Valitus Suomen Riistakeskuksen myöntämistä rauhoittamattomien lintujen rauhoitusaikaista hävittämistä koskevista poikkeusluvista

Transkriptio

1 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry Valitus päätöksistä Juha Juuti Nro 2014/00019 PL 180 Nro 2014/ Lappeenranta Nro 2014/00024 sähköposti: Nro 2014/00027 puh Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta PL Helsinki sähköposti: Valitus Suomen Riistakeskuksen myöntämistä rauhoittamattomien lintujen rauhoitusaikaista hävittämistä koskevista poikkeusluvista 1. Nro 2014/ Nro 2014/ Nro 2014/ Nro 2014/ Valitus Nro 2014/00019 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys hakee muutosta Suomen Riistakeskuksen päätökseen Nro: 2014/00019, joka myöntää metsästyslain 41 b :n mukaisen poikkeusluvan Pekka Lapatolle rauhoittamattomien lintujen rauhoitusaikana tapahtuvaan hävittämiseen. Suomen Riistakeskus on tehnyt poikkeuslupapäätöksen metsästyslain (615/1993) 41 b :n 1 momentin 1 kohdan perusteella eläimistön suojelemiseksi. Katsomme, että lupa varisten hävittämiseen on peruutettava, koska riittäviä, päteviä perusteita luvalle ei löydy ts. lupaehdot eivät täyty. Suomen Riistakeskus katsoo, että poikkeuslupa vakavan vahingon estämiseksi voidaan ja täytyy laittaa täytäntöön muutoksenhausta huolimatta päätöksessä mainitusta ajankohdasta lukien. Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys katsoo tässä valituksessa esittämillään perusteilla, ettei poikkeuslupahakemuksessa ole esitetty saati osoitettu mitään sellaista vakavan vahingon uhkaa, joka tekisi välttämättömäksi laittaa lupa täytäntöön muutoksenhausta huolimatta. 1

2 Poikkeuslupia ei tule myöntää ajalle, jolloin kyseisen lajin muutto on vielä kesken, koska lupa kohdistuu tällöin läpimuuttaviin yksilöihin, jotka eivät aiheuta kohteella haittaa (KHO:n päätös 3909/1/05). Paikallisten lintujen vähentämiseksi ei ole mitään perustetta kohdistaa hävitystoimenpiteitä läpimuuttaviin lintuihin. Lupa varisten hävittämiseen on ajoitettu niin (alkaen 10.3.), että varismuutto Etelä-Karjalassa on parhaillaan (liite 1, kuva1) menossa. Jotta varisten tappaminen ei kohdistuisi muuttaviin yksilöihin, on varisten hävittämislupa muutettava alkavaksi aikaisintaan 1.5. Perustelut Hakija perustelee varisten hävittämisen tarvetta suurella varislintukannalla. Tämä vaikuttaa täysin tuntemuspohjaiselta arviolta. Hakija ei esitä minkäänlaista tarkempaa havaintotietoa paikallisista variskannoista eikä sellaista esitä Riistakeskuskaan. Millä perusteella hävitettäväksi haetut varismäärät ja poikkeusluvan hävitettäväksi sallimat varismäärät voidaan suhteuttaa paikalliseen variskantaan ja sen kehitykseen - lupahan on myönnetty viideksi vuodeksi. Valittajan käsitys on, että hävitettäviksi sallitulle lintumäärälle ei ole olemassa mitään havaintotietoon pohjautuvaa perustetta. Lintujen sanotaan syövän siemeniä, mikä pitänee paikkansa jokaisen viljelijän ja puutarhurin tiloilla jossain määrin ja kuuluu maatalousyrittämisen riskeihin. Se ei kuitenkaan riitä syyksi lintujen hävittämiseen niiden rauhoitusaikana. Siemeniä syövät todennäköisesti monet muutkin lintulajit. Linnut lentävät pihattonavettaan syöden eläinten rehua aiheuttaen taloudellista haittaa. Linnut voivat levittää eläinsairauksia. Suuren varislintumäärän välitön läsnäolo häiritsee tuotantoeläimiä. EU:n lintudirektiivin 7. artiklassa todetaan, että lupa tulee myöntää ainoastaan, mikäli ongelmaan ei ole olemassa muuta tyydyttävää ratkaisua. Pihattonavetan ilmanvaihtoaukkojen ja säiliörehuvarastojen suojaaminen näyttäisivät tässä tapauksessa olevan muu tyydyttävä ratkaisu, jolla päästäisiin monista varisten aiheuttamista häiriöistä ja vahingoista ja niiden aiheuttamista taloudellisista haitoista pysyvästi eroon. Nämä ratkaisut olisivat toimivia, kun sen sijaan vuodesta toiseen toistuva varisten ampuminen niiden rauhoitusaikana on toimimatonta, turhaa ja eettisesti arveluttavaa toimintaa, joka tarjoaa vain tilapäisen ratkaisun, jos sitäkään. Tappamisellahan ei ole osoitettu olevan pysyvää vaikutusta alueellisten kerääntymien lintumääriin. Lintujen tuotantoeläimille aiheuttamasta terveysriskistä on oltava tilan hoitavan eläinlääkärin tai terveysviranomaisen puoltava lausunto. Epämääräinen viittailu tauteihin ei ole pitävä peruste. Koirien pitäminen kytkettyinä pihalla ei ole mielestämme koirien arvoista kohtelua. Asiallinen tarha ratkaisee nämä häirintäongelmat ja lisää koirien turvallisuutta ja hyvinvointia. Vaikuttaa siltä, että hakija haluaa viimeiseen saakka välttyä vaivannäöltä ja kustannuksilta ja näkee helppona ja kustannuksia säästävänä ratkaisuna varisten rauhoitusaikaisen ampumisen. Mielestämme Riistakeskuksen ei pitäisi päätöksillään vuodesta toiseen tukea tällaista tehotonta ja eettisesti arveluttavaa toimintaa. 2

3 2. Valitus Nro 2014/00020 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys hakee muutosta Suomen Riistakeskuksen päätökseen Nro: 2014/00020, joka myöntää metsästyslain 41 b :n mukaisen poikkeusluvan Laksiaisen Erämiehet ry:lle rauhoittamattomien lintujen rauhoitusaikana tapahtuvaan hävittämiseen. Suomen Riistakeskus on tehnyt poikkeuslupapäätöksen metsästyslain (615/1993) 41 b :n 1 momentin 3 kohdan perusteella. Tämä päätös on tehty metsästyslain (615/1993) 41 b :n 1 momentin 3 kohdan perusteella viljelmille ja kotieläimille koituvan vakavan vahingon estämiseksi. Valittaja katsoo, että vahingonkärsijöinä tässä tapauksessa ovat maatalousyrittäjät eikä suinkaan Laksiaisen Erämiehet ry. Hakijana pitäisi siis olla vahinkoa kärsivien yrittäjien eikä metsästysseuran. Tällöin myös vahinkoalueen rajaaminen olisi tarkempaa ja asianmukaisempaa. Katsomme, että lupa varisten ja harakoiden hävittämiseen on peruutettava, koska riittäviä, päteviä perusteita luvalle ei löydy ts. lupaehdot eivät täyty. Suomen Riistakeskus katsoo, että poikkeuslupa vakavan vahingon estämiseksi voidaan ja täytyy laittaa täytäntöön muutoksenhausta huolimatta päätöksessä mainitusta ajankohdasta lukien. Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys katsoo tässä valituksessa esittämillään perusteilla, ettei poikkeuslupahakemuksessa ole esitetty saati osoitettu mitään sellaista vakavan vahingon uhkaa, joka tekisi välttämättömäksi laittaa lupa täytäntöön muutoksenhausta huolimatta. Poikkeuslupia ei tule myöntää ajalle, jolloin kyseisen lajin muutto on vielä kesken, koska lupa kohdistuu tällöin läpimuuttaviin yksilöihin, jotka eivät aiheuta kohteella haittaa (KHO:n päätös 3909/1/05). Paikallisten lintujen vähentämiseksi ei ole mitään perustetta kohdistaa hävitystoimenpiteitä läpimuuttaviin lintuihin. Lupa varisten hävittämiseen on ajoitettu niin (alkaen 10.3.), että varismuutto Etelä-Karjalassa on parhaillaan (liite 1, kuva1) menossa. Jotta varisten tappaminen ei kohdistuisi muuttaviin yksilöihin, on varisten hävittämislupa muutettava alkavaksi aikaisintaan 1.5. Perustelut Lintumäärät Hakija ei esitä muuta kuin tuntemusperäistä tietoa paikallisista varis- ja harakkakannoista eikä sitä esitä Riistakeskuskaan. Millä perusteella hävitettäväksi haetut lintumäärät ja poikkeusluvan hävitettäväksi sallimat lintumäärät, jotka ovat todella suuria, voidaan suhteuttaa paikallisiin ko.lintulajien kantoihin ja niiden kehitykseen lupahan on myönnetty viideksi vuodeksi. Valittajan käsitys on, että hävitettäviin lintumääriin ei ole esitetty mitään todelliseen havaintotietoon pohjautuvaa perustetta ja että poikkeusluvan hävitettäväksi sallimat lintumäärät ovat kohtuuttomia. Lintujen aiheuttamat vahingot EU:n lintudirektiivin 7. artiklassa todetaan, että lupa tulee myöntää ainoastaan, mikäli ongelmaan ei ole olemassa muuta tyydyttävää ratkaisua. Pelkkä pelättimien kokeilu ei valittajan mielestä osoita riittävää yritystä hakea vaihtoehtoista ratkaisua lintujen hävittämiselle. Paaleja voidaan suojata ja lintujen pääsy rehuvarastoihin ja viljasiiloihin voidaan estää. Nämä ratkaisut olisivat pysyvästi toimivia, kun sen sijaan tappamisella ei ole osoitettu olevan pysyvää vaikutusta alueellisten kerääntymien lintumääriin Yrittäjyyteen sisältyy aina välttämättömiä kustannuksia ja riskejä. Maatalousyrittäjyyteen sisältyy erityisesti luonnonolojen aiheuttamia kustannuksia ja riskejä. Viljelytiloilla vahinkoa aiheuttavia rauhoittamattomia 3

4 lintuja ei voida ruveta rauhoitusaikaisilla poikkeusluvilla kohtuuttomasti vähentämään, jotta niiden tuottajille aiheuttamat hävikit saataisiin eliminoiduiksi. Tautiriskit Sekä poikkeuslupahakemuksessa että riistakeskuksen päätöksessä luvan perusteeksi nimetään tuotantoeläimiin kohdistuvat tarkemmin määrittelemättömät tautiriskit. Jotta nämä spekulatiiviset tautiriskit muuttuisivat todellisiksi poikkeusluvan myöntämisperusteiksi, olisi lintujen aiheuttamasta terveysriskistä oltava tilan hoitavan eläinlääkärin tai terveysviranomaisen puoltava lausunto. Siitä, etteivät varikset ja harakat ole merkittäviä tautiriskin aiheuttajia on myös tieteellistä näyttöä. Lähinnä Suomen olosuhteita kuvannee Oslossa tehty tutkimus (Kapperud & Rosef 1983). Siinä isossa lintuaineistossa variksessa ei todettu lainkaan salmonellaa. Salmonellaa voitiin osoittaa koko aineistossa vain 0.8 % linnuista ja kaikki salmonella-positiiviset linnut olivat lokkeja. Myöskään harakka ei tieteellisen kirjallisuuden valossa ole merkittävä salmonellan levittäjä. Kansanterveydelliset syyt eivät yleisesti ottaen anna aihetta lintujen pesimäaikaiseen pyyntiin, koska näyttöä lintujen aiheuttamista terveydellisistä haitoista ei ole. 3. Valitus Nro 2014/00024 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys hakee muutosta Suomen Riistakeskuksen päätökseen Nro: 2014/00024, joka myöntää metsästyslain 41 b :n mukaisen poikkeusluvan Harri Heinoselle rauhoittamattomien lintujen rauhoitusaikana tapahtuvaan hävittämiseen. Marjan- ja maanviljelystilojen osalta tämä päätös on tehty metsästyslain (615/1993) 41 b :n 1momentin 3 kohdan perusteella viljelmille ja kotieläimille koituvan vakavan vahingon estämiseksi. Riistanhoidollisten kohteiden osalta tämä päätös on tehty metsästyslain(615/1993) 41 b :n 1 momentin 4 kohdan perusteella eläimistön suojelemiseksi. Katsomme, että lupa varisten, harakoiden, harmaalokkien ja räkättirastaiden hävittämiseen on peruutettava, koska riittäviä, päteviä perusteita luvalle ei löydy ts. lupaehdot eivät täyty. Suomen Riistakeskus katsoo, että poikkeuslupa vakavan vahingon estämiseksi voidaan ja täytyy laittaa täytäntöön muutoksenhausta huolimatta päätöksessä mainitusta ajankohdasta lukien. Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys katsoo tässä valituksessa esittämillään perusteilla, ettei poikkeuslupahakemuksessa ole esitetty saati osoitettu mitään sellaista vakavan vahingon uhkaa, joka tekisi välttämättömäksi laittaa lupa täytäntöön muutoksenhausta huolimatta. Suomen Riistakeskuksen myöntämää lupaa 2014/00024 ei voida mielestämme enää tulkita poikkeusluvaksi, jonka hakijana pitäisi olla vahingon kärsijän ja jonka pitäisi koskea tarkoin määriteltyä aluetta ja yhtä selkeää poikkeusluvan hakuperustetta. Nyt hakijana on yksi metsästysseura, joka jakaa poikkeuslupaa edelleen lukuisille muille metsästysseuroille, joiden ohella vahingonkärsijöiksi on nimetty suuri joukko maatalousyrittäjiä. Valittaja katsoo, että kun lupaa saa käyttää näin laajalla alueella ja se on myönnetty viideksi vuodeksi, on kyseessä yleislupa rauhoittamattomien lajien pesimäaikaisen rauhoituksen kiertämiseksi. Tilatuotantoon kohdistuvien, lintujen aiheuttamien vahinkojen kärsijöinä ovat maatalousyrittäjät, eivät metsästysseurat. Poikkeuslupien hakijoina näissä tapauksissa pitäisi olla tilanomistajien, ei metsästysseurojen. Tällöin myös poikkeuslupaa koskevan alueen ja vahinkoperusteen tarkka rajaaminen 4

5 kussakin tapauksessa olisi mahdollista. Valittaja katsoo, että tämä poikkeuslupa on peruutettava siihen sisältyvän hakijoita, vahingonkärsijöitä, aluerajauksia ja hakuperusteita koskevan epäselvyyden vuoksi. Poikkeuslupia ei tule myöntää ajalle, jolloin kyseisen lajin muutto on vielä kesken, koska lupa kohdistuu tällöin läpimuuttaviin yksilöihin, jotka eivät aiheuta kohteella haittaa (KHO:n päätös 3909/1/05). Paikallisten lintujen vähentämiseksi ei ole mitään perustetta kohdistaa hävitystoimenpiteitä läpimuuttaviin lintuihin. Lupa varisten hävittämiseen on ajoitettu niin (alkaen 10.3.), että varismuutto Etelä-Karjalassa on parhaillaan (liite 1, kuva1) menossa. Jotta varisten tappaminen ei kohdistuisi muuttaviin yksilöihin, on varisten hävittämislupa muutettava alkavaksi aikaisintaan 1.5. Myös harmaalokkien hävittämisluvan alku (10.4.) osuu aikaan, jolloin harmaalokin muutto Etelä-Karjalassa on edelleen meneillään (liite 1, kuva 2). Harmaalokkien hävittämisluvan alkamisajankohta on muutettava alkavaksi aikaisintaan 1.5. Jotta räkättirastaiden hävittäminen ei kohdistuisi muuttaviin lintuihin (liite 1, kuva 3), on hävittämisluvan alkamisajankohta (10.4.) muutettava alkavaksi aikaisintaan Perustelut Lintumäärät Hakija ei esitä minkäänlaista tarkempaa havaintotietoa paikallisista varis-, harakka-, harmaalokki- ja räkättirastaskannoista eikä sellaista esitä Riistakeskuskaan. Millä perusteella hävitettäväksi haetut lintumäärät ja poikkeusluvan hävitettäväksi sallimat lintumäärät, jotka ovat todella suuria, voidaan suhteuttaa paikallisiin ko. lintulajien kantoihin ja niiden kehitykseen - lupahan on myönnetty viideksi vuodeksi. Valittajan käsitys on, että hävitettäviksi sallituille lintumäärille ei ole esitetty mitään todelliseen, konkreettiseen havaintotietoon pohjautuvaa perustetta. Lintujen aiheuttamista vahingoista koituva työ ja kustannukset Hakija on maininnut perusteluina seuraavaa: Kyseiset linnut rikkovat rehupaaleja, syövät marjaviljelmiltä marjoja sekä pilaavat ulosteillaan tuotantoeläinten ruokia. Vahingot aiheuttavat myös ylimääräistä työtä. Yrittäjyyteen sisältyy aina välttämättömiä kustannuksia ja riskejä. Maatalousyrittäjyyteen sisältyy erityisesti luonnonolojen aiheuttamia kustannuksia ja riskejä. Viljelytiloilla vahinkoa aiheuttavia rauhoittamattomia lintuja ei voida ruveta rauhoitusaikaisilla poikkeusluvilla kohtuuttomasti vähentämään saati sitten tähdätä niiden täydelliseen hävittämiseen tietyistä ympäristöistä, jotta niiden tuottajille aiheuttamat hävikit saataisiin eliminoiduiksi. On myös otettava huomioon, että tappamisella ei ole osoitettu olevan pysyvää vaikutusta alueellisten kerääntymien lintumääriin Muu tyydyttävä ratkaisu Valittaja hyväksyy lintujen tappamisen poikkeusluvilla, jos linnut aiheuttavat merkittäviä vahinkoja, joita ei voi muuten estää. Tällöin vahingot on tapauskohtaisesti todistettava ja ongelman ratkaisemiseksi on ensin lain mukaisesti etsittävä muita toimintatapoja. Vahinkokohde on aina yksilöitävä ja lupa myönnettävä rajatulle alueelle. Lintujen aiheuttamasta terveysriskistä on oltava tilan hoitavan eläinlääkärin tai terveysviranomaisen puoltava lausunto. EU:n lintudirektiivin 7. artiklassa todetaan, että lupa tulee myöntää ainoastaan, mikäli ongelmaan ei ole olemassa muuta tyydyttävää ratkaisua. Ainoa hakijan esittämä muu ratkaisu on: Vahinkojen estämiseen on käytetty ko. lintujen pyyntiä. Riistakeskuksen päätöksessä todetaan: Tehdyt suojaukset eivät ole 5

6 tehonneet toivotulla tavalla. Valittaja käsityksen mukaan hakija ei ole esittänyt mitään tietoa suojausyritysten laadusta tai niiden onnistumisesta. Predaatio ja pesimätulokset Luvan perusteluissa on todettu, että varikset, harakat ja harmaalokit aiheuttavat vakavia vahinkoja lupaalueen linnustolle. Kyseisten lintujen on arvioitu tuhoavan jopa 20 % riistalintujen pesistä. Se, että laji käyttää ravintonaan toisia lajeja, ei ole direktiivin tarkoittama poikkeustapaus eikä lupia tule myöntää yksin tällä perusteella. Valittaja katsoo lisäksi, ettei varisten, harakoiden ja harmaalokkien poikkeusluvan mahdollistamalla keväisellä pyynnillä saavuteta sitä vaikutusta, jolla lupa on perusteltu ja luvan mukaisen pyynnin vaikutukset muuhun linnustoon ovat jopa haitallisia. Riistalintujen väheneminen johtuu useimmiten muista tekijöistä kuin pesäpredaatiosta, yleensä elinympäristön muutoksista kuten vesistöjen rehevöitymisestä ja umpeenkasvusta tai maa- ja metsätalousympäristöjen yksipuolistumisesta. Tällöin lintukantoihin on myös tehokkainta vaikuttaa elinympäristön hoidolla, millä saavutetaan pysyvämpiä tuloksia kuin pesärosvojen poistolla (Evans 2004). Vaikka elinympäristömuutokset saattavat myös lisätä pesäpredaatiota tai altistaa linnut sille suuremmassa määrin (Evans 2004), ei pesärosvojen poisto ole tässäkään tilanteessa oikea ratkaisu, koska tällöin ei hoideta varsinaista ongelmaa, vaan sen seurausta. On kyseenalaista, voidaanko pesärosvojen poistolla vaikuttaa muiden lajien kantoihin edes paikallisesti. Esimerkiksi varislintujen poiston ei ole todettu merkittävästi vaikuttaneen kosteikkolintujen (Clark ym. 1995) tai kanalintujen (Parker 1984) pesimätulokseen. Niissä kokeissa, joissa petojen poistolla on tulkittu olleen vaikutusta, on tavallisesti poistettu lintujen lisäksi myös nisäkäspetoja (esim. Tapper ym. 1996), jolloin yksittäisen lajin poiston merkitystä ei voi arvioida. Ylipäänsä ei ole näyttöä siitä, että petojen poistolla voitaisiin saavuttaa pysyviä vaikutuksia hyvin eristyneitä alueita, kuten meren ulkoluotoja, lukuun ottamatta. Munat ja poikaset muodostavat hyvin pienen osan harakan pesimäaikaisesta ravinnosta (esim. Krystofkova ym. 2011). Esimerkiksi riistalintujen pesimätulokseen harakalla ei ole vaikutusta. Lupaharkinnassa tulisi aina arvioida myös toimenpiteiden negatiiviset vaikutukset. Esimerkiksi reviirilintujen, kuten kosteikolla reviiriä puolustavien varisten poisto voi johtaa saalistuspaineen kasvuun pesimättömien, parvessa elävien yksilöiden voidessa siirtyä vapaasti alueelle. Pesimäaikainen, erityisesti pesimäajan alussa tapahtuva ampuminen, merkitsee myös väistämättä häiriötä alueen muulle linnustolle, ja tästä aiheutuva haitta voi olla suurempi kuin petojen poistolla saavutettava hyöty. Ampumisen aiheuttamaa häiriötä linnuille on tarkasteltu lähinnä syysmetsästyksen yhteydessä (Madsen 1998, Väänänen 2001), mutta ei ole syytä olettaa, että linnut reagoisivat häiriöön keväällä eri tavalla. Lisäksi keväistä häiriötä voidaan pitää merkitykseltään suurempana, koska se vaikuttaa lintujen pesintään, mukaan lukien linnun päätökseen pesiä tietyllä paikalla. Alueella tapahtuva ampuminen häiritsee mitä todennäköisimmin sorsalintujen lisäksi myös muita lintuja ja rikkoo näin keskeistä lintudirektiivin periaatetta pesimis- ja lisääntymisrauhan turvaamisesta linnustolle. Sorsalintujen kohdalla häiriövaikutus on varmimmin todettavissa häiriötä välittömästi seuraavan pakenemisreaktion havaittavuuden vuoksi. Valittaja haluaisi myös tietää, millaista todennettua tietoa on olemassa väitteestä, että varikset, harakat ja harmaalokit tuhoavat jopa 20% riistalintujen pesistä alueella. 6

7 Lisäksi Poikkeuslupia ei ehdottomasti tule myöntää mahdollisesti haittaa aiheuttavien lintujen etukäteisharvennukseen. Räkättirastaiden osalta on epätodennäköistä, että marjatiloilla keväällä tapahtuvalla ampumisella voitaisiin ehkäistä loppukesällä tapahtuvaa vahinkoa, koska rastaat levittäytyvät laajalle alueelle pesinnän jälkeen ja toinen pesintä tapahtuu usein eri paikassa kuin ensimmäinen. Loppukesällä tietyllä alueella ruokailevat rastaat ovat suureksi osaksi eri yksilöitä kuin siellä loppukeväästä-alkukesästä pesineet (Kekki & Metsänen 2013). Hävittämistoimenpiteiden lopullista vaikutusta arvioitaessa olisi myös otettava huomioon, että esim. varikset hävittävät räkättirastaiden pesiä ja vähentävät näin räkättirastaskantaa luontoon kuuluvalla menetelmällä. Keväinen varisten hävittäminen vaikuttaa näin räkättirastaskantaan päinvastaiseen suuntaan kuin poikkeusluvan hakija haluaa. Mikäli tappaa rauhoitetun linnun toisen lajin vähentämiseksi myönnetyllä luvalla, syyllistyy luonnonsuojelurikokseen. Lokkien määrittäminen on haastavaa, harmaa- ja kalalokki voidaan sekoittaa toisiinsa samoin kiireessä toisiinsa voivat sekoittua myös rauhoitettu, yleinen ja marjoja syövä punakylkirastas ja räkättirastas. Valittaja katsoo, että lupapäätöksissä tulisi kiinnittää suurempaa huomiota vahinkoa aiheuttavan lajin määrityksen varmistamiseen ja että Riistakeskuksen tulisikin vaatia kaikkien saaliiksi saatujen yksilöiden dokumentointia esimerkiksi valokuvin. Etelä-karjalan lintutieteellinen yhdistys olisi kiinnostunut tutustumaan näihin dokumentteihin. 4. Valitus Nro 2014/00027 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys hakee muutosta Suomen Riistakeskuksen päätökseen Nro: 2014/00027, joka myöntää metsästyslain 41 b :n mukaisen poikkeusluvan Matti Vahvaselle rauhoittamattomien lintujen rauhoitusaikana tapahtuvaan hävittämiseen. Suomen Riistakeskus on tehnyt poikkeuslupapäätöksen metsästyslain (615/1993) 41 b :n 1 momentin 3 kohdan perusteella viljelmille ja kotieläimille koituvan vakavan vahingon estämiseksi. Valittaja katsoo, että lupa varisten, harakoiden, harmaalokkien ja räkättirastaiden hävittämiseen on peruutettava, koska riittäviä, päteviä perusteita luvalle ei löydy ts. lupaehdot eivät täyty. Suomen Riistakeskus katsoo, että poikkeuslupa vakavan vahingon estämiseksi voidaan ja täytyy laittaa täytäntöön muutoksenhausta huolimatta päätöksessä mainitusta ajankohdasta lukien. Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys katsoo tässä valituksessa esittämillään perusteilla, ettei poikkeuslupahakemuksessa ole esitetty saati osoitettu mitään sellaista vakavan vahingon uhkaa, joka tekisi välttämättömäksi laittaa lupa täytäntöön muutoksenhausta huolimatta. Poikkeuslupia ei tule myöntää ajalle, jolloin kyseisen lajin muutto on vielä kesken, koska lupa kohdistuu tällöin läpimuuttaviin yksilöihin, jotka eivät aiheuta kohteella haittaa (KHO:n päätös 3909/1/05). Paikallisten lintujen vähentämiseksi ei ole mitään perustetta kohdistaa hävitystoimenpiteitä läpimuuttaviin lintuihin. Lupa varisten hävittämiseen on ajoitettu niin (alkaen 10.3.), että varismuutto Etelä-Karjalassa on parhaillaan (liite 1, kuva1) menossa. Jotta varisten tappaminen ei kohdistuisi muuttaviin yksilöihin, on varisten hävittämislupa muutettava alkavaksi aikaisintaan 1.5. Myös harmaalokkien hävittämisluvan alku (10.4.) osuu aikaan, jolloin harmaalokin muutto Etelä-Karjalassa on edelleen meneillään (liite 1, kuva 2). 7

8 Harmaalokkien hävittämisluvan alkamisajankohta on muutettava alkavaksi aikaisintaan 1.5. Jotta räkättirastaiden hävittäminen ei kohdistuisi muuttaviin lintuihin (liite 1, kuva 3), on hävittämisluvan alkamisajankohta (10.4.) muutettava alkavaksi aikaisintaan Perustelut Lintujen aiheuttamista vahingoista koituva työ ja kustannukset Hakija esittää perusteluina seuraavaa: Räkättirastaat, varikset ja harakat aiheuttavat suurta vahinkoa mansikkaviljelmällä pilaten marjoja nokkimalla sekä liaten viljelmää ulosteillaan. Suuret lokkiparvet ovat lisääntyvä ongelma viljelmillä. Yrittäjyyteen sisältyy aina välttämättömiä kustannuksia ja riskejä. Maatalousyrittäjyyteen sisältyy erityisesti luonnonolojen aiheuttamia kustannuksia ja riskejä. Viljelytiloilla vahinkoa aiheuttavia rauhoittamattomia lintuja ei voida ruveta rauhoitusaikaisilla poikkeusluvilla kohtuuttomasti vähentämään saati sitten tähdätä niiden täydelliseen hävittämiseen tietyistä ympäristöistä, jotta niiden tuottajille aiheuttamat hävikit saataisiin eliminoiduiksi. On myös otettava huomioon, että tappamisella ei ole osoitettu olevan pysyvää vaikutusta alueellisten kerääntymien lintumääriin. Poikkeuslupia ei ehdottomasti tule myöntää mahdollisesti haittaa aiheuttavien lintujen etukäteisharvennukseen. Räkättirastaiden osalta on epätodennäköistä, että marjatiloilla keväällä tapahtuvalla ampumisella voitaisiin ehkäistä loppukesällä tapahtuvaa vahinkoa, koska rastaat levittäytyvät laajalle alueelle pesinnän jälkeen ja toinen pesintä tapahtuu usein eri paikassa kuin ensimmäinen. Loppukesällä tietyllä alueella ruokailevat rastaat ovat suureksi osaksi eri yksilöitä kuin siellä loppukeväästä-alkukesästä pesineet (Kekki & Metsänen 2013). Hävittämistoimenpiteiden lopullista vaikutusta arvioitaessa olisi myös otettava huomioon, että esim. varikset hävittävät räkättirastaiden pesiä ja vähentävät näin räkättirastaskantaa luontoon kuuluvalla menetelmällä. Keväinen varisten hävittäminen vaikuttaa näin räkättirastaskantaan päinvastaiseen suuntaan kuin poikkeusluvan hakija haluaa. Valittaja katsoo, että lokkiparvien aiheuttava ongelma tulisi ehdottomasti määritellä tarkemmin, muuten on vaikea ymmärtää, miksi tappolupa on myönnetty koskemaan myös harmaalokkeja. On oikein puhua tarkemmin määrittelemättä lokkiparvista, koska viljelmillä mahdollisesti liikkuvissa parvissa suurin osa linnuista on todennäköisesti rauhoitettuja kalalokkeja. Valittaja katsookin, että harmaalokkien tappolupa on ehdottomasti peruttava, koska viljelmien lokit kaiken todennäköisyyden mukaan ovat lähinnä kalalokkeja. Pelkkä lokkien paikallaolo ei voi aiheuttaa niin vakavaa vahinkoa, että se olisi harmaalokkien tappoluvan peruste. Mikäli tappaa rauhoitetun linnun toisen lajin vähentämiseksi myönnetyllä luvalla, syyllistyy luonnonsuojelurikokseen. Lokkien määrittäminen on haastavaa, harmaa- ja kalalokki voidaan sekoittaa toisiinsa samoin kiireessä toisiinsa voivat sekoittua myös rauhoitettu, yleinen ja marjoja syövä punakylkirastas ja räkättirastas. Valittaja katsoo, että lupapäätöksissä tulisi kiinnittää suurempaa huomiota vahinkoa aiheuttavan lajin määrityksen varmistamiseen ja että Riistakeskuksen tulisikin vaatia kaikkien saaliiksi saatujen yksilöiden dokumentointia esimerkiksi valokuvin. Etelä-karjalan lintutieteellinen yhdistys olisi kiinnostunut tutustumaan näihin dokumentteihin. 8

9 Liitteet: Liite 1 Graafiset kuvaajat Varisten, harmaalokkien ja räkättirastaiden muuton ajoittumisesta Etelä- Karjalassa Liite 2 Suomen Riistakeskuksen päätökset ja valitusosoitukset - Nro 2014/ Nro 2014/ Nro 2014/ Nro 2014/00027 Lappeenranta Juha Juuti, puheenjohtaja Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry Raine Kekäläinen, sihteeri Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry 9

10 LIITE Kuva 1. Variksen muutto Etelä-Karjalassa Tiira-aineiston perusteella (n = 3760 yksilöä). Vain muuttolennossa havaitut yksilöt Kuva 2. Harmaalokin muutto Etelä-Karjalassa 2013 Tiira-aineiston perusteella (n= 8860 yksilöä). 10

11 Räkättirastaan kevätmuutto Kuva 3. Räkättirastaan kevätmuutto Etelä-Karjalassa Tiira-aineiston perusteella (n= yksilöä). 11

12 SUOMEN RIISTAKESKUS Kaakkois-Suomi Pikkuympyräkatu 3 A Hamina Pekka Lapatto Vieruvantie Heituinlahti PÄÄTÖS Pvm Nro /00019 LIITE / METSÄSTYSLAIN 41 B :N MUKAINEN POIKKEUSLUPA HAKIJA HAKEMUS Pekka Lapatto Hakija on hakenut Suomen riistakeskukselta poikkeuslupaa seuraavasti: Lintulaji ja -määrä Varis (2014) 150 kpl Varis (2015) 150 kpl Varis (2016) 150 kpl Varis (2017) 150 kpl Varis (2018) 150 kpl Hakemuksen alue Savitaipale Alueen pinta-ala 50 ha Hakija on hakenut päiväämällään hakemuksella poikkeuslupaa 150 variksen pyyntiin viljelmille, kotieläimille, metsille, kalavesille ja vesistöille koituvan vakavan vahingon estämiseksi ajalle Hakemus on tehty viidelle vuodelle ja haettu aika on Hakija perustelee hakemustaan seuraavasti: Tilalla, jolle lupa haetaan, harjoitetaan maataloutta ja suuri varislintukanta aiheuttaa huomattavaa taloudellista vahinkoa tilalle seuraavista syistä: Linnut syövät viljelyksille kylvettyjä siemeniä ja suurena yhdyskuntana ne aiheuttavat viljasadon tuhoa ja merkittävää taloudellista haittaa. Linnut lentävät pihattonavettaan syöden eläinten rehua aiheuttaen taloudellista haittaa. Linnut voivat levittää eläinsairauksia. Suuren varislintumäärän välitön läsnäolo häiritsee tuotantoeläimiä. Pihattonavetan ilmanvaihtoaukkoja ei ole mahdollista suojata siten, etteivät linnut pääsisi sisälle. Linnut repivät säilörehupaaleja, jolloin suojamuovin hajottua rehu pilaantuu käyttökelvottomaksi. Säilörehuvarastoa ei ole mahdollista suojata kohtullisilla taloudellisilla kustannuksilla. Linnut syövät tuotantoeläinten rehuksi varastoitua viljaa ja samalla mahdollinen infektioriski kasvaa ulosteiden joutuessa rehuvarastoon. Rehuviljavarastoa ei ole mahdollsta suojata kohtuullisilla taloudellisilla kustannuksilla.

13 2014/ Linnut aiheuttavat käyttöhäiriöitä tilan laitteisiin, esim. laukaisevat valokennolla toimivia hälyttimiä. Linnut hyökkäilevät välillä agressiivisesti tilan asuinrakennuksen pihalla olevien kytkettyjen koirien päälle. Taloudellisiksi vahingoiksi hakija arvioi vuosittain noin euroa, joka koostuu pilaantuneista viljoista, rehuista, ylimääräisestä työstä ja rehujen suojaamistarvikkeista. Vahinkoja on yritetty estää laittamalla kiinteitä pelotteita navetan, rehuvarastojen ja viljelysmaiden ympäristöön, mutta tästä ei ole ollut merkittävää apua. Lintuja on myös hätistelty ihmisen toimesta, mutta ihmisen poistuttua paikalta linnut palaavat välittömästi. Hakemuksen liitteenä on kartta, johon on merkitty maatila ja sen lähiympäristö, ongelma-alueet ja mahdollinen pyyntialue. Välitoimenpiteet PÄÄTÖS Suomen riistakeskus on hakemuksen käsittelyn yhteydessä selvittänyt hakemusalueiden ja niiden lähiympäristön Natura alueet, sekä arvioinut hakemuksen mukaisen toiminnan vaikutusta näiden alueiden suojeluarvoihin. Suomen riistakeskus on päättänyt myöntää poikkeusluvan hakemuksesta poiketen seuraavasti. Varis (2014) 75 kpl Varis (2015) 75 kpl Varis (2016) 75 kpl Varis (2017) 75 kpl Varis (2018) 75 kpl Lupa on voimassa hakemuksen liitekarttaan merkityillä pyyntialueilla seuraavasti: Ajanjaksolla poikkeuslupaa voidaan käyttää vain vahinkokohteilla (pihatto, rehu- ja viljavarastot ja rehupaalien varastoalueet) ja niiden välittömässä läheisyydessä variksen aiheuttaman välittömän vahingon estämiseksi. Tämä päätös on tehty metsästyslain (615/1993) 41 b :n 1 momentin 3 kohdan perusteella viljelmille ja kotieläimille koituvan vakavan vahingon estämiseksi. Ehdot Poikkeusluvan ehdot ovat seuraavat: Tämän poikkeusluvan nojalla voidaan pyytää hakemuksen karttaliitteeseen rajatulla alueella edellyttäen, että luvan käyttäjällä on alueella siihen muutoin metsästyslain säännösten edellyttämä oikeus. Poikkeusluvan saajan on ilmoitettava Suomen riistakeskukselle poikkeusluvan nojalla tapahtuneen pyynnin tuloksesta. Ilmoitus on tehtävä toimittamalla Suomen riistakeskuksen Kaakkois-Suomen aluetoimistolle oheinen saalisilmoituslomake poikkeusluvan voimassaolon päätyttyä seitsemän vuorokauden kuluessa. Jos poikkeuslupa on myönnetty vuotta pidemmäksi ajaksi, ilmoitus on tehtävä kunkin kalenterivuoden päätyttyä seitsemän vuorokauden kuluessa. Ilmoituksessa on mainittava tämän poikkeusluvan numero, pyydystettyjen lintujen määrä ja pyyntipaikan koordinaatit.

14 2014/ Poikkeusluvan saajan on ilmoitettava Suomen riistakeskukselle, jos vuotta pidemmäksi ajaksi myönnetyn poikkeusluvan myöntämisedellytys ei ole enää voimassa. Ilmoituksen seurauksena poikkeusluvan voimassaolo lakkaa. Pyynnissä on muutoin noudatettava mitä metsästyslaissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä määrätään. Perustelut Keskeiset sovelletut säännökset Metsästysasetuksen (666/1993) 25 a :n mukaan rauhoittamattomat linnut ovat rauhoitettuja seuraavasti: 1) varis, harmaalokki, merilokki, kesykyyhky ja räkättirastas Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakuntien alueella , Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntien alueella ja muualla maassa ; 2) harakka Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakuntien alueella ja muualla maassa ; 3) korppi poronhoitoalueella ; sekä 4) harmaalokkikoloniat koko vuoden. Rauhoituksesta voidaan poiketa Suomen riistakeskuksen luvalla metsästyslain 41 :n 1 momentin nojalla 41 b :ssä säädetyin edellytyksin, jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole eikä päätös haittaa lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä 1) kansanterveyden ja yleisen turvallisuuden turvaamiseksi; 2) lentoturvallisuuden takaamiseksi; 3) viljelmille, kotieläimille, metsille, kalavesille ja vesistöille koituvan vakavan vahingon estämiseksi; 4) kasviston ja eläimistön suojelemiseksi; tai 5) tutkimus- ja koulutustarkoituksessa, kannan lisäämis- ja uudelleenistutustarkoituksessa sekä tehdäkseen mahdolliseksi näitä varten tapahtuvan kasvatuksen. Suomen riistakeskus voi metsästyslain 41 b :n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa myöntää luvan myös poiketa 32 :ssä säädetyistä moottorikäyttöisten kulkuneuvojen käytön rajoituksista, 33 :ssä säädetyistä pyyntivälineitä ja pyyntimenetelmiä koskevista kielloista, 34 :n nojalla annetun valtioneuvoston asetuksen säännöksistä ja 35 :ssä säädetyistä metsästysaseen kuljettamista koskevista säännöksistä sekä 51 :n 1 momentissa säädetystä koiran kiinnipitovelvollisuudesta. Metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen (452/2013) 1 :ssä säädetään poikkeusluvan hakemisesta, 2 :ssä poikkeusluvan edellytysten arvioinnista, 5 :ssä poikkeusluvan voimassaoloajasta ja 7 :ssä poikkeuslupaan liittyvästä saaliin ilmoittamisvelvollisuudesta. Metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 2 :n 1 momentin mukaan Suomen riistakeskuksen on metsästyslain 41 b :n 1 momentin 1-4 kohdassa säädettyä luvan myöntämisedellytyksiä arvioidessaan selvitettävä rauhoittamattomien lintujen osalta toimenpiteet, jotka poikkeusluvan sijasta voitaisiin toteuttaa. Saman pykälän 3 momentin mukaan Suomen riistakeskuksen on kirjattava selvityksen keskeiset tulokset poikkeuslupapäätökseen. Metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 5 :n 2 momentin mukaan poikkeusluvat ovat voimassa määräajan, jonka on vastattava poikkeusluvan tarkoitusta ja joka voi olla enintään viisi vuotta. Poikkeuslupa voidaan myöntää vuotta pidemmäksi ajaksi vain:

15 2014/ ) pysyvästi perustetulle kohteelle; 2) eläimistön suojelemisen perusteella; 3) tutkimusperusteella; tai 4) luonnonhoitohankkeen yhteydessä. Metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 5 :n 3 momentin mukaan poikkeusluvan saajan on ilmoitettava Suomen riistakeskukselle, jos vuotta pidemmäksi ajaksi myönnetyn poikkeusluvan myöntämisedellytys ei ole enää voimassa. Ilmoituksen seurauksena poikkeusluvan voimassaolo lakkaa. Ilmoitukseen on liitettävä 7 :ssä tarkoitettu saalisilmoitus vielä ilmoittamatta olevalta kalenterivuodelta. Metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 7 :n 2 momentin mukaan pyynnin tuloksesta on ilmoitettava Suomen riistakeskukselle poikkeusluvan voimassaolon päätyttyä seitsemän vuorokauden kuluessa. Jos poikkeuslupa on myönnetty vuotta pidemmäksi ajaksi, ilmoitus on tehtävä kunkin kalenterivuoden päätyttyä seitsemän vuorokauden kuluessa. Saman pykälän 3 momentin mukaan ilmoituksessa on mainittava pyydystettyjen eläinten määrä ja pyyntipaikan koordinaatit. Suotuisa suojelutaso Tämä poikkeuslupapäätös on tehty variksen kannantila huomioon ottaen, jolloin poikkeamisella ei haitata näiden lintujen suotuisan suojelutason säilyttämistä. Varis on runsaslukuinen ja sen suojelun taso on suotuisa. Tällä poikkeuslupapäätöksellä sallittu rauhoituksesta poikkeaminen ei millään tavoin haittaa lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä. Varisten esiintyminen ja niiden aiheuttamat vahingot hakemusalueella Varikset ovat alueella yleisiä ja ne aiheuttavat vakavaa vahinkoa kyseisellä nautakarjatilalla hajottamalla rehupaaleja ja vierailemalla rehuvarastoissa. Lisäksi ne aiheuttavat merkittävän tautiriskin, jolla voi olla myös kansaterveydellinen vaikutus ja joka voi aiheuttaa huomattavan taloudellisen riskin suurella karjatilalla. Muun tyydyttävän ratkaisun käyttö Ko. lintujen aiheuttamien vahinkojen ehkäisyyn ei ole olemassa alueella muuta tehokasta torjuntakeinoa. Linnut tottuvat nopeasti karkottimiin, joita on kokeiltu vahinkojen estämiseen. Kohtuullisin kustannuksin ei ole toteuttavissa muita vaihtoehtoisia vahinkojen torjuntamenetelmiä. Kyseessä olevien rauhoittamattomien lintujen määrän mahdollisimman tehokas rajoittaminen on tarpeen vahinkojen estämiseksi. Muina vuoden aikoina tapahtuvalla pyynnillä vahinkoja ei pystytä riittävästi vähentämään. Näin ollen poikkeusluvan myöntämiselle ei ole muuta tyydyttävää ratkaisua. Rajattu alue Suomen riistakeskus katsoo käytettävissä olevien tietojen perusteella, että poikkeuslupa voidaan myöntää hakemuksessa kuvatule ja haetulle alueelle.

16 Poikkeuslupa-aika 2014/ Metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 5 :n 2 momentin mukaan poikkeusluvat ovat voimassa määräajan, jonka on vastattava poikkeusluvan tarkoitusta ja joka voi olla enintään viisi vuotta. Poikkeuslupa voidaan myöntää vuotta pidemmäksi ajaksi vain: 1) pysyvästi perustetulle kohteelle; 2) eläimistön suojelemisen perusteella; 3) tutkimusperusteella; tai 4) luonnonhoitohankkeen yhteydessä. Poikkeusluvan käyttöä on rajoitettu variksen oman pesäpoikasvaiheen aikana siten, että poikkeuslupaa voidaan käyttää vain vahinkokohteella ja sen välittömässä läheisyydessä variksen aiheuttaman välittömän vahingon estämiseksi. Rajoitus on asetettu, jotta eläinsuojelulliset näkökohdat tulisivat lajin pesäpoikasvaiheen osalta mahdollisimman hyvin huomioon otetuiksi. Variksen osalta poikkeamisaikaa on rajattu alkamaan vuonna 2014 haettua myöhemmäksi, jotta maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan ratkaisujen (esim. Dnro 143/4/2012, , Dnro 103/4/2011, , Dnro /4/2011, ja Dnro 275/4/2008, ) mukainen valitusaika ehtii kulua ennen päätöksen täytäntöönpanoa. Harkinnassa on otettu huomioon myös Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut (mm nro 286) sekä apulaisoikeuskanslerin on ratkaisu Dnro OKV/931/1/ Pesäpoikasajan alun määrittämisessä on variksen osalta hyödynnetty rengastustoimiston rengastusaineistoa. Sallitun pyynnin määrä Suomen riistakeskus on rajoittanut poikkeusluvan siihen laajuuteen, joka on välttämätön kyseessä olevan ongelman ratkaisemiseksi. Pyydettävien varisten määrää on vähennetty haetusta, koska on todennäköistä, että tällä päätöksellä myönnetty määrä riittää merkittävien vahinkojen torjumiseen haetuissa kohteissa. Päätösharkinnassa on otettu huomioon myös samalle hakijalle aiempina vuosina myönnetyt poikkeusluvat ja niiden nojalla saatu saalis. Hakemuksessa mainitun lajin lupa-aikaa on rajoitettu siten, ettei pyynti kohdistuisi muuttaviin varisyksilöihin (KHO:n päätös 3909/1/05) ja että eläinsuojelulliset näkökohdat tulisivat lajin pesäpoikasvaiheen osalta mahdollisimman hyvin huomioon otetuiksi. Natura-arvioinnin tarveharkinta Hakemusalueet eivät sisälly Natura rajauksiin. Hakemusalue sijaitsee yli 7 km:n etäisyydellä lähimmästä Natura alueista (Vuohilammen metsä,fi , SCI-alue). Suomen riistakeskus katsoo, että hakemuksessa esitetty ja tällä päätöksellä sallittu toiminta ei luonnonsuojelulain 65 :n 1 momentin sanamuodon mukaisesti todennäköisesti merkittävästi heikennä valtioneuvoston Natura verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura verkostoon. Näin ollen luonnonsuojelulain 65 :n mukaista vaikutusarviota ei ole tarpeen tehdä. Loppuyhteenveto Ottaen huomioon hakemuksessa esitetyt asiat ja muut käytettävissä olevat keinot

17 2014/ Suomen riistakeskus on päättänyt myöntää tämän poikkeusluvan. Tämä päätös on tehty metsästyslain (615/1993) 41 b :n 1 momentin 3 kohdan perusteella viljelmille ja kotieläimille koituvan vakavan vahingon estämiseksi. Päätöksen täytäntöönpano Oikeusohjeet Tämä Suomen riistakeskuksen päätös voidaan panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta riistahallintolain (158/2011) 31 :n 2 momentin nojalla. Muutoksenhakuviranomainen voi kuitenkin kieltää päätöksen täytäntöönpanon. Päätöstä tehtäessä on sovellettu seuraavia oikeusohjeita: metsästyslain (615/1993) 41 :n 1 momentti, 41 b :n 1 momentti ja 90, riistahallintolain (158/2011) 8 :n 4 momentti ja 31 :n 2 momentti, metsästysasetuksen (666/1993) 25 a, metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen (452/2013) 1 :n 1 ja 2 momentti, 2 :n 1 ja 3 momentti, 5 :n 2 ja 3 momentti ja 7 :n 2 ja 3 momentti, valtion maksuperustelain (150/1992) 6, 11 a ja 11 b, Suomen riistakeskuksen ja riistanhoitoyhdistysten julkisten hallintotehtävien maksuista vuonna 2014 annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (1023/2013) 1 :n 1 momentin 6 kohta, luonnonsuojelulain (1096/1996) 65 :n 1 momentti. Muutoksenhaku Suomen riistakeskuksen päätökseen tyytymätön saa hakea siihen muutosta maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalta kirjallisella valituksella. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä. Käsittelymaksun määräämisen osalta valittaja voi vaatia valtion maksuperustelain (150/1992) 11 b :n nojalla oikaisua Suomen riistakeskukselta. Oikaisuvaatimusosoitus on päätöksen liitteenä. LISÄTIEDOT Lisätietoja päätöksestä antaa: Erkki Kiukas SUOMEN RIISTAKESKUS Julkiset hallintotehtävät Sauli Härkönen julkisten hallintotehtävien päällikkö Erkki Kiukas esittelijä, riistapäällikkö Päätös on allekirjoitettu koneellisesti riistahallintolain (158/2011) 8 :n 4 momentin nojalla. JAKELU Päätös hakijalle toimitusmaksuin postiennakolla. Tiedoksi: Savitaipaleen-Suomenniemen riistanhoitoyhdistys Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri

18 Kaakkois-Suomen poliisilaitos MAKSU Käsittelymaksu 30,00 EUR 2014/

19 VALITUSOSOITUS Tähän päätökseen tyytymätön voi hakea siihen muutosta maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalta. Valitus on tehtävä kirjallisesti. Valituskirjelmän sisältö ja allekirjoittaminen Valituskirjelmässä, joka osoitetaan maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalle, on ilmoitettava seuraavat asiat: valittajan nimi ja kotikunta; päätös, johon muutosta haetaan, miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta, mitä muutoksia siihen vaaditaan tehtäväksi ja millä perusteilla muutosta vaaditaan; postiosoite ja puhelinnumero, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa. Jos valittajan puhevaltaa käyttää hänen laillinen edustajansa tai asiamiehensä tai jos valituksen laatijana on joku muu henkilö, valituskirjelmässä on ilmoitettava myös tämän nimi ja kotikunta. Valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen on allekirjoitettava valituskirjelmä. Valituskirjelmän liitteet Valituskirjelmään on liitettävä valituksenalainen päätös alkuperäisenä tai jäljennöksenä tiedoksisaantitodistus tai muu selvitys valitusajan alkamisen ajankohdasta asiamiehen valtakirja, mikäli asiamiehenä ei toimi asianajaja tai yleinen oikeusavustaja asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle Valitusaika Valitusaika on 30 päivää. Ajan laskeminen alkaa tiedoksisaantipäivää seuraavasta päivästä. Tiedoksisaantipäivä lasketaan seuraavasti: Jos päätös on luovutettu asianomaiselle, asianomaisen asiamiehelle tai lähetille, tiedoksisaantipäivä ilmenee päätöksessä olevasta leimasta. Jos päätös on lähetetty postitse saantitodistusta vastaan, tiedoksisaantipäivä ilmenee saantitodistuksesta. Jos päätös on postitettu tavallisena kirjeenä sen katsotaan tulleen tiedoksi seitsemäntenä päivänä postituspäivästä, jollei muuta ilmene. Jos päätös on toimitettu tiedoksi muulla tavalla jollekin muulle henkilölle kuin päätöksen saajalle (sijaistiedoksianto), katsotaan päätöksen saajan saaneen päätöksen tiedoksi kolmantena päivänä tiedoksianto- tai saantitodistuksen osoittamasta päivästä. Jos päätös tai kuulutus sen nähtävänä pitämisestä on julkaistu virallisessa lehdessä tai julkisella kuulutuksella ilmoitustaululla, katsotaan tiedoksisaannin tapahtuneen seitsemäntenä päivänä siitä päivästä, jolloin kuulutus virallisessa lehdessä on julkaistu tai kuulutus pantu ilmoitustaululle. Valituskirjelmän toimittaminen Valituskirjelmän voi toimittaa maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalle henkilökohtaisesti, asiamiestä käyttäen, lähetin välityksellä, postitse maksettuna postilähetyksenä, telekopiona tai sähköpostina. Valituskirjelmän lähettäminen tapahtuu lähettäjän vastuulla. Valituksen on saavuttava viranomaiselle virka-aikana ennen 30 päivän valitusajan päättymistä, jotta valitus voidaan tutkia. Jos valitusajan viimeinen päivä on pyhäpäivä, lauantai, itsenäisyyspäivä, vapunpäivä, jouluaatto tai juhannusaatto, valitusaika jatkuu kuitenkin vielä seuraavan arkipäivän virka-ajan päättymiseen. Käsittelymaksu Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta perii pääsääntöisesti valitusasian tutkimisesta käsittelymaksuna 114 euroa maa- ja metsätalousministeriön antaman asetuksen (1067/2012) nojalla. Maksu peritään yleensä postiennakolla päätöksen lähettämisen yhteydessä. Yhteystiedot MSVLK Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta postiosoite: PL 820, HELSINKI käyntiosoite: Kaisaniemenkatu 4 A puhelinvaihde (09) telekopio (09) sähköposti valituslautakunta@valituslautakunta.fi virka-aika klo

20 OIKAISUVAATIMUSOSOITUS Maksuvelvollinen, joka katsoo, että valtion maksuperustelain (150/1992) 6 :n sekä Suomen riistakeskuksen ja riistanhoitoyhdistysten julkisten hallintotehtävien maksuista vuonna 2014 annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (1023/2013) 1 :n perusteella määrätyn maksun määräämisessä on tapahtunut virhe, voi vaatia siihen valtion maksuperustelain 11 b :n nojalla oikaisua. Oikaisuvaatimus on tehtävä kirjallisesti. Oikaisuvaatimuksen sisältö Oikaisuvaatimuksessa, joka osoitetaan Suomen riistakeskukselle, on ilmoitettava seuraavat asiat: vaatimuksen tekijän nimi ja tarvittavat yhteystiedot päätös, johon oikaisua haetaan, miltä kohdin maksuun haetaan oikaisua, mitä muutoksia siihen vaaditaan tehtäväksi ja millä perusteella oikaisua vaaditaan. Jos vaatimuksen tekijän puhevaltaa käyttää hänen laillinen edustajansa tai asiamiehensä tai jos oikaisuvaatimuksen laatijana on joku muu henkilö, oikaisuvaatimuskirjelmässä on ilmoitettava myös tämän nimi ja tarvittavat yhteystiedot. Oikaisuvaatimuskirjelmän liitteet Oikaisuvaatimuskirjelmään on liitettävä: päätös tai muu asiakirja, johon maksun periminen perustuu, alkuperäisenä tai jäljennöksenä. asiamiehen valtakirja, mikäli asiamiehenä ei toimi asianajaja tai yleinen oikeusavustaja Aika oikaisuvaatimuksen tekemiselle Oikaisuvaatimus on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa maksun määräämisestä. Oikaisuvaatimuskirjelmän toimittaminen Oikaisuvaatimuksen voi toimittaa Suomen riistakeskukselle henkilökohtaisesti, postitse maksettuna postilähetyksenä taikka asiamiestä tai lähettiä käyttäen. Postittaminen tapahtuu lähettäjän vastuulla. Oikaisuvaatimuksen on saavuttava Suomen riistakeskukselle ennen kuuden kuukauden määräajan päättymistä, jotta vaatimus voidaan tutkia. Jos määräajan viimeinen päivä on pyhäpäivä, lauantai, itsenäisyyspäivä, vapunpäivä, jouluaatto, määräaika jatkuu kuitenkin vielä seuraavan arkipäivän. Käsittelymaksu Oikaisuvaatimukseen annettava päätös on maksuton. Yhteystiedot Suomen riistakeskuksen yhteystiedot löytyvät päätöksen etusivulta.

21 SUOMEN RIISTAKESKUS Kaakkois-Suomi Pikkuympyräkatu 3 A Hamina Risto Lavikka Lemintie LAKSIAINEN PÄÄTÖS Pvm Nro / / METSÄSTYSLAIN 41 B :N MUKAINEN POIKKEUSLUPA HAKIJA HAKEMUS Laksiaisen Erämiehet ry Hakija on hakenut Suomen riistakeskukselta poikkeuslupaa seuraavasti: Lintulaji ja -määrä Varis (2014) 400 kpl Varis (2015) 400 kpl Varis (2016) 400 kpl Varis (2017) 400 kpl Varis (2018) 400 kpl Harakka (2014) 400 kpl Harakka (2015) 400 kpl Harakka (2016) 400 kpl Harakka (2017) 400 kpl Harakka (2018) 400 kpl Hakemuksen alue Savitaipale Alueen pinta-ala 1000 ha Hakija on hakenut päiväämällään hakemuksella poikkeuslupaa 400 variksen ja 400 harakan pyyntiin viljelmille, kotieläimille, metsille, kalavesille ja vesistöille koituvan vakavan vahingon estämiseksi. Hakemus on tehty viidelle vuodelle. Variksen osalta haettu aika on ja harakan osalta Hakija hakee lisäksi lupaa poiketa metsästyslain 33 :ssä säädetyistä pyyntivälineitä ja pyyntimenetelmiä koskevista kielloista siten, että pyynnissä voisi käyttää elävänä pyytävää loukkua (varishäkki 2 kpl). Hakemuksen perusteena mainitaan seuraavaa: alueella on suuria ja keskikokoisia karjatiloja viisi kappaletta, joiden rehuvarastoissa linnut aiheuttavat tuhoja hajottamalla rehupaaleja ja sotkevat ja likaavat vilja- ym. siiloja. Tällöin tautien leviäminen on suuri riski. Arvioiduiksi vahingoiksi hakija ilmoittaa euroa kummankin lintulajin osalta eli yhteensä euroa. Jos jokin tauti pääsee leviämään, niin vahingon suuruutta on mahdoton arvioida. Vahinkojen estämiseen on kokeiltu pelättimiä, mutta ko. linnut tottuvat kaikkiin nopeasti.

22 2014/ Hakemuksen mukana on liitekartta, johon on merkitty vahinko- ja pyyntialueet. Välitoimenpiteet Suomen riistakeskus on hakemuksen käsittelyn yhteydessä selvittänyt hakemusalueiden ja niiden lähiympäristön Natura alueet, sekä arvioinut hakemuksen mukaisen toiminnan vaikutusta näiden alueiden suojeluarvoihin. Hakijalle soitettiin ja pyydettiin lisäselvityksiä maatiloja koskien. PÄÄTÖS Suomen riistakeskus on päättänyt myöntää poikkeusluvan hakemuksesta poiketen seuraavasti: Varis (2014) 250 kpl Varis (2015) 250 kpl Varis (2016) 250 kpl Varis (2017) 250 kpl Varis (2018) 250 kpl Harakka (2014) 100 kpl Harakka (2015) 100 kpl Harakka (2016) 100 kpl Harakka (2017) 100 kpl Harakka (2018) 100 kpl Vuosittain ajanjaksolla poikkeuslupaa voidaan käyttää vain hakemuksessa kuvatuilla vahinkokohteilla ja niiden välittömässä läheisyydessä harakan aiheuttaman välittömän vahingon estämiseksi. Vuosittain ajanjaksolla poikkeuslupaa voidaan käyttää vain hakemuksessa kuvatuilla vahinkokohteilla ja niiden välittömässä läheisyydessä variksen aiheuttaman välittömän vahingon estämiseksi. Hakijalle myönnetään lupa elävänä pyydystävän loukun käyttöön edellä mainituille variksen ja harakan poikkeuslupa-ajoille pois lukien harakan osalta aikaväli ja variksen osalta aikaväli , jolloin on variksen oma pesäpoikasvaihe. Muina aikoina elävänä pyytävän loukun käyttö ei ole sallittu. Tämä päätös on tehty metsästyslain (615/1993) 41 b :n 1 momentin 3 kohdan perusteella viljelmille ja kotieläimille koituvan vakavan vahingon estämiseksi.tämä päätös on tehty metsästyslain (615/1993) 41 b :n 1 momentin 3 kohdan perusteella viljelmille ja kotieläimille koituvan vakavan vahingon estämiseksi. Ehdot Poikkeusluvan ehdot ovat seuraavat: Tämän poikkeusluvan nojalla voidaan pyytää hakemuksen karttaliitteeseen rajatulla alueella edellyttäen, että luvan käyttäjällä on alueella siihen muutoin metsästyslain säännösten edellyttämä oikeus. Poikkeusluvan saajan on ilmoitettava Suomen riistakeskukselle poikkeusluvan nojalla tapahtuneen pyynnin tuloksesta. Ilmoitus on tehtävä toimittamalla Suomen riistakeskuksen Kaakkois-Suomen aluetoimistolle oheinen saalisilmoituslomake poikkeusluvan voimassaolon päätyttyä seitsemän vuorokauden kuluessa. Jos poikkeuslupa on myönnetty vuotta pidemmäksi ajaksi, ilmoitus on tehtävä kunkin kalenterivuoden päätyttyä seitsemän vuorokauden kuluessa. Elävänä pyytävän loukun käyttöoikeus loppuu, jos pysyvän kohteen peruste lakkaa.