KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

28.10.1998 COM(1998) 605 KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE KAUPUNKIEN KESTÄVÄ KEHITTÄMINEN EUROOPAN UNIONISSA: TOIMINTAKEHYS

Kaupunkien kestävä kehittäminen Euroopan unionissa: Toimintakehys TIIVISTELMÄ Komissio antoi vuonna 1997 Kohti kaupunkien toimintaohjelmaa Euroopan unionissa - tiedonannon, jossa se esitti aikomuksensa tarkastella EU:n politiikkaa sen kaupunkeihin kohdistuvien vaikutusten kannalta ja parantaa politiikan yhdentämistä kaupunkien tasolla. EU:n toimielinten sekä aluepolitiikasta ja aluesuunnittelusta vastaavien ministerien reaktiot epävirallisissa kokouksissa ja organisaatioiden ulkopuolella ovat olleet hyvin myönteisiä ja komissiota on kehotettu jatkamaan toimintaansa tällä alalla. Useilla EU:n politiikoilla on niin merkittävä vaikutus kaupunkeihin, että EU:n on otettava se kaikessa toiminnassaan huomioon. Yhteisöllä on vastuu varmistaa, että yhteisön politiikoista tulee tehokkaampia ottaen huomioon entistä paremmin kaupunkialueiden mahdollisuudet ja niiden kohtaamat haasteet. Tämän toimintakehyksen avulla komissio pystyy entisestään tehostamaan perustamissopimuksessa määrättyjä politiikkojaan siten, että niissä otetaan entistä paremmin huomioon kaupunkeja koskevat kysymykset ja huolehtimaan siitä, että nämä politiikat helpottavat kaupunkien yhdentynyttä kehittämistä. Tarkoituksena ei ole ottaa käyttöön uusia kaupunkeja koskevia vastuualoja eikä suunnitella erityisiä kaupunkimääritelmiä tai -ratkaisuja Euroopan tasolla. Näiden on luonnollisesti löydyttävä paikallistasolta ja perustuttava kunkin jäsenvaltion yhteiskunnallisiin rakenteisiin. EU:n toimintakehyksellä kaupunkien kestäväksi kehittämiseksi pyritään entistä paremmin koordinoituun ja kohdennettuun yhteisön toimintaan kaupunkien ongelmien ratkaisemiseksi neljän toisistaan riippuvaisen poliittisen tavoitteen kautta. 1. Taloudellisen hyvinvoinnin ja työllisyyden parantaminen kaupungeissa Komissio korostaa rakennerahastojen tuen tehokkuuden parantamisen merkitystä siten, että aluesuunnitteluun otetaan mukaan selkeä kaupunkiulottuvuus. Komissio esittää myös, että rakennerahastoista tuetaan eri jäsenvaltioiden kaupunkialueiden välistä yhteistyötä yhteisten kehittämismahdollisuuksien edistämiseksi. Erityisesti korostetaan entistä voimakkaamman kaupunkiulottuvuuden kehittämistä työllisyyspolitiikkoihin lisäämällä paikallista osallistumista sekä tukemalla paikallisia työllisyys- ja kehittämisaloitteita. Kaupunkien asemaa innovaation ja taloudellisen kehityksen keskuksina lujitetaan. Komissio aikoo myös edistää liikennestrategioita, joiden avulla voidaan vähentää liikenteen ruuhkaantumista, ja tutkia keinoja kansallisen julkisen liikenteen sääntelykehyksen parantamiseksi. 2. Yhdenvertaiset mahdollisuudet, sosiaalisen osallisuuden edistäminen ja uudistaminen kaupunkialueilla Tulevaisuudessa uuteen Amsterdamin sopimukseen perustuvassa yhteistyössä syrjintää ja syrjäytymistä vastaan olisi tunnustettava näiden ongelmien erityinen keskittyminen kaupunkialueille. 2

Komissio ehdottaa, että uudistettaessa epäsuotuisia kaupunkialueita rakennerahastojen varoin omaksutaan taloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset sekä ympäristöä, liikennettä ja turvallisuutta koskevat näkökohdat yhdistävä lähestymistapa. Yhteydet vaikeuksissa olevien kaupunkialueiden sekä laajempien yhteiskunnallisten ja taloudellisten strategioiden välillä kaupunkien syrjäytymisen välttämiseksi ovat niin ikään merkittäviä. Komissio suunnittelee myös jatkuvaa tukea toisen mahdollisuuden tarjoavalle yleissivistävälle ja ammatilliselle koulutukselle. 3. Kaupunkiympäristön suojelu ja kohentaminen: kohti paikallista ja kokonaisvaltaista kestävää kehitystä Toimintakehyksessä korostetaan ympäristötoimia, jotka todennäköisimmin johtavat todistettaviin parannuksiin kaupunkialueilla ja joissa yhdistetään lukuisia yhteisöaloitteita, joilla on vaikutusta kaupunkiympäristön laatuun, mukaan luettuina kaupunkien energiahallinto, liikenne, jätteet, ilman laatu, vesi, melu ja saastunut maaperä. Lähestymistavassa tähdennetään yhdennettyä ympäristöhallintoa sekä rakennerahastojen osallistumismahdollisuuksia kestävämmän kaupunkiympäristön aikaansaamiseksi. Toimintakehyksessä painotetaan tarvetta laajentaa ekomerkintöjä ja ympäristöasioiden hallintasekä auditointijärjestelmiä julkisen ja yksityisen sektorin ympäristövaikutusten tehokkuuden parantamiseksi. Komissio korostaa energia-alan tuotteiden verotuksesta ilmaston suojelemiseksi tehdyn direktiiviehdotuksen merkitystä sekä kaupunkialueiden tehtävää tässä yhteydessä. 4. Hyvän kaupunkihallinnon ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien edistäminen On tarpeen yhdentää entistä voimakkaammin politiikkaa hallinnon eri tasojen ja politiikan eri alojen välillä. Myös kansalaisten vaikutusvaltaa ja osallistumista on lisättävä. Komissio suunnittelee tiedotus- ja koulutustoimia sekä sellaisten innovatiivisten kaupunkien kehittämisstrategioiden tukemista, joilla pyritään edistämään hyvää kaupunkihallintoa, kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia ja kaupunkien turvallisuutta. Se ehdottaa toimia kaupunkien oloja käsittelevän vertailevan tiedon parantamiseksi ja tukee jäsenvaltioiden käynnistämää Urban Exchange -aloitetta. Jokaisen neljän tavoitteen osalta komissio ehdottaa kaikkien niihin osallistuvien toimijoiden taitotiedon parantamista ja kannustaa toimijoiden välistä kokemusten vaihtoa. Viidennellä TTKpuiteohjelmalla on merkittävä asema tässä työssä. Seuranta Toimintakehyksestä keskustellaan lukuisten toimijoiden kanssa kaupunkifoorumissa, jonka komissio järjestää Wienissä 26. 27. marraskuuta 1998. Komissio parantaa tulevaisuudessa sisäisten yksiköidensä koordinaatiota kaupunkeja koskevissa kysymyksissä. Yksiköiden välinen työryhmä jatkaa EU:n politiikkojen ja välineiden kaupunkeihin kohdistuvien vaikutusten tarkastelua ja pyrkii edelleen lisäämään niiden tehokkuutta kaupunkien ja 3

integroinnin kannalta. Kehitteillä on myös laaja-alaisia toimia, joista vastaavat yhdessä useat alaa käsittelevät komission yksiköt. Komissio suunnittelee myös asiantuntijaryhmän perustamista käsittelemään toimintakehyksen täytäntöönpanon edistymistä ja neuvomaan komissiota tulevissa toimissa. Vuoropuhelua hallinnon kaikkien tasojen sekä muiden asiasta kiinnostuneiden tahojen edustajien kanssa voidaan järjestää avoimena keskusteluna sekä järjestämällä säännöllisesti kaupunkifoorumeja. Komissio tarkastelee toimintakehyksen täytäntöönpanon yleistä edistymistä taloudellisesta ja sosiaalisesta koheesiosta joka kolmas vuosi laadittavassa kertomuksessa. 4

SISÄLLYSLUETTELO 1. TAUSTAA 6 2. PERUSSYYT EU:N POLITIIKKOJEN TARKASTELEMISEKSI 7 3. TOIMINTAKEHYS 10 3.1. Taloudellisen hyvinvoinnin lujittaminen ja työllisyyden lisääminen kaupungeissa 12 3.1.1. Poliittiset tavoitteet 12 3.1.2. Toiminta 13 3.2. Yhdenvertaiset mahdollisuudet, sosiaali sen osallisuuden edistäminen ja uudistaminen kaupunkialueilla 17 3.2.1. Poliittiset tavoitteet 17 3.2.2. 3.2.2 Toiminta 18 3.3. Kaupunkiympäristön suojelu ja kohentaminen: kohti paikallista ja kokonaisvaltaista kestävää kehitystä 21 3.3.1. Poliittiset tavoitteet 21 3.3.2. Toimi 22 3.4. Hyvän kaupunkihallinnon ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien edistäminen 28 3.4.1. Poliittiset tavoitteet 28 3.4.2. Toiminta 29 4. SEURANTA 33 LIITE: EUROOPAN KAUPUNKIEN KOHTAAMAT HAASTEET

1. TAUSTAA Komissio antoi toukokuussa 1997 tiedonannon Kohti kaupunkien toimintaohjelmaa Euroopan unionissa (KOM(97)197) ja käynnisti näin laajan keskustelun kaupunkipolitiikoista herättäen EU:n toimielimien laajan mielenkiinnon. Aluepolitiikasta ja aluesuunnittelusta vastaavat ministerit olivat tyytyväisiä komission aloitteeseen. Euroopan parlamentti, alueiden komitea sekä talous- ja sosiaalikomitea antoivat lausuntonsa, joissa ne kehottivat komissiota lisätoimiin tällä alalla. Myös paikallistason yhdistykset ja yksittäiset kaupungit ovat suhtautuneet asiaan myönteisesti. Jatkaakseen ja kuvatakseen tätä keskustelua komissio päätti esitellä Euroopan unionin toimintakehyksen kaupunkien kestäväksi kehittämiseksi. Toimintakehys on ensimmäinen askel kohti tiedonannossa esitettyä sitoumusta kaupunkien kehittämiseen liittyvien yhteisön politiikkojen yhdentämisen kehittämiseksi sekä vahvistaa ja palauttaa Euroopan suurkaupungeille kuuluvat tehtävät sosiaalisen ja kulttuurisen yhdentymisen, taloudellisen hyvinvoinnin, kestävän kehityksen ja demokratian tyyssijoina. Toimintakehys perustuu aiempiin EU:n tasolla toteutettuihin kaupunkeja koskeviin aloitteisiin ja siinä otetaan myös huomioon kaupunkeja koskevan politiikan kannalta merkittävä viimeaikainen kehitys: Amsterdamin sopimuksessa, jossa asetetaan kestävä kehitys nimenomaiseksi EU:n tavoitteeksi, lujitetaan vaatimuksia politiikan yhdentämisestä sekä esitetään syrjinnän ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuminen uusina toimialoina. Agenda 2000 -asiakirja 1 sekä ehdotukset uusiksi rakennerahastoja koskeviksi asetuksiksi, joissa korostetaan vaikeuksissa olevia kaupunkialueita, paikallista kehittämistä ja yhteiskunnallista sopeuttamista sekä kehityksessä jälkeenjääneiden alueiden kasvua ja kilpailukykyä sekä entistä voimakkaampien liittymistä edeltävien strategioiden käyttöönottoa jäsenyyttä hakeneissa maissa. Vuonna 1997 toteutunut EU:n sitoutuminen Kioton pöytäkirjaan, joka hyväksyttiin ilmastonmuutoksia koskevan puitesopimuksen osapuolten välisen konferenssin kolmannessa istunnossa ja joka sisältää laillisesti sitovia tavoitteita kasvihuoneilmiöön liittyvien päästöjen vähentämiseksi ja rajoittamiseksi. EU ja sen jäsenvaltiot ovat osapuolina puitesopimuksessa ja aikovat olla osapuolina myös pöytäkirjassa. Viidennen ympäristön toimintaohjelman tarkistus 2, jonka mukaan tulee kehittää kaupunkialueisiin liittyvissä kysymyksissä kokonaisvaltainen lähestymistapa, jossa korostetaan erityisesti paikallisten viranomaisten tarvitsemaa tukea näiden pannessa täytäntöön ympäristöohjelmaa ja paikallista Agenda 21 -toimintaohjelmaa. Työllisyyden suuntaviivat 3 sekä kansalliset työllisyyttä koskevat toimintasuunnitelmat. 1 Agenda 2000 - Kohti vahvempaa ja laajempaa unionia Euroopan unionin tiedote, täydennysosa 5/97, 1997. 2 Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös 2179/98/EY, 24. 9.1998. 3 Neuvoston päätöslauselma 13200/97, 15.12.1997. 6

Ehdotus viidenneksi TTK-puiteohjelmaksi 4, johon kuuluu lukuisia alakohtaisia ohjelmia, jotka liittyvät kaupunkipolitiikkaan, avaintoimi Huomispäivän kaupunki ja kulttuuriperintö mukaan luettuna. Komission tiedonanto Kohti tietojen ja taitojen Eurooppaa 5, jossa ehdotetaan yhteisön opetusta, koulutusta ja nuorisoa koskevien ohjelmien uudelleenmuotoilua. Komission tiedonanto, jossa ehdotetaan eurooppalaista kulttuurin puiteohjelmaa 6 ajanjaksolle 2000 2004. Luonnos Euroopan aluekehityssuunnitelmaksi (ESDP), jossa korostetaan tasapainoisen ja polysentrisen kaupunkien kehittämisen tarvetta. 2. PERUSSYYT EU:N POLITIIKKOJEN TARKASTELEMISEKSI Euroopan kaupunkialueet ovat hyvin erilaisia. Noin 20 prosenttia eurooppalaisista asuu yli 250 000 asukkaan taajamissa, 20 prosenttia keskikokoisissa 50 000 250 000 asukkaan kaupungeissa ja 40 prosenttia asukasluvultaan 10 000 50 000 asukkaan kaupungeissa. Merkittävät erot taloudellisessa rakenteessa ja toiminnassa, yhteiskunnallisessa muodossa, väestön koossa sekä väestörakenteessa ja maantieteellisessä sijainnissa muokkaavat niitä haasteita, joita kaupunkialueet kohtaavat. Kansalliset erot perinteissä ja kulttuurissa, taloudellisessa suorituskyvyssä, oikeudellisissa ja institutionaalisissa järjestelyissä sekä julkisessa politiikassa vaikuttavat merkittävällä tavalla kaupunkeihin. Ei ole olemassa yhtä ainoata eurooppalaisen kaupungin mallia. EU:n laajentuminen johtaa uusien kaupunkien mukaan tulemiseen, ja näiden kaupunkien viime vuosikymmenten kehitykseen ovat vaikuttaneet hyvin erilaiset tekijät. Paikallishallinnon laatu säätelee kaupunkien kykyä käsitellä uusia haasteita. Huolimatta niiden välisistä eroista kaupunkeihin kaikkialla Euroopassa kohdistuu yhteinen kaupunkien kestävän kehityksen haaste, johon toiset kaupungit pystyvät vastaamaan paremmin kuin muut (haasteita kuvataan liitteessä I). Taloudellinen hyvinvointi ja työllisyys, yhteiskunnallinen sopeuttaminen sekä ympäristön suojelu ja parantaminen ovat toisiaan täydentäviä ja toisiaan tukevia tavoitteita. Kaupunkeja koskevissa toimintasuunnitelmissa on yhdistettävä toimia, joilla: parannetaan kaupunkien taloudellista elinvoimaa erityisesti kehityksessä jälkeenjääneillä alueilla tukemalla innovaatioita, lisäämällä tuottavuutta ja hyödyntämällä uusia työpaikkoja synnyttäviä aloitteita niin pienissä ja keskisuurissa kuin suuremmissakin kaupungeissa sekä edistämällä polysentrisen ja tasapainoisen eurooppalaisen kaupunkijärjestelmän kehittämistä, järjestetään tasapuolinen pääsy tuottavuuden ja kilpailukyvyn lisääntymisestä saataviin etuihin sekä vähennetään sosiaalista syrjäytymistä ja parannetaan turvallisuutta; 4 KOM(1998) 305 lopullinen. 5 KOM(1998) 563 lopullinen. 6 KOM(1998) 266 lopullinen. 7

syrjäytyminen turmelee niiden elämän, joihin se kohdistuu, ja vaarantaa sosiaalisen yhdentymisen ja kaupunkien kilpailukyvyn, kaupungeissa muokataan kehitystä ympäristön kannalta kestäväksi ja vältetään kehittämisen kustannusten aiheuttamia haittoja kaupunkien lähiympäristöön, niitä ympäröivään maaseutuun, alueisiin, koko planeettaan tai tulevien sukupolvien perintöön, kannustetaan innovatiivisia ja joustavia päätöksentekoprosesseja ja kaupunkien instituutioita, jotka laajentavat osallistumista ja yhdentävät yhteistyötoimia kaupunkien julkisella, yksityisellä ja yhteisön alalla aina yhteisön tasolta paikalliselle tasolle ja lisäävät nykyisten institutionaalisten prosessien ja voimavarojen välistä yhteisvaikutusta ja yhteistyötä. Tämä edellyttää toimintaa kaikilla hallinnon tasoilla. Vastuu toimista on pääasiassa jäsenvaltioilla sekä alueellisilla ja paikallisilla viranomaisilla. Yhteisön on kuitenkin myös kiinnitettävä huomiota kaupunkeja koskeviin asioihin kolmesta pääasiallisesta syystä: Ensinnäkin 80 prosenttia EU:n väestöstä asuu kaupungeissa *. Taloudellista, yhteiskunnallista ja demografista muutosta haittaavat ongelmat, energian ja luonnonvarojen liikakulutus sekä jätteiden ja saasteiden syntyminen ja luonnon- tai teknologisten katastrofien vaarat keskittyvät voimakkaimmin juuri kaupunkialueille. Samalla kaupungit ovat niihin keskittyneiden taloudellisten, fyysisten ja älyllisten voimavarojen vuoksi myös viestinnän, luovuuden, innovaation ja kulttuuriperinnön keskuksia. Ne ovat Euroopan talouden dynamoita, joiden avulla EU voi säilyttää merkittävän asemansa maailmantaloudessa ja kansainvälisessä yhteisössä; samalla ne tarjoavat myös mahdollisuuden luoda uusia työpaikkoja, ratkaista ympäristöongelmia ja tarjota kansalaisille korkealaatuista elämää. Niissä myös tuotetaan malleja, joilla on suuri merkitys maaseudulle. Kaupunkien moninaisuus ja erilaiset ominaispiirteet ovat merkittävä eurooppalaisen sivilisaation osatekijä. Toiseksi useilla EU:n politiikoilla on tosiasiassa kaupunkeihin niin merkittävä vaikutus, että EU ei voi olla ottamatta sitä huomioon. Yhteisön vastuulla on huolehtia siitä, että kaupunkeja koskevia yhteisön politiikkoja tehostetaan ottamalla entistä paremmin huomioon kaupunkialueiden kohtaamat haasteet ja niiden potentiaali. Tämä koskee erityisesti EU:n perustamissopimukseen perustuvaa taloudellista ja sosiaalista koheesiota koskevaa politiikkaa sekä ympäristönsuojelua. Amsterdamin sopimuksessa määrätään EU:n uusista toimista työllisyyden, syrjäytymisen torjunnan, syrjinnän poistamisen sekä turvallisuuden lisäämisen osalta oikeudellisen ja poliisialan yhteistyön avulla. Siinä myös edellytetään ympäristön ja kansanterveyden suojelemisen ottamista huomioon kaikissa yhteisön politiikoissa. EU käyttää merkittäviä taloudellisia varoja taloudellisen ja sosiaalisen koheesion lisäämiseksi, ja sille on suoraa etua yhä tehokkaammasta toiminnasta ja vastuu tästä. EU:n laajuiset alueelliset eroavaisuudet kuvastavat pääasiassa kaupunkien suhteellisia heikkouksia ja vahvuuksia. EU:n pyrkimykset eroavaisuuksien vähentämiseksi ovat tehokkaimpia silloin, kun ne kohdistuvat selkeästi kaupunkien kehittämistä koskeviin * Kaupunkien ja kaupunkialueiden tarkka määritelmä vaihtelee eri jäsenvaltioissa. Tässä asiakirjassa termejä käytetään muuttumattomina tarkoittamaan kaiken tyyppistä kaupunkiasutusta. 8

ongelmiin ja niissä hyödynnetään kaupunkien asemaa talouskasvun moottoreina ja innovaatiokeskuksina. Laajentumisen myötä taloudellisen toiminnan yhä suuremman keskittämisen ja nopeamman urbanisoitumisen paineet tulevat lisääntymään. EU:lla on tehtävänsä entistä tasapainoisemman eurooppalaisen kaupunkijärjestelmän kannustajana. Amsterdamin sopimuksen uusien työllisyyttä, syrjäytymistä ja syrjintää koskevien määräysten seurauksena kaupunkiulottuvuus on yhä enenevässä määrin sisällytettävä EU:n politiikkaan. Vaikka työllisyyspolitiikan merkittävimmät välineet ovat makrotaloudellinen ja yleinen työmarkkinoita koskeva politiikka, on yhä enemmän tunnustettu paikallisten voimavarojen merkitystä työpaikkojen luomiseksi kaupungeissa paikallisten kehittämis- ja työllisyysaloitteiden, julkisen ja yksityisen sektorin välisen kumppanuuden sekä pkyritysten tukemisen kautta. Laaja-alainen yhteiskunta on myös komission sosiaalisen toimintaohjelman olennainen toiminta-ala: sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen ja yhtäläisten mahdollisuuksien edistämiseen tähtäävien pyrkimysten tehokkuutta voidaan parantaa entistä paremmin kohdennetulla ja koordinoidulla lähestymistavalla kaupunkialueilla. Yhtenäismarkkinoiden asianmukainen toiminta edellyttää koko Euroopan alueella yhteisiä ympäristönormeja, joilla suojellaan sekä ympäristöä että kaupunkien asukkaiden elämän laatua ja terveyttä. EU:n politiikat ja ohjelmat tarjoavat kehyksen kansalliselle, alueelliselle ja paikalliselle toiminnalle; niillä on jo nyt vaikutusta kaupunkialueiden ja niiden lähialueiden ympäristöön, ja niiden avulla paikallishallinto ja aluehallinto saavat vastuuta ja mahdollisuuksia. Tietyt ympäristöongelmat, joita esiintyy kaupunkialueilla (esimerkiksi ilmansaasteet sekä altistuminen luonnonkatastrofeille tai teknologisille katastrofeille), ylittävät kansalliset rajat tai kansallinen, alueellinen tai paikallishallinto ei pysty ratkaisemaan niitä yksin vaan ne edellyttävät toimia yhteisön tasolla. Toiset ongelmat (kuten ympäristön melu) edellyttävät erityistä huomiota niiden ekosysteemeihin tai ihmisten terveyteen kohdistuvien haittojen laajuuden tai vakavuuden vuoksi. Tietyt ympäristöongelmat, kuten matalan tason otsonikeräytymät ja pohjavesivarojen liikakäyttö pikemminkin pahenevat kuin paranevat 7. Laajemmin ajateltuna EU:n kansainväliset ympäristöä koskevat velvoitteet - erityisesti YK:n ilmastonmuutoksia koskevan yleissopimuksen yhteydessä tehdyt uudet sitoumukset - ovat tuskin toteutettavissa ilman kaupunkialueisiin kohdistuvaa erityistä huomiota. Kaikilla näillä aloilla EU:n politiikoilla on erityistä merkitystä kaupunkialueille ja eurooppalaisen ja kansainvälisen vastuun lisäksi kaupungeilla voi olla merkittävä asema perustamissopimuksessa vaalittujen tavoitteiden saavuttamisessa. EU:lla on myös tehtävänsä yhteistyön ja verkostoitumisen edistämisessä useiden sellaisten yhteisön politiikkojen yhteydessä, joihin liittyy toimia ja toimielimiä kaupunkialueilla kaikkialla unionissa. EU:lla on hyvä asema määrittää ja levittää kokemuksia jäsenvaltioissa syntyvistä uusista poliittisista lähestymistavoista, sekä tukea parhaiden käytäntöjen mallien kehittämistä. Yhteisö pyrkii jo nyt merkittävällä tavalla tähän useilla aloilla, joita ovat muun muassa taloudellinen ja sosiaalinen koheesio, opetus, koulutus ja elinikäinen oppiminen, tutkimus ja kehittäminen, tiedotus ja viestintä, yritysten kehittäminen ja yrittäjyys, ympäristö, liikenne ja kulttuuri. Kaupunkiulottuvuuden entistä selkeämpi tunnustaminen näissä pyrkimyksissä ja entistä parempi koordinaatio voivat entisestään lisätä niiden merkitystä ja yhteisvaikutusta kaupunkien kestävässä kehittämisessä. 7 Euroopan ympäristövirasto, Euroopan ympäristö: toinen arviointikertomus, 1998. 9

Kolmanneksi toissijaisuusperiaatteen mukaisesti on tärkeää huolehtia siitä, että EU:n politiikassa ja toiminnassa pyritään yhä toimivampien ratkaisujen löytämiseen kaupunkien ongelmiin ja että EU:n tason säännöt ja käytännön toimet eivät haittaa hyvää kaupunkihallintoa. Perinteiset alakohtaiset lähestymistavat sekä toimivallan ja vastuiden hajautuminen lukuisten eri hallinnon tasojen välillä heikentävät yhdennettyjen lähestymistapojen kehittämistä kaupunkihallintoon, joka on olennaista monimutkaisten ja toisiinsa liittyvien ongelmien ratkaisemisessa, sekä kaupunkien potentiaalin maksimoimista. Tämä heikentää paikallisen tason ongelmanratkaisukykyä. Myös kansalaisilla on osuutensa toteutettavana. Kaikilla EU:n kansalaisilla ja asukkailla on oikeus avoimeen vastuulliseen ja tehokkaaseen kaupunkihallintoon sekä oikeus vaikuttaa siihen tapaan, jolla heidän ympäristöään ja kaupunkeja hallitaan. Myös kansalaiset jakavat vastuun Euroopan kaupunkialueiden kehittämisestä ympäristön kannalta yhä kestävimmiksi paikoiksi asua ja tehdä työtä. Hyvä kaupunkihallinto ja paikallinen toiminta ovat merkittäviä tekijöitä kestävää kehitystä koskevien EU:n politiikkojen ja kansainvälisten sitoumusten tehokkaan täytäntöönpanon kannalta Agenda 21 ja Habitat II -sopimusten mukaisesti. 3. TOIMINTAKEHYS Komissio seuraa aktiivisesti EU:n politiikkojen ja välineiden vaikutuksia kaupunkeihin ja pohtii sitä, kuinka niitä voitaisiin toteuttaa ja koordinoida vieläkin paremmin. Tässä osassa kuvataan niitä toimia, joita Euroopan komissio aikoo toteuttaa saadakseen kehitettyä strategisen, yhdennetyn ja viime kädessä entistäkin kestävämmän lähestymistavan kaupunkeja koskeviin kysymyksiin. Komissio jatkaa sen tutkimista, mitä muita toimia voitaisiin toteuttaa tämän asian hyväksi tulevaisuudessa. Monet nykyiset politiikat ja välineet vaikuttavat kaupunkeja koskeviin kysymyksiin. Tämän suunnitelman avulla Euroopan komissio ottaa askeleen eteenpäin lisätäkseen perustamissopimuksessa esitettyjen EU:n politiikkojen ja välineiden tehokkuutta siten että niissä otetaan entistä paremmin huomioon kaupunkeja koskevat kysymykset ja huolehtimalla siitä, että niitä voidaan hyödyntää yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen. Jotkut nykyisistä välineistä edellyttävät mukauttamista. Tietyillä aloilla on tarpeen kehittää uusia välineitä täydentämään jo käytettävissä olevia välineitä. Esitettyjä toimia ohjaavat erityisesti seuraavat periaatteet: toissijaisuus, yhdentyminen, kumppanuus, ympäristön kannalta kestävä kehitys, markkinatehokkuus. Erityisten kaupunkeja koskevien määritelmien ja ratkaisujen on perustuttava paikallisiin analyyseihin ja strategiseen suunnitteluun jokaisen jäsenvaltion institutionaalisessa kehyksessä. Toissijaisuus merkitsee päätösten tekemistä mahdollisimman alhaisella tasolla. EU:n toimet kaupunkialueilla ovat kaikkein tehokkaimpia, jos ne täydentävät kansallisia, alueellisia ja paikallisia toimia ja tuovat eurooppalaista lisäarvoa. EU:n olisi toteutettava sellaisia toimia, joita ei voida toteuttaa alhaisemmalla tasolla yhtä tehokkaasti ja samoilla kustannuksilla. Yleisesti sen tulisi muokata EU:n politiikkojen kehystä herkäksi reagoimaan kaupunkien tarpeille sekä luoda välineitä, joita kaupungit voivat hyödyntää omaksi edukseen. Sen tulisi myös kannustaa jäsenvaltioita soveltamaan toissijaisuusperiaatetta. Osallistuminen, vastuullisuus ja paikalliset voimavarat ovat välttämättömiä edellytyksiä toissijaisuusperiaatteen tehokkaalle soveltamiselle. 10

Useat kaupunkialueille ominaiset ongelmat ovat moniulotteisia ja niiden juuret ovat julkisen sektorin toiminnan epäyhtenäisyydessä, joka on sekä vertikaalista eri hallinnon tasojen välillä että horisontaalista politiikan eri alojen välillä. Kansallinen tai EU:n politiikka voi toimia katalysaattorina tiiviille yhteistyölle kehittämisen taloudellisten, yhteiskunnallisten, kulttuuristen, liikennettä, teknologiaa tai ympäristöä koskevien aiheiden kanssa työskentelevien virastojen välillä kaupunkien, paikallisen tai alueellisen hallinnon tasolla. Kaupunkien viranomaisten laajempi pääsy kaupunkeja koskevien EU:n politiikkojen muotoiluun ja täytäntöönpanoon on myös tärkeää. Kumppanuutta tarvitaan, koska yksittäiset hallinnolliset yksiköt tai virastot eivät pysty yksinään ratkaisemaan monimutkaisia kaupunkien ongelmia. Ongelmanratkaisu on jaettua vastuuta, joka edellyttää kaikkien osallisten toimintaa. Paikallisella tasolla on tärkeää saada kansalaiset, yksityinen sektori sekä yhteisöt mukaan toimintaan, sillä tällä varmistetaan että kaikkien toimijoiden toiveet otetaan huomioon, että niiden paikallisten edunsaajien, joihin toiminta kohdistuu, tarpeet täytetään, että kaikki käytettävissä olevat varat käytetään ja että yhteisiä asioita ja sitoutumista tuetaan yhä perustellummalla toiminnalla ja tehokkuudella. EU:n kaupunkien kehittämistä koskevien toimien tulisi olla ympäristön kannalta kestävän kehityksen periaatteen mukaisia. Nykypäivän tarpeiden täyttäminen vaarantamatta tulevien sukupolvien mahdollisuuksia täyttää omat tarpeensa edellyttää varovaista lähestymistapaa, luonnonvarojen tehokasta käyttöä sekä syntyvän jätteen ja saasteiden määrien minimoimista ekosysteemit huomioon ottavalla tavalla. Toimintaa, jolla on epäsuotuisia vaikutuksia ympäristöön, on rajoitettava esimerkiksi soveltamalla saastuttaja maksaa - periaatetta. Ympäristövaikutuksia voidaan vähentää samalla kun ympäristön laadun ja sosiaalisten, taloudellisten ja elämän laatua koskevien parannusten välisiä yhteyksiä lujitetaan kaupungeissa. Markkinatehokkuuden periaate korostaa tarvetta käyttää mahdollisimman laajasti markkinoiden mekanismeja kaupunkialueiden ja -järjestelmien taloudellisen potentiaalin sekä uusien taloudellisten suuntausten ja sosiaalisten mieltymysten kehittämisessä. Samaan aikaan on kuitenkin usein toteutettava toimia markkinoiden toimiessa puutteellisesti; esimerkiksi kielteiset seuraukset jakelusta tai tehoton hinnoittelu. Näiden periaatteiden tukemana EU:n toimet voivat toteutua tai yhdistyä monessa eri muodossa: politiikan kehittäminen, mukaan lukien tarvittaessa lainsäädäntö yhteisön toimivaltaan kuuluvilla aloilla, toimet, joilla pyritään vaikuttamaan markkinoihin; rahoitus, erityisesti rakennerahastojen kautta, kaupunkeja koskevaa politiikkaa ja sen välineitä koskevan taitotiedon kehittäminen sekä kokemusten vaihto kaupunkeja koskevan politiikan ja hallinnon parantamiseksi. Seuraavissa luvuissa ehdotetut toimet on ryhmitelty neljän toisistaan riippuvaisen poliittisen tavoitteen mukaan: taloudellisen hyvinvoinnin lujittaminen ja työllisyyden lisääminen kaupungeissa, tasa-arvon, yhteiskunnallisen sopeuttamisen ja uudistamisen edistäminen kaupunkialueilla, kaupunkiympäristön suojeleminen ja parantaminen: kohti paikallista ja yleistä kestävää kehitystä, myötävaikuttaminen hyvään kaupunkihallintoon ja paikalliseen vaikutusvaltaan. 11

Koska nämä tavoitteet ovat riippuvaisia toisistaan, toimet voivat usein olla luonteeltaan monitavoitteisia. Esimerkiksi rakennerahastoista rahoitetuissa toimissa kaupunkien talouskasvun edistämiseksi ja alueellisten erojen vähentämiseksi tulisi myös pyrkiä suojelemaan ja parantamaan kaupunkiympäristöä sekä tukemaan sosiaalista koheesiota. Kaupunkiympäristön laadun parantamiseen tähtäävissä toimissa olisi myös pyrittävä tukemaan kaupunkien houkuttelevuutta ja niissä toimivien yritysten kilpailukykyä. Liikenteen kestävään kehitykseen liittyvät toimet, jotka tukevat kaupunkien taloutta, myötävaikuttavat myös yhteiskunnalliseen sopeuttamiseen ja kaupunkiympäristön parantamiseen. Vaikka toimintakehys koskee pääasiassa EU:ta sen nykyisessä kokoonpanossa, siinä kannustetaan voimakkaasti myös jäsenyyttä hakeneiden maiden osallistumista (esimerkiksi opetusta ja koulutusta koskeviin ja nuorten Eurooppa -ohjelmiin, LIFE- ja SAVEohjelmiin, sekä TTK-puiteohjelmaan). 3.1. Taloudellisen hyvinvoinnin lujittaminen ja työllisyyden lisääminen kaupungeissa 3.1.1. Poliittiset tavoitteet Yhtenäismarkkinat sekä talous- ja rahaliitto ovat taloudellinen perusta, joka takaa Euroopan kaupunkien kukoistuksen. Tämän alan EU:n erityisten toimien olisi erityisesti myötävaikutettava seuraaviin tavoitteisiin: kaupunkien aseman lujittaminen alueellisen talouskasvun, tuottavuuden ja työllisyyden keskuksina selkeän yhdennetyn kaupunkisuunnittelun avulla; polysentrisen ja tasapainoisen kaupunkijärjestelmän tukeminen 8 sekä kaupunkien välinen yhteistyö, monimuotoisen, joustavan ja kilpailukykyisen kaupunkien talouden tukeminen korostaen erityisesti inhimillistä pääomaa, innovaatiota, yrittäjyyttä ja pk-yritysten kehittämistä matkailuala mukaan luettuna. Näitä tukevia tekijöitä ovat tehokkaat liikenne-, viestintä- ja suunnittelujärjestelmät, miellyttävä luonnonympäristö ja fyysinen ympäristö, yritysten hyvät ympäristösuoritukset, sosiaalisesti ja kulttuurisesti laadukas elämä sekä houkutteleva kaupunki-ilmapiiri, kaupunkialueiden taloudellista suorituskykyä koskevan tiedon ja kokemuksen keräämisen tukeminen suorituskyvyn piilevät edellytykset, yhteisön politiikan vaikutukset ja hyvät kaupunkien hallinnolliset käytännöt mukaan luettuna. 3.1.2. Toiminta EU:n tärkeimmät välineet tällä alalla ovat rakennerahastot. Rakennerahastojen rahoituksen käytössä olisi selkeämmin suuntauduttava kaupunkeihin alueellisen talouskasvun ja innovaation keskuksina. Paikallinen kapasiteetti luoda uusia työpaikkoja kaupunkialueilla 8 Polysentriseen ja tasapainoiseen eurooppalaiseen kaupunkijärjestelmään sisältyy hajautettu aluekehitys, jossa on useita merkittäviä kaupunkikeskuksia Euroopan tasolla sekä suuri määrä dynaamisia kaupunkeja ja kaupunkikeskuksia tasaisesti ympäri Eurooppaa, myös syrjäisillä seuduilla ja maaseudulla. Tällaisen järjestelmän perustaminen on jäsenvaltioiden ja komission yhdessä kehittämän Euroopan aluekehityssuunnitelman luonnoksen keskeinen poliittinen suuntaus. 12

on hyvin tärkeää, ja se olisi otettava selkeämmin huomioon työllisyyspolitiikan muotoilussa. Yhteisön vastuulla on myös asianmukaisen kilpailuympäristön takaaminen, ja yhteisö voi vaikuttaa merkittävällä tavalla kaupunkien välisen yhteistyön kehittämiseen sekä hyviä toimintatapoja ja käytäntöjä koskevan taitotiedon kehittämiseen. Toimi 1: Rakennerahastojen tuen selkeä kaupunkisuunnittelu Komissio on ehdottanut rakennepolitiikkojen osalta ajanjaksolle 2000 2006 yhteensä 286,3 miljardin euron määrärahoja (vuoden 1999 hinnoissa). Näistä noin 2/3 osoitettaisiin tavoitteen 1 alueille ja 21 miljardia euroa koheesiorahastolle. Lisäksi 46,9 miljardia osoitetaan jäsenyyttä hakeneille maille ja niistä 7,3 miljardia ohjataan liikenteen ja ympäristön alan liittymistä valmistelevan välineen kautta (ISPA). Ottaen huomioon kaupunkien ratkaisevan aseman alueellisessa kehityksessä ja EU:n alueelliset eroavaisuudet, on aluepolitiikan tehokkuuden kannalta tärkeää, että rahoitus liittyy entistä selkeämmin alueiden kaupunkien tarpeisiin ja potentiaaliin. Tämä voi toteutua ottamalla rakennerahastojen suunnittelussa selkeästi käyttöön kaupunkiulottuvuus. Tämä lisäisi myös oikeutusta ja paikallista vastuullisuutta ottamalla paikalliset päätöksentekijät mukaan ja laajentamalla kumppanuutta. Menneisyydessä kaupunkiulottuvuuden sisällyttäminen rakennerahastojen rahoituksen pääosaan on ollut pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Yhteisön URBAN- hankkeessa ja kaupunkeja koskevissa pilottihankkeissa korostettiin yhdennetyn kaupunkeja koskevan toiminnan merkitystä, ja ne ovat kiinnostaneet laajasti kaupunkien ja yhteisöjen viranomaisia, Euroopan parlamenttia ja alueiden komiteaa. Komission esittämiin luonnoksiin rakennerahastoja koskevista asetuksista sisältyy tärkeimmät välineet tämän käytännön yleistämisestä mukaan lukien kumppanuuden laajentaminen paikallisiin viranomaisiin ja yhteiskunnallis-taloudellisiin elimiin. Kaupunkiulottuvuuden selkeä sisällyttäminen rakennerahastojen suunnitteluun tulee olemaan osa niitä suuntaviivoja, jotka komissio aikoo antaa jäsenvaltioille rahastojen käytöstä. Yleisesti se on saavutettavissa edistämällä yhdennettyjen kaupunkien kehittämistoimien valmistelua ja täytäntöönpanoa. Yhdennettyjen kaupunkien kehittämistoimien tarkoituksena on olla olennainen osa kehityssuunnitelmia, yhteisön tukikehyksiä, yhtenäisiä suunnitteluasiakirjoja, toimintaohjelmia ja suunnittelua koskevaa lisäosaa, rakennerahastoja koskevista yleisistä määräyksistä esitetyn asetusehdotuksen 14 artiklan mukaisesti. Niitä ei ole tarkoitettu vaihtoehtoisiksi asiakirjoiksi alueellisille ohjelmille, vaan merkittäviksi lisätekijöiksi. Aluesuunnitelmat ja toimintaohjelmat voisivat näin viitata selkeästi kehitysongelmiin, alueen pääasiallisten kaupunkialueiden potentiaaliin ja tavoitteisiin. Tämän vuoksi ne olisivat enemmän kuin alueellisen toiminnan pelkästään alakohtaista muotoilua; niissä tulisi esittää selkeä yhdennetty toimenpidepaketti näille kaupunkialueille osana alueellista strategiaa. Niissä olisi myös määritettävä asianmukaiset kumppanit, nykytilannetta koskevat tiedot ja valvonnan indikaattorit. Edellä esitettyjen tavoitteiden (3.1.1) mukaisesti yhdennetyissä kaupunkien kehittämistoimissa voidaan yhdistää toimenpiteitä, myötävaikuttaa monimuotoiseen ja joustavaan paikalliseen talouteen, inhimillisen pääoman kehittämiseen ja paikalliseen työllisyyteen, kaupunkiympäristön parantamiseen (kestävät liikennejärjestelmät, uusiutuvat energialähteet ja järkiperäinen energiahallinto mukaan luettuina; näillä kaikilla on merkitystä myös uusien työpaikkojen luomisessa), historiallisten keskusten uudistamiseen 13

sekä kaupunki-infrastruktuurien ja teknologian kehittämiseen. On korostettava kaupunkien rakenteen uudistamista ja lujittamista sekä alueiden sisäisten kaupunkialueiden ja kaupunkien ja maaseudun alueiden välisten monimuotoisen käytön ja täydentävyyden huomioimiseen. Kaupunkialueiden uudistamisen tukemisen sellaisena kuin se on kuvattu tämän toimintakehyksen luvussa 3.2.2 tulisi tarvittaessa olla olennainen osa yhdennettyjä kaupunkien kehittämistoimia. Vastuu yhdennettyjen kaupunkien kehittämistoimien täytäntöönpanosta voidaan usein jakaa kansallisten, alueellisten ja paikallisten hallinnon tasojen kesken jäsenvaltion institutionaalisesta rakenteesta riippuen. Näin toimilla voidaan myös myötävaikuttaa vertikaaliseen yhdentymiseen. Komissio edellyttää jäsenvaltioiden käyttävän yleisiä tukia ensisijaisena kaupunkien yhdennettyjen kehittämistoimien rahoitusmuotona. Rakennerahastojen tuen selkeä kaupunkisuunnittelu voi auttaa parantamaan yhteisön toimien koordinointia Euroopan laajuisten verkkojen yhteydessä. On kiinnitettävä huomiota kaupunkeihin, jotka eivät kuulu välittömästi Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon, sekä paikallisen ja alueellisen liikenteen yhteyksien kansalliseen verkkoon ja Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon tukemiseen ottaen huomioon kestävän kehityksen periaate ja pääsy kaupunkeihin. Euroopan laajuisten liikenneverkkojen ja paikallisten alueiden välisille yhteyksille, joissa suositaan liikennevälineiden yhdistämistä ja myötävaikutetaan kestävien kaupunkien liikennejärjestelmien syntymiseen, voidaan myöntää tukea EAKR:sta ja koheesiorahastosta. Myös ISPA:n tukea tällaisille järjestelmille tarvitaan erityisesti jäsenyyttä hakeneiden maiden kaupunkien valtaisan saasteongelman vuoksi. Tukea voidaan myöntää myös Euroopan laajuisille televiestintäverkoille, jotka auttavat hyödyntämään käyttäjiin suuntautuneita lisäarvopalveluja, jotka ovat erittäin tärkeitä kaupunkien kehittämisen kannalta. Suuntaviivoissa huolehditaan jo verkkojen ja kaupunkialueiden välisestä yhteentoimivuudesta. Yhdennetyt kaupunkien kehittämistoimet myötävaikuttavat myös Euroopan investointipankin (EIP) myöntämien lainojen ja rakennerahastojen tuen väliseen yhteisvaikutukseen. Komissio tulee tarkastelemaan täydentävyyden kehittämistä edelleen. EIP tukee jo nyt investointeja kaupunkien uudistamissuunnitelmiin sekä kaupunkien lippulaivahankkeisiin ja kaupunkien liikennejärjestelmiin ja ympäristön laatuun, yhteiskunnan asumispalvelut mukaan luettuina. EIP:n erityinen Amsterdamin toimintaohjelma tarjoaa varoja myös pitkän ajanjakson sijoituksiin opetuksen, koulutuksen ja terveyden alalla. Yhdennettyjä kaupunkien kehittämistoimia voidaan käyttää myös yhteisvaikutuksen luomiseen muiden EU:n pyrkimysten sekä kansallisten, alueellisten ja paikallisten toimien kanssa. Toimi 2: Työllisyyspolitiikan vahvempi kaupunkiulottuvuus Komissio antoi vuonna 1995 tiedonannon Eurooppalainen strategia paikallisen kehityksen ja työllisyysaloitteiden kannustamiseksi. Se on siitä lähtien edistänyt aktiivisesti nykyistä voimakkaampaa paikallista osallistumista työllisyyspolitiikkaan. Paikallisten aloitteiden merkitys on todettu myös työllisyyden suuntaviivoissa ja sitä on edelleen lisätty. Kaupunkitason toiminta on olennaista työllisyyden suuntaviivojen kaikkien neljän pilarin yhteydessä (työllistettävyyden parantaminen, yrittäjyyden kehittäminen, yritysten ja niiden 14

työntekijöiden sopeutumiskyvyn edistäminen, yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevien toimintatapojen lujittaminen). Yrittäjyyden kehittämistä koskevan pilarin yhteydessä jäsenvaltiot ovat sitoutuneet tutkimaan toimenpiteitä yhteiskunnan talouden paikallisella tasolla sekä sellaisten uusien toimintojen yhteydessä, jotka liittyvät tarpeisiin, joita markkinat eivät vielä tyydytä, luotavien työpaikkojen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi kokonaisuudessaan sekä tutkimaan mahdollisia esteitä tällaisille toimenpiteille tarkoituksena vähentää niitä. Joulukuussa 1998 Wienissä kokoontuvan Eurooppa-neuvoston odotetaan vahvistavan tämän lähestymistavan. Luxemburgissa pidetyn työllisyyttä käsitelleen huippukokouksen päätelmien mukaisesti ja jouduttaakseen Amsterdamin sopimuksen uuden työllisyyttä käsittelevän luvun täytäntöönpanoa komissio aikoo antaa taloudellista tukea kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihdolle ja pilottihankkeille tällä alalla. Kaupunkiulottuvuus on merkittävä ulottuvuus. Myös alueellisia työllisyyssopimuksia sovelletaan usein kaupunkikehyksessä ja komissio tukee tulevaisuudessa sopimuksia koskevaa jäsenvaltioiden välistä oppimista. Paikallisen kehittämisen ja työllisyysaloitteiden tukeminen on myös merkittävä osatekijä Euroopan sosiaalirahastoa koskevaa asetusluonnosta, mukaan luettuna henkilöresursseja koskeva yhteisöaloite (toimi 7). Toimi 3: Tuki Euroopan tietokeskukset Uuden opetusta ja koulutusta koskevan yhteisön toimintaohjelman yhteydessä tuetaan Euroopan tietokeskuksia inhimillisen pääoman ja tiedon kehittämiseksi kaupunkialueilla. Osana koordinoitua EU:n ohjelmaa nämä tietokeskukset kykenevät yhdistämään voimavaroja ja pyrkivät verkoston kautta huolehtimaan siitä, että yksittäiset keskukset saavat käyttöönsä parhaat käytettävissä olevat käytännöt mukaan luettuna informaatio- ja viestintäteknologian soveltaminen oppimiseen. Edistääkseen heikompien ja vahvempien kaupunkien välistä vaihtoa EU:ssa komission ja jäsenvaltioiden on huolehdittava asianmukaisista yhteyksistä näiden keskusten ja rakennerahastoista myönnettävän tuen välillä kaupunkien yhdennettyjen kehittämistoimien yhteydessä (toimi 1). Toimi 4: Kaupunkien välisen yhteistyön edistäminen Komissio aikoo myös vaalia eri jäsenvaltioiden kaupunkialueiden välistä yhteistyötä ehdottamansa uuden rajat ylittävän, jäsenvaltioiden ja alueiden välistä yhteistyötä koskevan yhteisöaloitteen yhteydessä, jolle se on ehdottanut EAKR:n rahoitusta vuodesta 2000 alkaen. Yhteistyö koskee erityisesti yhteisten rajat ylittävien ja alueiden välisten kaupunkien kehittämisstrategioiden ja suunnittelun lähestymistapojen kehittämistä ja täytäntöönpanoa. Tämän aloitteen yhteydessä tuetaan myös EU:n toimijoiden ja jäsenyyttä hakeneiden maiden kaupunkikeskusten välistä verkostoitumista ja ryhmittymistä PHARE:n tai rajat ylittävän yhteistyöohjelman kautta. Toimi 5: Houkuttelevan kaupunkiliikenteen edistäminen Kaupunkien liikennestrategioissa on tarkasteltava liikenteen ruuhkaantumisen vaikutuksia kaupunkien tehokkuuteen ja yksilön hyvinvointiin, toisin sanoen niitä tapoja, joilla henkilöautojen liikakäyttö lisää kaupunkien leviämistä ja heikentää niiden henkilöiden liikkuvuutta, joilla ei ole käytössään henkilöautoa, sekä saasteen ja melun vaikutuksia 15

ympäristöömme. Näiden ongelmien ratkaisemiseksi kaupungit tarvitsevat yhdennetyn lähestymistavan julkisen liikenteen, pyöräilyn, kävelyn ja yhteiskyytien käytön edistämiseksi. Tämän osalta taloudellisilla välineillä on merkittävä asema, esimerkiksi kaupunkien tiemaksuilla tarvittaessa. Kansalaisten verkoston kehittäminen - tiedonannossaan (KOM(98) 431) komissio esitti työohjelmansa viranomaisten, liikenteenharjoittajien ja liikenteen käyttäjäryhmien toiminnan käynnistämiseksi ja tukemiseksi tällä alalla. Houkutteleva kaupunkiliikenne edellyttää myös, että kaupunkien viranomaiset arvioivat minkä tyyppistä ja asteista julkista liikennettä alueella tarvitaan, hoitavat (ja maksavat) sellaiset palvelutasot, jotka eivät ole taloudellisesti kannattavia, tekevät yhteistyötä liikenteenharjoittajien kanssa uudentyyppisten palveluiden kehittämiseksi ja turvatakseen laadun, yhdentymisen ja hankintojen laadun. Liikenteenharjoittajien ja viranomaisten väliset selkeät sopimukset, joihin kuuluu myös laatutavoitteet, ovat olennaisia. Komissio tutkii parhaillaan, kuinka kansallista julkista liikennettä koskevaa sääntelykehystä voitaisiin päivittää sen takaamiseksi, että kaikki osapuolet mukaan luettuina paikalliset viranomaiset, liikenteenharjoittajat sekä käyttäjäryhmät saisivat mahdollisimman suuren hyödyn. 16

Toimi 6: Taitotiedon kehittäminen ja kaupunkien taloudellista suorituskykyä koskevien kokemusten vaihto. Viidennen TTK-puiteohjelman yhteydessä toteutettavat tutkimukset ovat olennaisia kaupunkien tuottavuuden, työllisyyden ja talouskasvun parantamiseksi. Kaupunkia korostetaan ensimmäistä kertaa puiteohjelman merkittävänä aiheena avaintoimessa Huomispäivän kaupunki ja kulttuuriperintö. Huomispäivän kaupunki ja kulttuuriperintö -toimen tavoitteena on edistää Euroopan kaupunkien kestävää taloudellista kehittämistä ja kilpailukykyä luotettavilla ja edullisilla palveluilla. Erityisesti korostetaan kaupunkeja koskevien kysymysten koko kirjon yhdentämistä mukaan luettuina taloudellinen kehittäminen, kilpailukyky ja työllisyys, rakennusvarojen tehokkuus sekä kaupunkiliikenteen tehokkuus (katso myös toimet kohdissa 3.2.2, 3.3.2 ja 3.4 2). Muut kaupunkialueita koskevat tutkimukset toteutetaan ohjelmasta kilpailukykyinen ja kestävä kehitys, avaintoimessa tuotteet, prosessit ja organisaatio sekä avaintoimessa maaliikenne ja merkkiteknologia joka tukee merkittävien ajoneuvoteknologian ja koneenrakennustekniikan käsitteiden kehittämisessä, vahvistamisessa ja esittelyssä. Komissio aikoo myös toteuttaa useita tutkimuksia kaupunkialueiden kilpailukykyyn ja taloudelliseen kehittämiseen liittyvillä aloilla. Nämä tutkimukset koskevat muun muassa EU:n ja jäsenyyttä hakeneiden maiden kaupunkialueiden taloudellisen suorituskyvyn ja työllisyyttä koskevan suorituskyvyn tekijöitä, paikallisia ja alueellisia verotusjärjestelmiä, Euroopan laajuisten verkkojen vaikutuksia kaupunkeihin, erityisesti heikommin kehittyneillä alueilla ja jäsenyyttä hakeneissa maissa, rahoituslaitosten asemaa ympäristön kannalta järkevän pk-yritysten yrittäjyyden helpottamiseksi sekä yritysten perustamista kaupunkialueilla. Kulttuurin kehitys ja kulttuuriperintö ovat ratkaisevassa asemassa kaupunkien elinvoimaisuuden ja taloudellisen suorituskyvyn kannalta. Ne tukevat osaltaan kaupunkien identiteetin kehitystä ja henkistä pääomaa. Komissio rahoittaa Rafael-ohjelman kautta kokemusten vaihtoa kaupunkien houkuttelevuuden ja kilpailukyvyn parantamista kulttuurin kehittämisen avulla koskevien suunnitelmien osalta. Edellä mainitussa tutkimuksessa tuetaan tätä toimintaa. Harrastus- ja vapaa-ajan toiminnasta ja liikematkailusta on tullut entistä merkittävämpiä aloja kaupunkialueiden taloudellisen hyvinvoinnin ja työllisyyden kannalta. Komissio tukee myös kaupunkimatkailua koskevien kokemusten vaihtoa tavoitteenaan lisätä kaupunkien kykyjä ohjata matkailijoiden liikkuvuutta osana kaupunkien kestävää kehittämistä koskevia strategioita. 3.2. Yhdenvertaiset mahdollisuudet, sosiaalisen osallisuuden edistäminen ja uudistaminen kaupunkialueilla 3.2.1. Poliittiset tavoitteet Tähän otsikkoon liittyvät poliittiset tavoitteet ovat yhtäläisten mahdollisuuksien, yhteiskunnallisen ja taloudellisen yhdentymisen edistäminen, matalapalkkaisten, syrjittyjen ja muiden sosiaalisesti hyljeksittyjen ryhmien asuin- ja työolojen parantaminen kaupungeissa sekä vaikeuksissa olevien kaupunkialueiden uudistamisen tukeminen. EU:n toimilla olisi tuettava erityisesti seuraavien tavoitteiden saavuttamista: 17

Työllistettävyyden ja osallisuuden laajentaminen erityisesti pitkäaikaistyöttömien, syrjäytyneiden nuorten, yksinhuoltajien perheiden sekä etnisten ja rodullisten vähemmistöjen ja muiden taloudellisesti tai sosiaalisesti syrjäytyneiden osalta. Riittävien, helposti saatavien ja kohtuullisesti hinnoiteltujen peruspalveluiden tarjoaminen erityisesti työllisyyden, opetuksen ja koulutuksen, terveydenhuollon, energian, liikenteen ja viestinnän aloilla sekä poliisitoiminnan ja oikeuden aloilla syrjäytymiseen liittyvien ongelmien ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. Talouden kehittämisen ja työllisyyden tukeminen erityisesti tukemalla yritysten perustamista, huolehtimalla asianmukaisista perusrakenteista sekä neuvonta- ja muista tukipalveluista jo olemassa oleville liikeyrityksille ja yhteisöllisille yrityksille. Fyysisen ympäristön parantaminen, saasteiden vähentäminen ja luonnontilassa olevien maisemien kehittäminen vaikeuksissa oleville kaupunkialueille ja niiden lähialueilla. Kaupunkien rikollisuuden ehkäiseminen nuorisorikollisuus mukaan luettuna ja turvallisuuden lisääminen. Paikallisen kapasiteetin lujittaminen vastaamaan epäsuotuisten kaupunkialueiden ja niiden lähialueiden yhteisöjen erityisiin tarpeisiin ja potentiaaliin yhdennetyllä tavalla. 3.2.2. 3.2.2 Toiminta Amsterdamin sopimuksella laajennettiin yhteisön toimintakehystä tällä alalla. Lisääntynyttä yhteistyötä EU:ssa sekä syrjäytymisen ja syrjinnän torjumista koskevan taitotiedon vaihdon kehittämistä voidaan tukea myös rakennerahastojen aluekohtaisista kaupunkien uudistamisohjelmista. Toimi 7: Yhteistyö syrjinnän ja sosiaalisen syrjäytymisen estämiseksi Amsterdamin sopimus antaa, sitten kun se on ratifioitu, yhteisölle toimivallan toimintaan: a) sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi tehostamalla ja parantamalla jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä tällä alalla (137 artikla) ja b) toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumiseksi (13 artikla). Yhteisön toiminnan vaikutus näillä aloilla, vaikka toiminta onkin luonteeltaan laaja-alaista, voi olla merkittävää kaupunkien kannalta. Kaupunkialueet ovat monenlaisen syrjinnän alueita. Syrjinnän vastaisten toimenpiteiden käyttöönotolla kaupungeissa voi olla merkittävä sekä esimerkillinen vaikutus. Syrjäytymisen ja puutteen korkea esiintymistiheys ja alueellinen keskittyminen useissa kaupungeissa takaavat jäsenvaltioiden välisen yhteistyön ulottuvuuden sellaisten toimien ja toimintatapojen osalta, jotka lisäävät osallistumista kaupungeissa. Vaikka useat näistä ongelmista ovat samanlaisia kaikkialla Euroopassa, eri puolilla valitut erilaiset lähestymistavat tarjoavat runsaasti kokemuksia, joita voidaan arvioida ja jakaa EU:n tasolla. Komissio pyrkii tämän vuoksi edistämään erityistä kaupunkeja koskevaa yhteistyötä aina kun se on tarpeellista sekä tukemaan kansalaisjärjestöjen ja muiden yhteiskunnan toimijoiden osallistumista. Yhteistyö liittyy tavallisesti syrjäytymisen luonnetta ja vakavuutta koskevan tiedon hankkimiseen ja vaihtamiseen, politiikkojen tehokkuuden 18

arvioimiseen ja sen takaamiseen, että sosiaalisesta osallistumisesta tulee laaja-alainen huolenaihe. Rakennerahastojen osalta ehdotetun inhimillisiä voimavaroja koskevan yhteisöaloitteen teemana on syrjinnän ja epätasa-arvon poistamisen uusia keinoja koskeva yhteistyö työmarkkinoille pääsyn osalta. Aloitteella tuetaan uusia tapoja käsitellä työllisyyteen liittyvää syrjintää ja epätasa-arvoa ja siitä rahoitetaan yhdennettyjä useiden kumppaneiden välisiä hankkeita, joihin osallistuu julkisia ja yksityisiä organisaatioita sekä kansalaisjärjestöjä, jotka toimivat kumppaneina jäsenvaltioiden välisten laajempien verkostojen jäseninä. Hankkeet liittyvät niihin mekanismeihin, jotka synnyttävät tai lujittavat syrjintää sekä politiikkoihin, joilla voidaan aktiivisesti tukea osallistumista tavoitteena kehittää yhteisiä parhaita käytäntöjä koskevia ratkaisuja, joita voidaan laajentaa kansallisiin ja unionin politiikkoihin. Kaupunkien viranomaiset ja muut toimijat ovat tärkeitä kumppaneita näissä hankkeissa. Yhteisön toimintaan syrjinnän poistamiseksi voi kuulua sekä lainsäädännöllisiä ehdotuksia että toimintaohjelma, joka koskee tietoisuuden parantamista, parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja tietoisuuden lisäämisen ja tiedottamisen edistämistä. Amsterdamin sopimuksen (3.2 artiklan) mukaisesti komissio on ehdottanut, että rakennerahastojen tulisi osallistua eriarvoisuuden poistamiseen. Komissio aikoo laatia suuntaviivat arvioidakseen systemaattisesti rakennerahastojen osallistumista syrjäytymisen, köyhyyden ja muiden eriarvoisuuden muotojen poistamiseen. Toimi 8: Rakennerahastojen tuki alueisiin perustuvalle toiminnalle kaupunkien uudistamiseksi Kaupunkien uudistamisen osalta on tunnustettu entistä suurempi tarve alueisiin perustuvalle monialaiselle politiikalle. Tällaista politiikkaa tarvitaan, kun joudutaan vastakkain sosiaalisen hädän, ympäristön rappeutumisen, rikollisuuden ja talouden taantumisen kanssa tietyillä kaupunkialueilla. Hädänalaisten alueiden ongelmia ei kuitenkaan voida ratkaista ainoastaan näihin alueisiin kohdistuvalla politiikalla. Alueet on yhdennettävä toiminnassa kaupungin ja alueen laajempaan sosiaaliseen, taloudelliseen ja fyysiseen yhteyteen. Komissio on ehdottanut, että uuden tavoitteen 2 yhteydessä rakennerahastojen tuki koskisi rakenteellisissa vaikeuksissa olevien alueiden, kaupunkialueet mukaan luettuina, taloudellista ja sosiaalista uudelleensuuntaamista. Asetusehdotusten mukaan vaikeuksissa olevien kaupunkialueiden on täytettävä vähintään yksi seuraavista kriteereistä: yhteisön keskiarvoa korkeampi pitkäaikaistyöttömyyden aste, korkea köyhyystaso epävarmat asuinolot mukaan luettuina, erityisen rappeutunut ympäristö, korkea rikollisuusaste ja matala koulutustaso. Väestön määrän osalta asianmukainen aste vaihtelee erityisten investointitarpeiden, käytettävissä olevien voimavarojen sekä kaupungin ja kansallisen tilanteen sen mukaan. Alueiden rajojen määrittämisessä olisi huomioitava nämä tekijät, mutta liian vähäistä varojen ohjaamista olisi vältettävä. Lisäksi alueiden valintaprosessissa olisi pyrittävä välttämään kaupunkialueiden leimaamista. Tavoitteen 1 kaupunkialueilla ja tavoitteen 2 muilla alueilla, joilla uudelleensuuntaaminen on meneillään, on myös voitava soveltaa alueellista lähestymistapaa kaupunkien paineisiin. Asetusehdotusten mukaisesti tiettyihin asuinalueisiin kohdennetut toimet ovat osa 19

laajempia ohjelmia sekä tavoitteen 1 että tavoitteen 2 alueilla. Tavoitteen 2 osalta suunnittelu mahdollistaa vaikeuksissa olevien kaupunkialueiden ja muiden tavoitteen 2 tukikelpoisten uudistettavien alueiden (teolliset, maaseudun ja kalastusalueet) väliset yhteydet. Kaupunkien uudistamisen alueisiin perustuvien toimien tulisi olla olennainen osa kehittämis- tai uudistamissuunnitelmia, yhteisön tukikehyksiä, yhtenäisiä suunnitteluasiakirjoja ja toimenpideohjelmia sekä suunnittelun lisäosaa rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöistä annetun asetusehdotuksen 14 artiklan mukaisesti. Kuten osassa 3.1.2 mainitut kaupunkien yhdennetyt kehittämistoimet (joiden osana ne voivat olla) alueisiin perustuvat toimet kaupunkien uudistamiseksi on myös tarkoitettu olennaiseksi osaksi alueellisia ohjelmia, ei vaihtoehdoiksi niille. Komissio aikoo laatia suuntaviivat rakennerahastojen tavoitteiden 1 ja 2 osalta, joilla edistetään alueisiin perustuvaa yhdennettyä lähestymistapaa kaupunkien uudistamiseen jäsenvaltioiden menestyksekkäiden kokemusten, nykyisten URBAN- ja INTEGRAyhteisöaloitteiden sekä EAKR:n kaupunkeja koskevien pilottihankkeiden perusteella. Alueisiin perustuvan kaupunkien uudistamisen merkittävimpiä piirteitä ovat: luja kumppanuus haasteiden, strategioiden, painopistealueiden ja varojen jakautumisen määrittämiseksi sekä strategian täytäntöönpanemiseksi, seuraamiseksi ja arvioimiseksi. Kumppaneihin tulisi kuulua myös työmarkkinaosapuolia, kansalaisjärjestöjä ja asukasjärjestöjä. alueen strategisen suunnitelman yhdistäminen kaupunkialueen laajempaan taloudelliseen, sosiaaliseen ja fyysiseen verkostoon naapurien välinen kumppanuus ja laajemman taajaman sosiaalisesta ja taloudellisesta strategiasta vastaavat toimijat mukaan luettuina, taloudellisten ja sosiaalisten näkökohtien sekä turvallisuutta, ympäristöä ja liikennettä koskevien näkökohtien yhdentäminen mukaan luettuina työpaikkojen saanti ja koulutusmahdollisuudet alueilla, joille syrjäytyminen on keskittynyt, paikallisten kykyjen vahvistaminen ja syrjäytyneiden ryhmien vaikutusvallan lisääminen, ja monivuotinen sopimuksiin perustuva lähestymistapa, jonka tuloksista ja suoritusten mittaamisesta on sovittu. Jäsenvaltiot voivat sisällyttää ohjelmiin lisätoimia, jotka liittyvät rakennerahastoista rahoitettuihin toimiin. Toimi 9: Toisen tilaisuuden koulut Opetusta ja koulutusta koskevissa ohjelmissa ja Nuorten Eurooppa -ohjelmassa komissio tukee uusia toimia, jotka kohdistuvat kaupunkialueiden toisen tilaisuuden opetus- ja koulutustoimien kehittämiseen. Ohjelmista tuetaan erityisesti koulujen jäsenvaltioiden välistä kumppanuutta, toimenpiteitä koulussa epäonnistuneiden tilanteen parantamiseksi, toimia epäsuotuisten alueiden sosiaalisen syrjäytymisen estämiseksi ja koulutustukea kouluttajille. 20