Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 8018 Majasuo - Särki-Loukkaja, Lieksa/Nurmes, Pohjois-Karjala

Transkriptio

1 Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 8018 Majasuo - Särki-Loukkaja, Lieksa/Nurmes, Pohjois-Karjala

2 Sijainti Kohde sijaitsee Lieksan luoteisosassa, Lieksan ja Nurmeksen kuntarajalla. Lännessä kohde rajautuu Salmijärven Natura alueeseen Pinta-ala Kohteen pinta-ala on 150 ha. Maanomistus Valtio Yleiskuvaus Kohde on hyvin monipuolinen, kokoonsa nähden yllättävän hyvin nykymetsätaloudelta säästynyt luontokokonaisuus, joka sisältää Majasuon erikoisen suoalueen, Majasärkän eteläosan edustavia vanhoja metsiä, Kaatiojoen arvokkaine lähimetsineen ja -soineen, erämaisen Särki-Loukkajan sekä järven koillisrannan harjumuodostelman. Lisäksi aluerajaukseen sisältyy (itäinen) Majalampi monimuotoisine reunametsineen ja -soineen. Majasuo Majasuo on rakenteeltaan erikoinen suo, jonka alueella vaihtelevat mosaiikkimaisesti välipintaiset nevavaltaiset suot, lähteisyyden synnyttämät pienialaiset rimpialueet, lukuisat rehevät valumajuotteet sekä reuna-alueiden monipuoliset korvet ja rämeet. Suon luoteisosassa on myös heikosti kehittynyttä keidasrämettä. Epäkattavalla muutaman tunnin maastoretkeilyllä alueelta havaittiin peräti 18 suotyyppiä: keidasräme, rahkaräme, isovarpuräme, tupasvillaräme, kangasräme, korpiräme, oligotrofinen sararäme, mesotrofinen sararäme, oligotrofinen lyhytkorsiräme, oligotrofinen rimpinevaräme, mesotrofinen rimpinevaräme, lettonevaräme, oligotrofinen saraneva, mesotrofinen rimpineva, lettoneva, metsäkortekorpi, mustikkakangaskorpi sekä ruohokangaskorpi. Mesotrofisia ja sitä rehevämpiä soita on alueella useissa paikoissa, mutta niiden kokonaisala on vähäinen osa karumpien soiden määrästä. Alueelta havaitut korvet ja korpi-, kangas- ja isovarpurämeet ovat vanha- ja lahopuustoisia, vaihtelevasti keloja tapaa myös muilta Majasuon rämeiltä. Alueen suoluontoa leimaa voimakas lähdevaikutus, joka näkyy reuna-alueilla tihkupintoina ja keskellä suota mesoeutrofiaan yltävinä juotteina. Mastokäynnillä suolta havaittiin vain yksi varsinainen mesotrofinen lähde (KKJ : ). Majasuon luoteisosa sekä Nurmeksen puoleinen osa alueesta Majasuon luoteisosan sekä Nurmeksen puolelle jäävän osa-alueen luonnetta ja luontoarvoja ei selvitetty maastokäynnillä. Alueella on kaksi rakentamatonta pikkulampea, ilmeisen luonnontilaisia puustoisia soita sekä reuna-alueilla pääosin nuoripuustoisia metsiä. Paha-Ahveroisesta laskevaa puroa on ilmeisesti jonkin verran oiottu ja alueelle vedetty yksi muu oja, jotka ovat todennäköisesti hieman vaikuttaneet soiden vesitalouteen. Majasärkän eteläosan vanhat metsät Majasuon pohjoisreunassa on säästynyt hakkuilta yli kilometrin matkalla edustava vanhan metsän reunus. Reunus on lännessä kapeimmillaan vain 30 m levyinen, mutta idässä se laajenee leveimmillään noin 150 m levyiseksi. Pääosa vanhan metsän alueesta on kuivahkoa kangasta, jonka

3 puusto on mäntyvaltaista (kuusta ja koivua sekapuuna), eri-ikäistä ja melko lahopuustoista (lahopuuta 5-10 kuutiometriä/ha). Erityisen vaikuttava on Majasuon itäpuolella sijaitseva louhikkoinen rinne, jossa on muutaman sadan metrin matkalla runsaasti mäntylahopuuta maassa ja pystyssä sekä kilpikaarnamäntyjä. Huomattavaa on se, että alueella on merkittävä määrä myös lajistonsuojelun kannalta erityisen tärkeitä aikaisemman puustosukupolven järeitä mäntymaapuita. Majasuon itäpuolella jäävällä alueella on rinteen alla ja notkelmissa jonkin verran myös vanha- ja lahopuustoisia tuoreen kankaan kuusivaltaisia metsiä. Aivan vanhan metsän alueen itäosa lähellä metsäautotietä on vähemmän edustavaa, joskin kehityskelpoista vanhapuustoista mäntyvaltaista metsää. Edellä kuvattuun vanhan metsän suonlaitaan liittyy luoteispuolella (Tötterövaaran eteläpuolella) edustavaa vanha- ja lahopuustoista metsäkortekorpea sekä lähdevaikutteista kangasrämettä. Kaatiojoen rannat Nurmeksen puolelta Kaatiolammesta alkunsa saava Kaatiopuro muuttuu kohteen alueella Kaatiojoeksi. Joen varrella on metsäautotien länsipuolisella alueella viime vuosina tehdyistä hakkuista huolimatta säilynyt merkittävä määrä vanhoja rantametsiä sekä monipuolisia korpi- ja luhtasoita. Alueen eksoottisin osuus löytyy (läntisen) Majalammen etelä- ja lounaispuolelta, jossa majava on luonut huomattavan lahopuukeskittymän nostattamalla vedet joen eteläpuoliseen vanhaan kuusivaltaiseen korpeen. Alueella on nykyisin satoja kuutiometrejä kuusi- ja koivulahopuuta. Joen ja itäpuolisen tien välinen kapea metsäalue on puolestaan soistunutta vanhaa ja kohtalaisen lahopuustoista kuusivaltaista tuoretta kangasta, jota monipuolistaa joen varren saniaiskorpi. Vanhapuustoiset ja melko lahopuustoiset kuusivaltaiset metsät ympäröivät jokea metsäautotien itäpuolisella osuudella etenkin joen pohjoispuolella, eteläpuolella joen varressa on myös nuoripuustoisempia metsiä. Idempänä joen varressa on luhtanevaa sekä majavan tulvittamia korpia ja rämeitä. Särki-Loukkaja sekä sen ympäristön metsät ja suot Särki-Loukkaja on maisemiltaan näyttävä ja erämaisena säilynyt keskikokoinen järvi. Järven länsipuolella on karua vetistä lyhytkorsinevaa, joka vaihettuu karun lyhytkorsirämeen kautta reunavyöhykkeiden isovarpu- ja kangasrämeisiin. Järven länsi- ja eteläpuolella on säästetty avohakkuilta järvenrantarämeet sekä kaistale niiden takaista vanhempaa mäntyvaltaista metsää. Särki-Loukkajan koillis- ja itäpuolella sijaitsee erikoinen suppia sisältävä harjukangas. Metsähallitus on äskettäin tehnyt alueella muutaman avohakkuun (hakattu hieman alle viidennes alueesta). Hakkuilta säästyneet alueet ovat pääosin vanhahkoa mänty- ja kuusivaltaista puustoa kasvavia kuivahkoja ja tuoreita kankaita. Osaa metsistä on aikanaan harvennettu, mutta osan rakenne on luonnontilaisen kaltainen. Lahopuun määrä metsissä vaihtelee niukasta kohtalaisen runsaaseen (Kaatiojokeen laskevat rinteet). Harjualue suppineen on tehdyistä hakkuista huolimatta maisemallisesti edelleen erittäin näyttävä. Itäisen Majalammen ympäristön metsät ja suot Itäinen Majalampi on pien i suolampi, jonka rantasuot ovat kevyesti ojitettuja, varttunutta puustoa kasvavia rämeitä ja korpia. Suoalueen eteläpuolella on tien varressa kaistale luonnontilaisen kaltaista vanhapuustoista kuivahkon kankaan männikköä. Osa-alue yhdistyy Kaatiojokeen nuorta koivuvaltaista puustoa kasvavan, yhdellä ojalla ojitetun soistumajuotin kautta.

4 METSO-arvot ja muut erityiset luontoarvot Kohteella on säilyneiden vanhojen kangasmetsien kokonaismäärän takia huomattavaa merkitystä METSO-ohjelman suojelutavoitteiden kannalta. Majasuo on itsenäisenä suokohteena alueellisesti merkittävä ja Kaatiojoella ja Särki-Loukkajalla on selvää merkitystä luonnontilaisten arvovesistöjen suojelulle. Lajisto Kohteen lajistolliset arvot tunnetaan hyvin puutteellisesti. Alueen vanhojen metsien potentiaali esimerkiksi vaateliaan ja uhanalaisen kääväkäs- ja jäkälälajiston esiintymisen kannalta on hyvä. Maastokäynnin yhteydessä Kaatiojoen varren vanhoista metsistä tehtiin havaintoja luonnonsuojelullisesti arvokkaiden vanhojen metsien indikaattorilajeihin kuuluvista ruoste- ja siperiankäävästä. Majasuon itäosan rimpiseltä lettonevalta ( : ) havaittiin elokuussa 2015 yli 20 suopunakämmekkää (vaarantunut laji), mähkää, rimpivihvilää, villapääluikkaa, vilukkoa, kultasirppisammalta ja lettorahkasammalta. Suon keskiosan mesoeutrofeilta suolaikuilta havaittiin puolestaan heterahkasammalta, kultasirppisammalta, mähkää sekä villapääluikkaa. Yhteenveto suojeluarvoista Huomattavan laaja ja arvokas luontokohde, jolla on erityistä merkitystä vanhojen metsien, soiden ja vesistöjen suojelulle. Kohteen suojelu tukisi osaltaan myös Salmijärven Natura alueen suojelutavoitteita metsien ja soiden osalta. Muuta Majasuon sekä sen luoteispuolisten soiden luontoarvoja on selvitetty 2014 Metsähallituksen toimesta osana valtakunnallista soidensuojelun täydennysohjelman valmistelua. Vain vähäinen osa aluekokonaisuuden vanhoista metsistä ja ojittamattomista soista on huomioitu Metsähallituksen alue-ekologisessa verkostossa arvokkaina luontokohteina. Tietolähteet Suojeluesityksen päätietolähde on Keijo Savolan ja Timo Kovasen tekemä, pääosan alueesta kattanut maastokäynti. Lisäksi täydentävänä tietolähteenä on käytetty karttaa Metsähallituksen alue-ekologisesta verkostosta (Metsähallitus 2005). Kuva Keijo Savola

5 Yhteystiedot Suomen Luonnonsuojeluliitto ry sähköposti: verkkosivut: