LUPAPÄÄTÖS Nro 22/2013/2 Dnro PSAVI/89/04.09/2012 Annettu julkipanon jälkeen

Transkriptio

1 LUPAPÄÄTÖS Nro 22/2013/2 Dnro PSAVI/89/04.09/2012 Annettu julkipanon jälkeen ASIA HAKIJA Kitkajärveen laskevien Riisijoen, Tolvanjoen, Suonnanjoen ja Kirintöjoen kalataloudellinen kunnostaminen, Posio Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus E-vastuualueen kalatalouspalvelut PL Rovaniemi

2 2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS... 4 HANKKEEN KUVAUS... 4 Yleiskuvaus hankkeesta... 4 Suunnitellut työt... 4 Kunnostuksen yleisohjeet... 4 Riisijoki... 8 Tolvanjoki Suonnanjoki Kirintöjoki Töiden toteuttaminen ja kustannukset Arvio työajasta HANKETTA KOSKEVAT SUOSTUMUKSET YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA Yleiskuvaus vesistöstä Kuormitus, vedenlaatu ja käyttökelpoisuus Kalasto ja kalastusolot Sähkökoekalastukset Kalastus ja kalavedenhoito Kalastajahaastattelu Kunnostettavien virta-alueiden arvokalakantojen tila Vesiliikenne ja alueen virkistyskäyttö Suojelualueet Alueen omistus HANKKEEN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN SEKÄ YLEISIIN JA YKSITYISIIN ETUIHIN Pohjaeläimet ja -kasvillisuus Taimen Harjus Työnaikaiset vaikutukset Arvio hankkeesta aiheutuvista vahingoista HANKKEEN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Tarkkailu Seuranta LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksen täydentäminen Lupahakemuksesta tiedottaminen Lausunnot Hakijan selitys A L U E H A L L I N T O V I R A S T O N R A T K A I S U PÄÄASIARATKAISU LUPAMÄÄRÄYKSET Työkohteet ja niissä suoritettavat toimenpiteet Rakentamisaika Työnaikaisten haittojen minimointi Viimeistely- ja maisemointityöt Tarkkailu- ja kunnossapitomääräykset Aloittamis- ja valmistumisilmoitus Rajamerkkien siirtoa ja rajankäyntiä koskevien toimitusten hakeminen OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA RATKAISUN PERUSTELUT Luvan myöntämisen edellytykset Lupamääräysten perustelut VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET KÄSITTELYMAKSU Ratkaisu... 35

3 Perustelut Oikeusohje MUUTOKSENHAKU

4 4 HAKEMUS Lapin elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen E-vastuualueen kalatalouspalvelut on aluehallintovirastoon toimittamassaan ja myöhemmin täydentämässään hakemuksessa pyytänyt lupaa Kitkajärveen laskevien Riisijoen, Tolvanjoen, Suonnanjoen ja Kirintöjoen kalataloudelliseen kunnostamiseen Posion kunnassa. HANKKEEN KUVAUS Yleiskuvaus hankkeesta Kitkajärveen lännestä laskevia Riisijokea, Tolvanjokea, Suonnanjokea ja Kirintöjokea on tarkoitus kunnostaa yhteensä noin 6,7 km:n matkalta. Kunnostettavia koski- ja virta-alueita on 18 ja niiden pinta-ala on nykyisin noin 3,3 ha ja kunnostuksen jälkeen 3,6 ha. Kutualueiden kunnostamiseen käytetään seulottua soraa 200 m 2 :n alalle. Kunnostamisella pyritään palauttamaan muutetut jokiuomat lähemmäksi niiden luontaista tilaa. Kunnostamisesta hyötyy etenkin kunnostettaviin jokiin kudulle nousevat taimenkannat, joiden poikastuotannon ja luontaisen lisääntymisen edellytykset paranevat. Kitkajärveen laskeviin jokiin kudulle nousevat taimenkannat ovat tuottaneet Kitkajärven taimensaaliista 40 % ja Kitkajokeen kudulle laskeutuva taimenkanta 60 %. Kitkajärven suurimman vedenomistajan Metsähallituksen kalatalousstrategiana on istutusten vähentäminen ja kalakantojen luontaisen lisääntymisen edistäminen, joten kunnostaminen tukee Metsähallituksen kalatalousstrategian toteuttamista. Kunnostukset luovat edellytyksiä myös alueen harjuskannan tilan kohentumiselle ja mahdollistavat myös muun vesieliöstön monimuotoisuuden lisääntymisen. Joet on aikoinaan perattu puutavaran uiton helpottamiseksi. Uomassa olleet kivet on siirretty rannoille ja uomaa on muotoiltu ja muutettu ja on rakennettu muun muassa suisteita. Lisäksi jokien luonnontilaa ovat muuttaneet valuma-alueilla tehdyt metsäauraukset ja ojitukset. Niiden seurauksena maa-ainesta on huuhtotunut ja kasautunut jokiin. Jokien kalataloudellisella kunnostamisella pyritään parantamaan jokiympäristöjen laatua palauttamalla muuttuneet jokiuomat lähemmäksi niiden luontaista tilaa. Kunnostamissuunnitelman on hyväksynyt Lapin ELY-keskuksen y-vastuualueen hanketyöryhmä Toimeksiannon kunnostamissuunnitelman tekemiseksi oli antanut Lapin kalastuspiiri. Suunnitellut työt Kunnostuksen yleisohjeet Kosken kunnostaminen aloitetaan mahdollisuuksien mukaan kosken alaosasta ja edetään ylävirtaan. Tällöin veden samentuminen ei vaikeuta kunnostamistyötä ja koneen kuljettaja näkee kunnostetun alueen vedenkorkeuden muutoksen vaikutuksen kunnostettavalle alueelle. Kunnostuk-

5 sen yhteydessä pohjasta irtoavan pohjasammaleen on mahdollista kiinnittyä jo kunnostetun virta-alueen kiviin ja tällöin pohjakasvillisuuden elpyminen ja leviäminen nopeutuu. Mikäli kunnostettavien koskialueiden pohjalla on pohjasammalta, osa pohjasta jätetään käsittelemättä, jotta pohjasammalen leviäminen kunnostettavalle alueelle nopeutuisi. Kivien asettelun helpottamiseksi kaivinkoneen kuljettaja käyttää polarisoivia aurinkolaseja, jotka poistavat osan vedenpinnan heijastuksesta. Työssä käytettävässä kaivinkoneessa on välppäkauha. Sen käyttö vähentää jokeen päätyvän kiintoaineen määrää, kun maa-ainesta voidaan siivilöidä erilleen siirrettävästä kivimateriaalista. Välppäkauha helpottaa yksittäisten kivien poimimista rannalta ja asettelua joen pohjaan. Suuri osa kivistä laitetaan uoman pohjalle siten, etteivät ne liiku veden virtauksen mukana. Yksittäin tai ryhmiin asetetut kivet kaivetaan osittain uoman pohjaan. Kynnysrakenteita tehtäessä kaivinkoneella kuljetaan kivikon yli, jolloin kivet iskostuvat uoman pohjaan. Koneissa käytetään kasviöljypohjaisia hydrauliikkaöljyjä. Kunnostettavista kohteista on hakemussuunnitelman liitteenä valokuvia. 5 Taimenien lisääntymisalueet Taimen on vaativa laji kutupaikkansa ympäristöolosuhteiden suhteen. Lisääntymisalueiden virtausolosuhteet ja vesisyvyys tehdään taimenien kutupaikkavaatimukset täyttäviksi yksittäisillä kivillä, kiviryhmillä tai kivikynnyksillä. Kutualueiden ja yksittäisten kutupaikkojen pohjalle laitetaan soraa, jonka raekoko on 1 5 cm. Sora ei saa olla tasarakeista eikä teräväsärmäistä. Veden syvyys on cm talven alivirtaamakaudella, jolloin jäätyminen ei vahingoita mätiä. Lisääntymisalueilla pintavirran nopeus on 0,45 0,90 m/s ja sorakerroksen paksuus vähintään 20 cm. Kutualueelle sijoitetaan muutamia isoja kiviä, joiden antaman näkösuojan ansiosta alueelle muodostuu useampia taimenen kutureviirejä. Sopivaa kutupaikkaa valitessaan taimenet käyttävät hyväkseen myös kivien virtaa ohjaavaa vaikutusta. Kivet helpottavat myös mätiä suojaavan jääkannen muodostumista. Kutusoraikkojen hyviä sijoituspaikkoja ovat koskien niskat ja koskikynnysten ylävirranpuolet. Kosken yläosa on yleensä parempi kutusoraikon sijoitusalue kuin alaosa. Yksittäisten kutupaikkojen pinta-ala voi olla 0,5 3 m 2 ja niitä voi olla sopivissa kohdissa muun muassa isojen kivien vä-leissä. Kutusora ei pysy tasaleveissä ja jyrkissä koskissa. Kevättulvaa voidaan käyttää harkiten apuna soran siirtämisessä ja lajittelemisessa sopiviin paikkoihin. Levityspaikasta alavirtaan tulee olla selvä koskilaajentuma tai mutka, jonka sisäkaarteeseen soran on mahdollista kasautua. Taimenien poikastuotantoalueet Osa vastakuoriutuneista taimenen poikasista viettää ensimmäisen kasvukautensa kutualueella. Poissiirtyville tai virran mukana kulkeutuville poikasille tehdään kutualueiden välittömään läheisyyteen sopivia poikastuotantoalueita. Alueen pohjalle laitetaan halkaisijaltaan 1 10 cm:n suuruisia kiviä. Virran nopeus on 0,1 0,8 m/s ja vesisyvyys pienehkö,

6 10 30 cm. Ranta syvenee loivasti keskiuomaan päin, jotta poikasille sopiva vesisyvyys olisi tarjolla kaikilla vedenkorkeuksilla. Sähkökoekalastuksissa on havaittu, että taimenen poikaset ovat ensimmäisellä kasvukaudella matalissa paikoissa, joissa on pientä kiveä ja vähän tai ei ollenkaan pohjakasvillisuutta. Soveliaissa paikoissa veden virtaus ulottuu kaikkialle eikä virrattomia alueita synny. Pienpoikasaluetta saadaan aikaan myös vuolaaseen koskeen kaivamalla uoman sivuun matalia poukamia, joissa virrannopeus on kohtuullinen ja pohja pientä kivikkoa. Myös sivu-uomiin on yleensä helppo muodostaa hyvät olosuhteet poikasten viihtymiselle. Vanhemmat taimenen poikaset (1 3 vuotta) tarvitsevat vaihtelevan kasvuympäristön, jossa on suojaa kivien väleissä, rantamuodostumien alla sekä puiden ja pensaiden varjossa. Elinalueilla on kiviä, joiden halkaisija on cm, ja pintavirran nopeus 0,5 0,8 m/s. Vanhemmat poikaset viihtyvät syvemmässä vedessä kuin ensimmäisen kasvukauden poikaset, mutta vesisyvyys on kuitenkin alle 80 cm. Myös suojaava pohjakasvillisuus on tärkeää. Edellä kuvatun kaltaisia poikastuotantoalueita syntyy, kun mahdollisimman suuri osa koskesta poistetuista kivistä palautetaan takaisin koskeen. Kiviä laitetaan joillekin alueille useaan kerrokseen. Veden virtausnopeuden ja syvyyden vaihtelua voidaan lisätä muodostamalla koskeen kynnysmäisiä rakenteita. Olemassa olevia pohjakasvillisuuslaikkuja pyritään säästämään. 6 Kynnysrakennelmat Kynnysrakennelmat hidastavat liian voimakasta virtausta ja muodostavat välialtaita (pooleja), joissa on vesisyvyyttä tarpeeksi, jotta isoimmatkin taimenet ja harjukset viihtyvät. Altaan yläosassa virtaus on nopeaa, mutta se vaimenee altaassa noin 0,2 0,3 metriin sekunnissa. Poolien vesisyvyys voi olla 0,5 2 m ja syvin kohta on usein heti koskikynnyksen vieressä. Kynnysten pituuden tulisi olla noin 2 3 kertaa uoman leveys. Kynnys ei ole koko korkeudeltaan tiivis, vaan se läpäisee virtausta yläosaltaan. Tällöin se tarjoaa runsaasti suojapaikkoja pohjaeläimistölle ja kaloille. Kynnysrakennelmia ei tehdä kaavamaisesti, vaan ne sulautetaan luontevasti koskimaisemaan. Parhaat kynnysten sijoituspaikat ilmenevät usein selvästi peratunkin kosken muodoissa. Kynnysrakennelmat eivät ole suoraan uoman poikki meneviä, samankokoisista kivistä tehtyjä kivijonoja. Kynnyksiin käytettävä materiaali on erikokoisia kiviä, joista muodostetaan leveähköjä, kuohuvia koskikynnyksiä. Kun peräkkäisten kynnysten matalimmat kohdat ovat eri kohdissa, virtaus saadaan mutkittelemaan. Kynnyksillä virtausta voidaan ohjata myös koskien ranta-alueille. Luonnonmukaisimman näköinen kynnys saadaan aikaan laittamalla harvakseltaan isoja lohkareita uoman yli ja täyttämällä lohkareiden välit pienemmillä kivillä ja soralla. Peräkkäisten kynnysten välinen etäisyys määräytyy kosken jyrkkyyden mukaan. Loivassa koskessa kynnyksiä on harvemmassa. Kynnyksiä voidaan käyttää jokijaksoilla, joiden kaltevuus on 0,3 1,5 %. Tätä kaltevammille tai kalliopohjaisille paikoille ei kynnyksiä voida ilman erikoisia tukirakennelmia tehdä.

7 7 Virtauksen ohjaaminen Jokijaksoilla, joissa kaltevuus on alle 0,3 %, vältetään kynnys-/täyttörakenteiden käyttöä muualla kuin hidasvirtaisen jokijakson niskalla. Niskalle tehdyllä kynnyksellä saadaan suvannon vedenkorkeutta nostettua. Mikäli kynnys tehdään esimerkiksi keskelle nivaa, suuri osa nivan putouskorkeudesta keskittyy siihen ja virtakalojen elinympäristö saattaa jopa vähetä. Hidasvirtaisilla jokiosuuksilla virtausta ohjataan kynnysmäisillä rakenteilla, jotka ovat vähintään puolet uoman leveydestä, mutta eivät ulotu uoman poikki. Edellä mainituilla rakenteilla virtausnopeuteen saadaan vaihtelua ja usein nivaan syntyy syvempiä kohtia. Virtauksen syövyttävä vaikutus myös lajittelee joen pohja-ainesta ja pitää sorapohjaa puhtaana. Rantaviivan mutkittelu ja polveileminen monipuolistaa virtausrakennetta. Ne ovat myös edellytyksenä pohja-aineksen lajittumiselle, joka aikaansaa muun muassa kutusoraikkoja. Kiviryhmät Kiviryhmillä saadaan vaihtelua virran nopeuteen ja syvyyteen. Lisäksi uomaan muodostuu eroosio- ja kasaantumisalueita. Kiviryhmillä voidaan ohjata virtaa halutuille alueille esimerkiksi rantakasvillisuuden alle. Muutama vierekkäin asetettu lohkare tarjoaa kaloille enemmän suojaa kuin sama määrä kauaksi toisistaan aseteltuja kiviä. Lähekkäin asetetut kivet edesauttavat myös laajemman syvänteen muodostumista kuin yksittäiset kivet. Koskiin sijoitetaan maisemaan sopivasti yksittäisiä isoja kiviä tai lohkareita kostekiviksi. Yksittäin sijoitettavat kivet ovat suuria, jopa 0,6 1,5 m halkaisijaltaan. Suuri osa kivistä kaivetaan tasoon, jossa niiden yli virtaa vesi suurimman osan vuotta. Joidenkin kivien taakse voidaan tehdä 0,5 0,8 m syviä kuoppia. Kosteet ovat vuolaassa virrassa kalojen asentopaikkoja. Veden pintaa rikkovat kiviryhmät ja yksittäiset kivet edesauttavat jääkannen muodostumista ja siten vähentävät vesieliöstölle haitallista pohjan jäätymistä. Rakenteet estävät jääkannen laskeutumista pohjaan virtaaman vähetessä talvella. Hidasvirtaisissa nivoissa kiviryhmien ja yksittäisten kivien sijoittelu on keskeinen kunnostustapa ja niillä lisätään erityisesti isoimpien kalojen suojapaikkoja. Virtasyvänteet Kirkkaassa vedessä syvänteiden vesisyvyyden tulee olla noin 2 m, jotta ne olisivat kalojen suoja- ja talvehtimispaikkoja. Tummemmassa humuksen värjäämässä vedessä syvänteiden vesisyvyys voi olla cm. Syvännekuoppien pinta-ala voi olla muutamia aareja. Virtasyvennyksiin ei saa muodostua seisovan veden alueita. Syvänteet ovat muodoltaan maljamaisia ja niiden pintaan tulee käydä vedenpintaa rikkova virtaus tehostamaan suojaavaa vaikutusta. Puunrunkojen ja -kappaleiden käyttö kunnostusrakenteissa Joen tai puron uomassa oleva puuaines antaa suojaa taimenen poikasille ja pohjaeläimille. Etenkin pohjaeläinyhteisöjen kehittymiselle on tärkeää, että uomassa on elollista materiaalia pidättävää puuainesta. Kokonaisia puunrunkoja voidaan käyttää virtaa ohjailevina rakenteina. Puunrunkoja tai

8 tukkeja käytettäessä varotaan, etteivät rakenteet aiheuta liiallista padotusta. Tukkien sijasta kivien väliin voidaan sijoittaa kiilaten pienempiä puunkappaleita. Pienetkin oksaiset puut keräävät tehokkaasti eloperäistä ainesta ja auttavat virran vietäväksi joutuneen vesisammaleen kiinnittymistä. Virran kuljettamista juurakoista muodostuneet ja virtaa patoavat rakenteet voidaan joissakin tapauksissa joutua purkamaan. Puuainesta ei tulisi kokonaan poistaa, vaan se tulisi sijoittaa uudelleen esimerkiksi uoman sivuille. Puun käyttö kunnostusrakenteina tai niiden osina on tärkeätä kaikissa virtavesissä. 8 Maisemanhoito Kunnostamiseen käytettävien perkausmassojen alta paljastuvat maaalueet ja rantaluiskat maisemoidaan jokimaisemaan sopiviksi. Rannat muotoillaan loivapiirteisiksi ja maaston muotoon sopiviksi. Täyttöalueet liitetään nykyiseen maanpintaan siten, että maaston muoto jatkuu. Vettä keräävät painanteet täytetään. Pituussuuntainen rantaviivan muotoileminen vaihtelevaksi on tärkeää, koska sillä voidaan vaikuttaa rannan virtausolosuhteisiin. Rantatörmän ei tarvitse olla joka kohdassa yhtä loiva. Rakentamisessa minimoidaan massojen liikuttelu. Kunnostuskohteesta poistuttaessa huolehditaan koneen- ja kaivujälkien siistimisestä ja tasoittamisesta. Työn aikana rikkoutuneet puut ja paljastuneet juurakot poistetaan. Kun rannoilta otetaan kunnostuskäyttöön kiviä, syntyneet kuopat ja kolot peitetään huolellisesti. Kunnostusjaksot Kaikilla kunnostusjaksoilla sovelletaan edellä esitettyjä kunnostuksen yleisohjeita. Kunnostusjaksojen sijainti on ilmoitettu ylä- ja alarajojen koordinaateilla (karttakoordinaattijärjestelmä/yhtenäiskoordinaatisto, KKJY) sekä esitetty hakemuksen liitteenä olevilla kartoilla. Koordinaatit on otettu Hertta-järjestelmän karttapalvelusta. Riisijoki Riisijokeen on suunniteltu viisi kunnostusjaksoa yhteispituudeltaan metriä. Kunnostusjakso 1. alkaa KKJY-pisteestä E N ja päättyy pisteeseen E N Riisijoen ylin kunnostuskohde on noin 120 m pitkä ja 5 m leveä koskijakso, jossa on kolme melko tasamatalaa ja pienikivistä koskikynnystä. Koskijakson niskalla on taimenen sekä harjuksen kutuun hyvin soveltuva sorapohja. Kosken rantaviivassa on kuitenkin perkauksen merkkinä jonkin verran suurempia kiviä. Jakson lounaisranta sivuaa Riisitunturin kansallispuistoon liittyvää Natura-aluetta, joten koneella uomaan meno järjestetään siten, että Natura-alueen maarajauksen sisällä ei kuljeta koneella. Koko Riisijoen vesialue sisältyy myös Natura-alueeseen, joten uomaan meno ja nousukohdat järjestetään kovien kivennäismaiden kohdalle jälkien ja mahdollisille kasviesiintymille aiheutuvien vahinkojen välttämiseksi. Rantaviivassa olevat kivet palautetaan takaisin uomaan ja niillä täydennetään koskikynnyksiä sekä rakennetaan erillisiä kiviryhmiä. Kiviryhmien

9 avulla virtausta saadaan mutkittelemaan ja näin rikotaan viivasuoran ja tasamatalan kosken profiilia. Kosken virtausta muutetaan monimuotoisemmaksi ja näin lisätään eri-ikäisille kalanpoikasille soveltuvien suojapaikkojen määrää. Riittävä veden virtaus ranta-alueille varmistetaan erilaisten virranohjainten ja kiviryhmien avulla. Virtausta voidaan ohjata rannoille myös yksittäisten suurempien kivien sijoittelulla. Näin saadaan ranta-alueille syvyydeltään ja kivikooltaan sopivia ympäristöjä pienemmille poikasille. Rannalla olevien kivien siirtäminen uomaan ja näin paljastuneen rantaalueen uudelleen vesittäminen lisää koskipinta-alaa huomattavasti. Kunnostusalueella ennestään olevia sopivia luontaisia soraikkoja, kiviryhmiä ja monttuja ei muuteta. Koskikynnysten niska-alueilla olevia soraikkoja parannetaan sekä laajennetaan tarvittaessa entisestään ja luodaan sopiviin paikkoihin uusia kutualueita. Soran paikallaan pysyminen, suojaaminen jään painumiselta ja sopiva, kiihtyvä virrannopeus kutualustan kohdalla sekä riittävä suoja kutukaloille varmistetaan muutamilla oikein asetetuilla kivillä sekä puumateriaalista valmistetuilla rakenteilla. Luonnontilaisessa jokiuomassa on aina huomattavat määrät erilaista puuainesta, joten uomaan lisätään puumateriaalia kuten liekopuita, puiden runkoja, oksia ja risuja. Liiallisen puumateriaalin lisäämisen aiheuttamaa padottavaa vaikutusta uomassa vältetään. Kunnostusalueen pinta-ala on noin 550 m 2 ja kunnostusten myötä kohteen vesipinta-ala kasvaa noin 600 m 2 :iin. Sopivaa kutusoraa tuodaan noin 10 m 2 :n alalle. Kunnostusjakso 2. alkaa KKJY-pisteestä E N ja päättyy pisteeseen E N Arolammen kohdalta ylävirtaan on perattu noin 130 m pitkä ja keskimäärin 3 4 m leveä koski. Perkauksen merkit ovat melko selvästi nähtävissä ja virtaus on rännimäistä ja rantaviivassa on runsaasti kiviä. Kosken keskivaiheilla on kivisuiste, joka estää virtauksen rantaviivaa myöten. Kosken alla on 90 astetta oikealle kääntyvä suvantomutka, jonka jälkeen on vielä muutama lyhyt virta-alue. Koskea kunnostetaan koko matkalta siirtämällä rannalla olevia kiviä uomaan, jolloin taimenen poikasille sekä aikuisille taimenille ja muille virtavesikaloille soveltuvat suojapaikat lisääntyvät ja koskeen saadaan lisää leveys- ja syvyysvaihtelua sekä virtauksen mutkittelua. Uomaan rakennetaan erikokoisesta kivimateriaalista pohjakynnyksiä, jotka hidastavat välialtaiden virrannopeutta ja lisäävät niiden syvyyttä, mikä lisää suurempien kalojen suojapaikkojen määrää. Kynnykset muotoillaan siten, että virtaus niiden alapuolella kiihtyy ja mutkittelee uoman rannalta toiselle. Suuremmille kaloille kaivetaan koskeen sopivia asentomonttuja, joiden yhteyteen asetellaan suurempia kiviä suojaa antamaan. Kunnostusalueella ennestään olevia sopivia soraikkoja, kiviryhmiä ja monttuja ei muuteta. Alavirtaan katsottuna kosken oikealla rannalla oleva uittoa varten rakennettu kivisuiste puretaan ja siinä oleva kivi- sekä puumateriaali levitetään koskeen. Virtausta ohjataan kulkemaan myös kosken ranta-alueille, jotta taimenenpoikasten elinalueet laajenevat. Jokiuomaan lisätään puumateriaalia kalojen suojaksi sekä pohjaeliöstön elinpaikoiksi. Kosken niskaalueelle sekä sopiville paikoille koskeen tehdään useampia taimenelle soveltuvia kutusoraikkoja, joiden yhteyteen asetellaan suurempia kiviä tai puumateriaalia luomaan sopiva virrannopeus, varmistamaan soran pysyvyys sekä antamaan suojaa kuteville kaloille. 9

10 Kunnostusalueen pinta-ala on noin 600 m 2. Kunnostusten myötä vesipintaala kasvaa noin 700 m 2 :iin. Sopivaa kutusoraa tuodaan muualta noin 10 m 2 :n alalle. Kunnostusjakso 3. sijoittuu KKJY-pisteeseen E N Kohde on hyvin rantapensaikon suojassa oleva noin 20 m pitkä ja 5 m leveä koskijakso, joka kunnostetaan siirtämällä rannoilla olevat kivet uomaan taimenien suojapaikoiksi ja tuomalla kosken niskalle kutusoraa taimenen kutualustaksi. Kunnostusalueen pinta-ala on noin 90 m 2. Kunnostusten myötä vesipintaala kasvaa noin 100 m 2 :iin. Kutusoraa tuodaan noin 3 m 2 :n alalle. Kunnostusjakso 4. Pikkukoski alkaa KKJY-pisteestä E N ja päättyy pisteeseen E N Kunnostusjakso on noin 610 m pitkä ja suunnilleen 5 metriä leveä jokiosuus. Koskikynnyksiä uomassa on jonkin verran. Kynnysten välialtaat ovat kohtalaisen syviä ja kynnyksissä on syvyysvaihtelua. Pohjasammalisto on varsin runsas. Rantaviivassa on perkauksen jäljiltä melko runsaasti kiviä, eikä rantaviiva ole riittävän monimuotoinen. Pikkukosken yläosalla kapeaa ja rännimäistä uomaa levennetään levittämällä rannoille kasattua kivimateriaalia laajemmalle ja ohjaamalla virtausta voimakkaammin ranta-alueille. Lisäksi virtauksen monipuolisuutta lisätään rakentamalla uomaan pohjakynnyksiä, jotka luovat koskeen aiempaa enemmän virtausnopeuden vaihtelua sekä peilimäisiä, syvempiä alueita. Näin saadaan lisättyä eri ikäryhmien kaloille sopivien suoja-paikkojen määrää virrassa. Kosken alaosan luonnontilaisempaa aluetta muokataan hienovaraisemmin. Rannoille nostettua kivimateriaalia palautetaan uomaan ja virtausta ohjataan ranta-alueille. Erilaisten kiviryhmien sekä suisteiden avulla ohjataan virtauksen kulkua ja lisätään uoman mutkittelua. Suuremmille kaloille kaivetaan muutamia asentomonttuja, joiden yhteyteen asetellaan suurempia kiviä suojaa antamaan. Lisäksi uomaan palautetaan rannoilta mahdollisesti löytyviä liekopuita ynnä muuta puumateriaalia suojaksi kaloille sekä pohjaeliöstölle. Kunnostusalueella olevia sopivia luontaisia soraikkoja, kiviryhmiä ja monttuja ei muuteta. Kutualueita tehdään virtapaikkojen niskalle sekä koskeen sopiville paikoille, esimerkiksi pohjakynnysten ylävirran puolisille kiihtyvän virtauksen alueille. Jakso soveltuu hyvin myös taimenen poikasten istutuskohteeksi. Jakson loppuosassa on suvantoa, joka päättyy lyhyehköön rantapensaiden reunustamaan koskikynnykseen. Koski kunnostetaan siirtämällä rannoille nostettua kivimateriaalia mahdollisimman paljon koskeen ja lisäämällä syvyysvaihtelua kosken pohjaa muokkaamalla. Koska isoja kiviä on kosken rannoilla vähän, niitä tuodaan kauempaa. Isommille kaloille kaivetaan sopiviin paikkoihin syvempiä asentomonttuja, joiden yhteyteen asetellaan suurempia kiviä suojaa antamaan. Syvyysvaihtelua saadaan aikaiseksi myös rakentamalla koskeen erikokoisista kivistä koostuvia pohjakynnyksiä, jotka luovat ylävirran puolelle syvempiä hitaan virran alueita. Kiviryhmien ja yksittäisten isojen kivien avulla virtaa ohjataan koko uoman leveydelle, jolloin ranta-alueiden tärkeät poikastuotantoalueet saadaan hyödynnettyä. Koska suurempaa kivimateriaalia on uomassa vähänlaisesti, käytetään myös puuainesta kunnostamises- 10

11 sa mahdollisuuksien mukaan. Kosken niskalle tuodaan kutusoraa ja alue muotoillaan taimenelle sopivaksi kutualustaksi. Kunnostusalueen pinta-ala on noin m 2. Kunnostusten myötä kohteen vesipinta-ala nousee noin m 2 :iin. Muualta tuotavaa kutusoraa tarvitaan noin 25 m 2 :n alalle. Kunnostusjakso 5. Talvitienkoski Multiharjunkoski alkaa KKJY-pisteestä E N ja päättyy pisteeseen E N Riisijoen alimman kunnostusalueen pituus on noin metriä ja joen leveys on keskimäärin 8 metriä. Maantiesillan kohdalta alavirtaan Riisijoessa on muutamia lyhyitä ja tasamatalia virtapaikkoja. Uomassa ja rannoilla ei ole juuri lainkaan suuria kiviä, eikä koskien rannoilla ole kiviryppäitä tai muita perkausten merkkejä. Alueen maasto on vähäkivistä hiekkamaata. Kunnostusosuuden virtapaikat tarjoavat vain niukasti suojaa taimenen poikasille. Suvanto-osuudet ovat melko matalia, jolloin myös kalojen talvehtimisympäristöjä on rajoitetusti. Eroosion ja suoraan metsäalueilta jokeen johtavien ojien vaikutuksesta uomaan valunut hiekka on mataloittanut suvantoja entisestään. Paikoitellen uomasta löytyy sopivaa kutusoraa, jota siirretään sopivammille virta-alueille taimenten kutupaikoiksi. Vaikka lyhyitä koskipätkiä ei kaiketi ole perattu, voidaan niiden poikastuotantopotentiaalia lisätä huomattavasti esimerkiksi pohjaa muokkaamalla ja syvyysvaihtelua lisäämällä. Koska pohja on tasamatalaa ja kiviä on niukasti, koskipätkiin kaivetaan useampia kuoppia virtasyvänteiksi sekä suurempien taimenyksilöiden asentopaikoiksi. Pohjasta mahdollisesti löytyviä suurempia kiviä asetellaan yksittäin tai kiviryhmiksi uomaan. Kivien asettelulla, pohjakynnyksillä sekä virranohjaimilla ohjataan virtausta keskiuomasta leveämmälle alueelle, jolloin rantojen potentiaalinen poikastuotantoala tulee hyödynnettyä. Kiveämällä jo olemassa olevien virtapätkien niska-aluetta sekä loppu-liukua saadaan kiivaamman virtauksen aluetta hieman pidennettyä. Tällöin tynkämäiset, lyhyet koskiryöpytkin kasvattavat huomattavasti poikastuotantoalaa. Lisäksi puuaineksen määrää uomassa lisätään, jolloin saadaan kaloille sekä muulle vesieliöstölle lisää suojapaikkoja. Suvantoalueille rakennetaan muutamia pieniä saarekkeita jakamaan virtausta useampaan uomaan. Tämä lisää jokiuoman monipuolisuutta sekä virtausvaihtelua pitkillä suvanto-osuuksilla. Myös pienten sivu-uomien vesitystä parannetaan erilaisten virranohjaimien avulla. Pahimmin sedimentoituneita suvantoalueita kunnostetaan imuruoppaamalla. Kunnostusalueella olevia sopivia luontaisia soraikkoja, kiviryhmiä ja monttuja ei muuteta. Kunnostusalueen pinta-ala on noin m 2. Kunnostuksen myötä kohteen vesipinta-ala kasvaa noin m 2 :iin. Kutusoraa tarvitaan noin 20 m 2 :n alalle. 11 Tolvanjoki Tolvanjoekeen on suunniteltu neljä kunnostusjaksoa yhteispituudeltaan 340 metriä. Kunnostusjakso 1. alkaa KKJY-pisteestä E N ja päättyy pisteeseen E N

12 Tolvanjoen ylimmän kunnostusosuuden pituus on noin 20 m ja leveys 5 m. Kosken pohja-aines on melko pienirakeista soraa. Kosken rannalla on osittain purkamaton kiviarkku. Suoraan koskeen johtaa metsäoja ja myös kosken ylävirran puolella on kaksi jokeen johtavaa metsäojaa. Rannalla oleva vanha kiviarkku puretaan ja arkun kivet sekä puumateriaali sijoitetaan jokiuomaan. Koskikynnystä jatketaan ja täydennetään ylävirranpuoleisen suvannon pohjasta sekä rannoilta saatavilla kivillä. Näin koskelle saadaan luotua hieman enemmän pituutta. Koskeen johtava oja sekä kaksi ylävirrassa olevaa metsäojaa aiheuttavat kiintoainekuormitusta. Ojiin rakennetaan ojakatkokset ja turvemaasta pintavalutuskentät, jotka pidättävät ojien mukanaan kuljettaman kiintoaineen. Toimenpiteen tarkoituksena on estää taimenen ja harjuksen lisääntymiselle tärkeiden soraikkojen ja muiden poikastuotantoalueiden tukkeutuminen ja liettyminen. Koskessa olevasta sorasta muotoillaan virtakutuisille kaloille kutualueita ja alueelle tuodaan myös lisää soraa kutualustaksi.. Kunnostusalueella jo ennestään olevia sopivia luontaisia soraikkoja, kiviryhmiä ja monttuja ei muuteta. Kunnostusalueen pinta-ala on noin 100 m 2 ja kunnostuksen jälkeen lisääntymiseen soveltuvan alueen pinta-ala on 120 m 2. Kutusoraa tarvitaan noin 5 m 2 :n alalle. Kunnostusjakso 2. alkaa KKJY-pisteestä E N ja päättyy pisteeseen E N Kunnostuskohde on noin 50 metriä pitkä ja noin 5 m leveä melko rännimäinen koski, jonka niskalla on runsaasti isoja kiviä. Kosken virtaus on suoraviivaista ja taimenten poikasille soveltuvia elinympäristöjä on alueella niukasti. Koskea kunnostetaan sijoittamalla kiviä uomaan. Suurempien kivien, pohjakynnysten sekä kiviryhmien avulla virtausta ohjataan laajemmalle alueelle. Koski on nykyisellään kapea ja rännimäinen, joten ranta-aluetta muokataan ja avataan siten, että virtaus saadaan kulkemaan aiempaa leveämpänä. Näin kasvatetaan kosken pinta-alaa sekä virtavesieliöstön elinaluetta huomattavasti. Leveys- ja virtausvaihtelua lisätään rikkomalla rannan suoraviivaisuutta ja ohjaamalla virtaus mutkittelemaan uoman rannalta toiselle. Koskeen rakennetaan kutupaikkoja lähinnä tuomalla lisää soraa kosken niskalle ja yläosalle. Kunnostusalueella ennestään olevia sopivia luontaisia soraikkoja, kiviryhmiä ja monttuja ei muuteta. Kunnostusalueen pinta-ala on noin 200 m 2. Kunnostusten myötä kohteen vesipinta-ala kasvaa 250 m 2 :iin. Kutusoraa tarvitaan noin 10 m 2 :n alalle. Kunnostusjakso 3. Pitkäkoski alkaa KKJY-pisteestä E N ja päättyy pisteeseen E N Pitkäkoski on noin 100 m pitkä ja 5 m leveä rännimäinen koski. Uoman sammalkasvustot ovat runsaita. Rannoilla on niukasti kunnostamiseen tarvittavia kiviä, mutta kosken niskalla on kivirakassa kiviä, joita voidaan kunnostuksessa hyödyntää. Koska kiviä on rannoilla vähän, kunnostetaan Pitkäkoskea pääasiassa pohjaa muokkaamalla. Rikkomalla uoman pohjan tasainen profiili saadaan koskesta luotua monimuotoisempi ja virtaukseen aiempaa enemmän vaih- 12

13 telua. Pohjaa kaivettaessa sieltä mahdollisesti löytyvät kivet sijoitetaan uomaan virranohjaimiksi ja suojakiviksi. Myös kosken niskan kivirakasta saatavaa kivimateriaalia käytetään uoman kunnostamiseen. Lisäämällä erikokoista kiveä uomaan virtaus muuttuu ja saadaan luotua lisää erikokoisia poikasalueita. Pohjaa muokkaamalla myös suurempien kalojen suojapaikkojen määrä kasvaa. Uomaan lisätään myös sopivaa puumateriaalia antamaan suojaa sekä kaloille että muille virtavesieliöille. Pitkäkoskelle tehdään 4 6 kutualuetta kosken niskaosille ja kynnysten välisiin pooleihin ja altaisiin tuomalla alueelle kutusoraa. Kunnostusalueella ennestään olevia sopivia luontaisia soraikkoja, kiviryhmiä ja monttuja ei muuteta. Kunnostusalueen pinta-ala on noin 500 m 2 ja kunnostusten myötä kohteen vesipinta-ala kasvaa 600 m 2 :iin. Kutusoraa tarvitaan noin 15 m 2 :n alalle. Kunnostusjakso 4. Myllykoski alkaa KKJY-pisteestä E N ja päättyy pisteeseen E N Kunnostusjakso alkaa Tolvanjoen maantiesillalta ylävirtaan noin 20 metrin päästä ja jatkuu alavirtaan noin 150 m, puolivälissä on noin 30 metrin pituinen suvanto. Jakso muodostuu noin 10 m leveästä peratusta koskesta. Kosken pohjasammalisto on jokseenkin runsas. Rannoilla on melko runsaasti kiviä ja oikealla rannalla on lyhyt kivisuiste. Maantiesillasta ylävirtaan riittää kunnostustoimenpiteiksi kutusoran, noin 5 m 2, tuominen kosken niskalle. Siitä alavirtaan rannalle nostetut kivet palautetaan uomaan. Ne asetellaan yksittäisiksi virranohjaimiksi ja niillä myös täydennetään jo olemassa olevia kynnysrakenteita. Kivisuisteessa olevat kivet otetaan myös käyttöön ja siirretään uomaan. Kivisuisteen kohdalla joki on aiemmin virrannut huomattavasti leveämmällä, joten suistetta purettaessa virtaus ohjataan koko uoman leveydelle. Kosken ranta-alueiden suoraviivaisuutta rikotaan ja virtausta ohjataan koko uoman leveydelle. Kunnostusten avulla taimenenpoikasten, suurempien taimenten sekä kaikkien muidenkin virtavesieliöiden elinympäristö paranee ja näin tuetaan alueen virtavesilajiston monipuolisuutta. Myllykosken niskaalueelle ja yläosaan tehdään muualta tuotavasta sorasta viisi tai kuusi taimenelle soveltuvaa kutualuetta. Kunnostusalueella ennestään olevia luontaisia soraikkoja, kiviryhmiä ja monttuja ei muuteta. Myllykosken, pinta-ala on noin m 2. Kunnostusten myötä kohteen vesipinta-ala kasvaa noin m 2 :iin. Kutusoraa tarvitaan noin 20 m 2 :n alalle. 13 Suonnanjoki Suonnanjokeen on suunniteltu kolme kunnostusjaksoa yhteispituudeltaan metriä. Kunnostusjakso 1. alkaa KKJY-pisteestä E N ja päättyy pisteeseen E N Kunnostusjakson pituus on noin m ja leveys 4 5 m. Kosken pohja on suurelta osin suojatonta, pienirakeista sorapohjaa, josta suuremmat kivet on nostettu rannoille. Pohjasammalistoa on jonkin verran. Jakson loppuosalla joki virtaa maantiesillan ali. Koskijakson loppuosalla on rantakasvillisuuden suojaamia nivajaksoja sekä lyhyempiä suvantopätkiä. Varsinkin jakson yläosalla on havaittavissa jonkin verran liettymistä, joka on peräisin valuma-alueen suo- ja metsäojituksista. Kunnostusjaksolle laskevat ojat

14 ovat osin umpeenkasvaneita ja kiintoainekuormitus on olennaisesti vähentynyt. Koskea kunnostetaan muokkaamalla pohjaa siten, että saadaan lisättyä uoman syvyysvaihtelua varsinkin kosken matalalla yläosalla. Pohjasta saatavat kivet sijoitetaan koskeen taimenen poikasalueiksi sekä syvempien monttujen yhteyteen asentokiviksi ja aikuisten taimenten suojapaikoiksi. Rannoilla olevia kiviä palautetaan uomaan ja samalla lisätään puumateriaalin määrää uomassa. Jaksolta löytyy jonkin verran kutualueisiin soveltuvaa soramateriaalia, joka on perkaustoimien myötä osittain kasautunut taimenen kannalta epäedullisiin paikkoihin ja sitä siirretään koskeen sopiville paikoille taimenen kutualueiksi ja sen paikallaan pysyvyys varmistetaan kivi- sekä puumateriaalin avulla. Kunnostuksen yhteydessä pohjaa muokataan niin, että ojituksista peräisin oleva liete saadaan puhdistettua. Kosken alaosan niva/suvanto-osuudella kunnostustoimet ovat kevyemmät. Uomaan palautetaan kivimateriaalia, jolloin virtausta saadaan monimuotoisemmaksi. Lisäksi pohjakynnysten yhteyteen rakennetaan erikokoisesta kivimateriaalista laajempia poikasalueita. Kunnostusalueella olevia sopivia luontaisia soraikkoja, kiviryhmiä ja monttuja ei muuteta. Muualta tuotavasta kutusorasta rakennetaan 4 5 uutta kutupaikkaa. Kunnostusalueen pinta-ala on noin m 2 ja kunnostusten myötä kohteen vesipinta-ala kasvaa m 2 :iin. Kutusoraa tarvitaan noin 15 m 2 :n alalle. Kunnostusjakso 2. Rakankoski alkaa KKJY-pisteestä E N ja päättyy pisteeseen E N Kunnostusjakson pituus on 440 m ja leveys 5 m. Koskijakso muodostuu kolmesta lyhyehköstä koskikynnyksestä. Kosken pohja muodostuu useamman eri kokoluokan kivi- ja soramateriaalista, tosin suuremmat kivet on nosteltu uoman rannoille. Kivet ovat sammalpeitteisiä. Uoman yläpuolella on rantakasvillisuuden muodostamaa varjostusta runsaasti. Myös Rakankoskea kunnostetaan palauttamalla rannoille nostettu kivimateriaali uomaan. Pohjaa muokataan siten, että isommille kaloille kaivetaan asentomonttuja, joiden yhteyteen asetellaan suurempia kiviä suojaksi sekä luomaan virtaan peilimäisiä alueita. Koskessa olevien pohjakynnysten yhteyteen sekä niskalle rakennetaan uomassa olevasta sorasta sopivan virtauksen alueelle kutusoraikkoja. Kutusoraa tuodaan myös muualta. Suurempien kivien avulla varmistetaan soran paikallaan pysyvyys sekä luodaan kutupohjille virranohjaimia ja näkösuojia. Taimenenpoikasille sopivia alueita muodostuu, kun koskea kivetään runsaalla erikokoisella kivimateriaalilla. Matalampien ranta-alueiden vesitys myös pienemmillä virtaamilla varmistetaan ohjaamalla niihin riittävästi vettä. Myös puuainesta käytetään kunnostuksessa mahdollisuuksien mukaan. Kunnostusalueella olevia sopivia luontaisia soraikkoja, kiviryhmiä ja monttuja ei muuteta. Kunnostusalueen pinta-ala on noin m 2 ja kunnostusten myötä kohteen vesipinta-ala kasvaa m 2 :iin. Kutusoraa tarvitaan noin 10 m 2 :n alalle. 14

15 Kunnostusjakso 3. Pitkäkoski alkaa KKJY-pisteestä E N ja päättyy pisteeseen E N Pitkäkosken pituus on noin 260 m ja leveys noin 5 6 m. Pitkäkosken niskalla on vanhan myllypadon jäänteet ja joen yli rakennetun sillan kiviarkun jäänteitä. Niska-alue on melko suojaton ja kosken yläosaa on perattu voimakkaasti. Alempana kosken rannoilla on peltoja ja kosken keskiosalla on maantiesilta. Alimmalla osalla on 50 metrin matkalla koskea, jossa rannoilla on niukasti kunnostusmateriaaliksi soveltuvaa kiviainesta. Joki mutkittelee jyrkkätörmäisen hiekkamaan läpi, ja joen rannat ovat uomaeroosion muokkaamia. Osuus on alavaa ja rantakasvillisuuden varjostus on vähäistä tai puuttuu osin kokonaan. Pitkäkoskea kunnostetaan palauttamalla kivimateriaali rannoilta uomaan. Koskenniskan vanhan padon sekä sillan kiviarkun kivet palautetaan kosken niskalle sekä ylävirran puoleiseen suvantoon, jolloin saadaan suojapaikkoja muutoin suojattomalle niskaosalle. Pitkäkosken alaosan rannoilla on jonkin verran kiviä, jotka sijoitetaan koskeen taimenten poikasten suojapaikoiksi. Alimmalla osalla kiviä on vain vähän, joten uomaa kunnostetaan pohjaa muokkaamalla. Pohjasta mahdollisesti löytyvää kiviainesta käytetään pohjakynnyksiin sekä uoman kiveämiseen. Rantavesialueita muokataan yläosalla rikkonaisemmiksi ja vesitys näillä alueilla myös matalan veden aikaan varmistetaan virtausta ohjaamalla. Myös puumateriaalia lisätään uomaan virtavesieliöstön suojapaikoiksi. Niskalle ja kosken yläosaan rakennetaan uomassa olevasta sorasta kutualueita. Muualta tuotavan kutusoran tarpeeksi arvioidaan noin 5 m 2. Alaosan kunnostustöissä noudatetaan erityisen suurta varovaisuutta hiekkatörmien vyörymien välttämiseksi. Lisäksi kosken alaosan aukeiden peltojaksojen varjostusta voidaan lisätä pajupistokkaiden avulla sekä rannan suojavyöhykettä laajentamalla. Kunnostusalueella ennestään olevia sopivia soraikkoja, kiviryhmiä ja monttuja ei muuteta. Kunnostusjakson alaosalla sekä sen ja Suonnanjokisuun välisellä jokiuomalla voidaan tehdä kalan- ja veneellä kulun helpottamiseksi väylän syvennyksiä, mikäli vesi- ja maa-alueen omistajat antavat siihen kirjallisen suostumuksen ja osoittavat paikan, mihin kaivumaat läjitetään. Kunnostusalueen pinta-ala on noin m 2 ja kunnostusten myötä kohteen vesipinta-ala kasvaa noin m 2 :iin. Kutusoraa tarvitaan noin 5 m 2 :n alalle. 15 Kirintöjoki Kirintöjokeen on suunniteltu kuusi kunnostusjaksoa yhteispituudeltaan metriä. Kunnostusjakso 1. alkaa KKJY-pisteestä E N ja päättyy pisteeseen E N Jakso on pituudeltaan noin 125 m ja leveydeltään noin 4 6 m. Koski on uiton helpottamiseksi perattu ja on siten menettänyt merkittävän osan alkuperäisestä luonteestaan. Sitä on aikaisemmassa kunnostuksessa jossain määrin pyritty entisöimään. Rannoilla vielä olevat kivet palautetaan joki-

16 uomaan, tasasyvyistä pohjaa monipuolistetaan montuilla ja suojakivillä sekä horisontaalista virransuuntaa kiveyksien sijoittelua vaihtelemalla. Kunnostusalueen pinta-ala on noin 625 m 2 ja kunnostusten myötä kohteen vesipinta-ala kasvaa 675 m 2 :iin. Kutusoraa tuodaan alueelle 5 m 2 :n alan kattava määrä. Kunnostusjakso 2. Pitkäkoski alkaa KKJY-pisteestä E N ja päättyy pisteeseen E N Kunnostusjakson pituus on noin m ja uoman leveys on kosken yläosalla 3 m ja alaosalla 4 m. Kosken pudotuskorkeus on lähes 20 m. Koskea on perattu uiton helpottamiseksi. Uomasta poistettua kiviainesta on rannoilla melko runsaasti. Kalastuskielloista huolimatta jokivarsilla on näkyvissä kulkemisen ja leiriytymisen jälkiä. Kunnostusjakso alkaa pitkän suvantojakson alapäästä, jossa on puurakenteinen padon muodostama kynnys. Tämän jälkeen on pieni välisuvanto, sitten kivinen kynnys ja sen alla noin 40 metrin pituinen koskijakso, joka päättyy noin 35 metrin pituiseen syvempään lompoloon. Lompolon jälkeen kunnostusjakso jatkuu jokseenkin yhtenäisenä pienehköjen suvantojen ja yhden loppupäässä olevan lompolon katkaisemana koskijaksona. Karijoki laskee jakson puolivälissä pohjoisesta Kirintöjokeen. Jakson alussa pitkän suvannon alapäässä oleva puukynnys korvataan kivisellä kynnyksellä, jos rannoilta ja välisuvannon pohjalta löytyy riittävästi kiviä. Työ toteutetaan siten, että ylävirran puoleisen suvannon nykyistä vedenkorkeutta ei muuteta. Kynnys muotoillaan sellaiseksi, että kalankulku on mahdollinen. Kynnyksestä alavirtaan olevan pienen välisuvannon niskakynnyksen murtumakohta muotoillaan nykyistä pidemmälle jaksolle luonnonmukaisemmaksi ja kalannousun mahdollistavaksi. Välisuvantoon muotoillaan laajahko kutusoraikko. Kosken niskaa on aikaisemmin kunnostettu "Purot virtaamaan Posiolla" -hankkeessa, mutta niskaa voidaan kunnostaa vieläkin luonnonmukaisemmaksi. Lompolosta alavirtaan koski on varsin rännimäinen ja sorapohjaa on niukasti. Tällainen virta ei kovin hyvin sovellu kalanpoikasten ja muiden virtavesieliöiden elinalueeksi. Kosken kivet on uittoperkauksien yhteydessä nostettu rantatörmälle. Jokeen yhtyy Pitkäkosken alaosalla Karijoen jyrkkä Kortekoski. Yhtymäkohdasta alavirtaan koski on varsin suojatonta ja tasamatalaa. Virrassa on kuitenkin yläosaa enemmän kivi- sekä puumateriaalia. Kivet on uomasta perattu alaosallakin pääosin rannoille, mutta kosken pohjalla on soraa yläosan koskiosuuksia enemmän. Aivan kosken alaosalla on uiton aikaisia puurakenteita sekä kivikasoja, joita voidaan hyödyntää virranohjailussa. Näistä alavirtaan on erinomainen kutusoraikon paikka. Koskea kunnostetaan siirtämällä mahdollisimman paljon joesta perattua kiviainesta koskeen kalojen suojapaikoiksi. Kivimateriaalia palautetaan koskeen ja sen avulla ohjataan virtausta laajemmalle alueelle sekä varmistetaan riittävä veden ohjautuminen myös matalammille ranta-alueille. Kivistä muokataan lisäksi pohjakynnyksiä monipuolistamaan virtausvaihtelua ja luomaan koskeen hitaamman virtauksen syviä peilialueita. Alueelle kaivetaan suuremmille kaloille muutamia syvempiä asentomonttuja, joiden yhteyteen asetellaan myös isoja kiviä suojaa antamaan. Rantaviivan monimuotoisuus lisääntyy rikkomalla uittoperkauksien aikana luotu suoraviivainen rantaprofiili. Suoraksi kaivettu uoma muokataan mutkittelevaksi. Kosken rantaan voidaan myös kaivaa joitakin leveämpiä kohtia ja virtausta ohjataan rantatörmien ja -pajukoiden alle. 16

17 Koskeen lisätään puumateriaalia virtavesieliöiden suojapaikoiksi ja vesisammalten kiinnittymisalustaksi. Kivikasat levitetään takaisin uomaan ja niillä ohjataan virtausta monipuolisemmaksi. Etenkin voimakasvirtaisimpien kohtien niskaosille tuodaan soraa, josta rakennetaan 8 10 taimenen kutusoraikkoa. Kunnostusten myötä kohteen taimenen lisääntymiseen soveltuva vesipinta-ala kasvaa m 2 :stä noin m 2 :iin. Kutusoraa tuodaan noin 30 m 2 :n alan kattava määrä. Kunnostusjakso 3. alkaa KKJY-pisteestä E N ja päättyy pisteeseen E N Kunnostusjaksolla on suunnilleen 600 metrin matkalla neljä lyhyttä koskiosuutta, joiden rannoilta löytyy perkauksessa poistettuja kiviä. Jakson sorapohjaisia nivoja on aikaisemmin kunnostettu imuruoppaamalla "Purot virtaamaan Posiolla" -hankkeessa. Rannoilla olevat kivet sijoitetaan koskikynnyksiin täydennysmateriaaliksi, jolloin saadaan lisättyä kalojen suojapaikkoja. Koskien välisiin sorapohjaisiin nivoihin sijoitetaan asentokiviä isompien taimenten suojapaikoiksi. Nivoista voidaan myös poistaa tarvittaessa hienojakoista sedimenttiä. Poistettu sedimentti läjitetään riittävän kauas uomasta, jotta se ei pääse huuhtoutumaan takaisin jokeen. Kunnostusalueen pinta-ala on noin m 2. Kunnostusten myötä kohteen vesipinta-ala kasvaa noin m 2 :iin. Kutusoraa tarvitaan noin 7 m 2 :n alalle. Kunnostusjakso 4. KKJY-pisteestä E N ja päättyy pisteeseen E N Kunnostusjakso on noin 70 m pitkä ja noin 4 m leveä, melko vuolasvirtainen ja syvä koski, joka soveltuu nykyisellään lähinnä aikuisten taimenten elinympäristöksi. Kosken rannalla on suuria kiviä ja uiton aikaisia puurakenteita. Kohteen rannalla olevat kivet ja uittorakenteissa oleva puumateriaali sijoitetaan täydennysmateriaaliksi uomaan ja kosken virtausta ohjataan leveämmälle. Rannan suoraviivainen profiili rikotaan ja virtausta ohjataan mutkittelemaan. Näillä toimenpiteillä pienen kosken pinta-ala kasvaa huomattavasti. Kosken niskalle rakennetaan kutusoraikko. Kunnostusalueen pinta-ala on 280 m 2. Kunnostusten myötä kohteen vesipinta-ala kasvaa 320 m²:iin. Kutusoraa tarvitaan noin 3 m 2 :n alalle. Kunnostusjakso 5. alkaa KKJY-pisteestä E N ja päättyy pisteeseen E N Jakso on noin 60 m pitkä ja noin 3 m leveä virtapaikka ja sijoittuu Patoniementien molemmin puolin. Paikalle rakennetaan kolme taimenen kutusoraikkoa. Kunnostusalueen pinta-ala on noin 200 m 2. Kunnostusten myötä kohteen vesipinta-ala kasvaa noin 230 m 2 :iin. Kutusoraa tarvitaan noin 3 m 2 :n alalle. 17

18 Kunnostusjakso 6. alkaa KKJY-pisteestä E N ja päättyy pisteeseen E N Kirintöjoen Suukoski alkaa maantiesillalta noin 150 m alavirtaan ja on noin 120 metriä pitkä ja 4 6 metriä leveä. Niskaosan sorapohjainen niva soveltuu hyvin taimenen kutualueeksi. Kosken alaosalla on lyhyitä koskikynnyksiä. Jokea on oikaistu tukkimalla vanha luonnonuoma ja ohjaamalla virtaus uuteen uomaan. Etenkin kosken loppuosalla rannalla on runsaasti uomasta poistettuja kiviä sekä uiton aikaisia puurakenteita. Kosken rannat ovat alaosalta monimuotoisia ja rikkonaisia. Kosken niskaosan kutusoraikolle sijoitetaan kiviä virranohjaimiksi ja näkösuojiksi. Lisäksi soraikon nykykunto tarkastetaan ja sitä laajennetaan ja parannetaan. Kosken rannoilla olevat kivet sekä uittorakenteiden puumateriaali palautetaan koskeen, jolloin taimenen poikasalueiden määrä lisääntyy ja virtaus monipuolistuu. Uomassa oleva puumateriaali jätetään paikoilleen. Rantojen vesitys kaikilla vedenkorkeuksilla varmistetaan ohjaamalla virtausta riittävästi. Suuremmille kaloille kaivetaan koskeen muutama syvempi monttu ja asetellaan virtaan isoja kostekiviä. Joki laskee koskena suoraan järveen ja toimii siten hyvänä houkutusvirtana nousukaloille. Näin ollen suuosaa ei ole tarpeellista palauttaa entiseen uomaan, vaan koskesta poistettuja kiviä käytetään täydennysmateriaalina nykyisessä jokiuomassa. Kunnostusalueella ennestään olevia sopivia soraikkoja, kiviryhmiä ja monttuja ei muuteta. Kunnostusalueen pinta-ala on noin 600 m 2, ja kunnostusten myötä kohteen vesipinta-ala kasvaa 650 m 2 :iin. Muualta tuotua kutusoraa tarvitaan noin 5 m 2 :n alalle. 18 Töiden toteuttaminen ja kustannukset Kunnostustyömaalla on virtavesikunnostamiseen hyvin perehtynyt työnohjaaja, joka vastaa töiden tekemisestä suunnitelman mukaisesti. Laadunvalvonta ja tarkkailu sisältävät vesinäytteenoton sekä luontoasiantuntijan tekemät maastotarkastukset. Kunnostettavien kohteiden kustannusarvio on yhteensä Arvio työajasta Kuunnostaminen voidaan tehdä yhden avovesikauden aikana. Töiden toteutus kestää yhdessä työvuorossa noin kolme kuukautta. HANKETTA KOSKEVAT SUOSTUMUKSET Kunnostuskohteiden rantatilojen omistajat ovat antaneet kirjallisen suostumuksen kalataloudellisessa kunnostussuunnitelmassa esitettyjen virta- ja ranta-alueiden kunnostustoimenpiteisiin.

19 19 YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA Yleiskuvaus vesistöstä Vienanmereen laskevassa Koutajoen vesistössä oleva Suomen ainoa säännöstelemätön suurjärvi, Kitkajärvi, on kirkasvetinen ja karu järvi, joka muodostuu Yli-Kitkasta ja Ala-Kitkasta. Järvet ovat lähes luonnontilaisia ja niiden vedenlaatu on hyvä/erinomainen. Kitkajärvien pinta-ala on yhteensä lähes 300 km 2 ja korkeus merenpinnasta on 240 m. Koutajoen vesistön Suomen puolella olevat osat on suojeltu koskiensuojelulailla ja ne kuuluvat myös kansainväliseen Project Aqua -ohjelmaan. Vesistö on luokiteltu tieteellisesti arvokkaaksi ja merkittäväksi tutkimuskohteeksi. Luonnontilaisella Kitkajärvellä ja sen alkuperäisellä taimenkannalla on myös suuri merkitys Kuusamon Posion -alueen matkailun vetovoimatekijänä. Riisijoki Noin 10 kilometrin mittainen Riisijoki alkaa Riisitunturin kansallispuiston alueelta Riisitunturin kupeelta. Yläjuoksulla kansallispuiston alueella joki virtaa kapeahkona ja puiston rajalla siihen yhtyy lännestä Uusipuro, jolloin joki levenee ja virtaa täällä lähes koko matkan havumetsäalueella. Keskijuoksulla joki on ojitetun Isokorvensuon vaikutusalueella, mikä mahdollisesti saattaa ajoittain ilmetä joen vedenlaadussa. Joen välittömässä läheisyydessä ei ole peltoja. Joki laskee Yli-Kitkan Käkilahteen. Riisijoen valuma-alue on noin 28 km 2. Järviä alueella on noin 0,2 km 2 ja järvisyys on 0,9 %. Riisijoen ylivirtaama (HQ) on 8 m 3 /s, keskivirtaama (MQ) 0,3 m 3 /s, ja alivirtaama (NQ) 0,04 m 3 /s. Tolvajoki Tolvanjoki on pituudeltaan noin 9 km. Se saa alkunsa Pohjoisen Suonnanvaaran ja Keskimmäisen Suonnanvaaran väliseltä alueelta ja virtaa havumetsäalueen läpi. Siihen liittyy pohjoisesta Itkupuro. Alajuoksulla Tolvanjokeen yhtyy myös Tolvanlammesta (116 ha) laskevat vedet, minkä jälkeen Tolvanjoki laskee ensin noin 18 hehtaarin Jokilampeen ja siitä edelleen Yli- Kitkan Tolvanlahteen. Tolvanjoen valuma-alue on noin 27 km 2. Alueella on järvialaa noin 1,4 km 2 ja järvisyys on 5,2 %. Tolvanjoen ylivirtaama (HQ) on 6 m 3 /s, keskivirtaama (MQ) 0,3 m 3 /s, ja alivirtaama (NQ) 0,04 m 3 /s. Suonnanjoki Suonnanjoki on pituudeltaan noin 13 km. Se alkaa 13 hehtaarin Suonnanjärvestä ja saa vesiä myös Suonnanvaaran alueelta. Joki virtaa pääasiassa havumetsäalueella, mutta keskijuoksulta alkaen myös peltoja on jonkin verran joen läheisyydessä. Kaukolan kohdalla joki virtaa sillan ali ja alavirtaan päin tultaessa siihen liittyy lännestä Pajujoki. Alajuoksun valumaalueella Suonnankylän asutuksen ja peltojen määrä lisääntyy. Joki laskee Yli-Kitkaan Suonnansaaren pohjoispuolella. Peltojen läheisyys ilmenee joen veden kohonneina ravinne- ja kiintoainepitoisuuksina.

20 Suonnanjoen valuma-alue on noin 31 km 2. Alueella on järvialaa noin 0,4 km 2 ja järvisyys on 1,2 %. Suonnanjoen ylivirtaama (HQ) on 9 m 3 /s, keskivirtaama (MQ) 0,4 m 3 /s, ja alivirtaama (NQ) 0,05 m 3 /s. 20 Kirintöjoki Kirintöjoki on pituudeltaan noin 6 km. Joki alkaa 315 hehtaarin Kirintöjärvestä ja on varsin kirkasvetinen. Joki virtaa havumetsä- ja suoalueiden läpi ja siihen liittyy pohjoisesta Karijärvestä alkava Karijoki. Kirintöjoki laskee Yli-Kitkaan Kehäsaaren edustalle. Kirintöjokea ja Karijokea on kunnostettu vuosina "Purot virtaamaan Posiolla" -hankkeessa muun muassa imuruoppaamalla ja kiveämällä. Kunnostusta on tarpeen jatkaa. Kirintöjoen valuma-alue on noin 30 km 2. Alueella on järvialaa noin 3,9 km 2 ja järvisyys on 13,1 %. Kirintönjoen ylivirtaama (HQ) on 4 m 3 /s, keskivirtaama (MQ) 0,4 m3/s, ja alivirtaama (NQ) 0,05 m3/s. Kuormitus, vedenlaatu ja käyttökelpoisuus Suurin kuormittaja on valuma-alueiden auraus, ojitus ja muu metsätaloustoiminta. Osa ojista on niin vanhoja, että umpeenkasvun seurauksena niiden aiheuttama kuormitus on olennaisesti vähentynyt. Maatalouden kuormituksella on jonkin verran vaikutusta vedenlaatuun etenkin Suonnanjoella. Vedenlaatutiedot on koottu ympäristöhallinnon Hertta-järjestelmästä. Hertassa on vesinäytteiden tuloksia runsaammin vain vuosilta 1994 ja Riisijoki Riisijoen veden ph-arvot ovat lähellä neutraalia (vaihtelu 5,9 7,1). Alkaliniteetti on jonkin verran alentunut. Kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuudet ovat jokseenkin alhaisia. Kiintoainepitoisuus on ollut noin 1 mg/l. Tolvanjoki Tolvanjoen ph-arvot ovat lähellä neutraalia (vaihtelu 6,2 7,0). Kokonaisfosfori on ollut keskimäärin 10 µg/l ja kokonaistyppi 290 µg/l. Kiintoainepitoisuus on ollut noin 1 mg/l. Suonnanjoki Suonnanjoen ph-arvot ovat vaihdelleet välillä 5,1 7,1 ja alkaliniteetti on ollut keskimäärin vain 0,13 mmol/l, joten Suonnanjoen veden happamuuden puskurikyky on melko alhainen. Kokonaisfosforipitoisuuden keskiarvo on ollut 29 µg/l ja kokonaistyppipitoisuuden keskiarvo 390 µg/l. Kiintoainepitoisuus on ollut noin 1 mg/l. Kirintöjoki Kirintöjoen ph-arvo on melko lähellä neutraalia (vaihtelu 5,6 7,1). Alkaliniteetti on alhainen, keskimäärin 0,16 mmol/l. Kokonaisfosforipitoisuus on