Sitten, kun en enää muista nimeäni. Sitten, kun tämä päivä on sekoittunut eiliseen. Sitten, kun aikuiset lapseni ovat kasvaneet muistoissani pieniksi

Sitten, kun en enää muista nimeäni. Sitten, kun tämä päivä on sekoittunut eiliseen. Sitten, kun aikuiset lapseni ovat kasvaneet muistoissani pieniksi jälleen. Sitten, kun en enää ole tuottava yksilö. Kohdelkaa minua silloinkin ihmisenä. Välittäkää minusta, antakaa rakkautta, koskettakaa hellästi. Kello hidastaa, eräänä päivänä se pysähtyy kokonaan, mutta siihen on vielä aikaa. Antakaa minulle arvokas vanhuus. - tuntematon - 1

Dementiapotilaiden määrän on arvioitu kasvavan reilusti vuoteen 2030 mennessä. Tästä johtuen myös dementiapotilaiden käytöshäiriöiden esiintyvyys tulee näkyvämmäksi. Tutkimuksien mukaan noin 90 %:lla dementoituneista esiintyy käytöshäiriöitä. Opinnäytetyömme tavoitteena on tuottaa tietopaketti dementoituneen lääkkeettömistä hoidoista Sallassa sijaitsevalle Kinttala kodille. Tietopaketin tavoitteena on tuoda esille lääkkeettömiä hoitoja, joita käyttämällä voidaan hidastaa ja ennaltaehkäistä dementoituneen käytöshäiriöitä. Työmme tavoite on tietopaketin kautta antaa hoitajille lisää konkreettisia esimerkkejä siitä, miten lääkkeetöntä hoitoa voi yksikössä toteuttaa. Opinnäytetyömme liittyy Sallan hyvinvointivalmennushankkeeseen, jonka kautta olemme aiheen saaneet. Sallan hyvinvointivalmennushankkeen osatavoitteena on yksilöiden hyvinvoinnin vahvistuminen, joten opinnäytetyömme tukee myös tätä tavoitetta edistämällä hyvää dementoituneen hoitoa. Tarkoituksena on, että tätä tietopakettia voi hyödyntää Kinttala kodin lisäksi myös omaishoitajat, omaiset ja muut hoitoyksiköt. Essi Kangas Satu Koivula Mark Shaiken 2011 2

Alkusanat 2 Dementia 4 Dementiasta johtuvat käytöshäiriöt 5 Alzheimerin tauti 7 Vaskulaarinen dementia 8 Lewyn kappale dementia 9 Frontotemporaalinen dementia 10 Lääkkeetön hoito 11 Lääkkeettömät hoitomenetelmät 12 Elämäntarina dementoituneen käytöshäiriöiden ehkäisyssä 13-17 Hoitaja dementoituneen tukena 18 Dementoituneen hyvä hoitoympäristö 19-20 Muistelun merkitys dementoituneen hoidossa 21-26 Musiikin käyttö dementoituneen hoidossa 27-29 Liikunta dementoituneen hoidossa 30-35 Snoezelen menetelmä 36-37 Lähteet 38-40 Kuvat 41 3

Dementiapotilaita on arvioitu olevan Suomessa noin 80 000. Väestön ikääntyessä lukumäärän arvioidaan kasvavan jopa 128 000 vuoteen 2030 mennessä. Dementia on oireyhtymä, joka johtuu aivoja rappeuttavasta sairaudesta. Yleisimmät dementoivat sairaudet ovat Alzheimerin tauti, vaskulaarinen dementia, Lewyn kappale- tauti sekä frontotemporaalinen dementia. Dementian yleisoireita ovat: - muistihäiriöt - vaikeus oppia uutta - vanhan, opitun tiedon mieleen palauttaminen Lisäksi voi olla seuraavia häiriöitä: - afasia, eli kielellinen häiriö - apraksia eli liikesarjojen suorittamisen vaikeus - agnosia eli hahmottamisen vaikeus - toiminnan ohjaamisen häiriö 4

Dementiapotilailla esiintyy kognitiivisten oireiden, esimerkiksi muistihäiriöiden lisäksi psyykkisten toimintojen ja käyttäytymisen muutoksia. Näitä muutoksia kutsutaan käytöshäiriöiksi. Erilaisia käytöshäiriöitä ovat mm. masennus, apatia, levottomuus, ahdistuneisuus, psykoottiset oireet, persoonallisuuden muuttuminen, uni- ja valverytmin häiröt, seksuaaliset käytöshäiriöt sekä syömishäiriöt. Käytöshäiriöt ovat dementiassa eniten omaisia ja hoitajia kuormittava oire ja ensimmäisiä merkkejä laitoshoidon tarpeesta. Dementiaa sairastavan persoonallisuus voi muuttua joko niin, että aikaisemmat piirteet korostuvat tai ne heikentyvät. Heille voi ilmaantua myös täysin uusia piirteitä. Läheisille nämä muutokset ovat erityisen vaikeita ja raskaita. Esimerkiksi tuttu ja turvallinen ihminen muuttuu yhtäkkiä äkkipikaiseksi ja epäluuloiseksi. Käytöshäiriöiden kehittymiseen vaikuttavia asioita ovat potilaan persoonallisuus, muu terveydentila ja lääkitys sivuvaikutuksineen, suhteet omaisiin ja hoitajiin sekä fyysinen hoitoympäristö. Konkreettisesti käytöshäiriöt voivat johtua esimerkiksi kivusta, epäarvostavasta kohtelusta, turhautumisesta tai väsymyksestä. Dementoituneelta puuttuvat keinot kommunikoida ja ilmaista itseään, joten tyytymätön olotila näkyy käytöshäiriöinä. 5

Alzheimer on aivojen rappeumasairaus, joka etenee hitaasti ja tasaisesti. Kaikista dementoivista sairauksista Alzheimeria sairastaa noin 80 prosenttia. Alle 65- vuotiailla sairaus on harvinainen mutta jo yli 85 vuotiaista sairastuvuus on noin 15-20 prosenttia. Alzheimerin taudin vaaratekijöitä ovat korkea ikä, aivovammat, hoitamaton verenpaine, veren suuri kolesterolipitoisuus, metabolinen oireyhtymä sekä vähäinen fyysinen tai henkinen aktiivisuus. Taudinkuvaan kuuluu kolme vaihetta: Lievä vaihe: Keskittyminen, aloitekyky ja suunnitelmallisuus heikkenevät. Sanavarasto pienenee ja sosiaalinen elämä vähenee. Keskivaikea vaihe: Taudin oireet etenevät, kyselytaipumus kasvaa. Potilas eksyy tutussakin ympäristössä ja ei ole orientoitunut aikaan. Tarvitsee apua päivittäisissä toiminnoissa, kuten pukeutumisessa. Vaikea vaihe: Taudin edetessä toimintakyky heikkenee voimakkaasti. Avun tarve lisääntyy siten että potilas tarvitsee lopulta apua kaikissa toiminnoissa. Käytöshäiriöitä: Harhaluuloisuus, levottomuus, vaeltelu ja uni- ja valverytmin häiriöt 6

Vaskulaarinen ( verisuoniperäinen) dementia on Alzheimerin jälkeen toiseksi yleisin keskivaikean ja vaikean dementian syy. Sitä esiintyy n. 20% :lla dementoituneista. Vaskulaarinen dementia johtuu erityyppisten verenkierron häiriöiden aiheuttamista aivokudoksen vaurioista. Vaaratekijät vaskulaarisen dementian esiintymiseen ovat korkea verenpaine, korkea kolesteroli, sokeriaineenvaihdunnan häiriöt ja sydämen eteisvärinä. Vaskulaarista dementiaa sairastavan potilaan oireiden luonne määräytyy aivoihin syntyneen vaurion sijainnin mukaan. Hallitsevia oireita: yleinen hitaus ja jähmeys, puheen puuroutuminen ja kävelyvaikeudet eli askeleista tulee lyhyitä ja töpöttäviä. Tasapainohäiriöt ja näköhäiriöt kuuluvat myös taudin oireisiin. Käytöshäiriöitä: Ahdistus, masennus, tunne- elämän muutokset, yliherkkä pakkoitku. 7

Lewyn kappale- dementiaa sairastaa Suomessa saman verran ihmisiä kuin vaskulaarista dementiaa. Lewyn kappale- dementia johtuu aivokuoressa ja aivorungossa esiintyvistä hermosolun sisäisistä jyväsistä eli Lewyn kappaleista. Taudin edetessä tapahtuu muutoksia hermosoluissa, joiden välittäjäaineena toimii dopamiini ja asetyylikoliini. Myös näiden aineiden keskinäinen suhde häiriintyy, mikä lisää oireilua. Tauti alkaa 60-65 ikävuoden kohdalla. Hallitsevia oireita: jäykkyys, hitaus, karkea lepovapina, näköharhat, kävelyhäiriö, vireystason ja oireiden nopea vaihtelu. Käytöshäiriöitä: aggressiivisuus, johon kuuluu esim. kiroilu, huutaminen ja lyöminen. 8

Otsalohkoja vaurioittavat sairaudet ( frontotemporaalinen dementia) kuuluvat samaan dementoivien sairauksien ryhmään, sillä niiden etiologia on vielä tuntematon. Aivoissa tapahtuu otsalohkojen toiminnan heikkenemistä ja aivomuutoksia. Otsalohkodementia on siis oireyhtymien ryhmä, jotka periaatteessa voisivat olla itsenäisiä sairauksia. Mikäli otsalohkoja rappeuttavien sairauksien genetiikka saadaan selville, voi otsalohkodementia jakaantua tällöin itsenäisiksi sairauksiksi. Taudin oireet alkavat 45-65 ikävuoden välillä. Hallitsevia oireita: persoonallisuuden ja käyttäytymisen muutokset, tarkkaavaisuuden ja suunnitelmallisuuden heikentyminen, puheen kapeneminen ja sitä kautta samojen sanojen toistaminen. Käytöshäiriöt: estottomuus, tahdittomuus, arvostelukyvyttömyys ja huolettomuus. Toiminta muuttuu ärsykesidonnaiseksi eli esimerkiksi potilas näkee jonkin esineen ja ottaa sen itselleen, vaikka se olisikin jonkun toisen omaisuutta. Potilaalle epätyypilliset puheet ja esimerkiksi seksuaalisväritteiset jutut lisääntyvät. 9

Dementoituneen käytöshäiriöiden ensisijainen hoitomuoto on lääkkeetön hoito. Lääkkeettömän hoidon kulmakiviä on käytöshäiriöiden laukaisevien tekijöiden löytäminen, jotta tilanteisiin voitaisiin puuttua ajoissa. Lääkkeettömän hoidon tavoitteina on lyhentää käytösoireiden kestoa, sekä niiden esiintymistiheyttä, parantaa dementoituneen elämänlaatua sekä vähentää hoitajien kokemaa stressiä. Dementoituneelle on tärkeää, että häneen suhtaudutaan arvostavasti, lämpimästi sekä kohdellaan normaalisti. Turvallisuuden tunnetta luo selkeä ja rauhallinen vuorovaikutus. Hoitajien vuorovaikutustaitoja tulisi kehittää, koska ne voivat myös osaltaan laukaista käytöshäiriöitä. Lääkkeetön hoito sisältää esimerkiksi dementoituneen ihmisen ymmärtämistä sekä asuinympäristön muokkaamista hänen tarpeitaan vastaaviksi. Hoitajan ja potilaan suhde tulisi olla luottamuksellinen ja hyvää hoitoa edesauttaa se, että hoitaja tuntee potilaansa. Tällöin käytöshäiriöiden ilmaantuessa hoitajan on helpompi löytää potilaan käytöksen syyt. Taustalla olevat syyt ovat usein järkeviä, kuten kipu, turhautuminen tai väsymys. Seuraaville sivuille olemme keränneet lääkkeettömiä hoitoja ja hyvän dementiahoidon lähtökohtia. 10

11

Dementoituneen elämäntarinan tuntemisen tavoite on varmistaa dementiapotilaan yksilöllinen ja laadukas hoitotyö. Hoitajalla on paremmat välineet kohdata potilas, kun hän tuntee dementoituneen elämäntarinan. Elämäntarina voi antaa ikään kuin kasvot potilaalle, jolloin hoitaja kykenee näkemään potilaan dementian tuomien käytöshäiriöiden taakse. Elämäntarinan avulla hoitajilla on mahdollisuus saada selville mitkä asiat ovat olleet vanhukselle tärkeitä ja hyvää oloa tuottavia ja täten tuoda näitä asioita nykypäivään. Esimerkiksi jos musiikki on ollut vanhukselle tärkeää nuoruudessa, se voi tuottaa mielihyvää myös vanhempana. muha 2007 12

Elämäntarina kuvaa vanhuksen elämää prosessina, se koostuu pienistä palasista vauva-iästä vanhuuteen. Elämäntarinassa vanhus kertoo omasta elämästään hoitajalle. Tärkeitä tiedonlähteitä ovat myös vanhuksen lisäksi omaiset ja hoito- ja hoivahenkilökunta. Kuitenkin aktiivisin kertoja on vanhus itse. Jokaisella ihmisellä oma elämän historia on erilainen ja yksilöllinen. Kaikki ihmisen elämässä tapahtuneet muutokset muokkaavat meistä sellaisia kuin olemme. Tärkeitä muutoksia ihmisen elämässä on esimerkiksi terveydentilan- ja hyvinvoinnin muutokset, perheenjäsenten elämään liittyvät muutokset, läheisten menetykset, työtä koskevat muutokset sekä elinympäristön muutokset. Hoitaja kokoaa vanhuksen elämänkaaren tapahtumat tekemällä kirjallisen kertomuksen tai käsitekartan vanhuksen elämästä. On olemassa myös valmiita malleja kertomuksen kokoamisen avuksi. Seuraavalla sivulla on esimerkkimalli, jota voi käyttää elämäntarinan kokoamiseen. Olemme muokanneet elämäntarinalomakkeen itse muita elämäntarinalomakkeita apuna käyttäen. 13

Nimi: Lempinimi/kutsumanimi: Yleistä: Keskeiset luonteenpiirteet/temperamentti: Elämänkatsomus ja arvomaailma: Tärkeät ihmiset: Elämänkaaren eri vaiheet Lapsuus ja nuoruus: Syntymäpaikka: Vanhempien ja sisarusten nimet: 14

Koulunkäynti ja koulutus: Merkittäviä tapahtumia lapsuudessa ja nuoruudessa: Aikuisikä: Mitä töitä olette tehnyt ja työn merkitys: Oma perhe: Harrastukset: Asiat, jotka tuottavat iloa: 15

Asiat, jotka tuottavat ahdistusta ja pelkoa: Tottumukset ja tavat: Merkittäviä tapahtumia aikuisiässä: Eläkeikä Milloin jäitte eläkkeelle ja mitä se merkitsi: Merkittäviä tapahtumia esim. matkustelu: Lempiruokia/mistä ruuista ette pidä: Keneltä tiedot on saatu: 16

Dementoituneen kohtaamisessa on tärkeää, että häneen suhtaudutaan aikuisena ihmisenä ja että hoitaja ymmärtää dementoitunutta. Hoitajan hyvät perustiedot dementiasta ja dementoituneen elämänhistorian tunteminen auttavat hyvän vuorovaikutussuhteen luomisessa. Dementoitunut viestii tunteitaan ja ajatuksiaan niillä asioilla, jotka hän vielä muistaa. Tunnemuistiin ovat jääneet merkittävät elämän tapahtumat jotka palautuvat dementoituneen mieleen kuin ne olisivat nykypäivää. Esimerkiksi lapsistaan huolta kantava dementoitunut äiti ei muista että lapset ovat jo aikuisia, vaan hän elää heidän lapsuuttaan uudelleen. Tällaisissa tilanteissa dementoitunut voi kokea turvattomuutta ja kaipaa lähelleen ihmisen, jonka kokee turvalliseksi. Hoitajan tulisi nähdä dementoituneen tunnetila, eikä yrittää tuoda häntä takaisin nykyhetkeen. Dementiahoitajalla olisi hyvä olla positiivinen elämänasenne, jotta hän pystyy näkemään myös dementoituneen terveet ominaisuudet. Hoidon tulisi edetä dementoituneen ehdoilla, ei hoitajan. Hoitajalla tulisi olla hyvä sekavuuden sietokyky, jotta hän pystyisi keskittymään dementoituneeseen. Hyvän dementiahoitajan ominaisuuksia ovat myös aitous, rohkeus, kyky heittäytyä tilanteisiin, iloisuus, huumorintaju. Hoitajan tulisi pystyä kuuntelemaan, koskettamaan ja rauhoittamaan dementoitunutta. 17

- Koti on siellä missä sydän on- ( Tuntematon) Hoitoympäristö viestittää symbolisella kielellä käsitystämme arvoista ja ihmisestä. Passivoiva ympäristö riistää yksilöltä kokemukset ja hyvän olon tunteet. Ympäristön hallinnan tunne on tärkeää dementoituneelle jonka vuoksi ympäristön tulee tuntua tutulta ja kodinomaiselta. Sen lisäksi selkeästi hahmotettavissa oleva ja esteetön ympäristö luovat turvallisuuden tunnetta. Tuttujen huonekalujen ja esineiden tuominen dementoituneen hoitoympäristöön auttaa rakentamaan dementoituneen omaa identiteettiä uudessa ympäristössä. Liz West 2011 18

Fyysinen ympäristö Psyykkinen/Sosiaalinen ympäristö - Avarat ja valoisat tilat - Hillityt värit - Tilojen selkeys, väljyys yhteisissä - ja kävelytiloissa - Ei kynnyksiä eikä vahvoja kuvioita lattioissa, ei häikäiseviä tai liukkaita pintoja lattioissa. - Ei mattoja kulkureitillä - Vapaa uloskäynti suljetulle pihaalueelle - Makuuhuoneet yhden ja kahden hengen huoneita - Henkilökunnan tila keskeisellä paikalla, josta näköyhteys yhteisiin oleskelutiloihin - Yöllä riittävä valaistus, esim. liikevahti - Melun minimointi, esim. kaiuttomuus - Erilaisten tilojen mahdollinen lukitseminen, esim. kaapit ja varastot - Kaksi oleskelutilaa, joista toisessa mahdollisuus ryhmätoimintaan - Tukee hoitajien vastuun ottamista, itsenäistä päätöksentekoa sekä mahdollisuutta toteuttaa itseään - Arkielämää ohjaa yhteiset arvot ja periaatteet, kuitenkin hoitokäytäntöjen oltava joustavia - Arvostava, luotettava ja hyväksyvä ilmapiiri - Dementoituneen omanarvontunteen tukeminen - Aistittava ilmapiiri koostuu työntekijöiden tavasta käyttäytyä ja heidän asenteistaan muihin ihmisiin - Asiakkaiden nimet ja oma kuva selkeästi omien huoneiden ovissa ilovebutter photostream 2008 19

- Muistojen paratiisi on ainoa, josta meitä ei voida karkottaa. ( Jean Paul 1763-1825) FritsM s photostream 2010 20

Dementoitunut saa muistelusta hyvän olon tunteen ja se virkistää muistia sekä aivotoimintaa. Myös mieliala ja itsearvostus kohenevat. Muistelu voi olla yksilöllistä tai ryhmässä tapahtuvaa. Hoitajan rooli on valita teema muistelutuokiolle, esimerkiksi valokuvamuistelu, muistipelit, runot, lorut, sanonnat ja ajatelmat tai muistorasian kokoaminen. Dementoituneella ei useinkaan ole tuttuja ja menneisyydestä muistuttavia esineitä ympärillään, mikä luo turvattomuuden tunnetta laitoshoidossa oleville potilaille. Esimerkiksi muistorasia voisi dementoituneella toimia muistiavaimena. Se voi herättää keskustelemaan dementoituneen elämästä. Potilaan menneisyyteen tutustuminen auttaa hoitajaa näkemään potilaan kokonaisuutena eikä pelkästään anonyyminä asukkaana. Muistelun tavoitteena on aktivoida aivoja ja harjaannuttaa muistia. Dementoitunutta ei pidä pakottaa muistamaan asioita, vaan käyttää muistelun keinoja eri asioiden mieleen palauttamisessa. Muistorasia auttaa dementoitunutta jäsentämään omaa elämäänsä, mikäli muistot ovat jo haalistuneet. Muistelu auttaa ymmärtämään keitä me olemme ja mistä tulemme. Umbrella shot 2010 21

Muistorasia on eräänlainen eletyn elämän pienoisnäyttämö. Se on tiiviiseen muotoon pakattu henkilön elämänhistoria. Muistorasian avulla avautuu ymmärrys menneeseen. Kokoamisessa ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa, vaan jokainen muistorasia on tekijänsä näköinen. Muistorasian voi koota yhdessä hoitajan tai omaisen kanssa. Tässä korostuu vuorovaikutuksellinen näkökulma. Tärkeää on, että muistorasian sisältö vastaa dementoituneen elämää ja kaikki rasian esineet synnyttävät muistoja. Muistorasian tekeminen aloitetaan muistiherätteillä. Tarkoituksena on saada potilaan muistot esille esimerkiksi valokuvien, päiväkirjojen ja haastattelujen avulla. Dementoituneen elämäntarinan tunteminen on ensisijaista, jotta muistorasiaa voidaan lähteä kokoamaan. Muistorasiatyöskentely voi tapahtua niin, että kukin potilas kokoaa oman muistorasiansa. Oman muistorasian tekeminen on identiteettityötä parhaimmillaan. Muistorasia jää dementoituneelle, jotta sitä voidaan ottaa esille yhä uudelleen ja keskustella rasian synnyttämistä muistoista. Esimerkiksi dementoituneen ollessa levoton, voidaan muistorasia hakea esille ja keskustella tutuista tavaroista ja valokuvista ja täten lievittää turvattomuuden tunnetta oudossa ympäristössä. Tilanteissa, joissa dementoituneen muistot ovat haalistuneet eikä hän muista kuka on ja mistä tulee, muistorasia auttaa jäsentämään menneisyyttä ja sitä kautta auttaa dementoitunutta rauhoittumaan. Muistorasia antaa dementoituneelle ja hoitajalle yhteisiä aiheita joista keskustellaan. Seuraavalle sivulle olemme koonneet esimerkkejä siitä, minkälainen muistorasia voi olla ja mitä se voi sisältää. 22

Muistorasia voi olla: Muistorasia voi sisältää: - mikä tahansa puulaatikko - matkalaukku - jokin instrumenttikotelo, jota on myös helppo kantaa - elämänhistoriaan ja työhön liittyviä kuvia - valokuvia, kiiltokuvia - muistoesineitä, koruja - isohko korurasia - vanhoja lehtiä - isohko meikkipakki - vanhoja rahoja - työkalu- tai kalastuspakki - laatikko, jonka nikkaroi itse - asusteita, esim. tanssikengät, huivi tai hattu - kirjeitä, kortteja - sananlaskuja ja runoja - kertomus rasian teemasta Susanna S. 2011 23

Valokuvat herättävät tunteita ja ajatuksia. Kuvien tunnelmat ja niissä esiintyvien ihmisten eleet ja ilmeet voivat tuoda dementoituneen mieleen jo unohtuneita asioita. Dementoituneen voi olla helpompi puhua itsestään kuvan kautta, hän voi tarkastella itseään kuvasta ikään kuin etäältä. Tärkeät tapahtumat säilyvät kuvien avulla mielessä, esimerkiksi kuvat ristiäisistä ja häistä. Niiden avulla dementoitunut voi seurata elämänsä tapahtumien kulkua. Valokuvissa esiintyvät ihmiset ja rakkaat tulevat lähemmäksi dementoitunutta ja hyvät hetket ja tilanteet voivat tulla elävinä mieleen. 24

Esimerkiksi valokuvakortit: - Kuvia vanhoista esineistä, luonnosta, paikoista tai tunnetuista ihmisistä. - Kuvat laminoidaan/päällystetään - Tarkoitus on, että kuvat herättävät keskustelua siitä mitä kuvat kertovat dementoituneelle. Keskustelu voi tapahtua ryhmässä tai hoitajan- potilaan välillä. Lindsay S Images' photostream 25

Musiikilla on aina ollut vahva asema ihmisten keskuudessa. Se vaikuttaa sekä tunnetiloihin että mielialaan ja kuvaa ihmisen sisäistä maailmaa. Jokaisella ihmisellä on erilainen sisäinen maailma ja sitä kautta jokainen kuulee ja ymmärtää musiikin omalla tavallaan. Nina Matthews photography 2010 26

Musiikin käyttö dementoituneen hoidossa Yksi käytetyimmistä viriketoiminnan muodoista dementiapotilaiden hoidossa on musiikki. Musiikki aktivoi sekä yksilöä, että ryhmää ja tukee dementoituneen persoonallisuutta. Dementoitunutta voi musiikin kautta auttaa jäsentämään omaa kaoottista mieltänsä. Käytettäessä musiikkia hoitokeinona, tulee huomioida potilaan reaktiot musiikkiin. Tällöin hoitajan olisi hyvä kirjata ylös käytetty musiikki ja sen mukanaan tuomat muutokset. Suurelle osalle ikäihmisiä virret ja hengelliset laulut ovat lapsuudesta tuttuja ja niihin liittyy lohdutusta sekä turvallisuuden tunnetta. Myös kansanlaulut ja isänmaalliset laulut ovat suosittuja. Musiikkiryhmissä on tärkeää, että osallistujat istuvat lähekkäin niin, että voivat nähdä toisensa. Tällöin vuorovaikutus ryhmässä voimistuu ja läheisyyden tunne kasvaa. 27

Jo lapsuudesta lähtien musiikki luo muistoja, jotka jäävät mielikuviksi vanhuuteen asti. Musiikki luo meille elämänkaaren, joka kertoo tarinaa omasta eletystä elämästä. Nämä tarinat pysyvät mielessä myös dementoituneilla, esimerkiksi tuttu sävelmä tuo mieleen jonkin merkityksellisen asian menneisyydestä. Näin ollen musiikki voi toimia dementoituneen aktivoijana. On tärkeää selvittää, millaisesta musiikista dementoitunut pitää. Jos dementoitunut ei kykene ilmaisemaan omaa musiikkimakuaan, tulisi hoitajan havainnoida dementoituneen reagointia erilaisiin musiikkityyleihin. Musiikki kehittää dementoituneen tarkkaavaisuutta ja keskittymistä ja tuo vaihtoehtoisen vuorovaikutustavan. Vaikeastikin dementoitunut voi muistaa lauluista sävelen ja rytmin, tai jopa sanat. Musiikillisia menetelmiä voivat olla esimerkiksi levyraati, musiikkimaalaus, laulutuokiot, tanssi sekä taustamusiikki. 28

Myönteiset asenteet, riittävä uni, uudet kokemukset, hyvä ravinto sekä liikunta vaikuttavat positiivisesti dementoituneen muistiin. Liikunnan on todettu ehkäisevän jännitystiloja, unihäiriöitä, ahdistusta sekä masennusoireita. Liikunta tukee positiivisesti minäkuvaa, joka on merkittävä osa ihmisen persoonallisuutta ja mielenterveyden perusta. Yhdessä tekeminen, uuden oppiminen ja osaaminen sekä pärjääminen tuottavat myös mielihyvää dementoituneelle. Dementoituneen liikunnan suunnittelussa täytyy ottaa huomioon dementian vaikeusaste sekä dementiaa aiheuttavan sairauden erityispiirteet. Dementoituneen toimintakyvyn laskiessa myös yleiskunto ja lihasvoima heikkenevät. Tästä johtuen on erityisen tärkeää että dementoitunut saa liikkua mahdollisimman paljon ja hänen kunnostaan huolehditaan. Sopivia liikuntamuotoja dementoituneelle ovat kävely- ja ulkoiluryhmät sekä erilaiset tasapainoryhmät. Dementoituneen toimintakykyä voi ylläpitää rohkaisemalla ja tukemalla häntä käyttämään jäljellä olevia taitoja. Taitojen käyttöä tukee normaali päivärytmi sekä turvallinen ympäristö jotka vähentävät epäonnistumisen tunnetta sekä turvattomuutta. Kotiaskareiden tekeminen ja niihin osallistuminen edesauttavat dementoituneen oman elämänhallinnan tunnetta ja parantavat elämänlaatua. 29

Dementiaa sairastavan vanhuksen liikunnassa tulee ottaa huomioon ympäristön turvallisuus, jotta vanhus voi luottavaisesti osallistua liikuntaan. Yksilöllisesti laaditulla liikuntaohjelmalla voidaan tukea tehokkaasti vanhuksen toimintakykyä. Liikunnan tulisi olla suunnitelmallista, tavoitteellista ja säännöllistä. Toimintakyvyn alennuttua dementoituneella voi olla vaikeaa harrastaa liikuntaa yksin joten liikunnan tulisi olla ohjattua. Heikkokuntoiselle dementoituneelle vuoteeseen jääminen voi olla kohtalokasta. Hän voi unohtaa miten kävellään, ja huono lihaskunto voi estää kävelyn uudelleen oppimisen. Tästä syystä olisi hyvä harjaannuttaa erityisesti reisilihaksia. Dementoituneen reisilihasten hyvä kunto helpottaa myös siirtämistilanteissa. Seuraavalla sivulla esittelemme toimintakalenterin, jonka olemme tehneet Kinttala- kodin asukkaita ajatellen. Tarkoituksena on kartoittaa asukkaan toimintakykyä ja motivaatiota erilaiseen tekemiseen. Mallia olemme ottaneet erilaisista liikunta- ja toimintakalentereista. Ideana on, että yhteen toimintakalenteriin kerätään merkintöjä yhden päivän ajalta, tai pienessä yksikössä esimerkiksi viikon ajalta. Myös hoitajalla on tällöin paremmat mahdollisuudet luoda dementoituneelle virikkeellinen ympäristö ja toimintakalenteri mahdollistaa jokaisen asukkaan osallistumisen eri toimintoihin. 30

Päivä Ulkoilu Arkiaskareet Jumpat Ryhmätoiminta Joku muu Päivä Ulkoilu Arkiaskareet Jumpat Ryhmätoiminta Joku muu osallistui mielellään osallistui, mutta ei mielellään ei osallistunut 31

Ohessa liikuntaesimerkki, jota Kinttala- koti voi käyttää dementoituneiden viriketoiminnassa. Olemme ottaneet ohjeet opinnäytetyöstä, joka on tehty Jyväskylän Hyvinvoinnin ja kulttuurin sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksessa. (ks. Lähteet) Tämä ohje on viitteellinen, tarkoituksena on, että Kinttala- kodin hoitajat voivat lisätä kansioon asukkaille sopivia jumppaohjeita. Tuolijumppa: Sopii suhteellisen hyväkuntoisille, kaikille joilla jalat ja kädet toimivat. Jumpataan tuolilla istuen. Liikkeet voidaan myös toistaa osio kerrallaan. Kesto: - n. puoli tuntia Tarvitset: -tuolit - pienet painot, tai esim. hernepussit Lämmittely: - marssia n. 1/2min - polvi vasten vastakkaista kyynärpäätä n. 12 kertaa - olkapäiden pyörittely eteenpäin yhtäaikaa n. 12 kertaa - olkapäiden pyörittely taaksepäin yhtäaikaa n. 12 kertaa - vartalon kierto puolelta toiselle kädet vaakatasossa n. 1/2min - marssia, nosta polvea oikein korkealle n. 1/2min 32

Jumppa: - painot käsissä, kyynärpäät kiinni vartalossa, koukista kyynärpäätä vuorotellen n. 12 kertaa - painot käsissä, nosta käsiä vuorotellen vaakatasoon vartalon eteen n. 12 kertaa - painot käsissä, nosta kädet vuorotellen ylös suoraksi n. 12 kertaa - painot käsissä, laita käsi polvelle, nosta polvia vuorotellen n. 12 kertaa - ilman painoja, nosta polvia yhtäaikaa ylös ja pidä siinä hetki ja laske alas n. 6-8 kertaa - ilman painoja, nosta jalkoja vuorotellen vaakasuoraan eteesi, pidä liikettä hetki ja laske jalka maahan n. 8 kertaa - ilman painoja, ranteiden pyöritys yhtäaikaa kädet vaakasuorassa edessäsi n. 1/2min - ilman painoja, nilkkojen pyöritys vuorotellen jalat suorana edessäsi n. 1/2min 33

Venyttely: - Nosta käsi ylös ja taivuta vartaloa suorana vastakkaiselle puolelle n. 1/2 min per puoli - Aseta kädet takaraivolle ja taivuta päätä rauhallisesti eteenpäin ja sivuille n. 1/2min per kohta - Nosta venytettävä kätesi pään viereen ja taivuta kämmentä kohti selkää. Voit painaa toisella kädellä venytettävän käden kyynärpäästä voimistaaksesi venytystä. Tee sama molemmilla käsillä n 1/2min - Ojenna käsi kämmenpuoli ylöspäin ja taivuta ranteesta alaspäin. Voit avustaa toisella kädellä painamalla sormista alaspäin. Tee sama molemmilla käsillä n. 1/2min - Ojenna käsi kämmenpuoli alaspäin ja taivuta ranteesta alaspäin. Voit avustaa toisella kädellä painamalla kämmenestä itseesi päin. Tee sama molemmilla käsillä n. 1/2min - Pidä kyynärvarressa 90 asteen kulma. Pidä selkä suorana. Nojaa eteenpäin ja vie hartiaa taaksepäin. Tee sama molemmilla käsillä n. 1/2min - Kumarru polvien päälle ja roikuta käsiä kohta lattiaa n. 1/2min 34

Snoezelissa kohdistetaan stimulaatiota moneen eri aistiin. Snoezelen terminä tarkoittaa kahta eri sanaa, nuuhkimista sekä torkkumista. Torkkumisella tarkoitetaan levollista havainnointia ja nuuhkimisella kokemuksellisuutta. Siispä Snoezelen kuvaa kokemusta jonka tarkoituksena on rentouttaa. Erilaisten aistielämysten kautta voidaan saada innostava ja rentouttava ilmapiiri, joka auttaa dementoitunutta vuorovaikutussuhteiden luomisessa sekä itseluottamuksen rakentumisessa. Tämä voi auttaa myös stressin vähenemiseen. Menetelmänä Snoezelen on yksinkertaisimmillaan kokemusten ja sensoristen elämysten tarjoamista virikkeellisessä elinympäristössä. ka tate s photostream 2009 35

Snoezelissa pyritään tuottamaan aistivirikkeitä dementoituneelle. Esimerkiksi kuuloaistia voidaan stimuloida linnunlaululla. Hoitajat voivat myös rakentaa erilaisia aistilaatikoita, joiden tarkoitus on erilaisten pintojen ja esineiden avulla herätellä dementoituneen tuntoaistia. Laatikkoon voidaan lisätä eri materiaaleja, joita dementoitunut voi tunnustella, esimerkiksi hiekkaa, kiviä, höyheniä tai pumpulia. Yhdessä leivotun pullan tuoksu voi dementoituneella herättää muistoja lapsuudesta. Makuaistia voi herätellä uusilla, erilaisilla makuelämyksillä. Mikäli tilat sallivat, voidaan suunnitella Snoezelen- huone. Huone voidaan jakaa pienempiin osastoihin, joihin laitetaan eri aisteihin vaikuttavia esineitä tai laitteita. Huoneen tarkoitus on tuottaa kokonaisvaltaista ja elämyksellistä tunnelmaa. Tällöin löytyy hyvä vireystila luovuudelle, mielikuvitukselle, vuorovaikutukselle sekä oppimiselle. Kinttala- kodilla on hyvät edellytykset toteuttaa Snoezelenmenetelmää. Kodinomainen ympäristö mahdollistaa erilaisten maku- ja hajuelämyksien luomisen, esimerkiksi pullan leipominen ja ruokamaistajaiset. Kinttala- kodilla on myös käytössään musiikkihuone, jonne voisi luoda musiikin lisäksi muitakin aistivirikkeitä. Little blue hen 2010 36

Aejmelaeus, R. Kan, S. Katajisto, K-R. Pohjola, L. 2007. Erikoistu vanhustyöhön WSOY Oppimateriaalit Oy. Porvoo. Alzheimerin keskusliitto 2007. Muistihäiriöt ja dementia. Muistisairaan ihmisen lääkkeetön hoito. Osoitteessa: http://www.muistiluotsi.fi/fin/muistihairiot_ja_dementia/hoito_ja_kuntoutus/laa kkeeton_hoito/ 20.12.2010 Bojner- Horwitz, E. Bojner, G. 2007. Mielihyvää musiikista. Dark Oy. Vantaa 2007. Erkinjuntti, T. Alhainen, K. - Rinne, J. - Huovinen, M. 2006. Muistihäiriöt. Gummerus kirjapaino Oy. Jyväskylä 2006. Erkinjuntti, T. - Alhainen, K.- Rinne, J. Soininen, H. 2001. Muistihäiriöt ja dementia. Seksuaalisuus. Karisto Oy. Hämeenlinna 2001. Erkinjuntti, T. - Alhainen, K. Rinne, J. Soininen, H. 2006. Muistihäiriöt ja dementia. Dementian käsite. Karisto Oy. Hämeenlinna 2006. Erkinjuntti, T. Huovinen, M. 2003. Kun muisti pettää, muistihäiriöt ja dementia. WS Bookwell Oy, Porvoo 2003. Ervasti, L. Hanhela, A. Kauppi, R. Rontti, M. Tolonen, T. Äijälä, R. - Perttula, S. Vuokila- Oikkonen, P. 2008. Haasteellisesti käyttäytyvän dementoituneen hoitoympäristö. Sairaanhoitaja lehti 1/2008. Scanweb Oy. Kouvola Flyckt, K. Puusaari, M. 2000. Ihminen dementian takana. Elämäntarinan tuntemisen ja muistelun merkitys osana dementoituvan vanhuksen kuntouttavaa työotetta. Opinnäytetyö. Järvenpään diakonia-ammattikorkeakoulu. Osoitteessa: http://kirjastot.diak.fi/files/diak_lib/jarvenpaa2000/flycktkirsi.pdf. Götell, E. Brown, S. Ekman, S-L. 2007. The influence of caregiver singing and background music on vocally expressed emotions and moods in dementia care. International Journal of Nursing Studies 46 (2009) 422 430. Osoitteessa: http://www.dementiacaresinging.com/uploads/gotell_2009_international- Journal-of-Nursing-Studies.pdf. 04.11.2007. Hakola, P. Isohanni, M. Joukamaa, M. Koponen, H. Leinonen, E. Lepola, U. 2008. Psykiatria. Werner Söderström Oy. Porvoo 2008. 37

Hartikainen, S. Lönnroos, E. 2008. (toim.) Geriatria, arvioinnista kuntoutukseen. Edita Prima. Helsinki 2008. Heimonen, S. Voutilainen, P. 1998. Kuntouttava työote dementoituvien hoitotyössä. Tammer- Paino Oy, Tampere Heimonen, S. Voutilainen, P. 2001.(toim.) Dementoituneen hoitopolku. Tammer- Paino Oy, Tampere. 2001. Heimonen, S. Voutilainen, P. 2004. (toim.) Dementoituvan ihmisen kuntoutuksen lupaus. Vammalan kirjapaino Oy. Vammala 2004. Huttunen, M. 2010. Lääkärikirja Duodecim. Tietoa potilaalle : Dementia. Osoitteessa: http://www.terveysportti.fi/dtk/ltk/koti?p_haku=dementia 23.07.2010. Hohenthal Antin, L. 2009. Muistot näkyviksi. Muistelutyön menetelmiä ja merkityksiä. WS Bookwell. Juva. Jaakkola, R. Kukkola, K. Sandqvist, S. 2004. Silloin kun tervaa poltettiin Muistelu dementoituvan toimintakyvyn tukena- projekti. Opinnäytetyö. Oulun diakonia ammattikorkeakoulu. Osoitteessa: http://kirjastot.diak.fi/files/diak_lib/oulu2004/jaakkolakukkolasandqvist2004. pdf Janssen- Cilag 2002. Lewyn kappale- tauti. Osoitteessa: http://www.janssen- cilag.fi/content/literature/janssen-cilag.fi_fin/jc- 060410_020_lewyn_kappale_dementia_opas.pdf. Espoo 12.2001 Janssen- Cilag 2002. Frontaalinen eli otsalohkodementia. Osoitteessa: http://www.janssen-cilag.fi/content/literature/janssen-cilag.fi_fin/jc- 060411_020_frontaalinen-_eli_otsalohkodementia_opas.pdf. Espoo 1.2002. Juva, K. 2010. Terveysportti. Tietoa potilaalle: Alzheimerin tauti. Osoitteessa: http://www.terveysportti.fi/dtk/ltk/koti?p_haku=alzheimer. 29.10.2010 Jämsä, K. Manninen, E. 2000. Osaamisen tuotteistaminen sosiaali- ja terveysalalla. Tummavuoren kirjapaino Oy. Vantaa. Kivelä, S-L. 2007. Voimavaroja unesta. Hyvä uni iäkkäänä. Vammalan Kirjapaino Oy. Vammala Korkiakangas, P. 2002. Muistelusta voimavaroja vanhuuteen. Teoksessa Heikkinen, E. - Marin, M. (toim.) Vanhuuden voimavarat. Vammalan kirjapaino Oy. 173-174 Lähdesmäki, L. Vornanen, L. 2009. Vanhuksen parhaaksi. Hoitaja toimintakyvyn tukijana. Edita Prima. Helsinki. Muistiasiantuntijat ry 2010. Lue dementiasta. Yleistä dementiasta. Osoitteessa: http://www.muistiasiantuntijat.fi/page.php?page_id=6 02.12.2010 38