Jokseenkin tasan kymmenen vuotta sitten puhuin

Transkriptio

1 MITÄ TOIVOISIN LÄÄKETIETEEN LÄHITULEVAISUUDELTA Kolmen lajin tietoa Juhani Pietarinen Jokseenkin tasan kymmenen vuotta sitten puhuin Duodecimin 110-vuotisjuhlaseminaarissa informaatiosta, tiedosta ja viisaudesta. Käytin siinä hyväkseni Spinozan ( ) tekemää tiedon kolmijakoa. Spinoza puhuu ensimmäisen, toisen ja kolmannen lajin tiedosta, ja tätä jaottelua vapaasti soveltamalla yritin luonnehtia lyhyesti, miten informaatio, tieto ja viisaus eroavat toisistaan ja mikä merkistys eroilla on yhteiskuntaelämän kannalta. 1 Sovellan tässä samaa jaottelua lääketieteellisen tutkimuksen erityisesti genetiikan tuottamaan tietoon. Ensimmäisen lajin tieto Spinozan mukaan tieto ympäröivästä todellisuudesta perustuu kahteen asiaan: havaintojen tekemiseen ja mielen aktiiviseen toimintaan. Aistimme ottavat vastaan vaikutelmia ympäristöstä, ja samalla mieli jäsentää koko ajan niiden välittämää informaatiota. Kun mielen aktiivinen panos jää vähäiseksi, tuloksena on ensimmäisen lajin tieto (Spinoza käyttää latinankielistä termiä imaginatio). Vaikutelmia otetaan vastaan passiivisesti, jolloin halut ja tunteet pääsevät ohjaamaan tapaa, jolla mieli käsittelee informaatiota. Syntyy mielikuvia todellisuudesta. Mielikuvilla operoiminen voi olla hauskaa ja hyödyllistäkin, mutta ne antavat puutteellisen ja tavallisesti harhaanjohtavan kuvan asioista.»teemme havaintoja ja yleistyksiä yksittäisistä asioista, jotka välittyvät mieleemme hämärinä, sekavina ja järjestystä vailla», Spinoza sanoo. Valtaosa arkielämän käsityksistämme on ensimmäisen lajin tietoa. Se on tyypillistä myös informaatioyhteiskunnan tiedolle: tiedotusvälineiden viesteistä suuri osa on irrallista palatietoa ja mielikuviin vetoavaa informaatiota. Se antaa hyvin puutteellisia selityksiä asioille, koska asioiden oleellisia yhteyksiä toisiinsa ei nähdä. Ei ihme, että elämä tuntuu monimutkaiselta ja vaikealta. Mutta informaatio- Duodecim 2001;117:

2 Juhani Pietarinen yhteiskuntaa kehittävät voimathan ovat kiinnostuneita lähinnä siitä, miten tieto palvelee ihmisen ohjailua, eivät ihmisen älyllisestä ja eettisestä kehittämisestä. Esiintyykö tieteessä ensimmäisen lajin tietoa? Aivan varmasti esiintyy. Itse asiassa aina, kun ollaan vasta etsimässä selityksiä ilmiöille, joudutaan toimimaan puutteellisen havaintotiedon varassa, ja silloin erilaiset mielikuvat saavat jalansijaa. Sinänsä se on aivan normaalia tieteen edistymistä, sillä ilman mielikuvitusta tiede ei mene eteenpäin. Mutta tutkijoidenkin mielikuvia ohjaavat monet tieteen ulkopuoliset intressit, ja silloin syntyy värittynyttä ja epäluotettavaa spekulointia, kuten ns. sosiaalinen epistemologia on viime aikoina tuonut vakuuttavasti esille. En puutu kuitenkaan siihen, vaan otan toisenlaisen esimerkin ensimmäisen lajin tiedosta lääketieteellisessä tutkimuksessa luvun alkupuolella perinnöllisyyden tutkimus oli edennyt varsin pitkälle. Phoebus Levene oli osoittanut, että DNA muodostuu useista nukleotideista, mutta hän kuvitteli, että nukleotidit järjestyvät säännönmukaisesti koko molekyylin pituudelle, jolloin nukleotidien emäkset eivät voineet tulla kysymykseen geneettisen informaation säätelijöinä. Levenen käsitys DNA:n toisarvoisesta roolista perinnöllisyyden välittämisessä oli ensimmäisen lajin tietoa, kuvitelmaa, jonka taustalla tosin oli paljon oikeaakin tietoa niin kuin on kaikessa ensimmäisen lajin tiedossa. Samaa tiedonlajia edustaa myöhemmin pitkään vaikuttanut»proteiinidogmi», jonka mukaan biologisen elämän rakennusohjeet ovat proteiineissa. Kun Oswald Averyn ryhmä osoitti 1940-luvun puolivälissä DNA:n avainaseman, perinnöllisyyden tutkimisessa tapahtui paradigman vaihdos. Toisen lajin tieto Erillisten havaintojen pohjalta kuinka tarkkojen tahansa emme pysty saavuttamaan yleisesti pätevää tietoa havaintojen takana olevista mekanismeista. Tutkijan on luotava käsitejärjestelmiä, joiden avulla havaintoja yhdistetään toisiinsa ja ennen kaikkea pystytään ohjaamaan uusien havaintojen tekemistä. Silloin kun ihmismieli toimii aktiivisesti eli on»sisäisesti suuntautunut», se tutkii asioita selvästi ja täsmällisesti, Spinoza sanoo. Luotettavaan tietoon päästään vasta, kun asioita tarkastellaan täsmällisen ja johdonmukaisen käsitteellisen järjestelmän pohjalta. Aktiivinen ajattelu on järjen käyttämistä, ja Spinoza kutsuukin niin saatua tietoa nimellä ratio. Toisen lajin tieto koskee ominaisuuksia, jotka ovat yhteisille kaikille tutkimuksen alaisille kohteille. Ellei sellaisia ominaisuuksia olisi, ei olisi myöskään yleispätevää tietoa. Spinozan aikana geometria tarjosi tieteellisen käsitejärjestelmän ihannemallin, ja tutkijat uskoivat, että kaikki tieteellinen tieto pystytään ajan mittaan esittämään vastaavalla tavalla selvien ja täsmällisten peruskäsitteiden ja ehdottoman varmojen yleisten periaatteiden muodossa. Nykyisin tiede puhuu todennäköisyyksistä eikä ehdottomasta varmuudesta, mutta ajatus täsmällisestä ja yhtenäisestä käsitejärjestelmästä on tietenkin edelleen ratkaisevan tärkeä. Newtonin teoria kappaleiden liikkeestä on auttanut selittämään yhtenäisellä tavalla hyvin etäisiltä näyttäviä asioita taivaankappleiden liikkeistä käkikellon kukkumiseen. Toisen lajin tieto saattaa erilliset ilmiöt samojen peruslakien alaisuuteen. 2468

3 KOLMEN LAJIN TIETOA Malliesimerkin toisen lajin tiedosta genetiikassa tarjoaa geneettinen koodi. Francis Crickin ja Sydney Brennerin sitkeän työn tuloksena saatiin selville, miten DNA:n emäsparit koodaavat proteiineja: kolmen emäsparin sekvensseistä kolmea lukuun ottamatta jokainen koodaa yhtä määrättyä aminohappoa. Geneettinen koodi on lähes poikkeuksetta sama kaikkien eliöiden soluissa, joten se esittää yleisesti pätevän luonnon periaatteen. Koodi on säilynyt muuttumattomana vuosimiljardeja. Kaikkien elävien olentojen geenit kolibakteerista Stephen Hawkingin aivoihin käyttävät samaa kieltä, kun ne lähettävät proteiinien rakentamista koskevia määräyksiä. Genetiikan tuoma tieto auttaa ymmärtämään erilaisten elämänmuotojen kehitystä ja yhteyksiä toisiinsa. Asiat eivät ilmene meille samalla tavalla irrallisina ja hämärinä kuin ensimmäisen lajin tiedon hallitsemassa maailmassa. Toisen lajin tiedon varassa voidaan rakentaa aitoa tietoyhteiskuntaa informaatioyhteiskunnan sijaan. Toisaalta se avaa valtavia mahdollisuuksia puuttua tapahtumien kulkuun. Genetiikassa tieto johtaa kehittämään uusia lajeja, korjaamaan vioittuneita soluja, kasvattamaan uusia kudoksia vaurioituneiden tilalle, valmistamaan uudenlaisia lääkkeitä, rokotteita ja erilaisia entsyymejä. Lähes rajattomilta näyttävät mahdollisuudet tietenkin innostavat panostamaan voimavaroja genetiikkaan, mutta kuinka suureen optimismiin on syytä? Tässä tullaan tietoyhteiskunnan herkimmin haavoittuvalle alueelle: pystytäänkö uusien mahdollisuuksien käyttämistä hallitsemaan? Vaikka perustana oleva tieto olisi luotettavaa, kuten geneettisen koodin tapauksessa on laita, emme pysty arvioimaan tiedon käyttämisen kaikkia seurauksia. Mitä enemmän mahdollisuuksia meille tarjotaan, sitä suurempi vaara on asioiden riistäytymiseen käsistä. Toisen lajin tiedon lisäksi tarvitaan eettisyyttä, mutta juuri eettisyys tuntuu häviävän silloin, kun avautuu mahdollisuuksia käyttää tietoa suurten voittojen tuottamiseen. Siinä on tietoyhteiskunnan perusdilemma. Kolmannen lajin tieto Spinoza käyttää kolmannen lajin tiedosta nimitystä scientia intuitiva, intuitiivinen tieto. Kysymys on tiedon viime käden perusteluista. Toisen lajin tieto rakentuu yleisten periaatteiden eli luonnonlakien perustalle, mutta mihin luonnonlait perustuvat? Onko olemassa kaikille luonnonilmiöille yhteinen tekijä, jokin alkulähde? Spinoza ajatteli, että todellisuuden perimmäisen luonteen muodostaa universaali aktiivinen voima, joka ilmenee kaikissa mahdollisissa kohteissa, joita on olemassa. On huomattava, ettei kysymys ole sellaisesta»elämänvoimasta», joka ohjaisi eliöiden toimintaa ja muita tapahtumia jotakin päämäärää kohti että luonnossa vaikuttaisi johdatus tai salattu tarkoitus. Spinozan mukaan luonnosta on turha etsiä päämääriä, sillä kaikki tapahtuu»luonnon ikuisen välttämättömyyden vuoksi», toisin sanoen syyn ja seurauksen lakien mukaan. Universaali voima toimii kausaalisesti. Emme kuitenkaan pysty saamaan selville olemuksellisen voiman luonnetta lähtemällä havainnoista, vaan pystymme lähestymään sitä vain aktiivisen ajattelun avulla. Konkreettisia tutkimuksen kohteita on loputon määrä, mutta ne kaikki ilmentävät yhtä ja samaa universaalia voimaa. Havainnot antavat tietoa konkreettisten kohteiden käyttäytymisestä, mutta ilmiöiden takana 2469

4 Juhani Pietarinen vaikuttavan voiman luonteesta meillä voi Spinozan mukaan olla vain intuitiivista ajatustietoa. Intuitiivisen tiedon täytyy kuitenkin kytkeä universaalin voiman toiminta konkreettisiin kohteisiin. Spinoza sanoo, että se etenee universaalin voiman tuntemisesta yksittäisten olioiden olemuksiin. Kysymys on ilmiöiden perimmäisen olemuksen tuntemisesta kuten fysiikassa»kaikenteorian» pyrkimyksenä on johtaa kaikki ilmiöt yhden ainoan perusvoiman toiminnasta. Onko lääketieteessä järkevää puhua intuitiivisesta tiedosta? Tarvitaanko sellaista? Mielestäni ajatus ei ole mahdoton itse asiassa intuitiivisen tiedon tarve on varsin ymmärrettävä juuri sellaisessa tieteessä, joka tutkii elämän perustaa. Mitä elämä on? Onko se jokin universaali voima? Miten monimutkaiset järjestelmät ovat voineet kehittyä ensimmäisestä eliöstä, progenootista, ja miten progenootti syntyi? Miten elävien olentojen suunnattoman rikas järjestelmä pystyy säilymään kokonaisuutena? Miten se säätelee itseään? Richard Dawkinsin mukaan elämä perustuu geenien»itsekkääseen» pyrkimykseen turvata olemassaolonsa. Siinä on itse asiassa yksi yritys selittää universaali aktiivinen voima: DNA:ta ohjaa voima, joka pakottaa jatkuvaan kopioitumiseen. Eliöiden ja ympäristön vuorovaikutus näyttää kuitenkin olevan kaksisuuntainen, ja sen James Lovelock pyrkii ottamaan huomioon paljon puhutussa Gaia-teoriassaan. Lovelock ehdottaa elämää itseään aktiiviseksi voimaksi. Näyttää näet siltä, että elämä tuottaa olemassaololleen välttämättömät olosuhteet ja säätelee niitä. Elävät olennot tuottavat esimerkiksi niille välttämätöntä happea ja hiilidioksidia, ja viime vuosina on paljastunut mekanismi, jolla bakteerit säätelevät biosfäärin lämpötilaa elämälle sopivaksi. Hyvin kiehtova ajankohtaisen tutkimuksen alue on monimutkaisten rakenteiden syntyminen ja itsesäätely. Kaikille eläville olennoille on tunnusomaista kyky säädellä omia toimintojaan, ja se näyttää tapahtuvan hyvin monimutkaisen geenien aktivoitumismekanismin avulla, jossa myös ympäristötekijät ovat mukana. Solut ovat hyvin herkkiä muuttumaan, kaaoksen ja järjestyksen välillä horjuvia järjestelmiä. Nobelisti Ilja Prigoginen mukaan Maa on varhaisvaiheessa ollut tuollainen muutosherkkä järjestelmä, jossa hyppäykset kohti monimutkaisuutta ovat mahdollisia ja jokin hyppäys on tuottanut RNA:ta tai ensimmäisen solun. Ehkä nämä esimerkit riittävät antamaan vihjeen siitä, mitä intuitiivinen tieto voisi olla. Kysymys on kokonaisuuksien syntytavan ja rakenteiden etsimisestä, ja jokin oletus universaalista voimasta on välttämätön. Saattaa olla, ettei lopullista selitystä löydy. Mutta jos lääketieteellisessä genetiikassa tyydytään vain ensimmäisen ja toisen lajin tietoon, elämän toimintojen laaja kokonaisuus jää ymmärtämättä ja keskitytään lähinnä yksittäisten geenien tutkimiseen. Se on paitsi ihmisen ja hänen sairauksiensa ymmärtämisen kannalta puutteellista, myös ihmisen eettistä kehitystä rajoittavaa. Spinozan mukaan kolmannen lajin tieto edustaa aktiivisen ajattelun korkeinta muotoa; se vie meidät lähimmäksi inhimillistä täydellisyyttä ja tuottaa korkeimmanasteista tyytyväisyyttä. Silloin voi puhua viisaudesta eikä vain tiedosta. 1 Esitelmä on julkaistu Työterveyslääkäri-lehden numerossa 3/93. Kolmea tiedon lajia olen käsitellyt kirjassani Ilon filosofia. 2470

5 KOLMEN LAJIN TIETOA Kirjallisuutta Aldridge S. Elämän lanka. Geenitekniikan tarina. Art House, 1999 Pietarinen J. Ilon filosofia. Spinozan käsitys aktiivisesta ihmisestä. 4., uusittu painos. Yliopistopaino, Juhani Pietarinen, valtiotieteen tohtori Kirjoittaja on Turun yliopiston käytännöllisen filosofian professori 2471