Loppuraportti Seurantaryhmä

Transkriptio

1 Loppuraportti Seurantaryhmä

2

3 Sisällys 1. Selvityksen tausta 4 2. Helsingin ja Vantaan toimintaympäristön nykytila ja kehitys 6 3. Kaupunkien mahdollisen yhdistymisen edut ja haitat Sosiaali- ja terveyspalvelut ja sivistystoimen palvelut Sosiaalinen eheys Kilpailukyky Maankäyttö, asuminen, liikenne ja ympäristö Maankäyttö, asuminen ja liikenne Ympäristö Henkilöstö Kaupunkien strategiat ja johtaminen Kuntatalous, konsernihallinto ja tukipalvelut Kuntatalous Konsernihallinto Tukipalvelut Kaupunkien mahdollisen yhdistymisen taloudelliset vaikutukset Kaupunkien taloudelliset lähtökohdat nykytilanteessa Teemaryhmien arviot palvelutuotannon säästöistä Yhdistyneen kaupungin taloudellinen tasapaino Kaupunkien taloustilanne luvulla Demokratia ja asukasvaikuttaminen Seutuyhteistyö Yhteenveto kaupunkien mahdollisen yhdistymisen eduista ja haitoista Yhteenveto teemaryhmien arvioista Yhdistymisestä aiheutuvat kertaluonteiset kustannukset ja yhdistymisavustus Johtopäätökset Yhdistymisselvitys ja kuntajakolain mukaisen kuntaliitosprosessin käynnistäminen Johtopäätökset 47 Liitteet 48 3

4 Selvityksen tausta Selvityksen tavoitteena on ollut selvittää Helsingin ja Vantaan kaupunkien mahdollisen yhdistymisen edut ja haitat. Helsingin ja Vantaan kaupunkien vuonna 2009 tekemät päätökset selvitystyön käynnistämisestä ovat liitteinä. Vantaan kaupunginvaltuusto päätti, ettei se käynnistä kuntajakolain mukaista kuntaliitosselvitystä Vantaan lakkauttamiseksi tai kaupungin liittämiseksi toiseen kuntaan. Vantaan ehto mukana ololle on ollut, että samanaikaisesti selvitetään Helsingin seudun kaksiportaisen seutuhallintomallin edut ja haitat. Helsingin kaupunginhallitus edellytti päätöksessään, että Helsinki-Vantaa-selvityksen pohjalta voidaan arvioida ja päättää, onko tarpeellista käynnistää kuntaliitokseen tähtäävän prosessin valmistelu. Valtiovarainministeriö myönsi kaupungeille kuntien yhdistymisen selvitystyöhön varatuista määrärahoista esiselvitysavustuksen. KOLMIVAIHEINEN SELVITYSTYÖ Selvitystyön ensimmäisessä vaiheessa määriteltiin yhteistyössä selvitystyön sisällöllinen laajuus sekä kaupunkien yhdistymisen etujen ja haittojen arviointia varten valittavat tarkastelukohteet ja näkökulmat. Toisessa vaiheessa tuotettiin mahdollisen yhdistämisen etuja ja haittoja koskeva selvitys teemaryhmissä. Kaksivaiheisen valmistelun tulokset koottiin kolmannessa vaiheessa Helsinki-Vantaa-selvitykseksi. Toimintaympäristötyöryhmä tuotti laajan tilastollisen pohja-aineiston teemaryhmien käytettäväksi. Toimintaympäristön nykytilan kuvaus ja kehitys -raportti valmistui huhtikuussa

5 TEEMARYHMÄT Selvitystyötä tehtiin seitsemässä teemaryhmässä virkatyönä. Teemaryhmissä oli yhtä monta jäsentä molemmista kaupungeista ja puheenjohtajuudet jaettiin kaupunkien kesken. Teemaryhmien teemat: 1. Demokratia (asukasvaikuttaminen, päätöksenteko, organisaatiorakenne) 2. Sosiaali- ja terveyspalvelut 3. Sivistystoimen palvelut (varhaiskasvatus, opetus, liikunta, kulttuuri, vapaa-aika) 4. Maankäyttö, asuminen, liikenne ja ympäristö 5. Kuntatalous, konsernihallinto ja tukipalvelut (tilahallinta, taloushallinto, tietohallinto, hankinta, energia) 6. Henkilöstö (henkilöstörakenne, eläköityminen, palkkausjärjestelmät, hyvinvointi, saatavuus) 7. Kilpailukyky (elinkeinopolitiikka, markkinointi, tapahtumat) Teemaryhmät arvioivat kaupunkien mahdollisen yhdistämisen edut ja haitat seuraavien näkökulmien ja kriteerien avulla: hallinnon tehostuminen johtamisjärjestelmät ja -kulttuuri kustannustehokkuus palvelujen saatavuus, palveluverkko palvelutaso ja -tarpeet sekä palvelurakenteet palvelujen tuotantomalli henkilöstön saatavuus ruotsinkieliset palvelut kilpailukyky ympäristövaikutukset segregaatio ja sosiaalinen eheys (mukaan lukien maahanmuuttajakysymykset) asukasvaikuttaminen asukas- ja asiakasnäkökulmat seutunäkökulma. Teemaryhmien työt valmistuivat elokuun ja syyskuun 2010 loppuun mennessä. Kuntatalousteemaan pyydettiin teemaryhmiltä lisäselvityksiä, joiden pohjalta kuntatalousryhmä sai raporttinsa valmiiksi joulukuun alussa. SELVITYSTYÖN OHJAUS JA SEURANTA Seurantaryhmä vastasi ja ohjasi selvitystyön tekemistä. Ryhmässä oli kahdeksan luottamushenkilöä kummastakin kaupungista. Seurantaryhmän puheenjohtajana toimi Vantaan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tapani Mäkinen ja varapuheenjohtajana Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Otto Lehtipuu. Ohjausryhmä ohjasi ja seurasi selvityksen toteutusta. Ryhmän puheenjohtajana toimi Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen ja varapuheenjohtajana Vantaan kaupunginjohtaja Juhani Paajanen. Selvityksen sihteeristö on osallistunut ohjausja seurantaryhmän työskentelyyn. YHTEISTYÖ HENKILÖSTÖN KANSSA Selvitystyötä varten nimettiin molemmista kaupungeista pääsopijajärjestöjen edustajista ja kaupunkien edustajista koostuva ryhmä (yhteistyöryhmä), joka toimi yhteistyössä ohjausryhmän kanssa. Yhteistoiminnassa noudatettiin kaupunkien yhteistoimintamenettelyä. Selvitystyön etenemisestä ja tuloksista tiedotettiin myös pääkaupunkiseudun henkilöstöseurantaryhmälle. VIESTINTÄ Selvitystyölle laadittiin erillinen viestintäsuunnitelma. Viestintä koski ulkoista tiedottamista erityisesti kuntalaisille ja sidosryhmille. Selvityksen etenemisestä tiedotettiin seudun kuntien yhteisillä verkkosivuilla. Kaikki selvitystyössä tuotettu aineisto on julkaistu -portaalissa. Kaupungit noudattivat omia viestintäperiaatteitaan viestinnässä luottamushenkilöille ja henkilöstölle. Lisäksi molemmille valtuustoille järjestettiin yhteinen informaatiotilaisuus 4. marraskuuta 2010 Vantaalla. 5

6 Helsingin ja Vantaan toimintaympäristön nykytila ja kehitys VANTAAN VÄESTÖ NUOREMPAA KUIN HELSINGISSÄ Helsingissä asui henkilöä vuoden 2010 alussa. Helsingin väkiluku on kasvanut 2000-luvulla 0,6 prosenttia vuodessa. Vuonna 2009 laaditun väestöennusteen mukaan väestönkasvu jatkuu 0,7 prosentin eli noin hengen vuosivauhdilla. Helsingin väestörakenne poikkeaa koko maan väestöstä erityisesti siten, että nuorten aikuisten osuus on korkeampi. Sen sijaan alle 18-vuotiaiden osuus on matalampi ja myös eläkeikäisiä on hieman vähemmän kuin koko maassa keskimäärin. Vuoden 2010 alussa Vantaalla asui henkilöä. Vantaan väkiluku on kasvanut 2000-luvulla 1,2 prosenttia vuodessa. Väestön kasvun ennustetaan jatkuvan noin prosentin eli hengen vuosivauhdilla. Vantaan väestö on nuorempaa kuin Helsingin ja koko maan väestö. Pienten lasten ja vuotiaiden osuus on korkeampi kuin koko Suomessa. Eläkeiän saavuttaneiden osuus väestöstä on Vantaalla matalampi kuin koko maassa. Vantaalla väkiluvun nousuun vaikuttaa enemmän luonnollinen väestönkasvu kuin Helsingissä. Maahanmuuton osuus vuosittaisesta nettomuutosta on kasvanut molemmissa kaupungeissa, mutta Helsingissä lisääntyvä maahanmuutto on merkittävämpi väkilukua kasvattava tekijä. Sen lisäksi että molemmissa kaupungeissa kaupungin rajat ylittävä muuttoliike on vilkasta, Helsingissä tehdään vuosittain vajaat kaupungin sisäistä muuttoa ja vastaavasti Vantaalla reilut sisäistä muuttoa. HELSINGISSÄ ULKOMAALAISVÄESTÖN OSUUS SUUREMPI KUIN VANTAALLA Helsingin ja Vantaan ulkomaalaisväestön määrä kasvoi nopeasti 1990-luvulta lähtien. Vuoteen 2010 mennessä Helsingissä vieraskielisten määrä oli kohonnut ja Vantaalla henkilöön. Ennusteen mukaan vieraskielisen väestön määrä kasvaa vuoteen 2020 mennessä hengellä Helsingissä ja hengellä Vantaalla. HELSINGISSÄ ENEMMÄN ELÄKEIKÄISIÄ JA YKSINASUVIA KUIN VANTAALLA Helsingin demografinen eli väestöllinen huoltosuhde on nyt ja tulevaisuudessa edullisempi kuin Vantaalla, koska Helsingissä lasten osuus on selvästi pienempi kuin Vantaalla. Sen sijaan Helsingin suuremman eläkeikäisten osuuden vuoksi Vantaan vanhushuoltosuhde on Helsinkiä edullisempi. Vantaan vanhushuoltosuhde heikkenee kuitenkin nopeammin kuin HELSINGIN JA VANTAAN VÄESTÖ ÄIDINKIELEN MUKAAN VUONNA 2010, % 6,0 % HELSINKI 10,2 % Suomenkieliset Ruotsinkieliset Vieraskieliset 83,8 % 9,1 % VANTAA 2,9 % 88,0 % [ Kuva 1.] Lähde: Tilastokeskus Helsingin, koska Vantaalla vanhusväestön osuuden ennustetaan kasvavan nopeammin kuin Helsingissä. Helsingissä yksin asuminen on selvästi yleisempää kuin Vantaalla, missä puolestaan lapsettomat pariskunnat ovat hieman yleisempiä kuin Helsingissä. Vantaan asuntokunnista on lapsiperheitä suurempi osa kuin Helsingissä. Vantaalaisissa perheissä lasten määrä on hieman suurempi kuin Helsingissä. Helsingissä neljäsosa lapsista asuu yksinhuoltajaperheissä, Vantaalla viidesosa. Helsinkiläisten tulonsaajien keskitulot olivat vuonna 2008 lähes euroa tulonsaajaa kohden kun ne Vantaalla olivat noin euroa. Helsingin korkeammista keskituloista huolimatta kaupungissa on enemmän sekä vähän ansaitsevia tulonsaajia että pienituloisissa perheissä asuvia lapsia kuin Vantaalla. Molemmissa kaupungeissa pienituloisuus on suhteellisesti vähentynyt viime vuosina, mutta sen sijaan pienituloisissa perheissä asuvien lasten osuus on lisääntynyt. Vantaalla eri alueiden väliset tuloerot ovat huomattavasti pienemmät kuin Helsingissä. HELSINGISSÄ JA VANTAALLA VALTAOSA KESKIMÄÄRÄISTÄ MATALAMMAN TULOTASON ALUEITA Seuraavan sivun karttakuvasta käy ilmi pääkaupunkiseudun tilastoalueiden tulotaso vuonna 2008 sekä aluekohtaisen keskitulon muutos vuodesta 2001 vuoteen Alueet on luokiteltu molempien tekijöiden perusteella kahteen ryhmään siten, että tulotason kohdalla jakajana toimii alueittaisten keskitulojen mediaani ( ) ja tulotason muutoksessa jakajana on alueittaisen muutoksen mediaani (9,1 %). Näin tilastoalueet ryhmittyvät karttakuvaan neljään eri luokkaan. 6

7 ALUEELLISEN KESKITULON MUUTOS, Keskimääräistä korkeampi tulotaso 2008, keskimääräistä hitaampi tulotason kasvu Keskimääräistä korkeampi tulotaso 2008, keskimääräistä nopeampi tulotason kasvu Keskimääräistä matalampi tulotaso 2008, keskimääräistä hitaampi tulotason kasvu Keskimääräistä matalampi tulotaso 2008, keskimääräistä nopeampi tulotason kasvu M tulo 08: M muutos: 9,1 % + + ( 70 ) + ( 49 ) + ( 54 ) ( 75 ) Ei tietoa ( 39 ) Helsingissä ja Vantaalla noin 2/3 alueista sijoittuu keskimääräistä matalamman tulotason ryhmään. Keskimääräistä matalamman tulotason alueet ovat tyypillisesti kerrostalovaltaisia alueita pääkaupunkiseudun esikaupunkivyöhykkeellä. Keskimääräistä korkeamman tulotason alueina puolestaan erottuvat erityisesti pientalovaltaiset alueet ja Helsingin eteläisen kantakaupungin asuinalueet. Keskimääräistä voimakkaamman tulotason kasvun alueita ovat olleet erityisesti Helsingin kantakaupungin asuinalueet sekä toisaalta esikaupunkivyöhykkeen pientalovaltaiset alueet, joille on rakennettu uusia pientaloasuntoja. Hitaamman tulotason kasvun alueita puolestaan ovat olleet etenkin esikaupunkivyöhykkeen kerrostalovaltaiset alueet, joilla väestö alkaa ikääntyä sekä alueet, joiden keskitulot ovat jo ennestään olleet korkealla tasolla. Helsingissä ja Vantaalla Martinlaakson radan varren alueet sijoittuvat sekä tulotasossa että tulotason kasvussa alempaan ryhmään. Toisaalta Helsingin kantakaupungissa, varsinkin monilla alempaan tuloryhmään kuuluvilla alueilla tulotason kasvu on ollut keskimääräistä nopeampaa. Vantaalla nopea kasvu näyttäisi selittyvän alueiden asuntotuotannolla. 7

8 2. HELSINGIN JA VANTAAN TOIMINTAYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA KEHITYS KESKIMÄÄRÄINEN KUNNALLISVEROKERTYMÄ TULONSAAJAA KOHDEN ALUEITTAIN VUONNA 2008 /tulonsaaja ( 44 ) ( 31 ) ( 37 ) ( 49 ) Kartta esittää postinumeroalueittain keskimääräisen tulonsaajaa kohden lasketun kunnallisverokertymän pääkaupunkiseudulla vuonna Kärkialueiden joukko, tässä tarkastelussa 30 kärkialuetta kaikkiaan 165 alueesta pääkaupunkiseudulla, sisältää 14 aluetta Helsingistä ja yhden alueen Vantaalta. Helsingissä suurimmat keskimääräiset tulonsaajaa kohden lasketut kunnallisverokertymät olivat vuonna 2008 Kuusisaaressa ja Lehtisaaressa (yksi alue), Tammisalossa ja Itäsalmessa. Vantaalta 30 korkeimman kunnallisverokertymän omaavien alueiden joukkoon nousee Ylästö. 8

9 KUNNALLISVEROKERTYMÄ POSTINUMEROALUEITTAIN VUONNA ( 47 ) ( 34 ) ( 42 ) ( 38 ) Kunnallisverokertymän kokonaismäärään vaikuttaa tulotason ja siitä seuraavan keskimääräisen tulonsaajaa kohden lasketun kunnallisverokertymän ohella alueen tulonsaajien lukumäärä. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna alueiden järjestys on olennaisesti erilainen verrattuna keskimääräiseen tulonsaajaa kohden laskettuun kunnallisverokertymään (edellä). Suurimmat kunnallisverokertymät syntyvät Helsingin kantakaupungissa sijaitsevien Etu- Töölön ja Kallion ohella Lauttasaaressa, Etelä- Vuosaaressa, Matinkylässä, Tikkurilassa ja Kontulassa. 30 kärkialueen joukossa on 17 aluetta Helsingistä ja 5 aluetta Vantaalta. Pienemmän väestömäärän alueilla, jotka ovat usein pientaloalueita, korkea keskimääräinen tulonsaajaa kohden laskettu kunnallisverokertymä ei välttämättä nosta aluetta tiiviimmin rakennettujen suuremman väestömäärän alueiden ohi. Huomattakoon, että osa kärkialueista on seka-alueita, joihin sisältyy eri tehokkuuksilla rakennettuja osia. Helsinkiläiset ja vantaalaiset ovat hyvinvoivia muihin eurooppalaisiin verrattuna. Silti jotkut lapset ja nuoret ovat syrjäytymisvaarassa. Helsinki-Vantaa-selvityksessä sosiaalisen kestävyyden toteutumista seurattiin sitä ilmentävillä indikaattoreilla: väestön koulutustasolla, koulutuksen ulkopuolelle jääneillä vuotiailla ja kodin ulkopuolelle sijoitetuilla alle 18-vuotiailla. 9

10 2. HELSINGIN JA VANTAAN TOIMINTAYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA KEHITYS HELSINGISSÄ KORKEAKOULU- TUTKINNON SUORITTANEITA ENEMMÄN KUIN VANTAALLA Helsingin ja Vantaan koulutustaso on korkea. Perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneiden osuus työikäisistä on Helsingissä ja Vantaalla sama kuin koko maassa. Helsingissä korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus on kuitenkin suurempi kuin Vantaalla. Helsingissä ja Vantaalla nuorten perusasteen jälkeisen koulutuksen ulkopuolelle jääminen on yleisempää kuin koko maassa. Molemmissa kaupungeissa koulutuksen ulkopuolelle jääneiden nuorten miesten osuus on lähes 20 prosenttia, joka on selvästi suurempi kuin naisten vastaava osuus. Helsingissä ja Vantaalla on monipuolinen ja runsas koulutustarjonta. Kaupunkien nuoret joutuvat kuitenkin kilpailemaan muualta tulevien kanssa opiskelupaikoista, mikä voi lisätä koulutuksen ulkopuolelle jäämistä. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten osuus on Helsingissä korkeampi ja Vantaalla samaa tasoa kuin koko maassa. KESKIASTEEN AMMATILLISEN TUTKINNON SUORITTANEIDEN OSUUS TYÖVOIMASTA TILASTOALUEITTAIN Keskiasteen Keskiasteen ammatillinen % ammatillinen % 33-46,2 (26) 26-32, ,2 (42) ( 26 ) 19-25, ,9 (26) ( 42 ) 19 25,9 ( 26 ) 5-18,9 (27) 5 18,9 ( 27 ) Vantaa Espoo Helsinki Kauniainen Helsingin kaupunki, Kaupunkimittausosasto 074/2009, Aineistot: Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan mittausosastot 10

11 VANTAALAISTEN ELINAJANODOTE HELSINKILÄISIÄ PIDEMPI Aikuisten terveyskäyttäytymiskyselyn perusteella helsinkiläisten ja vantaalaisten aikuisten ruokatottumukset ovat koko maata terveellisemmät. Niukasti kasviksia käyttää noin 30 prosenttia miehistä ja vajaa 20 prosenttia naisista. Vantaalla miehet ja naiset ovat kuitenkin selvästi koko maata yleisemmin ylipainoisia (painoindeksi yli 30). Myös helsinkiläiset miehet ovat hieman useammin ylipainoisia kuin miehet maassamme keskimäärin. Sen sijaan helsinkiläisten naisten keskuudessa lihavuus on koko maata harvinaisempaa. Lihavuuden yleisyyttä selittää ainakin osittain helsinkiläisten ja vantaalaisten muuta maata laiskempi liikunnan harrastaminen. Aikuisväestön humalahakuinen päihteiden käyttö on Vantaalla ja erityisesti Helsingissä selvästi koko maata yleisempää sekä miehillä että naisilla. Miehet käyttävät yleisemmin alkoholia humalahakuisesti kuin naiset. Myös päivittäin tupakoivien aikuisten osuus on Helsingissä ja Vantaalla koko maata korkeampi. Koulutustasolla on selvä yhteys väestön elintapoihin. Matala koulutustaso vähentää kasvisten osuutta ruokavaliossa, lisää lihavuutta, humalahakuista alkoholinkäyttöä ja päivittäistä tupakointia. Vuosien tietojen perusteella helsinkiläisen vastasyntyneen elinajanodote on 77,8 vuotta, miehillä 73,9 vuotta ja naisilla 81,1 vuotta. Vantaalaisen vastasyntyneen elinajanodote on 78,4 vuotta, miehillä 75,4 vuotta ja naisilla 81,2 vuotta. Helsinkiläisillä on menetettyjä elinvuosia koko maan tasoon selvästi enemmän. Vantaalla menetettyjen elinvuosien määrä jää koko maan tason alapuolelle. Helsinki menettää alkoholikuolemissa miesten elinvuosia selvästi koko maata enemmän. Vantaalla alkoholikuolemien takia menetetyt miesten elinvuodet jäävät koko maan tasoa vähäisemmiksi, mutta naisten alkoholikuolemissa menetettyjen elinvuosien taso ylittää koko maan tason niukasti. Verenkiertoelinten sairauksien aiheuttamissa kuolemissa menetetyt elinvuodet ylittävät Helsingissä koko maan tason, Vantaalla jäävät sen alapuolelle. Helsinki menettää elinvuosia itsemurhien vuoksi koko maan tasoa enemmän, Vantaa vähemmän. Helsingin ja Vantaan aikuiset miehet kokevat oman terveydentilansa hieman heikommaksi kuin naiset. Korkeasti koulutetut arvioivat terveydentilansa olevan keskiarvoa parempi, kun taas matalan koulutustason omaavat kokevat terveydentilansa keskiarvoa heikommaksi. Kelan sairastavuusindeksin mukaan helsinkiläiset ja vantaalaiset ovat koko maan väestöä terveempiä ja ovat olleet sitä pitkään. Myös kansantauteja on Helsingissä selvästi ja Vantaalla hieman koko maan tasoa vähemmän. Helsinkiläisillä on koko maata hiukan enemmän psykooseja, mutta ero on viime vuosina kaventunut. Vantaalla on puolestaan koko maan tasoa enemmän verenpainetautia ja diabetesta. VANTAALLA KÄYTETÄÄN ENEMMÄN PERUSTERVEYDENHUOLLON AVOHOIDON PALVELUJA Perusterveydenhuollon avohoidon lääkäripalvelun peittävyys eli potilaiden osuus väestöstä oli vuonna 2008 Vantaalla 51 prosenttia, Helsingissä 47 prosenttia ja koko maassa yhteensä 61 prosenttia. Viime vuosina peittävyys on Helsingissä hiukan alentunut, Vantaalla pysynyt likimain samana. Perusterveydenhuollon käyntejä potilasta kohden oli Vantaalla 2,9, Helsingissä 2,5 ja koko maassa 2,7. Helsingissä yksityislääkärin palkkioista sai korvauksia eli yksityislääkärin vastaanotolla kävi vähintään kerran vuoden aikana 35 prosenttia väestöstä. Vantaalla yksityislääkäriä käytti 36 prosenttia väestöstä vuonna Sekä Vantaalla että Helsingissä yksityislääkäreiden käyttö on yleisempää kuin koko maassa keskimäärin. Yksityislääkärikäynneistä valtaosa oli käyntejä erikoislääkärillä. Kaupunkipalvelututkimuksen vastausten mukaan helsinkiläisistä ja vantaalaisista noin viidennes oli käyttänyt vuoden aikana vain yksityislääkärin palveluita. Pelkästään kunnallisten avoterveyspalveluiden käyttäjiä oli hieman enemmän. Noin puolet kyselyyn vastanneista käytti Helsingissä molempia palvelumuotoja, Vantaalla osuus oli kolmannes. Kunnallisen ja yksityisen lääkäripalvelun rinnakkaiskäyttö on Helsingissä lisääntynyt ja Vantaalla pysynyt ennallaan. MOLEMMISSA KAUPUNGEISSA SYRJÄYTYMISVAARASSA LAPSET JA NUORET Helsingissä lastensuojelun asiakkaina oli 7,4 prosenttia ja Vantaalla 8,9 prosenttia vuotiais ta lapsista ja nuorista vuonna Lastensuojelun avohuollon asiakkaiden lukumäärä on molemmissa kaupungeissa viime vuosina kasvanut. Lastensuojelun tarpeen taustalla oli yleisimmin joko lapsen oma käyttäytyminen tai lapsen kehitystä vaarantavat olosuhteet. Helsingissä sijoitetut lapset olivat harvemmin sijaishuollon laitoshuollossa kun Vantaalla. Toisaalta Vantaalla laitoshuollossa oli keskimäärin 11

12 2. HELSINGIN JA VANTAAN TOIMINTAYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA KEHITYS vähemmän hoitovuorokausia asiakkaita kohti kuin Helsingissä. Helsingissä sijaishuollon laitoshuolto järjestettiin ostopalveluna harvemmin kuin Vantaalla. Helsinkiläisistä toimeentulotukea sai 8,2 prosenttia ja vantaalaisista tasan 8 prosenttia vuonna Saajien määrä väheni molemmissa kaupungeissa melko tasaisesti viiden vuoden ajan. Vuonna 2008 lasku hidastui ja kääntyi nopeaan kasvuun TOIMEENTULOTUEN SAAJIEN MÄÄRÄ KASVUSSA MOLEMMISSA KAUPUNGEISSA Toimeentulotuen saajat olivat sekä Helsingissä että Vantaalla yleisimmin yksinasuvia ja heidän joukossaan oli miehiä enemmän kuin naisia. Pitkäaikaiseen (10 12 kuukautta kalenterivuodessa) toimeentulotukeen joutui turvautumaan yli kolmannes tukea saavista kotitalouksista. Myös nuorten osuus tuen saajista oli samaa suuruusluokkaa, noin viidennes tuensaajatalouksista. Erot Helsingin ja Vantaan välillä toimeentulotuen saajissa perhetyypeittäin heijastavat eroja Helsingin ja Vantaan perherakenteessa. Vantaalla perheiden osuus sekä toimeentulotuen saajista että väestöstä on suurempi kuin Helsingissä. Helsingissä taas on suhteellisesti enemmän yksinasuvia, mikä myös näkyy heidän osuudessaan toimeentulotuen saajista. VANHUSPALVELUISSA EROJA KAUPUNKIEN VÄLILLÄ Vuoden 2008 lopussa valtaosa Helsingin ja Vantaan vanhuksista asui kotona, vantaalaiset hieman helsinkiläisiä useammin. Ikääntyneistä runsaat kymmenen prosenttia oli avopalvelujen piirissä ja lähes yhtä suuri osuus joutui turvautumaan ympärivuorokautiseen hoitoon. Avopalvelujen ja ympärivuorokautisen hoidon piirissä olevien osuudet ikääntyneestä väestöstä ovat Helsingissä pysyneet suhteellisen muuttumattomina vuodesta 2004 vuoteen 2008, Vantaalla hieman laskeneet. VIERASKIELISTEN PÄIVÄHOITO- PALVELUJEN MÄÄRÄ KASVUSSA Päivähoitoikäisten määrä laski Helsingissä 2000-luvulla aina vuoteen 2008 asti, jolloin määrä lähti jälleen kasvuun. Määrää kasvatti nimenomaan muun kuin suomen- tai ruotsinkielisten päivähoitoikäisten määrän kasvu. Vuonna 2009 kolme neljästä Helsingin päivähoitoikäisestä puhui suomea äidinkielenään. Ruotsinkielisiä oli kuusi prosenttia ja muunkielisiä 16 prosenttia. Vantaalla päivähoitoikäisten määrä on ollut lievässä kasvussa. Myös Vantaalla kasvua selittää vieraskielisten lasten määrän ja osuuden voimakas kasvu. Vuonna 2009 Vantaan päivähoitoikäisistä 11 prosenttia oli muun kuin suomen- tai ruotsinkielinen. Vuoden 2009 alussa Helsingissä ja Vantaalla lähes 70 prosenttia päivähoitoikäisistä lapsista oli kunnan järjestämässä tai tukemassa päivähoidossa ja noin joka neljäs kodinhoidon tuella. Kunnan järjestämän päivähoidon suosio on viime vuosina ollut kasvussa. Kotihoidon tukea käytetään sen sijaan aiempaa vähemmän. HELSINGISSÄ ENEMMÄN YKSITYISIÄ KOULUJA KUIN VANTAALLA Helsingin peruskouluikäisten määrä nousi luvun alkupuolella, mutta lähti laskuun vuosikymmenen puolivälissä. Vuonna 2009 peruskouluikäisten määrä oli noin kymmenen prosenttia pienempi kuin vuosituhannen alussa. Peruskouluikäisten väheneminen johtui suomenkielisten ikäluokkien pienenemisestä, sillä ruotsinkielisten määrä kasvoi hieman ja muunkielisten määrä yli kaksinkertaistui. Vantaalla peruskouluikäisten määrä on 2000-luvulla ollut hienoisessa laskusuunnassa. Kielirakenteessa on kuitenkin tapahtunut tuntuva muutos, sillä Vantaalla pienenivät sekä suomen- että ruotsinkieliset ikäluokat, muunkielisten määrä sen sijaan lähes kaksinkertaistui. Helsinkiläislapsista 80 prosenttia kävi kunnallista peruskoulua. Alaluokilla osuus on 90 prosenttia, mutta yläluokkia käyvistä vain 63 prosenttia. Kolmannes yläasteikäisistä käy yksityistä peruskoulua. Peruskouluopetusta antavia oppilaitoksia on Helsingissä 158, näistä 131 on kaupungin ylläpitämiä. Kaupungin kouluista 23 on ruotsinkielisiä. Vantaan peruskoululaisista lähes kaikki olivat kunnallisessa perusopetuksessa. Vantaalla on yksi yksityinen koulu. Kunnan ylläpitämiä peruskouluja Vantaalla on 54, joista viisi on ruotsinkielistä. Helsingin ja Vantaan perusopetuksen erityispiirre on lisäopetuksen muuta maata runsaampi käyttö, jota paljolti selittää maahanmuuttajataustaisten suuri osuus. TOISEN ASTEEN KOULUTUS YLI KUNTARAJOJEN KASVAA MOLEMMISSA KAUPUNGEISSA Vuosina Helsingin lukioissa on ollut vuosittain keskimäärin aloituspaikkaa nuorille ja ammatillisessa peruskoulutuksessa noin aloituspaikkaa. Ensisijaisesti lukioon Helsinkiin hakeneita on ollut melko tasaisesti 12

13 1,2 jokaista aloituspaikkaa kohti 2000-luvun loppupuoliskolla. Vuoden 2009 kevään ja syksyn yhteishaussa Helsinkiin lukioon ensisijaisesti hakeneista 30 prosentin kotikunta oli muu kuin Helsinki. Ammatilliseen koulutukseen ensisijaisesti hakeneiden määrä aloituspaikkaa kohti on kasvanut Helsingissä paljon 2000-luvun lopulla, ja vuonna 2009 jokaista ammatillisen aloituspaikkaa kohti ensisijaisia hakijoita oli 1,8. Vuonna 2009 ammatillisen koulutuksen ensisijaisista hakijoista 39 prosenttia tuli Helsingin ulkopuolelta. Vantaan lukioissa on vuosina ollut noin aloituspaikkaa nuorille ja ammatillisessa peruskoulutuksessa noin aloituspaikkaa luvun loppupuolella ensisijaisesti lukioon Vantaalle hakeneita on ollut 1,1 aloituspaikkaa kohti. Vuoden 2009 kevään ja syksyn haussa Vantaalle lukioon ensisijaisesti hakeneista 22 prosenttia oli Vantaan ulkopuolelta. Ammatilliseen koulutukseen ensisijaisesti hakeneiden määrä aloituspaikkaa kohti on kasvanut myös Vantaalla nopeasti 2000-luvun lopulla. Vuonna 2009 jokaista ammatillisen aloituspaikkaa kohti ensisijaisia hakijoita oli 1,5. Ammatillisen koulutuksen ensisijaisista hakijoista 35 prosenttia tuli Vantaan ulkopuolelta vuonna Helsingin ja Vantaan toisen asteen koulutuksen yhtenä erityispiirteenä on koulutuksen erikoistuminen. Joukossa on useita erityistehtävän saaneita lukioita, jotka palvelevat koulutustarjonnallaan koko maata. Tilanne on sama myös ammatillisessa koulutuksessa. Tämä vaikuttaa osaltaan siihen, että opiskelijoita tulee runsaasti kuntarajojen ulkopuolelta. Kuntarajat ylittävien opiskelijavirtojen voi olettaa kasvavan, kun nuorten ikäluokan kasvu tulevaisuudessa painottuu Helsingin seudulla kehyskuntiin. Myös maahanmuuttajataustaisen väestön suuri osuus nuorisoikäluokissa ja osuuden kasvu tulevina vuosina asettaa haasteita toisen asteen koulutuspalveluille. Helsingin ja Vantaan nuorten toisen asteen koulutuksen erityispiirteenä voidaan pitää myös peruskoulun päättäneiden heikompaa pääsyä suoraan peruskoulusta tutkintoon johtavaan koulutukseen. Vuosina peruskoulun Helsingissä päättäneistä keskimäärin 12 prosenttia ja Vantaalla keskimäärin 11 prosenttia ei jatkanut peruskoulun päättövuonna tutkintoon johtavaan koulutukseen. Koko maassa vastaava osuus oli 7 prosenttia. Helsinkiläiset ja vantaalaiset nuoret osallistuvat koko maata vähemmän toisen asteen koulutukseen. Lukiokoulutukseen osallistuminen on vantaalaisilla nuorilla lähellä koko maan keskiarvoa, helsinkiläisillä selvästi yleisempää. Koko maahan verrattuna ammatilliseen koulutukseen osallistuminen on etenkin helsinkiläisillä nuorilla selvästi alhaisempi. HELSINKI KERROSTALO- VALTAISEMPI KUIN VANTAA Vuosina Helsinkiin rakennetusta uudesta tai vanhaa täydentävästä kerrosalasta vajaa puolet on tehty asuinrakennuksiin. Vantaalla osuus on noin 40 prosenttia. Vuonna 2009 molemmissa kaupungeissa valmistui vähemmän asuntoja kuin edellisvuosina ( ). Vantaalla asuntoja valmistui vuonna 2009 lähes puolet vähemmän kuin vuonna Rakentamisesta muun kuin asuinkerrosalan osuus onkin ollut parina viime vuotena aiempaa suurempi molemmissa kaupungeissa. Vuoden 2008 lopussa sekä Helsingin että Vantaan rakennuskannasta kuitenkin yli 60 prosenttia oli asuinkerrosalaa. Helsinki on kerrostalovaltaisempi kaupunki kuin Vantaa. Vantaalla asunnot jakautuivat kerros- ja pientaloihin Helsinkiä tasaisemmin vaikkakin myös siellä kerrostaloasuntoja oli reilusti yli puolet kaikista asunnoista. Helsinkiläisistä asuntokunnista 85 prosenttia ja vantaalaisista asuntokunnista 61 prosenttia asuu kerrostaloasunnossa. Helsingissä tilanne on pysynyt samanlaisena viimeisten viiden vuoden ajan, mutta Vantaalla erillisissä pientaloasunnoissa asuminen on hieman lisääntynyt kerrostaloasumisen kustannuksella. Kerrostaloasuminen on yleisintä alle 35-vuotiailla, mutta molemmissa kaupungeissa kaikkien ikäryhmien enemmistö asuu kerrostaloissa. Helsingissä vuokra- ja omistusasuntojen osuus asunnoista oli vuonna 2008 yhtä suuri, molempien 45 prosenttia. Vantaalla omistusasuntoja oli lähes 60 prosenttia ja vuokra-asuntoja 34 prosenttia. Kaupungin omistamien vuokra-asuntojen osuus koko asuntokannasta oli Helsingissä 15 ja Vantaalla 10 prosenttia. 13

14 2. HELSINGIN JA VANTAAN TOIMINTAYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA KEHITYS AHTAASTI ASUVAT ASUNTOKUNNAT ASUNTOKUNNAN KOON MUKAAN HELSINGISSÄ JA VANTAALLA henk. Helsinki Vantaa Asuntokunnan koko 6+henk. 5+henk. 4+henk. 3+henk. 2+henk. 0,0 20,0 40,0 60,0 80,0 100,0 Ahtaasti asuvia henkilöitä, % [ Kuva 2.] Lähde: Tilastokeskus Helsingin asuntokannasta reilusti yli puolet oli yksiöitä tai kaksioita. Vantaalla yksiöitä ja kaksioita oli noin kaksi viidennestä asuntokannasta. Ahtaasti asuvia (eli asunnossa, jossa on huoneita vähemmän kuin asukkaita) oli sekä Helsingissä että Vantaalla noin viidennes asukkaista, asuntokunnista noin joka kymmenes. Ahtaasti asuminen lisääntyi asuntokunnan koon kasvaessa: jo viiden hengen asuntokunnista Helsingissä enemmän kuin kaksi kolmasosaa ja Vantaalla enemmän kuin kaksi viidesosaa asui ahtaasti. [ Kuva 2. ] Helsingissä asuinrakentamisen painopiste vuosina on satamilta vapautuneilla alueilla sekä itäisten esikaupunkien täydennysrakentamisessa. Myöhemmin mm. Östersundomin, Kuninkaantammen, Koivusaaren ja Pasilan roolit korostuvat. Vantaalla kerrostalorakentamisen painopiste vuosina on Marja- Vantaalla, Aviapoliksessa ja pääradan varressa. Tämän jälkeen kaksi ensin mainittua korostuvat entisestään. Pientalorakentaminen painottuu ensin Leppäkorven Nikinmäen ja Ylästön alueil le ja myöhemmin Koillis-Vantaalle sekä Marja-Vantaalle ja Petikkoon. Suurin osa Helsingin työpaikkavarannosta sijaitsee projekti alueilla. Vantaan merkittävimmät työpaikkavarannot sijaitsevat Keski-Vantaalla, Marja-Vantaan alueella sekä Myllymäen, Piispankylän ja Hakkilan kaupunginosissa. HELSINGISSÄ JA VANTAALLA YLI 20 PROSENTTIA KOKO MAAN TYÖPAIKOISTA Helsingin ja Vantaan työpaikkamäärät kasvoivat nopeasti vuosina Vuoden 2009 aikana työpaikkamäärät laskivat Helsingissä 1,2 prosenttia ja Vantaalla 7,6 prosenttia. Helsingin seudun työpaikoista 55,3 prosenttia sijaitsee Helsingissä ja 13,7 prosenttia Vantaalla. Kaikista maamme työpaikoista 16,6 prosenttia oli Helsingissä ja 4,1 prosenttia Vantaalla. Sekä Helsingissä että Vantaalla työpaikat ovat pääosin yksityisellä palvelusektorilla. Helsingin työpaikkamäärä laski vielä vuoden 2010 kahden ensimmäisen neljänneksen aikana kääntyen kuitenkin kasvuun kolmannella vuosineljänneksellä. Vuoden 2010 kolmen ensimmäisen neljänneksen työpaikkakeskiarvo jäi kuitenkin, johtuen ensimmäisen vuosipuoliskon laskusta, samalle tasolle kuin vuotta aiemmin. Vantaalla työpaikkamäärä kääntyi kasvuun jo toisesta vuosineljänneksestä lähtien ja kolmen ensimmäisen vuosineljänneksen työpaikkakeskiarvo oli lähes viisi prosenttia korkeampi kuin vuotta aiemmin. Helsingin elinkeinorakenteessa mikään päätoimiala ei nouse hallitsevaan asemaan. Merkittävimmät toimialat ovat terveys- ja sosiaalipalvelut, tukku- ja vähittäiskauppa, informaatio ja viestintä 14

15 TYÖLLINEN TYÖVOIMA HELSINGISSÄ JA VANTAALLA VUOSINA JA 2010 ( 1 3 -VUOSINELJÄNNEKSET ) Vuosi Helsinki Vantaa (1 3/4) [ Taulukko 1.] Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus sekä ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta. Vantaalla elinkeinorakennetta hallitsevat kauppa, kuljetus ja varastointi sekä teollisuus. Kummankin kaupungin elinkeinorakenne on palveluvaltainen, Helsingissä selvemmin kuin Vantaalla. Kaupunkien palvelurakenteen ero on suuri julkisissa palveluissa ja jalostuksessa. Helsingissä julkisten palvelujen osuus on suurempi kuin Vantaalla. Vantaalla taas jalostuksen osuus on selvästi korkeampi kuin Helsingissä. TYÖLLISYYSKEHITYS MOLEMMISSA KAUPUNGEISSA SUOTUISA PITKÄLLÄ AIKAVÄLILLÄ Vuosina työllisyyskehitys on ollut Helsingissä varsin suotuisa; työllisten määrä kasvoi kymmenellä prosentilla. Myös Vantaalla työllisyys kasvoi vuosina , mutta kääntyi loivaan laskuun vuonna Helsingissä taantuma ei näkynyt vielä työllisten määrässä vuoden 2009 keskiarvossa, mutta Vantaalla työllisten määrä vähentyi vuoden takaisesta yhdeksällä prosentilla. Helsingin työllisten määrä kääntyi laskuun vuoden 2009 viimeisellä neljänneksellä ja pudotus jatkui vuoden 2010 alkupuoliskolla sekä kolmannella neljänneksellä. Heinä-syyskuussa 2010 työllisiä oli Helsingissä reilut kaksi prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin. Vantaalla työllisyyskehitys on seurannut herkemmin vientiin liittyvien alojen muutoksia ja työllisten määrän muutokset ovat Helsinkiä voimakkaampia. Työllisten määrä kääntyi Vantaalla kasvuun vuoden 2010 toiselle neljänneksellä ja kolmannella neljänneksellä kasvua kertyi 11 prosenttia vuoden takaisesta. [ Taulukko 1. ] Maahanmuuttajien osuus työvoimasta kasvaa vuosi vuodelta. Ulkomaalaistaustaisten osuus työvoimasta oli vuoden 2008 alussa Helsingissä yhdeksän ja Vantaalla kahdeksan prosenttia. Ulkomaalaistaustaisten työikäisten määrä on kasvanut molemmissa kaupungeissa kolmen vuoden aikana, Helsingissä 27 prosentilla ja Vantaalla 30 prosentilla. NUORTEN TYÖTTÖMYYS LISÄÄNTYNYT MOLEMMISSA KAUPUNGEISSA Sekä Helsingissä että Vantaalla vuodesta 2004 jatkunut työttömyyden voimakas lasku pysähtyi vuoden 2007 lopussa ja työttömyys kääntyi nousuun. Vuoden 2009 lopussa työttömiä oli Helsingissä 40 prosenttia ja Vantaalla 47 prosenttia enemmän kuin vuoden 2007 lopussa. Helsingin työttömyysaste oli 8,6 prosenttia ja Vantaan 9,3 prosenttia. Vuoden 2010 alussa työttömyys lisääntyi molemmissa kaupungeissa edelleen voimakkaasti. Kesällä työttömyyden kasvu rauhoittui ja syyskuussa 2010 työttömien määrä kääntyi hienoiseen laskuun; lähinnä kyse oli tuolloin määräaikaisten lomautusten päättymisistä. Lokakuussa työttömien määrä oli Helsingissä viisi ja Vantaalla kuusi prosenttia edellisvuoden lokakuuta pienempi [ Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilastot ]. Työttömyys on ulkomaalaistaustaisen väestön keskuudessa huomattavasti yleisempää kuin kantaväestön. Vuoden 2007 lopussa ulkomaalaistaustaisten työttömyysaste oli Helsingissä 15,9 prosenttia ja Vantaalla 18,1 prosenttia. Työttömyys on koetellut eri ikäryhmiä eri tavalla. Alle 25-vuotiaiden työttömyys lähes kaksinkertaistui Helsingissä ja kaksinkertaistui Vantaalla. [ Lähde: Tilastokeskus ] 15

16 2. HELSINGIN JA VANTAAN TOIMINTAYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA KEHITYS TYÖTTÖMÄT JA TYÖTTÖMYYSASTE (%) HELSINGISSÄ JA VANTAALLA VUOSINA SEKÄ VUODEN 2010 TAMMI LOKAKUU Työttömät Työttömyysaste, % Vuosi Helsinki Vantaa Helsinki Vantaa ,4 8, ,1 8, ,3 7, ,8 6, ,0 6, ,6 8, (tammi loka) ,1 8,8 [ Taulukko 2.] Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö PITKÄAIKAISTYÖTTÖMYYS KASVANUT MOLEMMISSA KAUPUNGEISSA Yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleiden määrä aleni Helsingissä varsin voimakkaasti vuodesta 2006 aina vuoden 2009 kesään saakka. Lokakuussa määrä alkoi kuitenkin jälleen kasvaa ja vuoden 2009 lopussa pitkäaikaistyöttömiä oli Helsingissä 17 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Vantaalla pitkäaikaistyöttömien määrä on kasvanut Helsinkiä maltillisemmin ja vuoden 2009 lopussa lisäystä oli seitsemän prosenttia vuoden takaiseen. Pitkäaikaistyöttömyys lisääntyi sekä Helsingissä että Vantaalla vauhdilla vuoden 2010 aikana. Lokakuussa 2010 pitkäaikaistyöttömien määrä Helsingissä oli 52 ja Vantaalla 41 prosenttia suurempi kuin vuotta aiemmin. [ Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriön työvälitystilastot ]. MOLEMMAT KAUPUNGIT TYÖPAIKKOJEN SUHTEEN OMAVARAISIA Yleisesti työvoiman riittävyyteen vaikuttaa väestön ikärakenteen muutos. Ikärakenne on muuttunut Helsingissä ja Vantaalla siten, että työelämään siirtyvät ikäluokat ( vuotiaat) ovat hieman pienempiä kuin työelämästä poistuvat ikäluokat ( vuotiaat). Ennusteiden mukaan ikäryhmät liikkuvat jatkossa kohtalaisen lähellä toisiaan. Toinen työvoiman saatavuuteen vaikuttava asia on muuttoliike. Molemmat kaupungit ovat saaneet voittoa työllisen työvoiman ( vuotiaat) muuttoliikkeestä. Lisäksi työvoiman saatavuuteen vaikuttaa kotipaikkakunnan ja työssäkäyntipaikkakunnan välinen työmatkaliikenne eli pendelöinti. Helsingin seudun työpaikoista 55 prosenttia sijaitsee Helsingissä ja noin 15 prosenttia Vantaalla. Sekä Helsinki että Vantaa ovat työpaikkojen suhteen omavaraisia eli työpaikkaomavaraisuus on molemmissa kaupungeissa yli sata prosenttia. Molemmat kaupungit saavatkin pendelöinnin kautta työpaikkoihinsa työntekijöitä muista kunnista. Helsinki sai pendelöinnin kautta nettomääräisesti lähes ja Vantaakin lähes työntekijää. LIIKENNEMÄÄRÄT KASVUSSA MOLEMMISSA KAUPUNGEISSA HELSINGIN KESKUSTAA LUKUUN OTTAMATTA Liikennemäärät ovat Helsingissä ja Vantaalla kasvaneet jatkuvasti väestökasvun myötä lukuun ottamatta Helsingin keskustaa, jossa liikennemäärä on pysynyt lähes ennallaan. Päästöjen puhdistumisesta huolimatta liikenteen vaikutus kaupunkien ilmanlaatuun on edelleen suurin. Helsingissä liikenne aiheuttaa kasvihuonepäästöistä viidenneksen, Vantaalla kolmanneksen. Helsingin esikaupunkialueella kuntalaiset kulkevat jalan tai pyörällä 33 prosenttia matkoista ja suunta on kasvava. Vantaalla kuntalaiset kulkevat jalan tai pyörällä noin 30 prosenttia matkoista, mutta suunta on laskeva erityisesti pyöräilyssä. Henkilöautolla tehdään Helsingin esikaupunkialueella 35 prosenttia matkoista ja suunta on lievästi laskeva. Henkilöautomatkoja on Vantaalla 49 prosenttia ja niiden määrä on kasvava. Helsingin esikaupunkialueella joukkoliikenteen osuus alueen sisäisistä matkoista on 35 prosenttia. Vantaalla joukkoliikenteen osuus alueen sisäisistä matkoista on 20 prosenttia. 16

17 ÄÄNESTYSAKTIIVISUUS KUNNALLISVAALEISSA VUOSINA % Koko maa Helsinki Vantaa [ Kuva 3.] Lähde: Pääkaupunkiseudun demokratiaindikaattorit. Käsikirja KUNTADEMOKRATIASSA EI SUURIA EROJA Helsingin ja Vantaan välillä ei ole nähtävillä suuria eroja kuntademokratiassa pääkaupunkiseudun demokratiaindikaattoreiden mukaan luvulla kaupunkien kehitys on ollut varsin samansuuntaista muun muassa äänestysaktiivisuuden eroissa sukupuolten välillä ja alueellisesti sekä kuntavaaliehdokkaiden ja valtuustopaikkojen välisissä suhteissa. Kuntalaisten kiinnostuneisuus oman kaupungin päätöksentekoa kohtaan sekä kokemukset tiedonsaannin riittävyydestä ovat olleet samansuuntaisia. Myöskään valtuutettujen itsensä kokemukset valtuustotyön edellytyksistä ja arviot seutuyhteistyön toimivuudesta eivät vaihtele merkittävästi kaupunkien välillä. Vantaalla valtuutetut kokivat tiedonsaantimahdollisuutensa paremmiksi, samoin seutuyhteistyön toimivuuden. Jokaista valtuutettua kohden oli Helsingissä ja Vantaalla äänioikeutettua. Demokratiaindikaattoreiden valossa Helsingin ja Vantaan kuntademokratiaan liittyvä ero on kuntavaalien äänestysaktiivisuudessa, joka on Vantaalla ollut viime vuosina Helsinkiä alhaisempi. Toisaalta sekä Helsingissä että varsinkin Vantaalla kuntavaalien äänestysaktiivisuus on kautta linjan ollut koko maata laimeampaa. 17

18 Kaupunkien mahdollisen yhdistymisen edut ja haitat Tähän lukuun on koottu teemaryhmien arviot kaupunkien mahdollisen yhdistymisen eduista ja haitoista. Teemaryhmien tarkastelutavat poikkeavat toisistaan joiltain osin ja loppuraportit ovat erilaisia rakenteellisesti. Tekstissä käytetään termiä yhdistynyt kaupunki Sosiaali- ja terveyspalvelut ja sivistystoimen palvelut 3.2. Sosiaalinen eheys 3.3. Kilpailukyky 3.4. Maankäyttö, asuminen, liikenne ja ympäristö 3.5. Henkilöstö 3.6. Kaupunkien strategiat ja johtaminen 3.7. Kuntatalous, konsernihallinto ja tukipalvelut 3.8. Kaupunkien mahdollisen yhdistymisen taloudelliset vaikutukset 3.9. Demokratia ja asukasvaikuttaminen Seutuyhteistyö Yhteenveto kaupunkien mahdollisen yhdistymisen eduista ja haitoista 3.1. Sosiaali- ja terveyspalvelut ja sivistystoimen palvelut { sosiaali- ja terveyspalvelut -ryhmän ja sivistystoimen palvelut -ryhmän arviot } Kaupunkien nykyiset organisaatiot ja palveluverkot poikkeavat toisistaan, mutta palvelujen kehittämislinjaukset vastaavat toisiaan lähes kaikissa palveluissa. Terveys- ja sosiaalitoimessa oman tuotannon osuus on suurempi Helsingissä kuin Vantaalla. Laitoshoidon määrä selittää kustannuseroja. Vantaa tuottaa peruspalvelut Helsinkiä halvemmalla. Sivistystoimessa yhdistyminen mahdollistaa useita etuja kuten kouluverkon uudet ratkaisut ja varhaiskasvatuksen kehittämisen. Yhdistyminen edellyttää palveluverkon uudelleentarkastelua ja arviointia kokonaisvaltaisesti. Uhkana on, että palvelut keskittyvät liikaa ja byrokratia lisääntyy. Jos palvelut järjestetään korkeamman palvelutason eli Helsingin mallin mukaan, kustannukset nousevat. NYKYTILA Helsingissä ja Vantaalla korostuvat metropolialueiden erityispiirteet: enemmän maahanmuuttajia, enemmän yksinäisiä ja asunnottomia. Helsingin väestö on noin kolme kertaa suurempi kuin Vantaan, mutta vuotiaita on vain kaksi kertaa enemmän ja 75-vuotiaita ja sitä vanhempia viisi kertaa enemmän. Organisoinnin suuret linjat poikkeavat toisistaan. Helsingissä sosiaali- ja terveystoimella on erilliset virastot. Vantaalla päivähoito sijoittuu sivistystoimeen ja Helsingissä on omaa erikoissairaanhoitoa. Palveluvalikkojen ja -tasojen vastaavuus vaihtelee. Oman tuotannon osuus on suurempi Helsingissä kuin Vantaalla. Laitoshoidon määrä selittää osin kustannuseroja. Vantaa tuottaa peruspalvelut Helsinkiä halvemmalla. 18

19 KAUPUNKIEN YHDISTYMISESTÄ OLISI SEURAAVIA ETUJA ASUKKAILLE Palveluverkkojen uudelleentarkastelun myötä palvelutaso yhtenäistyy. Isossa organisaatiossa on enemmän vaihtoehtoisia tapoja tuottaa palveluja. Kaupunkien yhdistyminen johtaa laajempaan yhtenäiseen palvelualueeseen, joka on etu palveluja järjestettäessä, palveluverkkoa kehitettäessä ja väestön muuttaessa alueen sisällä. Erityisesti pääkaupunkiseudun säteittäistä liikenneverkkoa voidaan hyödyntää paremmin. Asukkaiden valinnanvapaus lisääntyy ja toimintakäytännöt yhdenmukaistuvat. Toiminnan yhdistämisessä hyödynnetään parhaita toimintamalleja. Mahdollinen yhdistyminen edellyttää palveluverkon uudelleentarkastelua ja arviointia kokonaisvaltaisesti. Hyvänä puolena on se, että perinteisiä rakenteita voidaan muuttaa ennakkoluulottomasti. Toiminnallisia etuja saadaan, kun hallinnot yhdistetään ja keskitetään. Mikäli kaupunkien yhdistäminen toteutetaan nykyiset toimintatavat säilyttäen ja aina korkeimman palvelutason mukaan, palvelujen yhdenmukaistaminen monipuolistaa palveluvalikkoa ja lisää annettujen palvelujen määrää erityisesti Vantaalla. Monipuolistuminen lisää myös sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia. Helsinki tuottaa tällä hetkellä Vantaata enemmän sosiaali- ja terveyshuollon ei-lakisääteisiä palveluja. Myös lakisääteisten palvelujen peittävyydessä on eroja kaupunkien välillä. Sosiaali- ja terveystoimessa Helsingin palvelurakenne on pääsääntöisesti laitosvaltaisempi. Mahdollinen yhdistyminen tarkoittaa palvelurakenteiden yhdenmukaistamista pitkällä aikavälillä. Toisaalta rakenteiden yhdenmukaistamisen oletetaan jatkuvan ilman yhdistymistäkin, koska nykyiset kehittämislinjaukset ovat varsin samankaltaisia. Mahdollinen yhdistyminen tarjoaa nykyistä paremmat edellytykset palvelujen tarkoituksenmukaiselle järjestämiselle ja palvelujen piiriin hakeutumiselle erityisesti kaupunkien nykyisillä raja-alueilla. Nykyisten rajaseutujen palveluita kehitetään laajempina kokonaisuuksina. Toisaalta lainsäädäntö on muuttumassa terveydenhuollossa ja asiakkaan valinnanvapaus palveluissa mahdollisesti laajenee joka tapauksessa. Organisaation suuruus mahdollistaa eri tuotantomallien, yhteistyömuotojen ja joustavien monituottajamallien kehittämisen. Suunnittelu- ja kehittämisresurssit saadaan tehokkaaseen kokonaisvaltaiseen käyttöön. Erikoisosaamisen käyttö tehostuu ja erikoisyksiköiden perustaminen tulee mahdolliseksi. Asiakaslähtöisen palvelutarjonnan suunnittelu koko alueen asukkaiden tarpeisiin mahdollistuu. Esimerkiksi toisen asteen oppilaitosten palveluverkon ja aloituspaikkojen suunnitelmallisuus ja ennakointi paranevat, koska nuorten ikäluokkaa ja aloituspaikkoja voidaan tarkastella kokonaisvaltaisesti. Kokonaisvaltainen tarkastelu parantaa myös esimerkiksi liikuntapalvelujen kaavoituksen ja maankäytön suunnittelua esimerkiksi ulkoilualueiden ja -reittien suunnittelussa. On kuitenkin muistettava, että alueellisesti tasapainoisen palvelutarjonnan aikaansaaminen ei onnistu yksin kunnallisin voimin, vaan myös esimerkiksi yksityiset ja valtion oppilaitokset on otettava huomioon. Sivistystoimessa yhdistyminen mahdollistaa useita etuja kuten kouluverkon uudet ratkaisut ja varhaiskasvatuksen kehittämisen. Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen yhteen sovitetut aluemallit sekä toiminnan organisointi sivistystoimen alaisuuteen turvaavat varhaiskasvatuksen jatkumon perusopetukseen. Perusopetuksessa aluemalli mahdollistaa oppilasvirtojen paremman ohjaamisen. Alueellisessa johtamisjärjestelmässä voidaan tarkoituksenmukaisemmin jakaa annettuja taloudellisia resursseja ja saada työvoiman käyttö nykyistä mielekkäämmäksi. Johtamisen laatua ja koulujen tasalaatuisuutta voidaan parantaa, sillä aluerehtorimalli mahdollistaa tiheämmän vuorovaikutuksen opetustoimen johdon ja yksittäisten rehtoreiden välillä. Yhdistyminen tekee mahdolliseksi ammatillisessa koulutuksessa työnjaon järkeistämisen sekä tilojen ja laitteiden tehokkaamman käytön. Kulttuuripalveluissa kulttuurilaitosten välinen yhteistyö ohjelmiston suunnittelussa paranee ja syntyy synergiaetuja muun muassa festivaalijärjestelyissä. Kaupunginmuseoiden, taidemuseoiden ja lastenkulttuurikeskusten yhteistyö kehittyy. Lähipalveluverkkoa voidaan kehittää alueellisesti tasapuolisesti ja palvelualueita yhtenäistää yhdistyneen kaupungin sisällä. Erityisesti alueellisissa palveluissa, kuten toisen asteen koulutuksessa palvelutarjonnan ja asiakkaiden näkökulmasta keinotekoinen kuntaraja poistuu ja palvelutarjonta monipuolistuu. Sijaintikunnan merkitys palvelupisteen valinnassa häviää. Yksityisen palvelutuotannon toimintaedellytysten yhtenäistyessä yksityissektorille avautuu nykyistä suuremmat markkinat. Markkinoiden parempi hallinta on myös etu. Palvelujen yhdistäminen parantaa ruotsinkieli sen väestön palvelutasoa. Yhdistyminen tarjoaa mahdollisuuden hyödyntää Helsingin palvelukykyä ja parantaa palvelutarjontaa Vantaan ruotsinkielisille. Palvelutaso ja asiakasmaksut voidaan yhdenmukaistaa yhdistyneessä kaupungissa. 19

20 3. KAUPUNKIEN MAHDOLLISEN YHDISTYMISEN EDUT JA HAITAT 3.1. Sosiaali- ja terveyspalvelut ja sivistystoimen palvelut KAUPUNKIEN YHDISTYMISESTÄ OLISI SEURAAVIA HAITTOJA JA UHKIA ASUKKAILLE Kahden suuren ja kaupunkirakenteeltaan erilaisen kaupungin yhdistäminen luo riskin asiakkaiden yhdenvertaiselle palvelulle. Yhdistyminen voi johtaa palvelujen tarjonnan keskittymiseen Helsingin niemelle. Riskinä on, että resurssit suunnataan keskustaan ja voimakkaisiin aluekeskuksiin siten, että pienemmät keskukset ja alueet jäävät vaille kehittämispanoksia. Organisaation koon kasvaessa alueellisten näkökulmien huomiointi palvelutarpeiden määrittelyssä voi heikentyä. Organisaation kasvu heikentää yksittäisen asiakkaan, asukasryhmän tai alueen vaikutusmahdollisuuksia. Asukkaiden ja asiakkaiden näkökulmasta hallinnon keskittäminen saattaa tarkoittaa paikallisuuden vähentämistä palvelutarpeiden määrittelyssä ja yksilöllisen räätälöinnin mahdollisuuksien vähenemistä. Palvelutason yhdenmukaistuminen koko alueella voi johtaa lähipalvelujen etääntymiseen asiakkaasta. Palveluverkkojen yhtenäistäminen tarkoittaa varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa ja vapaassa sivistystyössä pääsääntöisesti muutoksia palveluverkkoon Helsingissä, jolloin nykyisen Helsingin alueen palvelutaso voi laskea, lähipalvelualueet ja etäisyydet palvelupisteisiin kasvaa. Muussa tapauksessa palvelutuotannon kokonaiskustannukset kasvavat nykyiseen verrattuna. Vaarana voi olla hallinnon moniportaisuus ja päätöksenteon jäykkyys isossa organisaatiossa. Yhdistymisessä on paljon uusittavia ja yhteen sovitettavia asioita, kuten organisaatiot, toimintakulttuurit ja lautakuntien tehtävät. Haasteena on myös luottamushenkilöorganisaatioiden ja eri toimielimien toimivallan yhtenäistäminen. Yksityisten ja valtion koulujen ja oppilaitosten sitouttaminen palvelujen tuotantomalliin ja palveluverkkoon on haasteellista. Ruotsinkielisten palvelujen palveluvalikon toteuttaminen Helsingin mallilla Vantaan ruotsinkieliselle väestölle edellyttää voimavaroja. Helsingissä on kuitenkin ollut vaikeaa saada ruotsinkielistä henkilökuntaa jo nyt. Markkinahäiriöiden riski saattaa kasvaa, koska yhden suuren toimijan kilpailutus voi tyhjentää markkinat hintojen noustessa merkittävästi. Markkinat voivat myös yksipuolistua. Uhkana on kulttuuri- ja tapahtumaresurssien kohdentaminen tietyille Helsingin keskusta-alueille, jolloin paikalliskulttuuri heikkenee. Asiakasmaksujen yhtenäistäminen puolestaan tarkoittaa joissain tapauksissa asiakasmaksujen korotuksia. 20

21 3.2. Sosiaalinen eheys { koottu eri teemaryhmien arvioista } Yhdistynyt kaupunki pystyy ehkäisemään tehokkaammin segregaatiota niin kaupunkirakenteessa kuin palveluissakin. Vaarana on, että pienten ja syrjään jäävien alueiden kehitys heikkenee. NYKYTILA Helsinkiläisten ja vantaalaisten hyvinvointi on huippuluokkaa muihin eurooppalaisiin verrattuna. Useimmat helsinkiläiset ja vantaalaiset lapset ja nuoret voivat hyvin, mutta osa heistä on syrjäytymisvaarassa. Molemmissa kaupungeissa pienituloisuus on suhteellisesti vähentynyt, sen sijaan pienituloisten perheiden lasten osuus on lisääntynyt. Suotuisan talouskehityksen seurauksena Helsingin ja Vantaan alueelliset työttömyyserot ovat hieman tasoittuneet välisenä aikana. Alueelliset työttömyyserot ovat kuitenkin edelleen suuria eli noin 10 prosenttiyksikköä molemmissa kaupungeissa vuonna Molemmissa kaupungeissa työttömyysaste on korkeampi kuin Uudellamaalla keskimäärin, mutta matalampi kuin koko maassa keskimäärin. Vantaalla on korkeampi työttömyysaste, nuorisotyöttömyys sekä vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien osuus. Helsingissä on enemmän maahanmuuttajia ja avoimia työpaikkoja. Vantaa on kehittänyt maahanmuuttajapalveluiden koordinointia myös alueellisesti, Helsingissä on keskitetympi koordinointi ja vahva strateginen ohjaus. Nuorisotoimet kohdentavat sosiaalista vahvistamista sellaisille alueille, nuorisoryhmiin ja olosuhteisiin, joissa syrjäytymisuhka on suurin. KAUPUNKIEN YHDISTYMISESTÄ OLISI SEURAAVIA ETUJA ASUKKAILLE Kaupunkien yhdistyminen mahdollistaa vaikuttamisen kaupunkirakenteeseen entistä suuremmalla alueella lisäten sosiaalisen eheyden mahdollisuutta. Sosiaalisen eheyden kannalta mahdollisen yhdistymisen etuna voi olla se, että asiakkaiden yhdenvertainen kohtelu lisääntyy pääkaupunkiseudun palveluissa. Molempien kaupunkien hyvät käytännöt syrjäytymisen ehkäisyssä voidaan ottaa laajempaan käyttöön. Pitkäaikaistyöttömien ja myös työttömien nuorten työllistämisessä ja aktivoinnissa saadaan hyödynnettyä molempien kuntien kehittämät palvelut. Yhdistynyt kaupunki lisää asuntotarjonnan monipuolisuutta. Maahanmuuttajien asumisen järjestelyissä saadaan samalla tavoin lisää mahdollisuuksia ja keskittymistä voidaan tasata ja maahanmuuttajille järjestettäviä alkupalveluja yhdistää, mikä palvelee sekä asiakkaiden palveluihin hakeutumista ja palvelujen saamista että resurssien käyttöä. Suuremmasta resurssimäärästä voidaan muodostaa tarpeellisia erityisjoukkoja esimerkiksi maahanmuuttajien kotouttamistyöhön. Maahanmuuttajien kielenopetus voidaan hoitaa kokonaisvaltaisemmin. Perusopetuksessa kielitarjonta on yhdistyneessä kaupungissa nykyistä laajempi. Myös maahanmuuttaja- ja muiden erityispalveluiden järjestäminen tehostuu ja esimerkiksi maahanmuuttajataustaiselle henkilökunnalle suunnattu ammattikohtainen suomen kielen opetus laajenee. Osaaminen ja synergiaedut segregaation ehkäisyyn liittyvien erityispalveluiden tuottamisessa lisääntyvät. 21