Romanien pitkä matka työn markkinoille. Tutkimus romanien työmarkkinoille sijoittumisen edistämisestä

Transkriptio

1 Romanien pitkä matka työn markkinoille Tutkimus romanien työmarkkinoille sijoittumisen edistämisestä Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 22/2008

2 Hannele Syrjä Mikko Valtakari Romanien pitkä matka työn markkinoille Tutkimus romanien työmarkkinoille sijoittumisen edistämisestä Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 22/2008

3 Julkaisusarjan nimi ja tunnus Käyntiosoite Postiosoite Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Aleksanterinkatu 4 PL 32 Puhelin HELSINKI VALTIONEUVOSTO Telekopio (09) Työ ja yrittäjyys 22/2008 Tekijät (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri) HSE Excecutive Education Oy Hannele Syrjä Mikko Valtakari Julkaisuaika Elokuu 2008 Toimeksiantaja(t) Työ- ja elinkeinoministeriö Toimielimen asettamispäivä Julkaisun nimi Romanien pitkä matka työn markkinoille Tutkimus romanien työmarkkinoille sijoittumisen edistämisestä Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa on selvitetty Suomessa asuvien romanien mahdollisuuksia ja edellytyksiä työllistyä sekä kartoitettu työhallinnon roolia romanien työllistämisen edistämisessä. Tavoitteena on ollut tuottaa kokonaiskuva romaneista työhallinnon asiakkaina, heidän työmarkkinatilanteestaan, työllistymisestään ja työttömyydestään sekä työllistymisen esteistä. Aineistona työssä on käytetty mm. työhallinnon URAasiakastietojärjestelmästä saatuja tietoja, haastatteluja sekä työnhakijana oleville romaneille, työhallinnon romaniasiain yhdyshenkilöille että työnantajille tehtyjen kyselyjen tuloksia. Lisäksi on työssä on hyödynnetty muita aihealueeseen liittyviä tutkimuksia sekä romaneille suunnattujen ESR -hankkeiden tuloksia ja kokemuksia. Tutkimuksen johtopäätökset perustuvat useasta lähteestä ja näkökulmasta kootun tiedon kokonaisvaltaiseen tulkintaan. Tutkimus on kohdistunut erityisesti työnhakijana olevien romanien tilanteen kartoittamiseen. Tutkimuksen tulosten perusteella romanien työllistymisen esteet ovat monitahoisia. Työnhakijana olevien romanien alhainen koulutustaso, vähäinen ammatillinen koulutus ja työkokemuksen puute ovat keskeisiä työllistymisen esteitä. Tässä suhteessa romanit ovat samassa asemassa muiden vähäisen koulutustason omaavien työttömien kanssa ja joutuvat kilpailemaan samoista työpaikoista ja työllistämistoimenpiteistä muiden vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien kanssa. Lisäksi romanien työllistymisen esteenä ovat sopivien työpaikkojen puuttuminen, romanien kulttuuriset erityispiirteet ja omat asenteet sekä syvälle juurtuneet ennakkoluulot ja kielteiset asenteet romaneja kohtaan. Tutkimuksen tulosten mukaan näyttää siltä, että työnhakijana olevat romanit jakautuvat lähtökohdiltaan ja tarpeiltaan ainakin kolmeen ryhmään: niihin, joilla peruskoulu on jäänyt kesken ja joiden peruskoulun loppuun saattaminen on ensisijainen toimenpide. Toinen, merkittävä ryhmä työnhakijoista on niitä, joilla ei ole peruskoulun jälkeistä ammatillista koulutusta ja johon ohjautuminen olisi työllistymisen kannalta ensisijaista. Romanien työllistymisen kannalta siirtyminen peruskoulusta jatkokoulutukseen sekä aikuisille romaneille suunnattu ammatillinen koulutus ovat keskeisiä kehittämisalueita. Ammatillisen koulutuksen tukimuotojen ja ohjaavan koulutuksen kehittäminen ja koulutukseen ohjauksen vahvistaminen ovat tältä osin olennaisia kehittämishaasteita. Kolmantena ryhmänä ovat ne romanit, joilla on joko kertynyttä työkokemusta tai lisäksi myös ammattitutkinto, ja jotka tarvitsevat erityisesti tukea työpaikan etsinnässä ja työllistymisessä. URA-rekisteriaineiston analyysi osoittaa, että vain pieni osa työttömistä romaneista on tehostettujen työvoimapalvelujen piirissä. Erilaisten työllistymisen edellytysten näkökulmasta työhallinnon palvelujen ja toimenpiteiden eriyttäminen samoin kuin ohjausprosessien kehittäminen olisi tarkoituksenmukainen etenemisväylä työllistymisen edistämiseksi. Tarvitaan myös vuorovaikutusta lisäävien yhteistyörakenteiden vahvistamista. Tässä merkittävä rooli on alueellisten romaniasiain neuvottelukuntien ja työvoimatoimistojen yhteistyöllä. Romaniasiain yhdyshenkilöillä työvoimatoimistoissa on merkittävä rooli yhteistyön edistämisessä, jota kuitenkin tulisi vahvistaa. Tämän lisäksi tarvittaisiin romanitaustaisia tukihenkilöitä ja palveluohjaajia prosessien vahvistamiseksi. On ilmeistä, että jos romaniväestön ja eri asemassa olevien romanien tilannetta aiotaan kohentaa, se edellyttää samanaikaisia kehittämistoimenpiteitä useilla hallinnon sektoreilla samoin kuin romaniyhteisön omaa valmiutta integroitua koulutusjärjestelmään ja työelämään. Suunnitteilla oleva romanipoliittinen ohjelma voisi toimia pohjana kokonaisvaltaiselle kehittämistyölle, minkä lisäksi tarvittaisiin myös eri hallinnonalojen keskinäistä vuoropuhelua ja yhteistä kehittämistyötä. Työ- ja elinkeinoministeriön yhteyshenkilö: Strategia ja ennakointiyksikkö/matti Sihto, puh Asiasanat Romani, romanipolitiikka, työllistymisen edistäminen, heikossa työmarkkina-asemassa olevat, syrjäytymisen ehkäisy, etninen vähemmistö, etninen yhdenvertaisuus ISSN Kokonaissivumäärä 145 Julkaisija Työ- ja elinkeinoministeriö Kieli Suomi ISBN Hinta 27 Kustantaja Edita Publishing Oy

4 Esipuhe Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja -sarjan 22. niteenä julkaistaan Hannele Syrjän ja Mikko Valtakarin tutkimus Romanien pitkä matka työn markkinoille tutkimus romanien työmarkkinoille sijoittumisen edistämisestä. Tutkimuksessa on kartoitettu romanien mahdollisuuksia ja edellytyksiä työllistyä, työllistymisen esteitä ja toimenpiteitä edistää heidän työllistymistään. Vastaavaa kokonaisvaltaista tutkimusta romanien työmarkkinoille sijoittumisesta ei aikaisemmin ole Suomessa laadittu. Keskeisenä syynä tähän on tilastollisen aineiston puuttuminen, sillä Suomessa ei henkilöitä voida rekisteröidä etnisin perustein. Tutkimus on myös kansainvälisesti ainutlaatuinen. Tutkimuksen ohjausryhmän puheenjohtajina ovat olleet Brita Lamberg ja hänen jälkeensä Olli Sorainen työ- ja elinkeinoministeriöstä. Jäseninä ovat toimineet Malla Laiti Etelä-Suomen lääninhallituksesta, Eine Lillberg Opetushallituksesta, Rainer Lindeman Romaniasiain neuvottelukunnasta, Leena Lyra ja Matti Sihto työ- ja elinkeinoministeriöstä ja Jari-Pekka Messula Helsingin, sittemmin Turun työvoimatoimistosta. Helsingissä kesäkuussa 2008 Matti Sihto työmarkkinaneuvos työpolitiikan dosentti

5 Sisällys Esipuhe... 5 Sisällys... 7 Tutkijoiden alkusanat Johdanto Tutkimuksen tavoite ja kohdentuminen Tutkimuksen lähestymistapa ja erityispiirteet Tutkimuksen toteutustapa sekä aineistot ja menetelmät Romanit ja romanipolitiikka Romaniväestö ja romaniyhteisö Romaniväestön määrä Romanit etnisenä ryhmänä Romanipolitiikka Romaniasioiden hallinto ja romanipolitiikan kehitys Romanien oma organisoituminen Yhteiskuntaan integroitumisen haasteet Romanien työmarkkinoille sijoittumisen esteet Romanien työllisyys ja työmarkkina-asema Romanien alhainen koulutustaso työllistymisen esteenä Romanien osallistuminen koulutukseen Osallistuminen koulutukseen on jäänyt useimmilla peruskoulun varaan Osallistuminen ammatilliseen ja jatkokoulutukseen on toistaiseksi vähäistä Työkokemuksen puute työllistymisen esteenä... 61

6 3.4 Asenteet työllistymistä ja työllistämistä kohtaan Romanien asennoituminen työllistymiseen ja kokemukset työn hakemisesta Työnantajien asennoituminen romanien työllistämiseen Työhallinnon toiminta romanien työllistymisen edistämiseksi Romaniasioiden koordinointi ja organisointi työhallinnossa Romaniasiain yhdyshenkilöiden tehtävät ja toiminta Romanit työvoimatoimistojen asiakkaina Romanien asiakaspalvelut työvoimatoimistoissa Romanien työllistymisen esteet ja heille suunnatut palvelut Työnhakijana olevien romanien näkemyksiä työvoimatoimiston palveluista Romaniasiain yhdyshenkilöiden kokemukset romaneihin kohdistuvista ennakkoluuloista ja syrjinnästä Keinot edistää romanien työllistymistä Romaniasiain yhdyshenkilöiden näkemykset keinoista edistää romanien työllistymistä Romanien koulutus- ja työllistämishankkeiden oppimistuloksia Yhteenveto ja johtopäätökset Lähteet Liite

7 Tutkijoiden alkusanat 9 Romanien työmarkkinoille sijoittumisen edistämistä koskevan tutkimuksen aihepiiri on ollut sekä haastava että kiinnostava. Tutkimuksen toteutuksessa olennaista on ollut yhteistyö romaniväestön kanssa. Haluamme siksi erityisesti kiittää alueellisten romaniasiain neuvottelukuntien suunnittelijoita, Equal -yhteisöaloitteeseen kuuluneiden hankkeiden toimijoita sekä muita asiantuntijoita myötävaikutuksesta tutkimuksen toteutukseen. Erityinen kiitos kuuluu työnhakijana oleville romaneille, jotka vastasivat kyselyymme sekä tutkimuksen yhteydessä haastatelluille romaneille, jotka avoimesti ja luottamuksella kertoivat sekä koulutus- ja työllistymispoluistaan että elämästään iloineen ja suruineen. Kaikki kertomukset lisäsivät tietoa ja auttoivat hahmottamaan kokonaiskuvaa, vaikka niitä ei ole voitu tutkimusraporttiin sellaisenaan kirjatakaan. Edelleen haluamme kiittää tutkimuksen ohjausryhmää, joka on asiantuntemuksellaan aktiivisesti tukenut tutkimuksen toteutusta. Erityismaininnan ansaitsee ohjausryhmän alkuperäinen puheenjohtaja, nyttemmin emerita ylitarkastaja Brita Lamberg työ- ja elinkeinoministeriöstä, joka pitkäaikaisella asiantuntemuksellaan ja määrätietoisuudellaan antoi hyvät eväät tutkimuksen toteutukselle. Kiitoksen ansaitsevat myös ne työhallinnon virkailijat työvoimatoimistoissa, jotka omalla panoksellaan myötävaikuttivat työnhakijana oleville romaneille suunnatun kyselyn toteutukseen samoin kuin ministeriössä rekisteriaineistojen kokoamiseen. Romanien on sanottu usein suhtautuvan kielteisesti heitä koskeviin kyselyihin ja tutkimuksiin. Yhtenä syynä tähän on ollut se, että romanit ovat kokeneet, etteivät tutkimusten tulokset ole johtaneet heidän asemaansa tai olosuhteitaan kohentaviin toimenpiteisiin. Tässä suhteessa olisi toivottavaa, että käsillä olevan tutkimuksen tulokset olisivat hyödyksi eri asiaankuuluville tahoille ja johtaisivat käytännön toimenpiteisiin romanien koulutuksen kehittämiseksi ja työllistymisen esteiden poistamiseksi. Tulokset tarjoavat pohdittavaa niin romaniyhteisölle, romaniasioiden hallinnolle kuin työhallinnolle, opetusviranomaisille ja koulutusten toteuttajille samoin kuin työnantajille ennakkoluulottomien rekrytointien lisääntymiseksi. Romanien yhteisöllisyyttä, toisten huomioimista ja sydämen ohjaamaa toimintaa korostava kulttuuri tuottaa parhaimmillaan sellaisia sosiaalisia taitoja, joita on todettu tarvittavan nykyisessä työelämässä muun muassa palvelujen ja hoivan aloilla, jotka ovat keskeisiä romanien työllistymistä koskevia toivealoja. Romanien toivoisi saavan lisää mahdollisuuksia tällaisiin työtilaisuuksiin. Samalla tulisi luoda edellytyksiä sille, että jokainen romani voisi tehdä yksilöllisten edellytystensä mukaisia valintoja myös uusille koulutus- ja ammattialoille.

8 10 1 Johdanto 1.1 Tutkimuksen tavoite ja kohdentuminen Työministeriön kesällä 2007 käynnistämä tutkimus romanien työmarkkinoille sijoittumisen edistämisestä osui keskelle julkisuudessa käytyä romanikulttuuria koskevaa keskustelua. Tutkimuksen aihe osoittautui myös tässä suhteessa ajankohtaiseksi. Romanien asema ja olosuhteet ovat olleet esillä viime vuosina muutoinkin. EU:n laajentumisen myötä romanien asema EU:n piirissä on noussut esiin, Suomessa keskustelun pääpaino on ollut romanien vähemmistöaseman ja romanikulttuurin suojaamisen sekä syrjintää koskevissa kysymyksissä. Romanien sosiaalisen aseman kannalta erityisesti asumiseen ja koulutukseen liittyvät asiat ovat niin ikään olleet keskustelun kohteena. Eri näkökulmista keskustelun voi sanoa tiivistyneen sekä tarpeeseen lisätä kulttuurista vuorovaikutusta että niihin edellytyksiin, joilla romanit voisivat integroitua vahvemmin suomalaiseen yhteiskuntaan oman kulttuurinsa erityispiirteet säilyttäen. Avaimet tämän kehitysprosessin eteenpäin viemiseksi ovat romaniyhteisöllä, mutta prosessin tukeminen edellyttää yhteiskunnan tukea ja myötävaikutusta. Keskeinen kysymys romanien sosio-ekonomisen aseman kehittämisessä ja yhteiskuntaan integroitumisessa on romanien osallistuminen koulutukseen ja työmarkkinoille. Romanien työllistämistä on pohdittu komiteoissa jo 1900-luvun alkupuolelta. Viime vuosikymmeninä, erityisesti 1970-luvulta alkaen toimenpiteitä on erityisesti suunnattu romaneille kohdennetun koulutuksen kehittämiseen sekä työllistymisen mahdollisuuksien lisäämiseen erilaisin koulutus- ja työllistämishankkein. Työllisyyden edistämisen näkökulmasta työhallinnolla on keskeinen rooli romanien työmarkkinoille sijoittumisen edistämisessä. Tätä on pyritty vahvistamaan ammatillisen työvoimakoulutuksen lisäksi viime vuosina nimeämällä työvoimatoimistoihin romaniasiain yhdyshenkilöitä, joiden tehtävänä on muun muassa lisätä romanien työmarkkina-asemaa koskevaa tietoa työvoimatoimistoissa. Romanien työllisyyttä ja työmarkkinoille sijoittumista Suomessa on tutkittu varsin vähän. Keskeisenä ongelmana tutkimuksen toteutuksessa on tilastollisen aineiston puuttuminen, koska Suomessa henkilötietolain säännöksistä johtuen henkilöitä ei rekisteröidä etnisin perustein. Siten mm. tiedot romaniväestön määrästä perustuvat arvioihin. Tällä hetkellä romaneita arvioidaan olevan Suomessa noin , mikä lisäksi Ruotsissa asuu Suomen romaneita arvioiden mukaan n Näin ollen myöskään romaniväestön osallistumista koulutukseen ja työmarkkinoille, ja siihen liittyen työllisyysastetta tai työttömyysprosenttia ei kyetä selvittämään.

9 Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää Suomessa asuvien romanien mahdollisuuksia ja edellytyksiä työllistyä sekä kartoittaa työhallinnon roolia romanien työllistämisen edistämisessä. Tavoitteena on ollut tuottaa kokonaiskuva romaneista työhallinnon asiakkaina, heidän työmarkkinatilanteestaan, työllistymisestään ja työttömyydestään sekä työllistymisen esteistä. Tutkimus on jakautunut kolmeen tutkimustehtävään, joita ovat olleet romanien työmarkkinatilanteen ja työllistymisen esteiden kartoittaminen, romanien työllistymistä ja työllistämistä koskevien asenteiden kartoittaminen sekä työhallinnon roolin selvittäminen romanien työllistymisen edistämisessä. Tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää, mikä on romaneiden työmarkkinatilanne sekä mitkä ovat keskeiset työllistymisen esteet ja työllistymisen edistämiskeinot. Tältä osin keskeisiä tutkimuskysymyksiä ovat toimeksiannon mukaan olleet: Onko romanien koulutustaso ja ammattitaito riittävä, jotta heillä olisi todelliset mahdollisuudet työllistyä? Miten romanit osallistuvat työvoima- ja aikuiskoulutukseen ja mikä on sen vaikuttavuus romanien osalta? Onko työvoima- ja aikuiskoulutuksessa kartoitettu romanien mahdolliset erityistarpeet ja onko niihin löydettävissä erityisratkaisuja? Tutkimuksen tavoitteena on ollut kartoittaa myös romanien työllistymisen kannalta olennaisten tahojen, niin työnantajien, työvoimatoimistojen kuin romanien itsensäkin asenteita työllistymiseen ja työllistämiseen. Tutkimuskysymyksiä ovat olleet muun muassa: Mitkä ovat työnantajien asenteet rekrytoida romaneja? Pystyykö työvoimatoimisto tarjoamaan kattavasti palveluja romaniasiakkaille? Onko romanien kohdalla hyödynnetty yhdenvertaisuuslain mahdollistamaa positiivista erityiskohtelua? 11 Tutkimuksen keskeinen selvityksen kohde on ollut työhallinnon nykyisten toimien kartoitus ja palveluiden riittävyyden ja osuvuuden arviointi romanien työllistymisen edistämiseksi samoin kuin kehittämistarpeiden ja mahdollisuuksien kartoittaminen. Tutkimuksessa on selvitetty, miten työvoimatoimistoissa toimivat romaniasiain yhdyshenkilöt ovat edistäneet romanien työllistämistä ja millä tavoin romanien

10 työllistymistä voidaan edistää julkisen vallan, erityisesti työhallinnon keinoin. Tutkimuskysymyksiä ovat olleet muun muassa: Missä määrin romanit käyttävät työvoimatoimiston palveluja ja kuinka niitä voitaisiin kohdentaa vastaamaan romanien tarpeita? Mikä on työvoimapalveluiden saatavuus ja osuvuus ja osaavatko romanit hyödyntää niitä? Missä määrin romaniasiain yhdyshenkilöt tuntevat alueensa romaniväestöä ja pystyvätkö he kohdentamaan palveluja alueensa romaneille? Mikä on yhdyshenkilöiden mahdollinen koulutustarve romaniasioissa? Kuinka työvoimatoimisto voi edesauttaa romanien työllistämistä? 12 Tutkimus on kohdistunut erityisesti työnhakijana olevien romanien tai eri hankkeiden kautta koulutukseen ja työelämään pyrkivien romaneiden tilanteen kartoittamiseen. Romanien työllistymisen esteitä ja keinoja on selvitetty koulutuksen, työelämään osallistumisen että kulttuuristen ennakkoluulojen ja asenteiden näkökulmasta sekä kartoitettu toteutettuja toimenpiteitä ja keinoja edistää heidän työllistymistään. Vaikka tässä puhutaan yleistäen romaneista, ei romaniväestö ole millään tavoin yhtenäinen ryhmä. Sen sisällä on muun muassa todettu olevan sosiaalistaloudelliseen asemaan liittyvää eriytymistä keskiluokkaistumisesta ns. kaksinkertaiseen syrjäytymiseen, jolla tarkoitetaan syrjäytymistä yhteiskunnasta ja omasta yhteisöstä/kulttuurista. 1.2 Tutkimuksen lähestymistapa ja erityispiirteet Tutkimuksen toteutus on edellyttänyt kohteen tarkastelua useasta eri näkökulmasta tavoitteena olevan kokonaiskuvan luomiseksi romanien työmarkkinatilanteesta ja keinoista edistää heidän työllistymistään. Tutkimukseen on liittynyt sekä eri tahojen asenteiden, kulttuuristen kysymysten, romanien koulutukseen osallistumisen ja työllisyystilanteen kokonaisvaltainen kartoittaminen. Tavoitteena on ollut myös tuottaa tietoa niistä keinoista, joilla romanien työllistymistä on pyritty edistämään. Tältä osin olennainen tutkimuksen kohde ovat olleet viime vuosina toteutetuista romanien koulutus- ja työllistymishankkeista saadut kokemukset ja tulokset. Tutkimuksen lähestymistapaa ja kohdentumista on kuvattu oheisessa kuviossa:

11 13 Romanien työmarkkinoille sijoittumisen edellytyksiä koskevat tutkimusalueet Kulttuuri Miten kulttuuriset tekijät vaikuttavat? Koulutus - koulutustaso ja ammatillinen osaaminen - osallistuminen perus-, työvoima- ja muuhun ammatilliseen aikuiskoulutukseen - oppimisvalmiudet ja erityistarpeet Asenteet, ennakkoluulot, stereotypiat Miten asenteet ja ennakkoluulot vaikuttavat? Romanikulttuuri Valtakulttuuri Työllisyys ja työmarkkinat - romanien työmarkkina-asema, työllisyys ja työttömyys - työllistymisen esteet ja edellytykset - romanit työhallinnon asiakkaina - työvoimapalveluiden saatavuus ja osuvuus Romaniväestö Valtaväestö - työnantajat - viranomaiset Työllistymisen edellytysten kehittäminen - keinot työhallinnon palvelujen kehittämiseksi - kokemukset ja tulokset koulutus- ja työllistämishankkeista - hankkeiden hyvät käytännöt - myönteiset kokemukset ja esimerkit onnistumisista - monikulttuuriset ratkaisut ja positiivisen erityiskohtelun mahdollisuudet - uudet koulutus- ja ammattialat; työelämän sektorit - keinot vaikuttaa asenteisiin Kuva 1. Tutkimuksen lähestymistapa ja tutkimusalueet Työmarkkinoilta syrjäytymisen ja työttömyyden taustalla on hyvin usein puutteellinen koulutus tai ammattitaito. Tämä koskee kaikkia vaikeassa työmarkkinatilanteessa olevia, ei pelkästään romaneita. Romaneiden perusopetusta sekä koulutustarpeita on selvitetty muun muassa opetushallituksen toimesta sekä useissa projekteissa ja erillisissä opinnäytetöissä. Teeman kannalta on ollut olennaista kartoittaa sekä romanien peruskoulutusta että ammatillista ja aikuiskoulutusta koskevia tietoja. Tutkimuksessa on selvitetty romanien koulutustasoa ja ammatillisia valmiuksia työllistymisen edellytyksenä. Tältä osin keskeinen kohderyhmä ovat olleet työvoimatoimistoissa työttöminä työnhakijoina olevat sekä eri koulutus- ja työllistämishankkeisiin osallistuneet romanit. Osallistumista koulutukseen on selvitetty kyselyin ja työhallinnon rekisteriaineistojen avulla. Tutkimuksen toteutuksessa työmarkkinatilannetta, koulutustasoa ja työllistymistä on tarkasteltu myös erikseen naisten ja miesten kannalta. Tältä osin on pyritty sel-

12 14 vittämään, onko naisten ja miesten olosuhteissa ja/tai koulutukseen ja työmarkkinoille hakeutumisessa eroja ja miten ne tulisi huomioida palvelujen tarjonnassa ja eri toimenpiteissä. Romanihenkilöiden työmarkkinatilanteen kartoittamiseen liittyy haasteita, mikä on edellyttänyt monipuolisten menetelmien ja aineistojen käyttöä. Työllistymisen esteiden selvittämisessä keskeinen rooli on ollut työvoimatoimistoissa toimivilla romaniasiain yhdyshenkilöillä ja heidän tiedoillaan työnhakijana olevista romaniasiakkaista. Tämän lisäksi alueellisten romaniasiain neuvottelukuntien suunnittelijat ovat olleet tärkeitä tiedonlähteitä samoin kuin itse työnhakijana olevat romanit. Kielteiset asenteet romaneja kohtaan ovat osa romaneiden arkea. Romanien tiedetään kohtaavan työmarkkinoilla ennakkoluuloja ja syrjintää. Myös koulutettujen romaneiden on todettu kohtaavan vaikeuksia työmarkkinoille sijoittumisessa. Ennakkoluuloista ja syrjinnästä ei kuitenkaan ole saatavissa systemaattista tietoa, mikä johtuu osin siitä, että romanit tekevät harvoin ilmoituksia työsyrjinnästä työsuojeluviranomaisille ja varsin vähän ilmoituksia syrjinnästä myös vähemmistövaltuutetulle. Myöskään työnantajien asenteita koskevissa tutkimuksissa ei romanien työllistämiseen liittyviä asenteita ole tutkittu erikseen. Tästä syystä tutkimuksessa on ollut tarpeen kartoittaa sekä romanien kokemuksia ennakkoluuloista että työnantajien näkemyksiä romanien työllistämisestä. Romanien työllistymisen edistämiseksi on ollut tarpeen koota käytettävissä oleva tieto sekä romanien nykyisestä työmarkkinatilanteesta että romanien työllistymisen esteistä ja keinoista, joilla työllistymistä on pyritty edistämään. Lisäksi tutkimuksessa on selvitetty niin nuorten kuin jo aikuisikäisten työnhakijana olevien romanien asennoitumista koulutukseen osallistumiseen sekä työllistymiseen. Keskeinen tutkimusalue on ollut selvittää työhallinnon roolia ja toimintaa romanien työllistämisen edistämisessä niin luotujen toimintarakenteiden kuin tarjottujen toimenpiteiden tasolla. Teemaa on tarkasteltu sekä romaniasiain yhdyshenkilö -järjestelmän että romaniasiakkaiden näkökulmasta. Romanien koulutukseen osallistumisen ja työllistymisen on todettu edellyttävän erilaisia tukitoimenpiteitä ja erityispalveluita. Tutkimuksessa on selvitetty, miten työvoimatoimistoissa on huomioitu romanien erityistarpeet ja minkälaisia keinoja tähän on käytetty. Tässä suhteessa tärkeä väline ovat myös yhdenvertaisuussuunnitelmat ja niihin liittyen positiivisen erityiskohtelun mahdollisuus. Tutkimuksen kohde on hyvin erityinen, joten se on tuonut mukanaan myös erityiset haasteensa. Lähtökohtana on ollut kunnioitus tutkimuskohdetta kohtaan. Tämä koskee sekä tutkimusetiikkaa että tutkijoiden omien taustaoletusten jatkuvaa arviointia. Osa romaneista suhtautuu heihin kohdistuviin tutkimuksiin kielteisesti, jo-

13 15 hon ovat syynä osin aiemmat kokemukset sekä tutkimusten avulla koottavien tietojen käyttötarkoitukseen liittyvät epäluulot ja pelot. Vaikka kysymys onkin sijoittumisesta työmarkkinoille, on toisaalta ollut välttämätöntä pohtia myös hankalia kysymyksiä kulttuurisesta identiteetistä ja sen merkityksestä. Tässä suhteessa näkökulmana ovat olleet pääasiallisesti ne ehdot, joita nykyaikainen koulutusjärjestelmä, työelämä ja työmarkkinat asettavat työelämään integroitumiselle, ja toisaalta millä tavoin romanien erityispiirteet ja olosuhteet tulisi huomioida työllistymistä edistävien toimenpiteiden kehittämisessä. Tutkimuksen rajaaminen ei ole tarjonnut mahdollisuutta pohtia erilaisten vaihtoehtoisten, romanikulttuurista lähtevien integroitumismallien edellytyksiä. Vastaus kysymykseen, missä määrin romaneiden tulisi säilyttää kulttuuriset erityispiirteensä ja integroitua yhteiskuntaan, on romaniyhteisöllä ja romaniyksilöillä itsellään. Mukautuminen uhkaa kulttuuria ja ulkopuolelle jääminen uhkaa vähemmistöryhmän säilymistä. Tässä suhteessa haasteellinen kysymys on, mitä on olla romani modernissa yhteiskunnassa? Tässä tutkimuksessa käytetään pääsääntöisesti virallisesti hyväksyttyä romani -ilmaisua, joka on vakiintunut käyttöön 1990-luvulla. Muun muassa romaniasiain neuvottelukunta on pitänyt sitä yhtenä toimintansa saavutuksena. Vaikka romaniväestö omassa piirissään käyttää itsestään romanikielen nimitystä kaalo/kaaleet, sana mustalainen on ollut myös sen omaan kielenkäyttöön vakiintunut ilmaisu. Virallisessakin kielenkäytössä mustalainen ja mustalaisväestö olivat vallalla vielä 1980-luvulla. Termin hyväksyttävyys on riippunut sen käyttöyhteydestä ja tarkoituksesta. Siteerattaessa aikaisempia tutkimuksia, siteerauksissa esiintyy myös ilmaisuja mustalaisväestö, mustalaiskulttuuri. Näitä ei ole ollut syytä muuttaa. Kun mustalainen ilmaisua käytetään, sitä ei käytetä halventavassa, leimaavassa tai muutoin kielteisessä merkityksessä. Romaneita ja heidän asemaansa on useimmiten tarkasteltu jonkinlaisena ongelmana suomalaisessa yhteiskunnassa. Vaikka romanit tässä tutkimuksessa ovat erityisesti kohteena, tutkimuksessa on pyritty lähtökohtaisesti pitämään romaneita toimijoina ja subjekteina myös työmarkkinoille sijoittumisen näkökulmasta. Samalla on ollut huomioitava myös se ristiriita, joka liittyy yksilön ja yhteisön välisiin suhteisiin romanikulttuurissa ja miten yhteisön säännöt ja tavat vaikuttavat yksilöllisiin valintoihin. Kuka on romani, tämän tutkimuksen kohde tai subjekti? Lähtökohtana on ollut se, että romanius ja erityisesti kysymys aidosta romanista on romaniyhteisössäkin neuvottelunvarainen. Erityisesti sosiologisessa, etnografisessa ja antropologisessa tutkimuksessa on esitetty erilaisia kriteereitä etnisen identiteetin tai alkuperän määrittämiselle. Etnisyyden on todettu rakentuvan useista osatekijöistä. Tässä tutkimuksessa romani -henkilöä ei ole määritelty, mutta rajaavina tekijöinä on käy-

14 16 tetty syntyperää, kuulumista romaniyhteisöön ja erityisesti henkilöiden itsensä identifioitumista romaniksi. Tutkimuksessa on käsitelty romanikulttuuria ja siihen liittyvää tutkimusta siltä osin kuin se on nähty tarkoituksenmukaiseksi tutkimuksen teeman kannalta. Romaniyhteisö on varsin herkkä ulkopuolisille esityksille heidän omasta kulttuuristaan. Tässä tutkimuksessa tarkoituksena ei ole ollut esittää tulkintoja romanikulttuurista sinänsä vaan nostaa esiin niitä kulttuurisia reunaehtoja, jotka vaikuttavat kouluttautumiseen ja työelämään sijoittumiseen. 1.3 Tutkimuksen toteutustapa sekä aineistot ja menetelmät Tutkimus on toteutettu LTT-Tutkimus Oy /HSE Executive Education Oy:ssä. Tutkimus käynnistyi syyskuussa Työstä on vastannut tutkijaryhmä Hannele Syrjä, Jari Karjalainen, Mikko Valtakari ja Pertti Kiuru. Ulkopuolisena asiantuntijana on toiminut toimittaja Raila Halmetoja. Tutkimustyötä on ohjannut työministeriön nimeämä ohjausryhmä, joka on kokoontunut viisi kertaa. Ohjausryhmän edustajat osallistuivat lisäksi järjestettyyn asiantuntijatapaamiseen. Ohjausryhmä on tukenut aktiivisesti tutkimuksen toteutusta ja välittänyt asiantuntijanäkemyksiä tutkimustyöhön. Tutkimuksen aihepiiri ja toteutus on edellyttänyt monitahoisten aineistojen sekä kvantitatiivisten ja kvalitatiivisten menetelmien hyödyntämistä. Tutkimus on toteutettu useassa toisiaan tukevassa työvaiheessa, joita ovat olleet: Aikaisemman tutkimuskirjallisuuden ja muun dokumenttiaineiston kartoitus ja analyysi. Romanipolitiikasta sekä romanien koulutukseen ja työllistymiseen liittyvistä asioista vastaavien viranomaistahojen alkuhaastattelut. Perehtyminen syksyllä 2007 päättymässä olleiden Equal -yhteisöaloiteohjelmassa toteutettujen romaneille suunnattujen koulutus- ja työllistymishankkeiden toteutukseen ja tuloksiin sekä hankkeiden yhteisen teematyön tuloksiin. Työvoimatoimistojen romaniasiain yhdyshenkilöiden toiminnan ja romanien työllistymistä koskevien näkemysten kartoittaminen. Romanien työmarkkinatilannetta kuvaavien rekisteriaineistojen kokoaminen.

15 Romanien koulutukseen ja työllistymiseen liittyvien asenteiden sekä työhallinnon palveluja koskevien kokemusten kartoittaminen. Työnantajien asenteiden kartoittaminen. Täydentävien haastattelujen toteuttaminen. Eri aineistojen perusteella saatujen tulosten analyysi ja johtopäätösten laatiminen. Asiantuntijoiden kuuleminen. Työvaiheet on toteutettu osin limittäin ja niiden avulla on pyritty tuottamaan tietoa samanaikaisesti useaan tutkimuskysymykseen vastaamiseksi. Seuraavassa on kuvattu yksityiskohtaisemmin eri työvaiheita sekä käytettyjä aineistoja ja tutkimusmenetelmiä. Olemassa olevan dokumenttiaineiston analyysi Tutkimuksen keskeistä dokumenttiaineistoa ovat olleet aikaisempi tutkimuskirjallisuus sekä laaditut viranomaisselvitykset. Romaneihin liittyvä tutkimus on Suomessa ollut lähinnä etnisyyteen ja kulttuuriin liittyvää tutkimusta, mikä on tarjonnut erityisesti aineksia romanikulttuuriin liittyvien erityispiirteiden huomioon ottamiseksi. Myös romanien asemaa syrjinnän ja vähemmistön oikeuksien kannalta samoin kuin kansallista romanipolitiikkaa on tutkittu ansiokkaasti. 1 Romanien koulutuksen osallistumista on tutkittu sekä viranomaisselvityksin muun muassa Opetushallituksen toimesta että yksittäisinä opinnäytteinä. Koulutuksen kannalta erityisesti sekä Equal -yhteisöaloiteohjelmassa toteutettujen romaneiden koulutukseen ja työllistämiseen tähdänneiden hankkeiden että muiden hankkeiden yhteydessä tehdyt selvitykset ovat olleet tutkimuksen teemojen kannalta tärkeitä aineistoja. Tutkimuksessa on toimeksiannon mukaisesti hyödynnetty eri romanien työllistämishankkeista saatuja kokemuksia. Erityisesti vuoden 2007 lopulla päättyneiden Equal-hankkeiden ja niiden yhteisen teematyön tulokset ovat tarjonneet aineksia keinojen, toimenpiteiden ja palvelujen osuvuuden ja kehittämisen kannalta. Haastattelut 17 Tutkimusaihe on korostanut haastattelujen avulla koottavan aineiston merkitystä. Haastatteluja on toteutettu kahdessa vaiheessa. Puolistrukturoidut alkuhaastattelut 1 Mm. tutkija Panu Pulma on selvittänyt pohjoismaisen romanipolitiikan kehitystä 1500-luvulta EU-aikaan. Ks. Pulma, Suljetut ovet.

16 kohdistuivat erityisesti aihepiirin kannalta relevanttien viranomaisten edustajiin, tutkimuksen teemojen ja tutkimuskysymysten täsmentämiseksi. Toisessa vaiheessa toteutettiin täydentäviä haastatteluja tutkimuksessa esille nousevien havaintojen tarkistamiseksi ja täydentämiseksi. Tutkimusaineiston kokoamiseksi on haastateltu siten sekä tutkimuksen aihepiirin kannalta relevanttien viranomaisten edustajia, työhallinnon romaniasiain yhdyshenkilöitä, romaniasioista vastaavia virkamiehiä, romaniaktiiveja että työnhakijana ja työelämässä olevia romaneja, oppilaitosten edustajia ja työnantajia samoin kuin Equal-hankkeiden toimijoita ja osallistujia. Kaiken kaikkiaan on toteutettu 34 haastattelua. Lisäksi useat sekä romaniväestön että romaniasioihin perehtyneiden asiantuntijoiden tapaamiset ja keskustelut ovat tuottaneet runsaasti hyödyllistä tietoa, vaikka ne eivät ole olleet varsinaisia haastattelutilanteita. Tällaisia tapaamisia ovat olleet alueellisten romaniasiain neuvottelukuntien Hämeenlinnassa järjestetyt neuvottelupäivät , Equal-hankkeiden päätösseminaarit Jyväskylässä, Oulussa sekä Helsingissä ja hankkeiden yhteisen teematyön päätösseminaari ja koko Equal-yhteisöaloiteohjelman päätösseminaari Finlandia -talolla , jossa eri romanihankkeet ja niiden osallistujat olivat näyttävästi esillä. Kyselyt Tutkimuksen keskeistä aineistoa ovat olleet kyselyjen avulla kootut aineistot. Kyselyjä on toteutettu kolme: 1 Työhallinnon romaniasiain yhdyshenkilöille suunnattu sähköinen kysely (N=96, n=46) 2 Työvoimatoimistoissa työnhakijana oleville romaneille suunnattu kirjekysely (n=152) sekä 3 Pk -yrityksille (työnantajille) suunnattu omnibuskysely( n=306). 18 Työhallinnossa on ollut vuodesta 2004 nimettyinä yli 90 romaniasiain yhdyshenkilöä työvoimatoimistoissa eri puolilla maata. He muodostavat romaniasiain yhdyshenkilöverkoston työvoimahallinnon sisällä. Tutkimuksessa selvitettiin kattavan kyselyn avulla romaniasian yhdyshenkilöiden näkemyksiä romaneista työhallinnon asiakkaina sekä, millä tavoin romaniyhdyshenkilöt ovat kyenneet edistämään alueensa romanien työllistymistä, minkälaisia yhteistyöverkostoja heillä on käytössään sekä mitkä ovat heidän kannaltaan pullonkauloja työllistämisessä sekä palvelujen kehittämisessä. Kyselyn toteutettiin sähköisellä Webropol-lomakkeella. Kysely osoitettiin kaikille 96 tiedossa olevalle romaniasiain yhdyshenkilölle eri työvoimatoimistoissa ja

17 19 TE-keskuksissa. Kyselyn vastausprosentti oli 47,9 %, mitä voidaan pitää riittävänä tulosten edustavuuden kannalta. Työnhakijana olevien romanien näkemysten kartoittamiseksi osallistumisesta koulutukseen, työllistymisestä ja siihen liittyvistä esteistä sekä työhallinnon palveluista toteutettiin kysely työvoimatoimistoissa oleville romaniasiakkaille Kyselyn toteutuksessa tavoitteena oli, että romaniasiakkaat vastaavat kyselyyn työvoimatoimistossa asioidessaan ja virkailijat avustavat tarvittaessa kyselyyn vastaamisessa. Vastauslomakkeet kyselyyn toivottiin suljettavaksi kirjekuoreen asiakkaan läsnä ollessa. Kyselystä tiedotettiin sekä sähköpostitse että työhallinnon sisäisen tietojärjestelmän avulla etukäteen työvoimatoimistojen johtajille, romaniasiain yhdyshenkilöille sekä työhallinnon asiakastyössä oleville virkailijoille. Kyselylomake oli työvoimatoimistojen virkailijoilla tulostettavissa työhallinnon sisäisen tietojärjestelmän kautta, josta oli saatavissa myös kyselyyn vastaamista koskevat ohjeet. Kyselyn toteutustapa on poikkeuksellinen ja siihen liittyy tulosten validiteettia koskevia riskejä. Menettelytapaan vaikuttivat sekä toive tavoittaa mahdollisimman monet työnhakijana olevat romanit että saada heidät vastaamaan kyselyyn samoin kuin oletus vaikeuksista vastata itsenäisesti kaikkiin esitettyihin kysymyksiin. Erityisesti tämä koskee kysymyksiä, joissa on käytetty työhallinnon käyttämiä käsitteitä. Virkailijoiden toivottiin erityisesti auttavan työhallinnon käyttämien termien selventämisessä. Käytännössä joissakin tapauksissa virkailija on kirjannut vastaukset asiakkaan toivomuksesta lomakkeeseen, kun joissakin tapauksissa kyselylomakkeet on lähetetty asiakkaalle kotiin. Valtaosa vastaajista on kuitenkin vastannut kysymyksiin omakätisesti asiakaskäynnin yhteydessä. Vastauksista ei pistä erityisesti silmään se, että virkailijan mahdollinen läsnäolo olisi vaikuttanut vastauksen sisältöön. Tosin työvoimatoimiston palveluja ja toimenpiteitä koskevien vastausten osalta voidaan tehdä myös varauksia sen suhteen, miten kysymykset on ymmärretty. Kyselylomakkeita palautettiin kaiken kaikkiaan 154. Kyselyyn vastanneita oli 152, minkä voi arvioida URA-asiakastietojärjestelmään perustuvan kartoituksen perusteella olevan noin 10 % työnhakijana olevien romaneiden määrästä. Vastanneiden sukupuoli ja ikäjakauma on varsin tasainen. Myös vastausten alueellinen jakauma on varsin kattava, joskin vastauksia tuli vain osasta työvoimatoimistoja, 43 eri työvoimatoimiston alueelta. Kyselyn tuloksia voidaan pitää varsin edustavana. Kyselyyn vastaamisessa korostettiin vapaaehtoisuutta. Erityistä vastausprosenttia ei ole laskettavissa, koska menettelytapa ei ole mahdollistanut tiedon keräämistä siitä, kuinka monelle romaniasiakkaalle kyselylomake on annettu tai kuinka moni on kieltäytynyt vastaamasta. Virkailijoita pyydettiin kertomaan kokemuksia ky-

18 selyjen toteutuksesta, mutta niitä ei tutkijoille juurikaan kertynyt. Yksittäisen palautteen perusteella noin yksi kolmasosa niistä, joita pyydettiin vastaamaan kyselyyn, palautti lomakkeen. Myös kyselyn tarkoitusta haluttiin selvitettäväksi. Yrityksille suunnattu kysely toteutettiin osana laajempaa omnibus -tutkimusta. Kohderyhmänä oli 306 pk-yritystä, jotka toimialoina edustivat kauppaa, palveluja sekä rakentamista ja teollisuutta eri puolilla Suomea. Omnibus -kyselyn toteutti Taloustutkimus Oy. Tilasto- ja rekisteriaineistot Keskeinen ongelma romanien työllisyyden ja työttömyyden tutkimisessa on käytettävissä olevan tilastoaineiston puuttuminen, koska henkilöitä ei rekisteröidä etnisin perustein. Olemassa olevia luottamuksellisia rekisteriaineistoja on kuitenkin mahdollista hyödyntää erityistapauksissa tutkimustarkoituksiin. Kattavamman kuvan saamiseksi työnhakijana olevien romaneiden profiilista ja romaneille kohdistetuista työhallinnon palveluista toteutettiin osana tutkimusta tiedossa oleviin romanisukunimiin perustuva poiminta työnhakija olevista romaneista työhallinnon URA-asiakastietojärjestelmästä. Poiminnan tuloksena kyettiin muodostamaan henkilöstä koostuva edustava otos ja kokoamaan asiakastunnusten avulla rekisteriaineistoihin perustuva tilastoaineisto. Toteutustavasta johtuen poiminta ei kata kaikkia työnhakijana olevia romaneja. URA-järjestelmästä kerätyn tilastoaineiston avulla on kyetty kartoittamaan työnhakijana olevien romanien koulutustasoon, työkokemukseen tai työttömyyden kestoon liittyviä rekisteritietoja. Samoin tilastoaineiston avulla on saatu tietoa romaneille suunnatuista työhallinnon toimenpiteistä. Asiantuntijakuuleminen 20 Tutkimuksen toteutuksen loppuvaiheessa järjestettiin asiantuntijakuuleminen ennen tutkimuksen tulosten ja johtopäätösten lopullista kokoamista. Tilaisuuteen osallistui niin romaniasioita eri ministeriöissä hoitavia virkamiehiä, koulutusorganisaatioita kuin romanijärjestöjen edustajia sekä myös edustaja Suomen Yrittäjät ry:stä. Tilaisuus vahvisti osaltaan tutkimuksessa esiin nousseiden havaintojen paikkansapitävyyttä ja tarjosi näkökulmia myös kehittämisalueiden määrittämiseen. Tutkimuksen tuloksiin liittyviä epävarmuustekijöitä Romanien työllistymistä koskevia kattavia tutkimuksia ei toistaiseksi ole Suomessa tehty. Tässä suhteessa tämä tutkimus on ollut ensimmäinen, jossa romanien

19 21 työllistymisen esteitä ja työhön sijoittumisen edellytyksiä on tarkastelu laaja-alaisesti usean eri aineiston kautta. Sekä tutkimuksen toteutustapaan että käytettyihin aineistoihin liittyy tiettyjä epävarmuuste-kijöitä, jotka on syytä pitää mielessä tätä tutkimusraporttia lukiessa. Koska henkilöitä ei Suomessa voida henkilötietolaista johtuen rekisteröidä etnisin perustein, tarkkaa lukua romanien kokonaismäärästä tai työttömänä olevien romanien määrästä ei voida tässä yhteydessä esittää. Tässä tutkimuksessa työhallinnon työnhakijarekisteristä (URA) tehtiin romanisukunimen pohjalta poiminta, jonka pohjalta saatiin edustava poikkileikkausotos työnhakijana olevista romaneista (1 471 henkilöä) kuvaamaan romanien työnhakuprofiilia sekä asemaa työhallinnon asiakkaana. Käytetty rekisteriaineisto kuvaa siten poikkileikkauksena keskimääräisesti romanien profiilia työnhakijana työhallinnossa, mutta ei anna vastausta esimerkiksi siihen mikä on romanien työttömyysaste tai romaneille suunnattujen työvoimapoliittisten toimenpiteiden vaikuttavuus. Monet romanien työllistymiseen liittyvät haasteet ja ongelmat ovat yhteisiä kaikkien työnhakijoiden tai muiden ryhmien kanssa. Romanityönhakijoille rinnasteisen vertailuryhmän puuttuminen tutkimuksesta on tässä suhteessa hankaloittanut johtopäätösten tekoa esimerkiksi työhallinnon tarjoamista palveluista ja toimista romaneille. Toisaalta myös romaniväestö itsessään on siinä määrin heterogeeninen ryhmä, että yleistysten tekeminen romaniväestöstä työhallinnon asiakkaana on hankalaa. Tutkimuksessa yksi keskeinen aineistonhankintamuoto on ollut kyselyt, jotka suunnattiin työhallinnon romaniasiain yhdyshenkilöille, pk-yrityksille (työnantajille) sekä työvoimatoimistoissa työnhakijana oleville romaneille. Kyselyihin tiedonhankintamuotona liittyy aina tiettyjä edustavuuteen, valikoitumiseen ja vastausten mahdolliseen vääristymiseen liittyviä riskejä, joita on jo aiemmin tässä luvussa tuotu esiin. Tässä tutkimuksessa tietty vääristymä vastauksissa liittyy työvoimatoimistoissa työnhakijana oleville romaneille tehtyyn kyselyyn (n= 154), jossa vastaajajoukoksi selkeästi valikoitui aktiivisia romaneita. Vastaukset eivät siten edusta täysin kattavasti kaikkien työnhakijana olevien romanityönhakijoiden näkemyksiä. Kyselyn tuloksia ei ole tulkittu määrällisesti, vaan niitä on käytetty hyväksi kartoitettaessa romanihenkilöiden yksittäisiä näkemyksiä työllistymisen esteistä ja kehittämistarpeista. Tässä suhteessa juuri aktiivisen työnhakijajoukon käsitykset ja näkemykset ovat arvokkaita. Vastaajajoukon valikoituminen ei ole tässä mielessä vääristänyt koko romaniväestöä koskevia tulkintoja tai vaikuttanut tutkimuksen lopullisiin johtopäätöksiin. Tutkimuksen lopulliset johtopäätelmät perustuvat eri näkökulmista ja aineistosta kootun tiedon kokonaisvaltaiseen tulkintaan.

20 2 Romanit ja romanipolitiikka Romaniväestö ja romaniyhteisö Romaniväestön määrä Ensimmäiset romanit saapuivat Suomeen lähes 500 vuotta sitten. 2 Romaniväestön tarkkaa tämän hetkistä lukumäärää ei tiedetä. Tämän tutkimuksen kannalta romaniväestön kokonaismäärällä ja ikäjakaumalla on merkitystä lähinnä siitä syystä, että tieto tarjoaisi vertailupohjan arvioida, kuinka suuri osa romaniväestöstä kuuluu työvoimaan (esimerkiksi vuotiaat) ja työllisyyttä ajatellen, mikä olisi mahdollinen romaneiden työllisyysaste. Luonnollisesti tilastoaineiston puuttuminen vaikeuttaa myös toimenpiteiden suunnittelua ja kohdentamista. Romanien määrää Suomessa on kartoitettu muutamassa yhteydessä. Mustalaiskysymykseen, mikä tarkoitti lähinnä pakkosopeuttamista ja romanien sulauttamista valtaväestöön, haettiin ratkaisua 1890-luvulla, jolloin tilastollinen päätoimisto kartoitti romaniväestön määrää ja alueellista sijoittumista. Kerättyjen tietojen mukaan Suomessa vuonna 1895 oli kirjoilla tai muutoin tiedossa romania, minkä lisäksi arvioitiin olevan 500 romania, jotka eivät olleet kirjoilla missään. Romanien määrä oli kaksinkertaistunut 40 vuotta aiemmin tehtyyn kartoitukseen. Vuonna 1895 kaksi kolmannesta romaneista asui samassa läänissä, jossa oli syntynyt. Noin kolmasosa romaniväestöstä asui silloisessa Viipurin läänissä. Seuraavaksi eniten romaneita asui Vaasan ja Oulun lääneissä. Eteläisessä Suomessa romaneita asui hyvin vähän. Vuonna 1953 asetettu Mustalaiskomitea teetti Sosiaalisella tutkimustoimistolla tilastollisen tutkimuksen romaneista ja heidän elinoloistaan, joka toteutettiin keväällä Tutkimus tavoitti kaikkiaan romania, minkä lisäksi maassa arvioitiin olevan vielä noin 500 romania. Romaneita asui eri puolilla Suomea, runsaimmin silloisessa Vaasan läänissä (lähes 25 %), vähiten Lapin läänissä (3 %). Tuolloin romaniväestöstä noin puolen arvioitiin olevan alle 16-vuotiaita, kun yli 60-vuotiaita oli vain 10 %. Aikuisen väestön työkyvyttömyyden on todettu olleen 2 Ensimmäinen maininta romaneista on kirjattu Ahvenanmaalla , seuraavan kerran heistä on löydetty mainintoja Turussa vuonna Pulma Panu, Suljetut ovet. Pohjoismaiden romanipolitiikka luvulta EU -aikaan.

21 23 yleistä, mikä johtui puutteellisista asuin- ja elinoloista. Nuo tuolloin alle 16- vuotiaat ovat laskennallisesti tällä hetkellä eläkeiässä tai lähestymässä eläkeikää. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1984, romaneja asui jo eniten Uudenmaan läänissä ja huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin. Kaiken kaikkiaan romaneja arvioitiin tuolloin olevan koko maassa henkilöä. Romaniväestön määrää kartoitettiin myös vuonna 1995 romanivanhusten elinoloihin liittyneessä tutkimuksessa. 4 Arvio perustui eri lähteistä, lähinnä sosiaalityöntekijöiltä ja romaneilta, saatuihin tietoihin. Sen mukaan romaneita asui Suomessa vuonna henkilöä, jotka jakautuivat nykyisten läänien alueelle seuraavasti: Etelä-Suomi 4 110, Länsi-Suomi 3 240, Itä-Suomi 790 sekä Oulun ja Lapin läänit 770. Lukumäärien luotettavuutta heikentää muun muassa se, että niiden perusteena on osaksi sosiaalitoimen asiakkuus, joita kaikki romanit eivät ole. Lukuja on kuitenkin käytetty myös pohjana vuonna 1999 laaditussa Romanipolitiikan strategiat -selvityksessä. Romaniväestön on todettu olevan eri vuosikymmenillä tehdyissä tutkimuksissa ikärakenteeltaan valtaväestöä nuorempaa, ts. lasten ja nuorten osuus on ollut valtaväestöä suurempi ja iäkkäiden osuus vastaavasti pienempi, minkä on katsottu johtuvan heikkojen elinolosuhteiden vaikutuksesta ja terveydellisistä syistä. Vajaakuntoisuus on romaniväestöllä yleistä myös nykyään. Yleisimmin käytetty, virallinen arvio romaniväestön määrästä on 2000-luvulla liikkunut ja henkilön välillä. Viimeksi mainittua lukua on käyttänyt muun muassa Fintiko Romano Forum -kattojärjestö lausunnoissaan. Lisäksi osa, arvioiden mukaan noin 3 000, Suomen romaneista asuu Ruotsissa. Nykyinen romaniväestö on keskittynyt erityisesti suurille kaupunkiseuduille ja Etelä-Suomeen. Yksittäisissä kunnissa ja maalaiskaupungeissa on kuitenkin asunut pitkään romaniväestöä. Tällaisia alueita on niin Etelä- kuin Pohjois-Pohjanmaalla kuin Savossakin. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla joissakin kunnissa on koko maahan nähden suhteellisesti eniten romaniväestöä kunnan asukasmäärään verrattuna. Uudenmaan alueella romaniväestön lisääntymiseen vaikutti 1940-luvulla siirtolaisina Karjalasta siirretyt romanit. Romaniväestöä ja sen asemaa koskevien tilastotietojen puuttuminen vaikeuttavat tehokasta kehittämistoimintaa. Vähemmistövaltuutettu on esittänyt mahdollisuuksien selvittämistä tilastoinnin kehittämiseksi, jolla romanien todellisista olosuhteista voitaisiin saada täsmällisempää tietoa. 5 4 Välimäki Sari. Romanivanhusten elinoloista Suomessa. 5 Vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalaisen aloite työministeriölle

22 24 Myös Euroopan neuvoston kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen neuvoa-antava komitea on kiinnittänyt huomiota siihen, että Suomessa tilastotietojen puuttuminen vaikeuttaa romanien työllisyystilanteen seuraamista, sen taustalla olevien ongelmien tunnistamista ja parannuskeinojen ehdottamista. Näin ollen se on peräänkuuluttanut viranomaisten ja romanien edustajien yhteistyötä nykyistä parempien tilastotietojen saamiseksi. 6 Alueelliset romaniasiain neuvottelukunnat ovat käynnistäneet arvioon perustuvan alueellisen romaniväestön määrän kartoituksen. Tavoitteena on, että tulokset olisivat tiedossa kesään 2008 mennessä Romanit etnisenä ryhmänä Vanhoja etnisiä vähemmistöjä Suomessa ovat romanit, saamelaiset ja tataarit. Viime vuosisadan alkupuoliskolla valtion ja aikaisemmin keskeisesti myös kirkon harjoittama romanipolitiikka perustui yhteiskunnalliseen sopeuttamiseen pakkokeinoin tavoitteena romanien sulauttaminen valtaväestön kulttuuriin. Tämä on osaltaan vaikuttanut romanien eristäytymiseen oman kulttuurinsa ja yhteisönsä piiriin. Vasta ja 1970-luvuilla valtiollinen romanipolitiikka muuttui samalla kun romaniväestö aktivoitui osaltaan ja on pyrkinyt vaikuttamaan oman yhteiskunnallisen asemansa kehittymiseen. Suomalaisessa romaneja koskevassa tutkimuksessa on erityisesti paneuduttu etnisyyden määrittelyyn ja kulttuuristen piirteiden tutkimukseen. Romaniryhmään kuulumiselle välttämättömiksi ehdoiksi on tutkimuskirjallisuudessa kirjattu sekä biologinen polveutuminen että kulttuurin omaksuminen. 7 Kulttuurisiin tekijöihin on luettu kuuluviksi muun muassa elämäntapa, ammatti, pukeutuminen, tapojen noudattaminen ja romanikielen taito. Joissakin romaneiden haastatteluihin perustuvissa tutkimuksissa kulttuuria ja tapojen noudattamista on pidetty keskeisempänä ryhmään kuulumisen kriteerinä kuin perimää. 8 Kuulumisen etniseen ryhmään on todettu olevan pitkälle identiteettikysymys. Kaikki perimältään romanit eivät halua identifioitua romaneiksi eikä kaikkia romanitaustaisia henkilöitä pidetä romaniyhteisössä aitoina romaneina. Eri tutkimusten mukaan se, minkälainen aito romani on, on jatkuva neuvottelun aihe 6 Ks. Lepola ja Villa, s Grönfors Martti, Suomen mustalaiskansa. 8 Rantala Veijo & Huttunen Laura Aito mustalainen on lämmin ihminen. Suomen mustalaisten etnisen identiteetin rakentuminen puheessa.

23 25 myös romaniyhteisössä. Tässä keskustelussa syntynyt, usein idealisoitu kuva romaneista on nähty edellytykseksi oman kulttuurisen identiteetin säilymiselle, mutta myös vastapainoksi valtaväestön ennakkoluuloille ja jopa rasismille romaneja kohtaan. 9 Romanikulttuuri on perinteisesti ollut suljettu kulttuuri. Romanikulttuuria on luonnehdittu erityisesti ihmissuhde- ja tapakulttuuriksi. Romanikulttuurissa vaikuttaa kolme perusnormistoa: moraalisäännöt, puhtaussäännöt sekä vanhempien kunnioitus. Nämä aiheuttavat usein ristiriitoja suhteessa valtakulttuurin edustamiin arvoihin ja tapoihin, mutta myös romaniyhteisön sisällä käydään kamppailua niistä muodoista, jolla romani-identiteettiä ilmaistaan ja niistä vaatimuksista, joita identiteetti yksilöltä vaatii. 10 Yhteisön sisäisen keskustelun, joka on tälläkin hetkellä voimakasta, on nähty perimmältään heijastavan romanikulttuurin identiteetin pohjan hakemista tilanteessa, jossa se on muuttamassa luonnettaan romanien integroituessa yhä vahvemmin muuhun yhteiskuntaan. 11 Romani-identiteetti on puolestaan sidottu vahvasti tapakulttuuriin ja pukeutumiskoodiin, siinä missä eurooppalaisittain romaneilla identiteetin perustana on kieli. Suomessa romanikieli ( kaaleen kieli ) on ollut luonteeltaan suljetun yhteisön käyttämä kieli, mitä on vahvistanut erityisesti aiemmin noudatettu romanipolitiikka, jonka yhtenä tavoitteena on ollut romanikielen hävittäminen. Nykyään romanikieltä puhutaan vähän ja uhkana on sen katoaminen. Romanikielen tutkimukseen ja kehittämiseen samoin kuin sen opettamiseen on toisaalta viime vuosikymmeninä suunnattu erityisiä toimia ja voimavaroja. Romanien pukeutumista koskevia tapoja ovat määritelleet erityisesti moraali- ja puhtaussäännöt. Peittävyyden vaatimus on romanien vaatetuksessa tärkein periaate. Romaninaisten pukeutuminen 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella ei poikennut oleellisesti valtaväestön naisten pukeutumisesta, jos ajatellaan huivien tai shaalien sekä pitkän hameen käyttöä. Erot näkyivät ennemminkin värien käytössä. Erot valtaväestön ja romaninaisten pukeutumisessa ovat kasvaneet vasta 1900-luvun myötä. Naisten 1960-luvulla syntynyttä näyttävää pukutyyliä luonnehditaan joissakin yhteyksissä kansallispuvuksi. Romanipuvun kehittymiseen lienee osaltaan vaikuttanut huoltoapulakiin vuonna 1970 lisätty säädös, joka mahdollisti mm. huoltoavun myöntämisen romaninaisten kansallispukukuluihin Markkanen Airi, Luonnollisesti. Etnografinen tutkimus romaninaisten elämänkulusta. 10 Rantala Veijo & Huttunen Laura Ks. Kortteinen Juhani, Romanit ja muut perinteiset vähemmistömme. 12 Ks. Pulma, 2006.