Oppimistavoite HAMPAAN HISTOLOGINEN RAKENNE. Histologia-käsite

Transkriptio

1 HAMPAAN HISTOLOGINEN RAKENNE Opintojakso: Tuki- ja liikuntaelimistö. Osa II. Kasvot, suu, hampaat (350184). H1k, 4/2012 Pirjo-Liisa Lukinmaa Helsingin yliopisto Hammaslääketieteen laitos Oppimistavoite Saavuttaa sen tasoinen perustietämys hampaan histologisesta rakenteesta ja rakenteen toiminnallisesta merkityksestä, mikä on tarpeen hammaslääketieteen alaan kuuluvien toimenpiteiden suorittamiseksi Tavoite on mahdollista saavuttaa luennon PowerPoint-tiivistelmän ja luentomuistiinpanojen avulla Suositeltava oppikirja (histologiaan painottuen): A. Nanci: Ten Cate s oral histology. Development, structure, and function. Mosby Elsevier, 7. painos, Sivut on ilmoitettu Dikkissä Histologia-käsite Laaja, alkuperäinen merkitys Histos (kudos) + logos (oppi) = kudosoppi Suppea merkitys Ihmisen tai eläimen pehmyt- tai kovakudoksen valomikroskooppinen tutkimus näytteestä, joka on kiinnitetty formaliinissa, valettu tavallisimmin parafiiniin, leikattu ohuiksi leikkeiksi ja värjätty, useimmiten hematoksyliinillä ja eosiinilla (HE) Hampaiden esikäsittelyssä otettava huomioon mm. Mitä hammaskudosta/kudoksia halutaan tutkia ensisijaisesti Ihmisen molaarihampaan rakenne. Kaavakuva K = kiille D = dentiini PD = predentiini O = odontoblastit P = pulpa S = sementti L = alveoliluu T = dentiinitubulukset F = juurten furkaatio L K D T O P PD F S Kruunuosa Hampaan kaula. Kiille-sementtiraja Juuriosa Piirros: Carin Sahlberg 1

2 Initiaatio HAMMASPLAKODI Morfogeneesi Muodon kehittyminen Solujen erilaistuminen SILMU LAKKI kiillekyhmy KELLO Kovakudosten muodostuminen Biomineralisaatio FUNKTIO Piirros: Carin Sahlberg ameloblastit odontoblastit PUHKEAVA HAMMAS kiille pulpa Kehityksen päättyminen HAMPAAN KEHITYS PÄÄPIIRTEITTÄIN Kaavakuva dentiini MORFOLOGIA PUHJENNUT HAMMAS leukaluu Hiiren sikiön (E18) ensimmäinen (M1) ja toinen (M2) alamolaari. Histologinen leike (Eija Salmela) Suuontelon epiteeli Hammaslamina Follikkeli M1. Kellovaihe; hammassolujen erilaistuminen Kiille-elin (suuontelon epiteelin johdannainen) Hammaspapilla (ektomesenkyymin johdannainen) M2. Lakkivaihe; morfogeneesi Hammaskudosten ryhmittely Rakenteen mukainen Kovakudokset Kiille (epiteliaalista alkuperää) Dentiini (sidekudosalkuperää) Sementti (sidekudosalkuperää) Pehmytkudos Pulpa (sidekudosta) Toiminnan mukainen (suositeltava) Kiille Dentiini-pulpa -kompleksi Toiminnallinen kokonaisuus; pulpa ylläpitää dentiiniä Sementti Voidaan myös luokitella hampaan vieruskudokseksi Pulpan tehtäviä suhteessa dentiiniin Formatiivinen Dentiinin muodostavat solut (odontoblastit) sijaitsevat pulpassa Nutritiivinen Pulpan verisuonet ravitsevat avaskulaarista dentiiniä Suojaava Pulpan hermojen ansiosta dentiini on sensitiivistä Reparatiivinen Alkuperäiset odontoblastit ja pulpan soluista erilaistuneet solut kykenevät tuottamaan rajallisesti (ja paikallisesti) uutta dentiiniä vasteena ärsykkeelle 2

3 Hampaiden biomineralisaatio (kovakudosten muodostuminen) Korkea-asteisesti erilaistuneet solut tuottavat orgaanista matriksia, joka pystyy mineralisoitumaan Matriksimolekyylit Osa jää pysyvästi kudokseen Osa prosessoidaan ja mahdollisesti eliminoidaan biomineralisaation myötä säätelevät osaltaan mineralisaatiota Mineralisaatiota varsinaisesti säätelevät molekyylit Esim. entsyymit Hammaskudosten kehityksellinen alkuperä Ektodermi (pintaektodermi, neuroektodermi) Pintaektodermi ektodermin epiteeli Ihon epiteeli eli epidermis ja sen johdannaiset: karvat, tali- ja hikirauhaset Ruoansulatuskanavan limakalvon alkupään (suun) epiteeli ja sen johdannaiset: hammaskiille ja sylkirauhaset (ja loppupään epiteeli) Neuroektodermi (hermostoputki, hermostopiena) Hermostoputki keskushermosto Hermostopienan solut vaeltavat mm. leukojen alueen primitiiviseen sidekudokseen odontogeeninen ektomesenkyymi pulpa ja dentiini sekä sementti ja hampaan muut vieruskudokset Hampaan kovakudosten komponentit Orgaaninen matriksi ja mineraali Eri kudosten orgaaninen matriksi erilainen Koskee molekulaarista koostumusta, rakennetta ja määrää Mineraali kemiallisesti sama: Ca 10 (PO 4 ) 6 (OH) 2 Kiteinen kalsiumhydroksiapatiitti, jossa on tapahtunut osittaista korvautumista, esim. Karbonaatti fosfaatti- ja hydroksyyliasemassa: lisää liukoisuutta happoihin Fluoridi hydroksyyliasemassa: vähentää liukoisuutta Magnesium ja natrium kalsiumasemassa Kiteiden koko ja järjestäytyminen riippuu kudoksesta Kiille: nm x nm sauvoja (prismoja) Dentiini ja sementti: 20 x 10 nm Hampaiden valmistaminen histologiseen tutkimukseen Kiinnittäminen (10 % formaliini) ja veden poisto Ensisijaisesti tutkittava kudos määrää jatkokäsittelyn Kiille Demineralisoimaton hammas asetellaan kovetettavaan muoviin ja leikataan sahamikrotomilla Dentiini, pulpa ja sementti Hammas demineralisoidaan ja siitä valmistetaan parafiinileikkeitä (samoin kuin pehmytkudoksista), jolloin kiille hajoaa (niukasti orgaanista materiaa) 3

4 Parafiinileike. HE-värjäys. Hiontaleike. Värjäämätön. Demineralisoitu hammas. Demineralisoimaton hammas. Hiontaleike (demineralisoimaton hammas). Kiilteen perusrakenteet erottuvat. Kiille Retziuksen viiva Kiille hajonnut kokonaan käsittelyssä Kiille säilynyt Dentiini. Rakenteita vaikea erottaa Kiillesauva ( prisma ) Parafiinileikkeet (demineralisoitu hammas). Dentiinin perusrakenteet erottuvat. Pykäläinen pinta (kiille-dentiiniraja). Kiille hajonnut käsittelyssä. HE-värjäys Dentiinitubuluksia (nuolet) Schmorlin värjäys P.-L.L. 4/2012 Hammaskudosten soluja Kovakudoksia muodostavat solut Ameloblastit Odontoblastit (sijaitsevat pulpassa) Sementoblastit ja sementosyytit (voidaan myös luokitella hampaan vieruskudosten soluiksi) Pulpan soluja Odontoblastit Fibroblastit (perussolut) Erilaistumattomat mesenkyymisolut Erityisrakenteiden, esim. hermojen, verisuonten ja imusuonten solut Muut, esim. immuunijärjestelmän solut 4

5 Ameloblastit Muodostavat kiilteen Korkea-asteisesti erilaistuneita, postmitoottisia, morfologisesti ja toiminnallisesti polarisoituneita Muoto muuttuu kiilteen muodostumisvaiheen mukaan (solun elinkaari) Aktiivisesti erittävät ameloblastit pylväsmäisiä, tuma sijaitsee kiillettä tuottavan pään vastakkaisessa, dentiinistä kauimpana olevassa päässä Yksi solukerros Kuolevat ohjelmoidusti (apoptoosi) amelogeneesin päätyttyä kun hammas puhkeaa Apoptoosi alkaa jo aikaisemmin Odontoblastit Muodostavat dentiinin Korkea-asteisesti erilaistuneita, postmitoottisia, morfologisesti ja toiminnallisesti polarisoituneita Pylväsmäisiä, tuma sijaitsee dentiiniä tuottavan pään vastakkaisessa, pulpan puoleisessa päässä Yksi solukerros predentiinin reunalla pulpassa Pakkautuvat dentiinin muodostuksen edetessä Muodostuvat varsinaisesta solusta (cell body) ja sen jatkeesta (extension) dentiinitubuluksessa Toimivat hampaan koko eliniän Dentinogeneesi hidastuu oleellisesti kun juuri on valmis (sekundääridentiini) Hampaan kovakudosten muodostuminen. Varhaisvaihe. Kaavakuva. Hampaan kovakudosten muodostuminen. Varhaisvaihe. Parafiinileike rotan inkisiivistä (HE). Stellate reticulum -solukko Stratum intermedium -solukko Kiille-elin Ameloblastit Kiilleelimen ja hammaspapillan raja Ameloblastit Tyvikalvovyöhyke Kiille Tuleva vaippadentiini Predentiini Odontoblastit Hammaspapilla/pulpa Solujen liikesuunta Odontoblastien jatkeet Solujen liikesuunta Dentiinitubulukset Kiille Dentiini Predentiini Odontoblastit Hammaspapilla/pulpa 5

6 Sementoblastit ja sementosyytit Erilaistuvat hammasfollikkelin (kehittyvää hammasta ympäröivä sidekudospussi) soluista Hertwigin epiteliaalisen juuritupen solujen indusoimina Sementoblastit Toiminnallisesti, mutta eivät morfologisesti polarisoituneita Sementosyytit Inkorporoituneet apikaalisen tai juurten haarautumisalueen (furkaation) solullisen sementin lakuunoihin; haarakkeisia Sementoblasteja Sementosyyttejä lakuunoissa Hampaan juuren kervikaalipintaa ja parodontaaliligamenttia. Parafiinileike (HE). Parodontaaliligamentin fibroblasteja Malassezin jäänteet (nuolet): Juuren kehitystä ohjanneen Hertwigin epiteliaalisen juuritupen jäänteitä parodontaaliligamentissa. Tehtävä: Hampaan vieruskudosten ylläpito- ja regeneraatio? Voivat toimia myös odontogeenisten kystojen ja kasvainten lähteenä. Soluton sementti Juuridentiini Kiilteen luonne ja muodostumisvaiheet Ainoa mineralisoitunut epiteelialkuinen kudos Menettää muodostuttuaan yhteyden ameloblasteihin kuollutta kudosta Kudoskomponenttien järjestäytyminen monimutkaista Amelogeneesin vaiheet Sekreetio ja primäärinen mineralisaatio Orgaanisen kiillematriksin eritys ja sen mineralisaatio Kiilteen ensimmäiset hydroksiapatiittikiteet limittyvät dentiinin kiteiden kanssa (mineralisaation alkaminen?) Matriksin hajoitus alkaa tilaa mineraalille Transitio (lyhyt siirtymävaihe) Maturaatio (sekundäärinen mineralisaatio) Matriksin hajoitus ja kuljetus takaisin ameloblasteihin täydentyy; mineraalin osuus kasvaa vastaavasti Kiillematriksin molekyylejä Amelogeniini Geeni ilmentyy sekä X- että Y-kromosomissa Eri muotoja RNA:n vaihtoehtoisen silmukoinnin tuloksena Muodostuvan kiilteen päärakenneproteiini (> 90 %) Suurin osa hajotetaan entsymaattisesti ja kuljetetaan takaisin ameloblasteihin alkaen mineralisaatio- ja etenkin maturaatiovaiheessa mineralisaatio täydentyy Muita rakenneproteiineja Enameliini, ameloblastiini, amelotiini Matriksia hajottavat entsyymit Matriksin metalloproteinaasi -20 (MMP-20) Kallikreiini-4 (KLK-4) Valmiin kiilteen komponenttien osuus (%/V) Orgaaninen matriksi 4 %, vesi 1 %, mineraali 95 % 6

7 Kiilteen histologisia rakenteita (1) Kiillesauva (enamel rod/ kiilleprisma ) Kiilteen perusrakenneyksikkö (unit cell) Muoto sylinterimäinen (ei säännöllisen heksagonaalinen) Muodostuu Ca-hydroksiapatiittikiteistä, joissa fluori- ja karbonaattisubstituutiota Sauvan ja sen keskiosan kiteiden pituusakselin suunta sama Sauvan reunoilla kiteiden suunta poikkeaa pituusakselista Sauvojen välinen kiille (interrod enamel) Sauvojen päät näkyvät syvennyksinä vastapuhjenneen hampaan kiilteen pinnassa Sauvoissa poikkijuovia n. 4 μm:n välein (kiillettä/päivä) A. Nanci: Ten Cate s oral histology. Development, strucure, and function. Mosby Elsevier, 7. painos, Kuvan 1-3 mukaan. Kiilteen Ca-hydroksiapatiittikiteiden järjestäytyminen sauvoiksi ja niiden välisiksi alueiksi. Kuva puuttuu tekijänoikeussyistä. Amelogeneesin (myöhäisempi) sekreetiovaihe. Kaavakuva. Ameloblasteja Sytoplasma Tomesin ulokkeen proksimaalinen osa Tomesin ulokkeen distaalinen osa (Mittasuhteet viitteellisiä) Tuma Kiillesauva Välialue Kiilteen histologisia rakenteita (2) Retziuksen viivat Syntymekanismi avoin Kerrostumaviivoja (20 µm:n välein; 5 pv x 4 µm)? Ameloblastikohorttien siirtymälinjoja? Päättymiskohta: horisontaaliset uurteet vastapuhjenneen hampaan kiilteen pinnassa (perikymat) Neonataaliviiva: korostunut Retziuksen viiva Hunter-Schregerin viivat (optinen ilmiö) Vierekkäisten sauvaryhmien suunnan muuttuminen Rakenteita, joissa ylimäärin orgaanista matriksia Enamel tufts : kiille-dentiiniraja kiille Lamellit: kiilteen pinta dentiini Spindelit: odontoblastien jatkeita kiilteessä 7

8 Hiontaleike (demineralisoimaton hammas). Kiilteen histologisia rakenteita. Retziuksen viiva Kiille A. Nanci: Ten Cate s oral histology. Development, strucure, and function. Mosby Elsevier, 7. painos, Kuvan 7-5 mukaan. Retziuksen viivojen yksi mahdollinen syntymekanismi. Kiille A, B, C = ameloblastikohortteja Dentiini Kiillesauva Kuva puuttuu tekijänoikeussyistä. Kehittyvän hampaan kruunu suurenee, ja uusia ameloblasteja erilaistuu kervikaalisesti. Ameloblastikohortit siirtyvät samalla koronaalisesti. Kohorttien siirtymälinjat/liittymäkohdat vastaavat Retziuksen viivoja? Hampaan/kiilteen kervikaalialue. Hiontaleikkeet. Hunter-Schregerin viivat (sauvaryhmien kulkusuunnan vaihtelu näkyy tummien ja vaaleiden vyöhykkeiden vuorotteluna kiilteen sisimmässä 2/3:ssa). Pinnassa perikymoja (polarisoitu valo). Tavallinen läpäisevä valo. Polarisoitu valo. Kiille. Kuspin kärki. Hiontaleikkeet. Hunter-Schregerin viivat kiertävät kärkeä. Tavallinen läpäisevä valo K D Polarisoitu valo 8

9 Dentiini-pulpa -kompleksi. Käsite Anatominen ja toiminnallinen kokonaisuus Pulpa (hampaan pehmytkudosydin) Odontoblastit Varsinainen solu (cell body) ja solun jatke (cellular extension), joka kulkee tubuluksessa predentiinin läpi dentiinin pintaan Predentiini (mineralisoitumatonta) Dentiini (mineralisoitunutta) Dentiinitubulukset 1-3 µm paksuja Säteittäisiä: pulpa-predentiiniraja kiille-dentiiniraja Haarautuminen runsainta pinnallisesti Sisältävät nestettä Jokaisessa tubuluksessa yhden odontoblastin jatke Odontoblastien ja (pre)dentiinin raja. Kaavakuva. (Mittasuhteet viitteellisiä) Dentiini (D) Junktionaalinen kompleksi OD Predentiini (PD) D PD Odontoblastin (OD) jatke Mineralisaatiorintamassa matriksivesikkelejä Dentiinitubulus Tuma Pulpakudos Pulpan ja (pre)dentiinin raja. Histologinen kuva. Demineralisoitu hammas. Parafiinileike (HE). Mineralisoitunut dentiini Mineralisoitumaton predentiini Yksi odontoblastikerros (solut pakkautuneita ja vinosti leikkautuneita) Mineralisaatiovyöhyke Vähäsoluinen vyöhyke Varsinainen pulpa Runsassoluinen vyöhyke Dentiini-pulpa -kompleksi. Pulpan soluvyöhykkeet periferiasta sentraalisesti Odontoblastikerros predentiinin reunalla Vähäsoluinen (Weilin) vyöhyke Runsas hermotus: (Raschkowin) hermopunos Runsassoluinen (Höhlin) vyöhyke Soluilla rajallista potentiaalia erilaistua kovakudosta (tertiääristä reparatiivista dentiiniä) muodostaviksi, jos odontoblastit tuhoutuvat Runsaasti verisuonia Varsinainen pulpa Melko vähäsoluista, järjestäytymätöntä Löyhärakenteista, vähäkollageenista 9

10 Dentiini-pulpa -kompleksi. Pulpan soluja ja soluväliaine Soluja Odontoblastit Fibroblastit Pulpakudoksen perussolut Erilaistumattomat mesenkyymisolut Immunokompetentit solut (mm. T-lymfosyytit) Haarakkeiset (dendriittiset solut) Anatomisten erityisrakenteiden solut Esim. veri- ja imusuonten endoteelisolut ja perisyytit, hermojen eri tyyppiset solut Soluväliaine Molekulaarisesti heterogeenista Dentiini-pulpa -kompleksi. Pulpan rakenteita Hermot ja verisuonet Tulevat pulpaan parodontiumista juurikanavan apikaalisen aukon/aukkojen (foramen apicale) kautta neurovaskulaarisena kimppuna Kussakin juuressa voi olla sivukanavia Verisuonia erityisen runsaasti (kruunun) runsassoluisessa vyöhykkeessä Hermot haarautuvat Raschkowin punokseksi (kruunun) vähäsoluisessa vyöhykkeessä Hermoja työntyy dentiinitubuluksiin Dentiinin sensitiivisyyttä vaikea selittää Pääaistimus: kipu Dentiini-pulpa -kompleksi. Dentiinin muodostuminen ja luonne Mineralisoitunutta, elastista sidekudosta Muistuttaa koostumukseltaan luuta Solutonta (vrt. luu) lukuun ottamatta odontoblastien jatkeita Elävää kudosta: kontakti odontoblasteihin säilyy hampaan kehityksen päätyttyä (vrt. kiille, ameloblastit) Hidas fysiologinen muodostuminen jatkuu hampaan (juuren) kehityksen päätyttyä koko sen eliniän (sekundääridentiini) Matriksin mineralisaatio alkaa pienellä viiveellä rintamana ja pallosina (kalkosferiitit) Viiveen merkkinä pysyvästi mineralisoitumaton predentiini Valmiin dentiinin komponenttien osuus (~ %/V): orgaaninen materia/matriksi: 29 %, vesi 6 %, mineraali 65 % Dentiini-pulpa -kompleksi. Dentiinimatriksin molekyylejä Kollageenit Säikeitä muodostavat: tarjoavat mineraalille matriksin Ensisijaisesti tyypin I kollageeni Muita proteiineja SIBLING-proteiinit (Small Integrin-Binding Ligand, N-linked Glycoprotein family), joista tärkein dentiinin sialofosfoproteiini (DSPP) pilkkoutuu välittömästi kolmeen osaan (DSP, DGP, DPP) DSP ja DPP oleellisia dentiinin mineralisaatiolle Proteoglykaanit (mineralisaation inhibiittoreita) Osteokalsiini (mineralisaation inhibiittori) Seerumin proteiinit Lipidit 10

11 Dentiini-pulpa-kompleksi. Dentiinin histologisia rakenteita (1) Dentiinitubulukset Kussakin yhden odontoblastin jatke Säteittäisesti pulpa-dentiinirajalta kohti kiille-dentiinirajaa Taipuvat primäärisesti (loiva S) ja sekundäärisesti ( kihara ) Matriksin suhteellinen osuus kasvaa perifeerisesti Intertubulaarinen dentiini Peritubulaarinen dentiini (voimakkaimmin mineralisoitunutta) Intratubulaarinen dentiini Jos tubulukset umpeutuvat laajalla alueella skleroottinen dentiini v. Korffin säikeet Ohuita, lyhyitä, pulpan fibroblastien muodostamia kierteisiä kollageenikimppuja pinnallisessa dentiinissä Dentiini-pulpa-kompleksi. Dentiinin histologisia rakenteita (2) Kiille-dentiiniraja (muoto pykäläinen) Vaippadentiini: uloin, ensin muodostunut dentiini (ad 150 µm) Varsinainen dentiini (circumpulpal dentin) v. Ebnerin viivat: dentiiniä/5 vrk; n. 20 µm välein Neonataaliviiva: korostunut v. Ebnerin viiva Owenin viivat: vierekkäisten tubulusryhmien sekundäärinen taipuminen (tai mineralisaatioasteen tai kollageenikimppujen orientaation muutoksia) Predentiini (ad 50 µm) Interglobulaaridentiini: mineralisoitumatonta dentiiniä kalkosferiittien (mineralisoituneet palloset) välissä Tomesin jyväinen kerros: juuren pinnan suuntainen, kulmikkaista rakenteista muodostunut dentiinivyöhyke kiillesementtirajan lähellä; syntymekanismi avoin Dentiinin tubulaarinen rakenne. Demineralisoitu hammas. Parafiinileike. Schmorlin värjäys. Tubulukset haarautuvat dentiinin pinnassa Taipuvat sekundäärisesti: kiharaa Kiilledentiiniraja Kiille hajonnut demineralisaatiossa Vajavaisesti mineralisoitunutta dentiiniä. X-kromosomaalinen hypofosfateminen riisitauti. Demineralisoitu hammas. Parafiinileike (HE). Nekroottista pulpaa Predentiini Mineralisoitumatonta interglobulaaridentiiniä Kalkosferiittejä (globuluksia) 11

12 Dentiini-pulpa -kompleksi. Dentiinityypit Primääridentiini Hampaan kehityksen aikana muodostunut dentiini Pinnallinen, ensimmäisenä muodostunut dentiini: vaippadentiini (mantle dentin) Sekundääridentiini Juuren kehityksen päätyttyä hitaasti muodostunut dentiini Ei juurikaan erotu histologisesti primääridentiinistä Tertiäärinen dentiini Vasteena ärsykkeelle (karies, kuluminen) paikallisesti muodostunut, vaihtelevasti epäsäännöllinen dentiini Odontoblastit muodostavat reaktiivista dentiiniä Pulpan fibroblasteista erilaistuneet, odontoblasteja korvaavat solut muodostavat reparatiivista dentiiniä Tertiääridentiiniä. Fysiologisesti resorboitunut maitohammas. Parafiinileike (HE). Epäsäännöllistä tertiääridentiiniä Sekundääridentiiniä Resorboivia dentinoklasteja; odontoblasteja ei ole jäljellä Sementti. Tyypit, sijainti, mineralisaatio ja tehtävät Mineralisoitunutta, erikoistunutta sidekudosta Asellulaarinen (primäärinen), säikeet ulkoisia Kiille-sementtirajasta noin apikaaliseen kolmannekseen asti; mineralisoitumisaste % Tehtävä: hampaan kiinnittäminen Sellulaarinen (sekundäärinen), säikeet sisäisiä Apikaalinen kolmannes ja furkaatioalue; paksuus vaihtelee fysiologisesti; mineralisoitumisaste matalampi; Pinnassa ohut, mineralisoitumaton presementtikerros Tehtävä: adaptaatio (kuluminen, liike) ja reparaatio Sekamuotoinen (kerroksittainen), säikeet ulkoisia ja sisäisiä Apikaalinen kolmannes ja furkaatioalue Tehtävä: adaptaatio Asellulaarinen, säikeetön Solutonta sementtiä. Pysyvä hammas. Parafiinileike (HE). Parodontaaliligamentin fibroblasteja Sharpeyn säikeet: soluttomassa sementissä sijaitsevia paksuja kollageenikimppuja; ankkuroivat hampaan luuhun parodontaaliligamentin välityksellä 12

13 Solullista ja solutonta sementtiä. Hiontaleike. Solutonta sementtiä Kovakudosten mineralisaatiokäyrät. Kuva puuttuu tekijänoikeussyistä. Solullista sementtiä Sementosyyttejä Tomesin jyväinen kerros juuridentiinin pinnassa Juuridentiiniä H. Sicher: Orban s oral histology and embryology. Mosby, 6. painos, luku. Kuvan 26 mukaan. P.-LL 4/2012 Hammaskudosten ikääntymismuutoksia (1) Kiille Kuluminen Värimuutokset (tummeneminen) Pintarakenteen muuttuminen Happoliukoisuuden väheneminen fluorin vaikutuksesta Permeabiliteetin väheneminen Sementti Sellulaarinen sementti voi paksuuntua Hammaskudosten ikääntymismuutoksia (2) Dentiini-pulpa -kompleksi Pulpaontelon pieneneminen ja juurikanavien oheneminen Tertiääridentiinin mahdollinen muodostuminen Odontoblastien jatkeiden kuoleminen ( dead tracts ) Pulpan solujen määrän väheneminen Hermojen ja verisuonten määrän väheneminen Kollageenikimppujen distribuution muuttuminen Diffuusi, dystrofinen kalsifikaatio 13

14 Hampaille ominaisia piirteitä Yksittäiset hampaat ja hampaistot kehittyvät hitaasti Eri hammaskudoksilla on eri embryonaalinen alkuperä Kaikki hampaan kovakudokset muodostuvat mineralisoituneesta orgaanisesta matriksista (biomineralisaatio) Orgaaniset matriksit molekulaariselta rakenteeltaan erilaisia Mineraali kemiallisesti sama, järjestäytyminen erilaista Kiille on ainoa mineralisoitunut epiteliaalinen kudos; kehityksen päätyttyä kontakti eläviin soluihin katoaa Odontoblastit säilyvät toimivina hampaan eliniän Hampaan kovakudokset eivät korvaudu (kuten luu) Hampaan kehityksen voimakkaan häiriintymisen jäljet kovakudoksissa ovat pysyviä Odontoblasteilla ja pulpan fibroblasteilla rajallinen kapasiteetti muodostaa paikallisesti korvaavaa dentiiniä 14