ICDP Lapsikeskeisen päihdetyön kehittämisprojektin

Transkriptio

1 0 ICDP Lapsikeskeisen päihdetyön kehittämisprojektin arviointiraportti 2013 Syyskuu 2013 Nina K. Hietakangas Sininauhaliiton Arviointipalvelut ArPa

2 TIIVISTELMÄ Lapsikeskeisen päihdetyön kehittämisprojektin (ICDP-projekti) arviointiraportti Nina K. Hietakangas. Sininauhaliitto, Helsinki. Syyskuu sivua. ICDP-projektin tavoitteena on ollut lapsikeskeisen ICDP-ohjelman juurruttaminen Suomeen, lapsikeskeisen päihdekuntoutusmallin kehittäminen hankepaikkakunnalle ja vaikuttamistyö lapsikeskeisen työskentelyn puolesta. Projektin kohderyhmiä ovat kunnan, järjestöjen ja seurakunnan lapsityötä tekevät työntekijät, päihteidenkäytöstä kärsivät lapsiperheet sekä vapaaehtoiset. Projektin onnistumista ja tavoitteiden saavuttamista tarkastellaan tässä kolmen arviointikriteerin avulla. Arviointikriteerinä A oli ICDP-ohjelman lanseeraamisen onnistuminen. Koulutusohjelma eteni suunnitellusti aikataulusopeutusten jälkeen ja osanottajia saatiin mukaan odotusten mukaiset määrät. Koulutettavat olivat motivoituneita, samoin ryhmiin osallistuneet. Kouluttajapari oli hyvä ja järjestelyt sujuivat ongelmitta. Etenkin T2-jaksolla koulutettavat sisäistivät ICDP-ajattelun käytännönläheisen ryhmätyöskentelyn avulla. Ryhmissä mukana olleet työntekijät ja vanhemmat oppivat uudenlaista myönteistä suhtautumista lapseen, tulivat tietoisemmiksi vuorovaikutuksen laadusta ja sen merkityksestä paitsi lapsen, myös aikuisten kanssa. Asiakkaiden vanhemmuus vahvistui, heidän suhtautumisensa lapsiin muuttui ja he saivat välineitä lapsen kanssa olemiseen. Työyhteisöjen käytäntöihin ICDP-ajattelu levisi koulutettavien ja ryhmään osallistuneiden välityksellä. 1 Arviointikriteerinä B oli toimintamallin ja työkäytäntöjen kehittyminen. Yhteistyö Kotkan kaupungin kanssa oli hanketyötä tukevaa ja molemmilla tahoilla oli sama tavoite: ICDP-orientaation juurruttaminen lapsi- ja perhetyöhön. Ryhmäkokemukset etenkin asiakasryhmissä toivat uutta tietoa ICDPpohjaisen päihdetyön tueksi. Vaikka ICDP soveltuu hyvin päihdeongelmista kärsivien perheiden tukemiseen, tuntuu tarvetta olevan päihdetyöhön erityisesti tarkoitetun ICDP-konseptille. Toimivaksi havaittiin konkreettisten tapojen tarjoaminen vanhemmille lapsen kohtaamiseen, vuorovaikutukseen ja leikkimiseen. Myös työntekijän oma esimerkki auttoi havaitsemaan, mitä on myönteinen vuorovaikutus. Asiakasvanhemmille pidetyt ryhmät osoittautuivat tuloksellisiksi. Myös nuorten parissa tehtävä työ vaatisi omanlaisia sisältöjä ja materiaaleja. Arviointikriteerinä C oli vaikuttamistoiminta lapsikeskeisen työskentelyorientaation levittämiseksi ICDP-tietoisuus levisi hyvin koulutusten, ryhmätyöskentelyn ja yhteistyöverkostojen kautta sekä hankealueella että verkostojen ja yhteistyön kautta myös muihin hankkeisiin ja organisaatioihin. Hanketiimi välitti tietoa aktiivisesti esittelytilaisuuksissa, työpaikkakäynneillä ja yhteistyön kautta sekä rekrytoimalla ryhmiin osallistujia. Muihin hankkeisiin oli hyviä kontakteja ja uusia luotiin. Yhteistyölle uusien toimijoiden ja hankkeiden kanssa on lupaavia mahdollisuuksia. Kaste-ohjelmaan kytkeytyminen on levittämisen kannalta tärkeää. ICDP-projektin keskeiseksi tehtäväksi valittiin koko kolmivaiheisen koulutusprosessin loppuunvieminen siitäkin huolimatta, että hankeaika ei siihen riitä. Tämä oli hyvä valinta, koska ilman viimeistä osaa, kouluttajakoulutusta, menetelmän juurruttaminen ja levittäminen jäisi suppeaksi ja ehkä lyhytaikaiseksi. Koulutusprosessi on ollut onnistunut tähän mennessä, ja eri kohderyhmät ovat sitoutuneet siihen hyvin. Odotettuja tuloksia ja vaikutuksia on ilmennyt niin työntekijöissä, työpaikoilla kuin asiakasperheissäkin. Hankkeen suurin ongelma on hankkeen kesto. Siksi myös juurruttamisja levittämistyön kestävyys sekä toimintamallin suunnittelu ovat vielä avoimia kysymyksiä.

3 Sisällys 1 Hankkeen tarkoitus Hankkeen organisointi Arviointi Hankkeeseen kohdistuneita odotuksia Taustaorganisaatiot Hanketiimi Hanketyön toimivuus Paikallinen yhteistyö 6 3 Koulutusprosessi Koulutusohjelman toimivuus ICDP-ryhmänohjaajana kehittyminen Muutokset ajattelu- ja työtavoissa Vanhemmuuden vahvistuminen asiakkailla IDCP päihdetyössä 12 4 Viestintä ja levittämistyö 13 5 Juurrutustyö 14 6 Johtopäätöksiä 16 Lähteet 18 LIITE ICDP-projektin toimintalogiikka

4 Ensi- ja turvakotien liitto ry:n, A-klinikkasäätiön ja Sininauhaliitto ry:n yhteishanke LAPSIKESKEISEN PÄIHDETYÖN KEHITTÄMISPROJEKTI (ICDP-PROJEKTI) 1 1 Hankkeen tarkoitus Lapsikeskeisen päihdetyön kehittämisprojekti ICDP ( ) tuo kansainvälistä lapsilähtöistä työskentelymallia (International Child Development Programme, lyh. ICDP) Suomeen. Pääasiallisena työtapana on koulutusten pitäminen. Kolmivaiheinen koulutus sisältää mahdollisuuden kouluttautua ryhmänohjaajaksi ja ICDP-kouluttajaksi. Ryhmänohjaajaosuus on projektissa nyt toteutettu, ja sen läpikäyneet voivat ohjata ICDPryhmiä asiakkaille tai ammattilaisille. Projektin toisena tavoitteena on luoda järjestölähtöinen, lapsikeskeinen päihdekuntoutusmalli Kotkan alueelle. Mallilla ei tarkoiteta jäykkää kaavaa, vaan toimintatapaa, josta muut voivat ottaa oppia ja soveltaa sitä sopivalla tavalla. Kolmantena tavoitteena on levittää lapsilähtöistä ajattelutapaa perheiden ja lasten kanssa tehtävään työhön. ICDP-projektin kohderyhmänä ovat kunnan, järjestöjen ja seurakunnan lapsityötä tekevät työntekijät, päihteidenkäytöstä kärsivät lapsiperheet sekä vapaaehtoiset. Hanketta rahoittaa Raha-automaattiyhdistys. 2 Hankkeen organisointi 2.1 Arviointi Projektia arvioidaan kehittävän arvioinnin näkökulmasta. Arvioija tukee hanketiimin työskentelyä ja tuottaa arviointitietoa työn tueksi. Hanketiimi kokoontuu arvioijan kanssa noin neljä kertaa vuodessa arviointipalaveriin. Työntekijät pitävät projektipäiväkirjaa, joka toimii itsereflektion välineenä sekä tuottaa tietoa projektiprosessista. Koulutuksessa mukana olevat tekevät oppimispäiväkirjaa. Päiväkirjojen avulla saadaan arviointitie-

5 toa koulutuksen laadusta, hyödyistä, tuloksista ja vaikutuksista. Arvioinnista vastaa Sininauhaliiton Arviointipalvelut. Tämän raportin arviointiaineistona on käytetty - koulutettavien oppimispäiväkirjoja - hanketiimin projektipäiväkirjoja - ryhmäpalautteita, -raportteja ja ohjaajien lokikirjoja - johto- ja ohjausryhmän sähköpostihaastatteluja - johto- ja ohjausryhmän muistioita - tukiryhmän muistioita - hanketapaamisten muistioita - RAY:n lomakkeita - muita hankedokumentteja 2 Haastatteluissa tuli esiin ajatus saada sosiaali- ja terveysalan opiskelijoita tekemään koulutuksesta vaikuttavuusarviointi. Toteutuessaan tämä veisi ICDP-tietoisuutta vahvemmin oppilaitospuolelle. 2.2 Hankkeeseen kohdistuneita odotuksia Johto- ja ohjausryhmähaastattelun (N=7) mukaan ICDP-projektilta odotettiin ainakin menetelmiä, materiaalia ja yhteistyön lisääntymistä. Erityisesti kaivattiin jotain uutta päihdetyön tueksi. Yhteisen näkemyksen ja yhteistyön vahvistuminen kunnan ja järjestötoimijoiden kesken olisi tarpeen ja lapsinäkökulman vahvistuminen työssä tärkeää. Suomenkielistä materiaalia toivottiin. Arviointiaineisto osoittaa, että hanke on vastannut näihin odotuksiin hyvin. Lisäksi toivottiin, että ICDP-orientaatiosta ja sen käytöstä saataisiin myös tutkimustietoa. 2.3 Taustaorganisaatiot Projektilla on kolme taustajärjestöä, joista Ensi- ja turvakotien liitto ry hallinnoi projektia. A-klinikkasäätiö ja Sininauhaliitto toimivat kumppaneina. Usean järjestön yhteishanke on usein haasteellinen. Ryhmäytymis- ja sitouttamistoimenpiteiden avulla yhteistyö lähti toimimaan, vaikka hankkeen tehtävistä oli erilaisia näkemyksiä. Koordinaatio näki kolmivaiheisen koulutuksen läpiviennin projektin ensisijaisena tehtävänä, koska olisi riskialtista jättää T3-jakso kokonaan hankeajan ulkopuolelle. Sinänsä tärkeät kehittämistyö ja juurruttaminen päihdetyöhön mahdollistuvat osin jo T2- ja T3-jaksojen osana sekä ryhmätöissä että kouluttajakoulutuksessa. Kokemusten ja hyvien käytäntöjen koostaminen tuotoksiksi sekä juurrutustyö tarvitsisivat kuitenkin jatkorahoituksen.

6 Ensi- ja turvakotien liiton yhteistyö paikallisyhdistystensä kanssa toimi hyvin, mutta muiden taustajärjestöjen ja niiden paikallisyksikköjen välistä vuoropuhelua olisi voinut olla enemmän. Paikalliset A-klinikkayksiköt olivat tiiviimmin hankkeessa mukana, kun taas kattojärjestöistä Sininauhaliitto on enemmän tarttunut ICDP-ohjelmaan. A- klinikkasäätiön kehittämistoiminta suuntautuu myös muualle. Kotkan A-klinikka on keskeinen yhteistyökumppani, koska hankkeen tarkoitus on tuoda päihdetyöhön uusia työtapoja. Yhteinen näkemys projektin tarkoituksesta ja siitä, miten se liittyy päihdetyöhön, on sen vuoksi tärkeä. Hanke onnistui rakentamaan Kotkan A-klinikalle toimivat suhteet ja rekrytoi sieltä tavoitteiden mukaisesti kaksi työntekijää T3-jaksoon. Sininauhaliiton paikallisedustuksen piti toteutua Sininauhasäätiön Sini-Kotkan kautta. Yhteistyötä yritettiin saada alkuun, mutta kumppanuus ei ole päässyt alkamaan. 3 Johtoryhmä toimi hyvin ja taustajärjestöt saivat laajempaa näkemystä omaan työalaansa. Ohjausryhmään kuului hanketiimin ja taustajärjestöjen edustuksen lisäksi Kotkan kaupungin ja THL:n edustajat. Ryhmässä vallitsi luova ilmapiiri. Yleisesti ottaen, ohjausryhmään onkin tärkeää koota ihmisiä, jotka ovat hyvin perillä hankkeesta tai joilla on kulloistakin projektia hyödyttävää asiantuntemusta. Kotkassa toimi myös tukiryhmä, jossa oli paikallistason edustus taustajärjestöistä, Kotkan kaupunki sekä kaksi kokemusasiantuntijaa T1-kurssilta. 2.4 Hanketiimi Hanketiimissä työskenteli kokoaikaisesti projektipäällikkö ja -suunnittelija, jotka vastasivat hankkeen koordinaatiosta. He pitivät tiiviisti yhteyttä toisiinsa ja yhteistyö toimi hyvin. Kotkan A-klinikan ja Sininauhaliiton työntekijät olivat hankkeessa neljänneksen työpanoksella. Hanketiimin työntekijät toimivat Kotkassa, Helsingissä ja Jyväskylässä, mutta tiimistä muotoutui projektin alkuvaiheiden jälkeen hyvä toisiaan täydentävä kokonaisuus. Yhteiset tapaamiset ja kehittämispäivät ryhmäyttivät tiimiä ja auttoivat kaikkia sisäistämään hankkeen tarkoitusta paremmin. Hyvänä muutoksena pidettiin myös sitä, että arviointipalaverit laajennettiin koko hanketiimin tapaamisiksi. Etenkin osa-aikaisille työntekijöille yhteiset palaverit olivat tärkeitä kokonaisuuden hahmottamiseksi. Koulutuksen toisen jakson (T2) alettua hanketiimin työmäärä lisääntyi ryhmien vetämisen myötä. Työajan riittävyys etenkin osa-aikaisilla työntekijöillä oli jatkuvana haasteena. Asioihin ei aina ehditty paneutua toivotulla intensiteetillä. ICDP-käytäntöjen juurtuminen aiheutti Kotkassa huolta ja toiveita siitä, että asiasta olisi keskusteltu enemmän. Yhteinen suunnittelu ja vaikeistakin asioista keskustelu paransivat hanketiimin keskinäistä luottamusta, ryhmään kuulumisen tunnetta ja uskoa hankkeen onnistumiseen. Koulutuksen edetessä yhteinen näkemys vahvistui ja jokainen pystyi antamaan työskentelyyn oman, erityisen panoksensa.

7 Yleensäkin projekteissa yhteistyön toimivuus on ns. kriittinen menestystekijä. Jos yhteistyö avaintahojen kanssa ei toimi hyvin, hankkeen on vaikea saavuttaa tavoitteitaan. Kasvokkainen vuorovaikutus on usein välttämätön edellytys luottamuksen rakentamiseen, hankkeen tavoitteisiin sitoutumiseen ja yhteistyöhön motivoitumiseen. Myös ICDP-projektissa yhteiset tapaamiset, keskustelut ja suunnittelutyö liittivät erilaisista toimintakulttuureista ja työtehtävistä olevia työntekijöitä toisiinsa. Hanketyö opetti tiimille projektinhallintaa. Tarpeellisena olisi nähty A-klinikkasäätiön edustajan lisäksi paikallisen A-klinikan edustus ohjausryhmässä. Selvennystä kaipasi heidän johtoryhmän ja ohjausryhmän edustajiensa välinen työnjako. Tukiryhmän roolia kehittävänä toimijana olisi korostanut ryhmän nimeäminen kehittäjäryhmäksi. T1-jakson alussa olisi ollut hyvä avata enemmän ICDP-ajattelua ja koulutuksen tarkoitusta. Jo hankkeen alussa olisi ollut syytä paremmin selventää sitä, miten päihdetyö kytkeytyy koulutukseen. Koulutus ei sisällä mitään päihdetyön opetusta, vaan menetelmä tukee päihdetyötä. 4 Ryhmänohjaamisessa havaittiin hyödylliseksi huolellinen etukäteisvalmistelu. Koulutettuja ohjaajia olisi hyvä olla kaksi. Jos kuitenkin on vain yksi ohjaaja, kannattaa painottaa harjoituksia. Sopiva ryhmäkoko on viisi ryhmäläistä ja kaksi ohjaajaa. Silloin keskusteluyhteys toimii vielä hyvin. Pelisäännöt on syytä sopia etukäteen, samoin aloitus- ja lopetusajankohdat. On luonnollisesti tärkeää, että tila on rauhallinen ja ettei keskustelu kuulu ulkopuolisille. On myös viisasta varata yksi ylimääräinen ryhmäkerta mahdollisen väliin jäävän kerran varalle. 2.5 Hanketyön toimivuus Hankkeen onnistumisen ensimmäinen edellytys oli ICDP-ohjelman tarjoama aito hyöty. Jos se ei olisi herättänyt kiinnostusta, siihen ei olisi tartuttu. ICDP-menetelmä on yksinkertainen, vaikuttava ja helposti omaksuttavissa. Se tarjoaa hyvän arvopohjan sekä asiakastyöhön että esimiestyöhön ja kaikkeen yhteistyöhön. Ohjelma on kustannustehokas, mikä on tärkeää myös kunnalle tiukan rahatalouden aikana. Projektilla on hyvä rakenne, selkeät tavoitteet ja se on organisoitu hyvin. Hankkeen vahvuutena pidettiin aktiivista ja innostunutta hanketiimiä. Hanketta koordinoivat projektipäällikkö ja -suunnittelija, jotka ovat hoitaneet haastavatkin tilanteet ammattitaidolla ja paneutuen. Tärkeänä pidettiin sitä, että paikallisella tasolla hanketta koordinoi kokoaikainen, jo valmiiksi tuttu ja arvostettu työntekijä. Hyvänä olisi ainakin yksi henkilö pitänyt sitäkin, että koko koordinaatio olisi ollut hankepaikkakunnalla. Projektipäällikön tukeen ja tiedon jakamiseen oltiin tyytyväisiä ja kysymyksiin tuli nopea vastaus. Kaikilla kurssilaisilla ei tosin ollut tarvetta tiiviiseen yhteydenpitoon.

8 Hanke eteni suunnitellusti ja ryhmätyöskentelyä voitiin kaikissa ryhmissä pitää onnistuneena. Kaikki 17 koulutettavaa suoritti T2-kurssin loppuun, heistä 10 hankealueelta. Ryhmiä järjestettiin kaikkiaan 19, ja niihin osallistui yhteensä 121 henkilöä. Vanhempien ryhmiä oli 10 ja työntekijöiden ryhmiä 9. Ryhmät kokoontuivat Kotkassa, Helsingissä ja Laukaassa. Lisäksi Vanajan vankilasta Hämeenlinnasta tuli yksi koulutettava ja yksi ryhmä. Juurruttamista auttoivat keskittyminen yhteen alueeseen sekä valmis yhteistyöverkosto kaupungin avaintoimijoiden kanssa. Pilottipaikkakuntana Kotkan alue oli onnistunut valinta ICDP:lle alun alkaen myönteisen verkoston vuoksi. Kontaktit saatiin juuri oikeaan kohderyhmään, lasten ja perheiden parissa toimiviin kaupungin ja muiden tahojen ammattilaisiin. Hankeaikaa ei kulunut kontaktien luomiseen ja asian pohjustamiseen. Koska ICDP-ohjelmaa on hankkeen päätyttyä mahdollista levittää muille paikkakunnille koulutusten avulla, hankeaikana on mielekästä panostaa yhteen alueeseen. Alusta pitäen yksi projektin vahvuus oli luottamusta herättävän kouluttajaparin löytyminen Suomesta. Samalla linkityttiin toisen, Paraisilla toimivan Suomen ICDP-toimijan kanssa, mikä antaa paremmat lähtökohdat verkoston laajenemiselle. 5 Koulutuksen kesto oli alusta alkaen suuri kysymys, koska hyvin toteutettuna se ulottuisi hankeajan ulkopuolelle. Tämä ratkaistiin siten, että kolmas osio T3 ulotetaan osin nykyisen hankeajan ulkopuolelle. Tästä syntyy projektin työntekijöiden kannalta rahoitusongelmia, mutta ne ovat ratkaistavissa. Jatkoprojektia ollaan hakemassa ylimenevän ajan kattamiseksi ja juurruttamistyöhön. Koulutusprosessia ei kannata jättää kesken. Pilottipaikkakunnalla vahvistui koulutuskokemusten myötä luottamus ICDP-ohjelman vaikuttavuuteen. Siellä pidettiin tärkeänä, että koulutukseen lähtee riittävästi työntekijöitä. Osallistuminen edellytti esimiesten tukea ja perustyön väljentämistä, jotta koulutuksen läpivienti olisi mahdollista. Myöskään järjestelyjen ei toivottu rasittavan muuta työyhteisöä. Sitoutumista osoittaa se, että esimiehet antoivat vankan tuen osallistujille ja perustyön sopeuttamista varten tehtiin suunnitelmat. Pidettiin tärkeänä, että mahdollisimman moni työntekijä saa henkilökohtaisen kokemuksen ryhmään osallistumisesta. Silloin tietoa on helpompi jakaa myös muille. Uskoa ICDP-ohjelman vaikuttavuuteen osoittaa myös se, että kouluttajakoulutukseen tulee 9 osallistujaa hankkeen piiristä ja kaksi ulkopuolista, jotka ovat kouluttautuneet aiemmin Paraisilla. Mukaantuloa saattoi helpottaa koulutuksen aloituksen siirto kesäkuusta lokakuulle. Esimiesten sitoutuminen oli koko ICDP-projektin tavoitteiden kannalta ensiarvoisen tärkeää. Hyvänkin projektin aikaansaannokset jäävät usein vain hankkeen keston mittaisiksi, mikäli intervention kohteena oleva taho (esim. kunta, organisaatio) ei sitoudu integroimaan hanketyön tuloksia organisaation rakenteisiin ja käytäntöihin.

9 2.6 Paikallinen yhteistyö Tukiryhmässä on edustettuna Kotkan kaupungin lastensuojelu, taustajärjestöjen paikallisosastot tai jäsenjärjestöt (joskin Sininauhasäätiö ei ole juurikaan osallistunut). Tukiryhmän kautta ICDP-ajattelua saatiin vietyä kaupungin keskeisten tahojen lapsi- ja perhetyöhön. Lastensuojelun sekä Ensi- ja turvakotien liiton paikallisyhdistyksen puolelta hanketiimi sai kannustusta ja tukea. A-klinikan kanssa yhteistyö vahvistui, kun projektipäällikkö ja -suunnittelija kävivät tapaamassa koulutukseen osallistuvia ja heidän esimiehiään. Tieto hankkeen ideasta ja lähempi tutustuminen hanketyöntekijöihin hälvensi epävarmuutta ja vahvisti yhteistyöhalua. Työpaikkakierros tehtiin kaikkiin organisaatioihin, joissa oli koulutukseen osallistujia. Se oli hyödyllinen toimenpide jo sinänsä. Kierroksella jaettiin tietoa T3-koulutuksesta ja siitä, mitä se edellyttää osallistujilta ja työnantajalta. Osallistumistaan empiville se antoi perusteita lähteä koulutukseen. Samalla saatiin tutustuttua kasvokkain yhteistyökumppaneihin ja kerättiin palautetta. 6 Kotkan paikallistoimijat ja esimiehet osallistuivat ICDP-ryhmiin ja näkivät ohjelman hyödyt sekä kustannustehokkuuden. Kotkan kaupungin tiivis mukanaolo ja halu levittää ICDP-ohjelmaa työkäytäntöihinsä loi innostunutta ilmapiiriä. T2-jakson koulutettavien into ohjata ryhmiä ja levittää ICDP-ajattelua varmisti tulosten onnistumista. Hankkeen keskeisten sidosryhmien aktiivisuus osoittaa halua uudenlaiseen, ylisektoriseen yhteistyöhön. Yhteistyöverkosto on riittävän laaja ja sitoutunut. Kun ottaa huomioon kuntien eri toimintoihin kohdistuvat paineet, hanke onnistui erittäin hyvin osallistamaan kuntatoimijat mukaan. ICDP-menetelmä vaikeasta nimestään huolimatta havaittiin hyväksi ja helpoksi työvälineeksi, vaikka etukäteen ajateltuna se saattoi antaa vaikutelman työläästä menetelmästä. Ajan mittaan, välillisenä vaikutuksena, ICDP saattaa myös keventää työtaakkaa. Siksi työpaineiden allakin moni työntekijä pääsi osallistumaan joko koulutukseen tai ryhmiin. Kaikilla ei kuitenkaan ollut samanlaisia mahdollisuuksia osallistua tai järjestää ICDP-ryhmiä. Kaikki yhteistyökumppanit Sininauhasäätiötä lukuunottamatta olivat hyvin mukana yhteistyössä. Yhteistyökumppaneiden kiinnostus ICDP:tä kohtaan kasvoi projektin edetessä. Paikallisessa yhteistyössä mukana ovat Kotkan kaupungin lastensuojelu, lapsiperhetyö, A-klinikkatoimi sekä Ensi- ja turvakotiyhdistys. Myös Kotkan perheneuvola on kiinnostunut ICDP-ryhmästä työntekijöilleen. Yhteistyötä viriteltiin myös hankealueen ulkopuolelle, ks. kpl 4. Sidosryhmähaastattelun mukaan kehittämiskumppanuus ICDPhankkeen kanssa on ollut hyvää. Toivottiin, että hanketoimijat koordinoisivat jatkossakin yhteistyötä ja jatkaisivat ICDP:n käyttömahdollisuuksien kehittämistä. Eri toimijat linkittyivät projektiin luontevasti ja ICDP-tietoisuus levisi toimijoiden muihinkin verkostoihin.

10 3 Koulutusprosessi 3.1 Koulutusohjelman toimivuus Tärkeintä hankkeessa on koulutusprosessin onnistuminen, koska sen avulla ICDPorientaation juurrutukseen saadaan kanavat. ICDP-projektin koulutus on tähän mennessä toteutunut hyvin. T2-jaksossa kaikki 17 osallistujaa valmistuivat ICDP-ryhmänohjaajiksi. Koulutus sai hyvät arvosanat keskiarvoilla (asteikko 1 5) ja koordinaatio sai runsaasti kiittävää palautetta koulutettavilta. Ohjelmaa pidettiin rankkana, mutta hyödyllisenä. Yhteiset tapaamiset ja keskustelut olivat tärkeitä. ICDP-ryhmän ohjaaminen toi joskus paineita ja projektipäällikön kannustus auttoi jaksamaan. Yhteistyö koordinaatioon päin toimi hyvin ja projektipäällikkö oli hyvin tavoitettavissa. Ryhmät toimivat suunnitellusti ja osallistujat olivat sitoutuneita ja innostuneita. Kiinnostus kannustavaa vuorovaikutusta kohtaan lisääntyi työskentelyn edetessä ja sitä hyödynnettiin sekä asiakasperheiden kanssa että omassa vanhemmuudessa. Lähes kaikilla ohjaajilla oli myönteisiä kokemuksia ryhmästä ja kaikki saivat vietyä aloittamansa ryhmät loppuun. Myös asiakkailta tuli hyvää palautetta ryhmänohjaajille. Ryhmät olivat erilaisia: oli vanhempainryhmiä, äiti lapsiryhmä, isäryhmä, työntekijä- ja esimiesryhmiä. Työpaikoilla syntyi halua osallistua ICDP-ryhmään johtotasoa myöten. Ohjaajien motivaatiosta ja ryhmien suosiosta kertoo se, että niistä lähes puolet (9) pidettiin koulutuksen jälkeen, vapaaehtoisesti. Ryhmiin osallistumiseen on edelleen kiinnostusta. 7 Ryhmäkokemukset olivat opettavaisia, eivätkä suinkaan aina helppoja. Kahden ryhmän ohjaaminen samanaikaisesti oli vaativaa ensikokemuksena. Kokemusta ohjaamisesta karttui ja uusia ryhmiä perustettiin entisten päätyttyä. Päihdeongelmista kärsivien perheiden ryhmät olivat tärkeitä, koska ne antoivat sisältöä mahdollisesti kehitettävälle päihdetyön sovellukselle. Koulutusmateriaalissa toistuivat joiltain osin samat asiat, mikä lienee tarkoituskin. Ohjelma tuntui joskus liiankin tiiviiltä eikä aikaa jäänyt kirjallisuutta koskeviin keskusteluihin. Kaikkia tehtäviä ja keskusteluja ei ehditty käydä kunnolla läpi. Joskus aika meni esitysten kuuntelemiseen, eikä keskustelulle jäänyt riittävästi tilaa. Toisaalta esityksistä myös opittiin paljon. Aikataulun siirron vuoksi aikaa jäi enemmän sisäistämiseen ja ICDP:n käyttöä voi paremmin harjoitella koulutusten välillä. Koulutettavien mukaan on tärkeää, että ICDP on joustava ja sovellettavissa erilaisten ryhmien, asiakkaiden ja tilanteiden tarpeisiin sopivaksi. ICDP sopii lähes kaikkien asiakasryhmien kanssa työskentelyyn. ICDP antoi myös työkaluja työyhteisön vuorovaikutukseen, tiimityöhön sekä verkostotyöskentelyyn. Vaikka ei olisi omia lapsia, voi omaa lapsuuttaan reflektoimalla alkaa ymmärtää lapsen tunteita ja kokemuksia. Erityisen hyvin ICDP soveltuu omanarvontunnoltaan kolhiintuneiden ihmisten tueksi.

11 Kehittämisehdotuksiakin tehtiin: Auttamistyössä olisi hyödyllistä perustaa asiakasryhmiä tai kehittää tapoja yhdistää ryhmätyöskentely muuhun asiakastyöhön. Perheet voisivat tulla ryhmiin heti asiakassuhteen alkuvaiheessa. Kehittämistyötä tekevien puolestaan olisi hyvä välillä palata vaikka ryhmänohjaamisen kautta asiakastyöhön, jotta kenttätyöstä ei etäännyttäisi liiaksi. 3.2 ICDP-ryhmänohjaajana kehittyminen T1-jaksolla jotkut toivoivat saavansa lisää varmuutta ja osaamista lapsinäkökulman esiintuomiseen (Hietakangas 2013). Erityisesti T2-jaksolta toivottiin ICDP:n konkretisoitumista sekä eväitä asiakastyöhön ja lastenkasvatukseen. ICDP-ajattelun toivottiin leviävän omaan työyhteisöön ja yhteistyökumppanien käytäntöihin. Näin yhteisille asiakkaille puhuttaisiin samaa kieltä. Odotettiin, että menetelmä tuo lisää voimavaroja ja iloa työn tekemiseen. Kannustavan vuorovaikutuksen toivottiin juurtuvan osaksi perhetyön käytäntöjä ja myös nuorten parissa. Oppimispäiväkirjojen mukaan toiveet ovat toteutuneet tai toteutumassa, lukuunottamatta nuoriin kohdistuvaa työtä. 8 Osallistujien mukaan ICDP yhdistää vertaistukea ja ammattiosaamista innostavalla tavalla. Painopiste on voimavaroissa ja uuden oppimisessa. Aluksi ryhmän suunnittelu tuntui työläältä, kun koulutus ei sisältänyt selvää ohjeistusta toteutuksesta. Ryhmän ohjaaminen jännitti joitakin etukäteen, mutta varmuus lisääntyi työskentelyn edetessä. Ryhmän ohjaaminen toi toivottua konkretiaa T1-vaiheen opetukseen ja auttoi sisäistämään ICDP:n ideologian. Vetäjät saivat varmuutta työhön, uskottavuutta ja työintoa. ICDPmenetelmää on nyt helpompi levittää, kun sen on sisäistänyt. Työmotivaatio kasvoi, kun näki asiakkaissa konkreettisia muutoksia. Ryhmänohjaus lisäsi myös vuorovaikutustaitoja. Koko prosessi oli innostava, iloa tuottava ja ryhmätapaamisen jälkeen olo oli virkistynyt. Moni ryhmä ohjattiin työparina, mikä oli yksintyöskentelyä toimivampi tapa. Osallistujat sitoutuivat prosessiin hyvin ja jotkut ohjaajat saivat kiittävää palautetta. Ryhmässä oli turvallista, uusia ajatuksia syntyi ja sai oppia muilta. Tapaamisissa vallitsi myönteinen ilmapiiri ja työskentely oli hedelmällistä, joskin myös haasteellista. Osallistujat olivat innostuneita, aktiivisia ja tulivat tapaamisiin mielellään. Kokemukset olivat antoisia ja opettavaisia ja monella ohjaajalla oli innostusta aloittaa uusia ryhmiä. Työntekijöiden jaksaminen lisääntyi, mikä vaikutti myös muuhun työhön. Muun muassa perhetyöntekijöiden ryhmä sai kipinän ICDP:stä ja heille syntyi halua oppia lisää. Kehittämistyö ja suunnittelu saivat työpaikoilla uutta sisältöä.

12 Ryhmänohjaajien tapaamisessa muiden kokemukset ja loppuraportit toivat itselle hyviä käytäntöjä ja materiaaleja. Oli hyvä kuulla erilaisten ryhmien ohjauksesta ja siitä, miten menetelmiä ja tapoja on sovellettu erilaisissa tilanteissa. Sekin todettiin, että teoria olisi sisäistynyt paremmin, jos olisi saanut olla ryhmäläisenä ennen T1-koulutusta. Vertaistyönohjaus nähtiin erinomaisena asiana. Se sai paljon kiitosta ja sitä pidettiin tärkeänä ja kannustavana. Varsinkin Kotkan alueen koulutettaville se oli hyödyksi. Vertaistapaamiset lisäsivät ICDP-prosessin sisäistämistä. Asioiden jakaminen ja neuvojen saaminen vertaisilta oli tärkeää etenkin ryhmäohjauksen alettua. Muiden kokemukset ja oivallukset toivat lisäeväitä ryhmän ohjaamiseen ja antoivat vahvistusta omille suunnitelmille. Tapaamiset auttoivat kohdistamaan tukea sitä eniten tarvitseville. Tiedonjakamisen lisäksi myös itse tapaaminen ja sosiaalinen yhteys koettiin antoisaksi. Vapaa keskustelu tärkeiksi koetuista asioista täydensi koulutusjakson keskusteluita, joissa oli rajatummat aiheet. 9 Ryhmissä mukanaolleilta työntekijöiltä ja asiakkailta kerättiin palautetietoa osallistumiskokemuksista. Ohjaajat pitivät myös lokikirjaa tapaamisista ja kirjoittivat raportin ryhmäprosessista. Ryhmään osallistumisen vaikutukset olivat pitkälti samat kuin ohjaajillakin. Palautteiden mukaan ymmärrys lasten myönteisistä ominaisuuksista ja taidoista lisääntyi ja suhtautuminen lapsiin tuli tietoisemmaksi. Lapsiin on helpompi suhtautua myönteisesti ja välit ovat parantuneet. Ryhmässä oli helppo olla ja ilmapiiri oli turvallinen. Kotitehtäviä tehtiin innostuneesti ja omia kokemuksia jaettiin muille. 3.3 Muutokset ajattelu- ja työtavoissa Sekä sidosryhmähaastattelu, koulutettavien oppimispäiväkirjat että hanketiimin päiväkirjat antoivat samansuuntaista palautetta ICDP-koulutusten vaikutuksista työyhteisöön ja asiakastyöhön. Monilla työpaikoilla herättiin miettimään, miten ICDP:tä voisi hyödyntää omassa organisaatiossa. Toisissa se on jo siirtynyt ajattelun viitekehykseksi ja työtapoihin. ICDP-ryhmänohjaajakoulutus muutti työntekijöiden ajattelutapaa edelleen, vaikka vaikutuksia oli nähtävissä jo T1-jakson jälkeen (Hietakangas 2012). Mitä enemmän ICDP tuli tutuksi, sitä enemmän sitä käytettiin luonnostaan. Uudet työkäytännöt lisäsivät sekä lasten vanhempien että työntekijöiden voimavaroja ja vuorovaikutustaitoja ja lähensivät työntekijöitä ja asiakkaita toisiinsa. Koulutettavat panostivat tietoisesti positiiviseen ja kannustavaan vuorovaikutukseen asiakaslasten ja -aikuisten kanssa ja tarkkailivat omaa toimintaansa. Perhetyöstä tuli luontevampaa ja lapsiperheen tukemiseen varmuutta, innostusta ja työkaluja. Vuorovaikutuksen laatuun sekä omaan että muiden kiinnitettiin enemmän huomiota. Eikä ainoastaan lapsen ja aikuisen, vaan myös aikuisten väliseen vuorovaikutukseen. Asiakas-

13 työssä korostettiin voimavaroja ja myönteisyyttä. Haasteellisiin aikuisasiakkaisiinkin sovellettiin ICDP:n oppeja ja he saivat paremman avun. Vastaajien mukaan ICDP auttoi työn suunnittelussa ja lisäsi myönteistä suhtautumista haasteisiin. ICDP toi välineitä omankin vanhemmuuden käsittelyyn. Työyhteisöissä ICDP herätti kiinnostusta ja siitä haluttiin kuulla lisää. ICDP-ryhmissä mukana olleet työtoverit olivat hyvin motivoituneita ja uusiinkin ryhmiin olisi tulijoita omista organisaatioista johtotasoa myöten. Johtotason ja henkilöstön laajempi ICDP-opastus nähtiin tärkeänä. Johdon ymmärrys ICDP:stä on tärkeää, koska se mahdollistaa käytäntöjen juurruttamisen työyhteisöön ja antaa tilaa menetelmän levittämiseen. 10 Oman työtiimin osallistuminen ICDP-ryhmään osoittautui hyväksi ideaksi. Kun kaikilla on sama ajattelun taustakehys, työskentely on helpompaa ja tuloksellisempaa. Sekin olisi jo hyvä, jos työyhteisössä olisi kaksikin ICDP-koulutettua. Kaksin on huomattavasti helpompi juurruttaa ja käyttää menetelmää työssä kuin yksin toimiessa. Koulutettavat saivat esitellä ICDP:tä työyhteisöjen eri tilaisuuksissa sekä omien ammattilehtien välityksellä. Kannustava vuorovaikutus työtovereiden kesken lisääntyi. Aivan kaikki koulutettavat eivät vielä havainneet muutoksia työyhteisössä, mutta lähes kaikilla työpaikoilla ainakin keskustelua on jo syntynyt. Yhteinen koulutus verkotti saman kohderyhmän parissa työskenteleviä ammattilaisia toisiinsa. Kotkassa järjestöjen ja kuntatoimijoiden välille syntyi uudenlaista yhteistyötä ja yhteistä osaamista. On yhdessä mietitty, miten opittuja käytäntöjä voisi levittää valtakunnallisesti. 3.5 Vanhemmuuden vahvistuminen asiakkailla Joillekin asiakasperheille vietiin aktiivisesti ICDP:n ideaa ja opetettiin sen periaatteita. Asiakastyöhön tuli positiivisuutta ja työntekijät saivat asiakkailta myönteistä palautetta. Vanhemmat olivat tapaamisissa rentoutuneempia ja aidompia, keskustelua oli enemmän. He rohkaistuivat tekemään päätöksiä ja oivalsivat olevansa vastuussa vuorovaikutuksesta lapsen kanssa. He alkoivat nähdä lapsessa hyviä puolia ja perheet saivat keinoja arjessa selviämiseen. Moni asiakaslapsi sai enemmän myönteistä huomiota, ja lasten ja vanhempien välinen vuorovaikutus parantui. Vanhempien itseluottamus vahvistui ja he löysivät itsestään kykyä kannustavaan vanhemmuuteen. Myös lapsissa tapahtui myönteisiä muutoksia. Vanhemmuuden merkitys eri ikäkausina nousi esiin. Vanhemmat oivalsivat, että vaikutusmahdollisuuksia on vanhempana vielä pikkulapsi-iän jälkeenkin. Yhteinen tekeminen lapsen kanssa tuotti iloa, vahvisti ja lisäsi vanhempien itsearvostusta. Työntekijä saattoi olla vanhemmille myös kannustavan vuorovaikutuksen mallina. Vanhemmat alkoivat et-

14 siä keinoja olla enemmän lasten kanssa ja olla kiinnostuneita heidän ajatuksistaan. Aiemmin vanhempi saattoi ajatella, että ruoka ja vaatteet riittävät hyvään vanhemmuuteen. Nyt mukaan tuli leikki ja yhdessäolon ilo. Vanhemmille annettiin pieniä kotitehtäviä ja työvälineitä: kehu lasta viikon ajan päivittäin, anna jakamatonta aikaa min. päivässä, järjestä kultaisia hetkiä viikoittain. Äidit keksivät uusia kultaisia hetkiä ja erittelivät niitä. Äidit opettelivat loruja ja käyttivät niitä ryhmätapaamisten ulkopuolellakin. He iloitsivat enemmän äitiydestään ja vanhemmuus vahvistui. Eräs äiti vähensi lapsen aikaa päiväkodissa ja leikki hänen kanssaan enemmän. Päivähoitohenkilökunta havaitsi myönteisen muutoksen lapsessa. Myönteisen vuorovaikutuksen rakentamisen tapoja oli mm. valokuvien katselu ja niistä keskustelu perheen kanssa. Kuvien katselu lähensi vanhempaa ja lasta toisiinsa ja innosti keksimään lisää yhteistä tekemistä. Erään äidin ja pojan parantunut vuorovaikutus vähensi konfliktitilanteita kotona. 11 Isät oivalsivat, että yhdessäolo lapsen kanssa on tärkeää eikä siihen tarvita erityisohjelmaa. He halusivat saada tunneyhteyden lapsiinsa ja löysivät keinoja osoittaa välittämistä. Isyyden merkitys nousi isäryhmässä esiin. Kotkan A-klinikalla isät toivoivat omaa jatkoryhmää itselleen ja sellainen pidettiin. He ehdottivat viikonloppuleiriä isille ja lapsille. Mukana olisivat myös sijaisvanhemmat ja sosiaalityöntekijät. Isä lapsileiri tarjoaisi isille tilaisuuden kohdata lapsia uudenlaisessa tilanteessa. Dynamiikka olisi erilainen kuin molempien vanhempien läsnä ollessa, kun aikuisen vastuu olisi kokonaan isällä. Ensikotiyhdistyksessä äitienkin ryhmässä syntyi ajatus leiristä. Koko perheen leiri voisi olla toimiva työtapa päihdeongelmista kärsiville perheille. On ideoitu myös päiväleiriä, jossa ei olisi yöpymistä. Samoin Voikukkia-hanke ja ICDP-ohjelma voisivat pitää yhteisen leirin. Vanhemmat sitoutuivat ryhmään yllättävän hyvin ja olivat aktiivisia. Huumorikin kukki. He kiinnostuivat ICDP-teoriasta ja paneutuivat tehtäviin. Vanhemmat saivat vertaistukea sekä pohdittavaa ryhmätapaamisten ulkopuolellakin. Ryhmissä oli eritasoisia vanhempia ja jotkut osasivat jo ottaa lapsen tarpeet huomioon. Ryhmäläisten syyllisyys ja riittämättömyyden tunne vähentyi kokemusten jakamisen myötä. He alkoivat tarkkailla omaa käyttäytymistään ja muuttivat toimintaansa. Kokoontumisissa uskallettiin jakaa paitsi onnistumisia, myös epäonnistumisia. Oli lupa olla epätäydellinen eikä tarvinnut hävetä osaamattomuutta. Kokemusten jakaminen oli ryhmäläisten mielestä parasta antia. Onnistumisiin ja vahvuuksiin keskittyminen sekä uusien oivallusten etsiminen toivat myönteisen ilmapiirin ryhmään. Ohjaajien mukana oleminen lasten vanhempina, omien esimerkkiensä kanssa rohkaisi asiakasvanhempia pohtimaan kerrottuja tapauksia. Olennaisen tärkeää oli se, että fokuksena oli vanhemmuus, ei päihteidenkäyttö. Tieto siitä, että ICDP-ryhmissä käy myös tavallisia vanhempia, oli heille tärkeä. Itsensä näkeminen tavallisena vanhempana an-

15 toi asiakkaalle tilaa puhua myös vanhemmuuden kompastuskivistä ja auttoi löytämään ratkaisuja ongelmiin. Ammattilaisen ja asiakkaan välinen kuilu kapeni, kun ryhmissä oltiin tasa-arvoisia. Ohjaajat tekivät kotitehtävät siinä missä muutkin ja saattoivat kertoa lyhyesti myös omia kokemuksiaan. Ryhmissä oli myös haasteita. Joillekin asiakasjäsenille tuli poissaoloja mm. päihteidenkäytön vuoksi, eivätkä aivan kaikki jaksaneet loppuun asti. Teemat saattoivat koskettaa tunteita syvästi, mikä osaltaan ehkä ajoi juomaan. Ohjaajat joutuivat tarkasti asettelemaan sanojaan, ettei ilmapiiri muuttuisi syyllistäväksi. Työntekijä oman asiakkaansa ryhmänohjaajana saattoi aiheuttaa erilaisia roolikonflikteja, kun työntekijällä oli useita rooleja suhteessa asiakkaaseen. Työntekijäryhmissä puolestaan oli vaarana ajautua kouluttamiseen ja teorian käsittelyyn. Oli pidettävä huoli siitä, että keskitytään nimenomaan ryhmätyöhön. Tämäntyyppisiä ongelmia voidaan jatkossa vähentää suunnittelemalla sekä valmistelemalla osallistujia ja työtovereita ryhmätyön vaikutuksiin IDCP päihdetyössä ICDP-hankkeen tehtävänä on kehittää päihdetyötä, vaikka ICDP itsessään ei liity päihdetyöhön. Koulutuksen tarkoitus ei ole konkreettisesti lisätä päihdetyön osaamista. Hankkeen nimi Lapsikeskeisen päihdetyön kehittämisprojekti hämmensi alkuun ja koulutukselle asetettiin vääränlaisia odotuksia. Ideana oli tuoda olemassa olevaan päihdeosaamiseen ICDP-ajattelua. Tämä olisi voinut tulla paremmin esiin koulutusjaksojen alussa. Nyt oli odotuksia päihdekoulutuksesta ja siksi päihdetyön koettiin jääneen koulutuksessa irralliseksi. Asiaa olisi voinut selventää toteamalla, että ICDP:ssä keskitytään siihen, miten lapsiin ja vanhemmuuteen suhtaudutaan. Koulutuksessa kokeillaan, miten se toimii päihdetyössä. ICDP:n myönteinen ja vanhemmuutta vahvistava ote itsessään jo tukee päihteettömyyttä. Esimerkiksi Sininauhaliiton jäsenjärjestössä Laukaan Väentupa ry:ssä pidetty työntekijäryhmä havaitsi ICDP:n hyödyt päihdetyössä. Hankkeessa on siis tarkoitus hankkia kokemusta siitä, miten ICDP-työskentely soveltuu perheille, joissa on päihdeongelmia. Akuutin alkoholiongelman kohtaamiseen ICDP ei välttämättä tarjoa apua. Vaikka ICDP sopii päihdetyön välineeksi, on tärkeää, että se ei leimaudu erityisesti siihen. ICDP on kaiken vuorovaikutuksen menetelmä. Ryhmätyöskentelynkin vahvuus oli nimenomaan siinä, että vanhemmat tulivat kohdatuksi vanhempina, eivät päihdeongelmaisina. Olisi mietittävä, miten ICDP:tä ja myönteistä näkökulmaa sovelletaan päihdetyössä. Entä miten päihdeongelma kohdataan lapsen kanssa? Päihdekysymystä ei pitäisi piilottaa näkymättömiin, vaan se pitäisi käsitellä lapsen ikään soveltuvalla tavalla.

16 Koulutuksen sijasta etenkin A-klinikkasäätiön puolelta oli toiveita siitä, että osa hankeajasta käytettäisiin ICDP-käytäntöjen juurruttamiseen päihdetyöhön. Päihdeperheille tarkoitetun ICDP-mallin kuvaaminen ja levittäminen liittyy tähän ja hankkeen tavoitteeseen luoda ICDP-pohjainen, lapsikeskeinen päihdekuntoutusmalli. Pohdintaa herätti, mikä on ICDP:n anti päihdehuollon vaikeuteen tukea lapsia ja huomioida heidät. Koulutukselta odotettiin tuloksia siitä, miten ICDP vaikuttaa päihdeperheiden kanssa työskentelyyn. Tällaisia kokemuksia saatiinkin. 4 Viestintä ja levittämistyö 13 Tiedonvälitykseen paneuduttiin huolellisesti ja havaitut epäkohdat korjattiin. Esiinnouseet tarpeet otettiin huomioon. Hanketiimin sisäistä tiedonkulkua parannettiin siten, että kaikkien kokousten muistiot lähetettiin myös osa-aikaisille työntekijöille. Tiedon kanavina olivat sähköposti, puhelin, yhteiset kehittämispäivät, kokoukset ja muut tapaamiset. Tukiryhmä välitti tietoa jäsentensä omiin työyhteisöihin. Erityisen hyödyllinen oli projektin tekemä työpaikkakierros koulutukseen osallistuneiden organisaatioihin. Se avasi jatkokoulutuksen hyödyllisyyttä koulutusta harkitseville ja vahvisti esimiesten halua tukea koulutettavaa työntekijää myös työtehtävien järjestelyin. Hanketiimi levitti aktiivisesti tietoa ICDP-menetelmästä ja pyrki herättämään kiinnostusta lapsityön eri tahoilla. Hanketyöntekijät vierailivat eri toimipaikoissa ja työryhmissä, kertoivat ICDP:stä ja rekrytoivat ryhmiin osallistujia. Info-tilaisuuksia pidettiin mm. Kotkan K-klinikalla, seurakuntien diakoniatyöntekijöille sekä Kotkan mielenterveyskeskuksessa. Vantaan H-klinikka suunnittelee avointa perhekahvilaa päihdeongelmaisille vanhemmille ja heidän omaisilleen. Projektipäällikkö vie sinne ideaa ICDP-ryhmän perustamisesta asiakasvanhemmille. Kaste-ohjelman Mielen avain -hankkeen kanssa pohditaan yhteistyön mahdollisuuksia jatkossa. Projektisuunnittelija esitteli ICDPohjelmaa myös sosionomiopiskelijatovereilleen. Kiinnostus heräsi ja osa heistä toivoisi pääsevänsä seuraavaan koulutusryhmään. Oli toiveita, että ICDP-orientaatiota voisi viedä enemmänkin oppilaitoksiin. Ehkä ICDP saataisiin osaksi jotain koulutusohjelmaa? Sininauhaliiton työntekijä vei ICDP:tä liiton omiin työmuotoihin ja ryhmien avulla jäsenjärjestöihin. Huostaanotettujen lasten vanhempien vertaistukiryhmän ohjaajien koulutukseen (valtakunnallinen VOIKUKKIA-verkostohanke) ICDP levisi yhteisen ryhmän kautta. Verkostohankkeen koulutettavat ovat sosiaali- ja perhetyöntekijöitä eri tahoilta ja eri puolilta maata. Osa heistä olisi kiinnostunut osallistumaan tulevaan koulutukseen. Jyväskylässä on lupaavat mahdollisuudet yhteistyöhön Erityisesti isät -hankkeen kanssa. Projektista tehtiin esite ja kuvasarja, kun hankkeella oli jotain annettavaa kiinnostuneille: voitiin tarjota mahdollisuutta osallistua ryhmään. Hankkeen alussa saatiin koulutet-

17 tavia riittävästi hyvän verkoston kautta, eikä esitettä tarvittu rekrytointiin. Esitteen laatimiseen oli tässä vaiheessa myös laajempi tieto ja kokemus kuin hankkeen alkumetreillä. ICDP-projektista oli artikkelit Kymen Sanomissa, Sininauhaliiton Sinisessä Aallossa ja Diakonissalaitoksen Diakonia-lehdessä. A-klinikkasäätiön Tiimi-lehteen on tulossa artikkeli. Ryhmäläisten ja uusien kouluttajien kokemuksia voisi koota ja kirjoittaa niistä juttuja paitsi järjestölehtiin, myös vaikka erilaisiin asiakaslehtiin. Projekti vietiin myös Innokylän sivuille, mutta toistaiseksi sivut ovat jääneet vähälle käytölle. Projekti herätti myös kansainvälisen ICDP-yhteisön kiinnostuksen. ICDP:n Lontoontoimisto pyysi projektin esitteen ja kuvasarjat Internet-sivuilleen. Projektipäällikkö ja -suunnittelija verkottuivat muihin ICDP-toimijoihin Lontoossa pidetyssä juhlaseminaarissa sekä Tukholmassa pidetyissä kokouksissa. Projektipäällikkö osallistui Dublinissa pidettyyn ESCAP-kongressiin, jossa myös hankkeen posteri oli esillä. Alun perin projekti rakentui Lontoon ICDP-mallin pohjalle, joka hieman poikkeaa pohjoismaisesta. ICDP-hanke on kuitenkin vakiinnuttamassa pohjoismaista ICDP-ohjelmaa Suomeen sekä verkottumassa enemmän sinne. Tämä suunta on luonteva, koska hankkeen kouluttajat ovat saaneet pohjoismaisen koulutuksen. Näin ollen Suomeen ei ole syntynyt kahta erilaista ICDP-leiriä, vaan on yhteinen suomalainen ja pohjoismainen ICDP-perhe. Etu-liiton hallinnoima ICDP-hanke toi Suomeen silti laajempaa näkökulmaa Lontoon-kouluttajan taholta ja myös loi kontaktin kouluttajien Klara Schauman-Ahlbergin Paraisilta ja Nicoletta Armstrongin Lontoosta välille. Tämä lähensi kansainvälistä ja pohjoismaista ICDP:tä toisiinsa. ICDP-hankkeella on hyvä yhteistyökontakti Paraisille ja siellä olevaan Paraisten perhetalo Ankkuriin. 14 Verkottumisen kannalta tärkeä toimenpide oli ICDP-yhdistyksen perustaminen jo hankkeen alkuaikoina. Yhdistys kokoaa Suomen ICDP-toimijat ja mahdollistaa suuremman näkyvyyden ja suunnitellun yhteistyön. 5 Juurtuminen Juurtumisen kannalta on tärkeää, että koulutuksessa olleiden tietotaitoa ylläpidetään ja kannustetaan sen käyttämiseen. Työntekijöiden into menetelmän käytöstä pitäisi säilyttää ja antaa tilaa sen soveltamiseen ja harjoittamiseen työssä. Koulutusprosessin tukeminen ja loppuunsaattaminen on paras juurrutuskeino, koska koulutetut työntekijät levittävät tietoa, pitävät ryhmiä ja voivat kouluttaa uusia ICDP-osaajia. On syytä miettiä, olisiko Suomen ICDP-yhdistyksellä mahdollisuus tukea osaajia ja pitää henkeä yllä. Tukemiseen ja yhteyden ylläpitämisessä voisi hyödyntää sosiaalista mediaa. Hyvä idea olisi myös vuosittaisten IDCP-päivien järjestäminen taustajärjestöjen voimin.

18 Kotkassa pitäisi saada asiakas- ja työntekijäryhmät toimimaan non-stopina. Parhaiten yhteistyötä eri toimijoiden välillä rakennetaan, jos osallistujat tulevat eri toimipisteistä. Yli organisaatiorajojen menevä sekaryhmä on lisännyt luottamusta ja tietoisuutta muiden toimijoiden työstä ja helpottanut asiakkaan ohjaamista toiseen palveluun. Juurruttamisen havaittiin myös onnistuvan paremmin, jos kustakin työyhteisöstä tulee vähintään kaksi koulutettavaa. Tarpeellista on pitää myös muutama esimiesryhmä vuodessa. Kouluttajaverkoston mahdollisuudet oman perustyönsä ohella kouluttamaan muita edellyttää työjärjestelyjä, joihin esimiehet ovat suhtautuneet myönteisesti. ICDP-menetelmän levittäminen pitäisi suunnitella niin, että sitä voidaan tarjota käytössä olevien toimintamallien ja käytäntöjen täydennykseksi. ICDP tulisi nähdä lisäarvon tuottajana muille malleille ja siten yhteensopivana niiden kanssa. ICDP:n esilläpito mediassa aika ajoin on tärkeää. Menetelmän käytön tulokset ja vaikutukset pitäisi voida osoittaa selvästi ja tutkimustietoakin ICDP:stä tarvittaisiin. Myös selvitykset ja kartoitukset palvelisivat juurruttamista ja levittämistä. 15 Taustajärjestöissä ICDP-menetelmää ollaan viemässä käytäntöihin. Ensi- ja turvakotien liitossa sitä levitetään jäsenyhdistyksiin etenkin lapsityön verkoston kautta. Kotkan Ensikotiyhdistys suunnittelee juurruttamista mahdollisesti yhdessä Kotkan lastensuojelutoimen kanssa. ICDP täydentää käytössä olevia työtapoja ja näkemyksiä hyvin. A- klinikkasäätiössä menetelmää istutetaan perhetyöryhmän toimintaan alue kerrallaan. Sininauhaliiton Lapsi- ja perhetyön toimintamuodossa ICDP on jo mukana. Sitä yritetään viedä eteenpäin koulutuksissa ja tapahtumissa. Sininauhaliiton jäsenjärjestö Väentupa ry Laukaassa on ottamassa ICDP-orientaation yhdistyksen työkäytäntöihin. Valtakunnallisen Voikukkia-hankkeen orientaatio sopii hyvin yhteen ICDP:n kanssa. Tästä syntyi kokemusta yhdistetyn Voikukkia ICDP-ryhmän kautta. Myös muita päihdetyön verkostoja voidaan käyttää levittämisen ja jatkoyhteistyön kanavina. Ryhmätoimintaa levitetään muihin organisaatioihin ja kiinnostus niissä on herännyt. Kotkan kaupungilla on suunnitelmissa ottaa ICDP koulutusohjelmaan lastensuojelussa, aikuissosiaalityössä, vammaispalvelussa, maahanmuuttotyössä sekä erityisperhetyötä tekevässä Vatupassi-yksikössä. T1-koulutus oli palautteiden (Hietakangas 2013, 10 11) mukaan melko teoreettinen. Näyttää siltä, että pelkän T1-koulutuksen käyneille ICDP-ajattelu ei sisäisty niin paljon, että he veisivät sitä käytäntöön. Asiat eivät ala elää ilman käytännön kokemusta. T1- jakson aikana koulutettavat eivät myöskään täysin oivaltaneet, miten ICDP liittyy päihdetyöhön. Teoriakoulutus on kuitenkin hyvä pohja käytännönläheiselle ryhmänohjausvaiheelle, eikä siitä ole syytä luopua.

19 Kaikille koulutuksissa olleille pidettiin yhteinen tapaaminen. Siihen ei osallistunut yksikään pelkän T1-osion käynyt. Sen sijaan jatkokoulutusohjelmassa mukana olevat toivoivat enemmän yhteisiä tapaamisia ja yhteistä ryhmien suunnittelua, jotta koulutusryhmissä vältyttäisiin päällekkäisyyksiltä ja syntyisi hyvä kokonaisuus. Kaikki nuorten parissa työskentelevät jättivät koulutuksen T1-tasoon. Olisiko T1-koulutuksessa pitänyt ottaa nuoret paremmin huomioon? Koulutus keskittyi pikkulapsiperheisiin. ICDP soveltuu kaikenikäisten lasten kanssa toimimiseen, mutta siihen ei helposti tartuta ilman kohdennettua koulutussisältöä ja materiaalia. Siksi lienee tarpeen muokata ICDP:stä nuorille sopivia käytäntöjä. Teini-ikäisten lasten vanhemmille on olemassa vain ruotsinkielinen opas. 16 ICDP-projektille haetaan jatkohanketta. Jatkohankkeen tavoitteet ovat pitkälti sidosryhmähaastattelussa esiin tulleiden ehdotusten mukaisia: koulutuksen loppuunsaattaminen, suomenkielisen ICDP-materiaalin tuottaminen, vertaisuuden ja kokemusasiantuntijuuden vahvistaminen sekä ICDP:n juurruttaminen ja valtakunnallinen levittäminen erityisesti päihdenäkökulmasta. Sidosryhmähaastattelun mukaan jatkohanke olisi juurtumisen ja levittämisen onnistumiseksi välttämätön. Kehittämistyön levittämistä varten ICDP-käytännöt pitäisi mallintaa tuotoksiksi, jotta ne voitaisiin ottaa käyttöön myös muilla paikkakunnilla. Hanke on toistaiseksi panostanut koulutukseen, mutta asiakas- ja ryhmäkokemusten pohjalta voitaisiin hyvistä käytännöistä koota malli tai toimintakonsepti päihdetyön tueksi. Mallin koostaminen jäänee kuitenkin mahdollisen jatkohankkeen tehtäväksi. 6 Johtopäätöksiä ICDP-projektia toteutettiin toimintalogiikan (liite) mukaisesti juurruttamis- ja vaikuttamistyön osalta. Tuloksina odotettiin - ryhmien syntymistä - perheille uudenlaista kuntoutusta ja apua - yhteistyön kehittymistä Kotkan kaupungin ja järjestöjen välillä lapsikeskeisessä päihdetyössä. Näitä tuloksia on syntynyt, erityisesti ryhmiä syntyi runsaasti ja niihin oli halukkaita enemmän kun voitiin kerralla ottaa. Asiakasperheet saivat vahvistusta vanhemmuuteensa ja avaimia lapsen kohtaamiseen. Pitkäaikaiset vaikutukset näkyvät myöhemmin. Yhteistyö kaupungin ja hankejärjestöjen välillä lisääntyi, se oli ideoivaa, toimintaa kehittävää ja hedelmällistä. Projektiprosessi nosti esiin kaksi yhteistyön kannalta tärkeää mekanismia: 1) henkilökohtaisen vuorovaikutuksen ja 2) kokemusten jakamisen. Tutustuminen kasvokkain teki yhteistyön helpoksi ja luontevaksi ja lisäsi luottamusta. Se osoittautui tärkeäksi niin hanketiimissä, koulutusryhmissä kuin hankkeen tukirakenteissakin.

20 Omien kokemusten jakaminen ja muiden kokemusten kuuleminen lisäsi osaamista, helpotti reflektointia ja opitun jäsentämistä. Vaikutuksina hanketyöstä odotettiin - lapsikeskeisen työorientaation vahvistumista järjestöissä ja Kotkan peruspalveluissa - lasten terveemmän kehityksen mahdollistumista - järjestöjen osaamisen ja aseman vahvistumista kunnan yhteistyökumppanina. Hankeaikana näitä vaikutuksia on syntynyt ja lapsikeskeinen orientaatio on juurtumassa usealle työpaikalle. Asiakkaissa näkyvät muutokset voivat pysyviksi jäädessään tarjota lapselle paremman kasvuympäristön. Hankejärjestöjen ja kunnan välillä on yhteisiä suunnitelmia ja yhteistyöverkosto on jo syntynyt. Syntyneiden tulosten ja vaikutusten pohjalta ja ICDP-ideologian levitessä voi odottaa myös välillisten vaikutusten toteutumista: järjestöjen ja kuntien palvelujen lapsikeskeisyys lisääntyy ja vanhempien päihteidenkäytöstä kärsivät lapsiperheet voimaantuvat. 17 Kolmantena tavoitteena oli lapsikeskeisen päihdekuntoutusmallin kehittäminen paikkakunnalle. Se mainittiin myös arviointisuunnitelman visiossa (Hietakangas Sellergren 2012): vuonna 2013 Suomeen on kehitetty ICDP-pohjainen lapsikeskeinen päihdekuntoutusmalli. Lapsikeskeisen työskentelyn käytännöt ja mallit kohderyhmissä ovat vahvistuneet ja levinneet. Koulutusprosessin aikana on saatu hyödyllisiä kokemuksia ICDP:n soveltuvuudesta päihdetyössä, mutta varsinaista mallia ei ole kehitetty. ICDP soveltuu sellaisenaan kaikkeen asiakastyöhön. Kuitenkin menetelmän juurruttaminen päihde- ja myös nuoriin kohdistuvaan työhön onnistuu paremmin, jos sen tueksi luodaan malli tai toimintakonsepti. Projektin toteutti hyvin arviointisuunnitelmassa olevaa missiotaan: kehittää ICDP-ohjelmaan pohjautuvia toimintamuotoja ja työmenetelmiä vanhempien päihteidenkäytöstä kärsivien lasten terveen kasvun turvaamiseksi sekä vanhempien vanhemmuuden tukemiseksi. Hankkeen keskeiseksi tehtäväksi tuli koulutusohjelman läpivieminen ja uusien ICDPosaajien tuottaminen. Koulutettujen ammattilaisten kautta tapahtuu työmenetelmien edelleen kehittäminen ja juurruttaminen.

21 Lähteet Andersson, Maarit (2010). Lapsikeskeisen päihdetyön kehittämisprojekti. Projektisuunnitelma Word-asiakirja. Ensi ja turvakotien liitto, Helsinki Hietakangas, Nina K. Lapsikeskeisen päihdetyön kehittämisprojekti ICDP Arviointiraportti Word-asiakirja. ArPa-Arviointipalvelut. Sininauhaliitto, Helsinki. 18 Hietakangas, Nina K. Sellergren, Hanna (2012). ICDP Lapsikeskeisen päihdetyön kehittämisprojektin ( ) arviointisuunnitelma. Word-asiakirja. ArPa- Arviointipalvelut, Sininauhaliitto, Helsinki. Muu aineisto: - Hankedokumentit - Hanketiimin kokousmuistiot - Hanketiimin projektipäiväkirjat - Johtoryhmän, ohjausryhmän ja tukiryhmän muistiot - Koulutettavien oppimispäiväkirjat ja muu materiaali - Muut hankedokumentit