Suojelunarvoisia metsä- ja suoalueita valtionmailla, joilla on havaittu leimikkonauhoja kesällä 2012

Transkriptio

1 Suojelunarvoisia metsä- ja suoalueita valtionmailla, joilla on havaittu leimikkonauhoja kesällä 2012 Kohteet sisältyvät luonnonsuojelujärjestöjen Kansallisomaisuus turvaan -suojeluesitykseen. Lisätietoja: wwf.fi/metsat Jo hakattuja kohteita: 1. Soimasuon ympäristö (Orivesi) 5. Iisjärvi-Ylä-Kivetty (Äänekoski, Saarijärvi) 2. Pitäjäinrajasuo (Kaavi) 6. Hintonniemi (Kannonkoski) 7. Vaariansuon laajennus (Pälkäne) 8. Lohikosken alue (Sulkava, Punkaharju) Tiedossa olevia leimikoita: 3. Yltöinen (Kaarina) Katajalamminmäki-Heinälammet 4. Väljäkangas (Pihtipudas) Piojärvenjoki Salmikas Väljänkangas Hintonniemi Pitäjäinrajasuo Iisjärvi-Ylä-Kivetty Soimasuon metsät Vaariansuo Lohikosken alue Yltöinen

2 Oriveden Soimasuon ympäristön hakkuita kesällä 2012 (Teksti ja kuvat: Juho Kytömäki, Metsähallitus on avohakannut Oriveden Soimasuon ympäristön valtionmaa-alueella useita leimikoita kesällä Osa leimikoista oli netissä ilmoitettuja sahatukkileimikoita, osa muita. Luonto-Liitto vetosi toukokuussa Metsähallitukseen, että alueen leimikot jätettäisiin hakkaamatta, sillä Soimasuon ympäristön metsät ovat luonnonsuojelullisesti arvokkaita, ja aluekokonaisuus sopisi hyvin suojeltavaksi tulevassa valtionmaiden METSO-paketissa. Soimasuon ympäristön luonnonsuojelullisesti arvokas aluekokonaisuus, johon on merkitty sinisellä Metsähallituksen tuoreet avohakkuut. Alueen koillisosassa Pehkusuon ympäristössä on mahdollisesti tehty vielä yksi päätehakkuu lisää. Numerointi viittaa seuraavien sivujen kuviin. Numeroidut alueet (1 ja 2) täyttivät leimikoista selvimmin METSOn luonnontieteelliset valintaperusteet, mutta myös ainakin Jokijärvenkallion leimikko oli arvoluokan II runsaslahopuustoista kangasmetsää.

3 1a. Siitaman sahatukkileimikko (mm. ojittamatonta kangaskorpea) 1b. Siitaman sahatukkileimikko hakattuna (myös korvet avohakattu)

4 2a. Siitaman yhdystien leimikko (ei mukana vetoomuksessa, koska leimikosta ei ollut tietoa) 2b. Siitaman yhdystien leimikko

5 2c. Siitaman yhdystien leimikko hakattuna

6 Pitäjäinrajasuo (Kaavi) Kaavi-Outokumpu tien ja Pitäjänrajasuon välisten kangasmetsien ja korpien alue (n. 5 ha) hakattiin kesän 2012 aikana. Alue täytti ikänsä, rakenteensa ja lahopuustoisuutensa vuoksi vanhan metsän tuntomerkit ja sisälsi useampia luonnontilaisen kaltaisia korpisoistumia. Leimikosta huomautettiin Metsähallitukselle ennen hakkuita (Harri Hölttä, s-posti 27.6.) ja esitettiin sen säästämistä kunnes METSO-suojelualueiden laajennuspäätökset on tehty. Maankäyttö- ja ympäristöpäälikkö Juha Laitisen (s-posti 19.7.) mukaan hakkuusuunnitelmaa tarkennettiin keskittämällä säästöpuita korpipainanteisiin, mutta esitykseen säilyttää kohde METSO-suojelupotentiaalin arviointia varten ei vastattu. Sijainti

7 Kuvia leimikosta kesäkuussa 2012

8

9 Yltöinen (Kaarina) Sijainti Metsäalue sijaitsee Kaarinan kaakkoisosassa, entisen Piikkiön kunnan alueella Yltöisissä MTT:n puutarhantutkimuslaitoksen vieressä. Yleiskuvaus Alueella on metsäisiä kallioita sekä lehtomaisia ja tuoreita kangasmetsiä. Paikoitellen on monia tuoreita kuusen tuulenkaatoja (n. 5 m 3 /ha). Kalliometsissä on yli 120-vuotiasta puustoa, pienipiirteisesti vaihtelevia elinympäristöjä ja monipuolista lajistoa. Kangasmetsät ovat harvennettuja, mutta melko vanhoja ja luontaisesti uudistuneita. Kangasmetsissä on paikoitellen erirakenteisuutta ja alispuusto hyvin tiheää. Pieniä luonnontilaisen kaltaisia puroja on myös paikoitellen. Kangasmetsät olivat vaihtelevasti kuusi- ja mäntyvaltaisia, rungot cm halkaisijaltaan, Sjötorpin koillispuolella lehtomaisella kankaalla kuuset 35 cm halkaisijaltaan. Suojeltavaksi esitetty alue rajautuu etelässä MTT:n puutarhantutkimuslaitoksen arboretumiin. METSO-arvot ja muut erityiset luonnonarvot Kärmekalliolla on METSO-arvoluokan I mukaista vanhaa kalliometsä, Sjötorpissa ja Matinkalliolla arvoluokan II kalliometsää ja jyrkänteiden lähimetsää. Muissa osissa aluetta on laajalti arvoluokan III mukaista runsaslahopuustoista kangasmetsää (lehtomaista ja tuoretta kangasta).

10 Lajistoarvot Sjötorpin kalliolla on vanhojen metsien indikaattorilaji kuusenhärmäjäkälän esiintymä. Niin ikään vanhoja metsiä suosiva puukiipijä kuuluu alueen linnustoon. Alueen huomiointi Metsähallituksen alue-ekologisessa verkostossa Ei tietoa. Yhteenveto suojeluarvoista Alue on monipuolinen ja luonnonsuojelullisesti arvokas kallio- ja kangasmetsäkokonaisuus seudulla, jossa suojeltuja metsiä on hyvin vähän. Muuta Alue on marjastuksen ja jyrkänteiltä avautuvien maisemien vuoksi virkistysarvoltaan merkittävä. Kohde on merkitty Metsähallituksen Länsi-Suomen luonnonvarasuunnitelmassa tutkimusmetsäksi. Paikallisilta asukkailta tulleen tiedon mukaan alueella on maastoon merkitty jopa 10 hehtaarin laajuinen leimikko. Tietolähteet - Tiina Ahokkaan maastokäynti kartat ja ilmakuvat

11 Väljänkangas (Pihtipudas) Sijainti Alue sijaitsee Keski-Suomessa Pihtiputaalla, kuntakeskuksesta noin 14 km länsilounaaseen. Yleiskuvaus Rajaus käsittää jo olemassa olevan suojelualueen, Metsähallituksen METSO-kohteen ja niitä täydentämään soveltuvaa metsää. Elokuussa 2012 alueella olivat parhaillaan käynnissä hakkuut, jotka ulottuivat osin METSO-ohjelmaan soveltuvalle alueelle. Tämän vuoksi rajaus voi pohjoisreunassa ja lounaiskulmassa olla epätarkka eikä välttämättä enää vastaa tarkoituksenmukaista. Maastokäynnin aikana Pöhkönlammen rannalla sijaitseva leimikko oli vielä kaatamatta. Tämä alue on hyvin rehevä ja sillä kasvaa runsaasti järeää lehtipuuta, mm. haapaa. Leimikko täyttää METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet arvoluokissa I-II. METSO-arvot ja muut erityiset luontoarvot Täydentävät osat ovat pääasiassa mäntyvaltaista kangasmetsää: karumpaa kalliota sekä rehevämpää rinnettä ja painanteita. Puuston ikä vaihtelee jonkin verran, vanhimmat ovat yli 100-vuotiaita. Hakatulta alueelta erään kaadetun männyn iäksi saattoi laskea vähintään 130 vuotta. Lahopuuta on vähän ja erirakenteisuutta kohtalaisesti.

12 Jo (5.8.) hakattu osa METSO-kohteeksi soveltuvasta alueesta on jätetty tämän rajauksen ulkopuolelle (rajauksen pohjoisreunassa, metsäautotien itäpuolella). Rajaus kuitenkin sisältää Pöhkönlammen leimikon, joka oli vielä maastokäynnin aikaa pystyssä (rajauksen pohjoisreunassa, metsäautotien länsipuolella). Leimikossa on muusta kohteesta poiketen järeää koivua ja haapaa, joista osa oli merkitty jättöpuiksi. Myös maaperän rehevyys erottui muusta kohteesta; alueella kasvoi mm. runsaasti huopaohdaketta. Merkittävä osa alueesta on METSO-I-kriteeriluokkaa, mutta myös METSO-II-luokkaa esiintyy. Yhteenveto suojeluarvoista Väljänkankaan olemassa oleviin luontoarvokohteisiin liittyvät metsät ovat iältään alueellisesti erottuvia ja piirteiltään sellaisia, että ne soveltuvat METSO-ohjelman kohteeksi. Tietolähteet - maastokäynti kartat ja ilmakuvat Valokuvatilanne Valokuvia on.

13 Iisjärvi Ylä-Kivetty (Äänekoski, Saarijärvi) Sijainti Iisjärven Ylä-Kivetyn alue sijaitsee Keski-Suomessa Äänekoskella Saarijärven rajalla, vain hieman yli 5 kilometriä Pyhä-Häkin kansallispuistosta itään. Rajauksen pinta-ala on noin 2000 hehtaaria. Yleiskuvaus Poikkeuksellisen laaja ja yhtenäinen metsämanner Pyhä-Häkin kansallispuiston läheisyydessä. Rajaukseen sisältyy runsaasti korpia. Alue rajautuu suoraan kahteen noin 100 hehtaarin kokoiseen vanhojen metsien suojelualueeseen yhdistäen ne. Rajaukseen kuuluu melko paljon vesialueita.

14 METSO-arvot ja muut erityiset luontoarvot Erityisen suuri osuus metsistä on korpia tai korpimaisia kangasmetsiä. Eri puolilla rajausta on muutamien kymmenien hehtaarien METSO-I-luokkaisia kohteita, joiden ympärille nivoutuu METSO-II-kriteeriluokan korvista ja kuivien kankaiden männiköistä yhtenäinen poikkeuksellisen laaja kokonaisuus. Nämä metsät ovat pääosin noin vuotiaita. Luonnollisesti rajauksessa on myös melko runsaasti ojitettuja ja ojittamattomia rämeitä sekä hakkuuaukeita ja nuoria taimikoita. Niiden pinta-ala on kuitenkin kokonaisuuteen verrattuna vähäinen ja rajaukseen on otettu mukaan vain yhtenäisyyden kannalta välttämättömimmät kohteet METSO-I-II -kriteeristön ulkopuolelta. Lisäksi rajaus sisältää useita järviä ja lampia kokonaisuudessaan erämaisine ja rakentamattomine rantoineen. Eteläsuomalaisen metsälajiston kannalta tällaisen metsämanteereen säilyminen ja kehittyminen Pyhä- Häkin kansallispuiston välittömässä läheisyydessä on äärimmäisen tärkeää. Lajistoarvot Alueen vanhojen metsien suojelualueilla ja METSO-I-luokkaisilla kohteilla on säilynyt vaateliastakin metsälajistoa, jonka palaaminen ja levittäytyminen alueen muihin osiin on mahdollista jo nyt ja etenkin lähitulevaisuudessa. Alueen huomiointi Metsähallituksen alue-ekologisessa verkostossa Pienialaisia erityiskohteita. Yhteenveto suojeluarvoista Eteläsuomalaisittain erittäin laaja ja peitteinen 20 neliökilometrin metsämanner Pyhä-Häkin kansallispuiston läheisyydessä. Huomattavan runsaasti METSO-II-luokkaisia, alle 100-vuotiaita korpia ja kangasmänniköitä sekä erämaisia järviä ja lampia. Muuta Alueen itäosassa Lapinkankaalla oli maastoon merkitty leimikko METSO-kriteerit täyttävässä metsässä. Tietolähteet - maastokäynti kartat ja ilmakuvat

15

16 Hintonniemi (Kannonkoski) Sijainti Hintonniemi sijaitsee Keski-Suomessa Kannonkoskella, Vuosjärven lounaisrannalla kaksi kilometriä Raakkipuron luonnonsuojelualueelta pohjoiseen. Alueen pinta-ala on reilut 40 hehtaaria. Yleiskuvaus Alueen metsät ovat edustavia METSO-I-luokan vanhoja männiköitä, jotka liittyvät suoraan olemassa olevaan rantavyöhykkeen luonnonsuojelualueeseen. Kohteella oli maastoon merkitty leimikko METSO-arvot ja muut erityiset luonnonarvot Metsät ovat kauttaaltaan METSO-I-kelpoisia, yli 100-vuotiaita karuja männiköitä. Paikoin on rehevämpiä kuusivaltaisia korpia. Metsissä on myös ikivanhoja ylispuumäntyjä ja komeita rakkakivikoita.

17 Lajistoarvot Pikaisella käynnillä heinäkuussa mehiläishaukka (VU) naukui metsän yllä. Käävistä havaittiin vanhan metsän indikaattori männynkääpä. Metsähallituksen alue-ekologinen verkosto Rajauksella on vain yksi pienialainen ekologinen yhteys. Yhteenveto suojeluarvoista Hintonniemen METSO-I-kriteeriluokan vanhat mäntymetsät liittyvät suoraan luonnonsuojelualueeseen. Tietolähteet - maastokäynti kartat ja ilmakuvat

18

19

20 Kansallisomaisuus turvaan valtion omistamia suojelunarvoisia metsä- ja suoalueita WWF Suomi, Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace ja BirdLife Suomi 2012 wwf.fi/metsat 066. Vaariansuon laajennus (Pälkäne)

21 Sijainti Vaariansuon alue sijaitsee Pirkanmaalla, Pälkäneen kunnassa, noin 8 kilometriä kunnan keskustasta länteen Mallasveden rannalla. Pinta-ala Suojeluesityksen karttarajauksen pinta-ala on 18 hehtaaria. Yleiskuvaus Varsinainen Vaariansuo on eri rämetyypeistä koostuva keidassuo, jota on aikoinaan ojitettu. Suosta ja sen eteläpuolisista kangasmetsistä on perustettu Metsähallituksen suojelumetsä, ja alue on myös maakuntakaavan suojeluvarauskohde (SL). Suon pohjoispuolella on reilun 10 hehtaarin alue erityyppisiä metsiä, korpia ja Mallasveden rantoja, joka tulisi liittää Vaariansuon suojelualueeseen. Alueen metsät ovat reheviä, lähinnä lehtomaisia kankaita ja lehtoja (tuoreita ja kosteita). Alueelle mahtuu myös ojittamaton rehevä, luhtainen korpi sekä Mallasveden osin luhtaisia ja tulvanalaisia rantoja (alueen pohjoislaidalla). Kahta hyvin pientä vanhaa päätehakkuualuetta lukuun ottamatta metsät ovat puustoltaan varttuneita vanhahkoja. Vanhoilla päätehakkuualoillakin kasvaa monipuolinen nuori lehtipuutaimikko, joissa on ylispuina muun muassa koivua ja haapaa. Varttuneissa ja vanhahkoissa metsissä kuusi on valtapuu, mutta pääosalla aluetta sen seassa on runsaasti koivua ja mäntyä. Haapaa, järeääkin, kasvaa paikoin runsaasti. Siellä täällä on myös järeitä ylispuumäntyjä, joista osa on jopa kilpikaarnaisia. Korvissa ja Mallasveden rannan tuntumassa kasvaa järeitäkin tervaleppiä. Alueella kasvaa lisäksi paikoin runsaasti metsälehmuksia, joista pääosa on vielä ranteenvahvuisia tai vasta taimia, mutta järeitäkin puuyksilöitä on ainakin kymmenkunta. Käytännössä kaikki metsälehmukset kasvavat alueella, joka on ilmeisesti Metsähallituksen päätehakkuuleimikkona. Vaariansuon pohjoispuolen metsiä on harvennettu arviolta parikymmentä vuotta sitten, minkä vuoksi puustossa on vain paikoin mainittavaa erirakenteisuutta. Lahopuuta on keskimäärin niukasti (enimmäkseen vanhaa järeähköä hakkuutähdettä), mutta paikoin keskijäreää ja järeää kuusilahopuuta on kohtalaisesti. Rantojen tuntumassa ja korvissa myös koivu- ja tervaleppälahopuuta on jonkin verran. METSO-arvot ja muut erityiset luontoarvot Alueen METSO-elinympäristöt ovat runsaslahopuustoisia kangasmetsiä, lehtoja, korpia sekä pienialaisesti luhtia ja tulvametsiä. Käytännössä koko alue täyttää METSOn luonnontieteelliset valintaperusteet arvoluokkien II tai III osalta. Korvet ja kosteat lehdot sekä Mallasveden luhtainen ranta ovat arvoluokan I kohteita. Lajistoarvot Alueella kasvaa vaateliasta lehtolajistoa, mukaan lukien metsälehmusta jopa järeinä puina. Kosteissa lehdoissa kasvaa paikoin runsaasti velholehteä. Muista lehtokasveista mainittakoon esimerkkeinä mustakonnanmarja, lehtokuusama, taikinamarja sekä puna- ja mustaherukka.

22 Alueen huomiointi Metsähallituksen alue-ekologisessa verkostossa Vaariansuon alueen luoteisosassa on yksi Metsähallituksen arvokas luontokohde (rehevä korpi ja kostea lehto) ja yksi METSO-kohde (pääosin lehtomaisen kankaan vanhahkoa kuusivaltaista metsää, joka ei eroa alueen muista metsistä). Yhteenveto suojeluarvoista Vaariansuon alue on melko koostaan huolimatta monipuolinen ja arvokas metsä-, suo- ja rantaluontokohde, jonka rehevyys on silmiinpistävää. Järeät haavat ja metsälehmukset lisäävät suojeluarvoja. Vaariansuon suojelualue on vaillinainen ilman pohjoispuolisia metsiä. Muuta Heinäkuun lopun 2012 maastokäynnin perusteella Metsähallituksella näyttäisi olevan päätehakkuuleimikkona laaja alue suoraan Vaariansuon suojelualueeseen rajautuen. Hakattavaksi saattaa joutua koko Vaariansuon suojelualueen ja Metsähallituksen luonto- ja METSO-kohteen ulkopuolinen osa. Huomionarvoista on myös se, että Vaariansuon alue on Mallasveden rannan mökkien lähivirkistysmetsää. Tietolähteet - Luonto-Liiton metsäryhmän maastokäynti 7/ kartat ja ilmakuvat

23

24 Lohikosken valtionmaat Lohikosken valtionmaa-alue on Etelä-Suomessa suurin yhtenäinen valtionmaa-alue ja sellaisena erittäin arvokas paitsi virkistyksellisesti myös laajana ekologisena kokonaisuutena. Koko alueella on vuoden 2010 jälkeen tehty poikkeuksellisen runsaasti laajoja avohakkuita. Kokonaishakkuumäärä on vuoden 2010 jälkeen ollut vuodessa nelinkertainen Metsähallituksen omaan hakkuutavoitteeseen nähden (Itä-savo , MHhaastattelu). Hakkuutavoitteen ylittämisen syyksi on esitetty vuoden 2010 myrsky ja myrskytuhojen korjaaminen. Ekologisesti arvokkaita ranta-alueita, pienvesiympäristöjä, korpia ja kangasmetsiä, myös ekologisia käytäviä ja metsälakikohteita on hakattu näiden tuulenkaatojen korjaamisen ohella. Luonnonsuojelujärjestöjen Kansallisomaisuus turvaan esityksessä on neljä rajausta Lohikosken alueelta: 144. Katajalamminmäki-Heinälammet (Punkaharju) 145. Piojärvenjoki (Punkaharju) 148. Kivijärvi (Sulkava) 150. Salmikas (Punkaharju, Sulkava) Nämä alueet sisältävät METSO-arvoisia metsiä, sekä kehittyviä alueita, jotka sijoittuvat niin, että jäädessään turvaan hakkuilta ne turvaavat Lohikosken valtionmetsien olemassa olevien suojelualueiden välisiä ekologisia käytäviä sekä tähän saakka liian vähäiselle huomiolle jääneitä arvokkaita järvi-pienvesi-metsäkokonaisuuksia. Savonlinnassa sijaitsevasta Metsähallituksen toimipisteestä saamiemme tietojen mukaan näillä rajausalueilla on useita leimikoita, jotka toteutuessaan pirstovat Lohikosken alueen arvokkaimpia ytimiä. Hakkuita on suunniteltu kaikille suojeluesityksen rajausalueille Lohikoskella Kivijärven kohdetta lukuunottamatta. Leimikot eivät sisällä ns. myrskytuhoalueita, kylläkin pienialaisia lahopuukeskittymiä ja yksittäisiä tuulenkaatoja, jotka nostavat alueiden ekologista arvoa. Nämä tuulenkaatoalueet ja yksittäiset tuulenkaadot eivät enää toimi kaarnakuoriaisen tai muiden tuoreehkoa puuta hyväkseen käyttävien hyönteisten elinympäristönä. Vanhempaa lahopuuta hyväkseen käyttävät lajit eivät aiheuta uhkaa elävälle puustolle. Vuoden 2010 myrskypuiden korjaamista ei siis enää ole perusteltua tehdä hyönteistuhouhkan vuoksi. Nämä jäljellä olevat myrskypuut tuovat alueen lahopuujatkumoon arvokkaan lisän ja parantavat alueen ekologista arvoa. Ne myös korjaavat viime vuosien laajojen avohakkuiden ja energiapuun tehokkaan korjaamisen aiheuttamaa lahopuuvajetta. Ne pitävät yllä monien lajien ravintoresursseja ja korvaavat menettyjä lajien elinympäristöjä.

25 Kansallisomaisuus turvaan valon omistamia suojelunarvoisia mets- ja suoalueita WWF Suomi, Luonto-Liio, Suomen luonnonsuojeluliio, Greenpeace ja BirdLife Suomi 2012 wwf.$/metsat 144. Katajalamminmäki Heinälammet (Punkaharju)

26 Metsätalouskartta. Metsliha/litus :54 Maanmittauslaitos 1/MMU12 1:10000 Housulammin läheiset kuviot sisältävät luontaisen ja arvokkaan ekologisen yhteyden Housulammenvuorten suojelualueelle ja Housulammen sekä siihen liittyvän pienen rämereunaisen suolammen välillä. Housulammen eteläpuolinen alue on pääosin useita puulajeja (myös lehtipuita) sisältävää ojitettua korpea, joka nykyisessä tilassaan on ekologisesti arvokas alue sinänsä, ja tärkeä ekologisena yhteytenä. Housulammen itäpuolella on mäntytaimikkoa ja länsirannalla yskipuoleista, harvennettua kangasmetsää.

27 Kansallisomaisuus turvaan valon omistamia suojelunarvoisia mets- ja suoalueita WWF Suomi, Luonto-Liio, Suomen luonnonsuojeluliio, Greenpeace ja BirdLife Suomi 2012 wwf.$/metsat 145. Piojärvenjoki (Punkaharju)

28 Metsätalouskartta. MetslJha/litus :02 Maanmittauslaitos 1/MMU12 1:3000 Tämä rajausalueeseen kuuluva purometsäkokonaisuus sisältää vanhan metsän alueita. Kelot ja hakkuiden ja metsäalueen rajalle kaatuneet tuulenkaadot, sekä eriikäinen lahopuusto, sekä maapuut että kelot, tekevät alueesta sinänsä ekologisesti arvokkaan. Tämä Piojärvenjoen lähimaasto on myös tärkeä luonnollinen ekologinen vesimetsäyhteys kolmen suojelualueen välillä, ja tulevaisuudessa tukee näiden lajiston geneettistä monimuotoisuutta ja populaatioiden säilymismahdollisuuksia.

29 Kansallisomaisuus turvaan valon omistamia suojelunarvoisia mets- ja suoalueita WWF Suomi, Luonto-Liio, Suomen luonnonsuojeluliio, Greenpeace ja BirdLife Suomi 2012 wwf.$/metsat 150. Salmikas (Punkaharju, Sulkava)

30 Metsätalouskartta. Metsliha/litus :48 Maanmittauslaitos 1/MMU12 1:5000 Kuvio 38 on sammalpeitteinen, luonnonarvoiltaan kehittyvä metsä, jossa on kohtuullisen runsaasti yksittäisiä, eri-ikäisiä lahopuita. Metsä on kehittyvä, luonnonarvoja (lahopuun lajit, indikaattorisienet) sisältävä metsäinen rinne laskee runsaslahopuustoiselle korpiselle alueelle ja pienen suolammen rantaan. Kuvio 38,9 kuuluu lähes kokonaan rajausalueeseen ja on osa lukuisien pienvesien ja niitä reunustavien runsaslahopuustoisten kangasmetsien ja korpien arvokasta kokonaisuutta, jolla on myös suuri virkistysarvo sellaisena kun alue toistaiseksi on.