1 Metsävarat. Metsätalousmaa

Transkriptio

1 1 Metsävarat Metsätalousmaata on Suomen maapinta-alasta 86 prosenttia (26 milj. ha). Se jakautuu puuntuotoskyvyn perusteella metsämaahan (20 milj. ha), kitumaahan (3 milj. ha) ja joutomaahan (3 milj. ha). Lähes koko Suomi lounaisimpia osia lukuun ottamatta kuuluu boreaaliseen metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen. Metsätalousmaasta on soita 9 miljoonaa hehtaaria, ja niistä puolet on ojitettu. Yksityismetsänomistajat omistavat 52 prosenttia metsätalousmaasta, valtio 35 prosenttia ja yhtiöt 8 prosenttia. Jäljelle jäävä 5 prosenttia on kuntien, seurakuntien ja yhteisöjen omistuksessa. Metsähallitus hallinnoi lähinnä Pohjois- Suomeen keskittyvää valtion metsäomaisuutta, johon talousmetsien ohella sisältyvät lähes kaikki maamme luonnonsuojelu- ja erämaa-alueet. Metsätalousmaan kokonaispinta-alasta on puuntuotannossa 84 prosenttia. Näiltä alueilta voidaan siten hakata puuta. Metsämaan pinta-alasta yksityismetsänomistajat omistavat 60 prosenttia. Yksityisten henkilöiden omistamia vähintään 2 metsämaahehtaarin metsätilakokonaisuuksia on Suomessa kappaletta, ja niiden keskikoko on 30 hehtaaria. Yksityismetsänomistajia on yhteensä kappaletta, jos mukaan lasketaan myös kuolinpesien ja verotusyhtymien osakkaat. Puuston kuorellinen runkotilavuus on nykyään miljoonaa kuutiometriä, ja määrä on lisääntynyt 1970-luvulta lähtien. Puuston tilavuudesta 97 prosenttia on metsämaalla. Männyn osuus puuston tilavuudesta on 50 prosenttia, kuusen 30 prosenttia ja lehtipuiden 20 prosenttia. Männyn osuus on 1950-luvulta alkaen vähitellen lisääntynyt ja kuusen supistunut. Suopuustojen osuus tilavuudesta on 23 prosenttia, ja niiden puuntuotannollinen merkitys on kasvussa. Puustosta 92 prosenttia sijaitsee puuntuotantoon käytettävissä olevalla maalla. Puuston vuotuinen kasvu ylsi 100 miljoonaan kuutiometriin, josta puuntuotannon maalla kasvoi 97 miljoonaa kuutiometriä. Puusto on lisääntynyt ja on ollut selvästi poistumaa suurempi aina 1970-luvulta lähtien, mikä on lisännyt metsien puuvarantoa. Puulajeista männyllä on suurin kasvun ja poistuman välinen ero. Puuston runkopuun kokonaispoistuma oli taantumasta johtuen poikkeuksellisen pieni vuonna 2009, kun poistuma jäi 60 miljoonaan kuutiometriin. Luvussa tarkastellaan Suomen metsävaroja lähinnä puuntuotannon näkökulmasta. Pinta-alat ja puustotiedot esitetään metsäkeskuksittain. Puustoa käsittelevät tilastot jakautuvat puuston määrä-, kasvu- ja poistumatietoihin. Osa metsävaratiedoista esitetään metsäkasvillisuusvyöhykkeittäin ja maakunnittain. Luvussa käsitellään myös metsänomistuksen rakennetta. Metsien suojelutiedot ovat luvussa 2. Metsätalousmaa Suomen maapinta-alasta (30,4 milj. ha) on metsätalousmaata 26,3 miljoonaa hehtaaria. Metsätalousmaa luokitellaan puuntuotoskykynsä mukaan metsämaahan (20,1 milj. ha), kitumaahan (2,7 milj. ha) ja lähes tai täysin puuttomaan joutomaahan (3,3 milj. ha). Lisäksi metsätalousmaahan kuuluu 0,2 miljoonaa hehtaaria ns. muuta metsätalousmaata (esim. metsätiet ja pysyvät puutavaran varastopaikat). Metsätalousmaahan sisältyy sekä puuntuotantoon käytettävissä oleva että sen ulkopuolelle jäävä maa. Puusto kasvaa melkein yksinomaan metsä- ja kitumaalla, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 22,8 miljoonaa hehtaaria. Tästä on käytettävissä puun tuotantoon 20,4 miljoonaa hehtaaria eli 89 prosenttia metsä- ja kitumaan kokonaisalasta. Suojelluksi jää 2,4 miljoonaa hehtaaria metsä- ja kitumaata. Metsätalousmaata on Etelä-Suomessa 12,0 ja Pohjois-Suomessa 14,2 miljoonaa hehtaaria. Pohjois- Metsätilastollinen vuosikirja

2 1 Forest resources Suomen (kolme pohjoisinta metsäkeskusta) osuus metsätalousmaan kokonaispinta-alasta on 54 prosenttia mutta puuston tilavuudesta vain kolmannes. Metsätaloutta harjoitetaan lähinnä metsämaalla, jota on 92 prosenttia Etelä-Suomen metsätalousmaasta. Pohjois-Suomessa metsämaan osuus jää 63 prosenttiin. Kitumaalla metsätalouden harjoittaminen on vähäistä, ja joutomaalla sitä ei harjoiteta lainkaan. Suomi jakautuu neljään metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen. Hemiboreaalinen metsäkasvillisuusvyöhyke eli lauhkean vyöhykkeen sekametsä rajoittuu Ahvenanmaalle ja lounaisimpaan Suomeen. Vyöhykkeen osuus metsätalousmaan pinta-alasta jää vain 2 prosenttiin. Loput Suomesta kuuluu boreaaliseen eli pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen, joka jakautuu edelleen etelä-, keskija pohjoisboreaalisiin metsäkasvillisuusvyöhykkeisiin. Eteläboreaalisen vyöhykkeen osuus metsätalousmaasta on 29 prosenttia. Keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke kattavat kumpikin 34 prosenttia metsätalousmaasta. Boreaalisen vyöhykkeen maaperä on melko vähäravinteinen ja hapan. Suomen metsien puuston tilavuudesta 47 prosenttia sijaitsee eteläboreaalisella vyöhykkeellä ja 34 prosenttia keskiboreaalisella vyöhykkeellä. Metsätalousmaasta 34 prosenttia (8,9 milj. ha) on suota, joista rämeitä on 5,1, korpia 2,2 ja puuttomia avosoita 1,6 miljoonaa hehtaaria. Pohjois-Suomessa suot peittävät 41 prosenttia ja Etelä-Suomessa 26 prosenttia metsätalousmaasta. Soita on ojitettu 4,8 miljoonaa hehtaaria ja lisäksi veden vaivaamia kankaita 1,3 miljoonaa hehtaaria. Etelä-Suomen rämeistä ja korvista valtaosa on ojitettu. Soiden uudisojitukset ovat lähes loppuneet vuosituhannen vaihteen jälkeen. Soiden ojitukset ovat muuttaneet osan kitu- ja joutomaan soista metsämaaksi tai parantaneet huonokasvuisten metsämaan soiden puuston kasvuolosuhteita. Suometsien metsätaloudellinen merkitys kasvaa nopeasti, sillä parissa vuosikymmenessä ojitusalueiden osuuden Suomen metsien hakkuumahdollisuuksista on ennakoitu nousevan noin neljännekseen. Metsänomistus Metsätalousmaan omistus Metsätalousmaasta yksityismetsänomistajat omistavat 52 prosenttia, valtio 35 prosenttia ja yhtiöt 8 prosenttia. Loput 5 prosenttia kuuluu kunnille, seurakunnille, yhteismetsille ja muille pienille yhteisöomistajille. Puuntuotannon metsätalousmaasta yksityismetsänomistajien osuus nousee selvästi suuremmaksi eli 61 prosenttiin. Valtion laajat luonnonsuojelualueet pudottavat sen osuuden puuntuotannon metsätalousmaasta vain 24 prosenttiin. Valtion lakisääteisiä luonnonsuojelu- ja erämaa-alueita on 2,8 miljoonaa hehtaaria, ja ne sijaitsevat lähinnä Pohjois-Suomessa. Valtion maiden painottuminen pohjoiseen heijastuu puuston omistukseen. Niinpä valtion osuus puuston kokonaistilavuudesta jää 21 prosenttiin (puuntuotannon metsissä 14 %), vaikka omistusosuus metsätalousmaasta yltää 35 prosenttiin. Yksityisten metsänomistajien osuus puuston kokonaistilavuudesta on 64 prosenttia (puuntuotannon metsissä 70 %). Yhtiöillä on 9 prosenttia puustosta ja ryhmällä muut 6 prosenttia. Metsätalousmaan kauppahintatilasto kuvaa lähinnä taimikkovaltaisista alueista saatuja hintoja, sillä suurin osa kaupoista kohdistuu puustoaan runsaasti hakanneisiin tiloihin. Vuonna 2009 metsätalousmaan koko maan mediaanihinta oli euroa hehtaarilta. Hintojen alueellinen vaihtelu oli suurta. Kalleinta metsätalousmaa oli Häme-Uusimaan metsäkeskuksen alueella, euroa hehtaarilta, ja halvinta Lapissa, 523 euroa hehtaarilta. Metsämaan omistus Yksityismetsänomistajat omistavat metsämaasta 60 prosenttia (12,1 milj. ha) eli huomattavasti suuremman osuuden kuin metsätalousmaasta. Yksin tai puolison kanssa omistettua on metsämaan kokonaispinta-alasta 45 prosenttia, verotusyhtymän kautta 9 prosenttia ja kuolinpesinä 7 prosenttia. Yhtiöt omistavat 9 prosenttia metsämaasta ja ryhmä muut omistajat (kunnat, seurakunnat ja yhteisöt) 5 prosenttia. Valtion osuus metsämaasta on huomattavasti pienempi kuin metsätalousmaasta jääden 26 prosenttiin. Yksityisten henkilöiden omistamia, vähintään 2 metsämaahehtaarin metsätilakokonaisuuksia oli vuonna 2008 yhteensä kappaletta, ja niiden keskikoko oli 30,3 hehtaaria. Metsätilakokonaisuudella tarkoitetaan kaikkia saman metsänomistajan omistamia metsäkiinteistöjä koko maassa. Yksityismetsänomistajien (yli 2 ha metsämaata) lukumäärä oli metsätilakokonaisuuksien lukumäärää suurempi henkilöä sillä samalla metsätilakokonaisuudella oli tavallisesti useita omistajia. Keskimäärin metsänomistajan yksin tai yhdessä puolison kanssa omistamalla metsätilakokonaisuudella oli 1,7 omistajaa, verotusyhtymällä 3,0 omistajaa ja kuolinpesällä 4,0 omistajaa. Yksityismetsänomistajista 58 prosenttia omisti metsämaata yksin tai puolisonsa kanssa, 19 prosenttia veroyhtymän muodossa ja 24 prosenttia kuolinpesän osakkaana. 38 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2010

3 Metsävarat 1 Yksityismetsien omistusrakenne alueittain 2009 Metsänomistajat ikääntyvät ja eläköityvät koko maassa likimain samaa vauhtia, eivätkä alueelliset erot ole kovin suuria. Kun koko maassa vähintään 65-vuotiaita metsänomistajia on keskimäärin 38 prosenttia, Etelä-Savossa heidän osuutensa on kuitenkin peräti 46 prosenttia. Myös eläkkeellä olevien metsänomistajien määrä on suurin Etelä-Savossa (52 %). Keski-Suomessa ja Kainuussakin eläkeläisten osuus on yli puolet. Metsänomistuksen tavoitteiden suhteen omistajat voidaan jakaa viiteen ryhmään. Virkistyskäyttöä arvostavia on eniten Rannikon metsäkeskuksen alueella, metsästä saatavaa työtä ja toimeentuloa arvostavia Pohjois-Suomessa ja taloudellista turvaa korostavia Etelä-Savossa. Monitavoitteisia, joille nämä kaikki asiat ovat tärkeitä, on eniten Kaakkois-Suomessa ja Etelä-Savossa. Epätietoisia eli sellaisia, joille metsänomistuksella ei juuri ole merkitystä tai he eivät osaa eritellä tavoitteitaan, löytyy eniten Etelä-Pohjanmaalta. Kaakkois-Suomen, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan ja Kainuun alueella metsiä omistavista henkilöistä vähintään puolet asuu kaupungeissa ja taajamissa. Muualla enemmistö omistajista asuu maaseudun hajaasutusalueella. Kaupunkilaismetsänomistajia (yli asukkaan kaupunki) on eniten Kaakkois-Suomessa. Etämetsänomistajia, jotka asuvat metsän sijaintikunnan ulkopuolella, on eniten Etelä-Savossa ja Keski- Suomessa. Keskimäärin etämetsänomistajilla on matkaa tilalle 190 kilometriä, mutta Lapissa peräti 440 kilometriä. Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa matkaa on keskimäärin noin 250 kilometriä ja Pohjois- Karjalassa 220 kilometriä. Muualla maassa etäisyys jää keskimäärin alle kahdensadan kilometrin. Pirkanmaalla välimatka on lyhin, keskimäärin vain sata kilometriä. Tilan omistusmuoto ei juurikaan vaihtele maan eri osissa. Yksin tai yhdessä puolison kanssa omistaminen eli perheomistus on yleisintä Häme-Uusimaalla. Yhteisomistusmuodoista verotusyhtymät ovat yleisimpiä Kainuussa (19 %) ja perikunnat Etelä-Savossa (15 %). Teksti: Harri Hänninen Yksityismetsänomistajien ja tilojen taustatekijät metsäkeskuksen alueella. Ennakkotuloksia Metlan Metsänomistaja tutkimuksen aineistosta, jossa on tiedot metsänomistajasta ja heidän metsätiloistaan. Rannikko Lounais-Suomi Häme-Uusimaa Kaakkois-Suomi Pirkanmaa % metsänomistajista tai % tiloista Ammattiasema Yksityismetsänomistajat yhteensä Palkansaajat Maa- ja metsätalousyrittäjät Muut yrittäjät Eläkeläiset Muut Ikä Yksityismetsänomistajat yhteensä Alle 45 vuotta vuotta vuotta vuotta Yli 74 vuotta Tavoiteryhmä Yksityismetsänomistajat yhteensä Monitavoitteiset Virkistyskäyttäjät Metsästä elävät Taloudellinen turva Epätietoiset Asuinympäristö Yksityismetsänomistajat yhteensä Maaseutu Taajama Kaupunki Asuinpaikka Yksityismetsänomistajat yhteensä Asuu tilalla Sijaintikunnassa Muualla Omistusmuoto Yksityismetsänomistajat yhteensä Perheomistus Yhtymäomistus Perikuntaomistus Etelä-Savo Etelä-Pohjanmaa Keski-Suomi Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Kainuu Pohjois-Pohjanmaa Lappi Koko maa Metsätilastollinen vuosikirja

4 1 Forest resources Yksityishenkilöiden omistamista metsätilakokonaisuuksista olivat yleisimpiä metsämaahehtaarin tilat, joiden osuus sekä yksityismetsien lukumäärästä että metsämaan pinta-alasta ylsi noin neljännekseen vuonna Vaikka yli sadan metsämaahehtaarin tiloja oli vain viisi prosenttia lukumäärästä, niiden osuus metsämaaalasta oli lähes kolmannes. Suurimpia yli tuhannen metsämaahehtaarin yksityisiä metsätilakokonaisuuksia oli 69 kappaletta, ja ne kattoivat prosentin yksityishenkilöiden omistamasta metsämaan alasta. Yksityismetsien tilarakenne on vuosina kehittynyt siten, että sekä suuria että pieniä metsätiloja on muodostunut lisää. Vaikka alle kymmenen metsämaahehtaarin tilojen lukumäärä oli kasvanut moninkertaisesti yli sadan metsämaahehtaarin tiloihin verrattuna, niiden metsämaan pinta-ala oli lisääntynyt vain hehtaarilla. Yli sadan hehtaarin tilojen metsämaa-ala puolestaan kasvoi hehtaarilla. Metsämaan omistus on näin ollen pirstoutunut useampiin käsiin, mutta metsämaan pinta-ala on keskittynyt yhä suuremmille metsänomistajille. Puuston tilavuus Puuston runkotilavuus metsä- ja kitumaalla on viimeisten inventointitietojen mukaan kohonnut miljoonaan kuorelliseen kiintokuutiometriin. Puuston tilavuus on lisääntynyt jatkuvasti 1970-luvulta lähtien. Tilavuudesta miljoonaa kuutiometriä (92 %) sijoittuu puuntuotannon maalle. Etelä-Suomessa on 67 prosenttia puuston kokonaistilavuudesta. Puuston runkotilavuudesta puolet on mäntyä. Kuusta on 30 prosenttia, koivua (pääosin hieskoivua) 17 prosenttia ja muita lehtipuita 3 prosenttia. Puulajisuhteet muistuttivat jo 1920-luvulla suurin piirtein nykyisiä, vaikka 1970-luvulla männyn tilavuusosuus kutistui alimmillaan 44 prosenttiin. Suomen mäntyvarannot sijoittuvat pääosin Pohjois- ja Itä-Suomeen. Suurimmat kuusivarannot kasvavat Häme-Uusimaan metsäkeskuksen alueella. Puuston tilavuudesta 23 prosenttia on soilla. Suopuustojen osuus on suurin Pohjanmaalla ja pienin Hämeessä. Puuston keskitilavuus metsämaalla yltää nykyisin 107 kuutiometriin hehtaarilla, kun se vielä 1960-luvulla jäi 77 kuutiometriin. Keskitilavuus on suurin Rannikon metsäkeskuksen Etelärannikon ja Häme-Uusimaan metsäkeskuksen alueilla. Kangasmailla keskitilavuus oli 109 kuutiometriä hehtaarilla ja soilla 98 kuutiometriä hehtaarilla. Metsä- ja kitumaalla kasvavan elävän puuston kuivaaineen biomassa oli 1,67 miljardia tonnia vuonna Rungon osuus tästä oli 57 prosenttia, lehvästön (sis. oksat, lehdet/neulaset) 22 prosenttia sekä kantojen ja juurten 21 prosenttia. Puuston kasvu ja poistuma Puuston vuotuinen kasvu metsä- ja kitumaalla on noussut 99,5 miljoonaan kuorelliseen kuutiometriin runkopuuta, josta 96,6 miljoonaa kuutiometriä sijoittuu puuntuotannon maalle. Etelä-Suomen metsien puusto kasvaa 69,9 ja Pohjois-Suomen 29,6 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Puuston vuotuinen kasvu on lisääntynyt 1970-luvun jälkeen 74 prosentilla. Kasvusta 48 prosenttia kertyy männystä, 30 kuusesta, 18 koivusta ja 4 prosenttia muista lehtipuista. Puulajien osuudet kasvusta vastaavat niiden osuuksia puuston tilavuudesta. Puuston kasvun lisäys on peräisin pääosin mäntymetsistä, johtuen aikoinaan tehdyistä soiden ojituksista ja männyn suosimisesta metsien uudistamisessa. Kuusen kasvu on lisääntynyt selvästi mäntyä hitaammin viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Varsinkin metsäverotuksen siirtymäaikana uudistettiin runsaasti säästöön jääneitä vanhoja kuusimetsiä, eivätkä pienet taimikot tuota vielä tilastoissa näkyvää tilavuuskasvua. Vuonna 2009 hakkuut jäivät pienimmiksi sitten lamavuoden 1992, mikä heijastui puuston poistumaan. Runkopuun kokonaispoistuma supistui 59,7 miljoonaan kuutiometriin, mikä oli 2,7 prosenttia puuvarannosta. Poistuma jäi vain 62 prosenttiin puuntuotantoon käytettävissä olevien metsien kasvusta. Poistuma oli suurin suhteessa puuntuotannon metsien kasvuun Häme-Uusimaan (83 %) ja Kaakkois-Suomen (74 %) metsäkeskusten alueilla, ja pienin Lapin (44 %) ja Kainuun (51 %) metsäkeskusten alueilla. Puuston kasvu on 1970-luvulta lähtien ylittänyt selvästi poistuman jopa hakkuiden huippuvuosina. Suomen metsien puuvaranto on näin ollen lisääntynyt jatkuvasti. Puuston poistumasta oli mäntyä 22,7, kuusta 19,2 ja lehtipuuta 17,8 miljoonaa kuutiometriä. Männyn poistuma pieneni vuoden takaisesta 6,6 miljoonalla kuutiometrillä ja kuusen 3,7 miljoonalla kuutiometrillä. Lehtipuiden poistuma sen sijaan kasvoi miljoonalla kuutiometrillä. Puuntuotannon metsien vuotuinen kasvu ylitti poistuman männyllä 23,1, kuusella 9,8 ja lehtipuilla 4,0 miljoonalla kuutiometrillä. Mänty- ja lehtipuuvaltaisista metsistä suuri osa on nuoria nopean kasvun vaiheessa olevia metsiä, joissa hakkuumahdollisuudet jäävät pienemmiksi kuin kasvu. Minkään metsäkeskuksen alueella puustoa ei hakattu kasvua enempää myöskään puulajeittain tarkastellen. 40 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2010

5 Metsävarat 1 Metsävarojen tilastointi Valtakunnan metsien inventoinnit Metsävaratilastot perustuvat pääosin valtakunnan metsien inventointeihin, joita on tehty 1920-luvulta lähtien 5 10 vuoden välein. Inventoinneissa kerätään tietoa metsien pinta-aloista, puuston määrästä ja kasvusta sekä metsien tilasta ja biologisesta monimuotoisuudesta. Tuoreimmat metsävaratiedot on laskettu vuosina tehdystä valtakunnan metsien 10. inventoinnista, jonka maastoaineisto kerättiin systemaattisella ryväsotannalla. Ylä- Lappia (Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat) ei mitattu valtakunnan metsien 10. inventoinnissa, joten tilastoissa käytetään tälle alueelle edellisen valtakunnan metsien inventoinnin tuloksia vuodelta Metsätilastollisessa vuosikirjassa esitetyt inventointitietoihin perustuvat tilastot eivät ole muuttuneet edellisvuodesta, sillä 11. inventoinnin aineistoihin perustuvia tietoja ei ole ollut vielä saatavilla. Valtakunnan metsien 10. inventoinnin menetelmistä ja tuloksista löytyy yksityiskohtaisia tietoja valtakunnan metsien inventoinnin Internet-sivuilta. Parhaillaan on menossa valtakunnan metsien 11. inventointi, jonka maastotyöt ajoittuvat vuosiin Tällä kertaa mitataan myös Ylä-Lappi, jossa mittauksia ei tehty edellisessä inventoinnissa. Uusina piirteinä inventoinnissa ovat muun muassa puuston mittaus myös metsän ulkopuolelta (esim. puisto- ja tonttipuustot) ja maaluokkamuutosten aiempaa tarkempi selvitys. Metsävaratietoja, jotka perustuvat osittain 10. inventoinnin tuoreimpiin mittauksiin ja osittain valtakunnan metsien 11. inventoinnin aineistoon, aiotaan julkaista vuonna Keskeisiä metsävaraluokituksia Suomen maapinta-ala jaetaan maaluokkiin käyttötarkoituksensa mukaan. Metsätalousmaaksi luokitellaan maa, joka ei ole maatalousmaata tai rakennettua maata tms. Metsätalousmaahan sisältyvät puuntuotantoon käytettävissä olevan maan lisäksi myös puuntuotannon ulkopuolelle jäävät suojelualueet. Muu maa on metsätalousmaahan kuulumatonta maata, jonka maaluokkia ovat maatalousmaa, rakennettu maa, liikenneväylät ja voimansiirtolinjat. Metsätalousmaa jaotellaan puuntuotoskyvyn perusteella seuraavasti: Metsämaa on maata, jolla puuston potentiaalinen hehtaarikohtainen kasvu yltää keskimäärin vähintään yhteen kuutiometriin vuodessa ohjekiertoaikaa käytettäessä. Kitumaalla puuston potentiaalinen hehtaarikohtainen keskikasvu jää edellistä luokkaa pienemmäksi ollen alle 1, mutta vähintään 0,1 kuutiometriä vuodessa. Joutomaa on maata, jolla puuston hehtaarikohtainen vuotuinen kasvu jää alle 0,1 kuutiometriin. Joutomaalla kasvaa vain yksittäisiä, usein kituliaita tai pensastavia puita. Muu metsätalousmaa sisältää metsäautotiet, metsätalouden pysyvät varasto- ja tonttialueet, metsäkokonaisuuteen kuuluvat sorakuopat, riistapellot ym. Kun verrataan Suomen kansallisia metsävaratilastoja kansainvälisiin tilastoihin, on huomioitava, että FAO määrittelee metsäksi (forest) alueen, jossa puuston kypsyysvaiheessa latvuspeittävyys ylittää 10 prosenttia ja puuston pituus yltää vähintään 5 metriin. Vuosikirjan luvussa 13 esitettävät tilastot perustuvat FAO:n määritelmiin, joiden mukaan metsäksi luokitellaan metsämaan lisäksi valtaosa Suomen kitumaista. Määritelmäeroista johtuen FAO:n tilastoima Suomen metsäala on noin 3 prosenttia pienempi kuin metsä- ja kitumaan pinta-alojen summa. Metsä-, kitu- ja joutomaa luokitellaan maapohjan perusteella kankaisiin ja soihin. Soihin sisältyvät niin biologiset kuin geologisetkin suot. Biologisella suolla turpeen paksuus on alle 30 senttimetriä ja alueen kasvillisuus muodostuu pääosin suokasveista. Geologiseksi suoksi luokitellaan alue, jossa maatuneet suokasvit muodostavat yli 30 senttimetrin paksuisen kerroksen. Metsätalousmaa jaotellaan tilastoissa puuntuotantoon käytettävissä olevaan (ml. rajoitettu puuntuotanto) ja puuntuotannon ulkopuolelle jäävään osaan. Keskeiset metsävaratiedot esitetään sekä koko maa-alalle että puuntuotantoon käytettävissä olevalle alueelle. Eräät tilastot, kuten metsiköiden metsänhoidollinen laatu, hakkuuehdotukset ja kehitysluokat, esitetään pelkästään puuntuotannon maalle, sillä kyseiset luokittelut kuvaavat puuntuotannon harjoittamista. Puuntuotannon ulkopuolella olevat alueet ovat sellaisia, joilla varsinaiset hakkuut on kielletty. Tiedot alueiden suojelusta on koottu Suomen ympäristökeskuksen suojelualuerekisteristä, seutukaavoista (VASEPA) tai Metsähallituksen maankäyttö- ja metsien käsittelyluokkatiedoista. Edellä mainittujen tietolähteiden ulkopuolisia osia Natura-alueista ei ole huomioitu puuntuotannon rajoituksissa, sillä niistä ei Metsätilastollinen vuosikirja

6 1 Forest resources ole saatavissa luotettavaa aluerajausta. Puuntuotannon ulkopuolisia alueita ovat: luonnonsuojelulakiin perustuvat suojelualueet: kaikki luonnonpuistot, kansallispuistot, soidensuojelualueet, lehtojensuojelualueet, vanhojen metsien suojelualueet ja muut luonnonsuojelualueet sekä lisäksi luonnonsuojelulailla suojellut luontotyypit ja maisemansuojelualueet niiltä osin, joilla hakkuut on kielletty. muut lakiin perustuvat alueet: erämaat ja muut lakiin perustuvat suojelualueet niiltä osin, joilla hakkuut on kielletty. omistajan päätöksellä suojellut alueet: kaikki Metsähallituksen suojelumetsät sekä Metsähallituksen alue-ekologisen suunnittelun luontokohteet, Metsähallituksen muut rajoitusalueet (ekologiset yhteydet, osa riistakohteista jne.), muut suojellut alueet (yhtiöiden, virastojen tai laitosten ja kuntien), metsänjalostus- ja tutkimusmetsät, virkistysalueet, puolustusvoimien harjoitusalueet ja muut erikoisalueet niiltä osin, joilla hakkuut on kielletty. kaikki alueet, jotka kuuluvat kansallis- ja luonnonpuistojen kehittämisohjelmaan, soidensuojeluohjelmaan, lehtojensuojeluohjelmaan, vanhojen metsien suojeluohjelmaan, muihin mahdollisiin suojeluohjelmiin ja valtioneuvoston periaatepäätöksellä suojeluun varattuihin muihin kuin suojeluohjelmiin kuuluviin alueisiin sekä rantojensuojeluohjelmaan, lintuvesiensuojeluohjelmaan ja harjujensuojeluohjelmaan kuuluvat alueet niiltä osin, joilla hakkuut on kielletty. kaava-alueet (maakunta- tai seutukaava, yleiskaava, asemakaava, ranta-asemakaava) niiltä osin, joilla hakkuut on kielletty. Metsävarat -luvussa käsitellään Suomen metsiä lähinnä puuntuotannon näkökulmasta. Varsinaiset metsien suojelualuetilastot esitetään luvussa 2. Metsävarat -luvussa tarkastellaan keskeisiä metsävaratunnuksia jaoteltuina kasvillisuusvyöhykkeisiin. Suomi jakautuu neljään metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen, jotka perustuvat suurilmastoon ja metsien kasvillisuuteen. Metsäkasvillisuusvyöhykejako esitetään kartassa sivulla 36. Pääosa Suomesta kuuluu boreaaliseen vyöhykkeeseen, joka jakautuu etelä-, keski- ja pohjoisboreaaliseen metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen. Lisäksi lounaisimmassa Suomessa on hemiboreaalisen vyöhykkeeseen kuuluvia alueita. Ilmastollinen vaihtelu etenkin etelä-pohjoissuunnassa aiheuttaa kasvilajien levinneisyydessä ja runsaussuhteissa suuria muutoksia, ja saman viljavuustason metsätyyppien (ns. rinnakkaistyyppien) kasvillisuuskuva voi poiketa eri vyöhykkeissä toisistaan huomattavasti. Myös puuntuotos pienenee ilmaston muuttuessa epäedullisemmaksi. Metsäkasvillisuusvyöhykejakoa hyödynnetään muun muassa kasvupaikkatyyppeihin perustuvassa metsämaan tuottokyvyn arvioinnissa. Valtakunnan metsien inventointitietoihin perustuvien tilastojen yhteydessä käytetään seuraavaa metsänomistajaryhmittelyä: Yksityiset: yksityiset henkilöt, henkilöyhtymät, perikunnat, toiminimet Yhtiöt: osakeyhtiöt ja niiden eläkesäätiöt. Yhtiöihin luetaan myös metsäteollisuusyritysten metsäomaisuuden hoitoa varten perustetut yhtiöt (Tornator Oy, Finsilva Oyj, Metsämannut Oy) Valtio: Metsähallitus ja muut valtion virastot ja laitokset Muut: kunnat, seurakunnat ja yhteisöt. Yhteisöiksi luetaan osuuskunnat, yhteismetsät, kommandiittiyhtiöt, asunto-osakeyhtiöt ja säätiöt. Esitetty metsänomistajaryhmittely poikkeaa vuosikirjan luvuissa 3 (Metsien hoito) ja 4 (Puukauppa ja hakkuut) käytetyistä luokitteluista. Poistumaa käsittelevissä tilastoissa metsänomistajien ryhmittely noudattaa vuosikirjan luvussa 4 käytettyä jaotusta. Poistumataulukoissa yksityismetsänomistajiksi luetaan myös kunnat ja seurakunnat sekä muut valtion laitokset paitsi Metsähallitus. Metsätilakokonaisuuksia käsittelevissä taulukoissa yksityismetsänomistajilla tarkoitetaan muuten samaa kuin inventoinnissa, mutta yksityismetsänomistajiin eivät kuulu toiminimet. Metsätilojen koko ja metsäkiinteistökaupat Metsätilojen kokoa tarkastellaan metsätilakokonaisuuksittain. Metsätilakokonaisuus tarkoittaa kaikkia saman tai samojen omistajien omistamia metsätiloja koko maassa, joihin sisältyy vähintään hehtaari metsämaata. Mikäli henkilö omistaa metsätiloja sekä erikseen että kuolinpesän tai yhtymän osakkaana, nämä on luettu erillisiksi metsätilakokonaisuuksiksi. Metsätilakokonaisuuteen voi kuulua myös peltoa, tontteja sekä kitu- ja joutomaata ym., mutta tilastossa käsitellään vain metsämaata. Tilasto perustuu verohallituksen aineistoihin. Uusi 42 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2010

7 Metsävarat 1 tilasto korvaa vuosikirjassa aiemmin esitetyn yksityismetsälöiden kokoluokkatilaston, jossa metsälöt tilastoituivat metsänhoitoyhdistyksittäin. Erona nykyiseen on se, että entisessä tilastossa saman metsänomistajan eri metsänhoitoyhdistyksen alueelle osuneet tilat tai niiden osat kirjautuivat erillisiksi metsälöiksi. Metsätilakokonaisuustarkastelussa metsänhoitoyhdistysten rajoilla ei ole merkitystä, vaan saman metsänomistajan omistaman metsämaan kokonaispinta-ala kirjautuu tilastoon. Uudella tavalla tilastoituna keskimääräinen tilakoko on vanhaa menetelmää suurempi. Metsätilakokonaisuuksien yhteydessä julkaistut metsämaan pinta-alat poikkeavat valtakunnan metsien inventoinnin metsämaan pinta-alatiedoista. Verohallinnon tiedot maapohjan laadusta pohjautuvat eri ajoilta peräisin oleviin veroluokituksiin, jotka päättyivät 1990-luvun alussa, kun taas Metsäntutkimuslaitoksen inventointitiedot on laskettu vuosina tehdyistä maastomittauksista (VMI 10). Valtakunnan metsien inventoinnin omistajaryhmittely on muuten yhtenevä verohallituksen kanssa, mutta verohallitus ei luokittele valtakunnan metsien inventoinnin tapaan toiminimiä yksityishenkilöiksi. Metsämaan kokonaispinta-ala on inventointitietojen mukaan 20,1 miljoonaa hehtaaria, kun verohallinnon tiedoista laskettuna pinta-alaksi saadaan 17,4 miljoonaa hehtaaria. Vastaavasti yksityismetsien metsämaan pintaala on inventoinnin mukaan 12,1 miljoonaa hehtaaria, kun se verohallinnon tietojen mukaan jää 10,5 miljoonaan hehtaariin. Maanmittauslaitoksen laatima metsäkiinteistöjen kauppahintatilasto perustuu kaupanvahvistajien ilmoituksiin yksinomaan metsätalousmaata käsittäneistä kaupoista, ja tilastoituvan kaupan vähimmäispinta-ala on 10 hehtaaria. Tällä pyritään rajaamaan aineistoon vain todellista metsätalousmaan hintaa edustavat kaupat. Vuosikirjassa julkaistun tilaston lisäksi alle 10 hehtaarin metsäkiinteistöjen kauppahinnoista löytyy tietoja Metinfo Metsänomistajapalvelusta. Metsäkiinteistöjen kauppahintatilastoon kelpuutetaan vain ns. edustavat koko kiinteistön tai määräalan kaupat, joita eivät ole esimerkiksi sukulaisten väliset kaupat. Edustavaan kauppaan ei saa myöskään liittyä eläkeoikeuksia, irtaimistoa tai rakennuksia. Kauppoja tehdään harvoin runsaspuustoisista kohteista, joten tilasto kuvaa parhaiten vähäpuustoisten kohteiden hintoja. Myytävien metsäkiinteistöjen puuston keskitilavuus jää noin prosenttia kaikkien yksityismetsien keskiarvoa pienemmäksi. Puustotunnukset Puuston tilavuus ja kasvu esitetään kuorellisina kiintokuutiometreinä. Tilavuudella tarkoitetaan kannon päällistä puuston runkotilavuutta inventointihetkellä. Puulajeittaisissa taulukoissa muut havupuut kuin kuusi on yhdistetty mäntyyn. Puuston kokonaistilavuus jakaantuu tukki-, kuitu- ja hukkapuuksi. Tukki- ja kuitupuuosuuksien pitää täyttää niille asetetut mitta- ja laatuvaatimukset. Jäljelle jäävä osuus (pienet tai huonolaatuiset puut, latvaosat, huonolaatuiset rungon osat) luokitellaan hukkapuuksi. Puutavaralajien mitta- ja laatuvaatimukset perustuvat puun ostajien käyttämiin yleisimpiin vaatimuksiin. Havutukin normaali minimipituus on 4 metriä ja pienin latvaläpimitta männyllä 15 cm ja kuusella 16 cm. Lehtitukin minimipituus on 3,1 metriä ja pienin latvaläpimitta 18 cm. Kuitupuun pienin latvaläpimitta on 6 cm ja pölkyn normaali minimipituus on 2,7 metriä. Elävästä puustosta esitetään myös kuiva-aineen biomassa. Biomassaan sisältyvät runkopuu, oksat, lehdet, neulaset, kannot ja juuret. Myös pienet, pituudeltaan alle rinnankorkeuden jäävät puut ovat mukana biomassassa. Biomassat lasketaan seuraavasti: Runkopuun biomassa Runkopuuksi luokitellaan puun kantoleikkauksen (1 % maanpinnan tasosta) yläpuolinen osa. Kuiva-ainemäärät lasketaan Marklundin (1988) männyn, kuusen ja koivun puittaisilla malleilla, joissa selittävinä muuttujina ovat puulaji, pituus ja läpimitta. Oksien ja neulasten biomassa Kuiva-ainemäärä lasketaan männyn malleilla kaikille muille havupuille paitsi kuuselle. Lehtipuiden oksille sovelletaan koivun malleja, mutta niiden lehtien kuivaainemäärä lasketaan kuitenkin männyn neulasmallilla. Kantojen ja juurien biomassa Kuiva-ainemäärien laskentaan sovelletaan männyn malleja muille puulajeille paitsi kuuselle. Puuston kasvu mitataan kasvunlaskentajaksolta, jolla tarkoitetaan viittä mittausta edeltävää täyttä kasvukautta. Viiden vuoden jaksolla vähennetään säätekijöistä aiheutuvan vuotuisen kasvunvaihtelun merkitystä kasvuarvioissa ja minimoidaan mittausvirheitä. Tilastoitu kasvu on viiden vuoden kasvun keskiarvo. Metsätilastollinen vuosikirja

8 1 Forest resources Puuston poistuma koostuu hakkuukertymästä, metsähukkapuusta ja luonnonpoistumasta. Hakkuukertymä on metsästä eri käyttötarkoituksiin hakattu runkopuu (47,7 milj. m³ vuonna 2009), ja sitä käsitellään yksityiskohtaisesti vuosikirjan luvussa 4. Metsähukkapuuta (7,3 milj. m³) on hakkuutähteinä metsään jäävä runkopuu, johon sisältyvät latvat, raivauspuiden rungot, hukkapuutyveykset ja -leikot, ylipitkät kannot sekä korjaamatta jäävät pölkyt. Osa metsähukkapuusta voi tulla korjatuksi esimerkiksi energiapuuna. Luonnonpoistumaksi tilastoidaan itsestään kuollut runkopuu, joka jää metsään. Luonnonpoistumasta on mäntyä 34 prosenttia, kuusta 29 prosenttia ja lehtipuuta 38 prosenttia. Luonnonpoistuman arviota korotettiin valtakunnan metsien 10. inventoinnin tulosten perusteella 4,7 miljoonaan kuutiometriin (ennen 2,8 milj. m³). Laskentamenetelmän muutos tehtiin vuoden 2008 tilastoista alkaen. Keskimääräinen vuotuinen luonnonpoistuma on 0,23 kuutiometriä hehtaarilla. Puuston poistumaa voidaan verrata kasvuun, jolloin saadaan käsitys metsävarojen kehityksestä. Vertailussa on syytä käyttää selvästi vuotta pidempiä ajanjaksoja, jotta poistuman suuri vuotuinen vaihtelu ei johda virheellisiin johtopäätöksiin. Kirjallisuus Literature 10. inventoinnin metsävarajulkaisut Ihalainen, A., Korhonen, K. T., Härkönen, K., Hirvelä, H., Nuutinen, T. & Salminen, O Ålands skogsresurser och avverkningsmöjligheter enligt den 10. riksskogstaxeringen. Metlan työraportteja s. Korhonen, K.T., Heikkinen, J., Henttonen, H., Ihalainen, A., Pitkänen, J. & Tuomainen, T Suomen metsävarat Metsätieteen aikakauskirja 1B/2006: Korhonen, K.T., Ihalainen, A., Heikkinen, J., Henttonen, H., & Pitkänen, J Suomen metsävarat metsäkeskuksittain ja metsävarojen kehitys Metsätieteen aikakauskirja 2B/2007: inventoinnin metsävarajulkaisut Metsävaratiedot on julkaistu metsäkeskuksittain Metsätieteen aikakauskirjoissa: Etelä-Pohjanmaa 2B/1998, Keski-Suomi 2B/1999, Pohjois-Savo 2B/1999, Kymi 3B/1999, Ahvenanmaa 4B/1999, Rannikko 1B/2000, Lounais-Suomi 2B/2000, Häme- Uusimaa 3B/2000, Pirkanmaa 4B/2000, Etelä-Savo 2B/2001, Pohjois-Karjala 3B/2001, Kainuu 2B/2003, Pohjois-Pohjanmaa 3B/2004, Lappi 2B/2005 Muut inventointijulkaisut Ilvessalo, Y Suomen metsät vuosista vuosiin Kolmeen valtakunnan metsien inventointiin perustuva tutkimus. Summary: The forests of Finland from to A survey based on three national forest inventories. Communicationes Instituti Forestalis Fenniae 47(1). 227 s. Kuusela, K Suomen metsävarat ja metsien omistus sekä niiden kehittyminen Summary: Forest resources and ownership in Finland and their development Communicationes Instituti Forestalis Fenniae 76(5). 126 s Suomen metsävarat ja metsien omistus Summary: Forest resources and ownership in Finland Communicationes Instituti Forestalis Fenniae 93(6). 107 s. & Salminen, S Suomen metsävarat ja niiden kehittyminen Summary: Forest resources of Finland in and their development in Acta Forestalia Fennica s. Salminen, S. & Salminen, O Metsävarat Keskisessä Suomessa sekä koko Etelä-Suomessa Summary: Forest Resources in Middle Finland, , and in South Finland, Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja s. Suomen metsävarat ja niiden muutokset vuodesta 1951 lähtien Metsätilastotiedote 354. Metsäntutkimuslaitos, valtakunnan metsien inventointi. 18 s. Tomppo, E., Henttonen, H., Tuomainen, T Valtakunnan metsien 8. inventoinnin menetelmä ja tulokset metsäkeskuksittain Pohjois-Suomessa sekä tulokset Etelä-Suomessa ja koko maassa Metsätieteen aikakauskirja 1B/ 2001: Valtakunnan metsien 10. inventointi (VMI10). Maastotyön ohjeet Koko Suomi ml. Ahvenanmaa. Metsäntutkimuslaitos. 177 s. Valtakunnan metsien 11. inventointi (VMI11). Maastotyön ohjeet Koko Suomi. Metsäntutkimuslaitos. 120 s. Muut julkaisut Ahti, T., Hämet-Ahti, L. & Jalas, J Vegatation zones and their sections in northwestern Europe. Annales Botanici Fennici 5: Hakkuut ja puuston poistuma metsäkeskuksittain SVT Maa-, metsä- ja kalatalous Metsätilastotiedote 14/2010. Metsäntutkimuslaitos, metsätilastollinen tietopalvelu. 10 s. Hotanen, J.-P., Nousiainen, H., Mäkipää, R., Reinikainen, A. & Tonteri, T Metsätyypit opas kasvupaikkojen luokitteluun. Metsäkustannus. 192 s. 44 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2010

9 Metsävarat 1 Kiinteistöjen kauppahintatilasto SVT Hinnat 2010:2. Maanmittauslaitos. 59 s. Kiinteistöjen kauppahintatilasto SVT Hinnat 2010:1. Maanmittauslaitos. 81 s. Marklund, L. G Biomassafunktioner för tall, gran och björk i Sverige. Sveriges Lantbruksuniversitet, Umeå, Ruotsi, 73 s. Metsämaan omistus Metsätilastotiedote 28/2010. Metsäntutkimuslaitos, metsätilastollinen tietopalvelu. 12 s. Suomen kartasto Vihko 141. Kasvillisuus ja kasvisto. Maanmittauslaitos ja Suomen Kasvimaantieteellinen Seura. s Muut tietolähteet Other sources of information Maanmittauslaitos, Metinfo Kasvupaikkatyypit, Metinfo Mela ja metsälaskelmat, Metinfo Metsien suojelu, Metinfo Metsänomistajapalvelu, Metinfo Tilastopalvelu, Metinfo Valtakunnan metsien inventointi, Suomen ympäristökeskus, Metsätilastollinen vuosikirja

10 1 Forest resources Maatalousmaa Agricultural land 2,7 milj. ha mill. ha Rakennettu maa, liikennealueet ym. Built-up areas, transport routes, etc. 1,4 milj. ha mill. ha Muu metsätalousmaa Other forestry land 0,2 milj. ha mill. ha Joutomaa Waste land 3,3 milj. ha mill. ha Metsämaa Forest land 20,1 milj. ha mill. ha Kitumaa Scrub land 2,7 milj. ha mill. ha Metsätalousmaa (26,3 milj. ha) = Metsämaa + kitumaa + joutomaa + muu metsätalousmaa Forestry land (26.3 mill. ha) = Forest land + scrub land + waste land + other forestry land Kuva 1.1 Maankäyttö Suomessa Figure 1.1 Land use in Finland Metsätalousmaa Forestry land 26,3 milj. ha mill. ha Yksityiset Private Muut Others Yhtiöt Companies Valtio State Puuston tilavuus Growing stock 2206 milj. m³ mill. m³ Yksityiset Private Muut Others Yhtiöt Companies Valtio State Puuston kasvu Annual increment of growing stock 100 milj. m³ mill. m³ Yksityiset ja muut Private and others Valtio ja yhtiöt State and companies % Kuva 1.2 Omistajaryhmien osuudet metsätalousmaasta, puuston tilavuudesta ja kasvusta Figure 1.2 Forestry land, growing stock and annual increment of growing stock by ownership category 46 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2010

11 Metsävarat milj. m³ mill. m³ Lehtipuut Broadleaves Kuusi Spruce Mänty Pine Vuosien inventoinnin pylvään vasen puoli kuvaa puuston määrää alueluovutusta edeltäneiden Suomen rajojen mukaan, ja oikea puoli alueluovutuksen jälkeisten rajojen mukaan. The left side of the split column presents the growing stock volumes according to Finland s borders before cession of territory after the Second World War. The right side of the column presents the growing stock volumes to the present area of Finland. Kuva 1.3 Puuston tilavuus metsä- ja kitumaalla 1920-luvulta lähtien Figure 1.3 Growing stock volumes on forest and scrub land since the 1920s % metsämaan alasta % forest land area % metsämaan alasta % forest land area Etelä-Suomi Southern Finland 5 0 Pohjois-Suomi Northern Finland Puuton Treeless Ikäluokka Age class Puuton Treeless Ikäluokka Age class Kuva 1.4 Metsien ikärakenne ja 2000-luvulla Figure 1.4 Age structure of forests in the 1960s and 2000s Metsätilastollinen vuosikirja

12 1 Forest resources Mänty Pine Kuusi Spruce Lehtipuut Broadleaves Vallitseva puulaji Tree-species dominance Puuston tilavuus Growing stock volumes Puuston vuotuinen kasvu Annual increment of growing stock Puuston poistuma vuosina Total drain, % Lähde: Metsäntutkimuslaitos Source: Finnish Forest Research Institute Kuva 1.5 Puulajien osuudet vallitsevuudesta, puuston tilavuudesta, puuston vuotuisesta kasvusta ja poistumasta metsä- ja kitumaalla Figure 1.5 Tree species dominance, growing stock volumes, annual increment of growing stock and total drain on forest and scrub land by tree species milj. m³ mill. m³ Kasvu yhteensä Total increment Poistuma Drain Mänty Pine Kasvu puulajeittain Increment by tree species Kuusi Spruce Lehtipuu Broadleaves Lähde: Metsäntutkimuslaitos Source: Finnish Forest Research Institute Kuva 1.6 Puuston kasvu ja poistuma Figure 1.6 Annual increment of growing stock and growing stock drain 48 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2010

13 Metsävarat 1 Yhteismetsät Jointly owned forests Muut Others Osakeyhtiöt Limited companies 9 % 2 % Valtio, kunnat, seurakunnat ja muut julkiset yhteisöt State, municipalities, parishes and the other public corporations 29 % 45 % Henkilö- tai perheomistus Private persons or families 7 % Kuolinpesät Undistributed estates 9 % Verotusyhtymät Corporations subject to taxation Lähde: Verohallitus Source: National Board of Taxes Kuva 1.7 Metsämaan pinta-ala metsänomistajaryhmittäin 2008 Figure 1.7 Forest land area by forest ownership category, 2008 Metsämaan pinta-alaluokka Forest land area class 1 1,9 ha 2 4,9 ha 5 9,9 ha 10 19,9 ha 20 49,9 ha 50 99,9 ha ,9 ha ,9 ha 500 ha Metsämaan pinta-alaluokka Forest land area class 1 1,9 ha 2 4,9 ha 5 9,9 ha 10 19,9 ha 20 49,9 ha 50 99,9 ha ,9 ha ,9 ha 500 ha Tilakokonaisuuksien lukumäärä, 1000 kpl Number of forest property entities, 1000 Metsämaan pinta-ala, 1000 ha Forest land area, 1000 ha Lähde: Verohallitus Source: National Board of Taxes Kuva 1.8 Yksityishenkilöiden omistamien metsätilakokonaisuuksien lukumäärä ja pinta-ala metsätilakokonaisuuksien kokoluokittain 2008 Figure 1.8 Number and forest land area of non-industrial, private forest property entities classified by size, 2008 Metsätilastollinen vuosikirja

14 1 Forest resources 1.0 Suomen metsävarat Finland s forest resources Pinta-ala Area Yhteensä Total ha Puuntuotantoon käytettävissä olevalla maalla On land available for wood supply Suomen kokonaispinta-ala Total area of Finland Sisämaan vesistöt Inland watercourses Maapinta-ala Land area Metsätalousmaa Forestry land Metsämaa Forest land Kitumaa Scrub land Joutomaa Waste land Metsätiet, varastot ym. Forest roads, depots, etc Maatalousmaa Agricultural land Rakennettu maa Built-up areas Liikennealueet ym. Transport routes, etc Puusto Growing stock Yhteensä Puuntuotantoon Total käytettävissä olevalla maalla On land available for wood supply milj. m³ mill. m³ Puuston tilavuus metsä- ja kitumaalla Growing stock volumes on forest and scrub land Mänty Pine Kuusi Spruce Lehtipuut Broadleaved Puuston vuotuinen kasvu Annual increment of growing stock 99,5 96,6 metsä- ja kitumaalla on forest and scrub land Mänty Pine 47,4 45,8 Kuusi Spruce 29,8 29,0 Lehtipuut Broadleaved 22,4 21,8 Puuston poistuma 2009 Total drain, ,7. Mänty Pine 22,7. Kuusi Spruce 19,2. Lehtipuut Broadleaved 17,8. Metsävaratiedot (pinta-alat, tilavuus ja kasvu) perustuvat valtakunnan metsien 10. inventoinnin tuloksiin ( ) paitsi Ylä-Lapissa (Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat), joiden tiedot perustuvat valtakunnan metsien 9. inventointiin. Puuston vuotuisella kasvulla tarkoitetaan inventointiajankohtaa edeltävän viiden kasvukauden keskimääräistä vuotuista kasvua. Puuston poistuma sisältää metsästä hakatun runkopuun, metsään hakkuutähteinä jääneen runkopuun ja metsään jääneen luonnonpoistuman runkopuun. Statistics on the forest resources are based on the results of the 10th national forest inventory ( ) except in Northern part of Lapland (Enontekiö, Inari and Utsjoki municipalities), where the statistics are based on the results of the 9th national forest inventory. Annual increment of the growing stock is the average annual increment during the last five growing periods preceding the inventory moment. Total drain includes harvesting and mortality of stemwood. Lähteet: Metsäntutkimuslaitos; Maanmittauslaitos Sources: Finnish Forest Research Institute; National Land Survey 50 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2010

15 Metsävarat Metsätalousmaa Forestry land Alue Inventoitu Metsätalousmaa Forestry land Muu maa Maapinta- Region Inventory Metsämaa Kitumaa Joutomaa Metsätiet, Yhteensä Other land ala Forest land Scrub land Waste land varastot ym. Total Total land Forest roads, area depots, etc ha Koko maa, valtakunnan metsien inventoinnit (VMI) 1 9 Whole country, national forest inventories (NFI) 1 9 VMI 1 NFI VMI 2 NFI VMI 2 * NFI 2 * VMI 3 NFI VMI 5 NFI VMI 6 NFI VMI 7 NFI VMI 8 NFI VMI 9 NFI Metsäkeskuksittain, valtakunnan metsien 10. inventointi By forestry centre, 10th national forest inventory Koko maa Whole country Etelä-Suomi Southern Finland " Ahvenanmaa Rannikko Etelärannikko " Pohjanmaa " Lounais-Suomi " Häme-Uusimaa " Kaakkois-Suomi " Pirkanmaa " Etelä-Savo " Etelä-Pohjanmaa " Keski-Suomi " Pohjois-Savo " Pohjois-Karjala " Pohjois-Suomi Northern Finland Kainuu " Pohjois-Pohjanmaa " Lappi " Eteläosa Southern part " Enontekiö, Inari, Utsjoki * VMI 2: Alueluovutuksen 1944 jälkeisten Suomen rajojen mukaan lasketut inventointitulokset. Metsätalousmaa luokitellaan metsä-, kitu- tai joutomaaksi sen vuotuisen keskimääräisen puuntuotoskyvyn perusteella. Metsämaalla puuntuotoskyky on vähintään 1 m³/ha/vuosi, kitumaalla vähintään 0,1 m³/ha/vuosi ja joutomaalla pienempi kuin 0,1 m³/ha/vuosi. VMI 1 VMI 3 metsä- ja kitumaan luokitukset eivät täysin vastaa nykyisin käytettyä luokitusta. Metsätalousmaahan sisältyy myös luonnonsuojelualueiden metsätalousmaa. Pinta-alat perustuvat valtakunnan metsien 10. inventointiin paitsi Ylä-Lapissa (Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat) valtakunnan metsien 9. inventointiin. * NFI 2: Inventory results calculated in accordance with the present borders of Finland. Forestry land breaks down into forest land, scrub land and waste land according to its capability of producing volume increment. On forest land the capability is 1.0 m³/ha/year or more, on scrub land 0.1 m³/ha/year or more and on waste land less than this. The forest land and scrub land categories in NFI 1 NFI 3 do not fully correspond to present categories. Forestry land also includes nature conservation areas. Statistics on land areas are based on the 10th national forest inventory, except in the municipalities of Enontekiö, Inari and Utsjoki, where the statistics are based on the 9th national forest inventory. Metsätilastollinen vuosikirja

16 1 Forest resources 1.2 Kankaat ja suot metsätalousmaalla Mineral-soil sites and mires on forestry land Alue Inventoitu Kankaat Suot Mires Kankaat ja Soiden Region Inventory Mineral- Korvet Rämeet Avosuot Yhteensä suot yhteensä osuus soil sites Spruce Pine Treeless Total Mineral-soil Proportion mires mires mires Soista sites and of mires ohutturpeisia mires, total Peat depth < 30 cm ha % Koko maa, valtakunnan metsien inventoinnit (VMI) 7 9 Whole country, national forest inventories (NFI) 7 9 VMI 7 NFI VMI 8 NFI VMI 9 NFI Metsäkeskuksittain, valtakunnan metsien 10. inventointi By forestry centre, 10th national forest inventory Koko maa Whole country Etelä-Suomi Southern Finland " Ahvenanmaa Rannikko Etelärannikko " Pohjanmaa " Lounais-Suomi " Häme-Uusimaa " Kaakkois-Suomi " Pirkanmaa " Etelä-Savo " Etelä-Pohjanmaa " Keski-Suomi " Pohjois-Savo " Pohjois-Karjala " Pohjois-Suomi Northern Finland Kainuu " Pohjois-Pohjanmaa " Lappi " Eteläosa Southern part " Enontekiö, Inari, Utsjoki Metsätalousmaa luokitellaan suoksi, jos maata peittää turvekerros tai jos pintakasvillisuudesta yli 75 prosenttia on suokasvillisuutta. Turvekerrokselle ei ole minimipaksuusvaatimusta. Muut kasvupaikat luokitellaan kankaiksi. Suo on ohutturpeinen, jos sen turvekerroksen paksuus on alle 30 senttimetriä. Geologisella suolla turpeen paksuus on vähintään 30 senttimetriä. Taulukko ei kata metsätalousmaahan sisältyviä teitä, varastoja ym., sillä niitä ei voi luokitella soiksi tai kankaiksi. Forestry land is classified as mire if it has a peat layer or if the coverage of peat-forming plants is more than 75%. There is no minimum thickness requirement for a peat layer. Roads, depots etc. are not included in this table as they cannot be classified as mineral-soil sites or mires. 52 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2010