Ihminen toiminnan todellisuudessa

Transkriptio

1

2 Kirja on omistettu materialististen maailmankatsomusten ansassa, eettisessä neuvottomuudessa ja sosiaalisen elämän kaaoksessa eläville nykyihmisille. Erityisesti kirjalla halutaan tervehtiä niitä kanssaihmisiämme, jotka ymmärrystä elämäänsä etsiessään ovat jo tavoittaneet kajastuksia sisäisen, henkisen todellisuutensa aamuruskosta ja niitä tietoisuudestaan kadottamatta ryhtyneet etsimään sydämen ja teon filosofiaa jokapäiväisen elämänsä käytännöllisyyteen. Kirjan ensimmäisessä kansalaiskirjeessä kirjoittaja arvioi länsimaisen kulttuurin nykytilannetta, problematisoiden sen sitten säälimättömänä ja haastavana näkemyksenään aatteellisen hajaannuksen aikakaudeksi ja henkisen taantuman tragediaksi. Seuraavissa esseissä ja kirjan toisessa osassa hän kehittelee tälle vuohenlaululle vaihtoehtoista, idealismiin ja uskonnollis-filosofiseen maailmankatsomukseen perustuvaa elämismaailmaa. Tätä hän ihmisen perusperiaatteeseen ja olemisen tarkoitukseen liittyen kutsuu toiminnan todellisuudeksi. Tämän todellisuuden todentamiseksi elämismaailmanamme kirjoittaja perään kuuluttaa perityn viisauden, henkisten perusarvojen ja hyve-etiikkaan perustuvan moraalifilosofian arvonpalautusta sekä näiden konstituoimaa kasvatusta ihmisen henkistä, eettistä ja sosiaalista kehittymistä. Tällaisen kehittymisen ihmisen henkisen evoluution - palapeliä sekä sen vaiheita peilataan ja tulkitaan kirjan kolmannessa osassa eräänlaiseen fenomenologiseen tietoisuusfilosofiaan tukeutuen. Neljännessä osassa pohditaan tämän, ihmisen eheytymiseen ja täydellistymiseen tähtäävän palapelin elämisen ja kehittymisen konseptin seuraus- ja vaikutusmuotoja ihmisen persoonallisina ominaisuuksina ja kykyinä sekä hänen sosiaalisina asenteinaan. Kustantaja Copyright Raimo E. O. Stenberg, 1995 ja Kansi: Sommitelma Erkki Paulinin taontateoksesta Rakentajat. Kustantaja: Perinnekilta PRAGMA ry. Helsinki ISBN (sähköinen julkaisu) 2

3 RAIMO E. O. STENBERG IHMINEN TOIMINNAN TODELLISUUDESSA <sähköinen verkkojulkaisu> Perinnekilta ry HELSINKI

4 Saatesanat sähköiselle verkkojulkaisulle Kirjan ensimmäinen painos julkaistiin kulttuurimme nykytilannetta luotaavana painotuotteena vuonna Kirjan laadintamotiivit ja sisällön tematiikka näyttäytyvät sen sivulle 2 kirjoitetussa esittelyssä. Tematiikkaan liittyvää aihepiiriä olemme käsitellyt myös muissa kirjoissa ja kirjoituksissamme. Kirjassa Tulevaisuuden tasamaa avasimme näkymiä kohtalokkaana murroksen aikana näyttäytyvän nykykulttuurimme arkitodellisuuteen. Kirjan merkittäväksi teemaksi kohosi kulttuurimuutoksen vaateena paluu muinaiseen perittyyn viisauteen, perinteisiä henkisiä arvoja ja niiden määrittämää moraalia kunnioittavaan traditioon. Kirjassa Vaeltajat loimme vaateelle siihen liittyvine elämisen ja kehittymisen konsepteineen vuosituhansien takaiset ja jopa muinaiseen mysteeriviisauteen ulottuvat perustat ja taustat. Kirjan Unohdettu viisaus - kadotetut maailmat määrittelimme em. trilogian eklektiseksi tausta- ja selityskirjaksi sille, mitä trilogiassa olimme perityn viisauden luonteesta ja olemuksesta kirjoittanut. Tällaiseksi kirjaksi ja samalla kirjojemme sekä samalla kaksitoistavuotisen kirjoitustapahtuman syvempään luotaamisvaiheeseen saattavaksi kirjoitukseksi asettui vuonna 2008 ilmestynyt Arvoituksellinen Seuralainen, Hän Sinä Minä. Kirjan nimestä johdetut käsitteet kytkeytyvät ja palautuvat saumattomasti myös ihmiseen toimintansa todellisuudessa. Tästä syystä julkaisemme tämän kirjamme nyt eräiltä osiltaan tarkennettuna ja täydennettynä sähköisenä verkkopainoksena. Ehkäpä tuon arvoituksellisuuden tiedostamisesta ja sen yleisestä esiinmurtautumisesta nykykulttuurimme arkitodellisuudessa toiminnan todellisuudessa - viriäisivät mahdollisuudet uusille, uneen vaipunutta henkistä kulttuurievoluutiotamme palauttaville ja elvyttäville sekä elämäämme, sen osaamista ja hallintaan laajemmin ja syvemmin luotaaville elämisen ja kehittymisen konsepteille. R.e.o.s 4

5 Sisällysluettelo Saatesanat sähköiselle verkkojulkaisulle 4 Lukijalle 9 Johdannoksi 14 I. Uskonnollis-filosofisen maailmankatsomuksen realiteetti 21 Henkisen taantuman tragedia 23 Aatteellisen hajaannuksen aikakausi 23 Ihminen tarkoituksettomuuden tyhjiössä 25 Panem et circenses 27 Varoitusten ääniä 32 Inhimillisen kulttuurimme kriisi 38 Elämän alkuperä ja tarkoitus 41 Elämä itse 41 Elämän kosminen tarkoitusperä 43 Miten lähestyä peruskysymyksiä 47 Todellisuuden syvin sisältö 49 Jumalan olemassaolo - uskon vai tiedon asia 51 Usko Jumalaan auktoritatiivisena totuutena ja emotionaalisena vakuuttuneisuutena 51 Jumalan olemassaolo rationalistisen ja empiristisen tarkastelun kohteena 53 Jumalan tunteminen tietoisuuden rakenteen ja sen kehittämisen kautta 58 Aatteiden ikivanha arvo 61 5

6 Elämänlait - maailmankaikkeuden yleisperiaatteet 61 Henkiset arvot - toimintamme perimmäiset motiivit 65 Arvojen arvonpalautus 69 II. Olemisen tarkoitus - ihmisen perusperiaate 77 Ihmisenä oleminen 79 Etiikan Kultainen Sääntö 79 Toimintaan sidottu kohtalo 81 Kuole - synny, kunnes lain Ihmisen tehtäväluonteinen tarkoitusperä 88 Ihmisen perusperiaate 88 Maailman kansalainen - Jumalan palvelija 92 Ihminen liittolaisena ja kanssatoteuttajana 95 Toiminnan todellisuus 97 III. Henkisen kehityksen palapeli 101 Maailma ja henkinen kehitys 103 Ihmiskunnan kehittymisen ja eheytymisen vaade 103 Henki ja henkisyys 106 Henkisen kehittymisen tarkoitus ja päämäärä 109 Humaanisuuden, humanitaarisuuden ja ystävyyden vallankumous 113 Herää ja löydä itsesi 115 Vapaus - henkisen kehittymisen peruselementti 115 Merkityksiä paljastava sana 120 Alkuarvojen muutos 122 Sisäisen Itsen kutsu 125 Perityn viisauden ja selitetyn tiedon lähteillä 129 Pyhät kirjoitukset - elämämme tieto- ja lakikirjat 129 6

7 Pyhät kirjat henkisen kehityksen ja elämäntaidon oppaina 131 Pyhien kirjoitusten opetukset ja niiden tulkinta 133 Filosofia ja mytologia perityn viisauden lähteinä 136 Hyve, hankittu luonteen ominaisuus 138 Hyveiden alkuperä ja luonne 138 Hyveiden metamorfoosi 142 Viisaudessa elämän onni 144 Ihminen henkisen, eettisen ja sosiaalisen kehityksen kentässä 147 Kasvavat ja aktualisoituvat henkiset potentiaalit 147 Rukous - yhteyttä Jumalaan 149 Aktualisoitunut toive-elämä 151 Tieto - tietoisuuden rakennusaine 153 Persoonallisuuden ja sosiaalisuuden uudet ulottuvuudet 156 Vastavoimien vaikutuksessa 159 Henkisen tietoisuuden kynnyksellä 161 Tajunnan takaiset elämänlähteet 165 Teon tie, kohoava polku henkisempään tietoisuuteen 165 Rakkaus itsessään ja olemuksessaan 169 Visio Dei beatifica - askel yli aineellisten rajojen 173 IV. Täydellistyvä ja eheytyvä ihminen 177 Hengen voitto - mitä se kattaa 179 Ihmisen suurin onni 179 Henkisen kehittymisen tunnus-, seuraus- ja vaikutusmuotoja 182 Hyvän ja pahan luonne 185 Terveys, eheytyvän ihmisen tunnusmuotona 189 Aktualisoitunut, toimiva ihminen 191 Ihmisen eheys 193 Täydellisyys määreenä ja toteutumana 193 7

8 Kuolema - elämämme kohtalon kysymys 195 Täydellistyvä ihminen - mies ja nainen 198 Luotaava ja tiivistävä yhteenveto 201 Lähdekirjallisuutta 206 8

9 Lukijalle A loitimme kirjan ensimmäisessä painoksessa lukijalle -tekstin kirjoittamalla: maailmamme ja siihen liittyvä inhimillinen kulttuuri on voimakkaassa murrosvaiheessa. Elämme erilaisten megatrendien ja samalla myös suurten ideologisten muutosten aikakautta. Suuret ihmisjoukot ovat vapautuneet reaalisosialismin pakko- ja sortovallan alta. Entiset sosialistimaat etsivätkin nyt elämäänsä uusia suuntia vapauden tuulten puhallellessa niiden yllä. Aseistariisunnan ja suurvaltojen keskinäisten yhteistyöpyrkimysten myötä luulisi myös taistelun ja kilpailun hengen väistyneen keskuudestamme. Totesimme tuolloin, että näin ei ole tapahtunut, sillä edelleenkin kuuluu ympäriltämme sotien pauhua ja jylyä - kinan, toran ja kaikenlaisen nahistelun ääniä. Erityyppisiä, jopa inhimillisen kulttuurimme perusteita järisyttäviä, niin taloudellisia kuin myös sosiaalisia ongelmia on kiihtyvällä vauhdilla kasautumassa eteemme... jotkut niistä vakaviakin. Tämän verkkojulkaisun lukijalle -tekstiä vuoden 2008 kesällä laatiessamme, toteamme näin olevan edelleenkin. Tilanne ei ole muuttunut! Tänä murroksen ja muutoksen aikakautena kulttuurimme on kadottanut perustekijänsä. Samalla se on menettänyt kosketuksensa perimäämme viisauteen ja siihen sisältyviin perusarvoihin. Näin on käynyt siitä huolimatta, vaikka elämäämme ja kulttuuriamme konstituoivat arvot ovat keskuudessamme useasti otettu huomion ja keskustelujen kohteiksi. Keskusteluissa on toistuvasti esitetty ja väitetty, että henkinen kulttuurimme olisi pirstoutunut ja ns. korkeampi arvoelämä latistunut keskuudessamme. Väitetään, että käynnissä olisi länsimaisen sivistyksemme lamaantumis-, kangistumis- ja hajoamisprosessi. 9

10 Vai olisiko? Tähän kysymykseen liittyvää aihepiiriä tulemme pohtimaan hieman haastavana ja ehkäpä demagogis-sävyisenäkin johdantona kirjan ensimmäisen osan ensimmäisessä esseessä. Saman osan muissa esseissä sekä kirjan toisessa osassa luotaamme teoksen aihesisällölle ja teemalle - ihmisen henkisen kasvun ja eheytymisen palapelille jäsennykseksi ja siteeksi uskonnollis-filosofisen maailmankatsomuksen realiteettia, kuin myös sitä ihmisen elämäntarkoitukseen liittyvää inhimillisen elämisen ja olemisen aluetta, jota kutsumme valintojen ja ratkaisujen tekemisen sekä mahdollisuuksien toteuttamisen todellisuudeksi - toiminnan todellisuudeksi. Tällaisen todellisuuden alueelta vyöryy pohdittavaksemme ja vastattavaksemme monia elämäämme ja tarkoitukseemme sekä kulttuuriimme ja arvomaailmaamme liittyviä uskonnollisia, eettisiä ja sosiaalisia kysymyksiä. Tämän kaltaiset kysymykset, monien muiden kysymysten ohella, odottavat nyt - ei tylyn tieteellisiä eikä sofistisia, vaan selkeitä ja ytimekkäitä - kansalaisvastauksiaan. Noille kansalaisvastauksille olemme kirjassamme esittänyt vastausaihioita - näkemyksiä, olettamuksia ja propositioita pohjaksi. Niitä voidaan arvostella, niitä voidaan vahvistaa ja täydentää; niitä voidaan myös opponoiden kumota, mutta silloin niiden tilalle tulisi esittää perusteltuja, niitä parempia näkemyksiä oikaisuina ja vaihtoehtoina. Eikä tässä yhteydessä tieteellisyyteen tai akateemisuuteen vetoaminen auta! Tieteellisyydellä ei ole arvoa tässä yhteydessä, koska näkemyksiämme ei ole pyrittykään jäsentämään sen arkitodellisuuden pintailmiöitä tutkiviin ja määritteleviin sopimuskehikkoihin. Näkemystemme arvioimiseksi olisi siis löydettävä muitakin ajattelun ja päättelyn ulottuvuuksia kuin tiedeyhteisöjen hyväksymien ja tieteellisesti oikeutettujen tietoteorioiden metodit ja mallit. Niitä löytääksemme - Hyvät Ystävät - unohtakaamme siis tieteellisyytemme hetkeksi; unohtakaamme ajatteluamme sitovat uskomuksemme kriittisen tarkastelun ja systemaattisen epäilyn menetelmineen sekä rationaalisen ajattelun kategorioineen! Sukeltakaamme rohkeasti laajemman intuitiivisen ymmärtämisen - oivaltavan aivopuoliskomme - avaruuteen; peilatkaamme näkemyksemme tietoisuu- 10

11 temme ulkoiset, aistittavat ulottuvuudet unohtaen sisäisestä henkisestä todellisuudestamme - arkitajuntamme takaa. Väistäkäämme siis nykyfilosofiaamme leimaava yleisyys, avuttomuus ja kannattomuus, ja unohtakaamme epäröintimme ja pelkomme... pelkomme joutua tieteellisyyden kolhimana epätieteellisyyden häpeään! Olemme laatinut nämä kansalaiskirjeemme ja esittänyt ne haasteenamme siksi, koska vakavasti epäilemme keskuudessamme nykyisin vallitsevien maailmankatsomuksellisten aatesuuntien ja teorioiden pätevyyttä. Nykymaailmamme ja elämämme kaoottisessa tilanteessa emme näet varmasti tiedä, pitäisikö elämämme ja siihen sisältyvän arvotodellisuuden rakentua materialismin, skientismin, realismin tai jonkin muun vastaavan maailmanselityksen tai elämisen konseptin varaan - vai sittenkin idealismin pohjalle... tai pitäisikö koko kysymys jättää toistaiseksi avoimeksi ja astua aatteettomuuden ja ihanteettomuuden karulle polulle? Näkemyksemme on purettu filosofian vaatimattomilta, profaaneilta tietotasoilta. Siksipä olemmekin nimennyt esseemme - varmuuden vuoksi - kansalaiskirjeiksi. Ajatuksemme ja näkemyksemme eivät voi tietenkään yltää alan ammattilaisten tietomäärän, argumentointitaidon ja päättelykyvyn hallitsemille reviireille. Ne eivät voi näin ollen kosketella eivätkä edes hipoa heidän teräviä, asioita systematisoivia ja käsitteellistäviä ajattelu-, analysointi- ja päättelymallejaan. Arvioinneissa näkemyksiämme saatetaankin pitää omituisina... jopa konfabulaationa - harhatarinointina. Loogisen ja rationaalisen tieteenfilosofian näkökulmasta tarkasteltuna mielemme liikkuneekin tieteellisen ajattelun harhapoluilla; näkemyksiämme värittänevät mielikuvitus, uskomukset ja harhaluulot sekä loogisesti virheelliset tulkinnat ja päätelmät. Raskaasta ja perin vaikeaselkoisesta tekstistämme puuttunee tietenkin myös käsitteellinen selkeys ja ilmaisun täsmällisyys. Näin varmaankin! Mutta älkäämme kokeko tätä pulmaksi! Asioiden näkemyksellinen, kokonaisvaltainen oivaltaminen, kuin myös ilmai- 11

12 sun täsmällisyys, täydellisyys ja ymmärrettävyys ovat nykyisin varsin yleisiä ongelmia - myös filosofiassa. Yksiä ja samoja asioita tutkitaan ja tulkitaan, ja niistä puhutaan ja kirjoitetaan täysin eri käsitteinä. Tämä on johtanut filosofiamme erilaisten uskomusten ja käsitysten sekä moninaisten teorioiden ja niistä tulkittuina ja selitettyinä muodostettujen toisioteorioiden kaaokseen. Todettakoon, koska kirjamme esseineen on tarkoitettu vain mielipidekirjaksi - ei tieteelliseksi julkaisuksi -, että noihin yleisesti tunnettuihin ja monessa yhteydessä esitettyihin teorioihin, käsityksiin, uskomuksiin ja mielipiteisiin liittyviä viittauksia ja referaatteja emme ole merkinnyt tekstiä katkovin lähdeviittein. Katsomme, että niihin mahdollisesti kohdistuvaa tiedonjanoaan lukija voi sammuttaa lähdekirjallisuusluettelossa mainitulla lukemistolla. Erityisten ja yksittäisten referaattien ja sitaattien lähteet olemme sen sijaan maininnut kirjoittajana ja kirjana tekstin yhteydessä. Edellä esitettyyn viitaten tarvitsemme nyt - kulttuurimme nykytilanteessa - toisioteorioita, luuloja ja uskomuksia jäsennetympää tietoa itsestämme, elämästämme ja sen tarkoituksesta... koko maailmastamme. Vaikka tiedonjanomme tulisikin viritä muista kuin käytännön tarpeista, asettuvat käytännön tarpeet eli oikeat ja pätevät elämisen ja kehittymisen konseptit - kuitenkin nykyisessä, kulttuurimme ja elämämme murrosvaiheessa sekä sen runnovissa taloudellisissa ja sosiaalisissa olosuhteissa ensisijaisiksi. Meidän olisi nyt aika asettaa itsellemme uusia ihanteita ja päämääriä ja samalla päivittää elämisen ja kehittymisen konseptimme uudelleen. Mutta - kuten sanottu - sitä ennen meidän tulisi tietää itsestämme enemmän. Meidän tulisi tietää se, mikä ja kuka olemme; olemmeko henkeä vai ainetta; mistä tulemme; mikä on olemisemme tapa ja tarkoituksemme ja mikä on kehityksemme suunta; mitä meidän tulisi täällä tehdä ja mitä meidän haluttaisiin tekevän? Näine saatesanoinemme omistamme tämän kirjamme kaikkine näkemyksineen, propositioineen, fantasioineen ja sanahelinöineen aja- 12

13 tusaineistoksi jokaiselle kyselevälle ja anovalle, etsivälle ja pyrkivälle yksilölle. Mutta aivan erityisesti haluamme kirjallamme tervehtiä niitä kanssaetsijöitämme, jotka ovat tietoa kysellessään ja ymmärrystä etsiessään jo tavoittaneet kajastuksia henkisen, sisäisen todellisuutensa aamuruskosta ja niitä tietoisuudestaan kadottamatta ryhtyneet etsimään ymmärryksen ja teon filosofiaa jokapäiväisen elämänsä ja toimintansa todellisuuteen. Tässä yhteydessä haluamme esittää erityisen lämpimät kiitoksemme hyvälle ystävällemme, toimittaja Asko Vuorjoelle, joka on tutustunut kirjamme ensimmäisen painoksen käsikirjoitukseen, tukenut sen laadintaa kannustavilla mielipiteillään ja kirjoittanut kansalaiskirjeisiimme seuraavan johdannon. Lohjalla A.D Raimo E. O. Stenberg 13

14 Johdannoksi M itä me olemme, mistä me tulemme, mikä on elämän tarkoitus, mitä oli ennen alkuräjähdystä - ja kysymyksistä suurin: mitä on itse elämä? Nuorten opiskelijoiden näkee esittävän tämänkaltaisia kysymyksiä jopa suomalaisten valtalehtien palstoilla. Eikä syyttä, sillä elämmehän suuren yhteiskunnallisen ja henkisen murroksen keskellä. Vaaran merkit, koko inhimillistä kulttuuria uhkaavat megavaikutukset luonnon loputtomasta tuhoamisesta ja materialististen arvojen palvomisesta alati jatkuviin sotiin ovat nähtävissä kaikkialla. Sotiminen on jatkunut ihmiskunnan aamunkoitosta lähtien tähän päivään asti. Järjettömästä, jopa naisiin ja lapsiin kohdistuvasta tappamisesta näemme jatkuvasti raakoja esimerkkinä ympärillämme. Voidaan aiheellisesti ihmetellä, mistä on kysymys? Mikä on tämä planeetta? Onko paha suorastaan koodattuna täällä olemisen luonteeseen, kun samat ongelmat toistuvat vuosituhannesta toiseen. Onko planeettamme parhaimmillaankin vain rikollisten planeetta, kurittomien kasvatuslaitos? Oli miten oli, meidän aikamme tieteellis-materialistinen maailmamme on jo pitkään ollut pahasti naarmuilla ja materialistisen maailmankatsomuksen ansassa. Kulttuurimme on kadottamassa henkiset perustekijänsä, maa on saastunut asukkaittensa alla ja yllä, maan päällä vallitsee eräänlainen kosminen hätätila. Ihmisten välinen lämpö on huvennut oman onnen tavoitteluun, kiireeseen ja stressiin. Nykypäivän ihminen on vieraantunut itsestään, kanssaihmisistään ja 14

15 luonnosta. Hän on muuttunut markkinahyödykkeeksi, jolle totuus ja ihmissuhteet ovat käyttötavaraa. Maailmasta on tullut suunnattoman ruokahalumme suunnaton kohde. Me olemme muovautuneet automaateiksi. Emme osaa rakastaa, emme antaa tai edes ottaa vastaa lämpöä. Sen sijaan osaamme kyllä vaihtaa persoonallisuuspaketteja ja toivoa, että kauppa on edullinen. Me tarkastelemmekin kanssaihmisiämme liiaksi omaa etua ajavina, mutta milloin opimme katsomaan toisiamme kuolemattomina sieluina, universaalisina lähimmäisinämme? Kun sanotaan, että tieto on valtaa, niin unohdetaan, että tieto ei ole sivistystä. Rohkeus, rehellisyys, oikeamielisyys, sanansa pitäminen, suvaitsevaisuus, ihmisrakkaus ja ihmisarvo, pyhyyden taju, luonto ja luonnonrauhan kokeminen - näitä sivistyksen perustekijöitä opetetaan erilaisissa kouluissa edelleenkin hyvin vähän, jos sitten ollenkaan. Ihmiskunta on tienhaarassa, ja sen on tehtävä valinta siunauksen ja kirouksen välillä. Katseet kohdistuvat arvoihin, jotka kohoavat aineellisten arvojen yläpuolelle. Ja joitakin merkkejä siitä, että aine nähdään hengen ilmenemismuotona, on jo olemassa. Ihmisten ja ihmisryhmien viha toisiaan kohtaan, pelot ja surkeudet ovat rakentaneet synkän pilvipeitteen maapalloa ympäröivään ilmakehään, niin voimakkaan pahan ja erheellisyyden ajatusvärähtelyn, että rakkauden ja hyvyyden sanomat eivät läpäise sitä. Ja tämä sopeutumattomuus Jumalan lakiin, joka on rakkaus, on meidän suurin erheemme. Ihmisten lisäksi jotkut kansat ja ihmisryhmät ovat aikojen alusta halunneet hallita toisia unohtaen samalla, että yhden kansakunnan suru on koko maailman suru, sillä se luo ihmiskunnan ilmastoon surun värähtelyn. Tämä on nähtävissä myös tämän päivän maailmassa, missä maailmanyhteisöt ovat turhaan yrittäneet ratkoa kansojen aseellisiksi kehittyneitä tragedioita. Sen verran on kuitenkin opittu, että yhden ihmisryhmän kuolemantuska nähdään koko ihmiskunnan kuolemantuskana, sillä se luo "ilmastohäiriön", joka saattaa koko maailman rakkausvärähtelyt sekasortoon. Ihmiskunnan "koodin avaajina" kohti henkisempiä arvoja ovat toimineet Jeesuksen lisäksi 15

16 monet ajattelijat, tiedemiehet ja taiteilijat - Platon, Newton, Beethoven, Konfutse, Einstein ja Sibelius. Einsteinin mukaan kosminen uskonnollisuuden kokemus on tieteellisen tutkimuksen voimakkain ja jaloin vaikutin. Syvä emotionaalinen vakuuttuneisuus jonkin käsittämättömän maailmankaikkeutena itsensä ilmaisevan ylivoimaisen ajattelukyvyn läsnäolosta muodosti hänen jumalakäsityksensä. Raimo E. O. Stenberg käsittelee kaikkia näitä kysymyksiä kirjassaan Ihminen toiminnan todellisuudessa. Hänen kansalaiskirjeensä ovat omalta osaltaan merkittävä "koodin avaus" aikamme ihmiselle. Hänen lähtökohtanaan on ollut maailman nykytilanteesta tehty arvio, siihen liittyvä filosofinen ihmettely sekä spontaani tarve esittää kysymyksiä ja näkemyksiä maailmastamme, itsestämme, elämästämme ja tarkoituksestamme sekä käännekohdassa olevan ihmiskunnan kohtalosta. Kirjassaan hän tarkastelee ihmisen perimmäistä tarkoitusta Jumalan palvelijana ja maailman kansalaisena - eli Jumalan liittolaisena ja kanssatekijänä. Samalla hän pohtii niitä keinoja, joiden avulla ihminen pystyisi toimimaan Jumalan liittolaisena. Tätä prosessia hän nimittää henkisen kehittymisen palapeliksi, hengen fenomenologiaksi. "Pistän tämän tekstin ulos, jääköön se vaikuttamaan vaikkapa vain jonkinlaisena raapaisuna; odottamaan sitä, että ihminen lopettaisi kapinansa sisällään olevaa jumaluutta vastaan ja avaisi kehittymisensä koodit", Raimo Stenberg toteaa käsikirjoituksensa lähetteessä. Hän viittaa myös Rooman klubin raporttiin, missä todetaan, että ihmiskunta tarvitsee välttämättä uuden aktiivisen yhteistyön ja solidaarisuuden hengen voidakseen vastata meidän aikamme haasteisiin. Toisin sanoen: elämään ikään kuin se olisi yhtä perhettä. Rooman klubi neuvoo ihmistä tutkimaan itseään, päämääriään ja arvojaan yhtä perusteellisesti kuin sitä maailmaa, jota hän pyrkii muuttamaan. Meidän on siis ryhdyttävä etsimään elämäämme ylläpitävää ja suojaavaa voimaa - elämämme alkukotia ja olemassaolomme tarkoitusta, kuin myös pätevää, inhimillistä toimintaamme ohjaavaa ja 16

17 opastavaa viisautta, jotta voisimme toteuttaa edes yhden ihmisen tarkoituksista, Saarnaajan sanoin: Iloita ja tehdä hyvää! Muistan kuinka 30 vuotta sitten pohdimme eräässä ystäväpiirissä maailman tilaa ja tulevaisuuden näkymiä ja päädyimme siihen, että lähivuosikymmenien suurin ongelma ei ole idän ja lännen, kapitalismin ja kommunismin vastakkainasettelu, vaan humanismin kamppailu kylmän teknobyrokratian ja rahavallan maailmassa. Raimo Stenberg peräänkuuluttaa kirjassaan vanhoista, yhteisistä perusarvoista ja peritystä viisaudesta johdettua "humaanisuuden ja solidaarisuuden vallankumousta" sekä ihmisen eheytymiseen johtavaa henkistä kehittymistä. Tie kohti korkeampia henkisiä arvoja voisi lähteä liikkeelle yksinkertaisesta toteamuksesta - siitä että myönnämme itsemme ulkopuolella olevan jotain muutakin. Mehän emme ole tätä maailmaa ja universumia panneet alulle. Ensimmäinen askel on se, että yritämme saada kosketuksen tuohon voimaan, joka teki luonnon, on luonnossa ja on luonto. Tämä edellyttää, että varaamme aikaa ja tilaa seurusteluun Jumalan kanssa, ja että uskomme myös siihen, että Hän on läsnä elämässämme. Meidän on siis oltava alttiita uskon, lämpimän innostuksen, huumorin, hyväntuulisuuden ja rakkauden ilmaston vaikutuksille. Tai kuten Raimo Stenberg asian ilmaisee: koodin avauksen voi saada aikaan myönteinen tunnekokemus hartauden, pyhyyden, kunnioituksen, harmonian ja kauneuden tunteen muodossa. Myös voimakkaat positiiviset uskonnolliset elämykset tai luontoelämykset voivat avata koodin ja yhteyden. Meidän tulisi pystyä hallitsemaan pyyteemme, halumme ja pelkomme. Meidän tulisi antaa turhan touhun ja tuskallisten ajatusten mennä menojaan, uudistaa yhteytemme olemassaolon alkulähteille ja ryhtyä kuuntelemaan hiljaisuuden äänettömiä viestejä. Raimo Stenbergin sanoma voidaan tiivistää seuraavaan kansalaiskirjeiden tavattoman kauniiseen kohtaan: "Vastaukset löytyvät ikuisuuden hunnun takaa, ajattomuuden kätketystä kehdosta; ne löytyvät mielen, ajatuksen ja tunteen hiljaisuudesta - sydämen hartaudesta. Ne löytyvät myös elämän luovasta rytmistä, toiminnan todellisuudesta - inhimil- 17

18 lisen kulttuurin ylevistä saavutuksista. Niitä tavoitetaan luontoäidin antautuvasta sylistä: tyynen, ilta-aurinkoa heijastavan metsälammen pinnalta ja aamuauringon säteiden välkehtivästä kisailusta. Ne ilmaisevat itsensä lapsen totisenkirkkaassa katseessa, rakastetun ymmärtävänlempeässä hymyssä, löytämisen riemussa - etsimisen, kohtaamisen ja tunnistamisen täyttymyksellisissä hetkissä. Ne löytyvät joukkoina pyrkimisen ovelta, etsimisen vaivan ja luopumisen kirpeän tuskan takaa; ne löytyvät lujan uskon avulla, kaipuulla katettu toive kannustimena ja päämääränä unelma pysyvyydestä - kaiken kattavasta ja sinetöivästä järjestyksen tilasta." Saatuamme sitten tuntumaa näihin tajuntamme takaisiin elämänlähteisiin voimme saavuttaa erään konkreettisen toiminnallisen etapin: "missioluonteisen, tietoiseksi sekä tarkoitukselliseksi asettuvan työn Jumalan palvelijana ja maailman kansalaisena - tiennäyttäjänä ja tienraivaajana ihmiskunnan palveluksessa". Rakkaus, kauneus ja luonto ovat avainsanoja. Rakkauden energiavirta on se rytmi, mihin meidän olemuksemme luotiin, se värähtely, missä me elämme, liikumme ja olemme. Luonnosta me löydämme elämämme kehdon ja luontoäidin helmassa mielemme lepää ajattomuuden meressä. Rakkaus on jumalallista alkuperää, maailmankaikkeuden voimanlähde omassa sydämessämme. Rakkaus voittaa kaikki, sillä tämä ihmeellinen yhdistävä voima on itse universumin perusta. Ja niin kuin me annamme, niin myös meille annetaan. Tämä laki ei ole mielivaltainen, eikä tahdosta riippuvainen. Se on kirjoitettuna itse asioitten omaan luontoon, emmekä me pysty muuttamaan sitä sen enempää kuin pystymme muuttamaan painovoiman lakia. Rakkauden lisäksi me olemme kadottamassa myötätunnon ihmeellisen lahjan, joka laajentuessaan voisi koskettaa koko luomakuntaa, ja jonka kautta rakkaus voisi toteuttaa syvintä olemustaan. Yksi aikamme suuria erheitä on myös luonnon tuhoaminen ja ihmisen erottaminen luonnosta. Tätä kautta olemme kadottaneet myös yhteytemme kosmoksen kanssa. 18

19 Meidän pitäisi oppia uudelleen lähestymään luontoa hiljaisen nöyrinä ja tavoittamaan sen sylistä maailmankaikkeuden suunnattoman sopusoinnun. Jumala viestii meille kaiken olevaisen kautta, ja kaikki olevaisuus on sakramentti. Kansalaiskirjeillään Raimo E. O. Stenberg sytyttelee pimeyteen kynttilöitä ihmissydämen parhaimpien ominaisuuksien havahduttamiseksi ja myötätunnon vapauttamiseksi syvän henkisen näkymän avautumisen kanssa. Meritullinkadulla 28. elokuuta Asko Vuorjoki 19

20 20

21 USKONNOLLIS-FILOSOFISEN MAAILMANKATSOMUKSEN REALITEETTI I "Jumala ulkopuolinen mit' oisi, mi kaiken kiertää sormeansa soisi! Sisältä käsin maailmaa Hän käyttää, Hän itse luonnon, luonto Hänet täyttää; niin se, mi Häness' liikkuu, on, on Hältä voima, henki loputon." J. W. von Goethe. 21

22 22

23 Henkisen taantuman tragedia Aatteellisen hajaannuksen aikakausi K eskiajan lopulla uskonnolliset ja tieteelliset käsitykset maailmasta erkanivat toisistaan. Maailmankaikkeuden jumalallista syntyä ja ohjausta ei enää pidettykään itsestään selvyytenä. Maailmaa ja inhimillistä olemassaoloamme, sen tarkoitusta ja merkitystä, ryhdyttiin selittämään uudelleen rationalismin ja empirismin valossa ajattelu- ja aistihavainnoista käsin, niitä sitten tieteellis-kokeellisin metodein tutkien ja teknisin apuvälinein tarkastellen. Tapahtuneen seurauksena olemme joutuneet monien erilaisten, keskenäänkin ristiriitaisten materialistis-luonnontieteellisten teorioiden ja selitysmallien kaaokseen maailmankaikkeuden syntyä sekä elämän olemusta ja tarkoitusta pohtiessamme. Näiden teorioiden ja selitysten puitteissa on vastauksia löydetty vain tunnettujen luonnonlakien tuottamiin ja niihin perustuviin fyysisiin elämänilmiöihin. Näissä yhteyksissä on monien fyysisten ilmiöiden mekanismeja ja vaikutussuhteita kyetty tunnistamaan. Niitä on kyetty simuloiden tarkastelemaan uteliaisuuden tyydyttämiseksi ja keksimisen iloksi - ja joitakin niistä on onnistuttu teknologisesti soveltamaankin ihmiskunnan hyödyksi... tai sitten haitaksi. Näissä yhteyksissä on löydetty kuitenkin vain se elämän ja elämänlakien osa-alue, jota voidaan havainnoida aisteilla ja niiden teknisillä jatkeilla sekä peilata loogis-analyyttisen, palakerrallaan etenevän ja rationaalisesti päättelevän pintaajattelun avulla. Tilanteessa on tieteellisistä pyrkimyksistä huolimatta - perinteis- 23

24 tä, jumalalliseen ohjaukseen perustuvaa uskonnollis-filosofista maailmankatsomusta parempi ja kattavampi selitys maailmalle ja elämälle jäänyt nykytieteeltä ja -filosofialta löytämättä. J. W. von Goethe on todennut tästä uuden ajan rationalismin ja empirismin myötä syntyneestä uudesta ongelmasta: "Elämme johdettujen ilmiöiden alueella, emmekä lainkaan tiedä, miten lähestyä peruskysymyksiä." Tämä tietämättömyys on johtanut ihmisen itsensä ja samalla koko inhimillisen kulttuurin siihen kriisiin, joka nyt aatteellisen hajaannuksen aikakautena ja henkisen taantuman tragediana vaikuttaa inhimillisessä kulttuurissamme. Tässä vuohenlaulussa on uskonnollis-filosofinen arvoelämämme pirstoutunut! Suurella osalla meistä ei ole enää selkeätä maailmankuvaa eikä tähän liittyvää arvojäsennystä ja -järjestystä tietoisuudessaan. Yhteisöjä ja niissä vaikuttavia kulttuureja kannattaa ja tukee kuitenkin aina tietty usko ihanteisiin ja korkeampiin arvoihin sekä näistä johdettu moraalis-sosiaalinen infrastruktuuri. Tällaisen infrastruktuurin katoaminen elämästä tai vaikkapa vain sen epäilyksen alaiseksi asettaminen johtaa ja on aina johtanut yhteiskunnat sekasortoon, henkiseen rappioon ja sosiaalisen elämän kaaokseen. Samanlaiseen tilanteeseen se johtaa myös yksityisen ihmisen. 24

25 Ihminen tarkoituksettomuuden tyhjiössä S e, mitä edellä mainitusta tilanteesta jatkossa toteamme, saattaa lukijasta tuntua ahdistavalta ja tylyltä tekstiltä, ehkäpä jopa demagogiselta paatokselta. Olkoon niin! Edellä kuvattu tilanne ilmenee ja vaikuttaa nyt keskuudessamme jopa kollektiivisena massailmiönä - joukkoneuroosina eli elämän tarkoituksettomuuden ja merkityksettömyyden tyhjiönä. Tällaisessa tyhjiössä olemme joutuneet mielekkyyskriisiin, sillä siinä meidät on "lomautettu" elämäntarkoituksestamme sekä siihen liittyvistä tehtävistämme! Elämme lamaantuneina mentaalista agnosiaa - henkistä sielun sokeutta potien. Lamaantumisemme vaikuttaa psykofyysisessä toiminnassamme mekanisoitumisena ja halvaannuttavana avuttomuutena. Tämän seurauksena elämme tyyppi- ja joukkosidonnaisuuksissa, joissa yksilöllisyytemme, vapautemme ja vastuumme sekä luova ajattelumme ovat sotkeutuneet kaikki osaavan ja kaikkitietävän joukkointelligenssin tallattavaksi. Näin meistä on kehittynyt suunnattomia, vaikutteellis-kuvitteellisen uskomustiedon ohjaamia ajelehtijoita ja laumanjohtajia alttiina seuraavia, sopulisyndrooman vaivaamia mielipideuhreja. Vaivassamme olemme joutuneet Prokrusteen vuoteelle, missä meitä tasapäistetään kateuden kirurgialla tolkuttomien ja ristiriitaisten, jopa elämän-, luomis- ja luonnonjärjestyksen vastaisten tasa-arvo-, tasavertaisuus- ja tasapuolisuusvaateiden puitteissa. Aloitekyvyttöminä, ikävystyneinä ja löytämättä tarkoitusmielekkyyttä arkiselle ja arvoköyhälle elämällemme pakenemme paineitamme 25

26 aistillis-elämykselliseen keinomaailmaan. Tämän maailman hyödykkeillä tuotamme itsellemme hetken mielihyvää, helpotusta ja turtumusta sekä tasapainon ja turvallisuuden tunnetta luovia epätarkoituksia: viihde-, rihkama-, hölkkä- ja töllötyskulttuuriin sidottuja "hullabaloo" -elämyksiä. Tarkoituksettomuuden tyhjiössämme etsimme näin onnea ja tarkoitusta elämällemme haparoiden - selvää suuntaa vailla -, täyttäen tyhjiötämme luovat ja merkitykselliset mahdollisuutemme unohtaen vain aistein koettavilla virikkeillä, aineellisten arvojen pohjalta. Tulevaisuuteemme ja elämäämme kohdistamamme tarkoitusperät ja päämäärät muodostuvat näin epäoleellisista mielihaluista sekä arvottomista pyyteistä ja toiveista, jotka toteutuessaan ja menneisyydeksi muuttuessaan jäävät inhimillisiltä elämänarvoiltaan täysin merkityksettömiksi. 26

27 Panem et circenses E lämämme, tulevaisuutemme ja myös onnemme ovat omalla vastuullamme. Olemme kautta aikojen etsineet menetelmiä ja keksineet keinoja tuon vastuumme kattamiseksi ja raivataksemme itsellemme tietä parempaan ja onnellisempaan tulevaisuuteen. Jokaisella meistä lienee näin ollen ikiomat, omasta maailmankatsomuksestamme ja tarpeistamme johdetut elämäntoiveet sekä strategiat ja ohjelmat niiden ilmentämiseksi niitä toteuttavassa toiminnassa. Erilaisten yhteisten ja myös yksilöllisten arvojen, tarpeiden ja etupyyteiden - intressien - toteuttamiseksi löytyy keskuudessamme toki myös melkoinen joukko kollektiivisia, yhteiskunnallisia aatteita sekä poliittisiksi ideologioiksi puettuja tarkoitusperiä. Ne pyrkimykset, menetelmät ja keinot, jotka pääasiallisesti lepäävät yhteiskunnallisen suunnittelun, päätöksenteon ja toiminnan varassa, ovat nykyisin varsin usein johdettu materiaaliselta ja taloudelliselta, luonnontieteisiin ja niiden teknisiin sovellutuksiin tukeutuvalta teknokulttuurin pohjalta. Erilaiset arvoiksi kutsutut toiveet, pyyteet ja halut kamppailevat niissä politiikan muodossa. Näissä pyrkimyksissä meitä johdetaan poliittisen retoriikan avulla sekä kosiskellaan kasvu-, vaurastumis- ja hyvinvointihoukuttimilla. Siksipä näiden pyrkimysten joukkoon on usein ripautettu annos erilaistavaa, poliittisesta suunnasta riippuvaa näennäishumanismia massoihin vetoavan psykologisen vaikutuksen aikaansaamiseksi. Tuo humanismin väri, osana poliittisia tai taloudellisia pyrkimyksiä, on tavallisimmin kuitenkin vain jonkin intressiryhmän eduntavoitteluja tukeva ja valtapyrkimyksiä edistävä sivuvaikutin ja -houkutin. 27

28 Pääpaino nykyisissä yhteiskunnallisissa pyrkimyksissä ja niiden futurologisissa visualeissa on kuitenkin taloudellisilla seikoilla. Ne ilmenevät selvästi nyky-yhteiskunnassamme vallitsevissa poliittisissa intentioissa - pyrkimyksissä tavoittaa demokraattisen, yltiösosiaalisen hyvinvointiyhteiskunnan ideaali moninaisine yhteiskunnallisine ilmaispalveluineen, sosiaalisine avustusmuotoineen ja tukipaketteineen - tai toisaalla... kansallis-oikeistolaisen kapitalismin perusarvojen vaalimisena. Pyrkimykset eivät ole muunlaiset myöskään näiden poliittisten aatteiden välillä tasapainoilevassa agraariyhteiskunnallisessa konservatismissa. Selvää on, että hallitseva poliittinen hegemonia ei niinkään tavoittele humanismin, todellisen tasa-arvon, solidaarisuuden ja yhteisöetiikan kattamaa elämänlaatua henkisine kulttuuri- ja kasvutekijöineen; se tavoittelee "humanismillaan" ja materiaaliselta pohjalta luomallaan utilitarismillaan vain massojen suosiota, tukeakseen näinkin päämääräänsä - elämäntarkoituksen luomista ja kattamista sekä tulevaisuuden rakentamista taloudellisen kasvun, aineellisen hyvinvoinnin ja vaurastumisen pohjalle. Tämän kaiken seurauksena elämme materialistisen maailmankatsomuksen ja aineellisen arvomaailman ansassa. Tässä ansassa elämme siksi, koska olemme unohtaneet peritystä viisaudesta johdetut elämisen ja kehittymisen konseptimme ja koska emme siksi ole osanneet käyttäytyä hyvin ja palkitsevasti itsemme hyväksi pitkällä emmekä edes lyhyellä tähtäyksellä. Olemme rakentaneet hyvinvointiyhteiskuntamme ideaalia liian ahneesti ja huolettomasti tulevaisuutemme kustannuksella. Malttamatta vaurastua olemme halunneet rahalla, tavaralla ja mielihyvällä laskettua onnellisuutta liian paljon ja liian nopeasti. Ahneudessamme olemme myös kansantaloudelle lisäarvoa tuottavan tuotannon ohella ja sijasta ryhtyneet määrättömästi tuottamaan mielihyvää konstituoivia ja talouttamme rasittavia lepo-, virkistys- ja viihdepalveluja. Samalla kun edunvalvontahissimme on hilannut työmme hinnan ylös - ja ulos, se on hilannut työaikamme alas. Näin 28

29 meistä on tullut työstä, elämämme eräästä perusarvosta ja kehityksemme peruslähtökohdasta vieraantuneita oleskelijoita. Tieteellis-materialistisen maailmankatsomuksen ja aineellisen arvomaailmamme ansassa olemme näin rikkomassa myös luonnonlakeihin sidottua sekä mentaaliseen ja fyysiseen terveyteemme kohdistuvaa säädöstä - kuuden työ- ja yhden lepopäivän mukaista viikkorytmiä. Tästä kaikesta on seurauksena, että illuusioksi muuttuneessa hyvinvointiyhteiskunnassamme osa kanssaihmisistämme työttöminä ja syrjäytyneinä harjoittaa "oleskelua" muiden hankkimien tulojen turvin. Näin jopa solidaarisuus ja siihen liittyvät yhteisölliset hyveet, hyväntekeväisyys ja avuliaisuus ovat demokratisoitu epäoikeudenmukaisiksi tulonjako, -siirto ja -tasausjärjestelmiksi - ja uhrattu siten hedonisen utilitarismin alttarille yrittämistä ja toimeliaisuutta kuristavana solidaarisuusverotuksena. Tervettä ja luonnollista talouskehitystä estävinä nämä sosiaaliset tasausjärjestelmät toimivat kokonaisuutta taannuttaen. Viime kädessä ne toimivat myös tarkoitustaan vastaan - yhteiskunnan heikompien ja vähäosaisimpien vahingoksi. Näistä syistä kansantaloutemme juna on jo pitkään kulkenut väärillä raiteilla. Osa sen moninaisilla tukijärjestelmillä lastatuista vaunuista kolisee ratapölkyillä, kiskojen vierellä. Eivätkä massoja kosiskelevat edunvalvojamme ja poliittiset päättäjämme kykene käyttämään hätäjarrua, keventämään pudonneiden vaunujen lasteja, nostamaan niitä kiskoille ja pistämään peruutusvaihdetta päälle etsiäkseen junallemme uusia, kestävämpään kehitykseen johtavia raiteita... Henkisessä tyhjiössään he eivät kykene arvioimaan ympärillään vallitsevaa todellisuutta, eivät arvojaan, eivät moraaliaan eivätkä myöskään yhteiskunnallisten ongelmiemme keskinäisiä ja perimmäisiä syy- ja seuraussuhteita. Aineelliselle pohjalle rakennettua elämäntarkoitusta kuitenkin kaipaamme. 29

30 Tätä kaipausta myötäilee ja tukee myös elinkeinoelämämme nöyrän uskollisena. Ohuen moraalisen infrastruktuurin omaavan ja etiikan Kultaisen Säännön hylänneen liike-elämän toiminta määräytyy ihmisten halujen ja yleisen kilpailun lainalaisuuksien mukaisesti, jolloin toiminta koodautuu vain arvohierarkian alemmilla arvolajeilla. Tässä tilanteessa talouselämän keskinäisen kilpailun määräävät, etiikan arvoilla säätelemättömät ja voiton maksimointiin tähtäävät riippuvuussuhteet rikkovat osaltaan yhteiskunnan sisäistä harmoniaa sekä sen yhteisösopua, samalla niissä eläviä ja toimivia ihmisiä henkisesti lamaannuttaen ja moraalisesti taannuttaen. Keskinäisessä kilpailussaan taloudelliset yhteisömme syöttävät meille mielletietoon perustuvalla viestintä- ja mainosretoriikallaan onnekkaita olemisen ja tulevaisuuden visioita - kuvia ihmisistä tavaravuorien täyttämissä viihde- ja omistusparatiiseissa. Näihin ideoidaan, suunnitellaan ja tuotetaan välineitä, joiden loistaviksi ja tarpeellisiksi mainostetut "featuret" ovat käytännössä useinkin vain kosiskelu- ja statushyödyttömyyksiä. Kertakäyttöisten kulutustavaroiden hyvyysarvo määräytyy tavallisesti vain mielihyvää tuottavien tarpeiden tasoilta. Tällaisista tavaroista on nyt tullut itsetarkoituksia elämäämme - sen onnellistajia. Niistä on tullut jopa palvonnan kohteita ja narsistisen, keskeneräisen ihmisminämme jatkeita. Niillä ja niiden määrällä on tarkoitus kattaa tiemme onneen - vai onko? Ei, mutta nykyisen, henkisesti pirstoutuneen ja arvoköyhän elämämme tarkoituksen ja suunnan määrää hedonismi fyysisten elämysten ja aineellisen mielihyvän tavoittelu. Tavara ja mielihyvä luovat elämämme onnenpäivät. Hedonisten ja korkeintaan vitaalisten tarpeiden tyydytys on niiden kohokohta ja täyttymys. Motto on vanha ja tuttu: panem et circenses - leipää ja sirkushuveja! Elämämme tunnukseksi ja pyrkimystemme vaalilauseeksi se sopii tänäkin päivänä. Kaikkea sitä tavaraa ja nautintoa mihin voisimme herkuttelevin tuntein ja omistavin käsin tarttua ja millä voisimme arvotyhjiötämme 30

31 täyttää, ei ole kuitenkaan mahdollista saada... ei ainakaan kaikkien meistä, ei nyt eikä tulevaisuudessakaan! Maapallomme aineelliset rajat ja resurssit asettavat tälle selkeät esteet. Maapallomme uskollisuutta ja nöyrää anteliaisuutta meille ihmisille, jopa turhille pyyteillemme, on käytetty jo liiaksikin hyväksi ja suuresti väärin - käytetty kylväen samalla tuhon siemeniä ja niittäen niiden satoa. Emmekä tätä huomaa... emmekä sitä, että luonto jo vaikeroi ympärillämme, että se on paikoitellen jopa hiljaiseksi mykistynyt! Emme huomaa lähestyvän ekologisen katastrofin merkkejä; emme tajua, että ylettömien aineellisten pyyteittemme seurauksena maa on saastumassa, vedet ja ilmakehä pilaantumassa ja luonnonvaramme ehtymässä. Ylilyönti aineellisissa kasvutavoitteissamme on tapahtumassa ja sitten romahdus! Pohja on katoamassa jalkojemme alta, aineellisenkin kulttuurimme pohja. Tätä emme nyt näytä tajuavan keskinäisten kinastelujemme ja materialististen pyrkimystemme keskellä! Voimakkaillekin varoitusten äänille olemme täysin kuuroja! 31

32 Varoitusten ääniä M aailmamme on naarmuilla monilla tasoilla, ja noista naarmuista valuu rakentavaa voimaa hukkaan - voimaa, jolla epäjärjestystä voitaisiin muuttaa järjestykseksi - tai ainakin estettäisiin sitä muuttumasta vielä pahemmaksi epäjärjestykseksi ja totaaliseksi kaaokseksi. Monet kokonaisvaltaisesti ajattelevat ja synteesejä tekemään kyenneet yksilöt ovat viimeisten kolmen - neljänkymmenen vuoden aikana - jotkut heistä jo paljon aikaisemminkin - esittäneet varoituksia tulevasta. Samalla he ovat kiinnittäneet huomiotamme peruskysymyksiin, kehottaneet suuntaamaan elämäämme niiden mukaisesti sekä muuttamaan arvojamme, pyrkimyksiämme ja käyttäytymistämme niiden valossa. Nämä varoitusten sanat eivät ole paljoakaan vaikuttaneet. Niitä ei ole joko ymmärretty; ne on sivuutettu ajalla vieraana haihatteluna; ne on ohitettu tahallisesti eri intressi- ja edunvalvontaryhmille hankalina seikkoina tai sitten - hetken vaikutettuaan - ne ovat peittyneet unohduksen pehmeällä hunnulla. Varoittavissa esityksissä eniten esillä ollut, lähes saturaatiopisteeseen asti käsitelty ja puhuttu aihe on ollut erityyppisten vaikeuksien - lamojen, kriisien, katastrofien ja sitten jopa täydellisen globaalin tuhon - povaaminen kulttuurillemme. Näissä yhteyksissä puhutaan yleisesti koko maapallon laajuisista ongelmista: liikakansoituksesta, ravinto- ja energiapulasta, biosfäärin saastumisesta, kasvihuoneilmiöstä, ilmastonmuutoksesta, taloudelli- 32

33 sesta romahduksesta, työttömyydestä, tietotulvasta, huumeista, jne. sekä näiden haitallisista, koko inhimillistä kulttuuriamme uhkaavista megavaikutuksista. Kysyä voidaan: Ovatko nämä nykyiset, jo kauan vaikuttaneet ongelmamme sitten laajenemassa maailmanlaajuisiksi, hallitsemattomiksi megatrendeiksi? Ovatko naarmut maailmassamme muuttumassa haavoiksi ja parantumattomiksi tulehduksiksi? Olemmeko kompastumassa tulevaan, sairastumassa parantumattomaan tautiin, jonka siemenet itävät ja oireet näkyvät taloudellis-fyysisinä ongelmina ja kriiseinä nykyisyydessämme. Näin lienee tapahtumassa, näin väittävät jo useat tulevaisuuden tutkijatkin. Heidän mukaansa tulevaisuutemme ilman asiaan ratkaisevasti vaikuttavia nopeita toimenpiteitä, elinolojemme muutoksia ja rajoituksia, näyttää lohduttomalta. Aihe on kuuma! Sitä on käsitelty kansainvälisissä ja kansallisissa järjestöissä ja instituutioissa, tutkimuslaitosten raporteissa, poliittisen toiminnan sektoreilla, varsin laajassa futurologisessa kirjallisuudessa ja tiedotusvälineissä. Aiheen ympärille on perustettu yhteisöjä, poliittisiksi puolueiksi muodostuneita liikkeitä ja kansalaisjärjestöjä. Näiden yhteisöjen ja liikkeiden sanomat, samoin kuin laadittujen tutkimusten, raporttien, kirjoitusten ja käytyjen keskustelujen johtopäätökset kulttuurimme ja ympäristömme tilasta ovat lievempinä, pehmennettyinäkin ennusteina olleet lukijaa ja kuulijaa mykistäviä... rajuimmat niistä ovat saaneet laatijansakin ymmälle. Varoitusten äänet ovat kaikuneet! Ensimmäisten taloudellisten vaikeuksiemme ilmaantuessa ns. öljykriisin muodossa 1970-luvulla, monet kansainväliset asiantuntijat varoittelivat meitä jo tuolloin lähestyvästä katastrofista, todeten meidän kuitenkin elävän vasta "helvetin esikartanoissa" tuleviin vuosikymmeniin verrattuna. YK:n entinen pääsihteeri, U'Thant, joka oli katsellut maailmamme näyttämöjä ehkäpä niiden eräältä parhaimmalta näköpaikalta, 33

34 lausui jo vuonna 1969 hätkähdyttävän dramaattisen varoituksen ja profetian johtopäätöksenään näkemästään ja saamistaan tiedoista. Hänen mukaansa YK:n jäsenillä olisi mahdollisesti 10 vuotta aikaa sopia erimielisyytensä ja ryhtyä koko maailmaa kattavaan yhteistyöhön kilpavarustelun estämiseksi, ympäristön parantamiseksi, ihmiskunnan räjähdysmäisen kasvun jarruttamiseksi ja kehitystyöhön tarvittavan lähtövoiman löytämiseksi. Mikäli tuona aikana ei tällaista yhteistyötä kyettäisi käynnistämään, silloin nämä ongelmat saavuttaisivat hallitsemattomat mittasuhteet. Olemmeko sitten yltäneet tuohon mainittuun, koko maailmaa kattavaan yhteistyöhön, vai onko ennustus vaihtoehdosta toteutumassa? Kuten sanottu, monien tulevaisuuden tutkijoiden ja futurologisten yhteisöjen viimeaikaiset raportit eivät anna tähän kysymykseen varsin lohdullista vastausta. Noiden ensimmäisten varoitusten ja mm. Rooman klubin laatimien tulevaisuuden skenaarioiden jälkeen on nykyisen tilanteemme arviointi ja tulevaisuutemme maalailu jatkunut nopeutuvalla tempolla jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Yhteistä kieltä asiassa ovat ryhtyneet puhumaan eri alojen tiedemiehet, fyysikot ja taloustieteilijät, kuin myös vihreiden liikkeiden humanistit, vieläpä teologit ja poliitikotkin. Luettelo sanomansa kirjallisesti viestittäneistä on laaja. Jotkut "näkijät" ovat lähestyneet asiaansa maailmaa ja jopa maailmankaikkeutta edellä mainittuja aineellisia, taloudellisia ja ekologisia rajoja arvioivia ja käsitteleviä tutkimuksia kokonaisvaltaisemmin - ja joskus myös populistisemmin. Eräs näistä, oiviin kehyksiin sanomansa paketoinut ruotsalainen diplomaatti Rolf Edberg on kuitenkin täysin tosissaan ladatessaan meille kirjassaan, Vid trädets fot, "syysmietteitä" seuraavasti: "Tungoksen lisääntyessä, maailmanlaajuisen nälänhädän vallitessa, kilpailun kovetessa rajatun tilan rajatuista mahdollisuuksista voivat suurlaumojen väliset ristiriidat kärjistyä tähän saakka tuntemattomiin ulottuvuuksiin." Ja toinen miete: "Missään tapauksessa ei ole epäilystäkään siitä, että tähänastinen kurssimme vie kohti ekologista tuhoa." 34

35 Sekä edelleen: "Mutta yhden maapallolla asuvan olennon aiheuttama mullistus biosfäärissä ei avaa mahdollisuuksia uuden elämän syntyyn. Se laskee lopullisen esiripun elämän draaman eteen tällä avaruuden sirusella. Hyvinvoinnin aalto pyyhkäisee yli maapallon, ja pian se on asumaton." Tällaista "maailmanloppuun" yltävää katastrofia on tunnetun historiamme aikana ennustettu ja odotettu jo useita kertoja tapahtuvaksi. Vastaavia ennustuksia on edelleenkin voimassa, ja päivittäin niitä laaditaan lisää. Ehkäpä vanhimmat niistä löytyvät Pyhän Raamattumme apokalyptisista ja eskatologisista kirjoituksista, joiden vaikeasti tulkittaviin, symbolisiin ja allegorisiin teksteihin muinaiset profeetat käärivät ja verhosivat näkynsä. Monikaan heistä ei ole - ei edes Nasaretin profeetta (Mt., luku 24) - esittänyt ennustustaan yhtä selkein ja suorin sanoin kuin profeetta Jesaja kirjansa "maailman tuomiota" koskevassa luvussa 24, jakeissa 1-9, joista ensimmäinen jae kuuluu: "Katso Herra tekee maan tyhjäksi ja autioksi, mullistaa maan muodon ja hajottaa sen asukkaat." Jesajan Kirjan kohta ja monet vastaavat profetiat voisivat aivan hyvin olla uskonnollisen vakaumuksen omaksuneiden futurologiemme vain hieman nykykieltä kaunopuheisemmin ja vertauskuvallisemmin laatimaa tekstiä. Voimmekin kysyä, mistä oikein on kysymys siinä hämmästyttävässä analogiassa, joka vallitsee muinaisten, yhteiskunnallista elämää ja kansojen kohtaloa luotaavien profetioiden ja nykyisten tulevaisuuden skenaarioiden välillä. Mitä itse asiassa nuo muinaiset, oman aikansa "futurologit" ovat halunneet viestittää, ja kenelle? Sisältävätkö heidän vertauskuvalliset viestinsä ja varoituksensa ns. esoteerisen sanoman kohdistettuna yleispätevänä kaikille aikakausille? Mikäli näin on, silloin apokalyptiset ennustukset ovat adekvaattiin tietoon ja maailmankaikkeudessa vallitseviin syy- ja seuraussuhteisiin liittyvien merkitysten ja tarkoitusten tasoilla ilmeneviä vertauskuvallisia malleja, jotka sivuavat ajan ja paikan käsitettä vain omassa 35

36 havaintotajunnassamme. Tällöin ne olisivat maailman ja elämän deterministisiä syy- ja vaikutussuhteita kuvaavina opasteina ja referensseinä sovellettavissa kaikissa jaksoittain syntyvissä, kehittyvissä ja sammuvissa maailmantapahtumissa. Jos näin on, ilmestysten ja niistä tulkittujen ennustusten vertauskuvalliset sanomat, varoitukset ja ohjeet pätevät syiden ja seurausten lakien mukaisesti kaikissa tilanteissa - elämismaailmaamme ja kulttuuriimme, kaikkeen toimintaamme liittyvissä tapahtumissa. Aivan viime vuosina esitettyjen tulevaisuuden skenaarioiden johtopäätössarjat eivät ole olleet yhtä kokonaisvaltaisia eivätkä siten "merkitysten tasoille" yltäviä kuin aikaisempien selvitysten. Tietovyöry on teknologisen kehityksen ja yhteiskunnallisen muutosnopeuden myötä tukkinut aistiemme vastaanottokanavia ja ajattelumme verkostoja siinä määrin, että kykenemme käsittelemään, käsittämään ja tulostamaan enää vain tapahtumatodellisuutemme muutosprosesseihin ja tilanteisiin sisältyviä yksittäisiä ilmiöitä ja niihin liittyviä vähäisiä osakokonaisuuksia. Meiltä puuttuu kokonaisvaltaiseen hahmottamiseen, pätevään ja varmaan intuitioon - näkemiseen - tarvittavaa lateraalista havainto- ja ajattelukykyä. Meitä on opetettu päättelemään analyyttisesti, pikaoivaltamaan yksityiskohtia tekoäly apunamme, mutta meitä ei ole valmennettu hahmottamaan ja luomaan ajatusmaisemia eikä suosimaan intuitiivista, synteesejä tuottavaa ja merkityksiä paljastavaa panoraama-ajattelua. Seurauksena tästä on keskuuteemme syntynyt myös monia ns. yhden asian ja pyrkimyksen liikkeitä, joista kukin touhuaa enemmän tai vähemmän äänekkäästi oman, useinkin varsin kapea-alaisen päämääränsä parissa. Näissä yhteyksissä ovat monet selkeät tulevaisuuden skenaariot kuitenkin kokonaisvaltaisuutensa ja johdonmukaisuutensa puutteessa muuttuneet sekoilevaksi ja liioittelevaksi maalailuksi milloin mistäkin vaaratekijästä, uhan siemenestä ja katastrofin alusta. Joitakin kannattajiaan ja ryhmiään ovat näiden liikkeiden yhteiskunnallisten 36

37 intressien, vaateiden ja ohjelmien varassa muodostuneet uskomukset, jyrkän asenteelliset mielipiteet, äänekäs hurmahenkisyys ja muut tunnepohjaiset reaktiot radikaaleine "eloonjäämisoppeineen" johtaneet illegaaleihin, anarkistisiin ja jopa terrorismiin yltäviin tekoihin. Ovatko nuo kokonaisvaltaisemmat varoittelijat, maailmantapahtumien peruskysymyksiin huomiotamme kiinnittävät ennustelijat sitten nähneet ja tiedostaneet jotain sellaista yhteiskuntamme nykytilanteeseen liittyvää, jota me emme nyt, materialistisen, kriisissä olevan kulttuurimme ja analyyttisen ajattelumallimme sumentamina näe - tai halua nähdä? Ehkäpä he ovat - aikamme henkiseen arvotyhjiöön kurkistaessaan - nähneet syvemmälle materialistisen kulttuurimme ja yhteiskunnallisen tilanteemme taakse. Ehkäpä he ovat havainneet ja ymmärtäneet tilanteen seurausten ja niiden syiden kohtalon yhteydet. Mutta saatammepa mekin omasta tilanteestamme jotain tiedostaa ja päätellä. Merkkejä tästä uskoisimme olevan nuo monet tulevaisuudestamme varoittavat sanat ja niiden saama huomio. Merkkejä tilanteemme alitajuisesta tiedostamisesta lienevät myös ihmisten ryhmittyminen em. aatteellis-yhteiskunnallisiin, mm. ekologisiin ja uskonnollisiin liikkeisiin. Eräänä merkkinä sitä ilmentää mielestämme myös tuo henkisen taantuman tragediana keskuudessamme nyt vallitseva ja vaikuttava inhimillinen kulttuurikriisi ja koko elämäämme runnova henkispsyykkinen hätä. 37