M TT K MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS

M TT K MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS Tiedote 21/89 MARKETTA SAASTAMOINEN ja PERTTI PÄRSSINEN Kasvinjalostuslaitos Yty-kaura JOKIOINEN 1989 ISSN 359-7652

MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS TIEODTE 21/89 MARKETTA SAASTAMOINEN ja PERTTI PÄRSSINEN Yty-kaura Kasvinjalostuslaitos 316 JOKIOINEN (916) 88 111 ISSN 359-7652

YTY-KAURA (Jo 157) Yty-kauran (Jo 157) periytyminen Yty-kaura periytyy vuonna 1964 Maatalouden tutkimuskeskuksen kasvinjalostuslaitoksen koekentällä tehdystä risteytyksestä Jo 793 x Å 1681. Jo 793 on myöhemmin saanut lajikenimen Ryhti ja Å 1681 lajikenimen Tiitus. F -sukupolvi 1 kasvatettiin kentällä vuonna 1965. Vuonna 1969 F -sukupolvea edustavasta 5 risteytyspopulaatiosta tehty yksilövalinta on johtanut linjaan, joka otettiin lajikekokeeseen kasvinjalostuslaitoksella vuonna 1974 linjanumerolla Jo 157. Yty-kauran jalostus on tapahtunut lähinnä ns. bulk-menetelmää käyttäen. Ytyjalosteen periytyminen muista lajikkeista on esitetty Kuvassa 1. Pedigreekaaviosta laskien 25 % sen genomista on peräisin Tähdestä (Sjärn) ja 25 % Örnistä. Jalosteen esivanhemmissa on paljon Miltonia ja siitä valintajalostuksella tuotettua Voittoa (Seger). Yhtenä kantavanhempana on ollut kuopiolainen maatiaiskaura sekä Kultasade (Guldregn) (Taulukko 1). Kuitenkin se periytyy hyvin vahvasti.ruotsalaisista kauralajikkeista. Yty-kauran testaus lajikekokeissa Yty-jalostetta on testattu yhteensä 37 jalostajan ja 9 virallisessa lajikekokeessa (Taulukko 2). Testaustuloksia on yhteensä 15 vuodelta. Virallisissa lajikekokeissa Yty oli vuosina 1982-85. Yty -kauran morfologia Yty-kaura eroaa ulkoisten tuntomerkkien avulla olemassa olevista kauralajikkeista. Sen lajikekuvauksen on tehnyt Valtion Siementarkastuslaitos (Liite I). Kasvuaika Yty kuuluu melko aikaisiin kauralajikkeisiin. Sen kasvuaika on keskimäärin 4 vrk lyhyempi kuin Ryhdin ja 3 vrk lyhyempi kuin Hankkijan Vouti-, Virma- ja Svealajikkeiden (Taulukko 3). Puhti on 2 vuorokautta Yty-lajiketta myöhäisempi ja Nasta on yhden päivän Ytyä aikaisempi. Veli on 3 vrk ja Pol 6 vrk aikaisempi. Jalostajankokeissa se on ollut suhteessa muihin lajikkeisiin hiukan aikaisempi kuin virallisissa lajikekokeissa (Taulukko 4). Vyöhykkeittäisessä tarkastelussa Yty-kauran kasvuaika suhteessa muihin lajikkeisiin ei juuri vaihtele (Taulukko 5-8). (Viljelyvyöhykejako on esitetty Liitteessä II).

2. J tn ui J N W 1 N ln in periytyminen muista laj ikke ista 1 5. co 4-)

3. Taulukko 1. Yty-kauran (= Jo 157) periytyminen (tiedossa olevat kantavanhemmat) (suluissa numero Kuvasta 1) Vanhemmat: Ryhti (2) Tiitus (7) Isovanhemmat: röntgensäteilytetty Sisu (53) Blixt (49) Oat-1 Svalövin linja (71) Sol II (37) sukupolvi taaksepäin: sukupolvi taaksepäin: Sisu (16) Abed Solv (54) Örn 2 kertaa (59) Stjärn (Suomessa Tähti) 2 kertaa (21) Perla (72) sukupolvi taaksepäin: Ta 2272 (38) (Ta = Tammisto) Wasa (39) Gul Naesgaard (118) Nova (12) Seger (Suomessa Voitto) 3 kertaa (12) von Lochows Gelb 2 kertaa (6) Hedemarkshavre (91) Kron (Suomessa Kruunu) (46) sukupolvi taaksepäin: Å 212 (56) (Å = Ånäs) Ta 75 (57) Milton 4 kertaa (68) Norsk Propsteier 2 kertaa (117) Markischer Landhafer 2 kertaa (61) Propsteier (114) White Banner (47) muut tuntemattomia sukupolvi taaksepäin: Ta 91-3 (35) Guldregn (Suomessa Kultasade) (36) muut tuntemattomia maatiaiskaura Kuopiosta (87) Milton (88) muut tuntemattomia

4. Taulukko 2. Yty-kauran testaus lajikekokeissa Vuosi Koepaikka 74 75 76 77 78 79 8 81 82 83 84 85 86 87 88 Kasvinviljelyosasto 1 1 1 Kasvinjalostusosasto x x x 1 1 1 xl xl xl xl xl xl xl xl xl Lounais-Suomen tutkimusasema xxxx 2 2 2 2 Satakunnan tutkimusasema xxxx 1 1 1 1 Kymenlaakson tutkimusasema xxxx 2 2 2 2 2 Hämeen tutkimusasema 1 1 1 1 Etelä-Savon tutkimusasema 1 1 Pohjois-Savon tutkimusasema 1 1 1 1 Keski-Suomen tutkimusasema x x x 2 2 2 2 Etelä-Pohjanmaan tutkimusasema x x x2 2 2 2 2 Keski-Pohjanmaan tutkimusasema Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasema x x x 2 2 2 2 Sokerijuurikkaan tutkimuskeskus Karjalan tutkimusasema x x x 2 2 1 2 K-ryhmän opetusja koetila 1 1 1 1 Hankkija, Anttilan koetila 1 1 1 Hankkija, Nikkilän koetila 1 1 1 virallisia kokeita yhteensä 1 1 1 1 3 19 19 19 21 3 1 1 jalostajan kokeita yhteensä 1 1 5 4 7 3 4 5 1 1 1 1 1 1 1 x = jalostajankoe, 1 = 1 virallinen lajikekoe, 2 = 2 virallista maalajeilla lajikekoetta eri

5. ) H.4 o co H N o NO ) o H H 1-4 CO ) 1-1 NO ) o t-i co o 1-1,-1 19 78-85 ( ) CO LC) C C\.1 1 1 ( ( N N N CO (3) N N CO N ('J c:r ) ON,z1" C ( (. CO (((N LO 3 N N 1.13,z1- CO N ('i ) tor 'io t1 ("T) co N CO CO CO CO ((Y) N N N LO., N CO N N N N CO ) N - CO 1 N - - CO - - ( - N - - CO - '5' - - ( ( ((Y) (( z1" d 'i" 1' 'I" CO N CO N N N N N N N N N N N N N N NO CO ) ),-I 'I' 1 no ) ) ) H,-I H H H,--4 ) ) H H H -642. )t( N LO CO 1 CO N 1 ( (( )L,--1 N H r-1 Cr o- - N... ( CO 'I' 3 H H H H ( ) 11 tr) cr) cy) 1 1 ( ) c1' N ( ) CO CO N CO H 1 ( ' Cr LO H (r) C \.1 ( ) ) 1.. - CO - CM - N - - ((Y) ( ( ( ( (( H H.--1 H H H r-1 r-i 1- cr) o 1 1 1( 1( 1-1 Cr) N N (. "St - - ( ( N N 1--1 r-i CV CO CO H I' ) H CO c ( '1' 1 ( ) ) '1' CO CO z1" N CO - - N - (. - N - - N - - C \.1 - - N - - 1" - - (\J,-I 'I" 1 )r-1 H H N H H H (r-4 N H LOLO 1 1.4 LO 11 11 n LO 11 1 1 H.4 co co a) co ( (.4 ) ).4.4- '1' N CS) ),-I ) CO LO N C V H ( - - N - - (. - - ( - -.1 --CM - - (. - - cr) LO 11 CO 1 'z1" L1) l' '1" 111) cl- 1 ( ( ((Y) ( ( 1( (( ( ( ( ( ( ( ((Y) dr ( 1 r- ) Li') co co co.4.4 co.4 ON )N 1- NC C \ I (r) ) ( ) ) C \ I ( ) N ) ) N ) C \ 1 t-i N ) N ) ) LO ) ) H H H H 1" H CO N CO ) CO,--1 CO cl- N cr ( (3) 3 LO cr 1 ) ('J N (ID ) N ) ) N ) ) N N ) ( ) (J) N ) ) 1 ) I" I" CO N N.-1N N H CO 3 ('1 C1) N CO (. N LO C\1 N 1 N C\J c 3 N N N co H N NO NO ) NO ( ) CO (3) ) ) H.-I H,-I H H H,-I.--1,--I,-I V. - V. 1 N o N ( 1 (Y) r- (3.) o N co ( (1 N 3 N N ('J H ) C\1 Cr/ (.() 1(r4 ) C (.1 (Joi LC) (t N LO 11 o11 11 1)1 11 11..-1 4-) (5 (5 Co (5 ( 1 Co 4-) > -P 4-) 4-) -P 4-) 4-) -P..-i H cd.,-i..-4..-4 ra.4-4,-i -r-i.r-i (1 4) ) ) 4-) 4)4-) 4-) ( (1) -1-1 (1) E >-). ) Cl.) >-). '-.) 4-) 4-) 4-) 4-) >) 4-, > 4-> -1-).-I -1-) >- Z>-. x a, >-. x a, >-, x rx )-. x U)>.. en 4-)

6. cr) o c ) ) H H Ln ( ( H H ( ) ) ) H H H H ( N 1 ( ) CO N O) L() LOS N N N Cr) v- r-i ( o) H N N (. NC'IJ CO N CO ( ( (. ) H co LO c N dl- H N co ((Y) N N (( (. H LO LO dr Lt) H H a) N H H - - N - - (ON (( ON d" N N ( N cr) N N N LO cr) ( (Y) H CO 5 N in d- (ON 1(C) N N N N N N () N N 1974 8 8 NO ( N co ) NO H ) ) ) ) ) r-i N (ON d"' zt (. ) Ln r-i dt" 1 ( N N (C) Lo c c N cr) N 1 1 c d- (5 5 CC N- 3 1 11) co ) ) N H ( N (1) cf) op )5 rt ( CO dl- ( cr) (. 15 ( ) H c N Cr) CO CO c» c r-i....., /... 1» N - - H - - 11 (1 ((Y) 1( H H,H H H H.---1 H ( ( ( 1 H H r-1 r4. (. N ( N ) N cr) co ) ) 3 N ( (. (. ( di- cr) cr, ),-1 - - I - - cv 1». : cm (11) ( ( ) H (1 - O) 1 ( LI-).zt -1- Lo -1- Lo Lo Lo (.D N H CO ( CO c.) N LI) 3 ) N c N LO Cr) N LO N N 1 -- CO 1-11 1 1 H (( N c) ( ) () ) N (( ( cr) N ( 3 LO ) ) H )O H CM Cl" H CO d- CO (- t - ci) cv (. H ( H ") N ) N ) ) ) 1 H H H H H ( N H (. H H 1-1 1-1 1-1 1-( 15 co N 3 ( H (r) N ) ) (2 H )O) N ) N H H ) t-1 1-1 1-1 1-1 1-1 ) N ) ces ) N od 1 1 N N ( LO Lo c ('1 N Li) (. ) 1 N N 3 ( (3) N cr) N c c LO H ( ) ) ( H H 1- ( ( ) ) H H H H H H 1 H H N d" (1) (\J L.(3 c N N (11) ( d" d" dt 1 ) H co c ) ) ) c H N N N J (Ot LO N ( N () 5( NO) dt ( tt N NO) H H 4-) C ( (1 (5 (1 (4 ( 1-) 4-) 4-) 4-) 4-) 4-) H H H H,-4 H H H H H cr.f C 4)-P o 4) -P (».4.) (»(4 H E,-) 4-) 4-) = >-. z>-. >, X H 4-) C 4-) >, 4-) > 4-) 4-) a.>-. a. >-. z>-, UI >-. H 4-) Merkitsevyys:

7..1-> co co a).1. (. N N CO 3 CO (ci > co Lr) o Cf) ) CO ) ) Q) In H H H (n co ii 4 -.... II) N co 1 ( ( ( ) L.,-, N 7 a) a) co o a) a) H H H H1 () II 1 ) CO CO N,--1 HI H HIN HOHO > ) N + + + I + 1 + Va lk. p it. % Kuorip it. % (r) (\J N LO N CO H CY) 3 N LI) H1 co co o o o 9 +3,4 1. (13 (. o o o o o + 1 N N N,--1 ON 1 + + 1 1 LI) LI) N LCD C) ) ) -, 6 97 1-1,1 113 -,7 14 ) CO ) 6 N H + + + 1 1 + + H 'I' 7 CO 1' ) ) CO (,-i ONNO ONO (OLO + + 1 1 + + -1- + H 3,C H Le"),-s - CO H H H H H N N N L.1) + 1 1 + + + + 7 ct CO CO CO CV - ) 11) co (o o o cv H1 CO ( ( 1I 1 I 1 I I I zt CO,z1' CO CV oo 3 c 1-,-i CO CO6 N N ('JO) 1 1 1 1 I 1 CO H co d' LI) CO H (. CO 1 1 1 1 1 I.-i ( (.J- N N :1' H N ) 1 I 1 1 I H1 I ( ( c H (. co eu en ( ) + 1 1 + 1 + ( ) N ('1 ) +3 +6 N CO 1 + cl' CV LO ('J ) + + 1 1 ) (. 1-4O) + 1 ('J H,t CO u) ) in 11 co o N ('J o) co,:t 11 Iljan Vouti 88 88 + 4 co co (r) N 1 1 1 14 11 N ) 3 ((4 ) ) ) 3 N N ) Cr) CO 4-) E H 4 4 H1 > Z.. r:4 > > u).)

8. co ) H ) o o H,-1 co Ii H N 3( + o ) cm CO Lo H H H H ) co a) co co ) CO N N H.-1 H + + 1 + + 1 ) 3 ) ) II CO LO CO 3 ) ) ) ) poikkeamat m itta rista, m ittar i = Yty. b. E-1 H ( ) CO 1 - CO ) H LO + d OLO H( d- ) N N ( H - + + 1 + 1 4 1 1. co o co CO CO H N + I 1 + + + N 1 3 H 1. N H N LO H CO 1 1 1 1 1 I i 4 4 ( st st ( st H N U) H ) 1 1 I + 1 1 1 OLO 3 CO N '( N CO H ) + 1 + + 1 + p <.1 (. H H LO co 1 H + N co co N co co Lr) HNO o cs) co o o (3) o N H H H H H 1. II 4-) 4 Hjan Vouti M..-1 LCI 4) -P M E M H 4 H LI) M..-1 Z P... a, u) > > Merkitsevyys:

9. 1-1 Hi N ) H Hi co ) ) CO + ( j ) N +.r H ( 1 cl o I 1. o + N + (3) I e-i ) ) zr tf) ) ) ) 3 a) N ( ) ) Valk.p it. % 13 on U3,er (i) H N en He ( N ( (( CO I Cd (. -I + (. H + -3, +1,6 LO + (L) N I N I N o 1 CO I N N 1 o ZI -I + L13 I,--I H + Co zr,-1 (3) (I, o (Nl i 1 + N I ) cn 3 N C, (D I I + I I N. (D o (7) rn cn N en I I H ( o) ( ( 3 ct N ( ( ) I I I + I I I )o) o Lr) cn ui,--, + + i 'h: ',-1.-1 ct,- c c I ' (. st (;') ) en + 1 1 + + + 1 + H ) N I N N + + N C \ij.;1 - +j \ -11 ) c N 3 H (.-1 Cd N (3) N ( en C N CO CD ) -4 H H H v) II ) Cr) CO Hjan Vou t i II),4-1 ta 4-) 4-) 4-) o +4 E en Hi.. -I i. >, > ',-I Z Cl. a., cn > > Merkitsevyys:

1. 4-, (41 3 N [I' X ) > (D.4 e-1 ai N 11. -Ii '... X d',, CO.-1 N 11 1' N N CO ) ) ) 1 (13 r--1,--1 Lc) Kuorip it. % ZI" 4 ) CO N + e--1 + 1 1 co 1 1. 1 7 1. t() ' Cr) - 11 :,--1.-1.) a.) P, : 4-) >4 II o 1-1 H 1 5-, 1 m H ) 4-) cri 4-) r-i...-1 "--1 E > E co., I I Va lk. p it. % cr) ) 11 3 N LI) CO CO 1 +1, 3 1 1 LI) N LI c szt CO Lt) 1 ) OD N 1 1 r-1 + CO + -.5 (i) 4-) -- o cn > 5-1 (1).- 4_) ai -,-1 E c-) cri.- XI -P (1 cti -P I E Gi UI >4 Hco.. "--) CO,-i II 1-1 rd E-I,-), i CO LI) CO N 1 r i C-, CO. N e-1,-1 1 1 1 1 co CO g 1 N r-1 Li) ( LO CO 4,) 3 1 1 + 1 1, i. (C) N N 1-1 1-1 1. -.c'j. 'I" (3) - ( + r-1 1 1 1 1 1. co CO 1 1. 1 ' In CO in cr) o o cc) cr) o cr) o o.1. II o (7) o,z1" 11 Hjan Vou t i zt -,-1 (41 4-) 4-) r-1 E u),-1...--1 i-,..-1 Z a a > > 1 V. rn ( 4-) 5-1

11. Jyväsato Satoisuudeltaan Yty on virallisten lajikekokeiden mukaan Puhdin kaltainen (Taulukko 3). Se ylittää sadossa kaikki aikaisemmat lajikkeet samoin kuin myöhäisen Ryhdin ja Sveankin. Sitä kaksi prosenttia. satoisampi on ollut Virma ja 1 %:n satoisampi Hankkijan Vouti. Hankkijan Vouti ja Virma ovat kuitenkin 3 päivää myöhäisempiä kuin Yty. Velin sato jaa 3 % alhaisemmaksi kuin Yty-kauran. Jalostajankokeissa parivertailujen tulokset eroavat joidenkin lajikkeiden kohdalla virallisista kokeista. Puhti on tuottanut niissä keskimäärin 4 % runsaampia satoja kuin Yty (Taulukko 4). Hankkijan Voudin sato taas on ollut selvästi heikompi suhteessa Yty-lajikkeeseen kuin virallisissa lajikekokeissa. Kuitenkin Veli, Nasta, Pol ja Svea ovat olleet myös jalostajankokeissa heikkosatoisempia kuin Yty. Jyväsato eri viljelyvyöhykkeillä Eri viljelyvyöhykkeillä Yty on käyttäytynyt hyvin luotettavasti. I vyöhykkeellä virallisissa lajikekokeissa Virma on ollut 2 % sekä Puhti ja Hankkijan Vouti 1 % satoisampia (Taulukko 5). Jalostajankokeissa Puhti on ollut 4 % satoisampi. II vyöhykkeellä sen satotason on ylittänyt Puhti 3 %:11a (Taulukko 6). III vyöhykkeellä ainoastaan Virma (+3 %) ja Hankkijan Vouti (+1 %) ovat olleet Ytyä satoisampia (Taulukko 7). Svean sato on ollut keskimäärin yhtä suuri kuin Yty-kauran, muiden lajikkeiden sato on jaanyt selvästi alhaisemmaksi. IV viljelyvyöhykkeellä Yty on menestynyt hyvin etenkin virallisissa lajikekokeissa (Taulukko 8). Ainoastaan Virma ja Hankkijan Vouti ovat olleet hiukan satoisampia; ero ei kuitenkaan ole tilastollisesti merkitsevä. Jyväsato eri maalajeilla Yty on menestynyt hyvin eri maalajeilla. Liejusavi- ja turvemailla se on ollut satoisampi kuin Puhti virallisissa lajikekokeissa; ero ei kuitenkaan ole tilastollisesti merkitsevä (Taulukko 9). Virma menestyy Yty-kauraan verrattuna paremmin erityisesti multa- ja turvemailla, sen sijaan satoero karkeilla kivennäismailla ja savi- ja hiesumailla ei ole merkitsevä ja Yty on ollut jonkinverran Virmaa satoisampi liejusavimailla. Hankkijan Vouti, Ryhti ja Svea eivät ole merkitsevästi satoisampia millään maalajilla Yty-kauraan verrattuna. Veli on

i 12. Taulukko 9. Yty kauran sato eri maalajeilla koko maa, viralliset lajikekokeet kark. kiv. maat kok. kg/ha savet ja hiesut kok. kg/ha liejusavi kok. kg/ha multamaat kok. kg/ha turvemaat kok. kg/ha Yty 22 515 36 518 5 613 12 521 7 426 =1 =1 =1 =1 =1 Hjan Vouti 17 13 34 11 5 13 9 13 5 1 Nasta 14 94 28 93 5 94 1 93 6 91 Pol 21 89 36 86 5 94 12 82 6 11 PUhti 22 1 36 11 5 98 12 12 7 98 Ryhti 4 97 19 97 5 94 9 1 2 92 Svea 13 11 32 12 5 91 11 99 2 92 Veli 22 98 36 95 5 96 12 11 7 98 Virma 18 12 25 12 4 97 7 15 5 19 Merkitsevyys: p <.5; p <.1; p <.1

13. tuottanut keskimäärin heikompia satoja kuin Yty kaikilla muilla maalajeilla paitsi multamailla, joilla se on ylittänyt Yty-kauran 1 prosentilla satotasossa. Koko maata kattavassa vertailussa voidaan siis sanoa, että ainoastaan Virma on ollut tilastollisesti merkitsevästi satoisampi multa- ja turvemailla kuin Yty. Muut lajikkeet eivät ole olleet merkitsevästi satoisampia kuin Yty. I ja II.viljelyvyöhykkeellä mikään lajike ei ole ollut merkitsevästi satoisampi millään maalajilla Yty-kauraan verrattuna virallisissa lajikekokeissa (Taulukko 1). Karkeilla kivennäismailla Pol, Nasta ja Ryhti ovat antaneet keskimäärin heikompia satoja kuin Yty. Savi- ja hiesumailla Ytyä heikommin ovat menestyneet Pol, Nasta, Ryhti ja Veli. Liejusavimailla ainoastaan Hankkijan Vouti on ollut hiukan Yty-kauraa satoisampi. Multamailla Hankkijan Vouti, Pol, Nasta, Ryhti ja Svea ovat antaneet keskimäärin vähemmän satoa kuin Yty. Jyväsato eri koepaikoilla Yty on menestynyt hyvin eri koepaikoilla (Kuva 2-26). Kasvinjalostuslaitoksella Jokioisilla ainoastaan Ytyä myöhäisemmät lajikkeet ovat antaneet jonkinverran suurempia satoja (Kuva 2-3). Kasvintuotannon tutkimuslaitoksella Jokioisilla ainoastaan Virma on ollut hiukan Yty-kauraa satoisampi (Kuva 4). Hämeen tutkimusasemalla Pälkäneellä ainoastaan Yty-kauraa myöhäisemmät Hankkijan Vouti,, Puhti ja Svea ovat hiukan ylittäneet Yty-jalosteen satotasossa (Kuva 5). Lounais-Suomen tutkimusasemalla Mietoisissa virallisissa lajikekokeissa ainoastaan Hankkijan Vouti ja jalostajankokeissa Puhti ovat olleet Ytyä satoisampia (Kuva 6-7). Satakunnan tutkimusasemalla Kokemäellä ja Hankkijan Kasvinjalostus-. laitoksella Hyrylässä ei mikään lajike ole tuottanut Ytyä enemmän satoa virallisissa lajikekokeissa (Kuva 9-1). Hankkijan Nikkilän koetilalla Kangasalalla Svea ja Virma ovat olleet hiukan Yty-kauraa satoisampia (Kuva 11). Länsi- Hahkialan koetilalla Hauholla ainoastaan Puhti ja Hankkijan Vouti ovat ylittäneet Yty-kauran sadossa (Kuva 12). Suhteessa muihin lajikkeisiin heikoiten Yty on menestynyt Kymenlaakson tutkimusasemalla Anjalassa ja Etelä-Savon tutkimusasemalla Mikkelissä (Kuva 14-16). Pohjois-Savossa Yty on kuitenkin menestynyt erittäin hyvin ja ainoastaan Virma ja Hankkijan Vouti ovat olleet sitä hiukan satoisampia (Kuva 17). Keski-Suomen tutkimusasemalla ainoastaan Puhti, Virma, Svea ja Hankkijan Vouti ovat olleet hiukan Ytyä satoisampia. Karjalan tutkimusasemalla Tohmajärvellä Yty-kauran ovat ylittäneet satoisuudessa ainoastaan Puhti, Svea, Virma ja Ryhti (Kuva 18-21).

14. Taulukko 1. Yty -kauran sato eri maalajeilla 1-2 vyöhykkeet, viralliset lajikekokeet kark. kok. kpl kiv.maat savet ja hiesut kg/ha kok. kg/ha kpl liejusavi kok. kg/ha kpl multamaat kok. kg/ha kpl Yty 6 567 25 537 5 613 7 48 =1 =1 =1 =1 Hjan Vouti 4 14 24 11 5 13 5 99 Nasta 4 94 2 95 5 94 6 91 Pol 5 94 25 87 5 94 7 81 Puhti 6 12 25 11 5 98 7 13 Ryhti 3 97 12 97 5 94 4 99 Svea 4 13 2 12 5 91 6 98 Veli 6 11 25 96 5 96 7 13 Virma 6 12 17 12 4 97 3 15 Merkitsevyys: p <.5; p <.1; p <.1

15. A"1/4747 / 8 8 19 OIVS 19 OIVS <4.4. 8.8 R å å k 8 8 19 OIVS 19 OIVS

16. å 8 S /4 4k 2 S 4, >, -1SOIVS 1S1VS 14 VIA å å å 191VS 1S1VS

17. 9f / 8 8 8 R8 8 19 OIVS Q1VS A-\ A<?N, /1 8 8 g 8 19 alvs 19 OIVS

18. A\ g å å å s 2 19 OIVS 4, 43:44,o, 19 OIVS 19 OIVS

19. ra å å R 13 OIVS 13 OIVS 4/k k 19 OIVS OIVS

2. 19 OIVS å å is OIVS 19 alvs

21. Muut lajikkee t (ies 4-) 4-) H H > (1D is OIVS r-1 4 > w (ti E cri co w.--1 o :d r-,. E u) d H P1 KUVA 1-26.

22. Yty on menestynyt hyvin myös Pohjanmaalla. Etelä-Pohjanmaan tutkimusasemalla Ylistarossa ainoastaan myöhäiset lajikkeet Puhti, Virma, Hankkijan Vouti ja Ryhti ovat olleet Yty-kauraa satoisampia (Kuva 22-23). Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasemalla Ruukissa Yty on menestynyt paremmin virallisissa kuin jalostajankokeissa (Kuva 25-26). Virallisissa kokeissa ainoastaan Virma ja Hankkijan Vouti ovat olleet sitä satoisampia. Yty on menestynyt hyvin eri puolilla Suomea. Parhaiten se on tuottanut satoa Lounais-Suomen, Satakunnan ja Uudenmaan alueella eteläisessä Suomessa sekä Keski-Suomen ja Pohjois-Savon alueella. Jyväsato eri vuosina Yty-kaura on menestynyt hyvin eri vuosina. Virallisissa lajikekokeissa se on menestynyt erityisesti vuonna 1982, jolloin ainoastaan Virma on ollut yhtä satoisa ja muut lajikkeet ovat olleet heikkosatoisempia kuin Yty (Taulukko 11). Vuonna 1984, joka oli hyvin sateinen vuosi, ainoastaan Hankkijan Vouti on tuottanut merkitsevästi korkeampia satoja kuin Yty. Jyväsadon ja kasvuajan välinen suhde Yty on erityisen mielenkiintoinen jyväsadon ja kasvuajan välisen suhteen huomioonottaen. Yty on yhtä satoisa kuin Puhti, mutta Puhtia 2 päivää aikaisempi (Taulukko 3). Se pystyy lyhyessä ajassa tuottamaan korkeita satoja. Nykyisestä lajikevalikoimasta ainoastaan Virma antaa Yty-kauraa korkeampia satoja, mutta se on kuitenkin 3 päivää myöhäisempi kuin Yty. Lisäksi satoero Virmaan ei ole tilastollisesti merkitsevä. Korsiominaisuudet Yty-kaura on pitkäkortinen. Se on kuitenkin merkitsevästi lyhyempi kuin Puhti ja Ryhti. Korrenlujuudeltaan Yty on lähellä Puhtia ja Veli-kauraa. Lajikkeen keskimääräinen lako-% oli v. 1978-85 virallisissa kokeissa 21. Sitä enemmän ovat lakoontuneet Hankkijan Vouti, Pol, Ryhti ja Svea: Sitä vahvempikortisia, ovat ainoastaan Virma ja Nasta.

23. Taulukko 11. Yty kauran sato eri vuosina virallisissa lajikekokeissa 1981 1982 1983 kok. kg/ha kok. kg/ha kok. kg/ha 1984 kok. kg/ha 1985 kok. kg/ha Yty 3 44 19 492 18 558 18 544 21 51 =1 =1 =1 =1 =1 Hjan Vouti 19 99 18 15 18 14 13 99 Nasta 1 8 19 89 18 94 9 95 13 97 Pol 3 91 19 86 17 88 18 88 2 88 Puhti 3 97 19 99 18 1 18 11 21 11 Ryhti 3 96 1 95 9 99 6 93 7. 97 Svea 3 92 17 99 16 1 16 11 8 99 Veli 3 1 19 93 18 96 18 1 21 97 Virma 1 1 18 13 18 11 21 13 Merkitsevyys: p <.5; p <.1; p <.1

Jyväkoko 24. Yty-kaura on suurijyväinen. Virallisissa lajikekokeissa sen 1-jyvän paino on ollut keskimäärin 35,4 g (Taulukko 3). Se on suurijyväisempi kuin muut lajikkeet ja eroaa merkitsevästi jyväkoon suhteen Hankkijan Voudista, Nastasta, Polista, Puhdista, Sveaåta, Velistä ja Virmasta (Taulukko 3). Hehtolitrapaino Hehtolitrapainoltaan Yty on lähellä keskitasoa - kokeissa se on ollut samankaltainen Hankkijan Voudin kanssa (Taulukko 3). Sen ovat ylittäneet hehtolitrapainossa Veli, Virma, Ryhti ja Svea. Valkuaispitoisuus Yty-kauran valkuaispitoisuus on ollut kohtuullisen korkea. Sitä enemmän valkuaista ovat sisältäneet vain heikkosatoisemmat lajikkeet Pol, Veli ja Nasta (Taulukko 3 ja 4). Eniten valkuaispitoisuudessa häviävät virallisten kokeiden mukaan Svea ja Hankkijan Vouti (,6 %-yksikköä) sekä Virma (,5 %-yksikköä)(taulukko 3). Valkuaissato Yty-kauran valkuaissato on ollut korkea (Taulukko 3 ja 4). Se on tuottanut valkuaista yhtä paljon kuin Puhti. Ainoastaan Velin valkuaissato on kokeissa ollut korkeampi (+1 %), mutta ero ei ole tilastollisesti merkitsevä. Valkuaissadoltaan merkitsevästi alemmalle tasolle ovat jääneet Hankkijan Vouti, Pol, Ryhti ja Svea. Kuoripitoisuus Yty on varsin ohutkuorinen (Taulukko 3 ja 4). Vähemmän kuorta on mitattu vain Puhti- ja Virma-lajikkeiden jyvistä. Kuoripitoisuudeltaan samaa luokkaa Ytylajikkeen kanssa ovat olleet Ryhti, Nasta ja Veli. Muiden lajikkeiden kuori-% kohoaa merkitsevästi korkeammaksi kuin Yty-kauran.

Kuoreton sato 25. Yty-kauran kuoreton sato on virallisissa lajikekokeissa ollut sama kuin Hankkijan Voudin (Taulukko 3). Ainoastaan Virma (+3 %) ja Puhti (+2 %) ovat tuottaneet hiukan enemmän kuoretonta satoa. Velin ja Ryhdin kuoreton sato on jaanyt 3 % ja Nastan 1 % alhaisemmaksi kuin Yty-kauran. Jalostajan kokeissa Puhdin kuoreton sato on kohonnut 6 % Yty-lajikkeen satoa korkeammaksi (Taulukko 4). Öljypitoisuus ja öljysato Yty-kaurasta on tehty yhteensä 6 lajikekokeesta öljypitoisuusmääritys vuosina 1981-88 (Taulukko 12). Yty-kauran öljypitoisuus on merkitsevästi korkeampi kuin Polin öljypitoisuus. Muiden lajikkeiden suhteen ei ole merkitseviä eroja öljypitoisuudessa, kuitenkin näyttää, että sen öljypitoisuus on hiukan korkeampi kuin Puhdin, Nastan ja Velin öljypitoisuus. Yty on tuottanut merkitsevästi korkeampia öljysatoja kuin Nasta ja Pol (Taulukko Muiden lajikkeiden suhteen ei ole merkitseviä eroja öljysadossa, kuitenkin ainoastaan Puhti on tuottanut öljyä keskimäärin 1.6 kg/ha enemmän kuin Yty ja kaikkien muiden lajikkeiden öljysadot ovat olleet alhaisempia. Valkuaisen laatu - lysiinisisältö Yty-kaurasta on tehty yhteensä 11 aminohappomääritystä vuosien 1974-88 välisenä aikana. Yty-kauran lysiinipitoisuus on suunnilleen samanlainen kuin Velin ja Nastan (Taulukko 13). Ainoastaan Svean lysiinipitoisuus on merkitsevästi korkeampi kuin Ytyn. Samalla Svean valkuaispitoisuus on merkitsevästi alhaisempi kuin Yty-kauran. Yty-lajikkeen lysiinisisältö on suunnilleen samanlainen kuin Puhdin, Hankkijan Voudin ja Svean (Taulukko 13). Ainoastaan Velin, Nastan ja Polin lysiinisisältö on merkitsevästi korkeampi kuin Yty-kauran, mikä johtuu niiden korkeammasta valkuaispitoisuudesta. Lysiinisadon suhteen Yty ei poikkea muista lajikkeista merkitsevästi (Taulukko Yty on kuitenkin antanut keskimäärin korkeampia lysiinisatoja kuin Nasta, Pol ja Ryhti. Valkuaispitoisuudeltaan ja valkuaisen laadun suhteen Yty muistuttaa paljon Puhtia.

26. Taulukko 12. Yty kauran öljypitoisuus ja sato jalostuskokeissa vuosina 1981-88 Lajike kg/ha Jyväsato sl Öljy sato, kg/ha Kokeita Yty Hjan Vouti 3 519 521 1 11 2 6,5 6,5 2 279,7 264, Kokeita Yty Nasta 11 527 478 1 91 5 6,4 6,6 5 348, 319, Kokeita 8 6 6 Yty 545 1 6,8 318,2 Pol 493 91 6,3 263, Kokeita 9 6 6 Yty 537 1 6,8 318,4 Puhti 553 13 6,6 32, Kokeita 7 Yty 579 1 6,8 347,8 Ryhti 556 96 6,8 341, Kokeita 12 6 6 Yty 59 1 6,8 318, Veli 53 99 6,6 31, Merkitsevyys: p <.5; p <.1

27. Taulukko 13. Yty-kauran valkuaisen lysiinipitoisuus (%), lysiinisisältö (g/kg) ja lysiinisato (kg/ha) jalostuskokeissa vuosina 1975-88 Lajike Jyväsato kg/ha sl Valkuais- Lysiini g/kg kg/ha Kokeita 7 7 7 7 7 Yty 469 1 13,4 4,53 5,97 23,4 Hjan Vouti 468 1 13,3 4,57 6,6 23,44 Kokeita 11 11 11 11 11 Yty 517 1 13,2 4,41 5,78 25, Nasta 477 92 14, 4,39 6,1 24,31 Kokeita 11 11 11 11 11 Yty 517 1 13,2 4,41 5,78 25, Pol 463 9 13,8 4,49 6,15 23,77 Kokeita 11 11 11 11 11 Yty 517 1 13,2 4,41 5,78 25, Puhti 537 14 13,1 4,47 5,85 26,41 Kokeita 11 11 11 11 11 Yty 517 1 13,2 4,41 5,78 25, Ryhti 51 99 13, 4,37 5,67 24,1 Kokeita 7 7 7 7 7 Yty 468 1 13,4 4,41 5,87 23,35 Svea 474 11 12,8 4,63 5,9 23,75 Kokeita 11 11 11 11 11 Yty 517 1 13,2 4,41 5,78 25, Veli 521 11 13,9 4,41 6,1 26,59 Kokeita 3 3 3 3 3 Yty 41 1 12,3 4,78 5,87 2,66 Virma 451 11 12,6 4,92 6,21 23,8 Merkitsevyys: p <.5; p <.1; p <.1

28. Yhteenveto Yty-kauran ominaisuudet Sato: Yty-kaura on hyvin satoisa - yhtä satoisa kuin Puhti ainoastaan Virma on sitä 2 % ja Hankkijan Vouti 1 % satoisampia, ero ei kuitenkaan ole tilastollisesti merkitsevä satoisuus on hyvä kaikilla maalajeilla erityisen satoisa Yty on ollut Lounais-Suomen, Satakunnan, Uudenmaan ja Pohjois-Savon alueilla Kasvuaika: Yty-kaura on melko aikainen se on 2 päivää aikaisempi kuin Puhti ja 3 päivää aikaisempi kuin Virma, Svea ja Hankkijan Vouti Korsi: Korsi on keskimittainen ja luja Yty-kauran korsi on hiukan pitempi kuin Velin korsi, kuitenkin Puhti ja Ryhti ovat Yty-kauraa pitempiä. korrenlujuus on samanlainen kuin Velillä ja Puhdilla Jyvä: Yty-kaura on valkokuorinen ja isojyväinen. Sen kuoripitoisuus on melko alhainen. - jyvä on isompi kuin millään muulla lajikkeella kuoripitoisuus on samanlainen kuin Ryhdillä, kuitenkin se on hiukan alhaisempi kuin Velin kuoripitoisuus Hehtolitrapaino: Yty-kauran hehtolitrapaino on melko korkea hehtolitrapaino on suunnilleen samanlainen kuin Hankkijan Voudilla ja korkeampi kuin Puhdilla Kemiallinen laatu: Yty-kaura on kemialliselta laadultaan hyvä - sen valkuaispitoisuus on merkitsevästi korkeampi kuin Hankkijan Voudin, Ryhdin, Svean ja Virman valkuaispitoisuus se tuottaa merkitsevästi korkeampia valkuaissatoja kuin Hankkijan Vouti, Pol, Ryhti ja Svea - Yty-kauran öljypitoisuus on samanlainen kuin Ryhdin ja Hankkijan Voudin ja merkitsevästi korkeampi kuin Polin

29. Viljelysuositus Yty-kauraa suositellaan viljeltäväksi I - III viljelyvyöhykkeille.

VALTION SIEMENTARKASTUSLAITOS LAJIKEKUVAUS 28.3.1989 LIITE' I JO 157-KAURAN LAJIKEKUVA MTTK:n kasvinjalostuslaitoksen kauralinja JO 157 on ollut valtion siementarkastuslaitoksen laboratorio- ja kenttäkokeissa vuosina 1978-1988 (vuodet: 1978, 198, 1981, 1984, 1985, 1987, 1988) Jalosteen itsenäisyys ja tunnistamismahdollisuudet Lajiketuntomerkit JO 157-kaura poikkeaa havaittavasti muista tuntemistamme kauralajikkeista, joten se voidaan todeta itsenäiseksi jalosteeksi. Jyvä Lehdet ja korsi Röyhy Kas vusto Jyvä on vaaleakuorinen, keskikokoinen ja melko pitkä sekä melko paksu. Sisähelve on hieman pullollaan ja useissa jyvissä on siinä oranssi läikkä. Kanta on melko suippo, liiste pitkä. Karyopsi on tasaleveä, alkion seudussa on tavallista enemmän karvoja. Alkio on hyvin pieni ja soikea, sirkkakilpi on myös pieni, hieman kaartuvareunainen teräväkärkinen. Vihneenmuodostustaipumus on hyvin heikko tai puuttuu kokonaan. Kantakarvat puuttuvat tai niitä on muutamia, jotka ovat tavallisesti lyhyitä. Lehdet ovat keskileveitä. Kolmannen ja neljännen käsvulehden lavan kannassa esiintyy lyhyitä karvoja, mutta reunat ovat karvattomat. Solmu on kalju. Latvalehti on puolipysty. Röyhy on keskikokoinen ja pysty, mutta ei kuitenkaan yhtä pysty kuin esim. Tiituksen röyhy. Röyhyt ovat useimmiten tasapuoleisia. Oras on harmaanvihreä tai keskivihreä, melko pysty. Röyhystö on viherasteella hieman kellanvihreää. Jaloste tulee röyhylle pari päivää Puhtia aikaisemmin ja on sitä n. 1-15 cm korkeampaa. Osmo Ulvinen Ylitarkastaja

LIITE II YILJELYVYÖHYKKEET VANIEMI d ~fikerifao disis4 444 $41,444-tr oiwor 41, 1trW 4 1 git, IWT,4-"IVA wh$494aari" lkitc, 1~437 l&k,"»14%,%4l-wp ofri 4itteabk,_,E. Wry r tt$i ti HE INGFOOS jzt~ Vatuf

MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUKSEN TIEDOTTEET 1983 Maatalouden tutkimuskeskuksen yksiköiden tiedotteet 1975-1982. 48 2. KONTTURI, M. Mallasohra - kirjallisuuskatsaus. 42 p. NORDLUND, A. & ESALA, M. Maatalouden sääpalvelut ulkomailla. Kirjallisuustutkimus. 66 p. MUSTONEN, L., PULLI, S., RANTANEN,. & MATTILA, L. Virallisten lajikekokeiden tuloksia 1975-1982. 186 p. + 4 liitettä. SUONURMI-RASI, R. & HUOKUNA, E. Kaliumin lannoitustason ja -tavan vaikutus tuorerehunurmien satoihin ja maiden K-pitoisuuksiin. 13 p. + 8 liitettä. KEMPPAINEN, E. & HEIMO, M. Förbättring av stallgödselns utnyttjande. Litteraturöversikt. 81 p. 7. MULTAMÄKI, K. & KASEVA, A. Kotimaiset lajikkeet. 1 p. LÖFSTRÖM, I. Kasvien sisältämät aineet tuholaistorjunnassa. 26p. HEIKINHEIMO,. Kirvojen preparointi ja määritys. 67 p. + 12 liitettä. SAARELA, I. Soklin fosforimalmi fosforilannoitteena. p. 1-13. Humuspitoiset lannoitteet. p. 14-2. YLÄRANTA, T. Jordanalysmetoder i de nordiska länderna. 13 p. 12 LUOMA, S. & HAKKOLA, H. Avomaan vihanneskasvien lajikekokeiden tuloksia vuosilta 1979-1982. 21 p. KIVISAARI, S. & LARPES, G. Kylvöajankohdan vaikutus kevätvehnän, ohran ja kauran satoon 1-vuotiskautena 197-1979 Tikkurilassa. 54 p. ERVIÖ, R. Maaperäkarttaselitys. ESPOO-- INKOO. 26 p. BREMER, K. Ydinkasvien tuottaminen kasvisolukkoviljelyn avulla. 63p. 1984 1. Tiivistelmät eräistä MTTK:n julkaisuista 1983. 74 p.

ESALA, M. & LARPES, G. Kevätviljojen sijoituslannoitus savimailla. 35 p. ETTALA, E. Ayrshire-, friisiläis- ja suomenkarjalehmien vertailu kotoisilla rehuilla. 7 p. + 18 liitettä. LUOMA, S. & HAKKOLA, H. Keräkaalin lajikekokeiden tuloksia vuosilta 1975-1983. 22 p. KURKI, L. Tomaattilajikkeet ja hiilidioksidin lisäys. Kasvihuonetomaatin viljelylämpötiloista. Kasvihuonekurkun tuentamenetelmien vertailua. Sijoituslannoitus ja kasvualustan ilmastus kasvihuonekurkulla ja tomaatilla. 21 p. VUORINEN, M. Italianraiheinä ja viljat tuorerehuna. 17 p. ANISZEWSKI, T. Lupiini viherlannoituskasvina. Arviointeja esikokeiden ja kirjallisuuden pohjalta. 11 p. HUOKUNA, E. & HAKKOLA, H. Koiranheinän ja timotein kasvu ja rehuarvon muutokset säilörehuasteella. 54 p. VALMARI, A. Roudan kehittymisen tilastollinen malli. 33 p. HAKKOLA, H. Kuonakalkituskokeiden tuloksia 1978-1983. 42 p. SIPPOLA, J. & SAARELA, I. Eräät maa-analyysimenetelmät fosforilannoitustarpeen ilmaisijoina. 2 p. RAVANTTI, S. Terhi-punanata. 37 p. URVAS, L. & HYVÄRINEN, S. Kolme ravinnesuhdetta Suomen maalajeissa. 1 p. ANSALEHTO, A., ELOMAA, E., ESALA, M., KERSALO, J. & NORDLUND, A. Maatalouden sääpalvelukokeilu kesällä 1983. 11 p. MUSTONEN, L., PULLI, S., RANTANEN,. & MATTILA, L. Virallisten lajikekokeiden tuloksia 1976-1983. 22 p. + 4 liitettä. JUNNILA, S. Ympäristötekijöiden vaikutus herbisidien käyttäytymiseen maassa. Kirjallisuustutkimus. 15 p. + 4 liitettä. PESSALA, R., HAKKOLA, H. & VALMARI, A. Kylvöajan merkitys porkkanan viljelyssä. 22 p. NISULA, H. Uusimpia tuloksia Ruukin lihanautakokeista. 39 p. SAARELA, I. Kevätöljykasvien boorilannoitus. 122 p. + 2 liitettä. URVAS, L. Maaperäkarttaselitys. PORI - HARJAVALTA. 28 p. + 14 liitettä. LEHTINEN, S. Avomaavihannesten lannoitus- ja kastelukokeet 1978-1983. 62 p. + 17 liitettä.

ANISZEWSKI, T. & SIMOJOKI, P. Rikkakasvien siementen määrä ja elinvoima eräillä MTTK:n kiertokoealueilla. Kirjallisuustutkimus ja MTTK:n kolmen tutkimusaseman näytteiden analyysi. p. 1-38. PALDANIUS, E. & SIMOJOKI, P. Rikkakasvien siementen määrä ja elinvoima Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan tutkimusasemien maanäytteissä. p. 39-56. RINNE, S-L. & SIPPOLA, J. Maatalouden jätteiden kompostointi. I Typpi- ja fosforilisä oljen kompostoinnissa. II Maatalouden jätteet kompostin raaka-aineina. III Kompostin arvo lannoitteena. 52 p. 1985 Tiivistelmiä MTTK:n tutkimuksista ja julkaisuista 1984. 67 p. ANSALEHTO, A., ELOMAA, E., ESALA, M., NORDLUND, A. & PILLI-SIH- VOLA, Y. Maatalouden sääpalvelukokeilu kesällä 1984. 127 p. ETTALA, E. Säilörehu Maatalouden tutkimuskeskuksen lypsykarjakokeissa 197-luvulla. 27 p. ETTALA, E. Laidun lypsykarjaruokinnassa. 22p. TUORI, M. & NISULA, H. Ruokintarutiinien merkitys naudoilla. Kirjallisuustutkimus. 38 p. TURTOLA, E. & JAAKKOLA, A. Viljelykasvin ja lannoitustason vaikutus typen ja fosforin huuhtoutumiseen savimaasta. 43 p. AURA, E. Avomaan vihannesten veden ja typen tarve. Nitrogen and water reguirements for carrot, beetroot, onion and cabbage. 61 p. Puutarhaosaston tutkimustuloksia. Taimitarha ja dendrologia. 94 p. KEMPPAINEN, E. Kuivikkeen vaikutus lannan arvoon. Kuivikkeiden ammoniakin sitomiskyky. 25 p. JAAKKOLA, A., HAKKOLA, H., HIIVOLA, 5-L., JÄRVI, A., KÖYLIJÄRVI, J. & VUORINEN, M. Terästeollisuuden kuonat kalkitusaineina. 44 p. JAAKKOLA, A., ETTALA, E., HAKKOLA, H., HEIKKILÄ, R. & VUORINEN, M. Siilinjärven kalkki kalkitusaineena. 53 p. TAKALA, M. Asumajätevesien imeyttäminen maahan ja energiapajun viljely imeytyskentällä. 36 p. JOKINEN, R. & HYVÄRINEN, S. Eri maalajien magnesiumpitoisuus ja sen vaikutus ravinnesuhteisiin Ca/Mg ja Mg/K. 15 p. JUNNILA, S. Rikkakasvien siementen itämislepo. Kirjallisuuskatsaus. 29 p.

MÄKELÄ, K. Talven aikana kuolleiden ryhmäruusujen versoissa esiintyvä sienilajisto vuosina 1976-1982. 13 p. + 8 liitettä. MUSTONEN, L., PULLI, S., RANTANEN,. & MATTILA, L. Virallisten lajikekokeiden tuloksia 1977-1984. 168 p. + 4 liitettä. SÄKÖ, J. Maatalouden tutkimuskeskuksen puutarhaosastolla Piikkiössä kokeillut ja kokeiltavana olevat omenalajikkeet. Perusrungon merkitys omenapuiden talvehtimisessa 1983-1984. SÄKÖ, J. & LAURINEN, E. Omenapuiden harjuistutus. HIIRSALMI, H. & SÄKO, J. Mansikan jalostus johtanut tulokseen. ETTALA, E., SUVITIE, M., VIRTANEN, E., PITKÄNEN, T., ZITTING, M., NÄSI, M., TUOMIKOSKI, T. & NISKANEN, M. Metsä-ja maatalouden sivutuotteet lihamullien rehuna. 51 p. MANNER, R. & AALTONEN, T. Pitko-syysvehnä. 6 p. + 27 liitettä. MANNER, R. & AALTONEN, T. Kartano-syysruis. 5 p. + 13 liitettä. 21. ANISZEWSKI, T. Lupiini viljelykasvina. 134 p. HUOKUNA, E., JÄRVI, A., RINNE, K. & TALVITIE, H. Nurmipalkokasvit puhtaana kasvustona ja heinäseoksena. p. 1-12. HUOKUNA, E. Aplan pahkahomeen esiintymisestä. p. 13-2. HUOKUNA, E. & HAKKINEN, S. Englanninraiheinä säilörehunurmissa. p. 21-26. VIRKKUNEN, H., KOMMERI, M., LARPES, E., MICORDIA, A. & LAMPILA, M. Eri säilöntäaineet esikuivatun ja tuoreen säilörehun valmistuksessa sekä kiinteä ja nouseva väkirehun annostus mullien kasvatuksessa. p. 1-32. VIRKKUNEN, H., KOMMERI, M., SORMUNEN-CRISTIAN, R. & LAMPILA, M. Eri säilöntäaineet nurmirehun säilönnässä. p. 33-45. RISSANEN, H., ETTALA, E., MELA, T. & MUSTONEN, L. Laitumen sadetuksen ja väkirehujen käytön vaikutus lehmien tuotoksiin. p. 1-21. RISSANEN, H., KOSSILA, V. & VASARA, A. Urean, urea-fosforihap - po-viherjauhoyhdisteen (UPV) ja soijan vertailu raakavalkuaislähteinä maidontuotantokokeissa lehmillä. p. 22-3. KOSSILA, V., KOMMERI, M. & RISSANEN, H. Monokalsiumfosfaatti ja ureafosfaatti sekä käsittelemätön olki ja ammoniakilla käsitelty olki mullien ruokinnassa. p. 31-4. 25. KORTET, S. Puna-apilan paikalliskantojen ekologia. 66 p. MEHTO, U. Viljojen rikkakasvien torjunta ilman herbisidejä. Kirjallisuustutkimus. 77 p. HUHTA, H. & HEIKKILÄ, R. Rehuviljan viljely Pohjois-Karjalassa. 24 p. + 2 liitettä.

1986 Tiivistelmiä MTTK:n tutkimuksista ja julkaisuista 1985. 69 p. KEMPPAINEN, E. Karjanlannan hoito ja käyttö Suomessa. 12 p. + 6 liitettä. KEMPPAINEN, E. & HAKKOLA, H. Lietelanta nurmen peruslannoit - teena. 25 p. NIEMELÄINEN,. Nurmikkoheinien ominaisuudet. Kirjallisuus - tutkimus. Tuloksia punanatojen ja niittynurmikan virallisista nurmikon lajikekokeista vuosilta 1977-1984. 48 p. MUSTONEN, L., PULLI, S., RANTANEN,. & MATTILA, L. Virallisten lajikekokeiden tuloksia 1978-1985. 128 p. + 4 liitettä. NIEMELÄINEN,. & PULLI, S. Puna-apilalajikkeiden siemenmuodostus. Tuloksia apilan virallisista siemenviljelyn lajikekokeista vuosilta 1978-1984. 42 p. NIEMELÄINEN,. Syksyn, talven ja kevään lämpö- ja valo-olojen vaikutus koiranheinän, niittynurmikan ja punanadan röyhymuodostukseen. Kirjallisuustutkimus. 51 p. ERVIÖ, L-R. & ERKAMO, M. Pakettipellon viljelyn uudelleen aloittaminen herbisidien avulla. p. 1-15. ERVIÖ, L-R. Korren vahvistaminen timotein siemenviljelyksillä. p. 16-21. HIIVOLA, S-L. Klormekvatin käyttö timotein siemennurmilla. p: 22-27. ERVIÖ, L-R. & HIIVOLA, S-L. Herbisidien käytön vähentäminen viljakasvusossa. p. 28-42. KEMPPAINEN, E. & HAKKOLA, H. Säilörehun puristeneste ja virtsa lannoitteina. 43 p. MATIKAINEN, A. & HUHTA, H. Nurmikasvilajikkeet Karjalan tutkimusasemalla. 24 p. SOVERO, M. Nopsa-kevätrypsi. 15 p. + 2 liitettä. NIEMELÄ, P. Kuiviketurpeen soveltuvuus turkistarhoilla kertyvän sonnan ja virtsan käsittelyyn. 15 p. +4 liitettä. PULLI, S., VESTMAN, E., TOIVONEN, V. & AALTONEN, M. Yksivuotisten tuorerehukasvien sopeutuminen Suomen kasvuoloihin. 51 p. SIMOJOKI, P., RINNE, S-L., SIPPOLA, J., RINNE, K., HIIVOLA, S-L. & TALVITIE, H. Hernekaurasta saatava typpilannoitushyöty. 27 p. + 22 liitettä. SÄKÖ, J. & YLI-PIETILÄ, M. Hedelmäpuiden ja marjakasvien talvehtiminen talvella 1984-1985. 28 p. MANNER, R. & KORTET, S. Niina-ohra. 31 p. + liite.

TURTOLA, E. & JAAKKOLA, A. Viljelykasvien, lannoituksen ja sadetuksen vaikutus kaliumin, kalsiumin, magnesiumin, natriumin, sulfaattirikin sekä kloridin huuhtoutumiseen savimaasta. 43 13- TOIVONEN, V. & LAMPILA, M. Juurikasvisäilörehujen valmistus, laatu, rehuarvo ja mahdollinen käyttö etanolin valmistuksessa. 16 p. + 23 liitettä. ETTALA, E. & VIRTANEN, E. Ayrshiren, friisiläisen ja suomenkarjan monivuotinen vertailu kotovaraisella säilörehu-viljaja heinä-vilja-urearuokinnalla. 1. Kolmen ensimmäisen lypsykauden tuotantotulokset. 114 p. + 5 liitettä. ETTALA, E. & VIRTANEN, E. Ayrshiren, friisiläisen ja suomenkarjan monivuotinen vertailu kotovaraisella säilörehu-vilja - ja heinä-vilja-urearuokinnalla. 2. Lehmien syöntikyky, ravinnonsaanti ja rehun hyväksikäyttö sekä hedelmällisyys ja kestävyys kolmen ensimmäisen tuotantovuoden aikana. 293 p. + 23 liitettä. RAVANTTI, S. Iki-timotei. 33 p. + 1 liite. URVAS, L. & VIRKKI, K. Maaperäkarttaselitys. Turku-Rymättylä. 34 p. + 7 liitettä. VUORINEN, M. Kalkituskokeiden tuloksia saraturvemaalta 1977-1983. 22 p. 1987 5. Tiivistelmiä MTTK:n tutkimuksista ja julkaisuista 1986. 72 p. PALDANIUS, E. Oljen kompostointi erilaisia seosmateriaaleja typpilähteinä käyttäen. 55 p. + 1 liite. LEIVISKÄ, P. & NISSILÄ, R. Säämittauksen tuloksia janmaan tutkimusasemalla Ruukissa. 31 p. Pohjois-Poh- HAKKOLA, H., HEIKKILÄ, R., RINNE, K. & VUORINEN, M. Odelman typpilannoitus, sängenkorkeus ja niittoaika. 39 p. NIEMELÄ, T. & NIEMELÄINEN,. Kasvualustan tiivistyminen ja nurmikon kuluminen nurmikon stressitekijöinä. Kirjallisuuskatsaus. p. 1-3. NIEMELÄ, T. Siirtonurmikon kasvatus ja käyttö. Kirjallisuuskatsaus. p. 31-42. LUOMA, S., RAHKO, I. & HAKKOLA, H. Kiinankaalin viljelykokeiden tuloksia 1981-1985. 25 p. MUSTONEN, L., PULLI, S., RANTANEN,... & MATTILA, L. Virallisten, lajikekokeiden tuloksia 1979-1986. 165p. + 9 liitettä.. SEPPÄLÄ, R. & KONTTURI, M. Mallasohran reagointi typpilannoitukseen. p. 1-66. KUISMA, T. & KONTTURI, M. Typpilannoituksen vaikutus ohralajikkeiden mallastuvuuteen. p. 67-134.

YLI-PIETILÄ, M., SÄKÖ, J. & KINNANEN, H. Puuvartisten koristekasvien talvehtiminen talvella 1984-1985. 38 p. VUORINEN, M. & TAKALA, M. Porkkanan ja punajuurikkaan sadetus, typpilannoitus ja kalkitus poutivalla hiekkamaalla. 3 p. MULTAMAKI, K. & KASEVA, A. Kotimaiset lajikkeet. p. 1-8. Domestic Varieties. p. 9-17. TUOVINEN, T. Omenakääriäisen ennustemenetelmä. p. 1-17. Pihlajanmarjakoin ennustemenetelmä. p. 18-32. MÄKELÄ, K. Peittauksen vaikutus kotimaisen heinänsiemenen itävyyteen, orastuvuuteen ja sienistöön. 15 p. Osa 1. YLÄRANTA, T. Radioaktiivinen laskeuma ja säteilyvalvonta. PAASIKALLIO, A. Radionuklidien siirtyminen viljelykasveihin. 62 p. Osa 2. KOSSILA, V. Radionuklidien siirtyminen kotieläimiin ja eläintuotteisiin sekä vaikutukset eläinten terveyteen ja tuotantoon. 19 p. RAVANTTI, S. Alma-timotei. 38 p. + 2 liitettä. LEHMUSHOVI, A. Ryhmäruusujen lajikekokeet vuosina 1981-1984. 29 p. JOKINEN, R. & TÄHTINEN, H. Karkeiden kivennäismaiden ja turvemaiden kuparipitoisuus ja sen vaikutus kauran kasvuun astiakokeessa. p. 1-17. Maan kuparipitoisuuden ja happamuuden vaikutus kuparilannoituksella saatuihin kauran satotuloksiin. p. 18-37. Maan ph-luvun ja kuparilannoituksen vaikutus kauran hivenravinnepitoisuuksiin. p. 38-47. Kaura- ja ohralajikkeiden herkkyys kuparin puuttee1le ja eri kuparimäärillä saadut tulokset. p. 48-62. Kuparilannoitelajien vertailu astiakokeessa kauralla. p. 63-68. HIIRSALMI, H., JUNNILA, S. & SÄKÖ, J. Ahomansikasta suomalainen viljelylajike. p. 1-8. Mesimarjan jalostus johtanut tulokseen. p. 9-21. TALVITIE, H., HIIVOLA, S-L. & JÄRVI, A. Satojen ja satovahinkojen arviointitutkimus. 87 p. KEMPPAINEN, R. Puna-apilan ymppäys Rhizobium-bakteerilla. Inoculation of red clover by Rhizobium strain. 24 p. LAMPILA, M., VÄÄTÄINEN, H. & ALASPÄÄ, M. Korsirehujen vertailu kasvavien ayrshire-sonnien ruokinnassa. p. 1-4. ARONEN, I., HEPOLA, H., ALASPÄÄ, M. & LAMPILA, M. Erisuuruiset väkirehuannokset kasvavien ayrshire-sonnien olkiruokinnassa. P. 41-66. ARONEN, I., ALASPÄÄ, M., HEPOLA, H. & LAMPILA, M. Bentsoehappo säilörehun valmistuksessa. p. 67-86. TURTOLA, E. & JAAKKOLA, A. Viljelykasvien vaikutus ravinteiden huuhtoutumiseen savimaasta Jokioisten huuhtoutumiskentällä v. 1983-1986. 32 p. + 2 liitettä.

PIETOLA, L. & ELONEN, P. Peltokasvien sadetus normaalia kosteampina kasvukausina 198-85. 76 p. + 1 värikuvaliite. PIETOLA, L. Maan mekaaninen vastus kasvutekijänä. 94 p. liitettä. 1988 Tiivistelmiä MTTK:n tutkimuksista ja julkaisuista 1987. 83 p. ANISZEWSKI, T. Puiden, pensaiden ja viljeltävän turvemaan fenologinen tutkimus. Phenological study on the trees, bushes and arable peat land. 12 p. + 5 liitettä. RINNE, S-L., HIIVOLA, S-L., TALVITIE, H., SIMOJOKI, P., RINNE, K. & SIPPOLA, J. Viherkesannon vaihtoehdot rukiin viljelyssä. 53 p. sisältäen 9 liitettä. JUNNILA, S. Pienannosherbisidit kevätviljoilla - Glean 2 DF, Any 2 DF ja Logran 2 WG. p. 1-15. Starane M kevätviljojen rikkakasvien torjunnassa. p. 16-18. Kamilon B ja Kamilon D kevätviljojen rikkakasvien torjunnassa. p. 19-23. Kevätviljaherbisidit Rikkahävite KH 1/77, KH 2/83 ja Ipactril. p. 24-31. KIISKINEN, T. & MÄKELÄ, J. Kasviperäisten valkuaisrehujen sulavuus minkillä. Smältbarhet av vegetabiliska proteinfodermedel hos mink. Digestibility of protein feedstuffs derived from plants in mmk. p. 1-13 KIISKINEN, T., MÄKELÄ, J. & ROUVINEN, K. Eri viljalajien sulavuus minkillä ja siniketulla. Smältbarhet av olika spannmål hos mmk och blåräv. Digestibility of different grains in mmk and blue fox. p. 14-23. SIMOJOKI, P. Ohran boorinpuutos. 1 p. + 3 liitettä. SIMOJOKI, P. Lupiinin viljelytekniikka. p. 3-22, 2 liitettä. EKLUND, E. & SIMOJOKI, P. Yksivuotisen lupiinin nystyräbakteerien eristäminen ja valikoitujen siirroskantojen testaus kenttäolosuhteissa. p. 23-34, 1 liite. ANISZEWSKI, T. Kylvöajan vaikutus lupiinin (Lupinus angustifolius L.) siemensatoon Keski- ja Pohjois-Suomessa. p. 35-54. ANISZEWSKI, T. Lupiinin siementuotanto Keski- ja Pohjois-Suomessa. p. 55-9. HÄMÄLÄINEN, I. & ERVIÖ, R. Maaperäkarttaselitys, Jyväskylä. 39 p. + 14 liitettä. ERVIÖ, R. & HÄMÄLÄINEN, I. Maaperäkarttaselitys, Lahti. 41 p. + 2 liitettä. TAKALA, M. Palkokasvien biologiasta. 18 p. + 26 taulukkoa. TAKALA, M., TAHVONEN, R. & VUORINEN, M. Väkilannoitus ja "biologiset" viljelymenetelmät perunan, porkkanan ja punajuurikkaan viljelyssä. 36 p.

12. MUSTONEN, L., RANTANEN,., NIEMELÄINEN,., PAHKALA, K., KONT- TURI, M. & MATTILA, L. Virallisten lajikekokeiden tuloksia 198-1987. 138 p. + 1 liite. 13. LUNDEN, K. & SÄKÖ, J. Koristepuiden ja -pensaiden talvehtiminen. Talvi 1986/87. 86 p. + 4 liitettä. SÄKÖ, J. & LUNDEN, K. Talven 1986-87 tuhot hedelmä- ja marjatarhoissa. 34 p. RINNE, K. & MÄKELÄ, J. Karitsoiden kasvu laitumella. 18 p. ILOLA, A. Katovuoden 1987 kevätviljojen siemenen orastumiskokeet. p. 1-17. RANTANEN,. & SOLANTIE, R. Uusi peltoviljelyn alue- ja vyöhykejakoehdotus. p. 18-31. RAHKONEN, A. & ESALA, M. Kevätviljojen ja -öljykasvien kylvöaika. 72 p. JUNNILA, S. Perunaherbisidejä tehokkuustarkastuksessa. p. 1-15. Lehvästön hävitys herneellä ja öljykasveilla. p. 16-24. KEMPPAINEN, E. Didinin (disyandiamidi) vaikutus naudan lietelannan tehoon ohran lannoitteena. 35 p. ETTALA, E. & VIRTANEN, E. Ayrshiren, friisiläisen ja suomenkarjan vertailu vasikka- ja hiehokaudella säilörehu-vilja- ja heinä-vilja-urea-ruokinnalla. 92 p. PITKÄNEN, J., ELONEN, P., KANGASMÄKI, T., KÖYLIJÄRVI, J., TAL- VITIE, H., VIRRI, K. & VUORINEN, M. Aurattoman viljelyn vaikutukset kevätviljojen satoon ja laatuun: kuuden koevuoden tulokset. p. 1-61 sisältäen 3 liitettä. Summary: EffeCts of ploughless tillage on yield and guality of cereals: results after six years. PITKÄNEN, J. Aurattoman viljelyn vaikutukset maan fysikaalisiin ominaisuuksiin ja maan viljavuuteen. p. 62-167 sisältäen 3 liitettä. Summary: Effects of ploughless tillage on physical and chemical properties of soil. 22. KÄNKÄNEN, H. & KONTTURI, M. Kylvötiheyden vaikutus lehtityypiltään erilaisten herneiden sadon muodostumiseen. 69 p. 1989 MUSTONEN, L., RANTANEN,., NIEMELÄINEN,., PAHKALA, K. & KONT- TURI, M. Virallisten lajikekokeiden tuloksia 1981-1988. 147 p. + 8 liitettä. VUORINEN, M. Turvemaan kaliumlannoitus. 17 p. TAKALA, M. Saderiskien ja korjuutappioiden vähentämismahdollisuuksista heinänkorjuussa. 21 p. + 12 liitettä.

17. 19. HAKKOLA, H., PULLI, S. & HEIKKILÄ, R. Nurmikasvien siemenseoskokeiden tuloksia. 57 p. HAKKOLA, H. & LUOMA, S. Perunan viljelykokeiden tuloksia 1981-88. 25 p. AFLATUNI, A. & LUOMA, S. Avomaan vihannesten lajikekokeiden tuloksia 1986-88. 36 p. HÄRKÖNEN, M. & MUSTALAHTI, A. Perennojen menestyminen ja kukinta-ajat Pohjois-Suomessa 1979-85. 2 p. +2 liitettä. RUOTSALAINEN, S. Marjakasvien tervetaimituotanto ja sen merkitys Suomessa. 57 p.' Öljykasvien viljelyn edistäminen. Yhteistutkimuksen tuloksia vuosilta 1985-1988. Toimittanut Katri Pahkala. 95 p. JUHANOJA, S. Juurrutushormonien käyttö vesiviikunan Ficus pumila L. pistokkaiden juurrutuksessa. p. 2-6. JUHANOJA, S. & PESSALA, T. Vuodenajan vaikutus viherkasvien pistokkaiden juurtumiseen ja taimien jatkokasvatusaikaan. p. 7-22. JUHANOJA, S. Amppelikasvien viljelyaikatauluja. p. 23-34. PESSALA, T. Sulkasaniaisen lisäys. p.35-38. JOKI-TOKOLA, E. Väkiheinä ja säilörehut lihanautojen ruokintakokeissa. 46 p. MÄKELÄ, K. Kesäkukkien kauppasiemenen laatu. 15 p. + 1 liitettä. ROUVINEN, K. & NIEMELÄ, P. Plasmasytoosi heikentää pentutulosta ja pentujen varhaiskehitystä minkillä. Plasmacytos försämrar avelsresultatet och valparnas tidiga tillväxt hos mmk. Plasmacytosis impairs breeding result and early kit growth in the mmk, p. 1-17. ROUVINEN, K. Erilaisten rasvojen sulavuus minkin ja siniketun pennuilla - emulgaattorien vaikutus. Fettsmältbarhet hos mmk- och blårävsvalpar - inverkan av emulgerande ämnen. Digestibility of different fats in mmk and blue fox kits - influence of emulsifying agents. p. 18-37. JÄRVI, A. Typpilannoitus ja kasvuston CCC-käsittely timotein siemennurmilla. p. 1-24. TimOtein siemennurmen typpilannoitus, riviväli ja siemenmäärä. p. 26-48. Alkuperältään erilaiset timoteilajikkeet siementuotannossa. p. 5-52. SAASTAMOINEN, M. & PÄRSSINEN, P. Yty-kaura. 29 p. + 2 liitettä. RAVANTTI, S. Juliska-punata. 51 p. + 1 liite.

, to, ;k t rvi?' "