Kasvatushakkuiden korjuujälki

388 Kasvatushakkuiden korjuujälki THE STATE OF HARVESTED THINNING STANDS RISTO LILLEBERG HELSINKI 1984

Metsätehon tiedot us - Met6äteho Repo~ 388 M E T S Ä T E H Suomen Metsäteollisuuden Keskusliitto ry :n metsätyöntutkimusosasto FoJtu.t WoJtk. S;tu.dy Section o.the Centlz.ai. MMua.tÅ..on o6 F-<.n~h FoJtu.t I ndw.d!u.u KASVATUS HAKKUIDEN KORJ UUJ ÄLK I Th e St.cLte o6 HaJtvu.ted Thbtn-<.ng S:ta..nd6 Risto LiLleberg METSÄTEHO, Fabianinkatu 9 B, 13 HELSINKI 13

Kauppakirjapaino Oy, Helsinki ISBN 951-673-96-5 ISSN 356-7257

SISÄLLYS Con.,te.n:t6 Sivu Page. TI lvi STE LMÄ 1 JOHDANTO 2 TUTKIMUSMENETELMÄ JA -AINEISTO 4 5 5 2.1 2.2 Tutkimusmenetelmä Tutkimusaineisto 5 5 3 AJOURAT 3.1 Ajourien Leveys 3.2 Ajouraväli 3.3 Ajourien osuus pinta-alasta 4 JÄÄVÄ PUUSTO 6 6 6 6 6 4.1 4.2 Määrä ja jakautuminen Vauriot 6 7 5 VAURIOITUMISEEN VAIKUTTAVAT SEIKAT 5.1 Korjuuajankohta 5.2 Jäävän puuston määrä 5.3 Maasto 5.4 Ajouran Leveys ja määrä 6 PÄÄTELMIÄ KIRJALLISUUTTA - R e. 6 e. ~ e. n e e. ~ LI ITTEET S u. 111 111 a lj 7 7 8 8 9 1 11 12 16 3

TIIVISTELMÄ S!fll;tema.a;t;t_M un rru;u.a.ulu, un pejtull;tu vail.a. -i.n v en;toitu"j.mene.:telmäuä :t.u:t:/u;u.lin ha.kkuuvuonna. 1982/83 ko~ja.:t;tujen ka.llva.:t~me:tåien leimikoiden ko~juujäljen la.a.;tua. ja. v~ :t.l<-n ;tulo/u,ia. ka.llva.;tullme:tåien ko~juu:t.a. kollkevun ohjwiln. Ajou~en leveyll oli numä leimikoima., joima. oli käy;te:t.j:y kellkikoko~:t.a. me:tåä :t.jta.k;to~a., kellkimää~n 3. 4 m ja. ~M, jo~lla. oli käy;te:t.j:y me:tåäv~;tw:t~ ma.a. ;taloull:t.jta.k;to~, hiema.n ka.pea.mpi, kellkimää~n 3. 2 m. Ajo~a.väli oli kellkikoko~ ;ta. me:t..llä:t.jta.kt:.o~a. käy;te:t.j:äellllä kellkimää~n 29 m ja. me:tåäv~;tw:t.a. ma.a.:tmoull:t.jta.uo ~ käy;te:t.j:äellllä 2r m. Ajo~en pitu".a.-a.la. oli kellkikoko~;ta. mrnä:tjta.uo~a. käy;te.:t :tiiellllä kellkimää~n 13. 8 % koko leimikon pin;ta.-~:t.a. ja. me:tåäv~;tw:t~ ma.a;tmoull :t.jta.kt:.o~a. kä y;te:t.j:äellll ä kell kimää~n 14. %. KellkUllme:tÅäla.u:t.a.kun;ta. Ta.pion ohjeiden muka.a.n ka.llva.:t~me:tåien ha.kkuima. a.jo~n yh;teyll~een voida.a.n käy:t.j:ää 16 % koko leimikon pint:.a.-a.la.ll;ta.. Jäävän puull;ton määm yli:t;t-<. kellkimää~n 5 % KellkUllme:tÅäla.u:t~kun;ta. Ta.p,{_on ohjeiden muk~ en mirwtu.mää~än ja. kaikki leimiko;t yli:t;ta.vä;t nk. lja.ui;tun va.ja.a.puull;to~uuden a.lma.ja.n eli ka.:tåelmullmja.n. Jäävän puull- ;ton pohja.pin:t~-a.la. ~voi a.jo~en vä~en alueen kell kull:t~a.n kul j eli~elllla.. Olla./u,i ll e joh;tui a.jo~en va.iku:tu/u,ell:t~ pohja.pin:t.a. a.la.a.n ja. olla./u,i leima.ulu, en epä:t~~uudell :t.a.. Milii. jäävän puull;to-n :t~a.-a.llen;to~uu ;teen :tulee, me:t..ll~ lluo~;t~ma. leima.ull ei Vtonnu;t yhcu6;ty/u,en lluo~;t~a.ll:t~ leima.ukll ell;ta.. Runkoluku oli ll u.wu.mmilla.a.n a. j oumn ~eunmlla., jo;ten ohje a.joumn va.pa.u:t;t~a.n ~ v u:ta.la.n hyö dyn:t.ä.~ elj ;t.ä. on ;to;teu;tunu;t kä y;tännöllll ä. Näkyviä ~ko- ja. ju~en~ka.va.~oi;ta. oli, kun oli käy;te:t;ty kellkikoko~:t~ me:t..llä:tjta.k ;to~, kellkimä~.5 %:lllla. jääväll;tä puull ;tm:t~. VM;ta.a.va. luku oli me:t..lläv~;twen ma.a;tm oull:t.jta.k;to~ Ma.U~. 6 %. Tu;tkimulu,en muka.a.n ko~juua.ja.nkoh:t~ va.iku;t ;ta.a. niln ~;to- ku-i.n ma.m;tov~oidenk-i.n ll!fm!f!fn. PUUll;tov~oihin va.iku;t:t~va.;t myöll mm. jäävän puull;ton määm, ma.m;ton va.ikeull llekä a.jo~en leveyll ja. määm. KMjuuv~oiden väh~elu,i on ll!fy:t.ä. wä:t.ä. ~v~mrnien puunko~juun lluunni;t;t~;ta. ja. ;to;teu;tu/u, ell:t~ vm;t~va.n henwöll;tön koui.ut~:t~ ja. ko~juujäljen laadun va.lvon;ta.a. llekä kehillää edelleen mene.:telmiä ja. konei;ta.. 4

JOHDANTO Hakkuut tulevat lähivuosina siirtymään yhä enemmän kasvatusmetsiin ja niistä saatava puumaara kasvaa huomattavasti. Metsänhoidolliset käsittelytarpeet edellyttävät, että 198-luvulla harvennushakkuiden vuotuisen pinta-alan tulisi nousta noin 3 ha:iin. Koska kasvatushakkuut ovat luonteeltaan metsänhoidollisia, niille on asetettu paitsi jäävää puustoa myös ajourien määrää ja laatua koskevia normeja. Ohjeiden tarkoituksena on taata, että metsä jää puunkorjuun jälkeen hyvään kasvukuntoon. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on antaa tietoa kasvatusmetsien nykyisestä korjuujäljen tasosta ja tuoda esille niitä seikkoja, joihin korjuujäljen parantamiseksi olisi syytä kiinnittää huomiota. Ajourien leveys mitattiin Ruotsissa kehitettyä nk. "Kniggle"-menetelmää (Diggle & Knutell 1979) käyttäen. Satunnaisesti valituissa mittauspisteissä (vähintään 15/leimikko) mitataan lähimmän puun etäisyys kulkulinjasta ajouran molemmilta puolilta. Kulkulinja on ajouran suuntainen, mutta ei välttämättä sen keskellä. Jäävän puuston määrää ja jakautumista selvitettiin kahdenlaisin mittauksin. Ajouran molemmilta puolilta mitattiin otokseen pohjautuen 1. 4-4. m: n päässä ajouran keskustasta olevien puiden määrä ja etäisyys 2 dm:n luokin. Kauempana kuin 4. m ajouran keskustasta olevan puuston määrää ja jakautumista selvitettiin relaskooppiarvioinnin avulla. Relaskooppikoealojen otanta ja mittaus suoritettiin ajouravälin linjoittaisen mittauksen yhteydessä. Koealat sijoitettiin satunnaisesti vaihtelevan etäisyyden päähän ajouran keskustasta. 2 TUTKIMUSMENETELMÄ JA -AINEISTO 2.1 Tutkimusmenetelmä Esitutkimuksen avulla kehitettiin mittaukseen perustuva korjuujäljen inventointimenetelmä, jolla korjuujäljen laatu ajourien sekä jäävän puuston jakautumisen ja vaurioitumisen suhteen voitaisiin selvittää nopeasti ja luotettavasti. Maastotyönvaiheet on esitetty liitteessä 1 (s. 12). Jotta tulokset olisivat tarkkoja, oli leimikon tai leimikon osan pinta-ala mitattava tarkasti. Siihen päästiin käyttämällä murtoviivamittausta, jota varten on olemassa pinta-alan laskentaohjelma. Kun pinta-ala oli mitattu, mitattiin siltä alalta ajouran kokonaispituus. Näiden tietojen pohjalta lasketaan keskimääräinen ajouraväli. Koska leimikon suunnittelija ei kuitenkaan kykene ajouria maastoon merkitessään ottamaan huomioon sitä, miten yhteysurat ja kääntymislenkit vaikuttavat keskimääräisen ajouravälin muotoutumiseen, oli ajouravälin määrittämisessä syytä käyttää myös linj oittaista ajouravälien mittausta. Inventointilinjat kulkivat silloin kohtisuoraan leimikon tai sen osan pääkuljetussuuntaa vasten. äin määritetty ajouraväli vastaa paremmin sitä näkemystä, jonka mukaan leimikon suunnittelija on toiminut ajouria maastoon merkitessään. Näkyvät juurenniska- ja runkovauriot luettiin mittausten yhteydessä, jolloin ala käytiin varsin tarkasti läpi. 2.2 Tutkimusaineisto Aineisto valittiin jo korjatuista leimikoista monivaiheista satunnaisetantaa käyttäen, joten leimikkoa korjattaessa ei tästä selvityksestä tiedetty. Ensimmäisessä vaiheessa perusaineistona olivat kaikki hakkuuvuonna 1982/83 korjatut ensimmäisen ja toisen harvennuksen leimikot. Toisen vaiheen 199 leimikosta otantana saadut 41 leimikkoa tutkittiin. Ala oli keskimäärin 2.5 ha ja yhteensä tutkittiin 84.1 ha. Leimikot oli hakattu mies t yönä ; kuitupuu oli hakattu 3-metriseksi kasoihin ajouran varteen ja tukit levälleen paitsi yhdessä kohteessa, jossa ne oli kasattu erikseen vaijerivintturilla. 34 leimikossa metsäkuljetus oli suoritettu keskikokoisella metsätraktorilla ja kuudessa metsävarusteisella maataloustraktorilla sekä yhdessä leimikossa suurella metsätraktorilla. Aineisto kerättiin pääosin Etelä-Suomesta. Pohjoisimmat leimikot olivat Suomussalmella ja eteläisimmät Nurmijärvellä. 5

3 työehtosopimus. Korjuujälkeä ei myöskään ole paljoakaan tältä osin valvottu, minkä vuoksi ohjeitakaan ei ole noudatettu. AJOURAT 3.1 Ajourien leveys Ajourien leveyden tulee olla sellainen, ettei jäävä puusto vaikeuta traktorin liikkumista eikä traktori vaurioita jäävää puustoa. Liian leveät ajourat taas pienentävät liiaksi kasvualaa, mikä vähentää puuston kokonaiskasvua ja metsikön tuottoa (Bucht 1977). Keskusmetsälautakunta Tapion ohjeiden mukaan ajourien tulisi olla noin 4 m leveitä, jotta vaatimukset toteutuisivat. Ajourien leveys oli, kun oli käytetty keskikokoista metsätraktoria, keskimäärin 3. 4 metriä, vaihteluväli 2.9-4.1 m, ja kun oli käytetty metsävarusteista maataloustraktoria, keskimäärin 3.2 m, vaihteluväli 2.6-4. m. Metsävarusteinen maataloustraktori on kapeampi kuin metsätraktori, mutta etupyöräohjauksen ja yhdistelmän pituuden vuoksi se tarvitsee kaarteissa ja urien risteyksissä suuremman tilan; perävaunu oikaisee eikä seuraa etupyörien raiteita niin hyvin kuin metsätraktorin takapyörät. Sen vuoksi urat olisi silloin, kun käytetään maataloustraktoria, tehtävä erityisen suoriksi ja suhteellisen leveiksi verrattuna itse traktorin leveyteen. 3.3 Ajourien pinta-ala on ainakin osittain pois metsän kasvupinta-alasta. Ajouraväliä ja ajouran leveyttä koskevilla ohjeilla on pyritty säätelemään ajouran määrää ja osuutta metsikön kasvualasta. Keskusmetsälautakunta Tapion (Keskusmetsälautakunta Tapio 1974) ohjeiden mukaisesti ajouraväli 3 m ja ajouran leveys 4 m korjuussa voidaan ajour1.1.n yhdysurineen käyttää 16 % metsikön kasvualasta. Aj ourien pinta-ala oli, kun oli käytetty keskikokoista metsätraktoria, keskimäärin 13.8 % leimikon pinta-alasta, vaihteluväli 1.5-17. %, ja kun oli käytetty metsävarusteista maataloustraktoria, keskimäärin 14. % leimikon pinta-alasta, vaihteluväli 1.3-18. %. Leimikoista 17 %:ssa oli enemmän ajouraa kuin ohje edellyttää. Se on kuitenkin suhteellisen vaativa verrattuna Ruotsissa käytettävään ohjeeseen: enintään 2 % metsikön pinta-alasta voidaan käyttää ajouriin (Fröding 1982). 4 3.2 JÄÄVÄ PUUSTO Ajouraväli 4.1 Kasvatusmetsien puunkorjuussa on ohjeena 3 m:n ajouraväli mitattuna ajouran keskeltä. Toteutunut ajouraväli Traktori Linjoittainen mittaus Laskennallinen menetelmä keskimäärin vaihteluväli keskimäärin vaihteluväli Keskikokoinen metsätraktori 29 m 25-32 m 25 m 2-31 m Metsävarusteinen maataloustraktori 27 m 22 23 m 18-27 m - 31 m Menetelmien välinen ero johtuu siitä, että linj oittaisessa arv1.o1.nnissa yhdysurien vaikutus ei täysin tule esille. Yhdysurien määrä kuitenkin vaihtelee ja ne kaventavat laskennallista ajouraväliä. Syinä tiheisiin ajouraväleihin voivat huonon suunnittelun ohella olla olosuhteet: leimikon muoto, maastoesteet - suuret kivet ja kalliot, pehmeiköt, ojitus jne. ja puuston asennon epätasaisuus. Liukumaa on myös ollut aiheuttamassa hakkuun 6 Ajourien osuus pinta-alasta Määrä ja jakautuminen Leimikoista 37 %:ssa leimauksen oli suorittanut metsänhoitoyhdistys, 39 %:ssa metsuri ja 24 %:ssa yrityksen edustaja. Jäävän puuston määrä ylitti keskimäärin 5 % Keskusmetsälautakunta Tapion ohjeiden mukaisen korjuun jälkeisen minimimäärän. Vaihtelua oli siten, että 5 % leimikoista ylitti korjuun jälkeenkin leimausrajan ja 88 % ylitti korjuun jälkeisen puuston minimimäärän ja kaikki ylittivät nk. sallitun vajaapuustoisuuden alarajan eli katselmusrajan. Puu korjataan siis kasvatushakkuissa varsin tarkoin talteen, mutta metsiä ei kuitenkaan hakata vajaapuustoisiksi. Varovaisimmin oli leimannut yrityksen edustaja. Yhdistyksen ja metsurin suori ttamat leimaukset olivat keskimäärin varsin samankaltaiset, joskin metsurin suorittamissa oli eniten hajontaa. Jotta leimaus täysin onnistuisi, on ajourat merkittävä maastoon ja niillä olevat puut leimattava ennen kuin niiden välisen alueen puut leimataan. Muutoin ajourien vaikutusta ei voida täysin ottaa huomioon ja se näkyy Jaavan puuston pohjapinta-alan suurehkona vaihteluna.

P2h j api nta- a l a, /ha Suhteel l inen runkoluku 11 14 12 1 8 9 11 13 "... 4.2 Vauriot Puuston korjuuvaurioiksi katsottiin ne, jotka olivat näkyvissä puuston rungoissa ja juurien niskassa. Puu on vaurioitunut, jos sen kuori on irronnut ja nilakerros paljastunut kuoren alta. Varsinaiset juuristavauriot on jätetty tarkastelun ulkopuolelle, koska niiden selvittäminen on vaikeaa. Aiempien hakkuiden va4rioita ei otettu huomioon, koska tarkoituksena oli selvittää vain viimeisen korjuun jälkeistä tilaa. Vaurioituneiden puiden osuus oli, kun oli käytetty keskikokoista metsätraktoria, keskimäär~n.5 % jäljelle jääneen puuston 9 11 13 15 Et äi s yys ajouran keske l t ä, Kuva 1. Jäävän puuston pohjapinta-alan vaihtelu eri leimaajien jälkeen Jäävän puuston määrää ja jakautumista tarkasteltiin myös runkoluvun suhteen. Ohjeena on jättää runsaammin puuta ajouran reuna-alueelle. Runkoluku oli suurimmillaan ajouran reunassa ja laski 2 %, kun siirryttiin 4 m:n päähän ajouran keskustasta. Kun lähestyttiin ajourien välis t ä keskustaa, puuston runkoluku alkoi taas nousta (kuva 2). Käytännössä on siis kyetty toteuttamaan ohje ajourien vapauttaman kasvutilan hyödyntämisestä, mutta ajouravälin keskustaan jätetään puuta usein keskimääräistä enemmän. --- -- -- 3 15 Eti i syys ajouran keskeltl, Jäävän puuston pohjapinta-alan vaihtelussa ja ajourien vaikutuksen huomioon ottamisessa leimaaj ien kesken oli samansuuntaiset erot. Tasaisin oli puuston jakauma yrityksen edustajan leimauksen jälkeen. Yhdistyksen ja metsurin suorittaman leimauksen jälkeen puuston pohjapinta- ala kasvoi selvästi, kun siirryttiin ajouran reunasta keskelle ajouraväliä (kuva 1).,.. Kuva 2. Jäävän puuston runkoluvun vaihtelu runkoluvusta, vaihteluväli. - 2. %. Vastaavat luvut metsävarusteisen maataloustraktorin osalta olivat. 6 %, vaihteluväli.3 -.7 %. Metsävarusteisen maataloustraktorin vaurioittaman puuston prosenttiosuuden pienempi vaihteluväli johtui siitä, että maataloustraktoria oli käytetty vain helpoimmissa maastoissa. Jos vaurioituneiden puiden osuus pysyy edellä esitetyn suuruisena, jäänee vaurioiden merkitys puuntuotannon kannalta vähäiseksi. Esimerkiksi, kun oli käytetty metsätraktoria, ensimmäisen harvennuksen jälkeisistä 1 2 puusta/ha 6 oli vaurioitunut korjuussa. 5 VAURIOITUMISEEN VAIKUTTAVAT SEIKAT 5. 1 Korjuuajankohta Vaurioitumisen syitä ei jälkikäteen tehtävä inventointi varmuudella paljasta. Sen vuoksi tässä tuodaan esille niitä syitä, joilla aineiston mukaan on yhteyttä vaurioiden runsauteen ja joihin on syytä kiinnittää huomiota, kun harvennusleimikoiden hakkuita suunnitellaan. Korjuuajankohta vaikuttaa erityisen paljon juuristovaurioiden syntyyn (Siren 1981 ja 1982). Huonosti kantavaan maapohjaan syntyy sulan maan aikana liikuttaessa helposti raiteita, jolloin j uuria katkeilee. Erityisen ongelmallista se on kuusikossa juuristen rakenteen vuoksi. Tämä on puunkorjaajien keskuudessa tiedostettu ja kuusikaista 89 % olikin korjattu talvella, jolloin lumi ja routa suojaavat juuria. Männiköistä puolestaan vain 47 % oli kor7

nousee 8:sta 1 2 runkoon/ha, lis~äntyy vaurioituneiden puiden suhteellinen osuus 28 % ja vaurioituneiden puiden määrä vastaavasti 49 %. Tämän mukaan ensiharvennusmetsien korjuussa tulee olla erityisen huolellinen. jattu talvella. Siitä osaltaan johtui, että suhteellinen juurenniska- ja runkovaurioiden määrä oli männiköissä keskimäärin 23 % suurempi kuin kuusikoissa. Korjuuajankoh ta vaikuttaa myös juurenniskaja runkovaurioiden syntyyn. Näiden vaurioiden suhteellinen määrä oli sulan maan aikana suoritetun korjuun jälkeen männiköissä 29 % ja kuusikoissa 56 % suurempi, kuin niissä leimikoissa, joissa korjuu oli suoritettu talvella. 5.3 Jos maasto vaikeutuu, korjuu vaikeutuu. Tämä koskee kaikkia työnvaiheita leimikon suunnittelusta alkaen. Ajourien sijoittaminen oikeisiin maastokohtiin ja oikea-aikainen metsäkuljetus ovat korjuujäljen kannalta ensiarvoisen tärkeitä. Maastovaurioiden (syvien raiteiden ym.) välttämiseksi on mahdollisuuksien mukaan vältettävä pehmeikköjä ja metsäkuljetusta runsaiden sateiden jälkeen. Maastovaurioksi katsottiin yli 1 cm syvät raiteet. Niitä oli vaihtelevia määriä lähes kaikissa sulan maan aikana korjatuissa leimikoissa. Vain kuivien kivennäismaiden kankailla raiteita ei havaittu. Traktorit oli muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta varustettu tavanomaisin renkain. Onkin todennäköistä, että viime aikoina yleistyneet leveillä pallorenkailla varustetut traktorit vähentävät korjuuajankohdan merkitystä vauriotekijänä. 5.2 Maasto Jäävän puuston määrä Jäävän puuston runkoluku vaihteli 6:sta 1 45 runkoon/ha ja oli keskimäärin 1 5 runkoa/ha. Aineisto käsittää siten ensimma~sen ja toisen harvennuksen jälkeiset olosuhteet. Kun jäävän puuston runkoluku on suurempi, myös vaurioituneiden puiden maara ja osuus jäävästä puustosta on suurempi (kuva 3). Maasto vaikuttaa myös puustovaurioiden syntyyn. Kun maasto vaikeutuu, lisääntyvät juurenniska- ja runkovauriot selvästi (kuva 4). Kun maastoluokka vaihtuu l : stä 2:een, vaurioiden suhteellinen maara lisääntyy 7 % ja vaurioituneiden puiden määrä suhteellisesti vielä enemmän. Vauriot lisään- Vaurioituneiden puiden maara hehtaarilla kasvaa selvästi nopeammin kuin niiden suhteellinen osuus. Kun jäävän puuston määrä Vaur i o- Vaur i o i tunei ta % pui ta/ha.6 12 --! 11.5 1 9.4 8 7.3 6 ------- rc~~ ~ 1 1 1... ) ' ' o'-"-~~~... 4 3.1 2... r"' 6...... --- 7 1 8 1 1-9,_ 1 J 1, 1, 2 13 Jäävä puusto. runkoa/ha Kuva 3. ~""' 1... 8... ~' ~,...~~ 'l \).;.~.2 ~ Jäävän puus ton runko luvun va ikut us vaurioi den ääraän l4

Vaurio-% 1..8 /.6 V / / Vaurioiden suhteet t inen määrä 16.--.------------------------------------~ 14+--+----------------------------------~~.4.2 8 +--4------------------------------------~ h' 2 3 Kuva 4. Metsäkuljetuksen maastoluokka Maaston vaikutus puustovaurioiden määrään tyvät huomattavasti sen vuoksi, että urat ovat mutkikkaita ja niitä on paljon sekä että raiteet syvenevät ja tekevät siten urat vaikeasti kuljettaviksi. Koska samaa raidetta ei uppoamisvaaran vuoksi voida useasti käyttää, ajoura käy liian kapeaksi ja reunapuut vaurioituvat väistöliikkeiden myötä. 5.4 Ajouran Leveys ja määrä Kun ajoura kapenee, puustovaurioiden maara kasvaa. Aluksi vauriot lisääntyvät suhteellisen hitaasti, mutta kun ura kapenee alle 3.4 m:n levyiseksi, muuttuu vaurioiden määrä ratkaisevasti (kuva 5). Kun ajoura kapenee 4. m:stä 3. 4 m:iin, vaurioiden suhteellinen määrä kasvaa 38 %. ~~----------------------------~ 333 4 Ajouraa, 11/ha Kuva 6. määrään 3 Ajouraväli, 11 Ajourien määrän vaikutus puustovaurioiden Sen jälkeistä selvää vaurioiden kasvua kuvaa se, että kun ajoura kapenee 3. m:iin, vaurioituneiden puiden osuus on jo kaksinkertainen verrattuna siihen, että ajoura olisi 4. m leveä. Tämän mukaan ajoura ei saisi olla kapeampi kuin 3. 4 m, vaan mieluummin 3. 5-4. m leveä. Silloin, kun maasto on huono ja ajourat mutkikkaita, on ajourat syytä tehdä tavallista leveämmiksi, ei kuitenkaan yli 4 m leveiksi. Koska vasta hakkuun yhteydessä voidaan havaita ajouran leveydessä näkyvät puutteet, tulisi metsurin voida poistaa uran reunasta esiin pistävät puut ns. pullonkaulakohtien välttämiseksi. Myös ajouran määrä vaikuttaa vaurioiden maaraan; mitä enemmän ajouria leimikossa on, sitä enemmän tulee vaurioita (kuva 6). 25 Vaurio-% 1..8 ~ ~... --.6.4.2 2.9 3. 3.1 3.2 3.3 3. 4 3. 5 3.6 3.7 3.8 3.9 4. Ajouran leveys. m Kuva 5. Ajouran Leveyden vaikutus puustovaurioiden määrään 9

Yhteysuria tekemällä li5ätään sekä ajourien että vaurioiden määrää. Jos ajouraväliä kavennetaan 3 m:stä 25 m:iin ja lisätään näin ajourien määrää, vauriot lisääntyvät 25 %. Tässäkään ei ole syytä tinkiä ohjearvoista, vaan ajouravälin tulisi olla 3 metriä. 6 PÄÄTELMIÄ Korjuujälkeen vaikuttavat useat seikat yhdessä. Jo leimikkoa maastoon raj attaessa on syytä ottaa huomioon kasvatusmetsien korjuulle asettamat vaatimukset. Muodoltaan epäsäännöllisissä sekä kapeissa leimikoissa ajourien osuus kasvupintaalasta saattaa nousta yli ohjearvojen, jos puu tahdotaan saada metsästä nykyisin metsäkuljetusmenetelmin. Leimikko tulisi rajata siten, että epäsäännöllisistäkin metsäkuvioista saataisiin mahdollisimman selväpiirteisiä käsittely-yksiköitä. Jäävän puuston määrän ja tasa-asentoisuuden varmistamiseksi tulisi ajourat merkitä maastoon ja uralta poistettavat puut leimata ennen varsinaista leimausta. Muutoin ajourien vaikutuksen huomioon ottaminen on vaikeaa ja puuston asento Jaa helposti epätasaiseksi. Ajourien reunoille tulee jättää runsaammin puita, jotta vapautunut kasvutila hyödynnettäisiin. Siinä on kuitenkin oltava kohtuullinen eikä missään tapauksessa saa tehdä "muuria" ajouran reunustaan, sillä tiheä puusto ajouran reunassa vaikeuttaa kuormaamista ja puuston vaurioitumisriski kasvaa. h Korjuuajankohdalla on olennainen merkitys. Jos leimikko korjataan talvella, ajouraverkko voidaan yleensä tehdä säännölliseksi, eivätkä maaston pehmeiköt ym. esteet vaikuta suunnitteluun niin paljon, kuin jos leimikko korjataan sulan maan aikana. Silloin joudutaan usein luopumaan ajouraverkon säännöllisyydestä ja sijoittamaan urat maastoon sen kantavuuden ja kulkukelpoisuuden asettamien rajoitusten mukaan. Jos maasto on sateiden, kelirikon ym. syiden vuoksi tavallista pehmeämpää, pitää kasvatusmetsissä suoritettavan metsäkuljetuksen ajankohtaa voida siirtää. Yleensäkin metsäkuljetuksen ajankohdan määrittämisessä pitäisi olla joustovaraa, jotta metsäkuljetusolosuhteet olisivat mahdollisimman hyvät. Se edellyttää riittävän suurta leimikkoreserviä, ettei puunkorjuu siitä syystä keskeytyisi. 1 Ajourien tulee olla suoria ja niiden risteyskohtien sellaisia, ettei jyrkkiä ja ahtaita käännöksiä tule. Painumia ja muita maastovaurioita voidaan välttää tehokkaimmin, kun valitaan oikea korjuuajankohta ja urat sijoitetaan oikealla tavalla maastoon. Ne tulee sijoittaa maastoon kantavuudeltaan parhaimpiin, ei pehmeisiin juotteihin tai muihin upottaviin kohtiin. Erityisen huolellisesti on valittava leimikon pääkuljetussuunta ja kokoojauran paikka. Se, että uraan tehdään mutkia maastossa olevien esteiden - kuten kivien ym. - kiertämiseksi, lisää vaurioriskiä. Mieluummin ajourat on sijoitettava niin, että kivet joko jäävät uran keskelle tai, jos traktorin maavara ei sitä salli, kokonaan sen ulkopuolelle niin, ettei uraan tehdä mutkaa. Ajourien suunnittelussa on vältettävä yhteysurien ja erillisten kääntymislenkkien tekoa mahdollisuuksien mukaan. Ne lisäävät ajourien määrää niin, että ohjearvot ylitetään, varsinkin kun niiden vaikutusta ajourien kokonaismäärään on suunnittelussa vaikea arvioida. Lisäksi yhteysurat lisäävät risteyskohtien maaraa ja niissä vaurioita syntyy hyvin usein. Yhteysurat ja kääntymislenkit voidaan useinkin korvata sillä, että kiinnitetään enemmän huomiota hakkuun ja ajon parempaan yhteenniveltämiseen sekä laaditaan leimikosta ajon suunnittelua ja suorittamista helpottava kartta. Korjuukartat ovat usein summittaisia eivätkä sellaisinaan palvele tarkoitustaan, joten niiden laatua on syytä parantaa. Ajourien tulisi olla nykyistä kalustoa käytettäessä vähintään 3. 5 m leveitä, jos vaurioiden määrä halutaan pitää nykyisellään. Maataloustraktoreille ajourat olisi syytä tehdä samanlevyisiksi kuin metsätraktoreille, mutta risteyskohdat mieluummin väljemmiksi. Ajouran leveyteen vaikuttaa huomattavasti maastoluokka. Esimerkiksi pehmeissä maastoissa ajourien tulisi puuston vaurioitumisriskin pienentämiseksi olla tavallista leveämpiä, ei kuitenkaan yli 4 m leveitä. Tärkeimmät päätökset korjuujäljen kannalta tekee leimikon suunnittelija, joten hänen tulee olla hyvin selvillä eri seikkojen vaikutuksesta lopputulokseen. Onnistunut metsäkuljetus edellyttää, että suunnittelussa on otettu huomioon korjuujäljen kannalta tärkeimmä t seikat: pääkuljetussuunta ja ajourien sijoittaminen maastoon, urien suoruus ja risteyskohdat sekä oikea ajouraleveys jne. Suunnittelun on pohjauduttava korjuuajankohdan olosuhteisiin.

Vastaisuudessa korjuujäljelle asetettavat vaatimukset vain kasvavat erityisesti puusto- ja maastovaurioiden osalta. Jotta puunkorjuuorganisaatiot kykenisivät vastaamaan näihin vaatimuksiin, henkilöstön ammattitaitoa on koulutuksen avulla parannettava, kasvatusmetsien puunkorjuuseen on käytettävä niihin parhaiten soveltuvia menetelmiä ja koneita sekä korjuujäljen valvontaa ja seurantaa on lisättävä. KIRJALLISUUTTA R e. ejte.n c. e/.l BUCHT, S. 1977. Vad kostar strickvägarna i tillväxt? Skogen 64 (6) : 218-222 DIGGLE, P. J. & KNUTELL, H. 1979. "Kniggle" en ny metod för skattning av stickvägsbredd. Summary: "Kniggle" - a new method for estimating striproad width. Sveriges Lantbruksuniversitet, Institutionen för skogsteknik The Swedish University of Agricultural Sciences, Department of Operational Efficiency. Rapport nr - Report No. 125. Garpenberg FRÖDING, A. 1982. Hur ser våra nygallrade bestånd ut? En studie av 11 st slumpmässigt valda gallringsbestånd. Summary: The Condition of Newly Thinned Stands. A Study of 11 Randomly Selected Thinnings. Sveriges Lantbruksuniversitet, Institutionen för skogsteknik The Swedish University of Agricultural Sciences, Department of Operational Efficiency. Rapport nr - Report No. 144. Garpenberg Keskusmetsälautakunta Tapio. 1974. Harvennusmallit ja uudistuskypsyyden määrittäminen Etelä-Suomen kangasmailla (vahvistettu Keskusmetsälautakunnan kokouksessa 18.6.1974). Konekirjoite 24.6.1974. Helsinki SIREN, M. 1981. Puuston vaurioituminen harvennuspuun korjuussa. Summary: Stand Damage in Thinning Operations. Metsäntutkimuslaitos Institutum Forestale Fenniae, Folia Forestalia 474. Helsinki -"- 1982. Puuston vaurioituminen harvennuspuun korjuussa kuormainprosessorilla. Summary: Stand Damage in Thinning Operation with a Grapple Loader Processor. Metsäntutkimuslaitos Institutum Forestale Fenniae, Folia Forestalia 528. Helsinki 11

KASVATUSMETSIEN KORJUUJÄLJEN INVENTOINNIN TYÖNVAIHEET LIITE 1 I Maastotyöt 1 Leimikon paikantaminen ja kiertäminen maastossa kartan avulla. Samalla saadaan tarpeellinen yleiskuva leimikosta. Välineet: korjuusuunnitelmakartta 2 Alueen (n. 2 ha) rajaaminen maastossa ja p;inta-alan mittaus murtoviivamonikulmiomittauksena. Välineet: bussoli ja lankamittalaite 3 Ajouran kokonaispituuden mittaus, jonka yhteydessä ajouran leveyden mittaus sekä ajouran viereisen puuston jakautumisen selvittämiseksi tehtävät mittaukset ja vauriopuiden luku. Välineet: lankamittalaite, mittakeppi 4 m Ajouran kokonaispituus tutkittavalta alueelta mitataan lankamittalaitteella. Ajouran leveyden määrittäminen "Kniggle"-menetelmällä (Kuva). Mittaus suoritetaan määrävälein (3-5 m), vähintään 15-2 pisteestä. Ajouran viereisen puuston runkoluvun vaihtelu selvitetään mittaamalla määrävälein (5-1 m) ja 1 m: n pituisilta ja 8 m leveiltä kaistoilta ura keskiviivana puiden etäisyys uran keskeltä 2 dm:n luokkiin. Näkyvästi vaurioituneet uran varressa olevat puut luetaan. 4 Ajouravälin ja puuston jakautumisen mittaaminen. Välineet: lankamittalaite, bussoli, relaskooppi, mittakeppi 4 m Ajouraväli mitataan linjoittaisena (linjaväli 3-5 m) mittauksena, jolloin linjojen suunta on kohtisuoraan leimikon pääkuljetussuuntaa vasten. Ajouraväli = etäisyys uran keskeltä uran keskelle Samalla mitataan puuston pohjapinta-ala satunnaispisteistä ajourien välisellä alueella eri etäisyyksiltä uran keskustasta, relaskooppiympyräkoeala. Näkyvästi vaurioituneet puut luetaan ajourien väliseltä alueelta. Relaskooppikoealoilta tehdään mittakepillä runkoluvun mittaus. Mittaajan kulkulinja Mittauspiste x1i ja x2i Kuva. 12 Lähimmän puun etä isyys i ttauspisteen ole "Kniggle"- menete lmän uka inen a jouran leveyden in puolin i ttaus

II Laskenta l 2 Leimikon tai leimikon osan pinta-ala lasketaan atk-ohjelman avulla, jolloin ohjelmaan syötetään laskentaperusteiksi murtoviivamonikulmiomittauksessa saadut suunta ja sitä vastaava matka. Ajouravälin selvittämiseen liittyvä laskenta. Laskennallinen ajouraväli saadaan seuraavalla kaavalla. X 1 ATB 1 jossa X A B laskennallinen ajouraväli ajouran kokonaismäärä tutkittavalla alalla tutkittavan alan pinta-ala Linjoittaisella arvioinnilla saatu ajouraväli on havaintojen (vähintään 2) keskiarvo. 3 Ajouran leveyden laskenta. "Kniggle"/momenttimenetelmä: r xli rxli 2 xl sl i:x2i r x2i 2 x2 s2 sl/xl J (jll) s2/x2 J(l-2) J~ 1 ) :n avulla taulukosta l (Liite 2) saadaan;ä 1 _...._ J (,.a-2) : n -"- -"- 1"2 j.t-l:n avulla taulukosta 2 (Liite 3) saadaan I~l) II ;"2:n -"- -"- - - I~2) - dl = - xl/i(jtl) - d2 = -:;_2/I~ ) x 1 i lähimmän puun etäisyys mittauspisteen vasemmalla puolella _,,_ x2i -"- -"- -"- x 1 vasemmanpuoleisten puiden keskietäisyys oikealla puolella x 2 oikeanpuoleisten puiden keskietäisyys s 1 ja s 2 = etäisyyksien keskihajonta vasemmalla ja oikealla puolella J ~) ja I~) = taulukaista saatava parametri,._..v d 1 ja d 2 = ajouran vasemman ja oikean puoliskon leveys D = ajouran leveys 4 5 Jäävä puusto Jäävän puuston pohjapinta-ala on havaintojen keskiarvo Jäävän puuston runkoluku on havaintojen keskiarvo Puuston jakautumisen selvittämiseksi laaditaan pohjapinta-alan tai runkoluvun pohjalta käsivarainen tasoituskäyrä, jonka laatimisessa voidaan käyttää tukena regressiosuoraa. Vaurioituneiden puiden suhteellinen osuus ha 13

LIITE 2 TAULUKKO 1 Funktio JY,..) (Digg1e & Knuteli 1979) )L..1.2.3.4.5.6.7. 8.9.1 2.962 2.86 2. 772 2.695 2.626 2.564 2.58 2.458 2.411 2.369.2 2.33 2. 293 2.259 2.228 2. 198 2.171 2.145 2.12 2. 97 2.75.3 2.54 2.34 2.16 1. 998 1.981 1. 964 1. 949 1. 934 1. 919 1. 95.4 1.892 1.879 1. 867 1. 855 1.844 1. 833 1.822 1.812 1. 82 1. 792.5 1. 783 1. 774 1. 765 1. 756 1. 748 1. 74 1. 732 1. 725 1. 717 1. 71.6 1. 73 1. 696 1. 689 1. 683 1.677 1. 67 1. 664 1.658 1.653 1. 647.7 1. 641 1.636 1.631 1. 626 1. 621 1.616 1.611 1.66 1. 61 1.597.8 1.592 1. 588 1.584 1. 579 1. 575 1.571 1. 567 1.563 1. 559 1.556.9 1. 552 1. 548 1. 545 1. 541 1. 538 1. 534 1. 531 1. 528 1.524 1.521 /L..1.2.3.4.5.6.7. 8. 9 1. 1. 518 1. 489 1. 464 1. 442 1. 422 1. 45 1.389 1. 375 1. 362 1. 35 2. 1. 339 1. 329 1.32 1.311 1. 33 1. 295 1. 288 1. 281 1. 275 1. 269 3. 1. 264 1.258 1. 253 1.248 1.244 1. 239 1. 235 1. 231 1. 227 1. 224 4. 1. 22 1. 217 1. 213 1. 21 1. 27 1. 24 1. 21 1.199 1.196 1.193 5. 1.191 1.189 1.186 1.184 1.182 1.18 1.178 1.176 1.174 1.172 6. 1.17 1.168 1.167 1.165 1.163 1.162 1.16 1.159 1.157 1.156 7. 1.154 1.153 1.151 1.15 1.149 1.148 1.146 1.145 1.144 1. 143 8. 1.142 1.14 1. 139 1.138 1.137 1.136 1.135 1.134 1.133 1.132 9. 1.131 1.13 1.129 1.128 1.128 1.127 1.126 1.125 1.124 1.123 14

LIITE 3 TAULUKKO 2 Funktio I~) (Digg1e & Knute11 1979) )'-.. 1. 2.3.4.5. 6.7.8.9. 1. 382.376. 371. 366.361.356. 352. 348. 344.34. 2. 337. 333.33.327.323.32.318.315.312.39. 3. 37. 34. 32. 3.297.295.293. 291.289.287.4. 285.283.281. 279 o. 277.275.274. 272.27.269.5. 267. 266. 264.263.261.26.258.257.255.254.6.253. 251. 25. 249.248.246.245.244.243.242.7. 24. 239. 238.237. 236.235.234.233.232.231. 8. 23.229. 228. 227.226.225.224.223.222.221.9. 221. 22. 219.218 o. 217.216.216.215.214.213 )L..1. 2. 3.4.5.6.7.8.9 1.. 212. 25. 198.192.187.182.177.173.168. 165 2..161. 158. 154.151.149.146. 143. 141. 138. 136 3.. 134. 132. 13. 128.126.125.123. 121. 12.118 4.. 117. 115. 114.113.111.11. 19.18.16.15 5.. 14.13. 12.11.1.99.98.97.97.96 6..95.94.93. 92. 92. 91. 9. 9. 89.88 7.. 87.87. 86. 86. 85.84.84. 83. 82. 82 8.. 81.81.8.8.79.79.78.78.77. 77 9.. 76. 76. 75. 75. 74.74.74. 73. 73. 72 15

THE STATE OF HARVESTED THINNING STANDS By Risto Lilleberg Summary The state of thinning stands which had been harvested during the cutting season 1982/83 was studied using an inventory method based on systematic measurement. The results were compared with the Central Forestry Board directives on harvesting of thinning stands. The strip road width in stands where a medium sized forwarder had been used was 3. 4 m on average. In stands where a farm tractor with forest equipment had been used the strip road width was slightly narrower, an average of 3. 2 m. When a medium sized forwarder had been used, the strip road spacing was an average of 29 m, and for a farm tractor with forest equipment it was 27 m. The average area of the strip roads was 13.8 % of the total stand area when a medium sized forwarder had been used, and 14. % with a farm tractor with forestry equipment. According to the directives, the area of the strip roads when harvesting thinning stands may be at most 16 % of the total stand area. The amount of the residual growing stock exceeded by an average of 5 % the minimum set in the directives and all stands exceeded the limit of understocked stands. The basal area of the residual growing stock increased toward the centre of the area between the strip roads. This was due partly to the effect of the strip roads on 16 the basal area and partly to the unevenly selected trees to be cut. As to the even spacing of the residual growing stock, the selection made by a forest worker was no different from the selection made by the local forestry society. The number of residual stems was greatest along the edge of the strip road; hence, the directive on utilization of the growing area freed by the strip road had been observed in practice. Visible damage to stems and root collars was found in an average of. 5 % of the residual growing stock when a medium sized forwarder had been used. The figure for a farm tractor with forest equipment was.6 %. According to the study, the time of the year when the harvesting is done affects the damage both to the stands and the soil. Damage to the stands is also affected by the density of the residual growing stock, the difficulty of the terrain as well as the amount and the width of the strip roads. In order to minimize harvesting damage, the training of those responsible for planning and carrying out the harvesting of thinning stands and quality control of the results must be improved. Methods and machinery must be further developed.

ISBN 951-673-96-5 ISSN 356-7257