Tuuloksen luonto-opas

Transkriptio

1 Tuuloksen luonto-opas Heli Jutila Hämeenlinnan ympäristöjulkaisuja Tuulos-Seura ry

2 Tuuloksen luonto-opas Tuuloksen merkittävimmät luontokohteet (yht. 50 kpl) laadittu Tuulos-Seuran aloitteesta Kohteiden kuvaus on luontotyyppien mukaisesti, kartoilta ilmenevät sijainnit ja selitteessä on lisätietoja. Suomenkielisten lajinimien lisäksi tekstissä on tieteelliset nimet Englanninkielinen lyhennelmä Kangasperhonen (Callophrys rubi) hämeenkylmänkukalla (ulsatilla patens). Karri Jutila. Keväistä Suolijärven pohjoispäätä. Antti Sipilä.

3 Tuuloksen luonto-opas Sisällysluettelo Esipuhe 4 Tiivistelmä 5 Abstract 6 Yleistä 7 Kallio- ja maaperä 7 Suojeluohjelma-alueita niukasti 7 Luontoa tyypeittäin ja kohteittain 7 Lehtojen vehreyttä 7 Harjuja 8 Luonnontilaisia soita on enää vähän jäljellä 10 Tuuloslammit lintuvesien aatelia 12 ienien järvien mosaiikkia 13 ienvesiä, joki- ja puronvarsikohteita 16 Kallioiden jylhyyttä ja kallionaluslehtojen vehreyttä 16 Arvokasta perinnemaisemaakin vielä jäljellä 18 Kaksi luonnonsuojelualuetta eikä toistaiseksi yhtään luonnonmuistomerkkiä 20 Lajistosta 20 Uhanalaisista kasvilajeista tunnetuimpia ovat kylmänkukat 20 Uhanalaisia ja suojeltuja eläimiä 21 Kartat 23 Lähteet 25 Ylhäällä. Kitaruvenkalliot näkyvät vehmaassa maisemassa Suolijärven takana. Antti Sipilä. outunkankaan kota Karri Jutila.

4 Tuuloksen luonnosta eteläboreaalista kasvillisuusvyöhykkettä ja Etelä- Hämeen luonnontieteellistä eliömaakuntaa Tuulos kuuluu Hämeen lehtokeskuksen alueeseen, mikä näkyy metsien rehevyytenä Kallioperä: suonigneissiä ja granodioriittia; Siellä täällä emäksisten ja ultraemäksisten kivilajien esiintymiä. Merkittävimpiin näistä kuuluvat Oksjärven etelärannan peridotiittiesiintymä, Teuronjärven välittömään läheisyyteen sijoittuvat gabro- ja amfiboliittivyöhykkeet sekä Jänisjärveltä Jylisjärvelle ulottuva amfiboliittivyöhyke. Maalajeista moreeni on kattavin; Turvemaita 10 %; Lajittuneita maalajeja harjujaksoilla; Suolijärven pohjoiskolkasta Oksjärven tasalle jatkuva saviesiintymä laajin. Suojeluohjelma-alueita niukasti: Harjujen-, vanhojen metsien, soiden- ja rantojensuojeluohjelmiin ei kohteita. Lehtojensuojeluohjelmaa tehtäessä ei löytynyt valtakunnallisesti arvokkaita kohteita. Natura-ohjelman täydennyskierroksella yksi kohde: Hevospierettämänmäki kylmänkukan (ulsatilla patens), kangasvuokon (. vernalis) ja niiden risteymän esiintymien suojaamiseksi. Yläkuva. Tuoreen lehdon kenttäkerrosta. Kuvassa mm. soikkokaksikko (Listera ovata), metsäkorte (Equisetum sylvaticum) ja -imarre (Gymnocarpium dryopteris). Heli Jutila. Alakuva. Imikkä (ulmonaria obscura) kuuluu lehtojen kevätaspektin lajistoon. Karri Jutila.

5 Luontoa tyypeittäin ja kohteittain Lehtojen vehreyttä Metsäkasvillisuudessa vallitsevat tuoreen ja lehtomaisen kankaan metsätyypit sekä lehdot. Lehtojensuojeluohjelman inventoinneissa maakunnallisesti arvokkaaksi Vitajärven lehto (3,5 ha) ->69 runkomaisen metsälehmuksen muodostamana jalopuumetsänä (1,7 ha) vuonna 2003; kuivan nuokkuhelmikkä kevätlinnunhernetyypin (Melica nutans Lathyrus vernus MeLaT) lehto Oksjärven eteläosan itärannalla, Hutkonsaarta vastapäätä sijaitsee pieni kallionaluslehto, maakunnallisesti arvokas; uhanalaista kalliokeuhkojäkälää (Lobaria scrobiculata). (Häyhä & Kouvo 2001). Kurkijoen laskukohdassa Teuronjärven etelärannan rinteellä on tuore lehto (Häyhä & Kouvo 2001). Takaseen laskevan Sassinojan suulla on luonnontilaisen kaltainen puronvarsilehto (Häyhä & Kouvo 2001). Kaluvuoren koillis- ja itärinteillä jalopuumetsä (0,9 ha), joka koostuu 56 runkomaisesta metsälehmuksesta; koiranheisi, mustakonnanmarja, kivikkoalvejuuri Multasillan laitumen 29 runkomaisen metsälehmuksen muodostama jalopuumetsikkö, jossa kenttäkerros on imikkä lehto-orvokkilehtoa; koiranvehnää, haisukurjenpolvea, kivikkoalvejuurta ja kotkansiipeä. Kanalanharju rinteillä on pähkinäpensaslehtoa (Corylus avellana). Maakuntakaavassa Suvimäen alue on merkitty maiseman- ja kasvistonsuojelualueeksi. Lakkolan Teuronjokivarren rantalehto on kasvistollisesti ja linnustollisesti paikallisesti arvokas, kostea käenkaali mesiangervotyypin (OFiT) suurruoholehto; mm. suokeltto, lehtotähtimö ja kevätlinnunsilmä. Tuuloksen puronvarsien lajistoon kuuluvat mm. kevätlinnunsilmä (Chrysosplenium alterniflorum) ja kullero (Trollius europaeus). Karri Jutila.

6 Harjuja Valtakunnallisesti arvokas outunkangas kuoppa kumpumaastoa (kames-maastoa); kellarisupat Orisäärenharjun outunlammin pohjoisrinne on edustavaa puolilehtoa deltamaiseksi laajentunut Hevospierettämänmäen selänne. vedenhankinnan kannalta tärkeää pohjavesialuetta (Kanta-Hämeen seutukaavaliitto 1989). Kylmänsupanharjut Kuivaharju maakunnallisesti arvokas jyrkällä etelärinteellä puolilehtoa (MeLaT). yli 60 runkomaista metsälehmusta, joista valtaosa on suuria ja järeitä. Muutoinkin puusto on kookasta ja iäkästä; kilpikaarnaisia mäntyjä, järeitä haapoja liito-orava (teromys volans) linnustosta rautiainen (runella modularis), käenpiika (Jynx torquilla), tiltaltti (hylloscopus collybita), peukaloinen (Troglodytes troglodytes), pikkulepinkäinen (Lanius collurio) ja puukiipijä (Certhia familiaris). Tunturikurjenherne (Astragalus alpinus) ja harjusormisara (Carex pallens) kuuluvat Tuuloksen harjujen lajistoon. Tunturikurjenhernettä tavataan myös teiden pientareilla. Karri Jutila.

7 Luonnontilaisia soita enää vähän jäljellä Hauhon ja Tuuloksen outunsuo (27 ha; m mpy) luonnontilainen suokokonaisuus, ja pinta viettää lounaaseen. yleisimmät suotyypit ovat keidasräme ja silmäkeneva, pohjoisosan reuna-alueet ruohoista saranevaa ja ruoho- ja heinäkorpea, eteläosan reunat nevakorpea turpeista rahkavaltaisia 82 % ja saravaltaisia 18 %. Suurin turpeen paksuus on 9,6 m (Mäkilä & Grundström 1992). kasvilajistoon mm. suovalkku, pitkälehtikihokki ja juurtosara linnustoon kuuluvat mm. kurki, kalasääksi ja laulujoutsen. Jänisjoenkorven liejusta löytyneet lukuisat vesipähkinät (Trapa natans). Onkijärvi rantasoineen maakuntakaavan kohde, laulujoutsen Oksjärven länsirannalla sijaitseva Löytynlahden ruohokorpi Alisen Kiuasjärven tulopuron suulla oleva luhtainen tervaleppäkorpi on luonnonsuojelullisesti tärkeä; kantokorvasammalta (Jungermannia leiantha). Kastanajärven itäpään suo, keskiravinteinen nevaräme on arvokas rantasuo, jonka lajistoon kuuluvat mm. villapääluikka Kastanajärven laskupuron luhtainen neva; edustava: lettolajeja kuten lettolierosammal (Scorpidium scorpioides) ja lettokilpisammal (Clinclidium stygium). N. 700 m pitkä osuus puroa maakunnallisesti arvokasta pienvettä (Häyhä & Kouvo 2001). Vasen kuva outunsuon luoteispuolen harjulta (Karri Jutila) ja oikea suon pohjoispäästä (Antti Sipilä).

8 Tuuloslammit lintuvesien aatelia Tuuloslammit ja osa yhäjärven rannoista linnustollisesti arvokasta FINIBA-aluetta, Tuuloksen lintujärvet. Tuuloslammin linnustossa mm. kaulushaikara, jänkäkurppa, luhtahuitti ja luhtakana, petolinnuista sarvi-, suo-, varpus- ja lehtopöllö sekä ruskosuo- ja nuolihaukka; aikanaan naurulokkikolonia; ruovikoiden tyyppilajeja ruoko- ja rytikerttunen sekä harvinaisempi rastaskerttunen. valuma-alue ha ja peltovaltainen (n. 30%) lähivaluma-alue 630 ha, viipymä muutama vuorokausi. Kokonaisfosforipitoisuus mesotrofista luokkaa (17-30 μg/l) Kasvillisuus antaa lammista rehevämmän kuvan kuin vesikemia pohjaan asti ulottuvan valaistun kerroksen vuoksi Munsterhjelm 1914; Mäkelä ja Huitu (2001) ovat verranneet kesän 1997 kasvillisuustutkimuksen tuloksia. hävinneisiin lajeihin lukeutuvat iso- eli valkolumme ja järvisätkin; lumpeen osalta osasyyllinen lienee piisami. sekä Ylinen että Alinen Tuuloslammi kuuluvat osmankäämi sarpiotyypin järviin Ylisen Tuuloslammin pinta-alasta noin 80% on ilmaversoisten ja kelluslehtisten peittämää; järvikorte ja varsinkin järvikaisla on vähentynyt, leveäosmankäämi on kivunnut toiseksi laaja-alaisimmaksi lajiksi; ei vähäravinteisuuden ilmentäjiä Sairialanjokivarren koivu- ja pajuviidassa visertelevät viitaja luhtakerttunen, pensas- ja viitasirkkalintu sekä satakieli. Alinen Tuuloslammi on miltei umpeenkasvanut, pääosin samaa putkilokasvilajistoa kuin Ylisellä Tuuloslammillakin, mutta myös irtokeijuja ristilimaska ja kurjenmiekka kuuluvat tämän lammen lajistoon. Vesirutto (Elodea canadensis) ja pystykeiholehto (Sagittaria sagittifolia) kuuluvat Tuuloslampien lajistoon. Karri Jutila.

9 Lintuvesien aatelia ohjoistenjoen (Teuronjoki) ja Ormijoen uomien yhdistyessä Suolijärven eteläpäässä alkaa noin puolen neliökilometrin kokoinen kosteikkoalue, joka on maakuntakaavan suojelualuetta. ohjoistenjokisuiston luhdat jatkavat linnustollisesti arvokasta aluetta myös yläjuoksulle päin. Kasvistoa mm. kalmojuuri, keltaängelmä, luhtatähtimö pitkälehtivita ja isovesiherne. Linnustoa mm. kuikka, laulujoutsen, puna- ja tukkasotka, kurki, taivaanvuohi, ruskosuohaukka, naurulokki, kalatiira ja viitakerttunen Linnustoltaan paikallisesti arvokkaita Jylisjärven pohjoispään luhta-alueet isokuovi ja ruskosuohaukka sekä isokoskelo yhäjärven itäpäässä on kalliorantainen Kokonsaari, jossa pesii kalalokkikolonian turvissa muutamia kalatiiroja ja selkälokki. Myös nuolihaukka kuuluu saaren pesimälajistoon. Laajojen ruovikoiden luonnehtima yhäjärven itäinen lahti, Haaksivalkama, on härkälintujen ja ruskosuohaukkojen pesimäaluetta. Oik. ylhäällä. Irtokelluja karvalehti (Ceratophyllum demersum) kuuluu rehevien vesien lajistoon. Suvi Mäkelä. Isovesiherne (Utricularia vulgaris) on rehevien vesien vesikirppuja pyydystävä uposkasvi. Nokokana (Fulica atra) pesällään. Karri Jutila.

10 ienien järvien mosaiikkia 40 yli kahden hehtaarin järveä tai lampea ja rantaviivaa noin 140 km. pohjoisosan järvet laskevat Oksjärven kautta Kuohijärveen ja Kukkiaan ja sieltä Hauhon reitille; keskiosan järvet laskevat yhäjärven kautta Hauhon reittiin; Jänis- ja Jylisjärvi kuuluvat Eteläistenjoen kautta Hauhonselkään laskevaan Hauhon reitin osaan. Kaikki järvet kuuluvat Kokemäenjoen vesistöön ja vesienhoitoalueeseen. Mariston (1941) botaanisen järviluokittelun karuja ja keskiravinteisia tyyppejä; kulttuuriympäristöjen vesistöt rehevöityneet Suolijärven alapuoliset vesistöt Leheelle asti ovat rehevöitymisestä johtuen korkeintaan tyydyttäviä Suolijärvi ja Hauhon yhäjärvi ovat laadultaan hyviä Järvien laskut olleet yleisiä Luontaisestikin eutrofisia Teuronjärvi ja Oksjärvi, jotka edustavat osmankäämi ratamosarpiotyypin ja vitatyypin välimuotoa. Ultaemäksisellä alueella sijaitsevan Oksjärven vesikasvillisuuteen mm. järvisätkin, pitkälehtivita, tummalahnaruoho ja rantaleinikki. unakukkainen rantakukka (Lythrum salicaria) ja keltakukkainen ranta-alpi (Lysimachia vulgaris) ovat monien tuntemia rantakasveja. Karri Jutila.

11 ienien järvien mosaiikkia Teuronjärvi: laajat ilmaversoiskasvustot, 2 rehevyyden ilmentäjää, 4 runsas-keskiravinteisuuden luonnehtijaa, 3 keski vähäravinteisuuden ilmentäjää sekä 1 vähäravinteisuuden ilmentäjä. Rantakasvistossa mm. käenkukka, luhtatähtimö ja luhtalitukka. Suolijärven vesikasvistoon kuuluu 36 lajia, joista 4 ilmensi runsasravinteisuutta ja 2 vähäravinteisuutta; kaislajärvityyppiä Laajat korteikot, kaislikot ja ruovikot luonnehtivat rehevän Leheejärven rantoja; kuuluu rehevään osmankäämi sarpiotyyppiin; ei vähäravinteisuutta indikoivia lajeja. yhäjärvi selkävesien ruokojärvityyppiä; monipuolisessa vesikasvilajistossa (45 lajia) 7 runsasravinteisuutta ja 3 vähäravinteisuutta ilmentävää lajia. Veden laadultaan tyydyttäväksi arvioitu annujärvi on harjumaastossa ja pohjavesialueella sijaitseva karu pikkujärvi vesi on alkujaan ollut kirkasta, mutta saanut selvän humusleiman valuma-alueen soiden ojituksen myötä. annujärven rannat ovat suurimmaksi osaksi hiekkapohjaisia. eteläosan luonnontilaista hiekkarantaa käytetään yleisenä uimarantana nuottaruohojärvityyppiä. eteläpuolinen Tervalammi on pienvesi Vähä-Humalajärven karu, maisemallisesti arvokas ja rakentamattomana säilynyt latvajärvi; Ylinen Kyynärö on luonnontilaisuutensa ansiosta arvokas ja edustava suolampi. Rehevyyttä indikoiva kellulehtinen vesitatar (ersicaria amphibia) ja harvinainen uposkasvi poimuvita (otamogeton crispus) kuuluvat Tuuloksen vesikasvilajistoon. Karri Jutila.

12 ienvesiä, joki- ja puronvarsikohteita Keskisestä Kyynäröstä Aliseen Kyynäröön virtaava puro arvokas pienvesi; edustavaa sammallajistoa mm. valtakunnallisesti vaarantunut kalliopunossammal (orella cordaeana), ketjusammal (Lejeune cavifolia), haapasuomusammal ja isonäkinsammal (Fontinalis antipyrectica). uronvarren lehdossa kasvaa metsälehmuskin. Haukilammin lähde on paikallisesti arvokas pienvesi Kuivaharjun Kuivalammi on esimerkki metsälain mukaisesta, paikallisesti arvokkaasta metsälammesta. Lakkolan Suomelan lähde ja kostea suurruoholehto (OFiT) muodostavat paikallisesti arvokkaan ja metsälain 10 mukaisen kohteen. Lähteen hetteisellä reuna-alueella, tihkupinnalla ja koilliseen virtaavan lähdepuron varrella on edustavaa kasvillisuutta, johon kuuluvat mm. suokeltto ja kullero. ohjoisen aunin puronvarressa kotkansiipivaltaista saniaislehtoa (MaT) ja käenkaali mesiangervotyypin (OFiT) suurruoholehtoa, mm. kullero, suokeltto, kevätlinnunherne; vaarantunut ampuhaukka, pyy ja tiltaltti. Syrjäntaan Maaherranoja on paikallisesti arvokas puro, jonka varren rantalehdossa viihtyvät mm. liito-orava ja tiltaltti. Sairialanjoki Kylänjoki Kopsjoki muodostavat arvokkaan jokivarren, jossa tavataan monipuolinen eläimistö saukosta, koskikaraan, viiksitimaliin ja lepakoihin. Kulttuurimaisemassa mutkittelevan Sairialanjoen varrella lentelevät kesäisin lepakot. Antti Sipilä. Viirupöllö (Strix uralensis) rengastajan huomassa. Karri Jutila.

13 Kallioiden jylhyyttä ja kallionaluslehtojen vehreyttä Valtakunnallisessa kalliokartoituksessa viisi arvokasta kallioaluekokonaisuutta: Kaluvuori Vuohikallio Kitaruvenkallio: Suolijärven maisemassa upeimmat jyrkänteet Kitaruvenkallioiden Multasillan päässä, korkein kohta (148 m mpy); kiillegneissiä karukkomänniköä, kallioketoa, metsälaidunta, tuoretta ja lehtomaista kangasta, lehtoa; Kitaruvenkallion ylempi, lounainen pystyseinämä on keskiravinteinen ja sammalkasvillisuudeltaan edustava. merkittävä maisemallinen arvo; kulttuurimaisema-alueen itäreuna korostuu jylhän aarniomaisena Kaluvuoren ja Multisillan jalopuulehdot Kyläkallio Laurinkallio: yhäjärven itäpuolella, Juttilan ja Sairialan kulttuurimaisemassa, maakunnallisesti arvokas, nousee 137 m mpy, suhteellisen korkeuden ollessa 53 m. migmatisoitunutta kiillegneissiä. Kalliomänniköitä reunustavat puolilehdot ja tuoreet lehdot. Kyläkallio 50 metsälehmusyksilöä; mm. mustakonnanmarja, lehto-orvokki ja tesmayrtti (Adoxa moschatellina). Laurinkallion pohjoisrinteen 31 metsälehmuksesta koostuva luonnonsuojelulain luontotyyppi, etelärinteessä 15 runkomaisen metsälehmuksen muodostama rehevä, metsälain mukainen jyrkänteenaluslehto; pähkinäpensas; muinaislinna, laella ketolaikkuja; Sekä Laurin- että Kyläkalliolta avautuvat näkymät seudun kulttuuri-, metsä- ja järvimaisemaan. aikallisesti arvokas Tapiolankallio (105 m mpy; suhteellinen korkeus 17 m); vaarantunut piikkiluppo (Bryoria smithii). Karhukallio: Lammin ja Tuuloksen rajalla, Kyynäröjärven pohjoispuolella kohoaa 157 m korkeuteen merenpinnasta (suhteellinen korkeus 37 m) geologisesti että biologisesti merkittävä; tyvellä saniaisvaltaista tervaleppäkorpea. Hiisivuori: Hauhon ja Tuuloksen rajalla 132 m meren pinnasta (suhteellinen korkeus 48 m) paikallisesti arvokas, näkyy hyvin yhäjärven maisemassa paahteisella etelärinteellä kallioketolajeja kuten mäkitervakkoa. Kitaruvenkalliot näkyvät vehmaassa maisemassa Suolijärven takana. Karri Jutila. Näkymä Tuuloksen Laurinkalliolta yhäjärvelle. Heli Jutila.

14 Arvokasta perinnemaisemaakin vielä jäljellä Multasillan metsälaitumet maakunnallisesti arvokas: Hakamaata ja metsälaidunta, jolla mm. virnasara, kesämaitiainen, ketokaunokki, ruusuruoho, näsiä, kullero, kevätlinnunsilmä, lehtoorvokki ja mustakonnanmarja, keltasara, aholeinikki, peurankello ja rohtoraunioyrtti, ketohärkki, mäkitervakko, kissankäpälä ja kanervisara. puronotkoja, lehmusto (luontotyyppinä rauhoitettu) Laurinkallion metsälaidun maakunnallisesti arvokas: alarinteen huopakeltanovaltaisella kedolla rautakauden luonnehtijalajistoa: hakarasara, mäkitervakko ja ruusuruoho, aholeinikki, kissankäpälä ja peurankello; ei perinnebiotooppien kartoituksessa havaittu. Koiviston metsälaidun metsittynyt metsitetyllä ohjoisten niityllä viihtyvät vielä keltamatara, ruusuruoho, peurankello, ketoneilikka ja mäkitervakko. Umpeenkasvaneen Alhaisten metsälaitumenkin perinnemaisema-arvo on mennyttä ohjoisten Liukkalan metsälaidun menettänyt perinnemaisema-arvonsa; vielä mm. kissankäpälä, ruusuruoho, nurmitatar ja keltamatara; linnustoa mm. tiltaltti, kottarainen ja nuolihaukka. Suolijärven koillisrannan niittyä on alettu laiduntaa ja maisemallisesti merkittävä kuvio on muodostunut kohteelle. Suolijärven etelärannalla Sipilän rannassa on niittämällä hoidettavaa rantaniittyluhtaa, mm. luhtakuusio, hanhenpaju ja luhtatähtimö. eurankello (Campanula glomerata) kuuluu niittyjen ja pientareiden lajistoon. Karri Jutila. Syksyinen näkymä Multasillan niityiltä Suolijärvelle.Heli Jutila.

15 Tuuloksen eliölajisto monimuotoinen, sillä alue sijoittuu rehevän lehtokeskuksen alueelle ja kunnasta löytyy monipuolisesti erilaisia luontotyyppejä. Soiden ojitus näkyy harvinaisten suolajien puuttumisena. Rehevät ja karut vesistöt, harjut ja kalliot taas tuovat lisälajistoa. Itäistä eläimistöä alueelle edustavat mm. kuhankeittäjä ja koivuhiiri ja itäistä kasvistoainesta kangasvuokko ja kaiheorvokki. Kasvistossa näkyy pitkä kulttuurivaikutus ja lehtomaisuus. tiheä varpuspöllökanta, useamman parin voimin pesivä laulujoutsen, nopeasti runsastunut pikkuvarpunen sekä veikeä pähkinähakki. Myös viirupöllö (Strix uralensis) kuuluu Tuuloksen linnustoon. Nuolihaukka on aika yleinen laji Tuuloksessa. Lintudirektiivin liitteen I lajeihin kuuluu myös kurki. Huomionarvoisia myös pyrstötiainen (Aegithalos caudatus) ja kuikka. ohjanlepakko (Eptesicus nilssonii). Karri Jutila. Ylhäällä laulava punavarpuskoiras (Carpodacus erythrinus) ja alhaalla kansallislintumme laulujoutsen (Cygnus cygnus). Karri Jutila.

16 Uhanalaisia eläimiä Nisäkkäät Liito-orava (teromys volans) VU vesisiippa (Myotis daubentoni) korvayökkö (lecotus auritus). Kyseiset lepakkolajit eivät ole uhanalaisia, mutta ne kuuluvat luontodirektiivin liitteen IVa lajeihin ja siksi niiden lisääntymis- ja levähdyspaikat ovat suojeltuja (LsL 49 ) Linnut VU 5 pikkutikka (Dendrocopos minor) VU selkälokki (Larus fuscus), käenpiika (Jynx torquilla) naurulokki (Larus ridibundus) Tiltaltti (hylloscopus collybita). NT 15 Kaakkuri (Gavia stellata) Kehrääjä (Caprimulgus europaeus) ruisrääkkä (Crex crex) kaulushaikara (Botarus stellaris) ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) käki (Cuculus canorus) pikkulepinkäinen (Lanius collurio) kivitasku (Oenanthe oenanthe) kalasääski (andion haliaëtus) varpunen (asser domesticus) Kottarainen (Sturnus vulgaris) pohjantikka (icoides tridactylus) harmaapäätikka (icus canus) pensastasku (Saxicola rubetra) teeri (Tetrao tetrix) metso (T. urogallus) Hyönteiset kirjojokikorento (Ophiogomphus cecilia) ohjantikka (icoides tridactylus) ja pikkulepinkäinen (Lanius collurio)

17 Uhanalaisia kasvilajeja Uhanalaisia putkilokasveja 5+1 hämeenkylmänkukka (Anemone patens) EN hämeenkylmänkukan ja kangasvuokon risteymä (Anemone patens * vernalis) EN kangasvuokko (Anemone vernalis) VU keltamatara (Galium verum) VU röyhysara (Carex appropinquata) VU kynäjalava (U. laevis) VU Silmälläpidettäviä putkilokasveja NT 3 ketonoidanlukko (Botrychium lunaria) ahonoidanlukko (B. multifidum) ketoneilikka (Dianthus deltoides) Alueellisesti uhanalaisia putkilokasveja kesämaitiainen (Leontodon hispidus) rantanuijasara (Carex buxbaumii ssp. buxbaumii). Uhanalaisia ja silmälläpidettäviä sammalia korpihohtosammal (Herzogiella turfacea) VU kalliopunossammal (orella cordaena) VU vuorikivisammal (Grimmia montana) NT kantokorvasammal (Jungermannia leiantha) NT koloriippusammal (Neckera besseri) NT Uhanalaisia jäkäliä Rotkoluppo (Bryoria bicolor) EN iikkiluppo (Bryoria smithii) VU Kangasvuokon (ulsatilla vernalis) keväistä kauneutta Hevospierettämänmäellä. Alhaalla: Keltamatara (Galium verum) on vaarantunut ketolaji. Kuvat Karri Jutila.

18 Kartat Tuulos on jaettu kahdelle kartalle KOOD I KOHDE TYYI A R V O Le1 Oksjärven Hutkon kallionaluslehto lehto, kallio M Le2 Vitajärven metsälehmuslehto LsL luontotyyppi: jalopuumetsä, lehto M Le4 Multasillan metsälehmuslehto LsL luontotyyppi: jalopuumetsä, lehto, perinnemaisema Le5 Kaluvuori LsL luontotyyppi: jalopuumetsä, lehto, kallio M Le6 Sassinojan puronvarsilehto lehto, puro Le7 Kanalanharjun pähkinälehto lehto Le9 outunlampien harjulehto harju, lehto, pienvesi Le10 Laurinkallio 1 metsälehmusmetsikkö LsL luontotyyppi: jalopuumetsä Le11 Kyläkallio 1 metsälehmusmetsikkö LsL luontotyyppi: jalopuumetsä H2 outunkangas ja annujärven alue harju, uhanalainen putkilokasvilaji M H6 Syrjänmäki harju H7 Tyrsämönharju harju, uhanalainen putkilokasvilaji H8 Sahapukinmäki harju, uhanalainen putkilokasvilaji M S1 Löytynlahden ruohokorpi suo S2 Alisen Kiuasjärven tulopuron suun luhtakorpi suo

19 KOO DI KOHDE TYYI A R V O H8 Sahapukinmäki harju, uhanalainen putkilokasvilaji M S1 Löytynlahden ruohokorpi suo S2 Alisen Kiuasjärven tulopuron suun luhtakorpi suo S5 Majavinjärven muurainkorpi suo S6 Onkijärvi suo M S7 outunsuo suo M Li2 ohjoisten- ja Ormajokien sekä Suolijärven kosteikko lintuvesi M Li3 Jylisjärven luhta-alueet lintuvesi 2 Haukilammin lähde pienvesi, lähde ja metsälampi 3 annujärven hiekkaranta ja Tervalammi LsL luontotyyppi: luonnontilainen hiekkaranta, pienvesi 4 Hosiolammi pienvesi, kasviston- ja maisemansuojelu, kaakkuri K1 Kitaruvenkallio-Kaluvuori kallio, lehto, ranta, perinnemaisema, uhanalainen jäkälä V K7 Korkeisvuori kallio e1 Multasillan metsälaitumet metsälaidun, hakamaa, entinen pelto M e2 ohjoisen niitty metsitetty niitty e3 Sipilän rantaniitty rantaniitty N1 Hevospierettämänmäen kylmänkukkaristeymäesiin tymä Yksityismaan luonnonsuojelualue; Natura-alue, uhalaisia putkilokasveja V

20 Tuuloksen luonto-opas Yhteystiedot: Heli Jutila Tuulos-Seura ry Antti Sipilä Nuottaruoho (Lobelia dortmanna) koristaa Tuuloksen kirkasvetisiä järviä.