EKLY ry valitusperusteluja Suomen riistakeskuksen poikkeuslupapäätökseen

Transkriptio

1 LIITE 1 Valituslausunto Suomen riistakeskuksen poikkeuslupapäätökseen koskien Etelä-Karjalan Jätehuolto Oy:n hakemusta varisten ja harmaalokkien ampumiseen metsästyslain (615/1993) 41 b :n 1 momentin 1 kohdan perusteella. Poikkeusluvassa myönnetyt määrät ja ajat : Varikset: 400 kpl , Aikuiset harmaalokit: 100 kpl , Lisäksi sallitaan poikkeuksellisesti ko. aikoina ääntä synnyttävän koneellisen laitteen käyttäminen Poikkeusluvan myöntämisperusteet ovat virheelliset, sillä metsästyslain (615/1993) 41 b :n 1 momentin 1 kohdan edellytykset eivät toteudu, koska muita tyydyttäviä ratkaisuja on ja kansanterveys, yleinen turvallisuus ja lentoturvallisuus eivät ole uhattuina, eikä vakavia vahinkoja eläinriskejä ole. Tässä lausunnossa on esitetty tieteellisiin tutkimuksiin perustuen (viitteet) 1) Kommentit poikkeuslupahakijan perusteisiin (perusteet virheellisiä) 2) Harmaalokeista ja variksista jäteasemalla tai sen läheisyydessä ei aiheudu kansanterveydellistä vaaraa eikä poikkeavaa tautiriskiä eläimille ja ympäristölle. 3) Vastineet lausuntoihin 4) Poikkeusluvan yleinen tarkoituksenmukaisuus ja vaihtoehtoiset toimet 5) Vastineet päätökseen 6) Lisätietoa Helsingin Sanomista ja Metsästys ja Kalastus-lehdestä 7) Kirjallisuus ja linkkejä Tiivistelmä: Selvitykset osoittavat, että riistakeskus on perustanut päätöksensä virheellisiin lähtötietoihin eikä ole riittävästi huomioinut toimenpiteiden vaikutuksia eikä vaihtoehtoisia toimia. Poikkeusluvan perustelut eivät ole kestäviä. Poikkeusluvan mukainen toiminta voi tämän selvityksen mukaan jopa lisätä tautiriskejä. Kuvattu raatojen käyttö kenneltoimintaa voi levittää tai jopa aiheuttaa epidemioita, mikäli linnuilla sattumalta olisi esim. hetkellinen salmonella-infektio. Lisätietoja tähän liittyen antaa sen laatija Fil.lis.(biologia), DI (koneenrak.) Risto Juvaste Viljakaari 4, Onttola, risto@juvaste.fi web (>risto) Risto Juvaste on eläkkeellä vuodesta 2009 ympäristöteknologian yliopettajan toimesta Karelia ammattikorkeakoulusta. Hän on toiminut rengastajana vuodesta 1960 ja erikoistunut lokkitutkimukseen 1980-luvulla. Hän on erityisesti tutkinut jäteasemien lintuhallintaa ja niiden populaatioita lukurengastuksen avulla 1993 alkaen. Hän on tehnyt aiheesta 2001 Joensuun yliopistossa ammatillisen lisensiaattityön Harmaalokit kaatopaikoilla -populaatiot, ympäristövaikutukset ja hallinta, johon liittyvät aineopinnot käsittelivät ympäristönsuojelua, kala- ja riistabiologiaa sekä toksikologiaa. Parhaillaan hän työstää väitöskirjaa selkälokeista ja niiden suojelusta. 1

2 Sisältö 1 Kommentit poikkeuslupahakijan perusteisiin (perusteet virheellisiä) Eläintaudit Työntekijöiden ja asiakkaiden terveys Yleinen turvallisuus lähialueilla Riistanhoito Vahingot ja rehupaalit Pelottelu Varisäänitteen poikkeuksellinen käyttö Yleistä Taustatietoa, lintukannat ja niiden muuttoalueet Virustaudit Lintuinfluenssa (HPIV) Newcastlen tauti Tautitilanne Riskianalyysi Loppupäätelmät, HPAI-lintuinfluenssa ja Newcastlen virus Lainsäädännössä ei vaadita lintujen ennakkopoistoa (ampumista) Bakteeritaudit, ensisijaisesti salmonellat (mainittu päätöksessä) Taustat (Zoonoosikeskus, Evira ja THL) Tautiriskit jäteasemilla ja lähialueilla Muut bakteeritaudit Vastineet lausuntoihin Lappeenrannan ympäristötoimen lausunto Joutsenon riistanhoitoyhdistys Poikkeusluvan yleinen tarkoituksenmukaisuus ja vaihtoehtoiset toimet Toiminnan tarkoituksenmukaisuus Vaihtoehtoiset toimet Kaatopaikan hoito Naapuruston asukkaat Ympäristölupa Vastineet päätösosaan Varisten ja harmaalokkien esiintyminen ja niiden aiheuttamat vahingot hakemusalueella Muun tyydyttävän ratkaisun käyttö Lisätietoa Helsingin Sanomista ja ja Metsästys ja Kalastus-lehdestä Kirjallisuus ja linkkejä

3 1 Kommentit poikkeuslupahakijan perusteisiin (perusteet virheellisiä) Seuraavassa on lainattu suoraan Suomen riistakeskuksen Etelä-Karjalan Jätehuolto Oy:n (myöhemmin EKjh) poikkeuslupahakemuksen päätöstestejä ja hakijan perusteluja (merkitty kursiivilla) ja osoitettu niissä olevan perustavanlaatuisia virheellisyyksiä. Tehty poikkeuslupapäätös on perustunut näihin virheellisiin tietoihin ja yleisluontoisiin käsityksiin haitoista ja tautiriskeistä sekä toiminnan vaikutuksista Yleistä Hakija hakee päiväämällään hakemuksella poikkeuslupaa 1000 harmaalokin ja 2000 variksen pyyntiin kansanterveyden ja yleisen turvallisuuden turvaamiseksi, lentoturvallisuuden takaamiseksi, viljelmille, kotieläimille, metsille, kalavesille ja vesistöille koituvan vakavan vahingon estämiseksi ja kasviston ja eläimistön suojelemiseksi. VASTINE: Kaikissa seuraavissa kohdissa hakija perustelee poikkeuslupatarvetta lintumäärien lisääntymisellä/kasvamisella (jopa hallitsemattomasti ) jätekeskuksessa ja sen ympäristössä, vaikka E-K:n jätehuollon teettämien seurantojen mukaan lintumäärät ovat jatkuvasti pudonneet murto-osiin jätteenkäsittelyn kehittyessä. Harmaalokilla vuoden 2015 päivä- ja vuosikeskiarvot ovat vain noin 6 % vuoden 2008 määristä (ks. raportin kuva alla), vaikka määriä nostavat syksyn huippumäärät, jotka johtuivat ilmeisesti poikkeuksellisesta jätteenkäsittelystä ( tanapaalien teosta ) Suur-Saimaalla harmaalokkien parimäärät putosivat 20 % (karkeasti 500:sta 400 pariin) ajalla (Jernström, 2016). Myös varislintujen määrät olivat viimeisessä seurannassa pienimmät kuin aiemmin. Varisten päivämaksimi jäteasemalla talvella oli 200, mutta kaksi vuotta aiemmin Muitten varislintujen talvimaksimit olivat yhteensä noin Naakka on yleisin ja varisten osuus myönnettyinä aikoina % varislinnuista. Varisten määrät ovat olleet valtakunnallisesti laskussa. Ei ole perusteltavissa, että alueen lintumassoista juuri nyt voimakkaasti vähentyneet harmaalokit ja varikset aiheuttaisivat mainitut turvallisuusuhat ja mahdolliset vakavat vahingot, vaikka niitä ei ole ilmennyt monin verroin suuremmillakaan lintupopulaatioilla aiempina vuosina. Useilla jäteasemilla lintumäärät ovat moninkertaisia, eikä ko. vahinkoja ole esiintynyt. Esimerkkinä otettakoon Joensuun, Tampereen ja Nokian jäteasemat, joilta on tehty kattavat laskennat (Juvaste & al. 2008, 2016 a, b ja c, Koivula 2015 sekä Lindblom 2009a ja 2009b). 3

4 Kuva 1.1 Harmaa- ja naurulokin keskimääräinen yksilömäärä laskentakertaa kohti Kukkuroinmäen jätekeskuksella vuosina 2005 ja (Cairenius 2006, 2008, 2010, 2011 a ja b, 2013, Kuitunen 2014 ja 2015).(Kukkuroinmäen jätekeskuksen lokkiraportti 2015(Karri Kuitunen) 1.2. Eläintaudit Perusteena hakija esittää eläintautien estämisen. Hallitsemattomasti lisääntyvä lintukanta lisää riskiä mm. salmonellan ja lintuinfluenssan leviämiseen. Lähistöllä sijaitsee mm. kaksi siitoskanalaa noin 5 km säteellä jätekeskuksesta. VASTINE: Lintukannat ovat vähentyneet radikaalisesti, joten teoreettinen riski on vähentynyt. Lintujen karkottaminen ja ampuminen jätekeskuksen alueella päinvastoin lisää riskejä lähialueilla, sillä harmittomina jäteasemilla ruokailevat linnut joutuvat etsimään vaihtoehtoisia ravintolähteitä. Tällöin ne voivat hakeutua läheisten kanaloiden rehujätteitä tai etsimään ruokaa maatiloilta tai taajamista. Myöhemmin tässä lausunnossa (kohta 2) on esitetty riskianalyysi salmonellan ja lintuinfluenssan osalta ja samalla täsmennetty Lappeenrannan ympäristötoimen lausuntoa. Riskianalyysin perusteella eläintautiriskit ovat merkityksettömiä, mikäli lintuja ei karkoteta kanaloihin Työntekijöiden ja asiakkaiden terveys Kasvava lintujen määrä vaarantaa alueen hygienian ja työntekijöiden sekä alueella asioivien terveyden. VASTINE: Ks. edellinen kohta ja kohta 2. Todellinen terveysriski on mitätön, eikä niitä ole osoitettu millään jäteasemalla. Jätteet itsessään ovat suurempi riski ja aiheuttavat pöly- ja homeriskejä. 4

5 Kaatopaikan tai kompostien riskit eivät kasva lintujen takia. Hygieniasta ja suojavälineistä on huolehdittava myös sisätiloissa. Lintujen määrät ovat vähentyneet ja vähenevät edelleen mikäli jätteenkäsittely on ohjeiden ja asetusten mukaista. Missään tapauksessa ne eivät kasva. Asiakkaiden aikana nähtävät lintumäärät lisääntyvät, sillä ampumisen karkottamat lintumassat saapuvat paikalle kaikki kerralla ampumisen päätyttyä. Muutaman kymmenen linnun ampuminen tuhansien lintujen vaihtuvista lintumassoista ei vähennä asiakkaiden aikana paikalla havaittavia lintumääriä Yleinen turvallisuus lähialueilla Yleinen turvallisuus vaarantuu. EKjh on saanut lähialueen asukkailta valituksia lintumäärän kasvamisen johdosta. VASTINE: Jälleen ristiriitainen peruste, mahdollisesti aiempi ammuskelu on karkottanut lintuja lähialueille, jolloin asukkaat kokevat vähentyneet lintumäärät kasvavina. Valitusten pitäisi olla kirjallisia ja niissä tulisi mainita häiriön päivämäärät ja kellonajat. Anottuina poikkeuslupa-aikoina lintumäärät seurantaraporttien mukaan ovat yleensä pienimmillään. Esim. Joensuussa jäteasema on aivan taajaman vieressä ja lintumäärät moninkertaisia Kukkuroinmäen määriin, mutta yleisen turvallisuuden ei ole katsottu olevan uhattuna. 1.5 Riistanhoito Riistanhoidolliset syyt. EKjh:lla ei ole asiantuntemusta arvioida riistanhoidollisia syitä, mutta lisääntyvät varis-, lokki- ja korppikannat eivät ole hyväksi alueella oleville muille riistalinnuille. VASTINE: Jälleen virheellinen väite, varis ja harmaalokkikannat ovat vähentyneet, eivät lisääntyneet. Rauhoitetut korpit ovat lisääntyneet (Väisänen, R. A. ym. 2013). Talveksi kaatopaikoillemme tulee luultavasti paljon varislintuja Venäjältä. Näillä syillä ei voi perustella variksien ja harmaalokkien tappamista meillä pesintäaikana. Mikäli variksia ja harmaalokkeja ammutaan, ne joutuvat hakemaan ravintoaan riistalintujen pesinnöistä ja riistalintuihin kohdistuva predaatio lisääntyy. Lisäksi lokit ja lokkien pesinnät uhrautuvat vesilintujen puolesta pienpetojen saaliiksi. Monet vesilinnut hakevat pienpetoja vastaan suojaa lokkikolonioista. Jäteaseman varislinnut ja lokit vähentävät myös aikuisiin riistalintuihin kohdistuvaa petolintujen predaatiota, joka lisääntyisi, jos varislintu- ja lokkisaalista ei olisi tarjolla. Varislintujen vaikutuksista julkaistiin vuosi sitten mittava tutkimus, jota tietokirjailija Pertti Koskimies referoi Suomen Luonnossa 2/2015 seuraavasti: Varis ja harakka eivät pienennä muiden lintujen pesimäkantoja, vaikka syövätkin niiden munia ja poikasia. Tieteellinen yhteenveto The Ibis - lehdessä 1/2015 kumoaa myytin varislintujen haitallisuudesta. Kaikkiaan 326:sta luotettavin menetelmin tutkitusta tapauksesta 81 prosentissa varislinnuilla ei ollut negatiivista vaikutusta muiden lintulajien pesimätulokseen. Kuudessa prosentissa tutkimuksista varpuslintujen ja töyhtöhyypän poikastuotto oli jopa korkeampi alueella, jolla varislintuja eli, verrattuna alueisiin, joilta ne tapettiin. 5

6 Viidennes tutkimuksista osoitti varislintujen alentavan poikasmääriä, mutta ei silloinkaan pesivän kannan kokoa. Varislintujen vaikutus oli yhtä vähäinen niin maassa kuin puissa pesiville lajeille, eikä eroja ollut myöskään lajiryhmien kesken (vesilinnut ja kahlaajat, kanalinnut, varpuslinnut). Variksen merkitys pesätuholaisena on viisinkertainen harakkaan verrattuna. Yhteenveto perustuu eri puolilla maailmaa tehtyihin tutkimuksiin, joiden pääkohteina olivat varis, korppi ja harakka. Tulosten yhtäläisyys parhaiten tutkittujen Britannian, Ranskan ja Yhdysvaltain kesken viittaa tulosten yleistettävyyteen. Aiemmissa seurannoissa, joissa lintujen pesimätulos ja -kanta on kohentunut petokontrollin tuloksena, on poistettu joko nisäkäs- tai sekä nisäkäs- että lintupetoja, eikä näiden kahden ryhmän vaikutuksia ole eritelty. Ibiksen katsaus todistaa, että petonisäkkäät vaikuttavat saalislajiensa kantoihin mutta varislinnut eivät. Varislintujen vähentämistä ei tutkimustiedon perusteella voikaan perustella lintukantoja suojelevana ja elvyttävänä menetelmänä, toisin kuin Suomen riistakeskus ja jopa hallinto-oikeudet ovat yhtenä perusteena vuosia väittäneet myöntäessään poikkeuslupia liki variksen ja harakan pesimäaikaiseen tappamiseen joka vuosi. Valtakunnalliset seurantatutkimukset puolestaan kumoavat yleisen inttämän varislintujen runsastumisesta. Luonnontieteellisen keskusmuseon mukaan variskanta on 1970-luvulta pienentynyt neljäsosan ja harakkakanta pysynyt samalla tasolla. Alkuperäinen review-tutkimus: Christine F. Madden, Beatriz Arroyo and Arjun Amar, A review of the impacts of corvids on bird productivity and abundance (pages 1 16) Ibis 2015, 157 issue Vahingot ja rehupaalit Vahingot voivat olla kymmeniätuhansia euroja, jos erilaiset taudit lisääntyvästä lintukannasta johtuen pääsevät leviämään. Lisäksi lintujen on havaittu repivän lähiseudun viljelijöiden rehupaaleja pelloilla käyttökelvottomiksi. VASTINE: Kerran vielä, lintukannat ovat vähentyneet ja vähenevät edelleen oikean jätteenkäsittelyn seurauksena. Tässäkin kohdassa karkottaminen ja ammuskelu lisäävät vahinkoriskejä, jotka kohdistuvat nyt rehupaaleihin. Ilmeisen ongelmallisia voivat olla naakkaparvet, jos ne hätistellään kaatopaikalta pelloille odottelemaan tilanteen rauhoittumista. Ruralia-instituutin tutkimuksista (julkaisussa) saatujen ennakkotietojen mukaan naakkaparvet ovat suurin riesa. Huomattakoon, että puhkominen tapahtuu pian paalauksen jälkeen, ilmeisesti linnut kuulevat esim. hyönteisten liikettä/ääniä tuoreesta paalista ja yrittävät päästä käsiksi niihin. Esim. keväällä poikkeuslupa-aikaan ei vastaavaa tapahdu. Heinäkuussa lintuja ei pitäisi karkottaa jäteasemalta pelloille. Linnut käyttävät paaleja tähystyspaikkoina, joten paalien sijoittelulla pellon reunoille voidaan lintujen haittoja välttää. Haitat on vältetty myös lisäämällä käärintäpaaleihin pari lisäkerrosta, mikä on varsin vähäinen lisäkustannus (Agronetin keskustelukanava). 6

7 1.8 Pelottelu EKJH on yrittänyt pelotella lintuja eri tavoin saamatta aikaan kunnollisia tuloksia. VASTINE: Satunnaisesti (osa-aikaisesti) lintuja ei pidä pelotella kuten edellä on todettu. Pelottelun turhuus ja haitat on osoitettu myös lisensiaattityössä Harmaalokit seuranamme - populaatiot, ympäristövaikutukset ja hallinta (Juvaste, 2002). Pelottelu toimii vain jos sillä lintujen ruokailu ja läsnäolo pystytään kokonaan estämään koko ajan useita päiviä (karkotus nollatoleranssilla, myös viikonloppuina). Tällöin jäteasemaa hyödyntävät linnut ovat pakotettuja poistumaan alueelta kokonaan. Aiheesta on hyviä haukkapelottelututkimuksia Englannista (Baxter, A a ja b). 1.9 Varisäänitteen poikkeuksellinen käyttö Hakija hakee lisäksi lupaa poiketa metsästyslain 33 :ssä säädetyistä pyyntivälineitä ja pyyntimenetelmiä koskevista kielloista siten, että pyynnissä voisi käyttää ääntä synnyttävää koneellista laitetta Hakija perustelee varisäänitteen käyttöä sillä, että se auttaa pääsemään parempiin tuloksiin haittalintujen hävityksessä. VASTINE: Miten päätöstä perustelee sen allekirjoittaja Suomen riistakeskuksen julkisten hallintotehtävien päällikkö Sauli Härkönen, kun hän Helsingin Sanomissa lausui: "Kaatopaikoilta pyritään karkottamaan lintuja, ei houkuttelemaan niitä sinne", kun uutisoitiin metsästyslain muutoksista ja variskasettien vaikenemisesta, kun ääntä synnyttävien laitteiden käyttö kielletään. (HS KOTI- MAA ) Onko poikkeusmenettely muuttumassa käytänteeksi? Tässä on kyse jopa poikkeuslupa poikkeuslupaan. Mitä ja miten vakavia vahingot ovat, että näitä tarvitaan? Ainakin Joensuun kaatopaikalla on variksia ammuttu asianmukaisesti ja tehokkaasti muutenkin. 2) Harmaalokeista ja variksista jäteasemalla tai sen läheisyydessä ei aiheudu kansanterveydellistä vaaraa eikä vakavaa tautiriskiä eläimille ja ympäristölle. 2.1 Yleistä Hakemuksessa ja Lappeenrannan ympäristötoimen lausunnossa käsitellään tautiriskejä yleisluontoisesti. Tässä arvioidaan riskejä nimenomaan poikkeuslupatarvetta EKjh:n alueella kevään 2016 tilanteessa. Paikallisia poikkeuslupia pitää harkita ajankohtaisten ja paikallisten tilanneriskien mukaan eikä yleisluontoisten lausuntojen perusteella. 2.2 Taustatietoa, lintukannat ja niiden muuttoalueet Ulkomaisten rengaslöytöjen (yli kpl) mukaan harmaalokit talvehtivat Länsi- ja Keski- Euroopassa Itämeren ja Pohjanmeren alueella. Yli 99 % tapaamisista on 50 leveysasteen pohjois- 7

8 puolella. Ranskassa on tavattu 20 yksilöä, muttei yhtään Etelä-Ranskasta. Itäsuunnalta on kaksi poikkeavaa löytöä (Romaniasta ja Turkista), mutta nämä löydöt voivat olla selkälokkejakin, koska poikasten tunnistaminen on vaikeaa. Muuttovaristen talvehtimisalue keskittyy Ruotsiin ja Tanskaan. Kaukaisin on Pohjois-Ranskasta. (Valkama, J. ym., Rengastusatlas II, 2015). Uuden lintuatlaksen (Valkama et al. 2011) mukaan harmaalokkien pesivä parimäärä on noin paria ( ), joten yksilömäärä on esiaikuiset ikäluokat huomioiden noin yksilöä. Varisten parimääräksi on noin paria ( ), joten yksilömäärä esiaikuiset huomioiden lienee noin Virustaudit (Taustatiedot kopioitu suoraan Eviran ja Zoonoosikeskuksen sekä OIE:n sivuilta): Hakemuksessa ja lausunnossa harmaalokkien ja varisten aiheuttamina tautiriskeinä pidetään lintuinfluenssaa (tarkoittanee HPAI) ja Newcastlen tautia sekä salmonelloja Lintuinfluenssa (HPIV) Influenssa A-virukset ovat monimuotoinen, erityisesti vesilinnuille ominainen virusryhmä. Valtaosa influenssa A-virusten alatyypeistä on taudinaiheuttamiskyvyltään heikkoja eikä aiheuta linnuille merkittäviä oireita. Kahteen alatyyppiin (H5 ja H7) kuuluu kuitenkin myös sellaisia viruksia (esim. H5N1), jotka voivat aiheuttaa vakavia lintuinfluenssaepidemioita ja suuria menetyksiä siipikarjataloudelle. Matalapatogeeniset lintuinfluenssavirukset (LPAI, Low Pathogenic Avian Influenza) aiheuttavat lievän, ensisijaisesti hengityselimiin paikantuvan sairauden. Tartunta voi olla myös oireeton, mutta muut yhtäaikaisesti esiintyvät tartunnat tai ympäristötekijät voivat pahentaa tilannetta. Taudin eteneminen voi olla erittäin nopeaa, jolloin ei välttämättä ehditä havaita mitään oireita ennen lintujen menehtymistä. Korkean taudinaiheuttamiskyvyn omaavaa lintuinfluenssavirusta ei ole todettu siipikarjatiloilla tai luonnonvaraisilla linnuilla Suomessa. Sen sijaan Euroopassa ja muualla maailmassa, erityisesti Kaakkois-Aasiassa, virusta on löydetty vuosittain sekä siipikarjalta että luonnonvaraisilta vesilinnuilta. Erityisesti keväällä 2006 tautia esiintyi koko Euroopan laajuisesti ja Suomessakin varauduttiin monin tavoin lintuinfluenssan alatyypin H5N1 leviämiseen meille, mikä ei onneksi toteutunut Newcastlen tauti Newcastlen tauti on korkeapatogeenisen paramykso-1 viruksen (PMV-1) aiheuttama lintujen sairaus. Kaikki lintulajit voivat saada tartunnan, mutta eri lajien herkkyys taudille vaihtelee. Kanat ja helmikanat ovat herkkiä taudille, kalkkunat hieman vastustuskykyisempiä. Papukaijat, vesi- ja merilinnut ovat yleensä melko vastustuskykyisiä ja ne voivat toimia oireettomina tartunnankantajina ja - levittäjinä. Newcastlen tauti on yksi vakavimmista siipikarjalla esiintyvistä tarttuvista taudeista ja sitä esiintyy ympäri maailmaa. Newcastlen taudin esiintyminen vaikuttaa merkittävästi siipikarjan ja siitä saata- 8

9 vien tuotteiden kansainväliseen kauppaan. Suomessa on siipikarjalla todettu Newcastlen tautia viimeksi kalkkunoissa vuonna Harrastekyyhkysissä todettiin Newcastlen tautia kahdessa lakassa ja eläinhoitolassa syyskuussa 2013, ja sitä ennen kahdessa lakassa toukokuun 2012 aikana. Kesykyyhkyissä (puluissa) PMV-1- tartuntaa on todettu Joensuussa marraskuussa 2014, ja sitä ennen Kouvolassa lokakuussa 2013 ja Imatralla helmikuussa Tautitilanne World Organisation for Animal Health (OIE) sivuilta löytyy reaaliaikainen tautitilanne. HPAI lintuinfluenssan (H5 ja H7) on Euroopassa 2016 esiintymiä vain Etelä-Ranskassa (OIE, Events 1,2,3 Follow-up reports ). Newcastlen tautia on OIE/World Animal Health Information Database-tietokannan (WAHIS) mukaan tavattu 2016 Euroopassa vain Romaniassa ja Makedoniassa. Lisäksi varsinkin Etelä-Afrikassa Riskianalyysi 1 Tällä fiktiivisellä riskianalyysillä selvitetään HPAI-lintuinfluenssan ja Newcastlen viruksen aiheuttamaa tautiriskin suuruusluokkaa EKjh jäteasemalla Kukkuroinmäellä ja sen lähialueilla sekä läheisellä (5km). Uhkana pidetään sitä, että muuttolinnut tuovat em. tauteja talvehtimisalueiltaan. 2 Edellä osoitettiin, että harmaalokkien talvehtiminen ja liikkuminenkin 2016 tautiesiintymien alueella olisi erittäin poikkeuksellista. Varikset eivät liiku siellä ollenkaan. Satunnaisesti ehkä muutama harmaalokki voi poiketa Etelä-Ranskassa (HPAI) tai Romaniassa (Newcastle). Todennäköisyys sille, että joku niistä osuu tartunta-alueelle ja saa tartunnan (tarhoilta tai muilta linnuilta) juuri ennen muuttoa (muuten se ehtii kuolla) on äärimmäisen pieni. Arvio voidaan saada seuraavasti: Ranskan löytöjen suhteellinen osuus p = 25/25000 = 1/1000 (100 yksilöä Ranskassa) ja korjaamalla se havaintogradienttiin Ranskassa eli todennäköisyys olla Etelä-Ranskassa p = 1/100. Lisäksi se pitää kertoa aikatekijällä, sillä tartunta pitää siis saada juuri ennen muuttoa, ettei lokki ehdi kuolla ennen kevätmuuttoa. Talvehtimisaika etelässä noin 10 viikkoa, joten lähtökyvyn todennäköisyys p = 1/10. Lisäksi todennäköisyys sille, että lokki on saanut tartunnan, vaikka se on ollut eristetyllä ja valvotulla epidemia-alueella on hyvin pieni, otetaan kuitenkin korkeaksi tartunnan todennäköisyydeksi p = 1/100. Yhdistämällä kaikki em. todennäköisyydet saadaan p1 = 1/1000*1/100*1/10*1/100 = 1/ Tartunnan saaneen linnun pitäisi lentää Suomeen, mutta tyypilliset lentoajat Suomeen po. alueilta ovat vähintään kaksi viikkoa (Valkama, J ym. 2014, Rengastusatlas). Tuona aikana tartunnan saaneet linnut olisivat tyypillisesti menehtyneet. Molempien tautien oireet alkavat muutaman päivän kuluttua tartunnasta ja lintujen muuttokyky häviää ennen Suomeen pääsyä, ilmeisesti lintu ehtii kuolla 2-4 viikossa (tyypillinen kevätmuuttovauhti rengastustietojen mukaan). Eviran mukaan linnut kuolevat hyvin nopeasti, usein oireita ei ehditä edes havaita. On kyseenalaista, että lokki sairaana lentää km matkan Suomeen, luulta- 9

10 vasti se jää lepäämään ja kyyhöttämään influenssan heikentämänä jonnekin ja menehtyy. Todennäköisyysarvio sille, että lokki sattuu olemaan poikkeuksellisen vahva yksilö ja pääsee Suomeen, on arvioituna korkeasti p 2 = 1/ Todennäköisyys sille, että Suomeen palaavat linnut tulevat Kukkuroinmäellä ammutuiksi (vaikka koko lupa käytetään keväällä) on ammuttu määrä/ populaatio eli harmaalokille p3 = 100/ = 1/1000 (varis 400/800000=1/2000). 5 Todennäköisyys sille, että jäteasemalla ruokaillut kylläinen lintu menisi seuraavaksi kanalaan ruokailemaan tartuttamaan siipikarjaa, on myös äärimmäisen pieni (arvioidaan korkeasti p4 = 1/1000). Tähän päädytään käyttämällä vastaavaa pinta-alalaskelmaa kuin Suomen riistakeskus käytti Kukkkuroinmäen lausunnossaan 104/04/02/03/04/2014 ( ), siis kanalapihojen pinta-ala jaettuna harmaalokkien liikkumisalueella Etelä-Karjalassa, vaikka muuttavat yksilöt poistunevat kyllä suoraan. Sitä paitsi keväällä on voimassa siipikarjan (ja rehujen) eristämisvelvoite villilinnuista (ks. seuraava kohta). Jos lintuja karkotetaan jäteasemalla (esim. ampumalla), todennäköisyys nousee kertaluokalla, sillä lintujen pitää etsiä ruokaa muualta tai ainakin siirtyä lähialueille odottamaan tilanteen rauhoittumista. Normaalisti jäteasemalla tai bioaumoilla ruokailleet linnut poistuvat ruokailun jälkeen pesimäalueille (tai lokit järvelle peseytymään). Joskus ne voivat sulatella ruokaansa jätealueella ennen lähtöä. Jätealueella olevat linnut eivät aiheuta tartuntoja, eivätkä ole riski ihmisille (kansanterveydelle): Suomalaisista ei ole todettu tautitapauksia, vaikka Keski-Euroopassa on ollut varsin isojakin epidemioita. 6 Viimeisen esteen siipikarjatartuntaan tekee juuri voimaana astunut asetus, jonka mukaan siipikarja tulee pitää joko sisätiloissa tai suojata niiden ulkoilualue kauttaaltaan esimerkiksi riittävän tiheällä verkolla 1.3. ja välisenä aikana. (Asetus (81/2011) lintuinfluenssan leviämisen ehkäisemiseksi ). Tämä pienentää edelleen tartunnan todennäköisyyttä vähintään faktorilla p5=1/1000. Koska Suomessa ei ole siipikarjatartuntoja todettu, niin voidaan arvioida suojatoimenpiteen toimineen. Se on suojannut siipikarjaa muidenkin lintujen aiheuttamilta tartuntariskeiltä. Ne ovatkin valtavasti suuremmat, sillä lintumäärät liikkuvat miljoonissa Loppupäätelmät, HPAI-lintuinfluenssa ja Newcastlen virus Tartuntariskin kokonaistodennäköisyydeksi saadaan edellä olevasta harmaalokeille: p1*p2*p3*p4*p5=10*1/ *1/1000*1/1000*1/1000*1/1000 eli Jos lokkeja karkotetaan tai ammutaan, niin tartunnan riski nousee kertaluokalla. Vaikka laskelma on varsin karkea yksittäisten todennäköisyyksien osalta, se antaa kuvaa tartuntariskin teoreettisesta suuruudesta, sillä totuus voi vaihdella arvioissa molempiin suuntiin. Merkitysluokka ei muutu vaikka joku osio jätettäisiin kokonaan pois. Tulosta voidaan verrata esim. lottovoittoon, jonka p = 0, tai kuoleminen salamiskuun vuoden aikana p = 0, Siis EKjh jäteaseman harmaalokin luomukanalassa aiheuttama HPAI tartunnan todennäköisyys vastaa suunnilleen kolmea peräkkäistä lottovoittoa tai salamaniskua samaan ihmiseen. Erittäin todennäköisesti etelässä tartunnan saanut lintu on siis ehtinyt kuolla ennekuin sitä voitaisiin ampua Kukkuroinmäellä tautiriskin poistamiseksi! Varikset eivät ollenkaan liiku nykyisillä epidemia-alueilla (Etelä-Ranska ja Romania), joten ne eivät voi toimia suorina vektoreina ko. taudeille. 10

11 Tautiriskien kannalta alueella suuremman riskin muodostavat muut muuttolinnut, sillä suuri osa niistä talvehtii tai muuttaa ko. epidemia-alueilla. Tähän varisten ja lokkien ampuminen ei auta. Lintuinfluenssan osalta nostettakoon vielä esille syksyllä julkaistu mittavan saksalaisen tutkimusryhmän (Wissenschaftsforum Aviäre Influenza ) kirjoitus Vogewelt-lehdessä, jossa villilinnut ja pienet siipikarjat (hyvä luomukanalat!) eivät osoittautuneet lintuinfluenssan (HPAIV; H5N1 tai H5N8 yms) epidemioiden aiheuttajiksi suuressa saksalaisessa tutkimuksessa. Sen mukaan villilintua on testattu, mutta silloin kun niistä viruksia löydettiin, niitä oli jo aiemmin esiintynyt alueen kaupallisissa kasvattamoissa. Virus löydetään tavallisesti ensin hygienialtaan huippuvalvotuissa suljetuissa siipikarjatehtaissa. Luonnosta ei ole löydetty pitempiä tartuntaketjuja. Huomattakoon, että villilintu on virukselle huono kohde, sillä sairastunut lintu kuolee eikä virus pääse leviämään eli sekin kuolee. Tietokirjailija ja tutkija Pertti Koskimies referoi ko. tutkimuksia Suomen Luonnossa uutisartikkelissaan Tutkimus: Muuttolinnut eivät levitä lintuinfluenssaa ( Ko. tiedejulkaisu ja siihen liittyvä tausta-aineistoa ja keskustelu ovat ladattavissa osoitteissa: Lainsäädännössä ei vaadita lintujen ennakkopoistoa (ampumista) Suomessa on luotu kattava lainsäädäntö näitä tauteja vastaan. Niissä ei vaadita tai suositella villilintujen ennakkopoistoa tautiriskien vähentämiseksi. Tämä on ymmärrettävää, koska todellinen vaste edellyttäisi satojen tuhansien lintujen (erityisesti vesilintujen poistoa). Muutaman sadan variksen ja harmaalokin poistolla ampuen ei saavuteta tautiriskin suhteen mitään hyötyä, päinvastoin, kuten edellä on todettu, se lisää riskejä, kun valtaosa linnuista siirtyy etsimään ruokaa lähialueilta. Lait: Virustaudit: Korkeapatogeenisen lintuinfluenssan vastustaminen MMMa 15/14 Luonnonvaraisissa linnuissa esiintyvän lintuinfluenssan leviämisen estäminen MMMa 226/2006, D 36:1 MMMa 943/2006, D 36:2 MMMa 4/2015 Varotoimenpiteistä lintuinfluenssan leviämisen ehkäisemiseksi luonnonvaraisten lintujen ja siipikarjan välillä MMMa 386/2006, D 37:1 MMMa 1141/2006, D 37:3 MMMa 81/2011 Newcastlen taudin vastustaminen MMMa 25/14 Bakteeritaudit ja muut: Myöskään salmonelloja ja muita lintujen tauteja koskevista laeista emme löytäneet säännöksiä tai suosituksia tilanteista, jolloin villilintujen ennakoivaa poistoa esitettäisiin. Suosituksia ei löydetty myöskään MMM, KTL; Eviran eikä Zoonoosikeskuksen sivuilta. 11

12 2.4 Bakteeritaudit, ensisijaisesti salmonellat (mainittu päätöksessä) Taustat (Zoonoosikeskus, Evira ja THL) Vuoteen 1999 salmonellat olivat yleisin ihmisten suolistotulehdusten aiheuttaja Suomessa luvulla salmonellat ovat olleet toiseksi yleisin ihmisen suolistotulehdusten aiheuttaja Suomessa. Valtaosa Suomessa todetuista ihmisten salmonelloosi tapauksista näyttävät liittyvän ulkomaanmatkailuun. Verrattuna 1990-lukuun, salmonellaa esiintyy tuotantoeläimillä nykyään selvästi vähemmän. Suomalaisissa tuotantoeläimissä salmonellat ovat harvinaisia, ja niitä esiintyy selvästi vähemmän kuin useimmissa muissa maissa. Ulkomaisia kasviperäisiä rehuaineita pidetään tuotantoeläinten kannalta riskialttiimpina luvulla Suomeen on saapunut kasviperäisiä rehuaineita keskimäärin 340 milj. kiloa vuosittain, josta keskimäärin vajaat 8 prosenttia on todettu salmonellan saastuttamaksi. Kasviperäisistä rehuaineista suurin osuus, noin 73 %, on ollut öljykasvien siementai siemensivutuotteita (kuten soija- ja rypsi/rapsirouheita). Näistä rehuaineista keskimäärin lähes 10 % on todettu salmonellan saastuttamaksi. (Zoonoosikeskus ) Salmonellasta tunnetaan n erilaista serotyyppiä. Osa niistä poikkeaa toisistaan taudinaiheutuskyvyn ja ympäristössä säilymisen suhteen. Tärkein Suomessa esiintyvä salmonellan serotyyppi on Salmonella Typhimurium. Sen faagityyppi 1 esiintyy kotoperäisenä Suomessa ja sitä tavataan ajoittain eri eläinlajeilla. Typhimuriumin faagityyppi 41 on ominainen lokeille, faagityypit 40 ja U277 taas lintulaudan pikkulinnuille, joista ne helposti tarttuvat muun muassa lemmikkieläimiin. (Evira ) Salmonellat ovat yleisiä eläinten kantamia bakteereja. Salmonellat voivat aiheuttaa suolisto- ja yleisinfektioita ja niitä tunnetaan yli serotyyppiä. Yleisimmät Suomessa ihmisille tautia aiheuttavat salmonellan serotyypit ovat Enteritidis ja Typhimurium. Salmonellainfektioita rekisteröitiin maassamme vuosituhannen vaihteessa noin 3000 vuosittain. Viime vuosina määrät ovat pudonneet alle 2000 tautitapauksen. Mitään erityistä epidemiaa ei Suomessa nyt esiinny. (THL ) Tautiriskit jäteasemilla ja lähialueilla Selvittelin erityisesti kaatopaikkalokkien aiheuttamia salmonellariskejä ihmisille lisensiaattityössäni (Kappale 3.1 Lokit ja salmonellat, Juvaste 2002). Toimittaessa suositusten mukaisesti ruuanlaitossa ja käsihygieniassa (ei tehdä bakteeriviljelyjä), lintujen salmonelloista ei ole uhkaa ihmisille. Tutkimusten mukaan lokeilla prevalenssit keväällä pienimmillään (alle 5 %). Skotlannissa tehdyissä laboratoriokokeissa kaikki lokit (n = 17) paranivat neljässä päivässä ja ulosteissa todetut korkeimmatkin salmonellamäärät olivat pieniä, alle 170 kpl/g ja keskimäärin 22 kpl/g (Girdwood et al. 1985). Tämän perusteella esitettiin johtopäätös, että lokit eivät ole merkityksellisiä ihmisen salmonellaepidemiologiassa. Yleensä ihmisiä infektoivat salmonella-annokset ovat oleellisesti isompia eli miljoonan bakteerin suuruusluokkaa ( ) (Pönkkä 1999). Tämän perusteella voi laskea, että terve aikuinen voisi salmonellojen puolesta syödä kilokaupalla lokkien ulostetta sairastumatta! Kaatopaikkalokit (eivätkä muutkaan kaatopaikkalinnut) eivät yleensä ruokaile kanaloissa tai eläintiloilla, ellei niitä kaatopaikalla ampumalla tai muuten karkoteta toisille ruokalähteille. Myös siipikar- 12

13 jojen em. keväiset suojausvelvollisuudet estävät tehokkaasti tartuntoja villilinnuista (Asetus 81/2011). Maatilojen lähellä muiden lajien määrät ja riskit ovat suurempia kuin harmaalokkien ja varisten. Varsinkin naakkaparvien aiheuttamat haitat ja riskit lisääntyvät kaatopaikkojen lähialueilla, jos niitä ampumalla karkotetaan Muut bakteeritaudit Tässä on käsitelty hakemuksessa mainittua salmonellariskiä, koska kaikkien lintujen tautien käsittely tässä ei ole perusteltua. Muutkaan lintujen bakteerit riskeiltään eivät oleellisesti poikkea salmonellariskeistä. Bakteereja on maailma täynnä ja usein ne ovat usein spesifisiä isännilleen. Mikäli jäteasemalla huonon henkilökohtaisen hygienian tai muun syyn takia bakteeritartuntoja saa, niin syynä tuskin ovat linnut. 3 Vastineet lausuntoihin 3.1 Lappeenrannan ympäristötoimen lausunto Riistakeskus: Koska hakija ei toimittanut tuota yllä pyydettyä Lappeenrannan kaupungin terveystarkastajan tai eläinlääkärin lausuntoa ja jonka merkitys luvan myöntämiselle on kuitenkin painoarvoltaan merkittävä, pyydettiin Lappeenrannan kaupungin ympäristötoimen terveydensuojelu- ja eläinlääkintäviranomaiselta lausunto lupahakemuksesta sähköpostilla Lappeenrannan ympäristötoimi lähetti lausunnon sähköpostilla Lausunnossa todettiin seuraavaa (värikorostus valittajan): Kaatopaikan runsas ravintomäärä voi ylläpitää poikkeuksellisen suurta lokki- ja varispopulaatiota. Runsas luonnonlintukanta aiheuttaa ympäröivälle kotieläintuotannolle tautiriskejä. Mahdollisia luonnonvaraisista linnuista kotieläimiin tarttuvia tauteja ovat mm. salmonella ja erityisesti siipikarjaan lisäksi lintuinfluenssa ja Newcastlen tauti. Luonnonvaraiset linnut voivat mm. saastuttaa eläimille käytettävää rehua. Alueella on myös yksi luomutuotantotavan siipikarjan pitopaikka. Tuotantotapaan kuuluu lintujen ulkokasvatus, joka on alttiimpi luonnonlintujen aiheuttamalle tautivaaralle. Normaalein tiloilla käytössä olevin torjuntamenetelmin ei poikkeavan runsaan luonnonlintukannan aiheuttamia haittoja ole välttämättä mahdollista hallita. Poikkeavan runsas luonnonlintukanta saattaa aiheuttaa myös yleisen hygienian ongelmia. Eläinlääkintä- ja terveydensuojeluviranomainen pitää hyvänä, että kantaa pyritään hallitsemaan tehokkaasti myös kaatopaikalla. VASTINE: Ympäristötoimen lausunto on täysin yleisluontoinen eikä kohdistu tai selvittele hakemuksen erityistapausta muuten kuin toteamalla alueella (5km? päässä) olevan yksi luomukanala. Lausunnon tulisi kohdistua hakemukseen ja sen perusteisiin eli tarvitaanko muutaman sadan linnun ampumista poikkeuslupa-aikana tautisuojeluun, kun muuna aikana ampuminen on vapaata? 13

14 Totta kai runsas ravintomäärä voi ylläpitää poikkeuksellisen suuria eläinpopulaatioita ja runsas luonnonlintukanta aiheuttaa tautiriskejä. Riski se on pienikin riski, mutta nyt alueella lintumäärät ovat laskentojen mukaan pienentyneet murto-osiin huippuarvoista. Jos jopa 10 kertaa suuremmat lokki- ja varismäärät eivät aiheuttaneet tauteja (vai aiheuttivatko?), niin mikä on ennuste nyt poikkeuslupajaksoilla, kun lintumäärät ovat pienimmillään? Huomattakoon, ettemme tunne villilintuperäisiä epidemioita myöskään monin verroin suurempien lintumäärien jäteasemien alueilta esim. Espoo, Joensuu Tampere. Lisäksi keväällä on erityiset siipikarjan suojausvelvollisuudet, joka suojaa myös luomukanalaa. Mahdollisia tauteja voidaan luetella paljonkin, mutta onko nyt riskit poikkeavia normaaleista (ks kohta 2.3)? Poikkeusluvat eivät ole tarkoitettu normaalitilanteisiin vaan vakavan vaaran ja vahingon estämiseen. Lausunnossa mainitaan moneen kertaan poikkeavan runsaat luonnonlintukannat tautiriskeiksi, haitat ja yleisen hygienian ongelmiksi. Kaatopaikkamääriksi Kukkuroinmäen harmaalokki ja varismäärät määrät ovat pieniä ja pienentyvät edelleen mikäli jäteasemaa ja komposteja hoidetaan ohjeiden mukaisesti. Tulisi täsmentää, mitä viranomainen tarkoittaa luonnonlintujen aiheuttamilla yleisen hygienian ongelmilla jäteasemalla? Lausunnosta ei selviä, mitä terveysviranomainen tarkoittaa luonnonlintukannan.tehokkaalla hallinnalla myös kaatopaikalla. Ampumista, mitä lintuja ja paljonko? Huomattakoon, että harmaalokkien ja varisten lisäksi siellä ruokailevat myös muut luonnonlinnut, kuten naakat, korpit, harakat, nauru-, selkä- ja kalalokit, kottaraiset, rastaat, keltasirkut jne. Nämä muodostavat ehkä suuremman lintumassan ja tautiriskin kuin harmaa- ja varikset. Hallitaanko kaatopaikan hygieniaongelmia ja tautiriskejä ampumalla murto-osa variksista ja harmaalokeista? 3.2 Joutsenon riistanhoitoyhdistys Joutsenon riistanhoitoyhdistys oli antanut lupahakemuksen liitteeksi lausunnon, jota korjasi s- postilla Lausunnossa todetaan seuraavaa: Kukkuroinmäki Oy on vuosia hoitanut ansiokkaasti vahinkolintujen, sekä pienpetojen pyyntiä alueellaan estämään kohtuuttoman pienpeto- ja haittalintukuormituksen lähialueen luonnolle. Joutsenon riistanhoitoyhdistys pitää näitä toimia elintärkeänä lähialueen pienriista- ja etenkin kanalintukantojen nousuun saattamiseksi. Joutsenon riistanhoitoyhdistys puoltaa poikkeusluvan myöntämistä Kukkuroinmäki Oy:lle varis-, sekä harmaalokkikannan vähentämiseksi alueella. VASTINE: Linturiistan kannalta on hyvä, että kohtuutonta pienpetokuormitusta estetään, mutta riistalintuja predatoivien lintujen kohtuuttomia määriä rajoitetaan, mutta hallinta on tehtävä metsästysalueilla. Muuttoaikoina tehty poisto ei auta paikallisesti. Hallinnassa täytyy kuitenkin tarkastella ekologista kokonaisuutta. Kanahaukat, huuhkajat ja muutamat muut petolinnut sekä pienpedot saalistavat kanalintuja ja vesilintuja, mutta myös variksia ja harmaalokkeja ja niiden poikasia säästäen riistalintukantoja. Erityisesti on huomattava, että kaatopaikkaruokaan erikoistuneet linnut eivät näe vaivaa etsiäkseen ravintoa (riistalintujen pesiä ja poikasia) muualta. Asiaa on käsitelty laajemmin kohdassa 1.5. ja kohdassa 3.1 osoitetaan, että poikkeusluvan merkitys jäisi alle prosentin, millä lokkien ja varisten ampumisella kanalintukantoja ei kyllä saada nousuun. 14

15 4 Poikkeusluvan yleinen tarkoituksenmukaisuus ja vaihtoehtoiset toimet 4.1 Toiminnan tarkoituksenmukaisuus Suomen riistakeskus pyrkii soveltamaan nk. teleologisen tulkinnan periaatetta, siis praktista päättelyä, jossa pyritään tuomaan esille ne mahdolliset seuraukset, joita ratkaisulla pyritään saavuttamaan tai joita sillä pyritään välttämään (Riistakeskus 104/04/02/03/04/2014). Tässä vastineessa on useaan kertaan osoitettu, että riistakeskuksen poikkeusluparatkaisuilla ei saavuteta esitettyjä tavoitteita eikä merkitsevästi välttämään esitettyjä haittoja, joita ei ole vakavissa määrin esiintynyt suuremmillakaan luonnonlintumäärillä. Seuraavassa esitetään karkeita laskelmia poikkeuslupapäätöksen vaikutuksista. 1. Kukkuroinmäen laskentaraporttien mukaan poikkeuslupa-aikoina ovat varisten ja harmaalokkien tavatut yhteiset maksimimäärät noin 400 yksilöä. Joensuun ja Tampereen kaatopaikoilla tehdyissä tieteellisissä lukurengastutkimuksissa (Juvaste, 2002 ja Juvaste ja Koskinen, 2016) on todettu lintujen valtava vaihtuvuus päivän aikana (ainakin 5x) ja muuttoaikoina (siis tässä huhti- ja heinäkuun aikana) on suuri, vähintään 10x. Siis poikkeuslupa-aikana alueella liikkuu karkeasti arvioiden noin 400*5*15 eli kohdelintua (variksia ja harmaalokkeja). Ampumalla näistä poikkeusluvin 500 lintua saavutetaan siis alle prosentin väheneminen mahdollisissa haitoissa! 2. Kohdelintujen lisäksi tauteja voivat levittää myös muut linnut. Ko. aikoina varsinkin naurulokkien ja naakkojen määrät ylittävät kohdelintujen määrät selvästi. Lisäksi alueilla (varsikin tuotantotiloilla) liikkuu suurin joukoin muita lintuja, esim. rastaita, kottaraisia ja muita varpuslintuja sekä kahlaajia ja vesilintuja. Huomioimalla nämä tautiriskin mahdollisina kantajina putoaa vaikutus/vaste alle promillen. 3. Toisaalta päinvastoin (kuten edellä on usein todettu) ammuskelu ja karkottaminen lisäävät riskejä lähialueilla, vaikka vähentävätkin niitä hetkellisesti jäteasema-alueella. Valtaosa linnuista lentää odottelemaan ja etsimään ruokaa tarhoilta, tiloilta ja pelloilta sekä piha-alueilta ja aiheuttanee niillä kokonaisuudessaan suuremmat haitat kuin saavutetut hyödyt jäteasemalla. Lisäksi lintuparvet, joista ihmiset ovat valittaneet, kasvat entistä suuremmiksi, kun ammuskelu patouttaa linnut odottelemaan tilanteen rauhoittumista. Vastaava tilanne on havaittavissa petolintujen vierailuiden seurauksena (Juvaste, 2002 ja Juvaste ja Koskinen, 2016). 4.2 Vaihtoehtoiset toimet Tässä osoitetaan, että on mahdollisia vaihtoehtoisia toimia esitettyjen ongelmien hoitamiseen. Useita vaihtoehtoisia toimia on esitetty jo aiemmin. Seuraavassa on lainattu suoraan Suomen riistakeskuksen päätöksestä hakijan vastausperusteluja (merkitty kursiivilla) ja osoitettu niissä perustavanlaatuisia virheitä. 15

16 4.2.1 Pelottelu Hakijan vastaus: Alueella on kokeiltu äänipelotteita, ampumalla ilmaan sekä jatkuvaa säikyttelyä esim. työkoneilla ajamalla penkalla, ja säikyttelemällä lintuja lentoon. Linnut palaavat noin min kuluttua pelottelusta samoille paikoille, itse olen ampumalla pelottelua tehnyt kolmen vuoden ajan. Linnut tottuvat ääniin ja työkoneisiin eikä se niitä häiritse millään tavalla. VASTINE: Tämä lausunto osoittaa hyvin sen, ettei tilapäinen pelottelu tai muutamien lintujen ammuskelu toimi. Tämä on todettu myös aiemmin edellä ja Juvasteen lisensiaattityössä (2002). Lintuja ei pidä pelotella tai ammuskella ellei siten totaalisesti ja pitkäaikaisesti estetä ruokailua alueella (karkotus nollatoleranssilla ) Ks. kohta Kaatopaikan hoito Hakijan vastaus: Etelä-Karjalan Jätehuolto Oy ei enää loppusijoita kuivajätettä penkkaan, vaan kuivajäte ajetaan pakkariautoista siirtokuormaushalliin, josta kuormataan täysperävaunurekkaan kolme kertaa päivässä. Joudumme kuitenkin vastaanottajan seisokeista johtuen tekemään tanapaaleja penkalle. Tanapaalin koko on noin tonnia, eli noin 2 kk ajan vuosittain ajamme tanapaaliin penkalle kuivajätettä. Linnut saavat syömistä tästä tanapaalista vaikka se peitetään kankaalla, mitä luonnon olosuhteet ja haittaeläimet repivät koko ajan. Alueellamme toimii Kekkilän biokompostilaitos. Kompostilaitos ajaa kompostoituneen jätteen aumoihin jälkikypsymään 3 kk ajaksi ja sieltä olevista aumoista löytyy vielä linnuille ravintoa. Varisja lokkiraporteista selviää että linnut ovat siirtyneet penkalta enemmän kompostilaitokselle ja siirtokuormaushallin alueelle. VASTINE: Kuten lintumäärätrendeistä nähdään, niin asiallinen ja asetuksen mukainen jätteenkäsittely pudottaa lintumäärät pieniksi. Tanapaalien teko ja suojaus suoritettava niin, että ne kestävät normaalit luonnon olosuhteet. Nykyisin Kukkuroinmäen tanapaalit ovat lähinnä isoja jätekasoja, jotka ovat peittämättömiä ja siten houkuttavat lintuja etsimään ruokaa näistä kasoista. Toiminta ei ole kaatopaikoista annetun valtioneuvoston asetuksen (331/2013) 28 :n ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston 66-sivuisen päätöksen (Päätös Nro 164/2014/1, Dnro ESAVI/336/04.08/2011) mukaista, joten tällä perusteella ei pidä poikkeuslupia myöntää. Ympäristöluvassa kuvataan tanapaalausta ja kuivajätteen käsittelyä seuraavasti: Tanapaalauksessa jätettä kerätään loppusijoitusalueelle tehtyjen sopivien rakenteiden päälle ja varasto peitettäisiin suodatinkankaalla ja maa-aineksella. Varastosta voidaan purkaa jätettä kerroksittain ja toimittaa energiahyötykäyttöön. Asfaltoidulle varastointikentälle rakennetaan betoniseinämien (noin 3 m korkeat) avulla loosi, jonne kuivajäte voidaan purkaa. Varastoon purettu kuivajäte peitetään tiiviisti aumakalvoilla, jolloin ehkäistään jätteen leviäminen ympäristöön sekä jätteestä aiheutuvat hajuhaitat ja estetään haittaeläinten pääsy varastoon. 16

17 Mikäli (harso?) kankaat eivät ole toimineet tarkoituksessaan, niin ne ovat vääränlaisia. Säilöntäpeittoon voidaan käyttää vahvoja muovikalvoja tai käytettyjä viirakankaita (ks. Juvaste 2002) tai maaainesta, kuoriketta, haketta tms., joka ei haittaa kuivajätteen myöhempää polttoa. Kekkilän biokompostilaitoksen tulee hoitaa itse oma alueensa, mutta kuten edellä on todettu, ampumisella saavutetulla noin prosentin suuruisella poistolla ei ole merkitsevää vaikutusta myöskään Kekkilän laitoksen ongelmiin Naapuruston asukkaat Hakijan vastaus: EKjh:lla ei ole kirjallisia valituksia asiasta. Alueen maanviljelijät ovat vihoissaan lintujen tekemistä vahingoista mutta eivät jaksa valittaa asiasta kun se ei kuulemma auta. Kiersin kaksi vuotta sitten lähialueen viljelijät läpi, kun haimme korppilupaa ELY:ltä ja sain kuulla valituksia lintujen tekemistä vahingoista, kerroin että tehkää kirjallinen valitus asioista, ei kuulemma riitä aika sellaiseen ja siitä ei ole hyötyä, sanoivat viljelijät. Laitoin liitteenä vanhan korppi- ja naakkahakemuksen, missä on lähialueen maanviljelijät. Linnut ovat edelleen riesana heille. VASTINE: Vastauksesta käy ilmi, että suurimpina ongelmina ilmeisesti ovat olleet korpit ja naakat, eivät varikset ja harmaalokit, joita halutaan ampua poikkeusluvin. Tässä ei ole käytettävissä mainittua vanhaa hakemusta. Kuinka vanha se on? Tilanne on muuttunut. Korppien ja naakkojen määrät ja huippuparvet ovat pienentyneet radikaalisti prosenttiin muutaman vuoden takaisista. Harmaalokkien ja varisten määrät ovat pudonneet noin kymmenesosaan (6 ja 12 prosenttiin). Edellä on todettu ammuskelun lisäävän lähialuehaittoja. Vaihtoehtoisena toimena tulisi seudun asukkaille tiedottaa ongelmakentästä, siis siitä että ammunta lisää ongelmia ja tautiriskejä. Asiaa ja riskejä on käsitelty elellä useissa kommenteissa. Erityisesti tulisi asukkaita rauhoitella tautiriskeistä ja valistaa suojautumistoimista. Periaatteellisesti kaikki luonnoneläimet voivat tartuttaa tauteja. Salmonellan osalta vaihtolämpöiset eläimet ovat erityisiä vektoreita Ympäristölupa Hakija referoi vastauksessaan Etelä-Suomen aluehallintoviraston 66-sivuista ympäristölupapäätöstä: (Päätös Nro164/2014/1, Dnro ESAVI/336/04.08/2011) kohdassa Vaikutustarkkailu.., Haittalintuja torjutaan loppusijoitusalueen päivittäisellä jätteen tiivistämisellä sekä peittämisellä. Lisäksi haittalintujen määrää on rajoitettu ampumalla lintuja viranomaisten myöntämien lupien mukaisesti. Linnuston esiintymistä ja lajisuhteita tarkkaillaan vuosittain asiantuntijan toimesta. Haittaeläinten torjunnasta esitetään yhteenveto vuosiraportinyhteydessä." VASTINE: Kyseessä oleva lainaus on rajoitettu ampumalla.. on kuvausta hakijan toiminnasta. Varsinaisessa luvassa ei edellytetä/mainita lintujen ampumista. Ei tietääksemme muuallakaan maassamme. 17

18 5 Vastineet päätösosaan 5.1 Varisten ja harmaalokkien esiintyminen ja niiden aiheuttamat vahingot hakemusalueella Riistakeskus: Varikset ja harmaalokit ovat alueella yleisiä ja ne aiheuttavat merkittävän uhkan kansanterveydelle ja yleiselle turvallisuudelle. Ko. linnut levittävät roskia ympäristöön ja suurina parvina liikkuessaan ulostavat lähinaapureidenkin alueelle ja muodostavat riskin tautien leviämiselle. Uhka on todettu hakijan ympäristöluvassa ja Lappeenrannan ympäristötoimen eläinlääkintä- ja terveydensuojeluviranomaisen lausunnossa. VASTINE: Varikset ja harmaalokit ovat kyllä yleisiä monien muiden lintujen lailla, mutta eivät muodosta uhkaa kansanterveydelle ja yleiselle turvallisuudelle kuten eivät muutkaan alueella liikkuvat linnut, joita on vielä enemmän. Kaatopaikalla ei voi roskia ja niiden levittelyä pitää ongelmana verrattuna varsinaisen toiminnan vaikutuksiin. Lintujen ulostaminen lähinaapureiden alueelle on epätarkasti määritelty. Keitä ovat lähinaapurit? Suurimmat parvet muodostavat naakat ja naurulokit, jotka lentävät naapurustoon lintuja ammuskeltaessa. Asia on todettu edellisissä kohdissa, samoin kuin selvitetty tautiriskit. Ympäristöluvasta ei löytynyt mainintaa ko. uhista. Ympäristötoimen yleisluontoinen lausunto on käsitelty kohdassa Muun tyydyttävän ratkaisun käyttö Riistakeskus: Suomen riistakeskus on selvittänyt muun tyydyttävän ratkaisun olemassaoloa pyytämällä lisäselvityksen hakijalta ja lausunnon hakemuksesta Lappeenrannan ympäristötoimen eläinlääkintä- ja terveydensuojeluviranomaiselta. Saatujen selvitysten perusteella ko. lintujen aiheuttamien vahinkojen ehkäisyyn ei ole olemassa alueella muuta tehokasta torjuntakeinoa. Erityisesti ympäristöluvan ehdoissa oleva maininta edellyttää poikkeusluvan myöntämistä: (Aluejätekeskuksen kaikki toiminnat on suunniteltava, toteutettava ja niitä on ylläpidettävä niin, ettei aluejätekeskuksen käytöstä, sisäisestä liikenteestä tai muista siihen liittyvistä toiminnoista aiheudu haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle roskaantumisen, melun, pölyn, haittaeläinten, jätevesien tai muun niihin rinnastettavan haitan muodossa. Luvan haltijan on tarvittaessa ryhdyttävä välittömästi toimenpiteisiin edellä mainittujen haittojen poistamiseksi tai vähentämiseksi). Kyseessä olevien rauhoittamattomien lintujen määrän mahdollisimman tehokas rajoittaminen on tarpeen mahdollisten vahinkojen estämiseksi kaikkina vuodenaikoina. Muina vuoden aikoina (rauhoitusaikojen ulkopuolella) tapahtuvalla pyynnillä vahinkoja ei pystytä riittävästi vähentämään. Myöskään pelottelulla ja hakijan ilmoittamilla muilla torjuntakeinoilla ei olla onnistuttu vähentämään ongelmia riittävästi. Näin ollen poikkeusluvan myöntämiselle ei ole muuta tyydyttävää ratkaisua. VASTINE: Edellä on jo esitetty useita muita tyydyttäviä ratkaisuja ongelmien vähentämiseksi. Ympäristölupa ei edellytä luonnonlintujen satunnaista ampumista tai poikkeusluvan myöntämistä, ei myöskään kuviteltu uhka. Eviran, KTL:n ja Zoonoosikeskuksen varautumisohjeissa ei ole mainintoja luonnonlintujen ampumisesta. Lintumäärät pysyvät pieninä ympäri vuoden, mikäli jätteenkäsittelyä muuten hoidetaan lupaehtojen mukaisesti ja tarvittaessa kuivajätteet ja tanapaalit peitetään ympäristöluvan mukaisesti. Riistakeskuksen tulisi soveltaa päätöksenteossaan nk. teleologisen tulkinnan periaatetta, sillä poikkeusluvalla ei saavuteta niitä asioita joilla sitä perustellaan. Tämä on todettu jo edellä. On selvitetty, että asiallisesti hoidetulla kaatopaikalla muu tyydyttävämpi ratkaisu on pidättäytyä lintujen ammuskelusta ja pelottelusta, sillä muuten ongelmat lähialueilla lisääntyvät. Jos rauhoittamattomien lintujen määrät olisivat todellinen ongelma, niin poistotoimet pitäisi kohdistaa aikoihin jolloin lintumäärät ovat suurimmillaan. Silloin myös uhat ovat suurimmillaan ja haki- 18