RIKU VASSINEN MOCCALATTEHIPSTERI

Transkriptio

1 RIKU VASSINEN MOCCALATTEHIPSTERI KIISTAKIRJOITUKSIA MARKKINOINNISTA TALENTUM HELSINKI

2 Copyright 2011 Talentum Media Oy ja Riku Vassinen ISBN ISBN (sähkökirja) Ulkoasu: Sanna-Reeta Meilahti Kariston Kirjapaino Oy 2011 Hämeenlinna Palaute kirjasta:

3 ALKUSELITYKSET Tämä kädessäsi oleva teos alkoi välityönä. Edellisen kirjani, paljon myyneen ja palkintoja rohmunneen Digitaalisen jalanjäljen jatko-osasta olin saanut kirjoitettua jo yli puolet, mutta jokin kanitti vastaan. Olin kurkkuani myöten täynnä sosiaalista mediaa, markkinointia ja muutakin jargonin täyteistä viisas telua. Pakenin kirjoittamisen blokkia vinyyli levyjen ja maani sen urheilun pariin. Eli niiden asioiden pariin, joista oikeasti diggaan ja joilla on oikeasti merkitystä. Kirjoitin kuitenkin koko ajan. Kuten olen tehnyt joka tiistai viimeisen neljän vuoden ajan: Markkinointi&Mainonnan blogiin. Olen kirjoittanut Markkinointi&Mainontaan blogia pidempään kuin olen ollut missään työpaikassa. Se on vain piirun verran lyhyempi aika kuin mitä pisimpään jatkunut parisuhteeni on kestänyt. Aamujoogassakin aloin käydä vasta hieman myöhem min. Eli jo pitkähkö yhteinen taipaleeni Mömmön blogin kanssa luo vahvan tunnesiteen teksteihin. On kunnia-asia kirjoittaa joka viikko jotain kiinnostavaa. Tai ainakin yrittää sitä. Joka viikko. Joka viikko minulla on edessäni tyhjä paperi. Joka viikko vuoda tan sydänvertani tuolle tyhjänä hohkaavalle paperille, yleisimmin maanantaiöisin. Joka viikko epäröin painaa send-nappulaa. Joka viikko käyn epätoivoisesti erilaisia skenaarioita läpi. Joka viikko mietin, mihin tämä maailma on menossa. Mitä ihmiset tästäkin tekstistä ajattelevat? Ja 15

4 mitä he kommentoivat? Joka viikko asetan itseni ja ajatukseni julkiseksi ampumatauluksi. Yhtään maanantai-illan tuskaista hetkeä en vaihtaisi pois. Jossain vaiheessa kirjoittajan blokkiani aloin sitten käydä läpi näitä vanhoja blogitekstejäni. Hain joko inspiraatiota tai velloin epämääräisessä nostalgian puuskassa. Pääsääntöisesti varmaan yritin keksiä tapoja vältellä ahdistavaa kirjoitustyötä. Ilahduin suuresti osan blogitekstieni ajattomuudesta ja punastelin joitain kärkkäitä mielipiteitäni. Olin silti vahvasti ylpeä jokaisesta tekstistä. Paitsi niistä, joista en ollut. Jossain vaiheessa myös välähti ajatus: Mitä jos kokoaisin neljän vuoden aikana tehdyistä teksteistä kokoelman? Kustantajan mielestä se oli mahtava idea. Käydessäni tekstejä läpi löysin paljon yhteisiä teemoja ja aiheiden näennäisestä poukkoilevuudesta myös selkeän punaisen langan. Vietin kesälomani muokaten alun perin nettiin julkaistuja tekstejä kirjaan sopivaan muotoon. Se oli yllättävän aikaavievää mutta toisaalta myös yllättävän helppoa. Vaikka mielipiteeni monista asioista on saattanut hieman elää, on pohjavire sama. Kaikista kirjoituksista tulee vahvasti esiin se, mihin uskon ja mitä pidän tärkeänä. Blogi on nimittäin kirjoittamisen raadollisimpia taistelutantereita. Joudut argumentoimaan selvästi, johdonmukaisesti ja tiiviisti. Sen jälkeen altistut lähes reaaliaikaiselle kritiikille ja usein hyvin kärkkääseenkin, suoraan sinuun kohdistuvaan arvosteluun. Se tuntuu joka kerta yhtä ahdistavalta mutta toki myös kiihottavalta. Blogi on keskustelua laajan joukon ihmisiä kanssa, joista ei välttämättä tiedä, keitä he ovat ja mitä he ovat mieltä. Aina heiltä voi kuitenkin oppia. Siksi nämä tekstit, joita kohta tulet lukemaan, eivät ole blogeja. Ne ovat mani festeja blogin ja kolumnin rajamaastossa: blogumneja. Tekstit on myös muotonsa puolesta tuotu fyysiseen kirjaan, mutta blogien tuoreus on haluttu säilyttää. Sen takia teksti, jota luet, ei ole jäykkää jargonia. Omalla nimellään kirjoittava on väkisinkin jollain tavalla narsisti. Seuraan maanisesti blogini lukijamääriä, kommentteja ja Facebook- 16

5 tykkäyksiä. Ja miksen seuraisi? Näyttäkää minulle bloggaaja, jota ei kiinnosta bloginsa lukijamäärät, niin näytän teille joko valehtelijan tai muuten vaan luuserin. En todellakaan kirjoita itselleni, vaan juuri sinulle, lukija. Kirjoittaja tietää omat mieli piteensä ja joutuu valitettavasti elämään niiden kanssa joka päivä. Blogini on asiakaslähtöinen siinä mielessä, että mietin aina, miten voisin saada mahdollisimman paljon lukijoita. Mikä teitä kiinnostaa, kiihottaa tai kutkuttaa. Enkä aio kirjankaan suhteen tyytyä vähään. Haluaisin, että kädessä pitelemäsi kirja olisi oppikirjana ala-asteelta tohtoriopintoihin asti, sillä nämä ovat omasta mielestäni maailman tärkeimpiä asioita. Ehkä elämän tärkeimpiä kysymyksiä. Lukijat tietysti päättävät asian oikean laidan viime kädessä. Tämän takia et pitele kädessäsi välityötä, vaan tärkeintä elämäntyötäni. Tämän kirjan teksteissä olen joutunut kiteyttämään asiani niin tiiviisti ja terävästi kuin mahdollista. Mikäli on mahdollisuus kirjoittaa tuhansille ihmisille viikottain, niin silloin kannattaa kirjoittaa asioista, joihin suhtautuu intohimoisesti. Ja kirjoittaa niistä intohimoisesti. Näin olen tehnyt. Vaikka tässä kirjassa käsitellään niin aiheita Angry Birdseistä supersankareihin kuin henkilöitä Charles Barkleysta Renny Harliniin (joihin en mihinkään suhtaudu intohimoisesti, en ainakaan myönnä suhtautuvani), on punainen lanka ainakin itselleni selvä. Uskon markkinointiin: vilpittömästi ja vailla sarkasmin häivää. Ylpeydellä ja pää pystyssä. Itse teksteissä sarkasmia saattaa toki olla enemmänkin kuin häivä. Joidenkin tuntema Isaac Newton sanoi, että mikäli hän näkee pidemmälle kuin muut, johtuu se siitä, että hän seisoo jättiläisten harteilla. Nämä tekstit eivät olisi syntyneet ilman työkavereitani, yhteistyökumppaneitani ja asiakkaitani niin MySpacessa, TBWA:ssa ja N2:ssa. Eikä ilman rakkaita ystäviäni Hyvin käältä, Kauppakorkeakoulusta, Stadin ulkokoriskentiltä ja dj-kopeista. Eivätkä tietenkään ilman perhettäni ja suurinta tukijaani. Kiitoksia teille. En ole ainoas- 17

6 taan seisonut jättiläisten harteilla vaan matkannut lukemattomien jättiläisten reppuselässä. Olen varastanut kaikki parhaat ideanne kerätäkseni häikäilemättömästi lisää klikkejä. Erityiskiitos vielä Talentumille (erityisesti aivan mahtavalle kustannustoimittajalleni Hanna Virusmäelle sekä Heikille ja Petrelle) sekä Markkinointi&Mainontalehdelle, jolle olen vuosien saatossa tuonut blogeillani helvetisti uusia lukijoita uskomattoman huokealla hinnalla. Lisäksi kiitos Basson porukalle, kun sain kolumnini mukaan kirjaan.ja suurin kiitos vielä sinulle, lukija. Toivottavasti nautitte näistä kirjan teksteistä tai ainakin vedätte kunnolla porot nokkaan. Töölössä Riku Vassinen 18