1 Metsävarat. Metsätalousmaa

Transkriptio

1 1 Metsävarat Suomen maapinta-alasta 86 prosenttia (26 milj. ha) on metsätalousmaata, joka jaetaan puuntuotoskykynsä perusteella metsämaahan (20 milj. ha), kitumaahan (3 milj. ha) ja joutomaahan (3 milj. ha). Soiden osuus metsätalousmaan pinta-alasta on 34 prosenttia. Yksityiset metsänomistajat omistavat metsätalousmaasta 52 prosenttia, valtio 35 prosenttia ja yhtiöt 8 prosenttia. Loput 5 prosenttia on kuntien, seurakuntien ja yhteisöjen hallussa. Valtion metsänomistus keskittyy Pohjois-Suomeen, ja sen hallinnassa ovat lähes kaikki luonnonsuojelu- ja erämaa-alueet. Kaikesta metsätalousmaasta 84 prosenttia on käytettävissä puuntuotantoon, eli näillä alueilla hakkuut ovat sallittuja. Suomen metsien puuston määrä on kasvanut 1970-luvulta lähtien, ja puuston kuorellinen runkotilavuus yltää nykyään miljoonaan kuutiometriin. Tilavuudesta on mäntyä 50 prosenttia, kuusta 30 prosenttia ja lehtipuita loput 20 prosenttia. Männyn osuus on hiljalleen kasvanut ja kuusen pienentynyt. Suopuustoja tilavuudesta on 23 prosenttia, ja niiden puuntuotannollinen merkitys on vähitellen lisääntymässä. Puustosta 92 prosenttia sijaitsee puuntuotantoon käytettävissä olevalla maalla. Yksityismetsänomistajat omistavat 64 prosenttia puuston kokonaistilavuudesta ja 70 prosenttia puuntuotannon maan puustosta. Vuonna 2008 puuston runkopuun kokonaispoistuma oli 70 miljoonaa kuutiometriä eli 3,2 prosenttia puuvarannosta. Puuston vuotuinen kasvu oli 100 miljoonaa kuutiometriä, josta puuntuotannon maalla kasvoi 97 miljoonaa kuutiometriä. Poistuma on jäänyt selvästi puuston vuotuista kasvua pienemmäksi jo 1970-luvulta lähtien. Kasvun ja poistuman välinen ero oli suurin männyllä. Suomi raportoi vuosittain kasvihuonekaasupäästönsä YK:n ilmastosopimukselle ja EU:lle. Vuonna 2007 Suomen metsät sitoivat 33 miljoonaa tonnia enemmän hiilidioksidia kuin vapauttivat sitä ilmakehään. Tässä luvussa esitetään keskeisimmät tiedot Suomen metsävaroista lähinnä puuntuotannon näkökulmasta. Metsien suojelua käsitellään luvussa 2. Metsävaratilastot sisältävät metsäkeskuksittaisia pinta-ala- ja puustotietoja. Puustoa käsittelevät tilastot jakautuvat puuston määrä-, kasvu- ja poistumatietoihin. Luvussa käsitellään myös metsänomistusta. Metsätalousmaa Suomen maapinta-alasta (30,4 milj. ha) luokitellaan metsätalousmaaksi 26,3 miljoonaa hehtaaria. Metsätalousmaa jakautuu puuntuotoskykynsä perusteella metsämaahan (20,1 milj. ha), kitumaahan (2,7 milj. ha) ja lähes tai täysin puuttomaan joutomaahan (3,3 milj. ha). Lisäksi metsätalousmaahan sisältyy 0,2 miljoonaa hehtaaria ns. muuta metsätalousmaata (esim. metsätiet ja pysyvät puutavaran varastopaikat). Metsätalousmaahan sisältyy sekä puuntuotantoon käytettävissä oleva että sen ulkopuolelle jäävä maa. Metsätalouden harjoittamiseen soveltuu lähinnä metsämaa, jonka osuus metsätalousmaasta on Etelä-Suomessa 92 prosenttia. Pohjois-Suomessa vastaava osuus on 63 prosenttia. Etelä-Suomessa kitu- ja joutomaata on 7 prosenttia metsätalousmaasta ja Pohjois-Suomessa 36 prosenttia. Pohjois-Suomi (kolme pohjoisinta metsäkeskusta) kattaa 54 prosenttia metsätalousmaan koko pinta-alasta, mutta puuston tilavuudesta sen osuus jää kolmannekseen. Kitumaalla metsätalouden harjoittaminen on vähäistä, ja joutomaalla sitä ei harjoiteta. Etelä- ja Pohjois-Suomen raja esitetään kartassa sivulla 28. Suomen metsien puusto kasvaa lähes yksinomaan metsä- ja kitumaalla, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 22,8 miljoonaa hehtaaria. Puuntuotantoon käytettävissä Metsätilastollinen vuosikirja

2 1 Forest resources olevaa metsä- ja kitumaata on yhteensä 20,4 miljoonaa hehtaaria eli 89 prosenttia metsä- ja kitumaan kokonaisalasta. Suojelun piirissä on 2,4 miljoonaa hehtaaria metsä- ja kitumaata. Metsätalousmaasta 34 prosenttia (8,9 milj. ha) luokitellaan soiksi, joista on rämeitä 5,1, korpia 2,2 ja puuttomia avosoita 1,6 miljoonaa hehtaaria. Pohjois-Suomessa suot peittävät 41 prosenttia ja Etelä-Suomessa 26 prosenttia metsätalousmaasta. Soita on ojitettu 4,8 miljoonaa hehtaaria ja veden vaivaamia kankaita 1,3 miljoonaa hehtaaria. Suurin osa Etelä-Suomen rämeistä ja korvista on ojitettu. Soiden uudisojituksia ei ole juuri tehty vuosituhannen vaihteen jälkeen. Soilla tehdyt ojitukset ovat sekä parantaneet huonokasvuisten metsämaan soiden puuston kasvuolosuhteita että muuttaneet osan kitu- ja joutomaan soista metsämaaksi. Suometsien metsätaloudellinen merkitys kasvaa, sillä parissa vuosikymmenessä ojitusalueiden osuus Suomen metsien hakkuumahdollisuuksista nousee noin neljännekseen. Metsänomistus Yksityismetsänomistajat omistavat 52 prosenttia, valtio 35 prosenttia ja yhtiöt 8 prosenttia metsätalousmaasta. Loput 5 prosenttia on kuntien, seurakuntien, yhteismetsien ym. yhteisöjen omistuksessa. Puuntuotannon metsätalousmaasta yksityismetsänomistajien osuus on selvästi suurempi eli 61 prosenttia. Valtion laajojen luonnonsuojelualueiden vuoksi sen osuus puuntuotannon metsätalousmaasta jää vain 24 prosenttiin. Valtion lakisääteiset luonnonsuojelu- ja erämaa-alueet 2,8 miljoonaa hehtaaria sijaitsevat pääasiassa Pohjois-Suomessa. Yksityismetsänomistajat omistavat metsämaasta 60 prosenttia (12,1 milj. ha) eli huomattavasti suuremman osuuden kuin metsätalousmaasta. Yhtiöillä on metsämaasta 9 prosenttia ja ryhmällä muut omistajat (kunnat, seurakunnat ja yhteisöt) 5 prosenttia. Valtion osuus metsämaasta on huomattavasti pienempi kuin metsätalousmaasta jääden 26 prosenttiin. Valtion maiden sijoittuminen pohjoiseen heijastuu puuston omistukseen. Valtion osuus puuston kokonaistilavuudesta jää 21 prosenttiin (puuntuotannon metsissä 14 %), vaikka se omistaa 35 prosenttia metsätalousmaasta. Yksityisten metsänomistajien osuus puuston kokonaistilavuudesta on 64 prosenttia (puuntuotannon metsissä 70 %). Yhtiöillä on 9 prosenttia puustosta ja ryhmällä muut 6 prosenttia. Metsätalousmaan kauppahintatilasto kuvaa lähinnä taimikkovaltaisista alueista saatuja hintoja, sillä suurin osa kaupoista kohdistuu puustoaan runsaasti hakanneiden metsänomistajien tiloihin. Vuonna 2008 metsätalousmaan reaaliset kauppahinnat nousivat selvästi edellisvuodesta Etelä-Suomen läänissä, mutta muualla maassa hinnat eivät juuri muuttuneet. Metsätalousmaan mediaanihinta oli korkein Etelä-Suomen läänissä (3 717 /ha), ja alin Lapin läänissä (568 /ha). Yksityismetsälöitä oli Suomessa vuonna 2008 noin kappaletta. Metsälöillä oli keskimäärin 24 hehtaaria metsämaata. Puuston tilavuus Puuston runkotilavuus metsä- ja kitumaalla on lisääntynyt jatkuvasti luvulta lähtien, ja se on viimeisimmän inventoinnin mukaan noussut miljoonaan kuorelliseen kiintokuutiometriin. Siitä on puuntuotannon maalla miljoonaa kuutiometriä (92 %). Puuston kokonaistilavuudesta 67 prosenttia sijaitsee Etelä-Suomessa. Puuston runkotilavuudesta on mäntyä 50 prosenttia ja kuusta 30 prosenttia. Koivua (pääosin hieskoivua) on 17 prosenttia tilavuudesta, ja muiden lehtipuiden osuus jää 3 prosenttiin. Puulajisuhteet muistuttivat jo 1920-luvulla suurinpiirtein nykyisiä, vaikka 1970-luvulla männyn osuus tilavuudesta kutistui vähimmillään 44 prosenttiin. Suomen mäntyvarannot löytyvät pääosin Pohjois- ja Itä-Suomesta. Suurimmat kuusivarannot löytyvät Häme-Uusimaan metsäkeskuksen alueelta. Suopuustot muodostavat 23 prosenttia kokonaistilavuudesta. Suopuustojen osuus on suurin Pohjanmaan ja pienin Hämeen alueilla. Puuston keskitilavuus metsämaalla on kohonnut 107 kuutiometriin hehtaarilla, kun se vielä 1970-luvulla jäi 75 kuutiometriin. Keskitilavuus on suurin Etelärannikon ja Häme-Uusimaan metsäkeskusten alueilla. Kangasmailla keskitilavuus ylsi 109 kuutiometriin hehtaarilla ja soilla 98 kuutiometriin hehtaarilla. Metsä- ja kitumaalla kasvavan elävän puuston kuiva-aineen laskennallinen biomassa oli 1,67 miljardia tonnia vuonna Rungon osuus tästä oli 57 prosenttia, lehvästön (sis. oksat, lehdet/neulaset) 22 prosenttia sekä kantojen ja juurten 21 prosenttia. Biomassasta 45 prosenttia oli mäntyä, eli 5 prosenttiyksikköä vähemmän kuin männyn osuus oli puuston runkotilavuudesta. Kuusen osuus biomassasta oli 33 prosenttia, koivun 19 prosenttia ja muiden lehtipuiden 4 prosenttia. Puuston kasvu ja poistuma Suomen metsien puuston vuotuinen kasvu metsäja kitumaalla on noussut 99,5 miljoonaan kuorelliseen 30 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2009

3 Metsävarat 1 Yksityismetsien omistusrakenne 2009 Yksityiset henkilöt omistavat metsämaan alasta 60 prosenttia. Perheomistuksessa, puolisoiden yhdessä tai erikseen omistamana, on tästä kolme neljäsosaa. Loput ovat verotusyhtymien ja perikuntien omistuksessa. Lukumääräisesti perikuntia ja yhtymiä on likimain saman verran, mutta koska yhtymien metsätilat ovat suurempia, niiden osuus metsäalasta on hieman perikuntien osuutta suurempi. Perikuntien määrä on 1990-luvun alusta lähes puoliintunut ja yhtymien kaksinkertaistunut. Selitys löytynee metsäverotuksesta, joka on perikunnille epäedullisempi kuin yhtymille. Metsänomistus siirtyy pääosin suvussa: perintöinä ja lahjoina (45 %) tai ostoina vanhemmilta ja sukulaisilta (40 %). Vain 15 prosenttia metsänomistajista on hankkinut metsätilansa tai pääosan siitä vapailta markkinoilta. Metsämaan perintöluonteesta johtuen metsänomistuksen Yksityismetsänomistajien taustatekijät vuonna Ennakkotuloksia Metlan Metsänomistaja tutkimuksen aineistosta, jossa on tiedot metsänomistajasta ja heidän metsätilastaan. Tiloista/metsän- metsämaan omistajista, % alasta, % Omistusmuoto Perheomistus Yhtymäomistus Perikuntaomistus Ammattiasema Palkansaajat Maa- ja metsätalousyrittäjät Muut yrittäjät 7 8 Eläkeläiset Muut 2 2 Ikä Alle 40-vuotiaat vuotiaat Yli 60-vuotiaat Asuinympäristö Maaseudulla asuvat Taajamissa tai pienissä kaupungeissa asuvat asukkaan kaupungeissa asuvat Yli asukkaan 9 7 kaupungeissa asuvat Asuinpaikka Tilalla asuvat Muualla tilan sijaintikunnassa asuvat Tilan sijaintikunnan ulkopuolella asuvat Ammattikoulutus Akateeminen tutkinnot suorittaneet Opisto- tai ammattikorkea koulututkinnon suorittaneet Koulutasoisen tutkinnon suorittaneet Ei ammatillista tutkintoa rakennemuutos on edennyt täysin ennakoidusti. Metsänomistajat ovat ikääntyneet, keski-ikä on jo 60 vuotta ja yli 60-vuotiaiden osuus metsäomistajista on runsas puolet. Eläkeläiset ovat ammattiasemaltaan suurin metsänomistajaryhmä 45 prosentin osuudella. Metsämaasta he omistavat hieman vähemmän. Päätoimisten maanviljelijöiden osuus metsänomistajina on puolittunut 1990-luvun alusta ja on enää noin 16 prosenttia. Viljelijät omistavat kuitenkin selvästi keskimääräistä suurempia metsätiloja, joten metsäalasta he omistavat vielä neljänneksen. Jos myös sivutoimiset viljelijät, jollaisia useimmat viljantuottajat ovat, luetaan maa- ja metsätalousyrittäjiksi, viljelijöitä on metsänomistajista hieman runsas viidennes ja heidän metsäalaosuutensa on lähes kolmannes. Palkansaajia on metsänomistajista likimain kolmasosa ja he omistavat viidenneksen metsämaasta. Palkansaajien osuus ei ole juurikaan muuttunut 1990-luvun alun tilanteesta. Sitä mukaa kun heitä on tullut metsänomistajiksi, vanhimmat heistä ovat siirtyneet eläkeläismetsänomistajien joukkoon. Valtaosa metsänomistajista asuu vielä maaseudulla. Kaupungeissa ja taajamissa asuu kuitenkin jo noin 45 prosenttia metsänomistajista ja heidän omistuksessaan on hieman runsas kolmannes metsistä. Kaupunkilaismetsänomistajien osuus kasvaa vakaasti, sillä uusmetsänomistajista, tilansa enintään viisi vuotta omistaneista, kaupungeissa ja taajamissa asuu jo 55 prosenttia. Kaupunkilaistumisen myötä on yleistynyt myös etämetsänomistajuus. Tilallaan asuu enää noin 42 prosenttia metsänomistajista. Tilan sijaintikunnassa mutta tilan ulkopuolella, usein kunnan taajamassa asuu joka viides metsänomistajista. Tilan sijaintikunnan ulkopuolella asuu runsas kolmannes metsänomistajista. Asuinseudultaan heillä on metsätilalleen matkaa keskimäärin 190 kilometriä. Metsänomistuksen rakennemuutoksen edetessä metsänomistajien koulutustaso on noussut. Kun 1990-luvun alussa puolella metsänomistajista ei ollut lainkaan ammattikoulutusta, heidän osuutensa on enää kolmannes. Opiston tai ammattikorkeakoulun on suorittanut joka viides ja akateemisen tutkinnon joka kymmenes. Näiden korkeimmin koulutettujen osuus metsänomistajissa on kasvanut parissakymmenessä vuodessa suhteellisesti eniten. Teksti: Harri Hänninen, Metsäntutkimuslaitos Metsätilastollinen vuosikirja

4 1 Forest resources kuutiometriin, josta 96,6 miljoonaa kuutiometriä sijoittuu puuntuotannon maalle. Etelä-Suomen metsien puusto kasvaa 69,9 ja Pohjois-Suomen 29,6 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Puuston vuotuinen kasvu on lisääntynyt 1970-luvun jälkeen 74 prosentilla. Kasvusta 48 prosenttia kertyy männystä, 30 kuusesta, 18 koivusta ja 4 prosenttia muista lehtipuista. Puulajien osuudet kasvusta vastaavat niiden osuuksia puuston tilavuudesta. Puuston kasvun lisäyksen syynä on metsien parantunut hoito ja soiden ojitukset. Lisäys on peräisin pääosin mäntymetsistä johtuen männyn suosimisesta uudistamisessa. Kuusen kasvu on lisääntynyt selvästi mäntyä hitaammin viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Varsinkin verotuksen siirtymäajan aikana uudistettiin runsaasti hakkuusäästöön jääneitä vanhoja kuusimetsiä, eivätkä pienet taimikot tuota vielä tilastoissa näkyvää tilavuuskasvua. Metsäteollisuuden tuotannon supistuminen näkyi jo vuonna 2008 puuston poistumassa, joka väheni hieman edellisvuotisista ennätyslukemista päätyen 70,2 miljoonaan kuutiometriin. Poistuma oli vähentymisestään huolimatta kaikkien aikojen toiseksi suurin. Poistuman tasoa lisäävästi vaikuttivat osaltaan inventointitiedoista laskettu uusi entistä suurempi luonnonpoistuma-arvio ja pientalojen polttopuun käytön kasvu. Poistuma jäi kuitenkin vain 73 prosenttiin puuntuotantoon käytettävissä olevien metsien kasvusta. Puuston kasvu on 1970-luvulta lähtien ylittänyt selvästi poistuman lisäten jatkuvasti Suomen metsien puuvarantoa. Puuston poistumasta oli mäntyä 29,8, kuusta 23,2 ja lehtipuuta 17,1 miljoonaa kuutiometriä vuonna Lehtipuun poistuma oli suurin sitten vuoden Kuusen poistuma oli vähentynyt edellisvuodesta 4,5 miljoonalla kuutiometrillä ja männyn 0,9 miljoonalla kuutiometrillä. Lehtipuiden poistuma sen sijaan lisääntyi 2,6 miljoonalla kuutiometrillä. Puuntuotannon metsien vuotuinen kasvu ylitti poistuman männyllä 16,0, kuusella 5,8 ja lehtipuilla 4,6 miljoonalla kuutiometrillä. Mäntyja lehtipuuvaltaisista metsistä suuri osa on nuoria, joten niissä kasvu on nopeaa, mutta hakkuumahdollisuudet jäävät kasvua pienemmiksi. Vaikka poistuman suhde kasvuun vaihteli alueittain, minkään metsäkeskuksen alueella ei hakattu puustoa kasvua enempää edes puulajeittain tarkasteltuna. Poistuma oli suurin suhteessa puuntuotannon metsien kasvuun Häme-Uusimaan (86 %) ja Kaakkois-Suomen (84 %) metsäkeskusten alueilla. Hiilitase Suomi raportoi vuosittain kasvihuonekaasupäästönsä YK:n ilmastosopimuksen mukaisesti. Vuonna 2007 Suomen kasvihuonekaasupäästöt ilmakehään olivat 78,3 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalentteina. Päästöt olivat 10 prosenttia eli 7,3 miljoonaa tonnia suuremmat kuin Kioton pöytäkirjan mukainen tavoitetaso. Suomen kasvihuonekaasupäästöille on tyypillistä melko suuri lähinnä energiasektorista aiheutuva vaihtelu. Suomen kasvihuonekaasupäästöt jaotellaan seuraaviin sektoreihin: Sektori Kasvihuonekaasupäästöt 2007, milj. t CO 2 -ekv Energia + 63,6 Teollisuusprosessit + 5,7 F-kaasut + 0,9 Liuottimien ja muiden tuotteiden käyttö + 0,1 Maatalous + 5,5 Jäte + 2,4 Suomen kokonaispäästöt + 78,3 Maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous 25,3 Energiasektori aiheuttaa valtaosan eli noin 80 prosenttia Suomen kaikista kasvihuonekaasupäästöistä. Suomessa kylmä ilmasto, pitkät välimatkat ja energiaintensiivinen teollisuus näkyvät energiasektorin korkeina päästöinä. Metsäteollisuuden polttoaineperäiset kasvihuonekaasupäästöt esitetään yksityiskohtaisesti luvussa 10 (s ). YK:n ilmastosopimukselle Kioton pöytäkirjan mukaan raportoitavien kokonaispäästöjen ulkopuolelle jää Maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous (LU- LUCF) -sektori. LULUCF-sektori muodostaa Suomessa kasvihuonekaasujen nielun, eli sen sitoma kasvihuonekaasujen määrä on suurempi kuin siitä vapautuva. Vuonna 2007 LULUCF-sektori sitoi 25,3 miljoonaa tonnia (CO 2 -ekv.) hiiltä. LULUCF-sektorin sitomat kasvihuonekaasut olivat pääasiassa metsien ilmakehästä sitomaa hiilidioksidia. Metsätalous sitoi vuonna 2007 kasvihuonekaasuja 32,8 miljoonaa tonnia ekvivalenttista hiilidioksidia. Metsien puuston biomassaan sitoutui 32,7 ja kuolleeseen orgaaniseen ainekseen 3,3 miljoonaa tonnia ekvivalenttista hiilidioksidia. Samaan aikaan maaperän hiilivarastosta vapautui 3,1 miljoonaa tonnia ekvivalenttista hiilidioksidia. Kivennäismaat sitoivat hiilidioksidia ja turv ta sitä vapautui. 32 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2009

5 Metsävarat 1 Metsävarojen tilastointi Valtakunnan metsien inventoinnit Tuoreimmat metsävaratilastot perustuvat vuosina tehtyyn valtakunnan metsien 10. inventointiin, jonka maastotietojen keruu tehtiin systemaattisella ryväsotannalla. Tilastoissa käytetään Ylä-Lapin (Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat) osalta edellisen valtakunnan metsien inventoinnin tuloksia vuodelta Valtakunnan metsien 10. inventoinnista löytyy yksityiskohtaisia tietoja sivulta Inventointitulokset esitetään taulukkomuodossa sivulla Vuonna 2009 käynnistyi valtakunnan metsien 11. inventointi, jossa uutena piirteenä on muun muassa maaluokkamuutosten aiempaa tarkempi selvitys ja puuston mittaus myös metsän ulkopuolelta (esim. puisto- ja tonttipuustot) kasvihuonekaasupäästöjen raportoinnin tarpeisiin. Valtakunnan metsien 11. inventointiin perustuvia metsävaratietoja ei ole vielä saatavilla. Inventoinnin luokitukset Valtakunnan metsien inventoinnin keskeiset luokitukset esitetään tässä suppeasti. Tarkemmat kuvaukset löytyvät inventoinnin maastotyöohjeista ( vmi/vmi10-maasto-ohje-06.pdf). Suomen maapinta-ala jaetaan maaluokkiin käyttötarkoituksensa perusteella. Metsätalousmaaksi luokitellaan maa, joka ei ole maatalousmaata tai rakennettua maata yms. Metsätalousmaahan sisältyvät puuntuotantoon käytettävissä olevan maan lisäksi myös puuntuotannon ulkopuolelle jäävät suojelualueet. Muu maa on metsätalousmaahan kuulumatonta maata, jonka maaluokkia ovat maatalousmaa, rakennettu maa, liikenneväylät ja voimansiirtolinjat. Metsätalousmaa jaotellaan puuntuotoskyvyn perusteella seuraavasti: Metsämaa on maata, jolla puuston potentiaalinen hehtaarikohtainen kasvu yltää keskimäärin vähintään yhteen kuutiometriin vuodessa ohjekiertoaikaa käytettäessä. Kitumaalla puuston potentiaalinen hehtaarikohtainen keskikasvu jää edellistä luokkaa pienemmäksi ollen alle 1, mutta vähintään 0,1 kuutiometriä vuodessa. Joutomaa on maata, jolla puuston hehtaarikohtainen vuotuinen kasvu jää alle 0,1 kuutiometriin. Joutomaalla kasvaa vain yksittäisiä, usein kituliaita tai pensastavia puita. Muu metsätalousmaa sisältää metsäautotiet, metsätalouden pysyvät varasto- ja tonttialueet, metsäkokonaisuuteen kuuluvat sorakuopat, riistapellot ym. Verrattaessa Suomen kansallisia metsävaratilastoja kansainvälisiin tilastoihin on huomattava, että FAO määrittelee metsäksi (forest) alueen, jossa puuston kypsyysvaiheessa latvuspeittävyys on yli 10 prosenttia ja puuston pituus vähintään 5 metriä. Luvussa 13 esitettävät tilastot perustuvat FAO:n määritelmään, ja siellä metsäksi luokitellaan lähes kaiken metsämaan lisäksi valtaosa Suomen kitumaista. Määritelmäeroista johtuen FAO:n tilastoima Suomen metsäala on noin 3 prosenttia pienempi kuin metsä- ja kitumaan pinta-alojen summa. Metsä-, kitu- ja joutomaa luokitellaan maapohjan perusteella kankaisiin ja soihin. Soihin sisältyvät niin biologiset kuin geologisetkin suot. Soihin ja soiden ojitukseen liittyvät luokittelut kuvataan taulukoiden 1.2 ja 1.3 alaviitteissä. Metsätalousmaa jaotellaan tilastoissa puuntuotantoon käytettävissä olevaan (ml. rajoitettu puuntuotanto) ja puuntuotannon ulkopuolelle jäävään osaan. Keskeiset metsävaratiedot esitetään sekä koko maa-alalle että puuntuotantoon käytettävissä olevalle alueelle. Eräät tilastot, kuten metsiköiden metsänhoidollinen laatu, hakkuuehdotukset ja kehitysluokat, esitetään pelkästään puuntuotannon maalle, sillä kyseiset luokittelut kuvaavat puuntuotannon harjoittamista. Puuntuotannon ulkopuolella olevat alueet ovat sellaisia, joilla varsinaiset hakkuut on kielletty. Tiedot alueiden suojelusta on koottu Suomen ympäristökeskuksen suojelualuerekisteristä, seutukaavoista (VASEPA) tai Metsähallituksen maankäyttö- ja metsien käsittelyluokkatiedoista. Edellä mainittujen tietolähteiden ulkopuolisia osia Natura-alueista ei ole huomioitu puuntuotannon rajoituksissa, sillä niistä ei ole saatavissa luotettavaa aluerajausta. Puuntuotannon ulkopuolisia alueita ovat: Luonnonsuojelulakiin perustuvat suojelualueet: kaikki luonnonpuistot, kansallispuistot, soidensuojelualueet, lehtojensuojelualueet, vanhojen metsien suojelualueet ja muut luonnonsuojelualueet sekä lisäksi luonnonsuojelulailla suojellut luontotyypit ja maisemansuojelualueet niiltä osin, joilla hakkuut on kielletty. Muut lakiin perustuvat alueet: erämaat ja muut lakiin perustuvat suojelualueet niiltä osin, joilla hakkuut on kielletty. Metsätilastollinen vuosikirja

6 1 Forest resources Puuntuotannon ulkopuolella olevat metsät uusimman valtakunnan metsien inventoinnin perusteella VMI:ssä metsätalousmaan katsotaan olevan puuntuotannon ulkopuolella, jos alueella on varsinaiset hakkuut ja esim. ojitukset kielletty lakisääteisesti tai Metsähallituksen metsänkäsittelypäätöksellä (s. 33 ja 35). Puuntuotannon ulkopuolella oleva ala on jonkin verran suurempi kuin Metsien suojelualuetilaston mukainen suojeltujen metsien ala (taulukko 2.1, suojeluluokat 1 ja 2a), koska VMI:ssä puuntuotannon ulkopuolella oleviksi on luettu lakisääteisen suojelun piiriin kuulumattomia, mutta Metsähallituksen omalla päätöksellä käsittelyn ulkopuolelle jätettyjä metsiä. Uusimman inventoinnin (VMI10) perusteella puuntuotannon ulkopuolella on metsätalousmaata kaikkiaan 4,2 miljoonaa hehtaaria eli 16 prosenttia metsätalousmaan alasta. Kitumaasta on suojeltu 34 prosenttia ja joutomaasta 53 prosenttia, mutta käytännössä kaikki joutomaa ja kitumaakin suurelta osin on puuntuotannon ulkopuolella. Valtaosa suojellusta alasta sijaitsee valtion mailla (4,0 milj. ha) ja/tai Pohjois-Suomessa (3,7 milj. ha). Metsämaasta on puuntuotannon ulkopuolella 7 prosenttia eli 1,5 miljoonaa hehtaaria, mistä Etelä-Suomessa hehtaaria. Valtion omistamasta metsämaasta on Puuntuotannon ulkopuolella oleva ala maaluokittain Pohjois-Suomi Metsämaa Kitumaa Joutomaa Metsätalousmaa yht. Etelä-Suomi Metsämaa Kitumaa Joutomaa Metsätalousmaa yht % sekä Etelä- että Pohjois-Suomessa suojeltu noin neljäsosa - yksityisten, yhtiöiden ja muiden omistajaryhmien metsämaasta noin yksi prosentti. Soista on suojeltu Etelä-Suomessa 8 prosenttia ja Pohjois-Suomessa 21 prosenttia. Vanhoja yli 140 vuotiaita metsiä on suojeltu Etelä-Suomessa hehtaaria (19 %) ja Pohjois- Suomessa hehtaaria (48 %). Puuntuotannon ulkopuolella olevilla alueilla on puustoa 180 miljoonaa kuutiometriä, mikä on 8 prosenttia metsä- ja kitumaan puuston kokonaistilavuudesta. Tilavuusosuus on lähes yhtä suuri kuin suojeltujen alueiden osuus pinta-alasta. Suojellut alueet eivät kuitenkaan ole puustoltaan keskimääräisiä, vaan pohjoisten alueiden puuston vähäisyyttä kompensoi niiden keskimääräistä korkeampi ikä. Suojeltujen alueiden puuston vuotuinen kasvu on 2,9 miljoonaa kuutiometriä, mikä on 3 prosenttia Suomen metsien kokonaiskasvusta. Tämä osuus on paljon pienempi kuin suojeltujen alueiden pinta-alaosuus. Syynä on alueiden pohjoinen sijainti ja korkea ikä. Teksti: Antti Ihalainen Pohjois-Suomi Korpi Räme Avosuo Suot yhteensä Etelä-Suomi Korpi Räme Avosuo Suot yhteensä Puuntuotannon ulkopuolella olevat metsä-, kitu- ja joutomaan suot % Puuntuotannon ulkopuolella oleva metsämaa ikäluokittain Pohjois-Suomi 0-60 v v v Yli 140 v Etelä-Suomi 0-60 v v v Yli 140 v Pohjois-Suomi Osuus metsätalousmaasta Osuus metsämaasta Osuus tilavuudesta Osuus kasvusta Etelä-Suomi Osuus metsätalousmaasta Osuus metsämaasta Osuus tilavuudesta Osuus kasvusta Suojelun osuus pinta-alasta sekä puuston tilavuudesta ja kasvusta % % 34 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2009

7 Metsävarat 1 Omistajan päätöksellä suojellut alueet: kaikki Metsähallituksen suojelumetsät sekä Metsähallituksen alue-ekologisen suunnittelun luontokohteet, Metsähallituksen muut rajoitusalueet (ekologiset yhteydet, osa riistakohteista jne.), muut suojellut alueet (yhtiöiden, virastojen tai laitosten ja kuntien), metsänjalostus- ja tutkimusmetsät, virkistysalueet, puolustusvoimien harjoitusalueet ja muut erikoisalueet niiltä osin, joilla hakkuut on kielletty. Kaikki alueet, jotka kuuluvat kansallis- ja luonnonpuistojen kehittämisohjelmaan, soidensuojeluohjelmaan, lehtojensuojeluohjelmaan, vanhojen metsien suojeluohjelmaan, muihin mahdollisiin suojeluohjelmiin ja valtioneuvoston periaatepäätöksellä suojeluun varattuihin muihin kuin suojeluohjelmiin kuuluviin alueisiin sekä rantojensuojeluohjelmaan, lintuvesiensuojeluohjelmaan ja harjujensuojeluohjelmaan kuuluvat alueet niiltä osin, joilla hakkuut on kielletty. Kaava-alueet (maakunta- tai seutukaava, yleiskaava, asemakaava ja ranta-asemakaava) niiltä osin, joilla hakkuut on kielletty. Metsävarat luvussa käsitellään Suomen metsiä lähinnä puuntuotannon näkökulmasta. Metsien suojelua tarkastellaan luvussa 2, joka sisältää suojelualuetilastot. Kehitysluokat kuvaavat metsiköiden kehitysvaiheita. Kehitysluokkia sisältävät taulukot sisältävät vain puuntuotannon alueen tietoja, sillä luokituksella on vain puuntuotantoon liittyvää merkitystä. Metsikön kehitysluokkia ovat: Aukea uudistusala, puuton tai alue, jolla on raivattavaa puustoa ja/tai yksittäisiä jättöpuita. Pieni taimikko, valtapituus on alle 1,3 metriä. Varttunut taimikko, valtapituus on yli 1,3 metriä, mutta puiden rinnankorkeusläpimitta on yleensä alle 8 cm ja on suurimmillakin puilla enintään noin 10 cm. Nuori kasvatusmetsikkö, harvennushakkuuvaiheessa, hakkuusta saadaan pääosin kuitupuuta. Varttunut kasvatusmetsikkö, pääosin tukkipuukokoisia runkoja. Uudistuskypsä metsikkö, seuraava hakkuu on uudistushakkuu. Suojuspuumetsikkö, uudistamishakkuu on tehty, ja alueelle on jätetty noin puuta hehtaarille taimettumista varten. Siemenpuumetsikkö, uudistamishakkuu on tehty, ja siementämään on jätetty noin puuta hehtaarille. Metsiköt jaetaan niiden metsänhoidollisen laadun mukaan neljään luokkaan. Kehityskelpoisia ovat laadultaan hyvät, tyydyttävät tai välttävät metsiköt. Neljännen ryhmän muodostavat vajaatuottoiset metsiköt. Metsänhoidollisen laadun lyhyet määritelmät ovat: Hyvä, puulaji on kasvupaikalle sopiva, ja metsikön käsittely on ollut hyvän metsänhoidon vaatimusten mukaista. Vallitsevan latvuskerroksen puusto on sopivan tiheää ja tasaista. Tyydyttävä, metsikkö kykenee kutakuinkin käyttämään hyväkseen maapohjan kasvuedellytykset. Välttävä, metsikkö on harva tai siinä on puuston rakennetta selvästi huonontavia tekijöitä, kuten vähäarvoisen puulajin suuri osuus, tuhoja tai tekniseltä laadultaan heikkoa puustoa. Hakkuun tai muun hoitotoimenpiteen selvä myöhästyminen voi alentaa metsikön laadun välttäväksi. Vajaatuottoinen, metsikön uudistaminen on viivästynyt huomattavasti tai epäonnistunut, metsikön tuotto alittaa selvästi kasvupaikalla saavutettavissa olevan tuoton, mihin syynä voi olla kasvupaikalle sopimaton puulaji, tuhot, vajaapuustoisuus, yli-ikäisyys, puuston tekninen laatu yms. Vajaatuottoinen metsikkö on joko välittömän uudistamisen tarpeessa tai sitä voidaan kasvattaa vielä lähiajan arvokasvun vuoksi, ei kuitenkaan kiertoajan loppuun saakka. Metsävaratilastojen yhteydessä käytetty metsänomistajaryhmittely on seuraava: Yksityiset, yksityiset henkilöt, henkilöyhtymät, perikunnat, toiminimet Yhtiöt, osakeyhtiöt ja niiden eläkesäätiöt. Yhtiöihin luetaan myös metsäteollisuusyritysten metsäomaisuuden hoitoa varten perustetut yhtiöt (Tornator Oy, Finnsilva Oyj, Metsämannut) Valtio, Metsähallitus ja muut valtion virastot ja laitokset Muut, kunnat, seurakunnat ja yhteisöt. Yhteisöiksi luetaan osuuskunnat, yhteismetsät, kommandiittiyhtiöt, asunto-osakeyhtiöt ja säätiöt. Tämä metsänomistajaryhmittely poikkeaa luvuissa 3 ja 4 käytetystä luokittelusta. Poistumaa käsittelevissä tilastoissa metsänomistajien ryhmittely on kuitenkin sama kuin luvussa 4. Poistumataulukoissa yksityismetsänomistajiksi luetaan myös kunnat ja seurakunnat sekä muut valtion laitokset paitsi Metsähallitus. Metsätilastollinen vuosikirja

8 1 Forest resources Yksityismetsälöiden lukumäärä ja metsäkiinteistökaupat Tiedot yksityismetsälöiden jakautumisesta kokoluokkiin tilastoituvat metsänhoitoyhdistyksittäin metsänhoitomaksua maksavilta tiloilta, joihin suurin osa metsälöistä kuuluu. Lisäksi Verohallituksen laatimassa tilastossa esitetään metsänhoitomaksua maksamattomien ja maksusta hakemuksesta vapautettujen metsälöiden lukumäärät. Tilasto yliarvioi lievästi tilojen lukumäärän, sillä usean metsänhoitoyhdistyksen alueelle osuvan tilan osat kirjautuvat erillisiksi metsälöiksi. Maanmittauslaitoksen laatima metsäkiinteistöjen kauppahintatilasto perustuu kaupanvahvistajien ilmoituksiin yksinomaan metsätalousmaata käsittäneistä kaupoista. Taulukoissa 1.9 ja 1.10 tilastoituvan kaupan vähimmäispinta-ala on 10 hehtaaria, mikä rajaa aineiston parhaiten todellista metsätalousmaata edustaviin kauppoihin. Myös tätä pienempien metsäkiinteistöjen kauppahinnat ovat saatavissa Metinfo Metsänomistajapalvelusta ( Tilastoon kelpuutetaan vain ns. edustavat koko kiinteistön tai määräalan kaupat, joita esimerkiksi sukulaisten väliset kaupat eivät ole. Edustavaan kauppaan ei saa myöskään liittyä eläkeoikeuksia, irtaimistoa tai rakennuksia. Kauppoja tehdään harvoin runsaspuustoisista kohteista, joten tilasto kuvaava parhaiten vähäpuustoisten kohteiden hintoja. Myytävien metsäkiinteistöjen puuston keskitilavuus jää noin prosenttia kaikkien yksityismetsien keskiarvoa pienemmäksi. Puustotunnukset Puuston tilavuus ja kasvu esitetään kuorellisina kiintokuutiometreinä. Tilavuudella tarkoitetaan kannon päällistä puuston runkotilavuutta inventointihetkellä. Jos puulajeittaisessa taulukossa ei esiinny muut havupuut -ryhmää, se on yhdistetty mäntyyn. Puuston kokonaistilavuus jakaantuu tukki-, kuitu- ja hukkapuuksi. Tukki- ja kuitupuuosuuksien pitää täyttää niille asetetut mitta- ja laatuvaatimukset. Jäljelle jäävä osuus (pienet tai huonolaatuiset puut kokonaan, latvaosat, huonolaatuiset rungon osat) luokitellaan hukkapuuksi. Puutavaralajien mitta- ja laatuvaatimukset perustuvat puun ostajien käyttämiin yleisimpiin vaatimuksiin. Havutukin normaali minimipituus on 4 metriä ja pienin latvaläpimitta männyllä 15 cm ja kuusella 16 cm. Lehtitukin minimipituus on 3,1 metriä ja pienin latvaläpimitta 18 cm. Kuitupuun pienin latvaläpimitta on 6 cm ja pölkyn normaali minimipituus on 2,7 metriä. Elävästä puustosta esitetään myös kuiva-aineen biomassa. Biomassaan sisältyvät runkopuu, oksat, lehdet, neulaset, kannot ja juuret. Runkopuuksi luokitellaan kantoleikkauksen (1 % maanpinnan tasosta) yläpuolinen osa. Runkopuun kuiva-ainemäärät lasketaan Marklundin (1988) männyn, kuusen ja koivun puittaisilla malleilla, joissa selittävinä muuttujina ovat puulaji, pituus ja läpimitta. Oksien ja neulasten sisältämä kuiva-ainemäärä lasketaan männyn malleilla kaikille havupuille paitsi kuuselle, ja kaikilla lehtipuilla sovelletaan koivun malleja. Lehtien kuiva-ainemäärä lasketaan kuitenkin männyn neulasmallilla. Kantojen ja juurten kuiva-ainemäärien laskentaan sovelletaan männyn malleja kaikille muille puulajeille paitsi kuuselle. Myös pienet, pituudeltaan alle rinnankorkeuden jäävät puut ovat mukana biomassassa. Puuston kasvu mitataan kasvunlaskentajaksolta, jolla tarkoitetaan viittä mittausta edeltävää täyttä kasvukautta. Viiden vuoden jaksolla pyritään vähentämään muun muassa säätekijöistä aiheutuvan vuotuisen kasvunvaihtelun merkitystä kasvuarvioissa ja minimoidaan mittausvirhettä. Ilmoitettu kasvu on viiden vuoden kasvun keskiarvo. Puuston poistuma koostuu hakkuukertymästä (metsästä eri käyttötarkoituksiin hakattu runkopuun määrä, 59,1 milj. m³ vuonna 2008), metsään hakkuutähteinä jäävästä runkopuusta (metsähukkapuu, 6,3 milj. m³) ja luontaisesti kuolleesta, metsään jäävästä runkopuusta (luonnonpoistuma). Luonnonpoistuman osatekijöistä on huomioitava, että valtakunnan metsien 10. inventoinnin mukaan sen määrä on kasvanut entisestä 2,8 miljoonasta kuutiometristä 4,7 miljoonaan kuutiometriin. Lisäksi pientalojen polttoraakapuun käytön taso kasvoi 5,2 miljoonasta kuutiometristä 6,5 miljoonaan kuutiometriin uusimpien tutkimustulosten mukaan. Nämä tasomuutokset tehtiin vuoden 2008 tilastoihin. Verrattaessa puuston poistumaa kasvuun saadaan käsitys metsävarojen kehityksestä. Puustobiomassan hiilitase Suomi on sitoutunut YK:n ilmastosopimukseen, jolla pyritään rajoittamaan kasvihuoneilmiön voimistumista. Kioton pöytäkirjan mukaan sopimusosapuolilla pitää olla kansallinen järjestelmä kasvihuonekaasupäästöjen ja -nielujen seurantaa varten. Tavoitteena on vakiinnuttaa ilmakehän kasvihuonekaasujen pitoisuus sellaiselle tasolle, ettei merkittäviä haittavaikutuksia ilmenisi. Kasvihuonekaasuista tärkein on hiilidioksidi. Maapallon ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu johtuu lähinnä 36 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2009

9 Metsävarat 1 fossiilisten polttoaineiden käytöstä ja metsien häviämisestä. Suomessa metsien häviämisongelmaa ei ole, vaan metsät toimivat hiilinieluina. Taulukossa 1.33 Suomen kasvihuonekaasujen päästöt esitetään hiilidioksidiekvivalentteina. Kun kaasut yhteismitallistetaan, voidaan laskea yhteen eri kasvihuonekaasujen päästöjen vaikutus kasvihuoneilmiön voimistumiseen. Kasvihuonekaasujen inventaariossa metsät sisältyvät maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätaloussektoriin (LULUCF). Suomessa erityisesti puuston ja myös kivennäismaiden maaperän hiilivarastot ovat kasvaneet, mikä on sitonut hiilidioksidia ilmakehästä. Toisaalta turvemaiden maaperästä vapautuu hiiltä. Hiilidioksidin sitoutumista (varaston muutosta) kutsutaan hiilinieluksi (taulukon negatiiviset luvut). Vastaavasti kasvillisuuden ja maaperän hiilivarastot toimivat pienentyessään hiilidioksidin päästölähteenä. Kirjallisuus Literature 10. inventoinnin metsävarajulkaisut Ihalainen, Antti, Korhonen, Kari Tapani, Härkönen, Kari, Hirvelä, Hannu, Nuutinen, Tuula & Salminen, Olli Ålands skogsresurser och avverkningsmöjligheter enligt den 10. riksskogstaxeringen. Metlan työraportteja / Working Papers of the Finnish Forest Research Institute s. Korhonen, K.T., Heikkinen, J., Henttonen, H., Ihalainen, A., Pitkänen, J. & Tuomainen, T Suomen metsävarat Metsätieteen aikakauskirja 1B/2006: Korhonen, K.T., Ihalainen, A., Heikkinen, J., Henttonen, H., & Pitkänen, J Suomen metsävarat metsäkeskuksittain ja metsävarojen kehitys Metsätieteen aikakauskirja 2B/2007: inventoinnin metsävarajulkaisut Korhonen, K.T., Tomppo, E., Henttonen, H., Ihalainen, A. & Tonteri, T Hämeen-Uudenmaan metsäkeskuksen alueen metsävarat Metsätieteen aikakauskirja 3B/ 2000: , Tomppo, E., Henttonen, H., Ihalainen, A. & Tonteri, T Lounais-Suomen metsäkeskuksen alueen metsävarat ja niiden kehitys Metsätieteen aikakauskirja 2B/2000: , Tomppo, E., Henttonen, H., Ihalainen, A., Tonteri, T. & Tuomainen, T Pirkanmaan metsäkeskuksen alueen metsävarat Metsätieteen aikakauskirja 4B/2000: , Tomppo, E., Henttonen, H., Ihalainen, A., Tonteri, T. & Tuomainen, T Pohjois-Karjalan metsäkeskuksen alueen metsävarat Metsätieteen aikakauskirja 3B/2001: Tomppo, E., Henttonen, H., Ihalainen, A., Tonteri, T. & Tuomainen, T Etelä-Savon metsäkeskuksen alueen metsävarat Metsätieteen aikakauskirja 2B/2001: , Henttonen, H., Korhonen, K.T., Aarnio, A., Ahola, A., Heikkinen, J., Ihalainen, A., Mikkelä, H., Tonteri, T. & Tuomainen, T Etelä-Pohjanmaan metsäkeskuksen alueen metsävarat ja niiden kehitys Metsätieteen aikakauskirja - Folia Forestalia 2B/1998: , Henttonen, H., Korhonen, K. T., Aarnio, A., Ahola, A., Ihalainen, A., Heikkinen, J. & Tuomainen, T Keski-Suomen metsäkeskuksen alueen metsävarat ja niiden kehitys Metsätieteen aikakauskirja 2B/1999: , Henttonen, H., Korhonen, K. T., Aarnio, A., Ahola, A., Heikkinen, J. & Tuomainen, T Pohjois-Savon metsäkeskuksen alueen metsävarat ja niiden kehitys Metsätieteen aikakauskirja 2B/1999: , Korhonen, K.T., Henttonen, H., Ihalainen, A., Tonteri, T. & Heikkinen, J Kymen metsäkeskuksen alueen metsävarat ja niiden kehitys Metsätieteen aikakauskirja 3B/ 1999: , Korhonen, K.T., Ihalainen, A., Tonteri, T., Heikkinen, J. & Henttonen, H Ålands skogar och deras utveckling Metsätieteen aikakauskirja 4B/1999: , Korhonen, K.T., Ihalainen, A., Tonteri, T., Heikkinen, J. & Henttonen, H Skogstillgångarna inom Kustens skogscentral och deras utveckling Metsätieteen aikakauskirja 1B/2000: , Tuomainen, T., Heikkinen, J., Henttonen, H., Ihalainen, A., Korhonen, K. T., Mäkelä, H. & Tonteri, T Lapin metsäkeskuksen alueen metsävarat Metsätieteen aikakauskirja 2B/2005: , Tuomainen, T., Henttonen, H., Ihalainen, A., Korhonen, K. T., Mäkelä, H. & Tonteri, T Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskuksen alueen metsävarat Metsätieteen aikakauskirja 3B/2004: , Tuomainen, T., Henttonen, H., Ihalainen, A. & Tonteri, T Kainuun metsäkeskuksen alueen metsävarat Metsätieteen aikakauskirja 2B/2003: Muut inventointijulkaisut Hökka, H., Kaunisto, S., Korhonen, K. T., Päivänen, J., Reinikainen, A. & Tomppo, E Suomen suometsät Metsätieteen aikakauskirja 2B/2002: Ilvessalo, Y Suomen metsät vuosista vuosiin Kolmeen valtakunnan metsien inventointiin perustuva tutkimus. Summary: The forests of Finland from to A survey based on three national forest inventories. Communicationes Instituti Forestalis Fenniae 47(1). 227 s. Metsätilastollinen vuosikirja

10 1 Forest resources Kuusela, K Suomen metsävarat ja metsien omistus sekä niiden kehittyminen Summary: Forest resources and ownership in Finland and their development Communicationes Instituti Forestalis Fenniae 76(5). 126 s Suomen metsävarat ja metsien omistus Summary: Forest resources and ownership in Finland Communicationes Instituti Forestalis Fenniae 93(6). 107 s. & Salminen, S Suomen metsävarat ja niiden kehittyminen Summary: Forest resources of Finland in and their development in Acta Forestalia Fennica s. Salminen, S. & Salminen, O Metsävarat Keskisessä Suomessa sekä koko Etelä-Suomessa Summary: Forest Resources in Middle Finland, , and in South Finland, Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja s. Suomen metsävarat ja niiden muutokset vuodesta 1951 lähtien Metsätilastotiedote 354. Metsäntutkimuslaitos, valtakunnan metsien inventointi. 18 s. Tomppo, E Multi-source national forest inventory of Finland. In: Päivinen, R., Vanclay, J. & Miina, S. (eds.). New Thrusts in Forest Inventory. EFI Proceedings No. 7: , Henttonen, H., Tuomainen, T Valtakunnan metsien 8. inventoinnin menetelmä ja tulokset metsäkeskuksittain Pohjois-Suomessa sekä tulokset Etelä-Suomessa ja koko maassa Metsätieteen aikakauskirja 1B/ 2001: , Katila, M., Moilanen, J., Mäkelä, H. & Peräsaari, J Kunnittaiset metsävaratiedot Metsätieteen aikakauskirja - Folia Forestalia 4B/1998: Valtakunnan metsien 10. inventointi (VMI10). Maastotyön ohjeet Koko Suomi ml. Ahvenanmaa. Metsäntutkimuslaitos. 177 s. Muut julkaisut Greenhouse gas emissions in Finland National Inventory Report under the UNFCCC and the Kyoto Protocol. Statistics Finland. 412 s. Hakkuut ja puuston poistuma metsäkeskuksittain SVT Maa-, metsä- ja kalatalous Metsätilastotiedote 14/2009. Metsäntutkimuslaitos, metsätilastollinen tietopalvelu. 10 s. Kiinteistöjen kauppahintatilasto SVT Hinnat 2009:1. Maanmittauslaitos. 84 s. Kiinteistöjen kauppahintatilasto SVT Hinnat 2009:2. Maanmittauslaitos. 59 s. Marklund, L. G Biomassafunktioner för tall, gran och björk i Sverige. Sveriges Lantbruksuniversitet, Umeå, Ruotsi, 73 s. Suomen kasvihuonekaasupäästöt Katsauksia 2009/2, Ympäristö ja luonnonvarat. Tilastokeskus. 61 s. Muut tietolähteet Other sources of information Maanmittauslaitos, Metinfo Mela ja metsälaskelmat, / Metinfo Metsänomistajapalvelu, Metinfo Tilastopalvelu, Metinfo Valtakunnan metsien inventointi, Tilastokeskus, Suomen ympäristökeskus (SYKE), 38 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2009

11 Metsävarat 1 N Tilavuus, m 3 /ha Growing stock, m 3 /ha Turvetuotanto Peat production Pilvi Cloud Rakennettu maa Build-up land Vesi Water Pelto Arable land km Lähteet: Metsäntutkimuslaitos, valtakunnan metsien inventointi ; Satelliittikuvat; Numeerinen karttatieto: Maanmittauslaitos (6/MYY/05) ja Väestörekisterikeskus Sources: Finnish Forest Research Institute, National Forest Inventory ; Satellite images; Digital map data: National Land Survey (6/MYY/05) and Population Register Centre Kuva 1.1 Puuston tilavuus metsätalousmaalla Figure 1.1 Volume of the growing stock on forestry land Metsätilastollinen vuosikirja

12 1 Forest resources Maatalousmaa Agricultural land 2,7 milj. ha mill. ha Rakennettu maa, liikennealueet ym. Built-up areas, transport routes, etc. 1,4 milj. ha mill. ha Muu metsätalousmaa Other forestry land 0,2 milj. ha mill. ha Joutomaa Waste land 3,3 milj. ha mill. ha Metsämaa Forest land 20,1 milj. ha mill. ha Kitumaa Scrub land 2,7 milj. ha mill. ha Metsätalousmaa (26,3 milj. ha) = Metsämaa + kitumaa + joutomaa + muu metsätalousmaa Forestry land (26.3 mill. ha) = Forest land + scrub land + waste land + other forestry land Kuva 1.2 Maankäyttö Suomessa Figure 1.2 Land use in Finland Metsätalousmaa Forestry land 26,3 milj. ha mill. ha Yksityiset Private Muut Others Yhtiöt Companies Valtio State Puuston tilavuus Growing stock 2206 milj. m³ mill. m³ Yksityiset Private Muut Others Yhtiöt Companies Valtio State Puuston kasvu Annual increment of growing stock 100 milj. m³ mill. m³ Yksityiset ja muut Private and others Valtio ja yhtiöt State and companies % Kuva 1.3 Omistajaryhmien osuudet metsätalousmaasta, puuston tilavuudesta ja kasvusta Figure 1.3 Forestry land, growing stock and annual increment of growing stock by ownership category 40 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2009

13 Metsävarat milj. m³ mill. m³ Lehtipuut Broadleaves Kuusi Spruce Mänty Pine Vuosien inventoinnin pylvään vasen puoli kuvaa puuston määrää alueluovutusta edeltäneiden Suomen rajojen mukaan, ja oikea puoli alueluovutuksen jälkeisten rajojen mukaan. The left side of the split column presents the growing stock volumes according to Finland s borders before cession of territory after the Second World War. The right side of the column presents the growing stock volumes to the present area of Finland. Kuva 1.4 Puuston tilavuus metsä- ja kitumaalla 1920-luvulta lähtien Figure 1.4 Growing stock volumes on forest and scrub land since the 1920s % metsämaan alasta % forest land area % metsämaan alasta % forest land area Etelä-Suomi Southern Finland 5 0 Pohjois-Suomi Northern Finland Puuton Treeless Ikäluokka Age class Puuton Treeless Ikäluokka Age class Kuva 1.5 Metsien ikärakenne ja 2000-luvulla Figure 1.5 Age structure of forests in the 1960s and 2000s Metsätilastollinen vuosikirja

14 1 Forest resources Mänty Pine Kuusi Spruce Lehtipuut Broadleaves Vallitseva puulaji Tree-species dominance Puuston tilavuus Growing stock volumes Puuston vuotuinen kasvu Annual increment of growing stock Puuston poistuma vuosina Total drain, % Lähde: Metsäntutkimuslaitos Source: Finnish Forest Research Institute Kuva 1.6 Puulajien osuudet vallitsevuudesta, puuston tilavuudesta, puuston vuotuisesta kasvusta ja poistumasta metsä- ja kitumaalla Figure 1.6 Tree species dominance, growing stock volumes, annual increment of growing stock and total drain on forest and scrub land by tree species milj. m³ mill. m³ Kasvu yhteensä Total increment Poistuma Drain Mänty Pine Kasvu puulajeittain Increment by tree species Kuusi Spruce Lehtipuu Broadleaves Lähde: Metsäntutkimuslaitos Source: Finnish Forest Research Institute Kuva 1.7 Puuston kasvu ja poistuma Figure 1.7 Annual increment of growing stock and growing stock drain 42 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2009

15 Metsävarat /ha vuoden 2008 rahana /ha in 2008 monetary value Etelä-Suomen lääni Province of Southern Finland 2000 Itä-Suomen lääni Province of Eastern Finland Länsi-Suomen lääni Province of Western Finland 1000 Oulun lääni Province of Oulu 0 Lapin lääni Province of Lapland Mediaanihinnat on muunnettu tukkuhintaindeksillä (1949=100). Median prices are deflated using wholesale price index (1949=100). Lähteet: Maanmittauslaitos, Metsäntutkimuslaitos Sources: National Land Survey, Finnish Forest Research Institute Kuva 1.8 Metsätalousmaan reaaliset kauppahinnat lääneittäin Figure 1.8 Real transaction prices paid for forestry land by province, milj. t. CO 2 ekvivalenttia mill. m.t. CO 2 equivalent Maaperä Soil Biomassa Biomass Kuollut orgaaninen aines Dead organic matter Negatiivinen luku tarkoittaa hiilidioksidinielua ja positiivinen päästöä. Negative values indicate carbon dioxide removals, positive values indicate emissions. Lähteet: SVT: Tilastokeskus; Metsäntutkimuslaitos Sources: OSF: Statistics Finland; Finnish Forest Research Institute Kuva 1.9 Kasvihuonekaasujen päästöt ja nielut Suomen metsissä Figure 1.9 Greenhouse gas emissions and removals from forest land carbon pools in Finland, Metsätilastollinen vuosikirja

16 1 Forest resources 1.0 Suomen metsävarat lyhyesti Finland's forest resources in brief Pinta-ala Area Yhteensä Total ha Puuntuotantoon käytettävissä olevalla maalla On land available for wood supply Suomen kokonaispinta-ala Total area of Finland Sisämaan vesistöt Inland watercourses Maapinta-ala Land area Metsätalousmaa Forestry land Metsämaa Forest land Kitumaa Scrub land Joutomaa Waste land Tiet, varastot ym. Roads, depots, etc Maatalousmaa Agricultural land Rakennettu maa Built-up areas Liikennealueet ym. Transport routes, etc Puusto Growing stock Yhteensä Puuntuotantoon Total käytettävissä olevalla maalla On land available for wood supply milj. m³ mill. m³ Puuston tilavuus metsä- ja kitumaalla Growing stock volumes on forest and scrub land Mänty Pine Kuusi Spruce Lehtipuut Broadleaves Puuston vuotuinen kasvu Annual increment of growing stock 99,5 96,6 metsä- ja kitumaalla on forest and scrub land Mänty Pine 47,4 45,8 Kuusi Spruce 29,8 29,0 Lehtipuut Broadleaves 22,4 21,8 Puuston poistuma 2008 Total drain, ,2. Mänty Pine 29,8. Kuusi Spruce 23,2. Lehtipuut Broadleaves 17,1. Metsävaratiedot (pinta-alat, tilavuus ja kasvu) perustuvat valtakunnan metsien 10. inventoinnin tuloksiin (alueet mitattu vuosina ) paitsi Ylä-Lapissa (Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat), joiden tiedot perustuvat valtakunnan metsien 9. inventointiin. Puuston vuotuisella kasvulla tarkoitetaan inventointiajankohtaa edeltävän viiden kasvukauden keskimääräistä vuotuista kasvua. Puuston poistuma sisältää metsästä hakatun runkopuun, metsään hakkuutähteinä jäävän runkopuun ja metsään luontaisesti kuolleen runkopuun. Statistics on the forest resources are based on the results of the 10th national forest inventory ( ) except in Northern part of Lapland (municipalities of Enontekiö, Inari and Utsjoki), where the statistics are based on the results of the 9th national forest inventory. Annual increment of the growing stock is the average annual increment during the last five growing periods preceding the inventory moment. Total drain includes harvesting and natural drain of stemwood. Lähteet: Metsäntutkimuslaitos; Maanmittauslaitos Sources: Finnish Forest Research Institute; National Land Survey 44 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2009

17 Metsävarat Metsätalousmaa Forestry land Alue Inventoitu Metsätalousmaa Forestry land Muu maa Maapinta- Region Inventory Metsämaa Kitumaa Joutomaa Muu Yhteensä Other land ala Forest land Scrub land Waste land Other Total Total land area ha Koko maa, valtakunnan metsien inventoinnit (VMI) 1 9 Whole country, national forest inventories (NFI) 1 9 VMI 1 NFI VMI 2 NFI VMI 2 * NFI 2 * VMI 3 NFI VMI 5 NFI VMI 6 NFI VMI 7 NFI VMI 8 NFI VMI 9 NFI Metsäkeskuksittain, valtakunnan metsien 10. inventointi By forestry centre, 10th national forest inventory Koko maa Whole country Etelä-Suomi Southern Finland Ahvenanmaa Rannikko Etelärannikko Pohjanmaa Lounais-Suomi Häme-Uusimaa Kaakkois-Suomi Pirkanmaa Etelä-Savo Etelä-Pohjanmaa Keski-Suomi Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Pohjois-Suomi Northern Finland Kainuu Pohjois-Pohjanmaa Lappi Eteläosa Southern part Enontekiö, Inari, Utsjoki * VMI 2: Alueluovutuksen 1944 jälkeisten Suomen rajojen mukaan lasketut inventointitulokset. Metsätalousmaa luokitellaan metsä-, kitu- tai joutomaaksi sen vuotuisen keskimääräisen puuntuotoskyvyn perusteella. Metsämaalla puuntuotoskyky on vähintään 1 m³/ha/vuosi, kitumaalla vähintään 0,1 m³/ha/vuosi ja joutomaalla pienempi kuin 0,1 m³/ha/vuosi. VMI1 VMI3 metsä- ja kitumaan luokitukset eivät täysin vastaa nykyisin käytettyä luokitusta. Metsätalousmaahan sisältyy myös luonnonsuojelualueiden metsätalousmaa. Pinta-alat perustuvat valtakunnan metsien 10. inventointiin paitsi Ylä-Lapissa (Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat) valtakunnan metsien 9. inventointiin. * NFI 2: Inventory results calculated in accordance with the present borders of Finland. Forestry land breaks down into forest land, scrub land and waste land according to its capability of producing volume increment. On forest land the capability is 1.0 m³/ha/year or more, on scrub land 0.1 m³/ha/year or more and on waste land less than this. The forest land and scrub land categories in NFI1 NFI3 do not fully correspond to present categories. Forestry land also includes nature conservation areas. Statistics on land areas are based on the 10th national forest inventory, except in the municipalities of Enontekiö, Inari and Utsjoki, where the statistics are based on the 9th national forest inventory. Metsätilastollinen vuosikirja