Aakkulanharjun ja Kalevankankaan pohjavesialueiden välisen rajan lisäselvitys

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys Aakkulanharjun ja Kalevankankaan pohjavesialueiden välisen rajan lisäselvitys

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Tekijät Tiina Kaipainen, Tuire Valjus / GTK/8/03.02/2017 Raportin laji Tilaustyö Toimeksiantaja Tampereen Vesi Liikelaitos Raportin nimi Aakkulanharjun ja Kalevankankaan pohjavesialueiden välisen rajan lisäselvitys Tiivistelmä Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Pohjavesi yksikkö on tehnyt geologisen rakenneselvityksen Aakkulanharjun I luokan pohjavesialueelle (tunnus A) vuonna 2015 (Ahonen et al. 2015) ja jatkotutkimusten väliraportti (Kaipainen et al. 2016) valmistuu loppuraportiksi joulukuussa Tässä raportissa kuvataan lisäselvitys Aakkulanharjun pohjavesialueen luoteisrajasta. Karttaliitteissä on kuitenkin koko Aakkulanharjun pohjavesialue uudelleen mallinnettuna. Tutkimusmenetelmänä käytettiin painovoimamittauksia ja mallinnuksessa hyödynnettiin aikaisempia tutkimustuloksia. Lisäselvityksen tulosten mukaan nykyisellä Aakkulanharjun pohjavesialueen luoteisrajalla ei ole selkeää pohjaveden virtausta rajaavaa kallionkynnystä vaan raja sijaitsee paikalla, jossa harjun ainesta on kaivettu runsaasti pois rautatien ja Hervannan valtaväylän alta. Tällä alueella maapeitteen paksuus pohjaveden pinnan päällä jää ohueksi, mutta pohjaveden virtaukselle ei ole estettä. Pohjavesi virtaa nykyiseltä rajalta sekä etelään kohti Elämänlähdettä että luoteeseen kohti Kalevankangasta. Kallionkynnys löytyi Kalevankankaalta noin puolen kilometrin päästä luoteeseen nykyisestä rajasta. Tällä alueella kallionpinta on pohjaveden pinnan yläpuolella ja pohjavesivyöhykkeen paksuus kallion päällä jää ohueksi myös alueelta kohti Iidesjärveä kuljettaessa. Pohjaveden virtaus ei mallin mukaan käänny Kalevankankaalta kohti Aakkulanharjua muualla kuin paikallisesti Elämänlähteen ympäristössä. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Pohjavesialue, geologinen rakenneselvitys, Kalevankangas, Aakkulanharju Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Suomi, Pirkanmaa, Tampere, Aakkulanharjun pohjavesialue (ELY-tunnus ) Karttalehdet M4211H4, , , , Muut tiedot Arkistosarjan nimi Arkistoraportti Arkistotunnus 39/2017 Kokonaissivumäärä 10s., 8 liites. Kieli suomi Hinta - Julkisuus Julkinen Yksikkö ja vastuualue GTK PVI Hanketunnus Allekirjoitus/nimen selvennys Allekirjoitus/nimen selvennys Jussi Ahonen yksikön päällikkö Tiina Kaipainen projektipäällikkö

3 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys Sisällysluettelo 1 Johdanto Yleistä Aikaisemmat tutkimukset 2 2 Tutkimusalueen kuvaus 3 3 Tutkimusmentelmät ja tehdyt tutkimukset Painovoimamittaus tutkimusmenetelmänä Painovoimamittaukset Kalevankankaalla ja Aakkulanharjun pohjavesialueella 4 4 Mallinnukset ja visualisointi 6 5 Tutkimustulokset Kallioperän korkokuva Maaperän paksuus Pohjaveden muodostuminen, varastoituminen ja virtaus 7 6 Johtopäätökset 9 7 Kirjallisuusluettelo 10 LIITTEET Liite 1 Mittauslinjat ja kairauspisteet 1: Liite 2 Maaperäkartta 1: Liite 3 Kallionpinnan taso 1: Liite 4 Pohjavedenpinnan taso 1: Liite 5 Pohjavesivyöhykkeen paksuus 1: Liite 6 Pohjaveden yläpuolisen maakerroksen paksuus 1: Liite 7 Maaperän kokonaispaksuus 1: Liite 8 Painovoimamittausten tulkintaprofiilit Kannen kuva: Iidesjärvi kuvattuna itärannalta kohti pohjoista, taustalla Kalevankangas ja Aakkulanharju. Kuva O. Sallasmaa, GTK.

4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 1 1 JOHDANTO 1.1 Yleistä Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Pohjavesi yksikkö on tehnyt geologisen rakenneselvityksen Aakkulanharjun I luokan pohjavesialueelle (tunnus A) vuonna 2015 ja jatkotutkimusten väliraportti (Kaipainen et al. 2016) valmistuu loppuraportiksi joulukuussa Tässä raportissa kuvataan Tampereen Vesi Liikelaitoksen tilaama lisäselvitys Aakkulanharjun pohjavesialueen luoteisrajasta. Karttaliitteissä on kuitenkin koko Aakkulanharjun pohjavesialue uudelleen mallinnettuna. Pohjavesialue sijaitsee Tampereella (Kuva 1). Projektin on rahoittanut Tampereen Vesi Liikelaitos. Kuva 1. Tutkimusalueen sijainti. Kuva T. Kaipainen, GTK.

5 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 2 GTK:ssa tutkimuksen organisoinnista ja toteutuksesta ovat vastanneet Pohjavesiyksikön päällikkö Jussi Ahonen ja geologi Tiina Kaipainen. Pohjavesialueen rakenteen mallinnuksista, niiden tulkinnoista ja tutkimuksen raportoinnista on vastannut geologi Tiina Kaipainen. Painovoimamittauksista sekä niiden tulkinnasta on vastannut geofyysikko Tuire Valjus. Tutkimuksessa selvitettiin alueen kallionpinnan korkokuvaa, pohjavedenpinnan tasoa ja virtaussuuntia. Tutkimusmenetelminä käytettiin painovoimamittauksia maastokartoituksia ja hyödynnettiin Aakkulanharjun rakenneselvityksen (Ahonen et al. 2015) sekä jatkoselvityksen väliraportin (Kaipainen et al. 2016) tutkimustuloksia. Kallio- ja pohjavesipintamallit yhdessä maaperämuodostumien syntyvaiheiden tulkinnan (Ahonen et al. 2015) kanssa luovat perustan alueen vedenjohtavuuksien ja pohjaveden virtauskuvan hahmottamiselle sekä mm. vedenhankintapaikkojen ja pohjavesialuerajausten määrittelylle. Tiedot palvelevat myös maankäytön suunnittelua ja pohjavedensuojelua sekä pohjavettä uhkaavissa onnettomuustilanteissa tarvittavien toimenpiteiden suorittamista ja ennakoimista. 1.2 Aikaisemmat tutkimukset Tutkimuksen tausta-aineistona on käytetty sekä seuraavia geologisia selvityksiä että pohjaveden hankintaan ja suojeluun liittyviä hydrogeologisia ja teknisiä erillisselvityksiä: Kukkonen, M., Mäkilä, M., Grundström, A. & Juntunen, R Maaperäkartta 1: selitys. Karttalehti Tampereen kartta-alueen maaperä. Geologian tutkimuskeskus. Espoo. 9 s. Ahonen, J., Sallasmaa, O., Valjus, T., Nurminen, T., Majaniemi, J., Tranberg, J., Pullinen, A., Rantataro, J., Pajunen, M., Backman, B. ja riman, T Pohjavesialueen geologisen rakenteen selvitys Aakkulanharjun pohjavesialueella Tampereella. Arkistoraportti 109/2015. Geologian tutkimuskeskus, Espoo. 32 s., 11 liitettä. Kaipainen, T., Hendriksson, N., Sallasmaa, O. ja Pullinen, A Geologisen rakenteen selvitys Tampereen Aakkulanharjun pohjavesialueella Jatkotutkimukset. Julkaisematon väliraportti. Geologian tutkimuskeskus, Espoo. 28 s., 16 liitettä. Kallioperäkarttojen (1: ), maaperäkarttojen (1: ja 1:20 000) ja maastokartan (1:20 000) lisäksi käytettävissä oli pohjavesipintahavaintoja tutkimusalueella sijaitsevista pohjaveden tarkkailuputkista (Suomen Ympäristökeskus 2017).

6 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 3 2 TUTKIMUSALUEEN KUVAUS Tutkimusalueen maaperän syntyä ja kallioperän koostumusta sekä rakennetta on kuvattu Pohjavesialueen geologisen rakenteen selvitys Aakkulanharjun pohjavesialueella Tampereella -raportissa (Ahonen et al. 2015). Harjujakso on osa suurta saumaharjumuodostumaa joka alkaa Salpausseliltä ja kulkee Hauhon, Pälkäneen ja Kangasalan kautta Tampereelle ja aina Hämeenkyröön saakka. Aakkulanharjun luoteisrajan tutkimusalue on lähes kokonaan asutuksen ja tiestön peitossa. Nykyisen pohjavesialueen rajan kohdalta kulkee junarata ja useita teitä. Junaradan ja Hervannan valtaväylän vuoksi harjun ainesta on kaivettu pois useita metrejä. Kalevankankaan alueella on asutusta ja hautausmaa.

7 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 4 3 TUTKIMUSMENTELMÄT JA TEHDYT TUTKIMUKSET 3.1 Painovoimamittaus tutkimusmenetelmänä Painovoimamittausten avulla voidaan tutkia tiheydeltään ympäristöstä poikkeavien muodostumien paksuutta ja tilavuutta. Koska maaperän tiheys on huomattavasti kallioperän tiheyttä pienempi (tiheysero noin kg/m 3 ), voidaan painovoimamittauksia käyttää myös maapeitteen paksuuden arviointiin. Painovoimamenetelmällä ei voida erotella maaperän eri kerroksia tai pohjavedenpinnan tasoa. Muilla tutkimusmenetelmillä tuotettuja maaperä- ja pohjavesitietoja (esim. kairaus, seisminen luotaus ja maatutkaluotaus) voidaan kuitenkin hyödyntää painovoimamittausten tulkinnassa. Maapeitteen paksuutta määritettäessä painovoimaprofiilit sijoitetaan maastoon siten, että niiden alku- ja loppupäät ovat kallion paljastumilla tai pisteissä, joissa kallionpinnan tarkka korkeustaso tunnetaan. Lisäksi profiilit saattavat kulkea ristiin toistensa yli. Näin voidaan arvioida painovoimakentän alueellista vaihtelua, jota käytetään maapeitteen paksuustulkinnan perustasona. Kun maa- ja kallioperän välinen tiheysero oletetaan vakioksi ja mittauspisteiden korkeusasema tunnetaan, voidaan painovoima-anomaliasta laskea maapeitteen paksuus. Maaperän todellista paksuutta on kuitenkin tarpeellista kontrolloida riittävän tiheästi esim. kairaamalla, koska sekä kallion tiheydestä riippuva alueellinen painovoimataso että irtomaapeitteen tiheys voivat vaihdella mittauslinjalla ja siten vaikuttaa tulkintatulokseen. Kallionpinnan taso saadaan laskettua vertaamalla maapeitteen paksuuden tulkintaa maanpinnan korkeusmalliin. Tulos kuvaa yleensä hyvin kallionpinnan tason vaihtelua, vaikka maapeitteen tulkitussa paksuudessa saattaa paikoitellen olla epätarkkuutta. 3.2 Painovoimamittaukset Kalevankankaalla ja Aakkulanharjun pohjavesialueella Painovoimamittaukset suoritti GTK:n geofysiikan kenttäryhmä maaliskuussa Mitattujen painovoimaprofiilien sijainti on esitetty liitteessä 1. Painovoimalinjoja mitattiin 5 kpl, yhteensä n. 3 km. Linjat mitattiin 20 m pistevälillä. Mittauksissa käytettiin Scintrex Autograv-CG5 gravimetriä ja pisteiden korkeusaseman määrityksessä osin letkuvaaitusta ja osin VRS-GPSlaitteistoa. Linjojen päissä maan pinnan tasot määritettiin VRS-GPS laitteistolla. Mittaustuloksista laskettiin Bouguer -anomaliat keskitiheydellä 2670 kg/m 3. Tulkinnassa käytettiin Interpex MAGIX-XL tulkintaohjelmaa, jolla etsittiin annetun mallin parametreja muuttamalla mitattua painovoimakäyrää parhaiten vastaava laskennallinen käyrä. Paikallisesta painovoimaanomalian vaihtelusta tulkittiin maapeitteen paksuus. Topografiaeroista johtuva tulosten vääristymä korjattiin käyttämällä Geosoftin Oasis Montaj ohjelmiston 3D-topograviakorjausta, jossa käytettiin referenssiaineistona Maanmittauslaitoksen 10 x 10 m korkeusmallia. Mittauslinjat päättyvät kallioon asti kairattuihin pisteisiin, joista useimmista on tiedossa myös pohjaveden pinnan taso. Kuivalle maa-ainekselle on tulkinnoissa käytetty tiheyttä 1600 kg/ m 3 ja veden kyllästämälle maa-ainekselle 1900 kg/m 3. Vedenpinnan taso on saatu kairaustiedoista ja se esitetään leikkauskuvissa maaperämallia jakavana vaaka/vinoviivana.

8 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 5 Liitteessä 8 on esitetty painovoimamittausten tulkinnat syvyysleikkauksina. Malleissa käytetty vaaka-akselin mittakaava vaihtelee mittauslinjan pituudesta riippuen. Pystyakselin mittakaava on kaikilla linjoilla 1:1000. Leikkauskuvien koordinaatisto on ETRS89/TM35in ja korkeusjärjestelmä on N2000. Tutkimusalueella on joitakin maastoesteitä, kuten suuria rakennuksia ja teitä, joiden kohdalta ei saatu mittaus- eikä tulkintatuloksia tai mittaus tehtiin hieman sivussa suoralta linjalta. Tulkintaohjelma olettaa linjan suoraksi, joten ko. pisteet eivät vastaa täydellisesti todellisia mittauspisteitä. Näillä kohdin mittausdata on kohinaisempaa ja saattaa heikentää hieman tulkintatulosta. Väripintaa laskettaessa on käytetty myös alueella olevia, v tulkittuja kalliopinnan tasoja (linjat 7 ja 22) (Ahonen et al. 2015). Kuvassa 2 on esitetty mitattujen ja tulkittujen linjojen sijainnit. Kuva 2. Painovoimamittausten tuloksista tulkittu kalliopinnan taso väripintakarttana. Karttaan on merkitty vihreällä mitatun linjan sijainti ja mustalla tulkitun linjan sijainti. Kuva T. Valjus, GTK.

9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 6 4 MALLINNUKSET JA VISUALISOINTI Uusilla painovoimatulkinnoilla täydennettiin aikaisemmin tehtyä rakennemallia (Ahonen et al ja Kaipainen et al. 2016). Mallinnustyön kulku on esitetty tarkemmin Ahonen et. al 2015 raportissa. Saadut pintamallit on visualisoitu ArcGIS-ohjelmistolla. Mallien interpoloinnin ulottuvuutena tunnetuilta tasopisteiltä on käytetty kallionpinnan osalta 150 metriä ja pohjavesipinnan osalta 300 metriä. Tutkimusalueen mallinnukset ovat liitteissä 3 7. Pintamalleja tarkasteltaessa on aina huomioitava mittaus- ja mallinnusmenetelmien rajoitukset. Kallionpinnan korkeustaso on varmasti selvillä vain kairauspisteissä ja avokallioilla. Painovoimalinjojen mittauspisteille tulkitut syvyydet antavat ainoastaan yleiskuvan kallionpinnan korkeustasosta. Mallinnusohjelmisto tasoittaa interpoloimalla tunnettujen ja tulkittujen kallionpintapisteiden välit. Tästä johtuen interpoloidussa mallissa käytettyjen tasopisteiden välialueilla voi olla laajojakin kalliokohoumia tai -painanteita, joita ei pintamallissa voida havaita. Kalliopinnan taso (Liite 3) saatiin selville melko kattavasti vanhojen kairaustietojen, kalliopaljastumien, maatutkaluotauksen ja uusien sekä vanhojen painovoimamittauslinjojen ansiosta. Pohjavedenpintojen havaintotietoina käytettiin vanhan mallin tietoja. Pohjavedenpintamallin (Liite 4) voidaan olettaa pitävän hyvin paikkansa havaintoputkien lähettyvillä. Pohjavedellä kyllästyneen maapeitteen paksuus (Liite 5) on laskettu pohjavesi- ja kallionpintamallien erotuksena. Tämän vuoksi visualisointi on voitu tehdä vain alueilta joilta oli käytettävissä sekä kallionpinnan että pohjavedenpinnan mallit. Pohjavedenpinnan yläpuolisen irtomaapeitteen paksuus (Liite 6) saatiin tutkimusalueen maanpinnan korkeusmallin ja pohjavesipintamallin erotuksesta. Maapeitteen kokonaispaksuus (Liite 7) on laskettu vastaavasti maanpinnan ja kallionpinnan mallien erotuksena.

10 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 7 5 TUTKIMUSTULOKSET 5.1 Kallioperän korkokuva Painovoimamittausten, kairausten ja maatutkaluotausten tulkintojen mukaan (Kuva 2 ja Liite 3) kallionpinnan tason vaihtelut ovat tutkimusalueella paikoitellen jyrkkiä ja painovoimalinjoilla 1 ja 3 (Kalevantien ja Sarvijaakonkadun välillä) kallionpinta nousee pohjavedenpinnan yläpuolelle yli 85 m mpy. Tältä korkeimmalta alueelta etelään, kohti Iidesjärveä, kallionpinta on myös hieman muita alueita korkeammalla tasolla noin 75 m mpy, mutta jää mallin mukaan juuri pohjavedenpinnan alapuolelle. Pohjavedenpinta on mallin mukaan kyseisellä alueella 81,0 81,5 m mpy mutta Iidesjärven pinta 75 m mpy. Kallionpinta on syvimmillään tutkimusalueella tasolla noin m mpy linjoilla 2 ja 4 pohjavesialueen nykyisellä luoteisrajalla. Aakkulanharjun pohjavesialueella kallion pinta laskee paikoin alle 40 m mpy. 5.2 Maaperän paksuus Kallion päällä olevan irtomaapeitteen kokonaispaksuus (Liite 7) vaihtelee runsaasti. Maakerros on paksuimmillaan lähes luonnontilaisilla harjun osilla Kalevankankaalla jopa yli 55 m. Tutkimusalueella maakerros on ohuimmillaan Iidesjärven pohjoisrannalla sekä Hervannan valtaväylän kohdalla, kun tien rakennuksen yhteydessä harjuainesta on kaivettu pois. Keskimäärin irtomaakerroksen kokonaispaksuus on kuitenkin yli 20 metriä. Pohjavesi on tutkimusalueella alle 1 m syvyydessä vain Iidesjärven rannalla ja Messukylän alueella (Liite 6). Myös Hervannan valtaväylän kohdalla pohjavettä suojaa vain 1 5 m paksuinen kerros. Keskimäärin pohjavettä suojaavan kerroksen paksuus on metriä ja paikoin harjun luonnontilaisilla osilla jopa 50 metriä. Maaperän koostumus raportoitiin vuoden 2015 raportissa (Ahonen et al. 2015). 5.3 Pohjaveden muodostuminen, varastoituminen ja virtaus Pohjavedenpinnan taso (Liite 4) on tutkimusalueella korkeimmillaan Aakkulanharjun pohjavesialueen puolella noin tasolla 81,5 m mpy. josta pinta laskee kuljettaessa kohti luodetta ja etelää. Matalimmillaan pohjaveden taso on Kalevankankaalla ja Iidesjärven rannalla olevan Elämänlähteen kohdalla, josta vettä purkaa kohti Iidesjärveä noin tasolla 79 m mpy. Pohjaveden päävirtaussuunta on Aakkulanharjun pohjavesialueella kaakosta luoteeseen. Pohjaveden pinta on Iidesjärven pintaa (n. 75 m mpy.) ylempänä. Pohjavedenpinta noudattaa keskimäärin vuosikiertoa. Korkeimmillaan pohjaveden pinta on lumen sulamisen aikaan keväällä, mutta se laskee kesällä suuren haihdunnan vuoksi. Syyssateiden aikana pinta jälleen nousee, kun taas talvella sateen tullessa lumena ja roudan estäessä veden imeytymisen pinta laskee alimmalle tasolleen (Salonen et al. 2002).

11 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 8 Pohjavesivyöhykkeen paksuus (Liite 5) vaihtelee tutkimusalueella nollasta (kallionpinta pohjavedenpinnan yläpuolella) noin 45 metriin. Pohjavesivyöhyke on paksuimmillaan Aakkulanharjun pohjavesialueen puolella jopa 45 m, mutta Kalevankankaan puolella noin 25 m. Tutkimusalueilla ei ole kalliopaljastumia, vaikka kallion pinta nouseekin pohjavedenpinnan yläpuolelle. Kalevankankaalla sijaitseva kallionkynnys ohjaa pohjaveden kulkua ja alueella muodostuu pohjavettä, vaikka se ei ole varsinainen pohjavettä varastoiva alue.

12 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 9 6 JOHTOPÄÄTÖKSET Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Pohjavesi yksikkö on tehnyt geologisen rakenneselvityksen Aakkulanharjun I luokan pohjavesialueelle (tunnus A) vuonna 2015 ja jatkotutkimusten väliraportti (Kaipainen et al. 2016) valmistuu loppuraportiksi joulukuussa Tässä raportissa kuvattiin lisäselvitys Aakkulanharjun pohjavesialueen luoteisrajasta. Karttaliitteissä on kuitenkin koko Aakkulanharjun pohjavesialue uudelleen mallinnettuna. Tutkimusmenetelminä käytettiin painovoimamittauksia ja mallinnuksessa hyödynnettiin aikaisempia tutkimustuloksia. Lisäselvityksen tulosten mukaan nykyisellä Aakkulanharjun pohjavesialueen luoteisrajalla ei ole selkeää pohjaveden virtausta rajaavaa kallionkynnystä vaan raja sijaitsee paikalla, jossa harjun ainesta on kaivettu runsaasti pois rautatien ja Hervannan valtaväylän alta. Tällä alueella maapeitteen paksuus pohjaveden pinnan päällä jää ohueksi, mutta pohjaveden virtaukselle ei ole estettä. Pohjavesi virtaa nykyiseltä rajalta sekä etelään kohti Elämänlähdettä että luoteeseen kohti Kalevankangasta. Kallionkynnys kuitenkin löytyi kairausten ja painovoimalinjojen avulla Kalevankankaalta noin puolen kilometrin päästä luoteeseen nykyisestä rajasta. Tällä alueella kallionpinta on pohjaveden pinnan yläpuolella ja pohjavesivyöhykkeen paksuus kallion päällä jää ohueksi myös alueelta kohti Iidesjärveä kuljettaessa. Pohjaveden virtaus ei mallin mukaan käänny Kalevankankaalta kohti Aakkulanharjua muualla kuin paikallisesti Elämänlähteen ympäristössä.

13 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 10 7 KIRJALLISUUSLUETTELO Ahonen, J., Sallasmaa, O., Valjus, T., Nurminen, T., Majaniemi, J., Tranberg, J., Pullinen, A., Rantataro, J., Pajunen, M., Backman, B. ja riman, T Pohjavesialueen geologisen rakenteen selvitys Aakkulanharjun pohjavesialueella Tampereella. Arkistoraportti 109/2015. Geologian tutkimuskeskus, Espoo. Kaipainen, T., Hendriksson, N., Sallasmaa, O. ja Pullinen, A Geologisen rakenteen selvitys Tampereen Aakkulanharjun pohjavesialueella Jatkotutkimukset. Julkaisematon väliraportti. Geologian tutkimuskeskus, Espoo. 28 s., 16 liitettä. Kukkonen, M., Mäkilä, M., Grundström, A. & Juntunen, R Maaperäkartta 1: selitys. Karttalehti Tampereen kartta-alueen maaperä. Geologian tutkimuskeskus. Espoo. 9 s. Salonen, V.-P., Eronen, M. & Saarnisto, M Käytännön maaperägeologia. Kirja-Aurora, Turun yliopisto. 237 s. Suomen ympäristökeskus Hertta-tietojärjestelmä. Suomen ympäristökeskus, Helsinki.

14 Mittalinjat ja kairaukset Kalevankangas, Aakkulanharju Tampere 1 3 Havaintoputki Kairaus! Vedenottamo Painovoimamittaus Kalevankangas 2017 Painovoimamittaus Aakkulanharju 2015 Maatutkamittaus Pohjavesialueen raja Pohjavesialueen varsinaisen muodostumisalueen raja! m Karttatuloste & Maaperäkartta GTK. Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 2017.

15 Maaperäkartta Kalevankangas, Aakkulanharju Tampere Kalliomaa hieno Hieta Rahkaturve Hiekkamoreeni Hiesu Saraturve Hiekka Savi Täytemaa karkea Hieta Liejusavi Kartoittamaton Vesi LjSa LjSa! Havaintoputki Pohjavesialueen raja Kairaus! Vedenottamo m Karttatuloste & Maaperäkartta GTK. Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus Pohjavesialueen varsinaisen muodostumisalueen raja

16 Kallionpinnan taso m mpy. Kalevankangas, Aakkulanharju, Tampere Yli ! Havaintoputki Kairaus! Vedenottamo Maatutkatulkinta Karttatuloste & Maaperäkartta GTK. Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus Painovoimamittaus Kalevankangas 2017 Painovoimamittaus Aakkulanharju m Alle 40 m Pohjavesialueen raja Pohjavesialueen varsinaisen muodostumisalueen raja

17 b P837 GTK HP3_Tre HP2 3/982 GTK P980 2/981 CG P641 GTK GTK GTK HP13 HP161 HP14 vo vo kesk. itä! 62 HPA GTK HP411 HP HP4 ISOV2 P P832 GTK HP HP1/10 82 GTK Pohjavedenpinnan taso m mpy. Kalevankangas, Aakkulanharju Tampere Alle Yli 92 HP16 Havaintoputki Kairaus Maatutkatulkinta! Vedenottamo Pohjaveden virtaussuunta Pohjavesialueen raja Pohjavesialueen varsinaisen muodostumisalueen raja m Karttatuloste & Maaperäkartta GTK. Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus GTK GTK GTK 25-14

18 Pohjavesivyöhykkeen paksuus metreinä. Kalevankangas, Aakkulanharju, Tampere 838 1b 1040 P837 GTK HP3_Tre 1023 HP2 3/982 GTK P980 2/981 CG1 P641 GTK GTK vo kesk. GTK vo itä GTK HP14! HP HP13 HPA HP411 HP11 HP4 P832 P832 HP1/10 Kallion pinta pohjaveden- pinnan yläpuolella Havaintoputki Kairaus! Vedenottamo Pohjaveden virtaussuunta Pohjavesialueen raja Pohjavesialueen varsinaisen muodostumisalueen raja m Karttatuloste & Maaperäkartta GTK. Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus HP16 ISOV2 HP1 GTK GTK GTK GTK GTK 25-14

19 Pohjaveden yläpuolisen maakerroksen paksuus metreinä Kalevankangas, Aakkulanharju Tampere Alle 1m Havaintoputki Pohjavesialueen raja! Kairaus! Vedenottamo Pohjavesialueen varsinaisen muodostumisalueen raja m Karttatuloste & Maaperäkartta GTK. Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 2017.

20 Irtomaapeitteen kokonaispaksuus metreinä Kalevankangas, Aakkulanharju Tampere Alle 1m Havaintoputki Kairaus! Vedenottamo Pohjavesialueen raja! Pohjavesialueen varsinaisen muodostumisalueen raja m Karttatuloste & Maaperäkartta GTK. Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos Yli 50 ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 2017.

21

22

23

24

25