Kehitysvammaisten Palvelusäätiö ja KVPS Tukena Oy haluavat kiinnittää ministeriön huomiota seuraaviin havaintoihin:

Transkriptio

1 1 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖLLE Kehitysvammaisten Palvelusäätiö ja KVPS Tukena Oy haluavat lausua annetusta sosiaali- ja terveyspalveluja koskevasta järjestämislakiehdotuksesta seuraavaa: Pidämme tärkeänä ehdotuksen pyrkimystä turvata sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatio sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden kesken että terveyspalveluiden sisällä. On tärkeätä, että kansalaisten tarvitsemat palvelut perustuvat kansalaisten tarpeisiin ja ne toimivat näiden aiempien sektorirajojen yli tehokkaasti. Haluamme korostaa sosiaalipalveluiden olevan luonteelta ennaltaehkäiseviä ja niiden sujuva ja häiriötön toiminta säästää terveyspalveluitten tarvetta. Kehitysvammaisten Palvelusäätiö ja KVPS Tukena Oy haluavat kiinnittää ministeriön huomiota seuraaviin havaintoihin: Palvelujen rahoitusvastuun ja tuotannon järjestämisvastuun eriyttäminen eri hallintoelimille on kansainvälisesti arvioitu sisältävän kustannusten kasvuriskin ja ainakin vaikeuttavan kustannusten kasvun hillitsemistä. Tähän on tärkeätä kiinnittää lainvalmistelussa jatkossa huomiota. Vammaisten henkilöiden kohdalla on tärkeätä ymmärtää, että yhden budjettivuoden aikana haetut säästöt voivat kertautua monikertaisina kustannuksina pitkällä aikavälillä. Kun hallintoa keskitetään suuriin yksiköihin, sen vastapainoksi on koettu tarvittavan kansalaisten palveluoikeuksien täsmällisempää ja sitovampaa määrittelyä. Tästä esimerkkinä ovat sosiaalivakuutuspohjaiset terveydenhuolto- ja hoivapalvelujärjestelmät. Muuten oikeusturva voi kadota moniportaisen hallinnon byrokraattiseen läpinäkymättömyyteen. Vammaisten henkilöiden ja heidän läheistensä kokemukset viimeisten vuosien aikana eivät herätä luottamusta sosiaalipalveluiden oikeussuojajärjestelmään. Palvelujen integrointi on kansainvälisten kokemusten mukaan sekä hajautettujen että keskitettyjen järjestelmien ja sekä monituottaja- että monopolituottajamallien ongelma ja haaste. Olennaista ei näytä olevan hallintomalli sinänsä vaan yksittäisiin tuottajiin kohdistuvat kannustimet kannustavatko ne yhteistyöhön ja integraatioon vai oman tuloksen tuottamiseen kokonaisuuden kustannuksella. Palvelujen kokoaminen samaan hallintoon ei siis auta, ellei yhtenäisen hallinnon sisäisiä pelisääntöjä samalla kehitetä. Tällä on erittäin suuri merkitys vammaisten henkilöiden kannalta. Toimivalla ohjauksella on tärkeätä estää osaoptimointi. Kannatamme yleishyödyllisen järjestötoiminnan ja yhteiskunnallisen yritystoiminnan vahvaa kumppanuutta sote- ja tuottamisalueiden kanssa erityisesti huomioiden toiminta palvelujen käyttäjien tarpeista käsin. Kun kyse on erittäin suuren julkisen rahoituksen käytöstä kansalaisille tärkeisiin palveluihin, poliittinen vastuu järjestelmän toimivuudesta ja kansalaisten vaikutusmahdollisuudet järjestelmän toimintaan ovat keskeisiä järjestelmän hyväksyttävyyden ja oikeutuksen kannalta. Ehdotus siirtäisi poliittisen vallan ja vastuun painopistettä kunnista valtiolle,

2 2 mutta jättäisi suuren vallan suoran poliittisen vaikuttamisen katveessa oleville väliportaan hallintoelimille tuottamis- ja sotealueille. Jos nähdään ylipäätänsä mielekkääksi keskittää paljolti lähipalveluina tapahtuvan sosiaalija terveydenhuollon hallintoa, vaihtoehtoina kannattaisi arvioida koko järjestelmän rahoituksen keskittämistä valtiolle. Kehitysvammaisten ihmisten palvelutarve on koko elämänkaaren mittainen ja usein vahvaa päivittäistä tukea vaativa. Neljän vuoden välein tehtävä järjestämispäätös ei saa asettaa näitä elintärkeitä palveluita katkolle vaan on turvattava jatkuvuus näiden ihmisten kohdalla. Kehitysvammaisten Palvelusäätiö ja KVPS Tukena Oy pitävät erittäin tärkeänä, että vammaisten henkilöiden asema ja palvelut eivät jää sote-alueiden valtavirrassa jalkoihin. Sekä sote-alueilla että tuottamisalueilla tarvitaan vammaisasioiden yhteiskunnallista käsittelyä varten vammaisasiain neuvottelukunnat tai vammaisneuvostot, jotka käsittelisivät järjestämispäätökseen liittyviä vammaisasioita. Sen lisäksi tarvitaan myös em. alueiden toimihenkilöiden tasolla laajaa osaamista vammaisten henkilöiden palveluiden järjestämisestä. Yhdenvertaisuudesta Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisessä on ollut ja on suurta alueellista eriarvoisuutta. Kannatamme laadukkaiden, vaikuttavien ja oikea-aikaisten palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden parantamista. Tässä hallinnonalojen välinen yhteistyö ja raja-aitojen poistaminen on tärkeää. Palveluketjut pitää varmistaa niin, että ihmisten tarpeita katsotaan kokonaisvaltaisesti eikä sektorikohtaisesti. Alueellisen yhdenvertaisuuden lisäksi kannamme huolta sosiaalipalvelujen ammattilaisten riittävyydestä ja siitä, miten tämä turvataan eri puolilla maata. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran tiukentuneet ohjeet henkilöstön pätevyysvaatimuksia lisäävät haasteita monella alueella entisestään. Vammaisten henkilöiden asumisen valvontaohjelman vaatimukset sosionomi (AMK) koulutusvaatimuksesta ( 1/3:lla AMK tutkinto ) on syytä purkaa ja lisätä oppisopimuskoulutuksen mahdollisuutta kuten Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta on esittänyt. Asiakasnäkökulmasta Pidämme sote-uudistuksen tavoitteita hyvinä ja tärkeinä: - edistää hyvinvointia ja terveyttä - taata yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille - kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja - siirtää painopiste ehkäiseviin ja oikea-aikaisiin palveluihin - vahvistaa peruspalveluja - turvata henkilöstön osaaminen ja saatavuus

3 3 - siirtyä järjestelmä- ja ammattikeskeisyydestä asiakaskeskeisyyteen - varmistaa toimivat hoito- ja palveluketjut - purkaa päällekkäisyyksiä - turvata palvelujen rahoitus. Kuitenkaan asiakaskeskeisyys ei tällä hetkellä lakiesityksestä nouse konkreettisesti esiin, vaikka se mainitaan yhtenä uudistuksen tavoitteena. Vammaisten ihmisten kannalta on tärkeää, että tuleva sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenne ja järjestämisvastuu edistäisi kaikkia mainittuja tavoitteita konkreettisin keinoin. Sosiaali- ja terveyspolitiikan lähtökohdissa korostetaan sitä, ihmisten pitää ottaa enemmän vastuuta itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan. Sosiaali- ja terveyspolitiikan rakenteiden ja hallinnon tulee johdonmukaisesti tukea tätä lähtökohtaa. Palveluiden järjestämisessä ollaan vammaisten ihmisten tällä hetkellä aivan päinvastaisessa tilanteessa. Ei voi mitenkään olettaa, että vammaiset ihmiset ottaisivat itsestään enemmän vastuuta, kun eivät voi vaikuttaa itseänsä koskevien palveluiden järjestämiseen. Vammaisten ihmisten omaa roolia ja osallisuutta palvelujen suunnittelussa on lisättävä ja tämä näkökulma on vahvemmin nostettava myös sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakiin. Tähän näkökulmaan nojaavat paljolti myös uudistuva sosiaalihuoltolaki sekä valmisteilla oleva vammaispalvelulaki. On tärkeää, että sote-järjestämislaki tukee modernia vammaiskäsitystä ja kaikkia YK:n vammaisten ihmisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen tavoitteita. Tällöin myös sote-järjestämislain on varmistettava, että - Vammaiset ihmiset pystyvät osallistumaan yhteiskunnan toimintaan tasavertaisesti muiden kanssa - Vammaiset ihmiset saavat tasavertaisesti tietoa heidän oikeuksistaan ja palveluistaan - Lain avulla on mahdollista kehittää palvelujärjestelmää, jossa jokaisella on mahdollisuus valita asuinmuotonsa sekä asuinkumppaninsa - Oikeus terveyspalveluihin, psykiatrisiin palveluihin ja kuntoutukseen osana perusterveydenhuoltoa varmistetaan. Kehitysvammaisten ihmisten perusterveydenhuollosta Lakiesitys ei ota selvästi kantaa kehitysvammaisten ihmisten perusterveydenhuollon järjestämiseen. Suomen vammaispoliittisen ohjelman (Vampo) mukaan terveydenhuollon toimitilojen ja niiden ympäristön esteellisyys sekä tarpeellisten palvelujen, esimerkiksi tulkkauspalvelujen, puute tai väärä ajoitus voivat olla esteenä palvelujen sujuvalle ja turvalliselle käytölle.

4 4 Vammaispoliittinen ohjelma painottaa, että kaikilla kansalaisilla, myös vaikeavammaisilla henkilöillä, on oikeus terveydenhuollon laadukkaisiin palveluihin, asianmukaiseen hoitoon ja terveydentilan seurantaan. Vammaispolittinen ohjelma painottaa myös, että hyvin toimivien terveyspalvelujen edellytyksenä on potilaan oikeus tulla kuulluksi ja oikeus osallistua omaa terveyttä tai hoitoa koskevaan päätöksentekoon. On tärkeää, että terveydenhuollon perus- ja erityispalvelujen toimitilojen monipuolinen esteettömyys voidaan varmistaa. Käyttäessään terveydenhuollon palveluja kehitysvammainen henkilö saattaa tarvita henkilökohtaista apua ja tukea sekä selkeää informaatiota ja riittävän pitkiä vastaanottoaikoja kommunikaation toimivuuden varmistamiseksi, todetaan Suomen vammaispoliittisessa ohjelmassa. Perusterveydenhuolto on kaikkien väestöryhmien palvelu. kehitysvammaisilla ihmisillä on samoja terveysongelmia kuin muillakin ihmisillä, joita hoidetaan perusterveydenhuollossa. Kannatamme mallia, jossa perusterveydenhuolto antaa palvelut erityispalveluiden tuella. Tässä perustaso ja yleislääkäri vastaisi myös kehitysvammaisten ihmisten palveluista, mutta tukeutuisi tarvittaessa erityispalveluihin. Yleislääkärin tukena tulee olla moniammatillinen tiimi, jolla tulee olla erityisosaamista kehitysvammaisten ihmisten erityisiin terveysongelmiin liittyen. Vaativaa erityisosaamista varten tuottamisvastuisella alueella on oltava kehitysvammaisten palveluihin erikoistunut yksikkö, joka tukee perustasoa. Mikäli suuri osa kehitysvammaisten ihmisten tarvitsemista terveyspalveluista tuotetaan erityispalveluna keskitetysti, ei tämä tue kehitysvammaisten ihmisten samanarvoisuutta muiden ihmisten kanssa. Riskinä on, että kehitysvammaisten ihmisten hoitokäytännöt voivat eriytyä muun väestön palveluista, palvelut ovat keskitettyjä ja monelle kaukana kotoa. Lisäksi osaaminen perusterveydenhuollossa heikkenee, kun kokemusta kehitysvammaisten ihmisten hoidosta ei kerry. Hankintamenettelyjen joustavoittamisesta ja valinnanvapautta edistävistä menettelyistä Lakiehdotuksen 16 :ssä luetellaan sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien ja palvelujen viisi eri järjestämistapaa: Tehtävien ja palvelujen tuottaminen Sosiaali- ja terveysalue sekä 14 :ssä tarkoitettu kunta ja kuntayhtymä voivat toteuttaa tuottamisvastuulleen kuuluvat sosiaali- ja terveyspalvelut: 1) tuottamalla ne itse,

5 5 2) kuntalain (365/1995) 76 :ssä tarkoitetulla tavalla sopimuksin yhdessä toisen kunnan tai kuntayhtymän kanssa, 3) hankkimalla palveluja muulta palvelujen tuottajalta, 4) antamalla palvelun käyttäjälle sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä annetun lain (569/2009) mukaisen palvelusetelin, tai 5) muulla laissa säädetyllä tavalla. Kehitysvammaisten Palvelusäätiö ja KVPS Tukena oy esittävät, että järjestämislain 16 :ään viidettä kohtaa täsmennetään lauseella muulla laissa säädetyllä tavalla, kuten henkilökohtaisen budjetoinnin tai vastaavaan palvelun käyttäjän valintaan perustuva mallilla Yksilöllisten palvelukokonaisuuksien räätälöinti henkilökohtaisten budjettien avulla on tärkeää nostaa yhdeksi mahdolliseksi palveluiden järjestämistavaksi. Mitä enemmän ja pitkäaikaisemmin henkilöllä on tarvetta sosiaalihuollon tuelle ja palveluille, sitä enemmän henkilöllä tulee olla vaikutus- ja valinnanmahdollisuuksia siihen, miten henkilön omannäköistä ja itse määrittelemää elämää parhaiten tukeva apu, tuki ja palvelu toteutetaan. Kyse on mitä suurimmassa määrin itsemääräämisoikeuden kunnioittamisesta sekä ihmisten omien voimavarojen tunnustamisesta, mihin myös YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus (mm. 19 artikla) lainsäädäntöämme ja palveluitamme velvoittaa. Vammaisten ihmisten kohdalla palvelujen tarve on koko elämänkaaren mittainen ja usein sitä tarvitaan 24 tuntia vuorokaudessa. Nykyinen hankintalain mukainen kilpailuttamismenettely on poistanut vammaisilta henkilöiltä ja heidän läheisiltä kokonaan osallisuuden ja vaikutusmahdollisuuden itseä koskeviin asioihin. Kestävällä tavalla tätä asiaa voitaisiin ratkaista henkilökohtaisen budjetoinnin järjestelmällä. Sitä on kansainvälisesti kokeiltu ja testattu paljon. Henkilökohtaisen budjetoinnin mahdollisuus poistaisi vammaisten ihmisten palveluiden järjestämisessä vajetta, jonka palvelusetelin sopimattomuus aiheuttaa. Henkilökohtaisen budjetoinnin suosion kasvaminen viime vuosina eri maissa osoittaa sen, että käyttäjät ovat malliin (mikä malli sitten kussakin maassa onkaan käytössä) tyytyväisiä. Esim. Englannissa henkilökohtainen budjetti on tällä hetkellä yli :lla sosiaalihuollon asiakkaalla, joista henkilöä hallinnoi henkilökohtaista budjettiaan itse (engl. direct payment) (Community Care Statistics 2013, 5 ja 42). Vuonna 2013 Englannissa toteutettiin laaja kysely, johon vastasi yli henkilökohtaisen budjetin käyttäjää tai heidän läheistään. Kyselyn tulosten mukaan - yli 70 prosenttia henkilökohtaisten budjettien kertoi positiivisista vaikutuksista suhteessa itsenäisyyteen, paremmin kohdistuvaan tukeen sekä arvokkaaseen kohtaamiseen liittyen. - Yli 60 prosenttia vastaajista kertoi positiivisista vaikutuksista sekä fyysiseen että psyykkiseen terveyteen liittyen ja - yli 50 prosenttia vastaajista kertoi positiivisista vaikutuksista liittyen turvallisuudentunteeseen kotona ja kodin ulkopuolella sekä heitä avustavien ihmisten kanssa.

6 6 - Negatiivisia kokemuksia raportoi alle 10 prosenttia vastaajista. (Hatton ym , The Second Poet Survey of Personal Budget Holders and Carers Lancaster University, In Control & Think Local Act Personal.) Hollannissa henkilökohtainen budjetointi on ollut keskeinen osa sote-järjestelmää 90-luvun alusta lähtien. Tällä hetkellä myös esimerkiksi Belgiassa (flanderin alue) on henkilökohtaisen budjetoinnin malli tulossa osaksi lainsäädäntöä. Malli jaetaan henkilökohtaisen avun mukaiseen järjestelmään ja muuhun apuun ja tukeen. Myös Skotlannissa laki henkilökohtaisen budjetoinnin järjestelmästä (Self-Directed Support Act) hyväksyttiin huhtikuussa 2014 ja toi kunnille velvoitteen järjestää henkilökohtainen budjetointi eri tavoilla (ks. Näemme Kehitysvammaisten Palvelusäätiön ja Kehitysvammaliiton yhteisessä Tiedän mitä tahdon! hankkeessa ( ) luodun ja kokeillun henkilökohtaisen budjetoinnin mallin hyvänä. Malli jäi elämään sekä kokeilualueille Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiriin sekä Vantaalle projektin jälkeen. Tällä hetkellä työskentelemme Kainuun soten kanssa tämän asian tiimoilla. Räätälöityjä ratkaisuja tarvitaan, ja tällä hetkellä näitä ei synny. Yhtenä esteenä on kilpailutuksen soveltaminen vammaisten palveluihin, joka tappaa paikalliset innovaatiot. Palveluseteli ei ole riittävän joustava tapa toteuttaa yksilöllisiä ratkaisuja vammaisten henkilöiden tarvitsemissa palveluissa. SGEI-palveluiden järjestämisestä Lakiesityksen yksityiskohtaisen perustelujen 12 :ssä todetaan, että joissakin harvinaisissa tai erityisen vaativissa palveluissa sosiaali- ja terveysalueen vastuukunta voi välttämättömän palvelun saatavuuden varmistamiseksi määritellä kyseisen palvelun yleistä taloudellista etua koskevaksi palveluksi, eli niin sanotuksi SGEI-palveluksi, ja sen perusteella antaa määräajaksi julkisen palvelun velvoitteen tietylle tai tietyille toimijoille menettelystä säädettyjä yleisiä periaatteita noudattaen. Näemme, että SGEI-palvelut liittyvät myös erityisen vaativiin kehitysvammaisten ihmisten tarvitsemiin palveluihin, joita viime vuosikymmeninä on pitkälti järjestetty erityishuoltopiirien ja tuotettu kehitysvammaisten laitosjärjestelmän kautta. Olisi tärkeää, että Sosiaali- ja terveysministeriö lähtisi rohkeasti määrittelemään vaikeasti vammaisten henkilöiden tarvitsemat asumispalvelut julkisen palvelun velvoitteen mukaisiksi SGEI-palveluiksi. Mikäli näiksi katsotaan erityisen vaativat kehitysvammaisten ihmisten palvelut, on tärkeää, että palvelut voidaan lain painottaman yhdenvertaisuuden periaatteen mukaisesti myös tuottaa mahdollisimman tavanomaisina ratkaisuina lähellä ihmisten omaa elämänpiiriä ja hyödyntää myös järjestötoimijoiden erityisasiantuntemus. Tällöin SGEI-menettely on hyvä vaihtoehto näiden palveluiden järjestämiseen.

7 7 Kehitysvammaisten ihmisten palveluista ja laitosasumisen lakkauttamisesta Valtioneuvosto teki periaatepäätöksen kehitysvammaisten ihmisten yksilöllisen asumisen edistämisestä. Valtioneuvosto vahvisti uudessa periaatepäätöksessään nk. Kehas2-ohjelman toteuttamisen periaatteet. Periaatepäätösten mukaan laitosasuminen lakkautetaan Suomessa 2010-luvun aikana ja yksilöllisen asumisen ohjelmaa toteutetaan. Arvioidaan, että Suomessa on kehitysvammaista henkilöä, joista suuri osa tarvitsee runsaasti yksilöllistä apua ja tukea asumisessaan. Tilastojen mukaan valtioneuvoston periaatepäätöksen asettama tavoite vähentää kehitysvammaisten henkilöiden laitospaikkojen määrä neljännekseen vuoteen 2015 mennessä ei ole edennyt toivottua tahtia. Vuoden 2012 lopussa laitoksissa asui n henkilöä. Myös tilapäishoidon kautta laitosten imu vetää jatkuvasti. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisrakenteen on mahdollistettava se, että kehitysvammaisten ihmisten laitosasuminen Suomessa loppuu 2010-luvun aikana. Laitosasumisen lakkauttamisen edellytyksenä on kattavien avohuollon ja lähiyhteisön palveluiden kehittäminen ja tämä tulee lainsäädännöllä mahdollistaa. Palvelurakenteen on mahdollistettava, että tarvittavat sote-palvelut ovat lähipalveluina saatavilla avopalveluina myös paljon tukea tarvitseville vaikeavammaisille kehitysvammaisille ihmisille asuinkunnasta riippumatta. Palveluiden laaja järjestämisvastuu ja erityisvastuualueiden rooli ei missään tapauksessa saa johtaa siihen, että kehitysvammaisten ihmisten laitosasumisen lakkauttaminen ei toteudu Valtioneuvoston periaatepäätöksen ja Kehas-ohjelman tavoitteiden mukaisesti. Tämä edellyttää palvelujen tuottamisessa toimivaa ja laajaa yhteistyötä kehitysvammaisten ihmisten asumisessa kuntien, kuntayhtymien sekä kolmannen ja yksityisen sektorin välillä. Suomen valmistautuessa ratifioimaan YK:n yleissopimuksen vammaisten ihmisten oikeuksista, vain tällä tavalla voidaan varmistaa, että vammaisilla henkilöillä on yhdenvertaisesti muiden kanssa mahdollisuus valita asuinpaikkansa sekä sen, missä ja kenen kanssa he asuvat, eivätkä he ole velvoitettuja käyttämään tiettyä asumisjärjestelyä, kuten sopimus edellyttää. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen roolin tunnistamisesta ja huomioimisesta Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaan osallistuu lähes miljoona suomalaista. Muuhun järjestökenttään verrattuna sosiaali- ja terveysjärjestöjen erityisyys on, että niiden jäseninä, toimijoina että tuen ja palvelujen käyttäjinä ovat usein hankalissa elämäntilanteissa elävät, kuten pitkäaikaissairaat, vammaiset sekä päihde- ja mielenterveyskuntoutujat.

8 8 Nykyinen sosiaalipalveluiden järjestelmä on pitkälle rakentunut 2000-luvun alkuun saakka valtion, kuntien ja sosiaali- ja terveysalan kansalaisjärjestöjen yhteistyönä. Itse asiassa kansalaisjärjestöt ovat rakentaneet monia toimintoja ja palvelumalleja kansalaisten ja kuntien käyttöön. Kansalaisjärjestöjen toiminnalla ei ainoastaan ole vaikutettu palvelujärjestelmään vaan rakennettu kansalaisyhteiskuntaa toimivan demokratian perustana. Sosiaali- ja terveysjärjestöillä on merkittävä rooli palvelujen tuottajana sekä uusien palvelumuotojen kehittäjänä. Järjestöt tuottavat palveluita, joita useinkaan muut tahot eivät tuota ja joita ei muutoin juuri saa. Järjestöjen osuus sosiaalipalvelujen toimintayksiköistä on 35 % (1 509 yksikköä v. 2010). Yli 60 % vammaissektorilla toimivista yhdistyksistä tarjoaa tukea ja palveluita vammaisille kuntalaisille. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen asiantuntijuus ja vaikuttaminen päättäjiin sekä yhteiskuntaan on keskeistä. Järjestöt kouluttavat, tutkivat, koordinoivat ja kehittävät toimintaa sekä kokoavat ruohonjuuritason tietoa järjestötyön kehittämiseksi ja hyvinvoinnin tukemiseksi. (Lähde: Soste ry, Sosiaali- ja terveysjärjestöt hyvinvoinnin rakentajina, 2012). Sosiaali- ja terveysjärjestöjen erittäin merkittävä asema palvelujen tuottajina, kuntalaisten tukijoina sekä asiantuntijoina tulee ottaa huomioon sekä sote-järjestämisalueiden että tuotantoalueiden toiminnassa. Sosiaali- ja terveysjärjestöt sekä niiden omistamat palveluntuottajayhtiöt tuntevat toimintakenttänsä ja tuovat erityisasiantuntemuksellaan suurta arvoa ja tietämystä paitsi palveluiden järjestämiseen, myös tutkimukseen sekä kehittämiseen liittyen. Tampereella Kehitysvammaisten Palvelusäätiö Markku Virkamäki, toiminnanjohtaja Aarne Rajalahti, ts. kehittämistoiminnan johtaja KVPS Tukena Oy Päivi Kari, toimitusjohtaja Jere Metsähonkala, varatoimitusjohtaja Kehitysvammaisten Palvelusäätiö on omaisjärjestötaustainen valtakunnallinen palveluiden kehittäjä ja tuottaja. Tarjoamme monipuolisen valikoiman tilapäishoidon palveluita, hankimme ja rakennutamme asuntoja sekä koordinoimme kehittämishankkeita. KVPS Tukena Oy on Kehitysvammaisten Palvelusäätiön perustama valtakunnallinen toimija, joka tarjoaa monipuolisia palveluita kehitysvammaisille ja erityistä tukea tarvitseville ihmisille.

9 9