Anja Manninen. Sta g e Vanhustyö - tulevaisuuden toiveammatti?

Transkriptio

1

2 Anja Manninen Sta g e Vanhustyö - tulevaisuuden toiveammatti? Diakonia-ammattikorkeakoulu Helsinki

3 DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULUN JULKAISUJA D Työpapereita 48 Julkaisija: Diakonia-ammattikorkeakoulu Taitto: Roope Lipasti ISBN (nid.) ISBN (pdf) ISSN: Juvenes Print Oy Tampere

4 TIIVISTELMÄ Anja Manninen (toim.) STAGE : Vanhustyö tulevaisuuden toiveammatti? Helsinki : Diakonia-ammattikorkeakoulu, s. Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja 1 liite D Työpapereita, 48 ISBN (nid.) ISBN (pdf) ISSN Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulutuksen alueellinen kehittäminen -hankkeen, (STAGE) tavoitteina oli l selvittää, miten sosiaali- ja terveysalan koulutuksen sisältöjä kehittämällä voidaan entistä paremmin vastata ikääntyvän väestön palvelujen tuottamisessa tarvittaviin osaamistarpeisiin kokonaisvaltaisesti sosiaali-, terveys- ja diakonia-alan näkökulmat sekä gerontologinen viitekehys huomioiden l selvittää koulutuksen vetovoimaisuutta ja rekrytoinnin haasteita sekä mahdollisuutta vastata näihin kysymyksiin yhteistyöllä lähialueiden kanssa sekä l tuottaa vaihtoehtoisia koulutusmalleja ja koulutusväyliä ammattikorkeakoulutukseen kansainvälisessä kontekstissa. Hankkeen kohderyhminä olivat Itä-Suomen ja Venäjän Karjalan vanhustyön toimijat ja organisaatiot (yksityinen, julkinen ja kolmas sektori), koulutusorganisaatiot ja niiden toimijat kohdealueilla, hankkeen toteuttajaorganisaatioiden henkilöstö ja opiskelijat, potentiaalit koulutukseen hakeutuvat sekä välillisesti kohdealueiden väestö. Hanketta toteutettiin yhteistyössä Mikkelin ammattikorkeakoulun terveysalan laitoksen kanssa siten, että Diak kohdensi selvitystyönsä pääasiassa sosiaali- ja diakonia-alan osaamisalueeseen, Mamk taas terveysalalle. Toiminta jaettiin selvitys- ja mallinnusvaiheeseen. Kevään 2007 aikana selvitettiin sekä vanhustyön palvelu- ja osaamistarpeita Itä- Suomessa että olemassa olevaa koulutusta Itä-Suomen alueella ja Karjalassa. Vanhustyön vetovoimaisuutta ja rekrytointia selvitettiin kyselyillä Diak Idän kevään opiskelijavalintaan osallistuneille aikuis- ja nuorisoasteen hakijoille sekä syksyllä Mamkin terveysalan 3

5 laitoksessa opiskelunsa jo aloittaneille. Aineisto analysoitiin syksyllä Hankkeen tuotoksina saatiin ennakointitietoa ikääntyvän väestön palvelujen tarpeista, valtakunnallisista sekä palveluja tuottavien organisaatioiden strategioista ja visioista sekä gerontologisen työn vetovoimaisuudesta Itä-Suomessa ja Karjalassa. Lisäksi koulutusorganisaatiot saivat käyttöönsä tietoa olemassa olevan ammattikorkea- ja toisen asteen koulutuksen vanhustyöhön suuntaavista sisällöistä. Koulutussisältöjen tuntemus on tärkeää osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen pohjaksi. Analyysien pohjalta mallinnettiin vaihtoehtoista vanhustyön koulutusta. Pilotoitava koulutus loi pohjaa vaihtoehtoisten koulutusmallien ja koulutusväylien kehittämiselle ammattikorkeakoulutukseen myös kansainvälisessä kontekstissa. Lisätietoja Projektin nimi ja rahoittajat Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulutuksen alueellinen kehittäminen (STAGE) Euroopan sosiaalirahasto, Itä-Suomen tavoite1-ohjelma Etelä-Savon maakuntaliitto Omavastuuosuuden rahoittajat Diakonia-ammattikorkeakoulu (Diak) ja Mikkelin ammattikorkeakoulu, terveysalan laitos (Mamk) Asiasanat: ammatillinen koulutus, lähialueyhteistyö, vanhustyö Teemat: Kasvatus ja koulutus Hyvinvointi ja terveys Julkaistu: Painettuna ja Open Access-verkkojulkaisuna Painetun julkaisun tilaukset: Granum-verkkokirjakauppa Verkko-osoite: ISBN_ pdf 4

6 ABSTRACT Anja Manninen (ed.) Project for The Regional Developing of Higher Education in Social- and Health Care Field (STAGE ) Helsinki : Diakonia-ammattikorkeakoulu, pages Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja 1 appendix D Työpapereita, 48 ISBN (pbk) ISBN (pdf) ISSN The aims of the Project for the regional developing of higher education in social- and health care field (STAGE) were l to find out how to produce more advantageous services for ageing people by developing the gerontologic contents and educational methods and contents of social-, diacony - and health care education. l to research the popularity of career in services for ageing people among young persons as well as to find out the needs of co-operation and possibilities of recruiting potential students over the eastern border l to generate alternative models and routes for higher education in international context. The target groups of the project were actors and organizations (private, public and the third sector) of elderly care in Eastern Finland and in Russian Karelia, educational institutions and their actors in the project regions, the personnel and students of the executive organizations, potential applicants for the educations and indirectly people in the target area. The project was carried out in co-operation with the health care department of MAMK, which focused its work in know-how of health care while DIAK focused in social- and diacony fields. The activities were divided in two phases: research and modelling. The existing education and needs for 5

7 services and competences in gerontological work in Eastern Finland and in Karelia were researched in spring The attractiveness of gerontological work among young persons as well as the possibilities for recruiting staff were studied by questionnaires for young and adult applicants in DIAK and among persons starting their studies in MAMK. The analysis was done in autumn The results gave in advance information of the service needs of elderly people, information of the national and organizational strategies and visions as well as the popularity of gerontological work in Eastern Finland and in Karelia. In addition to this, the educational institutions gained information of the existing contents for higher and intermediate educations concentrated on working with elderly people. The knowledge of the educational contents is significant in identifying and granting earlier knowledge and skills. Based on the analyses an alternative education for working with elderly people was modelled. The pilot education provided a good base for developing alternative models and routes for higher education also in the international context. More Information: The name and the financiers of the project Project for The Regional Developing of Higher Education in Social- and Health Care Field (STAGE ) European Social Fund, The target programme 1 in Eastern Finland The Regional Council of Etelä-Savo Co-financing Diaconia University of Applied Sciences (Diak) and Mikkeli University of Applied Sciences (MAMK) Keywords: education, elderly care, international co-operation Available: Printed; Open access Order: Granum 6 Open access: ISBN_ pdf

8 Es i p u h e Kovin kaukana ei ole vielä se aika, jolloin vastavalmistunut hoitoalan ammattilainen sai olla onnellinen saadessaan edes tilapäistä työtä. Nyt, vain muutamia vuosia myöhemmin, ollaan tilanteessa, jossa sosiaali- ja terveysalan työnantajat joutuvat kilpailemaan saadakseen osaavia työntekijöitä. Nuorten ikäluokkien voimakas pieneneminen kasvukeskusten ulkopuolella on johtamassa myös alan oppilaitokset entistä kovempaan kilpaan hyvistä opiskelijoista. Mistä ja millä houkuttimilla löytyisi täydennystä väheneviin opiskelijajoukkoihin? Miten saada nuoret kiinnostumaan terveysalan koulutuksesta ja erityisesti työstä vanhusten parissa? Vai löytyykö ratkaisu aikuisten uudelleen kouluttamisesta? Eläköityvä väestö jättää jälkeensä paljon vapaita työpaikkoja ja tuo myös kokonaan uudenlaisia haasteita. Valtaosa eläkkeelle jäävistä on vireitä, täynnä intoa toteuttamaan kaikkea sitä, mihin työvuosina ei ole ollut aikaa tai voimavaroja. Miten heidän tarpeisiinsa vastataan? Onko meillä koulutusta, joka valmentaa tuottamaan palveluita tälle kohderyhmälle? Olisiko kehitettävä kokonaan uudentyyppistä monialaista koulutusta, joka auttaa hyödyntämään ikääntyvien ihmisten osaamista ja ylläpitämään ja kehittämään heidän toimintakykyään? Ikääntymisen myötä kasvaa vähitellen myös erilaisten hoivapalveluiden tarve. Millaista erityisosaamista niiden toteuttamisessa tarvitaan? Miten vanhustyön osaaminen toteutuu olemassa olevassa sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa? Millaista vanhustyön koulutusta ylipäänsä on tarjolla? Miten sitä pitäisi sisällöllisesti kehittää? Stage-hankkeessa on etsitty vastauksia yllä oleviin kysymyksiin Diakin, Mikkelin ammattikorkeakoulun ja vanhustyön käytännön toimijoiden yhteistyönä. Hankkeen painopisteenä ovat erityisesti Itä-Suomen vanhustyön koulutuksen kehittämistarpeet. Alueellisen kehittämisen tueksi on kartoitettu tilannetta Iso-Britaniassa, Tanskassa ja Venäjällä. Tulokset antavat hyvän pohjan rekrytoinnin ja koulutuksen sisältöjen kehittämiselle. Pirjo Hakala vararehtori, Diak 7

9 Projektipäällikön puheenvuoro Vanhustyö tulevaisuuden toiveammatiksi kaikki ikäihmisten asialla Ajatus vanhustyön koulutuksen kehittämishankkeesta oli syntynyt ammattikorkeakoulujen, sosiaali- ja terveysalan työelämän edustajien ja viranomaisten yhteisissä keskusteluissa. Tärkein motiivi oli huoli vanhuspalvelujen ja osaamisen turvaamisesta tulevaisuudessa. Nuorisoikäluokkien pienentyessä ja erityisesti vanhustyön vetovoimaisuuden hiipuessa oli haettava ratkaisuja sekä koulutuksen sisältöjä tarkastellen että työperäisen maahanmuuton mahdollisuuksista. Tammikuussa 2007 käynnistyi Diak Idän hallinnoimana Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulutuksen alueellisen kehittämisen hanke, työnimeltään STAGE. Projekti oli Etelä-Savon maakuntaliiton ESR- rahoituksella rahoittama ja sen toteutuksessa Diakin partnerina oli Mikkelin ammattikorkeakoulun terveysalan laitos. Päätös hankerahoituksesta oli saatu joulun alla 2006 ja hankkeen perustamiskokous pidettiin Kokouksessa linjattiin muun muassa työnjakoa Diakin ja Mamkin välillä. Projektipäällikkö tuli Diakista ja hänen työparinsa Mamkista, molemmat toimivat hankkeessa osa-aikaisina. Projekti käynnistyi ohjelmakauden lopulla, ja toteutusaikaa oli vain vuosi. Käytettävissä olevaan aikaan nähden tavoitteet olivat kunnianhimoiset ja haastavat. Tavoitteena oli kartoittaa vanhustyön tilannetta, koulutusta ja osaamistarpeita sekä mallintaa tulevaa koulutusta. Lisäksi tuli selvittää lähialueyhteistyön mahdollisuudet. Aikaa ei ollut hukattavaksi projekti tuli saada mahdollisimman nopeasti käyntiin ja niin tehtiin. Mutta vaikka projektiryhmän toiminta käynnistyikin juohevasti ei projektin tehtävien hoitaminen aina ollut pelkkää päivänpaistetta, siitä pitivät huolen muut velvoitteet, koska kaikki projektin toimijat olivat osa-aikaisia. Projektin onnistumisen kannalta toimijoiden aikaisempi monivuotinen hankeyhteistyö oli tärkeä etu ja voimavara. Projektiryhmä tunsi toisensa hyvin, yhteistyö oli tuttua jo aiemmista projekteista, joten yhteistoiminta käynnistyi mutkattomasti. Toteutussuunnitelmaan konkretisoitiin tehtävät 8

10 ja työnjako, selvitystyö saatiin käyntiin. Yhteisten toimintatapojen hakemiseen ei haaskautunut aikaa. Kumppanin tuki auttoi jaksamaan silloinkin kun oma usko asiaan oli hiipumassa. Mamkin projektivastaava Elina Jouppila- Kupiaista, lehtori Tuula Tarhosta ja projektisihteeri Sonja Pyykköstä ilman projektin tavoitteet olisivat monilta osin jääneet saavuttamatta. Ehdoton voimavara ja vahvuus projektissa oli ohjausryhmä. Ohjausryhmään oli onnistuttu saamaan asiantuntevat, kiinnostuneet ja innostavat jäsenet. Kokouksissa käydyt keskustelut veivät projektia eteenpäin. Ryhmä edusti laajasti vanhustyön eri toimijoita, niin valtion hallintoa, käytännön vanhustyötä tekeviä kuin eri asteen koulutustakin. Myös hoiva-alan yrittäjyyden näkökulma oli käytettävissä. Ohjausryhmää haluan erityisesti kiittää kannustavasta ja paneutuvasta työskentelystä. Yhteistyötä projektissa tehtiin myös monien muiden tahojen kanssa. Lähialueen mahdollisuuksien kartoittamiseksi projektin toimijat tekivät tutustumismatkan maaliskuussa Pietarin alueelle. Kohteena oli Inkerin kirkon Teologinen Instituutti Keltossa ja Business Representative Office of Eastern Finland Pietarissa. Matkan aikana päästiin tutustumaan vanhustenhuollon todellisuuteen lähialueella ja saatiin rekrytoitua paikallista selvitystyötä tekemään palvelukodin johtaja Natalia Väisä. Hänen työparinaan oli Teologisen instituutin kouluttaja, suomalainen teologi, diakonissa Maija Antikainen. Molemmat ansaitsevat lämpimät kiitokset paneutumisestaan haastavaan selvitystyöhön. Ikäihmisten asia on ollut monen muunkin hankkeen ja projektin agendana. Hankeyhteistyönä toteutettiin joitakin ikääntyvälle väestölle suunnattuja tapahtumia. Stage-projektin tavoitteena näissä yhteistyötapahtumissa oli luoda positiivista mielikuvaa vanhuudesta elämänvaiheena ja näin myös työalana. Mikkelissä Elixir toteutti vanhustenviikon tapahtuman. Opiskelijat osallistuivat tapahtumiin toteuttajina ja pienimuotoisten kyselyjen tekijöinä. Hankekumppaneina Pieksämäellä olivat Pieksämäen kaupungin vanhustyön kehittämishanke, Senet-hanke ja Ilona-hanke aktiivisine projektinvetäjineen. Iloa ja apua ikäihmisten arkeen tapahtuma veti paikalle satamäärin kiinnostuneita vetonaulanaan Aira Samulin. Vanhustyön koulutussisältöjen kehittämisessä, osaamistarpeiden kartoituksessa ja ideoinnissa on tarvittu laaja joukko toimijoita eri puolella Itä- Suomea. Kyselyihimme vastattiin paneutuen ja koulutussisältöjen suunnitteluun annettiin arvokkaita ideoita ja tuoreita näkökulmia. Kaikkia tahoja 9

11 on tässä mahdotonta mainita, kuitenkin erityiskiitoksen haluan antaa Koivurannan palvelukeskuksen johtaja Ritva Häkkiselle sekä lehtori Eija Rautasalolle sisällön suunnitteluun paneutumisesta. Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä: projektin hallinnoinnissa on aina oma työsarkansa. Stage-hankkeen taloushallinnoinnista huolehti asiantuntevasti hallinnon sihteeri Raija Kuusinen, kokousjärjestelyt taas hoiteli mallikkaasti Tiina Hallenberg. Molemmille lämpimät kiitokset arvaamattoman suuresta avusta. Anja Manninen projektipäällikkö 10

12 Si s ä l ly s 1 HANKKEEN LÄHTÖKOHTIA 13 2 HANKKEEN TAVOITTEET JA TOIMINTASUUNNITELMA 16 3 TOTEUTUNUT TOIMINTA Selvitys vanhustyön palvelu- ja osaamistarpeesta Itä-Suomessa ja Venäjällä Koulutustarjonnan kartoitus Rekrytoinnin ja vetovoimaisuuden selvittäminen Vanhustyön kansainvälisiä näkymiä ja koulutus Iso-Britanniassa, Tanskassa ja Venäjällä Vanhustyön osaaminen ja osaamishaasteet valtakunnallisisssa asiakirjoissa ja hankkeissa Hankkeen tulokset ja jatkohankkeen suunnittelu 40 4 TIEDOTTAMINEN JA ARVIOINTI 45 6 JOHTOPÄÄTÖKSET 47 LÄHTEET 49 LIITTEET Liite 1: Selvitys sosiaali- ja terveydenhuollon koulutuksesta Iso-Britanniassa, Tanskassa ja Venäjällä 50 11

13 12

14 1 Ha n k k e e n l ä h t ö k o h t i a Ajatus vanhustyön koulutuksen kehittämishankkeesta syntyi Etelä-Savossa toimivien am-mattikorkeakoulujen, sosiaali- ja terveysalan työelämän edustajien ja viranomaisten yhteisissä keskusteluissa. Päällimmäisenä oli väestökehityksen myötä voimistunut tarve selvittää, miten lisääntyviin työvoima- ja osaamistarpeisiin voidaan jatkossa vastata. Nuoriso-ikäluokkien pienentyessä ja erityisesti vanhustyön vetovoimaisuuden hiipuessa oli haettava ratkaisuja myös ammatillisesti suuntautuneen aikuiskoulutuksen ja työperäisen maahanmuuton mahdollisuuksista. Hallitusohjelmassa todetaan sosiaali- ja terveysalan henkilöstön ikääntymisen olevan suuri haaste. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuloksellisuuteen ja palvelujen laatuun vaikuttavat oleellisesti ammattitaitoisen henkilöstön osaaminen ja määrä. Työvoimatarpeen alueelliseen ennakointiin tulisi hallitusohjelman mukaan kiinnittää erityistä huomiota. Hallitusohjelmassa luvataan turvata myös vanhusväestön oikeus hyvään hoitoon. Vanhustenhuollon palveluja uudistetaan näkökulmina kotihoidon painottaminen, ikääntyvien toimintakyvyn, omatoimisuuden ja itsenäisen suoriutumisen edistäminen sekä kuntouttavan työotteen vahvistaminen. Ikääntyneiden neuvonta- ja palveluverkostosta luodaan kattava. ( hallitus/hallitusohjelma/fi) Nämä tavoitteet luovat haasteita myös koulutusorganisaatioille. Kirkolliselta arvopohjalta toimivan Kirkon sosiaalifoorumin teeseissä vuosilta sanotaan ihmisarvoisen vanhuuden kuuluvan jokaiselle ja yhteisöllisyyden kuuluvan ihmisarvoiseen vanhuuteen. Työntekijöiden vanhusosaamista sekä valmiuksia auttaa myös erityistä tukea tarvitsevia vanhuksia tulee lisätä. Vanhusten hoito on työtä, johon tarvitaan motivoituneita ja osaavia työntekijöitä. (Kirkkopalvelut 2007) Itä-Suomen kuntia yhdistävä piirre on väestönkehitys: väestö vähenee, ja vähenemisen on ennustettu myös jatkuvan. Enimmillään väheneminen on maakuntien reuna-alueilla. Taustalla on suuriin ikäluokkiin ja ikääntyneisiin painottunut väestörakenne sekä muuttotappio. Suurimpia menettäjiä 13

15 14 jatkossa ovat pienet, syrjäiset kunnat. Vuonna 2020 Itä-Suomen maakunnissa arvioidaan yli 65-vuotiaiden osuuksiksi %. Ikääntyneiden palvelujen kysyntä tulee kasvamaan samanaikaisesti työvoiman tarjonnan supistumisen kanssa. Ikääntymiskehityksen vaikutuksia vahvistaa muuttoliike, joka tyhjentää syrjäisiä maakuntia. Useiden objektiivisten hyvinvointimittareiden mukaan Itä-Suomen maakunnissa voidaan huonommin kuin Suomessa keskimäärin. (ISO 2007) Ikääntyneiden osuuden ja vanhustenhuollon kustannusten nousu ovat johtaneet kotona asumisen edistämiseen. Varjopuolina tässä suuntauksessa ovat esimerkiksi vanhusten yksinäisyys ja omaishoitajien uupuminen. Laitoshoidon ja palveluasumisen kritiikissä keskustelu on kohdentunut henkilökunnan määrään ja osaamiseen. Itä-Suomen lääninhallituksen arviointiraportin mukaan vanhusten palvelut tuotetaan liian vähäisellä henkilöstöllä mitoitus on ollut laatusuositukseen verrattuna keskiverron ja välttävän välillä. (Itä-Suomen läänin peruspalvelujen tila 2005) Palvelutuotannon valtakunnalliseksi tavoitteeksi on asetettu, että n. 90 % yli 75-vuotiaista voisi asua omassa kodissaan ja edelleen noin joka kymmenes olisi palveluasumisen, tehostetun palveluasumisen tai laitoshoidon piirissä. Itä-Suomessa tämä tavoite on saavutettu ja sen lisäksi kotihoidon avun piirissä olevien osuus on korkeampi kuin Suomessa keskimäärin. Sosiaalialan kehittämisessä on painotettu Itä-Suomessa nimenomaan vanhustenhuollon palvelujen kehittämistä. Hankkeiden avulla on pyritty luomaan edellytyksiä vanhusten kotihoidolle sekä kehittämään kotihoitoon liittyviä palveluja. Itä-Suomen maakuntia koskettavia haasteita ovat edelleen korkea työttömyys, pitkittynyt pienituloisuus sekä väestön väheneminen ja vanheneminen. Palvelurakennetta on välttämätöntä uudistaa ja löytää uusia palvelujen tuottamisen malleja. Hyvinvointialan kehittämisen painopisteeksi tulisi nostaa henkilöstön rekrytoimisen turvaaminen. Tähän asti kehittämistyössä on keskitytty enemmän siihen, millä palvelurakenteella ikääntyneitä hoidetaan kuin siihen, minkälaiset osaajat heitä hoitavat. (ISO 2007) Vanhustyön ammatillista koulutusta järjestetään Suomessa hyvin monella eri koulutusasteella, ammattikorkeakoulutasoisia näistä ovat sosionomi-, geronomi-, sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajakoulutukset. Vanhustyön osaamissuosituksia on tarkasteltu kansainvälisissä projekteissa (esim. Toward Active Old Age) ja sosiaali- ja terveysalan kompetenssimäärityksissä. Koulutusaloilla tuotettavaa osaamista on näiden lisäksi tarkasteltava myös suhteessa

16 yhteiskunnalliseen tarpeeseen ja työvoiman saatavuuteen. AMOK-hankkeessa on kartoitettu tulevaisuuden työelämä- ja osaamistarpeita sosiaali- ja terveysalalla. Etelä-Savon ennakointiryhmä korostaa sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa asiakkuusosaamisen ja kestävän kehityksen käytänteiden oppimista. Alalla toimivien yhteisinä erityisosaamisen alueina tuodaan esille kuntouttava työote, ohjaamisosaaminen, prosessiosaaminen ja yrittäjyysosaaminen. Kansainvälistyminen, moniongelmaisuus, ikääntyminen, muuttuvat toimintaympäristöt, taloudelliset reunaehdot ja arvojen muuttuminen ovat ilmiöitä, jotka vaativat koulutusorganisaatioilta herkkyyttä tunnistaa tulevaisuudessa vaadittavaa osaamista. Ikääntyvien itsenäisen selviytymisen tukeminen esimerkiksi tarjoaa luontevan toimintakentän monialaiselle yhteistyölle.(amok, Etelä-Savon ennakointiryhmä 2007) 15

17 2 Ha n k k e e n k u vau s Hankkeen tavoitteina oli - selvittää, miten sosiaali- ja terveysalan koulutuksen sisältöjä kehittämällä voidaan entistä paremmin vastata ikääntyvän väestön palvelujen tuottamisessa tarvittaviin osaamistarpeisiin kokonaisvaltaisesti sosiaali-, terveys- ja diakonia-alan näkökulmat sekä gerontologinen viitekehys huomioiden - selvittää koulutuksen vetovoimaisuutta ja rekrytoinnin haasteita sekä mahdollisuutta vastata näihin kysymyksiin yhteistyöllä lähialueiden kanssa sekä - tuottaa vaihtoehtoisia koulutusmalleja ja koulutusväyliä ammattikorkeakoulutukseen kansainvälisessä kontekstissa Hanketta toteutettiin yhteistyössä Mamkin terveysalan laitoksen kanssa siten, että Diak kohdensi selvitystyönsä pääasiassa sosiaali- ja diakonia-alan osaamisalueeseen, Mamk taas terveysalalle. Toiminta jaettiin selvitys- ja mallinnusvaiheeseen. Kevään 2007 aikana tehtiin selvityksiä sekä vanhustyön palvelu- ja osaamistarpeista Itä-Suomessa että olemassa olevasta koulutuksesta Itä-Suomen alueella ja Karjalassa. Vanhustyön vetovoimaisuutta ja rekrytointia suunniteltiin selvitettäväksi opiskelijoiden oppimistehtävinä, mutta se jäi toteutumatta opiskelijoiden kurssivalinnoista johtuen. Valmisteltiin opiskelijoiden oppimistehtävinä toteutettava koulutushalukkuuden kartoitus ja tehtiin Diak Idän kevään opiskelijavalintaan osallistuneille aikuis- ja nuorisoasteen hakijoille kysely vanhustyön vetovoimaisuudesta. Selvityksillä kootun aineiston analyysi toteutettiin syksyllä Analyysin pohjalta tehtiin johtopäätökset ja mallinnettiin jatkohankkeessa pilotoitava vaihtoehtoinen vanhustyön koulutus. Hankkeessa saatiin ennakointitietoa ikääntyvän väestön palvelujen tarpeista, palveluja tuottavien organisaatioiden strategioista ja visioista sekä gerontologisen työn vetovoimaisuudesta Itä-Suomessa ja Karjalassa. Lisäksi koulutusorganisaatiot saivat käyttöönsä tietoa olemassa olevan koulutuksen vanhustyöhön suuntaavista sisällöistä sekä ammattikorkeakouluissa että toisen asteen koulutuksessa. Koulutussi- 16

18 sältöjen tuntemus on tärkeää osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen pohjaksi. Pilotoitava koulutus loisi pohjaa vaihtoehtoisten koulutusmallien ja koulutusväylien kehittämiselle ammattikorkeakoulutukseen myös kansainvälisessä kontekstissa. 17

19 3 Toteutunut toiminta 3.1 Selvitys vanhustyön palvelu- ja osaamistarpeista Itä-Suomessa ja Venäjän Karjalassa Kysely Itä-Suomen palvelu- ja osaamistarpeista Itä-Suomen palvelu- ja osaamistarpeita kartoitettiin kyselyillä kunnan vanhustyöstä vastaaville viranomaisille (perusturva- tai sosiaalijohtajat, vanhustyön johtajat), seurakuntien vanhustyöstä vastaaville sekä hoiva-alan yrittäjille. Kuntaselvitykset kohdistuivat Rautalammille, Pieksämäelle, Ilomantsiin, Puumalaan, Heinävedelle, Kainuun alueelle ja Varkauteen. Seurakunnista mukana ovat olleet Iisalmi, Mikkeli, Siilinjärvi ja Kajaani. Yksityisiä yrityksiä oli kolme: Koivurannan palvelukeskus, Hoitokoti Iltarusko ja Palvelukeskus Kontiola. Ohjausryhmän jäsenten kautta hanke on saanut arvokasta tietoa Anna-kodin ja Pieksämäen sairaalan vanhusasiakkaiden tarpeista. Kyselyjä täydennettiin kahden kunnan vanhustyön ja kotihoidon henkilöstölle toteutetun osaamiskartoituksen tuottamalla tiedolla. Palvelutarpeita, osaamisvaatimuksia ja vanhustenhuollon tilannetta kunnissa, seurakunnissa ja yksityisissä palveluyrityksissä kuvattiin hyvin samansuuntaisesti. Kokonaiskuvaa vanhustenhuollon haasteista ja tulevaisuuden painopistealueista luonnehtivat seuraavat ilmiöt: - Monisairaiden ja huonokuntoisten vanhusten osuus on kasvamassa. - Yksinäisyys on haasteena kotihoidossa, mutta myös laitoksissa. - Palvelurakenteen muutos on käynnissä, avopalveluja lisätään ja laitoshoidon osuutta supistetaan, ja palveluasuminen on tulossa perinteisten laitoshoitoratkaisujen tilalle. - Haja-asutusalueen palvelujen tuottamiseen liittyy erityisiä ongelmia, jotka tiedostetaan. Lähiyhteisön mahdollisuuksien hyödyntäminen on kehittymätöntä. - Henkilöstön jaksaminen ja motivaation säilyminen on tulevaisuudessa iso haaste. 18

20 - Yksityisten palvelutuottajien tarve lisääntyy; palvelujen ostaminen on yhä yleisempää, siitä on tullut realistinen vaihtoehto turvata vanhustenhuollon monipuoliset palvelut. - Henkilökunnan keski-ikä on lähes kaikkialla korkea, noin 50 vuotta. Seurakunnissa esille nousivat erityisesti kokemukset, joiden mukaan: - Diakoniatyöntekijät toteuttavat ja täydentävät sijaintikuntansa vanhustenhuollon strategiaa. - Useimmissa seurakunnissa ongelmana on haja-asutusalueiden palvelujen turvaaminen. Vanhusasiakkaiden elämäntilannetta vaikeuttavat asuntojen puutteellisuus, varattomuus, perherakenteen höltyminen, sairastavuus sekä palvelurakenteen laitospainotteisuus. - Painopisteen siirtyminen avopalveluihin näkyy lisääntyvinä tarpeina ja odotuksina myös diakoniatyössä. - Vanhustyössä toimivien diakoniatyöntelijöiden ikärakenne on useissa seurakunnissa, paria poikkeusta lukuun ottamatta, korkeahko, vuotta. Yksityiset yksiköt toivat esille lähitulevaisuuden kehityssuunnan: - Entistä sairaampia, ikääntyneempiä ja muistiongelmaisia vanhuksia tulee asiakkaiksi. - Lyhytaikaisen, jaksottaisen hoidon asiakkaat tuovat uusia haasteita osaamiselle, koska kuntouttavamman työotteen vaatimus korostuu. Kaikissa vastaajaryhmissä osaamisen haasteina nousivat esiin seuraavat asiat: - muistihäiriöisten vanhusten tukeminen ja lisätiedon tarve erityisesti dementoivista sairauksista - ikäjohtamisen kehittämiseen liittyvät osaamistarpeet - kuntoutusosaamisen vahvistaminen koko palvelukentässä - sosiaalityön osaamisen vahvistamisen ja toiminnallisen osaamisen tarve - gerontologisen osaamisen lisääntyvä tarve - hengellisen työn ja sielunhoidon osaamisen vahvistaminen - vertaistuen ja omaishoidon tukemisen valmiuksien parantaminen - mielenterveystyön ja psykogeriatrisen osaamisen vaatimusten lisääntyminen - verkostotyön taitojen vahvistaminen 19

21 - asianmukaisen hoidollisen koulutuksen tarve: monisairaat vanhukset tarvitsevat vankkaa perushoitotyön osaamista, puutteina nähdään etenkin dementia- ja lääkeosaamisen vähäisyys. Selvitys lähialueiden tilanteesta Lähialueen tilanteen selvittämiseksi projektin henkilöstö teki tutustumismatkan Pietariin ja Kelttoon, jossa sijaitsee Inkerin kirkon koulutuskeskus. Matkan aikana rekrytoitiin paikallinen henkilö selvittämään palvelujen tarvetta, työntekijöiden koulutusta ja mahdollisia yhteistyöodotuksia. Mamkin Pietarin toimisto selvitti Pietarin yliopistojen vanhustyön koulutusta ja koulutusorganisaatioita. Itärajan takana suomalaiseen koulutusjärjestelmään verrattavaa vanhustyön koulutusta ei ole lainkaan. Vanhustenhuollossa toimivilla koulutetuilla henkilöillä on yleensä hoitotyön koulutus. Sosiaalialan koulutus on Venäjällä hyvin nuorta, ja sosiaalialan koulutuksen saaneet sijoittuvat muille sektoreille kuin vanhustyöhön. Vanhuspalveluja on tarjolla hyvin niukasti. Hankeyhteistyön mahdollisuudeksi jo tutustumismatkan yhteydessä nousi lähinnä avainhenkilöiden kouluttaminen Venäjän Karjalan oman palvelujärjestelmän vahvistamiseksi. Selvitykset palvelujen käyttäjien odotuksista Ikääntyvien omia toiveita selvitettiin Mikkelin Elixirin asiakkaiden keskuudessa. Opiskelijat haastattelivat Elixirissä käyneitä henkilöitä heidän odotuksistaan sosiaali- ja terveyspalvelujen suhteen. Hanke oli toteuttamassa ikäihmisten tiedotus- ja virkistystapahtumaa Pieksämäellä lokakuussa yhteistyössä Pieksämäen kaupungin vanhustenhuollon kehittämishankkeen ja naisyrittäjyyden vahvistamiseen tähdänneen Ilonahankkeen kanssa. Tapahtumassa oli tietoiskuja ikääntyville ajankohtaisista asioista kuten korjausrakentamisesta, perinnöistä, lääkehoidosta ja mielenterveydestä. Tapahtumassa myös esiteltiin erilaisia hyvinvointiin ja omatoimisuuteen liittyviä tuotteita ja palveluja. Kävijöitä oli noin 600. Opiskelijat toteuttivat kävijäkyselyn, johon oli sisällytetty myös kysymys palvelutoiveista. 20

22 3.2 Koulutustarjonnan kartoitus Koulutustarjontaa selvitettiin analysoimalla olemassa olevia sosiaali- ja terveysalan opetussuunnitelmia sekä tekemällä tutustumiskäynti Stadiaan, jossa on kehitetty ja aloitettu geronomikoulutus. AMK- opinnot -Vanhustyöhön suuntaavaa tutkintoon johtavaa koulutusta on tarjolla viidessä itäsuomalaisessa ammattikorkeakoulussa joko hoitotyön tai sosiaalialan koulutusohjelmassa (Savonia, Kajaani, Mikkeli, Pohjois-Karjala ja Diak Itä). - Savoniassa myös fysioterapian, terveydenhoitotyön ja suun terveydenhoidon koulutusohjelmissa on vanhustyön sisältöjä samoin kuin Mikkelin Savonlinnan laitoksella fysioterapian koulutusohjelmassa. - Vanhustyön opintojen laajuudet vaihtelevat koulutusohjelman mukaan 3 30 opintopisteeseen. - Osa vanhustyön opinnoista on tarjolla vaihtoehtoisina opintoina. - Ammattikorkeakoulutasoisia vanhustyön erikoistumisopintoja ei selvitysajankohtana ollut tarjolla missään itäsuomalaisessa ammattikorkeakoulussa. - Avoimen amk:n opetuksena oli tarjolla mm. Miten lisää elämänlaatua? Vanhustyön kuntouttava työyhteisö 3 op (Mikkeli), Vanhuus-opintokokonaisuus (tutkintoon johtavan koulutuksen sisällöin) 18 op (Diak) ja Iäkkäiden jalkojenhoito, (Mikkeli) 2 op. - Täydennyskoulutustarjonnassa oli joitakin päivän mittaisia koulutuksia kuten Miten ehkäistä vanhuksen kaatumista, Seniori-ikä ja diabetes ja Tunnistatko ikääntyvän ravitsemusriskit. Toisen asteen koulutus - Lähihoitajakoulutuksissa vanhustyön koulutusohjelma oli tarjolla kuudessa oppilaitoksessa (Kainuun ammattiopisto, Sisälähetysseuran oppilaitos, Savon ammatti- ja aikuisopisto, Mikkelin ammattiopisto, Pohjois- Karjalan koulutuksen kuntayhtymä, Savonlinnan ammatti- ja aikuisopisto). Vanhustyön kokonaisuuksien laajuudet vaihtelevat opintoviikkoon ( op). 21

23 - Viidessä oppilaitoksessa (Kainuun ja Mikkelin ammattiopistot, Savon ammatti- ja aikuisopisto, Savonlinnan ammatti- ja aikuisopisto sekä Sisälähetysseuran oppilaitos) tarjottiin vanhustyön erikoisammattitutkintoon johtavaa koulutusta. Koulutusta toteutetaan valtakunnallisen suunnitelman mukaisena ja se suoritetaan näyttötutkintona. Erikoisammattitutkinnon suorittamisen edellytyksenä on, että tutkintoa suorittavalla on vähintään sosiaali- ja terveysalan toisen asteen perustutkinnossa tai vastaavassa vaadittava osaaminen. 3.3 Vetovoimaisuuden ja rekrytointimahdollisuuksien selvittäminen Vanhustyön vetovoimaisuuden kartoittaminen sosiaali- ja terveysalan koulutukseen hakevien parissa Vanhustyön vetovoimaisuutta kartoitettiin kyselyllä Diakin aikuis- ja nuorisokoulutukseen hakeneiden valintakokeen yhteydessä. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 80 aikuishakijaa (sosionomi, sosionomi-diakoni) ja 94 nuorta (sairaan- Suhtaudun myönteisesti vanhuksiin ja vanhenemiseen Olen toiminut vanhusten kanssa yksityiselämässäni Olen työskennellyt vanhustyössä 63,3 31,2 2,22,21,1 52,1 30,9 4,3 10,6 2,1 29 8,6 3,2 17,3 41,9 Tulevaisuudessa työni on vanhusten parissa Valitsen mieluummin työpaikkani lasten ja nuorten parissa Työskentelisin mieluiten työikäisten parissa Tulevaisuuden työpaikkani on avopalvelussa 4,2 14,9 44,7 24,5 11,7 39,4 36,2 13,8 8,5 2,1 4,3 22,6 40,9 25,8 6,4 6,6 15,4 64,8 11 2,2 Tulevaisuuden työpaikkani on laitospalveluissa 7,6 15,2 44,6 26,1 6,5 Vanhustyö on mielenkiintoista ja vastaa odotuksia tulevasta työstäni 5,4 30, ,5 Vanhustyöllä on huono maine 6,2 39,5 19,7 24,7 9,9 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Täysin samaa mieltä Osittain samaa mieltä En osaa sanoa 22 Osittain eri mieltä Täysin eri mieltä Kuvio 1. Nuorisokoulutukseen hakeneiden vanhustyötä koskevien mielipiteiden jakautuminen. N = 94.

24 hoitaja, sosionomi ja sosionomi-kirkon nuorisotyönohjaaja). Kuvioissa 1 ja 2 havainnollistetaan mielipiteiden jakautumista. Nuorista 94 % suhtautuu myönteisesti vanhuksiin ja vanhuuteen, mutta vain 35 % piti vanhustyötä mielenkiintoisena ja mahdollisena tulevaisuuden työalana. Vain joka viides nuorista uskoi tulevaisuuden työtehtävänsä olevan vanhusten parissa, aikuishakijoista näin ajatteli 40 %. Aikuisista lähes kaikki suhtautuvat myönteisesti vanhuuteen ja myös huomattavasti suurempi osa eli 61 % pitää sitä myös mielenkiintoisena työalana. Suhtaudun myönteisesti vanhuksiin ja vanhenemiseen Olen toiminut vanhusten kanssa yksityiselämässäni Olen työskennellyt vanhustyössä Tulevaisuudessa työni on vanhusten parissa Valitsen mieluummin työpaikkani lasten ja nuorten parissa Työskentelisin mieluiten työikäisten parissa Tulevaisuuden työpaikkani on avopalvelussa Tulevaisuuden työpaikkani on laitospalveluissa Vanhustyö on mielenkiintoista ja vastaa odotuksia tulevasta työstäni Vanhustyöllä on huono maine ,3 1,32, ,3 2,5 7,5 18,8 12,5 27, ,8 6,3 16, ,3 17, ,5 36,3 23,8 23,8 3,8 31,3 33,8 31,3 1,32, ,5 27, ,3 12,5 23,8 2,5 5,4 43,2 18,9 24,3 8,1 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Täysin samaa mieltä Osittain samaa mieltä En osaa sanoa Osittain eri mieltä Täysin eri mieltä Kuvio 2. Aikuiskoulutukseen hakeneiden vanhustyöhön liittyvien mielipiteiden jakautuminen. N= 80. Työn kiinnostavuutta lisäisi aikuisopiskelijoiden mielestä eniten paremmat työolosuhteet (46 %) ja nuoret puolestaan arvostavat eniten parempaa palkkausta (44 %). Molemmille ryhmille eläkeiän aleneminen on vähiten merkittävä seikka mietittäessä työn kiinnostavuutta. Kuviossa 3 esitetään vastausten jakautuminen eri motivaatiotekijöiden kesken. 23

25 Voisin työskennellä vanhustyössä jos työolosuhteet olisivat hyvät 41,6 45,9 palkkaus olisi parempi 41 44,2 työtä arvostetteisiin enemmän 26,2 36,4 eläkeikä olisi keskimääräistä alempi 6,6 7,8 työnantajat tukisivat työssä viihtymistä 27,9 36,4 omaa osaamista voisi jatkuvasti kehittää 32,5 36, nuoret aikuiset Kuvio 3. Nuoriso- ja aikuishakijoiden arvioinnit vanhustyön kiinnostavuutta lisäävistä tekijöistä. N= 174. Vanhustyön vetovoimaisuuden kartoittaminen opiskelun aloittaneiden parissa Mikkelin ammattikorkeakoulussa tehtiin vastaava kysely syksyllä 2007 jo koulutuksensa aloittaneille terveysalan ja fysioterapian opiskelijoille. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 55 henkilöä, joista naisia 83 % ja miehiä 17 %. Vastanneista 53 % opiskeli fysioterapiaa ja loput sairaan- ja terveydenhoitajiksi. Kuviossa 4 on esitetty tulokset vanhustyöhön liittyvistä mielipiteistä ja mielikuvista, joita aloittaneilla opiskelijoilla on. Tuloksista voidaan havaita, että vaikka lähes kaikki vastanneet suhtautuvatkin myönteisellä tavalla vanhuksiin ja vanhenemiseen, vain vajaa 20 % vastanneista uskoo tulevaisuudessa työskentelevänsä vanhusten parissa. Hieman yli 40 % vastanneista pitää vanhustyön mainetta huonona. Kyselyssä kartoitettiin myös edellytyksiä, joilla opiskelijat olisivat kiinnostuneempia työskentelemään vanhusten parissa (kuvio 5). Merkittävimmäksi motivaatiotekijäksi nousi parempi palkkaus (69 %) ja hyvät työolosuhteet (60 %). Sen sijaan alemmalla eläkeiällä ei ole suurta merkitystä, vain 5 % pitää sitä tärkeänä. 24

26 Suhtaudun myönteisesti vanhuksiin ja vanhenemiseen Olen toiminut vanhusten kanssa yksityiselämässäni Olen työskennellyt vanhustyössä Tulevaisuudessa työni on vanhusten parissa Valitsen mieluummin työpaikkani lasten ja nuorten parista Työskentelisin mieluiten työikäisten parissa Tulevaisuuden työpaikkani on avopalvelussa Tulevaisuuden työpaikkani on laitospalveluissa Vanhustyö on mielenkiintoista ja vastaa odotuksia tulevasta työstäni Vanhustyöllä on huono maine 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Täysin samaa mieltä Osittain samaa mieltä En osaa sanoa Osittain eri mieltä Täysin eri mieltä Kuvio 4. Vanhustyöhön liittyvien mielipiteiden ja mielikuvien jakauma opintojaan aloittavien keskuudessa. N = 55. Voisin työskennellä vanhustyössä jos työolosuhteet olisivat hyvät 60 % palkkaus olisi parempi työtä arvostettaisiin enemmän eläkeikä olisi keskimääräistä alempi 5 % 24 % 69 % työnantajat tukisivat työssä viihtymistä omaa osaamista voisi jatkuvasti kehittää 31 % 33 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % Kuvio 5. Arvioinnit vanhustyön kiinnostavuutta lisäävistä tekijöistä opintonsa jo aloittaneiden keskuudessa. N=

27 3. 4 Vanhustyön ja koulutuksen kansainvälisiä näkymiä Britanniassa, Tanskassa ja Venäjällä Hankkeessa pyrittiin selvittämään paitsi lähialueen vanhustenhuollon tilannetta myös sosiaali- ja terveydenhuollon koulutusta muutamissa vertailumaissa. Tätä tietoa olisi mahdollista hyödyntää maiden välisessä yhteistyössä suunniteltaessa ja kehitettäessä koulutusta ikääntyvän väestön tarpeisiin. Kartoituksessa on etsitty uusia ideoita ja samalla tiedon päivittämistä yleismaailmalliseen vanhenemisongelmaan vastaamisen vaihtoehdoista muualla. Pääpaino oli kuitenkin Venäjän Karjalan vanhustyön tilanteen ja mahdollisen rekrytointi- ja koulutusyhteistyön selvittämisessä. Venäjän Karjalan vanhustyön tilanne Maaliskuussa toteutuneen tutustumiskäynnin yhteydessä rekrytoitiin paikallisen vanhustyön selvityshenkilöksi vanhusten palvelukeskuksen johtaja, kasvatustieteen maisteri Natalia Väisä (Inkerin kirkon koulutuskeskus, Keltto). Hän teki selvitystyön Venäjän Karjalan vanhustenhuollon sekä paikallisen vanhustyön koulutuksen tilanteesta työparinaan koulutuskeskuksen kouluttaja, teologi-diakonissa Maija Antikainen. Selvitystyössä kartoitettiin myös mahdollista kiinnostusta tai edellytyksiä hakeutua vanhustenhuollon koulutukseen Suomeen. Selvitystyö kohdistui Vsevolozkin kunnan alueelle. Kunnassa on asukasta, joista n yli 60-vuotiaita (42 %). Työikäisten osuus on vain 24 %. Yksin elävien vanhusten määrä kasvaa, ja yli 70-vuotiasta enemmän kuin 60 % tarvitsee jatkuvaa apua ja sosiaalipalveluja. Toisaalta 11 % eläkeläisistä jatkaa työntekoa ja osallistuu aktiivisesti yhteisölliseen elämään. Vsevolozkin kunnan sosiaalityön tavoitteiksi on kirjattu parempien elinolosuhteiden luominen vanhusten elämänlaadun kohentamiseksi, materiaalisen tilanteen parantaminen, elämänlaadun turvaaminen (sosiaalihuollon, lääketieteen ja kulttuurin keinoin) sekä vajaakuntoisten ja vammaisten henkilöiden työllistymisen tukeminen ja aktivointi yhteisön elämään. Kunnassa on kolme vanhustenhuoltoa tarjoavaa palvelukeskusta, joista kaksi valtion omistamia. Kolmas, Kelton palvelukeskus on rakennettu pääosin Suomesta saadun tuen turvin. Kelton keskus tuottaa palveluja jo nyt sopimuspohjaisesti. Tulevaisuudessa kaikkien palvelukeskusten toiminta muut- 26

28 tunee sopimuspohjaiseksi, jolloin rekisteröidyt järjestöt voivat ottaa vastattavakseen tuotettavat palvelut. Kelton keskus toimii muille palvelukeskuksille mallina, jota sovelletaan muita vastaavia kehitettäessä. Palvelukeskusten palveluja sai vuonna 2006 noin 6000 henkilöä, heistä noin 5200 kotiin vietäviä palveluja. Kuntoutusta tarjottiin vajaalle kolmelle sadalle henkilölle ja n. 450:lle oli mahdollista tarjota palveluasumisjakso (2 kk) palvelukeskuksessa. Selvityksessä kuvattiin myös vajakuntoisten ja vammaisten henkilöiden puutteellista elämäntilannetta ja palvelujen kehittämishaasteita. Taloudellinen tilanne on heikko, eläkkeet minimitasoa alhaisemmat, asuinolot vammaisille soveltumattomia ja kuntoutusta saatavilla riittämättömästi. Epäkohtia pyritään korjaamaan hankerahoituksen turvin, painopistealueena lähinnä asunnonmuutostyöt. Myös vanhustenhuollon tilanteeseen haetaan korjausta hanketoiminnalla. Hankeohjelman nimi on Vanhusten sukupolvi Vanhusten palvelukeskusten kautta pyritään laajentamaan palveluja ja lisäämään henkilöstön osaamista ja ammattitaitoa. Kansainvälinen yhteistyö on ollut tärkeä tuki, henkilöstön täydennyskoulutusta on saatu mm. Suomesta ja Norjasta Tavoitteena on kehittää intervallihoitoa, päiväkeskustoimintaa, kuntoutusta ja kriisiapua. Kehitystä hidastaa riittämätön rahoitus. Vanhustyön vetovoimaisuus ja rekrytointimahdollisuudet Karjalassa Vanhustyön vetovoimaisuus Karjalassa on selvityksen mukaan heikko. Vanhustenhuollon palvelut alueella ovat kirjavia ja niitä on riittämättömästi. Henkilöstön saatavuus vanhustenhuollon tehtäviin on haasteellista. Suuri osa vanhustyössä toimivista on vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka usein ovat jo eläkkeellä varsinaisesta työstään. Työ vanhainkodeissa ja palvelukeskuksissa on raskasta, koska henkilökuntaa on yleensä vähän. Varsinaista vanhustyöhön suuntaavaa koulutusta ei ole. Vähäinen koulutettu henkilöstö on pääosin hoidollisen koulutuksen saaneita, eritasoisia sairaanhoitajia. Kotipalvelutyöntekijät ovat tavallisimmin sairaanhoitajia, jotka usein tekevät kahta työtä. Toisaalta kotipalvelussa voi toimia myös kouluttamaton henkilö, jonka tehtävät on sopimuksessa rajattu siten, ettei niihin kuulu lääkärin määräämiä tehtäviä. Sairaanhoitajakoulutusta annetaan lähinnä suomalaiseen toisen asteen koulutukseen verrattavissa opistoissa tai ammatilli- 27

29 sissa instituuteissa ja toisaalta yliopistossa. Venäjän koulutusjärjestelmää selvitetään tarkemmin seuraavassa luvussa ja liitteessä 1. Koska vanhustyön koulutusta ei paikallisesti ole juurikaan saatavilla, selvityshenkilöt pitivät mahdollisena koulutusyhteistyötä, jossa paikallisia avainhenkilöitä lähetettäisiin Suomeen kouluttautumaan vanhustyöhön. Suurin haaste tälle vaihtoehdolle on kielitaito. Lähialueilta on jo aiemmin muuttanut suuri osa inkerinsuomalaisista ja suomenkielentaitoisista potentiaaleista koulutukseen hakeutujista. Suomeen muutto kiinnostaa, mutta kie-litaidon puute koetaan esteenä. Lisäselvityksiä vaativa kysymys on myös koulutuskustannusten kattaminen. Selvitys sosiaali- ja terveydenhuollon koulutuksesta Britanniassa, Tanskassa ja Venäjällä Britannia, Tanska ja Venäjä ovat vertailukohteina hyvin erilaiset, mutta mielenkiintoiset erilaisuuteensa vuoksi. Maiden kulttuuri-, poliittiset ja hallinnolliset erot ovat merkittäviä, eivätkä voi olla näkymättä tavoissa tarkastella vanhuutta, huolehtia vanhusväestöstä ja vastata palvelutarpeeseen. Merkittävä piirre Britanniassa on sosiaali- ja terveydenhuollon kentän kirjavuus ja pirstaleisuus, mikä näyttäytyy myös koulutusjärjestelyissä. Samanaikaisesti on vireillä monia kehityshankkeita. Myös Britannian eri maiden (Englanti, Irlanti, Skotlanti ja Wales) koulutusjärjestelmien välillä on eroja. Tämän raportin lähdeaineistosta suuri osa koskee nimenomaan Englantia. Tanskaa pidetään esimerkillisenä ja monessa suhteessa mallimaana sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevissa asioissa. Koulutus on yksi keskeinen mekanismi, jolla kaikki yhteiskunnan jäsenet pyritään sitomaan yhteiskuntaan. Raportin yhteenvedossa keskitytään vain sosiaali- ja terveydenhuollon koulutukseen. Venäjän koulutustilanteen selvittäminen oli kaikkein haastavinta, koska lähdeaineistoa oli pääosin löydettävissä vain venäjänkielisenä. Kirjeenvaihto Mamkin Pietarin toimiston pietarilaisen konsultin Olga Strakovskayan kanssa muodostui näin lähes ainoaksi tiedonlähteeksi. Tiedot pohjautuvat hänen antamiinsa verkkolähteisiin. 28

30 Koulutus Britanniassa Britannian eri alueiden koulutusjärjestelmissä on paljon eroja, koska kouluasteen opetuksen järjestämisestä vastaavat pääasiassa paikalliset opetusviranomaiset. Ulkomaisia opiskelijoita on runsaasti sekä korkeakouluissa että ammatillisissa oppilaitoksissa. Britanniassa opiskelijoiden urapolkujen eriytyminen alkaa jo 14 vuoden iässä, jolloin he valitsevat tietyn määrän aineita, jotka he sitten suorittavat oppivelvollisuuskoulun päättökokeessa. Valinta vaikuttaa ratkaisevasti mahdollisuuksiin valita eri koulutusaloja myöhemmin. Oppivelvollisuuden suorittamisen jälkeen 70 % ikäluokasta jatkaa opintojaan joko lukiotasolla tai ammatillisessa koulutuksessa. Noin 30 % aloittaa työnteon tai siirtyy muihin hallituksen tarjoamiin vaihtoehtoisiin koulutusmuotoihin kuten oppisopimuskoulutukseen. Sosiaalialan koulutus Britanniassa suuri osa sosiaalipalveluista saadaan perheiltä itseltään, itseapuryhmiltä ja vapaaehtoisilta. Julkinen sektori tarjoaa koulutettua apua niissä tehtävissä, joissa sitä tarvitaan. Sosiaalialan erilaisia ja eritasoisia koulutusammatteja on paljon. Suomen kouluasteen tutkintoja vastaavaa koulutusta kehitetään ja ollaan muodostamassa eritasoisia ja eriasteisia tutkintoja, jotka muodostuvat työkokemuksesta, koulutuksesta ja näiden yhdistelmistä. Hoiva-alan pätevyydet ovat kahdentasoisia eikä tutkintoja ole sidottu tiettyyn koulutukseen tai suorituksiin, vaan pätevyys voidaan hankkia muodollisella tai epämuodollisella koulutuksella, kokemuksen kautta tai näitä yhdistäen. Varsinaisessa sosiaalityön koulutuksessa on valittavissa kaksi tutkintoa: sosiaalityön diplomi ja sosiaalityön tutkinto. Sosiaalityön diplomi -koulutuksen kesto on vähintään kaksi vuotta, pisimmillään opiskeluaika on kuusi vuotta. Koulutuksen järjestämisvastuu on työelämällä ja koulutusorganisaatioilla yhdessä. Koulutusohjelmat on rakennettu niin, että eri elämäntilanteissa olevilla ihmisillä olisi mahdollisimman joustava mahdollisuus opiskeluun. Opiskelun ensimmäinen vuosi on yleisopintoja, joihin on sisällyttävä kaksi moduulia toisen opintovuoden erikoistumisalalta. Näissä erikoistumisopinnoissa yhtenä valittavista aloista on sosiaalihuolto, joka sisältää vanhustenhuoltoa. 29

31 Sosiaalityön tutkinnon pituus vaihtelee yhdestä neljään vuoteen aikaisemman koulutuksen ja työkokemuksen mukaan. 1 2 vuotta kestävää koulutusta järjestetään henkilöille, joilla on jotain alaa läheisesti sivuavaa korkeaasteen koulutusta ja vuoden mittainen työkokemus. Sosiaalityön korkeakouluopinnot kestävät normaalisti 4 vuotta. Puolet opiskelusta on käytännön opiskelua sosiaalityön tutkinnossa. Sosiaalityön koulutus on räätälöity hyvin työpaikkalähtöisesti. Koulutus on lähellä suomalaista oppisopimuskoulutusta. Pätevyys osoitetaan näyttökokeilla, ja koulutus on standardoitua. Ammattitaito, osaaminen ja turvallisuus työskentelyssä varmistetaan siten, että näyttöön perustuvat tutkinnot linkittyvät ja perustuvat NVQ-ohjelmaan (National Vocational Qualification). Britanniassa on yksityisiä toimistoja, jotka tarjoavat ja suunnittelevat työpaikoille NVQ-perusteisia koulutusohjelmia ja näyttökokeita. Terveydenhuoltoalan koulutus Terveys- ja opetusministeriö vastaavat käytännössä terveydenhuoltoalan koulutuksesta. Sairaanhoitajia koulutetaan kahdella rinnakkaisella järjestelmällä vanhan ja uuden mukaan (Projekti 2000). Vanhan koulutuksen sisältöön kuuluivat yleissairaanhoito, psykiatrinen sairaanhoito, vammaisten sairaanhoito, lasten sairaanhoito, kätilötyö ja terveydenhoitajan työ. Uuden koulutuksen mukaisia sairaanhoitajia valmistuu aikuisten sairaanhoitoon, lasten sairaanhoitoon, psykiatriseen sairaanhoitoon ja vammaisten hoitoon. Erityisesti vanhustyöhön valmentavaa sairaanhoitajakoulutusta ei siis ole. Sekä yleiset ja erikoistumisopinnot ovat laajuudeltaan 18 kuukautta. Kotisairaanhoitajat (district nurses), työterveyshoitajat, kliiniseen hoitotyöhön syventyneet (esim. tehohoitotyö) sairaanhoitajat ja sairaanhoidon opettajat pätevöityvät erillisessä jatkokoulutuksessa. Uusi koulutus on Diploma-tasoista, josta on jatko-opintomahdollisuus alempaan korkeakoulututkintoon työn ohessa opiskellen ammattikorkeakoulussa. Sairaanhoitajakoulutuksen voi suorittaa myös yhdessä akateemisten opintojen kanssa. Avustavaa henkilökuntaa ns. avustavia hoitajia (nursing auxiliary), jotka vastaavat suomalaisia hoitoapulaisia, koulutetaan työn ohessa. Koulutukseen sisältyy jonkin verran myös teoriaopintoja. Peruskoulun suorittaminen ja 18 vuoden ikä riittävät hakeuduttaessa hoitoapulaisen koulutukseen. 30

32 Koulutus Tanskassa Tanskalainen ammatillinen koulutus koostuu teoriaopinnoista ammatillisessa oppilaitoksessa ja harjoittelujaksoista työpaikalla, minkä vuoksi niitä kutsutaan myös sandwich- koulutukseksi. Koulutus kestää 2 4 vuotta, ja peruskoulutuksen jälkeen voi siirtyä suoraan töihin tai jatkokoulutukseen. Harjoittelun osuus on noin 2/3 koko tutkinnosta. Sosiaali- ja terveysalan peruskoulutusohjelmat (sosu-uddannelser) koostuvat ammattikoulussa annettavasta teoreettisesta koulutuksesta ja käytännön harjoittelusta. Korkea-asteen koulutus jakaantuu Tanskassa kolmeen sektoriin: lyhyeen, keskipitkään ja pitkään korkeakoulutukseen. Lyhyt korkeakoulutus tarjoaa jatko-opiskelumahdollisuuk-sia ammatilliseen koulutukseen. Sitä annetaan ammatillisissa oppilaitoksissa ja ammatillisissa korkeakouluissa. Keskipitkää korkeakoulutusta tarjotaan paitsi useissa ei-yliopistol-lisissa oppilaitoksissa, myös yliopistoissa ja korkeakouluissa. Keskipitkä korkeakoulutus painottuu ammatilliseen jatkokoulutukseen ja tähtää alempaan korkeakoulututkintoon. Pitkä korkeakoulutus vastaa suomalaista ylempää korkeakoulututkintoa ja sitä annetaan yliopistoissa ja korkeakouluissa. Sosiaalialan koulutus Tanskassa Tanskassa on erikseen sosiaalialan koulutus ja ns. uusi sosiaali- ja terveydenhuollon koulutus. Koulutus jakaantuu kolmeen osaan: sisääntulovuoteen, ensimmäiseen ja toiseen tasoon. Peruskoulusta suoraan tulevat suorittavat vuoden kestävät orientoivat opinnot, mutta peruskoulun 10-luokkalaiset, työelämästä tulevat tai vähintään vuoden kestäneen muun koulutuksen suorittaneet aloittavat tasolta 1. Sosiaali- ja terveysalan avustajakoulutus ja sosiaali- ja terveysalan assistenttikoulutus ovat kaksi muuta tasoa. Avustajakoulutus on vuoden mittainen ja valmistaa erilaisiin avustaja- ja apulaistehtäviin. Koulutuksen pääpaino on käytännössä. Kokonaisuus sisältää 5 opintokokonaisuutta, jotka ovat käytännölliset aineet, kulttuuri- ja virikeaineet, pedagogiset aineet, sosiaali- ja yhteiskuntatieteelliset aineet sekä terveydenhuoltoon liittyvät aineet. Käytännön harjoittelupaikkoja ovat kodit, hoitokodit ja päiväkeskukset. Loppukoe päättää opinnot. Opiskelijat saavat opiskeluajalta palkkaa. 31

33 Assistentin koulutus kestää 1,5 vuotta, ja siitä valmistuu työntekijöitä esimerkiksi kotipalveluun, sairaaloihin, hoitokoteihin ja päiväkeskuksiin. Assistentin koulutukseen pääsy edellyttää avustajakoulutusta tai muun alan koulutusta ja/tai vuoden kestävää alan työkokemusta. Koulutuksen käytännön harjoittelu painottuu sairaaloihin ja sairaanhoidollisiin valmiuksiin. Koulutus antaa valmiudet jatko-opintoihin alan korkeakouluissa ja koulutus vastaa Suomen aiempaa opistotason koulutusta. Pedagogi on yhteisnimitys aiemmalle sosiaalipedagogille, vapaa-ajan pedagogille ja lastentarhanopettajalle, joiden koulutus on yhdistetty yhdeksi koulutukseksi. Sosiaalityöntekijäkoulutusta annetaan neljässä korkeakoulussa ja yliopistossa. Koulutuksen kesto on 3 3,5 vuotta ja koulutukseen kuuluu 5 kk:n mittainen käytännön harjoittelu. Terveydenhuollon koulutus Lyhyttä korkeakoulutusta annetaan niissä ammatillisissa oppilaitoksissa tai korkeakouluissa, joiden pääasiallisena tehtävänä on tarjota myös toisen asteen ammatillista koulutusta. Koulutus on ammattiin tähtäävää ja kestää yleensä 2 vuotta. Keskipitkää ei-yliopis-tollista korkeakoulutusta tarjoavat useat ei-yliopistolliset ammatilliset korkeakoulut. Koulutus kestää 3 4 vuotta ja koulutuksen jälkeen myönnetään ammatillinen alempi korkeakoulututkinto. Koulutus tarjoaa opiskelijoille teoreettisia opintoja ja tietoa sen sovellettavuudesta ammatillisesti. Koulutukseen kuuluu yleensä harjoittelujakso. Tanskalaiset sairaanhoitajat suorittavat korkeakoulututkinnon. Tanskalainen sairaanhoitajakoulutus muistuttaa suomalaista sairaanhoitajakoulutusta sekä teoria- että käytännön opetukseltaan. Koulutus antaa valmiudet toimia kotisairaanhoidossa, mutta erillistä vanhustyön koulutusohjelmaa ei tanskalainen sairaanhoitajakoulutus sisällä. Hoitotieteen opintoja (kesto 2,5 v) on mahdollisuus jatkaa Århusin yliopiston yhteydessä toimivassa koulussa ja opettajaksi ja hallintoon voi opiskella kahden vuoden peruskoulutuksen mukaisen työkokemuksen jälkeen. Rekisteriviranomainen tässä yhteydessä on opetusministeriö. Tanskassa koulutetaan lisäksi toiminta- ja fysioterapeutteja, joilla on merkittävä rooli terveydenhuollon palvelukentässä ja auttamis- ja hoivatyössä. 32

34 Koulutus Venäjällä Venäjällä koulutus jaetaan yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen, johon myös korkeakouluopetus luetaan mukaan. Korkeakouluiksi Venäjällä lasketaan yliopistot, akatemiat ja instituutit. Venäjän korkeakoulut ovat joko valtion, kunnan tai yksityisessä omistuksessa. Yhä useammassa venäläisessä korkeakoulussa toteutetaan ns. moniportaista tutkintojärjestelmää eli on bakalavriat-tutkinto (vrt. Bachelor.s degree/kandidaatin tutkinto) ja magistratura-tutkinto (vrt. Master.s degree/maisterin tutkinto). Niiden rinnalla on Venäjällä jo perinteinen korkeakoulujen tutkintonimike diplomirovannyi spetsialist. Venäläisissä korkeakouluissa on runsaasti koulutusohjelmia sekä perustutkinto- että jatko-opiskelijoille. Pääsykokeissa opiskelijoiksi hyväksytyt opiskelevat usein maksutta. Jos venäläiset opiskelijat maksavat itse lukukausimaksut, heidän ei välttämättä tarvitse aina osallistua varsinaisiin sisäänpääsykokeisiin, vaan haastattelu tai koe valitulta erikoistumisalalta saattaa riittää. Ammatillisen peruskoulutuksen tavoitteena on kouluttaa yleissivistävän peruskoulun jälkeen eri aloille ammattitaitoisia työntekijöitä käytännön ammatteihin. Ammatillista peruskoulutusta järjestetään ammattikouluissa (профессиональное училище) mutta myös ammatillisissa lyseoissa (профессиональный лицей). Ammattikoulujen opetusohjelmat kestävät n. 2,5 vuotta ja 11-vuotisen yleissivistävän keskiasteen (täyden) jälkeen noin vuoden. Ammatillisesta peruskoulutuksesta valmistuvat suorittavat kaksi tai kolme loppukoetta ja kirjoittavat lopputyön. Ammattikoulusta saatu diplomi antaa oikeuden ammatinharjoittamiseen. Ammatillisten lyseoiden opetusohjelmat kestävät yhdeksänvuotisen yleissivistävän peruskoulun jälkeen vähintään kolme vuotta ja 11-vuotisen yleissivistävän keskiasteen jälkeen 1 1,5 vuotta. Ammattiaineiden lisäksi opiskellaan yleissivistäviä aineita. Ammatillisten lyseoiden loppukokeen suorittaneet saavat diplomin, joka antaa oikeuden ammatinharjoittamiseen. Diplomi on myös todistus yleissivistävän keskiasteen koulun täyden oppimäärän suorittamisesta, minkä jälkeen on mahdollista jatkaa opintoja korkeakouluissa. Keski-asteen ammatillista koulutusta järjestetään teknikumeissa (техникум) ja opistoissa (училище), joissa koulutetaan eri alojen ammattiosaajia. Opiskelu teknikumeissa ja opistoissa kestää yhdeksänvuotisen yleissivistävän pe- 33

35 ruskoulun jälkeen vähintään kolme vuotta ja 11-vuotisen yleissivistävän keskiasteen (täyden) koulumäärän jälkeen kahdesta neljään vuotta. Työharjoittelu on osa koulutusta. Ennen valmistumista keskiasteen ammatillisesta oppilaitoksesta on läpäistävä neljä lopputenttiä ja kirjoitettava diplomityö. Myös collegeissa (колледж) järjestetään keskiasteen ammatillista koulutusta. Colleget voivat olla itsenäisiä oppilaitoksia tai toimia yliopistojen, akatemioiden ja instituuttien yhteydessä. Niissä järjestetään sekä yksittäisiä kursseja että kaksivuotisia opintokokonaisuuksia. Collegesta valmistuneet saavat diplomin, joka antaa oikeuden ammatinharjoittamiseen tai mahdollisuuden jatkaa korkeakouluopintoja. Sosiaalialan koulutus Lähialuetta ajatellen sosiaalialan koulutusta Venäjällä annetaan mm. Pietarin Valtion Yliopiston yhteydessä toimivassa Sosiologikoulussa (School of Sociology). Kyseisessä koulussa on erityinen vanhussosiologian koulutusohjelma (social geriatry). Lisäksi Sosiaalityön ja Psykologian Instituutissa on erityinen sosiaalityön linja. Näiden oppilaitosten opetus ei sisällä erityistä painotusta ikäihmisiin. Sosiaalialan koulutus Venäjällä on kaiken kaikkiaan nuorta ja koko ala uusi. Sosiaalityön korkeakoulutetut sijoittuvat yleensä hallinto- ja toimistotehtäviin. Terveydenhuollon koulutus Yliopistot Pietarissa kouluttavat lääkäreiden lisäksi sairaanhoitajia. Koulutus antaa valmiudet sairaanhoitajan työhön. Erikseen ei kurssivalikoimissa ole vanhustyön suuntautumisvaihtoehtoja. Pietarin Postgraduate school of Nursing on varsinainen sairaanhoitajien koulutuskeskus. Kurssivalikoimat eivät täälläkään sisällä vanhustyön opintoja. Olga Strakovskayan mukaan kiinnostusta opiskeluun ja työskentelyyn hoito- ja hoivatyössä Suomessa Pietarin alueella on, mutta kieli on suuri este ja ongelma. Olga Strakovskaya näkee myös Venäjän vanhustyön ongelmat yhtenä tulevaisuuden vaikeimmin ratkaistavista haasteista, koska valtiovalta on kovin vähän kiinnostunut esim. vanhustyön rahoituksesta. 34

36 Palvelu- ja koulutusjärjestelmien vertailua Suomen ja suomalaisuuden vahvuustekijänä kansainvälisesti vertailtuna on asioihin syvällinen, huolellinen ja tarkka paneutuminen. Pyritään hakemaan perusteltuja, näyttöön pohjautuvia ratkaisuja. Halutaan myös löytää erilaiset ratkaisumallit ikääntyvän väestön palvelutarpeisiin vastaamiseksi koulutuksen näkökulmasta ennakoivasti. Britanniassa koulutusta tarjotaan paljon suomalaiseen oppisopimuskoulutukseen verrattavasti, jolloin harjoittelun voi toteuttaa vaikka vanhuksen kotona. Meille tyypillistä erikoissairaanhoidon laitospaikoilla tapahtuvaa vanhustenhoitoa ei Britanniassa tunneta. Hoitokodeissa minimivaatimus henkilöstön koulutuksen suhteen on, että 50 % työvoimasta on suorittanut NVQ 2 -tason mukaisen koulutuksen. Sairaanhoitotasoista hoitoa tarjoavissa hoitokodeissa on oltava rekisteröity sairaanhoitaja ympäri vuorokauden. Britanniassa hallitus tukee voimakkaasti kotona hoitamista. Vaikka palveluntuottajat ovat-kin yksityisiä, alueellisia toimistoja (Domicillary Care Agencies), maakunnat osallistuvat maksuihin ja rahoitukseen, mikäli yksittäinen henkilö ei tulotasonsa vuoksi pysty maksuja itse maksamaan. Palvelujen laatua valvotaan siten, että palveluja tuottavat toimistot pääsääntöisesti ovat rekisteröityneet sosiaalihuollon tarkastustoimikunnan alaisuuteen. Sairaanhoitotasoista kotisairaanhoitoa tarjotaan veloituksetta julkisena palveluna (GPS = General Practioners Surgeries) Vanhuksen tarvitsema laaja-alainen, asumisympäristöön ja elämäntilanteeseen liittyvä palveluntarve määritellään kartoituksen pohjalta (home assessment), jossa selvitetään yksityiskohtaisesti, mitä palveluja kukin tarvitsee: sosiaalipalvelut, dementia palvelut, mielenterveyspalvelut ja/tai sairaanhoitopalvelut. Vaikka nämäkin palvelut tuotetaan yksityisesti, osallistuvat maakunnat rahoitukseen, jos henkilö itse ei siihen kykene. Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää myös koulutuksen eräänlainen yksilöity, räätälöity malli sosiaali- ja terveydenhuollossa. Suuri osa vanhustyötä kentällä tekevästä henkilöstöstä on siis muuta kuin terveydenhuollon koulutuksen saanutta. Britanniassa on kiinnostusta kansainväliseen, englanninkieliseen vanhustyön koulutusyhteistyöhön yhteyshenkilö Maureen Pricen mukaan. Portsmouthin yliopistossa koulutetaan jatkotutkintoina (postgraduate exams) sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoita, joiden koulutukseen sisältyvät mm. Advanced Advanced Professional Practice In Health And Social Care Care ja Gerontological Practice Ger- -kurssit. 35

37 36 Tanskassa sairaanhoitajakoulutus on lähellä suomalaista sairaanhoitajakoulutusta, sen si-jaan sosiaalialan ammateissa koulutus jossain määrin poikkeaa suomalaisesta ainakin sisällön suhteen. Alimmassa assistenttikoulutuksessakin on kulttuuri- ja virikeaineita ja nä-mä assistentti- ja avustajakoulutuksen saaneet työskentelevät perustasolla mm. vanhustenhuollossa. Tanskassa koulutetaan meihin verrattuna huomattavasti enemmän toiminta- ja fysioterapeutteja. Koulutuspaikkoja esim. fysioterapeuteille on kaksinkertainen määrä Suomeen verrattuna. Fysioterapeutteja, mutta ennen kaikkea toimintaterapeutteja työskentelee Tanskassa huomattavasti enemmän myös vanhusten parissa. Tämä on mielenkiintoinen näkökulma mietittäessä koulutusten vastaamista vanhustyön haasteisiin myös Suomessa. Vertailumaista Venäjä on monella tavalla vaikein, vaikka lähialueyhteistyön kannalta kiinnostavin. Venäjän viimeaikainen yhteiskunnallinen kehitys sosialismista kohti moniarvoisempaa yhteiskunnallista mallia on vielä kesken ja näkyy kaikilla yhteiskunnan toiminnan aloilla. Jo Neuvostoliiton aikana koulutusta arvostettiin ja pidettiin tärkeänä kaikille yhteiskunnan jäsenille tarjottavan etuna. Koulutuksen kehittäminen ja mahdollistaminen on edelleen siellä tärkeää. Venäjän perherakenteet ovat tiiviimmät ja eri sukupolvet asuvat läheisimmin yhdessä kuin meillä. Vaikka venäläiset naiset käyvät paljon ansiotyössä, perherakenteen erot näkyvät arkipäivässä siten, että esimerkiksi vanhuksia asuu lastensa kanssa samassa taloudessa. Koulutukselliset puutteet Venäjällä ilmenevät alemman tason koulutuksen puuttumisena sekä sosiaali- että terveydenhuollon puolella: sosiaalialan henkilöstöä koulutetaan yliopistoissa ja korkeakouluissa. Sairaanhoitajille annetaan koulutusta erityisissä oppilaitoksissa tai lääketieteen opiskelijoiden kanssa samoissa yliopistoissa erillisinä kursseina. Käytettävissä ollut lähdeaineisto ei anna minkäänlaista tietoa esim. meidän lähihoitajatason koulutusta vastaavasta koulutuksesta Venäjällä. Välitöntä läheistä arkipäivän auttamistyötä tekeekin Venäjällä täysin kouluttamaton henkilökunta tai ulkomaisen rahoituksen ja yhteistyön turvin lyhyillä kursseilla koulutettu, avustava henkilöstö. Sosiaali- ja terveydenhuollon, vanhustyön ja kasvavan vanhusväestön näkökulmasta tarkasteltuna nousee keskeisiksi tekijöiksi Suomeen verrattuna erilainen suhtautuminen vanhuksiin ja tietyt koulutukselliset puutteet. Suomessa ongelmalliseksi muodostunutta nuorten haluttomuutta hakeutua van-

38 hustyöhön ja vanhustyön opiskeluun ei tässä selvityksessä tullut esille vertailumaiden kohdalla. Myös muiden kuin varsinaisten hoitajien työpanosta käytetään huomattavasti enemmän: toiminta- ja fysioterapeuttien määrä on huomattavasti suurempi esim. Tanskassa kuin meillä ja he tekevät myös työtä toisenlaisella volyymilla ikääntyvien ihmisten kanssa. Julkisuuskuvan eroavaisuus vertailumaiden ja Suomen välillä on myös näkyvä. Suomessa vanheneminen nähdään edelleen julkisuudessa sairauskeskeisesti, palvelujen lisääntyvänä tarpeena, rahoituskustannusten kasvuna kansantalouden peikkona ja katastrofina. Vanhuutta tarkastellaan hyvin yksipuolisesti, vanhus on täysin toisista ihmisistä riippuvainen, vuoteeseen käpertynyt, syötettävä, juotettava, kuivitettava ja paljon apua tarvitseva tuottamaton yksilö. Tietty määrä vanhuksista onkin nyt ja tulevaisuudessa tähän ryhmään kuuluvia, mutta nyt tulisi vanhuuden kuvaa määrätietoisesti ruveta muuttamaan. Suuret ikäluokat ovat toimintakykyisiä, varakkaita ja virkeitä fyysisesti, henkisesti ja sosiaalisesti. Suurten ikäluokkien koulutus- sivistys- ja tietämisen taso on myös aivan eri tasolla kuin edeltävän sukupolven. Tätä taustaa vasten vanhenemisen ennakointi, tietotekniikkasovellusten ja uudenlaisen teknologian hyödyntäminen on haaste ja mahdollisuus ennakoitaessa tulevaisuuden vanhuutta. 3.5 Vanhustyön osaaminen ja osaamishaasteet suomalaisissa asiakirjoissa ja hankkeissa Julkishallinnossa on käsitelty ja tarkasteltu eri tavoin vanhustyön osaamisen vahvistamista sekä valtakunnallisesti että alueellisesti. Seuraavassa on luotu katsaus muutamiin merkittävimpiin linjauksiin. Jo sosiaali- ja terveysministeriön (2002) julkaisussa Kansallinen projekti terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi on esitetty, että terveydenhuollon vetovoimaisuutta ja julkisuuskuvaa parantaaksemme on korostettava suomalaisen terveydenhuollon kansallisia ja ulkomaisia saavutuksia. Vetovoimaisuuden parantamiseksi on kehitettävä urakehitysmalleja, kannustavaa palkkapolitiikkaa, työolosuhteita, mielekästä työnkuvaa, tarkoituksenmukaista työnjakoa, riittävää resursointia sekä työaikojen joustavuutta mutta myös laatua ja henkilöstön oikeaa mitoitusta. Koulutusta on kehitettävä 37

39 vastaamaan työelämän tarpeita tukien muutosta kohti palveluorganisaatiota. Julkisuuskuvalla on merkitystä siihen, saadaanko tulevaisuudessa opiskelijoita alalle ja pysyvätkö he ammatissaan. Kivelän (2006) Sosiaali- ja terveysministeriölle tekemän selvityksen Geriatrisen hoidon ja vanhustyön kehittäminen päätehtävänä oli laatia ehdotukset niistä perus- ja täydennyskoulutuksen kehittämistoimenpiteistä, joiden avulla ikäihmisten parissa työskentelevän sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön osaaminen voidaan turvata. Selvityksessä otettiin erityisesti huomioon geriatrit, geronomit ja lähihoitajat. Hallitusohjelman linjauksissa halutaan - lisätä vanhustenhoidon kuntouttavaa toimintaa ja avopalveluja - edistää erityisesti geriatrian ja psykiatrian osaamista perusterveydenhuollossa - parantaa pitkäaikaisessa hoidossa olevien ikäihmisten hoidon laatua - lisätä vanhuspalvelujen henkilöstöä tavoitteena ikäihmisten hoidosta annetun laatusuosituksen edellyttämä taso. Taustakartoituksen tuloksena havaittiin, että ammattikorkeakoulutuksessa normaaliin vanhenemiseen liittyvien opintojen laajuus on kaikkiaankin vähäisempää lähes kaikissa koulutusohjelmissa, kuin mitä lopullinen työnkuva edellyttäisi. Lisäksi kehittämistarvetta on havaittavissa geriatrisen prevention, diagnostiikan, vanhusten huollon ja kuntoutuksen sekä lääkehoidon ja lääkehoitojen kokonaisarvioinnin suhteen. (Kivelä 2006.) Lisäksi Kivelän (2006) mukaan ammattikorkeakoulujen erikoistumisopintoja tulee järjestää erityisesti vanhusten fyysisestä hoitotyöstä, vanhusten psykiatrisesta hoitotyöstä, lääkehoidoista, vanhusten fysioterapiasta, vanhusten toimintaterapiasta, vanhusten psyko-sosiaalisista ryhmähoidoista, dementiahoidosta ja omaishoidon kehittämisestä. Vanhustenhoito ei ole pelkästään pitkäaikaishoitoa. Lisäksi sosiaalialalla tarvitaan vanhustyön erikoistumisopintoja. Ammatillisesta jatkokoulutuksesta puuttuu puolestaan erityisesti vanhuspsykiatria, jolle ei ole erikoisalaa sekä hoitotyön ja sosiaalityön jatkokoulutusohjelmat. Täydennyskoulutuksen osalta havaittiin, että vanhustenhoidon, farmakologian ja lääkehoitojen täydennyskoulutusta on tarjolla liian vähän. (Kivelä 2006.) 38

40 Kaiken kaikkiaan Kivelänkin (2006) mukaan palvelun laatu ja turvallisuus eivät aina ole riittävät eivätkä hoitosuositukset toteudu. Hoitohenkilöstön tarjonnan varmistaminen on suuri haaste jo nyt. Eläkkeelle on siirtymässä lähivuosina kymmeniä tuhansia sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöitä. Työn vetovoiman lisäämiseksi kohtuullinen palkkaus, hyvät työolosuhteet ja työtapojen modernisointi ovat tärkeitä. Myös perus- ja täydennyskoulutusmahdollisuudet on turvattava. Vanhustyöhön tarvitaan innostuneita nuoria työntekijöitä, joten alan houkuttelevuuden puolesta on tehtävä töitä myös koulutuksen suunnittelussa. Opetusministeriön (2007) selvityksessä Sosiaalialan korkeakoulutuksen suunta luodaan katsausta sosiaalialan ammattikorkeakouluopetuksen rakenteelliseen kehittämiseen ja tuodaan esiin koulutusvolyymi- ja kehittämisehdotuksia. Sosiaalialalla tulevaisuuden haasteena on osaavan henkilöstön kouluttaminen etenkin vanhustyön tehtäviin. Hoito-, hoiva- ja palvelutarpeiltaan kasvava vanhustyö tarvitsee sosiaalialan ammattilaisia, joilla on sosiaalialan osaamisen lisäksi terveysalan osaamista, etenkin huonokuntoisten vanhusten terveyden edistämiseen ja kuntoutukseen, vanhuspalveluiden suunnitteluun ja kehittämiseen sekä valmius toimia itsenäisenä yrittäjänä. (OPM, 2007) Sosionomien koulutuksessa olisi painotettava erityisesti ikääntyneiden psykososiaalisen toimintakyvyn, aktiivisuuden ja osallisuuden tukemista sekä sosiaalisten verkostojen vahvistamista. Lisäksi tarvitaan sosiaali- ja terveysalan, tieto- ja hyvinvointiteknologian, liiketoiminta-, kulttuuri- ja liikunta-alan osaamista yhdistävää koulutusta. Tarkoituksena olisi yhdistää erilaiset palvelut ja toiminnot, kulttuuri, liikunta, uuden teknologian käyttö, arkipäivän tuki sekä osallisuutta edistävät toimet yhteen. Eri ammattilaisten osaamista yhdistämällä vastataan vanhustyön erilaisiin tarpeisiin ja huomioidaan kokonaisvaltaisesti elämänlaadun osa-alueet. Huomattavaa on kansalaistoiminnan vahvistaminen. Vanhuutta tulisi katsoa ikääntymisprosessien kautta eikä pelkästään sosiaali- ja terveydenhuollon kautta. (OPM, 2007) Työryhmä esittää, että seniori- ja vanhustyön työvoima- ja osaamistarpeisiin vastaamiseksi rakennetaan ammattikorkeakoulututkintoon johtava aidosti monialainen vanhustyön koulutusohjelma (210 op). Tämä hyödyntäisi hyvinvointisektorin ulkopuolella olevia toiminta- ja palvelumalleja. Koulutus on monialaista osaamisen vahvistamista: gerontologinen ja monialainen tietoperusta, yhteiskunnan ja sen palvelujen laaja-alainen tuntemus, 39

41 vanhustyön menetelmien soveltaminen ja kehittäminen, sekä yrittäjyysosaaminen. Koulutus voisi olla opetus- ja tutkimusklinikkamaista, jolloin olisi aineksia jopa vanhustyön monialaisen innovaatiokeskuksen perustamiseen. Tällaiselle keskukselle olisi tarvetta myös uusien vanhustyön muotojen kehittämiseksi (OPM 2007). Itä-Suomen lääninhallituksen julkaisussa (129/2007) Itä-Suomen läänin peruspalveluiden tila 2006 todetaan että Itä-Suomen läänissä on keskimääräistä enemmän ikääntyviä suhteessa koko maahan ja suhdeluku on vain kasvamassa vuoteen 2025 mennessä, mikä johtaa myös terveyspalvelujen kysynnän kasvuun. Terveyspalvelujen tarjonnassa eniten puutteista on geriatrian palveluista, mielenterveyden vertaistukipalveluista, vanhusneuvolapalveluista, kohdennetuista terveyspalveluista, vanhusten liikuntapalveluista, kotihoidon resursseista, ympärivuorokautisesta kotisairaanhoidosta, lyhytpaikoista sekä kotija päiväsairaalatoiminnasta. (ISLH 2007) Osaavan henkilöstön riittämättömyys uhkaa koko terveydenhuoltojärjestelmää, jolloin joudutaan tilanteeseen, jossa pitää kehittää uusia tapoja hankkia ja pitää osaava henkilökunta työssään. Näihin sisältyy myös työyhteisöjen mahdollistama täydennyskoulutus. Selvityksessä todetaan, että vanhustyön erityisosaaminen terveyskeskuksissa on turvattava ja terveyskeskuksissa tulee olla nimetty henkilö, joka vastaa vanhustenhoidosta ja sen kehittämisestä. Vanhusten tukipalveluja on tarkasteltava kokonaisuutena ja panostettava on erityisesti suun terveydenhuoltoon ja ikääntyneiden päihteidenkäytön tunnistamiseen. Kaiken kaikkiaan toimenpiteeksi ehdotetaan terveyskeskuksen palveluiden monipuolistamista siten että voidaan tukea esimerkiksi etävälineiden ja etäkontaktien avulla harvaan asutuilla seuduilla asuvien vanhusten ja heidän omaistensa kotona selviytymistä. (ISLH 2007.) 3. 6 Hankkeen tulokset ja jatkohankkeen suunnittelu Vertailumaissa vanhusten elämis- ja asumismuoto poikkeaa Suomesta siinä, että vain Suomessa on vanhusten palveluihin vastaaminen näin voimakkaasti erilaisiin laitoksiin keskittynyttä. Kaikissa muissa maissa on tavoitteena, että vanhukset voisivat asua kotonaan niin pitkään kuin mahdollista. Tämä näkyy myös käytännön toteutuksessa ja henkilöstön koulutuksessa,. 40

42 Merkittävä ero näiden vertailumaiden ja Suomen välillä on sosiaali- ja terveydenhuollon koulutussisältöjen teoria- ja käytännönopintojen välillä. Suomessa opiskelu on teoriapainotteista ja käytännön harjoittelut lyhyitä, kun taas raporttiin sisältyvissä vertailumaissa suhteet ovat lähes päinvastoin. Suomalaisissa koulutusohjelmissa teoriaa on 2/3 opinnoista ja käytäntöä 1/3 kun taas Englannissa, Tanskassa ja Venäjällä vastaavasti teoriaopintoja on 1/3 ja käytännön harjoittelua 2/3. Hankkeen selvitystyön tulokset osoittivat, että vanhustyön näkymät Itä- Suomessa olivat ennakko-odotusten mukaisia. Väestö ikääntyy ja samanaikaisesti ikääntyviä asiakkaita hoitava henkilöstö ikääntyy ja siirtyy eläkkeelle, joskin parempikuntoisena kuin aikaisemmat sukupolvet. Työssä olevan henkilökunnan uupumisesta ja motivaatio-ongelmista ollaan huolestuneita. Vanhustyöhön valmentavaa koulutusta on tarjolla sekä ammattikorkeakouluissa että toisen asteen oppilaitoksissa. Koulutussisällöt ja -laajuudet ovat hyvin vaihtelevia. Itä-Suo-messa ei ole tarjolla geronomi-koulutusta. Seinäjoella ja Helsingissä toteutettua koulutusta ei ole toistaiseksi pystytty markkinoimaan niin, että geronomeille olisi avautunut selkeä paikka tai tehtävä nykyisessä palvelujärjestelmässä. Sosionomien rooli ja tehtävä vanhustenhuollon palveluissa on myös selkiytymätön ja koulutusta vastaavia työpaikkoja on tarjolla rajoitetusti. Kunnissa ja yksityisissä palveluyrityksissä nähdään perusmiehityksenä nimenomaan lähihoitajan koulutuksen saaneet työntekijät. Heille tulisi olla tarjolla kuitenkin täydennyskoulutusta. Lisäosaamista tarvittaisiin mm. muistihäiriöistä sekä mielenterveys- ja päihdeongelmista. Ikäjohtaminen, hengellisen työn ja sielunhoidon osaaminen, vertaistuki, omaishoidon tuki sekä verkostotyö ovat avopalveluissa tulevaisuuden osaamishaasteita. Iäkkäämpien ikäryhmissä korostui hoidollisen koulutuksen tarve sairaat vanhukset tarvitsevat vankkaa perushoitotyön osaamista, ja näissä korostuvat etenkin dementia- ja lääkeosaaminen Seurakunnissa tarvitaan nykyistä enemmän sielunhoidon osaamista ja valmiuksia vapaaehtoistoimijoiden kouluttamiseen. Diakoniatyöntekijät toteuttavat ja täydentävät sijaintikuntiensa vanhustenhuollon strategioita. Useimmissa seurakunnissa ongelmana on haja-asutusalueiden palvelujen turvaaminen, johon lisähaasteita tuovat asuntojen puutteellisuus, varattomuus, perherakenteen höltyminen, sairastavuus ja palvelujärjestelmän laitospainotteisuus. 41

43 Ammattikorkeakoulututkinnon tulisi siis tarjota sosionomin koulutusta enemmän hoidollisia valmiuksia mutta sairaanhoitajan koulutusta laajemmin sosiaalista, toiminnallista ja palveluohjausosaamista. Ammattikorkeakoulutuksen saanutta työvoimaa tarvitaan tulevaisuudessa erityisesti palveluohjaukseen sekä lähiesimies- ja kehittämistehtäviin. Tarkoituksenmukainen malli olisi tarjota aikuisopiskelijoille kehittyvän vanhustyön tarpeisiin räätälöityä ammattikorkeakoulutusta tutkintoon johtavana jatkokoulutusväylänä toisen asteen tutkinnon tai ammattitutkinnon jälkeen. Koulutuksen tulisi olla, mikäli mahdollista, monialaista ja siinä tulisi huomioida myös kulttuuriset haasteet. Lisäksi ikääntyvien terveyden edistäminen tulisi nähdä kaiken toiminnan läpäisevänä periaatteena. Rekrytoinnin haasteet Nuorten kiinnostus vanhustyöhön ammattina ei ole kovin suuri. Vain joka viides nuoriso-asteen hakijoista olisi valmis työskentelemään vanhustyössä. Vanhuuteen sinällään suhtaudutaan positiivisesti, mutta vanhustyö ei näytä nuorten silmissä kovin houkuttelevalta. Lähes puolet kyselyihin vastanneista hakijoista tai koulutuksensa juuri aloittaneista piti vanhustyön mainetta huonona. Työolosuhteita ja palkkausta kehittämällä vetovoimaisuutta voitaisiin sekä nuorten että aikuishakijoiden mielestä parantaa. Aikuishakijoiden keskuudessa vanhustyön vetovoimaisuus ylipäätään on selvästi nuoria parempi, heistä 40 % olisi valmis valitsemaan vanhustyön työtehtävät. Tehdyn selvityksen perusteella on epätodennäköistä, että lähialueelta olisi rekrytoitavissa merkittävästi apua vanhustyön henkilöstötarpeeseen. Vanhustyön vetovoimaisuus myös Karjalassa on selvityksen mukaan heikko. Sielläkin henkilöstön saatavuus vanhustenhuollon tehtäviin on haasteellista. Suuri osa vanhustyössä toimivista on vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka usein ovat jo eläkkeellä varsinaisesta työstään. Suuri osa inkerinsuomalaisista ja suomenkielentaitoisista potentiaaleista koulutukseen hakeutujista tai maahanmuuttajista on jo aiemmin muuttanut Suomeen. Vaikka Suomeen muutto kiinnostaa Karjalan alueella asuvia, kielitaidon puute koetaan esteenä. Koska vanhustyön koulutusta ei paikallisesti ole juurikaan saatavilla, lähialueen selvityshenkilöt pitivät mahdollisena ja toivottavana koulutusyhteistyötä, jossa paikallisia avainhenkilöitä lähetettäisiin Suomeen kouluttautumaan vanhustyöhön, mutta tälle vaihtoehdolle muodostaa kielitaito erityi- 42

44 sen haasteen. Lisäselvityksiä vaativa kysymys on myös koulutuskustannusten kattaminen. Vanhustyön koulutuksen sisällölliset kehittämishaasteet Selvitysten ja analyysien sekä työelämän edustajien ja toisen asteen kouluttajien kanssa yhteistyössä on hahmoteltu koulutuksen kehittämishaasteita. Koulutussisältöjä tulisi kehittää jo olemassa olevia koulutuksia täydentämään, mutta lisäksi tulisi edelleen selvittää monialaisen, kokonaan uuden koulutusohjelman tarvetta ja edellytyksiä. Ammattikorkeakoulutuksessa tulisi kiinnittää huomiota seuraaviin osaamisalueisiin ja niiden vahvistamiseen joko avoimen ammattikorkeakoulun opintoina, erikoistumisopintoina tai täydennyskoulutuksena. 1. Vanhenemisprosessien syvällinen tunteminen - fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen, hengellinen ja kulttuurinen vanheneminen - gerontologinen monialainen tietoperusta - vanheneminen ja sairaudet - ravitsemus ja toimintakyky 2. Muistihäiriöt - dementoivien sairauksien eri muodot ja niiden tunnistaminen - auttamismenetelmät 3. Voimavaralähtöinen vanhustyö - ikääntyvän kokonaisvaltainen kohtaaminen - toiminta- ja fysioterapian menetelmät voimavaroina - kulttuuri voimavarana 4. Medikalisaatio vanhustyössä - lääkehoidon perustelut ja etiikka - geriatrinen lääkehoito - lääkkeettömät hoitomuodot - ylihoitaminen ja ylilääkintä - alihoitaminen ja -lääkitseminen 43

45 5. Palveluohjausosaaminen - ikääntyvän ihmisen sosiaalistaloudelliset oikeudet ja etuudet - palvelujärjestelmät ja palveluketjut, julkinen, yksityinen ja 3. sektori. Lisäksi opintojen tulisi sisältää mahdollisuuksia myös seuraaviin sisältöihin - yrittäjyys ja kilpailuttaminen muuttuvissa palvelurakenteissa - vanhusten mielenterveys- ja päihdetyö - vanhenevan ja kuolevan sielunhoitotyö - kulttuurinen vanhustyö Jatkohankesuunnitelma Hankesuunnitelma Vanhustyön osaamisen ja vanhuspalvelujen alueellinen kehittäminen muotoutui Stage-hankkeen selvitysten pohjalta ja projekti- sekä ohjausryhmän linjauksista. Vanhustenhuollon palveluhaasteisiin vastaaminen edellyttää koulutuksellisia ratkaisuja, joilla vahvistetaan vanhustyön osaamista. Hankesuunnitelman valmistelutyöhön ovat osallistuneet maakunnassa toimivat ammattikorkeakoulut Diakonia-ammattikorkeakoulu ja Mikkelin ammattikorkeakoulu. Koulutussisältöjen tarkastelussa on ollut mukana Etelä-Savon ammattiopisto ja Koivurannan palvelukeskus. Hankkeen toteutuminen sellaisenaan ei kuitenkaan ollut mahdollista. Vanhustyön kehittämistavoitteita pyritään toteuttamaan osana omaishoidon kehittämishanketta Etelä-Savossa. 44

46 4 Tiedottaminen ja arviointi Tiedottaminen hankkeesta Hankkeelle laadittiin helmikuussa tiedotussuunnitelma. Kohderyhmiksi määriteltiin vanhustyön toimijat ja organisaatiot Itä-Suomessa, koulutusorganisaatiot ja niiden toimijat kohdealueella, toteuttajaorganisaatioiden henkilöstö ja opiskelijat, potentiaalit koulutukseen hakeutuvat, rahoittaja ja ohjausryhmän jäsenet sekä kohdealueiden väestö. Suunnitelman mukaisesti aloitettiin hanke-esitteen laatiminen ja pyydettiin maaliskuussa tarjoukset kymmeneltä mainostoimistolta, joista edullisin valittiin. Tarjouskilpailun voittaja ei kuitenkaan pystynyt toimittamaan tilausta. Esite valmistui omana työnä vasta kesäkuussa. Hankkeesta tiedotettiin toteuttajaorganisaatioiden sisäisiä tiedotuskanavia käyttäen (intranet, henkilöstökokoukset, hanketiedotustilaisuudet). Projektihenkilöstö on tiedottanut hankkeesta myös omissa organisaatioissaan henkilöstölle ja opiskelijoille sekä kyselyn yhteydessä vanhustyön toimijoille. Aluelehdistölle lähetettiin kesäkuussa tiedote hankkeesta. Pieksämäen Lehti ja Länsi-Savo julkaisevat hanketiedotteen perusteella laaditun uutisen. Tiedote julkaistiin myös Mamkin ja Diakin www-sivuilla. Ohjausryhmä ja rahoittaja ovat saaneet tietoa hankkeen etenemisestä kokousasiakirjoista ja kokouksissa. Tiedottamisella pyritään luomaan positiivista mielikuvaa vanhustyöstä sekä potentiaalien hakijoiden että väestön keskuudessa. Vanhustyön positiivisen imagon vahvistamiseksi hanke osallistui lokakuussa ikäihmisille suunnatun Iloa ja apua ikääntyvän arkeen -tapah-tuman järjestämiseen Pieksämäellä sekä vanhustenviikon tapahtuman järjestelyihin Mikkelissä. Pieksämäen tapahtumassa ikäihmisten palveluihin ja erilaisiin mahdollisuuksiin tutustui noin 600 kävijää. Kävijöiden palaute tapahtumasta oli erittäin positiivinen. Tapahtumien yhteydessä myös hanke sai julkisuutta. 45

47 Hankkeen arviointi Hankkeen toteutumista ja tuloksia on arvioitu toimijoiden itsearviointina sekä projektiryh-mässä että ohjausryhmässä. Ohjausryhmän jäseniltä pyydettiin myös henkilökohtaisesti palautetta hankkeen toteutuksesta ja ohjausryhmän työskentelystä. Kyselyyn vastanneiden mielestä hankkeen tavoitteet ovat olleet realistisia ja tarkoituksenmukaisia. Hankkeen aikataulua pidettiin kuitenkin liian tiukkana tavoitteisiin nähden. Tavoitteet ovat toteutuneet hyvin ja vaiheittain on edetty kohti hankkeen päämääriä. Projektihenkilöiden toimintaa pidettiin tavoitteellisena ja tehokkaana. Ohjausryhmän kokoonpano on koettu onnistuneeksi ja ryhmä on toiminut aktiivisesti nostaen esiin hankkeen kannalta tärkeitä kysymyksiä. Paikallinen vanhustyön osaaminen on ollut hyvin mukana työskentelyssä. 46

48 5 Jo h t o p ä ä t ö k s e t Itä-Suomen maakunnissa yli 65-vuotiaiden osuudet kasvavat lähivuosina lähes kolmannekseen väestöstä. Tämän seurauksena ikääntyneiden palvelujen kysyntä tulee kasvamaan samanaikaisesti työvoiman tarjonnan supistumisen kanssa. Vanhustenhuollon pätevien ja pysyvien työntekijöiden rekrytoinnin ongelmat ovat väistämättömiä, eikä lähialueyhteistyöstä yksin ole odotettavissa merkittävää apua. Osaamisen ja palvelujen kehittämiselle on tarvetta myös henkilöstön nopeutuvan eläköitymisen seurauksena. Palvelujen turvaamisen kannalta on tärkeää sekä tehtävärakenteiden että osaamisen kehittäminen niin, että ne vastaisivat asiakkaiden tarpeita. (Itäsuomalainen elämä tilastojen valossa 2006) Tulevaisuuden merkittävänä haasteena on riittävän ja osaavan työvoiman kouluttaminen erityisesti vanhustyön tehtäviin ja sen edellyttämän koulutuksen uudistaminen. Koulutuk-sen kiinnostavuutta ja rekrytointia kehittämällä sekä rekrytointialuetta laajentamalla voidaan saavuttaa merkittäviä tuloksia. Rekrytointia on tarpeen kehittää maakunnassa, valtakunnallisesti ja myös lähialueiden kanssa yhteistyössä. Rekrytointiin liittyen on tarkoituksenmukaista tunnistaa toisen asteen opiskelijoiden osaaminen ja lähialueilla suoritettujen opintojen tuottama osaaminen sekä huomioiminen ammattikorkeakoulutuksessa. Vanhusten palveluissa tarvitaan sektorirajat ylittävää monialaista orientaatiota, ja sairaanhoitajien, sosionomien ja geronomien osaamista täydentämään tulee kehittää aikaisempaa laaja-alaisempi koulutusohjelma. Vanhustyöhön suuntaavaa koulutusta tulee vahvistaa koulutusrajat ylittävänä aikuiskoulutuksena. Ikääntyvien ja vanhustyön palvelutarpeiden kasvu sekä laaja-alaisen ja ennaltaehkäisevän vanhustyön kehittäminen ovat haasteita myös tutkintoon johtavan aikuiskoulutuksen kehittämiselle. Hoito-, hoiva- sekä palvelutarpeiltaan kasvavalla vanhustyön alueella tarvitaan vanhustyön sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen asiantuntijoita, 47

49 48 joilla on myös sekä terveysalan että kulttuurialan osaamista. Vahvaa osaamista tarvitaan terveyden edistämiseksi mutta vanhuspalvelujen suunnittelussa ja kehittämisessä myös itsenäisinä yrittäjinä. Vanhustyön vetovoimaisuutta ei voida turvata pelkästään koulutusta kehittämällä, elleivät palvelurakenteet ja työelämä samanaikaisesti monimuotoistu ja kehity vastaamaan ikääntyvän väestön ja heitä palvelevien ammattilaisten tarpeita. Tulevaisuuden ikääntyvät eivät ole enää yhtenäinen ryhmä. Vanhusten toimintakyky säilyy pitempään ja toimintakyvyn ylläpitoon ja itsenäisen selviytymisen tukemiseen tulee myös vanhustyössä löytää monipuolistuvia keinoja ja voimavaroja.

50 Lähteet Etelä-Savon ennakointiryhmä Tulevaisuuden työelämä- ja osaamistarpeet sosiaali- ja terveysalalla. AMOK- hanke, Savonia-ammattikorkeakoulu, Kuopio. Itä-Suomen lääninhallitus Vanhusten laitoshoito ja palveluasuminen Itä-Suomen läänissä vuonna Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Itäsuomalainen elämä tilastojen valossa. Itä-Suomen Lääninhallitus Itä-Suomen läänin peruspalveluiden tila Itä-Suomen lääninhallituksen julkaisusarja 129/2007. Edita Prima oy. HKI ita/suomi/peruspalvelut2006 Kirkkopalvelut ry Vanhuus marginaalissa. Kirkon sosiaalifoorumin kannanotto. Kirkkopalvelujen julkaisuja nro 15. Helsinki. Kivelä, S-L Geriatrisen hoidon ja vanhustyön kehittäminen. Selvityshenkilön raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2006:30 Opetusministeriö Sosiaalialan korkeakoulutuksen suunta. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:43 Tekijät: Kananoja A., Rautajoki A. & Pösö, T. OPM/Julkaisut/2007/Sosiaalialan_korkeakoulutuksen_suunta.html?lang=fi Sosiaalialan osaajat Sosiaalialan osaamis-, työvoima- ja koulutustarpeiden ennakointihanke (SOTENNA): loppuraportti Sosiaali- ja terveysministeriö Kansallinen projekti terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi. Työvoiman tarve ja keskinäinen työnjako. Työolosuhteiden kehittäminen ja täydennyskoulutuksen järjestäminen, Sosiaali- ja terveysministeriö Tie hyvään vanhuuteen. Vanhusten hoidon ja palvelujen linjat vuoteen Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:8. International Plan of Action on Ageing Ennustepyramidit, Väestön ikä- ja sukupuolirakenne Etelä-Savon maakunnassa, koko maassa ja Etelä-Savon seutukunnissa %-osuudet, ennuste v www2.te-keskus.fi/new/esa/tilastot/esa%20mitenna%

51 LIITE 1 Hankkeen toimijat Hanke toteutettiin Diakonia-ammattikorkeakoulun Idän yksikön ja Mikkelin ammattikorkeakoulun terveysalan laitoksen yhteistyönä. Diak oli hankkeen hallinnoijana. Hankehenkilöstön muodostivat Anja Manninen, projektipäällikkö Diak Itä Elina Jouppila-Kupiainen, projektivastaava Mikkeli Tuula Tarhonen, projektisuunnittelija Mikkeli Sonja Pyykkönen, projektisuunnittelija Mikkeli - tukitehtävät, sihteeri Tiina Hallenberg, toimistosihteeri Diak Itä, toimistotehtävät Eija Rautasalo, asiantuntija Diak Itä gerontologisen koulutuksen sisällön asiantuntija Liisa Vänninen, projektisuunnittelija, selvitys ulkomailla tapahtuvista koulutuksista Natalia Väisä, palvelukodin johtaja, Venäjän Karjalan selvityshenkilö Maija Antikainen, teologi-diakonissa, selvityshenkilön työpari Hankkeen ohjausryhmä Hankkeen ohjausryhmän muodostivat rahoittajan, koulutusorganisaatioiden, lääninhallituksen ja palveluntuottajien edustajat. Ohjausryhmä on kokoontunut neljä kertaa. Ohjausryhmän rooli hankkeen toteutuksen ohjaajana, kommentoijana ja tukena on ollut merkittävä. Ohjausryhmään kuuluivat Pirjo Hakala, Diak Sirkka Jakonen, Itä-Suomen lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosasto Ritva Kuokkanen, Diak, ohjausryhmän puheenjohtaja Merja Kämppi, kunnan sosiaalitoimen edustajana Paula Myllyvirta, yksityisen palveluntuottajan edustaja, Anna-koti, vanhusten palvelutalo; kesäkuuhun 2007 saakka, hänen jälkeensä yritystä edusti Raija Maukonen Eeva Polvi, rahoittajan edustaja, Etelä-Savon maakuntaliitto 50

52 Tarja Putkonen, toisen asteen koulutusorganisaation edustaja, Mikkelin ammattiopisto Pirkko Puustinen, Pieksämäen kaupunki, terveystoimi Salla Seppänen, Mikkelin ammattikorkeakoulu, partnerin edustaja 51

53 Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja D Työpapereita 1. Meretmaa, Anne & Tiittanen, Hannele Toimintaohje kriisitilanteessa. 2. Helminen, Jari Tallinnan avohuolto Projektin loppuraportti. 3. Jaakkola, Hannu & Remes, Pirkko Korkeakouluyhteistyötä Diakonia-ammattikorkeakoulussa. Yhteistyön arviointi vuodelta Uutaniemi, Satu (toim.) Naiset ja tekniikka uusia työllistymismahdollisuuksia satakunnassa. Hankkeen loppuraportti. 5. Latvus, Kari Seurakunta ja yhteiskunnan muutos. Raportti lisäkoulutuksesta Turun arkkihiippakunnassa. 6. Haavisto, Kari & Laine, Terhi & Leino, Liisa Sosiaalityöntekijät poliisilaitoksella. Kartoitus keväällä 2002 poliisilaitoksella työskennelleistä sosiaalityöntekijöistä. 7. Rask, Katja & Pasanen, Sina & Kainulainen, Sakari Työtyytyväisyys ja työyhteisön kehittäminen Diakissa. Diakin henkilöstökyselyn tulokset lukuvuodelta Suojoki, Raili & Kotila, Hannu Yhteisöllisempään työotteeseeen Yhteiskunnallisesti suuntautuvan perusterveydenhuollon kehittämisprojektin loppuraportti. 9. Sorva, Marja-Leena Työn kuormittavuus ja työnohjaustarve Päijät- Hämeen keskussairaalan synnytysosaston kätilöiden kokemana. 10. Laine, Terhi Ensi- ja turvakotitoiminnan palveluprosessien kehittäminen ja työssä jaksaminen. ETU projektin loppuraportti. 52

54 11. Lähteenmäki, Suvi Sosionomi (amk) Eurooppaan töihin? Tutkimus sosionomi (amk-tutkinnon vertailtavuudesta muihin eurooppalaisiin sosiaalityön tutkintoihin. 12. Mustakangas, Terhi Työelämäsuhteiden kehittäminen viestinnän keinoin 13. Gothóni, Raili TUPA -sosiaalityön tukipalveluprojekti. Arviointiraportti Helminen, Jari (toim.) Yhdessä, erikseen ja yhteensovittaen. 15. Ahonen, Pasi & Helminen, Jari & Kortelainen, Hanna Sosiaalija terveysalan kouluttajatahot aluetoimijoina. Näkökulmia Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan sosiaali- ja terveysalojen kouluttajatahojen aluekehitys- sekä tutkimus- ja kehittämistoimintaan. 16. Jokela, Ulla Virtaa työpaikoille. Tapaustutkimus Diakonia-ammattikorkeakoulun Järvenpään yksikön diakoniaharjoitteluista. 17. Hytönen, Niina & Hälikkä, Riikka (toim.) Minne menet digi-tv? Digi-tv:n sisältötuottamisen kehittämishankkeen väliraportti. 18. Isomäki, Tarja Perheet päivähoidon ja kotipalvelun perhetyön asiakkaana lastensuojelun avohuollon kehittämishaasteet. 19. Pesonen, Aino-Elina & Zotow, Marianna 2005: Terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia edistävä työ koulu-ym-päristössä. 20. Vogt, Ilse 2005: Lastensuojelun laitoshuollon toimintakäytännöt ja muodot. 21. Jääskeläinen, Ilkka 2005: Aikuissosiaalityö suurkaupungissa marginaalialueella elävien parissa. 22. Mantila, Seija 2005: Kaksoisdiagnoosipotilaiden hoidon ja tuen haasteet ammattihenkilöstölle päihde- ja mielenterveystyössä. 53

55 23. Hurskainen, Petri & Toikkanen, Leena 2005: Vammaiset henkilöt avoja laitoshuollon asiakkaina Lähityöntekijöiden, esimiesten ja johtavien viranhaltijoiden käsityksiä ammattitaitovaatimuksista vammaistyössä. 24. Karhia, Marjaana (toim.) 2005: Kokemuksia maahanmuuttajien ammattikorkeakouluopintoihin orientoivista opinnoista. 25. Armanto, Annukka 2005: Teknologiset sovellutukset apuna ikääntyneiden kotona selviytymisen tukena ja niiden tuomat osaamisvaatimukset sosiaali- ja terveydenhoitoalalla Kotihoidossa työskentelevien näkökulmia. 26. Kenola, Jaana & Pesonen, Helena 2005: Julkisen- ja III sektorin sekä yritysmuotoisten palveluntuottajien mahdollisuudet. 27. Koski, Arja 2005: Ikäjohtaminen sosiaali- ja terveysalan työssä. 28. Pesonen, Arja 2005: Asiantuntijuus ja osaaminen sosiaali- ja terveysalan mielenterveystyössä. Pari-, tiimi- ja verkostotyö sekä muutos ja työssä jaksaminen. 29. Nieminen, Eija & Häkkinen, Jouni 2005: Noviisi ja ekspertti yhteistyössä. 30. Arvilommi, Nicola 2005: Monikulttuurisuus sosiaali- ja terveysalan ammatillisena haasteena. 31. Kivilaakso, Tuovi 2005: Sosiaali- ja terveysalan johtajuus verkostoituvassa palvelurakenteessa 32. Voima, Kyösti 2005: Maahanmuuttajien työllistyminen sosiaali- ja terveysalalle. 33. Nieminen, Kirsti ja Zotow, Marianna: Ikääntyvien auttamistyö. Hoitotyötä, sosiaalista auttamistyötä ja luovia menetelmiä. 34. Mikkola, Arto 2005: Hyvinvointia kohti. Pieni trilogia hyvinvoinnin uusiutumisen mahdollisuuksista. 54

56 35. Hyttinen, Nina K Pieni askel yhdelle ravintolalle, suuri kaupungille. Järvenpään Ravintola-projektin toteutus- ja vaikuttavuusarviointi. 36. Launonen, Pekka Kirkon työntekijäksi? 37. Helminen, Jari ja Ikävalko-Ratia, Sini Keskustelualoite maahanmuuttajien monipuolisten koulutuspalvelujen puolesta. 38. Helminen, Jari Hyvinvoinnin rakentajat -projekti: prosessista, tuloksista ja projektin arviointia. 39. Siltala, Mika Empatiakasvatus ja sen tukeminen Hämeenkyrön kunnassa. 40. Djupsjöbacka, Stefan Mitä koulutuksen jälkeen? Diakonia-ammattikorkeakoulusta valmistuneiden työelämään sijoittuminen ja saadun koulutuksen arviointi. 41. Rautasalo, Eija; Korhonen, Saila; Kuusela, Tuomo: Ylönen, Sirpa & Kivirinta, Mervi Co-opista Tukevaan Osuustoiminnan ja yhteisötalouden juurruttaminen osaksi ammattikorkeakouluopintoja 42. Launonen, Pekka Kirkon työntekijäksi kasvamassa. Diakoni-, diakonissa- ja nuorisotyönohjaajaopiskelijoiden ammatillinen motivaatio, osaaminen ja identiteetti vuosina Kasvu kirkon työntekijäksi hanke. 2.tutkimusraportti. 43. Taru Kaivola, Jari Kylmä, Pia Kivelä ja Matti Ristola Pistoshuumeita käyttäneiden hiv-positiivisten naisten suhde seksiin, huumeisiin ja hiv-infektioon laadullinen haastattelututkimus 44. Keijo Piirainen, Joni Hokkanen ja Aija Kettunen (toim.) Esteettömyyttä, tasa-arvoa ja osallisuutta? Selvitys tietoyhteiskunnan tilasta ja mahdollisuuksista erityisryhmien näkökulmasta ja tapaus mobiilitulkkauspilotti. 55

57 45. Riitta-Liisa Rotinen Matkalla monimuotoisuuteen Monimuotoisuuden ja työhyvinvoinnin kehittäminen pilottityöyhteisöissä 46. Hokkanen Joni; Kettunen, Aija ja Nieminen, Ari Esiselvitys sosiaalista työllistämistä tukevasta hautomotoiminnasta Uudellamaalla 47. Pulliainen, Marjo; Kettunen, Aija ja Valtonen, Hannu Kotihoidon päättymisen syyt Pieksämäellä vuonna Manninen, Anja (toim.) 2008 Stage. Vanhustyö - tulevaisuuden toiveammatti? 56