Sari Toivonen 12.12.2017 Opas kasvattajille alle 3-v. lapsen varhaiskasvatuksen aloitukseen Kuvat: Sari Toivonen
Johdanto Miksi aloitus tärkeä? Kaikista tärkeintä on se, kun se lapsi tulee. Että vaikka se vanhempi niinkun kokis sen asian millälailla tahansa, niin sen lapsen olo olis turvallinen. (Kasvattaja 1, Keski-Suomi, tutkimushaastattelu) Vuonna 2016 Suomessa alle yksivuotiaista lapsista varhaiskasvatukseen osallistui ainoastaan 0,7 prosenttia ja 1 2-vuotiaista lapsista puolestaan 28 prosenttia. Samana vuonna yli kaksivuotiaista lapsista varhaiskasvatukseen osallistui kuitenkin jo 54 prosenttia. Alle kolmevuotiaiden siirtyminen varhaiskasvatukseen on johtanut siihen, että lasten siirtymien ikäjakauma on laajentunut, ja siten siirtymistä on tullut yksilöllisempiä ja joustavampia. Varhaiskasvatuksen aloitus on suuri muutos lapselle ja hänen perheelleen. Pieni lapsi on muutoksen kohtaamisessa riippuvainen kasvattajista ja vanhemmista. Hyvän varhaiskasvatuksen yhdeksi tärkeäksi kriteeriksi asetetaan aloitusvaiheessa henkilökunta, jolla on myönteisyyttä ja avoimuutta perhettä kohtaan. Varhaiskasvatuksen aloituksessa vanhempien tieto lapsestaan ja kasvattajan asiantuntijatieto kohtaavat. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2016) mukaan kasvattajien ja vanhempien välisen yhteistyön merkitys on erityisen tärkeää siirtymävaiheessa lapsen aloittaessa varhaiskasvatuksessa.
Ennen aloitusta Mitä tulisi huomioida? Lapsen kannalta olennaista on aikuisten tuki ja se, missä määrin kasvattajat ja vanhemmat keskustelevat päämääristä ja lapseen kohdistuvista odotuksista. Kasvattajien yhteistyö vanhempien kanssa positiivisessa ilmapiirissä koskien yhteisiä tavoitteita, arvoja ja odotuksia tukee lapsen siirtymää päiväkotiin. Tutustumiskäynnit päiväkotiin tai perhepäivähoitoon ennen lapsen varhaiskasvatuksen aloitusta tukevat lapsen sopeutumista sekä kasvatusyhteistyön rakentamista vanhempien kanssa. Prosessi voi alkaa myös kasvattajan tutustumiskäynnillä lapsen kotiin. Ensimmäisellä tutustumiskäynnillä voidaan hyödyntää aloituskaavakketta, johon vanhemmat ovat etukäteen kirjanneet tietoa lapsesta sekä perheen toiveita aloituksesta. Lomake tukee vanhempien ja kasvattajien välistä keskustelua ja antaa vanhemmille tietoa siitä, mistä asioista kannattaisi keskustella ennen aloitusta. Sopiva tutustumiskäyntien määrä riippuu perheen tilanteesta ja toiveista sekä lapsesta. On tärkeää, että kasvattajat antavat perheille selkeän viestin siitä, että nämä ovat tervetulleita tutustumaan niin pitkään ja niin monta kertaa, kuin v a n h e m m a t ko ke v a t t a r p e e l l i s e k s i e n n e n l a p s e n s a a l o i t u s t a varhaiskasvatuksessa. Mut siis kivanolonen käynti. Kivat paikat ja ihan mukavilta vaikutti ne ihmiset. Ja Ella oli kyllä heti. Se touhus siellä niitten muittenkin lasten kanssa ja leikki hienosti. (Äiti, lapsen aloitusikä 12 kk) Lapset ja vanhemmat saa tulla käymään etukäteen ja mielellään, että useampaanki kertaan. Että vähän, sekä me keretään tutustumaan lapseen, että sitten vanhemmat kerkee meille rauhassa kertoo ennen sitä alotusta, ni oman lapsen tärkeitä tapoja tai tottumuksia. Ja mitä meiän tulis huomioida. (Kasvattaja 2, Keski-Suomi)
Tutustuminen Miksi tärkeää? Tutustuminen on kaikkien osapuolten tutustumista toisiinsa. Lapsi tutustuu koko päiväkotiyhteisöön ja toisiin lapsiin, jotka osaltaan tukevat lapsen siirtymää. Vastaavasti kasvattajat tutustuvat vanhempiin ja vanhemmat koko päiväkotiyhteisöön. Myös toiset vanhemmat voivat tukea uusia vanhempia aloituksessa. Viestintä vanhemmille päiväkodin yleisiä käytäntöjä koskien on alussa tärkeää. Vanhempien ja kasvattajien vuorovaikutussuhde alkaa toisiinsa tutustumisen kautta jo tutustumiskäynneillä, jolloin molemmat rakentavat kuvaa siitä, voiko toiseen luottaa. Tutustuminen jatkuu vielä ensimmäisinä viikkoina ja kuukausinakin. Kasvattajan ja vanhempien välinen suhde on avaintekijä lapsen sopeutumisprosessissa. Luottamus siirtyy vanhemman kautta lapselle. Dallin (2002) tutkimuksessa kasvattajien toiminta varhaiskasvatuksen aloituksessa vaikutti suuresti vanhempien kokemuksen laatuun. Kasvattajat eivät tutkimuksessa huomioineet voimakasta tekojensa vaikutusta aloitusvaiheessa. Vanhemmat näkivät kasvattajien roolin varhaiskasvatuksen aloituksessa voimakkaana. Tutustumisaika edistää sensitiivisen vuorovaikutuksen kehittymistä lapsen ja kasvattajan välillä. Kun kasvattaja oppii tulkitsemaan lasta, mahdollistuu keskustelu lapsen kanssa lapsen vanhemmista mielikuvien ylläpitämiseksi. Tutustuminen luo kasvattajille pohjan lapsen kiintymyssuhteiden ylläpitämiseen. Pehmeä lasku luo turvallisen alun aloitukselle: Että ei sit iha, että käydään kerran ja tullaan sitte seuraavan kerran jo hoitoon, että. Semmonen vähän pehmeempi laskeutuminen. (Kasvattaja 3, Keski-Suomi)
Aloituksen jälkeen Mitä tulisi huomioida? Dallin (1999) tutkimuksessa vanhemmat kokivat lapsen varhaiskasvatuksen aloituksen aikana, jolloin lapsi kohtaa uusia rutiineja ja kehittää luottamusta kasvattajiinsa. Sen vuoksi varhaiskasvattajien on tehtävä työtään näkyväksi ja tarjottava palautetta lapsen varhaiskasvatuksen aloituksesta, luottamuksen rakentumisesta ja sopeutumisesta uusiin rutiineihin alkuvaiheessa. Tämä saattaa lievittää vanhempien huolia lapsen uusista kokemuksista. Varhaiskasvattajien on oltava tietoisia myös siitä, että vanhemmat haluavat toimia turvana ja tukena lapselle siirtymävaiheessa, ja tämän tulisi toimia lähtökohtana vanhempien kanssa käytävälle keskustelulle aiheesta. Lapsen ensimmäisen siirtymäprosessin lähtökohtana on lapsen kiintymyssuhteen merkitys hänen kokonaiskehitykselleen. Kasvattajien tehtävänä on vahvistaa ja ylläpitää kiintymyssuhteita myös hoitopäivän aikana. Tasavertainen kumppanuuteen ja vuorovaikutukseen perustuva suhde vaatii aikaa ja pitkäjänteisyyttä. Vanhempien kokemuksellinen tieto omasta lapsestaan saadaan kasvattajien käyttöön yhteistyön tuloksena. Vasukeskustelussa laaditaan lapselle varhaiskasvatussuunnitelma yhdessä vanhempien kanssa. Nämä keskustelut toteutetaan yleensä muutaman kuukauden kuluttua lapsen aloituksesta varhaiskasvatuksessa. Osassa suomalaisista päiväkodeista on käytäntönä omahoitajuus. Ulkomailla jossain maissa, kuten Uudessa-Seelannissa, kaikissa päiväkodeissa lapsella on nimetty oma kasvattaja. Omahoitajuuden etuna on, että tietyllä kasvattajalla on erityisvastuu aloittavasta lapsesta, ja hän tulee lapsen kanssa läheisesti tutuksi. Vanhemmille tämä selkiyttää sitä, kenen kanssa he voivat keskustella aloituksesta ja kuka on erityisesti heidän lapsensa tukena aloitusvaiheessa. Haasteina saattavat olla muun muassa perheen aikataulujen ja kasvattajien työvuorojen eroavaisuudet sekä suomalaisen varhaiskasvatuskulttuurin ryhmä ja tiimimuotoinen moniammatillinen työskentely. Useimmiten kaikki kasvattajat ovat kaikkien ryhmänsä lasten tukena.
Tiilikan (2005) väitöskirjassa vanhemmat pitivät yhteistyön edellytyksenä keskusteluilmapiiriä, joka tukee tunnetasolla vanhempien kokemuksia osallisuudesta kasvatusyhteistyöhön. Luottamuksellisen ilmapiirin lähtökohtina pidettiin erityisesti kasvattajien yhteistyötaitoa ja ammatillisuutta vuorovaikutuksen edistämiseksi. Aloitusvaiheessa on tärkeää, että kasvattajilla on aikaa keskittyä juuri aloittaneeseen lapseen, hänen havainnointiinsa ja vuorovaikutukseen lapsen kanssa. Lapsen saapumis- ja lähtötilanteisiin on hyvä varata tavallista enemmän aikaa ensimmäisinä päivinä. Alussa vanhemmat todennäköisesti toivovat päivän kulusta palautetta tavallista tarkemmin. Lapsen päivää on tärkeää dokumentoida ja tuoda konkreettisesti vanhempien tietoon myös aloituksen jälkeen, jotta vanhemmat saavat rikkaamman mielikuvan lapsen päiväkotiarjesta. Tämä on mahdollista toteuttaa esimerkiksi valokuvin seinillä tai kansiossa. Että me pystyttäs kohtaamaan, kun lapsi ensimmäistä päivää tulee siihen päiväkotiin ja jää siihen meiän ryhmään. Et me pystyttäs se vanhempi jotenkin rauhallisesti siinä ottamaan vastaan ja se lapsi. Huolimatta siitä, että siinä on monta muutakin lasta siinä ympärillä. Mut et sille vanhemmallekin tulis semmonen kokemus, että heidät on niinkun huomiotu ja kohdattu henkilökohtasesti siinä heti eteisessä ja otettu lapsi syliin ja vastaan, jos itkee. (Kasvattaja 2, Keski-Suomi) Se oli kiva, kun ne vielä sano, et sitten he voi laittaa viestiä esimerkiks, että sitte jos jää itkemään. Et mitenkä se on siitä lähteny menemään. (Äiti, lapsen aloitusikä 12 kk)
Vinkkejä aloitukseen Miten tukea aloitusta käytännössä? Aloitusta voi tukea päiväkodissa perheen kokoamalla vihkosella, joka sisältää valokuvia lapsesta, perheen arjesta ja lapselle tärkeistä ihmisistä. Myös kasvattajat voivat ottaa lapsesta kuvia päiväkodilla ja lisätä niitä kokoelmiin. Nämä valokuvat voivat kulkea kodin ja päiväkodin välillä lapsen mukana ja niistä voidaan keskustella lapsen kanssa kotona sekä päiväkodissa. Kasvattajat voivat tiedustella, onko lapsella jotain tärkeää esinettä, joka voisi olla aloitusvaiheessa mukana päiväkodissa, kuten tuttu unilelu. Mikäli mahdollista, on hyvä pyrkiä joustamaan rutiineissa tai päiväkodin tavoissa, mikäli lapsella on tiettyjä tapoja tai tottumuksia esimerkiksi nukuttamisen suhteen. Jos vanhemmat kokevat huolta lapsensa varhaiskasvatuksen aloituksesta, kasvattaja voi lapsen päiväkotipäivän aikana soittaa vanhemmille tai lähettää valokuvia lapsesta puhelimitse. Tämä saattaa lievittää vanhempien huolta ja antaa vanhemmille tietoa siitä, miten lapsen päivä on lähtenyt sujumaan.
Pohdintoja siirtymistä Kasvattajien pohdintoja KEOS2017 Foorumissa: Siirtymät varhaiskasvatuksessa -työpaja Varhaiskasvatuksen sisällä tapahtuu myös pienempiä siirtymiä päivittäin. Kasvattajat pohtivat siirtymiä yhteisessä keskustelussa seuraavasti: Nykyään lapsen päivä varhaiskasvatuksessa sisältää enemmän siirtymiä. Siksi tulisikin miettiä, kuinka niitä voitaisiin vähentää tai rakentaa siirtymät siten, etteivät ne kuormita liikaa. Siirtymät saattavat olla osittain päällekkäisiä. Päiväkodissa tyypillinen on esimerkiksi tilanne, jossa osa lapsista on vielä syömässä ja osa on jo pukemassa. Haasteena isoissa varhaiskasvatusyksiköissä on samojen tilojen käyttö usean ryhmän kesken, jolloin keskittyminen esimerkiksi leikkiin häiriintyy herkemmin. Siirtymistä on tullut rikkonaisempia, kun lasten päivän kulku suunnitellaan kasvattajien työvuorojen mukaan. Tällöin aikatauluissa pysyminen asettaa kasvattajille paineita. On hyvä pysähtyä pohtimaan ja tarkastelemaan lasten aktiivisuutta siirtymätilanteissa. Kaiken kaikkiaan aktiivisuuden lisääminen lapsen päivään, kuten myös siirtymätilanteisiin, on positiivista. Kasvattajien tulisi miettiä tilanteiden jatkumista päivän aikana. Esimerkiksi leikki voi siirtyä sisältä ulos siirtymätilanteen mukana. Tämä vaatii kasvattajalta taitoa ja herkkyyttä puuttua lasten aloitteisiin ja siirtää lasten käynnistämiä leikkiteemoja käsillä oleviin tilanteisiin. Lasten siirtymiin vaikuttavat kasvattajat, vanhemmat sekä organisaation määrittämät seikat, kuten aikataulut. Kasvattajilla saattaa olla useita erilaisia ryhmiä päivän aikana. Tällöin herää kysymys siitä, onko edes mahdollista oppia tuntemaan suuri määrä lapsia sensitiivisesti. Ryhmädynamiikalla on merkitystä siirtymätilanteissa. Eri kasvattajilla on erilaiset arvot eri tilanteissa ja myös lasten suhtautuminen vaihtelee. SIIRTYMÄ = KUN SUHTEET JÄRJESTYVÄT UUDELLEEN
Jälkisanat O p i s ke l e n J y v ä s k y l ä n y l i o p i s t o s s a v a r h a i s k a s v a t u k s e n maisteriohjelmassa. Tämän oppaan tein kehittämistyönäni osana varhaiskasvatuksen asiantuntijuutta syventävää harjoittelua. Työtäni on ohjannut Jyväskylän yliopiston apulaisprofessori Niina Rutanen. Olen viimeistelemässä pro graduani aiheesta Kasvatusyhteistyön rakentuminen pienen lapsen varhaiskasvatuksen aloituksessa tapaustutkimus. Otteet oppaan tutkimushaastatteluista liittyvät graduni haastatteluihin. Graduni julkaistaan keväällä 2018 ja se tulee luettavaksi sivulle https://minerva.lib.jyu.fi/thesis-search/. Lisätietoa Jyväskylän yliopistossa toteutettavista varhaiskasvatuksen siirtymiin liittyvistä tutkimushankkeista ja graduista on saatavissa osoitteessa https:// invisibletoddlerhood.wordpress.com. Jyväskylässä 12.12.2017 Sari
Lähteet Johdanto: Brooker, L. 2008. Supporting Transitions in the Early Years. Great Britain: Open University Press. Fabian, H. 2007. Informing transitions. Teoksessa A-W. Dunlop & H. Fabian (toim.) Informing transitions in the early years. Research, policy and practice. London: Open University Press, 3 17. Munter, H. 2002. Lapsi aloittaa päivähoidon. Teoksessa A. Helenius, K. Karila, H. Munter, P. Mäntynen & H. Siren-Tiusanen. (toim.) Pienet päivähoidossa. Alle kolmivuotiaiden lasten varhaiskasvatuksen perusteita. Helsinki: WSOY, 35 63. Karikoski, H. & Tiilikka, A. 2017. Eheä kasvupolku haaste yhteistyölle. Teoksessa E. Hujala & L. Turja (toim.) Varhaiskasvatuksen käsikirja. Jyväskylä: PS-Kustannus, 78-94. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2017. Varhaiskasvatus 2016. Tilastoraportti 29/2017. Viitattu 1.12.2017. https://www.thl.fi/fi/tilastot/tilastot-aiheittain/lasten-nuorten-ja-perheidensosiaalipalvelut/lasten-paivahoito Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016. Määräykset ja ohjeet 2016: 17. Helsinki: Opetushallitus. Viitattu 12.12.2017. https://www.oph.fi/download/ 179349_varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2016.pdf Ennen aloitusta: Fabian, H. 2007. Informing transitions. Teoksessa A-W. Dunlop & H. Fabian (toim.) Informing transitions in the early years. Research, policy and practice. London: Open University Press, 3 17. Karikoski, H. & Tiilikka, A. 2017. Eheä kasvupolku haaste yhteistyölle. Teoksessa E. Hujala & L. Turja (toim.) Varhaiskasvatuksen käsikirja. Jyväskylä: PS-Kustannus, 78-94. Kaskela, M. & Kekkonen, M. 2006. Kasvatuskumppanuus kannattelee lasta: Opas varhaiskasvatuksen kehittämiseen. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Oppaita 63. Helsinki: Stakes. Puroila, A-M. & Karila, K. 2001. Bronfenbrennerin ekologinen teoria. Teoksessa K. Karila, J. Kinos & J. Virtanen (toim.) Varhaiskasvatuksen teoriasuuntauksia. Jyväskylä: PSkustannus, 204 226.
Tutustuminen: Brooker, L. 2008. Supporting Transitions in the Early Years. Great Britain: Open University Press. Dalli, C. 2002. Constructing identities: being a mother and being a teacher during the experience of starting childcare. European Early Childhood Education Research Journal 10 (2), 85-101. Karikoski, H. & Tiilikka, A. 2017. Eheä kasvupolku haaste yhteistyölle. Teoksessa E. Hujala & L. Turja (toim.) Varhaiskasvatuksen käsikirja. Jyväskylä: PS-Kustannus, 78-94. Karila, K. 2006. Kasvatuskumppanuus vuorovaikutussuhteena. Teoksessa K. Karila, M. Alasuutari, M. Hännikäinen, A. R. Nummenmaa & H. Rasku-Puttonen (toim.) Kasvatusvuorovaikutus. Tampere: Vastapaino, 91-108. Aloituksen jälkeen & Vinkkejä aloitukseen: Dalli, C. 1999. Learning to be in childcare: mothers' stories of their child's 'settling-in'. European Early Childhood Education Research Journal 7 (2), 53 66. Karikoski, H. & Tiilikka, A. 2017. Eheä kasvupolku haaste yhteistyölle. Teoksessa E. Hujala & L. Turja (toim.) Varhaiskasvatuksen käsikirja. Jyväskylä: PS-Kustannus, 78-94. Kaskela, M. & Kekkonen, M. 2006. Kasvatuskumppanuus kannattelee lasta: Opas varhaiskasvatuksen kehittämiseen. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Oppaita 63. Helsinki: Stakes. Rintakorpi, K., Lipponen, L. & Reunamo, J. 2014. Documenting with parents and toddlers: a Finnish case study. Early Years 23 (2), 188-197. Tiilikka, A. 2005. Äitien kasvatuskäsityksiä ja arviointeja hyvästä päiväkotikasvatuksesta. Oulun yliopisto. Acta Universitatis Ouluensis. E Scientiae Rerum Socialium 76. Oulu University Press. Pohdintoja siirtymistä: Rutanen, N., Vuorisalo, M. & Raittila, R. 2017. Siirtymät varhaiskasvatuksessa -työpaja. KEOS 2017 Foorumi. 25.11.2017. Jyväskylä. > Työpajaan osallistuneiden kasvattajien pohdinnat