VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2016 Hämeen ELY -keskuksen alueella

Transkriptio

1 VESISTÖTARKKAILU VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2016 Hämeen ELY -keskuksen alueella

2

3 Vapo Oy, Läntisen Suomen Hämeen turvetuotannon vesistötarkkailun vuosiyhteenveto Sisältö 1 JOHDANTO TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Veden laatuun liittyviä muuttujia Turvetuotannon käsitteitä SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA Lämpötila Sadanta Lumitilanne TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS Yleistä Vesistötarkkailun näytteenotto Vesinäytteiden analysointi VAPO OY:N TURVETUOTANNON KUORMITUS VUONNA 2016 HÄMEEN ELY- KESKUKSEN ALUEELLA Yleistä Kuormitus VESISTÖTARKKAILUT VUONNA Yleistä Turvetuotannon vesistötarkkailu Hämeen ELY-keskuksen alueella vuonna KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE Vanajan reitin valuma-alue Väärälammensuo (Hattula) Röyhynsuo (Janakkala) Loimijoen valuma-alue Varsansuo (Ypäjä) Letkunsuo (Ypäjä) Okssuo (Tammela) Letonsuo (Forssa) Rinnansuo (Tammela) PAIMIONJOEN VESISTÖALUE Paimionjoen keskiosan alue Painion valuma-alue Koivansuo (Tammela)... 34

4 9 PORVOONJOEN VESISTÖALUE Luhdanjoen valuma-alue Hirvisuo (Hollola) KYMIJOEN VESISTÖALUE Sysmän reitin valuma-alue Jaakkolansuo (Hartola) Ruotsalaisen alue Laviassuo (Heinola) YHTEENVETO VIITTEET Liitteet Liite 1. Vapon turvetuotannon vesistötarkkailun analyysitulokset Hämeen ELY -keskuksen alueella vuonna 2016 Liite 2. Hämeen ELY-keskusten alueella sijaitsevat tarkkailusuot vuonna 2016 Pöyry Finland Oy Jorma Keränen (FM) Pia Jaakola (FM) tarkastanut Yhteystiedot Paristotie Kokkola sähköposti: etunimi.sukunimi@poyry.com puh

5 3 1 JOHDANTO Vapo Oy Länsi-Suomen tulosyksikkö yhdisti kesäkuusta 1999 alkaen aiemmin erillistarkkailuna toteutetut turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistöseurannat yhdeksi laajaksi koko tulosyksikön kattavaksi tarkkailuksi. Länsi-Suomen Vapon turvetuotannon tarkkailuun koottiin Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Lounais- Suomen, Pirkanmaan ja Hämeen alueella toteutetut turvetuotannon tarkkailut. Vuonna 2016 tarkkailussa noudatettiin Pöyry Finland Oy:n ELYkeskuskohtaisesti laatimia Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmia vuosille Vapon Läntisen alueen turvetuotannon vuoden 2016 vesistötarkkailuraportit on jaoteltu siten, että tarkkailualueen ELY-keskukset saavat vain oman alueen turvetuotantoa koskevat raportit. Osa tuotantoalueista kuuluu kuitenkin useampaan kuin yhden ELYkeskuksen alueeseen, ja niiltä osin tarkkailutulokset sisältyvät kaikkien asianomaisten ELY-keskuksien vesistöraportteihin. Hämeen alueen vesistötarkkailuraportti sisältää lyhyen koosteen Hämeen alueen Vapon turvetuotantoalueiden kuormitustuloksista. Tarkemmat kuormitustarkkailutulokset löytyvät erillisistä kuormitustarkkailuraporteista (Pöyry Finland Oy 2017). Vuonna 2016 Hämeen ELY -keskuksen Vapon 11 tuotantoalueella sijaitsi 30 vesistöhavaintopaikkaa. Vesistöhavaintopaikkojen vedenlaatua tarkastellaan vuoden 2016 ja mahdollisten aiempien vuosien analyysituloksien perusteella. Vesistötarkkailutuloksien ja turvetuotannon päästötarkkailutuloksien perusteella arvioidaan kuivatusvesien vesistövaikutuksia. 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Turvetuotannon vesistövaikutusten selvittäminen muodostaa oman selkeän osakokonaisuuden vesistötutkimuksen laajassa kentässä. Turvetuotannolla on käytössään erilaisia vesiensuojeluratkaisuja perustason laskeutusaltaista monimutkaisempiin kemiallisiin saostusjärjestelmiin. Turvetuotannon vesiensuojeluratkaisuiksi on pyritty löytämään yksinkertaisia ja varmatoimisia menetelmiä, jotka toimivat hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Soiden tyypityksiin, vesiensuojelujärjestelmiin, käyttö- ja kuormitustarkkailuun jne. liittyy monia yleiskielelle vieraita termejä ja käsitteitä. Seuraavassa on lyhyesti esitelty luettelona turvetuotantoon ja turvetuotannon vesistövaikutusten seuraamiseen liittyvää terminologiaa. Turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia on tutkittu varsin paljon. Aiheeseen tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi muutamista kirjallisuusluetteloon kootuista perusteoksista (Vasander 1998, Rinttilä ym. 1997, Niskanen 1998, Rinttilä ym. 1998, Savolainen ym. 1996, Leiviskä 1993). 2.1 Veden laatuun liittyviä muuttujia a-klorofylli µg/l Vedessä olevan kasviplanktonin ja levien määrää kuvastaa a-klorofyllipitoisuus. Keskimääräistä pitoisuutta käytetään vesistön rehevyystason arviointiin. Yleisesti käytössä olevan Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 3 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 3 7 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 7 40 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 40 µg/l pitoisuudet ylirehevyyttä.

6 Fosfori (kok-p) µg/l Kokonaisfosforilla tarkoitetaan veden sisältämän fosforin eri muotojen kokonaismäärää. Fosfori on typen ohella vesien tuotannon ja rehevöitymisen kannalta merkittävä ravinne. Sisävesissä fosfori on yleensä minimiravinne, joten sillä on sisävesistöjen rehevöitymisen kannalta suurempi merkitys kuin typellä. Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 15 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 100 µg/l pitoisuudet ylirehevyyttä. Fosfaattifosfori (PO 4 -P) µg/l Fosfaattifosfori on kokonaisfosforin liuennut, epäorgaaninen osa, joka on jo sellaisenaan leville käyttökelpoisessa muodossa. Veden korkea fosfaattipitoisuus on edellytys runsaiden leväesiintymien syntymiseen. Vesistöjen korkeat fosfaattifosforipitoisuudet kuvastavat yleensä maa- ja metsätalouden lannoitevaikutuksia, sillä turvetuotantoalueilta fosfaattifosforia tulee yleensä hyvin vähän. Typpi (kok-n) µg/l Kokonaistypellä tarkoitetaan veden sisältämää typen kokonaismäärää. Typpi on fosforin ohella vesien rehevöitymisen kannalta tärkeä ravinne. Kokonaistypen pitoisuus on yhteydessä vesistön rehevyystasoon ja Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 400 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 1500 µg/l pitoisuudet ylirehevyyttä. Ammoniumtyppi (NH 4 -N) µg/l Ammonium on typen epäorgaaninen yhdiste. Vesistössä ammoniumtyppi hapettuu nitraatiksi, ja samalla kuluu happea alentaen samalla veden ph-arvoa. Ammoniumtyppi on suoraan leville käyttökelpoisessa muodossa, ja siten pitoisuudet pienenevät levien runsastuessa. Turvetuotannon kuivatusvedet sisältävät typpiyhdisteitä, ja usein ammoniumtypen pitoisuuksien nousu kuvastaa nimenomaan turvetuotannon vaikutuksia. Myös jätevesissä ja karjanlannassa on runsaasti ammoniumtyppeä. Kiintoaine mg/l Kiintoaine on vedessä kulkeutuvaa hiukkasmaista kiinteää orgaanista tai epäorgaanista ainesta. Kiintoaine voi siten koostua mineraalimaa-aineksista (mm. sora, savi, hiekka) tai eloperäisistä aineksista, kuten levistä ja hajoavasta kasvillisuusaineksesta. Turve kuuluu hajoavaan kasvillisuusainekseen. Kiintoaineen kulkeutuminen jokivesissä on luonnollista kiertokulkua, jossa maaperän ainesta kulkeutuu jokiuoman kautta alapuolisiin vesistöihin (eroosio). Virtavesissä kiintoainepitoisuudet ovat jokieroosion vuoksi suuria (usein yli 10 mg/l). Sen sijaan järvissä kiintoainepitoisuudet ovat yleensä pieniä (alle 5 mg/l), sillä virtavesien tuoma kiintoaines laskeutuu nopeasti järven pohjalle. Savimailla vesien kiintoainepitoisuudet ovat hyvin korkeita maaperästä liuenneesta savesta johtuen. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn) mg/l O 2 Kemiallinen hapenkulutus kuvaa veden sisältämien kemiallisesti hapettuvien orgaanisten aineiden määrää eli vedessä olevaa eloperäistä ainetta, mm. humusta ja eloperäistä kiintoainetta. Usein korkeat COD Mn -arvot kuvastavat valuma-alueen suoperäisyyttä, mutta myös jätevedet ja karjanlanta kohottavat vesien COD Mn -arvoja. Suomessa on runsaasti soita, joten meillä vesien COD Mn -arvot ovat korkeita, keskimäärin 15 mg/l. 4

7 Sähkönjohtokyky (ms/m) Sähkönjohtavuus ilmaisee veteen liuenneiden suolojen määrää. Sisävesialueilla sähkönjohtavuutta lisäävät orgaaniset ainekset. Usein sisävesien korkeat sähkönjohtokyvyn arvot liittyvät jätevesiin. Sameus (FTU/FNU) Sameudella tarkoitetaan veden läpinäkyvyyden heikkenemistä, mikä johtuu vedessä olevien partikkelien vaikutuksesta. Tällaisia partikkeleita ovat mm. kasvi- ja eläinplankton sekä erityisesti saviaines, joka voi aiheuttaa voimakkaan samennuksen. Rauta (Fe) µg/l Vesien rautapitoisuus on sähkönjohtokyvyn ja kemiallisen hapenkulutuksen tavoin vesistöalueelle tyypillinen ominaisuus. Sisävesissä rauta on yleensä humukseen sitoutuneena, ja siten suoperäisten vesien rautapitoisuus on usein korkea. Happamuus eli ph-arvo Happamuusaste eli ph kuvaa vedessä olevien vapaiden vetyionien määrää. Luonnontilaisten pintavesien ph-arvo on yleensä lievästi hapan, ph 6 7. Kesäinen järvien voimakas leväkukinta voi nostaa pintaveden ph-arvon selvästi yli ph 7:ään. Humusvedet ovat happamia, ja siten suoperäisillä valuma-alueilla ph-arvot ovat usein alle ph 6:n. Happipitoisuus mg O 2 /l, %-kyll. Happi on tärkein veteen liuenneista kaasuista ja tärkeimpiä kaikista vesiympäristössä esiintyvistä aineista. Happi on osallisena monissa kemiallisissa ja biologisissa reaktioissa. Veden happipitoisuus ilmoitetaan milligrammoina happea litraa kohti tutkittavaa vettä (mg O 2 /l) sekä suhteellisena pitoisuutena, kyllästysprosentteina. Kyllästysprosentilla tarkoitetaan todettua hapen määrää prosentteina siitä määrästä, jonka vesi voisi enintään sisältää. Mitä lämpimämpää vesi on sitä vähemmän se voi sisältää happea. Rehevöitymisen seurauksena vesistöjen pohjalle kertyy enemmän kasvi- ja leväaineista, jotka kuluttavat hajotessaan vesistön happivaroja, ja siten happivajeet yleistyvät lopputalvella. Kyllästysprosenttien mukaiset happitilanteet: yli 100 % ylikyllästystila, ilmentää rehevyyttä, % hyvä, normaali vesialue, % tyydyttävä, normaali vesialue, % välttävä, lievä happivaje, alle 40 % huono, kohtalainen/suuri happivaje. Väriluku mgpt/l Veden väri on monien tekijöiden yhteistulos. Pääasiallinen veden väriä säätelevä tekijä on humuspitoisuus, mutta myös rauta värjää vettä ruskeaksi. Suomessa humuksen antama ruskea väri on luonteenomainen piirre suurimmalle osalle vesistöistä. Vedet ovat kirkkaita, jos väriluku on alle 40 mgpt/l, ja ruskeita, jos väriluku on yli 100 mgpt/l Turvetuotannon käsitteitä Bruttokuormitus Suoalueelta tuleva kokonaiskuormitus, joka koostuu tuotannosta syntyneen kuormituksen sekä alueelta tulevan luonnonhuuhtouman yhteenlasketusta kokonaismäärästä. Nykyisin käytössä on termi bruttopäästö. Humus Humus muodostuu osittain tai kokonaan hajonneesta eläin- ja kasviaineksesta. Humus on väriltään ruskeaa tai mustaa. Humus antaa vesille niiden ruskean yleisilmeen. Humus toimii kasvien ravintona ja lisää osaltaan maaperän vedenpidätyskykyä sekä veden

8 6 puskurikykyä happamuutta vastaan. Turvetuotannon päästötarkkailussa veden humuspitoisuutta seurataan epäsuorasti veden kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) ja veden väriluvun avulla. COD Mn -arvoa ja värilukua nostavat kuitenkin myös muut tekijät, eikä näillä menetelmillä voida erotella, missä määrin kyse on humuksesta. Jako-oja Oja, jonka kautta tuotantoalueelta tulevaa vettä ohjataan pintavalutuskentälle. Kasvillisuuskenttä Kasvillisuuden peittämä alue, jota käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä. Kasvillisuuskentällä kasvaa ajoittain veden alle joutumisen hyvin sietävää kasvillisuutta. Kasvillisuus käyttää veden ravinteita kasvuunsa, lisäksi vesi puhdistuu mekaanisesti ja maaperän biologisten prosessien avulla. Kemikalointi Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa kemikaaleilla saostetaan kiintoaine, humus ja ravinteet laskeutettavaan muotoon. Keräilyoja Oja, joka kerää pintavalutuskentälle johdetut vedet ja johtaa ne alapuoliseen vesistöön. Kokoojaoja Oja, johon turvetuotantoalueen sarkaojat laskevat. Kosteikko Kosteikkoja käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä. Kosteikko eroaa kasvillisuuskentästä siinä, että sillä on pysyvää avovesipintaa. Se on tehty patoamalla tai kaivamalla siten, että siinä on sekä syvän että matalan veden alueita. Kosteikoista käytetään myös nimitystä kasvillisuusallas. Kuntoonpanovaihe Yleisilmaus ajanjaksolle, joka edeltää tuotannon aloittamista suolla. Vaiheen aikana tehdään mm. peruskuivatukset ja rakennetaan vesiensuojeluratkaisut. Vesiensuojelurakenteet tehdään ensimmäisenä. Kuormitus (päästö) Kuormituksella eli päästöllä tarkoitetaan tuotantoalueelta alapuoliseen vesistöön johdettavien aineiden määrää aikayksikössä. Yleisimmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (kg/päivä tai kg/vuosi). Laskeutusallas Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tulevassa vedessä oleva kiintoaine ja siihen sitoutuneet ravinteet laskeutuvat altaan pohjalle hidastuneen virtauksen ja painovoiman vaikutuksesta. Laskuoja Oja, jonka kautta suolta tulevat vedet ohjataan alapuoliseen vesistöön. Lohko Useista saroista muodostunut, yleensä luonnonesteiden tai tuotannollisten seikkojen rajaama tuotantoala.

9 Maaperäimeytys Puhdistusmenetelmä, jossa kuivatusvedet johdetaan metsämaalle, jolloin osa vedestä imeytyy maahan, osa haihtuu taivaalle, osan käyttää kasvillisuus ja osa kulkeutuu pintavaluntana ympäristöön. Mittapato Yleensä tuotantoalueen laskuojassa oleva patorakennelma, jonka avulla voidaan seurata alueelta purkautuvan veden määrää (esim. m 3 /päivä). Mittapadossa on tietyn kokoinen purkautumisaukko, johon voidaan kiinnittää rekisteröivä vedenpinnan korkeusmittari. Nettokuormitus Suoalueelta tuleva kuormitus, joka saadaan kun bruttokuormituksesta vähennetään luonnontilaiselta suolta tuleva ainevirtaama (luonnonhuuhtouma). Ilmoittaa turvetuotannon aikaansaaman lisäkuormituksen määrän. Nykyisin käytössä on termi nettopäästö. Ominaiskuormitus Tuotantoalueelta alapuoliseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä tiettyä pinta-alayksikköä kohden. Yleisemmin seurataan fosforin ja typen sekä kiintoaineen kuormitusta (g/ha/päivä tai kg/km 2 /vuosi). Pintavalutus (kenttä) Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tuleva vesi valutetaan luonnontilaisen suoalueen (kenttä) yli ennen veden johtamista laskuojaan. Vesi virtaa turpeen pintakerroksessa ja puhdistuu luonnontilaisille suoekosysteemeille ominaisten fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten prosessien seurauksena. Aina pintavalutuskenttää ei ole mahdollista perustaa luonnontilaiselle alueelle, jolloin joudutaan käyttämään ennestään ojitettua aluetta. Reunaoja (ympärysoja) Tuotantoalueen reunimmainen sarkaoja ja sarkojen päissä sarkaojat yhdistävä oja. Oja ympäröi tuotantoaluetta. Sarka Yleensä noin 20 metriä leveä molemmilta sivuilta sarkaojitettu tuotantoala suolla. Sarkaoja Sarkojen välinen oja, jolla alueen kuivatus hoidetaan. Sarkaojapidätin (virtaamansäätö) Sarkaojan lietesyvennyksen etupuolelle asennettava rimasäleikkö, joka tehostaa kiintoaineen pidättymistä sarkaojaan ja tasaa virtaamia. Valuma Virtaama pinta-alayksikköä kohden (litraa/sekunti neliökilometriltä l/s/km 2 ) Valunta Se osa sadannasta, joka virtaa alapuolista vesistöä kohden maan pinnalla, maaperässä tai kallioperässä (mm/vuosi tai mm/päivä). Virtaama Uoman poikkileikkauksen kautta kulkeva vesimäärä sekunnissa (l/s tai m 3 /s). 7

10 Ylivuotokenttä Tuotantoalueella oleva mielellään kasvittunut allasalue, jonne rankkasateiden tai tulvan aikana voidaan johtaa kuivatusvesiä kiintoaineen ja ravinteiden poiston tehostamiseksi. Ympäristölupa Turvetuotannolle vaaditaan pääsääntöisesti ympäristölupa, jos sen pinta-ala ylittää 10 ha. Luvasta päättää aluehallintoviraston (AVI) ympäristölupayksikkö. Lupaan liittyy yleensä erilaisia tarkkailuvelvoitteita. YVA YVA -prosessin aikana selvitetään toiminnan erilaisia ympäristövaikutuksia. 8 3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA 3.1 Lämpötila Hämeen turvetuotantoalueiden sijaintiin nähden Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemista Jokioinen ja Lahti sijaitsevat painopistealueella, joten turvetuotannon sääolosuhteita vuonna 2016 on tarkasteltu niiden tietojen perusteella. Lisäksi tarkastelussa on hyödynnetty Ilmatieteen laitoksen säätilastoja. Vuoden 2016 keskilämpötila oli Jokioisilla 5,3 o C ja Lahdessa 5,1 o C, jotka olivat 0,6 0,7 astetta vertailukauden keskilämpötiloja korkeampia. Vuoden 2016 kuukausikeskilämpötilat olivat lähes identtiset molemmilla havaintopaikoilla. Tammikuu 2016 oli selkeästi tavanomaista kylmempi ja kevät leudompi (kuvat 1 2). Kesä 2016 oli lämpötiloiltaan vertailujakson tasoa. Syyskuu oli keskimääräistä lämpimämpi ja loppusyksy hieman viileämpi. Joulukuu 2016 oli varsin leuto. Heinäkuu oli vuoden lämpimin kuukausi sekä Jokiosissa että Lahdessa. Lahdessa heinäkuun 2016 keskilämpötila oli 16,8 ja Jokioisissa 16,1 astetta. Kuva 1. Kuukauden keskilämpötilan vaihtelu Jokioisilla vuosina ja vertailuajanjaksona vuosina

11 9 Kuva 2. Kuukauden keskilämpötilan vaihtelu Lahdessa vuosina ja vertailuajanjaksona vuosina Vuonna 2016 terminen kasvukausi alkoi Hämeessä eli samaan aikaan kuin vuosina keskimäärin. Terminen kasvukausi päättyi eli tavanomaiseen aikaan (Ilmatieteen laitos 2017). Terminen kasvukausi alkaa, kun lumipeite on kadonnut aukeilta paikoilta ja vuorokauden leskilämpötila on pysynyt vähintään viisi vuorokautta peräkkäin +5 asteen yläpuolella. Terminen kasvukausi päättyy, kun syksyllä vuorokauden keskilämpötila pysyy 5 10 vrk peräkkäin +5 asteen alapuolella. 3.2 Sadanta Vuonna 2016 Jokioisissa saatiin sateita vertailujakson keskiarvoa (627 mm) selvästi vähemmän (536 mm) ja myös Lahdessa satoi vuonna 2016 keskimääräistä (636 mm) vähemmän (553 mm). Turvetuotantokaudella Jokioisissa vain kesäkuu 2016 oli hieman tavanomaista sateisempi, mutta Lahdessa myös heinäkuu (kuvat 3 4). Vähäsateisin kuukausi 2016 oli maaliskuu sekä Lahdessa että Jokiosilla. Vuoden 2016 sateisin kuukausi oli Lahdessa heinäkuu (82 mm) ja Jokioisilla kesäkuu (74 mm). Kuva 3. Kuukauden keskisademäärän vaihtelu Jokioisilla vuosina ja vertailuajanjaksona vuosina

12 10 Kuva 4. Kuukauden keskisademäärän vaihtelu Lahdessa vuosina ja vertailuajanjaksona vuosina Lumitilanne Jokioisissa ja Lahdessa lumensyvyydet olivat talvella tavanomaista tasoa vähäisemmät (kuva 5). Enimmillään lunta oli maaliskuun 15 päivä Lahdessa 21 cm ja Jokioisissa 12 cm. Kuva 5. Lumen syvyys Jokioisten ja Lahden mitta-asemilla talvella ja vertailuajanjaksolla vuosina TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS 4.1 Yleistä Kaikilta tuotanto- ja kuntoonpanoalueilta on kerätty käyttötarkkailun puitteissa tietoja alueilla tehdyistä toimenpiteistä. Käyttötarkkailun on hoitanut turvetuottaja. Kuormitustarkkailu (päästötarkkailu) käsittää virtaaman mittauksen ja vesinäytteiden oton ja analysoinnin valituista pisteistä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti.

13 11 Vesistötarkkailussa (vaikutustarkkailu) on seurattu turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia alapuoleisilla joki- ja järvihavaintopaikoilla vesistö- ja kuormitustarkkailun toteutuksesta näytteenoton, analysoinnin ja virtaamamittauksen osalta ovat hoitaneet Ahma Ympäristö Oy ja Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. 4.2 Vesistötarkkailun näytteenotto Vuonna 2016 Vapo Oy:n turvetuotannon Läntisen Suomen vesistötarkkailussa seurattiin 213 turvetuotantoalueen vaikutuspiirissä olleita vesialueita 435 havaintopaikalta. Hämeen ELY-keskuksen alueelta tarkkailussa mukana järvihavaintopisteitä 10 kpl ja virtavesipisteitä 20 kpl (taulukko 1). Taulukko 1 Vesistötarkkailupisteiden lukumäärät eri ELY-keskusten alueilla vuonna ELY-keskus Vesistötarkkailupisteitä Joet Järvet Yhteensä Häme Keski-Suomi Varsinais-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pirkanmaa Yhteensä Vesistötarkkailunäytteitä otetaan järvihavaintopaikoilta kahdesti vuodessa ja virtahavaintopaikoilta kolmesti vuodessa. - Järvipistenäytteet otetaan helmikuun puolesta välistä huhtikuun puoleenväliin ja heinä-elokuussa. - Joki- ja puropistenäytteet otetaan maaliskuun puolivälistä toukokuun puoliväliin, elokuussa ja syys-lokakuussa. 4.3 Vesinäytteiden analysointi Vesinäytteiden analysointi on tehty yleisten ja akkreditoitujen menetelmien mukaisesti. Järvipisteissä näytteenottosyvyydet määräytyvät vesistön kokonaissyvyyden mukaan. Vakiosyvyydet ovat 1 m pinnasta ja 1 m pohjasta. Mikäli kokonaissyvyys on suurempi tai yhtä suuri kuin 5 m, otetaan näyte myös vesipatsaan puolestavälistä tai syvyyden salliessa aina 5 m:n välein. Joki- ja puronäytteissä näyte otetaan pinnasta (0,1 m) tai kokonaissyvyyden salliessa 1 m:n syvyydeltä.

14 Joki- ja järvinäytteiden vedenlaadun analysointiparametrit: 12 Järvipisteet Jokipisteet lämpötila lämpötila näkösyvyys sähkönjohtavuus happi (pitoisuus, kyll- %) kiintoaine (vain 1 m SS; F3;GVS) sähkönjohtavuus sameus kiintoaine (vain 1 m, SS; F3;GVS) ph sameus väri ph COD Mn (kaikki syvyydet) väri Kokonaisfosfori COD Mn (kaikki syvyydet) Fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla ) Kokonaisfosfori Kokonaistyppi (kaikki syvyydet) Fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla ) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, ajalla ) Kokonaistyppi (kaikki syvyydet) NH 4 -typpi (vain 1 m, ajalla ) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, ajalla ) rauta NH 4 -typpi (vain 1 m, ajalla ) rauta klorofylli-a (0-2 m, ajalla ) 5 VAPO OY:N TURVETUOTANNON KUORMITUS VUONNA 2016 HÄMEEN ELY-KESKUKSEN ALUEELLA 5.1 Yleistä 5.2 Kuormitus Pysyvän tarkkailun päästöasemien keskimääräinen vuoden ominaiskuormitus on laskettu tarkkailuohjelman mukaisesti ympärivuotisen tarkkailun näytteenottokertojen välisten jaksojen summana. Laskentatapojen tarkempi kuvaus löytyy päästötarkkailuraportista (Pöyry Finland Oy 2017). Kemiallista hapenkulutusta kuvaava COD Mn otettiin mukaan kuormituslaskentaan vuonna 2011, jolloin sille laskettiin bruttokuormitukset. Vuodesta 2013 alkaen COD Mn :n osalta on laskettu myös nettokuormitukset. Kiintoaineen ja COD Mn nettokuormituksen laskennassa käytetty taustapitoisuus muuttui vuonna 2013, joten niiltä osin vuosien ja nettokuormituksissa on laskennallisia eroja. Läntisen Suomen kuormitustarkkailuun kuului Hämeen ELY-keskuksen alueelta vuoden 2016 lopulla 11 Vapo Oy:n turvetuotantoaluetta, joiden yhteenlaskettu tuotannossa ollut ala oli 628 ha. Levossa oli 25 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 42 ha (taulukko 2). Hämeen ELY-keskuksen alueella sijaitsevien 11 tuotantoalueen kuormittavalta 695 ha pinta-alalta tuleva bruttovuosikuormitus oli vuonna 2016 seuraava: kiintoaine kg, kokonaistyppi kg, kokonaisfosfori 154 kg ja COD Mn kg O 2.

15 13 Taulukko 2. Hämeen ELY-keskuksen alueen Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitukset vuosina Vuosina mukana ei ole enää Kekkilä Oy:n kahta tuotantoaluetta, joiden tuotannossa ollut ala oli vuonna ,0 ha. Suhteuttamalla kokonaiskuormitus pinta-alaan voidaan saatuja ominaiskuormituksia (kg/ha/a) verrata edellisten vuosien ominaiskuormituksiin. Brutto-ominaiskuormituksia tarkasteltaessa COD Mn oli edellisvuotta pienempi. Sitä vastoin kiintoaineen, kokonaistypen ja kokonaisfosforin brutto-ominaiskuormitukset olivat edellisvuotta suurempia. Verrattaessa vuosien brutto-ominaiskuormituksia, nähdään vuoden 2012 poikkeavan korkeat arvot (kuva 6). Vuonna 2012 satoi poikkeuksellisen runsaasti. kg/ha/a KIINTOAINE kg/ha/a 12,0 9,0 6,0 3,0 6,3 11,1 Kok.N 6,3 6,2 7,1 8,2 kg/ha/a 400 CODMn , kg/ha/a 0,4 Kok. P 0,3 0,28 0,2 0,21 0,19 0,1 0,15 0,19 0,22 0, , Kuva 6 Hämeen ELY-keskuksen tuotantoalueiden keskimääräiset brutto-ominaiskuormitukset (kg/ha a) vuosina

16 6 VESISTÖTARKKAILUT VUONNA Yleistä Vuoden 2016 Vapo Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailuyhteenvedot on jaoteltu ELY-keskuksittain. Niiltä turvetuotantoalueilta, joiden alueet tai vesistöhavaintopaikat sijaitsevat useamman ELY-keskuksen alueella, on sama tarkastelu mukana kaikkien asianosaisten ELY-keskusten yhteenvedoissa. Vesistötarkkailussa siirryttiin vuonna 2014 aiemmin käytetystä kalenterivuosijaksosta päästötarkkailussa käytettyyn tarkkailujaksotukseen, joka alkaa ja päättyy Vesistötarkkailuun jaksotuksen muutos ei suoranaisesti vaikuta, sillä vesistönäytteenottoa ei tehdä marras-joulukuussa. Samanlaisesta aikajaksotuksesta johtuen voidaan päästötarkkailutuloksia käyttää suoraan myös vesistöjen pitoisuusvaikutusarvioihin. Vesistötarkkailussa mukana olevia tuotantoalueita on tarkasteltu havaintopaikkojen vedenlaadun osalta ja esitetty veden laatutulokset taulukkomuodossa. Kuivatusvesien vesistövaikutuksia on arvioitu veden laadun lisäksi myös kuormitustarkkailutietojen perusteella. Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksien perusteella on laadittu kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäystaulukot vesistö- ja valuma-alueittain kaikilta päästötarkkailussa vuonna 2016 mukana olleilta tuotantoalueilta. Pitoisuuslisäykset kullekin tuotantoalueelle ja valuma-alueelle on laskettu käyttäen tuotantoalueiden nettovesistökuormitustietoja ja vastaavan ajan keskivalumatietoja turvetuotantoalueen lähimmältä saman vesistöalueen virtaamahavaintopaikalta. Pitoisuuslisäyslaskelmat kattavat jakovaiheen valuma-alueet, mutta pitoisuuslisäyslaskelmia on voitu tehdä myös suppeammalle valuma-alueelle, jos valuma-alueen pinta-ala on ollut tiedossa. Kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäyslaskelmat ovat teoreettisia ja eivät ota huomioon vesistössä tapahtuvaa sedimentaatiota tai muita ympäristömuutoksia. Kaikkien tuotantoalueiden vesistötarkkailuhavaintopaikkojen vuoden 2016 analyysitulokset löytyvät liitteestä 1 ja tuotantoalueiden sijaintikartat ovat liitteenä Turvetuotannon vesistötarkkailu Hämeen ELY-keskuksen alueella vuonna 2016 Vesistötarkkailupisteiden vedenlaatua ja vesistövaikutuksia tarkastellaan turvetuotantoalueittain kaikilla niillä soilla, joilla on tehty tarkkailuohjelman mukaista vesistötarkkailua vuonna Hämeessä vesistötarkkailua suoritettiin vuonna 2016 Janakkalassa Röyhynsuolla, Hattulassa Väärälammensuolla, Tammelassa Rinnansuolla, Okssuolla ja Koivansuolla, Hollolassa Hirvisuolla, Hartolassa Jaakkolansuolla, Heinolassa Laviassuolla, Forssan Letonsuolla, Ypäjän Letkunsuolla ja Varsansuolla. 7 KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE 35 Kokemäenjoen vesistö on Suomen neljänneksi suurin vesistö. Se ulottuu Keski- Suomesta Selkämerelle, ja sen pinta-ala on km 2 ja järvisyys 10,99 %. Viljelymaita on ha eli maa-alasta 19 %. Kokemäenjoen vesistöalueen keskusjärvi on Pirkanmaan Pyhäjärvi ja vesistöalue muodostuu useista eri reiteistä: Ähtärin, Pihlajaveden, Keuruun, Längelmäveden, Hauhon, Vanajaveden ja Ikaalisten reitit. Kokemäenjoen luonnetta on muutettu aikojen saatossa tukinuittoa, tulvasuojelua ja voimalarakentamista varten, ja joki on lähes koko pituudeltaan porrastettu voimatalouskäyttöön. Taajamien ja teollisuuden jätevesikuormituksen vähennyttyä hajakuormitus on noussut joen suurimmaksi kuormittajaksi.

17 15 Turvetuotantoalueita on vesistöalueella noin ha, mikä on 0,33 % koko vesistöalueen maa-alasta. Kaikista Kokemäenjoen vesistöalueen turvetuotantoalueista Vapon hallinnassa oli vuonna 2016 noin ha (tuotannossa, levossa tai valmistelussa). Kokemäenjoen keskivirtaama (MQ) oli Huittisissa Loimijoen Maurialankoskessa 22,2 m 3 /s, kun vuosien keskivirtaama on vastaavalla jaksolla ollut 24,7 m 3 /s (kuva 7). Loimijoen virtaamat olivat suuria loppuvuonna 2015 ja myös alkuvuonna Sen sijaan kesällä ja koko loppuvuoden 2016 virtaamat olivat hyvin alhaisia. Kuva 7. Kokemäenjoen vesistöalueen Loimijoen Maurialankosken päiväkeskivirtaama ja vertailukaudella vuosina Kokemäenjoen vesistöalueella Hämeen ELY-keskuksen alueella oli vuonna 2016 Vapolla 7 toiminnassa olevaa turvetuotantoaluetta (tuotannossa tai levossa noin 528 ha). Tuotantoalueet sijaitsevat Vanajan reitillä ja Loimijoen valuma-alueella (taulukko 3). Taulukko 3. Kokemäenjoen vesistöalueen Hämeen ELY-keskuksen alueen Vapon turvetuotantoalueet ja tuotantoalat vuonna Vesistöalue Suo Kunta Pinta-ala 2016, ha Tuotannossa Levossa Valmistelussa 35 Kokemäenjoen vesistöalue 4803,0 617,6 65, Vanajan reitin valuma-alue 272,8 6,4 0, Hiidenjoen alue 127,2 0,0 0, Hiidenjoen suualue Röyhynsuo Janakkala 127,2 0,0 0, Hyvikkälänjoen valuma-alue 145,6 6,4 0, Renkajoen yläosan va Väärälammensuo Hattula 145,6 6,4 0, Loimijoen valuma-alue 604,1 24,8 0, Loimijoen yläosan alue 26,1 21,2 0, Jokioisen a Varsansuo Ypäjä 26,1 0,0 0, Ypäjoen va Letkunsuo Ypäjä 0,0 21,2 0, Pyhäjärven alue 124,1 3,6 0, Oksjoen va Okssuo Tammela 124,1 3,6 0, Kojonjoen valuma-alue 29,6 0,0 0, Koijoen yläosan a Letonsuo Forssa 29,6 0,0 0, Turpoonjoen valuma-alue 43,9 0,0 0, Kauhaojan va Rinnansuo Tammela 43,9 0,0 0,0

18 16 Kokemäenjoki on eräs kuormitetuimmista joista Suomessa. Nykyään teollisuuden ja jätevedenpuhdistamoiden vesistökuormitus on vähäinen verrattuna maatalouden hajakuormitukseen. Satakunnan vesien toimenpideohjelman mukaan Kokemäenjoen vesistöalueen viljelymailta huuhtoutuu fosforia vesistöön vuosittain noin 337 t ja typpeä t. Kokemäenjoen alaosan ja Loimijoen osuus fosforin kokonaiskuormituksesta on noin 65 % ja typpikuormituksesta noin 54 %. Vapon turvetuotannon nettovesistökuormitus Kokemäenjoen vesistöalueelle oli vuonna 2016 kiintoaineen osalta noin 222 t, typen osalta 29,4 t, fosforin osalta 1,02 t ja kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttokuormitus oli noin t O 2.. Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia eri valuma-alueilla on arvioitu käyttäen Kokemäenjoen vesistöalueen virtaamahavaintopaikkojen keskivaluntoja ja eri valuma-alueiden pinta-aloja sekä niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vesistökuormitustietoja. Jaksolla keskivalunnat olivat Kokemäenjoen vesistöalueella välillä 5,5 11,3 l/s/km 2. Suurimmat valunnat olivat Virroilla Killinkoskella ja alhaisimmat Äetsässä. Kokemäenjoen vesistöalueella Vapon turvetuotannon kuivatusvesien vuonna 2016 aiheuttama teoreettinen kiintoaineen lisäys oli 0,03 mg/l, typen 4,3 µg/l ja fosforin 0,2 µg/l. Kemiallisen hapenkulutuksen teoreettinen bruttolisäys oli 0,20 mg/l O 2 (taulukko 4). Hämeen ELY-keskuksen 1. jakovaiheen valuma-aluekohtaiset turvetuotannon aiheuttamat vesistökuormituslisäykset olivat erittäin pieniä. 2. jakovaiheen valuma-alueista keskivirtaamatilanteessa kuivatusvesien suurimmat vesistökuormitusvaikutukset olivat Pyhäjärven valuma-alueella. 3. jakovaiheen valuma-alueista suurimmat typen ja fosforin sekä orgaanisen happea kuluttavan aineksen vesistökuormitusvaikutukset tulivat Tammelan Okssuolta kohdistuen Oksjokeen. Kiintoaineen osalta suurimmat laskennalliset pitoisuusnousut tulivat Tammelan Rinnansuolta kohdistuen pieneen Kauhaojaan. Taulukko 4. Vapon Kokemäenjoen vesistöalueen Hämeen ELY-keskuksen turvetuotannon kuivatusvesien teoreettiset pitoisuuslisäykset vuonna Brutto Pitoisuusvaikutus, netto Vesistöalue Suo Kunta CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P mg O2/l mg/l µg/l µg/l 35 Kokemäenjoen vesistöalue 0,20 0,03 4,3 0, Vanajan reitin valuma-alue 0,06 0,02 2,7 0, Hiidenjoen alue 0,04 0,011 1,6 0, Hiidenjoen suualue Röyhynsuo Janakkala 0,04 0,011 1,6 0, Hyvikkälänjoen valuma-alue 0,09 0,02 4,3-0, Renkajoen yläosan va Väärälammensuo Hattula 0,72 0,16 33,2-0, Loimijoen valuma-alue 0,17 0,07 5,5 0, Loimijoen yläosan alue 0,02 0,02 1,1 0, Jokioisen a Varsansuo Ypäjä 0,01 0,01 1,0 0, Ypäjoen va Letkunsuo Ypäjä 0,28 0,30 7,6 0, Pyhäjärven alue 0,21 0,015 4,6 0, Oksjoen va Okssuo Tammela 5,11 0,36 114,6 1, Kojonjoen valuma-alue 0,05 0,05 2,8 0, Koijoen yläosan a Letonsuo Forssa 0,16 0,16 8,7 0, Turpoonjoen valuma-alue 0,1 0,04 2,6 0, Kauhaojan va Rinnansuo Tammela 1,9 0,71 51,6 0,2

19 7.1 Vanajan reitin valuma-alue Väärälammensuo (Hattula) Väärälammensuolla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (päätös nro 65/2006/4, dnro LSY 2004-Y-418, myönnetty ). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään (nro 07/0328/1). VHO:n päätöksestä valitettiin Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi asian antamallaan päätöksellä (dnro 3667/1/07). Väärälammensuo sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Renkajoen yläosan valumaalueella (35.885). Väärälammensuolla oli vuonna 2016 tuotannossa 110,1 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutuskenttä ja kosteikko. Väärälammensuon kuivatusvedet purkautuvat kahta eri laskuojaa pitkin: Pikkulamminojan kautta Veittijärveen ja edelleen Renkajokeen ja myös reittiä Väärälammen, Keskisen, Alalammen ja Pikkulamminojan kautta Veittijärveen. Pikkulamminojan vesistöhavaintopaikat on poistettu tarkkailusta Hämeen ELYkeskuksen hyväksynnällä vuonna 2010, mutta Väärälampi ja Veittijärvi kuuluvat edelleen vesistötarkkailuun. Väärälammin pintavesi on ollut väriltään tummaa, hapanta ja rautapitoista (taulukko 5). Typpiyhdisteitä on ollut vedessä kohtalaisesti runsaasti, mutta fosforia suhteellisen vähän. Vuonna 2016 Väärälammin pintaveden laatu oli pääpiirteittäin samanlaista kuin jaksolla keskimäärin. Väärälammin levätuotanto on ollut yleensä runsasta, mutta elokuussa 2016 se oli erittäin vähäistä. Pintavesien happitilanne oli sekä talvella että kesällä 2016 tyydyttävä/välttävä, mutta kesällä happi oli loppunut kokonaan alusvedestä, ja sen seurauksena alusveden rauta- ja typpipitoisuudet olivat erittäin korkeita. Väärälampi on vuosien keskimääräisen typpipitoisuuden ja levätuotannon perusteella rehevä ja fosforipitoisuuksien perusteella lievästi rehevä. Veittijärven vesi on ollut laadullisesti hyvin samanlaista kuin Väärälammin, eli sen vesi on ollut rautapitoista, tummanruskeaa ja COD Mn -arvon perusteella humuspitoista (taulukko 5). Fosforia Veittijärven pintavedessä on ollut vähän. Pintaveden keskimääräiset ravinnepitoisuudet kuvaavat rehevyyttä tai lievää rehevyyttä. Veittijärven pintaveden laatu oli vuonna 2016 hieman parempaa kuin jaksolla keskimäärin, sillä ravinteita ja rautaa oli vähemmän. Veittijärvi on selvästi syvempi (max. 10 m) kuin Väärälampi, mistä johtuen Veittijärven alusvesi on ollut usein lähes hapeton. Talvella 2016 alusvesi oli vähähappista ja kesällä hapetonta. Taulukko 5. Väärälammensuon järvihavaintopaikkojen vedenlaatu vuosina Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn 1 m % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Väärälampi n= ,2 2, ,2 4, ,7 38 minimi 11 5,4 < ,8 2, <5 9 < ,4 21 maksimi 90 7,2 11, ,0 7, , ,0 1, ,6 4, ,8 3, ,6 5, < ,8 42 Veittijärvi n= ,6 1, ,5 5, ,1 28 minimi 33 5,9 < ,4 1, < ,3 20 maksimi 96 7,3 3, ,0 6, , ,3 1, ,9 4, ,9 2, ,7 4, < ,0 26

20 18 Väärälammen ja Veittijärven pintavesien ravinnepitoisuudet ovat lievässä laskusuuntauksessa vuosien aikana (kuvat 8-9). Erityisen vähän vesissä on ollut fosforia ja lopputalviset pitoisuudet ovat nykyisin karujen vesien tasoa. Sen sijaan typpipitoisuudet kuvaavat pitoisuuksien alentumisesta huolimatta vielä rehevyyttä. Kuva 8. Väärälammen ja Veittijärven pintaveden kokonaistyppipitoisuudet vuosina Kuva 9. Väärälammen ja Veittijärven pintaveden kokonaistyppipitoisuudet vuosina Väärälammensuon pintavalutuskentältä lähtevän veden laatu oli vuonna 2016 suhteellisen hyvää, sillä 28 otetun näytteen keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus oli 13 µg/l, kokonaistyppipitoisuus µg/l, kiintoainepitoisuus 4,9 mg/l ja COD Mn -arvo 23 mg/l O 2. Väärälammensuon kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset (netto) Renkajoen yläosan valuma-alueelle olivat vuonna 2016 keskivalumatilanteessa suhteellisen vähäisiä eli typelle 33 µg/l ja kiintoaineelle 0,16 mg/l. Kemiallisen hapenkulutuksen osalta pitoisuusvaikutus (brutto) oli 0,72 mg/l O 2, ja sen nettopitoisuusnousu oli negatiivinen, sillä kuivatusvesien keskimääräiset pitoisuudet olivat alempia kuin luonnontilaisten suovesien. Fosforia Väärälammensuolta lähtevässä vedessä oli niin vähän, että myös sen pitoisuusvaikutukset jäivät negatiivisiksi. Väärälammensuon turvetuotantoalueelta lähtevissä kuivatusvesissä oli vuonna 2016 enemmän typpeä, mutta vähemmän fosforia ja humusaineita kuin Väärälammessa, joten vesistövaikutukset Väärälampeen jäivät lieviksi näkyen typpipitoisuuksien kasvuna.

21 19 Teoreettiset laskelmat osoittavat samaa. Väärälammen luusuassa yläpuolinen valumaalue on ympäristöluvan mukaan 5,4 km 2, ja laskelmien perusteella vuonna 2016 typen pitoisuus kohosi kuivatusvesien vaikutuksesta Väärälammessa 626 µg/l. Kiintoaineen pitoisuusnousu oli 3,0 mg/l, mutta fosforin pitoisuuksia kuivatusvedet eivät kohottaneet lainkaan. Veittijärven luusuassa yläpuolinen valuma-alue on ympäristöluvan mukaan 7,9 km 2, ja teoreettisen laskelman perusteella vuonna 2016 typen pitoisuus kohosi kuivatusvesien vaikutuksesta Veittijärvessä 428 µg/l. Kiintoaineen pitoisuusnousu oli 2,0 mg/l, mutta Veittijärven fosforin pitoisuuksia kuivatusvedet eivät kohottaneet lainkaan. Väärälammensuon kuivatusvesien vaikutukset Veittijärven vedenlaatuun ovat todellisuudessa laskennallisia vähäisempiä, sillä kuivatusvesireitillä on kaksi lampea ennen Veittijärveä, jotka osaltaan pidättävät aineita ja siten osaltaan vähentävät kuivatusvesisen vesistövaikutuksia Röyhynsuo (Janakkala) Röyhynsuolla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (päätös nro 52/2007/4, dnro LSY 2004-Y-142, myönnetty ). Röyhynsuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 2000 ja tuotanto Röyhynsuolla oli tuotantoa 127,2 ha alalla vuonna Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuoden toimiva pintavalutuskenttä. Röyhynsuo sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Hiidenjoen suualueen valumaalueella (35.811). Röyhynsuon kuivatusvedet purkautuvat pintavalutuskentältä Ilmusjärveen ja Välijoen kautta edelleen Vettenjakamoon, jossa ne yhtyvät Kernaalanjärvestä tulevaan virtaukseen. Röyhynsuon havaintopaikoista Puujoki sijaitsee kuivatusvesien purkukohdan yläpuolella ja Välijoki purkukohdan alapuolella. Puujoen ja Välijoen havaintopaikkojen välille jää matala ja virtausta tasaava Ilmusjärvi. Puujoen valuma-alue on suuri (noin km 2 ), ja siitä Röyhynsuon turvetuotantoalueen osuus on vain 0,2 %. Puu- ja Välijoen vedet ovat olleet vuosina happamuudeltaan neutraaleja, ravinteikkaita ja sameita (taulukko 6). Puujoen ja Välijoen vuosien keskimääräisessä vedenlaadussa on ollut hieman eroja. Välijoen vedessä on ollut yleensä Puujokea enemmän fosforia ja humusaineita. Vuonna 2016 havaintopaikkojen vedenlaatu oli samanlaista, eikä käytännössä eroja ollut lainkaan. Vuosien keskimääräisten ravinnepitoisuuksien perusteella Puujoki ja Välijoki ovat reheviä vesistöjä. Puujoen kautta tuleva hajakuormitus on niin suurta, ettei Röyhynsuon turvetuotantoalueen kuivatusvesillä ole ollut havaittavaa vaikutusta Välijoen vedenlaatuun ja ylä- ja alapuolisten havaintopaikkojen vedenlaatu onkin ollut viime vuosina lähes identtistä. Röyhynsuon kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset Hiidenjoen suuren (2191 km 2 ) valuma-alueen alarajalla (Miemalanselkä) olivat vuoden 2016 keskivalumatilanteessa hyvin vähäiset, typelle 1,6 µg/l, kiintoaineelle 0,01 mg/l ja fosforille 0,05 µg/l. Kemiallisen hapenkulutuksen bruttopitoisuuslisäys oli 0,04 mg/l O 2. Röyhynsuolta lähtevässä vedessä oli vuonna 2016 otetuissa 27 näytteessä keskimäärin kokonaisfosforia 80 µg/l, kokonaistyppeä µg/l, kiintoainetta 13,4 mg/l ja COD Mn - arvo oli 51 mg/l O 2. Laimeneminen on tehokasta alapuolisessa vesistössä, joten kohtalaisen korkeista ainepitoisuuksista huolimatta ei vesistövaikutuksia ollut havaittavissa vuonna 2016.

22 Taulukko 6. Röyhynsuon havaintopaikkojen vedenlaatu vuosina Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Puujoki yp keskiarvo n = 46 7,0 7,6 94 8,3 12, minimi 5,9 <1 35 1,8 9, <5 25 < maksimi 7,6 80, ,9 17, ,0 21, ,0 11, ,0 3,6 65 3,1 10, ,3 2,4 55 3,0 11, keskiarvo ,1 9, ,0 11, Välijoki ap keskiarvo n = 46 7,0 12, ,8 11, minimi 5,7 1,3 35 1,1 6, <5 23 < maksimi 7,4 270, ,8 17, ,1 14, ,0 13, ,1 3,2 70 3,2 10, ,3 2,6 56 2,5 12, keskiarvo ,2 6,6 85 9,9 12, Loimijoen valuma-alue Varsansuo (Ypäjä) Varsansuolle on Etelä-Suomen aluehallintovirasto myöntänyt ympäristöluvan (päätös nro 268/2012/2, dnro ESAVI/205/04.08/2011). Vapo Oy haki muutosta ympäristölupaan ja Etelä-Suomen Aluehallintovirasto teki päätöksen asiasta (dnro ESAVI/113/04.08/2013). Varsansuon pienen turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin puiden kaadolla vuonna 1996, mutta varsinaisia ojituksia ei tehty kuin vuonna 1997, joka oli myös ensimmäinen tuotantovuosi. Varsansuon tuotantoalueen vesiensuojelumenetelmänä on ollut kesäkuusta 2013 lähtien kemikaalikäsittely. Vuonna 2016 tuotannossa oli 26,1 ha. Varsansuo sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Jokioisen valuma-alueella (35.923). Varsansuon kuivatusvedet johdetaan purkuojaa pitkin Varsanojan kautta Alhonojaan ja edelleen Loimijokeen. Varsanojassa on sijainnut vesistötarkkailupiste jo vuodesta 1999 alkaen. Vuonna 2013 lisättiin tarkkailuun Alhonojaan vesistöhavaintopaikka. Varsanoja on pieni, matala ja savipohjainen oja. Varsanoja kerää vesiä tuotantoalueen lisäksi kahdelta laajalta peltoaukealta. Peltoalueilta tuleva voimakas hajakuormitus peittää tehokkaasti Varsansuon tuotantoalueen kuivatusvesien pitoisuusvaikutukset. Vuosien keskimääräisten vedenlaatutietojen perusteella (taulukko 7) Varsanojan vesi on ollut laadullisesti erittäin heikkoa; ravinteita ojavedessä on ollut erittäin runsaasti ja vesi on ollut hyvin sameaa sekä rautapitoista. Korkeista rautapitoisuuksista johtuen vesi on ollut väriltään varsin tummaa. Vuonna 2016 Varsanojan vedenlaatu oli heikkoa, vaikka ravinteita oli aiempaa vähemmän. Varsanojan ravinnepitoisuuksissa on laskeva trendi vuosina (kuvat 10-11) luvun alkupuolella pitoisuusvaihtelut olivat suuria, mutta sen jälkeen vaihtelu on vähentynyt. Viime vuosina keskimääräiset typpipitoisuudet ovat noin 1300 µg/l ja fosforipitoisuudet noin 120 µg/l, kun ne olivat 2000-luvun alkupuolella lähes kaksinkertaa suurempia. Alhonojan vedenlaatu oli vuonna 2016 parempaa kuin Varsanojan, sillä humusta ja rautaa oli vedessä huomattavasti vähemmän (taulukko 7). Ravinteita oli kuitenkin Alhonojassa runsaasti ja fosforipitoisuudet lähes Varsanojan tasoa. Suovesien ja siten

23 21 myös kuivatusvesien vaikutukset Alhonojan veteen ovat varsin vähäiset erittäin alhaisten humusainepitoisuuksien perusteella. Taulukko 7. Varsanojan keskimääräinen vedenlaatu vuosina ja Alhonojan vedenlaatu vuosina Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Varsanoja n=41 keskiarvo 6,9 43, ,5 13, minimi 6,0 10, ,0 6, < maks imi 7,8 140, ,0 31, ,9 9, ,0 7, ,3 18, ,0 10, ,1 16, ,0 16, keskiarvo ,1 14, ,0 11, Alhonoja n=9 keskiarvo 7,7 20, ,4 23, minimi 7,2 4,5 67 7,3 13, maks imi 8,0 86, ,0 30, ,3 16, ,0 12, ,9 7, ,0 25, ,7 7, ,0 24, keskiarvo ,6 10, ,3 20, Kuva 10. Varsanojan veden kokonaistyppipitoisuudet vuosina Kuva 11. Varsanojan veden kokonaisfosforipitoisuudet vuosina

24 22 Varsansuon kemikaloinnin toimintaa tarkkailtiin vuonna 2016 ja lähtevän veden laatu oli 19 näytteen perusteella heikko. Keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus oli 136 µg/l, kokonaistyppipitoisuus 2036 µg/l, kiintoainepitoisuus 19,9 mg/l ja COD Mn - arvo 31 mg/l O 2. Kemikalointi alentaa yleensä fosforipitoisuuksia ja COD Mn -arvoa. Kuivatusvesissä oli edelleen runsaasti fosforia, eikä COD Mn -arvokaan ollut alhainen, joten käsittely ei ollut erityisen tehoavaa. Varsanojan veden ravinnepitoisuudet olivat vuonna 2016 alempia kuin tuotantoalueelta lähtevän veden, joten kuivatusvesillä oli vaikutuksia Varsanojan veden laatuun. Varsanojan valuma-alue laskussa Loimijokeen on ympäristöluvan mukaan 11,8 km 2 ja teoreettisen laskelman perusteella vuonna 2016 typen pitoisuus kohosi kuivatusvesien vaikutuksesta Varsanojassa 89 µg/l, fosforin 3,3 µg/l ja kiintoaineen 0,9 mg/l. Varsansuon teoreettiset pitoisuusvaikutukset Loimijokeen ovat kiintoaineen ja ravinteiden osalta erittäin vähäiset, sillä Jokioisen valuma-alueen yläpuolinen pinta-ala on varsin suuri (1077 km 2 ) ja siten laimenemisolosuhteet hyvät. 7.3 Letkunsuo (Ypäjä) Letkunsuo sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Loimijoen valuma-alueella Loimijoen yläosan Ypäjänjoen valuma-alueella (35.924). Letkunsuolle on myönnetty ympäristölupa (dnro ESAVI/204/04.08/2011). Vapo Oy haki muutosta ympäristölupaan ja Etelä-Suomen Aluehallintovirasto teki päätöksen asiasta (dnro ESAVI/112/04.08/2013). Letkunsuolla oli vuonna 2016 tuotannossa 21,2 ha. Kuivatusvedet on käsitelty kesäkuusta 2013 alkaen kemikaalikäsittelyllä. Letkunsuolla on vuodesta 2011 alkaen tarkkailtu Letkunsuon alapuolisen Haaranojan vedenlaatua. Haaranoja laskee Ypäjoen kautta Loimijokeen. Ypäjoen vedenlaatua on tarkkailtu vuodesta 2013 alkaen. Haaranojan vesi on ollut vuosina heikkolaatuista, sillä vedessä on ollut erittäin runsaasti ravinteita ja rautaa ja vesi on ollut hyvin sameaa (taulukko 8). Vuonna 2016 ojan vesi oli edelleen heikkolaatuista, vaikka ravinteita olikin aiempaa vähemmän. Ypäjoen vedenlaatu oli vuonna 2016 hieman heikompaa kuin Haaranojassa, sillä ravinnepitoisuudet ovat korkeampia ja vesi sameampaa (taulukko 8). Humusta Ypäjoen vedessä on ollut suhteellisen vähän. Vuonna 2016 Letkunsuon kuivatusvesien kiintoainepitoisuudet olivat korkeampia kuin Haaranojassa, joten kuivatusvesillä oli vaikutuksia Haaranojan kiintoainepitoisuuksiin. Sen sijaan fosforia oli kuivatusvesissä selvästi vähemmän kuin Haaranojassa, joten korkeiden fosforipitoisuuksien alkuperä oli muussa maankäytössä. Kuivatusvesien typpipitoisuudet olivat samaa tasoa kuin Haaranojassa. Vuonna 2016 Letkunsuon kemikaloinnin kautta lähtevän veden laatu oli 15 näytteen perusteella heikkoa. Keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus oli 57 µg/l, kokonaistyppipitoisuus 961 µg/l, COD Mn 26 mg/l O 2 ja kiintoainepitoisuus 20,2 mg/l. Kemikalointi otettiin käyttöön kesäkuussa 2013, ja se vaikuttaa yleensä alentavasti fosforipitoisuuksiin ja COD Mn -arvoon. Kemikaloinnin käyttöönotolla ei ole ollut suurempaa vaikutusta Haaranojan veden fosforipitoisuuksiin ja humukseen (COD Mn) (kuvat 12 13). Haaranojan valuma-alueen kokoa ei ole arvioitu ympäristölupavaiheessa, mutta Letkunsuon kuivatusvesien teoreettiset pitoisuuslisäykset vuonna 2016 Ypäjokeen (valumaalue 59,4 km 2 ) olivat vähäiset (Kok.P 0,5 µg/l, Kok.N 8 µg/l, kiintoaine 0,3 mg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen pitoisuuslisäys (brutto) oli 0,28 mg/l O 2 ).

25 Taulukko 8. Haaranojan vedenlaatu vuosina ja Ypäjoen vedenlaatu vuosina Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Haaranoja n=14 keskiarvo 7,2 21, ,9 16, minimi 6,8 3, ,0 7, maks imi 7,5 191, ,0 26, ,9 7, ,0 7, ,1 14, ,0 12, ,2 6, ,0 17, Keskiarvo ,1 9, ,0 12, Ypäjoki 0,2 ( n=9) keskiarvo 7,5 23, ,4 17, minimi 7,1 4, ,0 9, maks imi 7,8 70, ,0 22, ,0 14, ,0 9, ,5 10, ,0 19, ,4 6, ,0 17, Keskiarvo ,3 10, ,7 15, Kuva 12. Haaranojan veden kokonaisfosforipitoisuus vuosina Kuva 13. Haaranojan veden COD Mn -arvo vuosina