KÄRSÄMÄJOEN KALATALOUDELLINEN KUNNOSTUS VYYHTI-hankkeen esimerkkisuunnitelma

Transkriptio

1 1 KÄRSÄMÄJOEN KALATALOUDELLINEN KUNNOSTUS VYYHTI-hankkeen esimerkkisuunnitelma

2 2 SISÄLLYS 1 JOHDANTO VESISTÖALUEEN KUVAUS Maantieteellinen yleiskuvaus Alueen asutus ja omistussuhteet Vedenlaatu Vesistön nykytila Käyttökelpoisuus Hydrologia ja jokikuvaukset... 3 SUUNNITTELUALUEEN VESIEN KÄYTTÖMUODOT Vesistöalueen kuormitus Vesivoima Vesiliikenne ja virkistyskäyttö... 4 ALUEEN KALATALOUS Yleistä Kalavedenhoito Kalastus ja saaliit Vesialueiden omistus Tutkimukset Sähkökoekalastukset Verkkokoekalastukset Muut tutkimukset Muut lajit (esim jokihelmisimpukat) Tulosten tarkastelu... 5 KUNNOSTUSHANKKEEN VAIKUTUKSET Yleistä Virta-alueiden vesipinta-alan muutokset Arvokalatuotannon kasvu lajeittain Vaikutukset muihin lajeihin (kalalajit, nahkiainen ja rapu) Vesieliöt ja kasvit Virkistyskäyttöarvon nousu... 6 KUNNOSTETTAVAT KOHTEET JA KUNNOSTUSMENETELMÄT...

3 3 7 KUNNOSTUKSEN YLEISOHJEET 7.1 Yleistä Taimenen kutualueet Taimenen poikastuotantoalueet Koskikynnysrakennelmat Virtauksen ohjaaminen Kiviryhmät Syvänteet Maisemanhoito... 8 SEURANTA (kunnostustyön aikainen ja jälkiseuranta) 9 AIKATAULU JA TOTEUTUSJÄRJESTYS 10 KUSTANNUSARVIO 11 OIKEUDELLISET EDELLYTYKSET 12 OMISTUSSELVITYS

4 4 1 JOHDANTO Tämä kunnostamissuunnitelma koskee Kärsämäen kunnan, Sydänmaan kylän kohdalla sijaitsevien Kärsämäjoen koskialueiden kalataloudellista kunnostamista. Koskien kalataloudellisella kunnostamisella pyritään perattujen virta-alueiden palauttamiseen lähemmäksi niiden luontaista tilaa. Suunnitelma-alueen kalataloudellisesta kunnostamisesta hyötyvät etenkin harjuskanta, jonka luontaisen lisääntymisen edellytykset paranevat kunnostusten myötä. Kunnostustoimet parantavat myös alueen virkistyskäyttön edellytyksiä ja lisäävät vesieliöstön monimuotoisuutta. Suunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden luvan hakijana toimii Sydänmaan kyläyhdistys. Kärsämäjoella on tehty tulvasuojelua edistäviä perkauksia ja uitettu puuta. Perkaukset ovat ulottuneet latvavesille asti. Kärsämäjoessa ja sen vesistöalueella on toteutettu uittosäännön kumoamiseen liittyviä velvoitekunnostustöitä. Kunnostustoimenpiteet käsittivät tuolloin säästöpatojen ja muiden puisten uittorakenteiden purkamisia sekä kivisuisteiden osittaisia poistoja. Varsinaiset koskien kunnostukset olivat pääasiassa "kosteiden" muodostamisia ja muita kalan kulun parantamiseen tähtääviä toimia. Tuolloin tietämys mm. arvokalojen eri ikäluokkien huomioimiseksi kunnostustoiminnassa oli varsin vähäistä ja kunnostettujen koskialueiden arvokalatiheydet eivät ole nousseet virtaja koskialueiden potentiaalia vastaavalle tasolle. Kunnostussuunnitelman maastotyöt, kalastoselvitykset aineiston tallennuksen ja käsittelyn on tehnyt VYYHTI-hankkeen työnä Eero Hiltunen.

5 5 6. KUNNOSTETTAVAT KOHTEET JA KUNNOSTUSMENETELMÄT Koski- ja virta-alueiden kunnostuksia tehdään Kärsämänjoessa Sydänmaan kylän kohdalla (karttaliite). Joki virtaa kunnostusalueen kohdalla pääosin peltomaisemassa. Välittömästi kunnostusalueen yläpuolella sijaitsee teräsbetonirakenteinen silta. Kunnostusalueen pituus on 503 metriä ja uoman keskileveys 5 metriä. Kunnostusalueen pinta-ala on näin ollen noin 2500 m². Koko kunnostusalueen pudotuskorkeus on veden pinnasta mitattuna 84 cm. Pudotuskorkeus keskittyy alueen ylemmälle osalle. Alaosan suvanto-osuudella pudotusta ei ole juuri lainkaan. Paaluväli 1-2 Joki on suvantoa. Uoman leveys noin 6 metriä ja veden syvyys on noin 1 metri. Rannoilla havaittavissa uomaeroosiota, jonka hallinta on vaikeaa. Kunnostusosuudelle kaivetaan keskiuomaan kaksi kolme noin 5-6 m², kaksi metriä syvää syvännettä sopivaksi katsottuun kohtaan. Syvänteet toimivat arvokalojen eri ikäluokkien talvehtimisalueena. Kunnostusalueen pituus on 173 metriä ja pinta-ala noin 1000 m². Kuva 1. Kunnostusalueen alaosan suvantoa.

6 6 Paaluväli 2-3 Kunnostusalueella on lyhyt, koskimainen virta-alue. Koski on paikoin sorapohjainen, suojaton ja tasamatala, eikä pohjassa ole pohjasammalistoa. Koski jakson alaosaan kaivetaan kaksi syvännettä (veden syvyys väh.1 metri). Syvänteiden ylävirran puolelle asetetaan 1-2 suojakiveä. Kynnysmäisiä virta-alueita kivetään ylävirrasta katsottuna oikealla rannalla sijaitsevalla kivimateriaalilla siten että koskikynnysten väliin muodostuu lyhyt väliallas. Oikealla rannalla sijaitsevaa hiekkaa poistetaan uomasta. Ylintä kynnystä kivetään siten, että kynnys nostaa vettä jakson yläosan nivaosuudella siten, että virtaus nivassa säilyy. Kosken iskostunutta sorapohjaa pöyhitään kuohkeammaksi. Kosken yläosalle kaivetaan kaksi väh. 1 m syvyisiä syvennyksiä, joiden ylävirran puolelle sijoitetaan 1-2 suojakiveä. Kunnostusalueen pituus on 107 metriä ja pinta-ala noin 550 m². Kunnostuksessa noudatetaan kpl 7 mukaisia kunnostuksen yleisohjeita. Kuva 2. Alin kunnostettava virta-alue.

7 7 Paaluväli 3-4 Kunnostusalueella on kaksi lyhyttä koskikynnystä. Pohja on soraa ja pientä kiveä. Koskialueella on jonkin verran pohjasammalta. Koskikynnyksiä täydennetään oikealla rannalla sijaitsevilla, uomasta poistetuilla kivillä. Virtausta ohjataan enemmän oikean rannan vähävetiselle alueelle. Iskostunutta sorapohjaa pöyhitään kuohkeammaksi. Ylintä kynnystä jatketaan ylävirtaan siten kynnys padota virtausta liiaksi. Ylimmän kynnyksen niskalle rakennetaan kutusoraikko muualta tuodulla materiaalilla. Kutualueelle sijoitetaan 1-2 suojakiveä. Kunnostusalueen pituus on 60 metriä ja pinta-ala noin 330 m². Kunnostuksessa noudatetaan kpl 7 mukaisia kunnostuksen yleisohjeita. Kuva 3. PLV 3-4 kunnostettavan kosken alaosaa. Kunnostukseen käytettävää kiviainesta on runsaasti uoman toisella rannalla. Paaluväli 4-5 Kunnostusalueella on kaksi koskikynnystä ja virta-alueita. Pohja on karkearakeista kiveä. Pohjasammalta esiintyy pohjakivissä jonkin verran. Kunnosusalueen alaosaan kaivetaan noin 4 m ² väh. metrin syvyinen syvänne. Kynnysrakenteita täydennetää oikealla rannalla sijaitsevalla kivimateriaalilla. Alemman ja

8 8 ylemmän kynnyksen niskalle rakennetaan kutualueet muualta tuodulla materiaalilla. Ylemmän kynnyksen niskalla, uomassa olevaa puuta voidaan käyttää kutusoraikon virranohjaimenna. Puun pysyvyys on varmistettava. Kunnostusalueen yläosalla sijaitsevaan uomalaajentumaan kaivetaa 2 3 syvännettä arvokalojen eri ikäluokkien talvehtimisalueeksi sekä aikuisten kalojen suojasyvänteeksi. Kunnostusalueen pituus on 124 metriä ja pinta-ala noin 750 m². Kunnostuksessa noudatetaan kpl 7 mukaisia kunnostuksen yleisohjeita. Kuva 4. Kunnostettavan kosken alaosaa PLV 4-5. Uomasta poistettua, kunnostuksessa tarvittavaa kiviainesta kuvan vasemmassa laidassa. Paaluväli 5-6 Kunnostusalueella on kaksi koskikynnystä ja alue rajoittuu yläosaltaan siltaan. Alueen pohja on erikokoista kivimateriaalia ja soraa. Pohjassa on paikoin runsas pohjasammalisto. Alinta kynnystä täydennetään muualta tuodulla kiviaineksella siten, että virtausta ohjautuu oikean rannan puoleiselle, kesän keskiveden aikaan kuivalle jääväksi poikaskivikolle. Alemman ja ylemmän kynnyksen muodostamaan välialtaaseen rakennetaan kutusoraikko muualta tuodulla soralla. Soraikolle sijoitetaan kaksi isompaa kiveä virran ohjaimiksi ja

9 9 näkösuojiksi kuteville kaloille. Ylimmän kynnyksen niskalle sillan lähes sillan alle rakennetaan kutusoraikko muualta tuodulla soralla. Sillan alle oikealle rannalle läjittynyt hiekka poistetaan. Kunnostusalueen pituus on 38 metriä ja pinta-ala noin 200 m². Kunnostuksessa noudatetaan kpl 7 mukaisia kunnostuksen yleisohjeita. Kuva 6. Ylin kunnostettava koskijakso

10 10 Kuva 7. Näkymä sillalta ylimmälle kunnostusalueelle. 7. KUNNOSTUKSEN YLEISOHJEET 7.1 Yleistä Kunnostusten jälkeen kunnostettava kohde inventoidaan uudestaan, jolloin kirjataan ylös mahdolliset epäkohdat ja suoritetaan tarvittavat korjaukset. Kosken kunnostaminen on mahdollisuuksien mukaan aloitettava kosken alaosasta ylävirtaan edeten. Tällöin kunnostustoimista johtuva veden samentuminen ei vaikeuta kunnostamistyötä ja koneen kuljettaja näkee kunnostetun alueen vedenpinnan muutoksen vaikutuksen kunnostettavalle alueelle. Lisäksi näin menetellen kunnostuksen yhteydessä pohjasta irtoavan pohjasammaleen on mahdollista kiinnittyä jo kunnostetun virta-alueen kiviin ja tällöin pohjakasvillisuuden elpyminen ja levittäytyminen nopeutuu. Mikäli kunnostettavien koskialueiden pohjalla on pohjasammalta, niin osa pohjasta jätetään käsittelemättä, jotta pohjasammaleen leviäminen kunnostettavalle alueelle nopeutuisi. Työssä käytettävän kaivinkoneen tulee olla varustettu välppäkauhalla. Välppäkauhan käyttö vähentää jokeen päätyvän kiintoaineen määrää, kun maa-aineksia voidaan

11 11 siivilöidä erilleen käytettävästä kivimateriaalista. Välppäkauha auttaa myös yksittäisten kivien poimintaa rannalta, samoin kuin niiden asettelua joen pohjaan. Suuri osa kivistä, jotka sijoitetaan kunnostettaville virta-alueille, on laitettava uoman pohjalle siten, etteivät ne liiku veden virtauksen mukana. Yksittäin tai ryhmiin asetetut kivet kaivetaan osittain uoman pohjaan. Kynnysrakenteita tehtäessä kaivinkoneella kuljetaan kivikon yli, jolloin kivet iskostuvat jokiuoman pohjaan. Kaivinkoneen painolla ja koneen telojen leveydellä on luonnollisesti suuri merkitys koneen kulkualustaansa kohdistaman mekaanisen rasituksen suhteen. Huomioimalla em. tekijä voidaan huomattavasti vaikuttaa pohja- ja rantakasvillisuuden rikkoutumisen määrään ja laajuuteen. Ympäristöriskien minimoimiseksi koneissa käytettävän hydrauliikkaöljyn tulee olla kasviöljypohjaista. 7.2 Taimenen lisääntymisalueet Taimen on erityisen vaativa kalalaji kutupaikkansa ympäristöolosuhteiden suhteen. Lisääntymisalueiden virtaamaolosuhteet ja vesisyvyys tehdään taimenen kutupaikkavaatimukset täyttäviksi. Edellä mainittuja tekijöitä säädellään yksittäisillä kivillä, kiviryhmillä tai koskikynnyksillä. Kutusoran on oltava Ø 1-25 mm seulottua luonnonsoraa. Sora ei saa olla teräväsärmäistä eikä raekooltaan tasakokoista. Kutualueen veden syvyyden on oltava cm talven alivirtaamakaudella, ettei jäätyminen vahingoita mätiä. Pintavirtauksen on oltava lisääntymisalueilla 0,45 0,90 m/s ja sorakerroksen paksuuden vähintään 20 cm. Kutualueelle on sijoitettava muutamia isoja kiviä, joiden antaman näkösuojan ansiosta alueelle muodostuu useampia taimenen kutureviirejä. Taimenet käyttävät hyväkseen myös kivien virtaa ohjaavaa vaikutusta sopivaa kutupaikkaa valitessaan. Kivet helpottavat myös mätiä suojaavan jääkannen muodostumista. Kutusoraikkojen hyviä sijoituspaikkoja ovat mm. koskien niskat ja koskikynnysten yläpuoli. Yleisesti ottaen kosken yläosa on parempi kutusoraikon sijoitusalue kuin alaosa. Yksittäisten kutupaikkojen pinta-ala voi vaihdella 0,5 3,0 m 2 :iin ja niitä voi sijoitella koskiin sopiviin kohtiin mm. isojen kivien väliin. Kutusora ei pysy tasaleveissä ja jyrkissä koskissa. Kevättulvaa voidaan käyttää harkiten apuna soran siirtämisessä ja lajittelemisessa sopiviin paikkoihin. Levityspaikan alapuolella tulee koskessa olla selvä koskilaajentuma tai mutka, jonka sisäkaarteeseen soran on mahdollista lajittua. 7.3 Taimenen poikastuotantoalueet Osa vastakuoriutuneista taimenen poikasista viettää ensimmäisen kasvukautensa kutualueella, mutta levittäytymään lähteville ja virran mukana kulkeutuville poikasille on tehtävä kutualueiden välittömään läheisyyteen sopivaa poikastuotantoaluetta. Kyseisen alueen pohjalla on oltava halkaisijaltaan 1-10 cm:n suuruisia kiviä. Virran nopeuden tulee

12 12 olla 0,1 0,8 m/s ja vesisyvyyden matalahko cm. Rannan tulee syventyä loivasti keskiuomaan päin, jotta poikasille sopiva vedensyvyys olisi tarjolla kaikilla vedenkorkeuksilla. Sähkökoekalastuksissa on havaittu, että taimenen poikaset ovat ensimmäisellä kasvukaudella matalissa paikoissa, joissa on pientä kiveä ja vähän tai ei ollenkaan pohjakasvillisuutta. Soveliaissa paikoissa veden virtauksen tulee myös ulottua kaikkialle, virrattomia alueita ei saa syntyä. Pienpoikasaluetta saadaan aikaan myös vuolaaseen koskeen kaivamalla uoman sivuun matalia poukamia, joissa virrannopeus on vähäinen ja pohja pientä kivikkoa. Myös sivuuomiin voidaan yleensä helposti muodostaa hyvät olosuhteet arvokalojen nuorimmille ikäluokille. Vanhemmat taimenen poikaset (1-3 vuotta) vaativat vaihtelevan kasvuympäristön, joka tarjoaa suojaa kivien väleissä, rantamuodostumien alla sekä puiden ja pensaiden varjossa. Vanhempien poikasten elinalueilla tulee myös olla kiviä, joiden halkaisija on cm ja pintavirran nopeuden on oltava 0,5 0,8 m/s. Vanhemmat taimenen poikaset viihtyvät syvemmässä vedessä kuin ensimmäisen kasvukauden poikaset, mutta vesisyvyyden tulee olla kuitenkin < 80 cm. Myös suojaavan pohjakasvillisuuden tärkeys korostuu tämän kokoluokan poikasten elinympäristössä. Edellä kuvatun kaltaisia poikastuotantoalueita syntyy, kun mahdollisimman suuri osa koskesta poistetuista kivistä palautetaan takaisin koskeen. Kiviä tulisi joillakin alueilla olla pohjassa useassa kerroksessa. Veden virtausnopeuden ja syvyyden vaihtelua voi lisätä muodostamalla koskeen kynnysmäisiä rakenteita. Olemassa olevia pohjakasvillisuuslaikkuja tulee pyrkiä säästämään. 7.4 Kynnysrakennelmat Kynnysrakennelmien avulla hidastetaan kosken liian voimakasta virtausta sekä muodostetaan välialtaita (pooleja), joissa on vesisyvyyttä tarpeeksi isoimpienkin taimenten ja harjusten viihtyvyyttä ajatellen (ks. virtasyvänne). Altaan yläosassa virtaus voi olla nopeaa, mutta vaimenee altaassa noin 0,2 0,3 metriin sekunnissa. Poolien vesisyvyys voi vaihdella 0,5 2,0 metriin ja poolin syvin kohta on usein heti koskikynnyksen alapuolella. Kynnysten pituuden tulisi olla noin 2 3 kertaa uomanleveys. Kynnys ei saa olla koko korkeudeltaan tiivis, vaan sen tulee läpäistä virtausta yläosaltaan. Tällöin se tarjoaa myös runsaasti suojapaikkoja pohjaeläimistölle ja kaloille. Erityisesti on otettava huomioon, että kynnysrakennelmia ei tehdä kaavamaisesti, vaan ne sulautuvat luontevasti koskimaisemaan. Kynnysrakennelmat eivät saa olla suoraan uoman poikki meneviä, samankokoisista kivistä tehtyjä kivijonoja. Parhaat kynnysten sijoituspaikat ilmenevät usein selvästi peratunkin kosken muodoissa. Kynnyksiin käytettävän materiaalin tulee sisältää erikokoisia kiviä, joista muodostetaan leveähköjä, kuohuvia koskikynnyksiä. Kun matalimmat kohdat peräkkäisissä kynnyksissä

13 13 ovat eri kohdissa, saadaan virtaus mutkittelemaan. Kynnysten avulla virtausta voidaan ohjata myös koskien ranta-alueille. Luonnonmukaisimman näköinen kynnys saadaan aikaan laittamalla harvakseltaan isoja lohkareita uoman yli ja täyttämällä lohkareiden välit pienemmillä kivillä ja soralla. Peräkkäisten kynnysten välinen etäisyys määräytyy kosken jyrkkyyden (putouskorkeuden) mukaan. Mitä loivempi koski on, sitä harvemmassa voi isoja koskikynnyksiä olla. Käytäntö on osoittanut, että kynnyksiä voidaan käyttää jokijaksoilla, joiden kaltevuus on 0,3 1,5 % ja näitä kaltevammille paikoille ei kynnyksiä voi ilman erikoisia tukirakennelmia tehdä, kuten ei myöskään kalliopohjaisille koskiosuuksille. Jokijaksoilla, joissa kaltevuus on alle 0,3 %, on syytä välttää kynnys-/täyttörakenteiden käyttöä muualla kuin hidasvirtaisen jokijakson niskalla. Niskalle tehdyllä kynnyksellä saadaan yläpuolisen suvannon vesipintaa nostettua, mutta mikäli kynnys tehdään esimerkiksi keskelle nivaa, suuri osa nivan putouskorkeudesta keskittyy siihen ja virtakalojen elinympäristö saattaa jopa vähetä. 7.5 Virtauksen ohjaaminen Hidasvirtaisilla jokiosuuksilla virtausta voidaan ohjata kynnysmäisillä rakenteilla, jotka ovat vähintään puolet uoman leveydestä, mutta eivät kuitenkaan ulotu kokonaan jokiuoman poikki. Edellä mainituilla rakenteilla virtausnopeuteen saadaan vaihtelua ja usein nivaan syntyy sen ansiosta myös syvempiä kohtia. Virtauksen syövyttävä vaikutus myös lajittelee joen pohja-ainesta ja on lisäksi tarpeen pitämään sorapohjaa puhtaana. Rantaviivan mutkittelu ja polveileminen ovat tärkeitä monipuolistamaan virtausrakennetta. Ne ovat myös edellytys pohja-aineksen lajittumiselle, joka aikaansaa mm. kutusoraikkoja. 7.6 Kiviryhmät Kiviryhmien avulla saadaan uomassa vaihtelua virran nopeuteen ja uoman syvyyteen. Lisäksi uomaan muodostuu eroosio- ja kasaantumisalueita. Kiviryhmillä voidaan ohjata virtaa halutuille alueille esim. rantakasvillisuuden alle. Muutama vierekkäin asetettu lohkare tarjoaa kaloille enemmän suojaa kuin sama määrä erikseen kauaksi toisistaan aseteltuja kiviä. Lähekkäin asetetut kivet edesauttavat myös laajemman syvänteen muodostumista kuin yksittäiset kivet. Koskiin sijoitetaan maisemaan sopivasti yksittäisiä isoja kiviä tai lohkareita kostekiviksi. Yksittäin sijoitettavien kivien tulee olla suuria, halkaisijaltaan jopa 0,6 1,5 m. Suuri osa kivistä kaivetaan siihen tasoon, missä niiden yli virtaa vesi suurimman osan vuotta. Joidenkin kivien taakse voidaan tehdä kuoppia, jotka ovat 0,5 0,8 metriä syviä. Kosteet ovat vuolaassa virrassa kalojen asentopaikkoja.

14 14 Veden pintaa rikkovat kiviryhmät ja yksittäiset kivet edesauttavat jääkannen muodostumista ja siten mm. lyhentävät vesieliöstölle haitallista pohjan jäätymistä. Nämä rakenteet ovat myös tärkeitä estämään jääkannen laskeutumista pohjaan virtaaman vähetessä talvella. Hidasvirtaisissa nivoissa kiviryhmien ja yksittäisten kivien sijoittelu on keskeinen kunnostustapa ja niillä lisätään erityisesti isoimpien kalojen suojapaikkoja. Kiviryhmät eivät saa olla kaavamaisesti sijoitettuja, suuria ja liian tiiviitä kivikasoja, jotka estävät täysin veden virtauksen aiheuttaen kiintoainetta ja leväkasvustoa kerääviä seisovan veden alueita. 7.7 Virtasyvänteet Kirkkaassa vedessä syvänteiden vesisyvyyden tulee olla noin 2 m, jotta ne antaisivat suojaa ja talvehtimispaikkoja kaloille. Tummemmassa, humuksen värjäämässä vedessä syvänteiden vesisyvyys voi olla cm. Pinta-alaltaan syvännekuopat voivat olla muutamia aareja. Virtasyvennyksiin ei saa muodostua seisovan veden alueita. Syvänteiden tulee olla muodoltaan maljamaisia ja niiden pintaan tulee käydä vedenpintaa rikkova virtaus tehostamaan suojaavaa vaikutusta. 7.8 Puunrunkojen ja -kappaleiden käyttö kunnostusrakenteissa Joen tai puron uomassa oleva puuaines antaa suojaa taimenen poikasille ja pohjaeläimille. Etenkin pohjaeläinyhteisöjen kehittymisen kannalta on tärkeää, että uomassa on orgaanista materiaalia pidättävää puuainesta. Kokonaisia puunrunkoja voi käyttää virtaa ohjailevina rakenteina. Puunrunkoja tai tukkeja käytettäessä tulee varoa, etteivät rakenteet aiheuta liiallista padotusta. Kokonaisten tukkien sijasta kivien väliin voi sijoittaa kiilaten pienempiä puunkappaleita. Pienetkin oksaiset puut keräävät tehokkaasti orgaanista materiaalia auttaen samalla virran vietäväksi joutuneen vesisammaleen kiinnittymistä. Pienempi puutavara ei kuitenkaan helposti aiheuta haitallista padotusta. Virran kuljettamista juurakoista muodostuneet ja virtaa patoavat rakenteet voidaan joissain tapauksissa joutua purkamaan. Tällöinkään ei puuainesta tulisi kokonaan poistaa uomasta, vaan se tulisi sijoittaa uudelleen esimerkiksi uoman sivuille. Puun käyttö kunnostusrakenteina tai niiden osina on tärkeää kaikissa virtavesissä. Pienissä vesitöissä niiden käyttö on kuitenkin helpompaa ja ongelmattomampaa, jossa ne nopeuttavat luonnonmukaistumisprosessia huomattavasti. 7.9 Maisemanhoito Kunnostamiseen käytettävien perkausmassojen alta paljastuvat maa-alueet ja rantaluiskat maisemoidaan jokimaisemaan sopivaksi. Rannat muotoillaan loivapiirteisiksi, maaston muotoon sopiviksi. Täyttöalueet tulee aina liittää nykyiseen maanpintaan siten, että maaston muoto jatkuu. Vettä kerääviä painanteita ei saa syntyä. Rantaviivan muotoileminen pituussuunnassa vaihtelevaksi on tärkeää, koska sillä voidaan vaikuttaa

15 15 rannan virtausolosuhteisiin. Rantatörmän ei tarvitse olla joka kohdassa yhtä loiva. Rakentamisessa pyritään massojen liikuttelun minimointiin. Kunnostuskohteesta poistuttaessa tulee huolehtia aiheutettujen koneen- ja kaivujälkien siistimisestä ja tasoittamisesta. Työn aikana rikkoutuneet puut ja paljastuneet juurakot on poistettava. Otettaessa kunnostuskäyttöön rannoille perattuja kiviä, tulee niiden poistossa syntyneet kuopat ja painanteet täyttää huolellisesti..

16 Piirrustusten selitykset: ~ K- = rakennetaan kutusoraikko - S- = kaivetaan syvänne Piirrustus nro 1 1 : Täydennetään olemassa olevia kynnyksiä vasemmalla rannalla olevasta kiviaineksesta. Ylin kynnys kivetään siten, että kynnys nostaa vettä yläpuolen nivassa. 2 : Välialtaan sorapohjaa pöyhitään kuohkeammaksi. Piirrustus nro 2 1 : Täydennetään olemassa olevia kynnyksiä vasemmalla rannalla olevasta kiviaineksesta. Ylin kynnystä jatketaan ylöspäin. Yläpuolelle rakennettavan kutualueen virran nopeus on säilytettävä optimaalisena. 2 : Pohja iskostunutta karkeaa soraa 1 pientä kiveä. Pohjaa pöyhitään kuohkeammaksi. Piirrustus nro 3 1 : Liekopuuta ei poist eta, vaan se toimii rakennettavan kutusoraikon virranohjaimena ja näkösuojana. 2: Lisätään kostekiviä. 3: Täydennetään olemassa olevia kynnyksiä vasemmalla rannalla olevasta kiviaineksesta. Piirrustus nro 4 1 : Sillan alle läjittynyttä hiekkaa voidaan poistaa, jolloin se ei sedimentoidu myöhemmin kutusoraikkojen päälle. 2 : Kynnystä täydennetään muualta tuodulla kiviainekse lla siten, että virtaus ohjautuu myös alivirtaamalja vasemman rannan pienpoikasalueelle. Huom. Ylempää kynnysrakennetta kivetä yläpuolisen sillan takia

17 1'l3 0 Työn nimi, kunta Kärsämänjoen kalataloudellinen kunnostussuunnitelma Kärsämäki ProAgria Oulu, VYYHTI-hanke Piirrustuksen sisältö Työkohdekartta Sydänmaa Paaluväli Piirrustuksen nro Mittakaava Muutos Pvm Suunnittelija Eero Hiltunen Piirtäjä EH 1

18 ....., ~ Työn nimi, kunta Kärsämänjoen kalataloudellinen kunnostussuunnitelma Kärsämäki ProAgria Oulu, VYYHTI-hanke Pvm Suunnittelija Piirtäjä Ee ro Hiltunen EH Piirrustuksen sisältö Työkohdekartta Sydänmaa Paaluväli S.Jf Piirrustuksen nro 1 Mittakaava Muutos

19 Työn nimi, kunta Piirrustuksen sisältö Mittakaava Kärsämänjoen kalataloudellinen kunnostussuunnitelma Työkohdekartta Sydänmaa Kärsämäki Paaluväli if.. S' ProAgria Oulu, VYYHTI-hanke Piirrustuksen nro Muutos Pvm Suunnittelija Piirtäjä Eero Hiltunen EH

20 t.,, ' ~. GJ.~~... ' - Työn nimi, kunta Kärsämänjoen kalataloudellinen kunnostussuunnitelma Kärsämäki ProAgria Oulu, VYYHTI-hanke r Pvm Suunnittelija Piirtäjä Eero Hiltunen EH Piirrustuksen sisältö Työkohdekartta Sydänmaa Paaluväli!( Piirrustuksen nro.. 1:, Mittakaava Muutos