HERAJOEN KALATALOUDELLINEN KARTOITUS

Transkriptio

1 HERAJOEN KALATALOUDELLINEN KARTOITUS Manu Vihtonen Pielisen Järvilohi ja Taimen hanke 2009

2 2 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO 5 2 VALUMA-ALUE 5 3 HYDROLOGIA JA VEDEN LAATU Hydrologia Vedenlaatu 7 4 ISTUTUKSET 7 5 TUTKIMUKSEEN VALITUT MENETELMÄT Sähkökoekalastus Koskialueiden kartoitus Kalojen havainnointi pimeässä (lamputus) 10 6 TUTKIMUSTULOKSET Sähkökoekalastustulokset Koeala 1 (Koski 2) Koeala 2 (Koski 1) Koeala 3 (Koski 11) Koeala 4 (Koski 9) Koeala 5 (Koski 6) Koskikartoituksien tulokset Kalojen havainnointi pimeässä tulokset (lamputustulokset) 17 7 KOSKI- JA VIRTA-ALUEIDEN KUVAUKSET SEKÄ TOIMENPIDESUOSITUKSET Koski Koski Koski Koski Koski Koski Koski Koski Koski Koski Koski 11 28

3 3 8 POHDINTAA JA PÄÄTELMIÄ 29 9 KIITOKSET LÄHTEET 31 KUVAT Kuva 1. Herajoen valuma-alue. 6 Kuva 2. Herajoen kartoitetut koski- ja virta-alueet. 16 Kuva 3. Koski 1:n yläosa. 18 Kuva 4. Koski Kuva 5. Koski Kuva 6. Koski Kuva 7. Koski 5:n yläosa ja kivisuiste. 22 Kuva 8. Koski Kuva 9. Koski Kuva 10. Koski Kuva 11. Koski Kuva 12. Koski Kuva 13. Koski TAULUKOT Taulukko 1. Herajoen virtaamat (Forsberg 1990). 7 Taulukko 2. Herajoen vedenlaatu 2000-luvulla (OIVA 2009 [viitattu ]). 7 Taulukko 3. Herajoen istutukset (Pohjois-Karjalan TE-keskus 2009). 8 Taulukko 4. Herajoen sähkökoekalastuspaikat (kts. kosket kuvasta 2). 9 Taulukko 5. Herajoen sähkökoekalastussaalis yhdistettynä. 11 Taulukko 6. Koeala 1:n sähkökoekalastussaalis 12 Taulukko 7. Koeala 2:n sähkökoekalastussaalis. 12 Taulukko 8. Koeala 3:n sähkökoekalastussaalis. 13 Taulukko 9. Koeala 4:n sähkökoekalastussaalis. 13 Taulukko 10. Koeala 5:n sähkökoekalastussaalis. 14 Taulukko 11. Herajoen koski- ja virta-alueet. 14 Taulukko 12. Herajoen koski- ja poikastuotantopinta-alat. 15 Taulukko 13. Lamputustulokset. 17

4 4 TIIVISTELMÄ Julkaisija: Pielisen Järvilohi ja Taimen hanke Valmistumisajankohta: syys-marraskuu 2009 Tekijä(t): Manu Vihtonen Työn nimi: Herajoen kalataloudellinen kartoitus Raportin teema Kalatalous Painopaikka ja -aika Julkaisun kustantaja PIKES Oy Sivumäärä 31 Lieksa Tämä raportti on tehty Pielisen Järvilohi ja Taimen hankkeelle. Raportissa esitettävät tutkimustulokset pohjautuvat maastossa tehtyihin kenttätutkimuksiin. Tarkoituksena oli paikantaa Herajoen koskialueet ja luoda virtapaikoista yleiskuva ja esittää toimenpidesuosituksia mahdollisia kunnostuksia varten. Kaikkien koskialueiden pinta-alat mitattiin ja niiltä arvioitiin lohikalojen poikastuotantoon soveltuvat alueet. Viidellä koealalla suoritettiin myös sähkökoekalastus. Lisäksi kokeiltiin kalojen havainnointia pimeässä kirkkaiden valojen avulla (lamputus). Koski- ja virta-alueita Herajoessa on 1,5 kilometrin matkalla 11 kappaletta. Koskija virta-alueiden pinta-ala on noin 3745 m 2. Taimenelle optimaalista poikasaluetta Herajoessa on noin 470 m 2. Sähkökoekalastussaalis koostui seitsemästä eri kalalajista (taimen, made, ahven, särki, kivisimppu, kivennuoliainen, kiiski) ja ympyräsuisiin kuuluvasta järvinahkiaisesta. Sähkökoekalastuksien perusteella Herajoessa on siis taimenta, mutta ne ovat lähes kaikki peräisin istutuksista. Luonnonlisääntymistä on ilmeisesti vain hyvin vähäisessä määrin ja satunnaisesti. Pimeässä tapahtuneen havainnoinnin (lamputuksen) yhteydessä havaittiin seitsemän taimenta. Koskialueet pystyisivät vedenlaadun ja virtauksen puolesta tuottamaan vaelluskalapoikasia, mutta se edellyttäisi hyvin suunniteltuja ja paikoin melko perusteellisia koskialueiden kunnostustoimia. Herajoki on lyhyt ja maastonsa puolesta helposti kunnostettavissa. Taimenen heikko lisääntyminen Herajoessa on todennäköisesti kiinni sopivien soraikkojen puuttumisessa ja kutu(emo)kalojen vähyydessä. Nykyisellään Herajoki voisi sopia lähinnä virtakutuiselle harjukselle. Osakaskunta voisi yhdessä kyläläisten ja kalatalousviranomaisten kanssa kehitellä suunnitelman uusien täydennyskunnostustöiden toteutuksesta ja rahoituksesta. Lisäksi tulisi laatia erillinen kunnostussuunnitelma sekä päättää, minkä kalalajin ehdoilla työhön ryhdytään. Kunnostustyöt ovat aina kannattavia, kun niillä pyritään parantamaan uhanalaisten, vaarantuneiden tai silmälläpidettävien lajien elinoloja. Herajoella luonnontuotannon lisääminen onnistuu vain hyvin suunnitelluilla kunnostustoimilla. Nykyisellään Herajoella ei ole merkitystä vaelluskaloja tuottavana jokena. Erinomainen asia on kuitenkin se että Herajoki on kokonaan rauhoitettu kalastukselta. Asiasanat: kenttätutkimus, poikastuotantoala, sähkökoekalastus, lamputus, vaelluskalapoikanen, uhanalainen, silmälläpidettävä

5 5 1 JOHDANTO Tämä raportti on tehty PIKES Oy:n (Pielisen Karjalan Kehittämiskeskus) hallinnoimalle Pielisen Järvilohi ja Taimen hankkeelle. Pitkäntähtäimen tavoitteena on Pielisen järvilohen ja taimenen geneettisen monimuotoisuuden säilyttäminen ja luonnontuotannon lisääminen. Herajoki on aikoinaan uittoperattu ja sen vuoksi vuonna 1992 joella on suoritettu kalataloudellinen kunnostus. Jokiosuus on nykyisin kokonaan rauhoitettu kalastukselta. Herajoki on lyhyt ja virtaamaltaan pieni, mutta ainoa kalojen kulkuväylä Herajärven ja Pielisen välillä. Herajoen vedenlaatu on erinomainen ja vesi kirkasta. Työn tarkoituksena oli selvittää Herajoen nykytilaa kalataloudellisesta näkökulmasta. Raportin tuloksia voidaan käyttää hyväksi suunniteltaessa mm. kalavedenhoidollisia toimia. Raportissa pyrittiin: pohtimaan joen nykytilaa vaelluskalojen elinpaikkana selvittämään kaikkien koski- ja virta-alueiden sijainnit ja pinta-alat kertomaan sähkökoekalastuksen ja kalojen havainnointi pimeässä -tulokset esittämään toimenpidesuosituksia mahdollisten kunnostustoimien tueksi 2 VALUMA-ALUE Herajoen valuma-alue (4.412) on 101,4 km 2 ja järvisyys 15,3 %. Herajoki laskee Herajärvestä Pieliseen Pullosaaren kohdalla (kuva 1). Herajoki on pituudeltaan noin 1,5 kilometriä ja pudotuskorkeutta Herajärven ja Pielisen välillä on 6,3 metriä (Soimakallio & Savolainen 1999, Pohjois-Karjalan ympäristökeskus 2008). Joessa on useita virta- ja koskialueita. Herajärven laskut suoritettiin vuosina 1750 ja Herajoki on aikoinaan uittoperattu, mutta uittolaitteet ja hirsisuisteet on purettu. Herajoen kalataloudellinen kunnostus suoritettiin 1992 (Pohjois-Karjalan ympäristökeskus 2008). Joessa ei ole kalojen nousua estäviä patorakenteita.

6 Kuva 1. Herajoen valuma-alue. 6

7 7 3 HYDROLOGIA JA VEDEN LAATU 3.1 Hydrologia Herajoen keskivirtaama on noin 1,1 m 3 /s (taulukko 1). Virtaamavaihtelut ovat vähäisiä, mikä johtuu melko suuresta järvisyysprosentista (L=15,3 %). Taulukko 1. Herajoen virtaamat (Forsberg 1990). Keskialivirtaama (MNQ) Keskivirtaama (MQ) Keskiylivirtaama (MHQ) m 3 /s 0,2 1,1 5,1 3.2 Vedenlaatu Herajoki luokitellaan vedenlaatunsa puolesta keskisuureksi kangasmaiden joeksi (Pohjois- Karjalan ympäristökeskus 2008). Vedenlaatu on erinomainen ja vesi kirkasta. Vedenlaadussa ei myöskään ole ollut suuria vaihteluita vuosien saatossa. Näin ollen kaloille ja ravuille vedenlaadusta ei ole ongelmia (taulukko 2). Myös mätirasioissa kevättalvella 2009 tehdyt taimen- ja järvilohi-istutukset tukevat tätä havaintoa. Mädin kuolleisuus oli minimaalista. Taulukko 2. Herajoen vedenlaatu 2000-luvulla (OIVA 2009 [viitattu ]). piste Pvä Hapen kyllästysaste kyll.% Happi, liukoinen mg/l Kemiallinen hapen kulutus mg/l Kokonais fosfori µg/l Kokonai styppi µg/l Lämpötila C ph Rauta, hajotus; µg/l Sameus FNU Sähkönjohtavuu s ms/m Väriluku mg Pt/l ,4 6, ,5 6, ,6 5, ,2 5, ,8 7, ,9 5, ,7 6, ,3 7, ,3 4,5 30 ka. 87,0 10,8 6,1 6,7 356,7 6,5 7,1 76,0 0,9 5,1 23,3 4 ISTUTUKSET Herajoen vaelluskalakantoja on pidetty yllä istutusten avulla. Istutuksia on tehty lähinnä Vuoksen järvitaimenella. Silmäpisteasteella olevaa järvilohen mätiä on istutettu kolme kertaa ja kerran myös harjusta (Pohjois-Karjalan TE-keskus 2009, taulukko 3).

8 Kevättalvella 2009 Pielisen Järvilohi ja Taimen -hankkeen työntekijät istuttivat mätirasioissa taimenen ja järvilohen poikasia Herajoen koskialueille. Istutuksia tehtiin neljään kohteeseen ja käytössä oli 10 rasiaa (5 rasiaa taimenia ja 5 rasiaa järvilohia). Yhdessä mätirasiassa oli mätijyviä kappaletta. 8 Taulukko 3. Herajoen istutukset (Pohjois-Karjalan TE-keskus 2009). Istutusaika Vesistö Istutuspaikka Kalalaji Ikä Kpl Varat Kanta Herajoki Järvitaimen 1k Vuoksi Herajoki Järvitaimen 1k Vuoksi Herajoki Herajoki alaosa Järvitaimen mspa Vuoksi Herajoki Herajoki alaosa Järvilohi mspa Vuoksi Herajoki Järvitaimen 1k Vuoksi Herajoki Järvitaimen 1v Vuoksi Herajoki Järvitaimen 1v Vuoksi Herajoki Järvitaimen 1v Vuoksi Herajoki Kunnostettu osuus Järvilohi vk Vuoksi Pielinen Herajokisuu Harjus 1k Purujärvi Herajoki Järvitaimen 1v Vuoksi Herajoki Kalalaitos Järvitaimen 1v Vuoksi Herajoki Järvitaimen 2k Vuoksi Herajoki Järvilohi mspa Vuoksi Herajoki Järvitaimen 1v Vuoksi Herajoki Jatkokasv. Herajoki kvl Järvitaimen 1v Vuoksi Herajoki Järvitaimen 1k Vuoksi Herajoki Järvitaimen 1v Vuoksi Herajoki Herajoki (jatkokasvatus lrl) Järvitaimen 1v Vuoksi Herajoki Järvitaimen 2k Kontiolahti Herajoki Järvitaimen 1v Vuoksi Pielinen Herajokisuu (jatkokasv.) Järvitaimen 2k Vuoksi Herajoki Järvitaimen 1v Vuoksi Pielinen Herajoki (aloitusmäärä) Järvitaimen 2k Vuoksi Herajoki ala- ja keskiosa Järvitaimen 1v Vuoksi Herajoki yläosa Järvitaimen 1v Vuoksi Herajoki Järvitaimen 2k Vuoksi Herajoki yläosa Järvitaimen 1v Vuoksi Herajoki alaosa Järvitaimen 1v Vuoksi Pielinen Herajoki Järvitaimen 2k Vuoksi Herajoki Järvitaimen 1v Vuoksi Herajoki Järvitaimen 2k Vuoksi Herajoki Järvitaimen 1v Vuoksi

9 9 5 TUTKIMUKSEEN VALITUT MENETELMÄT 5.1 Sähkökoekalastus Menetelmä Sähkökoekalastus on kalabiologinen tutkimusmenetelmä, jolla tutkitaan koskialueen kalastoa ja kalatuotantoa. Menetelmä perustuu veteen luotuun sähkökenttään, joka tainnuttaa kalat. Kalat kerätään haavin kautta ämpäriin odottamaan tarkempia mittauksia ja tutkimuksia. Tämän jälkeen kalat vapautetaan. Menetelmää käytetään pääsääntöisesti jokien virtapaikoilla (Ympäristöministeriö, 2000) Otannan suunnittelu Sähkökoekalastukset Herajoella suoritettiin Kalastettaviksi koealoiksi valittiin edellisenä vuonna sähkökoekalastetut ja kevättalven 2009 mäti-istutuskohteet sekä yksi erillinen koskialue. Kaikkiaan kalastettiin viisi koskialuetta ja viisi koealaa (taulukko 4). Tutkitut pinta-alat kaikilla koealoilla olivat m 2. Joen leveys vaihteli 7 16,5 metriin ja syvyys senttimetriin. Sää oli sateinen ja vedenlämpötila 16,9 o C. Taulukko 4. Herajoen sähkökoekalastuspaikat (kts. kosket kuvasta 2). koeala koski (nro) GPS Pyyntijärjestelyt ja aineiston käsittely Sähkökoekalastuslaitteistona käytettiin akkukäyttöistä selässä kannettavaa laitetta (Hans Grassl IG200/2). Sähkökoekalastuksen suoritti kolme henkilöä, joista yksi toimi anodihaavin ja sähkökalastuslaitteen käsittelijänä kahden muun toimiessa kiinniottohaavien käsittelijöinä. Koealat kalastettiin (saaliista riippuen) 1 3 kertaa. Koealueita ei suljettu aitaverkoilla. Kalojen pituudet mitattiin yksilöllisesti yhden millimetrin tarkkuudella ja

10 yksilöpainot punnittiin digitaalisella vaa alla yhden gramman kymmenesosan tarkkuudella. Kalojen nukuttamisessa käytettiin neilikkaöljyä. Koekalastuksen jälkeen saalis vapautettiin takaisin jokeen. Kaikki tärkeät tiedot kirjattiin kenttälomakkeisiin ja myöhemmin tietokoneelle Excel-tiedostoiksi Koskialueiden kartoitus Menetelmä ja otanta Herajoen koskialueet kartoitettiin syys-marraskuun aikana Kartoitettu alue ulottui Herajärven alapuoliselta koskelta (nro 1) Pieliseen laskevaan suistoon asti (kuva 2). Kartoitettu alue käsitti koko jokialueen, eli noin 1,5 kilometriä jokea. Tarkoituksena oli mitata joen kaikki koski- ja virta-alueet. Kartoitus tapahtui kävellen maastossa ja kahlaten joessa. Maastossa tehtäviin liittyi lisäksi koskien kuvaaminen digikameralla sekä arvioitiin koskien nykyistä soveltuvuutta mm. lohikalojen luontaiseen lisääntymiseen ja poikastuotantoon. Mittauksessa käytettiin mittanauhaa ja Garmin Oregon 200 GPSpaikanninta. Syvyysmittauksia tehtiin satunnaisesti mitta-asteikkolla varustetulla puukepillä. Lisäksi merkille pantiin soveltuvimmat kutusoraikon paikat ja yms. tärkeitä huomioita. Alimmalla koskella pohjan raekoko mitattiin siihen tarkoitukseen suunnitellulla vesikiikarilla. Kaikki kerätty tieto kirjoitettiin kenttävihkoon, johon myös piirrettiin kosken profiili. 5.3 Kalojen havainnointi pimeässä (lamputus) Ns. lamputus valittiin yhdeksi tutkimusmenetelmäksi, koska haluttiin testata sen toimivuus käytännössä. Tarkoituksena oli myös saada selvyys mahdollisista nousukaloista ja nähdä kututapahtumia. Kalojen lamputus suoritettiin vain yhtenä iltana heti pimeän tultua Käytännössä menetelmää sovellettiin niin, että kaksi henkilöä eteni pimeässä kahlaten vedessä ja kävellen joen rannoilla. Tutkimus aloitettiin Herajoen alimmalta koskelta (11), mistä edettiin koski koskelta ylävirtaan koskelle yksi. Valaisimina käytettiin kirkkaita (Mag-Lite) käsivalaisimia. Havaitut kalat kirjattiin vihkoon ja havaintopaikan koordinaatit tallennettiin GPS-paikantimella. Sää oli tutkimushetkellä

11 hieman tuulinen, mutta se ei näkyvyyttä haitannut. Rankkasateen vuoksi työ täytyi kuitenkin hetkeksi keskeyttää TUTKIMUSTULOKSET 6.1 Sähkökoekalastustulokset Herajoella sähkökoekalastettiin yhteensä 535 m 2. Viiden koskialueen ja viiden koealan tutkiminen sähkökoekalastuksin antoi kuvaa Herajoen nykytilasta. Herajoen sähkökoekalastuksissa saaliiksi saatiin seitsemän eri kalalajia (taimen, made, ahven, särki, kivisimppu, kivennuoliainen, kiiski) ja ympyräsuisiin kuuluva järvinahkiainen. Luonnonkudun onnistumisesta ei voida tehdä johtopäätöksiä, koska kevättalvella oli istutettu taimenen ja järvilohen mätiä neljälle sähkökoekalastetuista koealoista. Ainoastaan koeala 5 oli sellainen, johon mätiä ei ollut laitettu. Järvilohet olivat kuitenkin kaikilta koealoilta hävinneet, eikä niitä saaliiksi saatu. Sähkökoekalastusten kokonaiskalasaalis oli 93 kappaletta yhteispainoltaan 2,1 kg. Taimenia saatiin kaikilta koealoilta, kaikkiaan 56 kappaletta, yhteispainoltaan noin 1,6 kg. Taimenten osuus yksilösaaliista oli 60 % ja biomassasta 76 %. Huomionarvoista on, ettei cm (noin yksivuotiaita) taimenia ollut kuin yksi kappale. Made esiintyi Herajoen kaikilla tutkituilla koskialueilla. Mateen osuus yksilösaaliista oli 14 % ja biomassasta 28 %. Ympyräsuisiin kuuluvia järvinahkiaisia saatiin kaksi kappaletta (taulukko 5). Taulukko 5. Herajoen sähkökoekalastussaalis yhdistettynä. laji saalis (kpl) kokonais- keski- keski- saalis (ka.) saalis (ka.) 1 poistopyynti paino (g) paino (g) pituus (mm) kpl/100m 2 g/100m 2 taimen < 10 cm ,5 7,2 79,6 8,4 60,5 taimen cm 1 11,5 11,5 106,0 0,2 2,1 taimen > 15 cm ,4 105,6 213,2 1,9 197,5 kivisimppu 6 50,7 8,5 29,8 1,1 9,5 made ,5 59,8 2,4 61,9 kivennuoliainen ,3 18,9 20,4 2,2 42,5 ahven 2 34,4 17,2 104,0 0,4 6,4 särki 1 18,5 18,5 130,0 0,2 3,5 kiiski 1 9,1 9,1 120,0 0,2 1,7 järvinahkiainen 2 41,4 20,7 226,5 0,4 7,7 yhteensä ,8 17,4 393,2

12 Koeala 1 (Koski 2) Koeala 1 (50 m 2 ) sijaitsee Kolille ja Herajärvelle menevän maantiesillan alapuolella. Saaliiksi saatiin viisi taimenta ja yksi made (taulukko 6). Taulukko 6. Koeala 1:n sähkökoekalastussaalis laji saalis eri kalastuskerroilla (kpl) kokonais- keski- keski- saalis/ paino (g) paino (g) pituus (mm)100m2 taimen < ,1 8, taimen ,5 11, taimen > ,7 147,6 225,3 6 made ,5 17, yhteensä , Koeala 2 (Koski 1) Koeala 2 (50 m 2 ) sijaitsee Herajoen ylimmän kosken alaosassa. Saaliiksi saatiin kolme kalalajia (taimen, made ja särki) ja ympyräsuisiin kuuluva järvinahkiainen (taulukko 7). Useita taimenia kuitenkin karkasi sähkökentästä ennen kiinniottoa. Taulukko 7. Koeala 2:n sähkökoekalastussaalis. laji saalis (kpl) eri kalastuskerroilla kokonais- keski- keski- saalis/ paino (g) paino (g) pituus (mm) 100m2 taimen < ,0 79 2,0 taimen ,0 0 0,0 taimen > , ,0 made ,7 48, ,0 särki ,5 18, ,0 järvinahkiainen ,5 18, ,0 yhteensä ,7 12,0 6.4 Koeala 3 (Koski 11) Suurimmat taimentiheydet olivat joen alimmalla koskella (11). Koealan pinta-ala oli 175 m 2. Kesänvanhojen taimenen poikasten tiheys oli 18,3 yks./100m 2. Tällainen tiheys olisi jo kohtalaisen hyvä, mikäli kaikki olisivat luonnossa syntyneitä. Nyt kuitenkin on vahva epäilys, että kaikki olivat mätirasioista kuoriutuneita yksilöitä. Eri kalalajeja oli kuusi

13 (taimen, made, kivennuoliainen, kivisimppu, kiiski ja ahven) ja ympyräsuisiin kuuluva järvinahkiainen (taulukko 8). 13 Taulukko 8. Koeala 3:n sähkökoekalastussaalis. laji saalis eri kalastuskerroilla (kpl) kokonais- keski- keski- saalis/ paino (g) paino (g) pituus (mm)100m2 taimen < ,6 5, ,3 taimen ,0 0 0,0 taimen > ,0 182,5 2,3 kivennuoliainen ,3 17,5 118,4 6,9 made ,7 18, ,9 kiiski ,1 9, ,6 kivisimppu ,5 8,1 82,6 2,9 ahven ,2 30, ,6 järvinahkiainen ,9 22, ,6 yhteensä ,3 30,3 6.5 Koeala 4 (Koski 9) Koeala 4 sijaitsee alimmalta koskelta noin 240 metriä ylävirtaan. Koealan pinta-ala oli 160 m 2. Osa koealasta oli hidasvirtaista suvantoa eikä tämän vuoksi ollut kovin hyvä koeala. Saaliiksi kuitenkin tuli kesänvanhoja (< 10 cm) taimenia 11 kappaletta (tiheys 6,9 yks./100m 2 ). Lisäksi tuli mateita, kivisimppu, kivennuoliainen ja ahven (taulukko 9). Taulukko 9. Koeala 4:n sähkökoekalastussaalis. laji saalis (kpl) kokonais- keski- keski- saalis/ 1. paino (g) paino (g) pituus (mm) 100m2 taimen < ,4 6,9 81,2 6,9 taimen ,0 0 0,0 taimen > ,3 65, ,6 made , ,5 kivisimppu 1 10,2 10,2 96 0,6 kivennuoliainen , ,6 ahven 1 4,2 4,2 67 0,6 yhteensä ,1 10

14 Koeala 5 (Koski 6) Koeala 5 (100 m 2 ) oli ainoa, johon mätiä ei kevättalvella 2009 ollut laitettu. Koeala oli myös odotettua syvempi ja hankala kalastettava. Saalis jäi myös vähäiseksi (taulukko 10). Taulukko 10. Koeala 5:n sähkökoekalastussaalis. laji saalis (kpl) kokonais- keski- keski- saalis/ 1. paino (g) paino (g) pituus (mm)100m2 taimen > ,4 65, made 1 22,1 22, yhteensä 2 87, Koskikartoituksien tulokset Herajoesta kartoitettiin (inventoitiin) yhteensä 11 koski- tai virtapaikkaa. Kaikkiaan maastotöihin käytettiin 5 työpäivää. Koski- ja virta-alueiden sijainnit paikannettiin GPSpaikantimella. Maastomittauksien perusteella koskialueista laskettiin myös pinta-alat (taulukko 11). Taulukko 11. Herajoen koski- ja virta-alueet. koskialue pituus (m) leveys (m) pinta-ala (m2) koordinaatit (KKJ) yhteensä (noin) 419 ka. 8,6 3745

15 15 Koskialueista arvioitiin kenttävihkoon tehtyjen muistiinpanojen sekä vesikiikarilla tehtyjen mittausten perusteella optimaaliset poikastuotantopinta-alat koskialueittain (taulukko 12). Taulukko 12. Herajoen koski- ja poikastuotantopinta-alat. koskipinta- poikastotantokoski ala (m2) alue (m2) Myös digikuvia koskialueista kertyi paljon. Kuvien avulla oli mahdollisuus tutustua koskien profiiliin myös jälkikäteen ja niitä käytettiin apuna koskikuvauksia kirjoitettaessa. Koski-kartoitusten tuloksena syntyi myös paikkansapitävä karttapohja koskialueiden sijainnista. Nyt tehdyn kartan avulla jokia seuraavaksi tutkivat henkilöt voivat löytää tarkasti haluamilleen koski- ja virta-alueille (kuva 2).

16 Kuva 2. Herajoen kartoitetut koski- ja virta-alueet. 16

17 Kalojen havainnointi pimeässä tulokset (lamputustulokset) Taimenia havaittiin neljällä eri alueella kaikkiaan seitsemän kappaletta (taulukko 13). Suurin havaituista taimenista oli painoltaan arviolta noin 1,5 1,8 kiloa. Mahdollisesti tämä yksilö oli noussut Pielisestä tai laskeutunut Herajärvestä. Kalat eivät olleet kutemassa, vaan lähes paikallaan koskien niska-alueilla. Kututapahtumia ja kutupesiä ei havaittu. Taulukko 13. Lamputustulokset. taimen (kpl) pituus (cm) paikka/koski koordinaatit 4 20, 20, 30, KOSKI- JA VIRTA-ALUEIDEN KUVAUKSET SEKÄ TOIMENPIDESUOSITUKSET Herajoen koski- ja virta-alueista on kerrottu tärkeimmät mitat kuten pituus, leveys, syvyys, kivikoko sekä muita huomioita. Kartoituksen yhteydessä kirjatut kunnostusideat on koottu toimenpidesuosituksien alle. Myös koski- ja virta-alueiden digikuvat antavat lukijalle lisäinformaatiota. Kaikki digikuvat ovat allekirjoittaneen ottamia Koski 1 Herajoen ylin koskialue on noin 60 metriä pitkä ja leveys keskimäärin 7 metriä. Kosken niska on kuusi metriä leveä ja soraa vain vähän (kuva 3). Kosken puoliväli on kapea (noin 4 metriä) ja 70 cm syvä. Molemmilla rannoilla on kasattuna runsaasti perkauskiviä. Alaosalla koski levenee 14 metriin. Varsinaisessa koskessa ei paljon kiviä ole, mutta alaosalla kiviä on jonkin verran sekä kasaantunutta soraa. Alaosa on cm syvä.

18 18 Kuva 3. Koski 1:n yläosa. Toimenpidesuositukset: Niskalla on hyvä kiihtyvä virtaus ja tilaa karkealle (30 60 mm) taimenien suosimalle kutusoralle. Soraistettava alue on noin 10 m 2. Kosken puoliväliin tulee lisätä mm kiveä ja koskea on mahdollista kynnystää, jolloin vettä ohjautuisi myös kivikkoisille reuna-alueille. Alaosalle on mahdollista tehdä virtausta ohjaamalla ja kiveämällä ( mm kivellä) hyvä poikasalue. Yksi kutusoraikko kannattaa tehdä myös alaosalle. 7.2 Koski 2 Koski 2 sijaitsee Herajoen ylittävän maantiesillan kohdalla. Koski on noin 20 metriä pitkä ja 10 metriä leveä (kuva 4). Kosken niskalle on kivistä rakennettu hieman ns. pohjapatoa. Pato on kerännyt paljon heinä- ja puurytöä yms. Sillan alla ja hieman alapuolella on isoja kiviä. Pienempää kivimateriaalia on niukemmin. Kosken puoliväli on noin 14 metriä leveä ja itäpuolella on vanha kivinen myllyuoma. Koski on keskimäärin cm syvä. Kosken alapuolinen jokiosuus rantasaunan ja vanhojen kalalammikoiden kohdalla on kynnystetty kahdella kivirivistöllä ja pohjapadolla.

19 19 Kuva 4. Koski 2. Toimenpidesuositukset: Kosken niska ja sillanalus olisi raivattava rydöstä ja puutavarasta puhtaaksi. Kiviä on sen jälkeen hyvä astella hieman uudelleen, jotta uuden rydön muodostuminen loppuisi ja kalankulku helpottuisi. Niskalla on hyvät edellytykset myös taimenen kutupaikaksi. Kutusora on helppo kuljettaa sillalle ja siitä kipata alas. Soraikko olisi hyvä tehdä koko uoman yli. Kosken alaosan molemmin puolin on syytä tehdä poikasalue mm kivestä. Poikasalueiden yläpuolelle saisi tehtyä pienet soraikot kutupaikoiksi. 7.3 Koski 3 Koski 3 on nykyisin vain niva, sillä koskesta on lähes kaikki kivet siirretty rannoille. Nivakoski sijaitsee vanhojen kalalammikoiden ja laajan suvannon alapuolella. Niva-koski on 16 metriä pitkä ja keskimäärin kuusi metriä leveä (kuva 5). Niskalle on kivetty suiste ohjaamaan virtausta enemmän itäreunaan. Kosken pohja on karkeaa hiekkaa ja noin mm kiveä. Syvyys on keskimäärin cm. Pohjassa oli myös yksi järvisimpukka.

20 20 Kuva 5. Koski 3. Toimenpidesuositukset: Nivaa kannattaisi hieman kivetä rannoilla olevilla isoilla kivillä. Kivisuiste kannattaisi myös purkaa ja levittää jokeen. Nivan kiveämistä myös mm kivellä voidaan suositella. Taimenien kutupaikkaa ei nivaan saa rakennettua, mutta esimerkiksi virtakutuiselle harjukselle se voisi soveltua. Harjuksen kutupaikkaan lisättävä kivimateriaali pitäisi olla 8-32 mm välillä ja se tulisi tehdä paikkaan jossa virtausnopeus on noin cm/s (Nykänen & Huusko). 7.4 Koski 4 Koski 4 sijaitsee itäpuolen pellon keskiosan kohdalla. Koski on pituudeltaan 40 metriä ja 9 metriä leveä (kuva 6). Kosken niska on noin 10 metriä pitkä ja kuroutuu lopussa 5 6 metriä leveäksi. Niska on cm syvä. Niskan alla koski on keskimäärin 60 cm syvä ja isoja kiviä on kohtalaisesti. Kosken puolivälin leveys on 7,5 metriä ja cm syvä. Kosken molemmin puolin on rannoille kasattuna perkauskiviä. Kosken alaosa on noin 14 metriä leveä ja cm syvä. Alaosalle on kasaantunut rytöä ja kaatuneita puita.

21 21 Kuva 6. Koski 4. Toimenpidesuositukset: Niskalle saisi tehtyä hyvän 10 m 2 alueen taimenien kutualueeksi. Myös niskan alapuolella (itärannalla) on hyvä 4 m 2 soraikon paikka. Koskeen tulisi lisätä myös mm kiviainesta kalojen suoja- ja reviiritarpeisiin. Alaosan rydöt pitäisi purkaa ja kivetä loppuosaan poikasalue mm kivellä. 7.5 Koski 5 Koski 5 sijaitsee pellonreunan kohdalla. Koski on 30 metriä pitkä ja keskimäärin 9 metriä leveä. Kosken yläosalla on 700 m 2 suvantoalue. Kosken niskalle on tehty kivistä viistoon kasattu suiste (kuva 7). Suisteen takana on matalaa hiekkapohjaa. Niskalla syvyys on noin 50 cm ja hieman alempana koskessa cm. Koskessa on lähes ainoastaan isoa kiveä.

22 22 Kuva 7. Koski 5:n yläosa ja kivisuiste. Toimenpidesuositukset: Kosken niskalle on mahdollisuus tehdä hyvä taimenen kutualue mm kivellä ja kivisuisteen alapuolelle kosken ainoa poikaskivikko mm kivellä. Koskesta puuttuu kaikki muu kivimateriaali paitsi isot kivet. Suosittelen mm kokoisen kivimateriaalin lisäystä koskeen. Kosken alaosalle puista ja risuista kasaantunut rytö olisi hyvä purkaa. 7.6 Koski 6 Koski 6 sijaitsee punaisen mökin kohdalla. Koski on 35 metriä pitkä ja noin 7 metriä leveä (kuva 8). Koski on paikoin syvä ja isojen kivien välissä on monttuja. Kosken länsireuna on hieman matalampi. Koskessa on suhteellisen mukavasti kiveä, mutta pienempi kiviaines puuttuu. Alaosalla on syvä suvantoalue.

23 23 Kuva 8. Koski 6. Toimenpidesuositukset: Kosken niskalle on mahdollisuus tehdä iso ja laaja 10 m 2 soraikko. Matalampi länsireuna ja kosken alaosa on paikoin mahdollista kivetä taimenen pienpoikasille. 7.7 Koski 7 Koski 7 on nivamainen koskiosuus. Koski on 25 metriä pitkä ja 7 10 metriä leveä (kuva 9). Kosken yläosa on kohtalaisen syvä ja 10 metriä leveä. Uoman keskellä on kolme pientä saareketta perättäin ja niiden takana virtaa kaksi metriä leveä sivu-uoma. Pääuoma on neljä metriä leveä ja siihen on ilmeisesti kaivettu kolme monttua kaloille ja niiden etupuolelle aseteltu isot kivet. Koskessa on vain muutamia isoja kiviä ja pääosin hiekkaa ja hienoa sorapohjaa. Alaosalla on vielä yksi pieni saareke.

24 24 Kuva 9. Koski 7. Toimenpidesuositukset: Tästä nivamaisesta koskesta on kiveämisen myötä mahdollista tehdä koskimaisempi. Sivuuoman kiveäminen joko taimenen tai harjuksen poikasalueeksi olisi suotavaa. 7.8 Koski 8 Koski 8 on myös nivamainen koskiosuus (kuva 10). Kosken pituus on noin 50 metriä ja leveys keskimäärin 9 metriä. Kosken yläosalla on pieni saareke, jonka itäpuolelle päävirta ohjautuu. Niskalle on tehty poikittain kivisuiste. Koskessa on muutamia syviä kohtia ja pääosin isoja kiviä. Kosken länsireunan puolivälin mutkaan ja alaosalle on kasaantunut puurytöä.

25 25 Kuva 10. Koski 8. Toimenpidesuositukset: Kosken niskalla olisi hyvä kutusoraikon paikka. Myös kosken kiveäminen ja kunnostaminen ns. kutunivaksi on suotavaa, joko taimenta tai harjusta suosivasti. 7.9 Koski 9 Koski 8 ja 9 on läheisesti yhteydessä toisiinsa. Koski 9 on pituudeltaan noin 60 metriä ja leveys keskimäärin 10 metriä (kuva 11). Kosken yläosa on 8 metriä leveä ja sen yläpuolella on syvä monttu. Tämän jälkeen on lyhyt nivaosuus ja saareke. Saarekkeen itäpuolella virtaa 9 metriä pitkä ja noin 2,5 metriä leveä sivu-uoma. Sivu-uomassa on vain muutama iso kivi. Pääosa virtauksesta ohjautuu saarekkeen länsireunan kautta ja loppuosa vedestä ohjautuu aivan länsireunassa olevaan sivu-uomaan. Länsireunan sivu-uoma on 22 metriä pitkä ja 2,5 3 metriä leveä. Länsisivu-uoma on muodostunut kuuden pienen saarekkeen taakse. Länsisivu-uomassa on mukavasti poikaskivikkoa.

26 Kosken puolivälin jälkeen on lyhyt nivaosuus ennen joen poikki rakennettua kivisuistetta. Suisteen yläpuoli on varsin matalaa (ilmeisesti kasautuneesta sorasta yms.). Pääosa vedestä ohjautuu itäreunan kautta. Virtaus on kasannut soraa itärannalle pitkäksi nauhaksi. Suisteen ala- ja länsipuolella on mukavasti kivi murkulaa ja pieni saareke. Alaosa on leveydeltään 17 metriä. Alaosalla on yksi syvä monttu ja sen alapuolella isoja kiviä rivissä ja hieman soraa länsipuolella. 26 Kuva 11. Koski 9. Toimenpidesuositukset: Kosken yläosalla (syvän montun alapuolelle) on hyvä soraikon paikka. Soraikon koko voisi olla noin 15 m 2. Yläosan itäreunalla oleva lyhyt sivu-uoma olisi kivettävä poikasalueeksi. Sen sijaan länsisivu-uomaan ei kiveä hirveästi tarvitse lisätä. Länsisivuuomassa olisi virtausta ohjaamalla ja lisäämällä hyvää ja varjoisaa poikasaluetta tarjolla noin 50 m 2. Muualle koskeen olisi järkevää lisätä mm kiveä kalojen suoja- ja reviiritarpeisiin.

27 Kosken alaosalla olevaan kivisuisteeseen on tehtävä hieman aukkoja, jotta alapuolisella murkula osuudella vesi riittäisi. Nyt suisteen itäpuolella olevan aukon yläpuolella on hyvä (noin 6 m 2 ) soraikon paikka. Tästä koskesta on kunnostamalla mahdollista saada tuottava koskialue Koski 10 Koski 10 on noin 23 metriä pitkä ja 8 metriä leveä koskialue (kuva 12). Keskellä uomaa on iso saari, jonka takana on noin 50 metriä pitkä ja 4-5 metriä leveä sivu-uoma. Sivu-uoma on lähes kivetön (karkea hiekka pohja) eikä virtauskaan ole suuri. Varsinaisessa koskessakaan ei kiviä juuri ole, vain muutamia isompia kiviä ja hiekkapohjaa. Koskessa on cm syvä. Alaosalla koski ja sivu-uoma yhtyvät nivaksi, jossa on muutamia isoja kiviä. Kuva 12. Koski 10.

28 28 Toimenpidesuositukset: Koski olisi hyvä kivetä mm kivellä. Soraistuksen voisi tehdä joko harjusta (8-32 mm soralla) tai taimenta (30 60 mm soralla) suosivalla tavalla. Sivu-uomaan voisi johtaa vettä, jotta virtaus kasvaisi. Sivu-uomaan olisi hyvä tuoda mm kiviä Koski 11 Koski 11 on Herajoen alin koskiosuus. Koski on noin 60 metriä pitkä ja keskimäärin 12 metriä leveä (kuva 13). Yläosalla uoman leveys on 12 metriä. Yläosalle on tehty kivistä kaksi kynnystä/rivistöä, joiden väliin jää noin 50 cm syvä alue. Alueella on paljon mm kiviainesta. Kosken puoliväli on noin 14 metriä leveä ja itäreunalla on syvä monttu. Montun alapuolella on hyvä poikasalue ( murkulaa ), joka myös sähkökoekalastettiin. Kosken alaosa on 10 metriä leveä (tulvauoma 15 metriä) ja kivetty isoilla kivillä. Kiviä on aseteltu riveittäin, joiden väliin jää cm syviä alueita. Sähkökoekalastuskoealalla tehty pohjan kiviaineksen mittaus osoitti, että 36 % alueesta oli optimaalista ( mm kiveä) taimenen kesänvanhoille (< 10 cm) poikasille. Soveltuvaa kiviainesta ( mm kiveä) kesänvanhoille taimenille alueella oli 86 %.

29 29 Kuva 13. Koski 11. Toimenpidesuositukset: Kosken puoliväliin itäreunalle on syytä tehdä kutusoraikko. Soraikko tulisi sijoittaa syvän montun ja poikasalueen väliin. Soraikkoja voidaan tehdä myös kaikkien kivikynnyksien yläpuolelle. Kosken kiveäminen pienellä kivellä on myös suotavaa. 8 POHDINTAA JA PÄÄTELMIÄ Nykyisellään Herajoella ei ole merkitystä vaelluskaloja tuottavana jokena. Erinomainen asia on se että Herajoki on kokonaan rauhoitettu kalastukselta. Rauhoittaminen on ensiarvoisen tärkeää myös jatkossa. Herajoen valuma-alueen vedet laskevat Herajärvestä Herajoen kautta Pieliseen ja näin ollen kalojen ainoa kulkuväylä järvien välillä. Mahdollista on, että jotkut kaloista käyttävät Herajokea myös lisääntymistarkoituksiin. Pielisestä nousevien tai Herajärvestä laskeutuvista kaloista olisi hyvä kuitenkin saada lisätietoa. Koskialueiden säännöllisiä sähkökoekalastuksia on syytä jatkaa varsinkin kunnostuksien jälkeen.

30 30 Mikäli joen virtakutuisten kalalajien elinoloja halutaan kohentaa, täytyisi Herajokea suunnitelmallisesti edelleen kunnostaa. Kunnostuksilla on mahdollista tukea uhanalaisien virtakutuisien kalalajien lisääntymistä ja tätä kautta luopua istutuksista. Istutuksiin suunniteltuja varoja kannattaisi käyttää ensisijaisesti koskialueiden kunnostuksiin. Kunnostuksilla pystyttäisiin kasvattamaan koskien lohikaloille soveltuvaa poikaspinta-alaa ja tätä kautta Herajoen kalataloudellinen arvo kasvaisi. Miten paljon se kasvaisi, riippuu ennen kaikkea kunnostustöiden resursseista. Täytyy myös olla realistinen ja huomioida Herajoen lyhyt pituus ja pieni koski pinta-ala. Kunnostettunakaan Herajoki ei pysty tuottamaan suuria määriä järvivaellukselle lähteviä vaelluskaloja. Kalojen luonnontuotannon elvyttäminen ja uhanalaisien kalalajien suojelu on kuitenkin tärkeä ja tavoittelemisen arvoinen asia. Herajoki voisi sopia nykyisellään varsinkin virtakutuiselle harjukselle. Harjus suosii virrassa avoimia paikkoja, jossa keskivirrannopeus on noin 50 cm/s. Pinnalta katsoen harjuksen kutukuopan kohdalla on 58 % soraa (2-16 mm) 37 % pikkukiviä (16 64 mm) ja joitain suurempia (65 128) kiviä siellä täällä (Nykänen & Huusko 2001). Taimenen heikko lisääntyminen Herajoessa on todennäköisesti kiinni sopivien soraikkojen puuttumisessa ja kutu (emo)kalojen vähyydessä. Taimenen viihtyvyyttä rajoittaa myös poikasalueiden (noin 13 % koski-pinta-alasta) ja kalojen tarvitsemien suojapaikkojen vähyys. Kilpailu optimaalisista elinympäristöistä voi olla erittäin suurta eri lajien välillä, sillä kalayhteisö koostuu useista eri lajeista. Järvilohen poikaselle joen virtausnopeus ja virtaama vaikuttaa liian heikolle vaikka suuria virtaamavaihteluita ei ole. Lisäksi järvilohen poikasille optimaalista kiveä on hyvin niukasti. 9 KIITOKSET Kenttätutkimuksissa ovat työpanoksellaan avustaneet Pielisen Järvilohi ja Taimen hankkeen ympäristönhoitaja Markus Juvonen ja projektikoordinaattori Timo Hartikainen. Sähkökoekalastuksia suorittivat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusavustaja Ville Luolamo ja tutkimusmestari Markku Gavrilov. Kiitos kartoista kuuluu rakennusmestari Veijo Puustiselle ja diplomi-insinööri Janne Kärkkäiselle (Pohjois- Karjalan ympäristökeskus). Istutustietoja lähetti asiantuntija Heli Peura (Pohjois-Karjalan

31 TE-keskus). Herajokea käsittelevän julkaisun kopioi ja kirjoitustyön stilisoi Jorma Piironen (Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos). Kirjoitustyötä tarkasti ja muokkasi myös projektipäällikkö Mirko Laakkonen ja projektikoordinaattori Timo Hartikainen (PIKES Oy). Kiitos vielä, PIKES Oy ja kaikki Pielisen Järvilohi ja Taimen hankkeen rahoittajat ja yhteistyökumppanit LÄHTEET Kirjallisuus Forsberg, Y Herajoen kalataloudellinen kunnostussuunnitelma. Simon kalatalousyrittäjäkurssi. Moniste. 10 s. Nykänen, M. & Huusko, A. Suomalainen harjus kutee yleiseurooppalaiseen tyyliin. Suomen kalastuslehti 6/2001. Pohjois-Karjalan TE-keskus Kalatalousyksikkö. Kalataloushallinnon istutusrekisteri. Joensuu. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus Toimenpideohjelmaluonnos 29/10/2008. Liite 1. Soimakallio, H. & Savolainen, M Järvilohelle sopivien uusien kutu- ja poikastuotantoalueiden kartoitus. Teoksessa: Makkonem, J. (toim.). Saimaan järvilohen elinolosuhteiden parantaminen. Kalatutkimuksia Fiskundersökningar 155. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Helsinki. s Ympäristöministeriö Työsuojelu sähkökoekalastuksessa. Ympäristöopas 56. Oy Edita Ab. Helsinki Elektroniset lähteet OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille. Muokattu [viitattu ]. Saatavilla www-muodossa: