Perinnekilta PRAGMA ry. Helsinki, ISBN (verkkojulkaisu, kolmas uudistettu painos)

Transkriptio

1 Perinnekilta PRAGMA ry. Helsinki, ISBN (verkkojulkaisu, kolmas uudistettu painos)

2 Raimo E. O Stenberg Vaeltajat Vaeltajat on Raimo E. O. Stenbergin kirjoittaman nykymaailmamme ja nykykulttuurimme arkitodellisuutta peilaavan trilogian kolmas teos. Sarjan ensimmäisessä kirjassa, Ihminen toiminnan todellisuudessa, kirjoittaja luotasi länsimaisen kulttuurin nykytilannetta problematisoiden sen säälimättömänä näkemyksenään aatteellisen hajaannuksen aikakaudeksi. Kirjassaan Tulevaisuuden tasamaa hän jatkoi teemaa avaten hämmentäviä näkymiä murroksen ja muutoksen aikana näyttäytyvän kulttuurimme arkitodellisuuteen. Samalla hän esitteli kriisien ja lamojen runtelemaan tilanteeseen elämämme ja toimintamme todelliseen ankkurointi- ja kiintopisteeseen kytkeytyvän pelastussuunnitelman perusaineksia. Kirjan merkittäväksi teemaksi kohosi uuden vuosituhannen vaateena paluu muinaiseen perittyyn viisauteen, perinteisiä henkisiä arvoja ja niiden määrittämää moraalia kunnioittavaan traditioon. Vaeltajat jatkaa teemaa luoden peritylle viisaudelle vuosituhantiset, muinaiseen mysteeriviisauteen ulottuvat taustat. Meille, postmodernin pimeyden ja karun tieteellis-materialistisen arkitodellisuuden ristiaallokoissa harhaileville nykyihmisille tämä perityn viisauden perusteos kertoo siitä, mitä tuo ihmiskunnan muinainen viisaus on; minkälaista se on sisällöltään, olemukseltaan ja luonteeltaan. Se kertoo myös siitä, miten sitä on aikojen kuluessa ihmiskunnan keskuudessa elämisen eettisinä sekä viisauden, pimeydestä valoon -konsepteina ilmennetty. Teoksen sanomasisältö koskettelee lisäksi sitä, miten jokainen Itselleen ja Elämälleen tulosvastuullinen ihminen voisi peritystä viisaudesta johdettuja viisauden konsepteja henkisen kehittymisensä rakennusohjeina käyttää - ja niitä sitten vaeltajakonsepteina paremman elämän ja onnellisemman tulevaisuuden toteuttamiseksi työssään ja toiminnassaan soveltaa. Kustantaja Raimo E. O. Stenberg, 2009 Kansikuva: Yhdistelmä Raimo E. O. Stenbergin maalauksista: Läntinen muuri ja Sfinksi. Tekninen toteutus: 3DProject ky. Taitto: Raimo E. O. Stenberg. 2

3 Raimo E. O Stenberg Vaeltajat Raimo E. O. Stenberg VAELTAJAT <Verkkojulkaisu - kolmas, uudistettu painos> Helsinki

4 Raimo E. O Stenberg Vaeltajat O mistamme tämän kirjamme tuleville sukupolville. Samalla omistamme sen tyttäriemme Tertun ja Tarjan lapsille: Piritalle ja Jarmolle, Reolle, Seeralle, Tooralle, Lyyralle Roille, Raille ja Reille Jampan tyttäriä Veera Katariinaa ja Saara Sofiaa unohtamatta. Tulevien sukupolvien lisäksi tämä kirja on omistettu jokaiselle hyvinvointiuskovaiselle, postmodernin nykykulttuurimme aatteellisessa ja henkisessä pimeydessä elävälle lähimmäisellemme. Erityisesti omistamme kirjamme niille elämämme ja olemassaolomme tarkoitusta pohtimaan pysähtyneille kanssaihmisillemme, joiden usko ja luottamus elämän järjelliseen tarkoitusperään ja sen moraaliseen järjestykseen nyt, elementaarisen elämismaailmamme sekä sen karun materialistisen arkitodellisuuden ristiaallokoissa horjuu ja jotka suunnattomina ja ehkäpä epätoivoisinakin, sielullista ja henkistä ohjausta vailla harhaillen etsivät tietä tarkoituksellisempaan ja tasapainoisempaan elämään ja onnellisempaan tulevaisuuteen. Tässä yhteydessä lausumme lämpimät kiitoksemme kaikille kirjamme laadintaan vaikuttaneille ystävillemme ja kanssatekijöillemme. R.e.o.s 4

5 Raimo E. O Stenberg Vaeltajat Sisällysluettelo Omistus 4 Esipuheeksi lukijalle 7 I. IHMISKUNNAN PERITTY VIISAUS Peritty viisaus, sen olemus ja luonne 17 Perityn viisauden lähteet 25 Peritty viisaus ja inhimillinen kulttuuri 28 Alussa oli Sana 33 Elämämme alkusyy ja olemassaolomme syvin sisältö 38 Henki, joka teissä asuu 43 Elämälle asetetut arvot, lait ja tarkoitusperät 49 Elämämme pelisäännöt 51 Tarkoitusperäisen ja onnellisen elämän sisältö 59 II. IHMISEN JA IHMISKUNNAN KASVATUS Muinaisen tradition kantajat - tiennäyttäjät ja raivaajat 69 Henkilöhahmoja Laotsesta Goetheen 77 Juutalaisuus perityn viisauden ilmentäjänä 105 Juutalainen usko 108 Israelin kansalle annettu tehtävä 116 Kristinusko ja peritty viisaus 121 Kristinuskon alkuperäinen luonne ja olemus 121 Kristinusko valinkauhassa 130 Kristillnsen usko ja nyky-yhteiskunta 141 Vapaamuurarius - perityn viisauden välittäjä 147 Vapaamuurariuden synty, sen olemus, luonne ja tarkoitusperät 149 Vapaamuurarius nykyaikana 160 5

6 Raimo E. O Stenberg Vaeltajat III. IHMISEN JA IHMISKUNNAN KASVU Viisauden kutsu 165 Henkinen aluevaltaus ja henkisen kehittymisen vaade 167 Henkisen kehittymisen tie 176 Pimeydestä valoon 183 Henkisen kehittymisen alkuehdot 185 Ihminen henkisen kehittymisen kentässä 190 Kuolema itselle, portti elämään ja valoon 203 IV. VAELTAJA Jumalan palvelija ja maailman kansalainen 211 Mystinen liitto 213 Kutsumustietoinen vaeltaja 219 Vaeltaja yhteiskunnallisena kosketuspintana 227 Vaeltajakonsepti 229 Lähdekirjallisuutta 235 6

7 Esipuheeksi lukijalle Esipuheeksi lukijalle V aeltajat -kirjan tämä painos on sisällöltään lyhentäen ja täsmentäen sekä käsitteiltään tarkentaen muokattu sen vuonna 2007 verkkojulkaisuna ilmestyneestä sähköisestä painoksesta. Lyhentävä muokkaus ja nykyisellä (2009), kriiseinä näyttäytyvällä yhteiskunnallisella tilanteellamme sävytetty päivitys on toteutettu myös seuraavalle esipuheelle lukijalle: Ryhtyessämme laatimaan tämän painoksen pohjana olevaa, muinaiseen traditioomme sisältyvästä peritystä viisaudesta sekä siitä johdetuista elämisen ja kehittymisen konsepteista kertovaa teosta Vaeltajat -, olimme aikaisemmin kirjoittamiemme kirjojen, Ihminen toiminnan todellisuudessa ja Tulevaisuuden tasamaa, kohdalla tutustunut melkoiseen määrään ko. aihepiiriä käsittelevää uskonnollis-filosofista kirjallisuutta. Sukeltaessamme uudelleen tuohon kirjallisuuteen ja samalla joidenkin uusien, aiheeseen liittyvien teosten sisältöihin, koimme melkoista hämmennystä ajatellessamme tätä kirjoitustehtäväämme. Sillä kaikki se, mitä hahmottamamme tematiikan puitteissa olimme aikonut paperille ladata, oli aiheesta kirjoitettu jo monen moneen kertaan. Totesimme maailman olevan täynnä muinaista perittyä viisautta käsittelevää ja sitä usealta suunnalta ihmiskunnalle valottavaa kirjallisuutta: tieto- ja oppikirjoina, kertomakirjallisuutena, runoutena, allegorisina, myyttisinä ja mytologisina eepoksina sekä erityisesti eri uskontojen pyhinä kirjoina, kuin myös niiden selitys- ja tulkintateoksina. Tutustuttuamme juutalaiseen uskonnon ja uskonnollisuuden läpäise- 7

8 Esipuheeksi lukijalle mään kulttuuriperinteeseen tarkemmin, kohtasimme loistavassa tietoteoksessa, Juutalainen kulttuuri, E. E. Urbachin kirjasta, The Halakhah, its sources and development rohkaisevan ja kannustavan sitaatin. Siinä todetaan halakh -verbiin (vaeltaa, kulkea) viitaten: "Vaeltaessaan ihminen kulkee tuttuja teitä, mutta kulkiessa syntyy samalla uusia polkuja; samoin ihminen noudattaa käskyjä tuttuun tapaan, mutta niiden noudattaminen luo myös uusia muotoja." Uusia polkuja vaellettaessa olisi ehkäpä mahdollista tuottaa myös "uusia muotoja", uutta argumentaatiota ja uutta kerrontaa perityn viisautemme "tutuilta teiltä" - tuottaa sitä jatkoksi ja täydennykseksi edellisissä kirjoissamme ihmisestä, elämästä, sen konsepteista ja inhimillisestä kulttuurista eli henkisestä kulttuurievoluutiosta - aloitetulle tarinoinnille. Uusia polkuja syntyi myös kirjoittaessamme kirjojemme eklektisiksi jatko-, täydennys- ja selityskirjoiksi tarkoitettuja kirjoja Unohdettu viisaus kadotetut maailmat ja Arvoituksellinen Seuralainen, Hän Sinä Minä. Näiden kirjojen tekstiaineistoa onkin nyt editoitu ja integroitu tähän, tämän uudistetun teoksen sisältöön. Uusia polkuja taivaltaessamme saimme, kuten olemme nyt edelleenkin saanut, opastusta ja tukea niiltä keskustelukumppaneiksemme löytämiltämme kanssatekijöiltä, jotka ennen meitä olivat vastaavien haasteiden ja tehtävien eteen joutuneet. Kanssatekijöittemme polkuihin tutustuessamme, virisi mielessämme kysymykset: Miten meidät nykyihmiset saataisiin suuntaamaan katseemme noihin perityn viisauden lähteille johtaviin polkuihin; miten etsimään ja tavoittelemaan tuohon viisauteen sisältyvää todellisuutta, kohtaamanaan se ja tuomaan se sitten elämisen ja kehittymisen konsepteina - taivaan valtakunnan ohjeina - transsendentin kosmisista ulottuvuuksista immanenssiin - itseemme - ja jokapäiväisen elämämme käytännöllisyyteen? Nykyisen elementaarisen elämismaailmamme käytännöllisyydessä 8

9 Esipuheeksi lukijalle olemme joutuneet tilanteeseen, jossa kulttuurimme suunta määräytyy elämän perusperiaatteiden ja perusarvojen suhteen epäadekvaatin, vaikutelmallis-kuvitteellisen mielletiedon ja siihen sisältyvien aineellisten arvojen koodaamana. Elämästämme ja toiminnastamme puuttuu tietoisuuttamme elävöittävä ja toimivaa tahtoamme suuntaava sielullinen ohjaus, sitä konstituoivine lakeineen ja moraalikoodeineen - henkisen ohjauksen piirustuslaudasta puhumattakaan. Sanottu tarkoittaa, että kulttuurimme on joutunut tienhaaraan. Se on joutunut ratkaisevaan valintatilanteeseen ja samalla olemassaolomme merkityksiä ja tarkoitusperiä koskettelevien Suurten Kysymysten äärelle. Käytännössä kysymys on siitä, miten tieteis- ja hyvinvointiuskovaisuuden omaksunut, henkisessä pimeydessä elävä ja henkisesti taantunut nykyihminen saadaan pysäytettyä ja ravisteltua hereille elementaarisesta elämismaailmastaan? Miten hänet saadaan arvioimaan nykyisen elämismaailmansa sisältöä sekä muuttamaan ajattelunsa ja elämänpolkunsa suuntaa ja - erityisesti - miten hänet saataisiin ponnistelemaan päinvastaiseen suuntaan, käynnistämään vastapeli ja sitoutumaan uuteen, mutta samalla vanhan, muinaisen traditiomme mukaiseen elämänkäsitykseen? Miten hänet saataisiin sitoutumaan elämästään ja tehtävistään vastuullista ihmistä ohjaaviin sielullisiin eettis-sosiaalisiin ja henkisiin perusarvoihin? Edellä kirjoitettu saarnamme herättänee lukijan kysymään: Mihin saarnallamme pyrimme? Ennen kuin vastaamme kysymykseen, toteamme huomautuksina, että nykyisessä kulttuurissamme tapahtunut tieteellinen ja teknillinen kehitys edistyksellisyydestään ja kaikista saavutuksistaan huolimatta - ei ole kaikkien seuraustensa: räjähdysmäisen talouskasvun, hyödykerunsauden, viihdetarjonnan, lisääntyneen vapaa-ajan tai ylettömäksi kohonneen elintason myötä tuottanut meille kaipaamaamme ja odottamaamme elämänsisältöä. Se ei ole tuottanut meille myöskään onnea eikä onnellisuutta, ei mielenrauhaa, ei elämän tasapainoa eikä toivomaamme yhteisöllistä 9

10 Esipuheeksi lukijalle sopusointua, rauhaa ja järjestystä. Miksi ei? Vastaus on ollut sama jo satoja, ellei tuhansia vuosia. Se on viitteellinen; siihen sisältyy viite myös siitä, mitä pyrimme kirjamme teksteillä viestittämään. Vastaus on: Siksi ei, koska onnea ja elämän tasapainoa tuottavaa elämänsisältöä on mahdotonta saavuttaa vain viihteellä ja hauskanpidolla tai vain aineellisia hyödykkeitä ja mielihyvää tuotavan toiminnan varassa. Myöhäisstoalainen filosofi Epiktetos jatkaa vastaustamme näin: "Kautta jumalien, lakatkaa ihailemasta aineellisia seikkoja, lakatkaa alentamasta itseänne orjiksi - ensin asioiden orjiksi, sitten niiden ihmisten orjiksi, joiden vallassa on sallia tai kieltää teiltä asiat." Nykykielellä tämä voitaneen ilmaista yhteisöllisenä kehotuksena: Lakatkaa toteuttamasta aineellisen ahneuden etiikkaa, ryhtykää noudattamaan kohtuuden, kultaisen keskitien ja luonnollisen, vakaan kehityksen takaavan elämänekonomian periaatteita moraalisen ja henkisen säätelyn takaisinkytkentöineen. Perityn viisauden puitteissa meillä on valmiina käytettävissä elämämme ekonomian moraalisiin periaatteisiin liittyviä ja takaisinkytkentöihin sopivia arvojärjestelmiä - vuosisatojen aikana kehittyneinä, vuosituhansien takaa. Kysymys on nyt siitä, haluammeko me ravistautua hereille ja palata perityn viisautemme käsittävän ja konstituoiman todellisuuden piiriin, sen sisältämät perusarvot sekä elämisen ja kehittymisen konseptit rehabilitoimalla. Tällaisen todellisuuden alueelta vyöryykin vastattavaksemme monia kulttuuriimme ja arvomaailmaamme liittyviä kysymyksiä, jotka odottavat nyt - ei tylyn tieteellisiä eikä filosofisen kieliopin sofistisia, vaan selkeitä ja ytimekkäitä - kansalaisvastauksiaan. Pohjiksi tällaisille kansalaisvastauksille olemme tässä kirjassa ja muissakin kirjoissamme - esittänyt vastausaihioita - näkemyksinä ja 10

11 Esipuheeksi lukijalle konsepteina. Niitä voidaan arvostella ja kritisoida, kuin myös vahvistaa ja täydentää. Ns. tieteellisyydellä ei ole kuitenkaan arvoa tässä yhteydessä, koska näkemyksiämme ei ole jäsennetty akateemisen arkitodellisuuden pintailmiöitä tutkiviin ja määritteleviin, esimerkiksi valistuksen konseptin luomiin sopimuskehikkoihin. Näkemystemme arvioimiseksi olisi siis löydettävä muitakin kuin tiedeyhteisöjen hyväksymien ja tieteellisesti oikeutettujen tietoteorioiden metodit tai objektiivisen varmuuden ja todennäköisyyden yleiset ehdot. Olisi löydettävä perifeerisen tietoisuuden sisäisiä, intuitiiviseen logiikkaan, idealismiin ja ekspressionismiin tai ns. uskonnolliseen kasvuperiaatteeseen tukeutuvia ajattelun ja päättelyn ulottuvuuksia ja lähdesuonia. Näin tulisi tapahtua siksikin, koska vastausaihiomme näkemyksineen on purettu juuri ekspressionismiin, kuin myös idealismiin ja inhimilliseen puheeseen ja normaalin älylliseen ymmärrykseen tukeutuvilta tieteellisesti epäsovinnaisilta tieto-, tietoisuus- ja kokemustasoilta. Tunnettu 1900-luvun alun ekspressionisti Volter Kilpi antaa tällaiselle lähestymistavalla tukensa todetessaan, että ainoastaan jos paljaasti itsemme pohjalta puhumme, silloin puhumme yleispätevää ja jokaiselle ihmiselle sisällisesti tunnettavaa. Jos suljetuimmasti rajotamme esityksemme oman tuntemisemme pohjalta kasvavaksi, silloin kasvaa esityksemme itsestään yleiseen, jokaista ihmisolentoa selittävään merkitykseen. Inhimilliseen puheeseen ja älylliseen ymmärrykseen tukeutuvilla vastausaihioillamme pyrimme kuvaamaan muinaisena traditiona näyttäytyvän tieto- ja viisausperinteen olemusta ja luonnetta. Samalla ilmaisemme elämän- ja maailmankatsomuksellisen kannanoton sellaisen, joka osoittaa tuon viisausperinteen arvon, merkityksen ja käyttökelpoisuuden myös henkisen kulttuurievoluutiomme nykyisessä, uusien arvovalintojen ja -ratkaisujen eteen joutuneessa kehitysvaiheessaan. Itse asiassa kirjamme sisältää tässä suhteessa eräänlaisen perittyyn viisauteemme sekä siitä johdettuihin elämisen ja kehittymisen kon- 11

12 Esipuheeksi lukijalle septeihin, kuin myös kirjan viimeisessä, neljännessä osassa esitettyyn vaeltajakonseptiin liittyvän esoteerisen uskontunnustuksen. Tässä kulttuurimme kehitysvaiheessa näyttäytyy arvo- ja arvostuskysymyksenä myös filosofisen ja maailmankatsomuksellisen kirjallisuuden nykyaikana saama sumea kohtelu ja kohtalo. Kysymys on henkisessä ja nyt myös taloudellisessa kriisissä olevan kulttuurimme kasvatus- ja kasvukehikoista heijastuvista arvo- tai arvottomuusilmiöistä. Kirjoittajien osalta filosofisen kirjallisuuden saama kohtelu on riippuvainen toki myös kirjoitetuista kirjoista itsestään, niiden laadusta sekä erityisesti niiden tarkoitus- ja arvosisällöstä. Tämän tiedostaen asetimme itsellemme tätä kirjaa kirjoittaessamme kysymyksiä. Ne asettuivat samalla kirjoittamisen vaikuttimiksi ja tavoitteiksi. Ne olivat kysymyksiä siitä, avaavatko kirjan tekstit uusia näköaloja inhimilliseen kulttuuriimme, sen nykyisyyteen ja tulevaisuuteen ja vaikuttavatko ne ihmisiin, heidän asenteisiinsa, ajatteluunsa, moraaliinsa ja toimintaansa. Näiden kysymysten taustalla leijuvat kirjamme sanomaa ja arvosisältöä värittävät uskonnollis-filosofiset teemat kursiivilla painotettuine ydinkäsitteineen. Tällaisia käsitteitä ovat mm. peritty viisaus itsessään sekä siitä johdetut elämän ja toiminnan ankkurointi- ja kiintopiste, elämisen ja kehittymisen konseptit sekä kadonnut Sana, sisäinen Itse ja kadotetut maailmat. Kirjan neljännessä osassa esitettyä vaeltaja- eli missiokonseptia toteuttavia yksilöitä - Jumalan palvelijoita ja maailman kansalaisia kuvaavan käsitteen ja nominin olemme ottanut kirjallemme nimeksi, so. Vaeltajat. Vaeltajat on tarkoitettu lukijaa ajattelemaan ja toimimaan kutsuvaksi mielipidekirjaksi - ei opastavaksi tieteelliseksi julkaisuksi. Siksi yleisesti tunnettuihin ja monessa yhteydessä esitettyihin teorioihin, käsityksiin, uskomuksiin ja mielipiteisiin liittyviä viittauksia ja refe- 12

13 Esipuheeksi lukijalle raatteja emme ole merkinnyt tekstiä katkovin lähdeviittein. Katsomme, että niihin mahdollisesti kohdistuvaa tiedonjanoaan lukija voi sammuttaa lähdekirjallisuusluettelossa mainitulla lukemistolla. Erityisten ja yksittäisten referaattien ja sitaattien lähteet olemme sen sijaan pyrkinyt mainitsemaan, niin kirjoittajina, kuin kirjoina tekstin yhteydessä. Todettakoon lukijalle tähän, kirjan osittain uuteen kieliasuun saatettuun, uusilla ydinkäsitteillä ja eräillä täydentävillä näkemyksillä maustettuun ja mehustettuun painokseen liittyen, että sen kirjoittamiseen ovat johtaneet sekä ulkoiset, nykykulttuurimme tilanteesta ja tilasta virinneet, kuin myös sisäisistä oivalluksista syntyneet yllykkeet. Kirjan uusiolaadintaan ovat vaikuttaneet erityisesti nuo nykykulttuurimme sekularisoituneessa ja lisää sekularisoituvassa tilanteessa postmodernissa henkisessä pimeydessä esiin ja ilmitulleiden elämispolkujemme suunnat epäonnistuneine elämisen konsepteineen. Todettakoon, että uusista poluista johtuen kirjamme tämäkään painos täsmennettyine ja nykykulttuuriimme nivellettyine sisältöineen, tuskin tulee näyttäytymään sen lopullisena muotona. Sisäisenä yllykkeenä on ollut tarve kuten jo totesimme - täydentää kirjan teemoja ja sisältöä kirjoihin Unohdettu viisaus kadotetut maailmat ja Arvoituksellinen Seuralainen, Hän Sinä - Minä kirjoitetuilla kabbalistisilla teemoilla. Näissä puitteissa olemme käyttänyt hyväksi myös toisena, verkkopainoksena ilmestyneeseen kirjaan Ihminen toiminnan todellisuudessa kirjoitettujen kansalaiskirjeiden sisältöjä. Haluamme lopuksi huomauttaa, että kirjamme sanoma on tarkoitettu vain pieneksi kynttilänliekiksi joitakin elementaarisen, tieteellismaterialistisen nykykulttuurimme varjoja valaisemaan. Se ei siis ole tarkoitettu koko taivaanrantaa eikä lähimmäistemme koko ajatuskosmosta valaisevaksi liekiksi. Eikä se ole tarkoitettu yhden ainoan ikuisen, lopullisen ja kaikkein pyhimmän totuuden julistamiseksi tai julkistamiseksi. 13

14 Esipuheeksi lukijalle Se ei ole tarkoitettu edes sellaiselle suuntaa osoittaviksi teeseiksi, vaikka lausumissamme ja omasta ajatusavaruudestamme poimimistamme fragmenteista ehkäpä varsinkin myyttejä koskeva - vahva suuntaa osoittava sisäinen vakaumuksemme ja uskontunnustuksemme näyttäytyvätkin. Lohjalla A.D Raimo E. O. Stenberg 14

15 Peritty viisaus I. IHMISKUNNAN PERITTY VIISAUS "Aate on ikuinen ja ainoa; ei ole oikein käyttää sitä sanaa monikossa. Kaikki mitä havaitsemme ja mistä voimme puhua, on vain aatteen ilmennystä. Me lausumme käsitteitä, ja sikäli on aate itsekin käsite." J. W. von Goethe 15

16 Peritty viisaus 16

17 Unohdettu viisaus, sen olemus ja luonne PERITTY VIISAUS, SEN OLEMUS JA LUONNE P eritty viisaus ja muinainen traditio - mitä ne ovat, mitä ne sisältävät ja mihin ne tähtäävät? Mikä on perityn, mutta nyt unohdetun viisauden alkuperä, kuka sen on keksinyt, miten ja missä se on syntynyt ja kehittynyt? Aloittakaamme vastaukset viimeksi mainittuihin kysymyksiin erään ystävämme ajatelmalla: Ajattelevan ihmisen luominen oli Luojan teko, jolloin Hän puhalsi fyysisesti melko valmiiseen ihmiseen hengen, eli assosiaatio-, oppimis-, luomis-, ym. kyvyt. Tämä on perityn viisauden ja sen luomien kulttuurien kehittymisen alku. Kirjoitimme ajatelman jatkoksi Arvoituksellisessa Seuralaisessa: Näin kosmisessa laboratoriossa ja työpajassa osa Kaikkeuden jumalaisesta hengestä inkarnoitui tietoisena läsnäolona ihmiseen. Näin henki kosketti ihmistä. Näin se synnytti hänen 13,7 miljardia vuotta kestäneessä biologisessa evoluutiossaan melko valmiiksi kehittyneissä aivoissaan hengissä säilymisen ja lisääntymisen tavoitteiden lisäksi tavoitteen henkisestä evoluutiosta. Näin ihminen tuli itsetajuisena minä-olentona tietoiseksi Itsestään - siitä suuresta lahjasta jumalallisen hengen kipinästä -, joka on alkanut valaista ihmiskuntaa näillä, sen henkisen evoluution nyt kuusituhatta vuotta kestäneillä alkumetreillä mutta toistaiseksi vain perin himmeällä liekillä. Tässä oli siis perityn viisauden alkuperä ja alku kaikkine uskontoja ja filosofisia aatesuuntia muodostaneine elämisen ja kehittymisen konsepteineen. Näin jumalallisen tiedon lähteet viisauksineen avautuivat ihmiskunnalle. 17

18 Unohdettu viisaus, sen olemus ja luonne Pelkistetty vastaus ensimmäisiin kysymyksiin kuuluu: peritty viisaus traditioineen käsittää ihmiskunnan kulttuurimuistin. Tämän ihmisen syntyperäksi kutsutun perinteen sanotaan sisältävän ihmissuvun käyttöön luovutetun sekä sukupolvilta toisille kasvatuksen ja opetuksen kautta periytyvän tieto-taidon, eli perityn, inhimilliseen kehittyvään elämään ihmisen henkiseen evoluutioon - ja järjestäytyneeseen inhimilliseen kulttuuriin ihmiskunnan henkiseen kulttuurievoluutioon ja siihen liittyvään eettis-sosiaaliseen toimintaan sovellettavaksi tarkoitetun viisauden elämisen ja kehittymisen konsepteineen. Tällaisena tämä perinne kertoo meille Suurista Kysymyksistä - ihmisen, ihmiskunnan ja koko maailmankaikkeuden perimmäisistä tarkoituksista. Se kertoo elämästämme, sen sisällöstä, sille asetetuista ihanteista, arvoista ja päämääristä sekä toimintamme säännöistä ja normeista. Se kertoo elämämme fyysisen ja sielullis-psyykkisen ulottuvuuden lisäksi myös hengen ulottuvuuksista sekä niihin liittyvistä, tietoisuudeltamme nyt kadonneista elämismaailmoista. Hengen ulottuvuuksien puitteissa se kertoo ihmiskunnan sivistyksestä ja sivistämisestä, kuin myös sen eettis-sosiaalisesta kasvatuksesta, kasvusta ja yleisestä moraalista: oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta. Näin se kertoo myös ihmisen elämän ja toiminnan sielullisesta ja henkisestä ohjauksesta sekä hänen henkisestä ja eettis-sosiaalisesta kehittymisestään, tietoisuutensa herättämisestä, mielensä valaisemisesta sekä jalouden ja rakkauden, hyvyyden, oikeuden ja totuuden virittämisestä hänen sydämessään. Näissä puitteissa se myös vastaa kysymyksiin ihmisolemuksen kokonaisrakenteesta, sen luonteesta ja laadusta. Tässä mielessä perittyyn viisauteen sisältyy opetuksia, ohjeita ja sääntöjä elämisen konsepteja - hyvän, oikean ja järjestyneen elämän toteutuksesta elämisen osaamisesta ja hallinnasta. Muinaisaikaisten arvoitustensa, mietelmiensä ja opetustensa puitteissa peritty viisaus vastaa kysymyksiin myös siitä, mikä on ihmisen tarkoitus ja mikä hänen olemassaolonsa merkitys. Näin se vastaa kysymyksiin siitäkin, minkälaista on tuohon tar- 18

19 Unohdettu viisaus, sen olemus ja luonne koitukseen liittyvä ja kohdistuva toiminta. Kaiken lisäksi, kaiken tämän taustalta, se antaa vastauksia transsendenttia todellisuutta, sielun kuolemattomuutta, ikuista elämää ja ihmisen kohtaloa koskeviin kysymyksiimme. Ja tällöin, todellisuuden syvintä, kadotettujen elämismaailmojemmekin sisältöä peilaten, se vastaa perimmäisiin kysymyksiimme Jumalasta, Hänen tahdostaan, ilmoituksistaan sekä siitä pyhyyden Kauneudesta ja järjestyksestä, joka Hänen valtaistuimensa edessä ainaisesti vallitsee. Tällöin siihen sisältyy myös muistiinpanoja osoituksina ja todisteina Jumalan mahtavista teoista. Psalmin 78, jakeissa 1 4, niistä sanotaan näin: "Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille. Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia. Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet, sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt." Edellä sanottu osoittaa, että perityn viisauden luonne ja sen filosofisena näyttäytyvä sisältö ovat laadultaan uskonnollista perinnetietoa. Intiassa tällaisia uskonnollis-filosofisia teemoja ja konsepteja kutsuttiin käsitteellä darśana, mikä merkitsee näkemistä ja katselemista sekä mata -käsitteellä, mikä puolestaan merkitsee mielipidettä tai oppia ja teoriaa. Kuten edellä sanotusta selviää, peritty viisaus osoittaa olevansa myös käytännölliseen elämään sovellettavaa etiikkaa. Tästä syystä sen sisältöä on pidetty jokapäiväisen elämän keskeisenä tekijänä sekä samalla elämää ja toimintaa ohjaavana ja säätelevänä lakina, jollaisena sen luonne ja sisältö on ymmärretty myös juutalaisessa rabbiinisessa perinteessä. Baarukin kirjan luvussa 3, siitä sanotaan, että se on "Jumalan käskyjen kirja, laki, joka pysyy iankaikkisesti." Jumalan käskyjen kirjana muinaisen traditioon sisältyy myös tieto elämää säilyttävistä sekä elämässä selviytymisen ja kehittymisen 19

20 Unohdettu viisaus, sen olemus ja luonne strategioista ja näihin liittyvistä metafyysisistä perusoletuksista ja - lähtökohdista, joita tulemme tässä kirjassa pohtimaan erikseen. Peritty viisaus kertoo itsestään lisäsi sen, mitkä ovat sen tavoittamiseen ja sisäistämiseen tarvittavat menetelmät kehittymisen konseptit. Näin se sisältää myös kuvaukset ihmisen kehittymisen henkisen evoluution - tiestä, joka on Jumalan ja oman sisäisen Itsen, eli kuninkaallisen Salaisuuden ja Elävän Valon tuntemisen kautta ihmisyyden, inhimillisyyden ja viisauden löytämisen, omaksumisen ja toteuttamisen tie. Viisauden kirjassa sanotaan, että "viisauden kaipuu vie ylös kuninkuuteen." Näin perityn viisautemme tehtävänä on ohjata ihmistä syvemmän tiedon lähteille, kohti henkistä, transsendenttia todellisuutta - kohti tuntematonta, kohti jumaluuden mysteerion, ikuisen tahdon ja Rakkauden ymmärtämistä; kohti kosmista kaikkitietoisuutta - kohti jumaluutta meissä. Ja vielä enemmän peritty viisaus kertoo itsestään ja luonteestaan sen tosiasian, että sen syvin metafyysinen, merkitysten ja ideain tasoilla vaikuttava sisältö ei ole kytkettävissä ajan tai paikan kahleisiin, vaan että sen alkuperä on aineellisesti ja fyysisesti kohdistamaton ja määrittelemätön. Nämä aineettomat tasot löytyvät aisteilla ja rationaalisella ajattelulla havaitsemattomasta henkisestä, transsendentista todellisuudesta - luomisen henkisestä sekä muodostumisen eli järjestäytymisen sielullis-moraalisesta maailmasta. Siinä todellisuudessa, joka kuten edellä todettiin - pyhyyden Kauneutena ja järjestyksenä Hänen valtaistuimensa edessä ainaisesti vallitsee, on kysymys siis perityn viisauden traditioon liittyvistä kadotetuista elämismaailmoistamme. Näistä maailmoista olemme kirjoittanut yksityiskohtaisemmin kirjassa: Unohdettu viisaus kadotetut maailmat mm.: Vanha viisaus sanoo, että havaittavan maailmankaikkeuden puitteissa elämme kolmessa maailmassa - tai itse asiassa useammassakin. Näin elämme, vaikka se meiltä tieteellis-materialistisen maailmankatsomuksen omaavilta nykyihmisiltä uskomattomalta tuntuneekin Elämme 20

21 Unohdettu viisaus, sen olemus ja luonne näissä maailmoissa, mutta emme enää nykyisin sitä tiedosta... Tiedämme vain - tai luulemme tietävämme - fyysisen, aistein havaittavan maailman todellisuuden sekä sen olemuksen siltä osin kuin aistimme ja niihin liittyvä havainto- ja mittajärjestelmämme siitä meille tietoa välittävät. Tämä alue perittyä viisautta - joka länsimaissa käsitetään kabbalistisena mystiikkana - jakaa Jumalan (Ayn Soph) ilmenemisen ja Hänen läsnäolonsa mainituissa elämismaailmoissamme ns. elämän- eli sefirothpuun (Otz Chiim) osina kymmeneen ominaismuotoon - eli sefirothiin. Ne ovat ks. kaaviota - Jumalan aspekteja ja symboloivat Hänen 21

22 Unohdettu viisaus, sen olemus ja luonne ominaisuuksinaan, jotka emanoituvat virtaavat - taivaallisen tason, eli jumalallisen, emanaation maailmasta ulos kolmelle tasolle, kolmen alimman maailman perusmuotoina. Kun esimerkiksi tieteellisessä arkimaailmassa puhutaan näistä eri todellisuustasoista, puhutaan usein ns. multiuniversumista - eli rinnakkaisista ja sisäkkäisistä maailmoista, joiden sanotaan olevan aivan kuin sisäkkäisiä kehiä, jotka kaikki leikkaavat fyysistä elämismaailmaamme eri laatuisina. Ja kuten huomataan, ihmisolemuskin voidaan käsittää näiden fyysisesti näkymättömien todellisuuksien ja kehien kerrostumana. Elämänpuun kolmen ylimmän sefiran (Ketter, hokhma ja bina) muodostamaa tasoa kutsutaan ymmärrettäväksi - ei siis havaittavaksi ihmisen henkisen ali- ja piilotajunnan fundamentaalisen arvosisällön tarkoitusperineen, ideoineen ja ihanteineen sekä luovan ja rakentavan toiminnan perusperiaatteineen sisältäväksi luomisen henkiseksi maailmaksi (Beriah). Tämän jumalallisen mielen ja ajatusten maailmaksi kutsutun maailman sanotaan vaikuttavan fyysisen, aktiivin toiminnan maailmamme aineeseen kätkettynä ja "haudattuna", mikä tarkoittaa siis sitä, että se on aineellisen maailman todellinen alkuperä. Näin ollen luomisen henkisestä maailmasta on jokaisen luodun ihmisenkin - sisin olemus löydettävissä. Se lienee se todellisuuden alue, jota Platon tarkoitti puhuessaan ikuisesta ja tosiolevaisesta ideamaailmasta siitä, jota ja jonka tiedostamista hän kuvasi kuuluisalla luolavertauksellaan. Kirkkoisä Augustinus puhui Platonin ideoiden maailmaan yhteen sopivasti ikuisien totuuksien maailmasta. Tämän maailman piirustuslaudalla tapahtuu seuraavissa, alemmissa muodostumisen eli järjestäytymisen ja fyysisen, aktiivin toiminnan maailmoissa olevien eettisten sääntöjen sekä fyysisten konstruktioiden dimensio- tai triangulaatio -perusteiseen geometriseen ajatteluun pohjautuva älykäs (bina) suunnittelu (ns. intelligent design, ID) tai paremminkin viisas (hokhma) -design, WD. Seuraavat kolme sefiraa (gevurah, hesed ja tif'eret) muodostavat elämän ja toiminnan moraalikoodit ja normit, estetiikan lait sekä muut elämää ohjaavat sielulliset - eettis-sosiaaliset - pelisäännöt si- 22

23 Unohdettu viisaus, sen olemus ja luonne sältävän muodostumisen eli järjestäytymisen maailman (Yezirah). Tämän maailman eettis-sosiaalisina keskuksina ja psyykkisinä vaikuttimina ovat vanhurskaus kaikkine, mm. oikeudenmukaisuuteen liittyvine sisältöineen ja moraalisine määreineen sekä ns. lähimmäisenrakkaus toiminnallisine, ystävyyteen, sopuisuuteen ja rauhaan sisältyvine alaviitteineen, kuin myös pyhyyden Kauneus itseään totuutena, hyvyytenä ja sakraalina järjestyksenä ilmentäen. Elämänpuun sefirotheista kolmea fyysisen, aktiivin toiminnan maailman (Asiyyah) muodostavaa heijastetta kutsutaan kabbalistisin käsittein ilmaistuina valtakunnaksi (malkhut), voimaksi tai lujuudeksi (netsah) ja kunniaksi tai loistoksi (hod). Tämä sefirothien kolminaisuus edustaa ylempien, henkisten sefirothien - eli ihmisen sisäisen Itsen - kolminaisuutta niiden aktualisoituneena manifestaationa aineellisessa maailmassa - kuin myös ihmisen identiteetissä. Mainittakoon, että malkhut -sefira, yhdessä luovaa, miehistä energiaa geniusta - kuvaavan kymmenennen jesod -sefiran kanssa käsitetään kaikkien sefirothien yhdistelmän pysyväksi, kestäväksi ja immanentiksi vaikutukseksi ja Jumalan aktuaaliseksi läsnäoloksi koko luomakunnassa. Tästä immanentista vaikutuksesta käytetään myös nimitystä Šekhina, joka on yksi valtakunta -sefiran lisänimityksistä. Todetusta seuraa, että muinainen traditio konsepteineen on sellainen metafysiikan perinne, jossa kaikki elämän perusideat ovat läsnä. Näin se heijastaa tietoa elämästä ja ihmisestä, tietoa oikeasta ajattelusta ja toiminnasta sekä tietoa Itsensä tuntemisen menetelmistä. Näiden puitteissa se valottaa meille tietoa meidän itsemme ja meitä ympäröivien maailmojen välisistä keskinäisistä suhteista sekä näihin liittyvistä riippuvuuksista. Edellä sanottu viittaa siis siihen, että Elämä olisi ulosvirrannut jumalallisesta, emanaation maailmasta ja manifestoitunut toteutuksen mallien sekä sen invarianttien normien ja sääntöjen mukaisesti muodostumisen maailman kautta aineellisessa luonnossa havaittaviksi luomisvirtojen ilmennyksiksi. Aineellinen luonto - jonka syntyä ja olemusta yritämme erilaisin tietoteorioin ja tieteellisin menetelmin 23

24 Unohdettu viisaus, sen olemus ja luonne tietoisuudellemme hahmottaa - olisi näin ollen luomisen henkisen maailman projektio. Se olisi vain havaituiksi tulevien kosmisten prosessien kudelma luomiskuvien tanssi. Se muodostuisi Hengen aistittavista ilmenemismuodoista aineelliseen tomuun kiedotuista henkisistä symboleista ja todellisuuden varjoista. Todettakoon vielä, että tämä muinainen viisaus on luonteeltaan dogmaattista, auktoritatiivista tietoa. Sen sisältö ilmenee ja välittyy lopulliseen totuuteen sekä erehtymättömyyteen ja muuttumattomuuteen kytketyin vaatimuksin ja ehdoin. Kirjassaan Aatteet ja ihmiset Crane Brinton kutsuu tätä traditiota ja viisautta - kirjallisuutta, filosofiaa, teologiaa, etiikkaa ja mm. taidetta - kasautumattomaksi tiedoksi. Tämä tieto on hänen mukaansa akkumuloitunut - kerääntynyt ja kasautunut - hitaasti monien vuosituhansien ajan ihmiskunnan kehitystä, ihmisen tarkoitusta sekä hänen oikeaa elämistään, käyttäytymistään ja toimintaansa määrittäväksi perinteeksi kaikkine elämisen ja kehittymisen konsepteineen. Todettakoon jo tässä yhteydessä tähän kasautumattomaan tietoon liittyen myös se, että muinainen traditio elämänkatsomuksellisine teemoineen, konsepteineen ja henkisine virtauksineen on kautta aikojen esiintynyt ja ilmentynyt monissa vanhoissa sivilisaatioissa ja erityisesti niiden uskonnollisissa kulttuureissa. Aatteiden historiassa uskonnot eli elämisen konseptit - määritellään kasautumattomaksi tiedoksi. Kasautumatonta, muuttumatonta ja muuttamatonta, olemassaolon perimmäisestä substanssista ja olemassaoloon liittyvien elämänlakien sisällöistä tietoa välittävinä konsepteina uskontojen tarinat ovat ehdottomia ja lopullisia. Näin myös siksi, koska kaiken tiedon takana oleva suuri Salaisuus ja maailmankaikkeuden suuri Järki - Ain Sof - eli ääretön ja rajaton ja ikuisesti paljastamaton Pyhä Ainoa Pyhä Ykseys on ehdoton. Hänen eksistenssinsä - josta tulemme kirjoittamaan kirjan tämän osan luvussa Alussa oli Sana - on muinaisessa traditiossa ollut aksiomaattinen totuus, ja Hänen olemassa olostaan on katsottu johtuvan koko universumin olemassaolon sekä sen kosmisen järjestyksen. 24

25 Unohdettu viisaus, sen olemus ja luonne Perityn viisauden lähteet P erityn viisauden kerrotaan olevan henkisesti kehittyneiden ja kehityksessään henkisessä evoluutiossaan - aktualisoituneiden ihmisten henkisestä ali- ja piilotajunnastaan näkemyksellisenä, mutta kuitenkin varmana ja pätevänä intuitiona tavoittamaa tietoa. Tämän elämys- ja kokemusperäisen tiedon tärkeimpinä lähteinä sanotaan olleen Jumalan elävän Logoksen - ilmoitukset ihmisten välittäminä julistuksina, ilmestyksinä ja näkyinä. Näitä heidän sanotaan kokeneen valaistuessaan - kohdatessaan sisäisen Itsensä ja Jumalan tuntemisen - ja saavuttaessaan näin yhteyden maailmankaikkeuden järjelliseen, myös henkisen ali- ja piilotajuntansa sisältönä vaikuttavaan kokonaisuuteen. Tämän yhteyden ihmiskunta saavutti silloin, kun ajattelevan ihmisen luominen tapahtui, kun Luoja puhalsi psykofyysiseen ihmishahmoon hengen, eli assosiaatio- ja oppimis-, ym. kyvyt. Näin ihminen vastaanotti Elävän Valon ja näin häneen emanoituivat Jumalan attribuutit ns. sefirothpuun mukaisina ominaisuuspotentiaaleina. Näin perityn viisauden lähteet avautuivat ihmiskunnalle. Tämä on perityn viisauden ja sen luomien kulttuurien kehittymisen alku. Sanotaan, että kaikki todelliset filosofiat universaalisine elämisen konsepteineen ovat alaviitteitä tästä tapahtumasta ja näin saadusta tiedosta. Sellaisia ovat myös peritystä viisaudesta johdetut, uskontojen vaippoihin autonomisissa muodoissa kiedotut elämisen konseptit. Nämä konseptit on ihmiskunnalle ilmoitettu monin eri muodoin, niin kirjallisena, kuin myös suullisena, sukupolvilta sukupolville välittyvänä perinnetietona. Tällaisena perinteenä elämisen konseptit ovat ilmenneet jo muinaisajan kulttuureissa, mm. taolaisuuden tiessä, Tiibetin lamalaisuudessa, kungfutselaisuuden suuressa opissa, hin- 25

26 Unohdettu viisaus, sen olemus ja luonne dulaisuudessa, buddhalaisuudessa ja parsilaisuudessa. Kuten sanottu, perityn tradition lähteisiin sisältyy oleellisena osana filosofia, jolla osalla on lähdesuoninaan ollut useita aatteellisia suuntauksia ja henkisiä virtauksia. Tällaisia ovat olleet mm. klassisen filosofian pythagoralaisuus, stoalaisuus, platonilaisuus, aristotelismi ja epikurolaisuus antiikin ajoilta. Myöhempien aikojen konsepteja ovat mm. uusplatonilaisuus ja tomismi. Myös uuden ajan filosofia on tuottanut aatteiden ja ajatusten historiaan omat aatesuuntauksensa. Erityisen merkittävinä perityn viisauden lähteinä, kantajina ja välittäjinä ovat aikoinaan olleet muinaiset, antiikin aikaiset ja sitä vanhemmat mysteeriuskonnot. Ne edustivat sitä ikuista tietoa ja viisautta, joka on tulkoon valkeus -käskystä lähtien ollut olemassa ja joka tulee kasautumattomana tietona aina olemassa olemaan. Se on ollut sitä tietoa, jota ihminen tuosta em. käskystä käynnistyneen oman henkisen evoluutionsa puitteissa pyrkii saavuttamaan. Näin hänen oli, tuo muinainen viisaus kehittymisen konsepteineen lähteenään ollen, mahdollista oppia ammentamaan ymmärrystä myös sisäisen Itsensä valtakunnasta ammennuksen sitten tietoisuudessaan, tahdossaan ja toiminnassaan ihmiskunnan henkisen kulttuurievoluution hyödyksi aktualisoidakseen. Nykyaikana näiden muinaisten traditioiden ja riittien kehittymisen konseptien - säilyttäjänä ja välittäjänä näyttäytyy mm. mysteeriuskonnoista sekä vanhatestamentillisista perinteistä ja antiikin filosofioista oppiaineksensa koostanut vapaamuurarius. Muinaisten mysteeriuskontojen ja valtauskontojen synteesiä elämisen ja kehittymisen konsepteina edustavat nykyisin myös lukuisat, uskontojen syvintä sisäistä sanomaa välittävät esoteeriset ja teosofiset liikkeet. Mytologian puitteissa allegorisiksi - vertauskuvallisiksi - laadituissa muodoissaan perityn viisauden sekä sen konseptien lähteinä ovat myös sen sisällöstä ja tarkoitusperistä kertovien myyttien, satujen ja tarujen eettiset opetuspaketit hyvän ja pahan vastakkainasetteluineen, ylevine ihanteineen ja tavoitteineen sekä jaloine sankarihahmoineen. 26

27 Unohdettu viisaus, sen olemus ja luonne Kirjallisena perinteenä peritty viisaus ilmenee parhaimmillaan pyhissä kirjoissa ja kirjoituksissa, kuten hindujen Vedat, Brahma-Sutra, Purānat, Manun lait ja Upanišadit; taolaisuuden Tao te ching; kungfutselaisuuden Suuri oppi (Tā Hsiō) sekä Seremoniakirja (Lī Džī); zarathustralaisuuden Zend Avesta - lain esitys; islamilaisten Koraani sekä sen ja perinnetiedon - hadith - pohjalta laadittu suuri lakikokoelma šari'a. Länsimaisessa kulttuurissa kohtaamme perityn viisauden kirjallisen muodon Pyhässä Raamatussa ja erityisesti sen vanhatestamentillisissa kirjoituksissa sekä niihin liittyvissä selitysteoksissa. Näistä merkittävimpiä kirjoituksia ovat heprealainen viisauskirjallisuus sananlaskuineen ja erityisesti juutalaisten oppineiden kirjoittama, oikean uskonnollisen elämän perusteita käsittelevä selitysteos Talmud, jota syystäkin sanotaan eläväksi traditioksi, ikuisuuteen suuntautuvaksi älylliseksi seikkailuksi sekä juutalaisen uskonnollisen kokemuksen ja viisauden suureksi pääomaksi. Huomionsa tässä ansaitsevat myös juutalaista mystiikkaa - kabbalaa edustavat teokset: maailman luomista ja selitystä käsittelevä Sefer jetsirah - Luomisen kirja sekä tärkein Kabbalan osa, aramean kielellä kirjoitettu Zohar loisto. Perittyä viisautta edustava viisauskirjallisuus ei ole ollut yksinomaan vanhatestamentillista perua. Vastaavaa kirjallisuutta löytyy jo heprealaista uskontokulttuuria edeltäneiltä aikakausilta, esimerkiksi Lähi-idän kulttuurien yhteisestä traditiosta, kuten sumerilaisesta ja egyptiläisestä uskonnollisesta perinteestä ajoilta vuotta ekr. Merkittävä osa Vanhan testamentin teemojen ja allegoristen kertomusten sekä sen viisauskirjallisuuden, kuten mm. Sananlaskujen, Jobin kirjan, Saarnaajan sekä apokryfisten Siirakin ja Viisauden kirjan sisällöistä on peräisin jopa suorina lainauksina - em. uskontokulttuureiden savitaulujen ja kivikirjoitusten kaiverruksista. Näistä eräänä merkittävänä eepoksena näyttäytyy maailman vanhimmaksi sankaritaruksi mainittu mesopotamialainen Gilgameš, joka löytyi 1850-luvulla kuningas Assurbanibalin 600-luvulla ekr. perustamasta Niniven kirjastosta. 27

28 Unohdettu viisaus, sen olemus ja luonne Peritty viisaus ja inhimillinen kulttuuri K uten huomataan, peritylle viisaudelle on kulttuureissamme kehittynyt uskonnollis-filosofisen maailman- ja elämänkatsomuksen luonne. Näin muinaiset, uskonnoiksi kutsutut elämisen konseptit ovat filosofian myötä kautta aikojen olleet inhimilliseen kulttuuriin integroituneina ihmiskunnan henkistä kulttuurievoluutiota edistävinä perustekijöinä. On sanottu, että "uskonto on kulttuurin keskus ja ydin" - ja vielä enemmän, että "se on paitsi kulttuurin sielu, myös tieteellisen oivalluksen alkulähde ja tieteellisen toiminnan opastaja." Tuskinpa mitään todellista, luovaa kehitystä edustavaa henkistä kulttuurievoluutiota onkaan voinut syntyä muuten kuin uskonnollisfilosofisiin maailmankatsomuksiin perustuvien aatteiden ja niihin sisältyvien arkaaisten arvojen konstituoimina. Vain tällaisiin arvoihin liittyvän etiikan kontrolli sovellettuna tieteellisen tiedon käyttöön voi taata inhimillisen kulttuurin oikeasuuntaisen kehittymisen ja antaa sille ja samalla ihmisen olemassaololle merkityksen. Sillä tieto, kasvatus ja kehitys ilman tällaista kytkentää ei ole sivistystä eikä luo ihmiskunnalle eettistä eikä sosiaalista edistymistä. Tällaista näkemystä osoittaa myös aatteiden ja ajattelun historioitsija Crane Brinton, joka omassa ajattelussaan on tullut lähelle sellaista käsitystä, että "arvostelmille ei voida länsimaissa antaa kiinteää arvojärjestystä millään muulla tavoin kuin turvautumalla siihen inhimilliseen toimintaan, jota yleisesti sanotaan uskoksi." Roomalainen keisari ja filosofi Marcus Aurelius sanoo tämän asian Itsetutkisteluissaan näin: "et voi tehdä mitään ihmisarvon mukaista luomatta katsettasi jumalallisiin asioihin ja päinvastoin." 28

29 Unohdettu viisaus, sen olemus ja luonne Sanottu tarkoittaa myös sitä, että millainen ihmisten, yhteiskuntien ja kansakuntien usko ja suhtautuminen jumalallisiin asioihin on, ja millainen on heidän näistä johdettu elämänkatsomuksensa, sellainen on myös heidän elämismaailmansa, kulttuurinsa ja sivistyksensä. Sama pätee myös ihmiskunnan opasteiksi tarkoitettuihin eettissosiaalisiin elämisen konsepteihin, sillä elämisen osaaminen ja sen hallinta kietoutuvat ja ankkuroituvat viime kädessä uskoon ja uskonnollisuuteen sekä niistä johdettuihin eettisiin elämänohjeisiin. Olemme eri yhteyksissä todennut, että näiden peritystä viisaudesta mm. uskonnollisina teemoina ja filosofisina systeemeinä johdettujen elämänohjeiden - elämisen konseptien - kohdalla on usein tapahtunut, kuten on nyt valistuksen konseptia koskien käynyt, että ne ovat sisältöineen menettäneet - usein jopa jo muodostumisensa varhaisvaiheissa - alkuperäisen substanssinsa ja muuttuneet aatteellista tarkoitustaan toteuttamattomiksi institutionaalisiksi ajopuiksi. Tällaisesta tapahtumasta juutalainen filosofi, professori Martin Buber ( ) sanoo: Kohtalon tuomio tulee jokaisena uutena aikakautena aina tukahduttavammaksi, kääntyminen räjähtävämmäksi. Ja Jumalan ilmestys tulee yhä lähemmäksi, se lähenee yhä enemmän aluetta elävien olentojen välillä: lähestyy sitä aluetta, joka kätkeytyy keskuuteemme, siihen mikä on meidän välillämme. Tätä, ihmiskunnan henkisessä kulttuurievoluutiossa monasti tapahtunutta elämisen konseptien floppausta sekä sen syiden ja seurausten tapahtumatodellisuutta käsittelemme tarkemmin kirjan osassa II, luvussa: Muinaisen tradition kantajat - tiennäyttäjät ja -raivaajat. Todettakoon tässä peritty viisaus ja inhimillinen kulttuuri -yhteydessä kuitenkin, että kohtalon tuomio on nyt kohdannut myös tieteellis-materialistisiksi maailman- ja elämänkatsomuksiksi muuttunutta valistuksen ajan filosofista elämisen konseptia. Keskiajan lopulla, valistuksen ajan alussa tapahtui uskontoon liittyneiden jumalallisten asioiden sekä yhteiskuntien, kulttuurin ja sivistyksen välisissä suhteissa muutos. Silloin perittyyn viisauteen sisältyvät uskonnolliset näkemykset maailmasta ja elämästä ja toisaalta 29

30 Unohdettu viisaus, sen olemus ja luonne rationalismin ja empirismin hengessä syntyneet tieteelliset käsitykset maailmankaikkeudesta, erkanivat toisistaan. Maailman, elämän ja ihmisen syntyä, olemusta ja tarkoitusta ryhdyttiin tulkitsemaan ja selittämään uudelleen ajattelu- ja aistiperäisen tieteellisen tiedon, loogis-analyyttisen tieteenfilosofian ja uusien luonnontieteellisten teorioiden varassa. Teismistä tuli länsimaisessa kulttuurissamme sammuva aate. Näin muinaiset myytit ja uskonnollis-filosofiset käsitykset elämästä, sen synnystä ja tarkoituksesta korvautuivat valistuksen ajan luonnontieteellisillä, mekanistis-materialistisilla ja usein jopa tieteellisen sofismin sekä uskonnollisen nihilismin ja skeptisismin sävyttämillä maailmankuvilla ja elämänkatsomuksilla. Kehiteltyjen rationalististen ja empirististen maailmanteorioiden ja -katsomusten varassa maailmankaikkeutta, maailmaa ja elämää ryhdyttiin tutkimaan ja selittämään aivan kuin Jumalaa ja transsendenttia todellisuutta ei olisi olemassakaan. Tämä merkitsi sitä, että taivas sulkeutui ja ihmisten yhteydet transsendenttiin katkesivat. Tällöin valistuskonseptien epäonnistumisen myötä myös taide kadotti transsendentin ankkurointipisteensä, menettäen näin ihmistä kasvattavan ja jalostavan merkityksensä, vaikutuksensa ja suuntansa. Seuraus tilanteesta oli se, että itseriittoiseksi muuttunut ihminen ajautui apostasiansa - uskosta luopumisen - kynnykselle ja sen ylikin. Uskosta luopumisen kynnykselle postmoderniin henkiseen pimeyteen - on valistuskonseptin konstituoimien, täydellisesti epäonnistuneiden yhteiskunnallisten teorioiden ja projektien - varsinkin sosialismin - myötä joutunut myös koko länsimainen kulttuurimme poliittisine, aatteellisine ja jopa uskonnollisine yhteisöisöineen. Tästä johtuen meiltä puuttuvat nyt todellinen tieto elämästä ja elämismaailmoistamme transsendentin todellisuuden sisällöistä sekä siten myös olemassaolomme metafyysisistä perusteista. Samalla meiltä puuttuu tietoisuus omasta Itsestämme ja tarkoituksemme luonteesta, kuin myös sisäisestä henkisestä rakenteestamme. 30

31 Unohdettu viisaus, sen olemus ja luonne Tämä tieto ja käsitys puuttuvat meiltä myös siitä syystä, että emme enää osaa - emmekä edes halua - yhdistää vanhojen viisaiden, Jumalan innoittamien opettajien, profeettojen, filosofien ja mystikoiden objektiivista, uskonnoissa ja filosofian klassisissa aatesuuntauksissa edelleenkin vaikuttavaa sanomaa itseemme - tietoisuutemme ja ymmärryksemme todellisuuteen emmekä siten myöskään elämisen ja kehittymisen konsepteina omaan henkilökohtaiseen elämäämme. Tämän kaiken seurauksena - kuten esipuheessa lukijalle totesimme elämme alkeellisessa elementaarisessa maailmassa - henkisessä pimeydessä -, jossa elämästämme ja toiminnastamme puuttuu tietoisuuttamme elävöittävä ja toimivaa tahtoamme suuntaava sielullinen ohjaus, sitä konstituoivine lakeineen ja moraalikoodeineen - henkisen ohjauksen piirustuslaudasta puhumattakaan. Tässä yhteydessä voisimme kysyä: Elämmekö unessa? - ja vastata kysymykseen: Elämme! Gustav Meyrink ( ) sanoo tästä romaanissaan Golem: Kun ihmiset nousevat sijoiltansa, niin he luulevat, että ovat vapautuneet unesta, eivätkä tiedä, että he lankeavat aistiensa uhreiksi ja joutuvat uuden, paljon syvemmän unen saaliiksi kuin tuo, josta juuri ovat ponnistaneet ylös. Vaikka näin on nyt tapahtunut, ja vaikka Jumalan, henkisen maailman sekä siihen liittyvän tradition kieltäminen nykykulttuurissa sekä nykytieteen ja analyyttisen filosofian piireissä onkin modernia - kuin myös tieteellisesti ja älyllisesti "sivistynyttä", emme voi kuitenkaan näihin seikkoihin liittyviä kysymyksiä väistää. Me emme voi niitä paeta emmekä niistä irtaantua. Sillä - tahdommepa tai emme - ihmiskunnan perittyyn viisauteen sisältyvä suuri Tarkoitus ja Ajatus saavuttaa meidät joka tapauksessa - ennemmin tai myöhemmin - ja samalla materialismin ja ateismin nujertavan voittonsa. Ehkäpä meidän nyt, materialistisen elämämme arkirealismissa ja postmoderniin henkiseen pimeyteen syvästi uponneina nukahtaneina -, tulisi herätä ja toteuttaa perityn viisauden anamneesi - etsiä ja 31

32 Unohdettu viisaus, sen olemus ja luonne löytää unohtamamme viisaus sekä palauttaa muinaisen tradition menneisyys tietoisuuteemme ja toimintaamme sekä samalla koko inhimilliseen kulttuuriimme. Se tulisi palauttaa käytännön elämään ihmiskunnan henkiseen kulttuurievoluutioon - integroituna viisautena ja tehdä se siinä todellisesti eläväksi ja toimivaksi uskonnolliseksi funktioksi palauttavaksi, elvyttäväksi ja eheyttäväksi elämisen ja kehittymisen konseptiksi. Tässä tapahtumassa meidän tulisi palauttaa unessa oleviin mieliimme ne unelmat, ihanteet ja esikuvat, mitkä jo muinaiset esi-isät tiesivät. Miksi me emme sitten tiedä! Miksi emme noita unelmia ja ihanteita emmekä tuota perittyä viisauttamme tiedosta; miksi emme suuntaa huomiotamme tuon viisauden ja henkisen tiedon lähteille ja palauta niiden menneisyyttä tietoisuuteemme ja kulttuuriimme? Tähän täytyy olla jokin oleellinen, tietoisuuttamme rajoittava ja oivallustamme kahlitseva syy - samoin kuin täytyy olla vastaavasti olemassa jokin tajuntaamme ja oivallustamme valaiseva ja tietoisuutemme salvat aukaiseva vaikutin - jokin arkitietoisuudeltamme nyt kadoksissa ja kätkettynä oleva ankkurointi- ja kiintopiste. Kadoksissa ja kätkettynä, kuten oli ja on se Johanneksen evankeliumissa mainittu Sana - se valkeus, jota pimeys ei käsittänyt. Ehkäpä tämä valkeus - jonka olemusta pimeys ei ole käsittänyt eikä sen keskeistä merkitystä ihmisen elämälle ja kehittymiselle vieläkään oivaltanut - olisi edelleenkin se perimmäinen, tajuntamme ja oivalluksemme salvat laukaisevaksi tarkoitettu vaikutin 32

33 Alussa oli Sana ALUSSA OLI SANA J ohanneksen evankeliumi Uudessa testamentissa alkaa usein siteeratulla lauseella: "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala." Yhtä usein siteerattu kohta on saman evankeliumin luvun 1, jae 4: "Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus" sekä jae 5: "Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt." Sanassa, joka oli Jumalan tykönä, ja oli Jumala, oli siis elämä, joka oli ihmisten valkeus. Oli eikö siis ole enää? Toki on, sillä muinainen traditiomme osoittaa ja opettaa, että luova Sana - Logos - on edelleenkin olemassa Jumalan tykönä. Mutta traditiomme osoittaa myös, että todellista elämää, joka ilmenee Sanassa ja Sanan kautta ja siihen liittyvää valkeutta, eli Elävää Valoa - sisäisen, henkisen todellisuutemme sisältöä - on pimeyden - havainnoivan ja tajuavan arkitietoisuutemme - vaikea käsittää. Tässä näyttäytyy paradoksaalinen, kaikkiaikainen dilemma! Sana on kadonnut, mutta kuitenkin se on aina kanssamme! Tämän mysteerion Pyhän Kirjamme evankeliumi on asettanut eteemme ratkaistavaksi. Mutta vaikka tuo Sana - jossa oli ja on elämä - lähtökohtineen ja perusperiaatteineen onkin kadoksissa tietoisuudeltamme, se ja sen valkeus eivät kuitenkaan ole kadonneet muinaisen traditiomme sisällöstä, kuten eivät myöskään meidän omasta metafyysisestä kokonaisolemuksestamme. Samanlaisen salatun mysteerion kohtaamme myös Sananlaskujen lu- 33