MYLLYPURON JA HAAPAJOEN KUNNOSTUSSUUNNITELMA ÄHTÄRI 2014

Transkriptio

1 MYLLYPURON JA HAAPAJOEN KUNNOSTUSSUUNNITELMA ÄHTÄRI 2014 Marko Paloniemi 10/2014

2 1 Sisällys Johdanto... 2 Vesistö... 2 Yleistä... 2 Myllypuro... 3 Haapajoki... 4 Vähä Haapajärven ja Vähä-Peränteen välinen jokiuoma... 6 Veden laatu... 6 Kalasto... 6 Vesistön käyttö... 9 Kunnostusten tavoitteet ja periaatteet... 9 Lupatarpeet ja käytännön järjestelyt Kunnostustoimenpiteet kohteittain Myllypuro Haapajoki Taimenkannan kotiuttaminen Mätirasiaistutus Kunnostuksen onnistumisen seuranta... 15

3 Johdanto 2 Virtavesikunnostuksilla pyritään parantamaan virtavesissä elävien kalojen, rapujen ja muiden vesieliöiden elinolosuhteita ja lisääntymisalueita. Perkauksien vuoksi monien virtavesiuomien luontainen rakenne on monesti muuttunut tasapohjaiseksi ja suoraksi kanavaksi, joka väistämättä heikentää muun muassa vesihyönteisten ja siten myös niitä ravintonaan käyttävien kalojen viihtyvyyttä ja esiintymistä alueella. Perkausten ja valuma-alueella tapahtuneiden ojitusten seurauksena myös virtakutuisten kalojen kutualueet ovat saattaneet kärsiä vahinkoja tai tuhoutua täysin. Kunnostamalla virtavesiä pyritään palauttamaan ne lähemmäksi alkuperäistä ja monimuotoisempaa luonnontilaa. Tässä Ähtärin Peränteellä sijaitsevan vesireitin (Jauhojärvi-Iso Haapajärvi-Vähä Haapajärvi) virtavesiosuuksien kunnostussuunnitelmassa esitetään toimenpiteitä, joilla pyritään ensisijaisesti luomaan vesireitin virtavesijaksoille olosuhteet, johon voitaisiin kotiuttaa luontaiseen lisääntymiseen kykenevä taimenkanta. Tämä Ähtärin Peränteen virtavesien kunnostussuunnittelu on tilattu Etelä-Pohjanmaan Kalatalouskeskus ry:ltä ja se sisältyy Vesistöt ja ympäristö yhdessä hyvään tilaan (VYYHTI) hankkeeseen. VYYHTI-hanketta hallinnoi ja toteuttaa ProAgria Oulu. Hanke on maakuntien välinen ja sopimusyhteistyökumppaneina hanketta toteuttavat alueillaan Pohjanmaan Vesi ja Ympäristö ry, ProAgria Keski-Pohjanmaa ja ProAgria Etelä-Pohjanmaa. Kunnostussuunnitelma toimitetaan työn tilaaja ProAgria Etelä-Pohjanmaalle, Ähtärin eteläisen osakaskunnan hoitokunnalle ja Ähtärinreitin kalastusalueelle. Tarvittaessa suunnitelman sisältöä esitellään tarkemmin myös kohdealueen maanomistajille. Vesistö Yleistä Suunnittelualueena oleva vesireitti sijaitsee Ähtärin Haapakylällä noin 10 km Ähtärin keskustasta lounaaseen. Jauhojärvestä (239 ha) alkunsa saava Myllypuro laskee Iso Haapajärveen (218 ha) ja sieltä edelleen Haapajokena Vähä Haapajärveen (140 ha) (kuva 1). Vähä Haapajärvestä vedet virtaavat edelleen tasavirtaista suvantomaista uomaa pitkin Vähä-Peränteeseen. Vesireitti kuuluu Vähä Haapajärven valuma-alueeseen (35.428). Myllypuroon ja Haapajokeen on käyty tutustumassa maastokäynnein sekä niissä tehdyn sähkökoekalastuksen yhteydessä

4 3 Kuva 1. Myllypuron ja Haapajoen sijainti. Myllypuro Kirkasvetisestä Jauhojärvestä alkunsa saavalla Myllypurolla on pituutta noin 1,2 km. Pudotuskorkeutta sillä on 6,3 m. Myllypuro laskee vetensä Iso Haapajärven pohjoispäähän. Myllypuron yläosassa on pieni lampimainen laajentuma (kuva 2), jonka jälkeen uoma on pääsääntöisesti noin 2-3 metriä leveää perattua kivipohjaista uomaa (kuva 3). Alavirtaan päin mentäessä uoma muuttuu yhä enemmän hiekkapohjaisemmaksi. Myllypuron Vuorimäentien alapuolinen osuus (kuva 4) Haapajärveen asti onkin lähes kokonaan pohjaltaan hienojakoista hiekkaa ja hiesua. Koskimaista virtausta on ainoastaan välittömästi Vuorimäentien ylä- ja alapuolisilla alueilla yhteensä noin 100 metrin matkalla, muilta osin Myllypuro on rauhallisesti virtaavaa nivamaista aluetta. Myllypuron laskukohta Iso Haapajärveen on tiheän vesikasvuston valtaama. Vaellusesteitä ei Myllypurossa ole.

5 4 Kuva 2. Lampimainen suvanto Myllypuron yläosassa. Kuva 3. Myllypuron yläosaa Kuva 4. Myllypuron alaosaa Haapajoki Haapajoki virtaa Iso Haapajärvestä Vähä Haapajärveen. Pituutta Haapajoella on noin 1,6 km ja pudotuskorkeutta 9,9 m. Haapajoen ylin osa noin 150 metrin matkalta on rauhallisemmin virtaavaa pehmeäpohjaista uomaa, jonka jälkeen alkaa noin 80 metrin mittainen koskimainen jokipätkä, joka on voimakkaasti perattu ja kivet on siirretty uomasta rannoille (kuva 5). Tällä kohdin pohja-alueet ovat kivikkoa eikä lohikalojen kutuun sopivia soraikkoja ole. Koskialueen jälkeen joki muuttuu jälleen rauhallisemmin virtaavaksi suvantomaiseksi osuudeksi lähes joen

6 5 ylittävään Haapakyläntien siltaan asti. Välittömästi sillan alapuolella olevan mökin edessä on joessa pieni syvempi laajentuma, joka toimii ilmeisesti mökin yhteyteen tehtynä uimapaikkana. Syvempi allas on saatu aikaan tekemällä uomaan kivistä pohjapato, joka nostaa vedenpintaa. Heti pohjapadon alapuolelta alkaa melko jyrkkä koskimainen osuus (kuva 6), jonka pituus on noin 100 metriä. Kosken puolivälissä hirsirakenteisen ulkorakennuksen kohdalla on kivistä muodostunut kynnys, joka nykytilanteessa voi vähäisen virtaaman aikaan toimia kalojen vaellusta rajoittavana esteenä. Koskea on aikanaan muokattu ja perattu kivistä ja ne on siirretty rannoille siten, että uoma on paikoin vain noin metrin levyinen. Koskijakson alaosassa uoman viereen on kaivettu allas, jossa on ilmeisesti joskus kasvatettu lohikaloja ja johon jokiuomasta on johdettu vettä. Koskiosuuden jälkeen uoma muuttuu noin metrin syvyiseksi ja noin 300 metriä pitkäksi suvantomaiseksi osuudeksi ennen Iso Haapajärveen laskemistaan. Joen alajuoksulla noin 100 metrin päässä järvestä on majavan tekemä pato (kuvat 7 ja 8), joka toimii normaalivedenkorkeudella täydellisenä vaellusesteenä kaloille. Majava on tehnyt patoja myös Haapajokeen laskeviin ojiin. Kuva 5. Haapajoen yläosaa Kuva 6. Haapajoen alaosaa

7 6 Kuvat 7 ja 8. Majavan tekemiä patorakennelmia Haapajoessa ja sen sivuojassa. Vähä Haapajärven ja Vähä-Peränteen välinen jokiuoma Vähä Haapajärven eteläpäästä lähtee Vähä-Peränteeseen noin 1,6 km mittainen jokiuoma, jolla pudotuskorkeutta on vain noin 0,6 m. Jokiuoma on pääosin pehmeäpohjainen ja leveydeltään noin 5-7 metriä ja syvyydeltään noin metrin eikä se sisällä vaellusesteitä kaloille. Tämä uoma jätetään tässä yhteydessä kunnostussuunnittelun ja -toimenpiteiden ulkopuolelle, koska siihen ei ole rakenteensa ja virtaamansa vuoksi mahdollista tehdä lisääntymis- tai poikastuotantoalueita lohikaloille. Vesialueen omistaa Ähtärin eteläinen osakaskunta. Veden laatu Ympäristöhallinnon ylläpitämän ympäristötietojärjestelmä Hertan mukaan Myllypurosta ei ole olemassa vedenlaatutietoja. Haapajoesta viimeisimmät otetut vesinäytteet ovat vuodelta Nyt suunnittelun alla olevan virtavesireitin järvialtaista (Jauhojärvi, Iso Haapajärvi, Vähä Haapajärvi ja Vähä-Peränne) on olemassa tuoreempia ja ajantasaisempia tietoja, joiden perusteella voidaan päätellä myös Myllypuron ja Haapajoen veden laadun sijoittuvan Ähtärinreitin vesien parhaimmistoon. Näin ollen veden laatu ei ole esteenä lohikalojen menestymiselle kunnostussuunnittelun alaisissa virtavesikohteissa. Kalasto Koska Myllypurosta tai Haapajoesta ei ollut olemassa aiempia koekalastustietoja, ne sähkökoekalastettiin Etelä-Pohjanmaan Kalatalouskeskus ry:n toimesta Kummastakin vesistöstä valittiin yksi noin metrin pituinen virtavesijakso, joka sisälsi pääosin nopeasti virtaavaa koskimaista jokiosuutta. Koekalastusaloiksi valittiin alueet, joilla taimen todennäköisimmin viihtyisi, mikäli niitä koekalastettavissa virtavesissä koekalastushetkellä esiintyisi. Haapajoen koekalastusala oli kivikkopohjaista ja melko jyrkkää koskimaista uomaa. Myllypuron koekalastusala oli loivempaa ja osittain hiekkapohjaista uomaa. Vähä Haapajärven ja Vähä-Peränteen välistä jokiosuutta ei sähkökalastettu, koska se ei sisällä matalaa koskimaista ja kovapohjaista osuutta, joka olisi sähkökalastusmenetelmällä kunnolla koekalastettavissa.

8 7 Myllypuron koeala sijaitsi noin metriä puron ylittävän Vuorimäentien molemmin puolin (kuva 9). Veden syvyys koekalastetulla alueella vaihteli cm välillä ollen pääosin noin cm. Haapajoen koeala sijoittui joen ylittävästä Haapakyläntien sillasta alavirtaan noin 120 metrin matkalle (kuva 10). Kuva 9. Myllypuron sähkökoekalastettu alue.

9 8 Kuva 10. Haapajoen sähkökoekalastettu alue. Koekalastusajankohtaa edelsi pitkä vähäsateinen kausi, jonka vuoksi virtaamat Myllypurossa ja Haapajoessa olivat melko vähäisiä. Ilman lämpötila oli koekalastushetkellä +22 ja veden lämpötila molemmissa koekalastuskohteissa +19. Koekalastuksessa käytettiin akkukäyttöistä Hans Grassl IG200-2 sähkökalastuslaitetta. Käytetty jännite oli 800 V. Koekalastusalueet kalastettiin kertaalleen koko uoman leveydeltä edeten alavirrasta ylävirtaan. Sulkuverkkoja ei käytetty. Sähkövirrasta taintuneet kalat haavittiin haavimiehen toimesta sitä mukaa kun niitä tuli saaliiksi. Saaliista laskettiin eri kalalajien yksilömäärät ja punnittiin lajikohtaiset yhteispainot. Tämän jälkeen kalat vapautettiin vahingoittumattomina takaisin alueelle, josta ne oli pyydetty. Koekalastuksen perusteella Myllypurossa ja Haapajoessa esiintyy ainakin ahventa, särkeä ja salakkaa (taulukko 1). Lisäksi Myllypurossa saatiin näköhavainto pikkunahkiaisesta, joka ei kuitenkaan päätynyt saaliiksi asti. Havaintoja taimenista ei tehty. Saalista voidaan pitää lajistonsa puolesta tyypillisenä alueen virtavesille. Puhtaissa virtavesissä yleisesti esiintyvien kivisimppujen ja pienten mateiden puuttuminen saaliista oli kuitenkin pieni yllätys.

10 9 Taulukko 1. Myllypuron ja Haapajoen koekalastuksen saalis. Myllypuro Haapajoki laji kpl yhteispaino (g) kpl yhteispaino (g) ahven särki salakka Myllypuroon ja Haapajokeen yhteydessä olevissa järvissä esiintyy tyypilliset järvikalalajit. Jauhojärveen ja Iso Haapajärveen on myös istutettu lähivuosina useasti kuhaa ja siikaa. Vesireitin lähimmät lohikalaistutukset on tehty alapuoliseen Vähä-Peränteeseen, jonne on istutettu viime vuosina vuosittain sekä kirjolohta että järvitaimenta. Vesistön käyttö Myllypurossa ja Haapajoessa ei käytännössä juurikaan harjoiteta kalastusta satunnaista kevätaikaista katiskapyyntiä lukuun ottamatta. Myöskään vesiliikenne tai melonta ei ole niissä mahdollista kohteiden kapeuden ja pienen virtaaman vuoksi. Haapajoen vettä käytetään hyvin pienimuotoisesti vapaa-ajan asuntojen tarpeisiin. Myllypuron rannalla ei vapaa-ajan asuntoja ole. Kunnostusten tavoitteet ja periaatteet Tällä hetkellä taimenkannan esiintyminen Myllypurossa ja Haapajoessa on epätodennäköistä, koska niistä ei ole tehty paikallisten asukkaiden taholta havaintoja eikä niitä löytynyt myöskään sähkökalastuksen yhteydessä. Taimenen kotiuttamista kyseisiin virtavesiin halutaan kuitenkin kokeilla, koska taimenelle soveltuvat olosuhteet sekä veden laadun että kyseisiin virtavesiuomiin liittyvien rakenteellisten puitteiden puolesta ovat potentiaaliset. Tämän suunnitelman toimenpiteiden tavoitteena on luoda hyvät olosuhteet Myllypuroon ja Haapajokeen kotiutettavalle taimenkannalle ja sen luontaiselle lisääntymiselle. Taimenen poikastuotantomahdollisuuksia luodaan tekemällä kohteisiin kutusoraikkoja. Eri-ikäisten taimenen poikasten elinolosuhteita parannetaan lisäämällä suojakivikoita ja monipuolistamalla virtausolosuhteita mm. puusuistein ja kivikynnyksin. Taimenkannan kotiutuminen ja vahvistuminen voi parantaa ja monipuolistaa vesireitin kalalajistoa ja jossain määrin kalastusmahdollisuuksia. Kunnostuksen kohteena olevien virtavesien luonne ja pieni koko huomioiden ei ole kuitenkaan realistista odottaa kotiutuksen onnistuessaankaan niiden tuottavan kovinkaan suurta poikasmäärää vuodessa, johon voidaan kohdistaa merkittävää kalastusta. Näin ollen taimenkannan ylläpito tulisi vaatimaan tulevaisuudessa myös sitä suojelevia kalastuksen säätelytoimenpiteitä. Suunnitelluilla kunnostustoimenpiteillä ei vaikuteta veden pinnan korkeuteen kunnostuskohteina olevissa virtavesissä tai niihin yhteydessä olevissa järvialtaissa. Myöskään ylivirtaamien aikaisiin vedenkorkeuksiin kunnostustoimenpiteillä ei ole vaikutusta. Veden virtauksen ohjautumiseen kunnostukset vaikuttavat ainoastaan paikallisesti kunnostettavien koskialueiden sisällä, kun uoman vesitettyä pinta-alaa pyritään paikoin kasvattamaan alivirtaamien aikana. Peratuilla puro-osuuksilla lisätään purouoman rakenteellista monimuotoisuutta eli veden syvyys- ja virtausnopeusvaihtelua ja alueille lisätään uomasta poistettua kiviainesta. Kivikkoiset

11 10 alueet toimivat suojapaikkoina poikasille. Niissä vesisyvyys on pääosin noin cm. Matalien poikasalueiden lisäksi uomaan voidaan tehdä myös syvempiä monttuja. Pohjaprofiilin rakenteellisen vaihtelun lisääntymisen myötä myös veden virtausnopeuden vaihtelu peratuilla osuuksilla lisääntyy, mikä aikaansaa ja ylläpitää pohjan laadun vaihtelua eri raekoon maaainesten lajittuessa. Vaihteleva pohjanlaatu tarjoaa vesieliöstölle aiempaa runsaammin erilaisia elinympäristöjä ja edistää siten puroluonnon monimuotoisuutta. Alhaisen virtaaman aikana kuivillaan olevia uoman osia ja sivu-uomia vesitetään tarvittaessa ohjaamalla niille vettä kivistä tai puusta rakennetuilla suisteilla tai pohjakynnyksillä. Uoman kiveämisessä pyritään mahdollisimman luonnonmukaiseen lopputulokseen välttämällä suoria linjoja ja muuta kaavamaisuutta. Kiveyksissä käytetään uoman rannoille kasattuja perkuukiviä, joita löytynee kunnostuskohteista riittävästä. Taimenen kutusoraikkoja muodostetaan sekä peratuille että perkaamattomille osuuksille etenkin koskien niska-alueille ja muihin paikkoihin, joissa veden virtaus kiihtyy alle metrin syvässä vedessä. Kutusoraikon yläpuolella on hyvä olla suojamonttu kutukaloille. Uusia kutupaikkoja varten sora tuodaan muualta. Kutusoran raekoon tulisi olla noin mm. Soraikkojen paksuuden tulee olla mielellään noin 30 cm. Kutusoran seassa olisi hyvä olla joitain hieman suurempiakin kiviä, jotka sitovat soraa ja estävät sitä lähtemästä virran mukana. Kutusoran tulee olla seulottua luonnonsoraa eli ei mursketta tai sepeliä. Sopivaa soraa on esimerkiksi hiekkamontuilta saatava sopivankokoinen seulontajäte. Lupatarpeet ja käytännön järjestelyt Kunnostussuunnitelma on suunniteltu siten, että sen toteuttaminen ei vaadi aluehallintoviraston myöntämää vesilain mukaista lupaa tai edellytä muitakaan lupamenettelyitä hankkeen toteuttamiseksi. Myllypuron ja Haapajoen vesialueet eivät ole yhteistä vesialuetta, joten ne kuuluvat yksityisesti niiden kiinteistöjen omistukseen, jonka alueella ne virtaavat. Kunnostus vaatiikin ehdottomasti alueen maanomistajien suostumuksen kunnostuksen toteuttamiseksi, alueen käyttämiseksi ja siellä liikkumiseksi sekä mahdollisen sora- ja kivimateriaalin kuljettamiseksi alueelle tai hankkimiseksi alueelta. Kunnostus on tarkoitus toteuttaa talkooperiaatteella Ähtärin eteläisen osakaskunnan puuhamiesten toimesta suurimmaksi osin käsityönä alivirtaamakaudella. Kunnostuksen on alustavasti suunniteltu toteutuvan vuoden 2015 aikana. Kunnostustoimenpiteet kohteittain Myllypuro Myllypuron kunnostukseen sisältyy kolme kunnostusalaa (kuva 11), joissa tehtävät toimenpiteet poikkeavat hieman toisistaan. Myllypuron ylimmän kunnostusjakson keskeisimpiä toimenpiteitä ovat poistetun kivimateriaalin palauttaminen uomaan. Käytännössä tämä tehdään kampeamalla esim. rautakangilla uoman reunoilta kiviä keskemmälle uomaa. Samalla uomaa saadaan paikoin hieman levennettyä. Ylemmälle kunnostusalalle tehdään myös kaksi kutusoraikkoa, joiden pinta-alat tulee olla vähintään 1-2 m 3 ja sorapatjan paksuun noin 30 cm. Keskimmäinen kunnostusjakson toimenpiteet muodostuvat edellä mainitun kaltaisen kutu-

12 11 soraikon tekemisestä Vuorimäentien sillan alapuolelle sekä uomaan muodostuneiden padottavien risukertymien harventamisen. Puumateriaalin poistamisessa tulee kuitenkin olla helläkätinen, sillä uomaan joutuneenpuumateriaalin on todettu useissa tutkimuksissa olevan hyväksi virtavesien ekosysteemille. Sen ei kuitenkaan saisi estää kalojen liikkumista purossa. Alin kunnostusjakso Myllypuron alajuoksulla on matalahkoa hiekkapohjaista uomaa, jota tulisi pyrkiä monipuolistamaan puiden rungoista (paksuus cm) tehdyin viistosti alavirtaan osoittavin suistein ja sekä poikittaisin kynnyksin. Suisteiden tarkoituksena on ohjata virtaa kohti uoman reunaa, jolloin se ajan kanssa syö uoman reunaa tehden uomasta mutkittelevamman ja monimuotoisemman. Lisäksi suisteet kiihdyttävät virtausta ja saavat virran kaivamaan hiekkaiseen pohjaan syvempiä kohtia. Myös puusta tehdyt uomaan ankkuroidut poikittaiset kynnyspuut saavat aikaan muutoksia virtauksissa ja siten myös pieniä syvänteitä. Puusuisteet ja kynnykset ankkuroidaan paikoilleen hiekkapohjaan lyödyillä puupaaluilla. Kunnostustoimenpiteenä mainittakoon vielä vesikasvuston poisto tai niitto kohdasta, jossa Myllypuro laskee Iso Haapajärveen (kuva 12). Tällä parannetaan kalan kulkua puron ja järven välillä. Niitetty kasvusto tulee luonnollisesti poistaa vedestä rannalle.

13 12 Kuva 11. Myllypuron kunnostustoimenpidekartta.

14 13 Kuva 12. Myllypuron laskukohta Iso Haapajärveen. Haapajoki Haapajoen kunnostaminen käsittää myös kolme kunnostettavaa jaksoa (kuva 13), joista ylin alkaa noin 150 metrin päästä Iso Haapajärven luusuasta. Perattu koskialue tulee kivetä epäsäännölliseksi rannalle siirretyllä kiviaineksella noin 60 metrin matkalta. Rannalla olevan vanhan pienen hirsisen mökin alapuolelle tehdään kutusoraikko, kohtaan, jossa vettä soraikon päälle jää vielä vähintään 20 cm. Toinen soraikko voidaan tehdä mökin yläpuolelle koskialueen niskalle. Kuva 13. Haapajoen kunnostustoimenpidekartta.

15 14 Keskimmäinen kunnostusjakso sijaitsee Haapakyläntien sillan yläpuolelta, jossa tasaisesti virtaavaa kovapohjaista perattua uomaa kiveämällä saadaan tehtyä uomasta monipuolisempi. Kiveämisessä käytettävä kivimateriaali saadaan otettua uoman reunoilta. Sillan alapuolelta alkaa alimmainen kunnostusjakso, jossa kesämökin edustalle on tehty uimapaikaksi syvennys tekemällä kivistä pohjapato suvannon alapäähän. Pohjapatoa kevyesti purkamalla ja poistamalla kiviä uoman reunoilta saadaan jyrkkää kynnystä loivennettua ja muotoiltua siten, että kalat pääsevät ohittamaan kohdan melko todennäköisesti kuivimpia alivirtaamakausia lukuun ottamatta. Toinen vastaavalla tavalla loivennettava kivien muodostama kynnys on hirsirakenteisen ulkorakennuksen kohdalla edellä mainitusta mökistä noin 30 m alavirtaan. Kynnyksen yläpuolella noin 10 metrin päässä on hieman rauhallisempi ja syvempi kohta, jossa on hyvä kutusoraikon paikka. Muuten jyrkkää koskijaksoa voi pyrkiä paikoin leventämään poistamalla kiviä uoman reunoille kasattuja kiviä. Varsinaista kiveämistä ei tämä kunnostusjakso vaadi. Heinäkuussa 2014 tehdyn sähkökoekalastuksen yhteydessä koskijakson jyrkimmistäkin osista saatiin saaliiksi ahvenia ja särkiä, joten on todennäköistä, että kalat pystyvät nousemaan nykytilaistakin koskea ylös virtaaman ollessa tavanomainen tai sitä suurempi. Haapajoen alaosan kunnostustoimenpiteenä on majavan rakentaman padon poistaminen. Poistaminen täytyy tehdä konevoimin, koska pato on kooltaan usean metrin levyinen ja tiivis rakennelma. Nykymuodossaan täydellisen vaellusesteen muodostama padon poistaminen on kalataloudellisen kunnostuksen mielekkyyden ja kalojen kulkuyhteyden turvaamisen vuoksi välttämätöntä. Majavan padon saa purkaa haittojen estämiseksi maanomistajan luvalla, mutta purkuajankohtaa mietittäessä on otettava huomioon metsästysasetuksen 26, jonka mukaan padon purkaminen on Etelä-Pohjanmaan maakunnan alueella toteutettava välisenä aikana. Taimenkannan kotiuttaminen Taimenkannan kotiuttaminen istutuksin Myllypuroon ja Haapajokeen suositellaan tehtäväksi sen jälkeen, kun kunnostustoimenpiteet on tehty. Tämä takaa poikasille paremmat olosuhteet ja siten myös selviytymismahdollisuudet. Kotiutusistutukset pieniin virtavesiin kannattaa tehdä, joko mätirasiaistutuksin kevättalvella, vastakuoriutuneiden poikasten istutuksina keväällä tai kesänvanhojen poikasten istutuksina syksyllä. Mätiä tai pienpoikasia istuttamalla varmistetaan kalojen leimaantuminen kotijokeensa. Istutusta voidaan kokeilla joko purotaimenen (Luutajoki) tai järvitaimenen (Rautalammin reitti) mädillä tai poikasilla.. Kummassakin tapauksessa kotiutusistutukseen on hankittava kalastuslain 121 mukainen istutuslupa Pohjanmaan ELY-keskuksesta. Mikäli istutetut poikaset menestyvät ja talvehtivat onnistuneesti istutuskohteissa, tulisi istutuksia jatkaa muutaman peräkkäisen vuoden ajan riittävän vahvan kannan luomiseksi, kunnes ensimmäiset kalat saavuttavat sukukypsyysiän. Mätirasiaistutus Mätirasiaistutuksessa käytetään tarkoitusta varten tehtyjä rei itettyjä muovirasioita, joihin asetetaan noin 1-2 dl mätiä (noin mätimunaa). Mätirasia upotetaan ja ankkuroidaan kevättalvella istutusvesistön pohjaan karkean soran sekaan. Poikasten kuoriutuessa ne

16 15 pääsevät rasiassa olevista rei istä ulos ja piiloutuvat pohjakivikkoon. Mätirasiaistutus pienentää mätivaiheen kuolleisuutta verrattuna pohjalle vapaasti asetettavaan mätiin. Taimenen mädin verollinen hinta on suunnilleen noin /litra. Litrassa mätiä on mädin kosta riippuen noin mätimunaa. Se riittäisi puoliksi jaettuna Myllypuron ja Haapajoen vuotuiseksi mäti-istutusmääräksi. Virtavesien hoitoyhdistys sekä Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys (2014) ovat julkaisseet oppaan lohikalojen mäti-istutusten toteuttamisesta mätirasioilla, josta löytyy lisätietoja mäti-istutusten toteuttamisesta. Kunnostuksen onnistumisen seuranta Taimenen kotiutusistutuksen onnistumista ja kannan kehittymistä tulisi seurata sähkökoekalastuksin istutusta seuraavina vuosina. Sähkökoekalastus voidaan toteuttaa ensimmäisen kerran ensimmäistä istutusvuotta seuraavan vuoden kesällä. Mikäli virtavesiin tehdään keväällä mäti-istutuksia, niiden onnistumista ja poikasten selviytymistä voidaan sähkökalastamalla selvittää jo istutusvuoden syksyllä. Koekalastettaviksi alueiksi tulisi valita ne pienpoikasille parhaiten soveltuvat alueet, joille istutuksiakin on tehty.