Raimo E. O. Stenberg, Kustantaja: Raimo E. O. Stenberg, tuotemerkillä: Magna Taledo Information. Valkeakoski Taitto: Raimo E. Stenberg.

Transkriptio

1 Raimo E. O. Stenberg, Kustantaja: Raimo E. O. Stenberg, tuotemerkillä: Magna Taledo Information. Valkeakoski Taitto: Raimo E. Stenberg. Kansikuva: Ihmiselämä, Raimo E.O. Stenberg. Verkkojulkaisu, toinen painos s. 91. ISBN (PDF), ISBN (EPUB). _ 1

2 Elämme nyt materialistisessa pintailmiöiden kulttuurissa, jossa tulevaisuutta on suunniteltu elämämme taloudelliselta tasamaalta käsin - vain rahan mobilisoiman aineellisen hyvinvoinnin ja kasvun pohjalta. Tilanteessa on uudistava, kulttuuria ja sen henkisiä muodosteita kehittävä toiminta pysähdyksissä. Tästä syystä elämme henkisessä ja eettis-sosiaalisessa kestävyysvajeessa. Meillä on edessämme kulttuurimuutoksen vaade aika palauttaa peritty viisaus elämäämme ja ryhtyä rakentamaan maailmaamme ehyeksi; rakentamaan sitä totuudellisista, oikeamielisistä ja kokonaisvaltaisesti ajattelevista ihmisistä. Kysymys on muumioituneen, henkisessä kestävyysvajeessa olevan kulttuurin kasvatus- ja kasvukehikoista heijastuvista arvottomuusilmiöistä. Ne asettavat nyt yhteiskunnallisina kosketuspintoina ja kehityssysäysten antajina toimivien yksityisten ihmisten henkisen ja eettis-sosiaalisen kehittymisen polttopisteeseen. Tähän polttopisteeseen liittyvää tematiikkaa käsitellään kirjasen viisauden paluuta palauttamista - koskevassa osassa: Herää, löydä ja tunne Itsesi. Tekstit peilaavat ihmisen kehittymistä hengen fenomenologisena kehitys- ja sosiaalipsykologisena prosessina, jota voidaan kutsua myös eräänlaiseksi, ihmisen henkisen ja sielullisen kokonaisrakenteen muodostumiseen ja tavoittamiseen tähtääväksi struktuuripsykologiaksi. Prosessille on ominaista se, että se muodostaa tavoitteellisuuteen pohjautuvan rakenteen, jossa kaikki osasuoritukset prosessin sisäiset vaiheet - voidaan ymmärtää siitä kokonaisuudesta käsin, missä tietyt arvot toteutuvat. Tämän ymmärtäminen on tunkeutumista tietyn henkisen, kehittymislain mukaisen suhdeyhteyden erityiseen arvojärjestelmään ja sisältöön. Kirjasessa kerrotaan siis siitä, kuinka tämän arvojärjestelmän palauttamisella elämismaailmamme kriisissä oleva kulttuuri saataisiin takaisin järjestäytyneeseen muotoon ja rauhalliseen olotilaan. 2

3 Raimo E. O. Stenberg VIISAUDEN PALUU <Toinen, yhteiskuntamme nykytilanteella päivitetty - tarkennettu ja täydennetty - painos.> Valkeakoskella

4 OMISTUS T ämän kirjan toisen painoksen omistan vuoden 2015 syksyisten yhteiskunnallisten tuntemusten saattelemina erityisesti ihmisen henkiseen ja eettis-sosiaaliseen kehittymiseen sekä ns. vaellussääntöjen mukaiseen elämiseen liittyvää tematiikkaa selvittävien thinktank -tuotosteni tekstisisältöjä pohtimaan pysähtyneille ja niitä ymmärrykselleen jäsentämään pyrkiville lukijoilleni. Samalla omistan puheenvuorot - niiden filosofiseen, yhteiskunnalliseen ja futurologiseen sisältöön viitaten - elämismaailmamme tieteellis-materialistisen arkitodellisuuden ristiaallokoissa harhaileville sekä yhteiskunnallisten ja taloudellisten valtarakenteiden tarvesokkeloissa kasvu- ja hyvinvointiuskovaisina seikkaileville poliittisille ja taloudellisille päättäjillemme. Omistettakoon kirjanen erikseen myös inhimilliseen kulttuuriin ja erityisesti sen henkisen kulttuurievoluution tarkoitussisältöön sekä sen muutos- ja kehityssuuntaan vaikuttaville arvoyhteisöillemme ja niissä toimiville vaikuttajille: kirkonmiehille, filosofeille, kasvattajille, sosiaalipsykologeille, tutkijoille, historioitsijoille, kirjailijoille sekä kolumnisteille ja toimittajille. Arvoyhteisöihin liittyen omistan kirjasen puheenvuorot myös eri vapaamuurariyhteisöissä toimiville kumppaneilleni - heille, jotka yhteisöjensä alkuperäisestä tarkoitusperästä tietämättöminä jopa tietämättömyydestään tietämättöminä ovat ymmärtävästä tietoisuudestaan, sosieteetti- ja statusmuurariudeksi muumioituneiden järjestöjensä tavoin kadottaneet muinaisaikaisen muurarillisen kehittymisen konseptinsa kaikkine sisältöineen ja ideamerkityksineen, kuin myös tarkoitusperä- ja päämääräsidonnaisuuksineen. Omistettakoon kirjanen erityisesti vielä niille kanssaihmisillemme, jotka peritystä viisaudesta johdettua perinteistä elämisen konseptiaan ja siihen liittyvää elämisen teemaansa sekä elämänsä osaamista ja 4

5 hallintaa tavoitellessaan yrittävät ymmärtää sitä, mistä kaikesta tässä kosketuksen sielulliseen eettis-sosiaaliseen ja henkiseen ohjaukseensa menettäneessä sekä materialististen maailmankatsomusten ansaan ja aatteellisen hajaannuksen aikakauteen joutuneessa nykykulttuurissamme on kysymys. Ja totta kai, oman omistuksen kohteina viisauden palautuksessa olkoot myös tyttäremme Terttu ja Tarja plus heidän jälkeläisensä Pirita, Jarmo, Reo, Seera, Toora, Lyyra, Roi, Rai ja Rei sekä Jampan tyttäret Veera Katariina ja Saara Sofia sekä Väinö poika, kuin myös Piritan Noora ja Roope ynnä kaikki jatkossa tähän maailmaamme toimimaan ilmaantuvat lastemme lastenlapset. Omistettakoon kirjanen tässä samassa yhteydessä myös siskolleni Merjalle ja veljelleni Juhalle ynnä heidän lapsilleen ja lastenlapsilleen, kuin myös edesmenneiden sisarusteni Rachel in, Reinon ja Jaakon jälkipolville. Lukijoita tervehtien Valkeakoskella A.L Raimo E. O. Stenberg 5

6 Sisällysluettelo Omistus 4 Esipuheeksi kirjalle 7 Murroksessa ja muutoksessa oleva nykykulttuurimme 13 Nykykulttuurimme, -yhteiskuntamme ja elämismaailmamme 15 Henkinen kestävyysvaje 16 Henkinen kestävyysvaje identiteetissämme 18 Kohtuullisuuden kestävyysvaje 20 Kestävän kasvun illuusio 21 Elämän osaamattomuuden ja hallitsemattomuuden kriisi 24 Viisauden palautus 27 Palauttava, elvyttävä ja eheyttävä elämisen konsepti 32 Viisauden palautuksen lähdesuoni 35 Viisauden paluu 38 Saatteeksi 38 Kerrontaa henkisen ja eettis-sosiaalisen kehittymisen prosessista 47 Herää, löydä ja tunne Itsesi 47 Ihmisen henkinen ja eettis-sosiaalinen kehittyminen 49 Henkisen kehittymisen kasvatus- ja kasvukehikot 55 Ihmiselämä 59 Hyve-etiikka 61 Ihmisen arvokas, eettinen elämä 66 Yhteisöllinen, viisas elämä 69 Viisaudessa yksistään on elämän onni 71 Unelma ihmisyydestä 74 Loppuhuomautus Itsensä löytämiselle ja tuntemiselle 77 Liite 1. Ihmiskunnan henkinen kulttuurievoluutio 83 Liite 2. Ihmisen tehtäväluonteinen tarkoitusperä 85 Lähdekirjallisuutta 89 6

7 Esipuheeksi kirjalle: Viisauden paluu K irjasen taustaksi todettakoon, että kirjasen, kuten muidenkin kirjoittamieni kirjojen laadintaan on vaikuttanut lähinnä pyrkimykseni herättää inhimillisessä kulttuurissamme elävissä kanssaihmisissä kiinnostusta ihmiskunnan muinaiseen perittyyn viisauteen perustuvaan maailmankatsomukseen sekä sen mukaiseen henkiseen kulttuuriperinteeseen ja ihmiskunnan tietoiseen kulttuurievoluutioon. Tässä mielessä tarkoitukseni on ollut kiinnittää kanssaihmisteni huomiota tästä muinaisesta perinteestä johdettuihin elämisen ja kehittymisen - henkisen evoluution - konsepteihin sekä niiden soveltamiseen, niin omassa yksityisessä elämässä, kuin myös tuohon ihmiskunnan tietoiseen kulttuurievoluutioon liittyvässä yhteisöllisessä ja yhteiskunnallisessa toiminnassa. Kuten kirjojen nettiesittelyssä totean, elämme nyt pintailmiöiden kulttuurissa - tilanteessa, jossa tulevaisuutta on suunniteltu elämismaailmamme materialistiselta tasamaalta käsin vain talouden ja rahan mobilisoiman aineellisen hyvinvoinnin ja kasvun pohjalta. Tilanteessa on uudistava, kulttuuria ja sen henkisiä muodosteita henkistä kulttuurievoluutiota - kehittävä toiminta pysähdyksissä. Kulttuurin henkinen identiteetti on kadoksissa. Tämän myötä tietoisuudeltamme on kadoksissa nyt myös elämisemme ja olemisemme merkitykset ja tarkoitusperät, ihmisen perusperiaatteineen ja ontologisine rakenteineen sekä elämisemme arkkitehtuuri toiminta-ajatuksineen - eli liikeideoineen. Tähän liittyen tietoisuutemme katveessa ovat myös elämismaailmaamme kytkeytyvä, henkistä kulttuurievoluutiota ylläpitävä tietoisuuden kehä ns. "noosfääri " - kosmologisine ja fundamentaalisine rakenteineen ja arvosisältöineen. 7

8 Luulemme elämismaailmaamme ja elämisemme päämääriä konstituoivien strategioiden, taktisen tason konseptien sekä operatiivisen toiminnan normien ja sääntöjen, käskyjen ja kehotusten muodostuvan vain aisteilla ja ajatuksilla havaitsemamme fyysiseen maailman rakenteista ja sisällöistä. Tästä syystä emme tiedosta sitä, että pelissä ja samalla käännekohdassa on nyt - jälleen kerran - koko inhimillinen kulttuurimme henkisine ja sielullisine sisältöineen. Tähän ajankuvaamme liittyen ja kohdistuen noiden, eräänlaisiksi think-tank -tuotoksiksi tarkoitettujen kirjojeni puheenvuorot ovat perinteisestä arvoviisaudesta johdettua perinteistä kommunikaatiota peritystä viisaudesta, perinteisestä hyve-eettisestä moraalista, kuin myös tuon viisauden, noiden arvojen ja moraalin määrittelemästä kulttuurista. Näissä puitteissa kirjojeni puheenvuorot ovat pyrkineet tarjoamaan lukijalleen myös ratkaisuja nykyisiin murroksen ajan ongelmiimme sekä samalla eräänlaisen, elämämme todelliseen ankkurointi- ja kiintopisteeseen kytkeytyvän pelastussuunnitelman perusaineksia - vaikkakaan ei itse suunnitelmaa. (Todettakoon välihuomautuksena noista think-tank tuotoksista, että runkoteokseksi niistä voisi nimetä kirjan Ihminen toiminnan todellisuudessa. Muut kirjat myös hieman etuajassa kirjoitetut kirjat Unohdettu viisaus Kadotetut maailmat ja Arvoituksellinen Seuralainen, Hän Sinä Minä ovat sen alaviitteitä, sen tematiikkaa ja sisältöä täydentävinä ja selittävinä julkaisuina. Kirja Vuosisadan Kertomus on kokoomateos, joka tuo tuon runkokirjan tematiikan ja sisällön keskelle nykykulttuurimme murros-, muutos- ja siirtymäkriisejä.) Tämä kirjanen. Kirjasen runko- ja pohja-aineistona on ollut nettiessee: Suomalaisen kulttuurin päivän manifesti IHMISEN ARVOKKAASTA, YHTEISÖLLI- SESTÄ JA TARKOITUSPERÄISESTÄ ELÄMÄSTÄ JA KULTTUURIS- TA. 8

9 Omistin tämän, Kalevalan, kansalliseepoksemme päivänä päivittämäni manifestin suomalaiselle kulttuurille ja samalla koko ihmiskunnan henkisen kulttuurievoluution uudelle aikakaudelle. Kirjanen on samalla jatkoa ja täydennystä keväällä 2013 kirjoittamani kirjasen, Mitä meille on nyt tapahtunut ja mitä tapahtumassa viimeiselle osalle. Totesin tuossa kirjasessa, kuten olen useassa yhteydessä todennut -, että meille on tullut henkisen uudestisyntymisen aika aika ryhtyä rakentamaan ihmistä ja ihmiskuntaa ehyeksi; rakentamaan sopusointuista ja rauhanomaisesti toimivaa yhteiskuntaa; rakentamaan sitä vapaista, arvokasta, yhteisöllistä ja viisasta elämää toteuttavista, totuudellisista ja oikeamielisistä sekä kokonaisvaltaisesti ajattelevista ja toimivista, elämää kunnioittavista ihmisistä. Tämä on kulttuurimuutoksen ja ihmiskunnan henkisen kulttuurievoluution uudelleen käynnistämisen vaade. Kysymys on muumioituneen, henkisessä kestävyysvajeessa olevan kulttuurin kasvatus- ja kasvukehikoista heijastuvista arvottomuusilmiöistä. Ne asettavat yhteiskunnallisina kosketuspintoina ja kehityssysäysten antajina toimivat yksityiset ihmiset sekä heidän henkisen ja eettis-sosiaalisen kehittymisensä polttopisteeseen. Sanottuun liittyvä kysymyksemme kuuluukin: Mitä minä voisin oikeastaan tehdä? Vastaus jonka olen useassa kirjassa ilmaissut ja jonka tulen tässäkin kirjasessa ilmaisemaan - on: Jokainen meistä voi panna oman sisimpänsä järjestykseen. Mutta tähän vastaukseen liittyvä alkuehto on se, että sitä ennen meidän tulisi asettaa itsellemme uusia ihanteita ja päämääriä, kuin myös se, että meidän tulisi tietää Itsestämme nykyistä enemmän. Em. kysymystä ja vastausta järjestykseen panemisesta kulttuurimme pelastus/siirtymäsuunnitelman perusaineksina tämä kirjanen käsittelee osassaan: Viisauden paluu (tai palautus). Tässä osassa näyttäytyy selontekoa sitä, mikä ja minkälainen on tuohon järjestykseen panemiseen liittyvä kasvatus- ja kasvuprosessi kasvatuske- 9

10 hikkoineen. Ennen tätä osaa, olen yhteiskuntamme nykyiseen tilanteeseen liittyen ja yhdistyen päivittänyt tilanneraportin murroksen ja muutoksen ajastamme kaikkine kriiseineen ja lamoineen sekä taloudellisine madonlukuineen ynnä niihin liittyvine syy- ja seuraussuhteineen. Näistä syy- ja seuraussuhteista johtuen kulttuurimme yhteisöineen on nyt käännekohdassa. Kehityksensä tienhaarassa, elvyttävän kulttuurimuutoksen kynnyksellä on nyt myös - jälleen kerran - koko ihmiskunta henkisine kulttuurievoluutioineen. Se, mitä tämä merkitsee, siitä kerron kirjasen ensimmäisen osan tekstisisällössä. Kirjasen ehkäpä tärkein tematiikka löytyy tuosta em. ihmisen henkisestä ja eettis-sosiaalisesta kehittymisestä kertovasta ja samalla viisauden paluuta palauttamista käsittelevästä luvusta, jossa ensimmäinen osio on Herää, etsi, löydä ja tunne Itsesi. Luvun tekstit peilaavat samalla ihmisen kehittymistä hengen fenomenologisena kehitys- ja sosiaalipsykologisena prosessina. Tällaista prosessia voidaan kutsua myös eräänlaiseksi, ihmisen henkisen ja sielullisen kokonaisrakenteen muodostumiseen ja tavoittamiseen tähtääväksi struktuuripsykologiaksi. Tälle prosessille on ominaista se, että se muodostaa mielekkään tavoitteellisuuteen pohjautuvan rakenteen, jossa kaikki osasuoritukset prosessin sisäiset vaiheet - voidaan ymmärtää siitä kokonaisuudesta käsin, missä tietyt arvot toteutuvat. Tämän ymmärtäminen on tunkeutumista tietyn henkisen, kehittymislain mukaisen suhdeyhteyden erityiseen arvojärjestelmään ja sisältöön. Tässä osassa kerrotaan myös siitä, kuinka voimme panna itsemme sisäiseen järjestykseen, eli palauttaa identiteettiimme se tiedonja tietoisuuden kehä ja kertymä noosfääri -, joka meiltä materialistisilta ihmisiltä on nyt kadoksissa. Tällaisen tietoisuuskertymän vain sen - ohjaaman eläminen ja toiminnan myötä voi kriisissä oleva elämämme ja kulttuurimme ohjautua takaisin oikeille väylilleen - järjestäytyneeseen muotoon ja rauhalliseen olotilaan. Näin se osoittaa sen, miten meidän nykyihmisten ja nyky-yhteiskuntien tulisi toimia 10

11 valistuksen epäonnistuneiden, ihmisen ja ihmiskunnan kehitykseen sekä siihen liittyvään kasvatukseen tähtäävien elämisen konseptien johdettua meidät henkiseen arvotyhjiöön ja samalla eettisen ja sosiaalisen elämän kestävyysvajeeseen - osin jopa kaaokseen ja fyysisen elämämme destruktioon ulottuen. Lyhyesti sanottuna kirjaseni perimmäinen tarkoitus on ensisijassa avata lukijoilleen näkymiä ihmiskunnan perityn viisauden ulottuvuuksiin - ja sitä kautta perinteisten, nykykulttuurissa melko tuntemattomien, uskonnollis-filosofisen maailmankatsomuksen määrittämien henkisten ja eettis-sosiaalisten kasvatus- ja kasvukehikoiden ihmisyyskoulujen - sekä niiden toteuttamien hengen fenomenologisten kehitys- ja sosiaalipsykologisten kasvuprosessien lähteille. Tässä tarkoituksessa pyrkimykseni on perityn viisauden valossa sekä siihen suhteutettuna tuottaa näkyviin yhteiskunnallinen, nykykulttuuriin kohdistuva kritiikki sekä kulttuurin muutosvaade arvo- ja kulttuuripoliittisena sekä moraalifilosofisena, viisauden paluuseen kohdistuvana sissi-iskuna. Näin siksi, koska perityn viisauden sisältö henkisine ja eettis-sosiaalisine arvomaailmoineen lävistää koko inhimillisen elämämme - halusimmepa sitä tai emme. Se lävistää sen ihmiskunnan perittynä, elämän perusarvot, elämänlait ja niistä johdetut hyve-eettiset moraalisäännöt sisältävänä tieto-taitona. Todettakoon lopuksi, että kirjasen tematiikkaa ja sisältöä ei ole pyritty jäsentämään tieteellisen arkitodellisuuden pintailmiöitä tutkiviin ja määritteleviin sopimuskehikkoihin. Näin ollen niiden arvioimiseksi olisi lukijan löydettävä muitakin kuin tiedeyhteisöjen hyväksymien ja tieteellisesti oikeutettujen tietoteorioiden metodit ja mallit. Eräs em. manifestin tiedokseen saanut kumppanini totesi kirjoitukseni olevan "ylevää", mutta ehkä "utopistista" ja ainakin "haihattelevaa, sillä me tavalliset tallaajat emme yllä noille yleville sfääreille ajatuksissamme, arvoissamme ja ihanteissamme." "Haihattelua" - typerää idealismia... tästä huolimatta lienee kuitenkin niin, että kehittymiskonseptien uudelleen muodostaminen on aloitettava tässä kulttuuritilanteessamme välittömästi, aikaa tuhlaamatta! Sillä vaikka aika 11

12 - koska se saa selville kaiken - onkin suurin tuomari (Thales), ei aikaa tässä tilanteessa tämän tuomarin odottamiselle ja tuomiolle enää ole. Lukijan olisikin siis löydettävä näiden tekstien ymmärtämiseksi joitakin muita kuin elämismaailmamme pintailmiöitä tutkivat ja määrittelevät sopimuskehikot, kuten esimerkiksi perifeerisen tietoisuuden sisäiset, intuitiiviseen logiikkaan, idealismiin ja ekspressionismiin tai ns. uskonnolliseen hyve-eettiseen - kasvuperiaatteeseen tukeutuvat ajattelun ja päättelyn ulottuvuudet ja lähdesuonet. R.e.o.s 12

13 Murroksessa ja muutoksessa oleva nykykulttuurimme _ MURROKSESSA JA MUUTOKSESSA OLEVA NYKY- KULTTUURIMME Suomalaisen kulttuurin päivän manifestin johdantotekstissä totesin murroksen ja muutoksen aikaamme koskien, että aate- ja kulttuurifilosofisen kirjallisuuden laadinnan aloittaessani, kirjoitin vuonna 1996 kirjan Ihminen toiminnan todellisuudessa lukijalle -viestiin seuraavan tekstin: Maailmamme ja siihen liittyvä inhimillinen kulttuuri on voimakkaassa murrosvaiheessa. Elämme erilaisten megatrendien ja samalla myös suurten ideologisten muutosten aikakautta. Suuret ihmisjoukot ovat vapautuneet reaalisosialismin pakko- ja sortovallan alta. Entiset sosialistimaat etsivätkin nyt elämäänsä uusia suuntia vapauden tuulten puhallellessa niiden yllä. Aseistariisunnan ja suurvaltojen keskinäisten yhteistyöpyrkimysten myötä luulisi myös taistelun ja kilpailun hengen väistyneen keskuudestamme. Näin ei ole tapahtunut, sillä edelleenkin kuuluu ympäriltämme sotien pauhua ja jylyä - kinan, toran ja kaikenlaisen nahistelun ääniä. Erityyppisiä, jopa inhimillisen kulttuurimme perusteita järisyttäviä, niin taloudellisia kuin myös sosiaalisia ongelmia on kiihtyvällä vauhdilla kasautumassa eteemme... jotkut niistä vakaviakin. Kulttuurimme on kadottamassa perustekijänsä. Se on menettämässä kosketuksensa perimäämme viisauteen ja siihen sisältyviin perusarvoihin. Totesin samassa yhteydessä näyttävän siltä, että henkinen kulttuurimme olisi pirstoutumassa ja ns. korkeampi arvoelämä latistumassa keskuudessamme ja että käynnissä olisi länsimaisen sivistyksemme lamaantumis-, kangistumis- ja hajoamisprosessi. Nykyisin 2015 vallitsevassa kulttuuriepookissa vaikuttavalle lamaantumis-, kangistumis- ja hajoamisprosessille ja samalla yhteiskuntiamme vaivaaville kriiseille vitsauksille löytyvät samanlaiset 13

14 Murroksessa ja muutoksessa oleva nykykulttuurimme _ taustat ja oireyhtymät ihmiskunnan henkisen kulttuurievoluution historiallisista, jaksottelevista vaiheista. Näistä vaiheista ja niissä vaikuttaneista kulttuurin sekä elämisen ja kehittymisen konseptien kohtaloista olen kirjoittanut kirjan, Vuosisadan Kertomus luvussa: Konseptien kohtelut ja kohtalot. Tässä kirjasessa ei liene aiheellista ryhtyä näitä vaiheita syineen ja seurauksineen kuvaamaan. Viittaan em. kirjassa olevaan lukuun: Katsaus henkisen kulttuurievoluution aikakausiin. Kirjoitin tästä murroksen ajan kulttuurimme ja yhteiskuntamme nykytilanteesta em. kirjaan: Elämme nyt, tällä vuosisadalla, koko sivilisaatiotamme ravistelevaa murroskautta. Samalla elämme elämismaailmaamme muutos- ja siirtymäkriiseinä runnovaa kulttuuriaikakausien vaihtumis- ja ylimenovaihetta. Arkielämässämme tämä ilmenee elämämme hallitsemattomuuden ja osaamattomuuden kriiseinä, jotka syy- ja seuraussuhteisina ilmiönä näyttäytyvät materialististen kasvuideologioiden sekä niihin liittyvän hyvinvointiuskovaisuuden kriiseinä. Kirjoitin jatkoksi: Tässä tilanteessa, jossa tulevaisuutta on suunniteltu vain aineellisen hyvinvoinnin ja taloudellisen kasvun pohjalta, on uudistava, inhimillistä kulttuuria ja sen henkisiä muodosteita henkistä kulttuurievoluutiota - kehittävä toiminta pysähdyksissä. Todettakoon vielä lopuksi tähän osioon, että kriisiemme ja vitsauksiemme varsinainen aiheuttaja ja syy ei löydy kulttuurikausien vaihtumis- ja murroskausista sinänsä, sillä nekin ovat seurausta - kuten myöhemmin tarkemmin selviää - meistä itsestämme tietoisuutemme vajannoista ja toiminnastamme. 14

15 Murroksessa ja muutoksessa oleva nykykulttuurimme _ Nykykulttuurimme, -yhteiskuntamme ja elämismaailmamme. M eillä on mennyt lujaa; elintasomyllymme on jauhanut vinhaa vauhtia eikä taloutemme ole pysynyt vauhdissa mukana! Olemme rakentaneet hyvinvointiyhteiskuntamme liian ahneesti ja huolettomasti tulevaisuutemme ja henkisen kulttuurimme kustannuksella. Olemme halunneet rahalla, tavaralla ja mielihyvällä laskettua onnellisuutta liian paljon ja liian nopeasti. Tämän tilanteen taustalla vaikuttava perussyy on se, että materialistisessa nykykulttuurissamme elämisemme merkityksiin ja olemassaolomme tarkoitusperiin liittyvä tietoisuuden kehä ja kertymä noosfäärimme - henkisine ja eettis-sosiaalisine arvoviisauksineen on kadonnut arkitajuisen tietoisuutemme kartalta. Tästä syystä pidämme arvossa ja tavoittelemme sellaista, mikä ei arvoa eikä tavoittelua ansaitse! Suremme sellaista, mitä meidän ei tulisi valitella. Luulemme todelliseksi sitä, mikä ei ole todellista eikä tärkeää - ja näin kulutamme elämämme tavoitellen elämäntarkoituksemme kannalta arvottomia, elämänkulkuamme hämmentäviä, harhauttavia ja eksyttäviä merkityksiä ja tarkoituksia. Olemme tuon, elämämme todellista tarkoitusta ohjaavan henkisen arvoviisauden sekä sen ankkurointi- ja kiintopisteen myötä kadottaneet tiedon myös moraalisen totuuden periaatteista. Näistä syistä johtuen tietoisuudessamme ei ole suuntaa siitä, mitä kohti olemme matkalla ja mitä kohti meidän pitäisi olla matkalla. Kirjoitin kirjaan Tulevaisuuden tasamaa tuosta suunnattomasta matkailustamme, että harhailemme episodista toiseen vaelluksemme suuntaa, päämäärää ja tarkoitusta tiedostamatta. Matkamme 15

16 Murroksessa ja muutoksessa oleva nykykulttuurimme _ mielekkyys määräytyy kohtaamiemme episodien mielekkyyksinä ja elleivät ne meitä miellytä, palaamme herkuttelemaan edellisillä elämyksillä. Kirjoitin myös: Se, mihin me näin sitoudumme, näyttäytyy pahimmillaan paljaana aineellisen hyödyn ja mielihyvän tavoitteluna - hedonisena utilitarismina ja siitä seuraavana välinpitämättömyytenä kanssaihmisiämme ja - viime kädessä - myös omaa itseämme, arvoamme ja elämämme tarkoitusta kohtaan. Samanlaisella matkalla on nykyinen hyvinvointiyhteiskuntamme. Henkinen kestävyysvaje. Valtioneuvostomme filosofi Pekka Himaselta & kumppaneilta tilaamassa selonteossa, Kestävän kasvun malli Globaali näkökulma esitettiin tähän tilanteeseen liittyen paikkansa pitävä havainto. Havainto koski yhteiskuntaamme vaivaavaa henkistä kestävyysvajetta. Lausumalla lienee tarkoitettu sitä, että elämismaailmastamme puuttuvat nyt eettis-sosiaaliset sivistykselliset -, elämisemme strategioita ohjaavat moraalikoodit sekä samalla elämämme ja olemassaolomme tarkoitusta konstituoiva henkisen arvo-ohjauksen piirustuslauta. Tuo piirustuslauta sisältää elämämme merkitys- ja tarkoitussisällön sekä niihin liittyvät perinteiset perusarvot. Sanottu tarkoittaa sitä, että yhteiskuntaamme ja samalla koko kulttuuriamme vaivaa henkisen vajeen lisäksi moraalisen tietämättömyyden syndroomasta aiheutuva eettis-sosiaalinen sivistyksellinen - vajanto! Tästä syystä kulttuurimme luovat, henkiset ja eettiset voimavarat ovat peittyneet elämismaailmamme materialistisiin pintailmiöihin, joiden myötä elämme elementaarisessa, eli alkeellisessa materialistisessa elämismaailmassa. Tämä sekä siihen liittyvät moraalin, yhteisöllisyyden ja humaniteetin kadot ovat perimmäiset syyt nykykriiseihin ja yhteiskuntamme systeemivikoihin taloudellisine madonlukuineen. Tämä merkitsee sitä, että kulttuurissamme vaikuttaa henkisen taantuman tragedia. Se vaikuttaa ihmisen tarkoituksettomuuden tyhjiönä sekä henkisen ja samalla myös inhimillisen kulttuurin kriiseinä. Se tarkoittaa 16

17 Murroksessa ja muutoksessa oleva nykykulttuurimme _ myös sitä, että elämme aatteellisen hajaannuksen aikakautta. (Välihuomautuksena todettakoon sanotun jatkeeksi, että kulttuurifilosofi Erik Ahlman on todennut perinteisistä henkisistä perusarvoista: "Mutta toisinaan, suurina historiallisina hetkinä tai myös yksilön elämän ratkaisevissa tilanteissa juuri ne astuvat toteuttamista vaativina esiin ja todella määräävät tapahtumien suunnan." Aatteiden ja ajattelun historioitsija Crane Brinton toteaa em. arvoista, että "arvostelmille ei voida länsimaissa antaa kiinteää arvojärjestystä millään muulla tavoin kuin turvautumalla siihen inhimilliseen toimintaan, jota yleisesti sanotaan uskoksi." Raimundus de Sabunda, 15. vuosisadalla elänyt filosofi, on sanonut, että Jumala on armahtanut ihmisiä ja antanut heille Raamatun, eli ilmoitusten kirjan, jotta he eivät tyystin vieraantuisi jumalallishenkisestä. ) Raimunduksen teesistä huolimatta tuo vieraantuminen näyttää meidän nykyihmisten keskuudessa tapahtuneen. Ns. henkisyydestä, kuin myös henkisestä kehittymisestä ja yleensä hengestä puhutaan varsin moni merkityksellisillä käsitteillä. Kaikkea "henkistetään". Itse asiassa emme ole lainkaan perillä siitä, mitä henki ja henkisyys ontologisesti merkitsevät. Todettakoon, että olen kirjoittanut "hengestä" kirjoissani - jopa sen ihmisen ontologiaan sisältyvänä ulottuvuutena. Näin olen tehnyt mm. kirjassa: Arvoituksellinen Seuralainen, Hän Sinä Minä. Todettakoon tässä yhteydessä tuohon ulottuvuuteen liittyen vielä se, että inhimillisen nykykulttuurin - kuten tieteellisen tiedonkin - arvopohja lepää havaittavien elementaaristen luonnonilmiöiden ja niistä johdettujen tieteellis-materialististen maailmankäsitysten varassa. Luodun luonnon takana olevan luovan, transsendentin Luonnon arvopohjan ja pyhyyssisällön olemme hylänneet tieteellisesti irrelevanttina metafysiikkana. Pyhyys on keskuudessamme pilakuvilla maustetun ivan ja pilkan kohteena samoin uskontojen sisällöt. Elämässämme uskoa vaativat ideologiat piirustuslautoineen ovat menettäneet merkityksensä. 17

18 Murroksessa ja muutoksessa oleva nykykulttuurimme _ Ymmärtämättömät nykyfilosofit kuittaavat tämän toteamuksen ilmoittamalla, että uskontoja ei enää tarvita ja että ne eivät enää vaikuta postmodernien nykyihmisten vapaaseen harkintaan. Tässä tilanteessa väitetään, että jumala- ja ideologiakeskeiset kulttuurit ovat muuttuneet ihmiskeskeisiksi. Filosofiemme mukaan tämä on nykykulttuurimme ja sen yhteisöjen tie, jonka Eurooppa on jo kulkenut. Tällä tiellä ihmiskunnan sanotaan tarvitsevan narrinsa ja pyhyyden pilkkaajansa. Juutalainen filosofi Martin Buber ( ) on sanonut kirjassaan Minä ja sinä: "Tosi yhteisö ei synny siten, että ihmisillä on tunteita toisiaan kohtaan - vaikkakaan se ei myöskään synny ilman niitä -, vaan näistä kahdesta asiasta: että he kaikki ovat elävässä vastavuoroisessa yhteydessä elävään keskukseen ja että he ovat toisiinsa elävässä, molemminpuolisessa yhteydessä." Martin Buber'in mukaan tällaisen yhteisön rakennusmestarina on tuo Elävä, toimiva keskus. Henkinen kestävyysvaje identiteetissämme. Siitä, mitä meille, elämällemme ja identiteetillemme on tässä henkisessä ja eettis-sosiaalisessa kestävyysvajeessa tapahtunut, eli mitä tällainen, luovat henkiset voimavaransa menettänyt kulttuuri elementaarisine elämismaailmoineen merkitsee meille ihmisinä ja yksilöinä, siitä kirjoitin kirjaan, Ihminen toiminnan todellisuudessa: Elämme lamaantuneina mentaalista agnosiaa - henkistä sielun sokeutta - potien. Lamaantumisemme vaikuttaa psykofyysisessä toiminnassamme mekanisoitumisena ja halvaannuttavana avuttomuutena. Tämän seurauksena elämme tyyppi- ja joukkosidonnaisuuksissa, joissa yksilöllisyytemme, vapautemme ja vastuumme sekä luova ajattelumme ovat sotkeutuneet kaikki osaavan ja -tietävän joukkointelligenssin tallattavaksi. Meistä on kehittynyt suunnattomia, vaikutteellis-kuvitteellisen uskomustiedon ohjaamia ajelehtijoita ja laumanjohtajia alttiina seuraavia mielipideuhreja. Aloitekyvyttöminä, ikävystyneinä ja löytämättä tarkoitusmielekkyyttä arkiselle ja arvoköyhälle elämällemme, pakenemme paineitamme aistillis-elämykselliseen keinomaailmaan. Tällaisessa elämismaailmassa tuotamme itsellemme hetken mielihyvää, helpotusta ja turtumusta sekä tasapainon ja tur- 18

19 Murroksessa ja muutoksessa oleva nykykulttuurimme _ vallisuuden tunnetta luovia epätarkoituksia: viihde-, rihkama-, hölkkä- ja töllötyskulttuuriin sidottuja hullabaloo -elämyksiä. Tällaisessa elämysten elämismaailmassa erilaiset arvoiksi kutsutut arvostelmat, toiveet, pyyteet ja halut kamppailevat moninaisten palautumattomien prosessien muodoissa, joista eräitä kutsutaan kasino-, eli pelitaloudeksi, kulutukseksi, viihteeksi - pelikenttien huumaksi ja urheiluareenoiden pauhuksi, sosiaaliseksi mediaksi sekä instituutioidensa ahtaisiin rajoihin suljetuksi puoluepolitiikaksi. Eikä tässä kaikki! Nykykulttuurissamme ja sen arvoköyhässä elämismaailmassa elämme materialistisia elämyksiä tuottavien palautumattomien prosessien ansassa. Tässä yhteydessä on syytä todeta, että nämä, niin yhteiskunnalliset, kuin myös meidän ihmisten omilla askarteluillamme toteuttamat, henkisiä ja aineellisia voimavaroja kuluttavat palautumattomat prosessit eivät viittaa elämämme perinteisiin ideologisiin ja yhteisöeettisiin suuntiin. Ne ovat sellaisia suuntia, joita ja joiden sisältöjä eivät nykyiset yhteiskunta- ja kasvatustieteilijät, kuten eivät nykyfilosofimmekaan enää tieteessään kykene verifioimaan. Kadotetut suunnat viittaavat edellä mainitsemaani henkistä ja eettis-sosiaalista kehittymistämme löydä ja tunne Itsesi -teemana konstituoivaan hengen fenomenologiseen kehitys- ja sosiaalipsykologiseen kasvatus- ja kasvuprosessiin. Kuten totesin, tällaista prosessia voidaan kutsua eräänlaiseksi, ihmisen henkisen ja sielullisen kokonaisrakenteen muodostumiseen ja tavoittamiseen tähtääväksi struktuuripsykologiaksi. Kuten myös totesin, mainitulle prosessille on ominaista se, että se muodostaa mielekkään tavoitteellisuuteen pohjautuvan rakenteen, jossa kaikki osasuoritukset prosessin sisäiset vaiheet - voidaan ymmärtää siitä kokonaisuudesta käsin, missä tietyt arvot ja keskinäiset suhdeyhteydet tarkoitusperä- ja päämääräsidonnaisuuksineen toteutuvat. Tällaistakaan prosessia ei nykytieteemme tieteessään verifioi. Kirjoitin Vuosisadan Kertomukseen nykyfilosofiastamme, että sen arvo- ja kulttuurifilosofia, jonka kantavana teemana on arvosubjektivismi, juontuu valistuksen perinteestä - samoin kuin vallitseva filoso- 19

20 Murroksessa ja muutoksessa oleva nykykulttuurimme _ finen ajattelu. Laitostettu nykyfilosofia näyttäytyy hedelmättömänä, analyyttisen filosofian tieteenfilosofisilla käsitteillä toteutettuna ajatusaskarteluna ja käsitetaiteiluna sekä erilaisilla teorioilla ja niiden keskinäisillä ristiriitaisuuksilla herkutteluna. Käytännön elämälle vieraana tieteenä se on näytellyt roolinsa loppuun. Tuossa ajatusaskartelussa ovat uskonto, idealismi ja niihin liittyvät yleisperiaatteet arvoineen menettäneet merkityksensä ja mahtinsa sekä elämistä ohjaavat konseptinsa. Tästä syystä laitostettu filosofiamme ei kykene demarkaatiorajojaan rikkoen sukeltamaan oivaltavan, intuitiivisen ajattelun ja ymmärtämisen metafyysiseen ulottuvuuteen noosfäärin transsendenttiin todellisuuteen. Totesin, että nykyfilosofia ei kykene enää arvioimaan niitä ideaisia henkisiä pyrkimyksiä ja henkisiä perusarvoja, joita nyt, alkavalla uudella henkisen kulttuurievoluution aikakaudella tarvitaan. Kohtuullisuuden kestävyysvaje. Kuten totesin, elintasomyllymme on jauhanut vinhaa vauhtia. Siksi saarnaa voidaankin jatkaa edelleen siirtymällä henkisestä ja eettissosiaalisesta kestävyysvajeesta kohtuullisuuden kestävyysvajeeseen aineelliseen ahneuteen ja sen etiikkaan. Huolettoman ahneutemme oireyhtymään ja ahneuden etiikkaan liittyy mm. se, että erilaisten taloudellisten tarpeiden ja etupyyteiden aineellisten intressien toteuttamiseksi, keskuudessamme häärää melkoinen joukko kollektiivisia, yhteiskunnallisia, usein poliittisiksi ideologioiksi puettuja intressiryhmiä ja etupiirijärjestöjä. Tarkoitusperiensä puitteissa nämä ryhmät kosiskelevat meitä poliittisella retoriikalla maustetuilla kasvu-, vaurastumis- ja hyvinvointihoukuttimilla kannattajikseen ja jäsenikseen. Pääpaino pyrkimyksissä ja niiden visualeissa on taloudellisella utilitarismilla ja pyrkimyksillä tavoittaa yltiösosiaalisen hyvinvointiyhteiskunnan nyt illuusioksi muuttunut ideaali, yhteiskunnallisine ilmaispalveluineen sekä etuisuus- ja tukipaketteineen. 20

21 Murroksessa ja muutoksessa oleva nykykulttuurimme _ Selvää on, että nykyinen poliittinen hegemonia ei niinkään tavoittele humanismin, todellisen tasa-arvon, solidaarisuuden ja yhteisöetiikan kattamaa yhteisöllistä elämänlaatua henkisine kulttuuri- ja kasvutekijöineen; se tavoittelee "humanismillaan" ja materiaaliselta pohjalta luomallaan utilitarismilla vain massojen suosiota, tukeakseen näinkin päämääräänsä - elämäntarkoituksen luomista ja kattamista sekä tulevaisuuden rakentamista taloudellisen kasvun ja aineellisen ahneuden kattaman hyvinvoinnin ja vaurastumisen pohjalle. Tästä syystä huolettomaan ahneuteemme liittyy myös se, että samalla, kun edunvalvontahissimme on hilannut työmme hinnan ylös - ja ulos, se on hilannut työaikamme alas. Sanotuista syistä kansantaloutemme juna on jo pitkään kulkenut väärillä raiteilla. Osa sen moninaisilla tukijärjestelmillä raskaasti lastatuista vaunuista kolisee ratapölkyillä, kiskojen vierellä. Eivätkä massoja kosiskelevat edunvalvojat ja poliittiset päättäjät kykene käyttämään hätäjarrua, keventämään pudonneiden vaunujen lasteja, nostamaan niitä kiskoille ja pistämään peruutusvaihdetta päälle. Henkisessä tyhjiössään ja kohtuullisuuden kestävyysvajeessaan he eivät ole kyenneet arvioimaan vallitsevaa todellisuutta, eivät arvojaan, eivät moraaliaan eivätkä yhteiskunnallisten ongelmiemme keskinäisiä syy- ja seuraussuhteita. Nämä ovat ongelmia, jotka heijastuvat nyky-yhteiskunnassamme rahan mobilisoimina ja taloudellisilla intresseillä koodattuina kriiseinä. Kokonaisvaltaisen tila-, tilanneja seuraustietoisen ajattelunsa vajannossa poliittiset ja taloudelliset päättäjämme eivät kykene tunnistamaan näiden kriisien perimmäisiä syitä ja taustoja, eivätkä tästä syystä etsimään junallemme uusia, kestävään kehitykseen johtavia raiteita... Kestävän kasvun illuusio. Kestävän kehityksen sijasta me nykyihmiset olemme kuitenkin kaivanneet ja elämäntarkoituksenamme toteuttaneet vain aineelliselle pohjalle rakennettua kestämätöntä kasvua. Tätä "kaipausta" on talouselämämme tarjontataloudellaan myö- 21

22 Murroksessa ja muutoksessa oleva nykykulttuurimme _ täillyt nöyrän uskollisena. Ohuen moraalisen infrastruktuurin omaavan ja etiikan Kultaisen Säännön hylänneen liike-elämän toiminta on määräytynyt ihmisten halujen ja yleisen kilpailun lainalaisuuksien mukaisesti. Keskinäisessä kilpailussaan taloudelliset yhteisömme syöttävät meille mielletietoon perustuvalla viestintä- ja mainosretoriikallaan onnekkaita olemisen ja tulevaisuuden visioita - kuvia ihmisistä tavaravuorien täyttämissä ostos- ja viihdeparatiiseissa. Näihin paratiiseihin ideoidaan, suunnitellaan ja tuotetaan välineitä, joita me emme itse asiassa tarvitse ja joiden loistaviksi ja tarpeellisiksi mainostetut "featuret" ovat käytännössä useinkin vain kosiskelu- ja statushyödyttömyyksiä. Kulutustavaroiden "hyvyysarvo" määräytyy tavallisesti vain mielihyvää tuottavien tarpeiden tasoilta. Tällaisista tavaroista on nyt tullut itsetarkoituksia elämäämme - sen onnellistajia. Niistä on tullut jopa palvonnan kohteita ja narsistisen, keskeneräisen ihmisminämme jatkeita. Niillä ja niiden määrällä on tarkoitus kattaa tiemme onneen Kaikkea sitä tavaraa ja nautintoa mihin voisimme herkuttelevin tuntein ja omistavin käsin tarttua ja millä voisimme arvotyhjiötämme täyttää, ei ole kuitenkaan mahdollista saada... ei ainakaan kaikkien meistä, ei nyt eikä tulevaisuudessakaan! Maapallomme aineelliset rajat ja resurssit asettavat tälle selkeät esteet. Maapallomme uskollisuutta ja nöyrää anteliaisuutta meille ihmisille, jopa turhille pyyteillemme, on käytetty jo liiaksikin hyväksi ja suuresti väärin - käytetty kylväen samalla tuhon siemeniä ja niittäen niiden satoa. Kestävän kasvun illuusiossamme emme huomaa sitä, että luonto jo vaikeroi ympärillämme, että se on paikoitellen jopa hiljaiseksi mykistynyt! Emme huomaa lähestyvän ekologisen katastrofin merkkejä; emme tajua, että ylettömien aineellisten pyyteittemme seurauksena maa on saastumassa, vedet ja ilmakehä pilaantumassa ja luonnonvaramme ehtymässä. Ylilyönti aineellisissa kasvutavoitteissamme on tapahtumassa ja sitten romahdus! Pohja on katoamassa jalkojemme alta, aineellisenkin kulttuurimme pohja. 22

23 Murroksessa ja muutoksessa oleva nykykulttuurimme _ Sanottu tarkoittaa sitä, että aineellisen kasvun ja magian" sekä niiden synnyttämien tieteiden ja teknologisten vekottimien hallitsema kulttuuriaikakausi on sellaisenaan nyt päättymässä. Tätä emme nyt näytä tajuavan kohtuullisuuden kestävyysvajeessamme, emme kestävän kasvun illuusioidemme puitteissa eläessämme emmekä materialististen halujemme ja pyrkimystemme keskellä! Voimakkaillekin varoitusten äänille olemme täysin kuuroja! Tämän edellä kuvatun, mitä kulttuurillemme ja elämällemme on nyt tapahtunut ja mitä tapahtumassa -tilanteen taustoja lukija voi halutessaan peilata myös kirjan Vuosisadan Kertomus luvuista: Ihmiskunta käännekohdassa ja Pintailmiöiden kulttuuri. Näiden lukujen tekstisisältö osoittaa mm. sen, että kulttuuristamme ovat perinteiset elämisen ja henkisen kehittymisen konseptit kadoksissa kuten ovat olleet monasti aiemminkin, vastaavien kulttuuriepookkien aikaisissa tilanteissa. 23

24 Murroksessa ja muutoksessa oleva nykykulttuurimme _ Elämän osaamattomuuden ja hallitsemattomuuden kriisi. E dellä ollut luku osioineen osoittaa, että kaikkien muiden elämäämme runnovien kriisien ohella olemme joutuneet myös elämän osaamattomuuden ja hallitsemattomuuden kriisiin. Ns. valistuksen konseptin epäonnistumisen myötä mm. uskonto ja tiede ovat tässä kriisissä joutuneet keskinäiselle törmäyskurssille. Tilanteessa taivas on sulkeutunut länsimaiselta kulttuurilta, joka on joutunut tieteellis-materialististen maailmankatsomusten pauloihin. Näin meille jo varhaiskulttuureissa luovutettu traditio arvomaailmoineen on peittynyt materialististen elämänkäsitysten kivenkovalla kuonakerroksella. Näin transsendentti todellisuus on kadonnut arkitajuisen tietoisuutemme kartalta ja elämämme ajautunut tilanteeseen, jossa sen, kuten kulttuurimme suunta määräytyy ja ohjautuu luovan henkisen todellisuuden suhteen materialistisen ja aistiperäisen vaikutelmallis-kuvitteellisen mielletiedon sekä talouden ja rahan mobilisoimien arvostusten koodaamilla elämisen antikonsepteilla. Todellisuudessa nämä yhteiskunnalliset oireyhtymämme ovat siis tieteellis-materialististen kasvuideologioidemme sekä hyvinvointiuskovaisten halujemme ja illuusioidemme viime kädessä - flopanneiden elämisen konseptien ja tätä kautta elämisen osaamattomuuden ja hallitsemattomuuden kriisejä. Tällä kerralla tuo osaamattomuus ja hallitsemattomuus johtuvat viime vuosisadan 60- ja 70-luvuilla vulgaarimaterialistisiksi kärjistyneiden ateististen ja tieteellis-materialististen maailmankatsomusten, kuin myös valistuksen filosofiasta johdettujen, vääristyneiksi muuttuneiden elämisen ja kehittymisen konseptien määrittämästä elementaarisesta elämismaailmastamme - ja sen henkisestä pimeydestä. 24

25 Murroksessa ja muutoksessa oleva nykykulttuurimme _ Tällaisessa maailmassa elämme fyysisen, materiaalisen tason harmaalla ontologisella olemisalueella, jossa elämästämme ja toiminnastamme puuttuu tietoisuuttamme aktualisoiva ja toimivaa tahtoamme suuntaava sielullinen ohjaus, sitä konstituoivine elämänlakeineen ja niistä johdettuine hyve-eettisine moraalikoodeineen - henkisen ohjauksen piirustuslaudasta puhumattakaan. Ennen tällaisten ohjausten olemassaoloa kutsuttiin sivistyneisyydeksi, johon liittyi myös säädyllisyys sekä vastuun- ja velvollisuudentunto. Henkisen piirustuslaudan arvo-ohjausta kutsuttiin ihmisen henkiseen identiteettiin liittyväksi humaniteetiksi. Tässä yhteydessä voisimme kysyä: Elämmekö unessa? - ja vastata kysymykseen kirjailija Gustav Meyrink in ( ) sanoin romaanistaan Golem: Kun ihmiset nousevat sijoiltansa, niin he luulevat, että ovat vapautuneet unesta, eivätkä tiedä, että he lankeavat aistiensa uhreiksi ja joutuvat uuden, paljon syvemmän unen saaliiksi kuin tuo, josta juuri ovat ponnistaneet ylös. Tällainen unessa olo -tilanne on ihmiskunnan historiasta tuttu aika- ja kulttuurikausien vaihteluihin ja vaihtumisiin liittyvä tila, jollainen aikakausi näyttäisi nyt, nykykulttuuriamme koskettelevana ahdinkotilana olevan meneillään. Tällaisessa tilanteessa kuten on tullut esiin - kulttuurin henkinen sisältö pirstoutuu ja korkeampi arvoelämä latistuu. Tällöin elämän perusteita järisyttäviä taloudellisia, eettisiä ja sosiaalisia ongelmia kasautuu kiihtyvällä vauhdilla syntyneeseen tilanteeseen... jotkut tulevaisuuden suhteen vakaviakin. Kuvatun tilanteen seurauksena myös monet muinaisia elämisen ja kehittymisen konsepteja edustaneet aatteelliset yhteisöt ja uskonnolliset liikkeet kirkot - ovat joutuneet teologiansa ulottuvuus- ja uskottavuuskadon kohteiksi. Uskottavuuskadossaan ne antavat elämämme ja toimintamme peruskysymyksiin dogmatiikkansa taakse piiloutuvia, älyllisesti sumeita, kierteleviä ja jopa epärehellisiäkin vastauksia. Kaikki aatteelliset ja uskonnolliset peruskysymykset yritetään tällöin selittää tieteis- ja hyvinvointiuskovaiselle nykyihmisille heitä miel- 25

26 Murroksessa ja muutoksessa oleva nykykulttuurimme _ lyttävällä ja lumoavalla tavalla - sellaisesta tulkintahorisontista käsin, josta uskoon, uskonnollisuuteen ja pyhyyden tajuun liittyvä moraaliteologia, allegorisuus, symboliikka ja uskon eläväksi tekevä mystiikka on häivytetty. Näin nämä arvoyhteisöt näyttäytyvät nykymuodossaan kykenemättömiltä vastaamaan murroksen ja muutoksen ajassa elävän, elämän osaamisensa ja hallintansa menettäneen sekä uutta suuntaa etsivän nykyihmisen pyrkimyksiin löytää ankkurointi- ja kiintopiste elämismaailmalleen, toiminnalleen ja tarkoitusperilleen. Elämismaailmassamme edellä sanottu merkitsee siis henkisen ja eettisen taantuman tragediaa, jonka sisällön kirjaamme inhimillisen kulttuurin sekä elämisen osaamattomuuden ja hallitsemattomuuden kriiseinä. Tässä henkisessä, elämisen osaamattomuuden ja hallitsemattomuuden autiomaassa ihminen ja luonto, kuten inhimillinen kulttuurimmekin saavat olemassaolonsa oikeutuksen vain materialistisen teknokulttuurin ja rahan mobilisoiman talouskasvun ehdoilla. Tunnettu arvosubjektivisti ja loogisen analyysin koulukuntaan kuulunut filosofi Bertrand Russell nimitti nykyisiä materialistisia valtafilosofioita eräiksi hulluuden muodoiksi. Näistä hulluuden muodoista on monille meistä tullut elinikäinen paradoksi. Paradoksi on myös se, että hulluudessamme olemme priorisoineet suurimmaksi huoleksemme talouskasvun oman henkisen evoluutiomme ja samalla koko ihmiskunnan henkisen kulttuurievoluution kustannuksella. Yhtä kaikki länsimainen ihminen on kulttuureineen ja yhteisöineen käännekohdassaan. Kehityksensä tienhaarassa, elvyttävän kulttuurimuutoksen kynnyksellä on nyt myös - jälleen kerran - koko ihmiskunta henkisine kulttuurievoluutioineen. Se, mitä tämä mielestämme nyt merkitsee, siitä tulemme kertomaan kirjasen seuraavissa osissa. 26

27 _ VIISAUDEN PALAUTUS T uo edellä kuvaamani tilanne on jatkunut keskuudessamme jo vuosikymmeniä. Vuoden 2008 syksyllä se saavutti syöksykierteeseen johtaneen sakkauspisteensä. Aikaa syöksykierteen oikaisemiseksi ja maahan syöksyn estämiseksi, kuin myös viisauden palauttamiseksi kulttuuriimme ja pelastus- tai paremminkin siirtymäsuunnitelman laatimiseksi on käytettävissämme enää niukalti! Näyttää siltä, että olemme tilannetta lainkaan ymmärtämättä - J. W. von Goethen sanoin: "Katselleet niin mielellämme tulevaisuuteen, jotta se satunnainen, joka siellä sinne tänne liikehtii, voisi hiljaisten toiveittemme vaikutuksesta muuttua meille suopeaksi." Sanottuun liittyen voidaan kysyä: Miten syöksykierteen oikaisu onnistuu; onnistuuko se ja tuon suunnitelman laadinta nykyisten poliitikkojemme tai taloustieteilijöiden homo economicus - toimin ja teorioin toteutettuna? Eli onnistuuko se niillä samoilla politiikan, talouden ja rahan mobilisoimilla keinoilla, joilla viime kädessä olemme yhteiskunnalliset vitsauksemme kaikkine sosiaalisine ongelmineen ja taloudellisine madonlukuineen tässä materialistisessa elämismaailmassamme esiin mananneet? Vastaus on yksiselitteinen: Ei onnistu! Ei siksikään, koska olemme elämismaailmassamme ja nykykulttuurissamme velka- ja talouskriisejä sekä valtiovelan taittamista suurempien ongelmien edessä. Kesannolla jo pitkään ollut kulttuurimme on nyt kynnettävä, äestettävä syvemmältä ja kylvettävä täysin uudelleen perinteisten lajityyppien siemenillä. Ongelmien sanottakoon se vielä kerran tausta- ja lähdesuonena on se, että noosfäärinsä kadottanut ihminen ja koko ihmiskunta 27

28 _ elää jälleen kerran kulttuuriamme ja yhteiskuntiamme puhdistus- ja muutoskriiseinä ravistelevaa aikakautta. Tästä syystä meidän tulisikin nyt "vetää airot hetkeksi veneeseen" hillitä elintasomyllymme vinhaa vauhtia ja pysähtyä pohtimaan - talouden syvää tuntemusta edustavien "kestävän kasvun sinisten unelmien ja kehysriihien" sijasta - kulttuurimme globaalia tilannetta. Meidän tulisi ryhtyä tarkastelemaan elämismaailmamme luonnetta, laatua ja sisältöä sekä sen arkkitehtuuria, siihen tarvittavien välttämättömien, tarjontataloudesta tarvetalouteen sopeutusten ynnä muidenkin rakenne- ja sisältöuudistusten valossa. Tämä koskee erityisesti meitä yksityisiä ihmisiä elämismaailmoinemme, päämäärinemme sekä kehityspyrkimyksinemme, kuin myös elämisen ja kehittymisen konsepteinemme. Tässä pohdinnassa tarvitsemme nyt talousteorioita sekä hyvinvointiluuloja ja -uskomuksia jäsennetympää tietoa itsestämme, elämästämme ja sen tarkoituksesta... koko maailmasta! Vaikka tiedonjanomme tulisikin viritä muista kuin käytännön tarpeista, asettuvat käytännön tarpeet kuitenkin nykyisessä, maailmamme ja elämämme murrosvaiheessa sekä sen runnovissa taloudellisissa ja sosiaalisissa olosuhteissa ensisijaisiksi. Näin ollen meidän olisi nyt kuten jo esipuheessa totesin - aika asettaa itsellemme uusia ihanteita ja päämääriä! Pohdinnassa on muistettava, että elämä ei ole vain tarjontataloudellinen, pelkkään aineelliseen hyvinvointiin tähtäävä projekti. Materialistinen hyvinvointiutilitarismi ei ole ihmiselämän päämäärä, vaan elämällä on syvempi sisältö ja arvokkaampi tarkoitus, joka tarkoitusperä liittyy koko ihmiskunnan henkisen kulttuurievoluution toteuttamisen ja edistämisen tarkoitusperäiseen päämäärään, johon kaikkien myös tarvetaloudellisten - sopeutustoimienkin tulisi nyt tähdätä. Siinä on muistettava myös se, että arvokkaan elämän johon palaan myöhemmin - toteuttaminen kulttuureissa, kuin myös yhteiskunnallisissa tilanteissa asettaa yksityiset, yhteiskunnallisina kosketuspintoina ja kehityssysäysten antajina toimivat ihmiset polt- 28

29 _ topisteeseen. Näin siksi, koska kuten jo esipuheessa totesin - herra Välttämättömyys toimii lähinnä vain yksityisten ihmisten kautta. Viisauden palauttaminen, eli paluu tervehdyttävään traditioon on alkaneen vuosisadan vaade. Sen toteutus on siis vain yksilöiden toiminnan ja toteutuksen varassa, ei yhteisöjen eikä aikakausien. J. W. von Goethe on sanonut tästä: "Kaikkina aikoina ovat tiedettä edistäneet vain yksilöt, eikä aikakausi. Aikakausi myrkytti Sokrateen ja poltti Hussin; aikakaudet ovat aina pysyneet kaltaisinaan." Sanottu merkitsee sitä, että kulttuuria ja yhteiskuntaa jäsentävät sekä sen kehitystä edistävät sivistykselliset, eettiset ja sosiaaliset lait toteutuvat viime kädessä vain yksilöiden kautta. Tämä pätee myös moraaliin, sillä: Vain yksilöt voivat vaikuttaa yhteisöjen moraalisten käsitysten muutokseen. Tässä yhteydessä on kuitenkin muistettava, että yksityinen ihminen - toisinajattelija - voi jäädä, ja on usein jäänyt, yleiselle arvotajunnalle vieraaksi ilmiöksi ja samalla seuraajia ja ymmärtäjiä vailla olevaksi julistajaksi. Näin tapahtuu varsinkin silloin, kun hän elää liian pitkällä sellaisessa todellisuudessa, joka yleiselle tietoisuudelle on vasta unettoman unen kaltaista usvaa. Tällaisissa tilanteissa yhteiskunnissa vaikuttaa usein yhteisöeettinen yhteisöllisyyden vajanto - yksilöihin kohdistuvine oireyhtymineen. Tyyppimallina po. oireyhtymistä olkoon se, että P. Himasen em. työ ei tällaisessa yhteisöllisyyden kestävyysvajeessa säästynyt alkukantaiselta kritiikiltä eikä asiattomilta silmille hyppimisiltä. Alkukantaisuuden tasolla kritiikit näyttivät sementoineen minäkeskeisten arvostelijoiden kuppikuntaista laumaa ja korvanneen lauman jäsenten persoonallisuuksien yhteisöllisen kiinteyden puutteita. Eräs edesmennyt kumppani kirjoitti aikoinaan tällaisesta egosairaudesta: Minä, suuri minä! Mikä naurettava, mutta myös vaarallinen heikkous ihmisluonteen rakenteessa on nähdä itsensä ensimmäisenä ja viimeisenä kaikessa ja kaikkialla. Minäkeskeisten ihmislasten tahdonvoimien ristiaallokoissa näemme yksilöiden ja kansojen tuhon. Yhteisöllisten kestävyysvajeiden aiheuttamien puutteiden valli- 29

30 _ tessa laumaan kohdistuvat, kuvitteellisetkin uhkakuvat saavat sen pelästymään ja reagoimaan kuin Richard Bach in Lokki Joonatanin lokkilauman: Silmät kiiltäen, terävät nokat ojentuen lauma piirittää sen kiinteyttä uhkaavan oudon tunkeilijan, valmiina hävittämään... Laumoissa puolueissa ja virkamiesbyrokratioissa elävät yksilöt hyväksyvät lähimmäisensä vain silloin, mikäli he ajattelevat ja toimivat samalla tavalla kuin laumaveljeys edellyttää. Laumajäsenille tällaisissa, heidät demoraalisiin sidoksiin liittävissä sosieteettilaumoissa ja byrokratioissa eläminen merkitsee elämäntarkoituksensa uhraamista laumansa yhdenmukaisuuden tarpeelle sekä oman eettisen kehittymisensä jättämistä kollektiivisen identiteetin huoleksi. (Välihuomautuksena on tässä yhteydessä syytä todeta arvio politiikasta, poliittisten yhteisöjen ja poliitikkojen, kuin myös taloustieteilijöiden kyvystä tuottaa kulttuuriimme tuota korkeampaan, kosmopoliittiseenkin kutsumukseen johtavaa sisältöä. Mutta koska en tässä kirjoituksessa halua käyttää tuhmia sanoja poliittisen kulttuurin todellisuudesta enkä yleensäkään politiikasta - kuten en myöskään poliitikkojen kyvyistä vastata tulevan aikakauden henkisiin haasteisiin ja pyrkimyksiin -, jätän lausunnot niistä tunnetun moraalifilosofi Alasdair MacIntyren arvioinnin varaan: Mikäli sitoudutaan aidosti hyveiden perinteisiin, on moderni politiikka, olipa se liberalistista, konservatiivista, radikaalia tai sosialistista, yksinkertaisesti hylättävä. Omissa institutionaalisissa muodoissaan järjestelmällisesti toteutunut moderni politiikka näet sinänsä ilmaisee tämän perinteen järjestelmällistä hylkäämistä. ) Kuten sanottua, tuon kulttuuriimme korkeampaan kutsumukseen johtavan sisällön tuottamien, viisauden palautuksen ja siihen liittyvien elämisen ja kehittymisen konseptien toteuttaminen asettaa meidät yksityiset ihmiset polttopisteeseen. Sanottu herättää kysymykset: Tulisiko meidän siis sopeuttaa kulttuurimme, elämismaailmamme ja itsemme jonkinlaiseen uuteen järjestykseen? Ja olisiko meidän tuollaisessa sopeutuksessa turvauduttava aikaisempiin, vastaavanlaisten vitsausten runnomissa kult- 30