2014/ SUOMEN RIISTAKESKUS Pohjanmaa Vapaudentie 32 b Seinäjoki PÄÄTÖS /00048

Transkriptio

1 SUOMEN RIISTAKESKUS Pohjanmaa Vapaudentie 32 b Seinäjoki Jarkko Posti Vasunmäentie Tiistenjoki PÄÄTÖS Pvm Nro / / METSÄSTYSLAIN 41 B :N MUKAINEN POIKKEUSLUPA HAKIJA HAKEMUS Jarkko Posti Hakija on hakenut Suomen riistakeskukselta poikkeuslupaa seuraavasti: Lintulaji ja -määrä Varis (2014) 1350 kpl Varis (2015) 1350 kpl Varis (2016) 1350 kpl Varis (2017) 1350 kpl Varis (2018) 1350 kpl Harakka (2014) 600 kpl Harakka (2015) 600 kpl Harakka (2016) 600 kpl Harakka (2017) 600 kpl Harakka (2018) 600 kpl Hakemuksen alue Lapua Alueen pinta-ala 8425 ha Hakemusaika: Hakija hakee poikkeuslupaa viideksi vuodeksi. Vuotuinen poikkeusaika on seuraavasti: Varis Harakka Hakemusalue on rajattu hakemuksen liitteenä toimitettuun karttaan. Hakija on hakenut lupaa poiketa yllä mainittujen rauhoittamattomien lintulajien rauhoituksesta eläimistölle ja rehupaaleille aiheutuvien vahinkojen estämiseksi ja maatiloille aiheutuvan hygieniariskin ehkäisemiseksi. Hakemuksen mukaan alue on peltopyyaluetta, jolla on pyritty parantamaan peltopyiden elinmahdollisuuksia peltopyyprojektin avulla. Varislintukantoja vähentämällä voidaan hakijan mukaan parantaa muiden lintukantojen pesinnän onnistumista. Lisäksi hakemuksen mukaan varis ja harakka aiheuttavat alueen viljelijöille vahinkoja nokkimalla paaleja, jolloin paalit pilaantuvat. Varikset ja harakat aiheuttavat myös hygieniariskin ulostaessaan ja parveillessaan tilakeskuksien läheisyydessä. Lisäksi hakemuksen mukaan Luonnon- ja riistanhoidon säätiöllä olevan vireillä kansainvälinen tutkimus, jossa Lapualle on kaavailtu peltopyyalueen aktiivisen hoitajan roolia.

2 2014/ Vahinkojen määrän suuruus tuorerehupaaleilla on arvioitu vuosittain useisiin satoihin paaleihin ja rahallisesti euroon. Mahdollisen tauti-infektion aiheuttamat vahingot karja- tai kalkkunatilalla tai turkistarhalla voivat olla kymmeniä tuhansia euroja. Hakijan mukaan syntyviä vahinkoja on yritetty estää asentamalla erilaisia pelättimiä karkottamaan lintuja kohteiden ympäristöstä, sekä varastoimalla paaleja isompiin kokonaisuuksiin. Paalien peittäminen kokonaisuudessaan on käytännössä vaikeaa ja kustannuksiltaan mahdotonta toteuttaa. Varislintuja on poistettu ampumalla rauhoitusajan ulkopuolella. Hakija hakee lupaa poiketa metsästyslain 41 :n 3 momentin nojalla metsästyslain 33 :ssä säädetyistä pyyntivälineitä ja pyyntimenetelmiä koskevista kielloista seuraavasti: Ääntä synnyttävän koneellisen laitteen käyttö Ääntä synnyttävän koneellisen laitteen käytön avulla voidaan hakemuksen mukaan lintujen ampuminen toteuttaa houkutellen linnut turvallisemmille ja vähemmän häiriötä aiheuttaville ampumapaikoille pois kyläkeskuksista ja asutustaajamista. Tällöin minimoidaan myös äänimelun aiheuttamaa haittaa ihmisille. Lisäksi hakija hakee lupaa 41 :n 3 momentin nojalla metsästyslain 34 :ssä säädetyistä pyyntivälineitä ja pyyntimenetelmiä koskevista kielloista seuraavasti: Elävänä pyytävän loukun käyttö varisten ja harakoiden pyynnissä Hakija hakee lupaa yhteensä yhdellelletoista (11) elävänä pyytävälle loukulle. Hakemuksen liitteessä on perusteltu häkkien paikat yksitellen ja karttaliitteessä on ilmoitettu loukkujen paikat, jotka sijaitsevat tilakeskuksien (sikala, nautakarja, kalkkuna, hevostalli, kettutarha), tiheän asutuksen ja jäteveden puhdistamon läheisyydessä. Hakemuksen mukaan elävänä pyytävä loukku on ampumista parempi vaihtoehto turvallisuuden ja meluhaittojen näkökulmasta, eikä ampuminen ko. paikoilla ole mahdollista. Välitoimenpiteet Hakijalta on pyydetty lisäselvitys vahinkojen suuruudesta, ääntä synnyttävän koneellisen laitteen perusteluista sekä elävänä pyytävien loukkujen sijainneista ja perusteista keskustelussa Tossavainen/Posti. Hakija on toimittanut lisäselvityksen sähköpostilla Lisäselvityksessä hakija on kuvannut pilaantuneiden paalien määräksi useita satoja ja vahinkojen suuruudeksi euroa. Hakija on perustellut variskasetin käytön mahdollistavan lintujen houkuttelun paikoille, jossa pyynti ei aiheuta turvallisuus- eikä meluhaittaa ihmisille eikä eläimille. Elävänä pyytävät loukut hakija on perustellut tapauskohtaisesti toimitetussa liitteessä ja sijainnit on merkitty toimitettuihin liitekarttoihin. Hakijalta on pyydetty lisäselvitystä uudelleen puhelimitse varisten ja harakoiden aiheuttamasta hygieniariskistä ja ko. vahinkojen suuruudesta. Hakija on antanut lisäselvityksen puhelinkeskustelussa Tossavainen/Posti Hakijan mukaan varikset ja harakat aiheuttavat tauti-infektioriskin ulosteellaan ja parveilullaan hakemuksessa mainittujen tilakeskusten läheisyydessä. Infektion iskiessä vahinkojen suuruus voi olla tilan koosta riippuen kymmenistä tuhansista satoihin tuhansiin euroihin. PÄÄTÖS Suomen riistakeskus on päättänyt myöntää poikkeusluvan hakemuksesta poiketen seuraavasti:

3 Varis (2014) 1000 kpl Varis (2015) 1000 kpl Varis (2016) 1000 kpl Varis (2017) 1000 kpl Varis (2018) 1000 kpl Harakka (2014) 400 kpl Harakka (2015) 400 kpl Harakka (2016) 400 kpl Harakka (2017) 400 kpl Harakka (2018) 400 kpl / Poikkeuslupa-alue on karttarajauksen mukainen. Poikkeusedellytys: Varis ja harakka: metsästyslain 41 b 1 momentin 3 ja 4 kohdat; viljelmille koituvan vakavan vahingon estämiseksi, eläimistön suojelemiseksi ja tutkimustarkoituksessa. Lisäksi Suomen riistakeskus on päättänyt myöntää hakijalle metsästyslain 41 :n 3 momentin nojalla poiketa metsästyslain 33 :ssä säädetyistä pyyntivälineitä ja pyyntimenetelmiä koskevista kielloista seuraavasti: Ääntä synnyttävän koneellisen laitteen käyttö Poikkeus metsästyslain 33 :n 1 momentin 15 kohdan mukaisesta ääntä synnyttävän laitteen käytön rajoituksesta on myönnetty seuraavina ajanjaksoina: Vuonna 2014: Varis ja Harakka ja Vuosina:2015, 2016, 2017, 2018 Varis ja Harakka ja Suomen riistakeskus on päättänyt myöntää hakijalle metsästyslain 41 :n 3 momentin nojalla poiketa metsästyslain 34 :ssä säädetyistä pyyntivälineitä ja pyyntimenetelmiä koskevista kielloista seuraavasti: Elävänä pyytävän loukun käyttö yhdelletoista (11) loukulle. Elävänä pyytävät loukut tulee sijoittaa hakemuksen liitteenä oleville kartoille määritetyille paikoille. Poikkeus elävänä pyytävän loukun kiellosta on myönnetty seuraavina ajanjaksoina: Vuonna 2014: Varis ja Harakka ja Vuosina:2015, 2016, 2017, 2018 Varis ja Harakka ja Pyynnissä on muutoin sallittu käyttää metsästyslaissa ja sen nojalla annetuissa säädöksissä sallittuja pyyntimenetelmiä. Ehdot Poikkeusluvan ehdot ovat seuraavat: Tämän poikkeusluvan nojalla voidaan pyytää hakemuksen karttaliitteeseen rajatuilla alueilla edellyttäen, että luvan käyttäjällä on alueella siihen muutoin metsästyslain säännösten edellyttämä oikeus. Poikkeusluvan saajan on ilmoitettava Suomen riistakeskukselle poikkeusluvan nojalla tapahtuneen pyynnin tuloksesta. Ilmoitus on tehtävä toimittamalla Suomen

4 2014/ riistakeskuksen Pohjanmaan aluetoimistolle oheinen saalisilmoituslomake poikkeusluvan voimassaolon päätyttyä seitsemän vuorokauden kuluessa. Jos poikkeuslupa on myönnetty vuotta pidemmäksi ajaksi, ilmoitus on tehtävä kunkin kalenterivuoden päätyttyä seitsemän vuorokauden kuluessa. Myös menetelmäpoikkeuksien käyttö on samalla raportoitava. Ilmoituksessa on mainittava tämän poikkeusluvan numero, pyydystettyjen lintujen määrä ja pyyntipaikan koordinaatit. Eläinsuojelullisista syistä arvioituna pesäpoikasaikana variksia ja harakoita saa tappaa vain välittömien vahinkojen torjumiseksi vahinkokohteen läheisyydessä. Pesäpoikasajan alun, eli poikkeuslupa-ajan lopun, määrittämisessä on variksen ja harakan osalta hyödynnetty rengastustoimiston rengastusaineistoa. Poikkeusluvan saajan on ilmoitettava Suomen riistakeskukselle, jos poikkeusluvan myöntöedellytys ei ole enää voimassa. Ilmoituksen seurauksena poikkeusluvan voimassaolo lakkaa. Ääntä synnyttävän koneellisen laitteen käyttöä koskevan poikkeusluvan käyttöoikeus lakkaa, jos pysyvän kohteen peruste lakkaa. Elävänä pyytävä loukku on tarkistettava vähintään kerran vuorokaudessa. Elävien eläinten käyttö houkuttimena loukkupyynnissä on kielletty. Pyynnissä on muutoin noudatettava mitä metsästyslaissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä määrätään Perustelut Keskeiset sovelletut säännökset Metsästysasetuksen (666/1993) 25 a :n mukaan rauhoittamattomat linnut ovat rauhoitettuja seuraavasti: 1) varis, harmaalokki, merilokki, kesykyyhky ja räkättirastas Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakuntien alueella , Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntien alueella ja muualla maassa ; 2) harakka Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakuntien alueella ja muualla maassa ; 3) korppi poronhoitoalueella ; sekä 4) harmaalokkikoloniat koko vuoden. Rauhoituksesta voidaan poiketa Suomen riistakeskuksen luvalla metsästyslain 41 :n 1 momentin nojalla 41 b :ssä säädetyin edellytyksin, jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole eikä päätös haittaa lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä 1) kansanterveyden ja yleisen turvallisuuden turvaamiseksi; 2) lentoturvallisuuden takaamiseksi; 3) viljelmille, kotieläimille, metsille, kalavesille ja vesistöille koituvan vakavan vahingon estämiseksi; 4) kasviston ja eläimistön suojelemiseksi; tai 5) tutkimus- ja koulutustarkoituksessa, kannan lisäämis- ja uudelleenistutustarkoituksessa sekä tehdäkseen mahdolliseksi näitä varten tapahtuvan kasvatuksen. Suomen riistakeskus voi metsästyslain 41 b :n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa myöntää luvan myös poiketa 32 :ssä säädetyistä moottorikäyttöisten kulkuneuvojen käytön rajoituksista, 33 :ssä säädetyistä pyyntivälineitä ja pyyntimenetelmiä koskevista kielloista, 34 :n nojalla annetun valtioneuvoston asetuksen säännöksistä ja 35 :ssä säädetyistä metsästysaseen kuljettamista koskevista säännöksistä sekä 51 :n 1 momentissa säädetystä koiran

5 2014/ kiinnipitovelvollisuudesta. Metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen (452/2013) 1 :ssä säädetään poikkeusluvan hakemisesta, 2 :ssä poikkeusluvan edellytysten arvioinnista, 5 :ssä poikkeusluvan voimassaoloajasta ja 7 :ssä poikkeuslupaan liittyvästä saaliin ilmoittamisvelvollisuudesta. Metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 2 :n 1 momentin mukaan Suomen riistakeskuksen on metsästyslain 41 b :n 1 momentin 1-4 kohdassa säädettyä luvan myöntämisedellytyksiä arvioidessaan selvitettävä rauhoittamattomien lintujen osalta toimenpiteet, jotka poikkeusluvan sijasta voitaisiin toteuttaa. Saman pykälän 3 momentin mukaan Suomen riistakeskuksen on kirjattava selvityksen keskeiset tulokset poikkeuslupapäätökseen. Metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 5 :n 2 momentin mukaan poikkeusluvat ovat voimassa määräajan, jonka on vastattava poikkeusluvan tarkoitusta ja joka voi olla enintään viisi vuotta. Poikkeuslupa voidaan myöntää vuotta pidemmäksi ajaksi vain: 1) pysyvästi perustetulle kohteelle; 2) eläimistön suojelemisen perusteella; 3) tutkimusperusteella; tai 4) luonnonhoitohankkeen yhteydessä. Metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 5 :n 3 momentin mukaan poikkeusluvan saajan on ilmoitettava Suomen riistakeskukselle, jos vuotta pidemmäksi ajaksi myönnetyn poikkeusluvan myöntämisedellytys ei ole enää voimassa. Ilmoituksen seurauksena poikkeusluvan voimassaolo lakkaa. Ilmoitukseen on liitettävä 7 :ssä tarkoitettu saalisilmoitus vielä ilmoittamatta olevalta kalenterivuodelta. Metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 7 :n 2 momentin mukaan pyynnin tuloksesta on ilmoitettava Suomen riistakeskukselle poikkeusluvan voimassaolon päätyttyä seitsemän vuorokauden kuluessa. Jos poikkeuslupa on myönnetty vuotta pidemmäksi ajaksi, ilmoitus on tehtävä kunkin kalenterivuoden päätyttyä seitsemän vuorokauden kuluessa. Saman pykälän 3 momentin mukaan ilmoituksessa on mainittava pyydystettyjen eläinten määrä ja pyyntipaikan koordinaatit. Suotuisa suojelutaso Tämä poikkeuslupapäätös on tehty variksen ja harakan kannantila huomioon ottaen, jolloin poikkeamisella ei haitata lajien suotuisan suojelutason säilyttämistä. Lajit ovat maassamme runsaslukuisia ja niiden suojelun taso on suotuisa. Tällä poikkeuslupapäätöksellä sallittu rauhoituksesta poikkeaminen ei millään tavoin haittaa lajien suotuisan suojelutason säilyttämistä. Variksen ja harakan esiintyminen ja niiden aiheuttamat vahingot hakemusalueella Varis ja harakka esiintyvät hakemusalueella yleisenä lajeina ja ne aiheuttavat vahinkoa peltokanalintujen pesinnälle tuhoamalla pesiä ja tappamalla poikasia. Lisäksi varikset ja harakat aiheuttavat vakavaa vahinkoa nokkimalla rikkomalla rikki rehupaaleja, jolloin paalien rehu pilaantuu käyttökelvottomaksi. Vuosittain paaleja hakemusalueella pilaantuu euron arvosta useita satoja kappaleita. Lisäksi varikset ja harakat aiheuttavat ulosteellaan vakavan hygieniariskin tilakeskuksissa. Mahdollinen tauti-infektio voi aiheuttaa kymmenien tuhansien eurojen vahingot.

6 2014/ Eläimistön suojelemiseksi perusteella Metsästyslain 3 :n mukaan riistanhoidolla tarkoitetaan toimintaa, jonka tarkoituksena on riistaeläinkantoja säätelemällä, riistaeläinten elinolosuhteet turvaamalla tai niitä parantamalla taikka muulla tavalla lisätä, säilyttää tai parantaa riistaeläinkantaa ja eri eläinkantojen välistä tasapainoa. Riistanhoidollisilla toimenpiteillä pyritään esimerkiksi auttamaan riistaeläimiä vaikean kauden yli, joka voi olla talvi tai kuten tässä tapauksessa lintujen pesimäkauden muninta- ja poikasvaihe. Näitä riistanhoidollisia toimenpiteitä ovat muun muassa pienpetojen ja ns. rauhoittamattomien lintujen, kuten varisten ja harakoiden pyynti. Tällöin toimitaan erityisesti metsästyslain 3 :ssä säädetyn mukaisesti eli lisätään, säilytetään tai parannetaan riistaeläinkantaa ja eri eläinkantojen välistä tasapainoa. Suomen riistakeskus toteaa lisäksi, että hakemuksessa tarkoitetut lajit ovat metsästyslain 5 :n mukaisia lajeja, jolloin Suomen riistakeskus on asiassa toimivaltainen. Suomen riistakeskus toteaa olevan yleisessä tiedossa ja myös eri tutkimuksin ja selvityksin on osoitettu kiistattomasti rauhoittamattomien lintujen, kuten variksen, harakan ja harmaalokin vaikutus muiden lintulajien pesinnän tulokseen. Tämä asia tunnustetaan myös lintudirektiivin ohjeasiakirjassa (s ). Suomen riistakeskus toteaa lisäksi, että korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa ( , taltionumero 873) on jo aiemmin vahvistettu se, että lintudirektiivi mahdollistaa perustellusta syystä ajallisesti ja alueellisesti rajatusti poikkeusluvan nojalla tappaa variksia ja harmaalokkeja eläimistön suojelemistarkoituksessa. Näin on todettu myös toisessa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa ( , taltionumero 875), joka koski variksia, harakoita, harmaalokkeja ja merilokkeja. Edelleen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa ( taltionumero 286), joka koski varista ja harakkaa sekä ratkaisussa ( taltionumero 287), joka koski harmaalokkia ja merilokkia, on vahvistettu ao. lajien pyynti eläimistön suojelemistarkoituksessa. Tällä päätöksellä myönnetty poikkeuslupa ei poikkea poikkeuslupahakemuksessa esitetyiltä lähtökohdiltaan olennaisella tavalla edellä mainituissa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuissa olleista tilanteista. Niin ikään edellä jo käsitellyssä komission lintudirektiivistä laatimassa ohjeasiakirjassa todetaan, joskin viljelmille koituvan vakavan vaaran estämistä käsittelevässä asiayhteydessä, että vahinkojen estämisen maksimoimiseksi vahinkoja aiheuttavien lintujen sääntelytoimet ovat todennäköisesti tehokkaimmillaan silloin, kun kanta on pienimmillään ja tilalle tulevien lintujen määrä on mahdollisimman pieni - yleensä tämä on pesimäkausi tai pesimistä edeltävä kausi. Tämä toteutuu myös tässä päätöksessä. Hakemuksen eri käsittelyvaiheissa saadun selvityksen mukaan, jota voidaan pitää riittävän yksityiskohtaisena ja vaikutusten osalta riittävästi todennettuina, lintujen tappaminen ampumalla on hakemuksessa tarkoitetuilla alueilla ainoa tyydyttävä ratkaisu muiden eläinlajien pesien ja poikasten suojelemiseksi. Poikkeus on siten tarpeen eläimistön suojelemiseksi. Lisäksi poikkeusluvassa on määritelty se lajikohtainen enimmäismäärä lintuyksilöitä, jotka kyseisinä rajattuina aikoina saadaan ampua eläimistön suojelemiseksi hakemuksessa tarkoitetulla rajatulla alueella. Suomen riistakeskus katsoo asiassa toimivaltaisena päätöksentekijänä edellä olevan ja hakemuksessa esitetyn perusteella, että poikkeusluvan myöntämiselle eläimistön suojelemistarkoituksessa on sekä juridiset että tieteellisiin tutkimuksiin perustuvat biologiset perusteet. Natura-arvioinnin tarveharkinta

7 2014/ Hakemusalue sijaitsee noin 3,7 km etäisyydellä lähimmästä Natura alueesta (FI Simpsiö). Tämän poikkeusluvan nojalla sallittu poikkeaminen variksen ja harakan rauhoituksesta ei ole sellainen hanke tai suunnitelma, joka todennäköisesti merkittävästi heikentäisi poikkeuslupa-alueella läheisyydessä sijaitsevan Natura verkostoon kuuluvan alueen niitä luontoarvoja, joiden vuoksi alue on sisällytetty Natura verkostoon. Näin ollen luonnonsuojelulain 65 :n mukaista vaikutusarviota ei ole tarpeen tehdä. Muun tyydyttävän ratkaisun käyttö Peltokanalinnuille aiheutuneen vahingon torjumiseksi ei voida löytää muunlaista tyydyttävää ratkaisua kuin vahinkoa aiheuttavien yksilöiden pyytäminen. Laajoja peltoalueita ei voida suojata aidoilla, verkoilla tai muilla mekaanisilla ratkaisuilla. Tästä syystä vahinkoa aiheuttavien varisten ja harakoiden vähentäminen pyydystämällä on välttämätöntä, eikä muuta tyydyttävää ratkaisua vahinkojen riittäväksi vähentämiseksi ole. Varisten ja harakoiden pyynti eläimistön suojelemiseksi on tehokkainta juuri keväällä juuri ennen lintujen pesintäaikaa. Muuhun vuoden aikaan toteutetulla pyynnillä ei juurikaan voida vaikuttaa lintujen pesinnälle aiheuttamiin vahinkoihin, koska suurin osa variksista on muuttolintuja. Harakka on paikallisempi kuin varis, mutta sen aiheuttamat vahingot peltolintujen pesinnälle ovat niin merkittäviä, että mahdollisimman tehokas harakkakannan säätely on välttämätöntä. Pelkästään rauhoitusajan ulkopuolella tapahtuvalla harakoiden pyynnillä ei tässä vahinkotapuksessa pystyttäisi vähentämään alueella lintujen pesintäaikana liikkuvia harakoita riittävästi. Koottua satoa ei voida kokonaan suojata kohtuullisilla kustannuksilla ja työpanoksella, kun suojattava paalimäärä on suuri. Lisäksi kohteissa on yritetty suojata paaleja käyttämällä erilaisia pelättimiä sekä siirtämällä paaleja suurempiin kokonaisuuksiin, mutta sillä ei ole ollut riittävää vaikutusta. Hygieniahaittojen ehkäisemiseksi tuotantotilojen rakenteilla on pyritty ehkäsemään varisten ja harakoiden pääsy tilojen sisälle. Edellä mainituista syistä vahinkoa aiheuttavien lintujen vähentäminen pyydystämällä välttämätöntä, eikä muuta tyydyttävää ratkaisua vahinkojen riittäväksi vähentämiseksi ole. Rajattu alue Suomen riistakeskus katsoo käytettävissä olevien tietojen perusteella, että poikkeuslupa voidaan myöntää haetulle alueelle. Sallitun pyynnin määrä Suomen riistakeskus on rajannut pyydettävien yksilöiden määrää haetusta. Pyydettävien yksilöiden määrää on rajoitettu siihen laajuuteen, joka on välttämätön kyseessä olevan ongelman ratkaisemiseksi. Päätösharkinnassa on otettu huomioon samoille alueille aiempina vuosina myönnetyt poikkeusluvat ja niiden nojalla saatu saalis. Poikkeuslupa-aika

8 2014/ Metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 5 :n 2 momentin mukaan poikkeusluvat ovat voimassa määräajan, jonka on vastattava poikkeusluvan tarkoitusta ja joka voi olla enintään viisi vuotta. Poikkeuslupa voidaan myöntää vuotta pidemmäksi ajaksi vain: 1) pysyvästi perustetulle kohteelle; 2) eläimistön suojelemisen perusteella; 3) tutkimusperusteella; tai 4) luonnonhoitohankkeen yhteydessä. Hakemuksessa mainittujen lajien lupa-aikaa on rajoitettu siten, ettei pyynti kohdistuisi muuttaviin yksilöihin (KHO:n päätös 3909/1/05) ja että eläinsuojelulliset näkökohdat tulisivat lajien pesäpoikasvaiheen osalta mahdollisimman hyvin huomioon otetuiksi. Lisäksi lupa-aikaa on rajattu siten, että eläinsuojelulliset näkökohdat tulisivat lajin pesäpoikasvaiheen osalta mahdollisimman hyvin huomioon otetuiksi. Pesäpoikasajan alun, eli poikkeuslupa-ajan lopun, määrittämisessä on lajit: variksen ja harakan osalta hyödynnetty rengastustoimiston rengastusaineistoa. Poikkeuslupaa haetaan eläimistön suojelemisen sekä pysyvästi perustetuille kohteille -perusteilla. Poikkeuslupa on myönnetty viideksi vuodeksi, koska hakijan antaman selvityksen mukaan kyseessä olevat linnut aiheuttavat merkittävää haittaa peltokanalintujen pesinnälle ja poikastuotolle ja tilanne on vuodesta toiseen jatkuva. Ongelmatilanteen pitkäkestoisuudesta kertoo myös se, että kyseessä olevalle alueelle on jouduttu myöntämään poikkeuslupa kyseessä olevien lintujen tappamiseen jo useana aiempana vuotena. Metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 5 :n 3 momentin mukaan poikkeusluvan saajan on ilmoitettava Suomen riistakeskukselle, jos vuotta pidemmäksi ajaksi myönnetyn poikkeusluvan myöntämisedellytys ei ole enää voimassa. Ilmoituksen seurauksena poikkeusluvan voimassaolo lakkaa. Poikkeamisaikaa on rajattu alkamaan haettua myöhemmäksi, jotta maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan ratkaisujen (esim. Dnro 143/4/2012, , Dnro 103/4/2011, , Dnro /4/2011, ja Dnro 275/4/2008, ) mukainen valitusaika ehtii kulua ennen päätöksen täytäntöönpanoa. Harkinnassa on otettu huomioon myös Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut (mm nro 286) sekä apulaisoikeuskanslerin on ratkaisu Dnro OKV/931/1/ Päätökseen liittyvät muut poikkeukset Suomen riistakeskus katsoo, että pyynnin yhteydessä voidaan poiketa päätöksen mukaisesti metsästyslain 33 :n 1 momentin 15 kohdan ääntä synnyttävän koneellisen laitteen käytön rajoituksesta. Saadun selvityksen perusteella poikkeus on tarpeen, koska ääntä synnyttävän koneen käyttö mahdollistaa kyseessä olevien lintujen houkuttelun alueille, jossa pyynti voidaan toteuttaa turvallisesti ja aiheuttamatta häiriötä. Poikkeus metsästyslain 33 :n 1 momentin 15 -kohdan mukaisesta ääntä synnyttävän koneellisen laitteen käytön rajoituksesta on myönnetty vain päätös -kohdassa mainitulle ajalle. Saadun selvityksen perusteella kyseisen laajuisella poikkeamisella voidaan kyseessä olevien lintujen pyyntiä tehostaa riittävästi aikana, jolloin vahinkojen syntymiseen voidaan tehokkaimmin vaikuttaa. Muina vuoden aikoina toteutetulla pyynnillä ei pystytä tehokkaasti vähentämään kyseessä olevien lintujen alueella aiheuttamia haittoja. Näin ollen myöskään menetelmäpoikkeuksen myöntämistä ei ole katsottu tarpeelliseksi. Hakija voi metsästyslain 34 :n nojalla annettujen säännösten estämättä käyttää

9 2014/ pyynnissä elävänä pyytävää loukkua. Elävänä pyytävän loukun käyttö mahdollistaa kyseessä olevien lintujen pyynnin paikoissa, joissa pyynnin järjestäminen olisi mahdotonta toteuttaa ampumalla ottaen huomioon kohteiden erityispiirteet, muun käytön ja eläimistön. Poikkeus elävänä pyytävän loukun käytön rajoituksista on myönnetty vain päätös -kohdassa mainitulle ajalle. Saadun selvityksen perusteella kyseisen laajuisella poikkeamisella voidaan kyseessä olevien lintujen pyyntiä tehostaa riittävästi aikana, jolloin vahinkojen syntymiseen voidaan tehokkaimmin vaikuttaa. Muina vuoden aikoina toteutetulla pyynnillä ei pystytä tehokkaasti vähentämään kyseessä olevien lintujen alueella aiheuttamia haittoja. Näin ollen myöskään menetelmäpoikkeuksen myöntämistä ei ole katsottu tarpeelliseksi. Loppuyhteenveto Hakijalle myönnetään metsästyslain 41 b :n 1 momentin 3 ja 4 kohdissa tarkoitettu poikkeuslupa, koska muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole. Poikkeusluvan nojalla tapahtuvalla pyynnillä ei haitata myöskään päätöskohdassa tarkoitettujen lajien suotuisan suojelutason säilyttämistä. Ajallisesti ja määrällisesti rajattu poikkeuslupa on myönnetty vain sille rajatulle alueelle, jolla metsästyslain 41 b :ssä säädetyt poikkeusluvan myöntämisedellytykset täyttyvät. Päätöksellä on päätöskohdassa kuvatusti sallittu poiketa variksen ja harakan rauhoituksesta sekä käyttää pyynnissä ääntä synnyttävää koneellista laitetta ja elävänä pyytävää loukkua. Pyynnissä on muutoin noudatettava mitä metsästyslaissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä määrätään. Edellä mainituilla perusteilla ja ottaen huomioon oikeusohjeissa mainitut säännökset Suomen riistakeskus on tehnyt päätöskohdasta ilmenevän päätöksen ehdot -kohdassa mainituin rajoituksin. Päätöksen täytäntöönpano Hallintolainkäyttölain (586/1996) 31 :n 1 momentin mukaan päätöstä, johon saa hakea muutosta valittamalla, ei saa panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman. Säännöksen 2 momentin mukaan päätös voidaan kuitenkin panna täytäntöön lainvoimaa vailla olevana, jos laissa tai asetuksessa niin säädetään tai jos päätös on luonteeltaan sellainen, että se on pantava täytäntöön heti, tai jos päätöksen täytäntöönpanoa ei yleisen edun vuoksi voida lykätä. Riistahallintolain (158/2011) 31 :n mukaan Suomen riistakeskuksen 2 :n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun ja oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun päätökseen haetaan muutosta valittamalla maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaan 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta. Säännöksen 1 momentissa tarkoitettu yksittäistä lupaa koskeva Suomen riistakeskuksen päätös voidaan panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta. Muutoksenhakuviranomainen voi kuitenkin kieltää päätöksen täytäntöönpanon. Muutoksenhakuun sovelletaan muutoin, mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään muutoksenhausta hallintoviranomaisen päätökseen. Hallintolainkäyttölain 31 :n 1 momentin pääsääntönä on muutoksenhaun lykkäävä vaikutus muutoksenhaun alaisen päätöksen täytäntöönpanokelpoisuuteen. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuissa (mm nro 874 ja nro 286) on korostettu sitä, että poikkeukset tulee hakea ja päätökset tehdä niin ajoissa, että rauhoituksesta poikkeaminen ei ole mahdollista ennen kuin valitusaika päätöksestä päättyy. Lisäksi maaseutuelinkeinojen valituslautakunta on

10 2014/ ratkaisuissaan (mm. Dnro 143/4/2012, ) todennut, että oikeussuojajärjestelmän toiminnan turvaaminen vaatii lähtökohtaisesti, että poikkeukset haetaan ja Suomen riistakeskuksen päätökset tehdään niin ajoissa, että rauhoituksesta poikkeaminen ei ole mahdollista ennen kuin valitusaika riistakeskuksen päätöksestä päättyy. Myös apulaisoikeuskansleri on ratkaisussaan Dnro OKV/931/1/ ottanut kantaa Suomen riistakeskuksen poikkeuslupien täytäntöönpanoa koskeviin kysymyksiin. Ratkaisussa on viitattu mm. edellä mainittuihin Korkeimman hallinto-oikeuden linjauksiin täytäntöönpanosta ja korostettu sitä, että riippumaton lainkäyttöelin ratkaisee tapauskohtaisesti lupapäätöksen ja sen täytäntöönpanon laillisuuden ja hallinnon tulee omalta osaltaan turvata aito mahdollisuus tähän oikeudelliseen punnintaan. Suomen riistakeskus katsoo, että päätöksen täytäntöönpanon lykkääntymisestä voi aiheutua haittaa luvansaajalle, mutta ottaen huomioon tapauksen selvitetty vahinkotilanne ja muut olosuhteet, aiheutuvaa haittaa ei ole pidettävä kohtuuttomana. Suomen riistakeskus katsoo edellä olevan perusteella, että tämä Suomen riistakeskuksen päätös voidaan panna täytäntöön vasta päätöksessä mainitusta ajankohdasta lukien, jolloin valitusaika on ehtinyt kulua. Oikeusohjeet Päätöstä tehtäessä on sovellettu seuraavia oikeusohjeita: metsästyslain (615/1993) 33 :n 1 momentin 15 kohta, 34 1 ja 2 momentti, 41 :n 1 ja 3 momentti ja 41 b :n 1 momentti, riistahallintolain (158/2011) 8 :n 4 momentti ja 31 :n 2 momentti, hallintolainkäyttölain (586/1996) 31, metsästysasetuksen (666/1993) 25 a, metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen (452/2013) 1 :n 1 ja 2 momentti, 2 :n 1 ja 3 momentti, 5 :n 2 ja 3 momentti ja 7 :n 2 ja 3 momentti, valtion maksuperustelain (150/1992) 6, 11 ja 11 b, Suomen riistakeskuksen ja riistanhoitoyhdistysten julkisten hallintotehtävien maksuista annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (1023/2013) 1. Muutoksenhaku Suomen riistakeskuksen päätökseen tyytymätön saa hakea siihen muutosta maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalta kirjallisella valituksella. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä. Käsittelymaksun määräämisen osalta valittaja voi vaatia valtion maksuperustelain (150/1992) 11 b :n nojalla oikaisua Suomen riistakeskukselta. Oikaisuvaatimusosoitus on päätöksen liitteenä. LISÄTIEDOT Lisätietoja päätöksestä antaa: Juha Heikkilä Sami Tossavainen SUOMEN RIISTAKESKUS Julkiset hallintotehtävät Keijo Kapiainen julkisten hallintotehtävien päällikön sijaisena, riistapäällikkö Sami Tossavainen

11 esittelijä, vs. riistapäällikkö 2014/ Päätös on allekirjoitettu koneellisesti riistahallintolain (158/2011) 8 :n 4 momentin nojalla. JAKELU Päätös hakijalle toimitusmaksuin postiennakolla. Tiedoksi: Lapuan riistanhoitoyhdistys Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri Suomenselän lintutieteellinen yhdistys ry Pohjanmaan poliisilaitos MAKSU Käsittelymaksu 30,00 EUR

12 VALITUSOSOITUS Tähän päätökseen tyytymätön voi hakea siihen muutosta maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalta. Valitus on tehtävä kirjallisesti. Valituskirjelmän sisältö ja allekirjoittaminen Valituskirjelmässä, joka osoitetaan maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalle, on ilmoitettava seuraavat asiat: valittajan nimi ja kotikunta; päätös, johon muutosta haetaan, miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta, mitä muutoksia siihen vaaditaan tehtäväksi ja millä perusteilla muutosta vaaditaan; postiosoite ja puhelinnumero, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa. Jos valittajan puhevaltaa käyttää hänen laillinen edustajansa tai asiamiehensä tai jos valituksen laatijana on joku muu henkilö, valituskirjelmässä on ilmoitettava myös tämän nimi ja kotikunta. Valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen on allekirjoitettava valituskirjelmä. Valituskirjelmän liitteet Valituskirjelmään on liitettävä valituksenalainen päätös alkuperäisenä tai jäljennöksenä tiedoksisaantitodistus tai muu selvitys valitusajan alkamisen ajankohdasta asiamiehen valtakirja, mikäli asiamiehenä ei toimi asianajaja tai yleinen oikeusavustaja asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle Valitusaika Valitusaika on 30 päivää. Ajan laskeminen alkaa tiedoksisaantipäivää seuraavasta päivästä. Tiedoksisaantipäivä lasketaan seuraavasti: Jos päätös on luovutettu asianomaiselle, asianomaisen asiamiehelle tai lähetille, tiedoksisaantipäivä ilmenee päätöksessä olevasta leimasta. Jos päätös on lähetetty postitse saantitodistusta vastaan, tiedoksisaantipäivä ilmenee saantitodistuksesta. Jos päätös on postitettu tavallisena kirjeenä sen katsotaan tulleen tiedoksi seitsemäntenä päivänä postituspäivästä, jollei muuta ilmene. Jos päätös on toimitettu tiedoksi muulla tavalla jollekin muulle henkilölle kuin päätöksen saajalle (sijaistiedoksianto), katsotaan päätöksen saajan saaneen päätöksen tiedoksi kolmantena päivänä tiedoksianto- tai saantitodistuksen osoittamasta päivästä. Jos päätös tai kuulutus sen nähtävänä pitämisestä on julkaistu virallisessa lehdessä tai julkisella kuulutuksella ilmoitustaululla, katsotaan tiedoksisaannin tapahtuneen seitsemäntenä päivänä siitä päivästä, jolloin kuulutus virallisessa lehdessä on julkaistu tai kuulutus pantu ilmoitustaululle. Valituskirjelmän toimittaminen Valituskirjelmän voi toimittaa maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalle henkilökohtaisesti, asiamiestä käyttäen, lähetin välityksellä, postitse maksettuna postilähetyksenä, telekopiona tai sähköpostina. Valituskirjelmän lähettäminen tapahtuu lähettäjän vastuulla. Valituksen on saavuttava viranomaiselle virka-aikana ennen 30 päivän valitusajan päättymistä, jotta valitus voidaan tutkia. Jos valitusajan viimeinen päivä on pyhäpäivä, lauantai, itsenäisyyspäivä, vapunpäivä, jouluaatto tai juhannusaatto, valitusaika jatkuu kuitenkin vielä seuraavan arkipäivän virka-ajan päättymiseen. Käsittelymaksu Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta perii pääsääntöisesti valitusasian tutkimisesta käsittelymaksuna 114 euroa maa- ja metsätalousministeriön antaman asetuksen (1067/2012) nojalla. Maksu peritään yleensä postiennakolla päätöksen lähettämisen yhteydessä. Yhteystiedot MSVLK Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta postiosoite: PL 820, HELSINKI käyntiosoite: Kaisaniemenkatu 4 A puhelinvaihde (09) telekopio (09) sähköposti valituslautakunta@valituslautakunta.fi virka-aika klo

13 OIKAISUVAATIMUSOSOITUS Maksuvelvollinen, joka katsoo, että valtion maksuperustelain (150/1992) 6 :n sekä Suomen riistakeskuksen ja riistanhoitoyhdistysten julkisten hallintotehtävien maksuista vuonna 2014 annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (1023/2013) 1 :n perusteella määrätyn maksun määräämisessä on tapahtunut virhe, voi vaatia siihen valtion maksuperustelain 11 b :n nojalla oikaisua. Oikaisuvaatimus on tehtävä kirjallisesti. Oikaisuvaatimuksen sisältö Oikaisuvaatimuksessa, joka osoitetaan Suomen riistakeskukselle, on ilmoitettava seuraavat asiat: vaatimuksen tekijän nimi ja tarvittavat yhteystiedot päätös, johon oikaisua haetaan, miltä kohdin maksuun haetaan oikaisua, mitä muutoksia siihen vaaditaan tehtäväksi ja millä perusteella oikaisua vaaditaan. Jos vaatimuksen tekijän puhevaltaa käyttää hänen laillinen edustajansa tai asiamiehensä tai jos oikaisuvaatimuksen laatijana on joku muu henkilö, oikaisuvaatimuskirjelmässä on ilmoitettava myös tämän nimi ja tarvittavat yhteystiedot. Oikaisuvaatimuskirjelmän liitteet Oikaisuvaatimuskirjelmään on liitettävä: päätös tai muu asiakirja, johon maksun periminen perustuu, alkuperäisenä tai jäljennöksenä. asiamiehen valtakirja, mikäli asiamiehenä ei toimi asianajaja tai yleinen oikeusavustaja Aika oikaisuvaatimuksen tekemiselle Oikaisuvaatimus on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa maksun määräämisestä. Oikaisuvaatimuskirjelmän toimittaminen Oikaisuvaatimuksen voi toimittaa Suomen riistakeskukselle henkilökohtaisesti, postitse maksettuna postilähetyksenä taikka asiamiestä tai lähettiä käyttäen. Postittaminen tapahtuu lähettäjän vastuulla. Oikaisuvaatimuksen on saavuttava Suomen riistakeskukselle ennen kuuden kuukauden määräajan päättymistä, jotta vaatimus voidaan tutkia. Jos määräajan viimeinen päivä on pyhäpäivä, lauantai, itsenäisyyspäivä, vapunpäivä, jouluaatto, määräaika jatkuu kuitenkin vielä seuraavan arkipäivän. Käsittelymaksu Oikaisuvaatimukseen annettava päätös on maksuton. Yhteystiedot Suomen riistakeskuksen yhteystiedot löytyvät päätöksen etusivulta.