Viesti suomalaisille vapaamuurareille vapaamuurariudesta ja samalla kerrontana siitä missä mennään.

Transkriptio

1 Viesti suomalaisille vapaamuurareille vapaamuurariudesta ja samalla kerrontana siitä missä mennään. Raimo E. O. Stenberg Valkeakoskella elokuussa, 2015 Johdannoksi viestille: Tämä viesti on Vapaamuurarius mitä se on -nettiesseestä laaditun Muinaisen - nykyisin Vapaamuurariudeksi kutsutun - Veljeskunnan suomalaisille jäsenille osoitetun viestin elokuinen 2015 päivitys. Nykyvapaamuurareille viestin sisältö luo katsausta vapaamuurariuteen, sen olemukseen toissapäivänä, eilen ja tänään, kuin myös sen kasvatus- ja tehtäväluonteiseen, ihmisen henkiseen ja eettis-sosiaaliseen kehittymiseen tähtäävään tarkoitusperään kaikkine mausteineen kuten Muinaisen Veljeskunnan lanseeraamine, muurarilooseiksi kutsuttuine kasvatus- ja kasvukehikkoineen. Viestin motiiviaihe näyttäytyy sen viimeisessä luvussa: Tulevaisuuden piirustuslauta, josta juontuu myös viestin motiivikysymys: Entä huomenna ja ylihuomenna? Erityisesti se näyttäytyy luvun lopputeksteissä. Katson motiivikysymyksen aiheelliseksi siksi, koska ilmassa on nyt jälleen ollut jotain kasvatus- ja kasvukehikkojen sielun kuten eräs korkea-arvoinen vapaamuurariveli on tuota kasvatuskehikon opetusrituaalia kutsunut tarkistuskoskettelua, eli hengenfenomenologisen sekä struktuuri- ja persoonapsykologisen opetusmetodin rukkausta Totesin tämän siksi, koska opetusmenetelmän tarkistus ja siihen tehtävät korjaukset eivät saisi enää Veljeskunnan nykyisessä, kasvatus- ja kasvukehikkoa koskevassa tilanteessa olla mitään koskettelua, vaan tarkistuksen toteutuksessa tulisi ottaa huomioon kaikki kehityksenlain mukaiset tarkoitus- ja päämääräsidonnaisuudet kasvutapahtumaan sekä samalla opetusmetodin merkityssisällön suhdeyhteydet kasvuprosessiin. (Viittaan tässä yhteydessä dokumentin lukuun: HENKISEN JA EETTIS-SOSIAALISEN KEHITTYMISEN MUINAINEN KASVATUS- JA KASVUKEHIKKO, INTEGRITEETTIPERIAATTEELLA SÄILYTETTÄVINE RITUAALEINEEN.) Vapaamuurariuden näin tänään -tilanteesta johtuen lataan kirjoituksen avoimena, yhteiskunnallisena dokumenttina nettiini, sillä useita vääriä käsityksiä vapaamuurariudesta omanneen yhteiskunnan tulee saada tässä kulttuuriepookissaan tiedoksi Muinaisen Veljeskunnan perinteinen tehtävä ihmiskunnan henkisen kulttuurievoluution toimijana ja toteuttajana ja sellaisena varsinkin po. aikakausien vaitumisvaiheissa. Perussäännön kirjoittaja J. Anderson sanoo tämän näin: Jos olisi tarkoituksenmukaista, voitaisiin osoittaa, että sotilaalliset ja myös uskonnolliset seurat ja ritarikunnat ovat aikojen kuluessa lainanneet tältä Muinaisaikaiselta Veljeskunnalta monia juhlallisia menoja; sillä mikään niistä ei ole paremmin järjestäytynyt, kunniallisemmin tehtäväänsä asetettu eikä pitänyt paremmin pyhitettyinä lakejaan kuin Hyväksytyt Muurarit, jotka kaikkina aikoina ja kaikkien kansojen keskuudessa ovat säilyttäneet ja edelleen kehittäneet tarkoitusperiään tavalla, joka on heille luonteenomainen Hän toteaa myös, että muurarien vanhat kirjoitukset sisältävät laajasti viitteitä heidän sivistyskansojen keskuudessa olleista Looseistaan maailman alusta alkaen ja että muurarit ennen muita taitoniekkoja ovat olleet hallitsijain suosimia ja käyneet välttämättömiksi heidän suurille toimeksiannoilleen. Dokumentin nettiosoite on: Viestin lähdeaineistona viittaan mm. laatimaani muurarilliseen kirjaan Muinainen vapaa ja hyväksytty Muurarius, sekä tietokirjaan Viisauden paluu. Tämän kirjasen kahdesta viimeisestä osasta olen lyhentäen ja tiivistäen muokannut valtakunnan ylimmälle johdolle omistetun nettiesseen Viisauden palautus. Lähdeaineistona ovat olleet myös tietopaketit vapaamuurareille: PS. Laatimistani e-kirjoista yhdentoista ensimmäisen kirjan osalta kahden vuoden yksinmyyntisopimus Elisa Oyj:n kanssa päättyi nyt elokuun puolessa välissä. Tämä tarkoittaa sitä, että aion syyskuussa rinnakkaisjakeluna linkittää nettiini nämä kirjat ilmaisina kirjalahjoina yhteiskunnallemme PDF -muodossa. (Seuratkaa sivua osoitteessa:

2 2 VAPAAMUURARIUS ERÄS MYSTEERIOPOHJAINEN HENKISEN KEHITTYMISEN KONSEPTI. Ihmisen henkisen kehittymisen konseptia kasvatus- ja kasvukehikkona toteuttava, Muinaiseksi Vapaaksi ja Hyväksytyksi Muurariudeksi kutsuttu miestenjärjestö on nykymuodossaan ns. Muinaisen Veljeskunnan luivuilla muodostama ja päivittämä, miesten henkistä evoluutiota konstituoiva sekä koko ihmiskunnan perittyä viisautta säilyttävä, ilmentävä ja välittävä valistusorganisaatio. Vapaamuurarien keskuudessa sanotaankin, että ne aatteelliset lähtökohdat, joille vapaamuurarius on perustettu ja joille sen nykymuotoinen kasvatus- ja kasvujärjestelmä kasvatuskehikkoineen on rakennettu, ovat tosimuinaisia. Aatteena vapaamuurariuden sanotaan olevan universaalin. Sen aate- ja oppisisältöä kantavan ja välittävän viitejärjestelmän elementtien sanotaan olevan yleisuskonnollisia, mutta uskonnollisessa mielessä esoteerisia, mystisiä ja erityisesti kabbalistisia.. Ne moraaliset ja sosiaaliset opit, joita vapaamuurarius opettaa, samoin kuin sen opetuksia määrittävät eettis-sosiaaliset arvot ja arvostukset, kuten humanismi - sivistys ja vapaus - ja humanitaarisuus - ihmisyys ja inhimillisyys -, perustuvat ja ankkuroituvat paitsi uskonnollis-filosofisen aatemaailman arvosisältöön, myös perinteiseen hyve-etiikkaan, jonka toteutettavina lähtökohtina puolestaan ovat Jumalan tahdonilmaisut Hänen säätäminään lakeina, käskyinä ja kehotuksina. Tällaisena vapaamuurarius ilmentää arvojärjestelmää, joka luo nykyisen tieteellis-materialistisen realismimme "uskontunnustuksille" ja analyyttisen filosofiamme pohjalta muodostetuille maailman- ja elämänkatsomuksille laajemmat, transsendenttiset ulottuvuudet. Näin muurarius ihmiskunnan perityn viisauden puitteissa ja uskonnollis-filosofisen aatemaailmansa sisällön kautta kytkee ihmisen henkisen alitajunnan eli ns. luomisen henkisen maailman sisällön hänen arkitietoiseen elämismaailmaansa ja suuntaa hänen havaintotietoisuuttaan avoimenpiin järjestelmiin: ilmenneen psykofyysisen maailman takana oleviin transsendenttisiin todellisuustasoihin. Näin toissapäivänä: Nuo muurariuden aatteelliset lähtökohdat löytyvät uskontojen ja muinaisten mysteerioiden kautta peritystä viisaudesta - niiden ikuisista totuuksista -, ja samalla ne ammentavat tietoa antiikin idealismin, filosofian ja tieteen maailmasta. Kautta aikojen on maailmassa esiintynyt muinaisen, vuosituhansien takaisen viisauden välittäjiä niin yksityisiä valistajia, saarnaajia, profeettoja, kuin myös perittyä viisautta kantavia yhteisöjä. Sellaisia ovat olleet myös muinaiset mysteeriopohjaiset kultit, joista Muinainen Veljeskunta on kasvatus- ja kasvukehikkoineen saanut alkunsa ja joista se on viitejärjestelmäänsä aate- ja arvosisällön elämisen ja kehittymisen konsepteineen omaksunut. Kun siis puhutaan Muinaisesta Veljeskunnasta, puhutaan lähtökohtaisesti ihmiskunnan peritystä viisaudesta. Samalla puhutaan ihmisen henkisestä ja eettis-sosiaalisesta kehittymisestä. Tuo peritty viisas on myös koko ihmiskunnan kulttuurimuistin alku kaikkine elämisen ja kehittymisen henkisen evoluution konsepteineen. Tämän viisauden lähteet avautuivat ihmiskunnalle silloin, kun ihminen vastaanotti Elävän Valon, kun häneen emanoituivat Jumalan attribuutit ns. sefirothpuun (Otz Chiim) mukaisina ominaisuuspotentiaaleina ja kun hän sitten niitä itseensä, itseään taivaallisen ihmisen Adam Kadmonin hahmoksi kehittäen ryhtyi tietoisuudekseen tavoittelemaan ja ominaisuuksikseen sisäistämään. Sanotusta seuraa, että perityn viisauden luonteeseen sekä sitä kautta Muinaisen Veljeskunnan alkuperään ja olemukseen liittyy keskeisenä näkemys maailmaa, elämää ja samalla ihmisenä olemista kattavasta kosmisesta järjestyksestä. Tämä järjestys on ihanne, joka saa lähtökohtansa niistä syistä ja tarkoitusperistä, laeista sekä käskyistä ja kehotuksista, jotka Jumalan tahdonilmaisuina

3 on ihmiskunnan edelläkävijöille perityn viisauden mysteerioissa ja eri uskonnoissa, eli elämisen konsepteissa ilmoitettu. Kysymys tässä, ihmiskunnan valistajien ja tiennäyttäjien - Muinaisen Veljeskunnan - em. aikana muodostamassa, vapaamuurariudeksi kutsutussa kasvatusjärjestelmässä on siis ollut muinaisen mysteeriopohjaisen, eri uskonnollisissa järjestelmissä ja kulttuureissa kautta aikojen toteutetusta henkisen ja eettis-sosiaalisen kehittymisen kasvatus- ja kasvukehikosta viite- ja oppijärjestelmineen. Nykymuotoisen, vapaamuurariudeksi kutsutun kasvatuskehikon ensimmäisen perussäännön kirjoittaja James Andersson kirjoittaa perussääntöönsä tästä veljeskunnasta, että "tarvittaisiin monia laajoja teoksia käsittelemään Muurariuden mahtavan vaikutuksen useita suurenmoisia kohokohtia luomisesta lähtien, jokaisena aikana ja jokaisen kansan keskuudessa." Eräässä muurariluennossa kuvataan tämän instituution syntyä, alkuperää sekä sen aikakausiin ja niiden sykleihin liittyviä vaiheita seuraavasti: Vuosisatoja sitten perustettiin järjestömme idän tasangoilla periaatteille, jotka ovat kestävämpiä kuin muinaisten kuninkaiden metallista valetut patsaat. Aikojen vieriessä myrskyt ja rajuilmat ovat singonneet jyliseviä salamoitaan järjestömme ylle; loiston aallot, aallon jälkeen, kuin myös petolliset hiekat ovat kiertyneet sen jalustan ympärille ja kasanneet vieriviä jyväsiään sen sivustoja vasten; ihmiset ovat tulleet ja menneet ohikiitävissä sukupolvissa; ajanjaksot ovat kuluneet kuin tunnit ajan vierivässä rattaassa. Mutta läpi myrskyjen ja rajuilmojen; läpi elämän aaltojen ja hiekan runtelun; läpi hyvien ja pahojen vaiheiden, järjestömme on edelleen jatkanut hyvää tekevän vaikutuksensa levittämistä kaikkialla maailmassa. Todettakoon vielä, että tällaisia, ihmisen henkiseen kehittymiseen ja aktualisoitumiseen ohjaavia muutos- ja kehittymiskonsepteja ja niihin liittyviä pyhiinvaellusprosesseja kohti ihmisyyttä ja ihmisen täydellisyysihannetta, on samassa merkityksessä ja lähes samoissa muodoissa toteutettu kautta aikojan mm. mysteeriouskontojen opetuksissa, kuin myös muinaisten myyttien ja tarujen allegorioissa. Näitä kehittymisen teitä on kuvattu myös pyhissä kirjoissa. Monet kohdat Pyhän Raamatunkin teksteistä ovat allegorista kuvausta ihmisen henkisestä kehittymisprosessista. Tällaisia ovat allegoriselta sisällöltään myös evankeliumit sekä mm. israelilaisten erämaavaellus Egyptistä kohti Jerusalemia, kohti rauhan paikkaa taivaallista Zebulia. Tällaisena, mysteerioperinteen viisauteen pohjautuvana ihmisen henkisen evoluution konseptina on ymmärrettävissä myös kristinuskon sisempi, esoteerinen luonne, olemus ja opetus. Kerrotaan, että Pyhältä Augustinukselta, hänen kuunnellessaan Milanossa Ambrosiuksen opetusta vuonna 385, katosivat kaikki epäilyt Vanhaa ja Uutta testamenttia kohtaan. Tällöin, Ambrosiuksen selittäessä hänelle niiden tärkeimpiä kohtia hengestä käsin ja niiden mystistä verhoa kohottaen, Augustinus tajusi, että mysteerien sisältö oli ottanut havaittavan muodon evankeliumien historiallisessa traditiossa ja siinä seurakunnassa, joka tätä traditiota vaali. Hän tuli vakuuttuneeksi siitä, että se, mitä mystikot mysteerien avulla etsivät, se oli Jeesus Nasaretilaisessa ilmentynyt ulkoisessa historiallisessa maailmassa. Hän totesikin: "Se mitä nykyään nimitetään kristilliseksi uskonnoksi, oli olemassa jo vanhoina aikoina, eikä se puuttunut ihmissuvun alkuaikoina, ennen Kristuksen ilmestymistä lihassa, mistä alkaen tosiuskontoa, jo aikaisemmin olemassa ollutta, alettiin kutsua kristilliseksi." Näitä ihmisen henkisen ja eettis-sosiaalisen kehittymisen malleja ja menetelmiä ovat tietoteorioissaan luoneet myös monet filosofit. Tällaiseen kehittymiseen, universaalin mielen tavoittamiseen ja Jumalan tuntemisen mahdollisuuteen sisäisen tiedostamisen ja tietoisuuden rakenteen kautta viittasi mm. Baruch (Benedictus) Spinoza, jolle Jumala oli todellisuuden perimmäinen yksikkö - substanssi -, joka oli kaiken olevaisen kausaalinen ja käsitteellinen syy, perusperiaate ja alkuvoima. Spinozan mukaan intuitio, joka lähtee Jumalan absoluuttista olemista koskevasta pätevästä, adekvaatista tiedosta, on se tapa, jolla Jumalan olemuksen tuntemiseen saatettiin Häntä "intellektuaalisesti rakastaen" - ihmisen ja luonnon perusluonnetta selvittäen ja todellisuuden syvintä sisältöä tutkien - tiedon kahden alemman tietoisuustason kautta vähitellen päästä. Ihmisen suurin ilo, onni ja autuus on tavoittaa se tarkastelutaso, jolta Jumala - luova Luonto - määrittelee sub specie aeternitatis - todellisuuden. Tällaiselta tarkastelutasolta ihminen voisi ymmärtää oikein oman olemuksensa, tarkoituksensa ja 3

4 paikkansa tuossa todellisuudessa ja saattaisi tietoisuutensa näin Jumalan yhteyteen ja tuntemiseen. Tällaisen kasvatus- ja kasvukehikon loi oppilailleen perustamassaan koulussa - sodaliteetissa - myös antiikin kuuluisa filosofi Pythagoras. Koulunsa opetuksessa hän noudatti ns. mysteerien menetelmää ihmisen henkisen evoluution konseptia -, jonka tarkoituksena ja tavoitteena oli oppilaiden sisäisten henkisten ja sielullisten kykyjen kehittäminen. Opetusta annettiin kahdelle ryhmälle - aluksi ulkopuolisille kokelaille, eksoteerikoille ja sitten varsinaisille oppilaille, eli sisäpuolisille esoteerikoille. Opetuksen alussa oppilas - akoustikos - sai vain kuunnella luentoja ja keskusteluja, kunnes oli edistynyt matemaatikoksi, jota myös kutsuttiin nimeltä pythagoraeus. Sitten - edistyttyään kehittymisen asteissa hänestä tuli pythagoricus ja edelleen erinäiset vihkimykset suoritettuaan teleios - täydellinen -, jota nimitettiin myös sebastikoksi - kunnioitettava. Nämä oppilaat saivat myös oikeuden itse opettaa. Näin eilen: Edellä sanottu osoittaa tämän, nykyisin vapaamuurariudeksi kutsutun kasvatus- ja kasvukehikon universaalisuuden ja sen, että se oli ja on kautta aikojen eri muodoissaan ja eri kansojen keskuudessa vaikuttanut, uskontoihin ja muinaisiin mysteereihin perustunut esoteerinen kasvatus- ja oppijärjestelmä. Myös nykyisen, luvuilla päivitetyn kasvatusjärjestelmän juuret työntyivät siis universaalin uskonnollisuuden lähteille. Sen henki liikkui näin ollen tunnistettavana ja tiedostettavana uskontojen myyttisissä, esoteerisissa ja metafyysisissä virtauksissa. He, jotka tuolloin sen suunnittelivat ja kehittivät, olivat tietoisia muinaisten, peritystä viisaudesta johdettujen mysteereiden sisällöistä, kuin myös niihin paketoitujen elämisen ja kehittymisen konseptien luonteesta, tarkoituksesta ja tavoitteista. Tällöin he - rakentaessaan tämän nykymuotoisen, muinaista viisautta kantavan ja välittävän vapaamuurariuden ja luodessaan sille sen aatteellista substanssia ilmentävän viite- ja opetusjärjestelmän - omaksuivat siihen kasvatus- ja menetelmäkehikot, samoin kuin merkittävän joukon opetussymboleja israelilaisesta uskontokonseptista sekä samalla myös egyptiläisistä ja antiikin kreikkalaisista mysteerioista. Veljeskunnan nykymuotoisten kasvatus- ja kasvukehikkojen vapaamuurariuden alkuperää ja syntyä selitettäessä todetaan tavallisesti, että sen varhaisempia muotoja ovat olleet keskiajalla toimineet rakentajakillat. Näiden operatiivisten rakentajayhteisöjen organisaatioiden pohjalta sanotaan kehittyneen se toiminta, jota nykyisin kutsutaan spekulatiiviseksi, eli tieteelliseksi muurariudeksi. Tämän sanotaan tapahtuneen siten, että spekulatiiviset muurarit omivat operatiivisilta killoilta heidän traditioitaan, sääntöjään ja tapojaan organisatorisen struktuurinsa sekä kasvatuksellisen viite- ja opetusjärjestelmänsä rakennusaineiksi opetuksellisiksi symboleikseen. Näin sanotaan, mutta sitä, miten kiltojen ja heidän loosiensa muodonmuutos spekulatiivisiksi muurariyksiköiksi tuolloin tapahtui, voidaan lähestyä ja tarkastella kahdelta suunnalta: joko järjestöllisen struktuurin rakentumisen, muodostumisen ja kehittymisen suunnalta ns. hitaan evoluution teoriana tai muurariuden aatteen sekä sen kasvatuksellisen opetusjärjestelmän kehittämisen suunnalta ns. synnytyskehityksen teoriana. Näistä teorioista riippumatta, lopullisesti voidaan nykymuotoinen vapaamuurarijärjestö organisatorisine rakenteineen katsoa syntyneeksi silloin, kun neljä loosia Coose and Gridiron, Crown, Rummer and Grapes ja Apple-Tree vuonna 1717, kesäkuun 24. päivänä perustivat Lontoossa yhteisen, toimintaansa koordinoivan ja palvelevan hallintoelimen eli suurloosin. Tällöin järjestö organisoitui uudelleen siten, että operatiivisen johdon tilalle asettui luonteeltaan filosofinen, spekulatiivinen johto. Tälle organisaatiolle teologi James Anderson laati operatiivisten loosien vanhoista säännöistä ja muinaisia tapoja koskevista käsikirjoituksista koostetun perussäännön: The Constitution of Free Masons. Tämän perussäännön sanotaan olevan edelleenkin pohjana eri suurloosien laatimille muurarillisille säännöstöille. Todettakoon em. syntyteorioihin liittyen tässä vielä se, että järjestöllisen struktuurin suunnalta muurariuden syntyä hahmottavasta teoriasta ei selviä sitä, miksi operatiivinen muurarius muuttui tai 4

5 muutettiin tieteelliseksi. Siitä ei selviä täysin sekään, mistä ja miten siihen tulivat muurariuden aatteeseen sekä sen kasvatukselliseen viitejärjestelmään sisältyvät uskonnollis-filosofiset opit sekä sen kasvatus- ja kasvikehikkoihin sisältyvät allegoriset ja symboliset ainekset. Miksi, mistä ja miten -kysymyksiin esitetään tavallisimmin vastauksena em. hitaan evoluution teoria, jonka mukaan spekulatiivinen muurarius kehittyi siis kristinuskon hengessä toimineesta operatiivisesta muurariudesta hitaasti satojen vuosien kuluessa. Selitys on naiivi, sillä operatiivisten loosien olemassaolo ja eräät yhtäläisyydet niiden toimintamuodoissa nykyiseen vapaamuurariuteen verrattuina eivät riitä osoittamaan ko. teoriaa oikeaksi. Ratkaisevaa tässä on nimittäin se, oliko näillä kiltaorganisaatioilla tiedossaan ja hallussaan se erityinen uskonnollis-filosofinen oppi opetusmenetelmineen sekä kasvatus- ja kasvukehikkoineen, joka oleellisena rakenteena sisältyy spekulatiivisen muurariuden aatemaailmaan sekä sen toiminnan luonteeseen ja tarkoitusperiin. Kiltalaitoksella oli toki määrättyjä, nykyisessä muurariudessa menetelminä ja organisatorisina rakenteina käytettäviä muotoja ja sääntöjä, mutta siltä puuttui muurariuden sisin aatteellinen luonne ja olemus sekä se tarkoitusperä, joka näyttäytyy sen tavoitteissa sekä sen seremoniallisten opetusrituaalien sisällöissä ja symboliikassa. Oletettavampaa on se, että nykymuotoinen vapaamuurarius kehittyi Muinaisen Veljeskunnan kasvatus- ja kasvukehikkona melko nopeasti 1600-luvun aikana tapahtuneen tahallisen synnytyskehityksen tuloksena. Tässä kehityksessä olisi kiltalaitosta käytetty apuna vain järjestöllisen struktuurin muodostamiseksi muinaiselle, nyt vapaamuurariudeksi nimetylle kasvatus- ja oppijärjestelmälle. Vahvistuksen näkökohdalle on antanut em. James Anderson perussääntönsä alkuosassa, jossa hän on kuvannut juuri tätä aihetta muurariuden alku-, synty- ja esihistoriana, jonka hän on koonnut sen virallisista kirjoituksista, pöytäkirjoista sekä uskonnollisista perintötavoista monina aikakausina. Andersonin historia kuvaa autenttisia historiallisia tapahtumia, mutta siihen sisältyy myös melkoinen määrä legendoja sekä allegorisia kertomuksia muurariuden alusta, jopa maailman luomisesta ja Adamista lähtien. Tällä historiallaan Anderson antaa allegorisen vastauksen em. kysymyksiimme. Siinä hän osoittaa vapaamuurariuden syvimmän sisällön sen aatteen muodostavan ja arvotodellisuuden sisältävän substanssin olevan peräisin perityn viisauden muinaisilta lähteiltä. Samalla Andersonin historia osoittaa sen, että muurariuden sielu so. sen aate- ja arvosisällön välittävä viitejärjestelmä opetusmenetelmineen ja symboleineen on peräisin muinaisten uskonnollis-filosofisten yhteisöjen yhteisestä myyttisestä traditiosta. Hän kertoo, että se on peräisin niiltä muinaisen tradition kantajilta, tiennäyttäjiltä ja raivaajilta, jotka aikojen kuluessa ovat monin eri keinoin ja menetelmin välittäneet perityn viisauden sisältöä maailman- ja elämänkatsomuksellisena perusaineistona arvoina, ohjeina ja opetuksina, tarkoituksina ja tavoitteina ihmiskunnalle. Synnytyskehityksen perusteluksi todettakoon lisäksi, että ne, jotka 1600-luvulla suunnittelivat ja kehittivät nykymuotoiset muurariasteet, olivat tietoisia näiden mysteereiden sisällöstä, kuin myös niiden luonteesta, tarkoituksesta ja tavoitteista. Rakentaessaan nykymuotoisen, muinaista uskontoviisautta kantavan vapaamuurariuden ja luodessaan sille sen aatteellista substanssia ilmentävän viitejärjestelmän, nuo rakentajat omaksuivat siihen kasvatus- ja menetelmäkehikot, samoin kuin merkittävän joukon opetussymboleja egyptiläisistä ja kreikkalaisista mysteerioista. Tällainen, muurariuden tarkoituksellinen ja harkittu luominen selittäisi näin ollen myös operatiivisen muurariuden verraten nopean muutoksen spekulatiiviseksi. Tätä teoriaa tukee myös se, että varsinaisessa muutosvaiheessa 1600-luvulla muurariyhteisöjen jäseniksi liittyi ja siinä näkyvästi vaikutti monia hermeettisten ja esoteeristen tieteiden harjoittajia: rosenkreutzilaisia, kabbalisteja ja alkemisteja. Päättelyteitse, vertailuja ja niistä johtopäätössarjoja tehden voidaankin verraten loogisia arveluja kaikkien em. kolmen aatesuunnan osuudesta vapaamuurariuden sekä sen kasvatus- ja oppijärjestelmän syntyyn ja kehitykseen esittää ja ehdottaa. Tällöin voidaan synnytyskehityksen luoneiksi arkkitehdeiksi arvella mm. eräät spekulatiivisen muurariuden muodostumisvaiheessa sekä em. esoteerisissa liikkeissä, että vapaamuurarilooseissa toimineet ja vaikuttaneet henkilöt, kuten Elias Ashmole, Robert Fludd, Robert Moray, Colonel Mainwaring, Robert Boyle, Francis Bacon, John Comenius, William Backhouse ja jopa Isaac Newton. Sanotun vahvistaa myös se, että pääosa vapaamuurariuden muinaisaikaisesta perinnöstä ja sen opetuksellisesta sisällöstä ja symboliikasta periytyy kuten sanottu - israelilaisten uskonnollisesta kulttuurista ja vielä sitäkin vanhemmilta ajoilta peräisin olevista traditioista. 5

6 On lisäksi syytä todeta, että vaikka tämä kasvatusjärjestelmä nykymuodossaan syntyi ja päivitettiin valistuksen ajan kummilapsena, se ei toki syntynyt sen henkeä eikä sen elämisen konseptia seuraavana ja myötäilevänä aatesuuntana. Se syntyi paremminkin sille rinnakkaisena, ihmisen henkistä kehittymistä ja hänen eettistä individualisoitumistaan ohjaavana ja tukevana ilmiönä. Tällaisena se näyttäytyi ja näyttäytyy ihmiskunnan perittyä viisautta vaalivana ja sitä valistusajan aatteellisilta virtauksilta, järkeisuskolta ja rationalistis-empiristiseltä yltiötieteellisyydeltä suojaavana aatesuuntana. Järjestöllisesti siitä muodostui tuolloin tai oli tarkoitus muotoutua - suljettu, suppea ja valikoitu esoteerisluonteinen veljeskunta. Tuon ihmisen kehittymistä ja individualisoimista toteuttavan kasvatus- ja kasvukehikon perimmäisenä tarkoituksena oli mankeloida miehiä yhteiskunnallisiksi kosketuspinnoiksi ja kehityssysäysten antajiksi - vaeltajiksi - ja jäseniksi Muinaiseen Veljeskuntaan, toteuttamaan ihmiskunnan uuden, alkavan henkisen kulttuurievoluutioaikakauden muodostumista ja edistämään sen rakentumista ja kehittymistä. Näin tänään: Mutta miten tänään; miten on käynyt tälle perinteisille arvoyhteisöille - vapaamuurariudeksi kutsutulle kasvatus- ja kasvukehikollekin - nykyisessä pintailmiöiden kulttuurissamme? Kirjoitin tästä tilanteesta kirjan Vuosisadan Kertomus kolmanteen osaan osion vapaamuurariuden nykytilanteesta ja sen nykymuotoisen organisaation mahdollisuudesta vaikuttaa ihmiskunnan uuden, alkavan henkisen kulttuurievoluution aikakaudella: Tässä nykykulttuurissamme, tänä päivänä on kysymys siitä, onko tuo kasvatus- ja kasvukehikko, viitejärjestelmineen ja teemoineen sekä aatteellisine ja kasvatuksellisine tarkoitusperineen säilynyt vahingoittumattomana ja siirtynyt muuttumattomana sukupolvilta toisille? Ovatko vapaamuurarisalaisuudet edelleenkin tiedostettuina ja ymmärrettyinä talletettu kuten se sanotaan mm-veljeskunnan jäsenten uskollisen rinnan tyyssijaan? Kysyttäköön tämä vielä tiukemmin: Kykeneekö tuo ja luvuilla työstetty ja päivitetty nykymuotoinen vapaamuurarius muurarillisten konseptiensa sekä kasvatus- ja tehtäväluonteisten tarkoitusperiensä syvimpien sisältöjen ja merkitysten - ihmiskunnan henkisen kulttuurievoluution toteuttamisen - puitteissa liittämään ja sitomaan jäsenkuntansa nykyaikanakin tietämättömyyttä ja erheellisyyttä vastaan taistelevien miesten pyhäksi liitoksi? Ja onko vapaamuurariuden perimmäinen tarkoitusperä edelleenkin työskennellä ihmiskunnan henkisen ja siveellisen täydellistymisen saavuttamiseksi? Kuten olen useassa yhteydessä todennut, länsimaisen nykykulttuurin arkitodellisuudessa luomisen henkisen maailman myyteistä ja elämän perusperiaatteista - joita myös vapaamuurariinstituutio on perinteisesti edustanut - on tullut subjektiivisia, transsendentin todellisuuden hahmoa vailla olevia abstraktioita. Olemassa olomme myyttinen tuonpuoleisuus ei elämän sisältönä eikä tietoisuuden kertymänä - noosfäärinä (jonka kehittymistä ihmisen tietoisuuteen vapaamuurarius, astejärjestelmineen ja kasvatuskehikkoineen konstituoi) - vaikuta inhimillisen kulttuurimme todellisuudessa. Kirjoitin tästä kirjaan, Mitä meille on nyt tapahtunut ja mitä tapahtumassa todeten päällimmäisenä tulevan mieleen sen, että meiltä nyt todella puuttuu tuo henkisen ja moraalisen tietoisuuden kehä ja kertymä - noosfääri sekä sen myötä kokonaisvaltainen tila-, tilanne ja seuraustietoinen dimensioajattelu. Tämän kehän katoamisesta johtuen elämässämme ei ole enää tunnistettavissa henkisiä arvoja, ei moraalisen tietoisuuden asteita - moraalista herkkyyttä -, ei arvokkuutta, ei tunnollisuutta, ei vastuuntuntoa eikä humaniteetin syvyyttä! Totesin sanotun viittaavan siihen, että meiltä on sisäisen tietoisuuskerrostuman myötä myös jotain muutakin homo sapiensin, eli viisaan ja järkevän ihmislajin elämään ja toimintaan perinteisesti kuuluvaa kateissa. Kerroin kirjan johdannossa, että noosfääri sisältää elämisen strategiaa ja taktiikkaa ohjaavan sisäisen tietoisuuden sekä elämän operatiivista toimintaa säätelevän älyllisen ja eettis-sosiaalisen tieto-taidon. Mutta nyt, näissä suhteissa meitä on kohdannut humaniteettia ihmisyyttä - taannuttava mutaatio. Se näyttäytyy nykykulttuurissa tuon korkeamman tietoisuuden vakavana vajantona tietämättömyyden syndroomana. Elämme ja toimimme siinä ilman edellä mainittua tieto-taitoa. 6

7 Sen puuttuessa henkisesti uudelleen syntymättä - emme pysty ymmärtämään myöskään maamme lainsäädäntöön kirjoitettujen lakien eettis-sosiaalisia merkityksiä emmekä soveltamaan niiden tarkoitusperiä toiminnassamme. Tällainen tietoisuuden vajanto näyttäytyy perimmäisenä syynä yhteiskunnassamme vaikuttavien kriisien ja kestävyysvajeiden, kuin myös vapaamuurarius näin tänään tilanteen syynä. Tällaisessa tilanteessa ei po. veljeskunnan edustamalle aate- ja arvomaailmalle eikä siihen sisältyville, eettisillä normeilla koodatuille kasvatus- ja tehtäväluonteisille tarkoitusperille löydy enää tilaa - ei edes filosofisen spekuloinnin kohteina. Tämä tarkoittaa sitä, että nykyihmiset eivät kykene sitoutumaan vapaamuurariuden kaltaisten aatteellisten instituutioiden tarkoitusperiin eivätkä omaksumaan niihin sisältyviä aatteita, arvoja ja opetuksia, kuten eivät niistä johdettuja elämisen ja kehittymisen konsepteja ihmiskunnan henkiseen kulttuurievoluutioon tähtäävine tarkoitusperineen. Freemasonry is dying Näin väittävät englantilaiset vapaamuurarit Christopher Knight ja Robert Lomas kirjansa, The Book of Hiram ensimmäisen osan, ensimmäisessä lauseessa. Suomen suurloosi ry:n kustantaman järjestölehden, Koilliskulman, numerossa 6/2004 lainattiin ydinkohtia erään järjestöjohtajan pitämistä puheista. Ydinkohtien mukaan vapaamuurarillisessa maailmassa vallitsee laskusuuntaus, jossa kokonaisjäsenmäärä on 35 vuodessa pudonnut kuudesta miljoonasta n. 2.8 miljoonaan. Eräissä maissa jäsenkato on ollut jopa 70 %. Nyt, koko inhimillisen kulttuurimme jouduttua valinkauhaan, ei aatteelliseen ja järjestölliseen hajoamisprosessiin joutunut vapaamuurariveljeskuntakaan kykene enää ratkaisemaan, ei määrittelemään eikä selittämään sitä, mitä se itse asiassa on ja mitä se toiminnallisesti edustaa ei siis sitäkään, mitä sen nyt, ihmiskunnan henkisen kulttuurievoluution uutena tulevana aikakautena tulisi edustaa. Tästä syystä myös tämä, muinaisista mysteerioista työstetty nykymuotoinen vapaamuurarius näyttäytyy sekin epäonnistuneena, aatteellisen substanssinsa ja päämääränsä sekä kasvatus- ja tehtäväluonteisen tarkoitusperänsä aikamme henkiseen ja aatteelliseen arvotyhjiöön kadottaneena, vakavaa järjestötautia sairastavana instituutiona. Oireyhtymänä tyhjiössä näyttäytyy mm. se, että muoto ja organisaatio ovat järjestössä priorisoituneet. (Ks. ja juristiveljien lausunto suurloosin oikeudellisesta asemasta: Tästä syystä järjestön toiminta on sekularisoitunut nykykulttuurin sosiaalisia muotoja ja tarkoitusperiä toteuttavaksi sosieteetti- ja statusmuurariudeksi. Näin käy aina, kun yhteisöissä ei enää tunnisteta eikä tiedosteta niiden alkuperäisiä intentioita ja tarkoitusperiä, eli toiminta-ajatuksia tehtävä- ja kasvatusluonteisine tarkoitusperineen. Tällöin tapahtuu, että niiden toimintoja konstituoimaan muodostuu muodoista johdettujen ja niihin sidottujen järjestöllisten intressien sekä materialististen pintailmiöiden kaaos. Tällainen tilanne on historiasta tuttu kulttuuriaikakausien epookkeihin liittyvä ilmiö. Sen vallitessa elämä on - kuten Wille Shakespearen sen sanoo - vain varjo häilyväinen, vain näyttelijä rukka, mi lavalla riehuin keikkuu aikansa, ja häipyy. 7

8 8 VAPAAMUURARIUDEN KASVATUSLUONTEINEN TARKOITUSPERÄ: Edellä olleissa teksteissä oli jo runsaasti viitteitä siitä, minkälaista yhteisöä ja minkälaista aatteellisen ja kasvatuksellisen toiminnan laatua vapaamuurarius luonteeltaan ja olemukseltaan edustaa. Kirjailija Leo Tolstoi raottaa kirjassaan Sota ja rauha vapaamuurariuden kasvatusluonteisesta tarkoitusperää todeten: "Ensimmäinen ja suurin tarkoitusperä ja samalla veljeskuntamme perustus, jolle se on rakennettu ja jota ei mikään ihmisvoima kykene hävittämään, on polvesta polveen perintönä säilynyt tieto eräästä tärkeästä salaisuudesta... joka on kaikkein vanhimmista ajoista, jopa ensimmäisestä ihmisestä asti siirtynyt meille ja josta kenties riippuu ihmissuvun kohtalo." Hän toteaa jatkoksi, että puhdistuessamme ja ojentaessamme omia jäseniämme me kolmanneksi pyrimme ojentamaan koko ihmissukua esittämällä sille veljeskuntamme jäsenet hurskauden ja hyvyyden esikuvina, ja niin me koetamme kaikin voimin vastustaa maailmassa vallitsevaa pahuutta. Tämä tarkoitus voidaan ilmaista pyrkimyksenä saavuttaa elämässämme ns. sisäinen, henkinen ja eettis-sosiaalinen tietoisuus noesis -, ja sen myötä kytkeä elämismaailmaamme siitä nyt puuttuva transsendentti todellisuus noosfääri, eli ne elämismaailmamme alueet kerrostumat -, jotka sisältävät elämän osaamista, strategioita ja taktiikoita, kuin myös operatiivista toimintamme, yhteisöllisyyttä ja ihmisyyttä humaniteettia konstituoivia lakeja, sääntöjä ja normeja. Näissä pyrkimyksissä näyttäytyy miehen eettis-sosiaaliseen ja henkiseen kehittymiseen johtava mystiikan ja teologian tie. Niissä näyttäytyy myös Muinaisen Veljeskunnan kasvatuksellinen ja osin myös tehtäväluonteinen "liikeidea" selkeän pelkistetysti - hengen fenomenologisine sekä struktuuripsykologisine viitejärjestelmineen. Veljeskunnan aatteellista ja kasvatuksellista luonnetta ja olemusta kuvaa osuvasti myös suurmestareiden kokouksessa Washington D.C:ssä helmikuussa 1939 muotoiltu vapaamuurariperiaatteiden julistus, jossa sanotaan mm.: Se on kasvatuksellinen siten, että se opettaa ohjatuilla menetelmillään moraalin ja veljeyden oppeja, jotka perustuvat Pyhään Lakiin. Se on uskonnollinen siten, että se opettaa uskoa yhteen Jumalaan; Pyhän ja Muuttumattoman Lain Kirja on avoinna sen alttareilla merkkinä siitä, että Jumala on aina läsnä sen juhlamenoissa; ja se osoittaa jäsenilleen jatkuvasti moraalisen opin merkitystä, joka ei kuitenkaan perustu lahkolaisuuteen tai jumaluusopillisiin dogmeihin. Se on sosiaalinen yhteisö vain siten, että se sitoo miehet yhteistoimintaan kasvatuksellisissa sekä hyväntekeväisyyteen ja hartauden harjoittamiseen liittyvissä yhteyksissään ja toiminnoissaan. Yksittäisten miesten luonteen kehittämisellä ja valmentamisella vapaamuurarius pyrkii kehittämään koko yhteiskuntaa. Se painottaa jäsenilleen henkilökohtaisen oikeudenmukaisuuden ja vastuun periaatteita, valaisten heitä asioissa, jotka luovat inhimillistä hyvää. Julistuksessa todetaan, että vapaamuurarius opettaa ja ohjaa jäseniään palvelemaan Jumalaa; noudattamaan totuutta ja oikeutta sekä harjoittamaan veljeyttä ja ihmisystävällisyyttä, samalla vaalien valistunutta ja järjestäytynyttä yhteiskunnallista ja henkistä vapautta. Todetussa, vapaamuurariuden syvimmässä aatteellisessa ja kasvatuksellisessa olemuksessa paljastuu myös yksityiseen vapaamuurariin ja sitä kautta Muinaiseen Veljeskuntaan ja sitä velvoittaviin tehtäviin kytkeytyvä perimmäinen sisältö. <Eräs minuun VM:n "henkisen kehittymisen teemoilla" yhteyttä ottanut nuorimies kirjoitti sähköpostissaan: Minkään kasvatusjärjestelmän tarkoitus ei voi olla siinä itsessään, niin kuin ei yhdenkään ihmisen elämän tarkoitus voi rajoittua vain häneen itseensä. Tällöin selviytyminen ja oma menestys tulevat tärkeimmäksi, mikä estää varsinaisen tehtävän toteutumista. Jos taas tehtävä on tärkein, ei haittaa jos yksilö tai ryhmä tuhoutuu tehtävää suorittaessaan, koska uhraus on sen arvoinen. Samoin voisi ajatella, että tällaisessa kasvatuskehikossa on mieltä vain siinä määrin, kuin se valmistaa jäseniään kohtaamaan kehikon ulkoista todellisuutta. Totuuden etsinnässä, rakkauden osoittamisessa ja toinen toistemme palvelemisessa on nähdäkseni

9 9 elämän tarkoitus. > Tuosta edellä kuvatusta ikivanhasta järjestelmästä ja siihen liittyvästä viisausperinteestä jota perinnettä kaikki ihmiskunnan suuret opettajat ja muinaiset uskonnolliset yhteisöt ovat kautta aikojen opettaneet sekä siitä rituaaliseksi astejärjestelmäksi luonnehdittavasta menetelmästä, jota he ovat opetuksessaan käyttäneet saavat vapaamuurariuden luonne ja olemus syvemmät merkityksensä ja tarkoitusperänsä. Ne saavat siitä samalla myös sisäiset toiminnalliset teemansa kasvatuksellisine ideamerkityksineen ja tavoitteineen. Kysymys on kasvatuksesta, joka konstituoi yksilön henkistä ja eettis-sosiaalista kehittymistä. Tämän kasvatusluonteisen tarkoitusperän peruslähtökohdat on määritelty suomalaisen vapaamuurariuden äitisuurloosin New Yorkin suurloosin perussäännön yksityisen vapaamuurarin opetuksellisia ja kasvatuksellisia tavoitteita koskevassa julistuksessa, Muurarillinen opetus. Siinä todetaan: Muurarius opettaa ihmistä harjoittamaan lähimmäisenrakkautta ja hyväntahtoisuutta, varjelemaan siveyttä, arvostamaan ystävyys- ja perhesiteitä, omaksumaan uskon periaatteet ja syvästi kunnioittamaan sen säädöksiä, avustamaan heikkoa sekä lohduttamaan sorrettua, opastamaan tietämätöntä, suojelemaan orpoa, varjelemaan alttaria, tukemaan laillista hallitusta, edistämään moraalia ja kasvatusta, rakastamaan ihmistä, pelkäämään Jumalaa ja hartaasti rukoilemaan Hänen siunaustaan elämän onnellisuutta toivoen. Nämä päämäärät voitaisiin ilmaista myös kulkemisena Valoa kohden. Valo symbolisoi muurariudessa tietoa tietoisuutta. Tieto ja tietoisuus yhdistyvät ihmisen henkisen kehityksen kautta saavutettavaan tietoon ja ymmärrykseen hänen sisäisen, henkisen ali- ja piilotajuntansa sisällöstä. Tämän mukaisesti vapaamuurariuden primaari kehityksellinen tarkoitusperä ja tehtävä on tukea ja ohjata yksilöön kohdistuvan kasvatuksen kokonaisuutta Totuuden ja Valon etsintää. Näin muurarius osoittaa ja valaisee jäsenilleen tien, jota heidän tulee etsinnässään kulkea. Näin se myös muodostaa kasvatus- ja kasvukehikot viitejärjestelmineen etsittävän totuuden todellisen Itsen löytämiseksi ja ilmentämiseksi. Tässä yhteydessä on lisäksi muistettava, että vapaamuurariorganisaatio, sen struktuuri, traditiot, tavat, säännöstöt ja rituaalit konstruoivat luovat ja rakentavat vain infrastruktuurin kasvatus- ja kasvukehikot tälle kasvatusjärjestelmälle sekä sen konstituoimalle henkiselle kehittymisprosessille. Totuuden Valon etsinnällä, eli henkisen ja eettis-sosiaalisen kehittymisen tiellä vaeltamisella on kaksi päämäärää; - ensiksikin se, että materialismiin ja psykofyysiseen egoonsa sidottu ihminen muuttuisi, eli kehittyisi siten, että hänestä tulisi sisäisesti järjestäytynyt, eli henkisesti tiedostava sekä eettis-sosiaalisesti aktualisoituva yksilö yhteiskunnassaan; - toiseksi, että näin kehittyneestä yksilöstä tulisi koko ihmiskunnan henkistä kulttuurievoluutiota tehtäväluonteisena universaalina tai partikulaarisena tarkoitusperänään tietoisesti toteuttava ja edistävä ihminen, eli ns. vaeltaja. Tämän Valoa kohden kulkemisen fenomenologia ja sen käytännön seuraukset voidaan vapaamuurariuden astejärjestelmään rinnastaen ilmaista; - oppilasmuurariasteen toimien ja velvollisuuksien oppiminen merkitsee sisimpämme eettiseen järjestykseen saattamista siten, että meistä kehittyisi ihmisiä, jotka pyrkivät koko elämänsä ajan antamaan sisäiselle elämälleen sellaisen hyve-eettisen suunnan, joka on sopusoinnussa järjen ja yhteiselämän vaatimusten kanssa. Tämän suunnan puitteissa ihminen tavoittelee oikeudenmukaisuutta ajatuksissaan, yleistä hyötyä teoissaan, järkevää ajattelua, jolle valhe on täysin tuntematon, mieltä, joka iloisena tervehtii jokaista välttämätöntä tapahtumaa tietäen sen olevan tulossa ja että sen alkulähteenä on Kaikkeus itse. Yhteiskuntaelämässä tällaisen ihmisen toiminta merkitsee mm. yksityisten ihmisten kautta tapahtuvaa inhimillisen kulttuurin eettistä oikeudenmukaistamista. Tämä merkitsee vallitsevan nykykulttuurin suunnan muutoksen ensimmäistä askelta yhteiskunnallisen toiminnan ankkuroimisena hyve-eettiseen ja uskonnollis-filosofiseen maailmankatsomukseen. - veljesmuurarin muinaisissa velvoitteissa sanotaan: "Vaikka oletkin vain yksi mies monien joukossa, sinä et voi paeta tai laiminlyödä osuuttasi tähän suureen vastuuseen. Sinun henkilökohtaista yhteyttäsi lähimmäisiisi saattavat rajoittaa sen elämänpiirin rajat, jonka puitteissa päivittäisen elämäsi vietät; mutta sinun vaikutuksesi, joka heijastuu tuon elämänpiirisi ympäröimältä alueelta, tulee ulottumaan kauemmaksi kuin mielessäsi kuvitteletkaan." Näin veljesmuurarius kannustaa ja velvoittaa miestä tekemään työtään uskollisesti niiden piirustusten mukaisesti, jotka elämänlakien

10 pystysuorat, vaakasuorat ja suorakulmat ovat piirtäneet hänen tietoisuutensa piirustuslaudalle. Yhteiskuntaelämässä veljesmuurarin toiminta näyttäytyy valtiotaitona ja viisautena, joiden seuraukset ilmenevät inhimillisessä kulttuurissa yhteisöllisyytenä, sopusointuna, yhteistyökykyisyytenä ja rauhana. Tämä konstituoi vallitsevan nykykulttuurimme suunnanmuutoksen toista askelta yhteiskunnallisen elämän ankkuroimisena elämismaailmamme sosiaaliseen sisältöön. Tällöin toteutuu myös tuon yhteisöllisen ponsilauseen sisältö: Meidän tärkein tehtävämme on kääntyä pois nykyiseltä tuhoon johtavalta tieltä ja edelleen: meidän on opittava elämään rauhanomaisesti, paitsi kanssaveljiemme, myös luonnon ja ennen kaikkea niiden korkeampien voimien kanssa, jotka ovat tehneet luonnon ja meidät. - mestarimuurarin itsensä ns. mystisen kuoleman kautta sisäiseen järjestykseen panneen miehen - toiminta toteutuu kulttuurimme ja yhteiskuntaelämämme elävöittämisenä Pyhyyden Kauneutta ja Järjestystä konstituoivilla korkeaeettisillä ja -oikeudellisilla hyveominaisuuksilla. Tämä merkitsee nykykulttuurin suunnanmuutoksen kolmatta askelta yhteiskunnallisen elämän ankkuroimisena elämismaailmamme noosfäärin syvimpään, henkisiä perusarvoja ja eettisen elämän korkeinta ilmennystä, järjestystä ja täydellisyyttä edustavaan keskeiseen sisältöön. Tällaisesta kehittymisestä - ihmisen henkiseen aktualisoimiseen ohjaavasta muutos- ja kehittymisprosessista kohti ihmisyyttä ja ihmisen täydellisyysihannetta, kohti kuninkaallisena poikana, eli alkuperäisenä universaalina ihmisenä (Adam Kadmonina) aktualisoitumisesta - vapaamuurari J. W. von Goethe sanoo yksinkertaisen ja osuvan pelkistetysti: Vain puhtaana eläös hiljalleen, jos myrskyt soivatkin milloin! Pyri ihmisyyteen täydelliseen; jumaluutta sä lähestyt silloin. Tätä Veljeskunnan kasvatus- ja kasvukehikkoihin sisältyvää sekä kehittymisen tavoitteiseen ja tarkoitusperiin niveltyvää sisäistä kehittymisteemaa voisi kaikkine ilmennys- ja seurausmuotoineen kutsua Mestarin Sanan fenomenologiaksi. Tällä filosofisella käsitteellä tarkoitan eräänlaista, ekspressionismiin tukeutuvalla tietoisuusfilosofialla tulkittua ja selitettyä ilmiöoppia, koskien ihmisen sisäisen Itsen Mestarin Sanan laadun ja ominaisuuksien asteittaista ilmenemistä ihmisen normaalille havaitsevalle ja ymmärtämään pyrkivälle arkitietoisuudelle. Tähän liittyy myös kokemusperäisiä ja kehityksellisiä vaikutuksia ja seurausmuotoja muurarin persoonallisessa olemuksessa ja kykyrakenteessa eli hänen kehittyvässä ja muuttuvassa identiteetissään ja sitä kautta hänen asenteissaan ja toiminnassaan. Itsensä sisäiseen järjestykseen panemisessa on kysymys siis ihmisen henkisestä ja eettissosiaalisesta sivistyksellisestä - kehittymisprosessista ihmisen antautumisesta sellaiseen muutosvirtaan, jota C. G. Jung kutsuu individuaatioprosessiksi. Professori Sven Krohn puhuu kuvailevasta hengentieteellisestä persoonapsykologiasta, jonka hän Edvard Sprangeria siteeraten sanoo olevan struktuuripsykologiaa, jossa pyritään henkisen ja sielullisen kokonaisuuden tavoittamiseen ja muodostumiseen. Tälle kokonaisuudelle on ominaista se, että se muodostaa tavoitteellisuuteen pohjautuvan yhteyden, eli rakenteen, jossa kaikki osasuoritukset vaiheet voidaan ymmärtää siitä kokonaisuudesta käsin, missä tietyt arvot toteutuvat. Tri Paul Brunton sanoo tästä kehittymisestä: On vain yksi keino saada aikaan muutos ja samalla saada selville keitä me todella olemme. Se keino on siirtyä ulkopuolisesta sisäpuoliseen Tällaiseen muutokseen viittaa myös kiinalaisen filosofin Kungfutsen voimakas herätyshuuto: "Sinun pitää! Sinun pitää kehittää omasta itsestäsi, omasta hyvästä luonnostasi se järjellinen hyvä, jonka jo vanhat ammoin tunsivat ja jonka seuraamisesta tulee siunausta sinulle itsellesi ja muille." (Todettakoon, että laajemmin ja yksityiskohtaisemmin tätä kehittymisprosessia sekä siihen liittyviä vaiheita ja tavoitteita olen pimeydestä valoon -kerrontana käsitellyt kirjassa, Vaeltajat, sen osassa, Ihmisen ja ihmiskunnan kasvu, kuin myös kirjan Viisauden paluu, luvussa: Herää, löydä ja tunne Itsesi.) Kirjoitin kirjaan, Mitä meille on nyt tapahtunut ja mitä tapahtumassa, että käytännössä tuo sisimpämme järjestykseen paneminen merkitsee kasvua, kasvun tapahtumaa ja sivistysprosessia. 10

11 Kasvu merkitsee sitä, että kasvava persoonallisuus tai kulttuuri yhä suuremmassa määrin muodostuu omaksi ympäristökseen. Kasvun tunnusmerkkinä on tällöin oman elämän ja kohtalon hallinta ja sen päämääränä se, että meistä näin kehittyisi ihmisiä, jotka pyrkivät antamaan elämälleen humaniteetin suunnan - sellaisen suunnan, joka on sopusoinnussa järjen ja yhteiselämän vaatimusten kanssa. Näin Veljeskunnan kasvatus- ja kasvukehikot kehityksenlain mukaisen kehittymisprosessinsa ja kasvatusluonteisen tavoitteensa puitteissa sekä aate- ja arvomaailmansa syvimmän myyttisen sisällön Mestarin Sanan kautta kytkevät ihmisen henkis-psyykkisen ali- ja piilotajunnan hänen arkitietoiseen elämismaailmaansa. Näin se suuntaa hänen tietoisuuttaan avoimempiin järjestelmiin ilmenneen, psykofyysisen maailman takana oleviin muodostumisen ja luomisen henkisen maailman transsendenttisiin todellisuustasoihin. Tähän tavoitteeseen liittyy samalla myös näiden kahden elämismaailman aluksi muodostumisen sekä sitten luomisen henkisen maailman aikuiskypsäksi kansalaiseksi kasvaminen. Välihuomautus: <Tällainen herää, löydä ja tunne Itsesi, eli ihmisen sisäistä tietoisuutta asteittaisina oivallus- ja tiedostamiskokemuksina tuottava hengen fenomenologisena kehitys- ja sosiaalipsykologinen prosessi kasvatus- ja kasvukehikkoineen ja sisällöllisine olemuksineen on nykyiselle kasvatustieteellemme, kuin myös nykyfilosofiallemme lähes tuntematon kasvatusmenetelmä. Siitä puhuminenkin koetaan fantasiana, romanttisena ajatteluna, mielikuvitusleikkinä... Tuo tuntemattomuus johtuneen siitä, että nykytieteemme kieltää hengen ja luodun luonnon takana olevan luovan, transsendentin Luonnon Natura naturans olemassaolon. Se hylkää sen tieteellisesti irrelevanttina metafysiikkana. Sanotaankin, että länsimainen tieteellinen materialismi on riittävä perusta ja lähtökohta niin maailman, kuin myös ihmisen ja ihmismielen ymmärtämiseksi. Jatkoksi vulgaarimaterialistiset tiedemiehemme väittävät uskonnon sekä siihen liittyvien kasvatus- ja kasvuperusteiden olevan evoluution oheistuotteen ja siihen liittyvän adaptaation. Ateistisessa paatoksessaan he rohkenevat irtisanoa em. henkisen Substanssin tehtävistään. Heidän mukaansa Hän on hypoteesi, jota taivaan mekanismi ei tarvitse. Jopa perinteiset aatteelliset arvoyhteisöt ovat näissä puitteissa sekularisoituneet, kadottaneet aatteellisen substanssinsa moraalisen totuuden periaatteineen, taipuneet ja alistuneet tieteenfilosofien arvorelativismin ja myöhemmin arvosubjektivismin ikeen alle. Sekularisoituneet arvoyhteisötkin ovat nykytieteemme ohella ja rinnalla kadottaneet yhteytensä perinteisiin hengenfenomenologisiin kasvatusmenetelmiinsä ja niiden kasvatus- ja kasvukehikoihin.> Kuten sanottu, muurariuden juuret sekä sen aatteellisen toiminnan motiivit arvot ja kasvatusluonteiset tarkoitusperät löytyvät muinaisten, perittyä viisautta edustavien mysteeriouskontojen ikuisista totuuksista. Näin ollen myös nykymuotoisen vapaamuurariuden juuret kasvatusjärjestelmineen sekä kasvatus- ja kasvukehikkoineen ovat Muinaisen Veljeskunnan traditioissa itse asiassa kabbalistisen elämänpuun sefira -sisällöistä. Todettakoon tämän luvun lopuksi, että tuo muinainen mysteeriotraditio kertoo meille myös näistä sisällöistä elämän, ihmisen ja ihmiskunnan ja koko maailmankaikkeuden perimmäisistä tarkoituksista. Samalla se kertoo ihmiselämälle asetetuista ihanteista ja arvoista, laeista ja säännöistä sekä siten myös ihmisen ja ihmiskunnan eettis-sosiaalisesta hyve-eettisestä elämästä. Näin se kertoo meille myös ihmiskunnan henkisestä kulttuurievoluutiosta sen sivistämisestä, kasvatuksesta ja kasvusta. Se kertoo ihmisen henkisen tietoisuuden herättämisestä, mielen valaisemisesta sekä jalouden ja hyvyyden virittämisestä hänen sydämessään. Kaiken taustalta se antaa vastauksia myös transsendenttia todellisuutta ja sielun kuolemattomuutta koskeviin kysymyksiin. Henkisen todellisuuden syvintä sisältöä peilaten, peritty viisaus vastaa kysymyksiimme myös Jumalasta, Hänen tahdostaan, ilmoituksistaan sekä siitä pyhyyden Kauneudesta kosmisine järjestyksineen, joka Hänen valtaistuimensa edessä ikuisesti vallitsee. Näin peritty viisaus kuvaa myös ihmismieltä henkisine alitajuntoineen ja sen tietoineen : Koko tietoisuutemme riippuu mielestä; mikä sen vuoksi voisi ollakaan oikeampi tutkimuksiemme kohde. Tähän Jumalan runsaaseen lahjaan ihmisille, tämän koko ihmeellisen järjestelmän sisältöön meidän pitää lisätä myös muisti, mielikuvitus, vaisto, järkeily, moraalinen tietoisuus ja kaikki ne sielun toimivat kyvyt, jotka tarjoavat valtavan ja rajoittamattoman alueen filosofista tutkimusta varten, joka ulottuu pitkälle yli kyselevän inhimillisen tajunnan Tässä muurariuden aatteellisen sisällön juurena olevassa perityn viisauden todellisuudessa on siis 11

12 kysymys paitsi ihmisen tietoisuudestaan kadottamista elämismaailmoista, myös kabbalistisen elämänpuun mukaisesti täysihmiseksi kehittyvän muurarin identiteetistä sekä sen kehityksellisestä toteutumisesta henkisenä evoluutiona. Muurariuden tehtäväluonteisen tarkoitusperän ja siihen liittyvän astejärjestelmän päämäärän kirjailija ja muurari Gotthold Ephraim Lessing on tiivistänyt yleväksi lausumaksi vapaamuurarista kehittymisprosessin tuotoksesta : Vapaamuurari on jokainen, joka rakentaa oman elämänsä niin, että hän voi myötävaikuttaa sen taideteoksen täydellistämiseen, jonka muodostaa koko inhimillinen elämä. Ihmiskunnan parhaaksi ei kukaan voi tehdä työtä ellei hän pyri tekemään itsestään sitä, mitä hänestä voi ja pitää tulla. Vapaamuurariuden kasvatualuonteista tarkoitusperää ja sen kasvatuksellisia tuloksia voidaan sivuta myös runonsäkein. Siis; siks' portahalle Poesian kipuan, sielt' runonsäkein aatettamme sivuan. Ks. Vapaamuurariutta ja sen kasvatusluonteista tarkoitusperää voidaan hahmotella myös symbolimaalauksin. Ks. 12

13 13 HENKISEN JA EETTIS-SOSIAALISEN KEHITTYMISEN MUINAINEN KASVATUS- JA KASVU- KEHIKKO, INTEGRITEETTIPERIAATTEELLA SÄILYTETTÄVINE RITUAALEINEEN. Kuten jo viestin alussa totesin, ihmisen henkistä kehittymistä ja eettis-sosiaalista aktualisoitumista ohjaavia muutos- ja kehittymiskonsepteja ja niihin liittyviä pyhiinvaellusprosesseja kohti ihmisyyttä ja ihmisen täydellisyysihannetta, on tietyissä muodoissaan toteutettu kautta aikojen. Niillä oli henkistä kehittymistä toteuttava asemansa jo ns. mysteeriouskontojen ja ns. esoteeristen koulujen kuten Pythagoran ja Chartresin koulut - opetuksissa, kuin myös muinaisten myyttien ja tarujen allegorioissa kertomuksissa. Tällaisena, mysteerioperinteen viisauteen pohjautuvana ihmisen henkisen evoluution konseptina on ymmärrettävissä myös vapaamuurariuden käyttämä kasvatus- ja kasvukehikko astejärjestelmineen sekä kehittymistä konstituoivine ja simuloivine opetusjärjestelmineen ja rituaaleineen. Tässä yhteydessä tulee kysyttäväksi: Millainen itsensä sisäiseen järjestykseen panemisen henkisen ja eettis-sosiaalisen kehittymisprosessin kasvatus- ja kasvukehikko on luonteeltaan ja rakenteeltaan? Tähän kysymykseen saamme vastausta muinaisiin, ihmisen henkisen ja eettis-sosiaalisen kehittymisen kasvatus- ja kasvukehikkoihin liittyvästä avainsymbolista, joka kuvaa ja selittää vertauskuvallisesti kehittymisprosessia, sitä toteuttavan kehikon sisällöllistä olemusta sekä siihen liittyviä edellytyksiä, ehtoja ja rajapintoja. Implisiittisesti siihen sisältyvät myös kehittymisprosessin alkuarvot sekä kehittymisen avauskoodin postulaatit. Muurarillinen luento kuvaa tätä symbolia seuraavasti. Muinaiset loosit oli omistettu kuningas Salomolle, koska hänen sanotaan olleen meidän ensimmäinen korkeimmin kunnioitettu suurmestarimme, mutta spekulatiiviset muurarit omistavat loosinsa Johannes Kastajan ja Johannes Evankelistan muistolle. Heidän ajoistaan lähtien on jokaisessa todellisessa ja hyvin hallitussa loosissa ollut kuvattuna ympyrän sisällä oleva tietty piste. Piste edustaa yksittäistä veljeä ja ympyrä rajalinjaa hänen käyttäytymisessään Jumalaa ja ihmistä kohtaan. Tuon rajalinjan sisäpuolella hän ei koskaan joudu kärsimään siitä, että hänen intohimonsa, ennakkoluulonsa tai omanedun tavoittelunsa johtaisivat hänet harhaan. Ympyrää rajaa kaksi yhdensuuntaista pystysuoraa, jotka edustavat Pyhiä Johanneksia, ja ympyrän yläpuolella on Pyhä Raamattu, joka osoittaa ihmisen velvollisuuden kokonaisuudessaan. Kiertäessämme tämän ympyrän kehää sivuamme väistämättä näitä kahta yhdensuuntaista pystysuoraa, samoin kuin Pyhää Kirjaa. Ja niin kauan kuin vapaamuurari pitää itsensä näin ympyröitynä, on mahdotonta, että hän voisi pahoin eksyä. Tämä, muurariuden seremoniallisessa opetuksessa esiintyvä symboli selittää paitsi muurarillisen kehittymisprosessin kehikkoa, myös ihmisen sisäistä ontologista olemusta ja samalla hänen kehittymisensä ja toimintansa dynamiikkaa henkisesti ja hyve-eettisesti kehittyvänä ja toimivana ihmisenä. Se osoittaa, että kehittyminen Veljeskunnan kasvatus- ja kasvukehikoissa on toiminnan tie kohti Elävän Valon ja todellisen Itsen tavoittamista ja tiedostamista sen Itsen, jota symbolissa kuvataan pisteenä ja joka vaikuttaa immanenttina ihmisen henkisessä ali- ja piilotajunnassa luomisen henkisessä maailmassa. Sen sanotaan olleen ruumiillistuneena ihmisessä siitä lähtien, kun hänestä ensimmäisen kerran tuli elävä sielu eli henki. Symbolin ympyrä osoittaa, että eteneminen kasvatus- ja kasvukehikoissa on elämistä, toimimista fyysisessä toiminnan maailmassa, että se on ihmisessä itsessään olevan Totuuden etsintää. Tällaisena se on kulkemista ja toimimista toiminnan kehällä kulkemista sillä rinnakkain oman sisäisen, ohjaavan ja opastavan Itsensä kanssa. Tämä universaali symboli on tarkoitettu yhdeksi Veljeskunnan kasvatus- ja kasvukehikkojen alkuja perusopasteeksi. Näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta se kuvaa ihmisen henkisen

14 sekä eettis-sosiaalisen kehittymisen kehityksenlain alaisia kasvatus- ja kasvukehikkoja viite- ja astejärjestelmänsä kehyksineen. Samalla se symboloi ihmisen henkistä kehittymistä prosessimallina. Tämä merkitsee, että ihmisen eteneminen kehittymisprosessissa on hänen tietoisuutensa rakentamista sekä valaisemista henkisen ali- ja piilotajuntansa eettisellä arvosisällöllä. Se on hänen kehittymistään vuorovaikutuksessa tekojensa, niiden tulosten ja tietoisuutensa jäsentymisen välillä. Tässä vuorovaikutuksessa eettis-sosiaalinen toiminta on katalysaattori, joka tekee ihmisen ajatuksista, toiveista ja päämääristä pysyvää, omaksuttua ja sisäistettyä hyve-eettistä todellisuutta. Sillä mikäli ihminen työskentelee tarkoitustensa ja päämääriensä hyväksi, ne tekevät puolestaan työtä hänen kehittymisensä hyväksi. Näin muurarillinen kehittyminen on sielun luomista sen itsensä kautta. Toiminnan todellisuuden kehää rajaavat yhdensuuntaiset pystysuorat edustaen Johannes Kastajaa ja Johannes Evankelistaa. Ne edustavat samalla Pyhässä Kirjassa julistettuja ja muodostumisen maailman sisältönä vaikuttavia lakeja, käskyjä ja kehotuksia sekä samassa Kirjassa neuvoina ja ohjeina omaksuttavaksi tarkoitettua imitaatio Dei perusteista viisautta Pyhyyden Kauneuteen kytkeytyvine oikeuden, totuuden ja lähimmäisen rakkauden periaatteineen. Näin tuo muinainen symboli osoittaa, että ihmisen henkinen kehittyminen on elämistä ja toimimista noiden lakien rajoissa ja niistä ilmenevän viisauden varassa niiden mukaisilla luovilla ja rakentavilla, säilyttävillä ja uudistavilla arvoilla itseään elävöittäen ja kehittäen sekä yhteiskuntaa ja sen kulttuuria rikastuttaen. Ne lait ja arvot oikeuden ja totuuden periaatteineen, joita nuo pystysuorat edustavat ja joiden varaan vapaamuurarius rakentaa uskonnollis-filosofisen maailmankatsomuksensa, ovat olleet olemassa aikojen alusta ja säilyvät niin kauan kuin säilyy maailmankaikkeus. Yksikään ihmisen tekemä laki, sääntö, sopimus tai oppirakennelma ei kykene milloinkaan, ei hiukkaakaan muuttamaan näitä periaatteita eikä niitä myöskään kumoamaan. Tämä Veljeskunnan muinainen kasvatus- ja kasvukehikko sisältää siis tiedon ihmisen kehittymisen tiestä joka on Jumalan ja oman Itsensä tuntemisen kautta ihmisyyden ja viisauden löytämisen ja toteuttamisen tie. Tässä näyttäytyy myös Veljeskunnan nykymuotoisen kasvatus- ja kasvukehikon vapaamuurariuden aatteellinen olemus sekä sen kasvatusluonteisen tarkoitusperän menetelmäkehikko ja sen lähdesuoni. Huomautus: <Mikäli jokin näistä kasvatus- ja kasvukehikon tai siinä käytetyn rituaalisen viitejärjestelmän fundamentaalisista elementeistä katoaa tietoisuudestamme ja elämästämme oli se Pyhän Lain Kirjan sisältö, ympyrää sivuavat elämänlakien ja perityn viisauden pystysuorat tai sitten tuo henkistä Itseämme edustava piste henkinen evoluutiomme keskeytyy ja samalla keskeytyy myös koko ihmiskunnan henkinen kulttuurievoluutio. Näin on nyt kulttuurissamme tapahtunut, ja tapahtuman seurauksia koemme henkisinä ja eettis-sosiaalisina kestävyysvajeina. (Friedrich Nietzsche ennusti aikoinaan tämän tapahtuman, todetessaan länsimaisen hengenelämän joutuvan ennen pitkään sisäisen häviön ja hajaannuksen tilaan. Tällainen tilan hän mainitsi syntyvän silloin, kun kulttuurin, samoin kuin moraalin sekä poliittisen ja yhteiskunnallisen elämän, sen muotojen, tapojen ja jopa teoreettisen ajattelunkin lopullisena pohjana olevat uskonnolliset käsitykset tulevat epäilyn, arvostelun tai tieteellisen tutkimuksen alaisiksi.) Tilanne jatkuu tällaisena ja pahenee -, kunnes tapahtuu kääntyminen ja eheyttävät, elvyttävät sekä palauttavat elämisen ja kehittymisen konseptit rehabilitoituvat henkisesti ja moraalisesti muumioituneessa kulttuurissa, kuin myös nykyvapaamuurariudessa. Juutalainen filosofi, professori Martin Buber on sanonut tuosta kääntymisestä: Kohtalon tuomio tulee jokaisena uutena aikakautena aina tukahduttavammaksi, kääntyminen räjähtävämmäksi. Ja Jumalan ilmestys tulee yhä lähemmäksi, se lähenee yhä enemmän aluetta elävien olentojen välillä: lähestyy sitä aluetta, joka kätkeytyy keskuuteemme, siihen mikä on meidän välillämme. > Kuvatun kasvatus- ja kasvukehikon toiminnallista, opetusta antavaa yksikköä kutsutaan loosiksi. Tuosta kasvatuskehikon perusyksiköistä loosiyhdistyksistä - sekä niiden kasvatustyössään käyttämästä symbolisesta viite- ja opetusjärjestelmästä olen todennut Mietteissäni ja mietelmissäni seuraavaa: "Sääntömme ja toimintaperiaatteemme osoittavat, että vapaamuurariloosilla on toimintayksikkönä yhteisöllinen luonne ja että se on itsenäinen perusyksikkö ja yhteisö, jonka tehtävänä on muinaisen muurariperinteen säilyttäminen ja kasvatukselliseen tarkoitusperään liittyvän toiminnan harjoittaminen. Kasvatuksellisissa pyrkimyksissään vapaamuurariloosit ja niiden jäsenet ovat 14

15 tiennäyttäjiä ja -tekijöitä, jotka ohjaavat itsensä ja ympäristönsä näkemään, kohtaamaan ja kokemaan arvonsa, tarkoituksensa ja kehittymisensä ehdot valintoja ja ratkaisuja tekevinä sekä mahdollisuuksiaan toteuttavina yhteisöinä ja yksilöinä. Toiminnassaan loosit ovat moniarvoisia yhteisöjä. Moniarvoiset yhteisöt suosivat jäsentensä yksilöllisyyttä sekä siihen liittyvää luovuutta, vapautta ja vastuuta. Vain tämän laatuisissa yhteisöissä on yksilöllisellä olemassaololla, vapaudella ja vastuulla tarkoituksensa sekä yksilön henkisellä, eettisellä ja sosiaalisella kehittymisellä kasvupohjansa. Ilman yhteisöjen suomaa yksilöllistä vapautta ja vastuuta, ei ihmisillä ole mahdollisuutta tietoisiin, henkilökohtaisiin valintoihin eikä tarkoituksellisesti suunnattuun ja ohjattuun henkiseen, eettiseen ja sosiaaliseen kehitykseen." Sanotun valossa muurariloosin kasvatusluonteinen tarkoitusperä on siis konstituoida yksilöön kohdistuvaa kasvatusta irrottaen - tai pyrkien irrottamaan - hänet joukko- ja tyyppisidonnaisuuksista yksilölliseen ja yhteisölliseen vapauteen, vastuuseen ja henkiseen kasvuun. Näin loosi luo kasvupohjaa yksilön itsensä toteuttamalle henkiselle, eettiselle ja sosiaaliselle kehittymiselle. Se suo hänelle raamit ja normit - perinteet ja perustat -, joiden puitteissa yksilön kehittyminen elämäänsä hallitsevaksi ja sitä osaavasti käyttäväksi ihmiseksi on mahdollista. Ennen kaikkea se luovuttaa hänen käyttöönsä kehittymisen ehtoja ja edellytyksiä osoittavan sekä sen edistymistä ohjaavan ja tavoitteita määrittelevän menetelmän, so. muuttumattomana ja muuttamattomana säilytetyn rituaaliperintönsä muinaisaikaisine viite- ja oppijärjestelmineen. Näin loosi luo kasvatus- ja kasvukehikot säännönmukaiselle yksilökehitykselle. Tätä kehitystä loosi voi ohjata ja antaa siitä tietoa, mutta se ei voi sitä säädellä! Kehityspyrkimyksensä on jokaisen yksilön itse, vapaita valintoja ja ratkaisuja tehden toteutettava. Viitejärjestelmä on: Integriteettiperiaatteen mukaisesti säilytettävä rituaali. Alkuperäisen rituaalimme mestarimuurarin velvoitteissa sanotaan: Olet nyt sitoutunut velvollisuuden, kunnian ja kiitollisuuden sitein pitämään voimassa kuuliaisesti, ohjesäännön ja esimerkin mukaisesti, veljeskuntamme opinkappaleet. Siinä todetaan myös: Veljeskunnan Muinaisaikaiset Rajapylväät uskottiin sinun huostaasi; sinun tulee niitä huolella säilyttää, eikä koskaan sallia niitä loukattavan tai hyväksyä poikkeamista veljeskunnan pysyvistä perinnäistavoista ja laeista. Virkoihin asettamisrituaalissa kysytään virkaan asetettavalta mestarilta: Myönnätkö, että kenenkään ihmisen tai ihmisten muodostaman ryhmän vallassa ei ole tehdä uudistuksia M:n perussisältöön? <Oman mausteensa sanottuun esitti aikoinaan myös suurmestarimme Jaakko Meriluoto artikkelissaan Rituaali, Koilliskulmassa 6/1975, jossa hän totesi mm.: Viime aikoina on noussut kysymys siitä, ovatko asiamme rituaalin suhteen kaikin puolin kunnossa? Olemmeko pitäneet lupauksemme olla muuttamatta mitään? Onko lähtökohta oikea? Ovatko käännökset virheettömiä? Onko jotain lisätty, jätetty pois tai muutettu? Itse hän vastasi kysymyksiinsä jo samassa yhteydessä todeten, että vastaukset eivät ole joka kohdalta selkeät. Vahvistukseksi Meriluodon toteamukselle mainittakoon, että kirjassa Suomi Loosi 1, piirteitä 25- vuotisesta toiminnasta todetaan: mutta mahdollisesti tarvittava täydellisempi tarkistus, josta oli kyllä puhetta, jäi Suomi-Loosin toimin suorittamatta ja on nyttemmin luonnollisesti Suur-Loosin toimenpiteiden varassa. Koilliskulmassa 5/1975 julkaistuissa teksteissä rituaalin käännösvaiheista todetaan mm.: Tämä käännöstyö ei luonnollisesti ollut eikä voinutkaan olla ehdottomasti täysipainoista ja siksipä onkin ilolla tervehdittävä kaikkia niitä korjauksia, joita jo on tehty ja joita tullaan käännöksiin vielä tekemään. > Jatkeeksi on hyvä todeta, että muurarillisten hyveiden tarkoituksena on pitää yllä ja vaalia myös niitä perinteitä, jotka luovat muurarillisten elämisen ja kehittymisen konseptien puitteissa yhteyden ja pohjan muurariuden järjestölliselle sekä samalla sen kasvatukselliselle ja ihmiskunnan henkisessä kulttuurievoluutiossa toteutettavalle tehtäväluonteiselle tarkoitusperälle. Perinteiden ymmärtämisen taju tulee vapaamuurariudessa esiin mm. siinä, miten suhtaudutaan niihin kasvatuksellisiin mahdollisuuksiin ja päämääriin, jotka muurariuden toimintaa edistäen ja sen tulevaisuutta rikastuttaen tulevat esiin em. konsepteja edustavassa rituaaliperinnössämme. Tämä ymmärtäminen ja siihen liittyvien muurarillisten hyveiden tärkeys tulee esiin varsinkin sil- 15

16 loin, kun - kuten nyt on tapahtunut em. tehtäväluonteista tarkoitusperää koskevasta ymmärryksestä ja perinnettä säilyttävien hyveiden harjoittamisesta ei enää ole merkkejä havaittavissa. Edellä sanottu merkitsee sitä, että suomenkielisistä käännetyistä rituaaleistamme puuttuu monia muurarillisen kehittymisprosessin, sen raamien ja sisällön sekä koko muurariuden tarkoitusperien ja päämäärien löytämisen, tunnistamisen, tiedostamisen ja niiden sisäistämisen suhteen oleellisia kerrostumia - aatteellisia syvyyksiä ja filosofisia ulottuvuuksia. Tämän suuren katoamistragedian johdosta meiltä on kadonnut aatteellista ja kasvatuksellista tehtävää konstituoivat piirustukset ja suurempi tragedia on se, että näitä kadonneita piirustuksia so. alkuperäistä rituaalista opetusmetodia - ei ole kokonaisuudessaan edes pyritty etsimään eikä löytämään. Tilanne on johtanut siihen, että aivan oleellisimmatkin seikat rituaalin merkityksestä ja tätä kautta vapaamuurariuden luonteesta, olemuksesta sekä sen kasvatus- ja tehtäväluonteisesta tarkoitusperästä ovat kadonneet veljeskunnan tietoisuudesta. Käytännössä tämä merkitsee muurarillisen opetuksen kestävyysvajetta, sillä muurarilliseen kasvuun, siihen liittyvään prosessiin ohjaavien ja sitovien rituaalien merkitys-, arvo- ja oppisisällöt elämisen ja kehittymisen konsepteineen on turmeltu tarkoituksiinsa käyttökelvottomiksi. Tämä kestävyysvaje merkitsee sitä, että vapaamuurariuden aatteellista substanssia ei kyetä tekemään toiminnassa eläväksi eikä aktualisoimaan vapaamuurarien henkisen kehittymisprosessin käynnistävänä ja sitä määrittävänä aate- ja oppisisältönä - kuten ei myöskään ns. kehityksenlakiin liittyvänä henkisen kasvun ihmisen henkisen evoluution - strategiana. Seurauksena tilanteesta on myös se, että kirjoittelumme vapaamuurariaatteesta, sen sisällöstä, opetuksista ja tarkoitusperistä on kuin koruompelua mielikuvilla. Keskustelunäytelmissämme tämä näyttäytyy tarkoitus- ja merkityssisältöä vailla olevilla kierto- ja kaartoilmaisuilla kuorrutettuna tietämättömyytenä ja sen peittelynä. Tilanne ilmentää suomalaisten muurariveljien tyhmistämistä. Se ilmentää myös jatkuvaa järjestön sääntöjen mukaisen tarkoitusperän vastaista toimintaa järjestöjohdossa vaikuttavana itsevaltaisen, epädemokraattisen ja auktoritatiivisen vallankäytön ongelmana, jota dilemmaa keskuudessamme ei ole sisäisin järjestöllisin toimin kyetty ratkaisemaan. (Paradoksaalista tässä suhteessa on ollut se, että New Yorkin valtion suurloosin rituaalikirjalla vuonna 1928 Englannin yhdistynyt suurloosi erehdytettiin ja harhautettiin myöntämään Suomen V. ja O.M. suurloosille tunnustuksensa.) Tilannetta on pahentanut lisäksi se, että rituaaleihin on jokaisen "rituaalitarkistuksen" yhteydessä rukattu, eli tehty ylimääräisiä, alkuperäisiin teksteihin perustumattomia, "oikaisuiksi ja parannuksiksi" sanottuja uudistuksia. (Kysyä voidaan: Onko näin myös nyt, ilmassa olevan relata refero rituaalitarkistuksen osalta tapahtumassa?) Silloin, kun universaaleihin, peritystä viisaudesta johdetun kehittymisen konseptin kantaviin oppisisältöihin - rituaaleihin ja niiden sisältöihin suhtaudutaan tahallisen välinpitämättömästi, silloin ollaan koko vapaamuurariuden luonteen ja olemuksen suhteen pahasti harhauduttu; silloin ei toimita vain omia lupauksia rikkoen, ei vain Muinaisaikaisia rajapylväitä ja muurariuden alkuperäisten periaatteiden määräyksiä loukaten ja siten järjestön aatteellista substanssia tuhoten, vaan myöskin järjestön säännöissä mainittujen tarkoitusperien vastaisesti. Tilanteessa ei ymmärretä, että muurarillisessa opetuksessa käytettävällä rituaalilla on näissä vapaamuurariuden kasvatus- ja kasvukehikoissa merkittävin ja jopa ratkaiseva, miehen henkistä ja eettis-sosiaalista kehittymistä konstituoiva ja simuloiva rooli. Ei, vaikka tästä astejärjestelmämme keskeisestä välineestä rituaalista - on sanottu, että se on vapaamuurariuden sielu ja että vapaamuurarius elää ja jatkuu ajassa eteenpäin yksinomaan ja vain rituaalin varassa. Rituaalit sisältävätkin tärkeimmän osan muurariuden luonnetta ja olemusta kuvaavasta tiedosta. Tämän ja siihen sisältyvien uskonnollis-filosofisen perusainesten lisäksi ne samalla sisältävät tarkat kuvaukset ihmisen henkisen kehittymisen prosessista, sen kehityksenlain mukaisista lähtökohdista, alkuehdoista, edellytyksistä ja tavoitteista sekä kehittymisen säännönmukaisista etenemis- ja välivaiheista seurausmuotoineen. Rituaalien ideamerkitys on siinä, että ne mukailevat ihmisen henkisen kehittymis-, eli individualisoitumisprosessin ja siihen sisältyvän arvojärjestelmän sisältöä. 16

17 Sellaisina ne ovat tuon prosessin symbolisia jäljennöksiä ja malleja. Sellaisina ne auttavat ja ohjaavat ihmisen henkisen ja eettis-sosiaalisen identiteetin kehittymistä ja muodostumista. Näin ne myös ohjaavat ja ohjeistavat miehen siihen työhön, prosessiin ja niihin tavoitteisiin joita ne kuvaavat. Näin rituaalien avulla tuotetaan vapaamuurariuden henki luomisen henkisestä maailmasta tavoitettava Mestarin Sana arvomaailmoineen ja järjestelmineen ihmisen psykofyysisen aisti- ja ajattelutodellisuuden piirissä esille; näin niiden avulla kohotetaan inhimillistä ihmismieltä lähemmäksi niitä tarkoitusperiä ja päämääriä, jotka tuossa henkisessä maailmassa henkisessä alitajunnassamme muodostavat vapaamuurariaatteen keskeiset tavoitteet. Tässä yhteydessä lienee syytä huomauttaa, että rituaalinen opetusmetodi mahdollistaa kehittymisprosessin tulkinnan ja selittämisen neljällä erilaisella tulkintatasolla ja -tavalla, joilla myös pyhien kirjojen tekstit on tulkittavissa. Nämä ovat: - yksinkertainen, sananmukainen tulkinta - peshat; - kertova tulkinta, (esim. jälkiopetusluennot) - derash; - vihjaava, allegorinen tulkinta - remez ja - salainen, esoteerinen tulkinta - sod. (Viittaan tässä yhteydessä vapaamuurareille laatimiini tietopaketteihin, joissa muurariuden rituaalien merkitys- ja tarkoitussisältöjä viite- ja astejärjestelmineen on em. tulkintatasojen mukaisesti tarkasteltu ja käsitelty astekohtaisina peruskoulutusluentoina.) Kahden viimeksi mainitun tulkintatason käyttämiseen tarvitaan tieteellisen, yhdistävän selitystiedon lisäksi varmempaa näkemyksellistä tietoa - sisäistä intuitiivista logiikkaa ja geometrista dimensioajattelua - eli kuten Baruch Spinoza sen sanoo: pätevää intuitiota. Muurariuden olemukselle olennainen rituaali ei siis ole siis vain sarja juhlamenoja, vaan se on kuten kuuluisa tutkija ja kirjoittaja Manly P. Hall siitä toteaa: Elämä, joka on elettävä ja joka elettynä muuttaa spekulatiivisen pohtivan muurariuden tulevaisuuden käytännölliseksi operatiiviseksi muurariudeksi, jossa jokainen rakentaja tiedostaa oman paikkansa ja vastaanottaa oman tehtävänsä. Kirjansa, Muurariuden kadonneet avaimet, johdannossa Hall sanoo, että rituaaliin on kätketty luonnon salattuja totuuksia ja että muurarius ei ole aineen asia, se on sielun tiede; se ei ole mikään uskonto tai uskonkappale, vaan jumalaisen viisauden kaikkiallinen ilmennys se on jumalallinen vertauskuvallinen kieli. Rituaalistamme ja mm. sen historiasta olen laatinut nettitiedostooni muutaman esseen. Ne löytyvät osoitteesta Joukossa mukana on myös katsaus rituaaliperintömme kohtelusta ja kohtalosta. Tästä kohtelusta ja kohtalosta lienee tässä yhteydessä syytä - em. Jaakko Meriluodon kysymykseen ja rituaalin integriteettiperiaatteeseen sekä erityisesti noihin nykyisin ilmassa näyttäytyviin rituaalimme tarkistus intentioihin viitaten - todeta joitakin historiallisia mausteita. Vain joitakin, sillä koko historiallisen skaalan esille kirjoittaminen näyttäytyisi parhaimmillaan kuten olen useassa yhteydessä todennut - yhtä koukeroisena kuin 1600-luvun soitinmusiikin chaconnen teemat kontrapunktisine muunnelmineen tai saman vuosisadan samannimisen seuratanssin koreografia pyörähtelyineen. Chaconne alkoi siis siitä, kun vuonna 1975 virassa ollut KKSM teki todellisen suurmestariteon ja määräsi Tutkimusloosi Minerva N:o 27:n suorittamaan rituaaliamme ja sen alkuperäistä englanninkielistä laitosta koskevan vertailututkimuksen. Hän oli kiinnittänyt huomionsa rituaalin mahdollisiin puutteisiin ja virheisiin. Tässä yhteydessä hän totesi: "Joku voi kysyä, eikö aatesisällön yhteys ole riittävä ja yksityiskohtaisen muodon merkitys toisarvoinen asia? Jos vastaus kysymykseen on myönteinen, on mielestäni olemassa suuri vaara, että hajoavan muodon seurauksena myös aatesisältö vähin erin jopa ratkaisevasti muuttuu. Silloin vapaamuurarius kärsii korvaamattoman tappion. Tällaisesta tapahtumaketjusta on olemassa useita hyvin tunnettuja esimerkkejä." Miten "selkeitä" ne eivät todellakaan olleet, sitä kartoittivat luvulla tehdyt vertailututkimukset ja niiden pohjalta tehdyt monenkirjavaa rituaalikeskustelua aiheuttaneet tarkistusaloitteet. 17

18 Ja sitten alkoi tapahtua ; chaconne sai tutkimusten ja aloitteiden seurausmuotoina vahvoja kontrapunktisia muunnelmia. Rituaalin tarkistusaloitteiden tekijöitä ryhdyttiin hiljentämään suurloosin aktiivein toimin mm. MMM-järjestön kautta ja puitteissa. Tässä ilmeni rituaalikeskusteluun liittyvä lähtölaukaus ns. Faros -kalabaliikille ja kaikille sen aiheuttamille - tänäkin päivänä, vuonna vakavina vaikuttavilla järjestöllisille Nova Terra -ilmiöille. <Nykytilanteemme eettis-sosiaalisen - yhteisöllisyyden kestävyysvajeessa tekemämme aloitteet eivät säästynyt alkukantaiselta kritiikiltä eikä monessa suhteessa täysin asiattomilta silmille hyppimisiltä. Alkukantaisuuden tasolla nämä järjestölliset hyppimiset näyttivät sementoineen hyppijöiden kuppikuntaista laumaa ja ilmeisestikin korvanneen lauman jäsenten persoonallisuuksien kiinteyden puutteita. Tällaisten puutteiden vallitessa laumaan kohdistuvat kuvitteellisetkin uhkakuvat saavat sen pelästymään ja reagoimaan kuin Richard Bach in Lokki Joonatanin lokkilauman: Silmät kiiltäen, terävät nokat ojentuen lauma piirittää sen kiinteyttä uhkaavan oudon tunkeilijan, valmiina hävittämään Tällaisissa laumoissa elävät ihmiset hyväksyvät lähimmäisensä vain silloin, mikäli he ajattelevat ja toimivat samalla tavalla kuin laumaveljeys edellyttää. Yksityisille luoville ihmisille tällainen edellytys saattaa muodostua rankaksi kokemukseksi. Historioitsija Arnold Toynbee on kirjoittanut tilanteesta: Hänen (luovan yksilön) ponnistuksiaan maailman muovaamiseksi omaa sisäistä tilaansa vastaavaksi jarruttaa heidän (jälkijoukon) vastustuksensa. Tämä sosiaalinen tilanne merkitsee vakavaa pulmaa. Toynbee toteaa, että tilanteessa yksilön luomisvoima käy hänelle kohtalokkaaksi. Hänen ja toimintapiirinsä välinen sopusointu häiriintyy. Tällöin yksilö saattaa kadottaa elämänhalunsa silloinkin, kun hänen entiset kumppaninsa eivät kiusaa häntä kuoliaaksi kuin laumaeläinten yhdyskunnat. > Tämän tapaiset tilanteet todettuani päätin osaltani lopettaa rituaali-inttämisen ja viedä asian uusille urille. Päätin kääntää koko alkuperäisen rituaalimme sisällön suomeksi. Käännöksen valmistuttua raportoin tilanteesta loosiyhdistykselleni kirjeellä seuraavasti: Loosiyhdistyksemme on päivätyllä ja Suomen Suurloosi ry:n hallitukselle osoitetulla saatteella tehnyt virallisen ehdotuksen Suomen Suurloosin rituaalikirjaksi. Ehdotusta ei ole käsitelty eikä edes pähkäilty missään yhteydessä. Sitä on päinvastoin ryhdytty torjumaan tavoilla, jotka ovat täysin ristiriitaisia muurarillisen etiikan kanssa. Tätä on tietenkin vaikea uskoa virallisen aloitteen kohtaloksi, mutta totista tottahan se on! Tällaisten käänteiden johdosta ja eräiden tahojen toimeksiannosta kuin myös omaksi tiedokseni ja ilokseni päätin selvittää mitä tiedämme ja mitä emme ja ennen kaikkea, mitä muinaiset veljemme ovat vapaamuurariudesta tienneet. Käänsin alkuperäisen rituaalimme suomeksi laidasta laitaan pohjana NY:n salakirjoitettu rituaali 1919 sekä vuoden 1910 monitori. Tulos oli siksi hämmentävä, että päätin neuvoteltuani loosimme rituaali- ja koulutusvaliokunnan kanssa ehdottaa, että yhdistyksemme hallitus välittömästi peruu tekemänsä esityksen ja pyytää palauttamaan siihen liittyvät dokumentit, koska rituaalia ei ehdottamassammekaan muodossa voida pitää tarkoitukseensa edes tyydyttävänä Itse asiassa tuo käännös muutti ratkaisevasti tilannetta. Samalla se päätti osaltani typerään vastarintaan ja inttämiseen sekä em. aktiivisiin hiljentämistoimiin jumiutuneen rituaalikeskustelun paljastaessaan totuuden suomalaisen vapaamuurariuden aatteellisesta ja järjestöllisestä tilasta. Tila ja tilanne kerrottiin myös virassa olleelle suurmestarille. Kääntäjän (allekirjoittaneen) kirjeessä todeten mm.: "Olen kesän 96 aikana suorittanut loppuun sen työn, joka n. 70 vuotta sitten SL:n perustamisen yhteydessä jäi kesken: kääntänyt vuoden 1921 perusasteiden rituaalit suomeksi. Työ osoittaa, että suomenkielisestä versiostamme puuttuu tekstiosuuksia arviolta kolmasosa, joista osa kasvatusjärjestelmämme kannalta merkittäviä. Menemättä yksityiskohtiin totean myös, että rituaalissamme esiintyy melkoinen määrä suoria käännösvirheitä sekä virhepäätelmistä juontuvia rönsyjä ja keksintöjä, jotka hämärtävät koko muurarillisen järjestelmämme sisimmän yhteyden sen eri osien keskinäisen riippuvuuden puitteissa." Viesti suurmestarille sivuutettiin hiljaisuudella, kuten oli omavaltaisina, väheksyvinä ja jäsenyhdistysten aloiteoikeutta loukkaavina menettelyinä tapahtunut myös kaikkien aikaisempien neljän, eri tahoilta tehtyjen tarkistusaloitteidenkin kohdalla! Järjestöjohdon kanssa asiasta ei ole syntynyt 18

19 19 edes keskustelua monista keskusteluyrityksistä huolimatta. Lopullisesti tilanne ratkesi ja chaconne päättyi siis vasta vuoden 1996 syksyllä alkuperäisen, Amerikasta aikanaan tuotetun tekstin, 1919 koko sisältöä koskevan käännöstyön valmistuttua. Tämä alkuperäisestä, vuoden 1919 Webb -rituaalista tehty käännös paljasti hämmentävän totuuden suomalaissa muurariudessa esiintyvistä rituaalis-opillisista puutteista ja vääristymistä. Käännös osoitti kiistatta, että suomenkielinen nykyrituaali ei vastaa eikä ole vastannut sille asetettua tarkoitusta perityn viisauden säilyttäjänä ja siitä johdetun elämisen ja kehittymisen konseptin välittäjänä, koska mm.: - sen sisällöstä puuttuu monia aivan oleellisia muurariuden tarkoitusperien ja päämäärien löytämiseen ja tiedostamiseen liittyviä ja alkuperäisessä englanninkielisessä rituaalissa olevia viitteitä, käsitteitä ja vertauskuvia; - se sisältää selviä, jopa sisältöä käsitteellisesti muuttavia käännösvirheitä ja tekstisisällöksi saatettuja virhepäätelmiä; - sen tekstisisällöstä puuttuvat eri asteiden symbolista merkitystä kuvaavat ja niitä tulkitsevat sekä samalla koko vapaamuurariuden tarkoitusperiä selittävät "symboliikka" -luennot; - siitä puuttuvat jokaisen asteen jälkeiset katekeettiset jälkiopetusluennot; - siitä puuttuu muurariuden sisimmän luonteen, olemuksen ja tarkoitusperän ymmärtämisen kannalta oleellinen oppilasmuurariasteen symboli: piste, ympyrä ja sitä sivuavat pystysuorat, jonka tulee olla kuvattuna jokaisessa laillisessa ja hyvin hallitussa loosissa; - siitä on jätetty pois (sekä muutettu) veljesmuurariasteen tulkintaan, selittämiseen ja ymmärtämiseen tarvittavia "sisä-, eli keskikammio" -luennon tekstejä ja jopa luento muurariuden eräästä perussymbolista, kirjaimesta G, merkityksineen; - se ei enää anna riittävää pohjaa mestarimuurariasteen ideamerkityksen oivaltamiselle, sillä asteen legendaa on lyhennetty ja toteutettu osin alkuperäisestä versiosta poiketen. Myöskin mestarimuurarin identiteettiin viittaavat velvoitteet puuttuvat! Niiden tilalle on otettu poisjääneestä "symboliikka" -luennosta koostettu kuvaus legendan merkityksestä. Myös ns. historiallinen luento mestarimuurarin identiteettiä, ominaisuuksia sekä hänen mielen- ja toiminnansuuntiaan osoittavine symboleineen puuttuu jälkiopetuksesta. <Mitä muuta siitä puuttuu, siitä saa selkoa vertailemalla nykyrituaaliamme (2006) tämän suomeksi kääntämäni alkuperäisen Webb -rituaalimme sisältöön. Käännös löytyy netistäni osoitteesta, joka kirjoitetaan osoiteikkunaan seuraavasti: (Tämän jälkeen osoiteikkunaan kirjoitetaan suomalaisen rituaalikirjan 2006 sivulla 165, riviltä 15 alkavan lauseen kaksi viimeistä sanaa yhteen ja pienillä kirjaimilla ja kirjan ä muutettuna kirjaimeksi: a. Sanojen perään piste. ja kirjaimet pdf.> Edellä todetun jatkoksi on syytä todeta, että kääntämääni vapaamuurariuden aatteellisen ja kasvatuksellisen substanssin sisältävään dokumenttiin ei aatteellisessa horroksessa oleva järjestöjohto ole millään muulla tavalla reagoinut kuin tehtyjä rituaalin tarkistus- ja korjausaloitteita aggressiivisesti torjumalla - samalla aloitteiden tekijöitä diskriminoiden ja heitä henkilöinä kompromettoiden. Miksi ei ole reagoinut, sitä on allekirjoittaneelta kysytty usein! Vastaukseni on ollut: En tiedä, kysykää asiaa virassa olevalta suurmestarilta! Saattaa olla, että käännöksen on tehnyt "väärä taho" ja että joku oikea taho yrittää jatkossa tehdä sen uudelleen... tiedä sitten... Huomautettakoon edellä sanottuun liittyen vielä, että tässä chaconnessa on mitä ilmeisimmin ollut kysymyksessä paljas tietämättömyyteen perustuva tunnepitoinen torjunta ja sen mukainen argumentointi - esimerkkeinä: Meillä on niin kaunis ja suomalaiskansallinen rituaali, veljet ovat saaneet asteensa ja siihen liittyy huomattava määrä kansankulttuuriin ja perinteeseen liittyviä yksityiskohtia. Eräs tarkistusaloitteita torjuva argumentti on ollut väite, että kullakin suurloosilla on oma ominaispiirteensä ja että tästä syystä vapaamuurariudella on käytössä monia erilaisia ja erilailla laadittuja rituaaleja. Aivan oikein! Mutta argumentti on ns. yksipuolinen, jossa vaietaan tietyistä relevanteista, asiaan liittyvistä tosiasioista kuten siitä, että jokaisen erilaisenkin rituaalin tulee olla oman riittinsä mukaisesti koostettu, ns. kehityksenlain mukaisesti etenevä sekä määrätyn ja tarkoin suunnatun fenomenologian viite- ja arvojärjestelmineen ja sisältöineen käsittävä kokonaisuus. Ollakseen muurarillisesti laillinen ja tarkoitukseensa adekvaatti pätevä - tulee rituaalin sisältää kaksitoista

20 (12) alkuperäistä pistettä eli vaihetta. Näiden jokaisen vaiheen tulee sisältää määrätyt, riittinsä mukaisen rituaalin teksteihin, kuin myös liikunnallisiin, koreografisiin osiin ja loosistruktuuriin liittyvät symbolit. Lisäksi rituaalissa on sen alkuosaa käsitteleviä vaiheita tulkitseva ja selittävä osa ns. jälkiopetus - luentona tai allegorisena kuvaelmana. Näidenkin ikiaikaisesta viisauden konseptista johdettujen selitys- ja tukiluentojen tulee täyttää universaalit, vapaamuurariluentoihin jo ammoin sisällytetyt opetukset kehityksellisine viitteineen sekä rakenne- ja persoonapsykologisine referensseineen. Suomessa käytössä oleva, Thomas Smith Webb in ns. muinaisten ja Yorkin riitin rituaalikäytännön sekä William Prestonin opetusluentojen pohjalta kehittämä muurarilliset elämisen ja kehittymisen konseptit sisältävä rituaali vastaa alkuperäisessä muodossaan mainittuihin kriteereihin, vaatimuksiin ja ehtoihin siltikin, vaikka Webb onkin - valitettavasti - Prestonin alkuperäisiä luentoja "materialisoiden lyhennellyt. Eräänä vasta-argumenttina on myös erheellisesti väitetty, että antaessaan vertailutyön tehtäväksi, em. suurmestarin motiivina ei ollut muuta kuin selvittää asia vastauksina kysymyksiinsä ja että alunperinkään ei ollut tarkoitus tehdä mitään muutoksia rituaaliin. Suurmestari vastaa tähän väitteeseen itse edellä mainitussa artikkelissaan: Mielestäni ratkaisut on tehtävä kohtakohdalta. Suoranaiset käännösvirheet mm. lienee oikaistava, jotkut omat tapamme ehkä säilytettävä. Todettakoon lopuksi, että rituaalimme revisiointiin alkuperäiseen sisältöönsä ja muotoonsa tai vielä paremmin restituointiin restitutio in integrum rituaalin opillisten ja kasvatuksellisten puutteiden vuoksi on ollut tarvetta jo yli 90-vuotta! Lähettäessämme laatimamme rituaalikäännöksen KKSM:lle , mainitsimme saatteessa mm.: Tämän alkuperäisen rituaalin sisältö - jonka sisällön säilyttämisestä annettiin lupaus N.Y.:n suurloosille - osoittaa, että pelkästään käytössämme olevan tynkärituaalin virheet ja puutteet tekevät muurariuden suomalaisesta konseptista epäonnistuneen! Tämä tilanne on ollut tiedossamme jo vuosia. Paradoksaalista on se, että siihen ei ole korjaavasti reagoitu! Elokuinen, 2015, päivitys tähän lukuun: Totesin dokumentin johdannossa, että ilmassa on nyt jälleen ollut jotain kasvatus- ja kasvukehikkojen sielun kuten eräs korkea-arvoinen vapaamuurariveli on tuota kasvatuskehikon opetusrituaalia kutsunut tarkistuskoskettelua eli rukkausta Se mitä, se paljastui Koilliskulman 3/2015 katsausartikkelista, Rituaalimme tarkistuksesta. Suurmestari oli syksyllä 2012 asettanut asiantuntijatyöryhmän tarkistamaan suomennettua rituaalia ja tarkistuksen tulos ilmestyy 2016 uutena rituaalikirjana. Luettuaan artikkelin eräs muurariveli lähetti ryhmälle tiedustelun siitä, oliko edellä sivulla 19 mainitut virheet ja puutteet otettu tarkistuksessa huomioon Vastausta hän ei po. ryhmältä eikä myöskään suurmestarilta saanut, mutta jokin toinen taho lähetti hänelle tiedonannon, joka vastaus ilmensi parhaan tietonsa varauksellisuutta, so. parhaan tietoni mukaan vastaus kaikkiin kysymyksiisi "onko..." on, että kyllä on. Parhaan tiedon vastauksesta virisi epäilevä jatko: Oliko tuossa tarkistuksessa siis otettu siis huomioon alkuperäisessä rituaalissa vaikuttavat, kasvuprosessiin liittyvät merkityssisällöt, suhdeyhteydet, kuin myös prosessin tarkoitus- ja päämääräsidonnaisuudet varmasti ja aidosti ja oliko käännettävien sanojen synonyymit valittu po. suhdeyhteyksiin sekä tarkoitusperä- ja päämääräsidonnaisuuksiin istuviksi? Ellei ole otettu, se merkitsee silloin muurarillisen opetuksen kestävyysvajeen jatkumoa jolloin opetusluennon kirjoittajan Shepherd-Jones teksteihin viitaten voidaan todeta, että Ilmiö ei ole uusi! Luennossaan hän toteaa: Muurariuden opetus tänä päivänä on kuin lakikivi, joka on kätketty roskiin, sillä lähimmän 150 vuoden (meillä 90 vuoden) aikana ns. rituaalin parantajat ovat tehneet rituaaliin sellaisia muutoksia, että johtolangat Sanan etsimisen suureen allegoriaan ovat tuhoutuneet. Oliko siis otettu huomioon? Sen aika näyttää Aika saa selville kaiken. Se onkin suurin tuomari (kuten viisas mies Thales on sanonut). Aikaa tässä kasvatus- ja kasvukehikkoamme koskevassa tilanteessa tämän tuomarin odottamiselle ja tuomiolle enää paljoakaan ole. 20