SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖLLE

Transkriptio

1 1 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖLLE Kehitysvammaisten Palvelusäätiö ja KVPS Tukena Oy haluavat nostaa Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain valmistelutyöryhmän loppuraportista esille seuraavat asiat. 1. Yhdenvertaisuudesta Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisessä on ollut suurta alueellista eriarvoisuutta, joten on hyvä, että Jyrki Kataisen hallitusohjelman kirjausten mukaisesti laadukkaiden, vaikuttavien ja oikea-aikaisten palvelujen yhdenvertaista saatavuutta parannetaan. On tärkeää, että palvelut pystyttäisiin järjestämään kaikille sosiaali- ja terveysalueeseen ja perustason alueeseen kuuluvien kuntien asukkaille siten, että perustuslain mukainen yhdenvertaisuus toteutuu sekä myös palvelujen alueellisen saatavuus ja saavutettavuus turvataan. Tässä hallinnonalojen välinen yhteistyö ja raja-aitojen poistaminen on tärkeää. Palveluketjut pitää varmistaa niin, että ihmisten tarpeita katsotaan kokonaisvaltaisesti eikä sektorikohtaisesti. Alueellisen yhdenvertaisuuden lisäksi kannamme huolta sosiaalipalvelujen ammattilaisten riittävyydestä ja siitä, miten tämä turvataan eri puolilla maata. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran tiukentuneet ohjeet henkilöstön pätevyysvaatimuksia lisäävät haasteita monella alueella entisestään. 2. Asiakasnäkökulmasta Pidämme sote-uudistuksen tavoitteita hyvinä ja tärkeinä: - edistää hyvinvointia ja terveyttä - taata yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille - kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja - siirtää painopiste ehkäiseviin ja oikea-aikaisiin palveluihin - vahvistaa peruspalveluja - turvata henkilöstön osaaminen ja saatavuus - siirtyä järjestelmä- ja ammattikeskeisyydestä asiakaskeskeisyyteen - varmistaa toimivat hoito- ja palveluketjut - purkaa päällekkäisyyksiä - turvata palvelujen rahoitus.

2 2 Kuitenkaan asiakaskeskeisyys ei tällä hetkellä lakiesityksestä nouse konkreettisesti esiin, vaikka se mainitaan yhtenä uudistuksen tavoitteena. Vammaisten ihmisten kannalta on tärkeää, että tuleva sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenne ja järjestämisvastuu edistäisi kaikkia mainittuja tavoitteita konkreettisin keinoin. Sosiaali- ja terveyspolitiikan lähtökohdissa korostetaan sitä, ihmisten pitää ottaa enemmän vastuuta itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan. Sosiaali- ja terveyspolitiikan rakenteiden ja hallinnon tulee johdonmukaisesti tukea tätä lähtökohtaa. Palveluiden järjestämisessä ollaan vammaisten ihmisten tällä aivan päinvastaisessa tilanteessa. Ei voi mitenkään olettaa, että vammaiset ihmiset ottaisivat itsestään enemmän vastuuta, kun eivät voi vaikuttaa itseänsä koskevien palveluiden järjestämiseen. Vammaisten ihmisten omaa roolia ja osallisuutta palvelujen suunnittelussa on lisättävä ja tämä näkökulma on vahvemmin nostettava myös sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakiin. Tähän näkökulmaan nojaa paljolti myös uudistuva sosiaalihuoltolaki sekä jo uudistettu vammaispalvelulaki. On tärkeää, että sote-järjestämislaki tukee modernia vammaiskäsitystä ja kaikkia YK:n vammaisten ihmisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen tavoitteita. Tällöin myös sotejärjestämislain on varmistettava, että - Vammaiset ihmiset pystyvät osallistumaan yhteiskunnan toimintaan tasavertaisesti muiden kanssa - Vammaiset ihmiset saavat tasavertaisesti tietoa heidän oikeuksistaan ja palveluistaan - Lain avulla on mahdollista kehittää palvelujärjestelmää, jossa jokaisella on mahdollisuus valita asuinmuotonsa sekä asuinkumppaninsa - Oikeus terveyspalveluihin, psykiatrisiin palveluihin ja kuntoutukseen osana perusterveydenhuoltoa varmistetaan. 3. Kehitysvammaisten ihmisten palveluista ja laitosasumisen lakkauttamisesta Valtioneuvosto teki periaatepäätöksen kehitysvammaisten ihmisten yksilöllisen asumisen edistämisestä. Valtioneuvosto vahvisti uudessa periaatepäätöksessään nk. Kehas2-ohjelman toteuttamisen periaatteet. Periaatepäätösten mukaan laitosasuminen lakkautetaan Suomessa 2010-luvun aikana ja yksilöllisen asumisen ohjelmaa toteutetaan. Arvioidaan, että Suomessa on kehitysvammaista henkilöä, joista suuri osa tarvitsee runsaasti yksilöllistä apua ja tukea asumisessaan. Tilastojen mukaan valtioneuvoston periaatepäätöksen asettama tavoite vähentää kehitysvammaisten henkilöiden laitospaikkojen määrä neljännekseen vuoteen 2015 mennessä ei ole edennyt toivottua tahtia. Vuoden 2012 lopussa laitoksissa asui n henkilöä. Myös tilapäishoidon kautta laitosten imu vetää

3 3 jatkuvasti. Vuonna 2010 lyhytaikaisessa hoidossa oli noin 2620 henkilöä ja tämä kehityssuunta näyttää jatkuvan. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisrakenteen on mahdollistettava se, että kehitysvammaisten ihmisten laitosasuminen Suomessa loppuu 2010-luvun aikana. Laitosasumisen lakkauttamisen edellytyksenä on kattavien avohuollon ja lähiyhteisön palveluiden kehittäminen ja tämä tulee lainsäädännöllä mahdollistaa. Palvelurakenteen on mahdollistettava, että tarvittavat sote-palvelut ovat lähipalveluina saatavilla avopalveluina myös paljon tukea tarvitseville vaikeavammaisille kehitysvammaisille ihmisille asuinkunnasta riippumatta. Palveluiden laaja järjestämisvastuu ja erityisvastuualueiden rooli ei missään tapauksessa saa johtaa siihen, että kehitysvammaisten ihmisten laitosasumisen lakkauttaminen ei toteudu Valtioneuvoston periaatepäätöksen ja Kehas-ohjelman tavoitteiden mukaisesti. 4. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen roolin tunnistamisesta ja huomioimisesta Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaan osallistuu lähes miljoona suomalaista. Muuhun järjestökenttään verrattuna sosiaali- ja terveysjärjestöjen erityisyys on, että niiden jäseninä, toimijoina että tuen ja palvelujen käyttäjinä ovat usein hankalissa elämäntilanteissa elävät, kuten pitkäaikaissairaat, vammaiset sekä päihde- ja mielenterveyskuntoutujat. Nykyinen sosiaalipalveluiden järjestelmä on pitkälle rakentunut 2000-luvun alkuun saakka valtion, kuntien ja sosiaali- ja terveysalan kansalaisjärjestöjen yhteistyönä. Itse asiassa kansalaisjärjestöt ovat rakentaneet monia toimintoja ja palvelumalleja. Kansalaisjärjestöjen toiminnalla ei ainoastaan ole vaikutettu palvelujärjestelmään vaan rakennettu kansalaisyhteiskuntaa toimivan demokratian perustana. Sosiaali- ja terveysjärjestöillä on merkittävä rooli palvelujen tuottajana sekä uusien palvelumuotojen kehittäjänä. Järjestöt tuottavat palveluita, joita useinkaan muut tahot eivät tuota ja joita ei muutoin juuri saa. Järjestöjen osuus sosiaalipalvelujen toimintayksiköistä on 35 % (1 509 yksikköä v. 2010). Yli 60 % vammaissektorilla toimivista yhdistyksistä tarjoaa tukea ja palveluita vammaisille kuntalaisille. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen asiantuntijuus ja vaikuttaminen päättäjiin sekä yhteiskuntaan on keskeistä. Järjestöt kouluttavat, tutkivat, koordinoivat ja kehittävät toimintaa sekä kokoavat ruohonjuuritason tietoa järjestötyön kehittämiseksi ja hyvinvoinnin tukemiseksi. (Lähde: Soste ry, Sosiaali- ja terveysjärjestöt hyvinvoinnin rakentajina, 2012). Sosiaali- ja terveysjärjestöjen erittäin merkittävä asema palvelujen tuottajina, kuntalaisten tukijoina sekä asiantuntijoina tulee ottaa huomioon sekä sote-alueiden että

4 4 erityisvastuualueiden toiminnassa. Sosiaali- ja terveysjärjestöt sekä niiden omistamat palveluntuottajayhtiöt tuntevat toimintakenttänsä ja tuovat erityisasiantuntemuksellaan suurta arvoa ja tietämystä paitsi palveluiden järjestämiseen, myös tutkimukseen sekä kehittämiseen liittyen. 5. Hankintamenettelyjen joustavoittamisesta ja valinnanvapautta edistävistä menettelyistä Lakiesityksen 12 :ssä luetellaan sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien ja palvelujen kuusi eri järjestämistapaa: "Sosiaali- ja terveysalueen ja perustason alueen vastuukunnan on järjestettävä vastuulleen kuuluvat sosiaali- ja terveydenhuoltoon kuuluvat tehtävät ja palvelut: 1) tuottamalla ne itse, 2) kuntalain 76 :ssä tarkoitetulla tavalla sopimuksin yhdessä toisen sosiaali- ja terveysalueen tai perustason alueen vastuukunnan kanssa, 3) olemalla jäsenenä palveluja tuottavassa kuntayhtymässä, 4) hankkimalla palveluja valtiolta, toiselta vastuukunnalta, kuntayhtymältä tai muulta julkiselta taikka yksityiseltä palvelujen tuottajalta, taikka 5) antamalla palvelunkäyttäjälle sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä annetun lain (569/2009) mukaisen palvelusetelin, tai 6) muulla laissa säädetyllä tavalla." 6-kohta järjestämistapaluettelossa tarkoittaa lain yksityiskohtaisten perustelujen mukaan sitä, että "palveluja voidaan toteuttaa myös muilla tavoin, jos muualla on säädetty 1-5 kohdalla poikkeavista tavoista toteuttaa sosiaali- tai terveydenhuollon tehtäviä ja palveluja". Toisin sanoen 6-kohta järjestämistapaluettelossa sisältää sen mahdollisuuden, että muualla lainsäädännössä - kuten uudistettavassa sosiaalihuoltolaissa tai uudistettavassa vammaislaissa - voidaan säätää henkilökohtaisesta budjetoinnista palvelujen järjestämistapana. Henkilökohtaisen budjetoinnin kaltaisten, asiakkaiden valinnanvapautta edistävien menettelyjen leviämistä tulee lainsäädännöllä edesauttaa. Yksilöllisten palvelukokonaisuuksien räätälöinti henkilökohtaisten budjettien avulla on tärkeää nostaa yhdeksi mahdolliseksi palveluiden järjestämistavaksi. Mitä enemmän ja pitkäaikaisemmin henkilöllä on tarvetta sosiaalihuollon tuelle ja palveluille, sitä enemmän henkilöllä tulee olla vaikutus- ja valinnanmahdollisuuksia siihen, miten henkilön omannäköistä ja itse määrittelemää elämää parhaiten tukeva apu, tuki ja palvelu toteutetaan. Kyse on mitä suurimmassa määrin itsemääräämisoikeuden kunnioittamisesta sekä ihmisten omien voimavarojen tunnustamisesta, mihin myös YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus (mm. 19 artikla) lainsäädäntöämme ja palveluitamme velvoittaa.

5 5 6. SGEI-palveluiden järjestämisestä Lakiesityksen yksityiskohtaisen perustelujen 12 :ssä todetaan, että joissakin harvinaisissa tai erityisen vaativissa palveluissa sosiaali- ja terveysalueen vastuukunta voi välttämättömän palvelun saatavuuden varmistamiseksi määritellä kyseisen palvelun yleistä taloudellista etua koskevaksi palveluksi, eli niin sanotuksi SGEI-palveluksi, ja sen perusteella antaa määräajaksi julkisen palvelun velvoitteen tietylle tai tietyille toimijoille menettelystä säädettyjä yleisiä periaatteita noudattaen. Näemme, että SGEI-palvelut liittyvät myös erityisen vaativiin kehitysvammaisten ihmisten tarvitsemiin palveluihin, joita viime vuosikymmeninä on pitkälti järjestetty erityishuoltopiirien ja tuotettu kehitysvammaisten laitosjärjestelmän kautta. Olisi tärkeää SGEI-palveluiksi katsottavat palvelut määriteltäisiin selkeästi. Mikäli näiksi katsotaan erityisen vaativat kehitysvammaisten ihmisten palvelut, on tärkeää, että palvelut voidaan lain painottaman yhdenvertaisuuden periaatteen mukaisesti myös tuottaa mahdollisimman tavanomaisina ratkaisuina lähellä ihmisten omaa elämänpiiriä ja hyödyntää myös järjestötoimijoiden erityisasiantuntemus. Tällöin SGEI-menettely on hyvä vaihtoehto näiden palveluiden järjestämiseen. Tampereella Kehitysvammaisten Palvelusäätiö Markku Virkamäki, toiminnanjohtaja Kirsi Konola, kehittämistoiminnan johtaja Aarne Rajalahti, kehittämispäällikkö KVPS Tukena Oy Päivi Kari, toimitusjohtaja Jere Metsähonkala, varatoimitusjohtaja Kehitysvammaisten Palvelusäätiö on omaisjärjestötaustainen valtakunnallinen palveluiden kehittäjä ja tuottaja. Tarjoamme monipuolisen valikoiman tilapäishoidon palveluita, hankimme ja rakennutamme asuntoja sekä koordinoimme kehittämishankkeita. KVPS Tukena Oy on Kehitysvammaisten Palvelusäätiön perustama valtakunnallinen toimija, joka tarjoaa monipuolisia palveluita kehitysvammaisille ja erityistä tukea tarvitseville ihmisille.