasosiipiä lukuun ottamatta rakennuskanta on säilyttänyt alkuperäisyytensä hyvin. Syrjäkatu & Ajurinkatu Syrjäkatu ja Ajurinkatu ovat Hirsimäen vanhinta yhtenäistä rakennuskantaa. Katunäkymät ovat pitkiä ja suoria. Asuinrakennukset vaihtelevat pienistä yhdenmukaisista vaatimattomista 1900- luvun alkupuolen taloista suurempiin ja muodoltaan monipuolisempiin, yksityiskohdissaan jopa klassisismia edustaviin rakennuksiin. Syrjäkadulla sijaitsee omakotitalojen lisäksi yksi kahden asunnon pienkerrostalo, jonka kupeessa selvästi vanhempaa rakennuskantaa edustava pitkä, parakkimainen asuin- ja/tai talousrakennus. Salkokatu Kivimiehenkadun risteyksestä pohjoiseen Kauniisti mäkiseen maastoon rytmittyvä talokokonaisuus suurehkoilla tonteilla. Mäen päällä sijaitsevat rakennukset muuta kaupunginosakaavan mukaista rakennuskantaa vanhempia. Koivuniemenkadun eteläpään mutka 52

Massaltaan ja pintamateriaaleiltaan yhdenmukaisten omakotitalojen kokonaisuus, joka rytmitelty kaavassa selvästi tietoisesti kaarevaksi näkymäksi ja muodostaa siten tyypillisen ja hyvin säilyneen aikakautensa miljöön. Lasilantien ja Kolehmaisenkadun väliin jäävät jälleenrakennuskauden puutalot Lasilankadun keskivaihe on rytmiltään miellyttävä, alkuperäisen luonteensa säilyttänyt kokonaisuus. Kadun eteläpuolen talot on sijoitettu lähelle tien linjaa ja pohjoispuolen mäkeen nousevat rakennukset ovat luontevasti suhteessa maisemaan. Korttelin toisella puolella, Kolehmaisenkadulla, 1950-luvun omakotitalot muodostavat miellyttävän dialogin hautausmaan suuntaan. Kadun länsipäähän, jossa Tehtaankatu kaartui vielä ennen 1980-lukua pohjoiseen, on rakennettu 2010-luvulla uusia suuria omakotitaloja. Rakennukset muodostavat oman kokonaisuutensa, mutta jotka huolimatta suhteellisen ahtaasta sijoittelustaan toistavat muodoltaan ja rytmiltään varsinkin Lasilankadulla suhteellisen hyvin muuta rakennuskantaa. 149 3. Hirsimäki tulevaisuudessa Lähtökohtia alueen luonteen säilyttämiselle ja jatkokehitykselle Hirsimäen alue on jo suhteellisen täyteen rakennettu. Erityistä huomiota säilytyksen ja eheytyksen suhteen tulisi kohdistaa erityisesti Sivukadun luomaan näkymään, Ajurinkadun ja Syrjäkadun katunäkymiin sekä muutamiin hyvin säilyneisiin rakennuksiin. Mahdolliset tyhjät tulisi täyttää suhteessa muuhun rakennuskantaan ja tähän pätevät käytännössä samat vaatimukset kuin muillakin alueilla. 149 Poikkeuksena valitettavasti yksi uudisrakennus, joka on jostain syystä sijoitettu täysin poikkeavasti suhteessa sekä vanhaan että uuteen rakennuskantaan ja pistää silmään kokonaisuudessa myös muotonsa puolesta. 53

Tunnistetut arvot Hirsimäen kaupunginosan rakennuskannassa 1. Rakennustyyppien monipuolisuus ja ajallinen kerroksellisuus: vanhimmat rakennukset 1900-luvun alusta, uusimmat rakennusryhmät valmistuneet tänä vuonna. 2. Pääosin suorat, pitkät katunäkymät. Mäkisyydestään huolimatta alue tuntumaltaan verrattain tasainen. 3. Metsäisyys ja vehreys, etenkin alueen pohjoispuoli ja alueen yleisvaikutelma suurimmilta liikenneväyliltä katsottuna. 4. Hautausmaan erityisfunktio. Museoalueen ja lasitehtaan historialliset ja matkailulliset arvot. 5. Kaavallisesti osa Meurmanin Riihimäelle luomaa kokonaisuutta. 54

4. KUMELA 4.1. Alueen historia Kumelan rakennuskannan muodostuminen Alueen muodostumisen kannalta ratkaisevaa oli Kumelan lasitehtaan perustaminen 1930-luvulla, mutta myös Riihimäen lasitehtaan perustaminen tätä ennen. Tehtaat muodostivat alueen toiminnallisen keskuksen, jonka ympäristöön asutus muodostui, etenkin Kumelan ja Punkantien risteyksen alueella asui paljon lasitehtaalla työskenteleviä. Kokonaisuutena alue rakentui vähitellen elinkeinoelämän myötävaikutuksesta ja yksittäisten rakentajien toimesta. Kumelan lasitehdas onkin antanut alueelle leimansa nimeä myöten. Tehdas sai alkunsa 1930-luvulla, kun lasinkaivertaja Toivo Kumén perusti vuonna 1933 lasimaalamon ja - kaivertamon. Ensimmäinen tuotantorakennus, hiomo, rakennettiin vuonna 1934. Sittemmin kaivertamossa työskennelleet Kuménin veljekset Toivo, Ilmari ja Oiva muuttivat nimensä Kumelaksi ja perheyhtiö Osakeyhtiö Kumela perustettiin vuonna 1936. Jo alkuvuosina ymmärrettiin, että yhtiö tarvitsee omaa lasintuotantoa, mitä varten rakennettiin vielä 1930-luvun lopulla lasitehdasrakennus sulatusuuneineen. Talvisota pysäytti tehtaan toiminnan, mutta sotien jälkeen toiminta käynnistyi ja laajeni. Alun perin vain koristelasiin keskittynyttä tuotantoa laajennettiin käyttölasiin ja tehdas valmisti mm. lääkelasia ja pulloja Alkolle. Pullotuotanto päättyi Kumelassa 1960, jolloin työntekijämäärä laski 120:stä 80:een. Tehdas tuotti myös mm. valaisinlasia, mutta monista tuotannon uudenjärjestelyistä ja toiminnan kehittämisestä huolimatta vaikeudet jatkuivat 1970-luvulla ja lopulta tehtaan toiminta päättyi konkurssiin vuonna 1985. 150 Yhtiössä työskenteli 1930-lopulla kuutisenkymmentä henkilöä ja jatkosodan aikana tehtaalla työskenteli venäläisiä sotavankeja. Kumelan lasitehdas ei kuulunut aluksi työnantajaliittoon, eikä siellä ollut ammattiosastoa. Useat Kumelan työntekijöistä olivat siirtyneet yhtiön työntekijöiksi Riihimäen Lasista, jossa ammattitoiminta oli aktiivista. Vuoden 1947 alussa perustettiin Riihimäen Lasin ammattiosaston alainen Kumelan lasitehtaan työhuonekunta valvomaan Kumelan 150 Koivisto 2002, 6-13, 24. 55

työntekijöiden etuja. Vuonna 1947 lasitehtaalle perustettiin lakisääteinen tuotantokomitea ja oma ammattiosasto perustettiin 1955. 151 Kumela OY rakensi ajalle tyypilliseen tapaan työntekijöilleen asuntoja ja Pekkalantien varteen 152 rakennettiin vuosina 1947-1949 kolme puurakenteista asuinrakennusta, Länsirinne, Mutala ja Mukkula, joissa oli yhteensä 18 asuntoa. Kaisa Koiviston mukaan sotien jälkeisestä asuntopulasta huolimatta suuremmalle määrälle lasitehtaan omistamia asuntoja ei ollut tarvetta ja monet tehtaan työntekijöistä rakensivat omakotitalon lasitehtaan välittömään läheisyyteen Sointulaan eli Puutteenmäkeen. 153 Kumelan ja Riihimäen lasin välissä oleva rintamamiestontteiksi kaavoitettu alue kantoi alkujaan nimeä Sointula. Kaupunginosana se muuttui Kumelaksi jo 1960-luvulla. Vaikka varsinaisista Kumelan lasitehdasrakennuksista ei ole mitään jäljellä, sen historiasta muistuttavat kadunnimet, Kumelantie, Toivontie, Toivonpolku. Tehtaan lopettamisen jälkeen näitä nimiä täydensivät vielä Viljamintie ja Oivantie. Kumelan lasinpuhaltajaveljekset Viljami, Ilmari, Oiva ja Toivo rakensivat itselleen omakotitalot tehtaan läheisyyteen. Lasinpuhaltaja Viljami oli veljeksistä vanhin. Tehtaan ajoista muistuttava yhä jäljellä olevat Kalle Kuménin vuonna 1927 rakennuttama asuintalo sekä 1940-luvun lopulla rakennetut työväenasunnot Pekkalantiellä. 154 Vuosien 1954 ja 1972 yleiskaavojen vaikutus Kumelassa Kumela sijoitettiin vuoden 1954 yleiskaavassa yhdeksi Uramon asumalähiön asumasoluksi. Punkantien risteyksen alueella oli jo vahvistettu asemakaava ja loppuosalle oltiin samaan aikaan yleiskaavan kanssa laadittu asemakaavaehdotus. Kumelan ja osia Hirsimäkeä käsittävä kaava vuodelta 1953 on melko pitkälti toteutunut sellaisenaan, yksittäisiä pienempiä alueita lukuun ottamatta. Molemmissa kaavoissa Kumelan asumasolun asukkaat, joita arvioitiin olevan vuonna 1980, sijoitettiin pelkästään omakotitaloihin. Alueen kokoojakadun varteen sijoitettiin tontteja 151 Koivisto 2002 7,10. 152 Alue on hieman tämän selvityksen varsinaisen tarkastelun ulkopuolella, Kirjauksentien itäpuolella. 153 Koivisto 2002, 11. 154 Koivisto 2002, 24. 56

myymälärakennuksille sekä kolme tonttia yleisille rakennuksia, joihin kaavailtiin mm. lastentarhaa ja seurantaloa. 155 Kumelaa luonnehdittiin vuoden 1972 yleiskaavassa alueeksi, joka sisältää osittain vanhoja ja osittain uusia pientalotehokkuuksilla kaavoitettuja alueita. Kumelan etelälaitaan lisättiin kaavassa kerrostalojen osuutta lasitehtaan pohjoispuolelle. Kumelan lasitehtaan lähistölle suunniteltiin samassa kolmen korttelin laajuinen teollisuusalue, joka toimisi lähiön työalueena. 156 4.2 Alueen nykytila Kumelan ominaispiirteet Tässä työssä käytetyn aineiston perusteella näyttää siltä, että Kumelan rakentamiseen ei liity samanlaisia selväpiirteisiä selityksiä ja vaiheita kuin muiden alueiden. Kumela on elinkeinoelämän ja työväestön tarpeisiin kehittynyt asuinalue, josta menty töihin pääosin lähistölle. Se on rakentunut vähitellen ja yksittäisten rakentajien toimesta, eikä alueen kehitykseen sisälly yksittäisiä suuria yhteiskunnallisia murroksia. Koska asutus on levinnyt alueella myöhään pääasiassa elinkeinoelämän vaikutuksesta, puuttuu alueelta vanhempi ennen sotia rakennettu rakennuskanta lähes kokonaan. Tällaisia rakennuksia on vain hieman alueen kaakkois-eteläosassa ja niiden voi arvella liittyvän kaupungin kasvamiseen pohjoisen suuntaan sekä Sakon vaikutukseen alueella. Kumelan rakennuskanta Kumelan alueen voi katsoa jääneen nykyisellään ehkä jopa riihimäkeläisillekin hahmottomaksi, sillä sen läpi ei juuri kuljeta, eikä alueella ole juurikaan teollisuutta, julkisia toimintoja tai kaupallista toimintaa, jotka vetäisivät sen sisälle erikseen päivittäisiä vierailijoita. Tutuimpia osia alueesta lienevät muutamat sen reunoille sijoittuvat liikerakennukset ja bensa-asemat esimerkiksi Vanhan valtatien suunnalla sekä Kirjauksen tien varressa. Kumelan rakennuskannassa ei siis ole liiemmin 155 Meurman 1953, 39. 156 Riihimäen yleiskaava 1972, 42. 57

yksittäisiä maamerkkejä, kun Kumelan lasitehtaastakaan ei ole jäljellä enää muuta näkyvää kuin katujen nimet. Aluetta voi olla myös hankala hahmottaa, sillä siellä vallitsee myös tietty hierarkkisuuden puute: selkeä keskusta puuttuu ja kaavakin on vapaamuotoinen. Rakennukset ovat kauttaaltaan saman tyyppisiä puolitoistakerroksisia tyyppitaloja tai matalampia omakotitaloja. Alueena Kumelan profiili liittyykin nykyään vahvasti omakotitaloasumiseen. Kuten edellä on jo todettu, alue on muodostunut myös hyvin pitkälle kaavoituksen mukaiseksi. Yksi merkittävä toteutumaton kohta suhteessa 1950-luvun kaavoitukseen kuitenkin on: Tervakoskentieksi nimetty pääväylä. Se oli piirretty kaavassa kulkemaan itä-länsi-suunnassa Punkantien risteyksestä nykyisten Länsitien ja Lasitehtaantien välissä Kirjauksentien yli aina urheilupuistoon johtavaan Laaksokatuun asti. 157 Nykyään tien paikalla kulkee maakaasuputki ja ulkoilijoiden polku eli toteutumaton tieosuus on merkinnyt tärkeän itä-länsisuuntaisen viherväylän muodostumista. Samalla Länsitien liikenne on kasvanut suuremmaksi mitä asemakaavassa suunniteltiin, eivätkä Kumela ja Hirsimäki rajaudu toisistaan niin selkeästi kuin 1953 kaavassa. Kumelan avainnäkymät Hiojankatu ja Kaivertajankatu Hiojankadun Lasitehtaantieltä alkava osuus sekä Hiojankadun rinteeseen nouseva pohjoispää molemmat hienoja yhtenäisiä katuosuuksia. Esimerkiksi Hiojankadullan edustava katunäkymä 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa rakennettuja rintamamiestaloksi kutsuttuja tyyppitaloja. Joitakin lautavuorattuja julkisivuja uusittu, mutta yleisesti ottaen alueen ilme säilynyt hyvin. Länsitien jälkeen Hiojankadulla yhä paljon 1950- luvun alkupuolella rakennettuja rintamamiestaloja, joiden ulkoasuissa säilynyt alkuperäisyyttä. Punkantieltä alkava Kaivertajankatu rajautuu itäpuolella puistoon, länsireunalla Harppu-kortteliin. Kadulla viistosti katulinjaan nähden sijoitettu rintamamiestalonäkymä. 157 Tämä toteutumaton tie selittää myös Urheilupuistosta tultaessa nykyisen Laaksotien hankalan kohti Kalevankatua jyrkästi kaartuvan mutkan. Samoin Kirjauksentien vilkasliikenteiset risteykset ovat osittain peruja tästä toteutumattomasta tielinjauksesta. 58

Punkantien risteyksessä sijaitsee puutarhamyymälä, jonka jälkeen 1980-luvun rakennus. Muut kadun rakennukset ovat vuosina 1948-1950 rakennettuja rintamamiestaloja, jotka säilyttäneet melko hyvin alkuperäisen ilmeensä muodostaen myöskin merkittävän paikallisen katunäkymän. Puhaltajankatu Punkantieltä alkava Puhaltajankatu Länsitielle asti käsittää molemmin puolin katua viistosti katulinjaan nähden sijoitettuja taloja. Muutamaa alkupään poikkeusta lukuun ottamatta ne ovat 1947-1950 rakennettuja rintamamiestaloja. Alue on säilyttänyt hyvin rakennusaikakautensa mukaisen ilmeensä. Länsitieltä pohjoiseen Puhaltajankatu jatkuu 1950-luvun alkupuolen rakennuksina. Varsinkin Puhaltajankadun länsipuolella sijaitsevat rinteeseen rakennetut talot muodostavat ehyen kokonaisuuden, sisältäen muutamia yksittäisiä erityisen hyvin alkuperäisenä säilyneitä rakennuksia. Hyttitie Kadun alkupäässä yksikerroksisia kellarikerroksellisia 1960-luvulla rakennettuja, vaakalaudoituksella verhoiltuja, rapattuja tai levytettyjä taloa, jotka muodostavat oman kokonaisuutensa ja merkittävän katunäkymänsä. Hyttitien loppupäässä sijaitsee myös 1970-80 - luvuille tyypillistä yksikerroksista tiilivuorattua rakentamista. Kumelantien jaa Hyttitien risteyksen alueella 1960-luvun asuinrakennuksia, jotka jatkavat Hyttitien 60-luvun rakennuskokonaisuutta. Tämä Hyttitien / Kumelantien kokonaisuus on merkittävä. 4.3 Kumela tulevaisuudessa Lähtökohtia Kumelan alueen luonteen säilyttämiselle ja jatkokehitykselle Alueen luonnetta määrittävät tekijät ovat metsäisyys tai metsäpuistomaisuus sekä omakotitalovaltaisuus. 59

Kuten muillakin alueilla, olisi uudisrakennukset sovitettava vallitsevaan rakennuskantaan. Osa alueen rakennuskannasta on hyvin matalaa, osa jälleenrakennuskauden ajalle tyypillisesti 1,5 kerroksista. Metsäisen yleisvaikutelman, puistojen ja liikuntareittien vaaliminen ja kehittäminen vaikuttaisivat olevan asuinalueen laatua nostavia toimenpiteitä. Näiden voisi ajatella olevan tulevaisuudessa myös lähtökohtia ja vetovoimatekijöitä, jotka voisivat tuoda myös muiden alueiden asukkaille Kumelaa tutummaksi. Tunnistetut arvot Kumelan kaupunginosan rakennuskannassa Alueen arvot pientaloalueena pohjaavat sen historiaan. Kumelaa ei aikoinaan rakennettu tyhjälle pellolle, vaan kadut ja tontit raivattiin metsäiseen kumpuilevaan ja mäkiseen maastoon. Tämä maaston vaihtelevuuden otti huomioon ja sitä vahvisti vuonna 1953 kaavan vapaamuotoinen kortteli- ja katurakenne. 1. Vaihtelevuus, kumpuilevuus ja metsäisyys 2. Rauhallisuus, sekä esteettisesti, että liikenteellisesti. 3. Hyvin säilyneet rintamamiestalokokonaisuudet ja 1960-luvun omakotitalokokonaisuudet. 60

JOHTOPÄÄTÖKSET 1. Yhteenveto alueiden nykytilasta ja kehitysnäkymistä Tarkasteltujen alueiden yleis- ja erityispiirteitä Jokaisella tarkastellulla alueella on omat yleis- ja erityispiirteensä. Seuraavassa pyritään tekemään yhteenvetoa alueiden erilaisista profiileista vertailemalla niitä keskenään. Tämän tarkastelun neljästä kaupunginosasta Patastenmäki erottuu selvästi vanhimman asutuksen alueena, jolle on ominaisinta sitä myöten myös ajallisesti laajempi kerroksellisuus. Se ei ole aivan tavoin tietyn aikakauden suunnitelmallinen tuote kuten esimerkiksi Petsamo ja Kumela. Patastenmäki oli omanlaisensa yhteisö, joka syntyi työläisten omatoimisuudesta ja Erkylän kartanon aktiivisuudesta ja myötävaikutuksella. Riihimäen kaupungilla ei ollut tässä roolia, aluehan kuului pitkään Hausjärven kuntaan. Vasta alueliitoksen ja Meurmanin 1949 hyväksytyn kaavan myötä Riihimäen kaupunki osallistui toimijana alueen suunnitteluun ja rakentamiseen. Tässä vaiheessa Patastenmäen läntinen osa oli jo saanut asutuksensa rakennuksineen, tontteineen ja tonttijakoineen. Petsamossa sen sijaan kaupungin rooli oli hyvin aktiivinen. Petsamo ei rakentunut vaan se rakennettiin. Rakentaja oli pitkälle kaupunki, joka suuntasi jo sota-aikana ja välittömästi sotien jälkeen asuinrakentamista Petsamon rakentamattomille maille. Kaupunki huolehti kaavoituksesta, maanhankinnasta, tonttikaupoista ja tonttien vuokraamisesta sekä rakennutti alueella asuintaloja (tyyppitalot). Petsamo onkin siis edustava esimerkki sotien jälkeisen jälleenrakennuksen ajasta sekä kaavoituksen osalta että myös rakennuskannaltaan. Erityispiirteenä Petsamossa ovat ns. lahjatalot ja invalidikylä. Yksittäisinä kokonaisuuksina näillä on huomattava historiallinen ja kaupunkikuvallinen arvo. Myöhempinä vuosikymmeninä alueen rakennuskanta on uudistunut ja siihen on tullut kerroksellisuutta ja alueen jälleenrakennuskaudelle ominainen yhtenäisyys on heikentynyt. Tässä selvityksessä käytetyn aineiston perusteella Hirsimäen ja Kumelan alueiden kehittymisessä ja rakentamisessa ei ole havaittavissa samankaltaisia ominaispiirteitä kuin Petsamossa ja Patastenmäellä. Punkantien, Puutteenmäen ja Kumelan asemakaava (1948) ja 61

Hirsimäen asemakaava (1951) suuntasivat rakentamista näille alueille ja ohjasivat sitä samoin kuin muilla alueilla. Hirsimäki ja Kumela olivat uudemman asutuksen alueita loitompana keskustassa ja rakentuivat vähitellen. Keskenään ne ovat kuitenkin nykyiseltä profiililtaan mutta myös 1950-luvun kaavoitustyön suhteen varsin erilaisia. Hirsimäessä oli jo 1940-luvulla ennen 1951 asemakaavaa katuja ja asutusta Lopentien ja Syrjäkadun välisellä alueella. Asemakaava täydensi ja ohjasi jatkorakentamista laajemmalle alueelle. Sen sijaan Kumelan alueella myös rakentaminen alkoi vasta sotien jälkeen. Esimerkiksi vuonna 1937-1945 topografikartassa nykyinen Kumelan alue on vielä rakentamatonta. Sikäli voitaisiin todeta, että Petsamo ja Kumela ovat siten sukua keskenään, että alueet kaavoitettiin suurelta osin tyhjän päälle. 1950-luvulla liikennettä suunniteltiin kulkevan Kumelan läpi paljon enemmän, sen sijaan Hirsimäessä nähtiin potentiaalia myös tiiviimpään asumiseen. Edeltävä ei toteutunut, jälkimmäinen sai myöhemmin uusia piirteitä rivitaloasumisesta. Alueena Hirsimäki onkin siis näistä neljästä tarkastellusta heterogeenisin, monipuolisin. Hirsimäen vahvimmat piirteet ovat kaavoitusta edeltänyt rakennuskanta, kaavoituksen mukanaan tuoneet jälleenrakennusajan puutaloalueet sekä verraten tiivis kerros- ja rivitalorakentaminen. Hirsimäki lienee myös alueena yksi tutuimpia koko kaupungin asujaimistolle, sillä teollisuuden lisäksi alue on usealle riihimäkeläiselle tuttu hautausmaan sekä museoalueen kautta. Lisäksi se toimii usein läpikulkualueena Mattilanpellon pienteollisuusalueelle sekä Merkoksen kauppakeskuksen suuntaan. Kumelan alueen synty liittyy olennaisesti lasitehtaiden historiaan ja työväestön asumisen historiaan, vaikka alue ei muodostakaan samanlaista selkeää tehdasyhdyskuntaa kuin vanhempi Riihimäen lasin ympärille syntynyt Hyttikortteli rakennuksineen. Yksittäisiä huomattavia tai erityisiä rakennuskohteita Kumelan alueella ei ole, vaan alueen erityispiirre on pikemminkin sen tavallisuus. Tämän voi nähdä myös alueen arvona. Yhtenäiset 1950-luvun rakentamista edustavat talot tontteineen antavat monin paikoin leimansa Kumelan katunäkymille, mutta myös myöhempiä yhden aikakauden rakennuskokonaisuuksia on alueella pystytty luomaan suhteellisen onnistuneesti. On syytä huomioida, että kaikkiin näihin kaupunginosiin liittyi 1950- ja 1960-luvuilla vahvaa täydennysrakentamista - myös Patastenmäkeen, vaikka siellä asutustoiminta olikin lähtenyt jo 62

aikaisemmin liikkeelle. Kaikilla alueilla on toteutettu vanhan rakennuskannan tilalle tai tyhjäksi jääneille tonteille myöhempää täydennysrakentamista hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Kaavallisesti Hirsimäki, Patastenmäki ja Petsamo ovat tärkeitä osia Riihimäen kaupunkirakennetta ja sen suunnittelun historiaa, jossa etenkin O.I.Meurmanin suunnittelutyöllä ja -filosofialla on ollut tärkeä rooli. Meurmanin yleiskaavat (1922 ja 1955) sekä hänen laatimansa Hirsimäen, Patastenmäen ja Petsamon asemakaavat muodostavat yhden Suomen merkittävimmän kaavoittajan luoman kokonaisuuden. Ne ovat edustava esimerkki sotien jälkeisen ajan yhdyskuntasuunnittelun ja kaavoituksen ihanteista ja toteutuksista. Rakennussuojelusta miljöösuojeluun Tarkastelun pohjalta on selvää, että Patastenmäen, Hirsimäen, Petsamon ja Kumelan alueilla suojelun ja säilyttämisen tarve kytkeytyy yksittäisten rakennusten sijaan kokonaisuuksiin. Vain muutamalla rakennuksella voidaan katsoa olevan rakennustaiteellista itseisarvoa. Monissa rakennuskulttuuria tarkastelevissa esityksissä on etenkin 2000-luvun aikana alettu hahmotella vallitsevaa tilannetta ja suojelutarvetta miljöösuojelu nimikkeellä. Tällä laajennetaan katsantokantaa yksittäisten rakennusten tasolta kokonaisuuksiin. Myös toimenpiteet voivat olla monipuolisempia kuin yksittäisiin rakennusteknisiin detaljeihin puuttuminen, joskin tällaiselle tarkemmalle ohjeistuksellekin toki on paikkansa, myös Riihimäellä. Selkeä tulos tarkastelusta on, että alueiden historian ja nykytilan kannalta niiden kehittäminen ja arvon nostaminen kokonaisuutena kiertyy pääosin alueiden rakennuskannan kaupunkikuvallisen vaalimisen, eheyttämisen ja yhtenäistämisen ympärille. Lähtökohtaisesti voidaan todeta, että uudisrakentamisessa johtotähdiksi alueiden onnistuneen kehittämisen näkökulmasta olisi hyvä valita mahdollisimman varhaisten historiallisten kaavoitusvaiheiden lähtökohdat ja niiden ajalle tyypilliset ominaispiirteet, joita ovat tietynlainen vaatimattomuus ja tyylillinen yhdenmukaisuus sekä rakennusten sijoittuminen tasapainoisesti suhteessa toisiinsa sekä maastoon. Nämä ovat kaikkien tarkasteltujen alueiden keskeisiä arvoja alueiden eri ajallisuuden tasoista huolimatta. Kaikkia alueita leimaavat tyypillisyys ja tavallisuus, mutta on tärkeää käsittää, että juuri se on niiden vahvuutta laadukkaana asuinympäristönä. Tällä hetkellä yksittäiset rakennukset, jotka näillä alueilla pyrkivät muodoltaan erottautumaan muista muodostavat yleensä sekä katunäkymässä ja 63

maisemallisia arvoja ajatellen ikävän poikkeuksen. Tällaisia tilanteita tulisi pyrkiä jatkossa välttämään. Toki kaikkea rakentamista on arvioitava rakennusaikansa lähtökohdista. Vaikuttaa siltä, ettei rakennustyyppien suhteen ole eri vuosikymmeninä ollut tyylillisesti juurikaan liikkumavaraa ja tämä rakennuskulttuurinen ahtaus on myös vaikuttanut alueiden yhtenäiseen rakennuskantaan vahingollisesti. On otettava huomioon, että välillisesti 1980-luvun osin syystä parjattukin postmodernismi ja yleinen historiatietoisuuden lisääntyminen myös rakennetun ympäristön kannalta ovat vaikuttaneet myös positiivisesti uudisrakentamisessa. Tästä on myös myönteisiä esimerkkejä tarkastelluilla alueilla. 158 Tarkastelun myötä vaikuttaa siltä, ettei Riihimäen kaupungilla ei ole välttämättä ollut mahdollisuuksia, resursseja, prosesseja, konsensusta ja välineitä ohjata tai ohjeistaa yksittäisiä rakentajia alueiden yhtenäisyyden lisäämiseksi. 159 Uudis- ja korjausrakentamisen ja suunnittelun reunaehtoja Tarkastelun kautta on nostettavissa esiin muutamia vahvasti kaikille alueille sopivia rakentamisen reunaehtoja, jotka juontavat juurensa suoraan rakennuskannan historiallisesta taustasta. Seuraavassa esitellään niitä lyhyesti. Varsinkin uudisrakennusten massaan ja tontille sijoitteluun voi tarkastelun pohjalta antaa suhteellisen helposti jotensakin yleispätevän ohjenuoran: muiden rakennusten korkeutta ei ole suotavaa ylittää. Lähtökohtaisesti 1,5 kerroksista taloa voi pitää maksimina. Joissain tapauksissa myös yksikerroksisuus myös voi olla alueen yhdenmukaisuuden puolesta välttämätöntä. Toisaalta kahteen kerrokseen rakentaminen voi soveltua esimerkiksi rinnetonteille tai taiten suunniteltuna oikein hyvin. Keskeisintä on uuden rakennusmassan kaikkien mittojen sovittamisella sopusuhtaisesti muuhun ympäristöön. 160 Rakennukset mahdollisine 158 mm. Soittajankatu 2010 valmistunut rakennus, Muuntajankatu 1980-luvun rakennus. Tarkenna vielä osoitteet. 159 Tällaisia työkaluja hahmotellaan Riihimäen kaupungin vuoden 2018 Rakennetun ympäristön ohjelmaluonnoksessa (viitattu 9.4.2018) http://www.riihimaki.fi/palvelut/asuminen-ja-rakentaminen/kaavoitus/rakennettu-ymparisto- 2/rakennetun-ympariston-ohjelma/. 160 Hyvinkään Kruunupuistoa pro gradu -työssään ansiokkaasti tutkinut arkkitehti Jari Mettälä päätyy vastavaan huomioon: Rakennussuunnittelun osalta voidaan yleisesti todeta, että täydennysrakentamisessa tärkeäksi tekijäksi muodostuu talon perusmuoto ja koko, jotta alueelle saadaan mittakaavaltaan sopivan rakentamista. Kadun varteen 64

lisärakennuksineen tulee sulautua osaksi muuta rakennuskantaa ja ennemminkin kunnioittaa sitä kuin pyrkiä tekemään yksilöllistä vaikutusta. Myös rakennusten aukotuksessa eli ikkunoiden ja ovien sijoittelussa olisi hyvä huomioida vallitseva rakennuskanta. Yksittäisen rakennuksen aukotus saattaa vaikuttaa dramaattisestikin koko alueen perusilmeeseen. Esimerkiksi pihalle aukeava suuri lasiseinä tuskin haittaa, mutta kokonainen lasijulkisivu kadun puolella ei ole näille pientaloalueille ominainen. Samoin tällä hetkellä suosittu epäsäännönmukainen aukotus tai kovin massiiviset ikkunat eivät myöskään ole kovin hyvin perusteltavissa. Parhaassa tapauksessa myös uudisrakennuksen aukotuksetkin voidaan sijoittaa yhdenmukaisesti samaan linjaan ja rytmiin muun rakennuskannan kanssa, jolloin alueen kokonaisilme pysyy harmonisena tai jopa paranee. Yleisesti voidaan julkisivuihin liittyen todeta niiden värityksestä, että siinä olisi hyvä yhtä lailla huomioida alueiden yhdenmukaisuus ja rakennustyypistä riippuen rakennusajankohta. Yleisesti ottaen vaaleat harmaat, valkoiset, vaaleaan taittavat vihertävät, keltaiset ja punaiset sävyt ovat hyvinkin luontevia ja helposti perusteltavia jälleenrakennuskauden värivalintoja. Tämän aikakauden julkisivut olivat harvoin alun perin kirkkaan sävyisiä, sillä vasta 1960-luvulla yleistyneet muovipohjaiset maalit mahdollistivat koko väripaletin. Myös julkisivumateriaalin suhteen on voidaan antaa suosituksia. Yksinkertainen koko rakennuksen sivut kattava katkeamaton lautaverhoilu soveltuu selkeästi parhaiten kaikkien alueiden julkisivumateriaaliksi sekä korjausrakentamisen yhteydessä että uudisrakentamisessa. Toinen usealle alueelle hyvin soveltuva pintamateriaali on rappaus, joskin se nykyisellään on jossain määrin vähemmän käytetty ja käsityötä vaativana ratkaisuna arvokas toteuttaa. Kokonaan julkisivuja uusittaessa tai muuten vaihdettaessa vuorilautoja olisi myös hyvä pyrkiä rakennusajan tyyliin ja välttää liiallista koristeellisia muotoja. sijoittuvan täydennysrakentamisen lähtökohta on 11/2-kerroksinen asuinrakennus. Yksitasoinen rakennuksen rakentaminen on soveltuvin vaihtoehto rakennettaessa tontin takaosaan. Tähän mahdollisuuteen vaikuttaa riittävä tontin koko, nykyisen rakennuksen sijoitus tontilla ja käytettävissä olevan rakennusoikeuden määrä. Mikäli rakennusoikeutta on käytettävissä paljon, tulisi silloin rakentaa...1 1/2-kerroksinen rakennus myös tontin takaosaan, vaikka ratkaisuna se ei ole alueen ominaispiirteiden mukainen. Talojen väritys on alueella ollut alusta asti kirjavaa, joten se on tässä tapauksessa toissijainen seikka suunnittelussa. Perinteiset materiaalit, puu, rappaus ja tiili (sileä), soveltuvat lähtökohdaksi julkisivusuunnittelussa. Puuta jäljittelevän vinyylin tai lohkotiilien käyttö materiaaleina on alueelle vieraita julkisivupintoja, joita pitäisi välttää. Kattomateriaaleina soveltuu käytettäväksi parhaiten konesaumattu pelti ja tiilikate, jotka ovat alueella ylivoimaisesti suosituimmat katemateriaalit. Mettälä, 100. 65

Yksi ehdottomasti vältettävä julkisivumateriaaleja voitiin myös tunnistaa. Tämä pohjautuu siihen, että sitä ei nykyisellään alueilla juuri tapaa. Pyöröhirsi tai modernimpi tasakylkinen hirsi - tai niitä imitoiva laudoitus - ei alueille julkisivumateriaalina sovellu. Hirsirakenne sinänsä ei ole ongelma: sellaisia rakenteita alueella on paljon myös vanhastaan, mutta päärakennusten osalta aina lautaverhottuna tai rapattuna. Muutamia vanhempia laudoittamattomia hirsirakenteisia piharakennuksia sijaitsee mm. Patastenmäessä, mutta niiden rooli ei ole vallitseva ja rakennukset ovat pienimuotoisia. Lähtökohtaisesti toki myös piharakennukset olisi perusteltua sovittaa rakennuskantaan ja mahdollisuuksien mukaan välttää hirttä myös piharakennuksissa etenkin silloin, kun ne näkyvät kadulle. Myöskin tiiltä ja kiveä sekä betonia tulee arvioida pintamateriaalina alueilla rakennuslupavaiheessa hyvin kriittisesti, sikäli kun pinnat jätetään rappaamatta. 1950-luvun jälkeen toki rakennettiin paljon tiiliverhoiltuja matalia omakotitaloja, joilla on selkeä paikkansa ja roolinsa suomalaisen omakotitalorakentamisen historiassa, mutta niiden lisääminen nykyiseen rakennuskantaan on perusteltavissa alueiden yhtenäisyyden kannalta vain poikkeustapauksissa - ehkäpä tilanteissa, joissa naapuritonteilla sijaitsevat rakennukset ovat tyyliltään tällaisia, esimerkiksi 60-70-luvun tasakattoisia omakotitaloja. Betoni- ja kivielementeistä rakennettuja pientaloja ei alueilla juurikaan ole, joten sikäli myös niiden välttäminen voisi olla suositeltavaa. Kerros- ja rivitaloja on näin toteutettu jonkin verran, tosin kaupunkikuvallisesti melko heikolla menestyksellä. Lähtökohtaisesti näiden suurempien talotyyppien lisääminen alueille on muutenkin melko hankalasti perusteltavissa. Katunäkymien luonteen vaalimisesta Ilahduttavan suurelta osin alueiden yhtenäisyyttä ja yleisilmettä kohentavat puistoalueiden lisäksi tonttien suhteellisen yhtenäiset puu- tai pensasaidat. Esimerkiksi avoimia näkymiä tukkivia lautaaitoja ei juuri ole ja vain muutamissa tapauksissa tiilestä tai betoniharkoista tehdyt aidat reunustivat katujen varsia. Tähän katunäkymien suhteen tärkeään yksityiskohtaan ja vallitsevaa tilaa kannattaa myös jatkossa kiinnittää huomiota. Toinen vaalimisen arvoinen ja merkille pantava asia liittyy autoistumiseen. Vielä 1940-ja 50-luvulla autoja oli vähän eikä autojen pysäköinti ohjannut tonttisuunnittelua. Talojen ja katulinjan väliin jätettiin tietoisesti välimatkaa. Tällaista katunäkymää rikkoo myöhemmin yleistynyt tapa sijoittaa autojen parkkipaikka tontilla talon ja katulinjan väliin, ikään kuin aukioksi katunäkymään. Yleisesti 66

alueiden tarkastelun pohjalta voidaan todeta, että ei ole suositeltavaa avata tontin kadunpuoleista reunaa tätä tarkoitusta varten etenkään jo rakennetuilla katuosuuksilla. Yleisemmin voidaan todeta katunäkymistä myös, että hiekkatiet ja ilmassa kulkevat sähköjohdot ovat osa alueiden autenttisuutta. Ainakin tietyillä alueilla olisi siis hyvä säilyttää tämä kaupunki-infra sellaisena, kun se vuosikymmeniä on asukkaita palvellut sekä alueiden ilmeen vuoksi tulevaisuuden riihimäkeläisille muistutuksena 1900-luvun alkupuoliskon historiallisista katunäkymistä. 2. Ehdotuksia tarkastelun jatkoksi Tarkastelun ilmeiset jatkomahdollisuudet ovat sen syventäminen ja / tai laajentaminen muille alueille. Tarkastelun syventäminen Syventäminen voisi olla alueen kaavoituksellisten lähtökohtien tarkempaa tarkastelua 161 tai olla historiallisempi, esimerkiksi rakennuskannan inventointiin ja alueen asukkaiden kokemuksien keräämiseen tähtäävää. Tällaiseen tarkasteluun voisi sitoa myös osallistamiseen liittyviä toimintoja sekä tutkia alueen asukkaiden tuntoja ja kehitysajatuksia mahdollisia muutoksia varten. Hieman yleisemmällä tasolla olisi mahdollisuus syventää tarkastelua suhteessa suomalaisen kauppaloiden ja pienten kaupunkien kaavoittamisen historiaan ja etenkin O.I. Meurmannin kaavoitustyöhön. Taide- ja kulttuurihistoriallisesti voisi olla perusteltua tutkia Riihimäkeä tapausesimerkkinä ajan kaavoittamisen realiteeteista, arvoista ja ihanteista, varsinkin kun Meurmanin rooli on ollut niin merkittävä Riihimäen kaavoituksessa. 161 Esimerkiksi näin on menetelty mm. Porvoossa. Ks. https://www.porvoo.fi/ak-457-nasin-rintamamiestaloalue 67

Tarkastelun laajentaminen Tämä tarkastelu on nostanut esiin neljän riihimäkeläisen omakotivaltaisen alueen eri puolia asuinympäristönä. Tarkastelu on paljastanut sekä niiden vahvuuksia että heikkouksia, mutta etenkin historiallista taustaa siitä, miten ja miksi ne ovat rakentuneet sellaisiksi kuin ne ovat. Jatkossa tarkastelua voisi laajentaa alueellisesti, eli kattamaan Riihimäen muita pientalovaltaisia asuinalueita eri vuosikymmeniltä. Toisaalta paikallisesti mielenkiintoisia kohteita olisivat myös murroksessa olevat teollisuusalueet (Lasitehtaan alue) ja muut selkeät aluekokonaisuudet ja kaupunkirakentamiseen liittyvät kokonaisuudet (esimerkiksi Urheilupuisto, Kasarmialue, Riihimäen vankila, puistot ja viheralueet, tiestöt jne). Toisaalta laajentamista voisi tehdä myös rakennustyyppien mukaan, esimerkiksi rivi- tai kerrostalot voisivat olla kiinnostava kohde, samoin kaupalliset tai julkiset rakennukset. Ajallisesta näkökulmasta tarkasteluun voisi olla perusteltua ottaa 1960-1970-luvun rakentaminen. Kyse on aikakaudesta, jolloin rakennettiin paljon ja rakentamisen tapa muuttui radikaalisti. Tämän aikakauden rakentamista ei yleisesti tällä hetkellä erityisemmin arvosteta eikä nostalgisoida, eikä sen kohdalla ole ainakaan vielä nähnyt samanlaista suosiota kuin jälleenrakennusajan tyyppitalojen eli tuttavallisemmin rintamamiestalojen kohdalla. Mikä on näiden alueiden merkitys ja arvo riihimäkeläisessä kaupunkikuvassa ja rakennusperinnössä - tai laajemmin maamme rakennuskulttuurissa? Tällaisia kysymyksiä tullaan varmasti pohtimaan laajalti ympäri Suomea tulevaisuudessa ja monin osin näyttääkin siltä, että tyyppitalot ovat ehkä kestäneet jopa paremmin ajan hammasta ja ovat helpommin korjattavissa kuin myöhemmin rakennetut pientalot - puhumattakaan kokonaisista kerrostaloista tai julkisista rakennuksista. 3. TARKASTELUN TULOSTEN SOVELTAMINEN Tämä tarkastelu tarjoaa huomattavan paljon ensimmäistä kertaa yhteen kerättyä tietoa tarkastelluista alueista, mutta myös uutta tietoa ja uusia näkökulmia alueisiin niiden nykytilan tarkastelun kautta. Seuraavassa hahmotellaan, miten näitä tuloksia voisi tulevaisuudessa suoraan hyödyntää. 68

Tarkastelun suhde aikaisempiin ja tuleviin rakennetun kulttuuriperinnön selvityksiin Vaikkakin tarkastelu on ollut luonteeltaan suhteellisen yleisluontoinen, voidaan sitä tulevaisuudessa käyttää pohjana hahmoteltaessa ja valitessa maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaita rakennetun kulttuuriperinnön kohteita. Tarkasteltujen alueiden suhteen esimerkiksi avainnäkymiksi tai tarkastelun toisen osan kohdekorteiksi valikoituneet rakennukset ja kokonaisuudet tarjoavat tähän hyvän mahdollisuuden. Sikäli työ täydentää, vaikkakin alueellisesti kapealla otannalla, esimerkiksi Rakennettu Häme ja Riihimäen rakennuskulttuuria 2010 -selvityksiä. Ohjeistuksia asukkaille ja rakentajille Tässä tarkastelussa on tunnistettu monia keskeisiä piirteitä tarkastelluista alueista. Näiden pohjalta voisi lähteä hahmottelemaan konkreettisia ohjeita alueiden asukkaille. Parhaimmillaan nämä ohjeet voisivat suhteellisen taloudellisesti ja tehokkaasti lisätä alueiden arvoa ja viihtyisyyttä. Etenkin 1950-luvun ja sitä vanhempien alueiden ja rakennusten suhteen olisi hyvä olla kootusti rakentajille ohjeistuksia: millainen talotyyppi sopii minnekin. Esimerkiksi Imatran kaupungilla on suuntaa antava ohjeistus 162 jälleenrakennuskauden tyyppitalojen korjaus- ja lisärakentamiseksi siten, että rakennuksen massa rytmittyy ajalle tyypillisesti, jolloin myös vaikutukset muuhun naapurustoon ainakin visuaaliselta osaltaan tasoittuvat. Samoin suosituksia ja ohjeistusta voisi harkita uudisrakennusten suunnitteluun. Vaikka tällaiset ohjeet eivät olisikaan sitovia, lisäisivät ne asukkaiden ymmärrystä ja arvostusta asuinalueestaan sekä asuinrakennuksistaan ja todennäköisesti parantaisivat pitkällä aikavälillä alueiden laatua lisäten niille parhaimmillaan tyypillistä tyylillistä harmonisuutta. Soveltaminen kaavoituksessa, rakennusvalvonnassa ja pientalosuunnittelussa Tarkastelua ja tutkimusta voisi hyödyntää myös suoraan tulevassa suunnittelutyössä. Uusien asuinalueiden kaavoitukseen voitaisiin hyvinkin hakea mallia tarkasteltujen alueiden historiasta ja 162 http://palvelut.ekarjala.fi/files/com_building_site/1328_1271402954.pdf, viitattu 19.12.2017. 69

erityisesti niiden yhdenmukaisuudesta sekä kaavoituksessa että yksittäisten rakennusten suunnittelussa. Erityisesti yksittäisten uudisrakennusten suunnittelijalla työ tarjoaa suhteellisen selkeät perusperiaatteet, joita soveltamalla suunnittelutyön tulos hyvin todennäköisesti kunnioittaisi tarkasteltujen jälleenrakennuskauden asuinalueiden rakennusperintöä. Tarkastelun tuloksia voi hyödyntää myös rakennusvalvonnassa erityisesti rakennusten koon ja sijoittelun suhteen, mutta myös tyylillisiin seikkoihin olisi mahdollista kiinnittää huomioita tarkasteluun tukeutuen. Tarkastelun tuloksia voisi hyödyntää myös tulevassa kaavatyössä erityisesti yhdenmukaisuuden näkökulmassa. Suomessa on viime vuosikymmeninä hieman vierastettu tiukasti ohjaavia kaavoja, mutta kaikissa tapauksissa jyrkästikin asuinrakennusten ulkomuotoon kantaa ottava kaava ei välttämättä ole tylsä tai rajoittava: säännönmukaisuus voi tuoda myös lisäarvoa ja yhteisöllisyyttä. Toisaalta esimerkiksi Patastenmäen orgaaninen monimuotoisuus voisi myös johtaa kiinnostavaan monimuotoisuuteen, mutta tässäkin tapauksessa ennalta tehdyn tarkan suunnittelun rooli korostuu. Eheyttävän kaavoitustyön ei välttämättä tarvitse rajoittua vain vanhan suojelemiseen. Harkiten voidaan toteuttaa myös kokonaisia uusia rakennuskerroksia vanhoillekin alueille tai niiden välittömään läheisyyteen. Tällöin kokonaissuunnittelussa suunnittelutyön laatu sekä yhteensovittamisen vaatimukset tulee ottaa tarkkaan huomioon. Esimerkiksi kansallisella tasolla useiden jälleenrakennuskauden pientalotonttien kohdalla pohditaan niille alun perin melko runsaan rakennusoikeuden hyödyntämistä mikro-omakotitaloilla. Jo rakennetulla alueella kaavoitustyö ja tulevat rakennushankkeet tulee luonnollisesti toteuttaa hyvin tiiviisti yhteistyössä asukkaiden kanssa. Kaavoitustyössä voitaisiin myös lähteä rakentamaan täysin uutta hakien mallia jälleenrakentamisen aikakauden pohjalta tai siitä inspiroituen. Esimerkiksi kaupungin rakennuttava mikro-omakotitaloihin keskittyvä alue modernina vastineena Petsamon ruotsalaistaloille tai tiukasti tiettyä puutalomallia tiukahkosti sisältävä alue voisi nousta jopa alueelliseksi vetovoimatekijäksi ja sikäli hyödylliseksi kokeiluksi. Tässä näkökulman ei tarvitse rajoittua vain pientaloihin. 70

Uusia avauksia Tätä on tarkastelua ja mahdollista hyödyntää sekä uudenlaisen kaupunkilaistoiminnan pohjana että jo vakiintuneen toiminnan tukena. Asukkaiden historiatietoisuuden lisäämiseen ja kotiseututyöhön tarkastelu antaa hyviä valmiuksia. Tarkastelun pohjalta voitaisiin esimerkiksi järjestää keskustelutilaisuuksia ja asukastilaisuuksia. Näin voidaan positiivisesti vaikuttaa alueiden arvojen vaalimiseen: luoda asukkaiden paikallisidentiteettille pohjaa paikallistietoa lisäämällä ja siten parantaa asuinympäristön ja asumisen laatua. Riihimäellä ei ole tällä hetkellä erityisen aktiivista kaupunginosayhdistystoimintaa, mutta mikäli tällaista aktiivisuutta tulevaisuudessa ilmenee, voidaan tarkastelun tunnistamien arvojen kautta helposti hakea alueille luontevia toimintatapoja. Erikoisempi tarkastelun laatimisen lomassa syntynyt ajatus olisi kehitellä Riihimäki -talo 163 - nimikkeellä suunnittelukilpailu vastaamaan näiden 1900-1960-luvuilla rakentuneiden alueiden täydennysrakentamisen tarpeisiin. 164 Sama problematiikka toki koskettelee myös muita kaupunkeja koko maassa ja muutamia sovelluksia 165 onkin myös kaupallisesti saatavilla. Nousevia trendejä myös pientalorakentamisessa on ekologisuus ja puurakentaminen (hirsi- ja elementtirakenteet), näitä voisi ajatella yhdisteltävän tällaisen alueen kehitystyöhön. Malli on toki kunnianhimoinen, mutta voisi toimia myös alueellisena vetovoimatekijänä ja ne linkittyvät hyvin myös kaupungin tämän hetkiseen strategiseen linjaan eko- ja kiertotalousajattelun kautta. Ajatusta voisi laajentaa myös yksittäisen rakennuksen tasolta kaupalliselta mittakaavaltaan kunnianhimoisemmaksi. Esimerkiksi kaupungin painopisteiden mukaisesti pienimuotoisiksi eko- ja erärakentamisen tai puu- ja älyrakentamisen asuntomessuiksi. 163 Alueet voisivat edustaa erilaisia talotyyppejä, mallisto voisi saada inspiraationsa tarkastelluilta alueilta, esimerkiksi Patastemäen moni-ilmeisyydestä, Kumelan matalasta 60-luvun pientalotyypeistä tai Petsamon puuelementtirakenteista. 164 Esimerkiksi Tampereella on toteutettu tällainen hanke arkkitehtiopiskelijoilla. Ks. esim. Kammonen, 19. 165 Esimerkiksi Kulttuurirahaston rahoittama hanke K3-talot: https://www.skr.fi/fi/k3-talot 71

LÄHTEET Arkistolähteet Kansallisarkisto (KA) Maa- ja metsätalousministeriön arkisto, Maa- ja metsätalousministeriön tyyppitalopiirustukset kokoelma.myyntiyhdistys Puutalon omakotitalomallit. Viranomaisjulkaisut ja tilastot Rintamiestalojen korjaus- ja rakentamistapaohjeet, nro 14/08, Imatran kaupunki, Kaavoitus ja yleisuunnittelu 2008. http://palvelut.ekarjala.fi/files/com_building_site/1328_1271402954.pdf, Riihimäen kauppalan kunnalliskertomukset (RKK) 1933-1957. Asutuslautakunnan toimintakertomukset Huoneenvuokralautakunnan toimintakertomukset Järjestysoikeuden toimintakertomukset Kauppalanhallituksen toimintakertomukset Kauppalanvaltuuston toimintakertomukset Rakennusmestarin toimintakertomukset Rakennustoimikunnan toimintakertomukset Rakennusviraston toimintakertomukset Riihimäki, Rakennetun ympäristön ohjelma, luonnos 2018. (https://issuu.com/rhl-data/docs/2018-2- 16_rakennetun_ymp rist n_o) SVT: Suomen virallinen tilasto. Väestötilastoa; 72: 12, Riihimäen rakennus- ja asuntolaskenta marraskuun 27 p. 1930: 6, Tilastollinen päätoimisto,helsinki 1932. Tilastokirja 2016. Riihimäen kaupunki. (http://www.riihimaki.fi/wpcontent/uploads/sites/3/2015/01/tilastokirja-2016.pdf) Kaavat Riihimäki, Yleiskaava-alue 1953. Otto-Iivari Meurman. Riihimäki, Yleiskaava 1972. Arkkitehtitoimisto Marjatta ja Matti Jaatinen, Liikennetekniikka Oy Riihimäki, Yleiskaava 2010. Riihimäen kaupungin karttapalvelu. Riihimäki, Yleiskaava 2035, Riihimäen kaupungin karttapalvelu. 72

Lehdistö Riihimäen kaupunginkirjaston lehtileikekokoelmat Riihimäen Sanomat 30.7.1988. Riihimäen Seutu 30.4.1993. Tutkimuskirjallisuus Heininen-Blomstedt, Kirsi 2013: Jälleenrakennuskauden tyyppitaloalue: Paikan merkitykset ja täydennysrakentaminen. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos. Hoffrén, Jouko & Penttilä, Kalevi 1979: Riihimäen historia 1., vuoteen 1960. Riihimäen kaupunki; Hämeenlinna, Karisto. Honka-Hallila, Helena 2000: Riihimäki Hyvien yhteyksien kaupunki. Riihimäki 1960 2000.Riihimäki, Riihimäen kaupunki. Hurme, Riitta 1991: Suomalainen lähiö Tapiolasta Pihlajamäkeen. Helsinki. Suomen Tiedeseura. Juntto, Anneli 1990: Asuntokysymys Suomessa - Topeliuksesta tulopolitiikkaan. Helsinki, Valtion painatuskeskus. K-3 talohanke. https://www.skr.fi/fi/k3-talot.. Kammonen, Kaisu 2012: Tyyppitalosta talopakettiin. Selvitys teollisen pientalotuotannon tilasta Suomessa, tulevaisuuden mahdollisuuksista ja kehitystarpeista. Diplomityö. Tampere: Tampereen teknillinen yliopisto, arkkitehtuurin laitos. Koivisto, Kaisa 2002: Kumelan lasitehdas, teoksessa Oy Kumela (toim. Kaisa Koivisto), Lasimaalaamosta tehtaaksi 1937-1985. Suomen lasimuseo, Riihimäen kirjapaino Oy. Koskinen, Tuulikki 1997: Meurman, Otto-Iivari. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ; Arkkitehtimuseo, arkkitehtiesittelyt. (http://www.mfa.fi/arkkitehtiesittely?apid=3850, viitattu 22.3.2018.) Kummala, Petteri, 2004: Jälleenrakennuskauden pientalosuunnittelu, Suomen rakennustaiteen museo. (Sähköinen versio http://www.mfa.fi/files/mfa/tiedotemateriaalit/jalleenrakennus.pdf) Lindberg, Carolus, Riihimäen asemakaava, Arkkitehti 1:1923. Lindstén, Helena 2010: Piirteitä rautatien vaikutuksista Riihimäen kehitykseen. Teoksessa (toim. Koivisto, Kaisa) Risteysasema Riihimäki 140 vuotta. Riihimäki, Riihimäen kaupunginmuseo. Meurman, Otto-Iivari. 1947: Asemakaavaoppi. Helsinki, Otava. 73

Mettälä, Jari 2015: Rakennetun kulttuuriympäristön suojelu ja täydennysrakentaminen: Kruununpuiston pientaloalueen ominaispiirteiden vaalimisen ja täydennysrakentamisen mahdollisuudet. Pro gradu. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, humanistinen tiedekunta, taidehistoria. Niemi, Raija 2000: Riihimäen merkittäviä rakennuksia, rakennusryhmiä ja kulttuurimaisemakokonaisuuksia, Riihimäen kaupunki, kaavoituspalvelut. Nikula, Riitta 2006: Housing policy and the urban environment - programme and reality. 1994. Teoksessa: Focus on Finnish 20th century architecture and town planning. Collected papers by Riitta Nikula. Helsinki University Press. Palomäki, Antti 2011: Juoksuhaudoista jälleenrakennukseen - Siirtoväen ja rintamamiesten asutusja asuntokysymyksen järjestäminen ja sen käänteentekevä vaikutus asuntopolitiikkaan ja kaupunkirakentamiseen. Väitöskirja.Tampereen yliopisto, Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, Historia.Tampere University Press. Putkonen, Lauri, Kaunisharju, Kirsi & Seppänen, Minna (toim.) 2003: Rakennettu Häme - Maakunnallisesti arvokas rakennusperintö. Hämeen liitto ja Rakennustieto Oy, Hämeenlinna. Saarikangas, Kirsi 1993: Model Houses for Model Families. Gender, ideology and the Modern Dwelling. The Type-Palanned Houses of the 1940s Finland. Finnish Historical Society Studia Historica 45. Saarikangas, Kirsi 2003: Tyyppitalo tie tehokkaaseen jälleenrakennukseen, teoksessa (toim. Laaksonen, Mikko) Eilispäivän Suomi. Jälleenrakennuksesta yltäkylläisyyteen. Valitut Palat, Helsinki. Salokorpi, Asko 1984: Kaupunkirakentaminen, teoksessa (toim. Tommila, Päiviö & Jutikkala, Eino) Suomen kaupunkilaitoksen historia 3, Suomen kaupunkiliitto, Helsinki. Töyrylä, Jussi 1977: Patastenmäki. Tutkimus. Riihimäki. LIITTEET Liitteet ovat erillisessä tiedostossa kuvien suuren koon vuoksi. Ne löytyvät osoitteesta www.riihimaki.fi/kaavoitus Liite 1 - Arkkitehti Harald Andersin vuonna 1906 laatima Riihimäen yhdyskunnan asemakartta. Liite 2 - Riihimäen kauppalan asemakaava 1925. Liite 3 - Petsamon asemakaava 1945. Liite 4 - Punkantien asemakaava 1947 Liite 5 - Patastenmäen asemakaava 1948 Liite 6 - Hirsimäen asemakaava 1951 Liite 7 - Riihimäen kauppalan yleiskaava 1955 Liite 8 - Riihimäen kaupungin yleiskaava 1972 74

75