1. JOPO -projektin taustaa Palveluohjauksen taustaa ja teoria JOPO-projektin palveluohjauskoulutus...7

Transkriptio

1

2 SISÄLLYS 1. JOPO -projektin taustaa Palveluohjauksen taustaa ja teoria JOPO-projektin palveluohjauskoulutus Palveluohjausprosessi Nuoren ja perheen valikoituminen palveluohjauksen piiriin Palvelutarpeiden arviointi Palveluiden suunnittelu ja järjestäminen Seuranta ja palvelukokonaisuuden korjaaminen Palveluohjausmallin kuntakohtainen sovellettavuus...15 Liitteet Liite 1. Palveluohjaus-koulutustarjous kunnille Liite 2. Turva/vaara-arviointi Liite 3. Verkostokartta Liite 4. Adsume-päihdemittari Liite 5. Kuntakumppaneiden kokemuksia palveluohjauksesta Lähteet JULKAISIJA NUORTEN YSTÄVÄT RY Painopaikka: Multiprint Oy 2007 ISBN (nid.) ISBN (PDF)

3 1. JOPO -PROJEKTIN TAUSTAA JOPO-projektin juuret ulottuvat vuoteen 2000, jolloin Nuorten Ystävät ry:n edustajat esittelivät Jyväskylässä toimintaansa ja Pohjois-Suomen Huumetyön kehittämishankkeen ( ) keskeisiä tavoitteita ja työmuotoja. Huumetyön kehittämishanke oli viisivuotinen yhteistyöprojekti nuorten päihteiden- ja huumeidenkäyttäjien ehkäisevän ja korjaavan palvelutoiminnan kehittämiseksi Pohjois-Suomessa. Hankkeen tavoitteiden ja tehtävien nähtiin vastaavan täysin niitä tarpeita, joita Jyväskylän seudulla ja koko Keski-Suomen maakunnassa oli. Jyväskylän kaupunki ja maalaiskunta esittivät Nuorten Ystävät ry:n hallitukselle aloitteen päästä mukaan jo käynnistyneeseen kehittämishankkeeseen. Nuorten Ystävät ry anoi Raha-automaattiyhdistykseltä Huumetyön kehittämishankkeen erillisenä osiona määrärahaa hankkeessa aikaansaatujen kehittämismallien viemiseksi Jyväskylän seudulle ja Keski-Suomen maakuntaan. Yhteistyösopimus huumetyön kehittämisestä Jyvässeudulla solmittiin Nuorten Ystävät ry:n, Jyväskylän kaupungin ja Jyväskylän maalaiskunnan kesken. Hankkeeseen palkatun suunnittelijan tavoitteena oli selvittää olemassa olevia palvelujärjestelmiä ja tarkastella nuorten ja heidän läheistensä hoitoketjujen toimivuutta ja riittävyyttä. Kartoituksen pohjalta tehtiin käytännön tarpeita vastaava kehittämissuunnitelma. Palvelu- ja hoitoketju tarvitsi jäsentämistä, osaamiseen resursseja, henkilöstöresursseja, taloudellisia resursseja sekä avo- ja laitosyksiköiden perustamista ja ennen kaikkea nuorten ja heidän läheistensä yksilöllisten tarpeiden huomioimista (Boelius-Tikka, 2002, 41). Vuonna 2002 uuteen hankkeeseen mukaan lähteneet kunnat - Jyväskylä, Jyväskylän maalaiskunta, Keuruu, Multia, Viitasaari ja Äänekoski - allekirjoittivat lausuntonsa hankehakemusta varten. Lausunnoissa kunnat osoittivat sekä työntekijä-, taloudellisia, että materiaalisia resursseja hankkeelle. Hankkeeseen liitettiin Jyväskylän Seudun Päihdepalvelusäätiön alaikäisten katkaisu- ja vieroitushoidon kokeilemisen ja kehittämisen osahanke. Kehittämissuunnitelmassa esiin tuotujen haasteiden pohjalta käynnistyi keväällä 2003 JOPO-projekti palveluohjausmallin kehittämiseksi alaikäisten päihdetyöhön Keski-Suomen alueelle. Hankerahoitusta haettiin alun perin useammalle (7) työntekijälle, kuin mitä myönnetyllä avustuksella 3

4 pystyttiin palkkaamaan. Hankkeeseen palkattiin kolme projektityöntekijää, jotka aloittivat työnsä touko-elokuussa JOPO-projekti toteutettiin Nuorten Ystävät ry:n hallinnoimana ja koordinoimana hankkeena yhteistyössä Jyväskylän Seudun Päihdepalvelusäätiön kanssa. Projektin rahoitti Raha-automaattiyhdistys. Projektin tavoitteena oli palveluohjauksen ja varhaisen puuttumisen keinoin kehittää ja vahvistaa alaikäisten päihde- ja huumetyötä Keski-Suomen alueella yhdessä eri toimijoiden kanssa. Projektin osahankkeessa kokeiltiin ja kehitettiin alaikäisten hoidon tarpeen arviointia ja katkaisu- ja vieroitushoitoa päihdepalveluissa. Projektin kohderyhmänä olivat päihteillä oireilevat alaikäiset lapset ja nuoret, heidän vanhempansa sekä heidän kanssaan työskentelevät viranomaiset ja työntekijät. Nuorten Ystävät ry:n työntekijöiden palvelut kohdentuivat projektin yhteistyökuntien alueelle ja Jyväskylän Seudun Päihdepalvelusäätiön työntekijän palvelut koko maakunnan alueelle. Projektin keskeisimmät sidosryhmät ja yhteistyötahot olivat kumppanuuskuntien sosiaali- ja terveystoimen perus- ja erityispalvelut, nuoriso- ja opetustoimi, Jyväskylän Seudun Päihdepalvelusäätiö, Keski-Suomen Sosiaalialan Osaamiskeskus sekä Länsi-Suomen lääninhallituksen sosiaalija terveysosaston Jyväskylän yksikkö. Projektille asetettiin ohjausryhmä tukemaan, ohjaamaan ja linjaamaan projektin etenemistä. Lisäksi kuntien yhdyshenkilöt kokosivat hankkeelle moniammatillisen yhteistyöryhmän. 4

5 2. PALVELUOHJAUKSEN TAUSTAA JA TEORIA Palveluohjaus on tullut Suomeen 1990-luvulla. Sen juuret ovat sosiaalityössä ja sieltä nousevat ns. perinteisen palveluohjauksen kehykset. Suomalaiseen yhteiskuntaan ja palvelujärjestelmään palveluohjauksen sovittamista on etsitty viimeisten kymmenen vuoden aikana erilaisina projekteina ja kokeiluhankkeina eri asiakasryhmien kanssa ja osana sosiaali- ja terveysalan ammatillista ja täydennyskoulutusta (mm. Pietiläinen 2003, 2005a ja 2005b). Ruotsissa on myös tehty jonkin verran kontrolloituun koeasetelmaan perustuvia mielenterveyskuntoutujien palveluohjauksen vaikuttavuutta arvioivia tutkimuksia. Näissä on ongelmana se, että tuloksissa keskitytään vaikutuksiin ja lopputulemaan eikä prosessin kulun kuvaukseen. Näin ollen ei ole selitystä sille, mikä tekijä palveluohjauksen kokonaisuudessa sai aikaan vaikutukset. (Blomgren 2005.) Palveluohjaus on asiakaslähtöinen ja asiakkaan etua korostava työtapa. Sillä tarkoitetaan sekä asiakastyön menetelmää (case management) että palveluiden yhteensovittamista organisaatioiden tasolla (service coordination) ( Asiakaslähtöisyyteen kuuluu se, että asiakkaiden omia käsityksiä ja toimintaa kunnioitetaan ja että asiakas voi omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen, missä järjestyksessä ja aikataulussa hänen asiassaan edetään ja hän saa osakseen asiallista kohtelua. Lisäksi toiminnan tulisi perustua yhdessä tekemiseen asiakkaan kanssa. Tähän kuuluu asiakassuhteen perustuminen avoimuudelle ja luottamukselle. (Rostila 2001, ) Asiakaslähtöisyyden periaate on kirjattu myös sosiaalihuollon lainsäädäntöön. Asiakaslain (812/2000) tavoitteena on, että sosiaalihuollon henkilöstön ammatillinen osaaminen perustuu ensisijaisesti asiakkaiden palvelutarpeisiin. Alaikäisen asiakkaan toivomukset ja mielipide on selvitettävä ja otettava huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla. Osallisuuden, osallistumisen vahvistaminen ja tukeminen tulee siis olla keskeinen periaate päihdetyön ja -palvelujen kehittämisessä ja toteuttamisessa. (Makkonen 2006). Palveluohjaus on työmenetelmä, jolla kootaan palvelut asiakkaan tueksi ja lievennetään palvelujärjestelmän hajanaisuuden haittoja. Tavoitteena on 5

6 asiakkaan kokonaistilanteen edistäminen. Prosessi perustuu asiakkaan elämäntilanteen arviointiin suhteessa fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Arviointi toteutuu useimmiten moniammatillisessa tiimissä tai muutoin hyödyntäen eri asiantuntijatietoja. Palveluohjausprosessi on usein pitkäkestoinen prosessi ja se sisältää erilaisia jaksoja. Palveluohjauksessa laaditaan yhdessä asiakkaan kanssa yksilökohtainen, vaiheittainen etenemissuunnitelma. Kokonaisvastuu prosessista on palveluohjaajalla, joka myös valvoo ja seuraa prosessin toteutumista. Palveluohjaaja toimii vastuuhenkilönä, joka huolehtii palveluiden hankkimisesta ja koordinaatiosta asiakkaan tarpeiden mukaan. (Ponkala, 2003). Palveluohjaaja voi itse toteuttaa osan palveluista, esim. ohjausprosessin, mutta useimmiten palveluja hankitaan eri palvelutuottajilta. Palveluohjausta sovelletaan toteutettavaksi osana paikallistason sosiaalija terveyspalveluja. Toisaalta, jos palveluohjaus halutaan ottaa käyttöön, niin se on vietävä osaksi koko palvelujärjestelmää. Taitavasti käytettynä palveluohjaus voi muuttaa palvelujärjestelmän toimintatapaa niin, että järjestelmä vastaa paremmin ideaalista tarkoitustaan: tehdä asiakkaan elämä paremmaksi. (Ala-Nikkola & Valokivi 1997, 86; Ala-Nikkola & Sipilä 1996). 6

7 3. JOPO -PROJEKTIN PALVELUOHJAUSKOULUTUS JOPO-projektissa keskityttiin hankkeen alkuvaiheessa rahoitussuunnitelmien muututtua yhteistyökuntien palvelujärjestelmien palveluohjaukseen. Projektityöntekijäresursseja ei ollut mahdollista kohdistaa yhteistyökuntiin työpareiksi asiakastyöhön. Suoraan asiakastyöhön keskittyminen ei olisi ollut myöskään järkevää otettaessa huomioon projektin määräaikaisuus. Toisaalta yhteistyökunnissa tehtävään asiakastyöhön ja verkostoihin olisi saatettu päästä paremmin sisään yhteisen työnteon kautta. JOPO-projekti järjesti palveluohjaus-koulutuskokonaisuuksia yhteistyökunnissaan Jyväskylässä, Jyväskylän maalaiskunnassa, Keuruulla, Multialla, Viitasaarella ja Äänekoskella hankevuosina Koulutuksen luonne oli ammatillista täydennyskoulutusta, johon sisältyi aihepiiriin liittyviä alustuksia ja työpajatyöskentelyä. Koulutuksen toteutus suunniteltiin siten, että se tukisi vuorovaikutuksellista, yhteistoiminnallista, tiedollista ja kokemusperäistä oppimista. Koulutuksen kohderyhmänä olivat monipuolisesti alaikäisten päihteillä oirehtivien nuorten kanssa työskentelevät kuntatoimijat, kuten sosiaalityöntekijät, kouluterveydenhoitajat, perheneuvoloiden työntekijät ja nuorisotoimen työntekijät. Koulutuksen sisältö ja kokonaisuus suunniteltiin projektin kartoitusvaiheessa esiin nousseiden toiveiden ja tarpeiden pohjalta yhdessä kuntatoimijoiden kanssa. Koulutus oli kunnille maksutonta (kts. Liite 1.). Palveluohjaus-koulutuksen tavoitteita olivat palveluohjausmenetelmän kehittäminen työmenetelmäksi alaikäisten päihdetyöhön, moniammatillisen yhteistyön sekä verkostotyön vahvistaminen, kuntien sisäisten voimavarojen hyödyntäminen ja koulutukseen osallistuneiden asiantuntijuuden kehittämisen tukeminen. Työn kehittämisen yhteydessä oppimisprosessia kutsutaan ekspansiiviseksi, kun saman työkohteen, tässä päihteillä oirehtivien nuorten, parissa työskentelevät työyhteisön jäsenet saavat ratkaistuksi nykytoiminnan ristiriitoja, jotka tuottavat työhön häiriöitä ja ongelmia. Tämä tapahtuu analysoimalla historiallisesti muotoutuneita toimintakäytäntöjä sekä yhteisen työn kohdetta. Ekspansio merkitsee siirtymistä uuteen toimintatapaan, mikä edellyttää vakiintuneiden toimintarakenteiden kehittämistä ja muuttamista niin työvälineiden kuin työn sosiaalisen organisaationkin osalta. (Engeström, 1995). 7

8 Seikkulan ja Arnkilin (2005) mukaan verkostolle on ominaista, että se rakentuu uudelleen kussakin vuorovaikutustilanteessa. Verkostot eivät ole aina samanlaisia vaan ne muuttuvat. Koulutuskokonaisuudella pyrittiin tukemaan vuorovaikutuksellista, yhteistoiminnallista, tiedollista ja kokemusperäistä oppimista. Samalla hyödynnettiin osallistujien vankan työkokemuksen kautta kartuttamia tietoja ja taitoja, jotka jaettiin muidenkin toimijoiden käyttöön. Osallistujien tuottama materiaali dokumentoitiin ja lähetettiin koulutuskertojen jälkeen osallistujille. Näin koulutuksissa esiin noussutta työntekijöiden ns. hiljaista tietoa tuotettiin kirjalliseen muotoon kaikkien koulutukseen osallistujien käytettäväksi. Osallistujilta kerättiin jokaisen koulutuskerran jälkeen arviointipalautteet, joiden avulla koulutuskokonaisuutta kehitettiin edelleen. Saatuja palautteita hyödynnettiin myös projektin linjaamisessa ja tulevan suunnittelussa. JOPO-projekti toteutti kumppanuuskunnissaan myös palveluohjausta tukevia prosessinohjauksia vuosina Prosessinohjauksiin osallistui pienempi joukko kuntien työntekijöitä ja ryhmät kokoontuivat noin puolentoista kuukauden välein. Prosessinohjaustyöskentelyssä hyödynnettiin reflektoivan työryhmätyöskentelyn menetelmää, jossa tarkastelun kohteena olivat palvelut ja toimintamallit, joilla tuetaan päihteitä käyttäviä nuoria ja heidän perheitään. Prosessinohjausten jälkeen yhteistyökunnille työstettiin yhtä kuntaa lukuun ottamatta omat palveluohjausmallit, jotka jaettiin kunnasta nimetyille yhdyshenkilöille. Kuntakohtaisissa palveluohjausmalleissa aukikirjoitettiin se prosessi, joka toteutuu kunkin kunnan toimijoiden ja JOPO-projektityöntekijöiden näkemänä alaikäisten päihdetyössä. (JOPO-projektin dokumentoinnit v ). Prosessi käynnistyy nuoren valikoitumisesta palveluohjauksen piiriin ja päättyy seurantaan ja palvelukokonaisuuden korjaamiseen. JOPO-projekti työsti kuntakohtaisten palveluohjausmallien pohjalta yhden yhteisen palveluohjausmallin, prosessin kuvauksen, joka on tässä mallinnuksessa vapaasti sovellettavissa ja hyödynnettävissä laajemmin Palveluohjauskoulutukset Prosessinohjaukset Kaavio 1. JOPO-projektin palveluohjauskoulutuskokonaisuus

9 4. PALVELUOHJAUSPROSESSI Palveluohjaus nähtiin JOPO-projektissa neljävaiheisena prosessina, jossa pyritään konkreettiseen tulokseen ja joka etenee vaiheittain. 1. Nuoren ja perheen valikoituminen palveluohjauksen piiriin 2. Palvelutarpeiden arviointi 3. Palveluiden suunnittelu ja järjestäminen 4. Seuranta ja palvelukokonaisuuden korjaaminen. Prosessinohjausten alkuvaiheessa prosessi oli viisivaiheinen, jolloin seuranta ja hoitojärjestelyjen korjaaminen sekä palvelukokonaisuuden korjaaminen olivat omina vaiheinaan. Käytännössä kehittämistyö kuitenkin osoitti, että mainitut kohdat on mielekkäintä liittää yhteen. Se, milloin ns. tulos on saavutettu, ratkaistaan palveluohjauksellisen ajattelutavan mukaan kussakin tapauksessa erikseen. Mallinnuksen lopussa on esitetty Sauli Suomisen (2002) palveluohjauksellisen työmenetelmän rakentuminen vaiheittain Nuoren ja perheen valikoituminen palveluohjauksen piiriin JOPO-projektin tavoitteiden lähtökohdista käsin nuoren päihteiden käyttöepäily on riittävä kriteeri yhdessä muiden pulmien (moniasiakkuus) kanssa. Nuoren päihdehäiriöiden varhaistunnistaminen on tärkeää, jotta nuoren ongelmiin voidaan puuttua riittävän varhaisessa vaiheessa. Palveluohjausasiakkaiksi valikoituu päihteitä kokeilevia tai käyttäviä nuoria ja heidän perheitään, joiden kanssa työskentely ja heille tuen järjestäminen vaatii useamman tahon yhteistyötä ja koordinointia. Puuttuminen voi olla vuorovaikutteista keskustelua, lopettamisen motivoimista, tiedon antamista ja uusien toimintatapojen ja mallien sekä vaihtoehtojen etsintää päihteiden käyttämiselle. (Terveyden edistämisen keskus 2005, 14.) Asiakkuus alkaa usein nuoren, hänen vanhempiensa tai viranomaisten nousseesta huolesta, yhteydenotosta tai lastensuojeluilmoituksesta. Päihteiden käytön takaa nousee usein tuen tarvetta myös muilla elämänalueilla, kuten perheen muita sisäisiä ongelmia. Joissain asiakastapauksissa usko avohuollon tukitoimenpiteiden mahdollisuuksiin ei ole riittävä. So- 9

10 pivan tuen järjestämiseksi vaaditaan useamman tahon yhteistyötä. Jotta palveluohjauksellinen työote voidaan säilyttää, oleellista on, että nuori tulee ymmärretyksi kokonaisuutena. (JOPO-prosessinohjaukset ) Palveluohjauksen muodot ovat näin ollen lähtökohdiltaan erilaiset riippuen siitä, alkaako asiakkuus nuoren läheisten aloitteesta tai esimerkiksi lastensuojeluilmoituksesta. Vähäisen huolen tasolla nuoren tilanteeseen voidaan myös varhaisemmin ja keveämmin puuttua. Voidaan esimerkiksi sopia perheen yhteisistä pelisäännöistä keskustellen yhdessä nuoren ja hänen perheensä kanssa. Varhaisen tunnistamisen ansiosta voidaan vaikuttaa nuorten päihteiden käyttöön ja estää mahdollisen ongelman laajeneminen. Mikäli taas nuoren asiakkuus alkaa lastensuojeluilmoituksesta, on arvioitava päihteiden käytön tilanne ja hoidon tarve. (Huolen kynnykset 2005) Palvelutarpeiden arviointi Palvelutarpeiden arviointivaiheessa nuorta ja hänen vanhempiaan tavataan yhdessä ja erikseen palvelutarpeiden kartoittamiseksi. Työskentelyn alkuvaiheessa pyritään luomaan luottamuksellinen vuorovaikutussuhde koko perheeseen ja näin sitouttamaan perhe yhteistyöhön. Luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen rakentuminen edesauttaa palveluohjaustyötä ja vahvistaa asiakasta (Valokivi 2002). 10 Päihteidenkäytön tilannearvioinnissa eri toimijat käyttävät erilaisia malleja. Pääsääntöisesti kartoituksessa käydään kuitenkin läpi nuoren elämäntilanteen kannalta tärkeät asiat. Tilanteen kartoituksessa voidaan käyttää valmiita työvälineitä tai sitten se tehdään vapaasti keskustellen ns. selkäydintekniikalla. Nuoren elämäntilanteesta läpikäydään seuraavat teemat: voimavarat ja vahvuudet, nuoren päihdehistoria, terveydentila, perhetilanne, sosiaaliset suhteet ja verkosto, rikollisuus ja jo olemassa olevat hoitosuhteet. (Lepistö, ym. 2006, 2332). Kokonaisvaltaisen tilanteen kartoittamisessa hyödynnetään turva-arvioinnin lisäksi mm. verkostokarttaa ja ADSUME-päihdemittaria (kts. Liitteet 2-4) sekä JOPO-projektin kehittämiä Päihdehaastattelulomaketta ja Huolen kynnykset -vihkosta. Blatnerin (1997) mukaan toiminnallisilla menetelmillä saatuja kokemuksia voidaan keskustellen purkaa yksilön ja ryhmän yhteiseksi pääomaksi. Tällaisia välineitä voivat JOPOn kuntatoimijoiden mukaan olla esim. Pesäpuu ry:n erilaiset tunne- ja voimavarakortit, joiden kautta voidaan purkaa perheen tunneilmastoa ja nuoren mielialaa.

11 Kokonaisvaltaisen tilannearvioinnin jälkeen työntekijä yhdessä nuoren ja perheen kanssa kartoittaa nuoren ja perheen palvelutarpeet. Tilannearvio voi tuoda esille tuen tarpeita ja mahdollisuuksia monella eri alueella. Tällöin palvelutarpeiden kartoitus on syytä hahmottaa visuaalisesti esim. fläpille. Työntekijä yhdessä nuoren ja perheen kanssa tekee alustavan palvelusuunnitelman. Alustavassa palvelusuunnitelmassa on kirjattuna ne tahot, jotka mahdollisesti voisivat toimia perheen tilanteessa tukena sekä miten he voisivat toimia perheen tukena. Alustavassa palvelusuunnitelmassa sovitaan, miten tiiviisti perheen ja työntekijän välillä pidetään yhteyttä ja myös muulloin kuin ongelmatilanteissa. Palvelutarpeiden arvioinnissa voidaan joissain tapauksissa kutsua koolle kaikki osapuolet, joilla on ilmennyt huolta nuoren/ perheen tilanteesta. Työskentelyn aikana työntekijä kiinnittää erityistä huomiota läsnäolijoiden kuulluksi tulemiseen. Kaikki läsnäolijat ovat vastuussa omasta huolestaan ja sen todenperäisyydestä. Palvelutarpeen kartoituksen jälkeen sovitaan työskentelyn jatkosta ja kutsutaan tilanteessa oleelliset tuen tarjoajat seuraavaan verkostotapaamiseen Palveluiden suunnittelu ja järjestäminen Palvelutarpeiden arvioinnin ja kartoituksen pohjalta rakennetaan nuorelle ja perheelle palvelusuunnitelma yhdessä nuoren, perheen ja mahdollisesti myös viranomaisten kanssa. Työntekijä kutsuu koolle verkostokokouksen, johon kutsutaan perheen kanssa tehdyn alustavan suunnitelman mukaiset tukea tarjoavat tahot. Työskentelyn alkuvaiheessa sovitaan kuka kirjaa palvelusuunnitelman, jotta yhdessä sovitut asiat tulevat dokumentoiduksi huolellisesti ja tasapuolisesti. Palvelusuunnitelman teossa lähdetään liikkeelle työskentelyn tavoitteiden asettelusta ja määrittelystä. Tilannekatsaus sujuu luontevasti ennen tavoitteiden asettelua tai sen lomassa. Sen tarkoituksena on tuoda esille ne seikat, joihin toivotaan muutosta työskentelyn tuloksena. Kaikkien osapuolten näkökulma huomioiden saadaan kokonaiskuva perheen tilanteesta ja siten myös tavoitteet voidaan asettaa realistisiksi. Työskentelyn päätavoitteet on hyvä purkaa ja myös kirjata selkeämmiksi ja konkreettisimmiksi välitavoitteiksi. Tavoitteiden purkaminen arjen pieniksi askareiksi on tarpeellinen ja hyväksi koettu menetelmä yhteisen ymmärryksen lisäämisessä. Kaikkien osapuolten ääni on ensiarvoisen tärkeää saada kuuluville sekä tavoitteiden määrittämisen että niiden saavuttamiseksi suunniteltujen kei- 11

12 nojen pohtimisessa. Etenkin niiden asiakkaiden kohdalla, jotka eivät tuo mielipiteitään julki oma-aloitteisesti, pidetään huolta kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisesta. Verkostokokouksiin ja muihin palavereihin voidaan tarvittaessa kutsua nuorelle tai perheelle tärkeä henkilö, joka voi toimia tulkkina ja asianajajana tilanteessa. Palveluja ja tukea suunniteltaessa kiinnitetään muutenkin huomiota erään JOPO-projektin työntekijän sanoin perheen luomuverkostoon, kuten isovanhempiin ja muuhun lähiverkostoon, mahdollisena tuen tarjoajana. Palvelusuunnitelmaa tehtäessä huolehditaan huomion kiinnittämisestä myös niihin erityisiin seikkoihin, jotka saattavat uhata suunnitelman toteutumista. Eri osapuolilta varmistetaan mitä he ovat omalta osaltaan valmiita tekemään, jotta uhat saadaan minimoitua tai poistettua. On tärkeää, että eri osapuolet avaavat oman työnsä mahdollisuudet ja rajat, ettei heiltä odoteta liikaa tai liian vähän. Suunnitteluvaiheessa käydään ennakolta läpi myös mahdollinen tilanne, jossa tarjottava palvelu ei miellytä asiakasta tai hänen perhettään. Jos nuori tai vanhemmat päättävät olla menemättä tarjottuun palveluun, asia käydään yhdessä läpi palveluohjaajan, palvelun tarjoajan, nuoren ja hänen perheensä kanssa. Tapaamisella mahdollistetaan sekä palvelun arviointi että vaihtoehtoisten työskentelytapojen pohtiminen. Näin työntekoon lisätään suunnitelmallisuutta ja arviointia myös asiakkaiden taholta. Työntekijä voi myös tarvittaessa lähteä nuoren, vanhempien tai koko perheen mukaan seuraavalle tapaamiskerralle palveluntarjoajan luo, jos muutoin ei yhteinen palaveriaika ole mahdollinen. Palvelusuunnitelman teon yhteydessä sovitaan myös mitä tehdään, jos tilanne ei muutu eikä tavoitteita saavuteta. Palveluita suunniteltaessa sovitaan työnjaosta, aikataulusta sekä jokaisen osapuolen vastuualueista. Palvelusuunnitelmaan kirjataan milloin ja missä vaiheessa kukin toimija työskentelee aktiivisesti perheen kanssa. Näin vältetään päällekkäisyydet palveluissa, huomioidaan yhteistyökumppaneiden kulloisetkin resurssit sekä perheen arjen sujuvuus ja voimavarat. Palvelusuunnitelmassa kiinnitetään huomiota myös dokumentointiin. Palvelusopimukseen voidaan kirjata yhteisesti, kuinka dokumentointi tullaan toteuttamaan ja mitä varten sitä toteutetaan. 12 Palvelusuunnitelmaan kirjataan selkeästi työskentelyn sekä muutoksen seurannasta ja arvioinnista. Jokaisella taholla on oltava käsitys siitä, minkälainen muutos on riittävä ja milloin lapsi on riittävän turvassa. Yhteisen näkemyksen myötä vältytään ylilyönneiltä sekä liian etäiseltä ja kontrol-

13 livapaalta työskentelyltä. Tavoitteen ollessa selkeä myös nuorelle ja vanhemmille selkiytyy, ettei heiltä vaadita täydellistä onnistumista ja mahdottomia - puutteet ja yksittäiset epäonnistumiset kuuluvat inhimilliseen elämään. Intensiivisen työskentelyprosessin alku ja loppu sovitaan ja kirjataan palvelusuunnitelmaan. Tilanteen parantuessa siirrytään tiiviimmästä harvempaan seurantaan ja valmistellaan työskentelyn lopettamista. Palveluohjauksen toteutumisessa on todettu työntekijän tavoitettavuuden ja siitä sopimisen olevan työskentelyn kannalta merkittävää (Tykes 2006). Tavoitettavuutta voidaan tehostaa mm. parityöskentelyn, puhelinpäivystyksen sekä puhepostien ja sähköpostin avulla. Palvelusuunnitelmaan puretaan olemassa olevat käytännöt osapuolten kesken ja huolehditaan, että kaikki myös ymmärtävät ne. Tiedonkulusta eri osapuolten välillä sovitaan ja käytännöt kirjataan palvelusopimukseen. Yhteisesti sopimalla vältytään tiedonkulun katkoksilta ja samalla sovitaan yhteisesti tietojen luovuttamisesta sekä pelisäännöistä mm. vaitiolovelvollisuuden suhteen. Tiedonkulussa kiinnitetään erityisesti huomiota seikkoihin, jotka ovat palveluohjauksen ja perheen tukemisen kannalta oleellisia. Yhteistyökumppaneiden kanssa sovitaan myös, milloin yhteys nuoren vanhempiin ja palveluohjaajaan otetaan välittömästi. Palvelusuunnitelmaa tehtäessä sovitaan myös kuinka tieto kulkee tilanteessa, jossa esim. työntekijä on estynyt osallistumaan verkostokokoukseen. Näin vältetään tilanteet, joissa toistetaan lausetta: No onpa harmi, ettei Liisa ole paikalla. Hänhän tietää parhaiten, kun on työskennellyt 4.4. Seuranta ja palvelukokonaisuuden korjaaminen Palveluohjausprosessin sujumista ja toimivuutta seurataan ja arvioidaan koko työskentelyn ajan. Seurannasta sovitaan jo palvelusuunnitelmaa tehtäessä. Hyvin laadittuja tavoitteita ei voi korostaa liikaa, sillä ne helpottavat palveluohjausprosessin arviointia, seurantaa, työnjakoa ja sitoutumista. Hyvin dokumentoitu alkuarviointi sekä tapaamisten ja muun työskentelyn dokumentointi helpottavat palvelujen sopivuuden ja riittävyyden arviointia. Suunnitelmien muutokset perustuvat arviointiin ja yhteistyöhön eri osapuolten kanssa. Näin toimimalla pyritään välttämään yksipuolisia ja mielivaltaisia suunnitelman muutoksia. Intensiivisemmän työskentelyjakson aikana palveluohjaaja tapaa asiakasta ja hänen perhettään case-tyyppisesti esim. kerran viikossa. Vastuuta tapaamisista voidaan jakaa useamman työntekijän (sosiaalityöntekijä, koulukuraattori tai perhetyöntekijä) kesken, jos asiakastilanne sitä vaatii. 13

14 Tällöin tiedonkulun merkitys korostuu osapuolten välillä. Palvelujen arvioimisen kannalta on tärkeää, että yhteys asiakasperheeseen on riittävän tiivis. Palveluohjausprosessin arvioinnissa voidaan käyttää apuna aiemmin prosessinaikana käytettyjä mittareita, kuten hyvin dokumentoituja suunnitelmia ja tilannearvioita, turva-arviointia sekä aiemmin asetettuja tavoitteita ja huolenaiheita purettuina konkreeteiksi listoiksi. Palveluohjausprosessissa on tärkeää huolehtia selkeästä prosessin lopetuksesta. Työntekijän on oleellista esittää itselleen kysymys Milloin lapsi on riittävän turvassa siten, ettei työskentelyä ole syytä jatkaa? Keinona voidaan käyttää tavoitteiden purkamista pieniksi arkisiksi toiminnoiksi, joilla havainnollistetaan sekä nuorelle, hänen perheelleen että palvelujen tarjoajille minkälaisia muutoksia tilanteessa vaaditaan, jotta työskentely voidaan lopettaa. Mahdollista on hyödyntää muutoslistaa yhteisen päämäärän konkreettiseksi tekemisessä. Osapuolten huolenaiheet eivät välttämättä kohtaa, mutta listan avulla voidaan konkretisoida virallinen lastensuojelun huoli. Tilanteen huonontuessa edellä mainittu lista voi toimia myös dokumenttina siitä, miten esimerkiksi huostaanottoon on avohuollon tukitoimenpiteiden riittämättömyyden vuoksi päädytty. Nuoren tilanteen muuttuessa työntekijä tekee tarvittavat muutokset suunnitelmiin / palvelukokonaisuuteen. 14

15 5. PALVELUOHJAUSMALLIN KUNTA- KOHTAINEN SOVELLETTAVUUS Palveluohjausmalli on kehitelty osana Nuorten Ystävien ja Jyväskylän Seudun Päihdepalvelusäätiön JOPO-projektia. Mallinnus perustuu aikaisemman tutkimustiedon ja palveluohjausmallien (mm. Suominen 2002) sovellukseen. JOPO-projektin palveluohjausprosessin kuvaus tarjoaa kunnille mahdollisuuden peilata kunnissa käytettyjä työmenetelmiä ja arvioida, mitä palveluohjauksellinen ja asiakkaan etua korostava työprosessi edellyttää. Tätä kautta kunnissa voidaan arvioida, millä tavoin ja missä laajuudessa lastensuojeluun varattavia voimavaroja alaikäisten päihteidenkäytön osalta tulisi suunnata ja missä asioissa käytettävissä olevat voimavarat ja kunnassa esiintyvä tarve eivät kohtaa. Uuden lastensuojelulaki tulee voimaan Lain mukaan kuntien velvollisuutta ennaltaehkäisyyn, varhaiseen puuttumiseen ja lastensuojelun järjestämiseen korostetaan muun muassa siten, että kunnan on tehtävä lastensuojelun suunnitelma. Se hyväksytään kunnan valtuustossa, ja se on otettava huomioon, kun laaditaan kuntalain mukaista talousarviota ja taloussuunnitelmaa. Lastensuojelusuunnitelman tulee sisältää muun muassa selvitys tai kuvaus kunnan käytettävissä olevista lastensuojelun palvelujärjestelmistä. Siinä pitää kuvata myös se, miten yhteistyö järjestetään eri viranomaisten sekä lapsille ja nuorille palveluja tuottavien yhteisöjen ja laitosten välillä (Räty, T. 2007, 22 23). Lastensuojelun asiakkaaksi tulevalle lapselle on nimettävä oma sosiaalityöntekijä ja huoltosuunnitelma muuttuu kattavammaksi asiakassuunnitelmaksi. Palveluohjausmenetelmän juurruttamiselle on siis olemassa myös lainmukaiset edellytykset. Palvelujen tuottajien on hyvä huomioida asiakkaiden tarpeet sekä tunnistettava palveluohjauksen toimintaperiaatteet. Palveluohjauksen määritelmän, palveluohjauksen mittaamisen ja arvioimisen on ulotuttava olennaisilta osiltaan huomattavasti laajemmalle kuin pelkästään palveluohjaajiin. (Sofaer ym Ensisijaisesti tavoitteena on asiakkaan auttaminen eli hänen tulisi olla ensisijainen hyödyn saaja. 15

16 16 Palveluohjauskoulutus- ja prosessinohjaus-työskentelykerrat toivat lisäarvona kuntien työntekijöille oman keskusteluareenan, jossa voitiin vaihtaa kokemuksia omista työmenetelmistä muutoinkin kuin tietyn asiakastapauksen pohjalta. Tietyn asiakastapausten käsittelyn suhteen tapahtuvat kohtaamiset eivät välttämättä olleet aiemmin antaneet tilaa pysähtyä pohtimaan omia työmenetelmiä ja niiden kehittämistä. (kts. Liite 5).

17 LIITTEET 17

18 18

19 19

20 20

21 21

22 22

23 23

24 24

25 25

26 26

27 LÄHTEET Ala-Nikkola, M. & Sipilä, J Yksilökohtainen palveluohjaus (case management) uusi ratkaisu palvelujen yhteensovittamisen ikuisiin ongelmiin. Teoksessa Anna Metteri (toim.) Moniammatillisuus ja sosiaalityö. Edita. Ala-Nikkola, M. & Valokivi, H Yksilökohtainen palveluohjaus käytäntönä. Stakesin raportteja 215. Stakes. Helsinki. Arnkil, T.E., Eriksson, E. & Saikku, P Huolen harmaa vyöhyke. Dialogi: Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen lehti 7/1998. Helsinki. Stakes. Asiakaslaki (812/2000) Blatner, A Toiminnalliset menetelmät terapiassa ja koulutuksessa. Suomen Morenoinstituutuin julkaisusarja nro 2. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä Blomgren, S Toimivia palveluohjauksen elementtejä etsimässä? Kirjallisuuskatsaus suomalaisista palveluohjaustutkimuksista. FinSoc työpapereita. Stakes. Boelius-Tikka, T Nuorten päihde- ja huumetyön kartoitus Keski- Suomen alueella 12/2001. Jyväskylä: Nuorten Ystävät Huolen kynnykset Nuorten Ystävät & Jyväskylän Seudun Päihdepalvelusäätiö. Kolmas painos. Multiprint Oy. JOPO-projektin dokumentoinnit vv Projektityöryhmä Kauppinen, J., Lähdesmäki, L., Orellana, P., Prepula, S. & Sinisalo, J. Klefbeck, J. & Hultkranz-Jeppson A. & Marklund, K. & Bergerhed, E. & Forsberg, G Verkostoterapia Ruotsin malli. Perheterapia 4,

28 28 Lepistö, J., von der Pahlen, B. & Marttunen, M Nuoren päihdehäiriöiden hoito. Suomen Lääkärilehti vsk 61. Makkonen, T Päihdepalvelut ja asiakkaan osallisuus. Tiimi 1/2006. A-klinikkasäätiö. Pietilä A-M, Eirola R, Vehviläinen-Julkunen K. Työmenetelmiä terveyttä edistävässä asiakastyössä. Kirjassa: Pietilä A-M, Hakulinen T, Hirvonen E, Koponen P, Salminen E-M, Sirola K, toim. Terveyden edistäminen. Uudistuvat työmenetelmät, s Helsinki: WSOY, Pietiläinen, Erja (2005a) Palveluohjauksen kehittämishakkeita syksyllä FinSoc työpapereita 2/05. Stakes. Pietiläinen, Erja (2005b) Palveluohjaushankkeita kehittämässä - elektronisen haun tulokset. () Pietiläinen, Erja (toim.) (2003) Lapsi, perhe ja palveluohjaus. Pitkäaikaissairaiden ja vammaisten lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä palveluohjauskokeilu Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 11. Helsinki, Edita Prima Oy. Pietiläinen, Erja & Seppälä, Heikki (2003) Palveluohjaus. Asiakastyössä ja organisaatiossa. Kehitysvammaliitto, Painopörssi Oy. Ponkala, V-M Yksilökohtainen palveluohjaus. Työntekijöiden palveluohjausmalli kovien huumausaineiden käyttäjille. Yhteistyötahojen fokusryhmähaastattelut. Tutkimuksia 2/2003. Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Rostila, Ilmari (2001) Sosiaalityön maailma purkava ja rakentava tulkinta. Teoksessa Pekka Louhelainen & Leif Rönnberg (toim.), Utelias järki ja sosiaalipolitiikka. Helsinki: Sosiaaliturvan Keskusliitto. Räty, T Kuntien syytä valmistautua uuden lastensuojelulain voimantuloon. Sosiaaliturva 7/2007. Huoltaja-säätiö. s Seikkula, J Sosiaaliset verkostot ammattiauttajan voimavara kriiseissä. Kirjayhtymä. Helsinki.

29 Seikkula J. & Arnkil, T.E Dialoginen verkostotyö. Kustannusosakeyhtiö Tammi. Helsinki. Seppä, K Teoksessa Salaspuro, M. & Kiianmaa, K. & Seppä, K. Päihdelääketiede. Helsinki. Duodecim. Sofaer, Shoshanna & Kreling, Barbara & Carmel, Martha (2000) Coordination of Care for Persons with Disabilities Enrolled in Medicaid Managed Care: A Conceptual Framework to Guide the Development of Measures. Suominen, Sauli Henkilökohtainen palveluohjaus: Case management mielenterveystyössä. Helsinki: Omaiset mielenterveystyön tukena, Uudenmaan yhdistys. Kokemäki: Satakunnan painotuote. Terveyden edistämisen keskus, Ehkäisevän päihdetyön järjestöjen huumausainepoliittinen mietintö. Helsinki. Turnell, A. & Edwards, S Signs of Safety. A Solution and Safety Oriented Approach to Child Protection Casework. W.W. Norton & Company, Inc., New York. Tykes, Lähipalvelut palveluohjaajalta. Esimerkki kunta-alalta. Säynätsalon palveluohjausprojekti. Tykes-aineistopankki 11/2006. Valokivi, H Toimiva asiakkuus. Kriminaalihuollon palveluohjauskokeilu naisasiakkaiden kertomana. Teoksessa Juhila, K. Forsberg, H. & Roivainen, I. Marginaalit ja sosiaalityö. Kopijyvä Oy. Jyväskylä. 29

30 Nuorten Ystävät Nuorten Ystävät on vuonna 1907 perustettu valtakunnallinen sosiaalialan palveluja tuottava yhteisö, jonka keskustoimisto sijaitsee Oulussa. Konserni tuottaa lastensuojelu-, vammais,- päihde- ja mielenterveyspalveluita, joilla kunnat täydentävät omaa palveluntarjontaansa. Nuorten Ystävillä on useita toimintayksiköitä sekä kehittämis- ja kokeilutoimintaa, joiden keskeisenä tavoitteena on lasten, nuorten, perheiden, päihde- ja mielenterveyskuntoutujien sekä vammaisten elämän tukeminen. JOPO-projekti JOPO-projektin tavoitteina ovat päihteillä oirehtivien lasten ja nuorten riski- ja häiriökäyttäytymisen ehkäiseminen ja vähentäminen sekä perheiden hyvinvoinnin edistäminen. JOPOssa kehitetään ja vahvistetaan palveluohjauksen ja varhaisen puuttumisen keinoin nuorten päihde- ja huumetyötä Keski-Suomen alueella yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Osahankkeena kokeillaan ja kehitetään alaikäisten katkaisu- ja vieroitushoitoa sekä hoidon tarpeen arviointia päihdepalveluissa. JOPO-projekti toteutetaan vuosina ja sitä tukee Rahaautomaattiyhdistys. Projektia hallinnoi ja koordinoi Nuorten Ystävät yhteistyössä Jyväskylän Seudun Päihdepalvelusäätiön, yhteistyökuntien sosiaali- ja terveystointen sekä muiden toimijoiden kanssa.